1

Société nationale maritime Corse Méditerranée (SNCM) SA (jäljempänä SNCM) ja Ranskan tasavalta vaativat valituksissaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Corsica Ferries France vastaan komissio antaman tuomion (T‑565/08, EU:T:2012:415, jäljempänä valituksenalainen tuomio) kumoamista siltä osin kuin siinä on kumottu toimenpiteistä C 58/2002 (ex N 118/2002), jotka Ranska on toteuttanut Société Nationale Maritime Corse-Méditerranée (SNCM) ‑meriliikenneyhtiön hyödyksi, 8.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2009/611/EY (EUVL L 225, s. 180; jäljempänä riidanalainen päätös) 1 artiklan toinen ja kolmas kohta.

2

Unionin yleinen tuomioistuin on todennut seuraavaa:

”Kyseessä olevat varustamot

Hallinnollinen menettely

– –

Kyseessä olevat toimenpiteet

Riidanalainen päätös

3

Corsica Ferries vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.12.2008 jättämällään kannekirjelmällä, että tuomioistuin kumoaisi riidanalaisen päätöksen. Se vetosi kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen.

4

Ensimmäinen kanneperuste koskee EY 287 artiklan liian laajaksi väitettyä tulkintaa, joka on johtanut riidanalaisen päätöksen puutteellisiin perusteluihin sekä puolustautumisoikeuksien ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamiseen. Toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes kanneperuste koskevat EY 87 ja EY 88 artiklan sekä suuntaviivojen virheellistä soveltamista. Kyseisissä kanneperusteissa on kyse 53,48 euron suuruisesta pääomasijoituksesta korvauksena julkisen palvelun hoitamisesta, SNCM:n luovuttamisesta negatiiviseen 158 miljoonan euron hintaan, CGMF:n toteuttamasta 8,75 miljoonan euron suuruisesta pääomasijoituksesta, 38,5 miljoonan euron suuruisesta henkilötuesta ja rakenneuudistustukena ilmoitetusta 22,52 miljoonan euron suuruisesta loppusummasta.

5

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Corsica Ferriesin kumoamiskanteensa tueksi esittämät kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen kanneperusteen sekä kumosi riidanalaisen päätöksen 1 artiklan toisen ja kolmannen kohdan.

6

SNCM vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

7

Corsica Ferries vaatii, että unionin tuomioistuin

8

Ranskan tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin

9

Asiat C‑533/12 P ja C‑536/12 P yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 24.1.2013 antamalla määräyksellä kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

10

Sekä SNCM asiassa C‑533/12 P että Ranskan tasavalta asiassa C‑536/12 P vetoavat neljään valitusperusteeseen, jotka ovat huomattavilta osin päällekkäisiä, valituksenalaista tuomiota vastaan. Ne on siten syytä käsitellä yhdessä.

11

SNCM väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka koskee sen luovuttamista negatiiviseen 158 miljoonan euron hintaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään huomiotta komission harkintavallan sekä ottanut riidanalaisen päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan tulkitsemalla markkinatalouden ehdoin toimivaa yksityistä sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta SEUT 345 artiklan vastaisesti.

12

SNCM:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomiotta harkintavallan, joka komissiolla on markkinatalouden ehdoin toimivaa yksityistä sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta soveltaessaan. Komissio on nimittäin riidanalaisessa päätöksessä suorittanut vertailun negatiivisen luovutushinnan ja valtion SNCM:n mahdollisen selvitystilaan asettamisen tapauksessa maksamien täydentävien irtisanomiskorvausten välillä todetakseen, ettei negatiiviseen luovutushintaan sisältynyt tukea. Kyseinen laskelma perustuu osapuolten ja riippumattoman asiantuntijan toimittamiin tietoihin. Kyseenalaistaessaan komission päätelmät unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon harkintavaltaa, joka komissiolla on sen arvioidessa monimutkaisia taloudellisia kysymyksiä, ja se teki SNCM:n mukaan oikeudellisen virheen.

13

Corsica Ferries väittää, että unionin tuomioistuinten on lähtökohtaisesti harjoitettava valtiontueksi luokittelun ja SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalan osalta kokonaisvaltaista valvontaa.

14

Unionin yleinen tuomioistuin on muistuttanut valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa komission harkintavallasta ja tuomioistuinvalvonnasta, että valtiontuen käsitteen tuomioistuinvalvonnan laajuudesta ja luonteesta on vakiintunutta oikeuskäytäntöä.

15

Kyseisen oikeuskäytännön mukaan perussopimuksessa määritellyn valtiontuen käsite on oikeudellinen ja sitä on tutkittava objektiivisten seikkojen perusteella. Tämän takia unionin tuomioistuinten on lähtökohtaisesti valvottava kokonaisvaltaisesti sitä, kuuluuko jokin toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ottaen huomioon niiden käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät konkreettiset seikat samoin kuin komission arvion teknisyyden tai monimutkaisuuden. Unionin tuomioistuinten on muun muassa paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea niistä tehtyjä päätelmiä (tuomio Ranska v. Ladbroke Racing ja komissio, C‑83/98 P, EU:C:2000:248, 25 kohta; tuomio komissio v. Scott, C‑290/07 P, EU:C:2010:480, 64 ja 65 kohta ja tuomio BNP Paribas ja BNL v. komissio, C‑452/10 P, EU:C:2012:366, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

16

Unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti tutkinut valituksenalaisen tuomion 90–108 kohdassa objektiiviset seikat, jotka komissio on ottanut huomioon riidanalaisessa päätöksessä, varmistaakseen SEUT 107 artiklan asianmukaisen soveltamisen edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

17

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 39 kohdassa maininnut, on lisäksi todettava SNCM:n väitteiden vastaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin ei lainkaan ole kyseenalaistanut puolueettoman asiantuntijan työtä, jolla on voitu perustella riidanalaista päätöstä.

18

Tutkittuaan kyseisen päätöksen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komission päättelyllä ei ollut riittävää pohjaa ja se oli nojautunut seikkoihin, jotka eivät olleet objektiivisia ja tarkistettavissa. SNCM:n väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi jättänyt komission laajan harkintavallan huomiotta tai korvannut omalla päättelyllään komission nimeämän asiantuntijan päättelyn, on siis hylättävä.

19

Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on suorittanut kokonaisvaltaisen valvonnan, johon sillä on velvollisuus, asianmukaisesti tämän tuomion 15 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

20

Markkinatalouden ehdoin toimivaa yksityistä sijoittajaa koskevan arviointiperusteen osalta SNCM moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä on asettanut komissiolle velvollisuuden määrittää ”muun muassa maantieteellisellä ja alakohtaisella tasolla” asianomaisen jäsenvaltion taloudelliset toiminnot todetakseen, vastasiko kyseisen valtion käyttäytyminen sitä, miten markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja olisi käyttäytynyt. Valittajana oleva yritys väittää, että oikeuskäytännössä vahvistettu merkityksellinen peruste tämän arviointiperusteen soveltamisessa on sijoittajan koko eikä sen alan koko, jolla sijoittaja toimii. Unionin yleinen tuomioistuin on siten valittajan mukaan jättänyt huomiotta SEUT 345 artiklassa määrätyn perustavanlaatuisen periaatteen, jonka mukaan omistusoikeusjärjestelmään perustuva syrjintä on kiellettyä ja joka on yksityistä sijoittajaa koskevan arviointiperusteen taustalla.

21

Corsica Ferries väittää, ettei unionin yleistä tuomioistuinta voida moittia siitä, että se on vaatinut kyseessä olevien taloudellisten toimintojen alakohtaista ja maantieteellistä määrittelyä voidakseen tutkia, oliko komissio todella perustanut kyseessä olevia toimenpiteitä koskevan arviointinsa ”kaikkiin merkityksellisiin seikkoihin”.

22

Ranskan tasavalta väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio ei lähtökohtaisesti voinut ottaa huomioon yleisenä taloudellisena toimijana yksityisellä sektorilla toimivan valtion imagon vahingoittumisen vaaraa yksityisen sijoittajan arviointiperustetta soveltaessaan. Se katsoo lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin asetti vaatiessaan kyseisen alan sijoittajien keskuudessa omaksutun riittävän vakiintuneen tai jopa pysyvän käytännön olemassaolon todistamista objektiivisilla ja tarkistettavissa olevilla seikoilla vaatimuksen, joka ylittää sen, mikä on tarpeen, jotta yksityisen sijoittajan arviointiperustetta voitaisiin soveltaa oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla asianmukaisesti.

23

SNCM katsoo Ranskan tasavallan tavoin, että vahvistaessaan valituksenalaisen tuomion 86, 87, 95 ja 96 kohdassa puhtaasti oikeuskäytännössä kehitetyt perusteet, kuten alakohtaisen ja maantieteellisen määrittelyn suorittaminen, riittävän vakiintuneen käytännön osoittaminen ja liian korkea näyttökynnys sen osoittamiseksi, että välillisen aineellisen hyödyn saaminen on todennäköistä, unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen markkinatalouden ehdoin toimivaa yksityistä sijoittajaa koskevan arviointiperusteen tulkinnassa.

24

SNCM väittää myös, että todetessaan valituksenalaisen tuomion 101–108 kohdassa, ettei komissio ole osoittanut, että Ranskan valtion käyttäytymisen olisi oikeuttanut kohtuullinen todennäköisyys saada siitä välillistä aineellista hyötyä ainakin pitkällä aikavälillä, unionin yleinen tuomioistuin on asettanut liian korkean näyttökynnyksen. Sen määrittämiseksi, sisältyykö julkisen yhtiön yksityistämiseen negatiiviseen hintaan valtiontukea, on SNCM:n mukaan arvioitava, olisiko kooltaan julkista sektoria hoitaviin organisaatioihin rinnastettavissa oleva yksityinen sijoittaja saattanut tehdä samanlaisissa olosuhteissa yhtä suuren pääomasijoituksen vai olisiko se päättänyt asettaa yrityksen selvitystilaan.

25

SNCM:n mukaan epäsuora voitto, joka Ranskan valtion on mahdollista saada kyseisestä toimenpiteestä, on katsottava osoitetuksi selvitystilaan asettamisen todennäköisiä kuluja ja negatiivista luovutushintaa vertaamalla.

26

Unionin yleinen tuomioistuin on SNCM:n mukaan lisäksi asettanut lähes mahdottoman korkean näyttökynnyksen. Valittaja väittää, että on mahdotonta määrittää tarkasti vahinko, joka aiheutuisi, jos kyseisen valtion imago heikentyisi. Tällainen määrittäminen pitäisi jo luonteensa vuoksi perustaa seikkoihin, jotka ovat vaikeasti ennakoitavissa etukäteen erityisesti siksi, että se pitäisi perustaa paitsi muiden talouden toimijoiden, kuten asiakkaiden, käyttäjien, tavarantoimittajien tai jopa SNCM:n henkilökunnan, myös muiden julkisten yritysten reaktioihin.

27

Corsica Ferriesin mukaan unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut tehokkaasti asiantuntevan yksityisen sijoittajan kriteeriä, joka edellyttää, että osoitetaan, että jäsenvaltion käyttäytyminen perustuu pitkän aikavälin tuotto-odotuksiin, eli että osoitetaan kyseisen valtion käyttäytymisen taloudellinen järkevyys pitkällä aikavälillä. Unionin yleinen tuomioistuin totesi Corsica Ferriesin mukaan näin ollen komission menetelleen väärin, kun tämä ei ollut riidanalaisessa päätöksessä osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Ranskan valtio saattoi kohtuullisella todennäköisyydellä saada kyseisestä toimesta välillistä aineellista hyötyä ainakin pitkällä aikavälillä.

28

SNCM väittää Ranskan valtion taloudellisten toimintojen määrittämisestä myös, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut riidanalaisen päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla, kun se on katsonut, että komissio ei ollut määritellyt oikeudellisesti riittävällä tavalla valtion taloudellisia toimintoja, jonka nojalla kyseessä olevien toimenpiteiden taloudellista järkevyyttä oli arvioitava. SNCM väittää, että valituksenalaista tuomiota ei ole perusteltu riittävästi, koska unionin tuomioistuin ei ole määritellyt riittävän vakiintuneen käytännön ja pysyvän käytännön käsitteitä.

