—

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Havas ja D. Loma-Osorio Lerena,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (EUVL L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 669/2008 (EUVL L 188, s. 7; jäljempänä asetus N:o 1013/2006), 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdan, 17 artiklan 1 kohdan ja 50 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat SC Total Waste Recycling SRL (jäljempänä Total Waste Recycling) ja Országos Környezetvédelmi és Természetvédelmi Főfelügyelőség (kansallinen ympäristön- ja luonnonsuojeluviranomainen, jäljempänä kansallinen tarkastusviranomainen) ja jossa on kyse viimeksi mainitun jätteiden siirtoa koskevien säännösten rikkomisen perusteella langettamasta hallinnollisesta seuraamusmaksusta.

3

Asetuksen N:o 1013/2006 johdanto-osan 1, 7, 13, 14 ja 33 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

4

Mainitun asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

5

Asetuksen N:o 1013/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädetään, että siirtoihin, joiden kohteena ovat hyödynnettäviksi tarkoitetut ja kyseisen asetuksen liitteessä IV olevaan ”keltaiseen jäteluetteloon” merkityt jätteet, sovelletaan kirjallista ilmoitus- ja hyväksyntämenettelyä mainitun asetuksen II osaston säännösten mukaisesti.

6

Asetuksen N:o 1013/2006 4 artiklassa säädetään, että kun ilmoituksen tekijä aikoo siirtää 3 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuja jätteitä, hänen on täytettävä kyseisen asetuksen liitteen IA mukainen ilmoitusasiakirja ja tarvittaessa liitteen IB mukainen siirtoasiakirja ja annettava näissä kahdessa asiakirjassa tai niiden liitteenä asetuksen liitteessä II olevissa 1 ja 2 osassa luetellut tiedot ja asiakirjat.

7

Asetuksen N:o 1013/2006 9 artiklassa säädetään niitä hyväksyntiä koskevista menettelyistä, jotka vastaanottomaan, lähtömaan ja kauttakulkumaan toimivaltaiset viranomaiset antavat niille ilmoitetuille jätteiden siirroille.

8

Asetuksen N:o 1013/2006 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtoa koskevat muutokset hyväksynnän jälkeen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos hyväksytyn jätteiden siirron yksityiskohtiin ja/tai ehtoihin tehdään olennaisia muutoksia, mukaan lukien siirrettävän jätteen määrää, reittiä sekä siirron aikataulua ja kuljetuksen suorittajaa koskevat muutokset, niistä on ilmoitettava ilmoittajan toimesta asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja vastaanottajalle välittömästi ja, mikäli mahdollista, ennen siirron alkamista.

2.   Tällöin on tehtävä uusi ilmoitus, jolleivät kaikki asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset katso, etteivät ehdotetut muutokset edellytä uutta ilmoitusta.

– –”

9

Asetuksen N:o 1013/2006 49 artiklan, jonka otsikko on ”Ympäristön suojelu”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuottajan, ilmoituksen tekijän ja muiden jätteen siirtoon ja/tai sen hyödyntämiseen tai siitä huolehtimiseen osallistuvien yritysten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne siirtävät kaikki jätteet sekä hyödyntävät ne ja huolehtivat niistä ihmisten terveyttä vaarantamattomalla ja ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla koko siirron ajan. Erityisesti kun siirto tapahtuu yhteisössä, se on toteutettava direktiivin 2006/12/EY 4 artiklan ja jätteitä koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

– –”

10

Kyseisen asetuksen 50 artiklassa, jonka otsikko on ”Täytäntöönpano jäsenvaltioissa”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomuksiin sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan käytännössä. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle laittomien siirtojen estämiseen ja selville saamiseen liittyvästä kansallisesta lainsäädännöstä sekä tällaisista siirroista määrättävistä seuraamuksista.

– –

3.   Jätteiden siirtoja voidaan tarkastaa erityisesti:

– –

4.   Siirtojen tarkastuksiin kuuluvat asiakirjojen tarkistaminen, tunnistustietojen varmistaminen ja tarvittaessa jätteen fyysinen tarkastaminen.

