–

I.W. ja R.W., edustajanaan B. Garlacz, radca prawny,

–

Bank BPH S.A., edustajinaan A. Sienkiewicz, B. Krużewski ja A. Prokop, adwokaci, sekä P. Bogdanowicz, radca prawny,

–

Rzecznik Praw Obywatelskich, asiamiehenään M. Taborowski,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään S. Centeno Huerta ja L. Aguilera Ruiz,

–

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, T. Paixão, M. Queiroz Ribeiro, A. Rodrigues ja P. Barros da Costa,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään N. Ruiz García ja M. Siekierzyńska,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29) ja erityisesti sen 6 ja 7 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä I.W. ja R.W. sekä toisaalta Bank BPH S.A. ja joka koskee näiden asianosaisten välisen kiinnelainasopimuksen tiettyjen ehtojen kohtuuttomuuden seurauksia.

3

Direktiivin 93/13 2 artiklan a alakohdan mukaan ”kohtuuttomilla ehdoilla” tarkoitetaan ”3 artiklassa määriteltyjä sopimusehtoja”.

4

Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.”

5

Direktiivin 93/13 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioidaan ottaen huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne ja viitaten sopimuksentekohetkellä kaikkiin sopimuksen tekoon liittyviin olosuhteisiin sekä kaikkiin muihin sopimuksen ehtoihin tai toiseen sopimukseen, josta se on riippuvainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan soveltamista.

2.   Sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluja ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.”

6

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.”

7

Direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.”

8

Puolan siviililain (Kodeks cywilny) 58 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Oikeustoimi, joka on lain vastainen tai jolla pyritään kiertämään lakia, on pätemätön, ellei asiaankuuluvassa säännöksessä säädetä muusta seurauksesta muun muassa säätämällä, että oikeustoimen pätemättömät määräykset korvataan asiaankuuluvilla lain säännöksillä.

2.   Yhteiskunnassa vallitsevien sääntöjen vastainen oikeustoimi on pätemätön.

3.   Jos vain osa oikeustoimesta on pätemätön, oikeustoimen muut osat pysyvät voimassa, ellei olosuhteista ilmene, että toimea ei olisi toteutettu ilman pätemättömäksi tulleita osia.”

9

Siviililain 120 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Vanhentumisaika alkaa saatavan erääntymispäivästä. Jos saatavan erääntyminen riippuu oikeudenhaltijan tietystä toimesta, määräaika alkaa kulua siitä päivästä, jona saatava olisi erääntynyt, jos oikeudenhaltija olisi tehnyt toimen mahdollisimman pian.”

10

Siviililain 3531 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Sopimuksen osapuolet voivat vapaasti päättää oikeudellisesta suhteestaan, kunhan sen sisältö ja sen tavoite eivät ole ristiriidassa oikeussuhteen erityispiirteiden (luonteen), lakien ja yhteiskunnassa vallitsevien sääntöjen kanssa.”

11

Saman lain 358 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Jos velvoitteen kohteena on ulkomaanvaluutassa ilmoitettu rahamäärä, velallinen voi täyttää suorituksensa Puolan valuutassa, jollei laissa, velvoitteen perusteena olevassa tuomioistuimen ratkaisussa tai oikeustoimessa määrätä suorituksen täyttämisestä ulkomaanvaluutassa.

2.   Ulkomaan valuutan arvo lasketaan Puolan keskuspankin saatavan erääntymispäivänä vahvistaman keskikurssin mukaan, ellei laissa, tuomioistuimen ratkaisussa tai oikeustoimessa muuta määrätä.

3.   Jos velallinen viivästyy, velkoja voi vaatia suoritusta Puolan valuutassa Puolan keskuspankin maksun suorittamispäivänä vahvistaman keskikurssin mukaan.”

12

Siviililain 3851 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Kuluttajasopimuksen ehdot, joista ei ole erikseen neuvoteltu, eivät sido kuluttajaa, jos niissä määritetään hänen oikeutensa ja velvollisuutensa hyvien tapojen vastaisesti vahingoittaen selvästi hänen etujaan (lainvastaiset sopimusehdot). Tämä säännös ei koske ehtoja, jotka määrittävät osapuolten olennaiset velvoitteet, mukaan lukien hinta tai palkkio, jos niiden sanamuoto on yksiselitteinen.

2.   Kun jokin sopimusehto ei 1 momentin mukaan sido kuluttajaa, sopimuksen muut määräykset sitovat osapuolia edelleen.

3.   Kuluttajasopimuksen ehdoilla, joista ei ole neuvoteltu erikseen, tarkoitetaan sopimusehtoja, joiden sisältöön kuluttaja ei ole voinut vaikuttaa konkreettisesti. Kyse on erityisesti sopimusehdoista, jotka sisältyvät toisen sopimuspuolen kuluttajalle tarjoamaan vakiosopimukseen.

– –”

13

Siviililain 3852 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Sopimukseen sisältyvien sopimusehtojen yhteensoveltuvuutta hyvien tapojen kanssa arvioidaan sopimuksen tekoajankohtana vallinneen tilanteen perusteella ottaen huomioon sopimuksen sisältö, sopimuksen tekemiseen liittyvät olosuhteet ja muut sopimukseen, johon arvioinnin kohteena olevat määräykset sisältyvät, liittyvät sopimukset.”

14

Pankkilain ja joidenkin muiden lakien muuttamisesta 29.7.2011 annettu laki (ustawa o zmianie ustawy – Prawo bankowe oraz niektórych innych ustaw; Dz. U. nro 165, 2011, järjestysnumero 984; jäljempänä 29.7.2011 annettu laki) tuli voimaan 26.8.2011.

15

29.7.2011 annetun lain 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tehdään seuraavat muutokset [pankkilakiin (ustawa – Prawo bankowe), joka annettiin 29.8.1997 (Dz. U., nro 72, 2002, järjestysnumero 665, sellaisena kuin se on muutettuna)]:

’3. Muussa valuutassa kuin Puolan valuutassa tehdyn tai tällaiseen valuuttaan indeksoidun luottosopimuksen osalta lainanottaja voi maksaa takaisin kuukausierät (pääoman ja korot) tai maksaa koko lainan määrän tai osan siitä ennenaikaisesti suoraan kyseisessä valuutassa. Tässä tapauksessa luottosopimuksessa vahvistetaan myös säännöt tilin avaamisesta ja ylläpitämisestä luoton takaisinmaksuun tarkoitettujen varojen keräämiseksi sekä säännöt tältä tililtä tapahtuvasta takaisinmaksusta.’”

16

Mainitun lain 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kun on kyse luotoista tai rahalainoista, jotka on otettu ennen tämän lain voimaantuloa, 1 §:ssä tarkoitetun lain 69 §:n 2 momentin 4a kohtaa ja 75b §:ää sovelletaan luottoihin tai rahalainoihin, joita ei ole maksettu kokonaan takaisin, siihen jäljellä olevaan luotto- tai lainaosuuteen asti, joka on maksettava takaisin. Tältä osin pankki tekee maksutta luotto- tai lainasopimukseen vastaavat muutokset.”

17

I.W. ja R.W tekivät vuonna 2008 kuluttajina Bank BPH:n oikeudellisen edeltäjän kanssa kiinnelainasopimuksen 360 kuukaudeksi (30 vuotta). Sopimus tehtiin Puolan zlotyn (PLN) määräisenä mutta indeksoituna ulkomaan valuuttaan eli Sveitsin frangiin (CHF).

18

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista selvityksistä ilmenee, että lainanottajille ilmoitettiin, että Sveitsin frangin vaihtokurssi saattaisi nousta, mikä vaikuttaisi mainitun lainan kuukausittaisten takaisinmaksuerien suuruuteen. Pankin pyynnöstä mainitut lainanottajat antoivat ilmoituksen, jonka mukaan he tahtoivat valita lainansa indeksoinnin Sveitsin frangin kurssiin, vaikka heille oli ilmoitettu asianmukaisesti riskeistä, joita valuuttamääräiseen lainaan liittyy.

19

Tämän sopimuksen määräysten mukaan laina maksetaan takaisin Puolan zlotyissa ja luoton saldo ja kuukausierät lasketaan Sveitsin frangin myyntikurssin perusteella, lisättynä pankin valuutan myyntimarginaalilla. Mainitussa sopimuksessa ei täsmennetty pankin marginaalin määrittämismenetelmää.

20

Lainasopimuksen 1 §:n 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Pankki myöntää lainanottajille Puolan zlotyn määräisenä – – suuruisen lainan, joka indeksoidaan Sveitsin frangin kurssiin – –, ja lainanottaja sitoutuu käyttämään lainaa sopimusehtojen mukaisesti, maksamaan takaisin otetun lainan korkoineen sopimuksessa ilmoitettujen määräaikojen mukaisesti ja maksamaan pankille palkkion, kulut ja muut sopimuksessa määritetyt maksut. – –

Ulosmaksupäivän lainasaldo ilmoitetaan lainan indeksointivaluutassa pankin myöntämien kiinnelainojen osto- ja myyntikurssitaulukossa ilmoitetun lainan indeksointivaluutan ostokurssin mukaisesti 17 §:ssä kuvatulla tavalla, sen jälkeen valuuttasaldo muunnetaan päivittäin Puolan zlotyiksi käyttämällä lainan indeksointivaluutan myyntikurssia, joka ilmoitetaan pankin myöntämien kiinnelainojen osto- ja myyntikurssitaulukossa 17 §:ssä kuvatulla tavalla.”

21

Tämän sopimuksen 7 §:n 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Maksuhakemuksessa ilmoitettu lainan määrä maksetaan tilisiirtona hakemuksessa ilmoitetulle puolalaisen pankin ylläpitämälle tilille. Siirron tapahtumapäivää pidetään lainan ulosmaksupäivänä. Puolan zlotyina maksettu määrä muunnetaan aina valuutaksi, johon laina on indeksoitu, noudattamalla pankin myöntämien kiinnelainojen osto- ja myyntikursseja, jotka ovat voimassa pankin ulosmaksupäivänä.”

22

Mainitun sopimuksen 10 §:n 6 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Lainanottajan suorittamien maksujen tilityksessä noudatetaan pankin myöntämien kiinnelainojen osto- ja myyntikurssitaulukossa ilmoitettua lainan indeksointivaluutan myyntikurssia, jota sovelletaan sinä päivänä, jona pankki vastaanottaa varat. – – ”

23

Lainasopimuksen 17 §:ssä määrätään seuraavaa:

”1.   Lainojen ulosmaksamisen ja takaisinmaksamisen laskemisessa sovelletaan pankin tarjoamissaan valuutoissa myöntämien kiinnelainojen osto- ja myyntikursseja, jotka ovat voimassa maksutapahtuman suorituspäivänä.

2.   Ostokurssit määritellään [Puolan zlotyn] keskikursseina suhteessa kyseisiin valuuttoihin, jotka ilmoitetaan Puolan keskuspankin keskikurssien taulukossa, vähennettynä ostomarginaalilla.

3.   Myyntikurssit määritellään [Puolan zlotyn] keskikursseina suhteessa kyseisiin valuuttoihin, jotka ilmoitetaan Puolan keskuspankin keskikurssien taulukossa, lisättynä myyntimarginaalilla.

4.   Pankin myöntämien kiinnelainojen osto- ja myyntikurssien laskemiseen sovelletaan [Puolan zlotyn] kurssia suhteessa kyseisiin valuuttoihin, joka ilmoitetaan Puolan keskuspankin keskikurssien taulukossa kyseisenä arkipäivänä, korjattuna pankin osto- tai myyntimarginaalilla.

5.   Pankki määrittää myöntämiensä kiinnelainojen osto- ja myyntikurssit tarjouksensa sisältämille valuutoille edellisenä arkipäivänä klo 15.00 jälkeen ja ne ilmoitetaan pankin toimipaikassa ja julkaistaan sen internetsivustolla – –”

24

Tähän lainasopimukseen tehtiin osapuolten 7.3.2011 allekirjoittama lisäosa (jäljempänä lisäosa), joka sisälsi yhtäältä määräyksiä, joissa vahvistettiin Bank BPH:n marginaalin määrittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Toisaalta lisäosassa määrättiin, että lainanottajilla oli vastedes oikeus maksaa lainansa takaisin valitussa indeksointivaluutassa eli Sveitsin frangeina, jota he saattoivat ostaa myös vapailla markkinoilla.

25

Kun Sveitsin frangin kurssi nousi, I.W. ja R.W. väittivät ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että lainan indeksointi Sveitsin frangiin on kohtuutonta, ja vaativat sopimuksen toteamista pätemättömäksi ja kaikkien mainittuun sopimukseen liittyvinä korkoina ja kuluina maksettujen rahamäärien palauttamista.

26

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ehdot, jotka liittyvät myönnetyn lainan indeksointiin ja sen valuutan kurssin määrittämiseen, jossa laina on maksettava takaisin, koskevat sopimuksen pääkohdetta. Koska se katsoo, että nämä ehdot on laadittu ymmärrettävästi ja selkeästi ja että velalliset ovat tienneet niiden ulottuvuuden ja seuraukset, minkä he ovat vahvistaneet Bank BPH:lle kirjallisesti, näiden ehtojen kohtuuttomuuteen ei sen mukaan voida vedota.

27

Kyseinen tuomioistuin sitä vastoin katsoo nämä ehdot kohtuuttomiksi siltä osin kuin Bank BPH voi niiden mukaan saada valuutan ostoon ja myyntiin liittyvän marginaalin. Koska alkuperäisessä lainasopimuksessa ei ole täsmennetty tämän marginaalin määrittämismenetelmää, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee, että mainittu marginaali luo huomattavan epätasapainon kuluttajan vahingoksi.

28

Vaikka Bank BPH:n ulkomaan valuutan osto- ja myyntimarginaaliin liittyvien sopimusmääräysten kohtuuttomuus on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan poistunut, kun osapuolet ovat tehneet lisäosan, jossa määritellään yksityiskohtaiset säännöt tällaisen pankin marginaalin määrittämiselle, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensiksi, missä määrin näiden määräysten alkuperäinen kohtuuttomuus voi vaikuttaa indeksiehdon tai koko lainasopimuksen pätevyyteen.

29

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko sen mahdollista sivuuttaa ainoastaan pankin marginaaliin liittyvät sopimusmääräykset ja todeta indeksointiehto ja sopimus päteviksi, vaikka tuomioistuimen puuttuminen asiaan tältä osin muuttaisi kyseisen ehdon sisältöä.

30

Kolmanneksi tämä tuomioistuin toteaa, että 29.7.2011 annetussa laissa vahvistetaan nykyisin säännöt, joiden mukaan ulkomaanvaluutan määräisten lainojen valuutan muuntamista koskevat yksityiskohdat määritetään. Se päättelee tästä, että kohtuuttomien ehtojen käytön ehkäisemistä koskeva tavoite ei enää voi olla perusteena sille, että kansallinen tuomioistuin, joka toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa kohtuuttomia ehtoja, ei saa kohtuullistaa tai korvata kohtuutonta ehtoa erityisesti silloin, kun tällainen ratkaisu voi johtaa sopimuksen toteamiseen kokonaisuudessaan pätemättömäksi.

31

Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, sisältyykö kohtuuttoman ehdon pätemättömäksi toteamisen seurauksena kuluttajalle syntyvä palautusoikeus sellaisenaan kansallisen tuomioistuimen ratkaisuun, jossa ehto todetaan kohtuuttomaksi, vai edellyttääkö palautusoikeuden myöntäminen kuluttajan nimenomaista vaatimusta erillisessä menettelyssä, johon voidaan soveltaa vanhentumisaikoja.

32

Viidenneksi ja viimeiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sillä mahdollisesti kuluttajaa kohtaan olevan tietojenantovelvollisuuden ulottuvuutta, koska kuluttajalla pitäisi olla mahdollisuus päättää, haluaako hän luopua vetoamasta sellaisen sopimuksen sopimusehdon kohtuuttomuuteen, jonka osapuoli hän on.

33

Tässä tilanteessa Sąd Okręgowy w Gdańsku XV Wydział Cywilny on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisilta osin, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on todettava elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehto kohtuuttomaksi, vaikka tätä ehtoa rasittava virhe on sivuutettu sopimuspuolten sopimukseen tekemällä lisäosalla ja ehdon toteaminen kohtuuttomaksi sen alkuperäisessä muodossa voi johtaa sopimuksen pätemättömyyteen.

35

I.W. ja R.W. väittävät, että tämä kysymys on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että ennakkoratkaisupyynnössä esitetyt tosiseikat eivät todellisuudessa vastaa pääasian tosiseikkoja. He kiistävät erityisesti sen, että lisäosalla olisi voitu korjata alkuperäisen indeksiehdon kohtuuttomuus, koska indeksimekanismi on kokonaisuudessaan kohtuuton. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo heidän mukaansa kuitenkin virheellisesti, että ainoastaan valuutanvaihtoon liittyvä Bank BPH:n marginaalia koskeva osatekijä on kohtuuton.

36

Tältä osin on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että siviililain 3851 §:n 1 ja 3 momentin nojalla pääasiassa kyseessä olevat lainan määrän indeksointia koskevat sopimusehdot sekä vaihtokurssin määrittämiseen liittyvät ehdot koskevat direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sopimuksen pääkohdetta. Lisäksi tämän tuomioistuimen mukaan vain indeksimekanismiin liittyvien ehtojen erillisiä osatekijöitä, jotka liittyvät pankin marginaaliin, ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Se päätteli tästä, että indeksimekanismiin liittyvien ehtojen muut osatekijät eivät ole kohtuuttomia.

37

On kuitenkin muistutettava, että SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riita-asian tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä (tuomio 9.7.2020, Raiffeisen Bank ja BRD Groupe Société Générale, C‑698/18 ja C‑699/18, EU:C:2020:537, 46 kohta).

38

Näin ollen unionin tuomioistuinta sitoo ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tosiseikkojen toteaminen ja arviointi, joten I.W. ja R.W. eivät voi kyseenalaistaa niitä nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä.

39

Lisäksi olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisupyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 19.9.2019, Lovasné Tóth, C‑34/18, EU:C:2019:764, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Koska nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on määrittänyt ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joiden perusteella unionin tuomioistuin voi vastata ensimmäiseen esitettyyn kysymykseen, ja koska unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole tarkastaa niiden paikkansapitävyyttä, on todettava, että tämä kysymys voidaan ottaa tutkittavaksi.

41

Näin ollen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava.

42

On muistutettava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti (tuomio 9.7.2020, Ibercaja Banco, C‑452/18, EU:C:2020:536, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Niinpä on lähtökohtaisesti katsottava, ettei kohtuuttomaksi todettu sopimusehto ole koskaan ollut olemassa, minkä vuoksi sillä ei voi olla vaikutuksia kuluttajaan nähden (tuomio 9.7.2020, Ibercaja Banco, C‑452/18, EU:C:2020:536, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan mukaan kansallisten tuomioistuinten on siten jätettävä soveltamatta kohtuutonta sopimusehtoa, jotta ehdolla ei ole sitovia vaikutuksia kuluttajaan nähden, ellei kuluttaja vastusta tätä (tuomio 9.7.2020, Ibercaja Banco, C‑452/18, EU:C:2020:536, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.11.2020, Banca B., C‑269/19, EU:C:2020:954, 29 kohta).

45

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan alkuperäisten indeksointiehtojen muuttaminen sopimuksen lisäosassa mahdollisti niitä rasittaneen virheen sivuuttamisen ja palautti tasapainon elinkeinonharjoittajan ja kuluttajien velvollisuuksien ja oikeuksien välille. Näin ollen indeksointiehdot, sellaisina kuin ne olivat alkuperäisinä, eivät enää sitoneet lainasopimuksen osapuolia lisäosan allekirjoittamisesta lähtien.

46

Tässä yhteydessä on korostettava, että kuluttajan oikeus tehokkaaseen suojaan sisältää myös mahdollisuuden luopua vetoamasta hänelle kuuluviin oikeuksiin, joten kuluttajan ilmaisema tahto on tarpeen vaatiessa otettava huomioon, kun kuluttaja on tietoinen kohtuuttoman ehdon sitomattomuudesta mutta kuitenkin toteaa, että hän vastustaa sen huomiotta jättämistä, ja antaa näin vapaaehtoisen ja tietoisen suostumuksensa kyseiseen ehtoon (tuomio 9.7.2020, Ibercaja Banco, C‑452/18, EU:C:2020:536, 25 kohta).

47

Direktiivissä 93/13 ei nimittäin mennä niin pitkälle, että siinä säädetty järjestelmä kuluttajien suojaamiseksi elinkeinonharjoittajien kohtuuttomilta sopimusehdoilta tehtäisiin pakolliseksi. Jos kuluttaja haluaa mieluummin olla vetoamatta kyseiseen suojajärjestelmään, sitä ei näin ollen sovelleta (tuomio 9.7.2020, Ibercaja Banco, C‑452/18, EU:C:2020:536, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Analogisesti kuluttaja voi luopua vetoamasta sopimusehdon kohtuuttomuuteen sellaisen uudistamissopimuksen yhteydessä, jolla kuluttaja luopuu tällaisen ehdon kohtuuttomuuden toteamisen vaikutuksista, kunhan luopuminen perustuu vapaaehtoiseen ja tietoiseen suostumukseen (tuomio 9.7.2020, Ibercaja Banco, C‑452/18, EU:C:2020:536, 28 kohta).

49

Edellä esitetystä seuraa, että direktiivissä 93/13 säädetty järjestelmä ei ole esteenä sille, että sopimuksen osapuolet korjaavat sopimusehdon kohtuuttomuuden muuttamalla sitä sopimuksella, kunhan yhtäältä kuluttajan luopuminen vetoamasta kohtuuttomuuteen perustuu hänen vapaaehtoiseen ja tietoiseen suostumukseensa ja toisaalta uusi muutettu ehto ei ole itsessään kohtuuton, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

50

Jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi katsottava, että tässä tapauksessa kuluttajat eivät olleet tietoisia tällaisesta luopumisesta heille aiheutuvista oikeudellisista seurauksista, olisi muistutettava – kuten edellä 43 kohdassa on todettu –, että lähtökohtaisesti on katsottava, ettei kohtuuttomaksi todettu sopimusehto ole koskaan ollut olemassa, minkä vuoksi sillä ei voi olla vaikutuksia kuluttajaan nähden, mistä seuraa sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen palauttaminen, jossa kuluttaja olisi, jos tällaista ehtoa ei olisi ollut olemassa (tuomio 14.3.2019, Dunai, C‑118/17, EU:C:2019:207, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus sivuuttaa kohtuuton sopimusehto, joka velvoittaa perusteettomiksi osoittautuvien määrien maksamiseen, sisältää nimittäin lähtökohtaisesti sen, että nämä määrät on vastaavasti palautettava (tuomio 21.12.2016, Gutiérrez Naranjo ym., C‑154/15, C‑307/15 ja C‑308/15, EU:C:2016:980, 62 kohta).

52

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on palautettava tilanne, jossa I.W. ja R.W. olisivat olleet ilman alkuperäistä ehtoa, jonka se toteaa olevan kohtuuton.

53

Sopimusehtojen kohtuuttomuuden toteamisen vaikutuksista kyseisen sopimuksen pätevyyteen on huomautettava aluksi, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan loppuosan mukaan ”sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja”.

54

Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivissä 93/13 ei edellytetä, että kansallinen tuomioistuin sivuuttaa kohtuuttoman ehdon lisäksi sellaiset ehdot, joita ei ole todettu kohtuuttomiksi. On nimittäin muistutettava, että direktiivin tavoitteena on suojella kuluttajaa ja palauttaa osapuolten välinen tasapaino jättämällä kohtuuttomat ehdot soveltamatta ja pysyttämällä samalla lähtökohtaisesti muut kyseisen sopimuksen ehdot (tuomio 7.8.2018, Banco Santander ja Escobedo Cortés, C‑96/16 ja C‑94/17, EU:C:2018:643, 75 kohta).

55

Tältä osin unionin lainsäätäjän tavoittelemana päämääränä mainitun direktiivin yhteydessä ei ole todeta pätemättömiksi kaikkia niitä sopimuksia, jotka sisältävät kohtuuttomia ehtoja (tuomio 15.3.2012, Pereničová ja Perenič, C‑453/10, EU:C:2012:144, 31 kohta).

56

Lopuksi niistä perusteista, joiden nojalla voidaan arvioida, voiko sopimus tosiasiallisesti olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja, on todettava, että sekä direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan sanamuoto että taloudellisten toimintojen oikeusvarmuutta koskevat vaatimukset puoltavat objektiivista lähestymistapaa kyseistä säännöstä tulkittaessa siten, että yhden sopimuspuolen tilannetta ei voida pitää sellaisena ratkaisevana arviointiperusteena, joka määrittää sopimuksen tulevan kohtalon (tuomio 15.3.2012, Pereničová ja Perenič, C‑453/10, EU:C:2012:144, 32 kohta).

57

Näin ollen arvioitaessa sitä, voiko sopimus, jossa on yksi tai useampi kohtuuton ehto, olla olemassa ilman mainittuja ehtoja, asiaa käsittelevä tuomioistuin ei voi nojautua yksinomaan siihen, että mainitun sopimuksen toteaminen kokonaisuudessaan pätemättömäksi on kuluttajan kannalta mahdollisesti edullista (tuomio 15.3.2012, Pereničová ja Perenič, C‑453/10, EU:C:2012:144, 33 kohta).

58

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sopimuspuolet ovat sivuuttaneet lisäosan tekemisellä alkuperäisiä kohtuuttomia ehtoja rasittaneen virheen ja palauttaneet näiden osapuolten sopimuksesta johtuvien velvollisuuksien ja oikeuksien välisen tasapainon.

59

Direktiivin 93/13 tavoitteet, sellaisina kuin ne on palautettu mieleen edellä 54 kohdassa, täyttyvät täysin silloin, kun oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne, jossa kuluttaja olisi ollut, jos kohtuutonta ehtoa ei olisi ollut, palautetaan ja kun sopimuspuolet ovat sivuuttaneet sopimusta rasittaneen virheen tekemällä siihen lisäosan, kunhan kuluttaja on lisäosan tekohetkellä ollut tietoinen tämän ehdon sitomattomuudesta ja siitä aiheutuvista seurauksista.

60

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdasta ei näin ollen seuraa, että tilanteessa, jossa kuluttajan luopuminen vetoamisesta kohtuuttomuuteen johtuu kuluttajan vapaaehtoisesta ja tietoisesta suostumuksesta, kyseisen sopimuksen alkuperäisten ehtojen kohtuuttomuuden toteamisesta seuraisi sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, pätemättömyys, vaikka yhtäältä näiden ehtojen poistaminen olisi johtanut sopimuksen, sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan, pätemättömyyteen kokonaisuudessaan ja toisaalta tällainen pätemättömyys olisi kuluttajan edun mukaista.

61

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen asiana on todeta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttomuus, vaikka nämä ovat muuttaneet sitä sopimuksella. Tällainen toteamus johtaa sen tilanteen palauttamiseen, jossa kuluttaja olisi ollut, jos kohtuuttomaksi todettua ehtoa ei olisi ollut, paitsi jos kuluttaja on luopunut mainitun kohtuuttoman sopimusehdon muutoksella tällaisesta palauttamisesta vapaaehtoisella ja tietoisella suostumuksellaan, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava. Tästä säännöksestä ei kuitenkaan seuraa, että alkuperäisen ehdon kohtuuttomuuden toteamisesta seuraisi lähtökohtaisesti sopimuksen pätemättömyys, koska tämän ehdon muuttamisella on voitu palauttaa tasapaino näiden osapuolten sopimuksesta johtuvien velvollisuuksien ja oikeuksien välille ja sivuuttaa sitä rasittanut virhe.

62

Toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin poistaa ainoastaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttoman osatekijän, erityisesti silloin, kun kyseisellä direktiivillä tavoiteltu ehkäisevä vaikutus taataan kansallisilla säännöksillä, joissa säädetään sen käytöstä.

63

Aluksi on todettava, että I.W. ja R.W. kyseenalaistavat kolmannen kysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, koska heidän mukaansa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää tällä kysymyksellä unionin tuomioistuinta tulkitsemaan kansallista oikeutta.

64

Tältä osin on palautettava mieleen, että edellä 37 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riita-asian tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä. Koska esitetty kysymys koskee unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on näin ollen lähtökohtaisesti ratkaistava se.

65

Koska kolmas kysymys koskee direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan tulkintaa, unionin tuomioistuin on siis toimivaltainen tutkimaan sen.

66

On muistutettava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi kohtuuton sopimusehto on saatettu, voi pelkästään todeta, että sitä ei sovelleta, jotta sillä ei ole sitovia vaikutuksia kuluttajaan nähden, mutta sillä ei ole lähtökohtaisesti toimivaltaa muuttaa ehdon sisältöä. Sopimuksen pitää nimittäin säilyä pääsääntöisesti muuttumattomana lukuun ottamatta mainitun ehdon poistamista siltä osin kuin tällainen sopimuksen pysyttäminen on kansallisen oikeuden säännösten mukaan oikeudellisesti mahdollista (tuomio 7.8.2018, Banco Santander ja Escobedo Cortés, C‑96/16 ja C‑94/17, EU:C:2018:643, 73 kohta).

67

Näin ollen kun kansallinen tuomioistuin toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa olevan kohtuuttoman ehdon pätemättömäksi, direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin voi täydentää kyseistä sopimusta muuttamalla ehdon sisältöä (tuomio 26.3.2019, Abanca Corporación Bancaria ja Bankia, C‑70/17 ja C‑179/17, EU:C:2019:250, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Jos nimittäin kansallisen tuomioistuimen sallittaisiin muuttaa tällaisessa sopimuksessa olevien kohtuuttomien ehtojen sisältöä, olisi tämä omiaan haittaamaan direktiivin 93/13 7 artiklassa tarkoitetun pitkän aikavälin tavoitteen toteutumista. Tämä mahdollisuus nimittäin myötävaikuttaisi sen ehkäisevän vaikutuksen poistumiseen, joka kohdistetaan elinkeinonharjoittajiin jättämällä yksinkertaisesti soveltamatta tällaisia kohtuuttomia ehtoja kuluttajiin nähden, koska elinkeinonharjoittajat olisivat taipuvaisia jatkamaan tällaisten ehtojen käyttämistä tietoisina siitä, että vaikka ehdot julistettaisiin pätemättömiksi, kansallinen tuomioistuin voisi kuitenkin täydentää sopimusta tarvittavilta osin näiden elinkeinonharjoittajien etujen takaamiseksi (tuomio 26.3.2019, Abanca Corporación Bancaria ja Bankia, C‑70/17 ja C‑179/17, EU:C:2019:250, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, ettei pääasiassa kyseessä olevan kiinnelainan indeksointiehdon pankin marginaaliin liittyvän osatekijän poistaminen aiheuta aukkoa, joka edellyttäisi sen puuttumista asiaan. Se korostaa kuitenkin, että tämä poistaminen muuttaa olennaisesti ehdon sisältöä sen alkuperäisestä muodosta.

70

Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että direktiivin 93/13 säännökset ovat esteenä sille, että kohtuuttomaksi todettu ehto pidetään osittain voimassa poistamalla siitä osat, jotka tekevät siitä kohtuuttoman, jos poistamisella muutettaisiin ehdon sisältöä puuttumalla sen keskeiseen asiasisältöön (tuomio 26.3.2019, Abanca Corporación Bancaria ja Bankia, C‑70/17 ja C‑179/17, EU:C:2019:250, 64 kohta).

71

Ainoastaan siinä tapauksessa, että pääasiassa kyseessä olevan kiinnelainan indeksointiehdon Bank BPH:n marginaaliin liittyvä osatekijä olisi muista sopimusmääräyksistä erillinen sopimusvelvoite, jonka kohtuuttomuutta voidaan arvioida tapauskohtaisesti, kansallinen tuomioistuin voisi poistaa sen.

72

Direktiivissä 93/13 ei nimittäin edellytetä, että kansallinen tuomioistuin sivuuttaa kohtuuttomaksi todetun ehdon lisäksi ehdot, joita ei ole todettu kohtuuttomiksi, koska lainsäätäjän tässä direktiivissä tavoittelemana päämääränä on suojella kuluttajaa ja palauttaa osapuolten välinen tasapaino jättämällä kohtuuttomat ehdot soveltamatta ja pysyttämällä samalla lähtökohtaisesti muut kyseisen sopimuksen ehdot (tuomio 7.8.2018, Banco Santander ja Escobedo Cortés, C‑96/16 ja C‑94/17, EU:C:2018:643, 75 kohta).

73

Unionin tuomioistuin on näin ollen todennut lainasopimuksen ehdoista, jotka liittyvät pääomalle maksettaviin korkoihin ja viivästyskorkoihin, että viivästyskorkojen korkokannan vahvistavan lainasopimuksen ehdon pätemättömäksi toteamisen sen kohtuuttomuuden vuoksi ei pitäisi johtaa myös pääomalle maksettavan koron korkokannan vahvistavan kyseisen sopimuksen ehdon pätemättömäksi toteamiseen, sillä nämä erilaiset ehdot on selvästi erotettava toisistaan (tuomio 7.8.2018, Banco Santander ja Escobedo Cortés, C‑96/16 ja C‑94/17, EU:C:2018:643, 76 kohta).

74

Nämä toteamukset pätevät riippumatta siitä, miten viivästyskoron korkokannan ja pääomalle maksettavan koron korkokannan määrittävät sopimusehdot on laadittu. Erityisesti ne eivät päde vain silloin, kun viivästyskoron korkokanta on määritetty riippumatta pääomalle maksettavan koron korkokannasta erillisellä lausekkeella, vaan myös silloin, kun viivästyskoron korkokanta määritetään siten, että pääomalle maksettavan koron korkokantaa korotetaan tietyllä prosenttiyksikkömäärällä. Jälkimmäisessä tapauksessa, jossa kohtuuton ehto johtuu tästä korotuksesta, direktiivissä 93/13 edellytetään ainoastaan, että kyseinen korotus todetaan pätemättömäksi (tuomio 7.8.2018, Banco Santander ja Escobedo Cortés, C‑96/16 ja C‑94/17, EU:C:2018:643, 77 kohta).

75

Kansalliselle tuomioistuimelle poikkeuksellisesti annettua mahdollisuutta poistaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuton osatekijä ei voida kyseenalaistaa kansallisilla säännöksillä, joissa tällaisen ehdon käyttöä säänneltäessä taataan tällä direktiivillä tavoiteltu ehkäisevä vaikutus, sellaisena kuin se on palautettu mieliin edellä 68 kohdassa.

76

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen ja sen lisäosan tekemisen jälkeen 29.7.2011 annetun lain antamisesta alkaen pankit eivät voineet enää käyttää indeksointiehtoja nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa muodossa. Kyseisen lain säännösten mukaan ulkomaanvaluutan määräiseen lainasopimukseen on vastedes sisällyttävä tiedot vaihtokurssin, jonka perusteella luoton määrä ja kuukausittaiset takaisinmaksuerät lasketaan, määrittämismenetelmistä ja ‑ajankohdista sekä valuutan muuntamista koskevat säännöt.

77

Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo todennut, että vaikka direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohta ei estä sitä, että jäsenvaltiot säätävät lailla kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamisesta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa, lainsäätäjän on tässä yhteydessä kuitenkin noudatettava direktiivin 6 artiklan 1 kohtaan perustuvia vaatimuksia (tuomio 14.3.2019, Dunai, C‑118/17, EU:C:2019:207, 42 kohta).

78

Se, että sopimusehto on todettu kansallisen lainsäädännön nojalla kohtuuttomaksi ja pätemättömäksi ja korvattu uudella ehdolla, ei näet voi johtaa siihen, että kuluttajille taattu suoja, sellaisena kuin siitä on edellä 54 kohdassa muistutettu, heikkenee (ks. analogisesti tuomio 14.3.2019, Dunai, C‑118/17, EU:C:2019:207, 43 kohta).

79

Näin ollen se, että lainsäätäjä antaa sopimusehdon käytöstä säännöksiä, joilla myötävaikutetaan direktiivillä 93/13 tavoitellun ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseen elinkeinonharjoittajien menettelyn osalta, ei vaikuta tässä direktiivissä kuluttajalle annettuihin oikeuksiin.

80

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä ne eivät ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin poistaa ainoastaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttoman osatekijän, kun kyseisellä direktiivillä tavoiteltu ehkäisevä vaikutus varmistetaan kansallisilla säännöksillä niiden käytöstä, jos tämä osatekijä on erillinen sopimusvelvoite, jonka kohtuuttomuus voi olla erillisen tarkastelun kohteena. Toisaalta nämä säännökset ovat esteenä sille, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin poistaa ainoastaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttoman osatekijän, kun tällainen poistaminen merkitsisi kyseisen ehdon sisällön muuttamista vaikuttamalla sen keskeiseen sisältöön, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

81

Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen toteaminen pätemättömäksi tämän sopimuksen jonkin ehdon kohtuuttomaksi toteamisen vuoksi on kyseisessä direktiivissä säädetty seuraamus, joka seuraa kuluttajan nimenomaisesta vaatimuksesta annetusta tuomioistuinratkaisusta ja jonka perusteella kuluttajalla on oikeus saada elinkeinonharjoittajalta takaisin tämän perusteettomasti saamat rahamäärät, vai tapahtuuko näin suoraan lain nojalla mainitun kuluttajan tahdosta riippumatta.

82

Tältä osin on muistettava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.

83

Näin ollen tällä säännöksellä ja erityisesti sen virkkeen loppuosalla pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksella perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus, eikä sillä pyritä siihen, että kaikki kohtuuttomia ehtoja sisältävät sopimukset todettaisiin pätemättömiksi, joten kyseisen sopimuksen pitää pääsääntöisesti säilyä muuttamattomana lukuun ottamatta kohtuuttomien ehtojen poistamista. Edellyttäen että viimeksi mainittu edellytys täyttyy, kyseinen sopimus voidaan direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan mukaan pysyttää voimassa siltä osin kuin tällainen sopimuksen pysyttäminen voimassa ilman kohtuuttomia ehtoja on kansallisen oikeuden säännösten mukaan oikeudellisesti mahdollista, mikä on selvitettävä objektiivista lähestymistapaa noudattaen (tuomio 3.10.2019, Dziubak, C‑260/18, EU:C:2019:819, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

Tästä seuraa, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan virkkeen loppuosassa ei itsessään vahvisteta kriteereitä, joilla määritetään mahdollisuus pysyttää sopimus voimassa ilman kohtuuttomia ehtoja, vaan jätetään kansallisen oikeusjärjestyksen tehtäväksi vahvistaa ne unionin oikeutta noudattaen. Jäsenvaltioiden tehtävänä on siis kansallisen oikeutensa avulla määritellä yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti sopimukseen sisältyvän ehdon kohtuuttomuus todetaan ja tämän toteamisen konkreettiset oikeusvaikutukset toteutuvat. Tällaisen toteamisen avulla on siis joka tapauksessa voitava palauttaa se oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne, jossa kuluttaja olisi ollut, ellei mainittua kohtuutonta ehtoa olisi ollut (tuomio 21.12.2016, Gutiérrez Naranjo ym., C‑154/15, C‑307/15 ja C‑308/15, EU:C:2016:980, 66 kohta).

85

Edellä esitetystä seuraa ensinnäkin, että jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että asian kannalta merkityksellisten kansallisen oikeuden säännösten mukaan sopimuksen voimassa pitäminen ilman siihen sisältyviä kohtuuttomia ehtoja ei ole mahdollista, direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta ei lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että se todetaan pätemättömäksi (ks. tuomio 3.10.2019, Dziubak, C‑260/18, EU:C:2019:819, 43 kohta).

86

Näin ollen sellaisen sopimuksen pätemättömäksi toteamista, jonka yksi ehto on todettu kohtuuttomaksi, ei voida pitää direktiivissä 93/13 säädettynä seuraamuksena.

87

Lisäksi unionin tuomioistuin on jo todennut erityisesti vanhentumisajoista, että se, että oikeussuojakeinojen käyttämiselle asetetaan kohtuulliset preklusiiviset määräajat, joilla edistetään oikeusvarmuutta, on unionin oikeuden mukaista (tuomio 21.12.2016, Gutiérrez Naranjo ym., C‑154/15, C‑307/15 ja C‑308/15, EU:C:2016:980, 69 kohta).

88

Toiseksi kysymys siitä, mistä lähtien pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen pätemättömäksi toteaminen aiheuttaa vaikutuksia, riippuu yksinomaan kansallisesta oikeudesta edellyttäen, että direktiivin 93/13 säännöksillä kuluttajille taattu suoja varmistetaan.

89

Kolmanneksi sopimuksen pätemättömäksi toteaminen pääasiassa ei voi riippua kuluttajien tätä koskevasta nimenomaisesta vaatimuksesta, vaan sen on perustuttava siihen, että kansallinen tuomioistuin soveltaa objektiivisesti kansallisessa oikeudessa vahvistettuja kriteerejä.

90

Kaiken edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että seuraukset siitä, että tuomioistuin toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttomaksi, kuuluvat kansallisen oikeuden säännösten soveltamisalaan ja että kansallisen tuomioistuimen on arvioitava tällaisen sopimuksen pysyttämistä viran puolesta objektiivisesti näiden säännösten perusteella.

91

Viidennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, joka toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttomuuden, on ilmoitettava kuluttajalle oikeudellisista seurauksista, joita tällaisen sopimuksen pätemättömäksi toteaminen voi aiheuttaa, riippumatta siitä, edustaako kuluttajaa ammattimainen edustaja.

92

Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kansallisen tuomioistuimen, joka on todennut sopimusehdon kohtuuttomaksi ja jonka on tehtävä siitä oikeudelliset päätelmät, on noudatettava unionin oikeuteen perustuvia yksityisten oikeuksia koskevan tehokkaan oikeussuojan vaatimuksia, sellaisena kuin tehokas oikeussuoja taataan perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Näihin vaatimuksiin kuuluu kontradiktorinen periaate, joka kuuluu puolustautumisoikeuksiin ja sitoo tuomioistuinta etenkin silloin, kun se ratkaisee oikeusriidan viran puolesta huomioon otetun perusteen nojalla (tuomio 21.2.2013, Banif Plus Bank, C‑472/11, EU:C:2013:88, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93

Lisäksi unionin tuomioistuin on katsonut, että jos kansallinen tuomioistuin on katsonut tiedossaan olevien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, että ehto kuuluu direktiivin 93/13 soveltamisalaan, ja jos se sitten toteaa, että kyseinen ehto on kohtuuton, sen on pääsääntöisesti ilmoitettava tästä asianosaisille ja kehotettava niitä keskustelemaan tästä kontradiktorisesti kansallisissa menettelysäännöissä määrätyllä tavalla (tuomio 21.2.2013, Banif Plus Bank, C‑472/11, EU:C:2013:88, 31 kohta).

94

Koska kyseistä suojajärjestelmää kohtuuttomia ehtoja vastaan ei sovelleta, jos kuluttaja vastustaa tätä, kuluttajalla on näin ollen sitäkin suuremmalla syyllä oltava oikeus vastustaa sitä, että häntä suojataan tämän saman järjestelmän mukaisesti niiltä haitallisilta seurauksilta, joita aiheutuu sopimuksen toteamisesta kokonaisuudessaan pätemättömäksi, jollei kuluttaja halua vedota tähän suojaan (tuomio 3.10.2019, Dziubak, C‑260/18, EU:C:2019:819, 55 kohta).

95

Tässä yhteydessä kuluttaja voi sen jälkeen, kun kansallinen tuomioistuin on ilmoittanut asiasta hänelle, olla vetoamatta siihen, että sopimusehto on kohtuuton ja sitomaton, ja antaa siten vapaaehtoisen ja tietoisen suostumuksensa kyseessä olevaan sopimusehtoon (tuomio 3.10.2019, Dziubak, C‑260/18, EU:C:2019:819, 66 kohta).

96

Edellä esitetyillä perusteilla tiedot, joita kansallisella tuomioistuimella voi olla kansallisten menettelysääntöjen perusteella, ovat tärkeitä varsinkin, kuin kuluttaja voi niiden perusteella päättää, haluaako hän luopua hänelle direktiivin 93/13 mukaisesti taatusta suojasta.

97

Jotta kuluttaja voisi antaa vapaaehtoisen ja tietoisen suostumuksensa, kansallisen tuomioistuimen on ilmoitettava osapuolille kansalliset menettelysäännöt ja siviilimenettelyissä noudatettava oikeudenmukaisuuden periaate huomioiden objektiivisesti ja tyhjentävästi ne oikeudelliset seuraukset, joita kohtuuttoman ehdon poistaminen voi aiheuttaa, riippumatta siitä, edustaako niitä ammattimainen edustaja vai ei.

98

Tällainen tieto on sitäkin tärkeämpi, kun kohtuuttoman ehdon soveltamatta jättäminen voi johtaa koko sopimuksen pätemättömäksi toteamiseen, minkä seurauksena kuluttajaan voidaan mahdollisesti kohdistaa palautusvaatimuksia, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo pääasiassa.

99

Kaiken edellä esitetyn perusteella viidenteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, joka toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehdon kohtuuttomaksi, on ilmoitettava kuluttajalle kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti ja kontradiktorisen näkemystenvaihdon jälkeen siitä, mitä oikeudellisia seurauksia tällaisen sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta voi aiheutua, riippumatta siitä, edustaako kuluttajaa ammattimainen edustaja vai ei.

100

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: