Kanne 2.11.2015 – LL v. parlamentti

(Asia T-615/15)

(2016/C 027/84)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: LL (Vilna, Liettua) (edustaja: asianajaja J. Petrulionis)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Maksun oikeellisuus sekä sen takaisinperimisen pätevyys ja lainmukaisuus

Kantajan mukaan Euroopan parlamentin pääsihteeri totesi päätöksessä (D(2014) 15503) täysin perusteettomasti ja laittomasti, että kantajalle oli virheellisesti maksettu 37 728 euron määrä, ja määräsi perusteettomasti ja laittomasti Euroopan parlamentin tilinpitäjän perimään kyseisen 37 228 euron maksun takaisin Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeen 68 artiklan ja varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 80 artiklan nojalla ja antamaan veloitusilmoituksen nro 2014-575 tiedoksi kantajalle tätä varten säädetyn menettelyn mukaisesti.

Kantajan mukaan Euroopan parlamentin pääsihteeri otti päätöksensä yhteydessä huomioon ainoastaan kaksi seikkaa eli OLAFin kertomuksen ja sen, ettei kantaja ollut esittänyt näyttöä maksun käyttämisestä aiottuun tarkoitukseensa. Kantaja väittää kuitenkin, ettei asiassa ole hankittu sellaista tietoa, joka osoittaisi hänen käyttäneen saadun maksun Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 14 artiklan vastaisesti muihin kuin aiottuihin tarkoituksiin.

Vanhentumisaika sekä kohtuullista määräaikaa, oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa koskevien periaatteiden soveltaminen

Kantaja väittää, että Euroopan parlamentin pääsihteeri päätöksessä (D(2014) 15503) ja veloitusilmoituksessa nro 2014-575 ei noudatettu varainhoitoasetuksen 81 artiklan ja varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 93 artiklan mukaista vanhentumisaikaa eikä myöskään kohtuullista määräaikaa, oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa koskevien periaatteiden asettamia vaatimuksia.

Kantajan mukaan toimivaltaiset unionin toimielimet käyttivät toimivaltaansa ja tekivät merkitykselliset päätökset perusteettomalla ja epäreilulla ja näin ollen kohtuuttomalla viiveellä. Näin loukattiin kantajan oikeuksia, mukaan lukien puolustautumisoikeudet ja niiden asianmukainen täytäntöönpano, sillä kantajalla ei ollut tapahtumien tutkimisen ja merkityksellisten päätösten tekemisen välillä kuluneena pitkänä aikana objektiivista mahdollisuutta puolustautua esitettyjä syytöksiä vastaan, esittää selvitysaineistoa tai ryhtyä muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että tutkittu tilanne ratkaistaisiin asianmukaisesti.