– –”

11

Asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä IA, jonka otsikko on ”Rajat ylittäviä jätteen siirtoja koskeva ilmoitusasiakirja”, oleva kenttä 8 näyttää tältä:

12

Kyseisessä liitteessä IA olevat kentät 15 ja 16 näyttävät tältä:

13

Asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä IB, jonka otsikko on ”Rajat ylittäviä jätteen siirtoja koskeva siirtoasiakirja”, oleva kenttä 8 on seuraavanlainen:

14

Asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä IC, jonka otsikko on ”Ilmoitus- ja siirtoasiakirjojen täyttämistä koskevat yksityiskohtaiset ohjeet”, olevassa 26 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Kenttä 15 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 8–10 ja 14 kohta): Ilmoittakaa kentän 15 rivillä a lähtö-, kauttakulku- ja vastaanottomaiden – – nimet tai kunkin maan koodi käyttäen ISO 3166-standardin lyhenteitä – –. Ilmoittakaa kentän 15 rivillä b kunkin maan asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen mahdollinen koodinumero ja rivillä c rajanylityspaikan tai sataman nimi ja kyseisen maan maahan saapumiseen tai maasta poistumiseen liittyvän tullitoimipaikan mahdollinen koodinumero. Ilmoittakaa kauttakulkumaiden osalta rivillä c tiedot saapumis- ja lähtöpaikasta kussakin maassa. Jos tiettyyn jätesiirtoon liittyy useampi kuin kolme kauttakulkumaata, ilmoittakaa tarvittavat tiedot liitteessä. Ilmoittakaa liitteessä saapumis- ja lähtöpaikkojen välinen suunniteltu kuljetusreitti sekä mahdolliset vaihtoehtoiset reitit, myös odottamattomissa olosuhteissa.”

15

Asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä II, joka koskee ilmoitukseen liittyviä tietoja ja asiakirjoja, olevassa 1 osassa, jonka otsikko on ”Ilmoitusasiakirjassa annettavat tai siihen liitettävät tiedot”, säädetään seuraavaa:

”– –

– –”

16

Kyseisen asetuksen liitteessä II olevassa 2 osassa, jonka otsikko on ”Siirtoasiakirjassa annettavat tai siihen liitettävät tiedot”, säädetään seuraavaa:

”– –

– –

– –”

17

Jätteistä vuonna 2012 annetun lain nro CLXXXV (a hulladékról szóló 2012. évi CLXXXV. törvény) 19 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jätteet voidaan tuoda Unkarin alueelle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 ja valtion rajan ylittävistä jätteiden siirroista annetun hallituksen asetuksen (országhatárt átlépő hulladékszállításról szóló kormányrendelet) säännösten mukaisesti.”

18

Kyseisen lain 86 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Ympäristönsuojeluviranomainen velvoittaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, yksityisyrittäjän taikka oikeuskelpoisuutta vailla olevan organismin, joka

19

Hallintosanktiona kannettavan jätehuoltomaksun suuruudesta ja sen määräämistä sekä vahvistamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.12.2001 annetun hallituksen asetuksen nro 271 (a hulladékgazdálkodási bírság mértékéről, valamint kiszabásának és megállapításának módjáról szóló 271/2001. (XII. 21.) Kormányrendelet, jäljempänä hallituksen asetus) 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Maksun määrä saadaan – 2 §:n 4–8 momentissa ja 3 §:n 4 momentissa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta – kertomalla asetuksessa säädetty perusmaksu liitteen mukaisilla, perusmaksun muuntotekijöitä vastaavilla kertoimilla.

– –

3.   Jätehuoltomaksun perusmäärä (jäljempänä perusmaksu) voi olla korkeintaan:

– –

20

Hallituksen asetuksen 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Maksua vahvistettaessa on ensin määritettävä perusmaksun määrä.

– –

4.   Kun kyse on jätteiden valtion rajat ylittävästä laittomasta siirrosta (tuonnista, viennistä tai valtion alueen kautta tapahtuvasta kuljettamisesta), maksun määrä on vahvistettava kertomalla 1 §:n 3 momentin f–g kohdassa säädetty perusmaksu jätteen painoa osoittavalla kertoimella. Jos jätteen painoa ei voida tarkasti vahvistaa, se on otettava huomioon tonneina ilmoitetusta määrästä tehdyn keskimääräisen arvion perusteella.”

21

Total Waste Recyclingin kuorma-auto, jonka kuljetettavana oli 8380 tonnin painoinen lasti asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä IV ilmenevässä ”keltaisessa jäteluettelossa” mainittuja, ennakkoilmoitus- ja ‑hyväksyntämenettelyn alaisia jätteitä, otettiin 21.10.2013 tarkastukseen Nagylakin raja-asemalla, kun se valmistautui saapumaan Unkarin alueelle.

22

Mainitussa tarkastuksessa todettiin, että kuljetuksen mukana olivat asetuksen N:o 1013/2006 liitteen IA mukainen ilmoitusasiakirja sekä sen liitteen IB mukainen kuljetusasiakirja ja asetuksessa edellytetyt viranomaishyväksynnät. Kyseisissä ilmoitusasiakirjassa ja hyväksynnöissä ilmoitettiin kuitenkin täsmälliseksi Unkariin saapumispaikaksi Ártándin (Unkari) rajanylityspaikka, joka sijaitsee lähes 180 kilometriä Nagylakista (Unkari) pohjoiseen. Total Waste Recycling vetosi tältä osin siihen, että autonkuljettaja oli kommunikaatiovirheen vuoksi pyrkinyt Unkarin alueelle asuinpaikkaansa lähempänä sijaitsevan Nagylakin raja-aseman kautta.

23

Kansallinen tarkastusviranomainen määräsi 4.2.2014 tekemällään päätöksellä Total Waste Recyclingin jätteistä vuonna 2012 annetun lain nro CLXXXV mukaisesti maksamaan jätehuoltovelvollisuuden rikkomisesta 8380000 Unkarin forintin (HUF) (noin 26864,26 euroa) suuruisen maksun sekä maksamaan 256500 HUF:n (noin 822,158 euroa) suuruiset menettelykulut. Se perusteli päätöstään sillä, ettei kyseinen kuljetus ollut saapunut Unkarin alueelle hyväksynnissä ilmoitetusta rajanylityspaikasta ja ettei Total Waste Recycling ollut ilmoittanut toimivaltaisille viranomaisille hyväksynnässä etukäteen vahvistetun kuljetusreitin muutoksesta, minkä vuoksi kuljetusta oli pidettävä asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdassa tarkoitettuna laittomana jätteiden siirtona. Kyseinen viranomainen piti maksun määrää laskiessaan perusmaksuna hallituksen asetuksessa säädettyä yhden miljoonan HUF:n (noin 3205,099 euroa) enimmäismäärää, jonka se kertoi kuljetetun jätteen painolla.

24

Total Waste Recycling vaatii Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságissa (Budapestin hallinto- ja työtuomioistuin) kyseisen päätöksen kumoamista. Se väittää, ettei kyse ollut asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdassa tarkoitetusta laittomasta jätteen siirrosta, koska mainitussa säännöksessä tarkoitettu kuljetuksen ”tapa”, joka tässä tapauksessa oli maantie, ei ollut muuttunut vaan ainoastaan reititystä oli muutettu. Se toteaa myös, että kyseisen asetuksen liitteistä ilmenee, että ”kuljetustavan” ja ”saapumis- ja lähtöpaikan” käsitteet eroavat toisistaan: kyseisen asetuksen liitteessä II oleva 13 kohta koskee ”kuljetustapaa”, kun taas sen 14 kohdassa puhutaan ”saapumis- ja lähtöpaikasta”.

