I Johdanto

II Oikeudellinen kehys

III Riidan tausta

A Tosiseikat ja hallinnollinen menettely

B Asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa

IV Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

V Arviointi

A Perusteet, jotka liittyvät komission tarkastusvaltuuksiin kartellimenettelyssä (ensimmäinen, toinen ja kolmas valitusperuste)

1. Tarkastuksen kulku käsiteltävässä tapauksessa

2. Kopioiden ottaminen ilman ennakkotutkintaa osana komission tarkastusvaltuuksia (ensimmäinen valitusperuste)

a) Ensimmäisen valitusperusteen tutkittavaksi ottaminen ja merkityksellisyys asian ratkaisemisen kannalta

b) Ensimmäisen valitusperusteen asiakysymys

3. Komission tarkastusvaltuuksien maantieteellinen ulottuvuus (toinen ja kolmas valitusperuste)

a) Asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinta (toinen valitusperuste)

b) Tarkastuksen väitetty maantieteellisen ulottuvuuden rajaus tarkastuspäätöksessä (kolmas valitusperuste)

B Sakkoon liittyvät väitteet (neljäs ja viides valitusperuste)

1. Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetun täyden harkintavallan käyttäminen sakon osalta (neljäs valitusperuste)

2. Kartellin eurooppalaisen kokoonpanon arviointi sakon osalta (viides valitusperuste)

C Yhteenveto

VI Oikeudenkäyntikulut

VII Ratkaisuehdotus

1.

Saako Euroopan komissio asetuksen (EY) N:o 1/2003 ( 2 ) 20 artiklassa tarkoitetun kartellioikeudellisen tarkastuksen yhteydessä ottaa yrityksessä kopioita tiedoista tutkimatta etukäteen sitä, että kyseiset tiedot ovat merkityksellisiä kyseisen tarkastuksen kohteen ja tarkoituksen kannalta, ja saako komissio ottaa kopiot mukaansa etsiäkseen niistä myöhemmin Brysselin (Belgia) tiloissa tarkastuksen kohteen ja tarkoituksen kannalta merkityksellisiä seikkoja? Tämä on tiivistetysti se oikeuskysymys, jota unionin tuomioistuimen on tutkittava käsiteltävän valituksen yhteydessä. ( 3 )

2.

Sen taustalla on sähkökaapelialaa koskeva kartellimenettely, jonka yhteydessä komissio määräsi 2.4.2014 tekemällään päätöksellä seuraamuksia maanalaisten ja merenalaisten suurjännitekaapeleiden ja erittäin suurelle jännitteelle tarkoitettujen kaapeleiden suurimmille eurooppalaisille, japanilaisille ja eteläkorealaisille valmistajille, joihin kuuluvat myös Nexans France SAS ja Nexans SA, jotka ovat käsiteltävän asian valittajia (jäljempänä yhdessä Nexans tai valittajat), niiden osallistumisesta lähes maailmanlaajuiseen kartelliin (jäljempänä riidanalainen päätös). ( 4 )

3.

Asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt unionin yleinen tuomioistuin on 12.7.2018 antamallaan tuomiolla (jäljempänä valituksenalainen tuomio) hylännyt Nexansin riidanalaisesta päätöksestä nostaman kanteen. ( 5 ) Nexans väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on sen lisäksi, että se on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan komission toimivaltuuksia tarkastusmenettelyssä, käyttänyt väärin ja puutteellisesti sille annettua täyttä harkintavaltaa, joka koskee komission vahvistamaa sakkoa.

4.

Tuomiolla, jonka unionin tuomioistuin antaa tässä muutoksenhakumenettelyssä, on huomattava merkitys kartellioikeudellisiin tarkastuksiin liittyvän komission tulevan hallinnollisen käytännön kannalta.

5.

Käsiteltävässä asiassa sovellettavat oikeussäännöt sisältyvät SEUT 101 artiklaan ja asetukseen N:o 1/2003.

6.

Asetuksen N:o 1/2003 20 artiklassa, jonka otsikko on ”Komission tarkastusvaltuudet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Hoitaakseen tällä asetuksella sille annetut tehtävät komissio voi toteuttaa kaikki tarvittavat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä.

2.   Virkamiehillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus

4.   Yritysten ja yritysten yhteenliittymien on suostuttava komission päätöksellään määräämiin tarkastuksiin. Päätöksessä on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus, määrättävä tarkastuksen aloituspäivä, ilmoitettava 23 artiklassa ja 24 artiklassa säädetyt seuraamukset sekä mainittava oikeus hakea muutosta päätökseen [unionin] tuomioistuimelta. Komissio tekee kyseiset päätökset kuultuaan sen jäsenvaltion kilpailuviranomaista, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.”

7.

Asetuksen N:o 1/2003 21 artiklassa, jonka otsikko on ”Muiden tilojen tarkastaminen”, 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos voidaan perustellusti epäillä, että kirjanpitoa ja muita liiketoimintaan ja tarkastuksen kohteeseen liittyviä asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä todistettaessa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan vakavaa rikkomista, säilytetään muissa tiloissa, alueilla ja kulkuneuvoissa, asianomaisten yritysten tai yritysten yhteenliittymien johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien yksityisasunnot mukaan lukien, komissio voi päätöksen nojalla määrätä tarkastuksen tekemisestä kyseisissä tiloissa, alueilla ja kulkuneuvoissa.

– –

4.   Virkamiehillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määrätyn tarkastuksen, on 20 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa esitetyt valtuudet. – –”

8.

ABB toi lokakuussa 2008 komission tietoon kilpailua rajoittavia toimintatapoja maanalaisten ja merenalaisten sähkökaapeleiden markkinoilla. ( 6 )

9.

Tämän seurauksena komissio määräsi 9.1.2009 tekemällään päätöksellä K(2009) 92/1, että Nexansin ja kaikkien suoraan tai välillisesti sen määräysvallassa olevien yritysten on suostuttava tarkastukseen asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti (jäljempänä tarkastuspäätös). ( 7 ) Komissio suoritti 28.–30.1.2009 ja 3.2.2009 tarkastuksen Nexans Francen toimitiloissa ( 8 ) ja otti sen yhteydessä kopioita määrätyistä tiedoista, jotka se tutki vasta myöhemmin Brysselissä. ( 9 )

10.

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi asiassa Nexans France ja Nexans v. komissio 14.11.2012 antamallaan tuomiolla ( 10 ) Nexansia koskevan tarkastuspäätöksen, siltä osin kuin se koski muita sähkökaapeleita kuin merenalaisia ja maanalaisia suurjännitekaapeleita sekä näihin muihin kaapeleihin liittyvää materiaalia, ja hylkäsi kanteen muilta osin. Nexansin tästä tuomiosta tekemä valitus ei menestynyt. ( 11 ) Näissä tuomioissa ei käsitelty tässä asiassa esiin nousseita kysymyksiä komission menettelyn laillisuudesta tarkastuksen aikana. ( 12 )

11.

Komissio teki riidanalaisen päätöksen 2.4.2014. Sen mukaan suurimmat eurooppalaiset, japanilaiset ja eteläkorealaiset vedenalaisten ja maanalaisten sähkökaapeleiden valmistajat osallistuivat eri ajanjaksoilla helmikuusta 1999 tammikuun 2009 loppuun saakka maanalaisten ja/tai merenalaisten suurjännitekaapeleiden ja erittäin suurelle jännitteelle tarkoitettujen kaapeleiden alan kartelliin, joka muodostui kahdesta kokoonpanosta: yhtäältä ”kartellin A/R‑kokoonpanosta”, johon kuuluivat eurooppalaiset, japanilaiset ja eteläkorealaiset yritykset ja jonka tavoitteena oli alueiden ja asiakkaiden jakaminen näiden valmistajien kesken, ja toisaalta ”kartellin eurooppalaisesta kokoonpanosta”, jossa eurooppalaiset valmistajat jakoivat alueet ja asiakkaat ”kansallisella alueellaan”. ( 13 )

12.

Rikkomisen, jolla pyrittiin markkinoiden jakamiseen, vakavuuden vuoksi komissio vahvisti sakon perusmäärän laskemiseksi 15 prosentin osuuden huomioon otettavasta myyntiarvosta. Lisäksi komissio korotti vakavuuskerrointa 2 prosenttiyksiköllä kaikkien osallisten osalta yhteenlasketun markkinaosuuden ja kartellin lähes maailmanlaajuisen, muun muassa koko Euroopan talousalueen (ETA) kattavan ulottuvuuden vuoksi. Komissio katsoi myös, että eurooppalaisten yritysten toiminta oli vahingollisempaa kuin muiden yritysten toiminta, sillä kartellin A/R‑kokoonpanoon osallistumisen lisäksi eurooppalaiset yritykset olivat jakaneet keskenään hankkeita kartellin eurooppalaisen kokoonpanon puitteissa. Näin ollen komissio korotti rikkomisen vakavuuden vuoksi huomioon otettavaksi osuutta myyntiarvosta vielä 2 prosenttiyksiköllä eurooppalaisten yritysten osalta. ( 14 )

13.

