1

Kantaja OU otettiin Euroopan yhteisöjen komission Ukrainassa olevan lähetystön palvelukseen paikalliseksi toimihenkilöksi 1.7.2003 ja 30.4.2006 väliseksi ajaksi ja sen jälkeen Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 3 a artiklan mukaisesti sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi kolmen vuoden ajaksi 1.5.2006 lähtien.

2

Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) aloitti joulukuussa 2005 sisäisen tutkinnan kantajaan kohdistuneiden lahjuksen ottamista koskevien epäilyjen johdosta.

3

Sen jälkeen, kun OLAF oli toimittanut tietoja Belgian oikeusviranomaisille, kantajaa vastaan annettiin pidätysmääräys ja kantaja oli tutkintavankeudessa 30.5.–30.11.2006.

4

Komission työsopimuksista vastaava viranomainen aloitti 12.12.2006 tekemällään päätöksellä kantajaan kohdistuvan kurinpitomenettelyn ja pidätti kantajan välittömästi tehtävistään rikosasiaa koskevaan Belgian toimivaltaisten oikeusviranomaisten lopulliseen ratkaisuun asti.

5

Työsopimuksista vastaavan viranomaisen 14.12.2006 tekemällä päätöksellä (jäljempänä 14.12.2006 tehty päätös) kantaja pidätettiin tehtävistään toistaiseksi. Päätöksessä täsmennettiin myös, että hänen palkastaan pidätetään Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä IX olevan 24 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti 800 euroa kuukaudessa kuuden kuukauden ajan 15.1.2007 lähtien.

6

Työsopimuksista vastaavan viranomaisen 24.5.2007 tekemällä päätöksellä kantajan palvelussuhde irtisanottiin päättymään 1.7.2007.

7

Tribunal de première instance de Bruxelles (Brysselin alioikeus, Belgia) tuomitsi 6.11.2011 antamallaan tuomiolla kantajan lahjuksen ottamisesta 18 kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen ja 5000 euron sakkoon. Cour d'appel de Bruxelles (Brysselin ylioikeus, Belgia) kumosi alioikeuden tuomion 12.3.2014 antamallaan tuomiolla ja tuomitsi kantajan 12 kuukauden ehdolliseen vankeuteen, johon liittyi koeaika, sekä 3000 euron sakkoon. Cour de cassation (ylin tuomioistuin, Belgia) hylkäsi tästä tuomiosta tehdyn kassaatiovalituksen 17.9.2014 antamallaan tuomiolla.

8

Cour de cassationin 17.9.2014 antaman tuomion jälkeen kurinpitomenettelyä jatkettiin ja työsopimuksista vastaava viranomainen määräsi kantajalle kurinpitoseuraamukseksi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn varoituksen (jäljempänä 18.2.2015 tehty kurinpitopäätös). Työsopimuksista vastaava viranomainen totesi tältä osin, että se olisi Belgian rikostuomioistuinten kantajan syyksi lukemien tekojen vakavuuden johdosta irtisanonut kantajan palvelussopimuksen ilman irtisanomisaikaa kurinpidollisista syistä, jos kantaja olisi vielä kuulunut henkilöstöön. Se katsoi kuitenkin, että koska kantajan palvelussopimus oli päättynyt 1.7.2007, varoitus oli ankarin seuraamus, joka hänelle voitiin määrätä.

9

Kantaja vaati 18. ja 26.2.2015 lähettämissään sähköpostiviesteissä, että hänelle maksetaan takaisin hänen palkastaan 14.12.2006 tehdyn päätöksen nojalla pidätetyt määrät.

10

Työsopimuksista vastaava viranomainen hylkäsi 13.3.2015 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) kantajan tekemän takaisinmaksuvaatimuksen. Se viittasi 18.2.2015 tehtyyn kurinpitopäätökseen ja totesi, että se olisi kantajan syyksi luettujen tekojen vakavuuden johdosta irtisanonut kantajan palvelussopimuksen ilman irtisanomisaikaa kurinpidollisista syistä, jos kantaja olisi vielä kuulunut henkilöstöön, ja että varoitus oli ankarin seuraamus, joka hänelle voitiin määrätä. Se täsmensi, että henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdan soveltamiseen ei ollut perustetta, koska ainoa syy tämän seuraamuksen määräämiseen hänelle oli ollut se, ettei hän ollut palvelussuhteessa toimielimeen.

11

Kantaja teki 8.5.2015 päivätyllä kirjeellä riidanalaisesta päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, jonka tueksi hän vetosi siihen, että työsopimuksista vastaava viranomainen oli rikkonut henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohtaa, joka koskee oikeutta sopimussuhteisen toimihenkilön palkasta pidätettyjen määrien takaisinmaksuun silloin, kun lopullisella päätöksellä määrätty kurinpitoseuraamus on varoitus.

12

Työsopimuksista vastaava viranomainen hylkäsi valituksen 2.9.2015 tekemällään päätöksellä.

13

Kantaja teki oikeusapuhakemuksen virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 13.11.2015 jättämällään asiakirjalla. Virkamiestuomioistuimen presidentti myönsi 25.2.2016 antamallaan määräyksellä kantajalle oikeusavun.

14

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 23.3.2016 jättämällään kannekirjelmällä. Asia kirjattiin numerolla F-141/15.

15

Euroopan unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle 6.7.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2016/1192 (EUVL 2016, L 200, s. 137) 3 artiklan mukaisesti asia siirrettiin unionin yleiseen tuomioistuimeen sellaisena kuin se oli 31.8.2016. Se kirjattiin numerolla T‑569/16 ja jaettiin ensimmäiselle jaostolle.

16

Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.

17

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

18

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

19

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdan rikkomiseen.

20

Kantaja vetoaa siihen, että työsopimuksista vastaava viranomainen on 18.2.2015 tehdyllä kurinpitopäätöksellä päättänyt häneen kohdistuneen kurinpitomenettelyn määräämällä hänelle varoituksen. Näin ollen kantajalla on tämän säännöksen nojalla oikeus siihen, että hänelle maksetaan takaisin hänen palkastaan 14.12.2006 tehdyn päätöksen nojalla pidätetyt määrät koronkorkoineen henkilöstösääntöjen liitteessä XII olevassa 12 artiklassa määritellyn korkokannan mukaan.

21

Komissio kiistää, että työsopimuksista vastaava viranomainen olisi ollut velvollinen palauttamaan kantajalle hänen palkastaan pidätetyt määrät. Tältä osin komissio huomauttaa, ettei kantajalle ollut mahdollista määrätä ankarampaa seuraamusta kuin varoitus, ja toteaa lisäksi, ettei tämä seuraamus vastaa tehtyjen virheiden vakavuutta. Komission mukaan tästä seuraa, että pidätettyjen määrien takaisinmaksu, joka seuraisi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta, olisi vastoin tämän säännöksen tarkoitusta, joka on poistaa palkanpidätysten vaikutukset silloin, kun niitä on kurinpitomenettelyn päättyessä pidettävä kohtuuttomina verrattuina todettujen virheiden vähäiseen vakavuuteen. Tämän säännöksen sanamuodon mukaisesta tulkinnasta seuraisi myös, että toimihenkilö, jolle hänen palkastaan pidätetyt määrät palautettaisiin syyksi luettujen virheiden vakavuudesta huolimatta, saisi perusteetonta etua ja että samoihin virheisiin palveluksessa ollessaan syyllistyneitä toimihenkilöitä kohdeltaisiin eri tavoin siitä riippuen, säilyvätkö jatkuvat ja pysyvät oikeudelliset suhteet näiden toimihenkilöiden kanssa heidän palvelussuhteensa päätyttyä vai eivät. Siten toimihenkilöt, joilla kantajan tavoin ei enää ole suhdetta komissioon, voisivat vain sen vuoksi, että heille on mahdotonta määrätä ankarampia seuraamuksia kuin varoitus, saada takaisin heidän palkastaan pidätetyt määrät, vaikka niiden pidättäminen on ollut täysin perusteltua silloin, kun siitä päätettiin. Komissio toteaa lisäksi toissijaisesti, että mahdollisesti palautettaviin rahamääriin voidaan lisätä korot vain siinä tapauksessa, ettei kurinpitomenettelyn päättyessä ole määrätty mitään kurinpitoseuraamusta.

22

Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 1 ja 4 kohdassa, joita palvelussuhteen ehtojen 50 a ja 119 artiklan nojalla sovelletaan analogisesti sopimussuhteisiin toimihenkilöihin ja entisiin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin, säädetään seuraavaa:

”1.   Virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskevassa päätöksessä on mainittava, saako hän täyden palkan virantoimituksesta pidättämisen aikana vai pidätetäänkö siitä kyseisessä päätöksessä vahvistettava määrä. – –

4.   Edellä 1 kohdan nojalla pidätetyt summat maksetaan takaisin virkamiehelle, jos lopullisella päätöksellä määrätty kurinpitoseuraamus ei ole kirjallista huomautusta, varoitusta [tai ikälisien kertymisen keskeyttämistä] ankarampi tai jos mitään kurinpitoseuraamusta ei ole määrätty; jälkimmäisessä tapauksessa takaisinmaksuun lisätään [henkilöstösääntöjen] liitteessä XII olevassa 12 artiklassa määritellyn kannan mukaan laskettu koronkorko.”

23

Nyt käsiteltävässä tapauksessa työsopimuksista vastaava viranomainen pidätti 14.12.2006 tekemällään päätöksellä kantajan tehtävistään toistaiseksi ja päätti, että hänen palkastaan pidätetään 800 euroa kuukaudessa kuuden kuukauden ajan 15.1.2007 lähtien.

24

Työsopimuksista vastaava viranomainen määräsi 18.2.2015 tehdyllä kurinpitopäätöksellä kantajalle seuraamukseksi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn varoituksen.

25

Riidanalaisella päätöksellä työsopimuksista vastaava viranomainen hylkäsi kantajan vaatimuksen siitä, että hänelle maksetaan takaisin hänen palkastaan 14.12.2006 tehdyn päätöksen nojalla pidätetyt määrät. Se viittasi 18.2.2015 tehtyyn kurinpitopäätökseen ja totesi, että se olisi kantajan syyksi luettujen tekojen vakavuuden johdosta irtisanonut kantajan palvelussopimuksen ilman irtisanomisaikaa kurinpidollisista syistä, jos kantaja olisi vielä kuulunut henkilöstöön, ja että varoitus oli ankarin seuraamus, joka hänelle voitiin määrätä. Se totesi lisäksi, että tämän seuraamuksen määrääminen kantajalle johtui pelkästään siitä sattumanvaraisesta seikasta, ettei kantaja ollut palvelussuhteessa komissioon, eikä siitä, että todettu virhe olisi ollut vakavuudeltaan vähäinen. Se katsoi tästä seuraavan, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdan soveltamiseen ollut tässä tapauksessa perustetta.

26

Työsopimuksista vastaava viranomainen hylkäsi 2.9.2015 tekemällään päätöksellä valituksen, jonka kantaja oli tehnyt riidanalaisesta päätöksestä. Se katsoi, ettei varoitus ollut seuraamuksena oikeassa suhteessa kantajan syyksi luettujen tekojen vakavuuteen ja että tästä seuraamuksesta oli päätetty vain sen vuoksi, että ankaramman seuraamuksen määrääminen kantajalle oli tosiasiallisesti mahdotonta, koska hänen ja komission välillä ei ollut palvelussuhdetta eikä hän saanut komissiolta eläkettä tai muita etuuksia. Se totesi lisäksi, että kantajan palkasta pidätettyjen määrien maksaminen hänelle takaisin olisi vastoin henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdan tarkoitusta ja vastoin periaatetta, jonka mukaan kurinpitoseuraamuksen on vastattava todettujen rikkomusten vakavuutta. Se katsoi lopuksi, että kantajan palkasta pidätettyjen määrien maksaminen hänelle takaisin pahentaisi entisestään komission vahingoksi epätasapainoa komissiolle aiheutuneiden vahinkojen ja sen lopulta määräämän seuraamuksen välillä.

27

Tässä tapauksessa on tutkittava, onko kantajalla vastoin työsopimuksista vastaavan viranomaisen näkemystä ollut pätevä peruste vaatia yhtäältä hänen palkastaan 14.12.2006 tehdyn päätöksen nojalla pidätettyjen määrien takaisinmaksua ja toisaalta henkilöstösääntöjen liitteessä XII olevassa 12 artiklassa säädettyjen korkojen lisäämistä näihin määriin.

28

Siltä osin kuin asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko työsopimuksista vastaava viranomainen menetellyt laillisesti katsoessaan, ettei kantajalla ollut oikeutta hänen palkastaan pidätettyjen määrien takaisinmaksuun, on komission itsensäkin myöntämin tavoin todettava, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdassa aseteta virantoimituksesta pidätettynä olleen virkamiehen palkasta pidätettyjen määrien takaisinmaksulle muuta edellytystä eikä rajoitusta kuin se, että kurinpitomenettelyn päätteeksi ei määrätä mitään kurinpitoseuraamusta tai että seuraamukseksi määrätään kirjallinen huomautus, varoitus tai ikälisien kertymisen keskeyttäminen.

29

Kuten komissio on huomauttanut, unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on tosin otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym., C‑17/10, EU:C:2012:72, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.3.1996, de Rijk v. komissio, T‑362/94, EU:T:1996:35, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Tässä tapauksessa työsopimuksista vastaava viranomainen on kuitenkin tulkinnut henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohtaa tavalla, joka on selvästi vastoin sen selvää ja täsmällistä sanamuotoa.

31

Työsopimuksista vastaava viranomainen on nimittäin perustellut kieltäytymistään kantajan palkasta pidätettyjen määrien takaisinmaksua koskevan vaatimuksen hyväksymisestä sillä, että kantajan syyksi luetut virheet olivat niin vakavia, että ne olisivat olleet peruste hänen palvelussopimuksensa irtisanomiseen ilman irtisanomisaikaa kurinpidollisista syistä, jollei sopimusta olisi irtisanottu jo aikaisemmin, ja että hänelle oli näin ollen määrätty varoitus sen vuoksi, että palvelussuhteen puuttuminen hänen ja komission väliltä oli pelkästään sattumanvarainen seikka, eikä sen vuoksi, että nämä virheet olisivat olleet vakavuudeltaan vähäisiä.

32

Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdasta ilmenee kuitenkin, että lopullisella päätöksellä määrätty kurinpitoseuraamus on ainoa seikka, joka saadaan ottaa huomioon ratkaistaessa, onko palkasta pidätetyt määrät maksettava takaisin, eikä asianomaisen henkilön syyksi luettujen virheiden vakavuuden arviointi vaikuta tähän asiaan.

33

Lisäksi on syytä muistuttaa, että henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan mukaisesti kurinpitoseuraamusten ankaruuden on tosin oltava suhteessa tehdyn virheen vakavuuteen. Palkan pidätys ei kuitenkaan ole kurinpitoseuraamus vaan pelkästään väliaikainen toimenpide, johon on ryhdytty ennen kurinpitomenettelyn päättämistä ja mahdollisen kurinpitoseuraamuksen määräämistä (tuomio 16.7.1998, Y v. parlamentti, T‑219/96, EU:T:1998:178, 29 kohta). Palkan pidätys ei siten voi oikeuttaa hallintoa korjaamaan mahdollista epäsuhtaa henkilöstöön kuuluvan syyksi luettujen virheiden vakavuuden ja hänelle kurinpitomenettelyn päätteeksi määrätyn seuraamuksen välillä.

34

Työsopimuksista vastaava viranomainen, jonka harkintavalta on tässä tapauksessa ollut sidottua, on näin ollen lähinnä asettanut henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdan soveltamiselle edellytyksen, jollaisesta tässä säännöksessä ei säädetä ja joka liittyy seuraamukseen johtaneiden virheiden vakavuuteen.

35

Toisin kuin komissio väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään voi päätyä katsomaan, että henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohtaa rasittaisi korjaamista vaativa puute siltä osin kuin on kyse entisistä virkamiehistä tai toimihenkilöistä, jotka eivät saa mitään eläkettä tai muuta etuutta tai jotka saavat määrältään niin pientä eläkettä tai muuta etuutta, ettei heille voida määrätä sellaisia kurinpitoseuraamuksia, joilla olisi taloudellisia seurauksia. Vaikka komission väitettä pidettäisiin perusteltuna, se ei nimittäin voi johtaa siihen, että tuomioistuinten olisi tulkittava tätä säännöstä supistamalla perusteettomasti sen soveltamisalaa huolimatta sen selkeästä ja täsmällisestä sanamuodosta.

36

Sama koskee komission väitteitä, jotka koskevat yhtäältä sitä, että toimihenkilö, jolle hänen palkastaan pidätetyt määrät palautettaisiin syyksi luettujen virheiden vakavuudesta huolimatta, saisi perusteetonta etua, ja toisaalta sitä, että samoihin virheisiin palveluksessa ollessaan syyllistyneitä toimihenkilöitä kohdeltaisiin eri tavoin sen mukaan, säilytetäänkö näiden toimihenkilöiden kanssa jatkuvat ja pysyvät oikeudelliset suhteet heidän palvelussuhteensa päätyttyä vai ei.

37

Nämä väitteet perustuvat puutteeseen, jonka väitetään rasittavan henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohtaa. Ne on sen vuoksi hylättävä edellä 35 kohdassa mainitusta syystä. Lisäksi on syytä todeta, että entiset toimihenkilöt, joilla on jäljellä pysyviä siteitä komission kanssa esimerkiksi siten, että heille maksetaan eläkettä tai muuta etuutta, eivät ole heille määrättävissä olevien kurinpitoseuraamusten kannalta samassa tilanteessa kuin entiset toimihenkilöt, joille ei makseta mitään eläkettä tai muuta etuutta. Tämä tosiseikka johtuu muun muassa suoraan säännöstön ja erityisesti henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 9 artiklan ja palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan soveltamisesta, sillä niissä luetellaan kaikki ne kurinpitoseuraamukset, joita voidaan määrätä henkilöstöön kuuluville tai siihen aikaisemmin kuuluneille.

38

Komissio ei myöskään voi väittää, että henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdan sanamuodon mukainen tulkinta tekisi tehottomaksi mahdollisuuden palkan pidätykseen tehtävistään pidätetyltä sopimussuhteiselta toimihenkilöltä tai väliaikaiselta toimihenkilöltä. Kuten nimittäin jo edellä 28 kohdassa on muistutettu, kyseisen säännöksen mukaan oikeus pidätettyjen määrien takaisin saamiseen on vain toimihenkilöillä, joille ei kurinpitomenettelyn päätteeksi ole määrätty mitään kurinpitoseuraamusta tai joille on määrätty kurinpitoseuraamukseksi kirjallinen huomautus, varoitus tai ikälisien kertymisen keskeyttäminen. Sen lisäksi on syytä todeta, että työsopimuksista vastaavan viranomaisen riidanalaisessa päätöksessä omaksuma tulkinta, jota komissio on puolustanut oikeudenkäynnissä, on tehnyt tämän säännöksen tehottomaksi nyt käsiteltävässä tapauksessa.

39

Edellä todetusta seuraa, että työsopimuksista vastaava viranomainen on rikkonut henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohtaa kieltäytymällä maksamasta kantajalle takaisin hänen palkastaan 14.12.2006 tehdyn päätöksen nojalla pidättyjä määriä.

40

Siltä osin kuin asiassa on toiseksi kysymys siitä, onko kantajalla perusteet vaatia työsopimuksista vastaavalta viranomaiselta, että hänen palkastaan pidätettyihin määriin on niiden takaisinmaksun yhteydessä lisättävä henkilöstösääntöjen liitteessä XII olevassa 12 artiklassa säädetyt korot, henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että palautettaviin määriin lisätään nämä korot vain silloin, kun kurinpitomenettelyn päätteeksi ei ole määrätty mitään seuraamusta.

41

Koska kantajalle on määrätty 18.2.2015 tehdyllä kurinpitopäätöksellä seuraamukseksi varoitus, kantaja ei voi vaatia, että hänen oikeutetusti vaatimiinsa rahamääriin olisi lisättävä korot.

42

Koska tämä oikeudenkäynti koskee raha-asioita, unionin tuomioistuimilla on henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti täysi harkintavalta. Näin ollen kantajan vaatimukset on hyväksyttävä siltä osin kuin niissä vaaditaan, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa komission maksamaan kantajalle takaisin hänen palkastaan 14.12.2006 tehdyn päätöksen nojalla pidätetyt määrät.

43

Tästä seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava ja komissio on velvoitettava maksamaan kantajalle takaisin hänen palkastaan 14.12.2006 tehdyn päätöksen nojalla pidätetyt määrät, mutta näihin määriin ei ole lisättävä henkilöstösääntöjen liitteessä XII olevassa 12 artiklassa säädettyjä korkoja.

44

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: