Valitus, jonka Al-Bashir Mohammed Al-Faqih, Ghunia Abdrabbah, Taher Nasuf ja Sanabel Relief Agency Ltd ovat tehneet 13.1.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-134/11, Al-Fahiq. ym. v. komissio, 28.10.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-19/16 P)

(2016/C 106/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Al-Bashir Mohammed Al-Faqih, Ghunia Abdrabbah, Taher Nasuf ja Sanabel Relief Agency Ltd (edustajat: solicitor N. Garcia-Lora ja barrister E. Grieves)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksessa esitetään neljä valitusperustetta.

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on virheellinen siltä osin kuin siinä katsotaan, että riitautuksia peruspäätöksessä olevaan kolmen ensimmäisen kantajan sisällyttämisestä luetteloon ei esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa asianmukaisesti. Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut asianmukaisesti neljättä kanneperustetta siten, että sillä riitautettiin komissio arviointi tosiseikoista. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon kantajien huomautuksia, jotka olisi pitänyt huomioida sen vuoksi, että a) unionin yleinen tuomioistuin oli pyytänyt niitä, b) niitä oli käytetty ennen kuin vastaaja esitti puolustuksensa ja c) kantajat olivat aina ilmoittaneet, että ne halusivat kiistää tosiseikoista esitetyn arvioinnin. Unionin yleisen tuomioistuimen toimintatapa on ristiriidassa 14.4.2015 annetun tuomion T-527/09, Ayadi vastaan komissio, kanssa.

Toisen valitusperusteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on virheellinen, koska siinä ei arvioida tuomion Kadi II sitovuutta. Unionin yleinen tuomioistuin ei määrittänyt, pitivätkö perusteluissa esitetyt väitteet paikkansa.

Kolmannella valitusperusteella riitautetaan unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä, jonka mukaan komissio oli tehnyt huolellisen ja riippumattoman arvioinnin kantajien luetteloon sisällyttämisen oikeuttamisesta. Unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä siitä, että komissio oli tehnyt tällaisen arvioinnin, ei vastannut asian tosiseikkoja eikä aiemmissa samankaltaisissa asioissa esitettyjä oikeudellisia päätelmiä.

Neljännellä valitusperusteella riitautetaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu siitä, ettei Sanabelillä ollut asiavaltuutta, sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi lakia virheellisesti. Valittajien mukaan Sanabelin asiavaltuus ei riipu siitä, luokitellaanko se tällä tavoin kansallisessa oikeudessa, vaan siitä, voidaanko sitä pitää tähän soveltuvana.