Nexans nosti riidanalaisesta päätöksestä 17.6.2014 kumoamiskanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 12.7.2018 antamallaan valituksenalaisella tuomiolla ja velvoitti Nexansin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14.

Nexans on hakenut muutosta valituksenalaiseen tuomioon 24.9.2018 päivätyllä valituskirjelmällä.

15.

Nexans vaatii, että unionin tuomioistuin

16.

Komissio puolestaan vaatii, että unionin tuomioistuin

17.

Valitusta on käsitelty unionin tuomioistuimessa kirjallisesti ja 16.10.2019 suullisesti.

18.

Nexans on esittänyt yhteensä viisi valitusperustetta, joista kolme ensimmäistä koskevat komission tarkastusvaltuuksia kartellimenettelyssä (jäljempänä A kohta). Kaksi viimeistä valitusperustetta koskevat sakon vahvistamista (jäljempänä B kohta).

19.

Käsiteltävä valitus nostaa, siltä osin kuin on nähtävissä, ensimmäisen kerran esiin kysymyksen siitä, annetaanko asetuksessa N:o 1/2003 komissiolle kartellioikeudellisen tarkastuksen yhteydessä toimivalta paitsi tarkastella alkuperäisiä tietoja ja tutkia niitä asianomaisen yrityksen tiloissa, myös toimivalta kopioida tietoja ja etsiä niistä myöhemmin Brysselin tiloissa kyseisen tarkastuksen kohteen ja tarkoituksen kannalta merkityksellisiä asiakirjoja, jotka lopuksi liitetään asiakirja-aineistoon.

20.

Tämä oli käsiteltävässä asiassa komission menettelytapa, jonka unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt valituksenalaisessa tuomiossa. Nexans väittää ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tältä osin tehnyt erilaisia oikeudellisia virheitä.

21.

Nexans moittii yhtäältä sitä, että komissio kopioi tietoja tutkimatta ensin sitä, että ne olivat merkityksellisiä tarkastuksen kohteen ja tarkoituksen kannalta (ensimmäinen valitusperuste). Toisaalta Nexans katsoo, että komissiolla ei oikeusperustan puuttumisen vuoksi ollut toimivaltaa jatkaa tarkastusta yrityksen tilojen ulkopuolella Brysselissä (toinen valitusperuste). Myöskään tarkastuspäätös ei Nexansin mukaan sisältänyt tällaista toimivaltaa (kolmas valitusperuste).

22.

Ennen näiden valitusperusteiden käsittelyä on hyödyllistä kuvailla lyhyesti sitä, kuinka komission tarkastus tosiasiallisesti suoritettiin ja kopioituja tietoja sen jälkeen tutkittiin käsiteltävässä tapauksessa.

23.

Valituksenalaisen tuomion 42–47 kohdassa ( 15 ) esitettyjen unionin yleisen tuomioistuimen toteamusten, joita Nexans ei valituksessaan kiistä, mukaan tarkastus, jonka komissio suoritti keskiviikon 28.1.2009 ja perjantain 30.1.2009 välisenä aikana sekä tiistaina 3.2.2009 Nexans Francen toimitiloissa, sekä tämän tarkastuksen yhteydessä kopioitujen tietojen tutkiminen myöhemmin komission tiloissa Brysselissä tapahtuivat seuraavasti:

24.

Saavuttuaan Nexansiin tarkastajat ilmoittivat haluavansa tutkia tiettyjen työntekijöiden, eli R:n, B:n ja J:n, asiakirjat ja tietokoneet. J. oli tässä vaiheessa kuitenkin matkoilla. Sitten komissio teki sen käyttöön annetussa kokoushuoneessa alkuperäistä vastaavat jäljennökset R:n, B:n ja D:n tietokoneiden kiintolevyistä laillisen tietoteknisen tarkastusteknologian (jäljempänä FIT‑teknologia) avulla etsiäkseen niistä avainsanoja indeksoinnin perusteella. Indeksoinnin oli määrä valmistua seuraavana päivänä. Ensimmäisen päivän päätteeksi komissio sinetöi J:n työhuoneen ja kokoushuoneen. Komissio jatkoi toisena tarkastuspäivänä tietojen etsimistä näistä jäljennöksistä. Komission käyttöön annettu kokoushuone sinetöitiin tämänkin päivän päätteeksi.

25.

J:n tietokonetta päästiin tutkimaan vasta hänen palattuaan lomalta tarkastuksen kolmantena päivänä eli perjantaina 30.1.2009. Tämän tietokoneen sisällöstä ei aluksi valmistettu alkuperäistä vastaavaa jäljennöstä. FIT‑teknologiaa käyttämällä voitiin kuitenkin tutkia tiedostoja, asiakirjoja ja sähköposteja, jotka oli poistettu tämän tietokoneen kiintolevyltä, ja todeta, että ne olivat asian tutkimisen kannalta merkityksellisiä. Tarkastajat päättivät ottaa alkuperäistä vastaavan jäljennöksen myös tästä kiintolevystä, mutta tarkastuksen tässä vaiheessa heillä ei kuitenkaan ollut enää riittävästi aikaa valmistaa tällaista jäljennöstä. He päättivät siksi kopioida valikoidut tiedot ja siirtää ne tietoteknisille tietojen tallennusalustoille (jäljempänä tallennusalusta), jotka laitettiin kirjekuoriin, jotka puolestaan sinetöitiin ja vietiin mukana Brysseliin. J:n tietokone ja yksi hänen työhuoneestaan löytynyt tallennusalusta laitettiin Nexans Francen tiloissa olevaan kaappiin, joka sinetöitiin. Tutkimukseen käytettyjen komission tietokoneiden kiintolevyt tyhjennettiin tämän jälkeen, eivätkä ne tämän jälkeen sisältäneet enää yhtäkään tarkastuksen aikana käytettyä tiedostoa.

26.

Komission edustajat palasivat tiistaina 3.2.2009 Nexans Francen toimitiloihin, avasivat sinetöidyn kaapin ja valmistivat J:n tietokoneen kiintolevystä alkuperäistä vastaavat jäljennökset, jotka he veivät sinetöidyissä kirjekuorissa mukanaan Brysseliin.

27.

Sinetöidyt kirjekuoret avattiin komission toimistotiloissa Brysselissä 2.3.2009 Nexansin asianajajien läsnä ollessa. Komissio tutki kirjekuorien sisältämiä tallennusalustoja kahdeksan työpäivää eli 11.3.2009 saakka. Huone, jossa tutkinta suoritettiin, sinetöitiin kunkin päivän päätteeksi ja avattiin jälleen seuraavana päivänä. Tämä tapahtui aina Nexansin asianajajien läsnä ollessa. Tallennusalustoille tallennetut asiakirjat tutkittiin, ja tarkastajat tulostivat paperille ne asiakirjat, joita he pitivät asian tutkimisen kannalta merkityksellisinä. Nexansin asianajajille annettiin toinen paperijäljennös ja luettelo näistä asiakirjoista. Näiden toimenpiteiden päätteeksi niiden tietokoneiden, joilla komission tarkastajat työskentelivät, kiintolevyiltä poistettiin kaikki tiedot.

28.

Valittajat ovat käsiteltävän valituksen yhteydessä myöntäneet, että komissio ei liittänyt asiakirja-aineistoon mitään tietoja tai asiakirjoja tutkimatta niitä ensin. Valittajat eivät myöskään vetoa puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen eivätkä riitauta sitä, että kun Nexansissa kopioituja tietoja tutkittiin komission tiloissa Brysselissä, noudatettiin samoja menettelyllisiä takeita (kuten kaikkien tutkinnan kohteiden sinetöinti ja asianajajien läsnäolo) kuin olisi noudatettu Nexansin omissa toimitiloissa suoritetun tutkimisen yhteydessä. Valittajat katsovat kuitenkin, että komission menettely ei vastannut niitä toimivaltuuksia, jotka tälle elimelle on annettu asetuksessa N:o 1/2003. Näin ollen komissio ylitti toimivaltansa, eikä se, ettei puolustautumisoikeuksia tosiasiassa loukattu, muuta asiaa.

29.

Nexansin kolmessa ensimmäisessä valitusperusteessa on tiivistetysti kyse siitä, saako komissio ottaa tarkastuksen yhteydessä kopioita kiintolevyistä ilman, että kyseiset kiintolevyt ensin tutkitaan ja niistä valitaan ainoastaan asian tutkimisen kannalta merkitykselliset tiedot, ja saako komissio sen jälkeen viedä nämä kopiot omiin tiloihinsa Brysseliin ja tutkia ne siellä. Ensimmäisessä valitusperusteessaan Nexans riitauttaa aluksi erityisesti komission toimivallan ottaa kopioita tiedoista, joiden osalta ei ole ensin tutkittu, että ne ovat merkityksellisiä kyseisen asian tutkimisen kannalta.

30.

Tässä yhteydessä vaikuttaa hyödylliseltä tarkastella erikseen yhtäältä sitä, että tiedoista otetaan kopioita ilman ennakkotutkintaa, ja toisaalta sitä, että nämä kopiot tutkitaan myöhemmin komission tiloissa, vaikka nämä toimet epäilemättä liittyvät läheisesti toisiinsa. On nimittäin täysin mahdollista, että komissio kopioi tietoja – niitä etukäteen tarkastamatta – siksi, että se voi sen jälkeen tutkia niitä yrityksen tiloissa. Myös käsiteltävässä tapauksessa komissio on osittain menetellyt tällä tavoin. ( 16 ) Tällainen menettelytapa erityisesti vapauttaa työpisteitä ja ‑välineitä jälleen käytettäviksi meneillään olevan tarkastuksen aikana.

31.

Ennen ensimmäisen valitusperusteen asiasisällön tarkastelemista on kuitenkin tutkittava kolmea komission esittämää väitettä, jotka liittyvät sen tutkittavaksi ottamiseen ja merkityksellisyyteen asian ratkaisemisen kannalta.

32.

Komissio väittää ensinnäkin, että ensimmäisen valitusperusteen tutkimisedellytykset eivät täyty, koska sillä pyritään ainoastaan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen uudelleen tutkimiseen.

33.

En kuitenkaan pidä tätä väitettä vakuuttavana, koska ensimmäisessä oikeusasteessa tutkitut oikeuskysymykset voidaan muutoksenhakumenettelyssä käsitellä uudelleen, kun valittaja riitauttaa sen, kuinka unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut tai soveltanut unionin oikeutta. ( 17 )

34.

Käsiteltävässä asiassa ensimmäisen valitusperusteen kysymys siitä, saako komissio ottaa kopioita kiintolevyistä, joita se ei ole ensin tutkinut, koskee kyseisen elimen toimivaltuuksien ulottuvuutta asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan mukaan ja näin ollen oikeuskysymystä. Valittajien on sen vuoksi toistettava ensimmäisessä oikeusasteessa tältä osin esittämänsä vaatimukset ja tukeuduttava jo silloin esittämiinsä perusteluihin, jotta unionin tuomioistuin voi vastata tähän tulkintakysymykseen.

35.

Tämän jälkeen komissio väittää, että valittajat ovat esittäneet käsiteltävän valituksen yhteydessä ensimmäisen kerran väitteen siitä, että asianajajan ja päämiehen välisen yhteydenpidon luottamuksellisuutta on loukattu.

36.

Myöskään tämä väite ei voi menestyä.

37.

On totta, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 127 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä 190 artiklan kanssa, mukaan muutoksenhakumenettelyssä ei saa vedota uuteen perusteeseen. Tämän tarkoituksena on kuitenkin yksinomaan estää oikeudenkäynnin kohteen laajentaminen siihen nähden, millainen se oli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyjen perusteiden perusteella. ( 18 ) Näin ollen perusteen esittäminen on sallittu, jos sillä vain laajennetaan perustelua, johon on jo vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyssä kannekirjelmässä. ( 19 )

38.

Käsiteltävässä tapauksessa väite, jonka mukaan asiakirjojen kopiointi ilman niiden ennakkotutkintaa voisi loukata asianajajasalaisuuden suojaa, koska sen yhteydessä saatetaan kopioida myös asiakirjoja, jotka kuuluvat tämän suojan piiriin, on niin läheisessä yhteydessä ensimmäiseen valitusperusteeseen, ettei sitä voida pitää uutena perusteena. Tällä argumentoinnilla pikemminkin täydennetään sellaisen menettelytavan riitauttamista, että tietoja kopioidaan ilman ennakkotutkintaa, siihen mahdollisesti liittyvillä seurauksilla.

39.

Lopuksi komissio katsoo, että ensimmäinen valitusperuste on tehoton (”inopérant”), koska valittajat eivät kiistä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 52–59 kohdassa esittämiä toteamuksia. Niiden mukaan tietojen kopiointi on ainoastaan teknisesti välttämätön välivaihe kyseisten tietojen indeksointia varten, ja komissio ei sisällyttänyt mitään asiakirjoja tutkinnan asiakirja-aineistoon tutkimatta etukäteen sitä, että ne olivat tarkastuksen kohteen kannalta merkityksellisiä. Näin ollen komission mukaan jopa sellainen toteamus, että ensin suoritettu kopiointi olisi ollut kielletty, ei voisi johtaa kyseisten todisteiden hyödyntämiskieltoon.

40.

Tämäkin väite on hylättävä.

41.

Ensinnäkin kysymys siitä, onko valitusperuste kokonaan tai osittain tehoton (”inopérant”), viittaa siihen, voiko valitus menestyä sen pohjalta, eikä sitä sen vuoksi voida tarkastella ottamatta huomioon valituksessa esiin tuotujen yksittäisten väitteiden paikkansapitävyyttä. ( 20 )

42.

Toisaalta toteamus, jonka mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa kopioida tietoja tutkimatta niitä etukäteen, voisi vaikuttaa sekä valituksenalaisen tuomion että riidanalaisen päätöksen pätevyyteen. Vaikka komissio sisällyttikin menettelyn päättyessä vain tutkitut asiakirjat tutkinnan asiakirja-aineistoon, tämä ei muuta sitä, että kiintolevyjen laajamittainen kopiointi mahdollisti sen, että kopiot voitiin ottaa mukaan Brysseliin, jossa merkityksellistä todistusaineistoa voitiin löytää. Mikäli alkuperäinen kopiointi ei olisi kuulunut komission toimivaltuuksiin, seuraisi välttämättä kysymys siitä, voitaisiinko niitä todisteita hyödyntää, joihin riidanalainen päätös perustui.

43.

Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen otettava tutkittavaksi ja se voi, mikäli se osoittautuu perustelluksi, johtaa siis sekä valituksenalaisen tuomion että riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.

44.

Nexansin ensimmäisessä valitusperusteessa esittämä pääasiallinen väite nojautuu siihen, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan sanamuodon ja systematiikan perusteella tarkastuksen aikana suoritettavien toimenpiteiden on ehdottomasti noudatettava määrättyä järjestystä. Tämän järjestyksen mukaan nimittäin kaikki tiedot ja asiakirjat, joihin yrityksessä tutustutaan, on ensimmäisessä vaiheessa tutkittava sen osalta, ovatko ne merkityksellisiä kyseisen asian tutkimisen kannalta, ja vasta toisessa vaiheessa saadaan ottaa kopioita ainoastaan niistä tiedoista ja asiakirjoista, jotka on todettu merkityksellisiksi ja jotka näin ollen on liitettävä menettelyn asiakirja-aineistoon.

45.

Unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 52–59 kohdassa hylännyt tämän väitteen sillä perusteella, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdasta ei ilmene, että komission toimivalta ottaa kopioita tarkastettavan yrityksen kirjanpidosta tai liikeasiakirjoista rajoittuisi jo tutkittuihin kirjanpitoon tai liikeasiakirjoihin. Kopioiden ottaminen ilman ennakkotutkintaa pikemminkin kuuluu asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisiin toimivaltuuksiin, mikäli nämä kopiot valmistetaan tarkastuksen asian tutkimiseksi, erityisesti tietojen indeksoimiseksi tietotekniikan avulla, eikä tutkinnan asiakirja-aineistoon lopuksi liitetä muita kuin niitä asiakirjoja, joiden osalta on ensin tutkittu, että ne ovat merkityksellisiä kyseisen tarkastuksen kohteen kannalta.

46.

Näihin toteamuksiin ei sisälly oikeudellista virhettä.

47.

Näin ollen on ensin todettava, että vaikka Nexansin väite, joka koskee asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan sanamuotoa, on vakuuttava siltä osin kuin sillä viitataan kyseisen asetuksen oikeudenkäyntikieliseen versioon eli englantiin samoin kuin eräisiin muihin kieliversioihin, se ei kuitenkaan kestä asetuksen N:o 1/2003 kaikkien kieliversioiden kokonaistarkastelua.

48.

Nexans nimittäin väittää, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan käsitteistä ”tällaisista kirjanpitoasiakirjoista tai muista asiakirjoista” (”such books or records”), sellaisina kuin niitä käytetään kyseisissä kieliversioissa, seuraa, että tämän säännöksen mukainen oikeus ottaa kopioita koskee vain saman kohdan b alakohdassa mainittuja, jo tutkittua kirjanpitoa ja liikeasiakirjoja.

49.

Komissio sitä vastoin katsoo, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan käsitteitä ”tällaisista kirjanpitoasiakirjoista tai muista asiakirjoista”, sellaisina kuin niitä käytetään kyseisissä kieliversioissa, on pikemminkin tulkittava siten, että niillä viitataan saman kohdan b alakohdassa mainittuihin kirjanpitoon ja kaikkiin muihin liikeasiakirjoihin.

50.

Lähemmin tarkasteltuna käy kuitenkin ilmi, että sekä ensimmäinen että myös toinen väite löytävät tukea vain joistakin – mutta ei kaikista – asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan kieliversioista, ja kun näitä kieliversioita tarkastellaan kokonaisuutena, viittaukset kyseiseen säännökseen ovat pikemminkin ristiriitaisia. Ensinnäkin useimmissa ( 21 ) – mutta ei kaikissa ( 22 ) – 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan kieliversioissa käsitteellä ”tämä” tai samankaltaisilla käsitteillä viitataan saman kohdan edeltävään b alakohtaan, ja toiseksi eräissä c alakohdan kieliversioissa vielä toistetaan b alakohdassa käytetty käsite ”liikeasiakirjat”. ( 23 )

51.

Tulkintaa, jonka mukaan asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla saadaan kopioida vain asiakirjat, jotka on ensin tutkittu saman kohdan b alakohdan mukaan, tukee, sikäli kuin on nähtävissä, nimenomaisesti vain 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan portugalinkielisen version sanamuoto, jossa puhutaan ”tutkituista asiakirjoista”. ( 24 ) Koska kaikki muut kieliversiot ovat kuitenkin tältä osin epäselviä, pelkästään portugalinkielisen version sanamuodosta ei voida päätellä tämän säännöksen laatijan tahtoa. ( 25 )

52.

Näissä olosuhteissa on pikemminkin todettava, että pelkästään 20 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan sanamuodosta ei käy ilmi se, koskeeko c alakohdassa säädetty oikeus ottaa kopioita vain b alakohdan mukaan tutkittuja asiakirjoja vai ei. Näin ollen kyseisen säännöksen laatijan tahto on tältä osin pääteltävä ottamalla huomioon sen lainsäädännön systematiikka ja asiayhteys, jonka osa säännös on, sekä tällä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät. ( 26 )

53.

Tältä osin on yhtäältä korostettava, että komissiolle on myönnetty asetuksessa N:o 1/2003 säädetyt tarkastusvaltuudet siinä tarkoituksessa, että komissio voisi suorittaa tehtävänsä, joka on suojella yhteismarkkinoilla käytävää kilpailua vääristymiltä ja määrätä seuraamuksia kilpailusääntöjen mahdollisista rikkomisista yhteismarkkinoilla. ( 27 )

54.

Toisaalta on muistutettava, että vaikka riidanalainen menettely kartellioikeudessa käynnistyy vasta väitetiedoksiannosta, unionin tuomioistuin on nimenomaisesti täsmentänyt, että asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksia on kunnioitettava jo alustavassa tutkintamenettelyssä. Kuten myös unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 80 kohdassa perustellusti todennut, on estettävä se, että puolustautumisoikeudet vaarantuvat peruuttamattomalla tavalla alustavan tutkinnan aikana. Tämä koskee erityisesti tarkastuksia, joilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita yritysten lainvastaisista toimista. ( 28 ) Komission tarkastusvaltuudet ovat sen vuoksi hyvin rajattuja. ( 29 )

55.

Tämän mukaisesti komission tarkastuspäätöksille asetetaan tiukat perusteluvaatimukset. Komission ei tosin tarvitse vielä tässä vaiheessa esittää täydellistä ja tyhjentävää oikeudellista arviointia seikoista, jotka luetaan asianomaisen yrityksen syyksi, ( 30 ) ja komissiolla on myös oikeus etsiä tietolähteitä, jotka eivät vielä ole täysin tiedossa tai joita ei ole kokonaan yksilöity. ( 31 ) Komission on kuitenkin tarkastuspäätöksessään mainittava kulloisenkin tarkastuksen kohde ja tarkoitus, jotta asianomainen yritys voi määritellä yhteistyövelvollisuutensa laajuuden ja samanaikaisesti säilyttää puolustautumisoikeutensa. ( 32 ) Näin ollen komission on tarkastuspäätöksessään aina mainittava mahdollisimman täsmällisesti etsinnän kohteesta ja niistä seikoista, joihin tarkastus kohdistuu, eikä se voi missään tapauksessa suorittaa tutkimuksia umpimähkään ilman konkreettisia epäilyjä (niin kutsuttu kalastelu tai ”fishing expedition”). ( 33 )

56.

Komissio voi näin ollen tarkastuksen puitteissa etsiä vain asiakirjoja, jotka ovat merkityksellisiä tarkastuspäätöksessä mainitun kohteen ja tarkoituksen kannalta, ja myös liittää vain tällaisia asiakirjoja asiakirja-aineistoon ja käyttää niitä myöhemmin todisteina. Vain näin voidaan varmistaa, ettei liitännäisessä kartellimenettelyssä vedota todisteisiin, joiden hankkimisessa on loukattu asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeuksia. ( 34 ) Sen vuoksi myös sattumalta saatuja todisteita, joita komissio löytää tarkastuksen yhteydessä ja jotka koskevat muuta kuin kyseisen tarkastuksen kohdetta, saadaan käyttää vain tukemaan alustavaa epäilyä ja uuden tutkinnan – jossa on toinen kohde – aloittamista. ( 35 )

57.

Tätä taustaa vasten on kylläkin selvää, että komissio ei voi liittää asiakirjoja asiakirja-aineistoon ja käyttää niitä sen jälkeen todisteina tutkimatta ensin sitä, että asiakirjat ovat merkityksellisiä kyseisen tarkastuksen kohteen kannalta. Muutoin kaikki asianomaisille yrityksille myönnetyt menettelylliset takeet menettäisivät merkityksensä, ja mikään ei estäisi laittomasti hankitun todistusaineiston käyttämistä.

58.

Asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan systematiikasta ilmenee tältä osin looginen järjestys, jonka mukaan tarkastukseen kuuluvat menettelyvaiheet on suoritettava, eli tietojen ja asiakirjojen merkityksellisyys kyseisen tarkastuksen kohteen kannalta on tutkittava aina ennen kuin ne voidaan liittää komission asiakirja-aineistoon. Toisin kuin Nexans väittää, 20 artiklan 2 kohdasta ei kuitenkaan käy ilmi pakottavaa kronologista järjestystä, jonka mukaan tiedot olisi aina tarkastettava ennen niiden kopiointia. Tilanne on tämä erityisesti silloin, kun kopiot otetaan ensin yksinomaan niiden tutkintatarkoituksiin.

59.

Tällaisessa tilanteessa sitä, että komissiolta evättäisiin mahdollisuus kopioida tietoja ilman niiden ennakkotutkintaa, olisi pidettävä komission toimivaltuuksien suhteettomana rajoittamisena, mikäli varmistetaan, että kyseessä on vain tekninen välivaihe näiden tietojen tutkimisessa ja että asiakirja-aineistoon liitetään loppujen lopuksi vain asiakirjat, jotka on ensin tutkittu. Valittajat eivät kiistä sitä, että käsiteltävässä tapauksessa meneteltiin tällä tavalla. ( 36 )

60.

On totta, että tarkastus merkitsee puuttumista yrityksen yksityisyydensuojaan, ja vaatimus, joka koskee suojaa sellaisilta julkisen vallan toimilta luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön yksityiselämän piirissä, jotka ovat mielivaltaisia tai suhteettomia, on unionin oikeuden yleinen periaate, ( 37 ) joka on nykyisin kodifioitu perusoikeuskirjan 7 artiklaan.

61.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että komissiolle asetuksen N:o 1/2003 20 artiklassa myönnettyjä toimivaltuuksia olisi, kuten Nexans väittää, sellaisinaan tulkittava suppeasti. Näitä valtuuksia on pikemminkin tulkittava ja käytettävä niin, että asianomaisen yrityksen oikeudet voidaan taata. Rajoitukset, jotka koskevat komission toimivaltuuksien käyttämistä tässä yhteydessä, eivät nimittäin ole itsetarkoitus, vaan niillä pyritään varmistamaan näiden oikeuksien kunnioittaminen. ( 38 )

62.

Puolustautumisoikeudet ja muut oikeudet, kuten Nexansin mainitsema asianajajasalaisuuden suoja tai yksityisyydensuoja, johon on vedottu rinnakkaisessa asiassa Prysmian ja Prysmian Cavi e Sistemi v. komissio, ( 39 ) kuitenkin taataan, vaikka komissio – kuten käsiteltävässä asiassa – kopioi tietoja tutkimatta niitä etukäteen, kunhan näiden tietojen merkityksellisyys tarkastuksen kohteen kannalta tutkitaan sillä tavalla, että asianomaisen yrityksen puolustautumista koskevat takeet turvataan, eli erityisesti yksinomaan kyseisen yrityksen asianajajien läsnä ollessa, ennen kuin merkityksellisiksi todetut asiakirjat liitetään asiakirja-aineistoon ja muut kopioidut tiedot poistetaan.

63.

Nimittäin siinäkin tapauksessa, että liiketoimintaan tarkoitetuilta kiintolevyiltä löytyy myös yksityisiä tai asianajajasalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka ensimmäisessä vaiheessa kopioidaan muiden tietojen mukana, kopioinnin jälkeen suoritettavan lajittelun yhteydessä todistusaineistona kyseeseen tulevat asiakirjat erotetaan muista tiedoista, jotka poistetaan, kuten myös käsiteltävässä asiassa tapahtui. ( 40 ) Näin ollen kopiointia, joka suoritetaan tietojen lajittelua varten, ei voida pitää merkittävämpänä puuttumisena kuin tietojen lajittelu sellaisenaan.

64.

Toisin kuin valittajat epäsuorasti väittävät, komissio ei, kuten se on kenenkään kiistämättä todennut, myöskään ”imuroinut” mielivaltaisesti kaikkia Nexansin tallennusalustoilla ja ‑laitteilla olevia tietoja erittelemättä ja umpimähkään valtavan tiedostoimurin tavoin. Komissio sen sijaan kopioi ainoastaan ne tiedot, joiden osalta voitiin etukäteen päätellä, että ne voivat olla merkityksellisiä tarkastuksen kohteen kannalta siksi, että ne olivat sellaisten henkilöiden tietokoneissa tai tallennusalustoilla, joilla oli merkittävä asema epäillyssä rikkomisessa, jota tarkastuksessa tutkittiin. ( 41 )

65.

Kuten komissio myös perustellusti toteaa, tietojen indeksointi tietotekniikan avulla ja indeksoitujen tietojen lajittelu sen jälkeen voivat lisäksi viedä huomattavan paljon aikaa. Tätä korostaa erityisesti se, että nykyisin yritykset tallentavat suuria tietomääriä sähköisesti. Näin ollen vaikuttaa täysin järkevältä kopioida tietoja sen vuoksi, että laitteet tai tallennusalustat, joille nämä tiedot on alun perin tallennettu, saadaan heti takaisin käyttöön eikä niille pääsy ole estetty koko tarkastuksen ajan.

66.

Tämän perusteella yleistä kieltoa kopioida tietoja tutkimatta niitä etukäteen on pidettävä komissiolle myönnettyjen tarkastusvaltuuksien epätarkoituksenmukaisena ja näin ollen perusteettomana hankaloittamisena, joka ylittää sen, mikä on tarpeen asianomaisen yrityksen oikeuksien kunnioittamiseksi. Tällainen kielto rajoittaisi liiallisesti tarkastuksen, joka on tarpeellinen väline osana sitä tehtävää, joka komissiolla on perustamissopimuksen noudattamisen vartijana kilpailuoikeuden alalla, tehokasta vaikutusta. ( 42 )

67.

Yhteenvetona on näin ollen todettava, että komissiolla on asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan oikeus kopioida tietoja välivaiheena ennen kyseisten tietojen tutkimista edellyttäen, että sitä on pidettävä tarkoituksenmukaisena kulloisenkin tarkastuksen suorittamisen kannalta, asiakirja-aineistoon ei lopuksi liitetä mitään sellaisia tietoja, joiden osalta ei ole ensin tutkittu, että ne ovat merkityksellisiä kyseisen tarkastuksen kohteen kannalta, ja kaikki muut tiedot poistetaan tämän lajittelun jälkeen. Jos nämä seikat voidaan varmistaa, ei ole perusteltua vaatia komissiota osoittamaan, että tietojen kopiointi oli paitsi tarkoituksenmukaista myös välttämätöntä siksi, että tarkastuksen suorittaminen ilman tietojen edeltävää kopiointia olisi ollut mahdotonta.

68.

Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

69.

Edellä esitetyt päätelmät eivät kuitenkaan vastaa kysymykseen siitä, onko komission tutkittava kopioidut tiedot yrityksen tiloissa, vai saako se tutkia nämä tiedot omissa tiloissaan Brysselissä.

70.

Toisessa ja kolmannessa valitusperusteessaan valittajat riitauttavat sen, että tietoja tutkittiin komission tiloissa, ja tukeutuvat, erityisesti asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuodon perusteella, kyseisen säännöksen laajasta tulkinnasta johtuvaan järjestelmälliseen epäjohdonmukaisuuteen sekä itse tarkastuspäätöksen sanamuotoon.

71.

Unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 60–64 kohdassa olennaisilta osin hylännyt Nexansin väitteen siitä, ettei komissiolla ollut toimivaltaa tutkia yrityksessä suoritetun tarkastuksen yhteydessä kopioituja tietoja myöhemmin Brysselin tiloissaan, sillä perusteella, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan b alakohdasta ei ilmene, että yrityksen kirjanpito ja muut liikeasiakirjat olisi tutkittava yksinomaan yrityksen tiloissa. Komission on tämän säännöksen mukaan, tutkiessaan asiakirjoja omissa tiloissaan, pikemminkin noudatettava tarkastettavaan yritykseen nähden samoja takeita kuin ne, joita sen on noudatettava yrityksen tiloissa suoritettavan tarkastuksen aikana, kuten käsiteltävässä asiassa tapahtui.

72.

Näihinkään päätelmiin ei liity oikeudellista virhettä.

73.

Asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, jonka mukaan komissio ”voi toteuttaa kaikki tarvittavat tarkastukset yrityksessä – –”, on ensin todettava, että siitä ei Nexansin näkemyksestä poiketen voida päätellä, että koko tarkastus on ehdottomasti suoritettava yrityksen tiloissa.

74.

On totta, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 1 kohdassa käytetty käsite ”yrityksessä” viittaa tarkastettavan yrityksen tiloihin. Se on kuitenkin vain johdonmukaista, koska tarkastus aloitetaan aina yrityksen tiloissa. Tämä muotoilu ei kuitenkaan sulje pois sitä, että myöhemmin voidaan komission tiloissa tutkia, ovatko yrityksen tiloissa kopioidut tiedot merkityksellisiä kyseisen tarkastuksen kohteen kannalta.

75.

Sama koskee asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan systematiikkaa. Tästä systematiikasta tosin käy ilmi, että lainsäätäjä on kyseisellä säännöksellä halunnut myöntää komissiolle tarpeelliset toimivaltuudet (tiloihin pääsy, asiakirjojen tutkiminen, kopioiden ottaminen, tilojen ja asiakirjojen sinetöinti ja tietojen pyytäminen yrityksen edustajilta) tarkastuksen suorittamiseksi asianomaisen yrityksen tiloissa. Sekään ei kuitenkaan sulje pois sitä, että yrityksen tiloissa aloitettua tarkastusta voidaan jatkaa komission tiloissa.

76.

Ei ole nimittäin nähtävissä, että tarkastuksen jatkaminen komission tiloissa merkitsisi, verrattuna yrityksen tiloissa suoritettavaan tarkastukseen, sellaista ylimääräistä puuttumista asianomaisen yrityksen oikeuksiin, joka olisi niin vakavaa, että toimivallasta olisi siltä osin säädettävä nimenomaisesti eikä sitä voitaisi johtaa implisiittisesti asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä toimivaltuuksista, kun niitä tulkitaan asianomaisen yrityksen oikeuksien suojelutarpeen valossa.

77.

Näin on erityisesti sen vuoksi, että asetuksessa N:o 1/2003 säädettyjen toimivaltuuksien tarkoituksena on, kuten edellä on jo mainittu, antaa komissiolle mahdollisuus torjua tehokkaasti kilpailunvastaisia menettelytapoja. ( 43 ) Varsinkin kun otetaan huomioon se, että yritysten valmistamien ja tallentamien sähköisten tietojen määrä on lisääntynyt huomattavasti asetuksen N:o 1/2003 voimaantulon jälkeen, voidaan pitää täysin perusteltuna sitä, että komissio voi suorittaa tällaisten tietojen aikaa vievän tutkimisen omissa tiloissaan, jotta komission henkilöstöä ei sidota tarpeettomasti tarkastettavan yrityksen tiloihin, kun yrityksen tiloissa tutkimisesta voi myös aiheutua korkeita kustannuksia.

78.

Tätä taustaa varten ei ole perusteltua rajata komission toimivaltaa tutkia tietoja omissa tiloissaan niihin tilanteisiin, joissa kyseisten tietojen tutkiminen yrityksen tiloissa on esimerkiksi teknisistä syistä mahdotonta. Sellaisen komission menettelyn, jossa tietoja tutkitaan sen omissa tiloissa eikä asianomaisen yrityksen tiloissa, on kuitenkin, konkreettisen tapauksen olosuhteet huomioiden, oltava tarkoituksenmukainen ja oikeutettu esimerkiksi sen vuoksi, että vaikka komissio on jo jonkin aikaa suorittanut tarkastusta yrityksen tiloissa, vielä hyvin monia tietoja on tutkittava.

79.

Käsiteltävässä tapauksessa menettelyn oikeuttaa myös se, että kyseiset tiedot olivat yrityksessä saatavilla vasta tarkastuksen loppupuolella. ( 44 ) Vastaavasti tietojen tutkimista komission tiloissa voidaan pitää perustellumpana silloin, kun yritystä – kuten käsiteltävässä tapauksessa – edustavat Brysseliin sijoittautuneet asianajajat, jotka voivat olla läsnä tietojen tutkimisessa ilman merkittävää vaivannäköä.

80.

Valittajat eivät sitä vastoin esitä mitään seikkoja, jotka olisivat omiaan osoittamaan, ettei käsiteltävässä tapauksessa ollut tarkoituksenmukaista jatkaa tarkastuksen suorittamista komission tiloissa, vaan väittävät, että tämä johtui ainoastaan komission ”mukavuudenhalusta”.

81.

Kuten edellä tarkastellun tietojen kopioinnin osalta, ( 45 ) myös silloin, kun näitä tietoja tutkitaan komission tiloissa, ratkaisevaa on se, että tämä menettelytapa ei loukkaa asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeuksia.

82.

Tältä osin komission on tietoja omissa tiloissaan tutkiessaan noudatettava, kuten unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa perustellusti todennut, asianomaiseen yritykseen nähden samoja menettelyllisiä takeita kuin ne, joita on noudatettava yrityksen omissa tiloissa suoritettavassa tarkastuksessa. Kuten edellä on esitetty, tarkastuksessa on nimittäin olennaista se, että vain asiakirjat, joiden osalta voidaan osoittaa, että ne ovat merkityksellisiä tarkastuspäätöksessä mainitun kohteen ja tarkoituksen kannalta, liitetään asiakirja-aineistoon, sillä vain näin voidaan taata, että myöhemmässä menettelyssä ei käytetä todistusaineistoa, jonka hankkimisessa on loukattu asianomaisen yrityksen oikeuksia. ( 46 ) Tältä osin on välttämätöntä, että kyseisen yrityksen asianajajat ovat läsnä jatkuvasti, kun komissio tutkii kaikkia näitä tietoja ja asiakirjoja, ja että he voivat tarkastaa, mitkä asiakirjat komissio toteaa merkityksellisiksi.

83.

Se, että komissio ottaa yrityksessä kopioituja tietoja mukaansa Brysseliin ja tutkii niitä siellä, ei saa missään tapauksessa johtaa siihen, että kyseiset tiedot viedään pois asianomaisen yrityksen määräysvallasta ja että komissio tutustuu niihin sopivaksi katsomallaan tavalla. Sen sijaan on varmistettava, että komissio kuljettaa tiedot sinetöityinä ja tutkii niitä myöhemmin yksinomaan yrityksen asianajajien läsnä ollessa, kuten on ollut asian laita käsiteltävässä tapauksessa. ( 47 ) Lisäksi tietojen sinetöity kuljetus muodostaa, kuten komissio on suullisessa käsittelyssä perustellusti todennut, jatkumon yrityksen tiloissa aloitetun ja komission tiloissa jatketun tarkastuksen välillä.

84.

Lisäksi tarkastettavan yrityksen puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen mukaista ei olisi myöskään se, että komission tiloissa Brysselissä suoritettava tarkastus aiheuttaisi asianomaiselle yritykselle suhteettomia rasituksia tai kustannuksia. On totta, että yrityksillä on tietty yhteistyövelvollisuus komission suorittamien tarkastusten yhteydessä. Komission asettamien yhteistyövaatimusten on kuitenkin oltava asianmukaisia, eikä niiden seurauksena saa olla yrityksen tarpeeton rasittaminen. ( 48 )

85.

Tässä yhteydessä Nexans väittää, että jotta komissio voisi tutkia Brysselin tiloissaan yrityksessä kopioituja tietoja asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti, myös saman kohdan e alakohdassa säädettyä komission oikeutta pyytää selvityksiä tarkastettavan yrityksen henkilöstöltä olisi sovellettava komission tiloissa. Tämä on kuitenkin ristiriidassa komission tutkintavaltuuksia koskevan tyhjentävän sääntelyn kanssa.

86.

Kun tarkastellaan aikaisemman asetuksen N:o 17 ( 49 ) 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöstä, on todettava, että siinä oleva ilmaisu, jonka mukaan suulliset selvitykset on vaadittava ”paikalla”, on jätetty pois asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan e alakohdasta. Tätä taustaa vasten yrityksen henkilöstön kuulemista Brysselissä ei tämän säännöksen perusteella voida sinänsä pitää pois suljettuna. Tämä edellyttää kuitenkin, ettei siitä aiheudu yritykselle suhteetonta vaivannäköä.

87.

Vastaavasti siitä, että asianomaisen yrityksen asianajajien on oltava läsnä komission tiloissa Brysselissä tarkastuksen aikana, ja erityisesti kustannuksista, joita siihen liittyy, ei saa aiheutua yritykselle suhteetonta rasitusta verrattuna yrityksen omissa tiloissa suoritettavaan tarkastukseen.

88.

Nexans ei käsiteltävässä asiassa kuitenkaan esitä mitään seikkoja, joista kävisi ilmi, että komission tiloissa suoritettu tarkastus olisi rasittanut yritystä suhteettomasti, eikä muitakaan vastaavia seikkoja ole nähtävissä.

89.

Myöskään asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinta, jonka mukaan komissio voi jatkaa tarkastusta omissa tiloissaan, ei – toisin kuin Nexans väittää – ole ristiriidassa saman asetuksen muiden säännösten kanssa.

90.

Nexansin mukaan asetuksen N:o 1/2003 21 artiklan 4 kohta, jossa ”muiden tilojen” tarkastamisen osalta viitataan asetuksen 20 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa säädettyihin toimivaltuuksiin, menettäisi merkityksensä, jos jo 20 artiklan perusteella voitaisiin päätellä, että komissiolla on toimivalta tutkia asiakirjoja yrityksen tilojen ulkopuolella.

91.

Kuten komissio perustellusti toteaa, asetuksen N:o 1/2003 21 artikla koskee kuitenkin täysin toisenlaista tilannetta kuin mistä on kyse saman asetuksen 20 artiklan mukaisessa tarkastuksessa. Komissiolle nimittäin annetaan 21 artiklassa oikeus suorittaa tarkastuksia ja kerätä todistusaineistoa muissa kuin yrityksen tiloissa, kuten yrityksen henkilöstön yksityisasunnoissa tai kulkuneuvoissa, ja viitataan tältä osin 20 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa säädettyihin toimivaltuuksiin. Sellaisella 20 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkinnalla, jonka mukaan yrityksessä saman kohdan c alakohdan nojalla kopioitujen tietojen tutkimista voidaan jatkaa yrityksen tilojen ulkopuolella, ei näin ollen ole mitään vaikutusta asetuksen N:o 1/2003 21 artiklan soveltamisalaan.

92.

Lopuksi on näin ollen todettava, että komissiolla on asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan toimivalta tutkia yrityksen tiloissa suoritetun tarkastuksen yhteydessä kopioituja tietoja myöhemmin omissa tiloissaan, mikäli sitä on kyseisen tarkastuksen suorittamisen kannalta pidettävä tarkoituksenmukaisena ja tarkastettavan yrityksen puolustautumista koskevat takeet turvataan samalla tavoin kuin yrityksen omissa tiloissa suoritettavassa tarkastuksessa. Jos nämä seikat voidaan varmistaa, ei ole myöskään perusteltua vaatia komissiota osoittamaan, että tarkastuksen suorittaminen olisi ollut täysin mahdotonta yrityksen tiloissa.

93.

Edellä esitetyn perusteella myös toinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

94.

Valittajat väittävät kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen siltä osin kuin se on hylännyt valittajien väitteen siitä, että tarkastuspäätöksen sanamuodosta ilmenee, että komission tarkastusvaltuus oli rajattu Nexansin tiloihin. Tarkastuspäätöksen mukaan nimittäin ”tarkastus voi tapahtua kaikissa yrityksen hallussa olevissa tiloissa ja erityisesti seuraavassa osoitteessa sijaitsevissa toimistoissa: – –”. ( 50 )

95.

Unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa hylännyt tämän väitteen sillä perusteella, että vaikka tarkastuspäätöksestä ilmenee, että tarkastus saattoi tapahtua mainituissa tiloissa, siitä ei kuitenkaan ilmene, että tarkastus oli suoritettava yksinomaan näissä tiloissa. Näin ollen tarkastuspäätöksessä ei suljettu pois komission mahdollisuutta jatkaa tarkastusta Brysselissä.

96.

Toisin kuin Nexans väittää, tämä toteamus ei sisällä oikeudellista virhettä.

97.

Kuten komissio, viitaten unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon Minoan Lines v. komissio, jota myös Nexans siteeraa, perustellusti toteaa, tällaisen merkinnän tarkoituksena on ainoastaan antaa komissiolle oikeus päästä siinä mainitun oikeudellisen yksikön – ja yksinomaan sen – tiloihin. Tämä tarkoittaa, että komissio ei voi tällaisen päätöksen perusteella mennä muuhun kuin siinä mainitun oikeudellisen yksikön tiloihin ja suorittaa siellä tarkastuksia. ( 51 )

98.

Tarkastuspäätöksessä ei näin ollen suljeta pois sitä, että komissio tutkii tässä päätöksessä mainitussa yrityksessä kopioituja tietoja myöhemmin omissa tiloissaan, mikäli tässäkin yhteydessä varmistetaan, kuten käsiteltävässä asiassa tapahtui, ettei tietoja missään vaiheessa oteta pois kyseisen yrityksen määräysvallasta. ( 52 )

99.

Myöskään valittajien väite siitä, että tarkastuspäätös olisi pitänyt tehdä asetuksen N:o 1/2003 21 artiklan eikä 20 artiklan perusteella, jotta siihen olisi sisältynyt komission tiloissa suoritettava tarkastus, ei pidä paikkaansa. Kuten edellä on jo esitetty, ( 53 ) 21 artikla nimittäin koskee tarkastuksen suorittamista muissa tiloissa kuin yrityksen liiketiloissa, eli esimerkiksi yrityksen henkilöstön yksityisasunnoissa tai kulkuneuvoissa, ja kyseessä on näin ollen täysin eri tilanne kuin se, että yrityksen tiloissa 20 artiklan perusteella aloitettua tarkastusta jatketaan komission tiloissa.

100.

Näin ollen myös kolmas valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

101.

Neljännessä ja viidennessä valitusperusteessaan valittajat riitauttavat unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset siltä osin kuin ne koskevat sakon laskentaa. Neljäs valitusperuste koskee unionin yleisen tuomioistuimen täyttä harkintavaltaa komission vahvistaman sakon osalta, kun taas viidennen valitusperusteen kohteena on unionin yleisen tuomioistuimen väitetty arviointivirhe.

102.

Valittajat väittävät neljännessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on sivuuttanut sille SEUT 261 artiklassa ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa annetun täyden harkintavallan komission vahvistaman sakon osalta.

103.

Ensimmäiseksi on todettava, että yksinomaan unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta valvoa sitä, miten komissio on yksittäistapauksessa arvioinut lainvastaisen käyttäytymisen vakavuutta. Valituksen yhteydessä unionin tuomioistuimen suorittaman valvonnan tarkoituksena on yhtäältä tutkia, missä määrin unionin yleinen tuomioistuin on ottanut oikeudellisesti asianmukaisella tavalla huomioon kaikki tekijät, jotka ovat olennaisia arvioitaessa tietyn käyttäytymisen vakavuutta SEUT 101 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan valossa, ja toisaalta tarkastaa, onko unionin yleinen tuomioistuin vastannut oikeudellisesti riittävällä tavalla kaikkiin sakon poistamista tai sakon määrän alentamista koskevan vaatimuksen tueksi esitettyihin väitteisiin. ( 54 )

104.

Valittajien käsityksen mukaan sakon perusmäärää, joka vahvistettiin 15 prosentiksi huomioon otettavasta myyntimäärästä, on alennettava, koska rikkomisella oli valittajien mukaan olemattomia tai vain rajoitettuja vaikutuksia kyseessä oleviin markkinoihin. Unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 156 kohdassa kuitenkin viitannut ainoastaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (jäljempänä vuoden 2006 suuntaviivat) ( 55 ) 22 kohtaan, jossa rikkomisen vaikutusta markkinoihin ei mainita sakon määrään vaikuttavana tekijänä. Koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole tutkinut valittajien väitettä eikä käyttänyt sille annettua täyttä harkintavaltaa komission päätöksen osalta, se on tehnyt oikeudellisen virheen.

105.

Tämä väitteen menestyminen riippuu siitä, tukeudutaanko valituksenalaisen tuomion 156 kohdan oikeudenkäyntikieliseen eli englanninkieliseen versioon vai kyseisen kohdan versioon sellaisena kuin se on laadittu unionin yleisen tuomioistuimen työkielellä eli ranskaksi ja kaikkiin muihin valituksenalaisen tuomion kieliversioihin.

106.

Lähtökohtaisesti sen täyden harkintavallan, joka on annettu unionin tuomioistuimille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti, nojalla unionin tuomioistuimilla on pelkän seuraamuksen laillisuutta koskevan valvonnan lisäksi oikeus korvata komission arviointi omalla arvioinnillaan ja siten poistaa määrätty sakko tai uhkasakko taikka alentaa tai korottaa sitä. ( 56 )

107.

Vaikka täyden harkintavallan käyttö ei vastaa viran puolesta suoritettavaa valvontaa, ( 57 ) täyttääkseen perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetut täyteen harkintavaltaan perustuvan valvonnan vaatimukset sakon osalta unionin tuomioistuinten on SEUT 261 ja SEUT 263 artiklan mukaista toimivaltaa käyttäessään tutkittava kaikki oikeudellisia seikkoja tai tosiseikkoja koskevat väitteet, joilla pyritään osoittamaan, että sakon määrä ei ole asianmukainen rikkomisen vakavuuteen ja kestoon nähden. ( 58 )

108.

Mikäli tukeudutaan valituksenalaisen tuomion ranskankieliseen versioon ja sen kaikkiin muihin kieliversioihin englantia lukuun ottamatta, toteamukset, jotka unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt valituksenalaisen tuomion 156 kohdassa, vastaavat, toisin kuin valittajat väittävät, tämän oikeuskäytännön vaatimuksia.

109.

On totta, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 156 kohdassa, viitaten vuoden 2006 suuntaviivojen 22 kohtaan, hylännyt väitteen, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon rikkomisen väitetysti puuttuvat markkinavaikutukset, ja todennut tältä osin, että komissio ei ole tämän kohdan mukaan velvollinen huomioimaan todellista vaikutusta markkinoihin tai sen puuttumista raskauttavana tai lieventävänä tekijänä.

110.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion ranskankielisessä versiossa ja, englantia lukuun ottamatta, kaikissa muissa kieliversioissa kuitenkin todennut, että riittävänä on pikemminkin pidettävä sitä, että – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – komission vahvistamaa huomioon otettavaa osuutta myyntiarvosta voidaan perustella muilla tekijöillä, jotka voivat vaikuttaa vakavuuden määrittämiseen kyseisen säännöksen nojalla, kuten rikkomisen luonteella, kaikkien osapuolten yhteenlasketulla markkinaosuudella ja markkinoiden maantieteellisellä laajuudella.

111.

Näistä toteamuksista käy ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole hylännyt väitettä, joka koskee väitetysti puuttuvia markkinavaikutuksia, pelkästään yleisellä viittauksella vuoden 2006 suuntaviivoihin, kuten Nexans väittää. Ilmaisu ”kuten käsiteltävässä tapauksessa” on pikemminkin osoitus siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut konkreettisessa tapauksessa tekemänsä arvioinnin perusteella, että se osuus myyntiarvosta, jonka komissio on ottanut huomioon sakon perusmäärän vahvistamisessa, on ollut vuoden 2006 suuntaviivoissa mainittujen muiden tekijöiden – kuten rikkomisen luonteen – vuoksi perusteltu riippumatta mahdollisesti puuttuvista markkinavaikutuksista. Koska ranska on unionin yleisen tuomioistuimen työkieli, on katsottava, että ranskankielisessä versiossa oleva ilmaisu ”kuten käsiteltävässä tapauksessa” (”comme en l’occurrence”) on lisätty tietoisesti ja että siinä näin ollen toistuu arviointi, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt käsiteltävässä asiassa.

112.

Unionin yleistä tuomioistuinta ei näin ollen voida moittia siitä, ettei se olisi tutkinut riittävästi Nexansin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä väitteitä ja että se olisi käyttänyt puutteellisesti täyttä harkintavaltaansa, joka koskee komission sakosta tekemää päätöstä. Koska ilmaisu ”kuten käsiteltävässä tapauksessa” kuitenkin puuttuu valituksenalaisen tuomion 156 kohdan englanninkielisestä versiosta, tämän tuomion oikeudenkäyntikielisessä versiossa on oikeudellinen virhe, jonka periaatteessa pitää johtaa tuomion kumoamiseen. Ilman kyseistä ilmaisua ei nimittäin ole nähtävissä, onko unionin yleinen tuomioistuin käyttänyt riittävästi sille kuuluvaa täyttä harkintavaltaa sakon osalta. Sen mukaisesti asia olisi palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen tutkittavaksi. Koska kyseisen ilmaisun puuttuminen ainoastaan valituksenalaisen tuomion englanninkielisestä versiosta kuitenkin ilmeisesti johtuu käännösvirheestä, unionin yleinen tuomioistuin voisi ennen unionin tuomioistuimen antamaa ratkaisua korjata tämän oikeudellisen virheen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 164 artiklan nojalla. Tämä olisi joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin valituksenalaisen tuomion kumoaminen ja asian palauttaminen unionin yleiseen tuomioistuimeen, koska viimeksi mainittu vain pitkittäisi menettelyä tarpeettomasti ja aiheuttaisi lisäkustannuksia, mutta lopputulos pysyisi samana, sillä asian palauttamisen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin hylkäisi kanteen jälleen samalla – nyt ainoastaan oikein käännetyllä – perustelulla. Nexansin oikeussuojan takaamiseksi valituksenalaisen tuomion englanninkielisen version korjaamisesta pitäisi käynnistyä uusi määräaika, jonka kuluessa tuomion korjattuun osaan voidaan hakea muutosta. Vaihtoehtoisesti unionin tuomioistuin voisi nyt käsiteltävässä asiassa asettaa asianosaisille määräajan lausumien muuttamista varten. ( 59 )

113.

Mikäli unionin yleinen tuomioistuin korjaa valituksenalaisen tuomion oikeudenkäyntikielisen version ajoissa ja unionin tuomioistuin voi näin ollen tukeutua siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on todellakin käyttänyt harkintavaltaansa, unionin yleisen tuomioistuimen arviointi suhteessa rikkomisen vakavuuteen on lisäksi sitäkin perustellumpi sen vuoksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan 15 prosentin määrä voi silloin, kun on kyse markkinoiden jakosopimuksista, olla perusteltu pelkästään rikkomisen vakavuuden perusteella, koska tällainen rikkominen kuuluu vuoden 2006 suuntaviivojen 23 kohdassa tarkoitettuihin kaikkein vakavimpiin kilpailunrajoituksiin ja koska kyseinen prosenttimäärä vastaa kaikkein pienintä kerrointa seuraamusten asteikossa, jota tällaisiin rikkomisiin voidaan kyseisten suuntaviivojen mukaan soveltaa. ( 60 ) Tämän mukaisesti unionin tuomioistuin on, tosin vasta valituksenalaisen tuomion antamisen jälkeen, 26.9.2018 antamassaan tuomiossa Philips ja Philips France v. komissio täsmentänyt, että väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole perustellut rikkomuksen vakavuutta, on tehoton, kun komission valitsema vakavuuskerroin on oikeutettu jo rikkomuksen luonteen perusteella. ( 61 )

114.

Edellä esitettyä ei aseta kyseenalaiseksi myöskään unionin tuomioistuimen tuomio Infineon Technologies v. komissio, ( 62 ) johon valittajat ovat painokkaasti viitanneet.

115.

Unionin tuomioistuin on tässä tuomiossa tosin todennut, että unionin yleinen tuomioistuin ei voinut ylittämättä täyden harkintavaltansa rajoja jättää vastaamatta Infineonin esittämään argumenttiin, jonka mukaan komissio oli loukannut suhteellisuusperiaatetta vahvistaessaan määrätyn sakon määrän ottamatta huomioon niiden yhteydenpitojen rajallista lukumäärää, joihin Infineonin väitetään osallistuneen. ( 63 )

116.

Tuomion Infineon Technologies v. komissio erityispiirteenä on kuitenkin, että siinä, toisin kuin tämän ratkaisuehdotuksen 113 kohdassa siteeratussa tuomiossa Philips ja Philips France v. komissio ( 64 ) ja käsiteltävässä asiassa, oli kyse Infineonin oman osallisuuden laajuudesta kyseessä olevaan rikkomiseen ja erityisesti sellaisten lieventävien olosuhteiden huomioon ottamisesta, jotka saattoivat olla perusteena sakon määrän alentamiselle. ( 65 ) Näin ollen, kuten unionin tuomioistuin on nimenomaisesti täsmentänyt, tuomio Infineon Technologies v. komissio ei aseta kyseenalaiseksi tuomiossa Philips ja Philips France v. komissio esitettyjä päätelmiä, jotka on toistettu tämän ratkaisuehdotuksen 113 kohdassa. ( 66 )

117.

Edellä esitetystä seuraa, että – mikäli unionin yleinen tuomioistuin korjaa valituksenalaisen tuomion englanninkielisen version ajoissa – myös neljäs valitusperuste on hylättävä.

118.

Nexansin viides valitusperuste koskee kartellin eurooppalaisen kokoonpanon arviointia suhteessa vahvistettuun sakkoon. Kuten edellä on mainittu, komissio korotti eurooppalaisille yrityksille määrätyn sakon perusmäärää 2 prosenttiyksiköllä, koska komissio katsoi, että sen lisäksi, että markkinat jaettiin eurooppalaisten, japanilaisten ja eteläkorealaisten yritysten kesken (kartellin A/R‑kokoonpano), ne jaettiin myös eurooppalaisten yritysten kesken. ( 67 )

119.

Nexans väitti unionin yleisessä tuomioistuimessa, että kartellin eurooppalaisesta kokoonpanosta ei aiheutunut sellaista lisävahinkoa, joka oikeuttaisi tämän korotuksen. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen.

120.

Nyt käsiteltävänä olevassa valituksessa Nexans riitauttaa ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tätä koskevan toteamuksen valituksenalaisen tuomion 182 kohdassa. Sen mukaan, toisin kuin Nexans väittää, ei ole mitään epäilystä siitä, että merenalaisia ja maanalaisia suurjännitekaapeleita koskevien hankkeiden jakaminen kartellin eurooppalaisen kokoonpanon puitteissa vahvisti kyseisen kartellin A/R‑kokoonpanon ETA:ssa aiheuttamaa kilpailunrajoitusta.

121.

Nexansin mukaan tämä toteamus perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja lisäksi sen perustelut ovat puutteelliset. Sekä komissio että myös unionin yleinen tuomioistuin ovat nimittäin todenneet, että Nexans on esittänyt todisteita siitä, ettei rikkomisella ollut vaikutusta eurooppalaiseen kokonaismyyntiin. Tätä taustaa vasten sakon korottamisen perusteluksi ei riitä se, ettei ole mitään epäilystä siitä, että kartellin eurooppalainen kokoonpano lisäsi kilpailua rajoittavaa vaikutusta. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt arviointivirheen vahvistaessaan sen, että tämä korotus oli perusteltu.

122.

Tämä väite ei ole vakuuttava. Se perustuu osittain myös valituksenalaisen tuomion ilmeisen virheelliseen tulkintaan.

123.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ensinnäkään ole katsonut, että valittajat olisivat osoittaneet sen, että rikkomisella ei ollut vaikutuksia eurooppalaiseen kokonaismyyntiin. Unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 181 kohdassa sen sijaan todennut, että kartellin eurooppalaiseen kokoonpanoon sisältyi lisäsitoumus, joka ulottui kartellin A/R kokoonpanossa olemassa olevia jakamissääntöjä pidemmälle.

124.

Sen perusteella unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 182 kohdassa päätellyt, kuten edellä on esitetty, että ei ole epäilystä siitä, että kartellin eurooppalainen kokoonpano vahvisti entisestään kartellin A/R‑kokoonpanon kilpailua rajoittavaa vaikutusta. Nexans ei riitauta näitä unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia valituksen yhteydessä, eikä mikään myöskään viittaa siihen, että kyseiset toteamukset perustuvat siihen, että Nexansin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

125.

Näin ollen ei yhtäältä ole nähtävissä, miltä osin toteamusta, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 182 kohdassa, ei olisi perusteltu asianmukaisesti.

126.

Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin on myös perustellusti katsonut, että hankkeiden jakaminen eurooppalaisten yritysten kesken lisäsi markkinoiden jakamisen vaikutusta eurooppalaisten, japanilaisten ja eteläkorealaisten yritysten välillä. Molempien kokoonpanojen läheinen yhteys toisiinsa ei nimittäin muuta sitä, että kartellin eurooppalainen kokoonpano sisälsi kartellin A/R‑kokoonpanon ulkopuolisen sitoumuksen, jolla oli itsenäinen tarkoitus. Tämä Euroopan sisäinen jakaminen olisi pitänyt luokitella kilpailua rajoittavaksi myös riippumatta markkinoiden jakamisesta eurooppalaisten, japanilaisten ja eteläkorealaisten yritysten välillä. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksessa, jonka mukaan tästä rikkomista ”tehostavasta” menettelystä voitiin perustellusti määrätä korkeampi sakko, ei näin ollen ole arviointivirhettä.

127.

Myös viides valitusperuste on näin ollen hylättävä.

128.

Koska yhtäkään Nexansin esittämää valitusperustetta ei voida hyväksyä, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

129.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton.

130.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 ja 2 kohdan, luettuna yhdessä 184 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Jos hävinneitä asianosaisia on useita, unionin tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken. Koska komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja valittajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Niiden on vastattava näistä oikeudenkäyntikuluista yhteisvastuullisesti, koska ne ovat tehneet valituksen yhdessä. Olisi kuitenkin kohtuutonta velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka ovat syntyneet neljännen valitusperusteen yhteydessä, sillä kyseinen valitusperuste johtuu unionin tuomioistuimen käännösvirheestä. Tämän valitusperusteen osalta kaikkien asianosaisten olisi ensin vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan. Asianosaisilla on myöhemmin mahdollisuus tutkia, voidaanko unionin tuomioistuimelta tältä osin vaatia vahingonkorvausta.

131.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: