10.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 233/3

1)

Onko 18.5.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 (1) 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että viranomaisella, joka on vastuussa 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisesta, on ehdoton harkintavalta päättäessään kyseisen poikkeuksen myöntämisestä?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, mitä arviointiperusteita kyseisen viranomaisen olisi käytettävä ja mitkä arviointiperusteet sitovat viranomaista sen tehdessä päätöstä 18.5.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen myöntämisestä?

3)

Onko 18.5.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että edellä mainitun poikkeuksen myöntämisestä vastuussa oleva viranomainen on arvioidessaan pyydetyn poikkeuksen myöntämistä oikeutettu tai velvollinen ottamaan huomioon muun muassa sen, että pyynnön esittäjät pyrkivät käyttämään perusoikeuksiaan (tässä tapauksessa oikeutta saada oikeussuojaa), vaikka sen on myös varmistettava, että jos poikkeus kyseisessä tapauksessa myönnetään, säädetyn seuraamuksen tavoitetta ei tehdä tyhjäksi ja ettei poikkeusta käytetä väärin (esimerkiksi jos oikeussuojakeinojen käyttämiseen varattu rahasumma olisi selvästi suhteeton tarjottujen oikeudellisten palvelujen laajuuteen nähden)?

4)

Onko 18.5.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että yhtenä perusteena kyseisessä säännöksessä säädetyn poikkeuksen epäämiselle voi olla niiden varojen hankinnan laiton luonne, joita käyttämällä poikkeus on tarkoitus panna täytäntöön?