EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62021CN0758

Asia C-758/21 P: Valitus, jonka Ryanair DAC, Airport Marketing Services Ltd ja FR Financing (Malta) Ltd ovat tehneet 9.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-448/18, Ryanair ym. v. komissio, 29.9.2021 antamasta tuomiosta

EUVL C 51, 31.1.2022, p. 23–24 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

31.1.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/23


Valitus, jonka Ryanair DAC, Airport Marketing Services Ltd ja FR Financing (Malta) Ltd ovat tehneet 9.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-448/18, Ryanair ym. v. komissio, 29.9.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-758/21 P)

(2022/C 51/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Ryanair DAC, Airport Marketing Services Ltd ja FR Financing (Malta) Ltd (edustajat: E. Vahida, avocat, B. Byrne, advocaat ja S. Rating, abogado)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion

kumoaa komission päätöksen (EU) 2018/628 (1) (riidanalainen päätös) 5, 6, 9, 10 ja 11 artiklan siltä osin kuin ne koskevat valittajia tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, ja joka tapauksessa

velvoittaa komission korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet tässä valitusmenettelystä sekä asian T-448/18 käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat neljään valitusperusteeseen.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on jättänyt tutkimatta ja siten kieltäytynyt ottamasta huomioon oikeudellisessa tarkastelussaan valittajien ennen käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämiä avaintodisteita. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen sivuttaessaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 1–3 kohdan sääntöjen taustalla olevat oikeudelliset periaatteet taikka jättäessään ne ottamatta asianmukaisesti huomioon; se on tehnyt virheen jättäessään ottamatta huomioon kyseisten säännösten soveltamista koskevan oikeuskäytännön.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (2) 17 artiklaa, ja se on soveltanut väärin SEUT 296 artiklaa todetessaan, että (i) komissio ei ole rikkonut tuen takaisin perimiseen sovellettavaa vanhentumisaikaa ja (ii) riidanalainen päätös sisälsi tätä koskevat riittävät perustelut.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon sille esitetyn selvän näytön, kun se arvioi, sovelsiko komissio lainmukaisesti niin sanottua markkinataloustoimijatestiä määritellessään sitä, saivatko valittajat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea. Unionin yleinen tuomioistuin on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon näytön, joka koskee (i) turvallisuusmaksua, josta määrätään lentoasemapalveluista lentoaseman ja Ryanairin tekemässä sopimuksessa, (ii) niiden lisätoimintamenojen arviointia, jotka ovat lentoaseman odotettavissa ja (iii) kuormituskerrointa, johon komission tukeutuu etukäteistä kannattavuusarviointia suorittaessaan.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen päätellessään, että virheitä, jotka koskevat takaisin perittävän tuen määrää, joka laskettiin etukäteisen tiedon perusteella, ei pidä oikaista sellaisen jälkikäteisen tiedon perusteella, joka oli saatavilla, kun riidanalainen päätös tehtiin.


(1)  Valtiontuesta SA.24221 (2011/C) (ex 2011/NN), jonka Itävalta on toteuttanut Klagenfurtin lentoaseman, Ryanairin ja muiden lentoasemaa käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi 11.11.2016 annettu komission päätös (EU) 2018/628 (tiedoksiannettu numerolla C(2016) 7131) (EUVL 2018, L 107, s. 1).

(2)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL 2015, L 248, s. 9).


Top