25

Kansallinen tarkastusviranomainen vaatii valituksen hylkäämistä. Se vetoaa siihen, että koska kuljetuksen suunniteltu reititys oli muuttunut, Total Waste Recyclingin olisi pitänyt asetuksen N:o 1013/2006 17 artiklan 1 kohdan mukaan ilmoittaa siitä viipymättä toimivaltaisille viranomaisille. Se katsoo, ettei Total Waste Recyclingin kyseisen asetuksen liitteeseen II nojautuvaa perustelua voida hyväksyä ja ettei tämän kantansa tueksi vetoamilla, liitteen IA jälkeen luetelluilla lyhenteillä ja koodeilla ole mitään tekemistä käsiteltävän asian kanssa.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei asetuksen N:o 1013/2006 tekstistä ilmene selvästi, onko sitä, että jätekuorma saapuu kauttakulkumaahan jostakin muusta kuin ilmoitusasiakirjassa ja hyväksynnässä mainitusta rajanylityspaikasta, pidettävä kuljetustavan muuttumisena tai jätteiden siirtona ilmoituksessa mainitsematta jätetyllä tavalla ja näin ollen asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdassa tarkoitettuna laittomana jätteiden siirtona, kun otetaan huomioon myös se, että kyseisen asetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan ilmoituksen tekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista siirron yksityiskohtien, kuten suunniteltujen reittien ja saapumis- ja lähtöpaikkojen, olennaisista muutoksista. Jos kyseistä jätteiden siirtoa olisi pidettävä laittomana, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii vielä, onko langetettu maksu pääasian olosuhteet huomioon ottaen oikeasuhteinen.

27

Näissä olosuhteissa Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Budapestin hallinto- ja työtuomioistuin) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

28

Kansallinen tuomioistuin kysyy kolmella ensimmäisellä kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 1013/2006 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisen asetuksen liitteessä IV tarkoitetun kaltaisten jätteiden siirtoa kauttakulkumaahan muun kuin toimivaltaisten viranomaisten hyväksymän, ilmoitusasiakirjassa ilmoitetun rajanylityspaikan kautta on pidettävä mainitun säännöksen mukaisena hyväksytyn jätteiden siirron yksityiskohtien ja/tai ehtojen olennaisena muutoksena, ja jos näin on, seuraako siitä, ettei tästä muutoksesta ole ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille, että jätteiden siirto on laiton, sillä se on toteutettu asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdassa tarkoitetulla ”tavalla, jota ei ole olennaisilta osiltaan eritelty [ilmoitusasiakirjoissa]”.

29

Aluksi on syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 1 kohdasta ja seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön valvontamenettelyjä ja ‑järjestelmiä, joita sovelletaan jätteiden siirtoon tavalla, jolla otetaan huomioon tarve säilyttää, suojella ja parantaa ympäristön laatua ja ihmisten terveyttä. Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta ja 4 artiklan 1 kohdasta, kun niitä luetaan yhdessä asetuksen 14 perustelukappaleen kanssa, käy ilmi, että huolehdittavaksi tarkoitettujen jätteiden ja hyödynnettäviksi tarkoitettujen vaarallisten jätteiden jäsenvaltioiden välisistä siirroista on tehtävä kirjallinen ennakkoilmoitus toimivaltaisille viranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi (ks. vastaavasti tuomio Ragn-Sells, C‑292/12, EU:C:2013:820, 52 kohta ja tuomio Shell Nederland ja Belgian Shell, C‑241/12 ja C‑242/12, EU:C:2013:821, 32 kohta).

30

Tällaisen ilmoituksen tekemistä varten asetuksen N:o 1013/2006 4 artiklassa vaaditaan, että ilmoittajan on täytettävä kyseisen asetuksen liitteen IA mukainen ilmoitusasiakirja ja tarvittaessa liitteen IB mukainen siirtoasiakirja ja annettava näissä kahdessa asiakirjassa tai niiden liitteenä saman asetuksen liitteessä II olevissa 1 ja 2 osassa luetellut tiedot ja asiakirjat. Kaikkien näiden tiedoksi annettujen asiakirjojen ja tietojen perusteella toimivaltaiset viranomaiset antavat tai epäävät hyväksyntänsä asetuksen N:o 1013/2006 9 artiklan mukaisesti kunkin jätteiden siirron osalta.

