1

Kantajat ACMO Sàrl ja muut oikeushenkilöt, joiden nimet luetellaan tuomion liitteessä, vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvassa kanteessaan kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) 17.3.2020 tekemän päätöksen SRB/EES/2020/52 siitä, onko osakkeenomistajille ja velkojille, joihin Banco Popular Español, SA:ta koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet (jäljempänä kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat), tarpeen myöntää korvausta (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Kantajat ovat sijoitusrahastoja, jotka omistivat ennen Banco Popular Español, SA:ta (jäljempänä Banco Popular) koskevan kriisinratkaisumääräyksen antamista sen ensisijaisen lisäpääoman instrumentteja ja toissijaisen pääoman instrumentteja – osan niistä alarahastojen kautta – lukuun ottamatta yhtä kantajista, jolle Banco Popularin joukkovelkakirjoja omistaneen yhteisön oikeudet olivat siirtyneet.

3

SRB:n johdon istunnossa tehtiin 7.6.2017 päätös SRB/EES/2017/08 Banco Popularia koskevan kriisinratkaisumääräyksen antamisesta (jäljempänä kriisinratkaisumääräys), yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1) perusteella.

4

Ennen kriisinratkaisumääräyksen antamista SRB valitsi 23.5.2017 tarjouspyyntömenettelyn päätteeksi Deloitte Réviseurs d’Entreprisesin arvioijaksi (jäljempänä arviointitoimisto) Banco Popularia koskevan mahdollisen kriisinratkaisun valmistelussa. Arviointitoimiston kanssa tehtiin erityinen sopimus tarjouskilpailun jälkeen, joka perustui palveluja koskeviin rinnakkaisiin puitesopimuksiin, jotka SRB oli tehnyt kuuden yhteisön kanssa, joihin arviointitoimisto kuului. Erityisen sopimuksen mukaan arviointitoimiston tehtäviin kuului Banco Popularia koskevan arvostuksen tekeminen ennen mahdollista kriisinratkaisua ja asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16–18 kohdassa säädetyn erilaista kohtelua koskevan arvostuksen tekeminen mahdollisen kriisinratkaisun jälkeen.

5

SRB hyväksyi 5.6.2017 ensimmäisen arvostuksen, jonka tarkoituksena oli asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti tuottaa tietoa perustellun toteamuksen tekemiseksi siitä, täyttyvätkö kriisinratkaisun edellytykset, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdassa.

6

Arviointitoimisto toimitti 6.6.2017 SRB:lle toisen arvostuksen (jäljempänä toinen arvostus), joka oli laadittu asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Toisen arvostuksen tarkoituksena oli määrittää Banco Popularin varojen ja velkojen arvo, antaa arvio siitä, miten osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, ja esittää tiedot päätöksen tekemiseksi siirrettävistä osakkeista ja muista omistusinstrumenteista sekä auttaa SRB:tä saamaan oikea käsitys liiketoiminnan myyntiin sovellettavista kaupallisista ehdoista.

7

SRB totesi kriisinratkaisumääräyksessä, että asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyivät, ja päätti asettaa Banco Popularin kriisinratkaisuun. SRB päätti alaskirjata ja muuntaa Banco Popularin pääomainstrumentit asetuksen N:o 806/2014 21 artiklan mukaisesti sekä toteuttaa asetuksen N:o 806/2014 24 artiklan nojalla Banco Popularin liiketoiminnan myynnin siirtämällä osakkeet ostajalle.

8

SRB päätti mitätöidä kaikki Banco Popularin osakkeet, muuntaa ja alaskirjata Banco Popularin liikkeeseen laskemien ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien pääoman kokonaismäärän sekä muuntaa Banco Popularin liikkeeseen laskemien toissijaisen pääoman instrumenttien pääoman kokonaismäärän ”uusiksi osakkeiksi II”. Espanjan kriisinratkaisuviranomaisen, Fondo de Reestructuración Ordenada Bancaria ‑rahaston (pankkien hallitun rakenneuudistuksen rahasto, Espanja; jäljempänä FROB), toteuttaman läpinäkyvän ja avoimen myyntiprosessin jälkeen ”uudet osakkeet II” siirrettiin Banco Santander SA:lle vastikkeena yhden euron suuruisen kauppahinnan maksamisesta. Tämän jälkeen Banco Santanderista tuli 28.9.2018 Banco Popularin yleisseuraannon saaja absorptiosulautumisen yhteydessä.

9

Euroopan komissio antoi 7.6.2017 päätöksen (EU) 2017/1246 Banco Popularia koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä (EUVL 2017, L 178, s. 15).

10

Sen määrittämiseksi, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos kriisinratkaisumenettelyn kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, arviointitoimisto toimitti 14.6.2018 SRB:lle asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16–18 kohdan mukaisen erilaista kohtelua koskevan arvostuksen (jäljempänä kolmas arvostus). Arviointitoimisto lähetti 31.7.2018 SRB:lle tätä arvostusta koskevan lisäyksen, jossa korjattiin joitakin muotovirheitä.

11

Arviointitoimisto arvioi kolmannessa arvostuksessa sitä, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana. Se teki tämän arvion likvidaatioskenaariossa konkurssimenettelystä 9.7.2003 annetun lain nro 22/2003 (Ley 22/2003, Concursal; BOE nro 164, 10.7.2003, s. 26905) nojalla.

12

Arviointitoimisto totesi, että hypoteettinen likvidaatioskenaario oli valmisteltu 6.6.2017 tilanteen mukaisten tarkastamattomien taloudellisten tietojen perusteella tai, jos niitä ei ollut käytettävissä, 31.5.2017 tilanteen mukaisten tietojen perusteella. Se katsoi, että jos Banco Popularin osalta olisi aloitettu tavanomainen maksukyvyttömyysmenettely 7.6.2017, tämä olisi johtanut suunnittelemattomaan likvidaatioon. Arviointitoimisto otti huomioon varojen realisointiarvoja arvioidessaan kolme vaihtoehtoista ajallista likvidaatioskenaariota – 18 kuukautta, 3 vuotta ja 7 vuotta – joista kukin sisälsi parhaan ja huonoimman skenaarion. Se katsoi, ettei missään näistä skenaarioista kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja huonompisijaisten velkojien voitu odottaa saavan mitään palautusta tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä ja ettei siten ollut kyse erilaisesta kohtelusta kriisinratkaisutoimen mukaiseen kohteluun nähden.

13

SRB julkaisi 6.8.2018 internetsivustollaan 2.8.2018 antamansa tiedoksiannon, joka koski sen alustavaa päätöstä siitä, oliko sellaisille osakkeenomistajille ja velkojille tarpeen myöntää korvaus, joihin Banco Popularia koskevat kriisinratkaisutoimet olivat vaikuttaneet, ja oikeuteen tulla kuulluksi liittyvän menettelyn käynnistämistä (SRB/EES/2018/132) (jäljempänä alustava päätös), sekä kolmannen arvostuksen ei-luottamuksellisen version. SRB:n tiedoksiantoa koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 7.8.2018 (EUVL 2018, C 277 I, s. 1).

14

SRB totesi alustavassa päätöksessä, että kolmannen arvostuksen mukaan osakkeenomistajien ja velkojien, joihin Banco Popularin kriisinratkaisu oli vaikuttanut, tosiasiallinen kohtelu ei eronnut siitä, miten niitä olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisun ajankohtana. SRB päätti alustavasti, ettei sen ollut maksettava korvausta kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla.

15

Voidakseen tehdä lopullisen päätöksen siitä, oliko kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille tarpeen myöntää korvaus, SRB pyysi niitä ilmaisemaan kiinnostuksensa käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi alustavan päätöksen osalta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

16

SRB ilmoitti, että oikeuteen tulla kuulluksi liittyvä menettely oli kaksivaiheinen.

17

Ensimmäisessä vaiheessa eli ilmoittautumisvaiheessa kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia pyydettiin ilmoittamaan kiinnostuksestaan käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi täyttämällä verkossa ilmoittautumislomake, joka oli saatavilla 14.9.2018 asti. Tämän jälkeen SRB tarkasti, että jokaisella kiinnostuksensa ilmaisseella tosiasiallisesti oli kyseeseen tulevan osakkeenomistajan tai velkojan asema. Jokaisen kiinnostuksensa ilmaisseen kyseeseen tulevan osakkeenomistajan tai velkojan oli toimitettava todisteet henkilöllisyydestään ja siitä, että ne omistivat 6.6.2017 yhden tai useampia Banco Popularin pääomainstrumentteja, jotka oli alaskirjattu tai muunnettu ja siirretty kriisinratkaisun yhteydessä.

18

Toisessa vaiheessa eli kuulemisvaiheessa kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat, jotka olivat ilmaisseet ensimmäisessä vaiheessa kiinnostuksensa käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi ja joiden aseman SRB oli tarkastanut, voivat esittää huomautuksensa alustavasta päätöksestä, jonka liitteenä oli kolmas arvostus.

19

SRB ilmoitti 16.10.2018, että kelpoisuusvaatimukset täyttäviä osakkeenomistajia ja velkojia pyydettäisiin toimittamaan kirjalliset huomautuksensa alustavasta päätöksestä 6.11.2018 alkaen. SRB lähetti 6.11.2018 kelpoisuusvaatimukset täyttäville osakkeenomistajille ja velkojille ainutkertaisen henkilökohtaisen linkin, jonka kautta ne pääsivät internetissä täytettävään lomakkeeseen, jossa ne voivat esittää huomautuksensa alustavasta päätöksestä ja kolmannen arvostuksen ei‑luottamuksellisesta versiosta 26.11.2018 saakka.

20

Kuulemisvaiheen päätyttyä SRB tutki kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien alustavasta päätöksestä esittämät merkitykselliset huomautukset. SRB pyysi arviointitoimistoa toimittamaan sille asiakirjan, joka sisälsi arviointitoimiston arvioinnin kolmanteen arvostukseen liittyvistä merkityksellisistä huomautuksista ja määrittämään, oliko kolmas arvostus näiden huomautusten valossa edelleen pätevä.

21

Arviointitoimisto toimitti 18.12.2019 SRB:lle arviointinsa, jonka otsikkona on ”Erilaista kohtelua koskevan arvostuksen selvitysasiakirja” (Clarification Document of valuation of difference in treatment, jäljempänä selvitysasiakirja). Arviointitoimisto vahvisti selvitysasiakirjassa, että sekä strategia että erilaiset hypoteettiset likvidaatioskenaariot, jotka on esitetty yksityiskohtaisesti kolmannessa arvostuksessa, samoin kuin noudatetut menetelmät ja tehdyt analyysit, olivat edelleen päteviä.

22

SRB teki 17.3.2020 riidanalaisen päätöksen. Tätä päätöstä koskeva ilmoitus julkaistiin 20.3.2020 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2020, C 91, s. 2).

23

Riidanalaisessa päätöksessä SRB totesi, että arviointitoimisto oli riippumaton vaatimusten mukaisesti, joista säädetään asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa määritellään elvytyssuunnitelmien, kriisinratkaisusuunnitelmien ja konsernien kriisinratkaisusuunnitelmien sisältö, vähimmäisperusteet, jotka toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava elvytyssuunnitelmien ja konsernien elvytyssuunnitelmien osalta, konsernin rahoitustuen edellytykset, riippumattomia arvioijia koskevat vaatimukset, alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien tunnustaminen sopimuksissa, ilmoitusvaatimuksiin ja keskeyttämisilmoitukseen liittyvät menettelyt ja sisältö ja kriisinratkaisukollegioiden operatiivinen toiminta, 23.3.2016 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1075 (EUVL 2016, L 184, s. 1) IV luvussa.

24

SRB esitti tiivistetysti kolmannen arvostuksen sisällön riidanalaisen päätöksen 5 osassa, jonka otsikkona on ”Kolmas arvostus”, ja totesi, että kolmas arvostus oli sovellettavien oikeussääntöjen mukainen sekä riittävästi perusteltu ja kattava, jotta sen perusteella voitiin antaa asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukainen päätös. Se katsoi, että kolmannessa arvostuksessa arvioitiin tarvittavia seikkoja, joista säädetään asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 17 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä erilaisen kohtelun arvostukseen kriisinratkaisussa sovellettavien menetelmien perusteiden täsmentämistä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla 14.11.2017 annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/344 (EUVL 2018, L 67, s. 3).

25

SRB esitti riidanalaisen päätöksen 6 osassa ”kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien esittämät huomautukset sekä niitä koskevan arvioinnin”. Riidanalaisen päätöksen 6.1 osassa, jonka otsikkona on ”Merkityksellisyyden arviointi”, SRB selitti, etteivät eräät näistä huomautuksista, jotka eivät koskeneet sen alustavaa päätöstä eivätkä kolmatta arvostusta, olleet merkityksellisiä, koska ne eivät kuuluneet oikeuteen tulla kuulluksi liittyvään menettelyyn. Riidanalaisen päätöksen 6.2 osassa SRB ”tutki merkitykselliset huomautukset”, joita kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat esittäneet arviointitoimiston riippumattomuuden ja kolmannen arvostuksen sisällön osalta, aiheittain ryhmiteltyinä.

26

SRB totesi, että kolmannesta arvostuksesta ilmeni, luettuna yhdessä selvitysasiakirjan ja riidanalaisen päätöksen 6.2 osassa esitettyjen päätelmien kanssa, ettei kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien tosiasiallinen kohtelu eronnut siitä, miten niitä olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisun ajankohtana.

27

SRB päätti näin ollen seuraavaa:

”1 artikla

Arvostus

Sen määrittämiseksi, onko osakkeenomistajille ja velkojille, joihin Banco Popular[ia] koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet, tarpeen myöntää korvausta, asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdassa säädetty erilaista kohtelua koskeva arvostus kriisinratkaisussa vahvistetaan tämän päätöksen liitteen I mukaisesti, yhdessä – – selvitysasiakirjan kanssa, joka on tämän päätöksen liitteessä II.

2 artikla

Korvaus

Osakkeenomistajat ja velkojat, joihin Banco Popular[ia] koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet, eivät ole oikeutettuja asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaiseen korvaukseen yhteisestä kriisinratkaisurahastosta.

3 artikla

Päätöksen kohde

Tämä päätös on osoitettu FROB:lle asetuksen N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettuna kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena.”

28

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

29

SRB vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

30

Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

31

SRB väittää, etteivät tietyt kantajat ole osoittaneet asiavaltuuttaan. Se katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin eräät kantajista toimivat edustajina eli niiden rahastojen hoitajina, jotka omistivat Banco Popularin joukkovelkakirjoja, ja toisiin kantajista kohdistuu vaikutuksia ainoastaan alarahastojensa kautta, jotka omistivat Banco Popularin pääomainstrumentteja.

32

On huomattava, ettei SRB ole väittänyt, että kanne on jätettävä tutkimatta kaikkien kantajien osalta.

33

Tältä osin kanteen liitteenä olevista virallisista asiakirjoista ilmenee, että useat kantajista tosiasiallisesti omistivat Banco Popularin ensisijaisen lisäpääoman instrumentteja tai toissijaisen pääoman instrumentteja kriisinratkaisumääräyksen antamisajankohtana. Lisäksi on huomattava, että ne ovat myös osallistuneet oikeuteen tulla kuulluksi liittyvään menettelyyn.

34

Tästä seuraa, että nämä kantajat kuuluvat niiden osakkeenomistajien ja velkojien ryhmään, joihin Banco Popularia koskeva kriisinratkaisu on vaikuttanut. Riidanalainen päätös näin ollen koskee niitä suoraan ja erikseen ja niillä on asiavaltuus nostaa kanne riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi, mitä SRB ei myöskään kiistä.

35

On kuitenkin muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos ainakin yhdellä kantajista on asiavaltuus, muiden kantajien oikeussuojan tarvetta ei ole tarpeen tutkia, koska kyseessä on yksi ja sama kanne (ks. vastaavasti tuomio 9.6.2011, Comitato Venezia vuole vivere ym. v. komissio,C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, EU:C:2011:368, 37 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 24.10.2019, EPSU ja Goudriaan v. komissio, T‑310/18, EU:T:2019:757, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Näin ollen SRB:n esittämää oikeudenkäyntiväitettä, jonka mukaan kantajilla, jotka toimivat edustajina tai alarahastojensa puolesta, ei ole asiavaltuutta, ei ole tarpeen tutkia.

37

Kantajat esittävät kanteensa tueksi kolme kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että SRB teki kolmannen arvostuksen hyväksyessään ilmeisiä arviointivirheitä Banco Popularin maksukyvyttömyysajanjakson keston, hoidettujen lainojen, järjestämättömien lainojen, kiinteistöomaisuuden ja oikeudellisten riskien arvioinnissa. Toinen kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti, koskee sitä, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen nimittäessään arviointitoimiston riippumatomaksi arvioijaksi. Kolmas kanneperuste, joka on myös esitetty toissijaisesti, koskee sitä, että SRB siirsi sääntöjenvastaisesti asetukseen N:o 806/2014 perustuvan päätösvaltansa arviointitoimistolle.

38

On huomattava, että oikeuskäytännössä on rajoitettu unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan laajuutta sekä tilanteissa, joissa riidanalainen toimenpide perustuu hyvin monitahoisten tieteellisten ja teknisten tosiseikkojen arviointiin, että tilanteissa, joihin liittyy monitahoisia taloudellisia arvioita.

39

Yhtäältä silloin, kun Euroopan unionin viranomaisilla on laajaa harkintavaltaa muun muassa arvioidessaan hyvin monitahoisia tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja niiden toimenpiteiden luonteen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, joihin ne ryhtyvät, unionin tuomioistuinten tehtävänä on valvoa ainoastaan, ettei tätä harkintavaltaa käytettäessä ole tehty ilmeistä virhettä, ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin tai etteivät kyseiset viranomaiset ole selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajoja. Tällaisessa asiayhteydessä unionin tuomioistuimet eivät nimittäin voi omalla tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan korvata unionin viranomaisten arviointia, sillä EUT-sopimuksessa tämä tehtävä annetaan ainoastaan näille viranomaisille (ks. tuomio 21.7.2011, Etimine,C‑15/10, EU:C:2011:504, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Toisaalta unionin tuomioistuinten harjoittama valvonta unionin viranomaisten suorittamien monitahoisten taloudellisten arviointien osalta on rajoitettua valvontaa, joka rajoittuu väistämättä siitä varmistumiseen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin. Unionin tuomioistuinten tehtävänä tuossa valvonnassa ei ole korvata unionin toimivaltaisen viranomaisen tekemää arviota omalla taloudellisia seikkoja koskevalla arvioinnillaan (ks. tuomio 2.9.2010, komissio v. Scott, C‑290/07 P, EU:C:2010:480, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Koska SRB:n päätökset, joissa määritetään se, onko osakkeenomistajille ja velkojille, joihin tiettyä yhteisöä koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet, tarpeen myöntää korvausta, perustuvat hyvin monitahoisiin tieteellisiin ja teknisiin arviointeihin, on todettava, että edellä 39 ja 40 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenevien periaatteiden on katsottava soveltuvan tuomioistuimen tehtäväksi annettuun valvontaan.

42

Vaikka SRB:llä on harkintavaltaa taloudellisissa ja teknisissä asioissa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että unionin tuomioistuinten on pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten SRB on tulkinnut sen päätöksen perustana olevia luonteeltaan taloudellisia tietoja. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, jopa monitahoisten taloudellisten arviointien ollessa kyseessä unionin tuomioistuinten on nimittäin paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea niistä tehtyjä päätelmiä (ks. tuomio 11.11.2021, Autostrada Wielkopolska v. komissio ja Puola, C‑933/19 P, EU:C:2021:905, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Tältä osin sen osoittaminen, että SRB on tehnyt tosiseikkojen arvioinnissa ilmeisen virheen, jonka vuoksi riidanalaisen päätöksen kumoaminen on aiheellista, edellyttää sitä, että kantajan esittämä näyttö riittää viemään uskottavuuden tässä päätöksessä esitetyiltä tosiseikkoja koskevilta arvioinneilta (ks. analogisesti tuomio 7.5.2020, BTB Holding Investments ja Duferco Participations Holding v. komissio, C‑148/19 P, EU:C:2020:354, 72 kohta ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 105 ja 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Näin ollen ilmeistä arviointivirhettä koskeva kanneperuste on hylättävä, jos kantajan esittämistä todisteista huolimatta kyseenalaistettua arviointia voidaan edelleen pitää totena tai pätevänä (ks. tuomio 27.9.2018, Spiegel-Verlag Rudolf Augstein ja Sauga v. EKP, T‑116/17, ei julkaistu, EU:T:2018:614, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.11.2020, BMC v. Clean Sky 2 ‑yhteisyritys, T‑71/19, ei julkaistu, EU:T:2020:567, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä lisäksi ilmenee, että tilanteissa, joissa unionin toimielimillä on harkintavaltaa, unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyjen takeiden noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä on tärkeydeltään entistä perustavanlaatuisempaa. Unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyihin takeisiin hallinnollisissa menettelyissä kuuluu erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu hyvän hallinnon periaate, johon liittyy toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat. Ainoastaan tällä tavoin unionin tuomioistuimet voivat selvittää, täyttyvätkö ne tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat edellytykset, joista harkintavallan käyttäminen riippuu (ks. vastaavasti tuomio 21.11.1991, Technische Universität München,C‑269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta).

46

SRB esittää vastauksessaan, että kantajat ovat esittäneet vastauskirjelmänsä liitteenä A:n toisen todistajanlausunnon ja lisäyksen asiantuntijakertomukseensa, jotka tukevat kanteessa jo esitettyjä väitteitä ja jotka olisi siten pitänyt esittää kanteen liitteenä. Kantajat eivät ole unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 1 ja 2 kohdan vastaisesti perustelleet viivästystä näiden uusien todisteiden esittämisessä, ja ne on siten jätettävä tutkimatta.

47

Työjärjestyksen 85 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi on esitettävä ensimmäisessä kirjelmien vaihdossa ja varsinaiset asianosaiset voivat vielä kantajan vastauksessa ja vastaajan vastauksessa esittää lausumiensa tueksi uusia todisteita ja pyytää saada esittää näyttöä, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.

48

Yhtäältä on huomattava, että kantajat ovat esittäneet kanteensa liitteenä Espanjan maksukyvyttömyysoikeuteen erikoistuneen asianajajan A:n 28.5.2020 päivätyn todistajanlausunnon, joka koski maksukyvyttömyyttä koskevaan lainsäädäntöön ja menettelyihin liittyviä merkityksellisiä kysymyksiä. Toisaalta kantajat ovat esittäneet kanteensa liitteenä myös 28.5.2020 päivätyn asiantuntijakertomuksen, jossa pyrittiin alun perin tarkastelemaan kolmannessa arvostuksessa käytettyjä oletuksia ja menetelmiä SRB:n oikeuteen tulla kuulluksi liittyvän menettelyn yhteydessä lähettämän lomakkeen perusteella ja joka päivitettiin riidanalaisen päätöksen ja selvitysasiakirjan hyväksymisen jälkeen.

49

Kantajat ovat esittäneet vastauskirjelmänsä liitteenä A:n 9.4.2021 päivätyn toisen todistajanlausunnon, joka koski tiettyjä vastineessa esitettyjä Espanjan maksukyvyttömyysoikeuteen liittyviä seikkoja, sekä lisäyksen 13.4.2021 päivättyyn asiantuntijakertomukseensa, joka oli laadittu tiettyihin SRB:n vastineessa esitettyihin kysymyksiin vastaamiseksi.

50

Oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei työjärjestyksen 85 artiklan 2 kohdassa säädettyä prekluusiosääntöä sovelleta vastanäytön esittämiseen ja näytön täydentämiseen vastapuolen vastineessa esittämän vastanäytön vuoksi. Tämä määräys koskee nimittäin uuden näytön esittämistä, ja sitä on tulkittava mainitun työjärjestyksen 92 artiklan 7 kohdan kanssa, jossa määrätään nimenomaisesti, että vastanäytön esittäminen ja aiemmin esitetyn näytön täydentäminen on sallittua (ks. tuomio 17.12.1998, Baustahlgewebe v. komissio, C‑185/95 P, EU:C:1998:608, 72 kohta ja tuomio 5.5.2021, ITD ja Danske Fragtmænd v. komissio, T‑561/18, EU:T:2021:240, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Koska näistä liitteistä ilmenee nimenomaisesti, että ne on esitetty väitteiden tueksi, joilla riitautetaan vastineessa esitetyt arvioinnit, ne on otettava tutkittaviksi.

52

Ensimmäisellä kanneperusteella kantajat väittävät lähinnä, että SRB teki ilmeisiä arviointivirheitä hyväksyessään kolmannen arvostuksen ja selvitysasiakirjan ja että arviointitoimisto teki ilmeisiä arviointivirheitä likvidaatioskenaarion soveltamisessa Banco Popularin hypoteettisen likvidaatiomenettelyn keston ja tiettyjen omaisuuseräluokkien arvioinnin osalta. Nämä virheet johtivat kantajien Banco Popularin hypoteettisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä saamien palautusten aliarvostukseen ja näin ollen niiden omistusoikeuden loukkaamiseen.

53

Tämä kanneperuste jakautuu viiteen osaan. Kantajat väittävät ensinnäkin, että SRB ja arviointitoimisto tekivät virheen hypoteettisen likvidaatioskenaarion keston osalta. Ne väittävät toiseksi, että kolmannen arvostuksen mukainen hoidettujen lainojen arviointi perustuu kohtuuttomiin oletuksiin. Ne riitauttavat kolmanneksi realisointistrategian, jota arviointitoimisto käytti Banco Popularin järjestämättömien lainojen salkun osalta. Ne väittävät neljänneksi, että kolmannen arvostuksen mukaisessa Banco Popularin kiinteistösalkun arvioinnissa oli puutteita ja ristiriitaisuuksia. Ne riitauttavat viidenneksi lähestymistavan, jota arviointitoimisto käytti oikeudellisten riskien osalta.

54

On muistettava aluksi, että SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä, että asetuksen N:o 806/2014 15 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan kolmannessa arvostuksessa oli määritettävä, kohdeltiinko kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia epäedullisemmin kriisinratkaisussa kuin niitä olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi ”likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä”. SRB huomautti, samoin kuin arviointitoimisto totesi selvitysasiakirjassa (5.1.5 kohta), että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytyksestä ja kriisinratkaisusta 18.6.2015 annetussa laissa 11/2015 (Ley 11/2015 de recuperación y resolución de entidades de crédito y empresas de servicios de inversión; BOE nro 146, 19.6.2015, s. 50797), jolla luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190) saatetaan osaksi kansallista oikeutta, säädetään nimenomaisesti, että erilaista kohtelua koskeva arvostus on tehtävä olettaen, että yhteisö asetetaan likvidaatiomenettelyyn.

55

SRB huomautti tältä osin, että kolmannen arvostuksen mukaan – kun otetaan huomioon käsiteltävän asian olosuhteet ja erityisesti Banco Popularin kyvyttömyys maksaa velkojaan eräpäivään mennessä – tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen kriisinratkaisun ajankohtana olisi johtanut Banco Popularin likvidaatioon, joka olisi merkinnyt varojen nopeaa realisointia ilman sitovaa vähittäishintaa ja nettorealisointiarvon mukaisia suorituksia velkojille laissa 22/2003 säädetyn hierarkian mukaisesti.

56

SRB katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kolmas arvostus oli sovellettavien oikeussääntöjen mukainen ja että sitä oli pidettävä asianmukaisena ja riittävänä perustana riidanalaisen päätöksen antamiselle. Se totesi tukeutuneensa kolmanteen arvostukseen ja selvitysasiakirjaan, jotka ovat riidanalaisen päätöksen liitteenä ja erottamattoman osa sen perusteluja.

57

Arviointitoimisto katsoi kolmannessa arvostuksessa, että koska Banco Popularin pankkitoimilupa olisi peruutettu, jos se olisi julistettu maksukyvyttömäksi – mikä olisi edellyttänyt toiminnan välitöntä lopettamista ja estänyt sen myynnin toimintaansa jatkavana yrityksenä – likvidaatio olisi alkanut välittömästi. Se lisäsi, että kriisinratkaisumääräyksen mukaan Euroopan keskuspankki (EKP) oli katsonut 6.6.2017 Banco Popularin olevan asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa. Arviointitoimisto totesi, että likvidaatio oli näin ollen ainoa mahdollinen skenaario maksukyvyttömyystilanteessa.

58

Arviointitoimisto totesi muun muassa seuraavaa:

”Tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen 7.6.2017 [Banco Popularin] osalta olisi johtanut suunnittelemattomaan likvidaatioon. Tämä on omiaan johtamaan arvon romahtamiseen muun muassa seuraavista syistä: toiminnan äkillinen lopettaminen, asiakaskunnan supistuminen, varojen tehoton realisointimenettely sekä (usein huomattavat) lisäkustannukset ja ‑vaatimukset. [Banco Popularin] tapauksessa maksukyvyttömyyteen perustuva likvidaatio olisi Espanjassa ennennäkemätön tapahtuma, kun otetaan huomioon tämän pankin asema kuudenneksi suurimpana pankkina ja merkittävänä toimijana kiinnitysluottojen sekä [pienten ja keskisuurten yritysten] ja pienyritysten lainojen kaltaisilla keskeisillä aloilla.”

59

Arviointitoimisto selosti selvitysasiakirjassa, että kolmas arvostus oli luonteeltaan hypoteettinen ja tulevaisuuteen suuntautuva ja siinä pyrittiin Banco Popularin velkojille maksettavien palautusten arvon määrittämiseen, minkä vuoksi oli tarpeen soveltaa erilaisia hypoteettisia skenaarioita. Se täsmensi tukeutuneensa oletuksissaan ja arvioinneissaan Banco Popularin esittämiin tietoihin, jotka oli analysoitu ja tarkistettu, sekä erilaisiin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin.

60

Edellä 43 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan sen osoittaminen, että SRB on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, jonka vuoksi riidanalaisen päätöksen kumoaminen on aiheellista, edellyttää, että kantajan esittämä näyttö riittää viemään uskottavuuden tässä päätöksessä esitetyiltä tosiseikkoja koskevilta arvioinneilta.

61

Unionin yleinen tuomioistuin valvonta rajoittuu näin ollen sen tarkistamiseen, onko SRB tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä hyväksyessään kolmannen arvostuksen, mikä edellyttää sen tarkistamista, onko arviointitoimisto tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä kolmannessa arvostuksessa käyttäessään oletuksia ja arviointeja, jotka eivät olleet uskottavia. Unionin yleinen tuomioistuin ei sitä vastoin voi omalla arvioinnillaan korvata arviointitoimiston kolmannessa arvostuksessa tekemää arviointia.

62

Kantajat vetoavat tältä osin useaan kertaan ensimmäisessä kanneperusteessa analyysiin, jonka kantajien asiantuntijat ovat esittäneet kanteen liitteenä olevassa kertomuksessa kolmanteen arvostukseen vertaamista varten, osoittaakseen, että Banco Popularin varojen arviointi tämän kertomuksen mukaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, joka perustui eri oletuksiin kuin kolmas arvostus, olisi johtanut suurempiin palautuksiin eri omaisuuserien luokkien osalta.

63

Kantajat mainitsevat näin ollen kanneperusteensa toisessa osassa asiantuntijakertomuksessaan olevan analyysin, joka koskee hoidettujen lainojen osalta saatavaa palautusta 7 vuoden ajanjakson aikana, ja toteavat, että tässä analyysissä käytetään eri oletuksia kuin kolmannessa arvostuksessa. Kantajat vetoavat kanneperusteensa kolmannessa osassa asiantuntijakertomuksessaan olevaan analyysiin, joka koskee järjestämättömien lainojen osalta saatavaa palautusta. Ne toteavat, että kolmanteen arvostukseen verrattuna niiden esittämä analyysi perustuu pidempään ajanjaksoon, hoidettujen lainojen uudelleenluokittelun järjestämättömiksi lainoiksi peruuttamiseen ja alempaan sisäiseen tuottoprosenttiin. Kantajat vetoavat kanneperusteensa neljännessä osassa asiantuntijakertomuksessaan olevaan analyysiin, joka koskee Banco Popularin kiinteistöomaisuuteen, välillinen kiinteistöomaisuus mukaan luettuna, liittyviä palautuksia kolmen ja 7 vuoden realisointitilanteissa.

64

On huomattava, että kanteen liitteenä oleva asiantuntijakertomus on laadittu niihin kysymyksiin vastaamiseksi, jotka SRB esitti oikeuteen tulla kuulluksi liittyvän menettelyn yhteydessä lähettämässään lomakkeessa. Tässä kertomuksessa ei pelkästään analysoida kriittisesti kolmatta arvostusta vaan esitetään myös oma arviointi Banco Popularin varoista likvidaatioskenaariossa arviointitoimiston tekemää arviointia koskevaa vertailua varten.

65

Tässä kertomuksessa tehty analyysi kuitenkin perustuu eri oletuksiin kuin kolmas arvostus ja sen perusteena ovat kolme ajallista likvidaatioskenaariota, jotka ovat kestoltaan 5, 7 ja 10 vuotta, joista viimeksi mainittua ei tarkastella kolmannessa arvostuksessa. Kantajien asiantuntijat esittävät tässä kertomuksessa muun muassa omien laskelmiensa ja arviointitoimiston tekemän arvostuksen välisen vertailun tulokset 7 vuoden maksukyvyttömyystilanteessa. Ne toteavat myös, ettei niillä ollut käytettävissään kaikkia tietoja, jotka olivat arviointitoimiston saatavilla.

66

On muistettava, että kolmas arvostus sisältää monitahoisia tieteellisiä ja teknisiä arviointeja. Banco Popularin eri omaisuuseräluokkien arviointi hypoteettisen tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä perustuu lähtökohtaisesti sellaisiin oletuksiin ja sisältää väistämättä sellaiset arviot, joiden perusteena ovat kriisinratkaisun ajankohtana käytettävissä olleet tiedot.

67

Lisäksi ainoa tilanne, jossa unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia monitahoisia seikkoja koskevassa päätöksessä suoritettuja arviointeja, on sellainen tilanne, jossa kantaja väittää, ettei kyseinen tosiseikkoja koskeva arviointi ole luotettava (tuomio 25.11.2020, BMC v. Clean Sky 2 ‑yhteisyritys, T‑71/19, ei julkaistu, EU:T:2020:567, 77 kohta).

68

Edellä 43 ja 44 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaan kantajien on osoitettava, että SRB on tehnyt monitahoisten tosiseikkojen arvioinnissa ilmeisen virheen, jonka vuoksi riidanalaisen päätöksen kumoaminen on aiheellista. Niiden on näin ollen esitettävä näyttöä, joka riittää viemään uskottavuuden arviointitoimiston kolmannessa arvostuksessa eri omaisuuseräluokkien osalta esittämiltä arvioilta.

69

Se, että kantajien asiantuntijakertomuksen mukainen Banco Popularin varojen arvoa hypoteettisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä koskevan arvioinnin tulos poikkeaa kolmannen arvostuksen mukaisista arvioinneista – paitsi tilanteessa, jossa kantajat väittävät, etteivät kyseiset arvioinnit ole uskottavia – merkitsee kuitenkin sellaista kiistämistä, joka ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen suppean valvonnan alaan edellä 39 ja 40 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 25.11.2020, BMC v. Clean Sky 2 ‑yhteisyritys, T‑71/19, ei julkaistu, EU:T:2020:567, 78 kohta).

70

Se, että kantajat vetoavat ensimmäisen kanneperusteen eri osissa Banco Popularin eri omaisuuseräluokkien osalta asiantuntijakertomuksessaan esitettyihin arvioihin, ei näin ollen ole sellaisenaan omiaan viemään uskottavuutta kolmannelta arvostukselta eikä siten osoittamaan, että SRB on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä.

71

Ensimmäistä kanneperustetta on tutkittava näiden toteamusten valossa.

72

Kantajat väittävät, että oletukset, jotka SRB ja arviointitoimisto tekivät Banco Popularin likvidaatioskenaarion keston osalta, johtivat palautusten aliarvostukseen ja ovat ilmeisen virheellisiä. Kantajat esittävät ensimmäisellä väitteellään, että nämä oletukset perustuvat virheelliseen käsitykseen lain 22/2003 periaatteista. Kantajat moittivat toisella väitteellään, joka perustuu pankkien konkursseja koskeviin esimerkkeihin, arviointitoimistoa siitä, ettei se tarkastellut 7:ää vuotta pidempää likvidaatiokautta, joka olisi johtanut suurempiin palautuksiin.

73

SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä seuraavaa:

”[Arviointitoimisto] huomautti, että selvittäjän lopullisena tavoitteena on varojen realisointi kohtuullisessa ajassa. [Se] tarkasteli tältä osin useita vaihtoehtoisia skenaarioita ja mahdollisia strategioita, joita selvittäjä olisi voinut soveltaa velkojien palautusten maksimoimiseksi kohtuullisessa ajassa. Kun otetaan huomioon Espanjan lainsäädäntö, johon viitataan kolmannessa arvostuksessa ja jonka mukaan maksukyvyttömyysmenettelyn likvidaatiovaihe kestää yhden vuoden, jonka päättyessä jokainen, jota asia koskee, voi vaatia selvittäjän vaihtamista, jos tätä vaihetta tarpeettomasti pidennetään, sekä [Banco Popularin] hypoteettisen likvidaatiomenettelyn monimutkaisuus, [arviointitoimisto] tarkasteli kolmea vaihtoehtoista ajallista skenaariota olettaen, että pidemmät ajanjaksot mahdollistaisivat suuremmat palautukset varojen järjestelmällisemmän realisoinnin ja likvidoinnin vuoksi: i) 18 kuukauden likvidaatiokausi, ii) 3 vuoden likvidaatiokausi ja iii) 7 vuoden likvidaatiokausi. [Arviointitoimisto] totesi, että siltä osin kuin on kyse siitä, miten eri velkojat arvioivat likvidaatiosuunnitelmaa, saattaa olla tärkeää, että korkojen maksaminen keskeytetään likvidaation alkamisen jälkeen. Tämä perustuu siihen, että etuoikeutetut velkojat voivat pitää epätodennäköisenä sitä, että ne saisivat korvauksen palautettavien määrien viivästyessä, kun taas niiden velkojien kannalta, jotka ovat huonommassa etuoikeusasemassa velkojien hierarkiassa, korkojen maksamisen keskeyttäminen saattaa olla edullista. Tässä tilanteessa [arviointitoimisto] katsoi, että olisi kohtuutonta vaatia velkojia odottamaan likvidaation päättymistä yli 7:ää vuotta.”

74

SRB totesi myös, että kyseeseen tulevat osakkeenomistaja ja velkojat olivat esittäneet huomautuksia oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä likvidaation keston osalta. Se totesi, että arviointitoimisto oli tarkastellut kussakin vaihtoehtoisessa ajallisessa skenaariossa optimaalista strategiaa ja realisointiaikaa, jotka mahdollistavat eri omaisuuserien luokkien realisointiarvojen maksimoimisen niiden luonteen ja likviditeetin mukaisesti. SRB huomautti tältä osin, että selvitysasiakirjan mukaan kolmannen arvostuksen 2.2 kohdassa todettiin, että lain 22/2003 nojalla vuonna 2015 tehdyn muutoksen jälkeen Banco Popularin likvidaation tosiasiallinen enimmäiskesto olisi ollut 18 kuukautta. Kun otetaan kuitenkin huomioon Banco Popularin hypoteettisen maksukyvyttömyysmenettelyn monimutkaisuus ja se, että hyvin nopea menettely johtaisi markkinoiden kestokykyyn liittyviin ongelmiin, hintojen laskuun ja heikkoihin realisointiarvoihin, arviointitoimisto oli tarkastellut myös kahta likvidaatioskenaariota, jotka olivat pidempiä kuin laissa 22/2003 tarkoitettu 18 kuukautta, eli 3 ja 7 vuoden skenaarioita. Arviointitoimisto oli todennut, että nämä täydentävät skenaariot mahdollistivat Banco Popularin varojen tehokkaamman rahaksi muuttamisen ja suuremmat palautusosuudet kuin 18 kuukauden skenaario, noudattaen kuitenkin periaatetta, joka koskee arvomääräistä palautusta velkojille kohtuullisessa ajassa. Se oli katsonut, että 7 vuoden skenaariota pidempi likvidaatiokausi johtaisi korkeampiin likvidaatio-, hallinto- ja ylläpitokustannuksiin ja lisäisi epävarmuutta varojen realisointiarvojen tasosta. Arviointitoimisto oli lisäksi todennut, ettei pidempi likvidaatiokausi olisi lain 22/2003 logiikan eikä paremmassa etuoikeusasemassa olevien vakuudettomien velkojien etujen mukainen. SRB katsoi, että arviointitoimisto oli arvioinut oikein likvidaation keston.

75

Kantajat väittävät lähinnä, että kolmannessa arvostuksessa likvidaatioskenaarioiden keston osalta tehdyt oletukset perustuvat kolmeen virheeseen lain 22/2003 tulkinnassa.

76

Ensinnäkin kantajat väittävät, että Espanjan maksukyvyttömyysoikeuteen erikoistuneen asianajaja A:n todistajanlausunnon, joka on kanteen liitteenä, mukaan lain 22/2003 nojalla likvidaatiokauden asianmukainen kesto riippuu ainoastaan kriteeristä, joka koskee palautusten maksimoimista velkojien etujen mukaisesti, ja ettei maksukyvyttömyysmenettelyn kestolle ole a priori asetettu ajallisia rajoituksia. Vaikka SRB ja arviointitoimisto myönsivätkin, että maksukyvyttömyysmenettelyn tavoitteena on varojen arvon maksimoiminen velkojien etujen mukaisesti, kantajien mukaan ne kuitenkin katsoivat virheellisesti, että tämä Espanjan oikeuden periaate edellyttää likvidaatiokauden ”kohtuullisuuden” tarkistamista.

77

Arviointitoimisto huomautti kolmannessa arvostuksessa, että laissa 22/2003 edellytetään, että selvittäjä toimii varoja realisoidessaan huolellisesti saadakseen parhaan arvon olosuhteet huomioon ottaen; selvittäjän ei kuitenkaan tarvitse pohtia epävarmoja tuloksia ja hänen on otettava huomioon velkojien halu saada maksettavista määristä suoritus kohtuullisessa ajassa.

78

Vastauksena kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen huomautuksiin, joiden mukaan kolmannessa arvostuksessa tarkoitetut likvidaatioskenaariot olivat kestoltaan liian lyhyitä, arviointitoimisto totesi selvitysasiakirjassa, että yli 7 vuoden likvidaatiokausi johtaisi väistämättä korkeampiin likvidaatio-, hallinto- ja ylläpitokustannuksiin ja lisäisi selvittäjän epävarmuutta varojen realisoinnin tasosta. Se katsoi, ettei selvittäjä ole valmis pohtimaan mahdollisia tulevaisuudessa ilmeneviä myönteisiä seikkoja, jotka ovat hyvin epävarmoja.

79

Arviointitoimisto katsoi, etteivät lain 22/2003 tavoitteet ja velkojien painostus voi olla perusteena yli 7 vuotta kestävälle skenaariolle. Se huomautti ensinnäkin, että laissa 22/2003 säädetään maksukyvyttömän pankin varojen likvidaatiota koskevista säännöistä, joiden yleisenä tarkoituksena on mahdollisimman korkean realisointiarvon saaminen. Kuten tässä laissa säädetään, selvittäjän on toimittava huolellisesti saadakseen parhaan realisointiarvon yhteisön varoille lainsäädännössä asetettujen edellytysten puitteissa (joihin kuuluu likvidaatiota koskeva määräaika) mutta hänen ei kuitenkaan tarvitse pohtia epävarmoja tuloksia. Arviointitoimisto totesi toiseksi, että laissa 22/2003 kannustetaan likvidoitavan yhteisön varojen myyntiin hyvissä ajoin. Muutoksilla, jotka lakiin 22/2003 tehtiin vuonna 2015, pyrittiin nopeuttamaan likvidaatiomenettelyjä ja estämään niiden jatkuminen loputtomiin, mikä oli huolenaiheena ennen uudistusta. Se totesi tältä osin, että tämän vuonna 2015 tehdyn uudistuksen jälkeen laissa 22/2003 vahvistettiin velkojien oikeus pyytää tuomioistuimelta selvittäjän vaihtamista, jos likvidaatiovaihe oli perusteettomasti pidentynyt. Tämä toteamus oli erityisen merkityksellinen sellaisten markkinoiden osalta, jotka olivat likvidaation alkaessa laajat ja likvidit. Arviointitoimisto totesi kolmanneksi, että velkojat – ja erityisesti ne velkojat, jotka olivat etuoikeutetussa asemassa velkojien hierarkiassa – edellyttävät saataviensa takaisinmaksua kohtuullisessa ajassa. Näin on erityisesti silloin, kun lain 22/2003 säännösten mukaan, jotka koskevat vakuudettomien saatavien korkoja (tilanteessa, jossa korkoja ei voida vaatia likvidaation alkamisen jälkeen), etuoikeutetut velkojat (joihin kuuluu talletussuojajärjestelmä) eivät todennäköisesti saa korvausta palautettavien määrien viivästyessä ja ne siten painostavat lyhyempään likvidaatioaikaan.

80

On huomattava aluksi, että vaikka palautusten maksimoiminen on selvittäjän päätavoitteena, se ei ole ainoa tavoite. Kuten SRB ja Espanjan kuningaskunta korostavat, selvittäjän on erityisesti otettava huomioon muutkin tavoitteet ja punnittava eri etuja keskenään.

81

Kuten SRB ja Espanjan kuningaskunta huomauttavat, eräillä velkojilla saattaa olla hierarkkisesta asemastaan riippuen intressi saada likvidaatiomenettely nopeasti päätökseen. Kantajat eivät tältä osin kiistä sitä, että tämä intressi johtuu varsinkin laista 22/2003, koska siinä säädetään vakuudettomien saatavien korkojen maksun keskeyttämisestä, mikä merkitsee, kuten SRB huomauttaa, etteivät etuoikeutetut velkojat saa korvausta suoritettavien määrien viivästyessä.

82

Toisin kuin kantajat väittävät, vaikka arviointitoimisto ei pitänyt – eri luokkiin kuuluvien velkojen etuja punnittuaan – mahdollisena 7:ää vuotta pidempää skenaariota, tällä ei pyritty tiettyjen velkojien ryhmien suosimiseen vaan kaikkien velkojien palautusten maksimoimiseen.

83

Osoittaakseen, että likvidaatiomenettely oli hoidettava kohtuullisessa ajassa, SRB ja arviointitoimisto ottivat huomioon, että yksi lain 22/2003 tavoitteista on likvidaatiomenettelyjen kohtuuttoman pitkän keston välttäminen.

84

Lain 22/2003 johdanto-osan VII perustelukappaleessa säädetään tältä osin, että ”lain tarkoituksena on estää likvidaatiotoimenpiteiden kohtuuton pidentäminen ja tämän vuoksi siinä asetetaan selvittäjille velvollisuus esittää neljännesvuosittain kertomus näiden toimenpiteiden edistymisestä ja vuoden määräaika kyseisten toimenpiteiden päättämiselle; velvoitteiden noudattamatta jättämisestä seuraa selvittäjien erottaminen ja palkkio-oikeuden menettäminen”.

85

Lisäksi lain 22/2003 153 §:ssä säädetään, että jokaisella, jota asia koskee, on mahdollisuus pyytää maksukyvyttömyysasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta hallinnollisten selvittäjien erottamista ja uusien selvittäjien nimittämistä, jollei likvidaatiovaihetta ole saatu päätökseen vuoden kuluessa sen aloittamisesta.

86

Kuten Espanjan kuningaskunta huomauttaa, myös Juzgado de lo Mercantil no 6 Madrid (Madridin kauppatuomioistuin nro 6, Espanja) katsoi 19.6.2015 antamassaan ratkaisussa, että laissa 22/2003 ”ei missään tapauksessa säädetä pakottavasti, että maksukyvyttömyyteen perustuvan likvidaation enimmäiskesto on yksi vuosi, koska lain [22/2003] [VII osan] perustelujen ja tämän lain 153 §:n – jossa annetaan mahdollisuus pyytää huolimattomien selvittäjien erottamista – sanamuodosta ilmenee, että lainsäätäjän toiveena ja tarkoituksena oli, etteivät likvidaatiotoimenpiteet kestä pidempään kuin on välttämätöntä; yhden vuoden määräaikaa pidettiin alun perin kohtuullisena näiden toimenpiteiden toteuttamista ja päättämistä varten, mukaan luettuna maksujen suorittaminen, tilinpäätöksen laatiminen ja maksukyvyttömyysmenettelyn loppuun saattaminen”.

87

Likvidaatiomenettelyn tarpeettoman pidentämisen välttämistä koskeva tavoite vahvistettiin lain 22/2003 muutoksella, josta säädettiin toista mahdollisuutta koskevasta mekanismista, taloudellisen rasituksen vähentämisestä ja muista sosiaalisista toimenpiteistä 28.7.2015 annetussa laissa 25/2015 (Ley 25/2015 de mecanismo de segunda oportunidad, reducción de la carga financiera y otras medidas de orden social; BOE nro 180, 29.7.2015, s. 64479). Lain 25/2015 kolmannessa siirtymäsäännöksessä, joka koskee selvittäjien palkkiotaulukkoa, säädetään seuraavaa:

”Likvidaatiovaiheen alkamista seuraavasta 13. kuukaudesta lähtien selvittäjä ei saa mitään palkkiota, ellei tuomioistuin päätä perustellusti ja asianosaisia kuultuaan sekä asian olosuhteet huomioon ottaen pidentää tätä määräaikaa. Pidennykset myönnetään neljännesvuosittain eikä niiden enimmäiskesto ylitä kuutta kuukautta.”

88

Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) tulkitsi 23.6.2020 antamassaan ratkaisussa lain 25/2015 kolmatta siirtymäsäännöstä siten, että siinä säädetään ”yleisesti, että selvittäjällä on oikeus palkkioon likvidaatiovaiheen aikana ainoastaan 12:lta ensimmäiseltä kuukaudelta” ja että ”13. kuukaudesta lähtien hänellä ei ole oikeutta saada palkkiota suoraan jaettavista varoista, ellei tuomioistuin anna siihen lupaa perustellusti ja asianosaisia kuultuaan sekä asian olosuhteet huomioon ottaen”. Tribunal Supremo katsoi, että ”tämä säännös kuuluu oikeudellisiin säännöksiin, joilla varmistetaan, ettei likvidaatiovaihe kestä liian pitkään (lain 22/2003 152 §)”.

89

Tästä ilmenee, että Espanjan tuomioistuinten lain 22/2003 osalta esittämä tulkinta tukee arviointitoimiston arviointia, jonka mukaan likvidaatiomenettely on toteutettava kohtuullisessa ajassa.

90

Lisäksi SRB ja arviointitoimisto ottivat huomioon myös muita seikkoja katsoessaan, ettei likvidaatiomenettely voi kestää yli 7:ää vuotta. Ne huomauttivat muun muassa, että tietyn ajan kuluttua palautusten maksimoimista ei voitu varmistaa menettelyn kustannusten ja varojen realisointiin liittyvien epävarmuuksien johdosta. Kuten SRB huomauttaa, pidemmät likvidaatiokaudet johtavat epävarmuuksien lisääntymiseen mahdollisten arvonlaskujen ja makrotaloudellisten riskien vuoksi.

91

Kuten SRB ja Espanjan kuningaskunta korostavat, kantajat eivät voi väittää, että pidempään kestävän menettelyn huomioon ottaminen tuottaa ainoastaan etuja ja johtaa välttämättä palautusten maksimoimiseen.

92

Tästä seuraa yhtäältä, etteivät kantajat ole osoittaneet, että likvidaatiomenettelyn tavoitteena oleva velkojien palautusten maksimoiminen olisi ristiriidassa arviointitoimiston arvioinnin kanssa, jonka mukaan tämä menettely on toteutettava kohtuullisessa ajassa. Toisaalta ne eivät ole osoittaneet, että tämä arviointi johtaisi Espanjan lainsäädännön virheelliseen tulkintaan.

93

Toiseksi kantajat väittävät, että SRB ja arviointitoimisto katsoivat virheellisesti, että lain 22/2003 153 §:ssä, sellaisena kuin se muutettuna vuonna 2015, asetettiin likvidaatiomenettelyn kestolle yhden vuoden määräaika. Ne moittivat arviointitoimistoa siitä, että se totesi, että lain 22/2003 säännöksissä, jotka koskevat selvittäjän palkkiota, asetettiin Banco Popularin likvidaation ”tosiasialliselle enimmäiskestolle” 18 kuukauden määräaika.

94

Arviointitoimisto totesi kolmannessa arvostuksessa tarkastelleensa 18 kuukauden likvidaatioskenaariota ja ottaneensa huomioon sen, että lain 22/2003 mukaan selvittäjä sai palkkion ainoastaan 12 kuukauden ajalta, jota oli mahdollista pidentää 6 kuukaudella monimutkaisissa menettelyissä. Arviointitoimisto kuitenkin piti tällaista skenaariota erittäin epätodennäköisenä pankin koon ja monimutkaisuuden vuoksi.

95

Arviointitoimisto muistutti selvitysasiakirjassa kolmannessa arvostuksessa esittämästään toteamuksesta, jonka mukaan tilanne oli lain 22/2003 mukaan vuoden 2015 uudistuksen jälkeen se, että Banco Popularin likvidaation tosiasiallinen enimmäiskesto olisi 18 kuukautta. Se totesi, että näiden muutosten tavoitteena oli estää likvidaatiomenettelyn jatkuminen loputtomiin ja että laissa 22/2003, sellaisena kuin se on muutettuna, likvidaatiovaiheen perusteeton pidentäminen asetettiin perusteeksi selvittäjän vaihtamiselle. Arviointitoimisto kuitenkin muistutti, että kun otetaan huomioon Banco Popularin hypoteettisen maksukyvyttömyysmenettelyn monimutkaisuus ja se, että liian nopea menettely johtaisi markkinoiden kestokykyyn liittyviin ongelmiin, hintojen laskuun ja vähäisiin palautuksiin, se oli myös tarkastellut kahta likvidaatioskenaariota, jotka olivat pidempiä kuin laissa 22/2003 säädetty 18 kuukauden skenaario. Arviointitoimisto lisäsi, että nämä täydentävät 3 ja 7 vuoden skenaariot mahdollistivat Banco Popularin varojen tehokkaamman rahaksi muuttamisen ja suuremmat palautusosuudet kuin 18 kuukauden skenaario, noudattaen kuitenkin periaatetta, joka koskee arvomääräistä palautusta velkojille kohtuullisessa ajassa.

96

Koska arviointitoimisto kuitenkin piti 18 kuukauden likvidaatioskenaariota erittäin epätodennäköisenä ja tarkasteli tämän vuoksi kahta muuta pidempää skenaariota, kantajien väitteet, joilla arviointitoimistoa moititaan siitä, että se katsoi virheellisesti, että laissa 22/2003 asetetaan likvidaation ”tosiasiallista enimmäiskestoa” koskeva 18 kuukauden määräaika, ovat näin ollen tehottomia. Lisäksi A:n todistajanlausunnossa mainitut esimerkit, jotka koskevat maksukyvyttömyysmenettelyjä, jotka olivat alkaneet vuoden 2015 jälkeen ja kestäneet yli 3 vuotta, eivät myöskään ole merkityksellisiä.

97

Kolmanneksi kantajat riitauttavat A:n todistajanlausunnon nojalla yhtäältä arviointitoimiston arvioinnin, joka esitetään selvitysasiakirjassa ja jonka mukaan tietyt velkojat, jotka ovat etuoikeutettuja kyseeseen tuleviin osakkeenomistajiin ja velkojiin nähden, voisivat vaatia selvittäjän erottamista, jos likvidaatiokautta tarpeettomasti pidennetään yli vuoteen, ja toisaalta oletuksen, jonka mukaan selvittäjä varautuisi tällaisiin toimiin ja nopeuttaisi menettelyä.

98

Toisin kuin kantajat väittävät A:n todistajanlausunnon nojalla, arviointitoimiston selvitysasiakirjassa esittämillä selityksillä ei kuitenkaan pyritä perustelemaan ”nopeutettua” likvidaatioskenaariota vaan sitä, miksi likvidaatiomenettelyn kesto ei ylittäisi 7:ää vuotta.

99

Yhtäältä riidanalaisena päätöksen mukaan, johon viitataan edellä 73 kohdassa, SRB totesi, että siltä osin kuin on kyse siitä, miten eri velkojat arvioivat likvidaatiosuunnitelmaa, arviointitoimisto oli ottanut kolmannessa arvostuksessa huomioon sen, että saattaa olla tärkeää, että korkojen maksaminen keskeytetään likvidaation alkamisen jälkeen, koska etuoikeutetut velkojat voivat pitää epätodennäköisenä, että ne saisivat korvauksen palautettavien määrien viivästyessä.

100

Banco Popularin eri velkojilla saattoi siten olla hierarkkisesta asemastaan riippuen erilaisia intressejä likvidaatiomenettelyn keston osalta, eikä arviointitoimistoa tai SRB:tä voida moittia siitä, että ne ottivat nämä kaikki intressit huomioon.

101

Kun otetaan lisäksi huomioon lain 22/2003 sisältö, jonka mukaan selvittäjä voidaan erottaa, jos likvidaatiota perusteettomasti pidennetään, ja se, ettei tämän menettelyn pidentyminen ole tiettyjen velkojien etujen mukaista, selvittäjän erottaminen on sellainen tapahtuma, jonka arviointitoimisto voi ottaa huomioon arvioidessaan likvidaatiomenettelyn kestoa.

102

On huomattava tältä osin, että A totesi todistajanlausunnossaan, johon kantajat vetoavat, että ”vaikka tietyt velkojaryhmät saattaisivat painostaa selvittäjää nopeuttamaan likvidaationmenettelyä, toiset velkojaryhmät, kuten huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijat, voisivat torjua tällaisen strategian” nostamalla vahingonkorvauskanteen selvittäjää vastaan. A lisäsi katsoneensa näin ollen, että ”[arviointitoimiston] lähtökohtana [oli], että etuoikeutettujen velkojien intresseillä ja hypoteettisilla kanteilla olisi suurempi vaikutus selvittäjään kuin huonompisijaisten velkojien intresseillä”, ja ettei hänen mukaansa ollut ”mitään syytä olettaa, että selvittäjä suosisi yksistään tiettyä velkojaryhmää toiseen ryhmään verrattuna likvidaatiosuunnitelmaa laatiessaan nopeuttamalla maksukyvyttömyysmenettelyä tarpeettomasti ja siten luopumalla mahdollisesti huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden palautuksista”.

103

On riittävää todeta, että A:n todistajanlausunto edustaa pelkkää mielipidettä, joka ei ole omiaan kyseenalaistamaan sitä, että arviointitoimisto otti huomioon sen, että tietyt velkojat voisivat pitää likvidaatiomenettelyn yli 7 vuoden kestoa perusteettomana ja saattaisivat tästä syystä olla taipuvaisia vaatimaan selvittäjän erottamista saadakseen saatavastaan suorituksen kohtuullisessa ajassa.

104

Toisaalta kantajat eivät esitä mitään väitteitä kyseenalaistaakseen muita seikkoja, jotka arviointitoimisto otti huomioon kolmannessa arvostuksessa ja joista muistutetaan selvitysasiakirjassa, ja joilla perustellaan sitä, ettei likvidaatiomenettelyn kesto ylittäisi 7:ää vuotta, kuten korkeampia likvidaatio-, hallinto- ja ylläpitokustannuksia, selvittäjän epävarmuuden lisääntymistä varojen realisointiarvojen tasosta ja sitä, ettei selvittäjä ole valmis pohtimaan mahdollisia tulevaisuudessa ilmeneviä myönteisiä seikkoja, jotka ovat hyvin epävarmoja.

105

Tästä seuraa, etteivät kantajat voi pätevästi väittää, että SRB:n tai arviointitoimiston käyttämät likvidaatioskenaarioiden kestoa koskevat oletukset perustuivat lakia 22/2003 koskevaan virheelliseen käsitykseen, ja ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

106

Kantajat väittävät, että kanteen liitteenä olevan A:n todistajanlausunnon ja sen lisäyksen, joka on vastauskirjelmän liitteenä, mukaan järkevä arvio maksukyvyttömyyden kestosta olisi ainakin 10 vuotta tai enemmän ja vähintään 7 vuotta. Ne viittaavat myös asiantuntijakertomuksiinsa, joiden mukaan 10 vuoden likvidaatioskenaario olisi johtanut suurempiin palautuksiin. Kantajat vetoavat maksukyvyttömyyttä koskeviin esimerkkitapauksiin, jotka mainitaan niiden asiantuntijakertomuksissa ja A:n todistajanlausunnossa ja joissa varallisuussalkun likvidaation kesto ylitti likvidaatiokauden 7 vuoden enimmäiskeston, jonka arviointitoimisto oli ottanut huomioon.

107

On huomattava, että delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Määritettäessä odotettavissa olevien kassavirtojen diskontattua määrää tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä arvioijan on otettava huomioon seuraavaa:

– –

108

SRB huomautti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 121 perustelukappaleessa, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat viitanneet aikaisempiin maksukyvyttömyystapauksiin Espanjassa ja muilla lainkäyttöalueilla. Se totesi, että arviointitoimisto oli huomauttanut selvitysasiakirjassa, että vaikka se olikin tietyssä määrin ottanut huomioon Banco de Madridin maksukyvyttömyysmenettelyn, kansalliseen maksukyvyttömyyslainsäädäntöön sittemmin tehtyjen merkittävien muutosten (esim. muutokset, jotka vaikuttavat näiden menettelyjen kestoon) vuoksi vertailu aiempiin espanjalaisiin tapauksiin ei ollut mahdollista. Se totesi lisäksi, että arviointitoimisto oli tarkastellut, voitiinko muiden eurooppalaisten likvidaatiotapausten perusteella saada käsitys hypoteettisesta likvidaatioskenaariosta. Koska eurooppalaista maksukyvyttömyyslainsäädäntöä ei kuitenkaan ole yhdenmukaistettu, arviointitoimisto katsoi, että tällä vertailulla oli vain vähäistä merkitystä. Lisäksi makrotaloudellinen yhteys sekä yhteisön operaatiot, toiminta ja varat saattoivat vaihdella huomattavasti tapauskohtaisesti ja vaikuttaa arvostuksen tulokseen maksukyvyttömyysmenettelyssä. SRB katsoi, että arviointitoimisto oli ottanut delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti huomioon viimeaikaisiin samanlaisten yhteisöjen maksukyvyttömyystapauksiin liittyvät tiedot ja esittänyt riittävät perustelut siitä, olivatko ne olennaisia.

109

On huomattava tältä osin, että kantajien mainitsemat esimerkit, joihin on viitattu niiden kanteen ja vastauskirjelmän liitteenä olevissa asiantuntijakertomuksissa, eivät ole merkityksellisiä vertailukohtia Banco Popularin likvidaatioskenaarion keston arvioinnissa.

110

Siltä osin kuin on kyse kanteen liitteenä olevassa A:n todistajanlausunnossa ja asiantuntijakertomuksessa mainituista tapauksista AFINSA Bienes Tangibles SA, Ploder Uicesa SA, Assignia Infraestructruras SA ja Essentium Grupo SL, joissa maksukyvyttömyysmenettelyt kestivät yli 18 kuukautta, on riittävää todeta SRB:n tavoin, etteivät nämä yritykset ole pankkeja eivätkä kyseiset esimerkit siten ole merkityksellisiä.

111

Siltä osin kuin on kyse tapauksista Northern Rock, Bradford & Bingley, Dexia SA, Heta Asset Resolution AG, SNS Bank tai Banco Espírito Santo, on huomattava, etteivät ne koske espanjalaisia pankkeja ja että näin ollen niiden maksukyvyttömyysmenettelyjä säänneltiin kansallisilla säännöksillä, jotka olivat erilaisia kuin Banco Popularin tilanteessa sovellettavat säännökset.

112

Kantajien asiantuntijat lisäksi totesivat kanteen liitteenä olevassa kertomuksessaan, ettei ollut olemassa pankkeja koskevia maksukyvyttömyystapauksia, joita voitaisiin verrata Banco Populariin Espanjassa, ja että portugalilaista pankkia Banco Espírito Santoa ja alankomaalaista pankkia SNS Bankia koskevat esimerkkitapaukset perustuivat hypoteettisiin maksukyvyttömyyskertomuksiin. Niitä ei näin ollen voitu pitää esimerkkeinä maksukyvyttömyyskäytännöstä Espanjassa.

113

SRB totesi lisäksi, ettei Sociedad de Gestión de Activos procedentes de la Reestructuración Bancarian (SAREB), Heta Asset Resolutionin, Northern Rockin, Bradford & Bingleyn ja Dexian tapauksissa ollut kyse maksukyvyttömyydestä, minkä kantajat ja niiden asiantuntijat myöntävät kanteen liitteenä olevassa kertomuksessaan.

114

Siltä osin kuin on kyse SAREBista, joka on ainoa kantajien mainitsema espanjalaista pankkia koskeva esimerkki, kantajat eivät ole kiistäneet SRB:n väitettä, jonka mukaan varojen järjestelmällistä realisointia varten asetettu 15 vuoden ajanjakso vastasi järjestelykautta, joka oli vahvistettu Espanjan pankkisektorin uudelleenjärjestelyä koskevan yleisen prosessin yhteydessä, eikä likvidaation kestoa.

115

Lopuksi kantajat eivät selitä, missä määrin tilannetta niiden mainitsemissa eri esimerkeissä voitaisiin verrata Banco Popularin tilanteeseen erityisesti varallisuussalkun rakenteen tai makroekonomisen yhteyden osalta.

116

Banco de Madridin tapauksen osalta kantajat väittävät, että tämän pankin, joka on pienempi ja yksinkertaisempi kuin Banco Popular, maksukyvyttömyys on kestänyt yli 6 vuotta, mikä osoittaa 10 vuoden skenaarion asianmukaisuuden.

117

Arviointitoimisto totesi tältä osin kolmannessa arvostuksessa ottaneensa huomioon Banco de Madridin tapauksen, joka oli silloin viimeisin espanjalaisen pankin osalta aloitettu maksukyvyttömyysmenettely, mutta katsoneensa, että se poikkesi Banco Popularin tapauksesta rakenteellisten vaikutustensa osalta. Se huomautti myös, että Banco de Madridin likvidaatio edelsi tiettyjä lakiin 22/2003 tehtyjä merkittäviä oikeudellisia muutoksia, joilla oli vaikutusta Banco Popularin osalta sovellettavaan skenaarioon. Se totesi kuitenkin, että tämä tapaus oli hyödyllinen siltä osin kuin on kyse pankkitoimiluvan peruuttamisen vahvistamisesta ja tiettyjen varojen arvostuksesta.

118

Kuten arviointitoimistokin on todennut selvitysasiakirjassa, Banco de Madridin maksukyvyttömyysmenettely nimittäin edelsi lain 22/2003 muutosta, jolla likvidaatiomenettelyn kesto mahdollisesti rajoitettiin 18 kuukauteen. Kuten edellä 87 kohdassa on todettu, lain 25/2015 antamisen tarkoituksena oli se, ettei likvidaatiomenettelyä tarpeettomasti pidennetä, minkä vuoksi säädettiin mahdollisuudesta rajoittaa selvittäjän palkkion maksamista 18 kuukauteen.

119

Lisäksi riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana Banco de Madridin likvidaatiomenettely, joka alkoi maaliskuussa 2015, oli kestänyt 5 vuotta eikä siten ollut ristiriidassa likvidaatioskenaarion 7 vuoden enimmäiskestoa koskevan oletuksen kanssa. Lopuksi kantajat eivät selitä, miksi tämä esimerkki osoittaisi Banco Popularin 10 vuoden likvidaatioskenaarion asianmukaisuuden.

120

Kantajien mainitsemat esimerkit eivät näin ollen ole omiaan osoittamaan, että Banco Popularin likvidaatioskenaarion 7 vuoden enimmäiskeston huomioon ottaminen oli ilmeisen virheellistä.

121

Lisäksi on muistettava, että edellä olevasta 66–70 kohdasta ilmenee, ettei se, että kantajien asiantuntijat olivat tehneet oman arviointinsa Banco Popularin likvidaatiomenettelystä osoittaakseen, että palautukset olisivat olleet suurempia 10 vuoden ajanjaksolla, ole omiaan viemään uskottavuutta kolmannessa arvostuksessa tehdyiltä arvioinneilta.

122

Lisäksi A:n lausuma, jonka mukaan ”[hänen] mielestään järkevä arvio maksukyvyttömyyden kestosta olisi 10 vuotta tai enemmän ja vähintään 7 vuotta”, on pelkkä mielipide, joka ei perustu Banco Popularin tilanteen konkreettiseen arviointiin.

123

Tästä seuraa, että toinen väite on hylättävä.

124

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelusta ilmenee, etteivät kantajat ole esittäneet väitteitä, jotka olisivat omiaan viemään uskottavuuden arviointitoimiston arvioinneilta, joiden mukaan Banco Popularin likvidaatiomenettelyn enimmäiskesto olisi 7 vuotta, kun otetaan erityisesti huomioon tavoite, joka koskee likvidaation toteuttamista kohtuullisessa ajassa, sekä epävarmuudet, jotka aiheutuvat likvidaation keston pidentymisestä. Kantajat eivät siten ole osoittaneet, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen käyttäessään näitä arviointeja riidanalaisessa päätöksessä.

125

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

126

Kantajat väittävät, että arviointitoimiston tekemät oletukset, joihin SRB tukeutui riidanalaisessa päätöksessä ja jotka koskevat Banco Popularin hoidettujen lainojen salkun arvostusta, ovat ilmeisen virheellisiä ja johtivat tämän salkun olennaiseen aliarvostukseen.

127

Tämä kanneperusteen toinen osa jakautuu arviointitoimiston analyysiä koskevaan neljään väitteeseen, jotka liittyvät ensinnäkin hoidettujen lainojen uudelleenluokitteluun järjestämättömiksi lainoiksi, toiseksi hoidettujen lainojen ennenaikaista takaisinmaksua koskevaan oletukseen, kolmanneksi jäljelle jääneiden hoidettujen lainojen maksujen uusiin laiminlyönteihin ja neljänneksi jäljelle jääneiden hoidettujen lainojen salkun myynnin diskonttokorkoon.

128

Kantajat katsovat, että perustelut, jotka arviointitoimisto esitti 1,1 miljardin euron hoidettujen lainojen uudelleenluokittelulle järjestämättömiksi lainoiksi kolmannessa arvostuksessa, ovat ilmeisen virheellisiä.

129

Ne väittävät ensinnäkin, ettei kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 9 (International Financial Reporting Standard) ja Banco de Españan (Espanjan keskuspankki) 27.11.2017 luottolaitoksille osoittaman yleiskirjeen 4/2017 julkisesti ja rajoitetusti saatavilla olevia tilinpäätöstietoja koskevista säännöistä ja tilinpäätösraportoinnin malleista (circular 4/2017 del Banco de España, a entidades de crédito, sobre normas de información financiera pública y reservada, y modelos de estados financieros; BOE nro 296, 6.12.2017, s. 119454) soveltaminen ole asianmukaista maksukyvyttömyystilanteessa ja että arviointitoimisto sovelsi IFRS 9 ‑standardia liian suppeasti luokitellessaan hoidettuja lainoja uudelleen järjestämättömiksi lainoiksi. Arviointitoimiston käyttämät kriteerit eivät kantajien mukaan vastanneet IFRS 9 ‑standardin mukaista määrittelyä, joka koski lainoja, jotka oli luokiteltava kolmanteen vaiheeseen ja siten ”alaskirjattava” sekä poistettava hoidettujen lainojen ryhmästä.

130

Arviointitoimisto otti tältä osin kolmannessa arvostuksessa huomioon luokitellessaan hoidettuja lainoja uudelleen järjestämättömiksi lainoiksi asiakkaat, jotka oli luokiteltu Banco Popularin kirjanpidossa IFRS 9 ‑standardin mukaisesti toiseen vaiheeseen, eli asiakkaat, joihin liittyi korkea maksujen laiminlyönnin riski, ja sovelsi sitten objektiivisia kriteereitä määrittääkseen, mitkä näiden asiakkaiden lainasopimuksista olivat luokiteltavissa uudelleen järjestämättömiksi lainoiksi erityisesti pankin maksukyvyttömyystilanteessa. Arviointitoimisto katsoi, että lainat, joiden maksut oli laiminlyöty yli 30 päivän ajan ja joiden maksamatta oleva määrä ylitti vakuuksien määrän, sekä sellaisten asiakkaiden lainat, joilla oli jo hoitamatta jäänyt lainasopimus, jossa vakuudet olivat riittämättömiä tai jossa hoitamatta jäänyt lainasopimus oli huomattava kokonaissuhteessa pankkiin, oli luokiteltava uudelleen järjestämättömiksi lainoiksi.

131

Tästä ilmenee näin ollen, ettei arviointitoimisto katsonut, että tietyt lainat oli luokiteltava kolmanteen vaiheeseen IFRS 9 ‑standardin kriteerien mukaisesti, ja ettei arviointitoimisto luokitellut tiettyjä hoidettuja lainoja uudelleen järjestämättömiksi lainoiksi tämän standardin mukaisesti.

132

Myöskään se, että arviointitoimisto totesi kolmannessa arvostuksessa, että sen soveltama menetelmä oli Banco de Españan yleiskirjeen 4/2017 mukainen, ei merkitse – toisin kuin kantajat väittävät – että se sovelsi tätä menetelmää hoidettujen lainojen uudelleenluokittelussa järjestämättömiksi lainoiksi.

133

Kantajien väite on näin ollen hylättävä, koska se perustuu kolmannen arvostuksen virheelliseen tulkintaan.

134

Kantajat väittävät toiseksi, että arviointitoimisto katsoi virheellisesti selvitysasiakirjassa, että lainanottajalle saattoi aiheutua vaikeuksia lainansa takaisinmaksussa varojensa jäädyttämisen vuoksi, eikä ottanut huomioon yhtäältä sitä, että lainanottajalla saattoi olla tilejä muissa pankeissa, ja toisaalta Espanjan talletussuojajärjestelmän toimintaa. Kantajien mukaan viittaus määrittelemättömiin ”vastavaatimuksiin” on varsin spekulatiivinen. Ne väittävät, että nämä toteamukset ovat epämääräisiä ja perustelemattomia eikä niiden nojalla voida perustella kolmannessa arvostuksessa tehtyä hoidettujen lainojen olennaista uudelleenluokittelua järjestämättömiksi lainoiksi.

135

Arviointitoimisto on esittänyt selvitysasiakirjassa vastatessaan kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen huomautuksiin, joilla pyydettiin selvennystä kolmannessa arvostuksessa tehtyyn tiettyjen hoidettujen lainojen uudelleenluokitteluun järjestämättömiksi lainoiksi, seuraavat selitykset:

”Kuten [kolmannessa arvostuksessa] on todettu, Banco Popularin maksukyvyttömyydestä aiheutuisi huomattavia seurauksia myös lainanottajien kannalta ja se voisi johtaa maksujen laiminlyöntien tason nousuun (esim. lainanottajien, joilla on myös käyttötili Banco Popularissa, tilit voitaisiin jäädyttää eivätkä ne voisi käyttää varojaan ja toiset lainanottajat voisivat esittää vastavaatimuksia jättääkseen sovitut suoritukset tekemättä tai viivyttääkseen niitä). Tämä nousu keskittyisi salkun niihin osiin ja/tai niihin lainanottajiin, jotka ovat jo vaikeuksissa, ja kärjistyisi näiden lainojen aktiivisen hallinnoinnin vaikeutuessa, kun otetaan huomioon häiriöt, joita maksukyvyttömyydestä aiheutuu Banco Popularin toiminnan ja henkilöstön osalta. [Arviointitoimisto katsoi] kokemuksen[sa] ja asiantuntija-arvion[sa] perusteella, että lainanottajiin, jotka oli yksilöity esitetyissä tiedoissa [IFRS 9 ‑standardin mukaisesti] toiseen vaiheeseen kuuluviksi, liitty[i] korkea maksujen laiminlyönnin riski. Tämä luokittelu yhdistettynä muihin tekijöihin (esim. lainojen vakuuksiin) ohja[si] laiminlyöntien lisääntymisen ja uudelleenluokittelun arviointia. Tilanne poikke[si] tältä osin toiminnan jatkuvuuteen perustuvasta kirjanpitoanalyysistä.”

136

On riittävää todeta, että kantajat väittävät ainoastaan, ettei kolmannessa arvostuksessa tehdyn uudelleenluokittelun laajuutta voida perustella arviointitoimiston esittämillä esimerkeillä, jotka koskevat lainanottajien mahdollista käyttäytymistä Banco Popularin likvidaatiotilanteessa. Nämä väitteet on hylättävä tehottomina.

137

Kolmannessa arvostuksessa ja selvitysasiakirjassa esitetyt selitykset, jotka koskevat hoidettujen lainojen uudelleenluokittelua järjestämättömiksi lainoiksi, eivät nimittäin perustu näihin esimerkkeihin. Kantajat eivät näytä kiinnittävän huomiota siihen, että kolmannessa arvostuksessa tehty uudelleenluokittelu, joka mainitaan edellä 130 kohdassa, koski ainoastaan sellaisten lainanottajien tiettyjä lainoja, joihin jo liittyi riski maksujen laiminlyönnistä. Ne eivät tältä osin esitä mitään väitteitä, joilla riitautettaisiin arviointitoimiston arvioinnit, jotka koskevat pankin toiminnan äkillisen lopettamisen seurauksia, jotka liittyvät yhtäältä sellaisten lainanottajien tilanteen heikentymiseen, joilla jo oli vaikeuksia lainojensa takaisinmaksussa, kun Banco Popular harjoitti toimintaansa, ja toisaalta sellaisten lainojen maksujen laiminlyönnin riskin kasvamiseen, joihin vakuuksien vähäisyyden kaltaisten ominaisuuksien vuoksi jo liittyi takaisinmaksun laiminlyönnin riski ennen likvidaatiota.

138

Tästä seuraa, etteivät kantajat voi pätevästi väittää, että SRB:n olisi pitänyt katsoa, että kolmannessa arvostuksessa tehty hoidettujen lainojen uudelleenluokittelu järjestämättömiksi lainoiksi oli ilmeisen virheellinen. Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

139

Kantajat väittävät, että arviointitoimiston kolmannessa arvostuksessa tekemä päätelmä, joka koski hoidettujen lainojen salkun koon supistumista 59,5 miljardista eurosta 24,9 miljardiin euroon 18 kuukaudessa, perustuu epärealistisiin ennenaikaista takaisinmaksua koskeviin oletuksiin. Ne riitauttavat nämä oletukset yhtäältä hoidettujen yrityslainojen ja toisaalta hoidettujen kiinnelainojen osalta.

140

On huomattava aluksi, ettei kantajien suorittama vertailu, joka koskee ennenaikaisten takaisinmaksujen tasoa Espanjan markkinoilla vuonna 2017 ja arviointitoimiston tekemiä oletuksia, ole merkityksellinen. Koska kolmannessa arvostuksessa oletetaan, että Banco Popular on asetettu likvidaatioon, ennenaikaisten takaisinmaksujen tasot toimintaansa jatkavissa yrityksissä eivät nimittäin ole vertailukelpoisia.

141

Kantajat riitauttavat arviointitoimiston oletuksen, jonka mukaan Banco Popularin yritysasiakkaiden hoidettujen lainojen salkusta 80,23 prosenttia maksetaan ennenaikaisesti takaisin yhden vuoden kuluessa Banco Popularin maksukyvyttömyyden alkamisesta. Tämä oletus perustuu kantajien mukaan epäloogiseen ja Espanjan markkinoiden ominaispiirteiden vastaiseen olettamaan, jonka mukaan yritysasiakkaat, jotka tarvitsevat liikepankkipalveluja tarjoavan pankin, joutuisivat jälleenrahoittamaan lainansa toisesta pankista, joka voi tarjota näitä palveluja.

142

Kantajat väittävät ensinnäkin, ettei lainalla ja käyttötilillä ole yhteyttä, ettei pidä paikkaansa, että lainaa ottaneella yrityksellä on ainoastaan yksi ainoa pankkisuhde kaikkia tarpeitaan varten, ja että on tunnustettava, että lainanottajat ovat haluttomia vaihtamaan pankkia. Arviointitoimisto on kantajien mukaan myöntänyt tämän selvitysasiakirjassa ja tukeutunut yleisiin toteamuksiin, jotka koskevat espanjalaisten pankkien tiivistä yhteyttä asiakkaisiinsa tai kilpailevien pankkien strategioita, yksilöimättä sitä, kuinka moni Banco Popularin lainaa ottaneista yritysasiakkaista käytti muita pankkitoimintoja, jotta niiden täytyisi siirtyä toiseen pankkiin.

143

Arviointitoimisto oletti kolmannessa arvostuksessa, että ennenaikaisten takaisinmaksujen taso olisi todennäköisesti selvästi korkeampi likvidaatioskenaariossa kuin tilanteessa, jossa pankki jatkaa toimintaansa – koska asiakkailla, jotka tähän kykenivät, oli taipumus siirtyä muihin rahoituslaitoksiin ja maksaa lainansa takaisin pankille – ja että muut suuret espanjalaiset pankit myös todennäköisesti pyrkisivät houkuttelemaan aktiivisesti likvidaatioon asetetun pankin parhaita asiakkaita. Se katsoi, että tämä oletus piti erityisen hyvin paikkansa yritysasiakkaiden osalta, joiden oli päivittäisessä toiminnassaan voitava tukeutua täysin toimivaan pankkiin, joka kykeni tarjoamaan senkaltaisia tuotteita ja palveluita kuin uusiutuvat luottojärjestelyt, muut luoton nostot, kauppiaspalvelut ja monet muut palvelut, joita Banco Popular ei pystynyt enää tarjoamaan likvidaatioon asettamisensa jälkeen.

144

Arviointitoimisto totesi myös olettaneensa, että kaikki yritysasiakkaat siirtyisivät muihin pankkeihin, lukuun ottamatta niitä yrityksiä, jotka olivat tarkkailulistalla ja jotka eivät todennäköisesti voineet saada jälleenrahoitusta toisesta pankista, sekä kiinteistökehitysyhtiöitä, joista kilpailevat pankit eivät juurikaan olleet kiinnostuneita kriisinratkaisun ajankohtana.

145

Arviointitoimisto totesi kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen esittämien huomautusten johdosta, joiden mukaan hoidettujen lainojen ennenaikaista takaisinmaksua koskevat oletukset vaikuttivat liian laajoilta, selvitysasiakirjassa seuraavaa:

”Olemme lisäksi todenneet, että espanjalainen vähittäispankkien liiketoimintamalli perustuu läheisten asiakassuhteiden solmimiseen. Tässä Banco Popularin likvidaatioskenaariossa monet yritysasiakkaista ryhtyisivät muiden pankkipalveluiden tarjoajien kanssa liikeneuvotteluihin, joissa vaihtoehtoinen yhteisö on hyvässä asemassa saadakseen haltuunsa yritysasiakkaiden lainat ja kaupankäyntiin liittyvän pankkitoiminnan. Epäselvyyksien välttämiseksi emme oleta, että nämä kaksi tuotetta ovat toiminnallisessa yhteydessä toisiinsa. Oletamme kuitenkin, että käytävät liikeneuvottelut kattaisivat kaikki asiakkaan pankkitarpeet (olipa kyse liiketapahtumista tai lainoista) ja että toinen palveluntarjoaja haluaisi saada haltuunsa mahdollisimman paljon uutta toimintaa. Jo olemassa oleva pankkisuhde (usean pankin asiakkuus) voi helpottaa näitä neuvotteluja. Erityisesti Banco Popularin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä sekä alemman hintaluokan franchising-yrityksillä olisi mielestämme tuolloin ollut strategista merkitystä muille espanjalaisille pankeille, joten likvidaatioskenaariosta olisi todennäköisesti seurannut se, että yhden tai useamman kilpailijan aktiivisena strategiana olisi ollut Banco Popularin asiakkuuksien haltuun saaminen. Arvioimme näin ollen, että [kolmannessa arvostuksessa] esitettyjen kaltaiset lainojen ennenaikaisen takaisinmaksun tason nousun taustalla olevat oletukset ovat kohtuullisia.”

146

Lisäksi arviointitoimisto myönsi vastauksessaan kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen esittämiin huomautuksiin, joiden mukaan lainanottajien haluttomuus pankin vaihtoon alensi muihin pankkeihin siirtymisen tasoa eikä asiakkaiden käyttäytyminen aina ole järkevää, että vaikka asia onkin näin toimintaa jatkettaessa, tilanne oli varsin erilainen likvidaatioskenaariossa. Se muistutti, että asiakkaat, jotka olivat riippuvaisia Banco Popularin kaupankäyntiin liittyvistä pankkipalveluista, joutuisivat vaihtamaan pankkia ja siirtäisivät toiminnallisen yhteyden puuttumisesta huolimatta todennäköisesti samaan aikaan lainansa säilyttääkseen palveluidensa tason ja helpottaakseen hallinnointia.

147

Tästä seuraa, että – toisin kuin kantajat väittävät – sillä, että arviointitoimisto myönsi lainan ja käyttötilin välisen toiminnallisen yhteyden puuttumisen, ei voida kyseenalaistaa sen arviointia, jonka mukaan yritysasiakkaat joutuvat tukeutumaan pankkiin, joka voi tarjota niille täyden tuote- ja palveluvalikoiman. Se, ettei Banco Popular likvidaationsa takia enää pystynyt tarjoamaan niille näitä palveluita, on seikka, joka on omiaan edistämään tämän asiakaskunnan siirtymistä muihin pankkeihin ja siten niiden lainojen ennenaikaista takaisinmaksua.

148

Kolmannesta arvostuksesta ei myöskään ilmene, että arviointitoimisto olisi lähtenyt oletuksesta, jonka mukaan yrityksellä on ainoastaan yksi pankkisuhde kaikkia tarpeitaan varten. Kantajat eivät näin ollen voi väittää, että arviointitoimisto olisi myöntänyt oletuksensa virheellisyyden tunnustaessaan useiden pankkisuhteiden olemassaolon selvitysasiakirjassa tiettyihin huomautuksiin antamassaan vastauksessa. Arviointitoimisto totesi tältä osin, että se, että Banco Popularin asiakkaalla on tili toisessa pankissa, voisi olla omiaan helpottamaan niiden lainojen takaisinostoa tämän toisen palveluntarjoajan toimesta ja näin ollen hoidettujen lainojen ennenaikaista takaisinmaksua.

149

Toisin kuin kantajat väittävät, arviointitoimisto ei myöskään myöntänyt selvitysasiakirjassa lainanottajien haluttomuutta pankinvaihtoon Banco Popularin likvidaatiotilanteessa.

150

Lopuksi siltä osin kuin arviointitoimisto selvästi totesi, mitkä yritysasiakkaiden ryhmät se oli sulkenut pois tekemänsä oletuksen piiristä siksi, etteivät ne pystyneet siirtämään lainojaan, väite, jolla arviointitoimistoa moititaan siitä, ettei se ollut yksilöinyt, kuinka monta lainaa saaneista yritysasiakkaista käytti muita pankkitoimintoja, ei ole merkityksellinen.

151

Kantajat väittävät lisäksi vastauksessaan, että arviointitoimisto piti ”läheisiä pankkisuhteita” ennenaikaisten takaisinmaksujen osalta tärkeämpänä tekijänä kuin kaikkia muita seikkoja, kuten lainakustannuksia. Kantajien mukaan yritysasiakkaat, varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset, pitävät lainakustannuksia tärkeämpinä kuin pankkisuhteidensa luonnetta.

152

On riittävää todeta, etteivät kantajat ota tässä väitteessään huomioon Banco Popularin likvidaatioon asettamisen seurauksia, jotka liittyvät paitsi siihen, ettei se pysty tarjoamaan kaikkia pankkipalveluita, myös kilpailevien pankkien asenteisiin. Arviointitoimisto totesi selvitysasiakirjassa erityisesti, että osalla Banco Popularin yritysasiakkaista, erityisesti pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, oli strategista merkitystä muille espanjalaisille pankeille, jotka saattoivat omaksua strategian, jolla pyrittiin näiden asiakkuuksien haltuun saamiseen likvidaatiotilanteessa.

153

Kantajat eivät näin ollen esitä mitään väitettä, joka olisi omiaan osoittamaan, etteivät espanjalaisten yritysasiakkaiden läheiset suhteet pankkiinsa olisi merkityksellinen seikka, jonka arviointitoimisto saattoi ottaa huomioon. Kantajien väitteet eivät vie uskottavuutta oletukselta, jonka arviointitoimisto otti huomioon ja jonka mukaan Banco Popularin likvidaation johdosta yritysasiakkaat, jotka joutuivat siirtämään liiketoimensa toiseen pankkiin, päättäisivät siirtää myös lainansa säilyttääkseen pankkisuhteen, joka kattaa kaikki pankkipalvelut.

154

Kantajat vetoavat toiseksi lähinnä perustelujen puutteellisuuteen siltä osin kuin arviointitoimisto ei esittänyt huomioon ottamiaan suhteellisia korkoja ja luopumismaksuja koskevia lukuja.

155

Arviointitoimisto totesi selvitysasiakirjassa vastatessaan huomautuksiin, jotka koskivat suhteellisia korkoja ja siirtomaksuja, ottaneensa huomioon ennenaikaista takaisinmaksua koskevien oletustensa laatimisessa asiakkaan halun siirtyä toiseen pankkiin (esim. Banco Popularin ja muiden palveluntarjoajien soveltamat suhteelliset korot), mahdolliset esteet (esim. siirtomaksut) ja asiakkaan houkuttelevuuden muiden pankkien näkökulmasta tarkasteltaessa asiakkaan lainojen jälleenrahoitusta (ottaen huomioon lainanottajan riskiprofiili, luottotiedot, segmentoituminen, taloudellinen tilanne jne.). Se totesi tutkineensa suhteellisia korkoja vertailemalla lainojen kokonaismäärälle maksettavaa korkoa (sellaisena kuin se ilmenee esitetyistä tiedoista) korkoon, jota sovellettiin uusiin vastaaviin toimiin luopumispäivänä, ja luopumismaksuja, mukaan luettuna sopimusten otoksen tutkinta kutakin vakiosopimusta koskevien luopumismaksujen ymmärtämiseksi, sekä tästä sopimuksesta luopumisesta aiheutuvien vaikutusten mittaamista.

156

On todettava, että nämä perustelut riittävät osoittamaan, että arviointitoimisto tosiasiallisesti otti kolmannessa arvostuksessa huomioon Banco Popularin ja muiden pankkien soveltamat korot sekä lainan siirtomaksut. Tämä selostus vastaa delegoidun asetuksen 2018/344 6 artiklan b alakohdassa, jonka mukaan arvostuksessa on oltava selostus keskeisistä menetelmistä ja tehdyistä oletuksista sekä siitä, miten herkkä arvostus on näille valinnoille, asetettuja vaatimuksia. Arviointitoimiston ei tarvinnut yksilöidä kolmannessa arvostuksessa kaikkia seikkoja ja lukuja, joihin se oli tukeutunut.

157

Tästä seuraa, etteivät kantajat ole esittäneet mitään väitteitä, jotka olisivat omiaan viemään uskottavuuden arviointitoimiston oletukselta, jonka mukaan 80,23 prosenttia Banco Popularin yritysasiakkaiden hoidettujen lainojen salkusta maksetaan ennenaikaisesti takaisin.

158

Kantajat väittävät, että arviointitoimiston oletus, jonka mukaan 33,55 prosenttia Banco Popularin hoidettujen kiinnelainojen salkusta maksetaan ennenaikaisesti takaisin 18 kuukauden kuluessa, perustuu yleistyksiin, joiden tueksi ei ole esitetty näyttöä.

159

Ensinnäkin kantajat väittävät, että kiinnelainojen korot olivat Espanjan markkinoilla huomattavasti korkeampia kuin arviointitoimiston soveltamat 1 ja 1,2 prosentin korot, ja vetoavat asiantuntijakertomukseensa, jossa viitataan Banco de Españan heinäkuun 2018 tilastotiedotteen tietoihin ja EKP:n tietoihin, jotka Standard & Poor’s oli julkaissut. Ne väittävät, että asiakkailla, jotka maksoivat kiinnelainastaan enintään 2 prosentin korkoa, joka vastasi näiden lainojen korkoa Espanjan markkinoilla kesäkuussa 2017, ei ollut mitään intressiä vaihtaa pankkia. Arviointitoimisto ei kantajien mukaan kiistänyt selvitysasiakirjassa näitä tietoja eikä niiden merkityksellisyyttä mutta erotti tarpeettomasti toisistaan Espanjan markkinoilla kesäkuussa 2017 sovelletut korot ja koko kiinnelainakaudella voimassa olleet korot.

160

Kantajat riitauttavat koko kiinnelainakaudella voimassa olleiden korkojen käytön, koska asiakkaat eivät tee kiinnelainan ottamista koskevaa päätöstä tällaisen koron perusteella vaan ainoastaan markkinoilla saatavilla olevan alkuperäisen koron perusteella ja koska alkuperäiset korot ovat yleensä alempia kuin lainakauden keskikorot.

161

Arviointitoimisto katsoi kolmannessa arvostuksessa, että asiakkaat, joiden lainan ja tällä lainalla ostetun omaisuuden arvon välinen suhde (jäljempänä lainan ja arvon suhde) on alle 90 prosenttia ja jotka eivät ole tarkkailulistalla tai joiden lainan jäljellä oleva maturiteetti on yli 2 vuotta, olivat halukkaampia siirtymään muihin pankkeihin. Arviointitoimisto katsoi, että asiakkaat, joiden lainan ja arvon suhde oli alle 80 prosenttia, maksaisivat lainansa ennenaikaisesti takaisin, jos niiden maksama korko oli vähintään yksi prosentti, ja että asiakkaat, joiden lainan ja arvon suhde oli 80–90 prosenttia, maksaisivat lainansa ennenaikaisesti takaisin, jos niiden maksama korko oli vähintään 1,2 prosenttia.

162

On huomattava, että kantajien väitteet, joilla riitautetaan 1 ja 1,2 prosentin korkojen huomioon ottaminen, esitettiin jo oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä tiettyjen kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien taholta.

163

Arviointitoimisto totesi tältä osin selvitysasiakirjassa, että Banco de Españan heinäkuun 2018 tilastotiedotteen tiedot ja Standard & Poor’sin julkaisemat EKP:n tiedot, joihin kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat vetosivat, olivat erilaisia kuin kolmannessa arvostuksessa käytetyt tiedot, koska ne kuvastivat ainoastaan kiinnelainan alkuperäistä korkoa.

164

Arviointitoimisto selosti, että kolmannessa arvostuksessa käytetyt kiinnelainojen korot oli laskettu vertaamalla Banco Popularin salkun (kiinteitä ja vaihtuvia) korkoja niihin korkoihin, joita tärkeimmät kiinnitysluotonantajat tarjosivat 6.6.2017 Espanjan markkinoilla. Se totesi lisäksi ottaneensa huomioon korot koko kiinnelainakaudelta (pelkän alkuperäisen lainakauden sijasta), koska Espanjassa kiinnelainoissa on yleensä lainakauden alussa eri korko kuin jäljellä olevalla sopimuskaudella. Arviointitoimisto huomautti, että nämä korot oli laskettu määrittämällä keskiarvo Espanjan markkinoiden silloisten vaihtuva- ja kiinteäkorkoisten kiinnelainojen osuudesta ja että nämä painotukset oli kerrottu uusien vaihtuva- ja kiinteäkorkoisten kiinnelainasopimusten tarjotulla keskikorolla.

165

Tästä seuraa, etteivät kantajat voi väittää, ettei arviointitoimisto ole kiistänyt niiden esittämien tietojen merkityksellisyyttä, jotka perustuvat Banco de Españan heinäkuun 2018 tilastotiedotteen tietoihin ja Standard & Poor’sin julkaisemiin EKP:n tietoihin. Arviointitoimisto totesi selvästi, että koska nämä tiedot eivät kuvastaneet kiinnelainan korkoa koko lainakaudella, niitä ei otettu huomioon kolmannessa arvostuksessa.

166

Kantajien väite, jonka mukaan asiakkaat ottavat huomioon ainoastaan lainan alkuperäisen koron eivätkä koko kiinnelainakauden korkoa, ei myöskään perustu mihinkään konkreettisiin seikkoihin. Kuten SRB huomauttaa, tämä väite on myös ristiriidassa kantajien väitteen kanssa, jonka mukaan asiakkaat pyrkivät ”saamaan alemman keskikoron pitkällä aikavälillä”.

167

Kantajien väitteen tueksi, jonka mukaan alkuperäiset korot ovat yleensä alempia kuin lainakauden keskikorko, ei myöskään ole esitetty mitään todisteita.

168

Tästä seuraa, että kantajien väitteet, joilla ainoastaan esitetään niiden omia oletuksia kolmannessa arvostuksessa tehtyjen oletusten riitauttamiseksi, eivät voi viedä uskottavuutta arviointitoimiston tekemältä arvioinnilta. Näissä väitteissä ei myöskään oteta huomioon muita seikkoja, kuten lainan ja arvon suhdetta ja lainan maturiteettiaikaa, jotka arviointitoimisto otti huomioon osoittaakseen, mitkä hoidetut kiinnelainat maksettaisiin ennenaikaisesti takaisin.

169

Toiseksi kantajat riitauttavat arviointitoimiston arvioinnin, jonka mukaan kiinnelainan ennenaikaista takaisinmaksua koskevia kuluja ei voida pitää merkityksellisenä tekijänä, ja katsovat, että arviointitoimisto sulki virheellisesti pois uuden kiinnelainan perustamiseen liittyvät kulut.

170

Arviointitoimisto totesi selvitysasiakirjassa ottaneensa huomioon ennenaikaista takaisinmaksua koskevia oletuksia laatiessaan kaikki sellaiset tekijät, joilla saattoi olla vaikutusta prosessissa, jossa asiakkaat siirtyvät toiseen yhteisöön, sekä tarjonnan osalta, kuten asiakkaan luoton laadun tai vakuuksien saatavuuden, että kysynnän osalta, eli Banco Popularissa olevien kiinnelainojen peruuttamiskulujen ja niiden kulujen vaikutuksen, jotka liittyvät toiselta palveluntarjoajalta otettujen uusien kiinnelainojen vahvistamiseen.

171

Arviointitoimisto muistutti kolmannessa arvostuksessa esittämästään arvioinnista, jonka mukaan sille ei ollut mitään estettä, että asiakas siirtää kiinnitysluottonsa toiselle palveluntarjoajalle, huolimatta siitä, että tiettyihin lainoihin liittyy ennenaikaista takaisinmaksua koskevia kuluja. Se arvioi, että asiakkaiden, joilla on talletuksia Banco Popularissa, olisi löydettävä toinen palveluntarjoaja näille talletuksille, ja piti todennäköisenä, että nämä palveluntarjoajat tarjoaisivat kannustimia muiden tuotteidensa siirtomenettelyssä ja yksinkertaistaisivat sitä. Arviointitoimiston mielestä nämä kulut eivät siten saaneet asiakkaita luopumaan kiinnitysluottonsa siirtämisestä. Se totesi myös, ettei selvittäjä mahdollisesti voinut periä ennenaikaista takaisinmaksua koskevia kuluja, jos asiakkaiden katsottiin joutuvan vaihtamaan palveluntarjoajaa toiminnallisten vaikeuksien vuoksi, joita Banco Popularille aiheutui likvidaatiosta. Lopuksi arviointitoimisto arvioi näiden kulujen määräksi noin 40 miljoonaa euroa kaikkien Banco Popularista lähtevien asiakkaiden osalta ja jätti näin ollen niihin liittyvät tulot huomioon ottamatta.

172

Viimeksi mainitun seikan osalta arviointitoimisto myös totesi selvitysasiakirjassa tutkineensa tapahtumista muodostettua otosta Banco Popularin sopimien peruuttamista koskevien standardikustannusten ymmärtämiseksi ja päätelleensä tästä, että ne olivat markkinoiden vaihteluvälillä.

173

Tästä seuraa, etteivät kantajat voi pätevästi väittää, ettei arviointitoimisto ottanut huomioon arvioinnissaan, joka koski hoidettujen kiinnelainojen ennenaikaiseen takaisinmaksuun liittyviä oletuksia, niitä kustannuksia, jotka aiheutuivat näiden lainojen siirtämisestä muihin pankkeihin.

174

Lisäksi kantajat tyytyvät väittämään, että arviointitoimiston selitykset, jotka liittyvät ennenaikaista takaisinmaksua koskevien kulujen huomiotta jättämiseen, ovat pinnallisia ja ettei arviointitoimisto esittänyt mitään selitystä uuden lainan perustamiskulujen poissulkemiselle. Kantajat katsovat, että selitys, joka perustuu kilpailevien pankkien tarjoamiin kannustimiin, on puhtaasti spekulatiivinen, ettei selvittäjä luopuisi ennenaikaista takaisinmaksua koskevien kulujen perimisestä ja että vaikka 40 miljoonan euron määrää ei ole pidettävä kokonaistasolla merkittävänä, tämä tarkastelu olisi pitänyt tehdä yksittäistasolla.

175

On riittävää todeta, ettei arviointitoimiston selityksillä pyritä vahvistamaan sitä, ettei kuluja, jotka liittyvät hoidettujen kiinnelainojen siirtämiseen muihin pankkeihin, ollut otettava huomioon vaan ettei niillä ollut ehkäiseviä vaikutuksia. Kantajien väitteet perustuvat pelkkiin toteamuksiin, jotka eivät osoita, että arviointitoimiston huomioon ottamat oletukset olivat ilmeisen virheellisiä.

176

Tästä seuraa, etteivät kantajat ole esittäneet mitään väitettä, joka olisi omiaan viemään uskottavuuden arviointitoimiston oletukselta, jonka mukaan 33,55 prosenttia Banco Popularin hoidettujen kiinnelainojen salkusta maksetaan ennenaikaisesti takaisin.

177

Toisen väitteen analyysistä ilmenee, etteivät kantajat ole osoittaneet, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen todetessaan riidanalaisessa päätöksessä, että arviointitoimisto ”oli esittänyt [selvitysasiakirjassa] asianmukaiset perustelut oletustensa, jotka koskivat [hoidettujen lainojen] ennenaikaisen takaisinmaksun tason nousua, perusteiden osalta”. Näin ollen toinen väite on hylättävä.

178

Kantajat toteavat, etteivät ne riitauta jäljelle jääneiden hoidettujen lainojen – eli lainojen, jotka on luokiteltu uudelleen järjestämättömiksi lainoiksi, ja lainojen, joihin sovelletaan ennenaikaista takaisinmaksua koskevia oletuksia, vähentämisen jälkeen salkkuun jäljelle jääneiden lainojen – likvidaatiosta odotettavissa olevien palautusten laskentamenetelmää ja että ne hyväksyvät sen, että tietyt näistä lainoista muuttuvat järjestämättömiksi lainakautensa aikana. Ne väittävät kuitenkin, ettei arviointitoimisto esittänyt mitään perusteluja kolmannessa arvostuksessa tekemälleen oletukselle, jonka mukaan maksujen uusissa laiminlyönneissä tapahtuisi ”huomattava nousu” maksukyvyttömyystilanteessa.

179

Kantajat viittaavat kolmannessa arvostuksessa olevan taulukon, jossa esitetään yhteenveto arviointitoimiston soveltamasta Banco Popularin varojen realisointistrategiasta, otteeseen, jonka mukaan ”hoidettujen lainojen salkku muutetaan rahaksi likvidaatiokauden loppuun mennessä, ottaen huomioon niiden tuotto, ennenaikaisten takaisinmaksujen tason huomattava nousu ja uudet laiminlyönnit, minkä jälkeen seuraa jäljelle jääneen salkun lopullinen myynti”.

180

Tästä seuraa, että arviointitoimisto viittasi hoidettujen lainojen ennenaikaisten takaisinmaksujen tason – eikä jäljelle jääneiden hoidettujen lainojen maksujen uusien laiminlyöntien – huomattavaan nousuun.

181

Näin ollen on riittävää todeta SRB:n tavoin, että tämä kantajien väite perustuu kolmannen arvostuksen virheelliseen tulkintaan.

182

Kolmas väite on näin ollen hylättävä.

183

Kantajat huomauttavat, että arviointitoimisto on soveltanut 7 vuoden hypoteettisessa likvidaatioskenaariossa jäljelle jääneiden hoidettujen lainojen salkun (rump) myyntiin diskonttokorkoa, joka on 5,1 prosentin (paras skenaario) ja 6,1 prosentin (huonoin skenaario) välillä, selittämättä tätä yhden prosenttiyksikön suuruista eroa.

184

Arviointitoimisto totesi kolmannessa arvostuksessa, että diskonttokorko, jota kussakin likvidaatioskenaariossa käytettiin likvidaatiokauden päättyessä, kuvasti Espanjan markkinoilla kunkin omaisuuseräluokan osalta asetettua tuottovaatimuksen tasoa likvidaatiohetken mukaisen alustavan riskiprofiilin perusteella, mikä edellytti oikaisujen tekemistä. Arviointitoimisto esitti seikat, joiden perusteella se oli tehnyt nämä oikaisut. Se selosti, että eri likvidaatioskenaarioissa käytetyt erisuuruiset diskonttokorot kuvastivat salkun eri omaisuuseräluokkien yhdistelmän kehitystä ja niiden oletettuja diskonttokorkoja.

185

On riittävää todeta, että nämä selitykset, joita kantajat eivät ole riitauttaneet, ovat riittäviä sen perustelemiseksi, että jäljelle jääneiden hoidettujen lainojen salkun myyntiin sovellettiin eri diskonttokorkoa parhaassa ja huonoimmassa skenaariossa kullakin vaihtoehtoisella ajanjaksolla.

186

Siltä osin kuin kantajat viittaavat asiantuntijakertomukseensa, jonka mukaan diskonttokoroksi oletetaan enintään 5 prosenttia, on lisäksi muistettava, että edellä 66–70 kohdassa esitetystä seuraa, ettei vertailu kantajien asiantuntijakertomuksessa esitettyyn analyysiin ole merkityksellinen määritettäessä, onko arviointitoimisto tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä kolmannessa arvostuksessa.

187

Tästä seuraa, että neljäs väite on hylättävä.

188

Ensimmäisen kanneperusteen toisen osan analyysistä ilmenee, etteivät kantajat ole esittäneet väitteitä, jotka olisivat omiaan viemään uskottavuuden arviointitoimiston arvioinneilta, jotka koskevat Banco Popularin hoidettujen lainojen salkun arvostusta. Ne eivät siten ole osoittaneet, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen käyttäessään näitä arviointeja riidanalaisessa päätöksessä.

189

Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

190

Kantajat väittävät, että kolmannen arvostuksen mukainen järjestämättömistä lainoista saatavia palautuksia koskeva arvio perustuu epäjohdonmukaisiin ja perusteettomiin oletuksiin ja on ristiriidassa viitetietojen kanssa, mikä johti näiden palautusten aliarvostukseen.

191

Ensinnäkin kantajat riitauttavat kolmannessa arvostuksessa tehdyn oletuksen, jonka mukaan kaikki järjestämättömät lainat myydään 18 kuukauden kuluessa likvidaation alkamisesta. Ne väittävät, että vakuudellisten järjestämättömien lainojen salkku muodostuu pääasiallisesti lainoista, joista on annettu kiinteistövakuus, ja että tämän salkun arvo näin ollen perustuu sen taustalla olevan kiinteistöomaisuuden arvoon. Vaikka arviointitoimisto myönsikin kolmannessa arvostuksessa, että vakuudellisten järjestämättömien lainojen arvostuksessa ensisijaisena kriteerinä on haltuun otettujen omaisuuserien myynnistä saatavien palautusten määrä, kantajien mukaan arviointitoimisto käytti epäjohdonmukaista lähestymistapaa olettaessaan, että järjestämättömien lainojen ja kiinteistöomaisuuden optimaaliset realisointiajat erosivat toisistaan.

192

Arviointitoimisto totesi kolmannessa arvostuksessa, että suunniteltuna likvidaatiostrategiana oli järjestämättömien lainojen salkun mahdollisimman nopea myynti pankin tilanteen edelleen heikentymisen välttämiseksi sekä Espanjan markkinoiden tätä omaisuutta koskevan kiinnostuksen vuoksi ja että tämä vastasi muiden pankkien likvidaatioiden yhteydessä saatuja kokemuksia. Se katsoi, että järjestämättömät lainat oletettiin myydyiksi joulukuuhun 2018 mennessä – eli 18 kuukauden kuluessa kriisinratkaisun ajankohdasta lukien – kolmessa vaihtoehtoisessa skenaariossa, jotka olivat kestoltaan 18 kuukautta, 3 vuotta ja 7 vuotta.

193

Kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä esittämien huomautusten johdosta, joiden mukaan järjestämättömien lainojen pidempi realisointiaika mahdollistaisi paremman myyntitulon saamisen, arviointitoimisto totesi selvitysasiakirjassa, että oletus, jonka mukaan Banco Popular pitäisi järjestämättömät lainat hallussaan pidemmän ajanjakson ajan, oli otettu huomioon kolmatta arvostusta laadittaessa. Arviointitoimisto piti kuitenkin edelleen asianmukaisimpana aikataulua, jossa järjestämättömien lainojen salkku realisoitiin 18 kuukauden ajanjakson aikana.

194

Arviointitoimisto katsoi tältä osin, että suurempien palautusten saaminen pidemmän ajanjakson aikana oli epävarmaa, kun taas likvidaatioryhmän ylläpidosta aiheutuvat kustannukset (kun otetaan huomioon avainhenkilöstön palveluksesta lähtöön liittyvä riski, joka mahdollisesti heikentäisi tehokkuustasoa) sekä muut tekijät, kuten maksuja laiminlyöneiden lainanottajien vastahakoisuus neuvotella maksukyvyttömän pankin kanssa, olivat varmempia. Arviointitoimisto totesi lisäksi, että myös makrotaloudelliset riskit kasvoivat pidemmällä ajanjaksolla, etenkin kun järjestämättömille lainoille oli toimivat markkinat vuoden 2017 jälkipuoliskolla, ja katsoi, ettei selvittäjä todennäköisesti halunnut pohtia, jatkuivatko suotuisat olosuhteet pitkään (erityisesti tilanteessa, jossa Banco Popularin likvidaatiosta voisi aiheutua mahdollisesti merkittävä makrotaloudellinen häiriö). Se katsoi näin ollen, että myynti suhteellisen lyhyellä ajanjaksolla oli lopulta edullisempaa eikä siitä aiheutuisi ostajien kestokykyyn liittyviä ongelmia, jotka vaikuttaisivat toteutettujen realisointien tasoon.

195

SRB viittasi riidanalaisessa päätöksessä näihin arviointitoimiston esittämiin selityksiin ja hyväksyi ne.

196

On lisäksi huomattava, että arviointitoimisto selosti selvitysasiakirjassa kolmannessa arvostuksessa käytetyn menetelmän osalta omaksuneensa dynaamisen skenaarion, joka määriteltiin menetelmäksi, jossa vahvistetaan eri realisointiajankohdat likvidaation aikana ja määritetään sitten varojen arvo muun muassa realisoinnin ajankohdan perusteella. Se totesi näin ollen tarkastelleensa kussakin vaihtoehtoisessa ajallisessa skenaariossa optimaalista realisointistrategiaa ja ‑kautta eri omaisuuseräluokkien realisointiarvojen maksimoimiseksi niiden luonteen ja likviditeetin perusteella.

197

Kantajat eivät kuitenkaan esitä mitään väitettä, joka olisi omiaan kyseenalaistamaan tämän menetelmän.

198

Vaikka Banco Popularin järjestämättömien lainojen salkusta 66,6 prosentin osalta on annettu kiinteistövakuus, nämä lainat ja kiinteistöomaisuus eivät kuulu samaan omaisuuseräluokkaan eikä niiden realisointi likvidaation yhteydessä tapahdu saman strategian perusteella.

199

Se, että vakuudellisten järjestämättömien lainojen arvo perustuu kiinteistövakuuksien arvoon, on kylläkin ensisijainen tekijä niiden arvostuksessa. Se ei kuitenkaan ole merkityksellinen, kun on kyse siitä, mikä on soveltuvin ajanjakso näistä lainoista saatavien palautusten maksimoimiseksi.

200

Kantajat eivät näin ollen voi väittää, että eri realisointiaikojen huomioon ottaminen järjestämättömien lainojen ja kiinteistöomaisuuden osalta on epäjohdonmukaista.

201

Kantajat eivät esitä mitään väitettä, joka olisi omiaan kyseenalaistamaan edellä 194 kohdassa mainitut selvitysasiakirjassa esitetyt selitykset, joissa esitetään syyt, miksi näistä lainoista saatavien palautusten maksimointi edellytti niiden nopeaa realisointia likvidaation alkamisen jälkeen.

202

Väittäessään, että pidempi realisointiaika olisi mahdollistanut suuremmat palautukset, kantajat nimittäin tyytyvät toteamaan, että arviointitoimisto sovelsi väitetysti erilaista lähestymistapaa järjestämättömien lainojen salkun realisointiin ja kiinteistöomaisuuden realisointiin makrotaloudellisten riskien osalta, tai huomauttamaan, että niiden asiantuntijat olivat eri mieltä järjestämättömien lainojen salkun ylläpitokustannuksista ja maksuja laiminlyöneiden lainanottajien vastahakoisuudesta neuvotteluihin. Kiinteistöomaisuuden arvostusta tai kantajien asiantuntijakertomuksessa esitettyjä arviointeja koskeva vertailu ei kuitenkaan ole omiaan osoittamaan, että arviointitoimisto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen ottaessaan huomioon 18 kuukauden realisointiajan.

203

Toiseksi kantajat väittävät, ettei arvio, joka koskee järjestämättömistä lainoista saatavia palautuksia, vastaa viitetietoja. Ne katsovat, että kolmannessa arvostuksessa käytetty 16 prosentin sisäinen korkokanta on tarpeettoman korkea, mikä johtaa järjestämättömien lainojen salkun hinnan heikentymiseen.

204

Kantajat väittävät, että arviointitoimisto jätti huomiotta sisäistä korkokantaa koskevat todelliset markkinatiedot, ja vetoavat realisointimenettelyn ”heikompaan laatuun” sekä siihen, ettei selvittäjä kyennyt ”esittämään lausumia ja vakuutuksia”. Näissä väitteissä oletetaan, että selvittäjä hoiti likvidaation huonosti ja lain 22/2003 vaatimusten vastaisesti. Kantajien asiantuntijoiden tekemistä markkinatutkimuksista lisäksi ilmenee, että lausumien ja vakuutuksien esittämättä jättäminen vaikuttaa rajoitetusti sisäiseen korkokantaan.

205

Arviointitoimisto totesi kolmannessa arvostuksessa seuraavaa:

”Sisäinen korkokanta: olemme olettaneet, että vaikeuksissa olevat sijoittajat, jotka ovat kiinnostuneita tämäntyyppisestä [vakuudellisten järjestämättömien lainojan] salkusta, edellyttävät parhaassa tapauksessa 16 prosentin ja huonoimmassa tapauksessa 20 prosentin välillä olevia sisäisiä korkokantoja, jotka ylittävät markkinoilla sovellettavat vaatimukset, koska järjestämättömien lainojen salkun myynnin yhteydessä likvidaatioskenaariossa on otettava huomioon:

206

Yhtäältä on riittävää huomata, ettei arviointitoimisto todennut tietojen puuttumisen johtuvan selvittäjästä tai olettanut selvittäjän toiminnassa olevan mitään virheitä. Toisaalta kantajat tyytyvät toistamaan asiantuntijoidensa mielipiteen, joka perustuu niiden väitetysti tekemiin markkinatutkimuksiin, täsmentämättä mitenkään näiden tutkimusten laatua tai niiden tuloksia. Näin ollen nämä väitteet on hylättävä.

207

Kuten SRB huomauttaa, todellisia markkinatietoja ei myöskään voida käyttää viitetietoina hypoteettisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä ja ne edellyttävät oikaisujen tekemistä varsinkin likvidaatioon liittyvien hallinnollisten vaikeuksien huomioon ottamiseksi.

208

Tästä seuraa, etteivät kantajat ole osoittaneet, että SRB ja arviointitoimisto tekivät ilmeisen arviointivirheen järjestämättömien lainojen arvostuksessa.

209

Ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan tarkastelusta ilmenee, etteivät kantajat ole esittäneet väitteitä, jotka olisivat omiaan viemään uskottavuuden arviointitoimiston arvioinneilta, jotka koskevat Banco Popularin järjestämättömien lainojen salkun arvostusta. Ne eivät siten ole osoittaneet, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen käyttäessään näitä arviointeja riidanalaisessa päätöksessä.

210

Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa on näin ollen hylättävä.

211

Kantajat esittävät, että arviointitoimiston tekemä arvostus, joka koskee Banco Popularin välillisesti omistamaa kiinteistövarallisuutta, perustuu epäjohdonmukaisiin oletuksiin, ja että SRB teki ilmeisiä arviointivirheitä, jotka johtivat tästä varallisuudesta saatavien palautusten aliarvostukseen.

212

Ne väittävät, että arviointitoimiston oletus, jonka mukaan Banco Popularin välillisesti omistama kiinteistövarallisuus eli kiinteistöalan tytäryhtiöt realisoidaan nopeutetusti 18 kuukauden ajanjaksolla suunnitellusta likvidaatioskenaariosta riippumatta, on ristiriidassa sen esittämän arvioinnin kanssa, joka koskee Banco Popularin suoraan omistamaa kiinteistövarallisuutta, joka realisoidaan vaiheittain koko likvidaatiokauden aikana palautusten maksimoimiseksi.

213

Kantajat väittävät myös, ettei arviointitoimisto määrittänyt eikä SRB tarkastellut palautuksia, jotka saataisiin pidemmällä realisaatiokaudella, joka vastasi Banco Popularin suoraan omistaman kiinteistövarallisuuden osalta huomioon otettua realisointiajanjaksoa. Kantajat riitauttavat asiantuntijakertomuksensa nojalla arviointitoimiston selvitysasiakirjassa esittämät perustelut, joiden nojalla se katsoi, ettei pidempi realisaatioajanjakso kiinteistöalan tytäryhtiöiden osalta mahdollistanut palautusten maksimointia.

214

SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat huomauttaneet oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä, ettei arviointitoimiston kiinteistöalan tytäryhtiöiden osalta esittämä likvidaatiostrategia ollut asianmukainen eikä yhdenmukainen kolmanteen arvostukseen sisältyvien tietojen kanssa, jotka koskivat Banco Popularin suoraan omistamaa kiinteistövarallisuutta. Ne olivat väittäneet, että realisointiarvot voitiin maksimoida koko likvidaatiokauden kestävällä varojen järjestelmällisellä realisoinnilla ja että 18 kuukauden ajanjakso merkitsi tarpeetonta nopeuttamista, mikä johti palautusten huomattavaan aliarvostukseen.

215

SRB totesi, että kuten selvitysasiakirjassa on selostettu, arviointitoimisto oli pitänyt kiinteistöalan tytäryhtiöiden osalta optimaalisena realisointistrategiana kiinteistöalan tytäryhtiöiden myyntiä toimintaansa jatkavina yrityksinä likvidaation 18 ensimmäisen kuukauden aikana. SRB huomautti, että se, että kiinteistöalan tytäryhtiöitä pidetään toimintaansa harjoittavina yrityksinä eikä pelkästään kiinteistöjen omistajina, mahdollisti sen, että nämä tytäryhtiöt voitiin realisoida myynnin jälkeen nopeammin ja hallitummin ilman, että kiinteistöjen hinnat kärsivät tästä, ja ilman markkinoiden kapasiteetin ylikuormitusta. Se lisäsi, että vaikka arviointitoimisto oli tarkastellut muitakin strategioita, kuten sitä, että nämä yhteisöt pysyvät Banco Popularilla, joka vahvistaa itse varojen arvon, tai että Banco Popular realisoi ne vaiheittain pidemmällä aikavälillä, nämä strategiat olisivat johtaneet monimutkaisempaan ja pääomavaltaiseen menettelyyn sekä lisäkustannuksiin ja ‑riskeihin, joita selvittäjä ei ole halukas hyväksymään ilman varmuutta suurempien palautusten saamisesta.

216

Arviointitoimisto täsmensi tältä osin selvitysasiakirjassa perusteluja, joiden vuoksi se ei noudattanut kolmannessa arvostuksessa strategiaa, jonka mukaan kiinteistöalan tytäryhtiöt realisoidaan pidemmän ajanjakson aikana. Arviointitoimisto totesi seuraavaa:

”Olemme tarkastelleet [kolmannen arvostuksen] laatimisen yhteydessä muita strategioita, kuten sitä, että nämä yhteisöt pysyvät Banco Popularilla, joka laskee itse varojen arvon pidemmän ajanjakson aikana, tai että Banco Popular realisoi ne vaiheittain pidemmällä aikavälillä; tämä merkitsisi kuitenkin mahdollisesti pääomavaltaisempaa ja monimutkaisempaa menettelyä, etenkin kun otetaan huomioon Banco Popularin likvidaatio. Tarkemmin sanottuna yhteisöt saattaisivat varojen realisointia odottaessaan tarvita rahoitusta ja siinä yhteydessä, että Banco Popular on kykenemätön jatkamaan toimintaansa ja varojen arvoon kohdistuu mahdollisesti makrotaloudellisia vaikutuksia, selvittäjälle aiheutuisi tämän strategian perusteella lisäriskejä (muun muassa toiminnallisesta näkökulmasta), joita selvittäjä ei mielestämme ole halukas hyväksymään. Lisäkustannusten ja ‑riskien vuoksi olemme lisäksi arvioineet, että pidemmän ajanjakson asettaminen näiden yhteisöjen myyntiä varten voi vaikuttaa kielteisesti realisoitavaan määrään, kun otetaan huomioon emoyhtiön likvidaatiomenettelyn mahdollinen vaikutus näiden yhteisöjen hallintoon. Lisäksi se, että kiinteistöalan tytäryhtiöiden myynti tapahtuisi vasta likvidaatiokauden lopussa, johtaisi suurempiin likvidaatiokustannuksiin sekä hallinto- ja ylläpitokustannuksiin eikä välttämättä suurempiin palautuksiin.”

217

Tästä ilmenee, että arviointitoimisto on selostanut, että siltä osin kuin se oli tarkastellut Banco Popularin kiinteistöalan tytäryhtiöiden realisointia toimintaansa jatkavina yrityksinä eikä välillisesti omistettuna kiinteistövarallisuutena, niiden realisointi yli 18 kuukauden ajanjaksolla ei mahdollistanut palautusten maksimointia.

218

Kantajat väittävät tältä osin, että arviointitoimiston esittämät perustelut koskevat sekä Banco Popularin välillisesti omistamaa kiinteistövarallisuutta että sen suoraan omistamaa kiinteistövarallisuutta. Ne kiistävät, että välillisesti omistetun kiinteistövarallisuuden hallinnosta aiheutuisi lisäkustannuksia, koska kantajien asiantuntijoiden mukaan selvittäjä olisi hyötynyt näiden kiinteistöalan tytäryhtiöiden, jotka olisivat auttaneet selvittäjää kiinteistöomaisuuteen liittyvässä riskinhallinnassa, asiantuntemuksesta. Kantajat toteavat, etteivät ne ole tietoisia arviointitoimiston tarkastelemista erityisistä rahoitustarpeista.

219

On todettava, etteivät nämä väitteet riitä kyseenalaistamaan SRB:n ja arviointitoimiston esittämiä selityksiä, joiden mukaan se, että kiinteistöalan tytäryhtiöt olisi realisoitu pidemmällä ajanjaksolla välillisenä kiinteistövarallisuutena, olisi aiheuttanut suurempia kustannuksia näiden tytäryhtiöiden toiminnan ja likvidaation osalta sekä suurempia riskejä, kun otetaan huomioon erityisesti kiinteistömarkkinoiden ylikuormittumisen riski, eikä se siten olisi mahdollistanut palautusten maksimointia.

220

Kantajien väitteiden perusteella ei myöskään voida todeta, että arviointitoimisto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen tarkastellessaan Banco Popularin kiinteistöalan tytäryhtiöiden realisointia toimintaansa jatkavina yrityksinä. Se, että kantajien asiantuntijakertomuksessa pidettiin mahdollisena toistakin strategiaa eli näiden tytäryhtiöiden realisointia välillisenä kiinteistövarallisuutena, ei riitä viemään uskottavuutta arviointitoimiston oletukselta.

221

On muistettava tältä osin, että kuten edellä 196 ja 197 kohdassa on todettu, kantajat eivät riitauta arviointitoimiston käyttämää arvostusmenetelmää, jonka mukaan se tarkasteli optimaalista realisointistrategiaa ja ‑kautta eri omaisuuseräluokkien realisointiarvojen maksimoimiseksi niiden luonteen ja likviditeetin perusteella.

222

Kantajat eivät näin ollen voi pätevästi väittää, että oli ristiriitaista ottaa huomioon eri realisointikausikahden eri omaisuuseräluokan – eli kiinteistöalan tytäryhtiöiden toimintaansa jatkavina yrityksinä ja Banco Popularin suoraan omistaman kiinteistövarallisuuden – osalta.

223

Koska arviointitoimisto on lisäksi esittänyt ne syyt, joiden vuoksi tytäryhtiöiden realisointi välillisenä kiinteistövarallisuutena ei mahdollistanut suurempien palautusten saamista, kantajat moittivat sitä virheellisesti siitä, ettei se määrittänyt niiden palautusten määrää, jotka saadaan tällaisen oletuksen perusteella.

224

Lopuksi on huomattava, että kantajien väitteet ja asiantuntijakertomus, joihin ne ovat vedonneet ja joilla pyritään osoittamaan, että arviointitoimiston olisi pitänyt tarkastella pidempää realisointikautta, perustuvat oletukseen, jonka mukaan kiinteistöalan tytäryhtiöt realisoidaan Banco Popularin välillisesti omistamana kiinteistövarallisuutena. Nämä väitteet eivät siten ole omiaan kyseenalaistamaan arviointitoimiston arviointia, joka koskee kiinteistöalan tytäryhtiöiden realisoinnin kestoa toimintaansa jatkavina yrityksinä.

225

On huomattava tältä osin, etteivät kantajat väitä, että 18 kuukauden realisointikauden huomioon ottaminen olisi virheellistä siinä tilanteessa, että Banco Popularin kiinteistöalan tytäryhtiöt realisoidaan toimintaansa jatkavina yrityksinä.

226

Tästä seuraa, etteivät kantajat ole esittäneet väitteitä, jotka olisivat omiaan viemään uskottavuuden arviointitoimiston arvioinneilta, jotka koskevat Banco Popularin kiinteistöalan tytäryhtiöiden arvostusta. Ne eivät siten ole osoittaneet, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen käyttäessään näitä arviointeja riidanalaisessa päätöksessä.

227

Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen neljäs osa on hylättävä.

228

Kantajat väittävät, että oikeudellisia riskejä koskeva arvio, joka on kolmannen arvostuksen mukaan hyvin laajalla vaihteluvälillä eli 1,8 miljardista eurosta parhaassa skenaariossa 3,5 miljardiin euroon huonoimmassa skenaariossa, johtaa oikeudellisiin virheisiin ja ilmeisiin arviointivirheisiin sekä oikeudellisten riskien varalta tehtyjen varausten mielivaltaiseen yliarvioimiseen ja palautusten tason heikentymiseen.

229

Arviointitoimisto esitti kolmannessa arvostuksessa yleisen lähestymistapansa oikeudellisten riskien arvostukseen. Se totesi tarkastaneensa Banco Popularin tilinpäätöksen ja tutkineensa pankin sisäisen oikeudellisen yksikön kanssa, oliko arvioita tarkistettava tai voiko lisävaatimuksia ilmaantua pankin likvidaatiotilanteessa. Se selosti laskeneensa tilinpäätöksen mukaiset oikeudelliset riskit uudelleen käyttäen itse tekemiään oletuksia, jotka perustuivat pankin antamiin tietoihin, ja ottaen tarvittaessa huomioon nykyisen oikeuskäytännön. Se huomautti, ettei maksukyvyttömäksi julistaminen estänyt osapuolia esittämästä uusia vaatimuksia ja että sen muista tilanteista saaman kokemuksen nojalla likvidaatioskenaariossa saattoi tosiaan ilmaantua mahdollisesti huomattavia ja siihen saakka ennakoimattomia lisävaatimuksia, koska asiakkaat, velkojat ja osakkeenomistajat pyrkivät maksimoimaan mahdollisuutensa saada palautuksia. Se täsmensi myös, että – kuten missä tahansa oikeudellisessa menettelyssä – oli mahdotonta ennakoida, miten tuomioistuimissa käsiteltäisiin esitettyjä vaatimuksia ja etenkin sellaisia vaatimuksia, jotka olivat tuolloin täysin hypoteettisia. Se katsoi tässä tilanteessa, että sen analyysia voitiin pitää mahdollisten oikeudellisten epävarmuustekijöiden varovaisena arviointina arvostusta varten.

230

Käytettyjen menetelmien ja oletusten osalta arviointitoimisto totesi olettaneensa, että ensisijaiset oikeudelliset epävarmuustekijät oli sisällytetty Banco Popularin tilinpäätökseen, tutkineensa pankin tekemät oletukset ja laskeneensa uudelleen mahdollisen määrän, josta voidaan esittää vaatimuksia. Se täsmensi sisällyttäneensä analyysiinsä pääomankorotuksiin liittyvien vaatimusten riskin likvidaatioskenaariossa alaa koskevan tuntemuksensa perusteella.

231

Arviointitoimisto selosti seuraavaksi menetelmää, jota se oli käyttänyt arvioidessaan kutakin oikeudellisten riskien ryhmää eli kiinnelainojen vähimmäiskorkoehtoja, vaihtovelkakirjoja, kiinnelainoihin liittyviä kuluja, Banco Popularin pääomankorotuksia vuosina 2012 ja 2016 sekä kiinteistökehitystoiminnan pankkitakauksia.

232

Kantajat väittävät ensinnäkin, ettei arviointitoimiston lähestymistapa ole Espanjan oikeuden mukainen. Ne toteavat kanteen liitteenä olevan A:n todistajanlausunnon nojalla, ettei selvittäjä yleensä tee Espanjan oikeuden mukaisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä varauksia likvidaatioon asetetulle yhteisölle esitettyjen ratkaisemattomien vaatimusten tai mahdollisesti esitettävien vaatimusten varalta. Kantajien mukaan Espanjan oikeus on esteenä sille, että selvittäjä pohtii sellaisten vaatimusten ratkaisua, jotka eivät ole konkretisoituneet, jottei nykyisille velkojille aiheudu vahinkoa. Selvittäjä voi poikkeuksellisesti tehdä sellaisen ratkaisemattoman vaatimuksen, joka on jo kirjattu, arvoa vastaavan varauksen katsoessaan, että tämä vaatimus erittäin todennäköisesti tulee menestymään, mutta selvittäjä ei nykyisten velkojien palautusten maksimoimista koskevan velvollisuutensa mukaisesti arvioi sellaisia vaatimuksia, joita ei vielä ole kirjattu.

233

On riittävää todeta tältä osin, että tämä kantajien väite perustuu pelkkiin lausumiin, jotka kantajien kutsuma todistaja A esitti viittaamatta nimenomaisesti mihinkään Espanjan lainsäädännön säännökseen.

234

Kuten SRB huomauttaa, lain 22/2003 87 §:n 4 momentissa säädetään lisäksi seuraavaa:

”Kun maksukyvyttömyyttä käsittelevä tuomioistuin katsoo, että purkavan ehdon täyttyminen tai mahdollisen vaateen vahvistaminen on todennäköistä, se voi asianosaisen vaatimuksesta turvaamistoimena tehdä varauksia pesän varoista, pyytää asianosaisia asettamaan vakuuksia ja toteuttaa muita toimia, joita se pitää asianmukaisina kussakin yksittäistapauksessa.”

235

Tästä ilmenee, että toisin kuin kantajat väittävät, laissa 22/2003 ei rajoiteta selvittäjän mahdollisuuksia ottaa vaatimuksia huomioon koskemaan ainoastaan poikkeustapauksia, joissa selvittäjä katsoo, että nämä vaatimukset ”erittäin todennäköisesti” tulevat menestymään.

236

Kantajat väittävät toiseksi, ettei arviointitoimisto laskenut Banco Popularin tilinpäätöksessä oikeudellisten riskien varalta jo tehtyjen varausten määrää uudelleen jo kirjattujen vaatimusten perusteella vaan oman kokemuksensa tai omien oletustensa perusteella. Nämä eivät ole kantajien mukaan riittäviä perusteita Banco Popularin tilinpäätöksen sivuuttamiselle. Vaikka arviointitoimisto totesi toisessa arvostuksessa, että oikeudellinen lausunto oli tarpeen vaatimusten menestymisen mahdollisuuksien arvioimiseksi, kolmannesta arvostuksesta ei mitenkään ilmene, että se olisi hankkinut tällaisen lausunnon.

237

Ensinnäkin on huomattava, kuten SRB huomauttaa riidanalaisessa päätöksessä, että arviointitoimisto totesi kolmannessa arvostuksessa ja selvitysasiakirjassa kuulleensa Banco Popularin oikeudellista palvelua ja tutkineensa sen kanssa, oliko pankin tilinpäätökseen sisältyviä arvioita tarkistettava tai saattoiko lisävaatimuksia ilmaantua likvidaatiotilanteessa.

238

Lisäksi kolmannesta arvostuksesta ilmenee, että arviointitoimisto suoritti arvostuksen sovellettavan Espanjan lainsäädännön nojalla. Kantajat eivät kuitenkaan kiistä sitä, että arviointitoimistolla oli delegoidun asetuksen 2016/1075 38 artiklan 1 alakohdan mukaisesti kolmannen arvostuksen suorittamiseksi tehokkaasti tarvittavat taidot, joihin kuuluu lainopillinen pätevyys.

239

Kantajat eivät näin ollen voi väittää, että täydentävä oikeudellinen lausunto oli tarpeen kolmannen arvostuksen laatimiseksi.

240

Toiseksi siltä osin kuin arviointitoimiston arvioissa poikettiin Banco Popularin tilinpäätöksessä tehtyjen varausten tasosta, SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä, että selvitysasiakirjasta ilmeni, ettei kirjanpitosääntöjä, joita Banco Popularin oli soveltanut oikeudellisia riskejä koskevien varausten laskennassa toiminnan jatkuvuuden perusteella, sovelleta maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä.

241

Arviointitoimisto selosti tältä osin selvitysasiakirjassa, että kirjanpitosäännöt, joita Banco Popularin oli soveltanut oikeudellisia riskejä koskevien varausten laskennassa maksukyvyttömyysmenettelyn ulkopuolella, erosivat niistä säännöistä, joita sovellettiin likvidaatioskenaarion yhteydessä tehtävässä laskennassa, ja ettei kirjanpitosääntöjä sovellettu maksukyvyttömyystilanteessa. Se huomautti lisäksi, ettei varauksen tekemisestä kirjanpidossa seurannut erityisiä oikeuksia velkojien hierarkiassa likvidaatiotilanteessa eikä se antanut näille velkojille etusijaa minkään määrän palauttamiseksi. Se totesi, että tämän vuoksi Banco Popularin tilinpäätöksessään laskemat varausten tasot olivat todennäköisesti erilaisia, koska Banco Popularin tekemien varausten tasot eivät kuvastaneet likvidaatioskenaariota.

242

Arviointitoimisto totesi myös, että tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn alkaminen voi johtaa lisävaatimuksiin sellaisten velkojien taholta, jotka tahtovat maksimoida palautuksensa ennen likvidaation päättymistä.

243

Tästä seuraa, että arviointitoimisto on perustellut riittävästi, miksi se poikkesi Banco Popularin tilinpäätöksestä ja käytti oikeudellisia riskejä arvioidessaan omia arvioitaan likvidaatioskenaariossa kolmannessa arvostuksessa.

244

Kantajat väittävät vastauksessaan, ettei arviointitoimisto perustellut väitettään, jonka mukaan oikeudellisia riskejä koskevat arviot olivat korkeampia maksukyvyttömyystilanteessa kuin yrityksen jatkaessa toimintaansa. Kantajien asiantuntijoiden mukaan oli odotettavissa, että arvio olisi alempi maksukyvyttömyystilanteessa.

245

On riittävää todeta, että edellä 242 kohdassa esitetyn selityksen lisäksi arviointitoimisto totesi kolmannessa arvostuksessa, että likvidaatiomenettelyt johtavat tavallisesti merkittäviin oikeusriitoihin ja vaatimuksiin, joiden perusteena olevia oletuksia on vaikea ennakoida. Kuten edellä 229 kohdassa on esitetty, arviointitoimisto selitti kokemuksensa nojalla, että likvidaatioskenaariossa saattaa ilmaantua mahdollisesti huomattavia ja siihen asti ennakoimattomia lisävaatimuksia, joiden tarkoituksena on palautusmahdollisuuksien maksimoiminen.

246

Arviointitoimisto esitti lisäksi kolmannessa arvostuksessa erityisiä selityksiä vaatimusten lisääntymisen riskistä kussakin oikeudellisten riskien ryhmässä. Esimerkiksi kiinnelainojen vähimmäiskorkoehtojen osalta se otti huomion uuden kuluttajansuojalainsäädännön voimaantulon vuonna 2018.

247

Tästä seuraa, että arviointitoimisto perusteli riittävästi, miksi se arvioi kolmannessa arvostuksessa oikeudellisten riskien varalta tehdyt varaukset korkeammiksi kuin Banco Popularin tilinpäätöksen mukaiset varaukset.

248

Kolmanneksi kantajat riitauttavat arviot, jotka koskevat Banco Popularin vuosien 2012 ja 2016 pääomankorotuksiin liittyvien oikeudellisten riskien varalta tehtyjä varauksia.

249

Arviointitoimisto muistutti kolmannessa arvostuksessa, että Banco Popular oli suorittanut kaksi pääomankorotusta, marraskuussa 2012 ja toukokuussa 2016, joista kumpikin oli suuruudeltaan 2,5 miljardia euroa. Se huomautti, että asiaa Bankia oli pidettävä ennakkotapauksena siitä, miten osakkeenomistajat voivat puuttua pääomanhankintaa koskevan alkuperäisen esitteen mahdollisiin virheisiin tai puutteisiin perustellakseen vaatimustaan, joka – jos se hyväksytään – mahdollistaa sen, että osakkeenomistaja saa vahingonkorvausta korkoineen pankilta. Mahdollisten vaatimusten arvioimiseksi arviointitoimisto totesi ottaneensa erityisesti huomioon yhtäältä kuluneen ajan, jonka osalta se täsmensi, ettei vanhentumisaika ollut päättynyt vuoden 2012 pääomankorotuksen osalta, ja toisaalta sijoittajaprofiilit, jotka perustuivat julkisesti saatavilla oleviin tietoihin ja Banco Popularin esittämään omistusrakenteeseen.

250

SRB huomautti riidanalaisessa päätöksessä, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat esittäneet huomautuksia, joiden mukaan vuoden 2012 pääomankorotukseen liittyvät vaatimukset olivat hyvin epätodennäköisiä, kun otetaan huomioon kulunut aika. Se totesi, että arviointitoimisto oli katsonut selvitysasiakirjassa, että vaikka nämä vaatimukset olivatkin mahdollisesti epätodennäköisempiä kuin vuoden 2016 pääomankorotusta koskevat vaatimukset, näiden vaatimusten mahdollisuutta ei voitu täysin poissulkea. Arviointitoimisto totesi erityisesti, että Banco Popularin vuoden 2012 pääomankorotusta koskevia vaatimuksia voitiin esittää pääomankorotusta koskevan alkuperäisen esitteen mahdollisten virheiden tai puutteiden osalta eikä tätä mahdollisuutta voitu poissulkea, koska vanhentumisaika ei ollut vielä päättynyt. SRB huomautti, että arviointitoimisto oli näin ollen katsonut, että vaikka vuoden 2012 pääomankorotusta koskevat vaatimukset olivatkin erittäin epätodennäköisä kuluneen ajan vuoksi, niitä ei voitu poissulkea.

251

On huomattava, että arviointitoimisto täsmensi selvitysasiakirjassa olettaneensa näiden vaatimusten määräksi nollan, kun se esitti parhaan skenaarion oikeudellisten riskien varalta tehtyjen varausten arvostuksen osalta.

252

Ensinnäkin vuoden 2016 pääomankorotukseen liittyvien oikeudellisten riskien osalta kantajat toteavat, että niiden asiantuntijat olivat arvioineet, että oikeudenmukainen, varovainen ja kohtuullinen varaus oli suuruudeltaan 1,1 miljardia euroa Ernst & Youngin Bankian puolesta esittämän arvion ja Banco Santanderin esittämän arvion perusteella.

253

On riittävää todeta, että edellä 67–70 kohdassa esitetyn perusteella tämä väite, jolla kantajat tyytyvät viittamaan asiantuntijakertomuksessaan suoritettuun laskelmaan, ei ole merkityksellinen sen osoittamiseksi, että kolmannessa arvostuksessa on ilmeinen arviointivirhe.

254

Toiseksi vuoden 2012 pääomankorotukseen liittyvien oikeudellisten riskien osalta kantajat arvioivat, että näiden riskien määrän on oltava nolla niin parhaassa kuin huonoimmassakin skenaariossa, koska vaatimukset olivat erittäin epätodennäköisiä, kun otetaan huomioon kulunut aika ja se, ettei A:n todistajanlausunnon mukaan selvittäjä ollut oikeutettu tekemään varauksia tällaisten vaateiden varalta.

255

On riittävää muistuttaa tältä osin, että edellä 234 ja 235 kohdassa esitetystä seuraa, että selvittäjällä on mahdollisuus ottaa huomioon mahdollisia vaateita ja että tämä väite on jo hylätty.

256

Kantajat eivät esitä väitteitä, jotka olisivat omiaan kyseenalaistamaan arviointitoimiston esittämät ja SRB:n hyväksymät selitykset, joihin viitataan edellä 250 kohdassa ja joiden perusteella vuoden 2012 pääomankorotukseen liittyviä vaatimuksia voi edelleen tulla esiin Banco Popularin likvidaation jälkeen.

257

Tältä osin se, että kantajien mukaan arviointitoimisto oli hyväksynyt selvitysasiakirjassa sen, että vuoden 2012 pääomankorotukseen liittyvät vaatimukset olivat epätodennäköisempiä kuin vuoden 2016 pääomankorotukseen liittyvät vaatimukset, ei riitä arviointitoimiston oletuksen, jonka mukaan vuoden 2012 pääomankorotukseen liittyviä vaatimuksia ei voitu täysin poissulkea, uskottavuuden kyseenalaistamiseksi.

258

Kantajat eivät myöskään voi väittää, että vuoden 2012 pääomankorotukseen liittyvien oikeudellisten riskien varalta tehtyjen varausten määrä, joka otettiin kolmannessa arvostuksessa huomioon pahimmassa skenaariossa, oli merkittävä ja ilmeisen virheellinen, kun vertailtiin oikeudellisten riskien varalta tehtyjen varausten kokonaismäärää kolmannen arvostuksen mukaisessa parhaassa ja huonoimmassa skenaariossa. Tämä kokonaismäärä nimittäin sisältää kaikkia edellä 231 kohdassa mainittuja oikeudellisten riskien ryhmiä koskevan arvion.

259

Kantajat eivät näin ollen ole esittäneet mitään väitettä, joka olisi omiaan viemään uskottavuuden arviointitoimiston arviolta, jonka mukaan vuoden 2012 pääomankorotukseen liittyvien oikeudellisten riskien määrä ei mahdollisesti ollut nolla pahimmassa skenaariossa.

260

Neljänneksi kantajat väittävät ensimmäistä kertaa vastauksessaan, että Banco Santanderin vuoden 2020 tilinpäätöksen mukaan Banco Popularin vähimmäiskorkoehtojen osalta tilinpäätöksessään tekemä varaus oli asianmukainen ja ettei tämän varauksen korottaminen arviointitoimiston toimesta ollut perusteltua.

261

On riittävää todeta SRB:n tavoin, että tämä vähimmäiskorkoehtoja koskeva väite on esitetty ensimmäistä kertaa vastauksessa ja että – koska se ei merkitse kannekirjelmässä esitetyn kanneperusteen laajentamista eivätkä kantajat esitä mitään asian käsittelyn aikana ilmenneitä oikeudellisia seikkoja tai tosiseikkoja – se on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan nojalla. Tällä väitteellä, joka perustuu riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeisiin tosiseikkoihin, ei missään tapauksessa voida kyseenalaistaa arviointitoimiston kolmannessa arvostuksessa tekemien oletusten uskottavuutta.

262

Lisäksi kantajat pyytävät, että unionin yleinen tuomioistuin toteuttaa asian selvittämistoimia, joilla SRB velvoitetaan antamaan asiakirja-aineisto unionin yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi, ja vahvistaa asianmukaiset takeet, että tämä asiakirja-aineisto annetaan kantajien edustajan tutkittavaksi.

263

On kuitenkin muistettava tältä osin, että jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi päättää prosessinjohtotoimien tarpeellisuudesta, pyynnön esittävän asianosaisen on yksilöitävä pyydetyt asiakirjat ja esitettävä unionin yleiselle tuomioistuimella ainakin vähimmäismäärä selvitystä siitä, että asiakirjat ovat asian käsittelyn kannalta tarpeellisia (ks. tuomio 28.7.2011, Diputación Foral de Vizcaya ym. v. komissio, C‑474/09 P–C‑476/09 P, ei julkaistu, EU:C:2011:522, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.3.2019, Hércules Club de Fútbol v. komissio, T‑766/16, EU:T:2019:173, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

264

On riittävää todeta, etteivät kantajat täsmennä, mitä tietoja ne vaativat esitettäviksi eivätkä niiden tarpeellisuutta. On katsottava, ettei kantajien pyyntö ole riittävän täsmällinen eikä sitä näin ollen ole tarpeen hyväksyä.

265

Tästä seuraa, etteivät kantajat ole esittäneet väitteitä, jotka olisivat omiaan viemään uskottavuuden arviointitoimiston arvioinneilta, jotka koskevat oikeudellisten riskien arvostusta. Ne eivät siten ole osoittaneet, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen käyttäessään näitä arviointeja riidanalaisessa päätöksessä.

266

Ensimmäisen kanneperusteen viides osa on näin ollen hylättävä.

267

Ensimmäisen kanneperusteen lopuksi kantajat vetoavat omistusoikeutensa loukkaamiseen. Ne väittävät, että niiden tämän kanneperusteen viidessä osassa esittämistä väitteistä ilmenee, että riidanalaisen päätöksen päätelmää, jonka mukaan ne eivät saa mitään korvausta, ei voida pitää kohtuullisena korvauksena. Ne olisivat esittämänsä näytön perusteella saaneet tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä täyden palautuksen tai ainakin osittaisen palautuksen joukkovelkakirjoistaan.

268

Koska ensimmäisen kanneperusteen viisi osaa on hylätty, on riittävää todeta, etteivät kantajat ole osoittaneet, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen päättäessään olla myöntämättä niille korvausta. Ne eivät siten voi pätevästi väittää, että tällä päätöksellä loukattiin niiden omistusoikeutta.

269

Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

270

Kantajat väittävät, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen tai oikeudellisen virheen nimittäessään arviointitoimiston asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdan vastaisesti tekemään kolmannen arvostuksen. Ne väittävät ensinnäkin, ettei SRB tutkinut arviointitoimiston riippumattomuutta. Ne toteavat toiseksi, ettei arviointitoimisto missään tapauksessa ollut delegoidun asetuksen 2016/1075 38 artiklassa tarkoitettu riippumaton arvioija.

271

Kantajat väittävät, että SRB on antanut delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan vastaisesti arviointitoimiston itsensä tehtäväksi oman riippumattomuutensa selvittämisen. SRB ei toimittanut yksityiskohtaisia tietoja sisäisiä eturistiriitoja koskevista selvityksistä, jotka se oli pyytänyt arviointitoimistoa suorittamaan, arviointitoimiston soveltamista riittävistä takeista, arviointitoimiston noudattamista ammatillisista standardeista eikä valvonnasta, jota arviointitoimisto oli harjoittanut varmistaakseen, ettei aiheudu mitään tosiasiallista aineellista tai mahdollista etuyhteyttä, joka voisi vaikuttaa tai jonka olisi kohtuullista katsoa vaikuttavan arviointitoimiston harkintaan menettelyssä.

272

SRB varmistaa asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdan mukaisesti, että arvostuksen tekee tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu riippumaton henkilö eli henkilö, joka on riippumaton kaikista julkisista viranomaisista, SRB ja kansallinen kriisinratkaisuviranomainen mukaan luettuna, sekä kyseisestä yhteisöstä.

273

Tarjouspyyntömenettelyn aikana, jonka päätteeksi arviointitoimiston kanssa tehtiin edellä 4 kohdassa mainittu erityinen sopimus, arviointitoimisto antoi SRB:lle 18.5.2017 vakuutuksen siitä, ettei sillä ollut eturistiriitaa Banco Popularin kanssa. Arviointitoimisto antoi 22.5.2017 vakuutuksen siitä, ettei sillä ollut eturistiriitaa, ”tarjouksessa[an], joka koski taloudelliseen ja rahoitusta koskevaan arvostukseen liittyvien neuvonta- ja avustuspalvelujen suorittamista (SRB/OP/1/2015) erän 2 osalta”, ja jossa se ilmoitti Banco Popularille suorittamansa palvelut.

274

Arviointitoimisto toimitti myös 23.5.2017 eli ajankohtana, jona se nimitettiin arvioijaksi, delegoidun asetuksen 2016/1075 mukaisesti vakuutuksen riippumattomuudestaan, jossa se muun muassa ilmoitti olevansa tietoinen oikeudellisista vaatimuksista ja suorittaneensa tarvittaessa asianmukaiset järjestelyt varmistaakseen, ettei sillä eikä kellään erityisen sopimuksen täyttämistä varten ehdotetun ryhmän jäsenistä ollut olennaista etuyhteyttä, sellaisena kuin se määritellään delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklassa. Se sitoutui toteuttamaan kaikki tarvittavat järjestelyt varmistaakseen, etteivät mitkään tulevat muille osapuolille suoritettavat palvelut vaarantaisi sen riippumattomuutta. Arviointitoimisto huomautti, että uusien jäsenten lisääminen tähän ryhmään edellytti riippumattomuutta koskevien vaatimusten noudattamista ja SRB:n hyväksyntää.

275

Arviointitoimisto toimitti arvioijaksi nimittämisensä jälkeen 21.9.2017 ja 11.4.2019 riippumattomuuttaan koskevia lisävakuutuksia sen vuoksi, että ryhmään, jonka tehtävänä oli kolmannen arvostuksen tekeminen, lisätiin uusia jäseniä.

276

Arviointitoimisto antoi lisäksi SRB:n pyynnöstä kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä esittämien huomautusten johdosta 18.12.2019 uuden vakuutuksen siitä, ettei eturistiriitaa ole olemassa. Arviointitoimisto vahvisti, että 15.11.2019, kun otetaan huomioon sen järjestelmät ja valvonta, se oli ja oli ollut riippumaton kolmatta arvostusta tehdessään ja ettei se ollut tietoinen ristiriidoista muiden suorittamiensa töiden kanssa eikä yksittäisistä ristiriidoista. Se ilmoitti erityisesti palvelut, jotka se oli suorittanut Banco Santanderille, ja täsmensi, ettei näillä palveluilla ollut yhteyttä kolmannen arvostuksen tai selvitysasiakirjan laatimiseksi SRB:lle suoritettuihin palveluihin. Se lisäsi, ettei se ollut suorittanut kolmannen arvostuksen kohteena olevien varojen ja velkojen arviointia tai tilinpäätösraportointia koskevia palveluita.

277

SRB katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että arviointitoimisto oli riippumaton asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 1 kohdan ja delegoidun asetuksen 2016/1075 IV luvun vaatimusten mukaisesti. Se huomautti, että arviointitoimisto oli valittu tarjouspyyntömenettelyssä, jonka päätteeksi SRB arvioi, että arviointitoimistolla oli delegoidun asetuksen 38 artiklan 1 alakohdan ja 39 artiklan vaatimusten mukaisesti kolmannen arvostuksen tekemiseksi tarvittava pätevyys ja kokemus ja tarvittavat taidot, tiedot ja resurssit turvautumatta tarpeettomasti kyseiseen viranomaiseen tai Banco Populariin. SRB katsoi, että arviointitoimistolla oli, kun otetaan huomioon suoritettavan arvostuksen luonne, laajuus ja monimutkaisuus, hallussaan sellaiset henkilöresurssit ja tekniset resurssit, jotka olivat tarkoituksenmukaisia kolmannen arvostuksen suorittamiseen delegoidun asetuksen 2016/1075 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

278

Lisäksi SRB katsoi, että arviointitoimisto oli viranomaisista ja Banco Popularista riippumaton oikeussubjekti ja että se oli tältä osin SRB:stä täysin riippumaton eikä se ollut hoitanut Banco Popularin vuosittaiseen kirjanpitoon liittyviä tehtäviä.

279

Lopuksi SRB huomautti delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklassa tarkoitetun senhetkisen tai mahdollisen olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan puuttumisen osalta, että arviointitoimisto oli suorittanut sisäisen selvityksen ammatillisten normien mukaisesti. Tämän selvityksen tulosten perusteella arviointitoimisto oli katsonut, ettei sillä ollut eturistiriitaa sikäli kuin oli kyse sen nimittämistä riippumattomaksi arvioijaksi. SRB viittasi tältä osin arviointitoimiston tarjouspyyntömenettelyn aikana ja nimittämisensä jälkeen toimittamiin useisiin eturistiriidan puuttumista koskeviin vakuutuksiin, joilla pyrittiin varmistamaan arviointitoimiston ja sen ryhmien – erityisesti ryhmän, jonka tehtävänä oli kolmannen arvostuksen tekeminen – jäsenten riippumattomuus.

280

Ottaen huomioon nämä arviointitoimiston toimittamat ilmoitukset ja vakuutukset SRB katsoi, että arviointitoimisto oli esittänyt riittävät takeet tosiasiallisen tai mahdollisen olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan välttämiseksi asianomaisiin viranomaisiin tai Banco Populariin nähden. SRB totesi, että arviointitoimisto oli riippumaton asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdan ja delegoidun asetuksen 2016/1075 39–41 artiklan vaatimusten mukaisesti.

281

Lisäksi SRB vastasi erityisesti kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien huomautuksiin, jotka koskivat sitä, ettei arviointitoimisto ollut riippumaton SRB:hen itseensä nähden eikä Banco Santanderiin ja Banco Populariin nähden, ja sitä, että arviointitoimisto oli tehnyt toisen arvostuksen, riidanalaisen päätöksen 6.2.1 osassa, jonka otsikkona on ”Arviointitoimiston riippumattomuutta koskevat huomautukset”. Riidanalaisen päätöksen kyseinen osa sisältää SRB:n yksityiskohtaisen päättelyn, jossa selostetaan, ettei arviointitoimistolla ollut nimittämisensä hetkellä eikä kolmannen arvostuksen tekemisen aikana delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklassa tarkoitettua tosiasiallista tai mahdollista olennaista etuyhteyttä tai eturistiriitaa.

282

Riidanalaisesta päätöksestä näin ollen ilmenee, että SRB tutki edellä 273–276 kohdassa mainitut arviointitoimiston toimittamat eturistiriidan puuttumista koskevat useat vakuutukset, joihin sisältyivät muun muassa arviointitoimiston Banco Popularille ja Banco Santanderille suorittamien palveluiden kuvaukset. Lisäksi eturistiriidan puuttumisesta 18.12.2019 annetusta vakuutuksesta ilmenee, että arviointitoimisto oli toimittanut tämän vakuutuksen SRB:n pyynnöstä kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien esittämien tiettyjen huomautusten johdosta antaakseen lisätietoja mahdollisen eturistiriidan olemassaolosta Banco Santanderille suoritettuihin palveluihin nähden.

283

Tästä seuraa, että SRB valvoi koko Banco Popularin kriisinratkaisumenettelyn ajan velvollisuuksiensa mukaisesti sitä, että arviointitoimisto noudattaa riippumattomuuden vaatimuksia ja erityisesti delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan vaatimuksia, jotka koskevat sitä, ettei eturistiriitaa ilmene.

284

Lisäksi on todettava, että – toisin kuin kantajat väittävät – riidanalainen päätös sisälsi riittävät tiedot siitä, mitä vaatimuksia ja järjestelyjä SRB oli noudattanut selvittäessään arvioijan riippumattomuuden.

285

Kantajat pyytävät tältä osin unionin yleistä tuomioistuinta määräämään asian selvittämistoimesta, jotta SRB tai arviointitoimisto toimittavat tietoja sen selvittämiseksi, mitkä olivat arviointitoimiston sekä Banco Popularin ja Banco Santanderin väliset suhteet.

286

Prosessinjohtotoimen tai asian selvittämistoimen määräämistä koskevien vaatimusten osalta on riittävää muistuttaa, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi yksin sen, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää (ks. tuomio 4.3.2021, Liaño Reig v. SRB,C‑947/19 P, EU:C:2021:172, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 435 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

287

Koska SRB on esittänyt vastauskirjelmänsä liitteenä edellä 273–276 kohdassa mainitut arviointitoimiston vakuutukset, joissa arviointitoimisto kuvaa Banco Popularille ja Banco Santanderille suorittamiaan palveluja, kantajien pyytämä selvittämistoimi ei kuitenkaan ole tarpeen.

288

Näin ollen toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

289

Kantajat väittävät, että kun otetaan huomioon delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 4 kohdan a ja c alakohdan mukaiset seikat, arviointitoimisto ei täyttänyt edellytyksiä, joiden mukaan sillä ei saa olla tosiasiallista tai mahdollista olennaista etuyhteyttä tai eturistiriitaa asianomaisiin viranomaisiin tai asianomaiseen yhteisöön nähden, kolmesta syystä, jotka koskivat arviointitoimiston ja Banco Popularin välisiä suhteita, Banco Santanderille suoritettuja palveluita ja sitä, että arviointitoimisto oli tehnyt toisen arvostuksen.

290

Tältä osin on huomattava, että arvioijien riippumattomuutta koskevia sääntöjä täsmennetään delegoidun asetuksen 2016/1075 IV luvussa, jonka 38 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Arvioijaksi voidaan nimittää oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö. Arvioijan katsotaan olevan riippumaton asianomaisista viranomaisista ja asianomaisesta yhteisöstä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

291

Delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklassa, joka koskee olennaisia etuyhteyksiä tai eturistiriitoja, säädetään seuraavaa:

”1.   Riippumattomalla arvioijalla ei saa olla tosiasiallista tai mahdollista olennaista etuyhteyttä tai eturistiriitaa asianomaisiin viranomaisiin tai asianomaiseen yhteisöön nähden.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa tosiasiallista tai mahdollista etuyhteyttä tai eturistiriitaa pidetään olennaisena aina, kun nimittävä viranomainen tai vastaava muu viranomainen, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, katsoo, että se voisi vaikuttaa tai sen olisi kohtuullista katsoa vaikuttavan riippumattoman arvioijan harkintaan arvostuksen suorittamisessa.

3.   Sovellettaessa 1 kohtaa olennaisina pidetään etuyhteyksiä tai eturistiriitoja ainakin seuraaviin osapuoliin nähden:

4.   Sovellettaessa 1 kohtaa ainakin seuraavat asiat ovat merkityksellisiä:

– –”

292

On täsmennettävä aluksi, etteivät kantajat kiistä sitä, että arviointitoimisto täytti delegoidun asetuksen 2016/1075 38 artiklan 1 ja 2 alakohdassa säädetyt edellytykset eli sen, että sillä oli kolmannen arvostuksen suorittamiseksi tehokkaasti tarvittava pätevyys ja kokemus ja tarvittavat taidot, tiedot ja resurssit, ja sen, että se oli oikeudellisesti erillään asianomaisista viranomaisista ja Banco Popularista.

293

Ne eivät myöskään väitä, että arviointitoimistolla oli tosiasiallinen tai mahdollinen olennainen etuyhteys tai eturistiriita asianomaiseen viranomaiseen eli SRB:hen nähden.

294

Kantajat väittävät, ettei arviointitoimisto ollut riippumaton Banco Popularista, koska se näyttäisi suorittaneen tälle vuosina 2012–2016 palveluita, joihin kuului kolmannen arvostuksen tekemisen kannalta merkityksellisiä palveluita. Delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 4 kohdan vastaisesti SRB ei ottanut huomioon arviointitoimiston ja Banco Popularin välillä olevia olennaisia eturistiriitoja.

295

Kantajat väittävät ensinnäkin, että arviointitoimisto toimi Banco Popularin tarkastajana vuonna 2012.

296

Tältä osin on yhtäältä riittävää todeta, että Comisión nacional del mercado de valoresin (CNMV, kansallinen arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomainen, Espanja) internetsivustolla olevista tiedoista, joihin SRB viittaa, ilmenee selvästi, ettei arviointitoimisto toiminut Banco Popularin tarkastajana vuosina 1991–2017.

297

Toisaalta kantajien väite perustuu virheelliseen tulkintaan, joka koskee Banco de Españan 28.9.2012 päivättyä asiakirjaa, jonka otsikkona on ”Proceso de recapitalización y reestructuración bancaria” (pankkien pääomapohjan vahvistamis- ja uudelleenjärjestelyprosessi) ja jonka ne esittävät kanteen liitteenä.

298

Tähän asiakirjaan sisältyvässä taulukossa ei nimittäin todeta, että arviointitoimisto toimi Banco Popularin tarkastajana vuonna 2012, minkä kantajat ovat myöntäneet istunnossa. Tästä asiakirjasta ilmenee, että Banco de España antoi arviointitoimiston tehtäväksi Banco Popularin ja kolmen muun pankin luottosalkkua ja velkojen maksuksi ulosmitattuja tai vastaanotettuja omaisuuseriä koskevan kirjanpidon tarkastuksen vuonna 2012 toteutetun Espanjan pankkisektorin riippumattoman arvioinnin yhteydessä.

299

Lisäksi on huomattava, että arviointitoimisto täsmensi edellä 273 kohdassa mainitussa eturistiriitojen puuttumisesta 22.5.2017 antamassaan vakuutuksessa, ettei se toiminut Banco Popularin tarkastajana.

300

Tästä seuraa, että toisin kuin kantajat ovat väittäneet, arviointitoimisto ei suorittanut tarkastuspalveluja Banco Popularille.

301

Kantajat väittävät toiseksi, että vuonna 2015 arviointitoimisto toimi Banco Popularin neuvonantajana Popular Banca Privada, SA:n (jäljempänä Banca Privada) myynnissä. Ne vetoavat Banco Popularin vuoden 2015 rekisteröintiasiakirjan kohtaan, jonka mukaan ”marraskuussa 2015 [Banco] Popular antoi [arviointitoimiston] tehtäväksi myydä 40 prosenttia sen tytäryhtiöstä Banca Privadasta” ja jonka mukaan ”tämän asiakirjan ajankohtana myynti ei ol[lut] toteutunut ja alkuperäinen prosenttiosuus saatt[oi] olla erilainen”.

302

Tältä osin on huomattava, että arviointitoimisto totesi edellä 273 kohdassa mainitussa eturistiriidan puuttumisesta antamassaan vakuutuksessa, että se oli antanut Banco Popularille arviointiin ja liiketoimiin liittyvää tukea mutta että nämä palvelut eivät johtanet eturistiriitaan, koska ne koskivat joko sellaisten omaisuuserien tai yritysten, jotka eivät enää olleet osa pankkia, myynnissä avustamista tai sellaisiin epäolennaisiin liiketoimiin, jotka eivät toteutuneet tai joilla ei ollut aineellista arvoa, liittyvissä osto- tai myyntitoimissa avustamista.

303

On riittävää todeta, että kolmannesta arvostuksesta ilmenee, että kriisinratkaisun ajankohtana Banco Privada oli Banco Popularin omistama tytäryhtiö ja ettei kantajien mainitsema liiketoimi toteutunut vuonna 2015.

304

Kantajat huomauttavat kolmanneksi, että lehtiartikkelin mukaan arviointitoimisto oli toiminut vuonna 2016 Banco Popularin neuvonantajana, kun se otti käyttöön uudet sääntelystandardit eli Banco de Españan yleiskirjeen 4/2017 ja IFRS 9 ‑standardin, joiden käyttämisen kolmannessa arvostuksessa kantajat riitauttavat. Kantajien mukaan delegoidun asetuksen 2016/1075 johdanto-osan 40 perustelukappaleessa ja 41 artiklan 4 kohdassa tarkoitetaan tällaisia palveluita.

305

Kantajat vetoavat El Mundon 13.2.2018 päivättyyn artikkeliin, jonka otsikkona on ”[Arviointitoimisto] neuvoi Angel Ronia vuonna 2016 Banco Popularin kirjanpitopolitiikassa” ja josta ilmenee, että Banco Popular valitsi arviointitoimiston vuonna 2016 antamaan teknisiä neuvoja IFRS 9 ‑standardin voimaantulon vaikutuksista uusiin sääntelystandardeihin, joita oli sovellettava 1.1.2018 alkaen.

306

On huomattava, että tästä samasta artikkelista ilmenee, että arviointitoimisto totesi, ettei se ollut koskaan suorittanut mitään Banco Popularin kirjaamiin varauksiin liittyviä tehtäviä ja että kyse oli neuvoista, jotka koskivat sitä, miten pankin oli mukauduttava uuteen sääntelystandardiin, joka tuli voimaan 1.1.2018.

307

Kantajat eivät esitä mitään näyttöä, joka olisi omiaan kyseenalaistamaan arviointitoimiston toteamukset, jotka koskevat Banco Popularille suoritettujen palveluiden luonnetta IFRS 9 ‑standardin käyttöönoton yhteydessä.

308

Näin ollen kantajat eivät ole osoittaneet, että palveluilla, jotka arviointitoimisto oli suorittanut Banco Popularille Banca Privadan myyntihankkeen ja IFRS 9 ‑standardin käyttöönoton yhteydessä, oli yhteys kolmannen arvostuksen kannalta merkityksellisiin tekijöihin delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti. Kantajat eivät selitä, miten nämä palvelut, jotka arviointitoimisto oli aiemmin suorittanut Banco Popularille, olisivat omiaan vaikuttamaan arviointitoimiston harkintaan kolmannen arvostuksen laatimisessa ja siten osoittamaan tämän delegoidun asetuksen 41 artiklan 2 kohdan mukaisen tosiasiallisen tai mahdollisen olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan olemassaolon Banco Populariin nähden.

309

Näin ollen ensimmäinen väite on hylättävä.

310

Kantajat väittävät, että arviointitoimisto suoritti kirjanpitopalveluita Banco Santanderille vuosina 2002–2016 ja toimi Santander-konsernin johtavana tarkastajana vuonna 2015. Ne katsovat, että – toisin kuin SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä – vaikka arviointitoimisto saattoikin olla riippumaton 23.5.2017, jolloin SRB antoi sille arvioijan tehtävän, tämä ei ole merkityksellistä kolmannen arvostuksen kannalta. Jollei SRB voinut ennakoida Banco Santanderin osallistumista kriisinratkaisumenettelyyn toukokuussa 2017, sen olisi täytynyt ottaa tämä tekijä huomioon kesäkuussa 2017, kun se antoi kolmannen arvostuksen suorittamisen arviointitoimiston tehtäväksi. SRB:n olisi myös pitänyt ottaa huomioon palvelut, jotka arviointitoimisto suoritti Banco Santanderille Banco Popularin kriisinratkaisun jälkeen, kun Banco Popular yhdistettiin Santander-konserniin.

311

Ne katsovat, että arviointitoimiston Banco Santanderille suorittamat palvelut ovat merkityksellisiä delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 4 kohdan a alakohdan valossa, joka koskee yhteisölle, joka omistaa kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön, aiemmin suoritettuja palveluita.

312

Tältä osin on huomattava, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat esittivät oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä huomautuksia, jotka koskivat arviointitoimiston riippumattomuuden vaarantumista sen vuoksi, että se oli suorittanut palveluita Banco Santanderille ennen Banco Popularin kriisinratkaisua ja sen jälkeen.

313

SRB totesi ensinnäkin riidanalaisessa päätöksessä vastauksena näihin huomautuksiin, ettei arviointitoimiston Banco Santanderille suorittamia tarkastuspalveluja ollut otettava huomioon riippumattomuuden arvioinnissa, jonka SRB oli tehnyt silloin, kun arviointitoimisto valittiin tehtäväänsä 23.5.2017, koska tämä arviointi oli suoritettu Banco Populariin nähden. SRB totesi, ettei kyseisenä ajankohtana arviointitoimiston riippumattomuutta arvioitu mahdollisiin ostajiin nähden, koska yhtäältä tätä ei edellytetty oikeussäännöissä ja toisaalta arvostusmenettely oli eri menettely kuin myyntimenettely, jossa määriteltiin ostaja. Arviointitoimistolla ei myöskään ollut käytettävissään mahdollisten ostajien nimiä tai ostajan henkilöllisyyttä koskevia tietoja ennen kriisinratkaisumääräyksen antamista.

314

SRB katsoi, että kun otetaan huomioon kolmannen arvostuksen ulottuvuus ja tarkoitus, arviointitoimiston aiemmin Banco Santanderille suorittamat tarkastuspalvelut eivät vaikuttaneet sen riippumattomuuteen kolmannen arvostuksen suorittamisessa eivätkä johtaneet delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan mukaiseen tosiasialliseen tai mahdolliseen olennaiseen etuyhteyteen tai eturistiriitaan. SRB huomautti erityisesti, että kolmas arvostus koski ainoastaan Banco Popularin varoja ja velkoja ennen sen myyntiä Banco Santanderille eikä Banco Santanderin varoja ja velkoja.

315

SRB katsoi toiseksi, etteivät arviointitoimiston Banco Santanderille suorittamat Banco Popularin yhdistämiseen liittyvät palvelut johtaneet delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaiseen olennaiseen etuyhteyteen tai eturistiriitaan tämän delegoidun asetuksen 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun asianomaiseen henkilöön nähden.

316

SRB katsoi yhtäältä, että kun otetaan huomioon kolmannen arvostuksen ulottuvuus ja tarkoitus, arviointitoimiston kriisinratkaisun ajankohdan jälkeen suorittamat palvelut, jotka koskivat toimintaansa jatkavaa yritystä, eivät voineet vaikuttaa kolmanteen arvostukseen ja siihen sisältyviin seikkoihin. Se totesi lisäksi, ettei kolmas arvostus voinut vaikuttaa Banco Popularin tai Banco Santanderin asemaan, koska siinä määritettiin ainoastaan se, oliko kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille tarpeen myöntää korvausta yhteisestä kriisinratkaisurahastosta.

317

SRB katsoi toisaalta, että arviointitoimisto oli joka tapauksessa antanut kriisinratkaisumääräyksen antamisen jälkeen lisävakuutuksia sen varmistamiseksi, etteivät Banco Santanderille suoritetut palvelut voineet johtaa senhetkisiin tai mahdollisiin olennaisiin etuyhteyksiin tai eturistiriitoihin. SRB huomautti, että arviointitoimisto oli vahvistanut 18.12.2019 antamassaan vakuutuksessa, ettei mikään Banco Santanderille suoritetuista palveluista liittynyt kolmannen arvostuksen kohteena olevien varojen ja velkojen arviointiin eikä niitä koskevaan tilinpäätösraportointiin. Se ilmoitti lisäksi, että arviointitoimisto oli vahvistanut, ettei suoritetun arvostustyön ja muiden hankkeiden välillä ollut tietovirtoja, kun otetaan huomioon toteutetut suojatoimenpiteet ja arviointitoimiston luottamuksellisuutta koskevat pöytäkirjat.

318

Siltä osin kuin on kyse Banco Popularin yhdistämiseen liittyvistä palveluista, SRB totesi erityisesti, että arviointitoimisto oli täsmentänyt riittävästi, että vaikka se olikin suorittanut neuvontapalveluita Banco Santanderille, nämä palvelut eivät liittyneet SRB:lle suoritettuihin palveluihin, eivät koskeneet mitään SRB:lle suoritettuihin arvostuspalveluihin liittyviä kysymyksiä eivätkä myöskään sisältäneet Banco Popularia koskevia arviointipalveluita tai oikeudellisia palveluita.

319

Tältä osin on huomattava, että arviointitoimisto ilmoitti eturistiriidan puuttumisesta 18.12.2019 antamassaan vakuutuksessa, joka on mainittu edellä 276 kohdassa, ettei sen Banco Santanderille suorittamien palveluiden ja kolmannen arvostuksen tai selvitysasiakirjan välillä ollut yhteyttä.

320

Delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tosiasiallisen tai mahdollisen olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan olemassaolon toteamisessa ovat merkityksellisiä riippumattoman arvioijan asianomaiselle yhteisölle ja 3 kohdassa tarkoitetuille henkilöille suorittamat palvelut, aiemmat palvelut mukaan luettuina, sekä erityisesti kyseisten palvelujen ja arvostuksen kannalta merkityksellisten tekijöiden välinen yhteys.

321

On kuitenkin huomattava, etteivät kantajat esitä mitään väitettä, jolla ne kyseenalaistaisivat SRB arvioinnit, joiden mukaan yhtäältä arviointitoimiston Banco Santanderille suorittamien tarkastuspalveluiden ja Banco Popularin yhdistämiseen liittyvien palveluiden ja toisaalta kolmannen arvostuksen, joka koski ainoastaan Banco Popularin eikä Banco Santanderin arviointia, kannalta merkityksellisten tekijöiden välillä ei ole yhteyttä.

322

Kantajat eivät selitä, miten nämä palvelut olisivat voineet delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaikuttaa tai niiden olisi ollut kohtuullista katsoa vaikuttavan arviointitoimiston harkintaan kolmannen arvostuksen suorittamisessa.

323

Kantajat väittävät myös, että oli arviointitoimiston olennaisten taloudellisten etujen mukaista pitää Banco Santander tyytyväisenä Banco Popularia koskevalla negatiivisella arvostuksella. Ne katsovat, että kun yhteinen kriisinratkaisurahasto on Banco Santanderin sijasta korvauksen maksajana, ei oteta huomioon sitä tosiasiaa, että jos kriisinratkaisumääräys kumottaisiin unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa, Banco Santander voisi joutua maksamaan korkeamman hinnan Banco Popularista. On näin ollen Banco Santanderin etujen mukaista, ettei kolmannessa arvostuksessa todeta, että Banco Popularista saatavat palautukset olisivat maksukyvyttömyystilanteessa arvoltaan toisessa arvostuksessa esitettyä suurempia.

324

SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä, että kun otetaan huomioon kolmannen arvostuksen tavoite, joka koskee sen määrittämistä, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin hypoteettisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, kolmas arvostus ei voinut vaikuttaa Banco Popularin myyntiin eikä Banco Santanderin asemaan. SRB katsoi, että kolmannella arvostuksella oli vaikutusta ainoastaan sen itsensä osalta, koska sen olisi maksettava korvausta yhteisestä kriisinratkaisurahastosta, jos kyse on erilaisesta kohtelusta.

325

On huomattava, etteivät kantajat väitä, että kolmannen arvostuksen tuloksella on vaikutusta päätöksen, jolla Banco Popular asetettiin kriisinratkaisuun, ja tämän kriisinratkaisun tuloksen – eli Banco Popularin myynnin Banco Santanderille – laillisuuteen ja perusteltavuuteen.

326

On lisäksi muistettava, että toisen arvostuksen tavoite – eli Banco Popularin kokonaisarvon määrittäminen mahdollista ostajaa varten liiketoimintaa myytäessä – on erilainen kuin kolmannen arvostuksen tavoite. Arvio, joka kolmannessa arvostuksessa esitettiin Banco Popularin varojen arvosta hypoteettisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, ei siten ole omiaan kyseenalaistamaan toisessa arvostuksessa esitettyä arviota.

327

Lopuksi direktiivin 2014/59 85 artiklan 4 kohdan viimeisessä alakohdassa säädetään, että jos se on tarpeen sellaisten kolmansien osapuolten etujen suojelemiseksi, jotka ovat hankkineet vilpittömässä mielessä kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeita kriisinratkaisuvälineiden käytön perusteella, kriisinratkaisuviranomaisen päätöksen mitättömäksi julistaminen ei saa vaikuttaa mahdollisiin myöhempiin hallinnollisiin toimiin tai transaktioihin, jotka asianomainen kriisinratkaisuviranomainen on toteuttanut mitätöidyn päätöksen nojalla.

328

Toisin kuin kantajat väittävät, kriisinratkaisumääräyksen mahdollinen kumoaminen ei näin ollen voi johtaa niiden ehtojen muuttamiseen, jotka koskevat Banco Popularin myyntiä Banco Santanderille. Banco Popularin myyntiä Banco Santanderille yhden euron hinnasta ei siis missään tapauksessa voida kyseenalaistaa eikä kolmannen arvostuksen tuloksella ole tältä osin merkitystä.

329

Lisäksi kantajat mainitsivat istunnossa vaikutuksen, joka riidanalaisen päätöksen kumoamisella voisi olla Espanjan tuomioistuimissa aloitettuihin rikosoikeudellisiin menettelyihin.

330

Tältä osin on riittävää huomata, että unionin tuomioistuin on katsonut, että sekä vahingonkorvauskanteessa että pätemättömyyttä koskevassa kanteessa vaaditaan joko sitä, että kriisinratkaisumenettelyn kohteena oleva luottolaitos tai sijoituspalveluyritys tai näiden yhteisöjen yleisseuraaja korvaa osakkeenomistajille tappioita, jotka ovat aiheutuneet siitä, että kriisinratkaisuviranomainen käyttää alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia kyseisen laitoksen tai yrityksen velkoihin, taikka sitä, että laitos tai yritys palauttaa kriisinratkaisumenettelyn vuoksi alaskirjattujen osakkeiden merkinnän yhteydessä sijoitetut rahamäärät täysimääräisesti. Tällaisilla kanteilla kyseenalaistettaisiin koko arvostus, johon kriisinratkaisupäätös perustuu, koska pääoman koostumus kuuluu tämän arvostuksen objektiivisiin tietoihin. Kuten julkisasiamies Richard de la Tour on todennut ratkaisuehdotuksensa 82 ja 95 kohdassa, itse kriisinratkaisumenettely sekä direktiivin 2014/59 tavoitteet tehtäisiin siten tyhjäksi (tuomio 5.5.2022, Banco Santander (Banco Popularia koskeva kriisinratkaisu), C‑410/20, EU:C:2022:351, 43 kohta).

331

Koska kolmas arvostus ei voinut tuloksestaan riippumatta vaikuttaa Banco Santanderin tilanteeseen, kantajat väittävät näin ollen virheellisesti, että olisi ollut arviointitoimiston edun mukaista suosia Banco Santanderia.

332

Tästä seuraa, etteivät kantajat ole osoittaneet, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, etteivät arviointitoimiston Banco Santanderille suorittamat palvelut johtaneet sellaisten tosiasiallisten tai mahdollisten olennaisten etujen olemassaoloon, jotka olisivat voineet vaikuttaa tai niiden olisi ollut kohtuullista katsoa vaikuttavan arviointitoimiston harkintaan delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan mukaisesti.

333

Näin ollen toinen väite on hylättävä.

334

Kantajat väittävät, että arviointitoimiston aiempi osallistuminen kriisinratkaisumenettelyyn saattoi vaikuttaa sen harkintaan. Kantajien mukaan näyttäisi siltä, että kolmas arvostus oli laadittu sellaisen päätelmän tekemiseksi, joka oli toisessa arvostuksessa olevan erilaista kohtelua koskevan arvioinnin mukainen. Ne katsovat, että SRB:llä oli mahdollisuus nimittää toinen arvioija.

335

On todettava, että tämä väite koskee toisen arvostuksen toista osaa, joka sisältää likvidaatioskenaarion simuloinnin ja jonka tarkoituksena on asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 9 kohdan mukaisesti arvioida kohtelu, joka kunkin osakkeenomistajien ja velkojien luokan olisi ennakoitu saavan, jos yhteisö, jota kriisinratkaisutoimi koskee, olisi purettu Espanjan lainsäädännön mukaisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

336

Aluksi on todettava, ettei mikään asetuksen N:o 806/2014 eikä delegoidun asetuksen 2016/1075 säännös ole nimenomaisesti esteenä sille, että sama arvioija tekee toisen ja kolmannen arvostuksen.

337

Seuraavaksi on todettava, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat esittivät oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä huomautuksia arviointitoimiston riippumattomuuden osalta, joka niiden mukaan vaarantui sen vuoksi, että se oli laatinut sekä toisen että kolmannen arvostuksen. SRB huomautti, että tietyt näistä osakkeenomistajista ja velkojista väittivät, että arviointitoimisto pyrki vahvistamaan päätelmän, joka oli sen toisessa arvostuksessa tekemän periaatetta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, koskevan analyysin mukainen.

338

SRB huomautti, että toinen ja kolmas arvostus oli tehty eri tarkoituksia varten ja niissä käytettiin siten erilaisia lähestymistapoja. Toisella arvostuksella pyrittiin asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti selventämään kriisinratkaisutoimea arvioimalla Banco Popularin varojen ja velkojen taloudellinen arvo kriisinratkaisun ajankohtana, kun taas kolmannella arvostuksella pyrittiin arvioimaan kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen kohtelua hypoteettisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä eli toimintansa lopettavan yrityksen näkökulmasta tämän asetuksen 20 artiklan 18 kohdan a alakohdan mukaisesti.

339

SRB huomautti, etteivät oikeussäännöt olleet esteenä sille, että se nimitti saman arvioijan laatimaan eri arvostuksia samaa kriisinratkaisua varten, ja ettei tällainen nimitys sinänsä vaarantanut arvioijan riippumattomuutta.

340

SRB totesi, että vaikka toisessa arvostuksessa oleva ennakkoarvio kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen kohtelusta hypoteettisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä oli laadittu tietyltä aikaväliltä ja perustui tietoihin, jotka arviointitoimistolla oli käytettävissään ennen kriisinratkaisua – eli ensisijaisesti tietoihin, jotka olivat saatavilla 31.3.2017 – kolmas arvostus perustui 6.6.2017 tilanteen eli toiminnan lopettamisen ajankohdan mukaisiin tarkempiin tietoihin, kun ne olivat saatavilla. SRB katsoi, että kun otetaan huomioon eri tiedot, joihin nämä arvioinnit perustuvat, sekä niiden erilainen tarkoitus, arviointitoimisto saattoi hyvinkin tehdä erilaisia päätelmiä.

341

SRB myös korosti riidanalaisessa päätöksessä, että sovellettavissa oikeussäännöissä tunnustetaan, ettei tilapäinen arviointi kohtelusta, jonka kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien olisi ennakoitu saavan, jos yhteisö olisi purettu toisessa arvostuksessa, voi olla yhtä täsmällinen kuin kolmannen arvostuksen mukainen arviointi useasta syystä eli muun muassa ajallisten rajoitusten vuoksi ja sellaisten tietojen puuttumisen vuoksi, jotka olivat riittävän lähellä kriisinratkaisun ajankohtaa toista arvostusta laadittaessa. Asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 9 kohdan mukaan toinen arvostus sisältää näin ollen tätä kohtelua koskevan ”arvioinnin”, kun taas tämän asetuksen 20 artiklan 17 kohdan mukaan kolmannessa arvostuksessa on ”määritettävä” tämä kohtelu. SRB totesi, että pelkästään sitä, että toisen arvostuksen mukaisessa tilapäisessä arvioinnissa ja kolmannessa arvostuksessa tultiin samankaltaisiin tuloksiin, vaikka ne perustuivat eri oletuksiin, ei voida sellaisenaan pitää riittävänä näyttönä siitä, ettei kolmatta arvostusta suoritettu laissa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

342

Lisäksi on huomattava yhtäältä, että toisessa arvostuksessa arviointitoimisto esitti useita varaumia siihen sisältyvän likvidaatioskenaarion simuloinnin luotettavuudesta.

343

Arviointitoimisto täsmensi tältä osin toisessa arvostuksessa, ettei sillä ollut kaikkia tarvittavia tietoja eikä riittävästi aikaa tehdä tässä vaiheessa muuta kuin suuntaa‑antava arvio. Se totesi useaan kertaan, että likvidaatioskenaarion simulointiin liittyi useita epävarmuustekijöitä ja että kun tarkemmat tiedot tulisivat saataville, se voisi tarkentaa oletuksiaan ja valmistella ”vankemman” ja luotettavamman likvidaatioskenaarion.

344

Kantajat eivät näin ollen voi väittää, ettei arviointitoimisto ollut riippumaton sillä perusteella, että se olisi katsonut toisen arvostuksen päätelmien sitovan itseään.

345

Toisaalta toisen arvostuksen mukainen Banco Popularin likvidaatioskenaarion simulointi perustui 31.3.2017 käytettävissä olleisiin tietoihin ja siinä käytettiin 3 vuoden skenaariota. Kolmannessa arvostuksessa arviointitoimisto käytti 6.6.2017 tilanteen mukaisia tarkastamattomia taloudellisia tietoja tai jollei näitä tietoja ollut saatavilla, 31.5.2017 tilanteen mukaisia tietoja määrittäessään kolme erillistä ajallista likvidaatioskenaariota.

346

Arviointitoimisto ei näin ollen tyytynyt vahvistamaan kolmannessa arvostuksessa toisessa arvostuksessa olevan simuloinnin tulosta.

347

Tältä osin toisessa arvostuksessa esimerkiksi velkojien Banco Popularin varojen realisoinnista saaman kokonaismäärän arvioitiin olevan 3 vuoden likvidaatioskenaariossa parhaan skenaarion mukaisen 120,9 miljardin euron ja huonoimman skenaarion mukaisen 116,5 miljardin euron välillä. Kolmannessa arvostuksessa varojen arvioinnissa päädyttiin 3 vuoden likvidaatioskenaariossa erilaiseen tulokseen eli parhaassa skenaariossa 101,546 miljardiin euroon ja huonoimmassa skenaariossa 97,593 miljardiin euroon.

348

Pelkästään se, että arviointitoimisto teki saman päätelmän, jonka mukaan kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat eivät saisi palautusta Banco Popularin likvidaatiotilanteessa, ei riitä osoittamaan, että se olisi pitänyt toisessa arvostuksessa tekemäänsä arviointia itseään sitovana kolmatta arvostusta laatiessaan.

349

Tästä seuraa, että kantajien väite, jonka mukaan arviointitoimisto pyrki kolmannessa arvostuksessa vahvistamaan toisen arvostuksen, on ristiriidassa näiden arvostusten sisällön kanssa.

350

Näin ollen kantajat eivät ole osoittaneet, että SRB olisi katsonut virheellisesti, ettei arviointitoimiston riippumattomuutta kolmannen arvostuksen laatimisessa eikä sen nimittämistä riippumattomaksi arvioijaksi voitu kyseenalaistaa sillä perusteella, että se oli tehnyt toisen arvostuksen. Tältä osin väite, jonka mukaan SRB olisi voinut nimittää toisen arvioijan, on tehoton.

351

Näin ollen kolmas väite on hylättävä.

352

Toisen kanneperusteen toisen osan analyysistä ilmenee, etteivät kantajat ole esittäneet väitteitä, jotka olisivat omiaan kyseenalaistamaan SRB:n päätelmän, jonka mukaan arviointitoimisto oli delegoidun asetuksen 2016/1075 38 ja 41 artiklan mukaisesti riippumaton.

353

Tästä seuraa, että toisen kanneperusteen toinen osa ja toinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

354

Kantajat väittävät, että SRB teki riidanalaisen päätöksen – johon liittyy laaja harkintavalta osakkeenomistajille ja velkojille, joihin kriisinratkaisupäätös on vaikuttanut, myönnettävän korvauksen osalta – yksityisen yhteisön laatiman kolmannen arvostuksen perusteella. Ne katsovat, että SRB ainoastaan esitti riidanalaisessa päätöksessä tiivistetysti kolmannen arvostuksen ja selvitysasiakirjan eli olennaiset näkökohdat, jotka koskivat siihen, myönnetäänkö kantajille korvausta vai ei, liittyvän harkintavallan käyttöä. Se, että arviointitoimistolle siirrettiin kaikkien arvostukseen liittyvien kysymysten arvioiminen tutkimatta taustatietoja tai kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen huomautuksia sekä tarkistamatta ensimmäisessä kanneperusteessa yksilöityjä ilmeisen epäjohdonmukaisia oletuksia, on kantajien mukaan ristiriidassa 13.6.1958 annetussa tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen (9/56, EU:C:1958:7) esitetyn periaatteen kanssa.

355

Kantajat väittävät, ettei SRB esittänyt mitään näyttöä siitä, että se olisi suorittanut muun kuin pinnallisen tutkinnan kolmannen arvostuksen osalta, ja että SRB oli tarkastellut ainoastaan arviointitoimiston laatimaa selvitysasiakirjaa eikä kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien kolmatta arvostusta koskevia huomautuksia. Kantajien mukaan SRB ei poikennut kolmannesta arvostuksesta ja arviointitoimisto teki SRB:n päätöksentekovaltaa käyttäen päätöksen siitä, oliko kyseeseen tulevilla osakkeenomistajilla ja velkojilla oikeus korvaukseen. Kantajat katsovat, että 13.6.1958 annetussa tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen (9/56, EU:C:1958:7) esitettyä periaatetta sovelletaan, kun SRB:n toimivaltaa, vaikka kyse onkin selkeästi rajoitetusta täytäntöönpanovallasta, siirretään arviointitoimistolle ilman, että SRB harjoittaa asianmukaista valvontaa.

356

Aluksi on syytä huomata, että perussopimuksissa ei ole määräyksiä toimivallan siirtämisestä unionin elimelle tai virastolle. Tämä johtuu siitä, että virastoja ei mainita SEUT 290 artiklassa, jossa määrätään lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviin toimiin sisältyvien sääntöjen laadintaa koskevan toimivallan siirtämisestä komissiolle, eikä SEUT 291 artiklassa, jolla siirretään täytäntöönpanovaltaa jäsenvaltioille, komissiolle ja joissakin rajatuissa tapauksissa neuvostolle (julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto, C‑270/12, EU:C:2013:562, 75 kohta).

357

Oikeuskäytännössä ja erityisesti 13.6.1958 annetussa tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen (9/56, EU:C:1958:7) on siis vahvistettu toimivallan siirtoa koskevat periaatteet ja 22.1.2014 annetussa tuomiossa Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto (C‑270/12, EU:C:2014:18) sovellettiin näitä periaatteita tapauksiin, joissa unionin lainsäätäjä on antanut virastolle toimivaltuudet.

358

Unionin tuomioistuin totesi 22.1.2014 annetun tuomion Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto (C‑270/12, EU:C:2014:18) 41 kohdassa, että 13.6.1958 annetussa tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen (9/56, EU:C:1958:7) korostettiin pääasiallisesti sitä, että toimivallan siirtämisestä aiheutuvat seuraukset ovat hyvin erilaisia sen mukaan, onko kysymyksessä selkeästi rajoitettu täytäntöönpanovalta, jonka käyttöä tämän johdosta valvottiin tarkasti toimivallan siirtäneen viranomaisen vahvistamin objektiivisin kriteerein, vai onko kysymyksessä ”harkintavalta, johon sisältyy laaja harkinnanvapaus, joka saattaa käyttötarkoituksensa mukaisesti ilmetä tosiasiallisena talouspolitiikkana”.

359

Unionin tuomioistuin lisäsi, että se oli myös todennut 13.6.1958 antamassaan tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen (9/56, EU:C:1958:7), että ensimmäisen tyyppinen toimivallan siirtäminen ei ollut luonteeltaan sellaista, että se olisi muuttanut huomattavasti siirtämisen kohteena olevan toimivallan käytön seurauksia, kun taas jälkimmäisen tyyppinen siirtäminen, jossa toimivallan saaneen viranomaisen valinnoilla korvattiin siirtävän viranomaisen valinnat, merkitsi ”vastuun tosiasiallista siirtämistä”. Unionin tuomioistuin siis katsoi 13.6.1958 antamallaan tuomiolla ratkaistussa asiassa Meroni v. korkea viranomainen (9/56, EU:C:1958:7), että korkean viranomaisen kyseisille laitoksille 26.3.1955 tehdyllä päätöksellä N:o 14/55, jolla otettiin käyttöön rahoitusmekanismi, jonka tarkoituksena on varmistaa romuraudan saanti yhteismarkkinoille (EHTY:n virallinen lehti 1955, 8, s. 685), tekemä toimivallan siirto antaa ”näille elimille harkinnanvapauden, johon sisältyy laaja harkintavallan käyttö ja jota ei voida pitää yhteensopivana perustamissopimuksessa asetettujen vaatimusten kanssa” (tuomio 22.1.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto, C‑270/12, EU:C:2014:18, 42 kohta).

360

Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että asetuksella N:o 806/2014 voidaan antaa SRB:lle selkeästi rajoitettu täytäntöönpanovalta, jonka käyttöä tämän johdosta valvotaan tarkasti objektiivisin kriteerein, mutta sille ei voida antaa toimivaltaa, johon liittyy harkintavalta, johon sisältyy laaja harkinnanvapaus.

361

Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin huomattava, etteivät kantajat esitä asetuksen N:o 806/2014 lainvastaisuutta koskevaa väitettä. Ne eivät väitä, että SRB käytti unionin virastona harkintavaltaa, jota unionin toimielimen olisi pitänyt käyttää. Kantajat eivät myöskään väitä, ettei SRB:n täytäntöönpanovaltaa ole selkeästi rajoitettu asetuksessa N:o 806/2014 tai että SRB rikkoi asetusta N:o 806/2014 ylittämällä sille tässä asetuksessa annetun toimivallan.

362

Tästä seuraa, etteivät kantajien väitteet, joilla SRB:tä moititaan päätöksentekovallan antamisesta arviointitoimistolle, voi osoittaa, että 13.6.1958 annetussa tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen (9/56, EU:C:1958:7) esitettyjä toimivallan siirtoa koskevia periaatteita on loukattu.

363

Lisäksi kantajien väitteen osalta, jonka mukaan SRB siirsi arviointitoimistolle päätöksentekovaltansa, on muistettava aluksi, että päätöksen, joka koski korvauksen myöntämättä jättämistä kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille, teki SRB eikä arviointitoimisto.

364

Seuraavaksi on todettava, että asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että SRB:n on päättäessään siitä, voivatko kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat saada korvausta, käytettävä tämän asetuksen 20 artiklan 16 kohdassa tarkoitetun riippumattoman arvostuksen tuloksia. Lisäksi asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 17 ja 18 kohdassa täsmennetään tämän arvostuksen sisältöä ja delegoidussa asetuksessa 2018/344 säädetään erilaisen kohtelun arvostukseen kriisinratkaisussa sovellettavien menetelmien perusteista.

365

Asetuksen N:o 806/2014 mukaan riippumattoman arvioijan – eikä SRB:n itsensä – on näin ollen arvioitava taloudellisia ja teknisiä näkökohtia sen kohtelun arvostuksessa, jonka osakkeenomistajat ja velkojat olisivat saaneet, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn. Toisin kuin kantajat väittävät, sitä, että SRB antoi arviointitoimiston tehtäväksi kolmannen arvostuksen laatimisen, ei voida tulkita SRB:n päätöksentekoa koskevan toimivallan siirtämiseksi.

366

Lopuksi SRB:n on tarkistettava, ennen kuin se tekee päätöksen kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille mahdollisesti myönnettävästä korvauksesta, että riippumattoman asiantuntijan tekemässä arvostuksessa noudatetaan asetuksen N:o 806/2014 ja delegoidun asetuksen N:o 2018/344 vaatimuksia, ja lisäksi, että tämä asiantuntija täyttää delegoidussa asetuksessa 2016/1075 säädetyt riippumattomuutta koskevat vaatimukset.

367

Tältä osin on huomattava yhtäältä, että sen, että SRB hyväksyi kolmannen arvostuksen päätelmät, ei voida tulkita merkitsevän, ettei SRB valvonut niiden vaatimusten noudattamista, joiden mukaisesti riippumattoman arvioijan on suoritettava arvostuksensa.

368

Toisaalta kantajien väite, jonka mukaan SRB tyytyi esittämään tiivistetysti kolmannen arvostuksen ja selvitysasiakirjan eikä tutkinut kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen kolmannen arvostuksen osalta esittämiä huomautuksia, on ristiriidassa riidanalaisen päätöksen sisällön kanssa.

369

SRB nimittäin arvioi riidanalaisen päätöksen 4 osassa arviointitoimiston riippumattomuutta asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 1 kohdan ja delegoidun asetuksen 2016/1075 IV luvun vaatimusten valossa ja vastasi riidanalaisen päätöksen 6.2.1 osassa ”arvioijan riippumattomuutta koskeviin huomautuksiin”.

370

SRB katsoi riidanalaisen päätöksen 5 osassa, jonka otsikkona on ”Kolmas arvostus”, esitettyään tiivistetysti kolmannen arvostuksen sisällön, että kolmas arvostus täytti sovellettavissa oikeussäännöissä asetetut vaatimukset, erityisesti asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 17 kohdan ja delegoidun asetuksen 2018/344 3 artiklan, 4 artiklan 1–5 kohdan sekä 6 artiklan a ja b alakohdan vaatimukset, ja että se oli riittävästi perusteltu ja ymmärrettävä, jotta sen perusteella voitiin antaa asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukainen päätös.

371

SRB vastasi riidanalaisen päätöksen 6.2.2 osassa ”kolmannen arvostuksen sisältöä koskeviin huomautuksiin”, jotka liittyivät erityisesti kolmannessa arvostuksessa käytettyihin tietoihin ja oletuksiin sekä likvidaatioskenaarioon ja arviointitoimiston huomioon ottamiin menetelmiin. Kolmannessa arvostuksessa tehdyn eri omaisuuseräluokkien arvioinnin osalta SRB tutki, oliko tämä arviointi edelleen pätevä kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen esittämien huomautusten ja selvitysasiakirjan valossa.

372

Edellä esitetyn perusteella kantajat väittävät virheellisesti, että SRB siirsi sääntöjenvastaisesti asetukseen N:o 806/2014 perustuvan päätösvaltansa arviointitoimistolle.

373

Tästä seuraa, että kolmas kanneperuste samoin kuin kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

374

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan SRB:n oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

375

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunta vastaa siten omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: