—

Riidanalainen päätös on annettu sellaisen Puolan tekemän ilmoituksen perusteella, jota ei ole pidettävä neuvoston direktiivin 2002/53/EY (3) 18 artiklassa vaadittuna hakemuksena, ja tällainen ilmoitus tehtiin joka tapauksessa ainoastaan delegoidun asetuksen 9 artiklan 5 kohtaan perustuvan lakisääteiden velvollisuuden täyttämiseksi; viimeksi mainittua säännöstä rasittaa kuitenkin lainvastaisuus, johon kantaja vetoaa SEUT 277 artiklan mukaisesti. Lisäksi ilmoitus viimeisteltiin delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 9 artiklan 5 kohdassa säädetyn määräajan jälkeen.

—

Riidanalainen päätös annettiin, vaikka objektiivisesti tarkasteltuna mitään vaaraa ihmisten terveydelle direktiivin 2002/53 18 artiklassa edellytetyllä tavalla ei ole ja vaikka Puola ei ole vedonnut tällaiseen vaaraan eikä sitä päättelyä ole selitetty, jonka perusteella komissio saattoi antaa tällaisen päätöksen ilman, että se oli vahvistanut tällaista vaaraa, ja tältä osin rikottiin SEUT 296 artiklaa. Varotoimenpiteenä siinä tapauksessa, että komissio väittää, ettei delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 9 artiklan 5 kohdan nojalla tällaista vaaraa tullut vahvistaa tai että se olisi voinut olettaa tällaisen vaaran olemassaolon, kantaja vetoaa SEUT 277 artiklan nojalla tämän säännöksen lainvastaisuuteen.

—

Puolan viranomaisten tekemällä Finola-hamppulajikkeen keskimääräisen tetrahydrokannabinolipitoisuuden laskelmalla, johon riidanalaisen päätöksen tosiseikasto pohjautuu, rikotaan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohtaa siltä osin kuin laskutulosta ei ole pyöristetty yhteen desimaaliin. Viimeksi mainittua säännöstä, jossa asetetaan tetrahydrokannabinolipitoisuuden raja-arvoksi 0,2 prosenttia, rasittaa lisäksi joka tapauksessa lainvastaisuus, johon kantaja vetoaa SEUT 277 artiklan nojalla.

—

Puolan viranomaiset käyttävät hampun ”kukinnan päättymisen” määritelmää, joka on ristiriidassa delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 liitteen III kanssa ja tieteellisesti virheellinen, minkä seurauksena Finola-hamppulajikkeen tetrahydrokannabinolipitoisuuden määrittämiseksi käytetyt näytteet on kerätty liian myöhään liitteen III vastaisesti. Puolan viranomaiset eivät myöskään ole vastoin delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 9 artiklan 3 kohtaa keränneet näytteenottoa koskevia tietoja, joilla voitaisiin varmistaa näytteenoton paikkansapitävyys. Viimein kantajan oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu siltä osin kuin komissio ei kuullut häntä eikä näyttänyt toteen tai varmistanut itse tarpeellisia tosiseikkoja ja näin epäsi kantajalta todellisen mahdollisuuden tehokkaaseen oikeussuojaan, kun otetaan huomioon, että Puola väittää, ettei sen delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 9 artiklan 5 kohdan nojalla tekemää ilmoitusta voida saattaa puolalaisten tuomioistuinten arvioitavaksi.