31

Jos hyväksytyn jätteiden siirron yksityiskohtiin ja/tai ehtoihin tehdään hyväksynnän jälkeen muutoksia, siirrettävän jätteen määrää, reittiä, lähtö- ja saapumispaikkoja sekä siirron aikataulua ja kuljetuksen suorittajaa koskevat muutokset mukaan luettuina, ilmoittaja velvoitetaan asetuksen N:o 1013/2006 17 artiklan 1 kohdassa ilmoittamaan niistä välittömästi ja, mikäli mahdollista, ennen siirron alkamista asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja vastaanottajalle.

32

Tässä suhteessa on syytä todeta, että kyseistä 17 artiklan 1 kohtaa luettaessa käy selvästi ilmi, että reitityksen muuttaminen on ”hyväksytyn jätteiden siirron yksityiskohtiin ja/tai ehtoihin” tehty ”olennainen muutos”. Tässä säännöksessä olevalla ilmaisulla ”mukaan lukien siirrettävän jätteen – – reittiä – – koskevat muutokset” tarkoitetaan sitä, että tämäntyyppinen muutos voi olla olennaisina pidettyihin siirron yksityiskohtiin ja/tai ehtoihin tehty olennainen muutos.

33

Asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä II olevan 1 osan 14 kohdan mukaan reitityksellä tarkoitetaan ”suunniteltua saapumis- ja lähtöpaikkaa kussakin maassa”, eli kuten kyseisen asetuksen liitteessä IA olevan ilmoitusasiakirjan kentässä 15 täsmennetään, lähtö- ja tulopaikkoja.

34

Se, että lähtö- ja saapumispaikat on mainittava ilmoitusasiakirjan kentässä 15, ilmenee selvästi sekä kyseisen asiakirjan tekstistä että asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä IC olevasta 26 kohdasta, joka sisältää yksityiskohtaiset ohjeet kyseisen asiakirjan täyttämistä varten.

35

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen rajanylityspaikan muuttaminen on reitityksen muuttamista, mikä kyseisen asetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan on hyväksytyn jätteiden siirron yksityiskohtiin ja/tai ehtoihin tehty olennainen muutos, josta on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille.

36

Asetuksen N:o 1013/2006 17 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos tällainen muutos tehdään, siitä on lähtökohtaisesti tehtävä uusi ilmoitus. Etukäteen ilmoitetut ja asianomaisten viranomaisten hyväksymät siirron yksityiskohdat eivät enää tämän muutoksen jälkeen vastaa todellisuutta eikä niitä näin ollen enää voida pitää hyväksyttyinä.

37

Kyseistä siirtoa, joka eroaa ilmoituksessa mainitusta, olisi pidettävä ”laittomana”, sillä se on toteutettu kyseisen asetuksen 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdassa tarkoitetulla ”tavalla, jota ei ole olennaisilta osiltaan eritelty [ilmoitusasiakirjoissa]”.

38

Tällaista asetuksen N:o 1013/2006 sanamuodon ja asiayhteyden mukaista tulkintaa tukee myös sen teleologinen tulkinta.

39

Tältä osin on nimittäin syytä todeta, että asetuksen N:o 1013/2006 ensimmäisen perustelukappaleen mukaan kyseisellä asetuksella pyritään suojelemaan ympäristöä. Lisäksi sen seitsemännen perustelukappaleen mukaan on tärkeää järjestää jätteiden siirtojen valvonta ja tarkastus ja säännellä niitä siten, että otetaan huomioon tarve säilyttää, suojella ja parantaa ympäristön laatua ja ihmisten terveyttä.