29

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan julkisen vallan osallistuminen yrityksen pääomarakenteeseen millä tavalla tahansa voi olla EY 87 artiklassa tarkoitettua valtiontukea, kun kyseisen artiklan edellytykset täyttyvät (tuomio Espanja v. komissio, C-278/92–C‑280/92, EU:C:1994:325, 20 kohta ja tuomio Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, C‑328/99 ja C-399/00, EU:C:2003:252, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin myös, että julkisten ja yksityisten yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta seuraa, että pääomia, jotka valtio antaa suoraan tai välillisesti jonkin yrityksen käyttöön olosuhteissa, jotka vastaavat normaaleja markkinaehtoja, ei voida pitää valtiontukina (tuomio Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, EU:C:2003:252, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Siten edellytykset, jotka toimenpiteen on täytettävä, jotta se kuuluisi SEUT 107 artiklassa tarkoitetun tuen käsitteen piiriin, eivät täyty, jos tukea saanut julkinen yritys saattoi saada saman edun kuin etu, joka sille annettiin valtion varoista, olosuhteissa, jotka vastaavat normaaleja markkinaehtoja, ja julkisten yritysten osalta tämä arviointi tehdään lähtökohtaisesti soveltamalla yksityistä sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta (ks. tuomio komissio v. EDF ym., C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Oikeuskäytännön mukaan valtiolla yhtäältä yrityksen osakkeenomistajana ja toisaalta julkisen vallan käyttäjänä olevat roolit on erotettava toisistaan. Yksityistä sijoittajaa koskevan arviointiperusteen sovellettavuus riippuu lopulta siitä, että kyseinen jäsenvaltio myöntää osakkeenomistajan – ei julkisen vallan käyttäjän – ominaisuudessaan taloudellisen edun yritykselle (ks. tuomio Espanja v. komissio, EU:C:1994:325, 22 kohta ja tuomio komissio v. EDF ym., EU:C:2012:318, 80 ja 81 kohta).

32

Näin ollen on arvioitava, olisiko kooltaan julkista sektoria hoitaviin organisaatioihin rinnastettavissa oleva yksityinen sijoittaja saattanut tehdä samanlaisissa olosuhteissa yhtä suuren pääomasijoituksen (tuomio Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, EU:C:2003:252, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Tämän analysoimiseksi on arvioitava, olisiko yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastasi mahdollisimman tarkasti asianomaisen jäsenvaltion tilannetta, toteuttanut saman toimenpiteen normaaleilla markkinaehdoilla, ja huomioon on otettava ainoastaan edut ja velvollisuudet, jotka liittyvät valtion tilanteeseen osakkeenomistajana, eikä niitä etuja ja velvollisuuksia, jotka liittyvät sen asemaan julkisen vallan käyttäjänä (tuomio komissio v. EDF ym., EU:C:2012:318, 79 kohta).

34

Jos ei ole mitään mahdollisuuksia verrata julkisen yrityksen tilannetta yksityisen yrityksen tilanteeseen, ”normaaleja markkinaehtoja” on arvioitava siten, että vertailukohteena ovat käytettävissä olevat objektiiviset ja todennettavissa olevat seikat (tuomio Chronopost ym. v. Ufex ym., C‑83/01 P, C‑93/01 P ja C‑94/01 P, EU:C:2003:388, 38 kohta ja tuomio komissio v. EDF ym., EU:C:2012:318, 101 ja 102 kohta).

35

Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 86 kohdassa yksityistä sijoittajaa koskevan arviointiperusteen arvioimiseksi, että komission tehtävänä on määrittää muun muassa maantieteellisellä ja alakohtaisella tasolla asianomaisen jäsenvaltion taloudelliset toiminnot, joihin nähden kyseisen valtion käyttäytymisen taloudellista järkevyyttä pitkällä aikavälillä on arvioitava. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi katsonut kyseisen tuomion 95–100 kohdassa, että ainoastaan yksityisten yritysten riittävän vakiintunut käytäntö tai niiden pysyvä käytäntö voivat olla kyseisen arviointiperusteen soveltamisen pohjana.

36

Tässä yhteydessä on mainittava, että tällaisilla vaatimuksilla ei ole absoluuttista arvoa, vaan niiden avulla on mahdollista tarvittaessa yksilöidä yksityinen sijoittaja, joka on rinnastettavissa julkiseen yritykseen, jonka hyväksi yksityistä sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta sovelletaan.

37

Unionin yleinen tuomioistuin ei käyttämällä tällaisia ilmaisuja ole asettanut yksityiskohtaisia vaatimuksia sen näytön luonteelle, jolla voidaan osoittaa, että järkevästi toimiva yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastasi mahdollisimman tarkasti julkisen yrityksen tilannetta, olisi tehnyt kyseisen pääomasijoituksen, vaan on todennut valituksenalaisen tuomion 93 ja 94 kohdassa, ettei komissio ole määritellyt oikeudellisesti riittävällä tavalla niitä Ranskan valtion taloudellisia toimintoja, joihin nähden kyseisten toimenpiteiden taloudellista järkevyyttä käsiteltävässä tapauksessa oli arvioitava, ja että sen oli mahdotonta valvoa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan negatiivisen luovutushinnan taloudellista järkevyyttä pitkällä aikavälillä.

38

Unionin yleinen tuomioistuin on asianmukaisesti yksilöinyt taloudellisen edun myöntämistä yritykselle koskevan jäsenvaltion päätöksen pitkän aikavälin taloudellisen järkevyyden kriteerin, jonka on joka tapauksessa täytyttävä, jotta yksityistä sijoittajaa koskeva arviointiperuste täyttyisi. Näin tekemällä se ei ole rikkonut SEUT 345 artiklaa.

39

Oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos julkisen sijoittajan pääomasijoituksissa ei lainkaan oteta huomioon edes pitkän aikavälin kannattavuusnäkymiä, kyseisiä sijoituksia on pidettävä SEUT 107 artiklassa tarkoitettuna tukena, ja arvioitaessa niiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille on käytettävä ainoastaan kyseisessä määräyksessä esitettyjä perusteita (ks. vastaavasti tuomio Italia v. komissio, C‑303/88, EU:C:1991:136, 22 kohta).

40

Toisin kuin Ranskan tasavalta väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisen tuomion 85 kohdassa lähtökohtaisesti sulkenut pois sitä, että markkinataloudessa maailmanlaajuisena sijoittajana toimivan jäsenvaltion imagon säilyttäminen voisi erityisissä olosuhteissa ja erityisen vakuuttavin perusteluin muodostaa oikeuttamisperusteen sen osoittamiseksi, että täydentävien irtisanomiskorvausten kaltaisista lisäkustannuksista vastattavaksi ottaminen on pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevää.

41

Unionin yleinen tuomioistuin saattoi kuitenkin perustellusti todeta valituksenalaisen tuomion 85 kohdassa, että lyhyet viittaukset jäsenvaltion imagoon maailmanlaajuisena toimijana eivät riitä sen osoittamiseksi, ettei kyse ole unionin oikeudessa tarkoitetusta tuesta.

42

SNCM:n ensimmäinen valitusperuste ei myöskään voi menestyä siltä osin kuin siinä moititaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on asettanut komissiolle valituksenalaisen tuomion 101–108 kohdassa liian korkean näyttökynnyksen sen osoittamiseksi, että Ranskan valtion käyttäytymisen oikeutti kohtuullinen todennäköisyys saada siitä aineellista hyötyä ainakin pitkällä aikavälillä. Tässä yhteydessä valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että komissio on ainoastaan väittänyt, että työntekijäpuolen levottomuudet vaikuttaisivat Ranskan valtion imagoon. Kun otetaan huomioon muun muassa tämän tuomion 41 kohdassa tehty toteamus, tällainen väite ei voi menestyä.

43

Unionin yleinen tuomioistuin saattoi siten perustellusti todeta valituksenalaisen tuomion 108 kohdassa, ettei Ranskan valtion käyttäytymisen taloudellista järkevyyttä pitkällä aikavälillä ole näytetty toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.

44

SNCM:n vääristynyttä huomioimistapaa koskevasta väitteestä on todettava, ettei se ole osoittanut, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut komission päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla eli tulkinnut sitä ilmeisen virheellisesti.

45

SNCM:n moitteesta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, sillä se ei ole määritellyt riittävän vakiintuneen käytännön ja pysyvän käytännön käsitteitä, on syytä todeta samoin kuin julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 62 kohdassa, että nämä ilmaisut ovat selkeitä ja niillä viitataan tosiseikkojen arviointiin ja että on helppoa ymmärtää, että yksi tai muutamat esimerkit eivät riitä muodostamaan riittävän vakiintunutta käytäntöä tai pysyvää käytäntöä.

46

Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

47

SNCM väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut riidanalaisen päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla, koska se ei ole ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä seikkoja eikä varsinkaan kiinteää tuottoa ja purkulausekkeen vaikutusta koskevia kysymyksiä arvioidessaan sitä ovatko samanaikaisten pääomasijoitusten investointiehdot toisiinsa rinnastettavia.

48

SNCM:n mukaan komissio oli todellisuudessa arvioinut kiinteää tuottoa koskevaa kysymystä riidanalaisen päätöksen 361–363 kohdassa. Komissio totesi siten sen mukaan, että Ranskan valtion SNCM:ään tekemän pääomasijoituksen 10 prosentin kiinteä tuotto on yksityiselle sijoittajalle riittävä pääomasijoituksen tuotto pitkällä aikavälillä.

49

SNCM:n mukaan komissio on lisäksi todellisuudessa täsmentänyt syyn, jonka vuoksi se katsoi, ettei purkulauseke voi horjuttaa samanaikaisten sijoittajien yhdenvertaista kohtelua. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 127 kohdassa, sen mukaan komissio on nimittäin maininnut, että tämä lauseke koski SNCM:n täydellistä luovuttamista yksityisille toiminnan jatkajille, eikä investointia, joka koostui yksityisten toiminnan jatkajien ja valtion samanaikaisesta investoinnista yksityistettyyn SNCM:ään. Purkulauseke oli siten yhteydessä SNCM:n luovutukseen, sitä oli arvioitava tässä yhteydessä eikä sitä näin ollen voitu ottaa huomioon arvioitaessa kyseisen luovutuksen jälkeen valtion ja yksityisten toiminnan jatkajien samanaikaista investointia yksityistettyyn SNCM:ään.

50

SNCM katsoo, että purkulauseke on otettu huomioon SNCM:n negatiiviseen 158 miljoonan euron myyntihintaan luovuttamisen yhteydessä. Koska SNCM luovutettiin markkinahintaan, purkulauseke otettiin huomioon kyseisessä luovutushinnassa eikä siitä voida katsoa koituneen etua ostajille. Sitä ei siten ollut enää syytä ottaa huomioon hetkellä, jolloin arvioitiin, oliko Ranskan valtion samanaikainen investointi sijoittajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaista, jotta kyseistä lauseketta ei otettaisi huomioon kahta kertaa.

51

SNCM arvioi yrityksen yksityistämisen asiayhteydestä, johon 8,75 miljoonan euron sijoitus SNCM:n pääomaan liittyy, että sitoumuksia, jotka viittaavat Ranskan valtion SNCM:n yksityistämisen yhteydessä toteuttamiin toimenpiteisiin, eli 158 miljoonan euron negatiivinen myyntihinta ja 38,5 miljoonan euron suuruinen käteisennakko, ei pidä ottaa uudelleen huomioon mainitun pääomasijoituksen arvioinnin yhteydessä. Negatiivisen myyntihinnan ja pääomasijoituksen ottaminen huomioon uudelleen käteisennakon arvioimiseksi merkitsi sen mukaan kyseisten hinnan ja pääomasijoituksen ottamista huomioon kahteen kertaan.

52

Ranskan tasavalta väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, joka koskee EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomista, kun se on arvioinut, ettei komissio ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä seikkoja määrittäessään SNCM:n julkisen osakkeenomistajan CGMF:n 8,75 miljoonan euron suuruisen pääomasijoituksen rinnastettavuutta yksityisten toiminnan jatkajien 26,25 miljoonan euron suuruisen pääomasijoituksen kanssa ja että komission olisi pitänyt ottaa huomioon luovutusta koskeva purkulauseke, joka kyseisille yksityisille toiminnan jatkajille myönnettiin SNCM:n yksityistämisen yhteydessä.

53

Corsica Ferries väittää, että purkulausekkeen huomioon ottaminen 158 miljoonan euron negatiiviseen myyntihintaan tapahtuneen luovutuksen hetkellä ei vaikuta unionin yleisen tuomioistuimen päättelyyn ja siihen, että komissio ei ole riidanalaisessa päätöksessä arvioinut yksityiskohtaisesti kyseisen lausekkeen taloudellista vaikutusta niin, että jos se olisi otettu huomioon edellä mainitussa negatiivisessa myyntihinnassa, mitä ei tehty, komission olisi pitänyt perustella se selvästi ja avoimesti.

54

On huomattava, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 117 kohdassa todennut perustellusti, että pelkästään se, että pääomasijoitus on toteutettu yhdessä ja samanaikaisesti yksityisten sijoittajien kanssa, ei automaattisesti sulje pois valtiontueksi luokittelua. On otettava huomioon myös muita seikkoja, kuten erityisesti julkisten ja yksityisten osakkeenomistajien yhdenvertainen kohtelu.

55

Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 130 kohdassa, että luovutusta koskevalla purkulausekkeella voidaan ainakin kumota kaikki epävarmuus yksityisten toiminnan jatkajien osalta siinä tapauksessa, että jokin kyseisen lausekkeen soveltamiseen johtavista tekijöistä ilmenee, ja että lausekkeella on siis todellista taloudellista arvoa. Kyseisellä lausekkeella voidaan unionin yleisen tuomioistuimen mukaan siten muuttaa yksityisten toiminnan jatkajien ja CGMF:n pääomasijoitusten riskiprofiileja ja kyseenalaistaa siis investointiehtojen rinnastettavuus.

56

On todettava, että valittajat eivät ole onnistuneet osoittamaan sellaisen oikeudellisen virheen olemassaoloa, jonka unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt tässä yhteydessä.

57

Väite, jonka mukaan purkulauseke olisi otettu huomioon SNCM:n luovutushinnassa ja tätä lauseketta ei enää voitaisi ottaa huomioon julkisten ja yksityisten osakkeenomistajien pääomasijoitusten rinnastettavuutta arvioitaessa, on hylättävä.

58

Kuten unionin yleinen tuomioistuin mainitsee valituksenalaisen tuomion 111 kohdassa, kyseessä olevasta yhteisestä ja samanaikaisesta osakkeiden merkinnästä oli nimittäin määrätty jo kyseistä luovutusta koskevassa sopimuspöytäkirjassa. On näin ollen selvää, että kyseisestä pääomasijoituksesta on sovittu SNCM:n osittaisen yksityistämisen yhteydessä.

59

Kuten Ranskan tasavalta myöntää, on niin, että jos purkulauseketta sovelletaan, alkuperäisen osakkeenomistajan, joka luovutti osuutensa luovutuksen saajalle, on korvattava tälle sen pääomasijoitus ja siten, toisin kuin alkuperäisellä osakkeenomistajalla, luovutuksen saajalla on mahdollisuus saada takaisin pääomasijoituksensa purkulausekkeen soveltamistilanteessa ja vetäytyä asianomaisesta julkisesta yrityksestä.

60

Näissä olosuhteissa on ilmeistä, että purkulausekkeella voi olla seurauksia kyseisen pääomanlisäyksen ehtojen kannalta ja se voi vaikuttaa rinnastettavuuden edellytyksiin.

61

Koska unionin yleinen tuomioistuin on maininnut kyseisen vaikutuksen osia, se on voinut päätellä perustellusti, että komissio ei voinut jättää riidanalaisessa päätöksessä tekemättä yksityiskohtaista arviointia luovutusta koskevan purkulausekkeen taloudellisesta vaikutuksesta. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 115 kohdassa, unionin yleinen tuomioistuin on katsonut perustellusti, että komissio ei ole esittänyt perusteluja tai ei ole esittänyt riittäviä perusteluja päätökselleen SNCM:ään tehtyjen julkisten ja yksityisten investointien yhdenvertaisesta kohtelusta.

62

Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä tutkimatta kysymystä CGMF:n tekemän pääomasijoituksen tuoton arvioinnista.

63

SNCM:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut riidanalaista päätöstä vääristyneellä tavalla katsoessaan, että komissio oli väittänyt, että se, ettei kyseinen toimenpide perustu ehdottomiin lakisääteisiin velvoitteisiin, saattoi lähtökohtaisesti merkitä sitä, ettei kyse ollut EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

64

SNCM:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen puuttumalla harkintavaltaan, joka komissiolla on monimutkaisia taloudellisia tilanteita arvioidessaan. Unionin yleinen tuomioistuin ylitti sen mielestä ilmeistä arviointivirhettä koskevan valvonnan, jota edellytetään tutkittaessa monimutkaisia taloudellisia tilanteita, rajat todetessaan valituksenalaisen tuomion 144 kohdassa, että ”sulkutilin olemassaolo voi olla SNCM:n työntekijöille houkutin lähteä yrityksestä ja ainakin jättää se neuvottelematta lähdöstään erityisesti siltä osin kuin on kyse – – mahdollisten täydentävien irtisanomiskorvausten myöntämisestä, ja nämä kaikki seikat merkitsivät välillistä taloudellista etua SNCM:lle”.

65

Unionin yleinen tuomioistuin ei SNCM:n mukaan ole perustellut ratkaisuaan riittävästi sen edun osalta, josta SNCM:n väitetään hyötyneen. Unionin tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 144 kohdassa tekemän sulkutilin arvioinnin perusteella ei nimittäin voida ymmärtää syitä, joiden vuoksi komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei katsonut henkilötukea valtiontueksi.

66

SNCM ja Ranskan tasavalta katsovat lisäksi, että valituksenalaisessa tuomiossa on perusteluja koskeva puute. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole tutkinut komission toteamusta, että ”vaikka valtion 142,5 miljoonan euron pääomansiirtoon lisätään 38,5 miljoonan euron määrä, 196 miljoonan euron mukautettu negatiivinen myyntihinta on paljon pienempi kuin SNCM:n konkurssimenettelystä aiheutuvat kustannukset”. Komissio on kuitenkin osoittanut, että Ranskan valtiolle konkurssimenettelystä aiheutuvat kustannukset olisivat olleet suuremmat kuin negatiivinen myyntihinta, vaikka siihen lisättäisiin henkilötuen määrä.

67

Unionin yleinen tuomioistuin ei niiden mielestä tältä osin ole perustellut ratkaisuaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, koska se luokitteli 38,5 miljoonan euron suuruisen henkilötuen EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi tutkimatta toissijaisesti sitä, täyttikö tämä toimenpide asiantuntevaa yksityistä sijoittajaa koskevan arviointiperusteen.

68

Corsica Ferries väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on arvostellut komissiota juuri siksi, että tämä ei pystynyt määrittämään, miten täydentävien sosiaalisten toimenpiteiden järjestelmää tavallisesti sovelletaan työsopimuksen päättämistilanteessa, kun otetaan huomioon sulkutilimekanismi.

69

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 14–16 kohdassa esitetty, unionin tuomioistuin katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 144 kohdassa tekemä tutkinta on sen valvonnan tason mukainen, johon tällä on velvollisuus.

70

SNCM:n ja Ranskan tasavallan väitteestä, jonka mukaan unionin tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia toissijaisesti se, täyttikö 38,5 miljoonan euron määrä asiantuntevaa yksityistä sijoittajaa koskevan arviointiperusteen, on muistutettava, ettei unionin tuomioistuin ole hyväksynyt ensimmäistä valitusperustetta, joka koskee 158 miljoonan euron suuruisten täydentävien irtisanomiskorvausten luokittelua.

71

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 132 kohdassa, sulkutilillä oleva 38,5 miljoonan euron rahamäärä on myös tarkoitettu täydentävien irtisanomiskorvausten maksamiseen tarvittaessa.

72

Valittajat eivät ole esittäneet yhtään väitettä, jolla osoitettaisiin, että 38,5 miljoonan euron rahamäärän luonne olisi erilainen kuin 158 miljoonan euron rahamäärän, jota on arvioitu yksityistä sijoittajaa koskevan arviointiperusteen soveltamisen tutkimiseen liittyvän ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä.

73

Unionin tuomioistuin katsoo julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 122–137 kohdassa esittämistä syistä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole niitä toteamuksia ja väitteitä, joita tämä valitusperuste koskee, arvioidessaan soveltanut riidanalaista päätöstä vääristyneellä tavalla ja se on perustellut valituksenalaisen tuomion oikeudellisesti riittävällä tavalla.

74

Kolmas valitusperuste on näin ollen hylättävä.

75

SNCM ja Ranskan tasavalta katsovat, että unionin yleisen tuomioistuimen rakenneuudistuksen 15,81 miljoonan euron suuruiseen loppusummaan liittyvä päättely on virheellistä.

76

Valittajat väittävät, että unionin yleisen tuomioistuimen päättely valituksenalaisen tuomion 148–153 kohdassa perustuu siihen lähtökohtaan, että komissio on katsonut, että vuoden 2006 suunnitelmaan ei liittynyt valtiontukea. Valittajat pyrkivät siten valituksissaan osoittamaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä arvioidessaan vuoden 2006 suunnitelman toimenpiteitä ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.

77

Valittajien kirjelmistä ilmenee, että tämä neljäs kanneperuste riippuu unionin tuomioistuimen ratkaisusta hyväksyä kyseisten valitusten tueksi esitetyt edelliset valitusperusteet.

78

Unionin tuomioistuin on kuitenkin tämän tuomion 39, 55 ja 66 kohdassa hylännyt ensimmäisen, toisen ja kolmannen valitusperusteen ja pysyttänyt valituksenalaisen tuomion.

79

Näissä olosuhteissa neljäs valitusperuste on hylättävä tehottomana ilman, että olisi tarpeen tutkia valittajien esittämiä väitteitä.

80

Koska mikään valittajien esittämistä valitusperusteista ei menestynyt, asioissa C‑533/12 P ja C‑536/12 P tehdyt valitukset on hylättävä.

81

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan ja 190 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

82

Koska Corsica Ferries on vaatinut, että SNCM ja Ranskan tasavalta korvaavat sen oikeudenkäyntikulut, ja koska ne ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti: