–

OGL-Food Trade Lebensmittelvertrieb GmbH, edustajinaan G. Goranov, advokat, ja C. Salder, Rechtsanwalt,

–

Direktor na Teritorialna direktsia ”Mitnitsa Plovdiv” pri Agentsia ”Mitnitsi”, edustajinaan E. Dimitrova, E. Harizanova, N. Kancheva ja S. Kirilova,

–

Bulgarian hallitus, asiamiehinään M. Georgieva, T. Mitova ja E. Petranova,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Clotuche-Duvieusart, D. Drambozova, M. Morales Puerta ja F. Moro,

1

Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee seuraavien säännösten tulkintaa:

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat OGL-Food Trade Lebensmittelvertrieb GmbH (jäljempänä OGL-Food) ja Direktor na Teritorialna direktsia ”Mitnitsa Plovdiv” pri Agentsia ”Mitnitsi” (Bulgarian tullihallinnon Plovdivin alueosaston johtaja, Bulgaria; jäljempänä tullijohtaja) ja joka koskee Turkista peräisin olevien tuoreiden kesäkurpitsojen tuontia varten ilmoitettua kauppa-arvoa.

3

Unionin tullikoodeksin 1 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Tällä asetuksella vahvistetaan unionin tullikoodeksi, – – jossa säädetään unionin tullialueelle tuotaviin tai sieltä vietäviin tavaroihin sovellettavista yleisistä säännöistä ja menettelyistä.

[Tätä] koodeksia sovelletaan yhtenäisesti koko unionin tullialueella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten yleissopimusten ja muilla aloilla annetun unionin lainsäädännön soveltamista.”

4

Kyseisen koodeksin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”[Unionin tullikoodeksia] sovellettaessa tarkoitetaan:

– –

– –”

5

Mainitun koodeksin 22 artiklan, jonka otsikko on ”Hakemuksen perusteella tehtävät päätökset”, 6 ja 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”6.   Ennen kuin tulliviranomaiset tekevät sellaisen päätöksen, joka vaikuttaisi kielteisesti hakijaan, tulliviranomaisten on annettava tiedoksi hakijalle seikat, joihin päätös on tarkoitus perustaa, sekä annettava hakijalle mahdollisuus ilmaista näkökantansa tietyn määräajan kuluessa päivästä, jona hakija vastaanottaa kyseisen tiedoksiannon tai jona hakijan katsotaan vastaanottaneen sen. Määräajan päätyttyä hakijalle annetaan asianmukaisella tavalla päätös tiedoksi.

– –

7.   Päätöksen, joka vaikuttaa hakijaan kielteisellä tavalla, on sisällettävä myös sen perustelut, ja siinä on mainittava 44 artiklassa säädetystä muutoksenhakuoikeudesta.”

6

Unionin tullikoodeksin 44 artiklan, jonka otsikko on ”Muutoksenhakuoikeus”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Henkilöllä on oikeus hakea muutosta itseään suoraan ja henkilökohtaisesti koskevaan tullilainsäädännön soveltamiseen liittyvään tulliviranomaisten päätökseen.

– –

2.   Muutosta voi hakea ainakin kahdessa vaiheessa:

– –”

7

Unionin tullikoodeksin 46 artiklan, jonka otsikko on ”Riskinhallinta ja tullitarkastukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tulliviranomaiset voivat suorittaa tarpeellisiksi katsomansa tullitarkastukset.

Tullitarkastuksiin voi kuulua erityisesti tavaroiden tarkastaminen, näytteiden ottaminen, ilmoituksella tai tiedonannolla annettujentietojen oikeellisuuden ja täydellisyyden tarkistaminen, asiakirjojen olemassaolon, aitouden, oikeellisuuden ja voimassaolon varmistaminen, talouden toimijoiden kirjanpidon ja muiden asiakirjojen tarkastaminen, kuljetusvälineen tarkastaminen sekä matkatavaroiden ja henkilöiden mukanaan tai yllään kuljettamien muiden tavaroiden tarkastaminen ja virallisten selvitysten tekeminen sekä muut vastaavat toimet.”

8

Kyseisen koodeksin 70 artiklan, jonka otsikko on ”Kauppa-arvoon perustuva tullausarvon määritysmenetelmä”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Tavaroiden tullausarvon ensisijaisena perusteena käytetään kauppa-arvoa, jolla tarkoitetaan hintaa, joka tavaroista on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä ne vietäviksi unionin tullialueelle; kauppa-arvoa on tarvittaessa tarkistettava.

2.   Tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta on ostajan tuoduista tavaroista myyjälle tai kolmannelle osapuolelle myyjän hyväksi suorittama tai suoritettava kokonaismaksu, ja siihen sisältyvät kaikki maksut, jotka on suoritettu tai suoritettava tuotujen tavaroiden myynnin edellytyksenä.

3.   Kauppa-arvoa voidaan käyttää, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

– –

9

Mainitun koodeksin 74 artiklassa, jonka otsikko on ”Tullausarvon määrittämisen toissijaiset menetelmät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää 70 artiklan mukaisesti, se on määritettävä soveltamalla 2 kohdan a–d alakohdista järjestyksessä ensimmäistä tavaroiden tullausarvon määrittämiseen soveltuvaa alakohtaa.

– –

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti määritettävä tullausarvo on

– –

– –”

10

Unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen II osastoon, joka koskee tuonti- ja vientitullin ja muiden tavarakauppaa koskevien toimenpiteiden soveltamisperusteita, sisältyy kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 luku, jonka otsikko on ”Tavaroiden tullausarvo”. Mainitun täytäntöönpanoasetuksen 3 luvussa olevan 127 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset” ja joka liittyy unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohtaan, sanamuoto on seuraava:

”1.   Tämä luvun soveltamiseksi kahden henkilön katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

– –

– –”

11

Saman täytäntöönpanoasetuksen 134 artiklassa, jonka otsikko on ”Kauppatapahtumat etuyhteydessä olevien henkilöiden välillä” ja joka liittyy unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohtaan, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos ostaja ja myyjä ovat keskenään etuyhteydessä, ja sen määrittämiseksi, onko keskinäinen etuyhteys vaikuttanut hintaan, myyntiin liittyvät olosuhteet on tarvittaessa tutkittava ja ilmoittajalle on annettava mahdollisuus toimittaa kyseisistä olosuhteista mahdollisesti tarvittavia yksityiskohtaisia lisätietoja.

2.   Tavaroiden arvo on kuitenkin määritettävä [unionin tullikoodeksin] 70 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos ilmoittaja osoittaa, että ilmoitettu kauppa-arvo on hyvin lähellä jotakin seuraavista vertailuarvoista, jotka on määritetty samaan tai suunnilleen samaan aikaan:

– –

– –”

12

Unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 142 artiklassa, jonka otsikko on ”Deduktiivinen menetelmä” ja joka koskee unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan yksityiskohtaisia soveltamissääntöjä, säädetään seuraavaa:

”1.   Yksikköhinta, jota käytetään tullausarvon määrittämiseen [unionin tullikoodeksin] 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, on hinta, jolla tuodut tavarat taikka tuodut samanlaiset tai samankaltaiset tavarat, sellaisina kuin ne ovat tuontihetkellä, myydään unionissa tavaroiden tuontiajankohtana tai suunnilleen samaan aikaan.