40

Asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä IV olevassa ”keltaisessa jäteluettelossa” mainituista, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisista jätteistä todetaan tarkemmin kyseisen asetuksen 14 perustelukappaleessa, että on aiheellista varmistaa mahdollisimman korkea valvonnan ja tarkastusten taso siten, että tällaisiin siirtoihin vaaditaan kirjallinen ennakkohyväksyntä ja että tällaiseen menettelyyn olisi kuuluttava ennakkoilmoitus, jonka myötä toimivaltaisten viranomaisten on mahdollista saada asianmukaiset tiedot voidakseen toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Sen johdosta toimivaltaisten viranomaisten olisi myös mahdollista esittää perusteltuja vastalauseita tällaisen siirron osalta.

41

Asetuksen N:o 1013/2006 liitteestä IA ilmenevässä ilmoitusasiakirjassa vaaditut, siirron rajanylityspaikan kaltaiset tiedot ovat siis tarpeen, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat asianmukaisesti suorittaa tehtävänsä.

42

Jos viranomaisten hyväksymää siirron ilmoitusasiakirjassa ilmoitettua rajanylityspaikkaa muutettaisiin tästä niille asetuksen N:o 1013/2006 17 artiklan 1 kohdan vastaisesti ilmoittamatta, kyseisten valvonta- ja tarkastustehtävien mahdollisimman korkeaa tasoa ei enää voitaisi varmistaa mainitun asetuksen mukaisesti.

43

Tällaista muuttamista on näin ollen pidettävä olennaisena ja tämän vuoksi 17 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvana, joten jätteiden siirtoa kauttakulkumaahan muun kuin ilmoitusasiakirjassa ilmoitetun rajanylityspaikan kautta on – jos asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ei ole tästä ilmoitettu ja jos uutta ilmoitusta siirrosta ei ole tehty – pidettävä ”laittomana” jätteiden siirtona. Päinvastaisella tulkinnalla asetuksella N:o 1013/2006 käyttöön otetuilta tarkastusmenettelyiltä ja ‑järjestelmiltä vietäisiin niiden tehokas vaikutus.

44

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kansallisen tuomioistuimen ensimmäisessä kysymyksessä esitetyllä terminologisella ongelmalla. Mainitulla kysymyksellä viimeksi mainittu pyrkii pääasiallisesti selvittämään, onko asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdassa olevassa ”laittoman siirron” määritelmässä olevassa ilmaisussa ”tavalla, jota ei ole olennaisilta osiltaan eritelty [ilmoitusasiakirjoissa]” oleva sana ”tavalla” (unkariksi ”módon”) ymmärrettävä tarkoitettavan yksinomaan kuljetustapoja (szállítás módjai) (maanteitse, rautateitse, meritse, lentoteitse, sisävesitse) sellaisina kuin niistä säädetään kyseisen asetuksen liitteissä IA ja IB.

45

Syynä siihen, että unionin tuomioistuimelle on esitetty tällainen kysymys, on asetuksen N:o 1013/2006 unkarinkielinen versio, joka eroaa kyseisen asetuksen muista kieliversioista. Kyseisen asetuksen liitteessä IA olevaa kenttää 8, jossa käytetään aivan oikein sanoja ”szállítási eszköz” ilmaisun ”kuljetustapa” käännöksenä, lukuun ottamatta viimeksi mainittu ilmaisu on kyseisen asetuksen liitteen IA jälkeen olevassa lyhenne- ja koodiluettelossa ja liitteissä IB (kenttä 8 ja liitteen IB jälkeen oleva lyhenne- ja koodiluettelo) ja II (1 osan 13 kohta ja 2 osan 3 alakohta) käännetty sanoilla ”szállítás módjait” käyttäen näin ranskan sanaa ”manière” vastaavaa sanaa ”mód”. Tämä on mahdollistanut sen, että Total Waste Recycling on voinut väittää, että asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdassa tarkoitetusta ”laittomasta siirrosta” on kyse vain silloin, kun käytetty kuljetustapa eroaa ilmoituksessa ilmoitetusta kuljetustavasta.

46

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikki Euroopan unionin virallisilla kielillä laaditut versiot. Unionin oikeuden tekstin erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa se on (ks. mm. tuomio Léger, C‑528/13, EU:C:2015:288, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Asetuksen N:o 1013/2006 systematiikasta ja tavoitteesta on tämän tuomion 33–43 kohdassa todettu, että jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat jätteiden siirron alalla toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi valvonta- ja tarkastustehtäviä suorittaessaan, niiden on saatava kaikki asianmukaiset tiedot ja että tältä osin on välttämätöntä, että asetuksen liitteestä IA ilmenevässä ilmoitusasiakirjassa vaaditut – eivätkä pelkästään käytettyä kuljetustapaa koskevat – tiedot ovat niiden käytettävissä.

48

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1013/2006 systematiikka ja tavoite johtavat tulkintaan, jonka mukaan kyseisen asetuksen 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdassa olevalla sanalla ”tapa” (ranskaksi ”manière”) ei voida katsoa tarkoitettavan yksinomaan ”kuljetustapaa”, vaan se on ymmärrettävä laajemmin siten, että sillä tarkoitetaan niitä siirron olosuhteita tai yksityiskohtia, jotka sisältävät kyseisen siirron saapumis- ja lähtöpaikat.

49

Edellä lausuttu huomioon ottaen kolmeen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava niin, että asetuksen N:o 1013/2006 17 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisen asetuksen liitteessä IV tarkoitetun kaltaisten jätteiden siirtoa kauttakulkumaahan muun kuin toimivaltaisten viranomaisten hyväksymän, ilmoitusasiakirjassa ilmoitetun rajanylityspaikan kautta on pidettävä hyväksytyn jätteiden siirron yksityiskohtien ja/tai ehtojen olennaisena muutoksena, ja tästä seuraa, että koska kyseisestä muutoksesta ei ole ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille, jätteiden siirto on laiton, sillä se on toteutettu kyseisen asetuksen 2 artiklan 35 alakohdan d alakohdassa tarkoitetulla ”tavalla, jota ei ole olennaisilta osiltaan eritelty [ilmoitusasiakirjoissa]”.

50

Kansallinen tuomioistuin kysyy neljännellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 1013/2006 50 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden tämän asetuksen säännösten rikkomisesta säätämien seuraamusten on oltava oikeasuhteisia, tulkittava siten, että se on esteenä maksulle, joka määrätään seuraamukseksi kyseisen asetuksen liitteessä IV tarkoitettujen jätteiden siirroista kauttakulkumaahan muun kuin toimivaltaisten viranomaisten hyväksymässä ilmoitusasiakirjassa mainitun rajanylistyspaikan kautta, kun tämä maksu vastaa määrältään maksua, jota sovelletaan, kun velvollisuutta saada hyväksyntä ja tehdä kirjallinen ennakkoilmoitus ei ole ollenkaan noudatettu.

51

Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1013/2006 50 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää ”tämän asetuksen säännösten rikkomuksiin sovellettavista seuraamuksista – –. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia”. On kuitenkin todettava, ettei kyseiseen asetukseen sisälly tarkempia sääntöjä näiden kansallisten seuraamusten vahvistamisesta ja ettei asetuksessa varsinkaan vahvisteta mitään nimenomaista perustetta tällaisten seuraamusten oikeasuhteisuuden arvioimiseksi.

52

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin lainsäädännössä vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset. Niiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden ja näin ollen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti (ks. mm. tuomio Urbán, C‑210/10, EU:C:2012:64, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Tältä osin on syytä muistuttaa, että sen arvioimiseksi, onko kyseinen seuraamus suhteellisuusperiaatteen mukainen, on otettava huomioon erityisesti rikkomisen, jota seuraamuksella sanktioidaan, luonne ja vakavuus sekä seuraamuksen määrän määrittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt (ks. mm. tuomio Rodopi-M 91, C‑259/12, EU:C:2013:414, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Suhteellisuusperiaate velvoittaa siis jäsenvaltioita myös silloin, kun ne arvioivat seikkoja, jotka voivat vaikuttaa maksun määräämiseen (tuomio Urbán, C‑210/10, EU:C:2012:64, 54 kohta).

54

Kansallisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu kuitenkin kaikki sen käsiteltävänä olevalle asialle ominaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat huomioon ottaen loppujen lopuksi arvioida, ylittääkö kyseinen seuraamus määrältään sen, mikä kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi on tarpeen. Suhteellisuusperiaatteen konkreettinen soveltaminen kuuluu nimittäin kansalliselle tuomioistuimelle, jonka on tarkistettava, ovatko kansalliset toimenpiteet yhteensopivia unionin oikeuden kanssa, koska unionin tuomioistuin on toimivaltainen ainoastaan esittämään kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaa koskevat seikat, jotka saattavat auttaa tätä arvioimaan kyseistä yhteensopivuutta (ks. vastaavasti mm. tuomio Profaktor Kulesza, Frankowski, Jóźwiak, Orłowski, C‑188/09, EU:C:2010:454, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Kun kansallinen tuomioistuin asetuksen N:o 1013/2006, jolla pyritään varmistamaan ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso, säännösten rikkomisiin sovellettavien seuraamusten osalta valvoo tällaisen seuraamuksen oikeasuhteisuutta, sillä on velvollisuus ottaa huomioon erityisesti ne riskit, joita tällaisesta rikkomisesta saattaa aiheutua ympäristön ja ihmisten terveyden suojelulle.

56

Näin on siis todettava, että sellaista maksua, joka määrätään seuraamukseksi kyseisen asetuksen liitteessä IV tarkoitettujen jätteiden siirroista kauttakulkumaahan muun kuin toimivaltaisten viranomaisten hyväksymän, ilmoitusasiakirjassa mainitun rajanylityspaikan kautta ja jonka perusmäärä on yhtä suuri kuin maksun, jota sovelletaan, kun velvollisuutta saada hyväksyntä ja tehdä kirjallinen ennakkoilmoitus ei ole ollenkaan noudatettu, voidaan pitää oikeasuhteisena vain siinä tapauksessa, että kyseiselle rikkomiselle ominaisten olosuhteiden perusteella on mahdollista todeta, että nämä rikkomiset ovat yhtä vakavia.

57

Edellä lausutun perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava niin, että asetuksen N:o 1013/2006 50 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden tämän asetuksen säännösten rikkomisesta säätämien seuraamusten on oltava oikeasuhteisia, on tulkittava siten, että sellaista maksua, joka määrätään seuraamukseksi kyseisen asetuksen liitteessä IV tarkoitettujen jätteiden siirroista kauttakulkumaahan muun kuin toimivaltaisten viranomaisten hyväksymän, ilmoitusasiakirjassa mainitun rajanylityspaikan kautta ja jonka perusmäärä on yhtä suuri kuin maksun, jota sovelletaan, kun velvollisuutta saada hyväksyntä ja tehdä kirjallinen ennakkoilmoitus ei ole ollenkaan noudatettu, voidaan pitää oikeasuhteisena vain siinä tapauksessa, että kyseiselle rikkomiselle ominaisten olosuhteiden perusteella on mahdollista todeta, että nämä rikkomiset ovat yhtä vakavia. Kansallisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu kaikki sen käsiteltävänä olevalle asialle ominaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat sekä erityisesti ne riskit, joita tällaisesta rikkomisesta saattaa aiheutua ympäristön ja ihmisten terveyden suojelulle, huomioon ottaen arvioida, ylittääkö kyseisen seuraamuksen määrä sen, mikä tavoiteltujen päämäärien, joina ovat ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason varmistaminen, saavuttamiseksi on tarpeen.

58

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: