Valitus, jonka komissio on tehnyt 10.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-470/11 Total et Elf Aquitaine v. komissio 29.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-351/15 P)

(2015/C 294/56)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (edustajat: asiamiehet V. Bottka ja F. Dintilhac)

Muu osapuoli: Total SA, Elf Aquitaine SA

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset vaatimukset

Kanteensa tueksi komissio vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäisen ja toisen kanneperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa hylättiin virheellisesti komission väite siitä, että kanne on jätettävä tutkimatta. Ensimmäisessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että komission kirjanpitäjän 24.6. ja 8.7.2011 päivätyillä kirjeillä olisi sitovia oikeusvaikutuksia. Kirjanpitäjän kirjeet ovat itse asiassa pelkkiä maksuilmoituksia metakrylaattipäätöstä täytäntöönpantaessa ja niillä valmistellaan mahdollista unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-217/06 (1) antaman tuomion, jolla alennettiin Arkemalle määrätyn sakon määrää, johdosta annettavan päätöksen pakkotäytäntöönpanoa, vaikka samana päivänä asiassa T-206/06 (2) annetulla tuomiolla (joka myöhemmin vahvistettiin unionin tuomioistuimen määräyksellä asiassa C-421/11 P (3)) pidettiin voimassa kyseisille vastaajille määrätyt sakot. Kirjanpitäjän kirjeet eivät ole täytäntöönpanotoimenpiteitä eivätkä ne muodosta komission ”lopullista kantaa”. Kirjanpitäjän kirjeet eivät myöskään luo metakrylaattipäätöksestä, joka ei ole enää riidanalainen kun vastaajat ovat käyttäneet kaikki muutoksenhakukeinot, erillisiä oikeusvaikutuksia. Toisen kanneperusteen mukaan valituksenalaisella tuomiolla loukataan asiassa C-421/11 P annetusta tuomiosta johtuvia vireilläolovaikutuksen ja oikeusvoiman periaatteita.

Lopuksi kolmas valitusperuste esitetään toissijaisesti siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen ja toisen valitusperusteen. Unionin yleinen tuomioistuin on 113 kohdassa virheellisesti katsonut, että edellytykset sille, että komissiolla on oikeuksia sekä Arkemaan että vastaajiin nähden, jotka ovat yhteisvastuullisesti maksuvelvollisia, täyttyivät, vaikka unionin yleinen tuomioistuin on 9 kohdassa perustellusti huomauttanut, ettei Arkema valitettavasti voinut sallia komission pidättävän mitään summaa siinä tapauksessa, että sen kanne yhteisöjen tuomioistuimessa menestyy. Tällaisilla ristiriitaisilla perusteluilla on vaikutus unionin yleisen tuomioistuimen asiakysymysten arviointiin ja muodostavat riittävän syyn valituksenalaisen tuomion kumoamiseksi.

(1)  ECLI:EU:T:2011:251

(2)  ECLI:EU:T:2011:250

(3)  ECLI:EU:C:2012:60