–

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja P. Lacerda,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Talabér-Ritz ja M. Heller,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 8 artiklan 3 alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on Éva Nothartová ja vastaajana Sámson József Boldizsár, jossa kantaja on väittänyt vastaajan loukanneen kantajan oikeutta kuvaan ja äänitteeseen ja jossa Boldizsár on nostanut vastakanteen.

3

Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaan asetuksen tavoitteena on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi se, että otetaan käyttöön ”säännökset, joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt ja varmistaa, että jäsenvaltiossa annetut tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin”.

4

Tämän asetuksen johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

5

Toimivaltasäännökset ovat asetuksen II luvussa.

6

Asetuksen II luvun 1 jaksossa, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, olevan 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

7

Asetuksen N:o 1215/2012 5 artiklan, joka on sen 1 jaksossa, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”

8

Asetuksen II luvussa olevassa 2 jaksossa, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, olevan 7 artiklan 2 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –

9

Tässä samassa 2 jaksossa olevan 8 artiklan 3 alakohdan mukaan on niin, että ”jos henkilöllä on kotipaikka jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne myös – – jos kysymyksessä on vastakanne, joka perustuu samaan sopimukseen tai seikkaan kuin pääkanne, siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on vireillä”.

10

Vuoden 1952 siviiliprosessilain (polgári perrendtartásról szóló 1952. évi III. törvény) 147 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Vastaaja voi nostaa vastakanteen kantajaa vastaan ensimmäisessä oikeusasteessa annettavaa tuomiota edeltävän istunnon päättämiseen saakka, kunhan oikeus, johon vastakanteessa vedotaan, perustuu samaan oikeussuhteeseen kuin kantajan kanne tai liittyy siihen taikka vastakanteen kohteena olevalla velvoitteella voidaan kuitata kantajan kanteessa kyseessä ollut velvoite. – –”

11

Slovakiassa asuva Slovakian kansalainen Eva Nothartová nosti asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdan nojalla kanteen ennakkoratkaisua pyytävässä tuomioistuimessa Tatabányai Törvényszékissä (Tatabányan ylioikeus, Unkari) Unkarissa asuvaa Unkarin kansalaista József Boldizsária vastaan ja vaati tuomioistuinta toteamaan, että hänen oikeuttaan kuvaan ja äänitteeseen on loukattu. Hän väittää, että vastaaja on hänen tietämättään ottanut kuvia ja videotallenteita ja jakanut niitä muun muassa YouTube-sivustolla internetissä.

12

Pääasian vastaaja nosti vastakanteen, jossa hän vaati korvausta ensisijaisesti siitä, että pääasiassa nostetulla kanteella on rajoitettu hänen oikeuttaan jakaa henkisen työnsä tuloksia YouTube-sivustolla, toiseksi siitä, että pääasian kantaja oli viitannut häneen käyttäen erehdyksessä hänen isänsä nimeä loukkaamalla näin hänen nimensä suojaa ja edesmenneen henkilön kunniaa, ja kolmanneksi siitä, että pääasian kantaja oli ilmoittanut hänen autonsa rekisterinumeron ja loukannut näin ”ajoneuvon yksilöintiä koskevien tietojen suojaa”.

13

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasian vastaajan nostama vastakanne ei perustu asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetulla tavalla pääkanteen perusteena olevaan seikkaan.

14

Se katsoo, että jos asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohta on ainoa vastakanteisiin sovellettava säännös, sillä ei ole toimivaltaa käsitellä pääasian vastaajan nostamaa vastakannetta, koska se ei perustu pääkanteen perusteena olevaan seikkaan.

15

Jos taas asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohdassa on kyse ainoastaan niistä vastakanteista, jotka perustuvat samaan sopimukseen tai seikkaan kuin pääkanne, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sillä olisi asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan nojalla kuitenkin toimivalta ratkaista pääasian vastaajan nostama vastakanne.

16

Tatabányai Törvényszék on tämän johdosta päättänyt lykätä asian ratkaisua ja pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

”Jos kyseessä on muihin kuin pääkanteessa kyseessä olleisiin seikkoihin tai sopimukseen perustuva vastakanne,

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kahdesta sellaisesta osasta muodostuvalla kysymyksellään, jotka on syytä käsitellä yhdessä, vastauksen asiallisesti siihen, onko asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että sitä on kaikkien muiden kyseisessä asetuksessa säädettyjen erityistä toimivaltaa koskevien sääntöjen sijasta sovellettava tilanteessa, jossa tuomioistuin, jolla on toimivalta käsitellä väite kantajan persoonallisuusoikeuksien loukkaamisesta valokuvilla ja videotallenteilla, jotka on otettu hänen tietämättään, saa käsiteltäväkseen vastakanteen, jolla vastaaja vaatii sopimukseen perustumattoman vastuun perusteella kantajalta vahingonkorvausta muun muassa siitä, että tämä on rajoittanut vastaajan henkistä työtä, josta pääkanteessa oli kyse.

18

Todettakoon aluksi, että koska asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan ja 8 artiklan 3 alakohdan sanamuoto on olennaisesti sama kuin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 5 artiklan 3 alakohdan ja 6 artiklan 3 alakohdan sanamuoto, unionin tuomioistuimen tulkinta jälkimmäisen asetuksen säännöksistä ja tätä ennen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdystä yleissopimuksesta (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna uusien jäsenvaltioiden liittymisestä tähän yleissopimukseen tämän jälkeen tehdyillä sopimuksilla, pätee asetuksen N:o 1215/2012 vastaavien säännösten osalta (ks. analogisesti tuomio 15.6.2017, Kareda, C‑249/16, EU:C:2017:472, 27 kohta; tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C‑194/16, EU:C:2017:766, 24 kohta ja tuomio 31.1.2018, Hofsoe, C‑106/17, EU:C:2018:50, 36 kohta).

19

Asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaan kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa. Sen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään poikkeuksista tähän yleistä toimivaltaa koskevaan sääntöön, ja nämä poikkeukset on otettu sen II luvun 2–7 jaksoon.

20

Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan tämän osalta, että moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi.

21

Ristiriitaisten tuomioistuinratkaisujen välttämiseksi asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohdassa annetaan näin vastaajalle mahdollisuus nostaa vastakanne, joka perustuu samaan sopimukseen tai seikkaan kuin pääkanne, siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on vireillä.

22

Moitteettoman lainkäytön vaatimusten mukaista on näet se, että erityinen oikeuspaikka vastakanneasiassa mahdollistaa sen, että asianosaiset saavat samassa oikeudenkäynnissä ja saman tuomarin edessä ratkaistuksi kaikki keskinäiset vaatimuksensa, joilla on yhteinen alkuperä. Näin vältetään lukuisia turhia oikeudenkäyntejä (tuomio 12.10.2016, Kostanjevec, C‑185/15, EU:C:2016:763, 37 kohta).

23

Tämän tavoitteen mukaisesti tilanteessa, jossa tuomioistuimen käsiteltävänä on yksi tai useampia vastakanteella esitettyjä vaatimuksia, sen on arvioitava, onko näiden vaatimusten alkuperä sama kuin pääkanteen, jolloin ne kuuluvat asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan.

24

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa tuomioistuimen on tätä varten selvitettävä muun muassa se, ettei sellaisen vastakanteen tutkiminen, jolla vaaditaan korvausta vahingosta sillä perusteella, että pääasian kantaja rajoittaa pääasian vastaajan henkistä työtä, edellytä, että se arvioi niiden tekojen lainmukaisuuden, joihin pääasian kantaja on perustanut omat vaatimuksensa, siltä osin kuin se henkinen työ, jota pääasian vastaaja väittää rajoitetun, on se, millä pääasian kantaja katsoo hänen oikeuttaan kuvaan loukatun.

25

Jos tarve tällaisen arvioinnin suorittamisen on olemassa, asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että se antaa mainitulle tuomioistuimelle toimivallan ratkaista pääasian vastaajan nostama vastakanne.

26

On kuitenkin huomattava, että asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu erityinen toimivalta ei ole yksinomainen suhteessa muihin asetuksessa vahvistettuihin toimivaltasääntöihin. Kyse on vaihtoehtoisesta toimivallasta sekä suhteessa asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun yleistä toimivaltaa koskevaan sääntöön, jota sovelletaan pääasiassa, että suhteessa muihin asetuksessa säädettyihin erityistä toimivaltaa koskeviin sääntöihin.

27

Näin on siksi, kuten Euroopan komissio on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, että erityistä toimivaltaa koskevien sääntöjen muu kuin yksinomainen ja vaihtoehtoinen luonne johtuu sekä asetuksen N:o 1215/2012 tavoitteista ja rakenteesta että sen 8 artiklan 3 alakohdan sanamuodosta sellaisenaan, kun siinä todetaan, että henkilöä vastaan ”voidaan nostaa kanne myös”, sen sijaan että siinä todettaisiin, että kanne on nostettava ”yksinomaan”.

28

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehtyä yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna, ja asetusta N:o 44/2001 koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön, joka pätee myös asetusta N:o 1215/2012 koskevissa asioissa, mukaan on lisäksi niin, ettei jälkimmäisen asetuksen tarkoituksena ole yhtenäistää oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviä jäsenvaltioiden sääntöjä vaan ratkaista tuomioistuinten toimivaltaa koskevat kysymykset siviili- ja kauppaoikeuden alalla jäsenvaltioiden välisissä suhteissa sekä helpottaa tuomioistuinratkaisujen täytäntöönpanoa (tuomio 17.11.2011, Hypoteční banka, C‑327/10, EU:C:2011:745, 37 kohta). Koska tällä asetuksella ei vahvisteta edellytyksiä, joiden täyttyessä tuomioistuin – vahvistettuaan kansainvälisen toimivaltansa kyseisen asetuksen nojalla – voi tai sen pitää tutkia yhdessä useita samojen asianosaisten välisiä vaatimuksia, nämä edellytykset kuuluvat lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden piiriin (ks. analogisesti tuomio 15.3.2012, G, C‑292/10, EU:C:2012:142, 45 kohta).

29

Esitettyyn kysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan, vaikkakaan ei yksinomaisena sääntönä, tilanteessa, jossa tuomioistuin, jolla on toimivalta käsitellä väite kantajan persoonallisuusoikeuksien loukkaamisesta valokuvilla ja videotallenteilla, jotka on otettu hänen tietämättään, saa käsiteltäväkseen vastakanteen, jolla vastaaja vaatii sopimukseen perustumattoman vastuun perusteella kantajalta vahingonkorvausta muun muassa siitä, että tämä on rajoittanut vastaajan henkistä työtä, josta pääkanteessa oli kyse, silloin kun vastakanteen tutkiminen edellyttää, että tuomioistuin arvioi niiden tekojen lainmukaisuuden, joihin kantaja on perustanut omat vaatimuksensa.

30

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 8 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan, vaikkakaan ei yksinomaisena sääntönä, tilanteessa, jossa tuomioistuin, jolla on toimivalta käsitellä väite kantajan persoonallisuusoikeuksien loukkaamisesta valokuvilla ja videotallenteilla, jotka on otettu hänen tietämättään, saa käsiteltäväkseen vastakanteen, jolla vastaaja vaatii sopimukseen perustumattoman vastuun perusteella kantajalta vahingonkorvausta muun muassa siitä, että tämä on rajoittanut vastaajan henkistä työtä, josta pääkanteessa oli kyse, silloin kun vastakanteen tutkiminen edellyttää, että tuomioistuin arvioi niiden tekojen lainmukaisuuden, joihin kantaja on perustanut omat vaatimuksensa.