—

toteaa, että tämä kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja on perusteltu

—

yhdistää tämän kanteen ja vireillä olevan asian T-786/16 liitännäisperiaatteen ja 4.3.2015 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen konsolidoidun version 68 artiklan mukaisesti

—

katsoo, että työpaikkakiusaaminen on näytetty toteen ja vahvistaa, että vääristeltyjä asiakirjoja on käytetty, minkä takia tällaisia sääntöjenvastaisuuksia ei voida hyväksyä unionin oikeusjärjestyksessä

—

kumoaa menettelyn CMS 17/025 kaikilta osin ja kumoaa valituksen R/8/18 taustalla olevan päätöksen

—

kumoaa päätöksen, jolla kantajan palkanmaksu lopetettiin 1.10.2017

—

kumoaa päätöksen, jolla kantaja velvoitettiin osallistumaan arviointikierrokselle FP 2016 (kalenterivuosi 2016) ja jolla hylättiin työpaikkakiusaamisen ja työkyvyttömyyden vuoksi 16.3.2018 tehty valitus R/502/17

—

kumoaa päätöksen, jolla kantaja velvoitettiin osallistumaan arviointikierrokselle FP 2017 (kalenterivuosi 2017) työpaikkakiusaamisen vuoksi ja kumoaa päätöksen, jonka osalta valitus R/121/18 tehtiin

—

kumoaa kantajan siirtämisestä tulkkauksen pääosastolle tehdyn päätöksen ja 15.1.2018 tehdyn valituksen R/413/17, joilla rikotaan huolenpitovelvollisuuden perustavanlaatuista periaatetta

—

kumoaa henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (PMO; [X]) 12.9.2017 tekemän päätöksen, jolla päätettiin 20.7.2017 päivätyn veloitusilmoituksen nro ABAC 324170991, jonka suuruus oli 42704,74 euroa, kuittaamisesta kantajan palkoilla, joita ei vielä ollut maksettu ajanjaksolta 1.8.2016–30.9.2017 ja jolla hylättiin 9.3.2018 päivätty valitus R/482/17

—

korvauksen riidanalaisista päätöksistä aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, jonka suuruus on 98000 euroa

—

aineellisen vahingon osalta myöntää

—

lopuksi kokonaiskorvauksen, jonka suuruus on 121990,44 euroa eli 105612,87 euroa viivästyskorkoineen, kunnes kaikki korvaukset on maksettu

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan on rikottu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 1, 3 ja 4 artiklaa sekä 31 artiklan 1 kohtaa sekä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 1e artiklan 2 kohtaa ja 12 a artiklaa, jossa vahvistetaan työpaikkakiusaamisen kielto.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan on rikottu henkilöstösääntöjen 21 a, 22 b ja 23 artiklaa, jotka koskevat kieltoa syyllistyä lainvastaisiin tekoihin, muun muassa siltä osin kuin kantaja väitetysti velvoitettiin osallistumaan vuoden 2016 arviointikierrokselle vaikka hänellä ei ollut kyseisen vuoden aikana yhtäkään työsuoritusta työkyvyttömyyden vuoksi ja 1.8.2016 tapahtuneen irtisanomisen vuoksi.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan on rikottu perusoikeuskirjan 41 artiklaa ja henkilöstösääntöjen 11 a artiklaa, joka koskee välittömiä eturistiriitoja.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan kantajan siirtämisestä tulkkauksen pääosastolle tehdyllä päätöksellä loukattiin huolenpito- ja avustamisperiaatetta.

5)

Viides kanneperuste, joka koskee toimimatta jättämisen periaatetta ja laillisuusperiaatetta.

6)

Kuudes kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 9 artiklan 3 kohdan rikkomista ja ne bis in idem –periaatteen loukkaamista kantajaa vastaan aloitetussa kurinpitomenettelyssä CMS 17/025.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan rikkomista ja erityisesti kohtuullisten määräaikojen laiminlyöntiä edellä mainitussa kurinpitomenettelyssä.