– –

4.   Seuraavia myyntitapahtumia ei oteta huomioon tullausarvon määrittämiseksi 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti:

– –

– –”

13

Maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671) 181 artiklassa, jonka otsikko on ”Eräiden hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä viinialan tuotteiden tulohintajärjestelmä”, säädetään seuraavaa:

”1.   Yhteisen tullitariffin tullien soveltamiseksi hedelmä- ja vihannesalan tuotteisiin, hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotteisiin sekä viinirypälemehuun ja rypäleen puristemehuun lähetyksen tulohinta on sen tullausarvo, joka lasketaan [unionin tullikoodeksin] ja [unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen] mukaisesti.

2.   Järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joiden mukaan erän ilmoitetun tulohinnan todenperäisyys tarkistetaan käyttämällä kiinteää tuontiarvoa, ja joilla säädetään edellytyksistä vakuuden asettamiseksi.

3.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan 2 kohdassa tarkoitetun kiinteän tuontiarvon laskemista koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

14

Delegoituun asetukseen 2017/891, joka on säädetty muun muassa asetuksen N:o 1308/2013 181 artiklan 2 kohdan perusteella, sisältyy III osasto, jonka otsikko on ”Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa – tulohintajärjestelmä”, jossa on 73–75 artikla.

15

Kyseisen delegoidun asetuksen 73 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä [osastossa] tarkoitetaan:

– –”

16

Mainitun delegoidun asetuksen 74 artiklan, jonka otsikko on ”Tuontituotteiden hintoja ja määriä koskevat ilmoitukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion on jokaisen liitteessä VII olevassa A osassa esitetyn tuotteen ja ajanjakson osalta ilmoitettava komissiolle kunkin markkinapäivän ja alkuperän osalta viimeistään seuraavana työpäivänä kello 12.00 (Brysselin aikaa)

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tuontimarkkinoista, joita ne pitävät edustavina, ja sisällytettävä niihin Lontoo, Milano, Perpignan ja Rungis.

Jos ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut kokonaismäärät ovat vähemmän kuin 10 tonnia, vastaavia hintoja ei tarvitse ilmoittaa komissiolle.”

17

Saman delegoidun asetuksen 75 artiklassa, jonka otsikko on ”Tulohintaperusta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Asetuksen [N:o 1308/2013] 181 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi kyseisessä artiklassa tarkoitetut hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotteet ovat tämän artiklan liitteessä VII lueteltuja tuotteita.

2.   Kun liitteessä VII olevassa A osassa lueteltujen tuotteiden tullausarvo määritellään [unionin tullikoodeksin] 70 artiklassa tarkoitetun kauppa-arvon mukaisesti ja tullausarvo on tuotteiden liikkeeseen laskemista koskevan ilmoituksen tekohetkellä enemmän kuin 8 prosenttia suurempi kuin komission laskema kiinteä tuontiarvo, tuojan on asetettava [unionin tullikoodeksin] täytäntöönpanoasetuksen 148 artiklassa tarkoitettu vakuus. Tällöin tämän asetuksen liitteessä VII olevassa A osassa lueteltujen tuotteiden tuontitullin määrä on yhtä suuri kuin tulli, jonka tuoja olisi maksanut, jos asianomaisen tuotteen luokittelu olisi tehty kyseisen kiinteän tuontiarvon perusteella.

– –

3.   Kun liitteessä VII olevassa A osassa lueteltujen tuotteiden tullausarvo lasketaan [unionin tullikoodeksin] 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, tullia vähennetään [Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 13.3.2017 annetun komission] täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 [(EUVL 2017, L 138, s. 57)] 38 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tuojan on tällöin asetettava vakuus, joka on yhtä suuri kuin tullit, jotka tuoja olisi maksanut, jos tuotteiden luokittelu olisi tehty kiinteän tuontiarvon perusteella.

4.   Kaupintamyyntiin tuotavien tavaroiden tullausarvo on määritettävä suoraan [unionin tullikoodeksin] 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, ja tätä tarkoitusta varten sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 38 artiklan mukaisesti laskettua kiinteää tuontiarvoa voimassa olevina soveltamisajanjaksoina.

5.   Tuojalla on käytettävissään kyseisten tuotteiden myynnistä alkava yhden kuukauden määräaika – vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen hyväksymispäivämäärästä alkavan neljän kuukauden määräajan rajoissa – osoittaakseen, että erä on toimitettu ehdoin, jotka varmistavat [unionin tullikoodeksin] 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyyden, tai määrittääkseen mainitun [koodeksin] 74 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tullausarvon.

Yhdenkin edellä mainitun määräajan noudattamatta jättäminen aiheuttaa asetetun vakuuden menettämisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.

Asetettu vakuus on vapautettava siltä osin, kuin todisteet toimitusta koskevien edellytysten noudattamisesta esitetään tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla. Muutoin vakuus menetetään tuontitullien maksuksi.

Osoittaakseen, että erä on toimitettu ensimmäisessä alakohdassa säädetyin edellytyksin, tuojan on laskun lisäksi annettava kaikki tarvittavat asiakirjat asiaankuuluvien tullitarkastusten tekemiseksi erän jokaisen tuotteen myynnistä ja myyntiin saattamisesta, mukaan lukien erän kuljetukseen, vakuutukseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvät asiakirjat.

– –

6.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi pidentää 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua neljän kuukauden määräaikaa enintään kolmella kuukaudella tuojan asianmukaisesti perustellusta hakemuksesta.

– –”

18

Delegoidun asetuksen 2017/891 liitteessä VII olevassa A osassa on muun muassa seuraava taulukko:

19

Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (EYVL 1987, L 256, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 11.10.2018 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2018/1602 (EUVL 2018, L 273, s. 1), liitteessä I olevan kolmannen osan I osaston liitteessä 2 on muun muassa seuraava taulukko:

20

OGL-Food jätti 23.4.2019 tuojana Svilengradin (Bulgaria) tullitoimipaikalle tulli-ilmoituksen, jolla se ilmoitti tuovansa maahan menettelyssä, jossa tavarat luovutetaan vapaaseen liikkeeseen lopullista kulusta varten, Turkista peräisin olevia tariffi- ja tilastonimikkeistön alanimikkeeseen 07099310 kuuluvia tuoreita kesäkurpitsoja, joiden paino oli 4800 kiloa ja joiden tullausarvo euroiksi muunnettuna oli 90,81 euroa 100 kiloa kohden (jäljempänä riidanalainen erä). Viejä oli Antalyaan (Turkki) sijoittautunut yritys.

21

Komissio oli määrittänyt päivämäärän 23.4.2019 osalta kaikista maista peräisin oleville kesäkurpitsoille kiinteän tuontiarvon, joka oli 53,80 euroa 100 kiloa kohden. Riidanalaisen erän ilmoitettu kauppa-arvo oli enemmän kuin 8 prosenttia tätä kiinteää tuontiarvoa suurempi, joten OGL-Food asetti 982,17 Bulgarian levin (BGN) (n. 502 euroa) suuruisen vakuuden delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

22

Kun otettiin huomioon kuljetus-, purkaus-, käsittely- ja vakuutuskustannukset, jotka olivat aiheutuneet ennen riidanalaisen erän saapumista Euroopan unioniin saapumispaikalle, kyseiselle saapumispaikalle saapumisen jälkeiset kuljetuskulut ja Bulgarian elintarviketurvallisuusvirastossa aiheutuneet kulut, tulliviranomainen määritti kokonaishinnaksi, jonka OGL-Food oli maksanut riidanlaisesta erästä, 109,6 euroa 100 kiloa kohden.

23

Bulgarian tulliviranomainen ilmoitti OGL-Foodille 24.4.2019 päivätyllä kirjeellä, että sen oli delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan mukaisesti osoitettava kyseisessä säännöksessä asetetuissa määräajoissa, että riidanalainen erä oli toimitettu ehdoin, jotka varmistavat ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden. Tätä varten OGL-Foodia pyydettiin toimittamaan muun muassa viejävaltion tulli-ilmoitus, kuljetuslasku, kaupallinen sopimus, ensimmäisessä kaupan vaiheessa toteutettuun riidanalaisen erän myyntiin liittyviä ”verotuksellisia” laskuja, hankintahintaan perustuva kyseisen erän myyntihintalaskelma, pankkitiliotteita, pankkitositteet myyjälle suoritetusta maksusta, osto- ja myyntireskontra, liiketoimien kirjaukset sisältävä reskontra ja tuotteiden lähetysluetteloita. OGL-Foodille annettiin myös tiedoksi pyydetyn näytön toimittamatta jättämisen seuraukset, eli vakuuden menettäminen delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

24

OGL-Food toimitti 23.5.2019 Bulgarian tulliviranomaisille riidanalaista erää koskevan ostolaskun, kuljetuslaskun, kansainvälisen rahtikirjan, ensimmäisessä kaupan vaiheessa unionissa toteutettuun riidanalaisen erän myyntiin liittyvän laskun, lähetysluetteloja, riidanlaisen erän vastaanottovahvistuksia, hankintahintaan perustuvan kyseisen erän myyntihintalaskelman sekä otteita tuonteihin ja myynteihin liittyvästä kirjanpidosta. Se toimitti myös vuoden 2019 tammikuun ja huhtikuun välistä ajanjaksoa koskevia arvonlisäverotositteita, osto- ja myyntireskontria sekä yhteisöluovutuksia koskevia arvonlisäveroilmoituksia samalta ajanjaksolta. OGL-Food vaati toimitetun näytön perusteella annetun vakuuden palauttamista.

25

OGL-Foodin toimittaman myyntihintalaskelman mukaan tämä myi riidanalaisen erän 106 eurolla 100 kiloa kohden. Kun otettiin huomioon se seikka, että edellä mainittu hinta oli alhaisempi kuin OGL-Foodin riidanlaisen erän ostamisesta maksama kokonaishinta 109,6 euroa 100 kiloa kohden, Bulgarian tulliviranomaiset katsoivat, että kyseinen yhtiö ei ollut toimittanut näyttöä siitä, että kyseinen erä oli toimitettu ehdoin, jotka varmistavat ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden, ja että vakuus näin ollen menetettiin tuontitullien maksuksi delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

26

OGL-Foodille annettiin unionin tullikoodeksin 22 artiklan 6 kohdan mukaisesti tiedoksi kyseiset seikat, joihin tullijohtajan päätös oli tarkoitus perustaa, ja sitä kehotettiin esittämään näkemyksensä 30 päivän määräajan kuluessa.

27

OGL-Food esitti kyseisiä seikkoja koskevissa huomautuksissaan ensinnäkin, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklassa ei vaadita toimittamaan näyttöä tavaroiden voitollisesta jälleenmyynnistä tullausarvoksi ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden osoittamiseksi. Seuraavaksi se korosti, että tämä riidanalaisen erän myynti oli tapahtunut osana pitkäaikaista liikesuhdetta kansainvälisen päivittäistavaraketjun kanssa ja että kyseisen liikesuhteen tarkastelu pidemmän ajanjakson ajalta olisi osoittanut, että se saattoi toteuttaa voittoja tällaisen suhteen avulla. Lopuksi OGL-Food huomautti, että hinta, jolla se myi riidanalaisen erän, oli selvästi korkeampi kuin kiinteä tuontiarvo, jonka komissio määritti 23.4.2019 riidanalaiseen erään kuuluvien tuotteiden kanssa samanlaisille tuotteille.

28

Tullijohtaja määräsi 30.10.2020 tekemällään päätöksellä (jäljempänä tullivelkapäätös) muun muassa, että asetettu vakuus oli menetetty tuontitullien, joiden määräksi oli vahvistettu 982,17 BGN, maksuksi. Kyseinen päätös perustui ensinnäkin siihen, ettei OGL-Food ollut esittänyt seikkoja, jotka olisivat voineet selittää huomattavan eron ilmoitetun kauppa-arvon, joka oli 90,81 euroa 100 kiloa kohden, ja kiinteän tuontiarvon, joka oli 53,80 euroa 100 kiloa kohden, välillä ja joita olisivat voineet olla esimerkiksi riidanalaisen erän, jonka oli ainoastaan kuvattu olevan ”ensiluokkainen”, poikkeuksellinen laatu tai luonnonmukainen tuotanto. Toiseksi tullijohtaja otti huomioon riidanalaisen erän myynnistä aiheutuneen tappion katsoessaan, että OGL-Food ei ollut osoittanut, että erä oli toimitettu ehdoin, jotka varmistavat ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

29

OGL-Food nosti tullivelkapäätöstä koskevan kumoamiskanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Administrativen sad Sofia-gradissa (Sofian hallintotuomioistuin, Bulgaria) ja väitti, että sen tullijohtajalle toimittamat tiedot, joita ei ole kiistetty, vahvistavat, että ilmoitettu kauppa-arvo täyttää unionin tullikoodeksin 70 artiklassa asetetut edellytykset. Tässä yhteydessä OGL-Food esittää yhtäältä, että voitto, joka saadaan riidanalaiseen erään kuuluviin tuotteisiin verrattavissa olevien tuotteiden myynnistä tosiasialliselle asiakkaalle, on laskettava kuukausitasolla eikä kunkin yksittäisen liiketapahtuman perusteella. Toisaalta OGL-Food väittää, että tuomioistuimen asiantuntijan kyseiselle erälle unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti määrittämä arvo vahvistaa vähintäänkin epäsuorasti, että sen hintaa ei ole korotettu keinotekoisesti. OGL-Food esittää lisäksi, että se ja kansainvälinen päivittäistavaraketju, jolle se myi riidanalaisen erän, eivät ole unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 127 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja liikekumppaneita.

30

Tullijohtaja korostaa puolestaan ensinnäkin, että OGL-Food ei esittänyt seikkoja, joilla voitaisiin oikeuttaa se, että ilmoitettu kauppa-arvo on kiinteää tuontiarvoa korkeampi, ja joita olisivat voineet olla esimerkiksi asianomaisten tuotteiden poikkeuksellinen laatu tai se, että ne ovat peräisin luonnonmukaisesta maataloudesta. Toiseksi se esittää, että OGL-Foodin toteuttama riidanalaisen erän tappiollinen myynti ei noudata markkinoiden logiikkaa, jonka mukaan sen tulisi tavoitella liikevoittoa. Kolmanneksi unionin tullikoodeksia sovelletaan delegoidun asetuksen 2017/891 soveltamista rajoittamatta. Kyseisessä delegoidussa asetuksessa suljetaan pois mahdollisuus ottaa huomioon muita tuontitapahtumia riidanalaisen erän tuontia varten ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden arvioimiseksi. Lisäksi neljänneksi unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tullausarvon määrittämisen menetelmää ei sovelleta käsiteltävässä asiassa.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää katsovan, että tullivelkapäätöksen perustana olevassa OGL-Foodin kannalta epäedullisessa arvioinnissa ei noudateta kansallista oikeuskäytäntöä, joka liittyy ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyttä koskevan näytön arviointiin delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan perusteella. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi on kuitenkin viran puolesta selvitettävä, onko OGL-Foodilla sellainen suhde riidanalaisen erän viejän ja unionissa olevan asiakkaansa kanssa, jonka perusteella niitä kaikkia voidaan pitää keskenään etuyhteydessä olevina henkilöinä unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdassa ja 74 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

32

Sen mukaan on nimittäin yhtäältä arvioitava, ovatko – osapuolten välisen kaupallisen sopimuksen tai muun oikeudellisen siteen puuttuessa – pääasiassa kyseessä olevat kestävät, kausittaiset ja toistuvat toimitussuhteet, sellaisina kuin ne ilmenevät niihin liittyvistä laskuista ja kirjanpitomerkinnöistä, riittäviä, jotta viejän ja OGL-Foodin voidaan katsoa olevan oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 127 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja siten keskenään etuyhteydessä kyseisen koodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, missä tapauksessa on tämän jälkeen selvitettävä, onko kyseisellä etuyhteydellä ollut vaikutusta riidanalaisen erän ilmoitettuun kauppa-arvoon.

33

Toisaalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan OGL-Food väitti kyseisessä tuomioistuimessa, että tullijohtajan olisi pitänyt hyväksyä ilmoitettu kauppa-arvo sillä perusteella, että se oli lähellä samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti määritettyä tuomioistuimen asiantuntijan laskemaa tullausarvoa. Kyseinen tuomioistuin katsoo, että tämän argumentin, joka koskee unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 134 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, merkityksellisyyden arvioimiseksi on selvitettävä, ovatko OGL-Food ja sen asiakas unionissa kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 142 artiklan 4 kohdan b alakohdassa, jossa vahvistetaan unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, tarkoitettuja etuyhteydessä olevia henkilöitä. Tältä osin kyseinen tuomioistuin katsoo, että etuyhteydessä olevien henkilöiden käsitteellä on sama merkitys sekä unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdassa ja 74 artiklan 2 kohdan c alakohdassa että unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 127 artiklan 1 kohdassa ja 142 artiklan 4 kohdan b alakohdassa.

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin pohtii, voiko tuoja vedota unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn menetelmän soveltamiseen ensimmäisen kerran tullivelkapäätöstä koskevan kanteen nostamisen yhteydessä eli delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 ja 6 kohdassa asetettujen määräaikojen päättymisen jälkeen. Jos tähän vastataan kieltävästi, kyseisellä tuomioistuimella on epäilyjä siitä, onko tuojan puolustautumisoikeuksia kunnioitettu, kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artikla, ja siitä, voiko se todeta unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdan perusteella, että kyseinen tuoja ja viejä ovat keskenään etuyhteydessä, vaikka kauppa-arvoa ei hylätty tullivelkapäätöksessä tällä perusteella.

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös sitä, onko delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohtaa tulkittava siten, että tuojan on esitettävä kauppasopimus tai muu vastaava asiakirja voidakseen osoittaa unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyyden, voiko tulliviranomainen ottaa huomioon sen, että tuodut tavarat on myyty tappiollisesti unionin markkinoilla, ja ovatko tämän tappiollisen myynnin olosuhteet merkityksellisiä kyseisen säännöksen soveltamisen kannalta.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lopuksi, onko delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohtaa tulkittava siten, että tulliviranomainen voi ilman, että se kyseenalaistaa viejän laatiman laskun ja tälle suoritettua maksua koskevan tositteen aitoutta, määrittää tullausarvon vastaamaan kiinteää tuontiarvoa silloin, kun ilmoitettu kauppa-arvo on poikkeuksellisen korkea eikä tuojan ja viejän välistä sopimusta tai muuta näyttöä, jolla ilmoitetun kauppa-arvon suuruutta perustellaan, ole esitetty.

37

Tässä tilanteessa Administrativen sad Sofia-grad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

38

Asetuksen N:o 2658/87 liitteessä I olevan kolmannen osan I jakson liitteen 2 mukaan pääasiassa kyseessä olevien tuotteiden yhteisen tullitariffin mukaisiin tulleihin sovelletaan 12,8 prosentin suuruista arvotullia ja euroina ilmaistua muuttuvaa tullia. Kyseisen muuttuvan tullin määrä kasvaa sitä mukaa, kun tuontituotteiden tulliarvon alentuu.

39

Tuontituotteiden tullausarvo on määritettävä unionin tullikoodeksin 70 artiklan 1 kohdan mukaan ensisijaisesti ilmoitetun kauppa-arvon perusteella. Kyseisen koodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan kauppa-arvoa voidaan kuitenkin käyttää sillä edellytyksellä, että ostaja ja myyjä – eli tuoja ja viejä – eivät ole keskenään etuyhteydessä tai keskinäinen etuyhteys ei ole vaikuttanut hintaan.

40

Lisäksi unionin tullikoodeksin 74 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee, että jos tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää ilmoitetun kauppa-arvon perusteella 70 artiklan mukaisesti, kyseinen arvo on määritettävä soveltamalla kyseisen koodeksin 74 artiklan 2 kohdan a–d alakohdissa olevista säännöksistä ensimmäistä, jonka perusteella se voidaan määrittää.

41

Näihin säännöksiin kuuluvassa unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään tullausarvon määrittämisen menetelmä, jota kutsutaan unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 142 artiklassa deduktiiviseksi menetelmäksi (jäljempänä deduktiivinen menetelmä). Kyseinen menetelmä perustuu siihen yksikköhintaan, jolla maahantuotuja tavaroita taikka samanlaisia tai samankaltaisia maahantuotuja tavaroita myydään unionin tullialueella suurin kokonaismäärä henkilöille, jotka eivät ole etuyhteydessä myyjään.

42

Mainitun unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 134 artiklan, jossa säännellään henkilöiden, jotka ovat etuyhteydessä keskenään kyseisen koodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, välisiä kauppatapahtumia, 2 kohdan b alakohdassa säädetään, että vaikka tuoja ja viejä ovat etuyhteydessä keskenään, tavaroiden arvo on määritettävä kyseisen koodeksin 70 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos ilmoittaja osoittaa, että ilmoitettu kauppa-arvo on hyvin lähellä samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden tullausarvoa, joka on määritetty deduktiivisen menetelmän mukaisesti.

43

On kuitenkin huomautettava, että unionin tullikoodeksin 1 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan kyseistä koodeksia sovelletaan siten, ettei rajoiteta muilla aloilla annetun unionin lainsäädännön soveltamista. Asetuksessa N:o 1308/2013 ja delegoidussa asetuksessa 2017/891 vahvistetaan hedelmien ja vihannesten tuontia koskevat erityiset tullisäännöt.

44

Asetuksen N:o 1308/2013 181 artiklassa säädetään nimittäin yhteisen tullitariffin tullien soveltamiseksi hedelmä- ja vihannesalan tuotteisiin niin sanottu tulohintajärjestelmä, joka perustuu vähimmäistuontihintojen kynnysarvoihin, joiden alittuessa sovelletaan erityisiä lisätulleja, joiden määrä kasvaa sitä mukaa, kun tuontien arvo alentuu.

45

Tässä yhteydessä asetuksen N:o 1308/2013 181 artiklan 2 kohdassa komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, joiden mukaan erän ilmoitetun tulohinnan todenperäisyys tarkistetaan käyttämällä kiinteää tuontiarvoa ja joilla säädetään edellytyksistä vakuuden asettamiseksi.

46

Delegoituun asetukseen 2017/891, joka on annettu asetuksen N:o 1308/2013 181 artiklan 2 kohdan nojalla, sisältyy ensinnäkin 74 artikla, jonka mukaan kyseisen kiinteän tuontiarvon laskemiseksi jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kunkin markkinapäivän osalta kolmansista maista tuotujen ja jäsenvaltioiden tuontimarkkinoilla kaupan pidettyjen tuotteiden keskimääräiset edustavat hintanoteeraukset sekä kyseisiä hintanoteerauksia vastaavat kokonaismäärät.

47

Toiseksi delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklassa säädetään yksityiskohtaiset menettelysäännöt, joiden mukaisesti asianomaisten tuotteiden tulohinnat asetetaan.

48

Erityisesti yhtäältä kyseisen delegoidun asetuksen 75 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, kun tiettyjen tuotteiden, mukaan luettuna pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset tuotteet, tullausarvo määritellään unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitetun kauppa-arvon mukaisesti ja kyseinen tullausarvo on tuotteiden liikkeeseen laskemista koskevan ilmoituksen tekohetkellä enemmän kuin 8 prosenttia suurempi kuin komission laskema asetuksen N:o 1308/2013 181 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kiinteä tuontiarvo, tuojan on asetettava vakuus. Kyseinen vakuus on yhtä suuri kuin tullit, jotka olisi maksettu, jos luokittelu olisi tehty asianomaisen kiinteän tuontiarvon perusteella.

49

Toisaalta delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tuojalla on käytettävissään kyseisten tuotteiden myynnistä alkava yhden kuukauden määräaika – vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen hyväksymispäivämäärästä alkavan neljän kuukauden määräajan rajoissa – osoittaakseen, että erä on toimitettu ehdoin, jotka varmistavat unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyyden, tai määrittääkseen kyseisen koodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tullausarvon. Delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaan yhdenkin edellä mainitun määräajan noudattamatta jättäminen aiheuttaa asetetun vakuuden menettämisen tuontitullien maksuksi, ja asia on näin myös silloin, jos tuoja ei esitä todisteita erän toimitusta koskevien edellytysten noudattamisesta tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla. Sitä vastoin asetettu vakuus on vapautettava, jos delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetut todisteet toimitusta koskevien edellytysten noudattamisesta esitetään tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla.

50

Koska ensimmäinen kysymys koskee seikkoja, jotka on otettava huomioon arvioitaessa sitä, ovatko ostaja ja myyjä keskenään etuyhteydessä unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, kun taas toinen kysymys koskee erityisesti sitä, voiko kansallinen tuomioistuin soveltaa kyseistä säännöstä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, on aluksi tarkasteltava toista kysymystä.

51

Toinen kysymys perustuu siihen, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kansallisen oikeuden mukaan silloin, kun sen käsiteltävänä on tulliviranomaisten tekemästä tullivelkapäätöksestä nostettu kanne, tutkittava viran puolesta tämän päätöksen laillisuus ja se voi ottaa vastaan uutta näyttöä ja nimittää viran puolesta tuomioistuimen asiantuntijan.

52

Tältä osin ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että OGL-Food vetosi ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa deduktiivisen menetelmän mukaisesti toteutettuun tullausarvolaskelmaan osoittaakseen kyseisen kauppa-arvon todenperäisyyden sillä perusteella, että kyseisen laskelman tulos ja ilmoitettu kauppa-arvo ovat lähellä toisiaan. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemästä viittauksesta unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 134 artiklaan ilmenee – kuten OGL-Food lisäksi vahvisti istunnossa –, että kyseinen yhtiö pyysi soveltamaan tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa olevaa mahdollisuutta osoittaa, että kauppa-arvo oli ”hyvin lähellä” samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden deduktiivisen menetelmän mukaisesti määritettyä tullausarvoa. OGL-Foodin mukaan tulliviranomaisten olisi pitänyt todeta ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyys tämän läheisyyden perusteella.

53

Viittaus unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 134 artiklaan, joka on kyseisen koodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdan täytäntöönpanosäännös, vaikuttaa lisäksi saaneen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pohtimaan, voidaanko viimeksi mainittua säännöstä soveltaa viran puolesta huolimatta siitä, että pääasiassa tulliviranomaiset eivät hylänneet ilmoitettua kauppa-arvoa sillä perusteella, että OGL-Food ja viejä olivat keskenään etuyhteydessä kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä.

54

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisen kysymyksensä ensimmäisessä osassa pääasiallisesti sitä, voiko kansallinen tuomioistuin selvittää viran puolesta ja ensimmäistä kertaa sen käsiteltävänä olevan asian yhteydessä, ovatko tuoja ja viejä keskenään etuyhteydessä unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, ja jos näin on, onko niiden mahdollinen keskinäinen etuyhteys vaikuttanut kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan.

55

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisen kysymyksensä toisessa osassa, joka on tutkittava ensin, pääasiallisesti sitä, onko delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 ja 6 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tuoja, joka ei ole päättänyt näissä säännöksissä säädettyjen määräaikojen kuluessa määrittää tuodun erän tullausarvoa deduktiivisen menetelmän mukaisesti vaan on päinvastoin määrittänyt tämän arvon unionin tullikoodeksin 70 artiklan mukaisesti, voisi pätevästi tukeutua tulliviranomaisen tekemästä tullivelkapäätöksestä nostamansa kanteen tueksi deduktiivisen menetelmän mukaisesti toteutettuun tullausarvolaskelmaan osoittaakseen kyseisen koodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyyden.

56

Aluksi on palautettava mieleen, että tullausarvon määrittämisestä annettujen unionin säännösten tavoitteena on saada aikaan oikeudenmukainen, yhtenäinen ja neutraali järjestelmä, jossa ei käytetä mielivaltaisia eikä kuvitteellisia tullausarvoja. Tullausarvon on siis ilmennettävä maahantuodun tavaran todellista taloudellista arvoa (tuomio 9.6.2022, Baltic Master, C‑599/20, EU:C:2022:457, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Tälle tavoitteelle on annettava etusija myös silloin, kun tullausarvo määritetään delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklassa säädetyn kaltaisten nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavien erityissäännösten nojalla.

58

Tältä osin kyseisen delegoidun asetuksen 75 artiklan 5 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ja 6 kohdasta käy ilmi, että tuoja voi päättää määrittää tuontierän tullausarvon ilmoitetun kauppa-arvon perusteella, missä tapauksessa tuojan on osoitettava säädetyissä määräajoissa, että kyseinen erä on toimitettu ehdoin, jotka varmistavat unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyyden, tai määrittää tullausarvon deduktiivisen menetelmän mukaisesti samoissa määräajoissa.

59

Lisäksi delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan neljännen alakohdan mukaan osoittaakseen, että tuontierä on toimitettu ehdoin, jotka varmistavat ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden, tuojan on laskun lisäksi annettava kaikki tarvittavat asiakirjat asiaankuuluvien tullitarkastusten tekemiseksi kyseisen erän jokaisen tuotteen myynnistä ja myyntiin saattamisesta, mukaan lukien tämän erän kuljetukseen, vakuutukseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvät asiakirjat.

60

Tästä seuraa, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 ja 6 kohdassa tuoja velvoitetaan valitsemaan säädetyissä määräajoissa unionin tullikoodeksin kahden eri säännöksen, joissa säädetään vaihtoehtoisista tullausarvon määrittämisen menetelmistä, soveltamisen välillä. Näin ollen deduktiivisen menetelmän mukaan toteutettuun tullausarvolaskelmaan voidaan vedota pätevästi kanteen tueksi ainoastaan silloin, jos tuoja on etukäteen valinnut määrittää tullausarvon kyseisen menetelmän mukaisesti kyseisen delegoidun asetuksen 75 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 6 kohdassa tätä varten säädetyissä määräajoissa. Sitä vastoin silloin, jos tuoja on valinnut kauppa-arvomenetelmän, tällaisen laskelman tulokseen ei voida vedota tällaisessa kanteessa siinä tarkoituksessa, että osoitetaan delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyys, mikä tapahtuisi lisäksi kyseisten määräaikojen päätyttyä.

61

Lisäksi delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyys vahvistetaan kyseisen delegoidun asetuksen 73 artiklan a alakohdassa tarkoitetun erän toimitusta koskevien edellytysten perusteella eikä unionin tullialueella tapahtuvien kyseiseen erään kuulumattomien tavaroiden myyntien perusteella.

62

Kyseinen vaatimus sulkee pois sen, että tuoja voisi unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 134 artiklan 2 kohdan b alakohdan, johon OGL-Food vetosi ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa ja joka herätti kyseisessä tuomioistuimessa epäilyksiä, nojalla määrittää tullausarvon ilmoitetun kauppa-arvon perusteella siksi, että kyseinen kauppa-arvo on hyvin lähellä samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden tullausarvoa, joka on määritetty deduktiivisen menetelmän mukaisesti.

63

Näin ollen pääasiassa nimetyn tuomioistuimen asiantuntijan toteuttaman kaltainen deduktiivisen menetelmän mukainen tullausarvolaskelma, jossa otetaan huomioon ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevällä tavalla hinta, jolla riidanalainen erä myytiin OGL-Foodin asiakkaana olevalle päivittäistavaraketjulle, ei täytä vaatimuksia, jotka on asetettu tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 134 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, jossa suljetaan pois mahdollisuus ottaa huomioon arvoa, joka perustuu itse tuontitavaroiden unionin tullialueella tapahtuvaa myyntiä vastaavaan yksikköhintaan.

64

Edellä esitetystä seuraa, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 ja 6 kohdassa ei anneta mahdollisuutta siihen, että tuoja, joka ei ole päättänyt näissä säännöksissä säädettyjen määräaikojen kuluessa määrittää tuotujen tavaroiden tullausarvoa deduktiivisen menetelmän mukaisesti vaan on määrittänyt tämän arvon unionin tullikoodeksin 70 artiklan mukaisesti, tukeutuu tulliviranomaisen tekemästä tullivelkapäätöksestä nostamansa kanteen tueksi kyseisen menetelmän mukaisesti toteutettuun tullausarvolaskelmaan vedoten tämän koodeksin täytäntöönpanoasetuksen 134 artiklan 2 kohdan b alakohtaan osoittaakseen kyseisen koodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyyden.

65

Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 47 artiklan ensimmäinen kohta eivät saata tätä päätelmää kyseenalaiseksi. Ensimmäistä näistä määräyksistä ei nimittäin ole osoitettu jäsenvaltioiden viranomaisille vaan ainoastaan unionin toimielimille, elimille ja laitoksille (tuomio 5.11.2014, Mukarubega, C‑166/13, EU:C:2014:2336, 44 kohta). Jälkimmäisessä näistä perusoikeuskirjan määräyksistä puolestaan vahvistetaan jokaisen, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, joten se ei rajoita niiden aineellisen oikeuden säännösten sovellettavuutta, joihin asianomainen henkilö vetoaa.

66

Toiseksi toisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäisestä osasta on todettava, että on tosin totta, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohta ei ole esteenä sille, että tulliviranomaiset selvittävät, ovat tuoja ja viejä keskenään etuyhteydessä unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, ja jos asia on näin, onko kyseinen etuyhteys vaikuttanut hintaan.

67

Kuitenkin tuotteiden, joihin sovelletaan tulohintaa, osalta se, onko tuojan ja viejän mahdollinen keskinäinen etuyhteys unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä vaikuttanut hintaan, voi vaikuttaa tulli-ilmoituksessa mainitun tavaroiden arvon todenperäisyyteen.

68

Unionin tullikoodeksin 46 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta käy ilmi tältä osin, että tullitarkastuksiin voi kuulua muun muassa ilmoituksessa annettujen tietojen oikeellisuuden ja täydellisyyden tarkastaminen. Tästä seuraa, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti toteutettu ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden tarkastaminen on – kuten lisäksi kyseisen säännöksen sanamuodosta käy ilmi – unionin tullikoodeksin 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin unionin tullitarkastuksiin kuuluva toimenpide.

69

Unionin tullikoodeksin 5 artiklan 3 alakohdassa annetaan tullitarkastusten suorittamista koskeva toimivalta tulliviranomaisille eli kyseisen koodeksin 5 artiklan 1 alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden tullihallinnoille, jotka vastaavat tullilainsäädännön soveltamisesta, ja muille viranomaisille, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisia soveltamaan tiettyä tullilainsäädäntöä. Näin ollen oikeusviranomaiset, jotka lausuvat unionin tullikoodeksin 44 artiklan mukaisesti tulliviranomaisten tullitarkastuksen päätteeksi antamia päätöksiä koskevista kanteista, on erotettava kyseisistä tulliviranomaisista.

70

Tämän seurauksena oikeusviranomainen, jonka käsiteltäväksi on saatettu tulliviranomaisen tekemää päätöstä, jossa vahvistetaan tullivelka delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan mukaisesti, koskeva kanne, ei voi selvittää viran puolesta ja ensimmäistä kertaa sitä, ovatko tuoja ja viejä keskenään etuyhteydessä unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, ja onko kyseinen mahdollinen etuyhteys vaikuttanut hintaan tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla silloin, kun tulliviranomaisen toteuttama tullitarkastus ei koskenut tällaisen etuyhteyden olemassaoloa vaan unionin markkinoille tuodun erän toimitusta koskevia edellytyksiä, jotka eivät tulliviranomaisen mukaan vahvistaneet ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyttä.

71

Kyseinen päätelmä on pätevä myös silloin, kun unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamisedellytyksien täyttymistä koskeva kysymys nousee esiin tutkittaessa argumenttia, jonka tulliviranomaisten tullivelkapäätöksen riitauttava osapuoli esittää unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 134 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla.

72

Perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisellä kohdalla ei ole tältä osin merkitystä. Nimittäin kyseinen perusoikeuskirjan määräys, jossa vahvistetaan jokaisen, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, ei vaikuta unionin oikeuden merkityksellisistä säännöksistä, jotka nyt käsiteltävässä asiassa ovat unionin tullikoodeksin 5 artiklan 1 alakohta ja 44 artikla, johtuvaan toimivallan jakoon yhtäältä tulliviranomaisten kaltaisten hallintoviranomaisten ja toisaalta oikeusviranomaisten välillä.

73

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 ja 6 kohtaa on tulkittava siten, että

74

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamiseksi pääasiallisesti sitä, ovatko tietyt tosiseikat, kuten liikesuhteen pysyvyys, ilmoitetun kauppa-arvon ja sovellettavan kiinteän tuontiarvon välinen huomattava ero, myöhempi tappiollinen myynti ja tuontiin liittyvän sopimuksen esittämättä jättäminen, merkityksellisiä arvioitaessa sitä, ovatko tuoja ja viejä tai tuoja ja tämän asiakas unionissa keskenään etuyhteydessä.

75

Kuitenkin toiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 ja 6 kohta ovat esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu tulliviranomaisten tekemää tullivelkapäätöstä koskeva kanne, soveltaisi viran puolesta ja ensimmäistä kertaa unionin tullikoodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohtaa silloin, kun tullitarkastus ei ole koskenut tuojan ja viejän keskinäisen etuyhteyden olemassaoloa.

76

Koska pääasiassa on riidatonta, että suoritettu tullitarkastus ei koskenut tällaisen etuyhteyden olemassaoloa, ensimmäiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

77

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään pääasiallisesti sitä, onko delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohtaa tulkittava siten, että tuodun tavaraerän tappiollinen myynti on vakava osoitus siitä, että ilmoitettu kauppa-arvo on keinotekoisen korkea, mikä velvoittaa tuojan toimittamaan tulliviranomaisille tämän arvon todenperäisyyden osoittamiseksi kyseisen säännöksen neljännessä alakohdassa nimenomaisesti mainittujen kuljetukseen, vakuutukseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvien asiakirjojen ja ilmoitetun kauppa-arvon maksua koskevan tositteen lisäksi sopimuksen tai vastaavan asiakirjan, jossa määrätään hinta, jolla tämä on ostanut tuodun erän.

78

On palautettava mieleen, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan ensimmäisen, kolmannen ja neljännen alakohdan selkeän sanamuodon mukaan silloin, kun tuoja on päättänyt määrittää tuodun erän tullausarvon ilmoitetun kauppa-arvon perusteella, sen on osoitettava, että kyseinen erä on toimitettu ehdoin, jotka varmistavat unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyyden.

79

Tältä osin on muistutettava, että erän toimituksen osalta delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan neljännessä alakohdassa oleva käsite ”edellytykset” tarkoittaa kaikkia tavaroiden vapaaseen liikkeeseen unionissa luovuttamisen jälkeisiä olosuhteita, jotka voivat vahvistaa tai kumota tulli-ilmoitukseen sisältyvän ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden (ks. analogisesti tuomio 11.3.2020, X (Lisätullien kantaminen tuonnista), C‑160/18, EU:C:2020:190, 37 kohta).

80

Mahdollisuus vahvistaa ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyys kaikkien näiden edellytysten valossa vastaa tulliviranomaisten tarpeeseen varmistaa, että järjestelmässä, jossa tuojan maksettavaksi tuleva muuttuvien tullien määrä vähenee sitä mukaa, kun kyseinen kauppa-arvo kasvaa, kyseistä tuojaa estetään määrittämästä tullausarvoa keinotekoisen korkean ilmoitetun kauppa-arvon perusteella (ks. analogisesti tuomio 11.3.2020, X (Lisätullien kantaminen tuonnista),C‑160/18, EU:C:2020:190, 38–40 kohta).

81

Tuojan näyttötaakka koskee siis kaikkia unioniin tuodun erän myynnin kulkuun liittyviä edellytyksiä, jotka voivat muodostaa yhtäpitävien seikkojen kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan vahvistaa unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyys (ks. analogisesti tuomio 11.3.2020, X (Lisätullien kantaminen tuonnista),C‑160/18, EU:C:2020:190, 42 kohta).

82

Tuodun erän tappiollinen myynti ei tosin suinkaan vahvista kyseisten hintojen todenperäisyyttä vaan on omiaan herättämään sitä koskevia epäilyjä. Nimittäin tällainen tappiollinen myynti, joka ei ole itsessään kannattava kaupallinen menettely, voi olla vahva viite siitä, että tuoja on korottanut ilmoitettua kauppa-arvoa keinotekoisesti välttääkseen maksettavan tuontitullin tai alentaakseen sen määrää, erityisesti silloin, kun kyseessä ovat toistuvat tappiolliset myynnit tai pitkäaikainen tappiollinen myynti. Tulliviranomaiset eivät kuitenkaan voi pelkästään sen toteamuksen perusteella, jonka mukaan tuoja on jälleenmyynyt tavarat tappiollisesti unionissa, automaattisesti päätellä, että ilmoitettu kauppa-arvo ei ole todenmukainen (ks. analogisesti tuomio 11.3.2020, X (Lisätullien kantaminen tuonnista),C‑160/18, EU:C:2020:190, 44 ja 45 kohta).

83

Näin ollen tuojan on osoitettava sen lisäksi, että tappiollinen myynti voidaan perustella seikoilla, joilla ei ole vaikutusta unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyyteen, myös se, että muut tämän erän toimitusta koskevat edellytykset vahvistavat näiden hintojen todenperäisyyden.

84

Tätä varten tuojan on delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti annettava tulliviranomaisille laskun lisäksi kaikki tarvittavat asiakirjat asiaankuuluvien tullitarkastusten tekemiseksi tuodun erän jokaisen tuotteen myynnistä ja myyntiin saattamisesta, mukaan lukien tämän erän kuljetukseen, vakuutukseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvät asiakirjat.

85

Kuten tässä säännöksessä käytetystä ilmaisusta ”mukaan lukien” käy ilmi, kyseinen asiakirjaluettelo ei ole tyhjentävä, joten mikään ei estä tuojaa silloin, jos asianomaisen tavaraerän kuljetukseen, vakuutukseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvät asiakirjat eivät riitä osoittamaan ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyttä, toimittamasta tulliviranomaisille muita kyseisen erän myyntiin ja toimitukseen liittyviä asiakirjoja, kuten erityisesti kyseisen tuojan ja viejän välistä kirjallista sopimusta tai muuta vastaavaa asiakirjaa, josta voi käydä ilmi sopimussuhteen merkitykselliset seikat, mukaan luettuna seikat, jotka koskevat tuodun erän ostohinnan määräämiseen liittyviä edellytyksiä.

86

Jos delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan neljännessä alakohdassa luetellut asiakirjat, jotka tuoja on toimittanut, sitä vastoin riittävät vakuuttamaan tulliviranomaiset unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyydestä, ei voida vaatia, että kyseinen tuoja toimittaa lisäksi sen ja viejän välisen kirjallisen sopimuksen tai vastaavan asiakirjan, jossa määrätään hinta, jolla tämä on ostanut tuodun erän.

87

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että tuodun tavaraerän tappiollinen myynti on vakava osoitus siitä, että ilmoitettu kauppa-arvo on keinotekoisen korkea, mutta se ei velvoita tuojaa toimittamaan tulliviranomaisille tämän arvon todenperäisyyden osoittamiseksi kyseisen säännöksen neljännessä alakohdassa nimenomaisesti mainittujen kuljetukseen, vakuutukseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvien asiakirjojen ja ilmoitetun kauppa-arvon maksua koskevan tositteen lisäksi sopimusta tai vastaavaa asiakirjaa, jossa määrätään hinta, jolla tämä on ostanut tuodun erän, silloin, kun ensiksi mainitut asiakirjat riittävät osoittamaan ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden.

88

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään pääasiallisesti sitä, onko asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohtaa tulkittava siten, että tulliviranomaisten on tullausarvoa määritettäessä jätettävä huomiotta tuodun tavaraerän ilmoitettu kauppa-arvo silloin, kun kyseinen arvo on selkeästi suurempi kuin komission määrittämä kiinteä tuontiarvo, kyseinen erä on myyty tappiollisesti unionin tullialueella eikä tuoja ole siitä huolimatta, että häntä on pyydetty toimittamaan kaikki asiakirjat, jotka osoittavat, että mainittu erä on toimitettu sellaisin ehdoin, jotka vahvistavat tämän arvon todenperäisyyden, esittänyt tätä tarkoitusta varten riittäviä asiakirjoja, vaikka kyseiset viranomaiset eivät kyseenalaista viejän laatiman laskun aitoutta eikä sitä, että tuoja on tosiasiallisesti maksanut sen.

89

On palautettava mieleen, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan ensimmäisestä, kolmannesta ja neljännestä alakohdasta ilmenee, että tuojan on osoitettava tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla, että määrätyn erän toimitusta koskevat edellytykset osoittavat unionin tullikoodeksin 70 artiklassa tarkoitetun ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden, jolloin tuontitullien maksuksi asetettu vakuus voidaan vapauttaa.

90

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että pääasiassa todetun kaltainen yli 50 prosentin hintaero tuodun tavaraerän ilmoitetun kauppa-arvon ja komission asettaman kiinteän tuontiarvon välillä on riittävä herättämään tulliviranomaisessa epäilyjä siitä, onko kyseinen ilmoitettu kauppa-arvo todenperäinen (ks. analogisesti tuomio 16.6.2016, EURO 2004. Hungary, C‑291/15, EU:C:2016:455, 38 ja 39 kohta). Näin on varsinkin silloin, kun hintojen välillä on tällainen ero samanaikaisesti kuin tuoja myy asianomaisen erän asiakkaalle tappiollisesti, koska tällainen tappiollinen myynti ei ole itsessään kannattava kaupallinen menettely, kuten edellä 82 kohdassa on jo todettu.

91

Tältä osin ei ole merkitystä sillä, että tulliviranomaiset eivät ole kiistäneet niiden asiakirjojen aitoutta, jotka tuoja on toimittanut osoittaakseen ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden. Kyseisten asiakirjojen aitous ei nimittäin ole ratkaiseva tekijä, vaan se on ainoastaan yksi seikka muiden sellaisten seikkojen joukossa, jotka näiden viranomaisten on otettava huomioon (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2016, EURO 2004. Hungary, C‑291/15, EU:C:2016:455, 41 kohta).

92

Sama koskee sitä seikkaa, että tuojan on voitava osoittaa, että hänen tosiasiallisesti maksamansa hinta vastaa ilmoitettua kauppa-arvoa (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2016, EURO 2004. Hungary, C‑291/15, EU:C:2016:455, 44 kohta).

93

Kuten edellä 78–87 kohdasta käy jo ilmi, näissä olosuhteissa kyseisen tuojan on sitä vastoin toimitettava tulliviranomaisille kaikki asiakirjat, jotka voivat osoittaa, että tuotu tavaraerä on toimitettu ehdoin, jotka vahvistavat ilmoitetun kauppa-arvon todenperäisyyden.

94

Jos tällaista asiakirjaa ei esitetä kohtuullisessa ajassa, tulliviranomaiset voivat siis perustellusti jättää huomiotta ilmoitetun kauppa-arvon ja näin ollen pidättää asetetun vakuuden tuontitullien maksuksi delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

95

Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että delegoidun asetuksen 2017/891 75 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että tulliviranomaisten on tullausarvoa määritettäessä jätettävä huomiotta tuodun tavaraerän ilmoitettu kauppa-arvo silloin, kun kyseinen arvo on selkeästi suurempi kuin komission määrittämä kiinteä tuontiarvo, kyseinen erä on myyty tappiollisesti unionin tullialueella eikä tuoja ole siitä huolimatta, että häntä on pyydetty toimittamaan kaikki asiakirjat, jotka osoittavat, että mainittu erä on toimitettu sellaisin ehdoin, jotka vahvistavat tämän arvon todenperäisyyden, esittänyt tätä tarkoitusta varten riittäviä asiakirjoja, vaikka kyseiset viranomaiset eivät kyseenalaista viejän laatiman laskun aitoutta eikä sitä, että tuoja on tosiasiallisesti maksanut sen.

96

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: