This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62012CN0432
Case C-432/12 P: Appeal brought on 24 September 2012 by Leifheit AG against the judgment of the General Court (Sixth Chamber) delivered on 12 July 2012 in Case T-334/10 Leifheit AG v Office for Harmonisation in the Internal Market (Trade Marks and Designs)
Asia C-432/12: Valitus, jonka Leifheit AG on tehnyt 24.9.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-334/10, Leifheit AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 12.7.2012 antamasta tuomiosta
Asia C-432/12: Valitus, jonka Leifheit AG on tehnyt 24.9.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-334/10, Leifheit AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 12.7.2012 antamasta tuomiosta
EUVL C 355, 17.11.2012, p. 12–13
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
- Date of document:
- 24/09/2012
- Date lodged:
- 24/09/2012
- Author:
- Unionin tuomioistuin
- Form:
- Oikeudelliset tiedot
- Authentic language:
- saksa
- Link
- Select all documents mentioning this document
- Case affecting:
-
- Annulment request 62010TJ0334
- Instruments cited in case law:
- Link
- EUROVOC descriptor:
|
17.11.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 355/12 |
Valitus, jonka Leifheit AG on tehnyt 24.9.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-334/10, Leifheit AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 12.7.2012 antamasta tuomiosta
(Asia C-432/12)
2012/C 355/21
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Leifheit AG (edustajat: asianajajat V. Töbelmann ja G. Hasselblatt)
Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Vermop Salmon GmbH
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta
|
1) |
kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-334/10 12.7.2012 antaman tuomion |
|
2) |
kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 924/2009-1 12.5.2010 tekemän päätöksen |
|
3) |
määräämään, että SMHV vastaa oikeudenkäyntikuluistaan unionin tuomioistuimessa, unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituslautakunnassa, ja velvoittamaan SMHV:n korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut; siinä tapauksessa, että Vermop Salmon GmbH osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana, unionin tuomioistuinta vaaditaan lisäksi |
|
4) |
määräämään, että väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Unionin yleisen tuomioistuimen 12.7.2012 antama tuomio on kumottava, koska unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut huomioon sen tutkinnan alaa, joka valituslautakunnan on toteutettava yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 63 artiklan 1 kohdan ja 64 artiklan 1 kohdan mukaisessa valitusmenettelyssä.
Unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut SMHV:n eri elinten toiminnallisen jatkuvuuden periaatetta eikä ottanut huomioon sitä, etteivät nimenomaisesti esitetyt perusteetkaan voi vapauttaa valituslautakuntaa velvollisuudesta tutkia riidanalaista päätöstä perusteellisesti tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen näkökulmasta.
Unionin yleinen tuomioistuin perusti päätöksensä viime kädessä siihen toteamukseen, että kysymys aiempien tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä on erityinen ennakkokysymys, jota valituslautakunnan ei ole välttämättä tutkittava.
Unionin yleinen tuomioistuin ei siis katsonut, että tämä kysymys, johon sisältyy vaatimus tosiasiallisen käytön osoittamisesta, olisi osa väitemenettelyä ja sellaisena kuuluisi valituslautakunnan tutkinnan alaan.
Tämän lisäksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se teki oikeudellisen virheen soveltaessaan sekaantumisvaaran arviointiin liittyviä yleisiä periaatteita.
Erityisesti arvioidessaan merkkien samankaltaisuutta unionin yleinen tuomioistuin tukeutui kokemussääntöön, jonka mukaan sanojen alkuosilla on kuluttajalle suurempi merkitys kuin tavaramerkkien loppuosilla, osoittamatta sitä, soveltuuko tämä kokemussääntö nyt käsiteltävään asiaan.
Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään arvioinut riittävästi valittajan tosiseikkoja koskevia väitteitä, jotka liittyvät tavaroiden samankaltaisuuteen. Sen sijaan unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituslautakunnan toteamukset tarkistamatta niiden paikkansapitävyyttä.
(1) EUVL L 78, s. 1.
