EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 24.10.2023

COM(2023) 650 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Energiaunionin tilaa koskeva katsaus 2023





(Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti)

{SWD(2023) 646 final}

Johdanto ja keskeisimmät seikat

Viime vuonna, juuri kun maailma alkoi toipua maailmanlaajuisen pandemian aiheuttamasta talouskriisistä, EU kohtasi yhden suurimmista haasteistaan perustamisensa jälkeen, kun maanosassamme alkoi raivota sota ja maailmanlaajuisesta energiakriisistä tuli pahin vuosikymmeniin. Ukraina joutui perusteettoman, provosoimattoman sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, ja Venäjä on käyttänyt energiatoimituksia aseena tarkoituksenaan häiritä fossiilisten polttoaineiden toimituksia Eurooppaan ja siten vahingoittaa talouttamme.

On tarvittu toimia energian säästämiseksi, energiatoimitusten monipuolistamiseksi ja puhtaaseen energiaan siirtymisen nopeuttamiseksi, jotta riippuvuus Venäjän fossiilisten polttoaineiden tuonnista vähenisi mahdollisimman pian. EU ja sen 27 jäsenvaltiota ovat ryhtyneet voimakkaisiin, päättäväisiin ja yhtenäisiin toimiin. Komissio ehdotti REPowerEU-suunnitelmaa, johon liittyi vuoden aikana useita lainsäädännöllisiä hätätoimenpiteitä, jotka hyväksyttiin nopeasti. Yhdessä EU:na olemme onnistuneet välttämään energian toimitushäiriöt, lieventämään energiamarkkinoihin kohdistuvia paineita ja lisäämään puhtaan uusiutuvan energian tarjontaa. Toukokuussa 2023 EU:ssa tuotettiin ensimmäistä kertaa enemmän sähköä tuuli- ja aurinkoenergialla kuin fossiilisilla polttoaineilla.

Lyhyesti sanottuna EU on onnistunut välttämään pahimman energiakriisin. Samalla olemme hyödyntäneet kriisiä vahvistaaksemme tavoitettamme nopeuttaa puhtaaseen energiaan siirtymistä siten, että Euroopasta tulisi ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, EU:n ”vastaus historian kutsuun” 1 , ei ole nyt vain ilmastopakko ja Euroopan kasvustrategia 2 vaan myös välttämättömyys EU:n energiaturvallisuuden ja riippumattomuuden kannalta. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta on tullut yleisen talousstrategiamme keskeinen osa ja keskeinen kasvun ja kilpailukyvyn edistäjä.

Kriisin pahimmat vaikutukset ovat ehkä jo takanapäin, mutta itsetyytyväisyyteen ei ole varaa. Energiamarkkinat ovat edelleen haavoittuvat, fossiilisten polttoaineiden tuet ovat kasvaneet kriisin aikana, inflaatio on edelleen korkea, kriittisiä infrastruktuureitamme on suojeltava muun muassa sabotaasilta ja kriisin vaikutukset osoittavat, millaisia riskejä liittyy riippuvuuteen epäluotettavista lähteistä. Pidemmällä aikavälillä EU:n on jatkossakin varmistettava kohtuuhintainen, luotettava ja helposti saatavilla oleva energia kotitalouksille ja vahvistettava teollista ja taloudellista kilpailukykyä pysyäkseen keskeisenä maailmanlaajuisena toimijana. Energiakriisi ja kahden viime vuoden aikana ilmenneet toimitusketjujen häiriöt osoittavat, miten tärkeää on lisätä EU:n nettonollapäästöisen teollisuuden tuotantokapasiteettia ja vahvistaa sen kilpailukykyä. Nettonollateollisuutta koskevalla säädöksellä 3 komissio on ehdottanut merkittäviä uudistuksia tuotantokapasiteetin lisäämiseksi EU:ssa. Lisäksi sitä on täydennettävä toimenpiteillä, joilla teollisuuttamme suojellaan paremmin EU:n ulkopuolisten maiden aiheuttamilta markkinavääristymiltä. Vahva eurooppalainen puhtaan teknologian teollisuus on ratkaisevan tärkeä EU:n tulevaisuuden kannalta.

Vuotuinen energiaunionin tilaa koskeva katsaus ja siihen liittyvät raportit ovat tärkeä väline, jonka avulla voidaan arvioida EU:n edistymistä kohti energiaunionin tavoitteita 4 ja puhtaaseen energiaan siirtymistä energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisesti. Tämän vuoden kertomuksessa tarkastellaan, miten EU on reagoinut ennennäkemättömiin kriiseihin ja haasteisiin nykyisen komission toimikaudella, ja pohditaan jäljellä olevia haasteita.

Kertomuksessa on kolme osaa. Ensimmäisessä osassa kuvataan, miten Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaiset korkeat ilmasto- ja ympäristötavoitteet ovat toimineet perustana EU:n kriisinhallintastrategialle sekä kasvu- ja kilpailukykystrategialle. Toisessa osassa analysoidaan energiaunionin täytäntöönpanon tilannetta sen kaikkien viiden ulottuvuuden osalta komission toteuttaman jäsenvaltioiden kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien arvioinnin perusteella. Viimeisessä osassa käsitellään EU:n energiajärjestelmän ja energiapolitiikan tulevia haasteita.

Yhdessä tämän kertomuksen kanssa julkaistaan siihen liitetyt raportit, jotka on lueteltu alla. Niissä arvioidaan perusteellisemmin energiaunionin aloitteiden edistymistä viiden ulottuvuuden osalta ja puhtaaseen energiaan siirtymisessä.

-Arviointi edistymisestä energiaunionin ja ilmastotoimien tavoitteiden saavuttamisessa 5 , 6

-Vuoden 2023 kilpailukykyä koskeva edistymisraportti 7

-Asetuksen (EU) 2018/1999 mukainen bioenergian käytön kestävyyttä koskeva raportti 8

-Asetuksen (EU) 2018/1999 mukainen kertomus asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamisesta ja lähes nollaenergiarakennuksista 9

-Kertomus sähködirektiivin (EU) 2019/944 täytäntöönpanosta 10

-Vuoden 2023 kertomus energiatuista EU:ssa 11

-Ilmastotoimien edistymistä koskeva kertomus 12

-Hiilimarkkinoiden toimintaa vuonna 2022 koskeva kertomus 13

-Kertomus tieliikenteessä käytettävän bensiinin ja dieselin laadusta 14

-Kertomus hiilidioksidin geologista varastointia koskevan direktiivin 2009/31/EY täytäntöönpanosta 15

1. EUROOPAN VIHREÄN KEHITYKSEN OHJELMA KASVUSTRATEGIANA JA KRIISINRATKAISUNA: KOHTI ILMASTONEUTRAALIUTTA

1.1.    Euroopan vihreän kehityksen ohjelma ja energiaunioni: tilannekatsaus ja eteneminen kriisien jälkeen

Energia on ollut keskeisessä asemassa Euroopan yhdentymisen alkuvaiheista lähtien. Vuonna 1952 EU:n edeltäjä eli Euroopan hiili- ja teräsyhteisö loi hiilen ja teräksen sisämarkkinat ja auttoi keräämään yhteen aikakauden tärkeimmän energialähteen. Muutamaa vuotta myöhemmin, yhdessä Rooman sopimuksen (1957) kanssa, perustettiin Euratom muodostamaan yhteismarkkinat atomienergian rauhanomaisen käytön kehittämiseksi. Uusiutuvat energialähteet tulivat 1990-luvulla Euroopan asialistalle ensimmäisten ohjeellisten tavoitteiden myötä. Lissabonin sopimuksessa (2007) energiapolitiikka kirjattiin EU:n perussopimuksiin jäsenvaltioiden ja EU:n jaetun toimivallan piiriin. Sen jälkeen energiapolitiikan merkitys on jatkuvasti kasvanut, mikä näkyy myös nykyisen komission asialistassa.

Kaavio 1: Aikajana nykyisen komission toimikauden alusta lähtien 19

Pian virkaanastumisensa jälkeen puheenjohtaja Ursula von der Leyen julisti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman 20 toimintapolitiikan yleiseksi painopisteeksi. Komissio on sitoutunut torjumaan energia-, ilmasto- ja ympäristöhaasteita ja saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä Pariisin sopimuksen mukaisesti. Eurooppalaisessa ilmastolaissa 21 säädetään, että EU:n talouden olisi vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna, ja edellytetään, että EU:sta tulee ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Tämä edellyttää EU:n muuttamista sellaiseksi yhteiskunnaksi, joka suojelee luonnonpääomaansa ja jolla on puhtaaseen energiaan perustuva nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi energiajärjestelmän muutoksella on perustavanlaatuinen merkitys, sillä energian tuotannon ja käytön osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on yli 75 prosenttia. Energiaunioni tukee puhtaaseen energiaan siirtymistä, sillä siinä yhdistetään kaikki energiapolitiikan näkökohdat johdonmukaiseen ja yhdennettyyn lähestymistapaan. Energiaunioni perustuu viiteen ulottuvuuteen, jotka ovat 1) turvallisuus, solidaarisuus ja luottamus, 2) täysin yhdentyneet energian sisämarkkinat, 3) energiatehokkuus, 4) ilmastotoimet ja vähähiiliseen talouteen siirtyminen sekä 5) tutkimus, innovointi ja kilpailukyky. Kaikki ulottuvuudet ovat olennaisen tärkeitä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmalle ja EU:n julistetulle tavoitteelle toimia maailmanlaajuisena johtajana ilmastonmuutosta ja ympäristön tilan heikkenemistä koskevan haasteen osalta näyttämällä uskottavaa esimerkkiä energiasiirtymässä.  

Covid-19-pandemian puhkeaminen vain neljä kuukautta komission virkaanastumisen jälkeen merkitsi käännekohtaa suunnitellussa työssä, ja komissio siirtyi kriisinhallintatilaan. Laajamittaiset sulkutoimet aiheuttivat vakavan talouskriisin. Komissio teki strategisen päätöksen nopeuttaa talouden ja yhteiskunnan muutosta ja käyttää Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa elvytys- ja kasvustrategiana.

Komissio on suunnitellut NextGenerationEU-elpymisvälineen 22 , jonka avulla se hankkii varoja lainaamalla pääomamarkkinoilta koko EU:n puolesta ennennäkemättömän laajasti. Näin komissio voi tarjota houkuttelevampia ehtoja, jotka siirretään sen rahoitusohjelmien edunsaajille. Tämä tarkoittaa, että EU voi myöntää jäsenvaltioille elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa lainoja EU:n luottoluokituksen ja mittakaavan mukaisesti liikkeeseenlaskijana. Tämän välineen avulla EU:sta on tullut maailman suurin vihreiden joukkolainojen liikkeeseenlaskija. Vähintään 37 prosenttia elpymis- ja palautumistukivälineen varoista kohdistetaan vihreään teknologiaan ja valmiuksiin liittyviin uudistuksiin ja niihin tehtäviin investointeihin, joilla edistetään muun muassa kestävää liikkumista, energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa, ilmastonmuutokseen sopeutumista, kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta. Tämä on mahdollistanut mittavat investoinnit puhtaaseen energiaan siirtymiseen ja samalla lieventänyt talouskriisin seurauksia.

Samalla kun komissio suunnitteli kriisistä toipumista ja ohjasi lisäinvestointeja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteisiin, se pani liikkeelle useita lainsäädäntötoimia, joilla edistetään puhdasta energiasiirtymää ja vuodeksi 2030 asetetun tiukemman ilmastotavoitteen saavuttamista. Komissio ehdotti heinäkuussa ja joulukuussa 2021 55-valmiuspakettia, joka sisältää ehdotuksia EU:n energiaa, ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevan lainsäädännön tarkistamiseksi ja päivittämiseksi. Siihen sisältyivät muun muassa ehdotukset uusiutuvan energian direktiivistä 23 , energiatehokkuusdirektiivistä 24 , energiaverotusdirektiivistä 25 , rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä 26 , vedyn ja hiilettömän kaasun markkinoiden lainsäädäntöpaketista 27 , metaanipäästöjen vähentämistä energia-alalla koskevasta asetuksesta 28 ja sosiaalisesta ilmastorahastosta 29 sekä useita muita ehdotuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa saastuttaja maksaa -periaatetta ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviä näkökohtia ja lisätä luonnollisia hiilinieluja. Näitä tärkeitä asiakirjoja koskevissa neuvotteluissa on edistytty merkittävästi, ja vuonna 2023 ne on jo suurelta osin saatu päätökseen. Lainsäätäjät ovat hyväksyneet tiukemman uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteen ja tiukemman energiatehokkuustavoitteen. Neuvottelut rakennusten energiatehokkuudesta sekä vedyn ja hiilettömän kaasun markkinoita koskevasta lainsäädännöstä ovat käynnissä, ja lainsäätäjät pyrkivät saavuttamaan yhteisymmärryksen vuoden 2023 loppuun mennessä. Myös neuvottelut energiaverotusdirektiivistä ovat käynnissä, ja niiden odotetaan valmistuvan vuoteen 2024 mennessä.

Venäjä aloitti helmikuussa 2022 perusteettoman, provosoimattoman hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan. Yhdessä Venäjän aikaisemmin toteuttaman polttoainetoimitusten ja -hintojen manipuloinnin kanssa, jolla pyrittiin painostamaan Eurooppaa, tämä vaikutti osaltaan vakavaan energian hintakriisiin, joka oli alkanut kehittyä jo syksyllä 2021. Energian hinta oli korkeimmillaan elokuussa 2022, jolloin kaasun hinta oli 294 euroa megawattitunnilta ja sähkön hinta 474 euroa megawattitunnilta 30 . Tämä nosti merkittävästi elinkustannuksia, heikensi EU:n yritysten maailmanlaajuista kilpailukykyä ja rajoitti energiavaltaisen teollisuuden tuotantoa. 31 EU ja sen jäsenvaltiot pysyivät jälleen yhtenäisinä ja sopivat, että EU:n riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista lopetetaan asteittain vuoteen 2027 mennessä. Jäsenvaltiot toteuttivat erilaisia toimenpiteitä energian korkeiden hintojen vaikutusten lieventämiseksi, erityisesti antamalla suoraa tukea loppukuluttajille. Lisäksi jäsenvaltiot kannustivat energiansäästöön ja puuttuivat sekä energian tukku- että vähittäismarkkinoihin. 32

Komissio johti EU:n vastausta energiakriisiin ja hyväksyi toukokuussa 2022 REPowerEU-suunnitelman 33 , johon sisältyi myös ulkoinen energiastrategia 34 . Suunnitelman tavoitteena oli säästää energiaa, puuttua energian korkeisiin hintoihin, monipuolistaa energiantoimituksia ja nopeuttaa puhtaaseen energiaan siirtymistä. Lisäksi lopullisena tavoitteena on lopettaa riippuvuus Venäjän fossiilisten polttoaineiden tuonnista viimeistään vuoteen 2027 mennessä.

REPowerEU-suunnitelma lisäsi myös rahoitusmahdollisuuksia elpymis- ja palautumistukivälineestä, josta on tullut tärkein väline EU:n varojen kanavoimiseksi REPowerEU-suunnitelman tavoitteiden saavuttamisen tukemiseen. REPowerEU-asetuksen 35 hyväksymisen jälkeen jäsenvaltioiden odotettiin toimittavan osana päivitettyjä elpymis- ja palautumissuunnitelmiaan uudet luvut 36 , joissa ne esittävät uudistuksia ja investointeja EU:n energiajärjestelmän häiriönsietokyvyn, turvallisuuden ja kestävyyden parantamiseksi. Tähän mennessä jäsenvaltiot ovat nykyisten suunnitelmien mukaisesti osoittaneet 50 prosenttia määrärahoistaan eli yhteensä 252 miljardia euroa toimenpiteisiin, joilla edistetään ilmastotavoitteen saavuttamista ja tuetaan näin REPowerEU-suunnitelman tavoitteiden saavuttamista ja energiaomavaraisuutta.

REPowerEU-suunnitelman ja kaasun varastointia koskevan asetuksen 37 , joka oli ensimmäinen maaliskuussa 2022 kriisin johdosta ehdotettu säädös, lisäksi komissio ehdotti ja neuvosto hyväksyi vuoden 2022 aikana ennätysajassa useita Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 122 artiklan mukaisia kiireellisiä lainsäädäntöaloitteita energiakriisin vaikutusten lieventämiseksi teollisuudessa ja kotitalouksissa. Näitä olivat kaasun kysynnän vähentämistä koskeva asetus 38 , korkeisiin energian hintoihin puuttumista koskeva asetus 39 , yhteisvastuuasetus 40 , markkinakorjausmekanismi 41 ja lupamenettelyjä koskeva asetus 42 . Nämä aloitteet auttoivat varmistamaan kaasun toimitusvarmuuden vähentämällä kaasun ja sähkön kysyntää 18 prosentilla (kulutuksen huipputunteina) ja nopeuttamalla uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa. Niillä pyrittiin myös ohjaamaan energiantuottajien ylisuuret voitot takaisin kuluttajille ja teollisuudelle, vähentämään kohtuuttomia hinnankorotuksia ja vahvistamaan jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta siten, että yksi jäsenvaltio auttaa, kun toinen on vaarassa kärsiä kaasun toimitusvaikeuksista. Jäsenvaltiot päättivät yhdistää kaasun kysyntänsä juuri perustetun EU:n energianhankintafoorumin 43 kautta ja ottaa ensimmäiset askeleet kohti yhteisostoja kysynnän yhdistämismekanismin AggregateEU:n kautta. Kaasun kysynnän vähentämistä koskevan asetuksen voimassaoloa on sittemmin jatkettu. Muut SEUT-sopimuksen 122 artiklan nojalla hyväksytyt toimenpiteet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi pidemmällä aikavälillä, ja ne on jo sisällytetty tai saatetaan tulevaisuudessa sisällyttää pysyvään lainsäädäntöön. 

Samaan aikaan EU on tukenut Ukrainan energiajärjestelmää toimittamalla 4 969 generaattoria ja 2 507 muuntajaa EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta, perustamalla energiayhteisön sihteeristön kautta Ukrainan energiatukirahaston, jonka tämänhetkiset lahjoitussitoumukset ovat 218 miljoonaa euroa, lahjoittamalla 5 700 aurinkopaneelia sekä vakauttamalla Ukrainan ja Moldovan sähköjärjestelmiä synkronoimalla ne Manner-Euroopan sähköverkon kanssa. EU on antanut Ukrainalle myös yli 54,8 miljoonaa euroa materiaaliapuna ja ydinturvallisuuteen liittyvänä apuna. Komissio tukee yhdessä energiayhteisön kanssa Ukrainaa, Moldovaa ja Länsi-Balkanin maita niiden jatkuvassa yhdenmukaistamisessa EU:n säännöstön kanssa, sillä yhdenmukaistaminen on tärkeä askel valmisteltaessa tulevaa EU:hun liittymistä. EU koordinoi kansainvälisten koordinointimekanismien, kuten G7+-koordinaatioryhmän, avulla maailmanlaajuisten toimijoiden kanssa vastauksia Venäjän kohdennettuun Ukrainan energiainfrastruktuurin tuhoamiseen.

Toinen tärkeä askel strategisen riippumattomuuden säilyttämiseksi on ollut valmistautuminen tulevaisuuteen varmistamalla nettonollateknologian ja kriittisten raaka-aineiden toimitusvarmuus vihreää ja digitaalista siirtymää varten. Nykyinen geopoliittinen tilanne on myös lisännyt kilpailua nettonollateollisuudessa, sillä keskeisten massavalmisteisten nettonollateknologioiden maailmanlaajuiset markkinat kolminkertaistuvat vuoteen 2030 mennessä siten, että niiden vuotuinen arvo on noin 600 miljardia euroa. Lisäksi useat EU:n ulkopuoliset maat ovat käynnistäneet aloitteita 44 edistääkseen puhtaan energiateknologian kotimaisten arvoketjujen kehittämistä. Energian korkeiden hintojen suorien ja epäsuorien vaikutusten sekä taloudellisen ja geopoliittisen epävakauden yhdistelmä on nostanut tuulivoimahankkeiden ja vähäisemmässä määrin myös aurinkovoimahankkeiden valmistus- ja asennuskustannuksia. 45  Puhtaan energian arvoketjujen osalta voidaan todeta, että EU on erittäin riippuvainen EU:n ulkopuolisista maista saadakseen materiaaleja ja tuotteita, jotka ovat välttämättömiä puhtaiden energiateknologioiden käyttöönotossa, ja se on riippuvainen Kiinasta ainakin yhdessä arvoketjujen vaiheessa. Kun tarkastellaan erityisesti aurinkovoima-alaa, vuonna 2022 lähes kaikki EU:ssa myydyt paneelit tuotiin ulkomailta ja noin 90 prosenttia niistä oli peräisin Kiinasta. Viimeisten viiden vuoden aikana 18,5 miljardia euroa eli 91 prosenttia kaikista aurinkosähkön tuontimenoista on käytetty kiinalaisiin tuotteisiin.

Helmikuussa 2023 hyväksytyssä vihreän kehityksen teollisuussuunnitelmassa 46 hahmotellaan suunnitelmia, joilla pyritään varmistamaan EU:n teollinen johtoasema nettonollateknologioiden alalla ja siirtymään nettotuojasta vahvempaan EU:n omaan tuotantopohjaan nopeuttamalla rahoituksen saatavuutta, parantamalla osaamista ja tukemalla kauppaa puhtaan teknologian kilpailukykymme lisäämiseksi. Suunnitelmaa seuranneet lainsäädäntöehdotukset, nettonollateollisuutta koskeva säädös ja kriittisiä raaka-aineita koskeva säädös 47 , esitettiin sääntelykehyksen yksinkertaistamiseksi, mikä on ratkaisevan tärkeää investointien houkuttelemiseksi, EU:n riippuvuuden vähentämiseksi erittäin keskittyneestä tuonnista ja kiertotalouteen perustuvien lähestymistapojen lisäämiseksi strategisten raaka-aineiden hankinnassa. Molemmista säädöksistä neuvotellaan parhaillaan lainsäätäjien kesken, ja tarkoituksena on päästä yhteisymmärrykseen joulukuuhun 2023 mennessä. Tähän liittyen tämän kertomuksen liitteenä olevassa puhtaan energian teknologioiden kilpailukyvyn edistymistä koskevassa vuoden 2023 kertomuksessa 48 esitetään näkemyksiä tärkeimmistä tekijöistä, mahdollisuuksista ja haasteista, jotka liittyvät EU:n kilpailukyvyn vahvistamiseen nettonollateollisuudessa ja erityisesti strategisissa nettonollateknologioissa. Muita toimia EU:n kilpailukyvyn lisäämiseksi puhtaan teknologian alalla ovat muun muassa EU:n tuulivoimapaketti, sähköverkkoja koskeva toimintasuunnitelma, teollisuuden kanssa käytävät vuoropuhelut puhtaasta siirtymästä ja tarkistettu strateginen energiateknologiasuunnitelma. Kaikkien näiden toimenpiteiden tarkoituksena on lisätä EU:n kilpailukykyä puhtaan energian alalla, ja niitä täydennetään Mario Draghin laatimalla erityisraportilla 49 Euroopan kilpailukyvyn tulevaisuudesta.

Samaan aikaan EU lisää toimiaan siirtyäkseen kohti kiertotaloutta, jossa materiaalien maailmanlaajuista talteenottoa ja käyttöä voitaisiin vähentää kolmanneksella 50 paremman tuotesuunnittelun, kestävyyden, uudelleenkäytön ja kierrätyksen avulla, mikä vähentää myös ympäristövaikutuksia. 51 Kriittisiä raaka-aineita koskevalla säädöksellä kannustetaan kriittisten raaka-aineiden kierrätykseen, ja tavoitteena on, että 15 prosenttia EU:n kysynnästä katetaan uusioraaka-aineilla. Näin vahvistetaan Euroopan toimitusvarmuutta kriittisten raaka-aineiden osalta luomatta riippuvuutta muualle.

EU jatkaa työtä energiankuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja sen varmistamiseksi, että he hyötyvät edullisten uusiutuvien energialähteiden käyttöönotosta kaikkialla EU:n energiajärjestelmässä. Komissio ehdotti maaliskuussa 2023 sähkömarkkinoiden rakenteen 52 ja energian tukkumarkkinoiden eheyttä ja tarkasteltavuutta koskevan asetuksen kohdennettua uudistusta 53 . Tavoitteena on tehdä EU:n sähkömarkkinoista puhtaampia ja kilpailukykyisempiä ja toteuttaa rakenteellisia toimenpiteitä, joilla lisätään kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja suojellaan heitä ja vähennetään samalla kaasun määräävää vaikutusta sähkön hintaan. Ehdotetulla uudistuksella edistetään kilpailtuja markkinoita ja läpinäkyvää hinnoittelua. EU:n kuluttajia ja teollisuutta suojellaan paremmin markkinoiden manipuloinnilta ja väärinkäytöksiltä vahvistamalla EU:n energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) asemaa. Lainsäätäjien tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen vuoden 2023 loppuun mennessä.

Energian kohtuuhintaisuus on yksi energiaunionin tärkeimmistä tavoitteista, ja sillä on ratkaiseva merkitys Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja kriisitoimenpiteissä. Tämä poliittinen kehys on tärkeämpi kuin koskaan sen varmistamisessa, että puhtaaseen energiaan siirtymisessä ei jätetä yhtäkään ihmistä, alaa tai aluetta jälkeen.

Komissio oli jo ennen energiakriisiä ehdottanut useita toimia sen varmistamiseksi, että kaikki ovat mukana vihreässä siirtymässä. Yksi tärkeä aloite oli oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi 54 . Komissio jatkaa yhdessä siirtymävaiheessa olevia kivihiilialueita koskevan aloitteen kanssa tuen antamista alueille, joihin siirtyminen kohti ilmastoneutraaliutta vaikuttaa eniten. Lokakuun 2023 loppuun mennessä 27 jäsenvaltiota on toimittanut 70 alueellista oikeudenmukaista siirtymää koskevaa suunnitelmaa, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti niiden siirtymäpolkua vuoteen 2030 asti kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien mukaisesti. Oikeudenmukaisen siirtymän foorumi tarjoaa mukautettua, tarvelähtöistä apua ja valmiuksien kehittämistä kivihiilialueille ja hiili-intensiivisille alueille sekä tukee oikeudenmukaisen siirtymän rahaston täytäntöönpanoa.

Sosiaalisen ilmastorahaston tavoitteena on ehkäistä kielteisiä vaikutuksia, joita voi aiheutua EU:n uudesta päästökauppajärjestelmästä, jolla laajennetaan hiilidioksidipäästöjen hinnoitteluväline kattamaan rakennusten, tieliikenteen ja teollisuuden polttoaineiden polttamisen päästöt, jotka eivät kuulu nykyisen päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan. Huhtikuussa 2023 hyväksytty sosiaalinen ilmastorahasto tarjoaa jäsenvaltioille vuosina 2026–2032 arviolta 86,7 miljardia euroa haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien, mikroyritysten ja liikenteen käyttäjien tukemiseen auttamalla niitä investoimaan rakennusten energiatehokkuuteen, saattamaan rakennusten lämmitys ja jäähdytys hiilivapaaksi ja siirtymään uusiutuviin energialähteisiin sekä parantamaan päästöttömän ja vähäpäästöisen liikkumisen ja liikenteen käyttömahdollisuuksia. Jäsenvaltioilla on myös mahdollisuus käyttää osa varoista väliaikaiseen suoraan tulotukeen.

Energiatehokkuusdirektiivin päivityksessä keskitytään lisäksi vahvemmin energiaköyhyyden lievittämiseen ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Uusiin säännöksiin sisältyy EU:n kaikkien aikojen ensimmäinen energiaköyhyyden määritelmä, ja niissä edellytetään, että jäsenvaltiot asettavat energiatehokkuustoimenpiteitä toteuttaessaan etusijalle energiaköyhyydestä kärsivät ihmiset, haavoittuvassa asemassa olevat asiakkaat, pienituloiset kotitaloudet ja tarvittaessa sosiaalisen asuntotuotannon asunnoissa asuvat ihmiset.

Monet kotitaloudet eivät energiakriisin aikana pystyneet maksamaan energialaskujaan. Vuoden 2023 kuluttajatulostaulu 55 osoittaa, että 16 prosentilla eurooppalaisista kuluttajista oli vaikeuksia maksaa energialaskujaan ja 71 prosenttia kuluttajista muutti tottumuksiaan energian säästämiseksi vuonna 2022. Vuonna 2022 energiaköyhyys, jota mitataan kyvyttömyydellä pitää koti riittävän lämpimänä, koski 9,3 prosenttia EU:n väestöstä eli noin 40 miljoonaa ihmistä 56 ,, kun vuonna 2021 määrä oli noin 30 miljoonaa. Mallinnustulokset 57 osoittavat, että elokuun 2021 ja tammikuun 2023 välisenä aikana tapahtuneiden energian hinnanmuutosten seurauksena (verrattuna edeltäviin 18 kuukauteen) energiaköyhyys olisi lisääntynyt huomattavasti kaikkialla EU:ssa, jos poliittisia toimia ei olisi toteutettu. Komissio teki vuonna 2022 kiireellisiä lainsäädäntöaloitteita suojellakseen kuluttajia korkeilta energianhinnoilta sekä ehdotti yhteisvastuuasetusta, jolla on lievennetty kaasun hintaan kohdistuvia vaikutuksia puuttumalla kysyntään, ja markkinakorjausmekanismia, jolla on rajoitettu hintoja EU:n kaasumarkkinoilla.

Komissio ehdotti lokakuussa 2022 kohtuuhintaisen energian tukemista koskevia toimenpiteitä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat käyttää vuosien 2014–2020 määrärahojensa käyttämättä jäänyttä koheesiopolitiikan rahoitusta suoran tuen antamiseen haavoittuvassa asemassa oleville perheille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. Jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön mukautettuihin valtiontukisääntöihin (tilapäiset kriisi- ja siirtymäpuitteet) ja muihin sosiaalipoliittisiin toimenpiteisiin perustuvia järjestelmiä kuluttajien ja yritysten suojelemiseksi. Vuonna 2022 maksettujen energiatukien kokonaismäärän arvioidaan olleen 93 miljardia euroa kotitalouksille ja 53 miljardia euroa teollisuudelle. Energiatukien kokonaismäärän vuonna 2022 arvioidaan olleen 390 miljardia euroa.

Komissio on myös julkaissut suosituksen energiaköyhyydestä 58 ja edistänyt energia-alan keskeisten sidosryhmien 59  yhteistä julistusta kuluttajansuojan parantamisesta. Komissio on myös perustanut virallisesti energiaköyhyyttä käsittelevän koordinointiryhmän, jossa jäsenvaltiot voivat jakaa hyviä käytäntöjä ja ratkaisuja, joilla heikoimmassa asemassa olevia yhteiskunnan jäseniä autetaan selviytymään kriisistä.

Kansainvälisen energiajärjestön mukaan uusiutuvien energialähteiden tarjonnan lisääntymisellä on ollut myönteisiä vaikutuksia kuluttajille, sillä sähkön tukkuhinnat olisivat olleet 8 prosenttia korkeammat kaikilla Euroopan markkinoilla ilman asennettua lisäkapasiteettia. Asennetun aurinko- ja tuulivoimakapasiteetin lisäämisen ansiosta EU:n kuluttajien odotetaan säästävän noin 100 miljardia euroa vuosina 2021–2023. 60  Samaan aikaan korkeat energianhinnat ovat lisänneet kuluttajien kiinnostusta itse tuotetun energian kulutusta koskevia kollektiivisia järjestelmiä kohtaan. Jäsenvaltiot ovat edistyneet energiayhteisöjä koskevien säännösten täytäntöönpanossa, ja komissio on ehdottanut kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien laajentamista edelleen.

Kaavio 2: Kohtuuhintaisuuteen tähtäävien toimenpiteiden jakautuminen. Lähde: ACER – High-level Analysis of Energy Emergency Measures, 20 March 2023 .

EU:n päättäväinen, yhtenäinen toiminta, johon liittyivät suotuisat olosuhteet (esimerkiksi leuto talvi ja pienempi energiankysyntä Aasiassa), auttoi vähentämään energiakriisin vaikutuksia. Elokuussa 2022 saavutetun energian hintahuipun jälkeen maakaasun hinta laski keskimäärin 44 euroon megawattitunnilta ja sähkön hinta keskimäärin 107 euroon megawattitunnilta tammikuusta kesäkuuhun 2023. 61 Vastauksena Venäjän hyökkäykseen EU on ottanut käyttöön Venäjän vastaisia rajoittavia toimenpiteitä, kuten täydellisen kivihiilen tuontikiellon ja meritse toimitettavan öljyn tuontikiellon. EU on lopettanut kokonaan venäläisen kivihiilen tuonnin ja vähentänyt riippuvuuttaan venäläisestä öljystä noin 90 prosenttia, minkä lisäksi venäläisen kaasun tuonti väheni 75 prosenttia maaliskuun 2021 ja maaliskuun 2023 välisenä aikana. Yhdessä EU on vähentänyt energiariippuvuuttaan Venäjästä ja välttänyt energiahäiriöt. EU:n on kuitenkin pysyttävä valppaana ja jatkettava energiariippuvuuksien vähentämistä, sillä energian toimituskatkosten ja niistä johtuvien hintapiikkien riski on edelleen olemassa.

1.2. EU:n energiajärjestelmä ennen talvea 2023–2024: Energiaturvallisuustilanne EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa

Talven 2023–2024 osalta EU on hyvin valmistautunut varmistamaan energiaturvallisuuden eri energialähteiden saatavuuden, täytettyjen kaasuvarastojen, vähentyneen energiankysynnän ja yhä monipuolisempien energiantoimittajien avulla.

Tästä huolimatta jäljellä on riskejä, kuten putkituonnin mahdollinen täydellinen pysähtyminen ja hyökkäykset kriittisiä infrastruktuureja vastaan. Myös useammin toistuvat äärimmäiset sääilmiöt voivat vaikuttaa energiajärjestelmään ja energian toimitusvarmuuteen. Tasapainoinen lähestymistapa ja jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus ovat jatkossakin keskeisessä asemassa EU:n kollektiivisen häiriönsietokyvyn kannalta.

Vuonna 2022 hyväksytyt toimenpiteet ovat helpottaneet huomattavasti energiamarkkinoihin ja kaasun hintaan kohdistuvia paineita. Kaasun hinta on kuitenkin edelleen korkeampi kuin kaudella 2015–2019, jolloin se oli keskimäärin 15–20 euroa megawattitunnilta. Hinnat ovat edelleen epävakaita ja reagoivat kaikkiin maailmanmarkkinoilla ilmeneviin häiriöihin, kuten Lähi-idän kriisin ja Israelissa sijaitsevan kaasukentän tilapäisen sulkemisen aiheuttama kaasun hinnan viimeaikainen nousu sekä Suomea ja Viroa yhdistävässä kaasuputkessa havaittu vuoto osoittavat. EU:n on pysyttävä valppaana, sillä näiden tapahtumien kumulatiivinen vaikutus yhdistettynä markkinoiden epävarmuuteen voi vaikuttaa Euroopan ja maailman energiamarkkinoihin.

Energiantoimitukset Venäjältä tulevan tuonnin vähennyttyä

Vuodet 2022 ja 2023 ovat olleet haastavimpien joukossa EU:n energiajärjestelmän kannalta, mutta EU on onnistunut säilyttämään energian toimitusvarmuutensa ja jopa parantamaan sitä. REPowerEU-suunnitelman nopea ja onnistunut täytäntöönpano on auttanut vähentämään merkittävästi venäläisen kaasun osuutta EU:n kaasuntuonnista, samalla kun se on varmistanut kaasun riittävyyden suuren kysynnän kausina ja laskenut energian hintoja historiallisista huippulukemista.

 
Kaavio 3: Maakaasun tuonnin koostumus (putkikaasu ja nesteytetty maakaasu) vuosina 2021–2023. Lähde: ENER:n pääekonomistiryhmä perustuen JRC:n, Kaasu-ENTSOn ja Refinitivin tietoihin.

Maakaasun toimitusvarmuus on parantunut merkittävästi viime vuoden aikana, ja EU on saavuttamassa REPowerEU-suunnitelman tavoitteen olla riippumaton venäläisistä fossiilisista polttoaineista vuoteen 2027 mennessä. Vuonna 2022 venäläisen kaasun (nesteytetyn maakaasun ja putkea pitkin johdetun maakaasun) kokonaistuonti laski 80 miljardiin kuutiometriin (24 % EU:n tuonnista), kun se ennen kriisiä oli 155 miljardia kuutiometriä (45 %). Vaikka nesteytetyn maakaasun tuonti Venäjältä on kasvanut vuodesta 2021, sen osuus kaasun kokonaistuonnista on hyvin pieni. Kokonaistuonti vähenee entisestään vuonna 2023: sen ennustetaan olevan noin 40–45 miljardia kuutiometriä. Kesäkuussa 2023 ainoastaan 8 prosenttia kaasun tuonnista tapahtui Venäjän putkien kautta, kun ennen hyökkäyssotaa osuus oli yli 50 prosenttia. 62 Merkittävien monipuolistamispyrkimysten ja kysynnän vähenemisen ansiosta EU on pystynyt korvaamaan kaikki Venäjän puuttuvat määrät. Uudella varastointipolitiikalla ei varmistettu energiaturvallisuutta ainoastaan talvella 2022–2023, vaan sillä varmistetaan myös parempi tilanne tulevaa talvea varten.

Kaavio 4: Venäläisen putkikaasun osuus EU:n maakaasun kokonaistuonnista. Lähde: ENER:n pääekonomistiryhmä perustuen JRC:n, Kaasu-ENTSOn ja Refinitivin tietoihin.

Kesäkuussa 2022 annettu kaasun varastointia koskeva asetus 63 vaikutti osaltaan siihen, että marraskuussa 2022 kaasusäiliöiden täyttöaste oli historiallisen korkea, 95 prosenttia, mikä ylitti täyttöasteelle asetetun 80 prosentin tavoitteen. EU:n kaasuvarastojen täyttöaste oli yli 56 prosenttia lämmityskauden 2022–2023 lopussa, ja tavoite, jonka mukaan kaasuvarastojen täyttöaste on 90 prosenttia, saavutettiin 18. elokuuta 2023 eli yli kaksi kuukautta ennen marraskuun määräaikaa.

Venäjän öljyntuonti EU:hun on vähentynyt 90 prosenttia maaliskuusta 2022 lähtien ilman merkittäviä vaikutuksia EU:n talouteen. Jäsenvaltioilla on öljyn varmuusvarastoja EU:n lainsäädännön mukaisesti. EU:n pakotteet ja G7-maiden asettama hintakatto Venäjältä tuotavalle öljylle eivät ole vaikuttaneet EU:n öljyn toimitusvarmuuteen, samalla kun ne ovat rajoittaneet Venäjän öljytuloja tarkoitetulla tavalla. EU otti 11. pakotepaketissaan käyttöön pakotteiden kiertämisen vastaiset välineet, joilla estetään muissa maissa venäläisestä öljystä tuotettujen öljytuotteiden tai alkuperältään tuntemattomien tuotteiden tuonti. 64 Komissio seuraa öljymarkkinoita tiiviisti yhdessä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa öljyn koordinointiryhmässä, sillä OPECin ja Venäjän uudet tuotannon leikkaukset voivat lisätä markkinoiden kireyttä. Vaikka jäsenvaltioilla on suuria öljyn varmuusvarastoja, erityisesti dieselöljyä, on tunnustettava, että viimeaikaisten tapahtumien kumulatiivinen vaikutus saattaa vaikuttaa EU:n toimitusvarmuuteen ja maailmanlaajuisiin energiamarkkinoihin.

Energiakriisin aikana EU on lisännyt ja nopeuttanut uusiutuvan energian teknologioiden käyttöönottoa, mikä on vahvistanut EU:n energiahuoltoa ja tukee ratkaisevasti venäläisten fossiilisten polttoaineiden tuonnin lopettamista pitkällä aikavälillä. REPowerEU-suunnitelman pohjalta EU on hyväksynyt lupamenettelyjä koskevan asetuksen 65 , jolla on yksinkertaistettu ja nopeutettu uusiutuvan energian hankkeiden lupamenettelyjä keskittymällä tiettyihin teknologioihin ja hankkeisiin, joilla on parhaat mahdollisuudet nopeaan käyttöönottoon, kuten aurinkosähköön keinotekoisissa rakenteissa, lämpöpumppuihin ja voimalaitosten päivittämiseen. Vuonna 2022 asennettiin 57 gigawattia uutta uusiutuvan energian kapasiteettia, pääasiassa aurinkosähköä ja tuuliturbiineja. Tämä on molemmilla aloilla noin 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 2021. Tämä auttoi enemmän kuin tasapainottamaan vesivoiman vähäistä tuotantoa vuonna 2022 (12 % kokonaissähköntuotannosta), vaikka vesivoiman tuotanto elpyi kohti keskimääräistä tasoa vuonna 2023 lisääntyneiden sateiden ja altaiden korkeampien vedenkorkeuksien ansiosta. 66  Uusiutuvan lämmityksen alalla lämpöpumppujen käyttö kasvoi 39 prosenttia vuoteen 2021 verrattuna. 67 Aurinkolämpömarkkinat kasvoivat lähes 12 prosenttia 68 . Kiinteistä biopolttoaineista tuotetun sähkön osuus sähköntuotannosta pysyi vakaana ja oli noin 3 prosenttia sähkön kokonaistuotannosta (2,9 % vuonna 2020 ja 3,1 % vuonna 2021). EU:n tärkein uusiutuva energialähde on edelleen bioenergia (noin 60 %), kun yhdistetään sähkön ja lämmön tuotantoon tarkoitettu energia. Kaiken kaikkiaan uusiutuvien energialähteiden osuus energialähteiden yhdistelmästä on kasvanut huomattavasti vuosien 2022 ja 2023 aikana, ja EU sopi nopeuttavansa uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa siten, että tavoitteena on 42,5 prosentin osuus EU:n energialähteiden yhdistelmästä vuoteen 2030 mennessä ja kunnianhimoisena pyrkimyksenä 45 prosentin osuus 69 .

Kaavio 6: Uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntoimituksista vuonna 2022. Lähde: ENER:n pääekonomistiryhmä perustuen Fraunhoferin ja Sähkö-ENTSOn tietoihin.

Energiasiirtymä auttaa myös torjumaan ilmansaasteita ja vähentämään niihin liittyviä ennenaikaisia kuolemia ja ekosysteemivaikutuksia. Kolmannen ilmanpuhtautta koskevan katsauksen 70 mukaan REPowerEU-suunnitelman ansiosta toteutettava tuuli- ja aurinkoenergian nopeutettu käyttöönotto tuo ilmanpuhtautta koskevia pitkän aikavälin hyötyjä. 71

Ydinenergia edistää edelleen sähkön toimitusvarmuutta. Vuonna 2023 se tuotti noin 24 prosenttia kaikesta EU:ssa tuotetusta sähköstä (23 % vuonna 2022 ja 26 % vuonna 2021). EU:n ydinvoimalat ikääntyvät, mutta uusia kehittyneitä ydinteknologioita, kuten pieniä modulaarisia reaktoreita, on kehitteillä, mikä edellyttää merkittäviä investointeja tällä alalla. Tämän vuoksi komissio on toteuttanut toimenpiteitä, joilla parannetaan pitkän aikavälin toiminnan ja uuden kapasiteetin investointiympäristöä. 72 Tässä tilanteessa niiden jäsenvaltioiden, joissa ydinenergia on osa energialähteiden yhdistelmää, on tehtävä hyvissä ajoin päätöksiä investoinneista nykyisten ydinvoimaloiden pitkäaikaiseen toimintaan ja toteutettava asianmukaisia turvallisuus- ja tehokkuusparannuksia.

Komissio ja Euratomin hankintakeskus ovat tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden sidosryhmien ja samanmielisten kansainvälisten kumppaneiden kanssa myös lisänneet toimiaan edistääkseen ydinpolttoaineen ja ydinpolttoainekiertopalvelujen toimitusten jatkuvaa monipuolistamista siten, että pyrkimyksenä on siirtyä luotettavampiin, muihin kuin venäläisiin toimittajiin. 73 Tavoitteena on lieventää joidenkin jäsenvaltioiden riskejä, jotka liittyvät riippuvuuteen Venäjän ydinpolttoainetoimituksista ja polttoainekiertopalveluista sekä varaosista ja huollosta, varmistamalla polttoaineen ja vaihtoehtoisten ydintarvikkeiden saatavuus.

Energian kysyntä

Komissio on ehdottanut useita toimenpiteitä energian säästämiseksi ja energiankulutuksen vähentämiseksi energiatehokkuus etusijalle ‑periaatteen mukaisesti. Komissio esitteli toukokuussa 2022 antamassaan energiansäästöä koskevassa tiedonannossa 74 mahdollisia toimenpiteitä, joilla jäsenvaltiot voivat vähentää energiankulutusta ja lisätä energiatehokkuutta rakennuksissa, teollisuudessa ja liikenteessä. Tätä on täydennetty Cities Energy Saving Sprint ‑aloitteella 75 . Se on komission, EU:n kaupunginjohtajien yleiskokouksen ja Euroopan alueiden komitean käynnistämä aloite, jolla tuetaan kaupunkeja toteuttamaan välittömästi samansuuntaisia toimenpiteitä.

Neuvosto sopi vuonna 2022 vapaaehtoisesta 15 prosentin kaasun kysynnän vähentämistavoitteesta (45 miljardia kuutiometriä) kevääseen 2023 mennessä. Tavoite ylitettiin, ja kysyntä väheni 18 prosenttia (53 miljardia kuutiometriä) kaikkien alojen vähennettyä kaasun kysyntäänsä. Tämän kokemuksen perusteella vapaaehtoista tavoitetta jatkettiin maaliskuuhun 2024 asti, ja sen arvioidaan säästävän noin 60 miljardia kuutiometriä kaasua. Neuvosto otti lokakuussa 2022 käyttöön poikkeuksellisia määräaikaisia toimenpiteitä sähkön kysynnän vähentämiseksi ja energia-alan poikkeuksellisen korkeiden tulojen jakamiseksi takaisin loppukäyttäjille 76 . Asetuksessa on asetettu tavoitteeksi vähentää sähkön kokonaiskysyntää 10 prosenttia ja vähintään 5 prosenttia huipputunteina. Vaikka kysynnän vähentäminen huipputunteina saavutettiin, sähkön kokonaiskulutuksen vähentäminen 10 prosentilla oli jäsenvaltioille haasteellista.

Kaavio 7: Maakaasun kysynnän väheneminen (elokuu 2022 – elokuu 2023 verrattuna 5 vuoden keskiarvoon). Lähde: Eurostat.

EU on toteuttanut merkittäviä toimia energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävän lainsäädännön lujittamiseksi. Energiatehokkuusdirektiivin päivityksen 77 myötä EU:n odotetaan vähentävän energian loppukulutusta EU:n tasolla 11,7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2020 viiteskenaarion ennusteisiin. Lisäksi on annettu uudet säännöt sähkölaitteiden valmiustilakulutuksesta 78 sekä asetettu saataville energiamerkintöjen eurooppalainen tuoterekisteri 79  . Rekisteri on uusi väline, jonka avulla suuri yleisö ja julkiset hankkijat voivat tunnistaa tehokkaat tuotteet.

Energialähteiden monipuolistaminen

EU on monipuolistanut energiantoimituksiaan merkittävästi REPowerEU-suunnitelman ja EU:n Venäjän fossiilisia polttoaineita koskevan riippuvuuden asteittaiseen poistamiseen liittyvien toimien vuoksi. Huhtikuussa 2022 komissio perusti Eurooppa-neuvoston toimeksiannosta EU:n energianhankintafoorumin 80 , jonka tehtävänä on yhdistää EU:n kaasun kysyntä ja koordinoida vapaaehtoisia yhteishankintoja, jotta voitaisiin tehdä edullisia sopimuksia muiden kuin venäläisten kansainvälisten toimittajien kanssa. EU:n energianhankintafoorumi avattiin myös Georgialle, Moldovalle, Ukrainalle ja Länsi-Balkanin maille, ja Ukraina, Moldova ja Serbia ovat liittyneet foorumiin. 

Kysynnän yhdistämismekanismi AggregateEU käynnistettiin 25. huhtikuuta 2023, ja tähän mennessä on järjestetty kolme menestyksekästä tarjouskilpailukierrosta toukokuussa, kesä- ja heinäkuussa sekä syys- ja lokakuussa 2023. Näillä kolmella kierroksella yhdistetty kysyntä oli 44,75 miljardia kuutiometriä ja saadut tarjoukset 52 miljardia kuutiometriä. Yhteensä 34,78 miljardia kuutiometriä täsmäytettiin osittain tai kokonaan kysynnän ja tarjonnan välillä. Pelkästään kahdessa ensimmäisessä tarjouskilpailussa EU:n ostajien ilmaiseman kysynnän määrä oli kaksinkertainen neuvoston asetuksessa (EU) 2022/2576 asetettuun 13,5 miljardin kuutiometrin pakolliseen tavoitteeseen verrattuna. EU:n energianhankintafoorumiin on liittynyt noin 170 yritystä, ja yhteenlasketut määrät osoittavat, että se on tehokas väline EU:n poliittisen painoarvon ja markkinavoiman hyödyntämisessä. Ehdotettua vedyn ja hiilettömän kaasun markkinoiden lainsäädäntöpakettia koskevien toimielinten välisten neuvottelujen yhteydessä lainsäätäjät keskustelevat mahdollisuuksista jatkaa AggregateEU-mekanismin soveltamista kaasun ostoihin vuoden 2024 jälkeen ja laajentaa mekanismi koskemaan muita tuotteita, kuten uusiutuvaa vetyä ja muita uusiutuvia kaasuja. 

Komissio on tukenut jäsenvaltioita REPowerEU-suunnitelmassa yksilöityjen kaasuinfrastruktuurin pullonkaulojen poistamisessa ja aiemman Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan asetuksen mukaisesti laadittuun viidenteen unionin luetteloon sisältyvien yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamisessa. Monia niistä tuetaan taloudellisesti Verkkojen Eurooppa ‑välineestä ja koheesiopolitiikan rahastoista. Pelkästään Verkkojen Eurooppa ‑välineestä myönnettiin 1,64 miljardia euroa avustuksia yhteistä etua koskeviin energiainfrastruktuurihankkeisiin vuosina 2021 ja 2022. Viime kuukausina päätökseen saatetut yhteistä etua koskevat hankkeet ovat poistaneet kaikkien jäsenvaltioiden riippuvuuden yhdestä ainoasta energiantoimittajasta, ja EU on edistynyt merkittävästi energiatoimitustensa monipuolistamisessa ja olemassa olevan maakaasuinfrastruktuurin optimoinnissa esimerkiksi Itämeren kaasuputken, Puolan ja Slovakian välisen kaasuputken ja Kreikan ja Bulgarian välisen kaasuputken avulla sekä mahdollistamalla vastakkaisvirtauksen Ranskan ja Saksan välillä ja rakentamalla nesteytetyn maakaasun terminaaleja esimerkiksi Saksassa, Italiassa ja Suomessa. Jäsenvaltioiden ja alueiden energiaturvallisuuden kannalta EU tukee jatkossakin kriittisiä hankkeita, jotka eivät ole taloudellisesti elinkelpoisia ilman EU:n taloudellista tai lainsäädännöllistä apua, esimerkiksi Verkkojen Eurooppa ‑välineen, elpymis- ja palautumistukivälineen, lupamenettelyjen nopeuttamisen ja tarvittaessa poikkeusten avulla.

Lisäksi komissio on pyrkinyt vahvistamaan suhteita kansainvälisiin kumppaneihin ja monipuolistamaan kaasun ja nesteytetyn maakaasun tuontia siirtymällä luotettavampiin, muihin kuin venäläisiin toimittajiin. EU on lisännyt maakaasun ja nesteytetyn maakaasun tuontia Norjasta ja Yhdysvalloista kompensoidakseen Venäjältä tulevan tuonnin vähenemistä. Nesteytetyn maakaasun tuonti Yhdysvalloista yli kaksinkertaistui 49,3 miljardiin kuutiometriin vuonna 2022 (2021: 18,9 miljardia kuutiometriä). Putkikaasun tuonti Norjasta kasvoi 79,26 miljardista kuutiometristä 86,69 miljardiin kuutiometriin vuodesta 2021 vuoteen 2022, mikä kasvatti Norjan osuuden putkien kautta tapahtuvasta EU:n kokonaistuonnista 30 prosentista 40 prosenttiin. Komissio käy säännöllistä vuoropuhelua Afrikan suurimman nesteytetyn maakaasun tuottajan Nigerian kanssa. Heinäkuussa 2023 allekirjoitettiin Uruguayn ja Argentiinan kanssa uudet yhteisymmärryspöytäkirjat energiasiirtymää koskevasta yhteistyöstä. Heinäkuussa 2022 EU ja Azerbaidžan hyväksyivät uuden yhteisymmärryspöytäkirjan strategisesta kumppanuudesta energia-alalla, ja EU lisäsi maasta tulevia kaasutoimituksia 40 prosentilla. Molemmat osapuolet sopivat kaksinkertaistavansa kaasutoimitukset EU:hun vuoteen 2027 mennessä eteläisen kaasukäytävän kautta ja tehostavansa yhteistyötään puhtaan energian, energiatehokkuuden, sähkönsiirron ja metaanipäästöjen vähentämisen osalta.

Välimeren alueella komissio on jatkanut yhteistyötä Egyptin, Israelin ja itäisen Välimeren kaasufoorumin kanssa kolmenvälisen yhteisymmärryspöytäkirjan täytäntöönpanossa, mikä auttoi lisäämään nesteytetyn maakaasun toimituksia Egyptistä EU:hun 1,1 miljardista kuutiometristä 4,2 miljardiin kuutiometriin vuodesta 2021 vuoteen 2022. Komissio seuraa edelleen Lähi-idän tilannetta ja sen mahdollisia vaikutuksia maailman energiamarkkinoihin. Samaan aikaan EU on jatkanut vuoropuhelua Algerian ja Egyptin kanssa pyrkimyksistä vähentää metaanipäästöjä muun muassa toteuttamalla You Collect / We Buy ‑lähestymistapaa, jossa yritykset voisivat kerätä ja myydä talteen otetun kaasun, joka muutoin poistettaisiin tai soihdutettaisiin. EU on jatkanut vuoropuhelua Algerian kanssa kehittääkseen edelleen energiaa koskevaa strategista kumppanuuttaan. Algeria on EU:n tärkein maakaasun toimittaja Välimeren alueella, ja siitä voi tulevaisuudessa tulla vähähiilisen ja uusiutuvan energian toimittaja. Energian kokonaistuonti Algeriasta väheni hieman vuonna 2022 ja oli 40,35 miljardia kuutiometriä (2021: 44,1 miljardia kuutiometriä). Putkituonti Espanjaan väheni, kun taas tuonti Italiaan kasvoi. 81

EU aikoo lisätä uusiutuvan vedyn tarjontaa osana monipuolista ja hiiletöntä energiajärjestelmää, joka on riippumaton Venäjältä tulevasta energiantuonnista. Ehdotetussa vedyn ja hiilettömän kaasun markkinoiden lainsäädäntöpaketissa määritellään vedyn markkinajärjestelyt ja varmistetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen helpompi pääsy markkinoille. Euroopan vetypankki 82 auttaa voittamaan uusiutuvan vedyn alkuinvestointeihin liittyvät haasteet kattamalla uusiutuvan vedyn ja fossiilisten polttoaineiden välisen kustannuseron. Vedyn kysynnän yhdistäminen voisi mahdollistaa täsmäyttämisen vedyn tulevien tuottajien ja ostajien välillä. Se auttaisi hyödyntämään EU:n poliittista painoarvoa ja markkinavoimaa kansainvälisiin vedyntuottajiin nähden, mikä johtaisi edullisempiin hintoihin. EU pyrkii luomaan kumppanuuksia Välimeren alueen maiden, Pohjanmeren alueen, Persianlahden maiden, Saudi-Arabian ja Ukrainan kanssa uusiutuvan vedyn mahdollista tuontia varten. Vuonna 2022 Sharm el Sheikhissä pidetyssä COP 27 ‑kokouksessa EU solmi jo kumppanuuden Egyptin kanssa helpottaakseen uusiutuvaan vetyyn tehtäviä investointeja ja sitä koskevaa kauppaa.

2.    TILANNEKATSAUS JÄSENVALTIOIDEN ETENEMISESTÄ KOHTI VUODEN 2030 ENERGIA- JA ILMASTOTAVOITTEITA

Jäsenvaltioiden oli määrä raportoida 15. maaliskuuta 2023 mennessä ensimmäistä kertaa yhdennetysti edistymisestään vuonna 2020 laadittujen ja vuodet 2021–2030 kattavien kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa täytäntöönpanossa. Raportoinnissa käsiteltiin jäsenmaiden edistymistä energiaunionin viiteen ulottuvuuteen liittyvien tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamisessa, mukaan lukien kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat, sekä jäsenvaltioiden politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanoa, muuttamista ja rahoitusta.

Lisäksi jäsenvaltioiden oli raportoitava edistymisestä sopeutumistavoitteidensa saavuttamisessa, politiikkojensa ja toimenpiteidensä vaikutuksesta ilman laatuun ja epäpuhtauspäästöihin sekä ilmasto- ja energia-alan monitasoisen vuoropuhelun käynnistämiseksi toteutetuista toimista. Komissio on arvioinut jäsenvaltioiden raporttien perusteella niiden edistymistä ensimmäisten kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien täytäntöönpanossa. Tämä arviointi on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan arvioida, missä vaiheessa EU on vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteidensa saavuttamisessa. 83  Arviointi esitetään kokonaisuudessaan tähän kertomukseen liitetyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Lisäksi ilmastotoimien edistymistä koskevassa kertomuksessa arvioidaan ilmastopolitiikan edistymistä hallintoasetuksen 84 ja eurooppalaisen ilmastolain nojalla, mukaan lukien ensimmäistä kertaa jäsenvaltioiden yhteinen edistyminen kohti EU:n vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitetta. 

Raportoinnin yhdennetty luonne vähentää merkittävästi sekä komission että jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa verrattuna energia- ja ilmastosäännöstön mukaisiin moninkertaisiin raportointi- ja arviointivelvoitteisiin ennen hallintoasetuksen voimaantuloa. Yhdennetty raportointi on mahdollistanut kokonaisvaltaisemman arvioinnin edistymisestä kohti vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteita. Se, että raportointi tehtiin sähköisen alustan kautta, yksinkertaisti raportointiprosessia merkittävästi ja lisäsi tietojen vertailukelpoisuutta, mikä helpottaa myöhempää tarkastelua ja arviointia.

Jäsenvaltiot myös päivittävät parhaillaan kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan tähän mennessä saavuttamansa edistymisen pohjalta. Suunnitelmissa on nyt otettava huomioon uusi lainsäädännöllinen ja poliittinen toimintaympäristö (55-valmiuspaketti sekä alkuperäisten kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien jälkeen muuttunut geopoliittinen tilanne ja EU:n REPowerEU-suunnitelman mukainen vastaus siihen). Näin voidaan varmistaa, että niillä saavutetaan yhteisesti entistä kunnianhimoisemmat tavoitteet sellaisten politiikkojen avulla, jotka perustuvat jäsenvaltioiden uskottavaan ja vakaaseen suunnitteluun.

2.1. Edistyminen EU:n ja jäsenvaltioiden vuoden 2030 tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamisessa

Kun kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2021 elpyivät voimakkaasti covid-19-pandemian aiheuttaman vuonna 2020 tapahtuneen ennennäkemättömän laskun jälkeen, EU:n päästöjen odotetaan vuonna 2022 palanneen ennen pandemiaa vallinneen, 30 vuotta jatkuneen laskevan suuntauksen mukaisiksi. Alustavien tietojen mukaan EU:n sisäisten kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä (eli ilman maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta [LULUCF] sekä kansainvälistä lentoliikennettä) väheni 2,4 prosenttia vuonna 2022 verrattuna vuoteen 2021, kun taas EU:n BKT kasvoi 3,5 prosenttia. Tämä merkitsee kasvihuonekaasupäästöjen vähenemistä 30,4 prosenttia verrattuna perusvuoteen 1990 (tai 29 %, kun kansainvälinen lentoliikenne lasketaan mukaan). LULUCF-sektorin raportoitujen kasvihuonekaasujen nettopoistumien odotetaan myös hieman lisääntyvän. 85 Tämän seurauksena vuoden 2022 kasvihuonekaasujen nettopäästöjen (eli LULUCF-sektori mukaan luettuna) odotetaan olevan 32,5 prosenttia alle vuoden 1990 tason (tai 31,1 %, kun kansainvälinen lentoliikenne lasketaan mukaan).

Jäsenvaltioiden toimittamat viimeisimmät kasvihuonekaasupäästöennusteet osoittavat kuitenkin, että EU:n yhteisiin ilmastotavoitteisiin liittyy huomattavia vajeita, vaikka lisätoimenpiteet otettaisiinkin huomioon. Pysyäkseen vuoden 2030 päästövähennystavoitteessaan ja saavuttaakseen ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä EU:n on nopeutettava merkittävästi muutosvauhtia ja keskityttävä enemmän aloihin, joilla vaaditut päästövähennykset ovat merkittäviä (esimerkiksi rakennukset ja liikenne), joilla edistyminen on viime aikoina ollut aivan liian hidasta (maatalous) tai joilla päästövähennykset ovat kulkeneet viime vuosina jopa väärään suuntaan (LULUCF-sektori). 86

Kun jäsenvaltiot pyrkivät ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen ja luomaan pohjaa tehokkaalle, tietoon perustuvalle ilmastonmuutokseen sopeutumiselle äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisen ja voimistumisen yhteydessä, ne pitivät helleaaltoja, kuivuutta, voimistuneita myrskyjä ja lisääntyviä sademääriä energiaunionia uhkaavina tekijöinä. Esimerkkejä energiaunionin eri ulottuvuuksien yhteydessä mainituista haavoittuvuuksista ja riskeistä ovat energiajärjestelmän haavoittuvuudet (esimerkiksi vesivoiman altistuminen veden niukkuudelle ja kuivuudelle, ydinvoiman altistuminen lämpöaaltojen aiheuttamalle jäähdytysveden lämpötilan nousulle, biomassan saatavuuden ja laadun heikkeneminen sekä sähköverkon häiriöt).

Näiden riskien käsittelemiseksi jäsenvaltiot asettavat sekä yleisiä kansallisia että alakohtaisia sopeutumistavoitteita linkittyneillä aloilla, kuten maataloudessa, rakennuksissa, metsätaloudessa, energiassa, infrastruktuurissa ja liikenteessä. Jäsenvaltioista 20 mainitsi sopeutumistavoitteet, ja suurin osa vastasi täysin tunnistettuja riskejä (14 täysin ja 6 osittain). Sopeutumistavoitteiden seuranta- ja arviointikehykset joko ovat uusia tai niitä kehitetään parhaillaan jäsenvaltioissa, ja ne toimivat kansallisten sopeutumisstrategioiden tai -suunnitelmien mukaisesti. Niissä otetaan harvoin huomioon synergiat kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa käsiteltyjen energiaunionin ulottuvuuksien kanssa. Jäsenvaltioista 12 raportoi selkeästä edistymisestä sopeutumistoimien toteuttamisessa kunkin sopeutumistavoitteen osalta.

Vuonna 2021 uusiutuvan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta oli EU:ssa 21,8 prosenttia, mikä on hieman vähemmän kuin vuonna 2020 (22 %). 87 Vaikka uusiutuvan energian kulutus kasvoi absoluuttisesti mitattuna noin 5 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna ja oli 220 804 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia verrattuna edellisvuoden 209 595 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin, energian kokonaiskulutus kasvoi nopeammin, kun taloudellinen toimeliaisuus lisääntyi covid-rajoitusten poistamisen jälkeen. Lisäksi uusiutuvan energian osuus laski useissa jäsenvaltioissa, koska uusiutuvan energian direktiivin bioenergian kestävyyskriteerejä koskevien sääntöjen täytäntöönpano viivästyi.

Kun edistymistä tarkastellaan suhteessa vuoteen 2030 tähtäävään kehityspolkuun nykyisen 32 prosentin tavoitteen perusteella, 21,8 prosentin osuus vuonna 2021 jää hieman vuoden 2022 sitovan kehityspolun 22,2 prosentin välitavoitteesta 88  . Päivitetyn 42,5 prosentin tavoitteen perusteella se olisi kuitenkin yli 2 prosenttiyksikköä jäljessä kehityspolusta (välitavoite olisi 24,05 %).

Uusiutuvan energian kokonaisosuus on kasvanut keskimäärin 0,67 prosenttiyksikköä vuodessa vuodesta 2010 lähtien. EU:n uusi vuodeksi 2030 asetettu 42,5 prosentin tavoite (ja varsinkin kunnianhimoisempi 45 prosentin tavoite) edellyttää paljon nopeampaa kasvua tulevina vuosina. Edistyminen on ollut erityisen voimakasta sähköalalla, jossa uusiutuvan energian osuus on kasvanut 21,3 prosentista 37,6 prosenttiin vuodesta 2010 vuoteen 2021. Edistyminen oli vaatimattomampaa lämmityksessä ja jäähdytyksessä (17 %:sta 22,9 %:iin) ja liikenteessä (5,5 %:sta 9,1 %:iin).

Uusiutuvan energian vuoden 2021 osuudet vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa, mikä heijastaa alkuperäisessä uusiutuvan energian direktiivissä kullekin jäsenvaltiolle määritettyjä erilaisia lähtökohtia ja kansallisia tavoitteita sekä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa asetettuja kansallisia panoksia. Vuonna 2021 suurimman uusiutuvan energian osuuden saavutti Ruotsi (62,6 %), ja seuraavina tulivat Suomi (43,1 %) ja Latvia (42,1 %). Alankomaiden, Belgian, Irlannin, Luxemburgin ja Maltan uusiutuvien energialähteiden osuudet olivat alhaisimmat, ja niissä osuus oli alle 13 prosenttia. Useissa jäsenvaltioissa osuus laski huomattavasti, erityisesti Bulgariassa 6,3 prosenttiyksikköä ja Irlannissa 3,7 prosenttiyksikköä (molemmissa tämä johtui pääasiassa bioenergian vähentämisestä). Muissa maissa, kuten Virossa (jossa kasvu oli lähes 8 prosenttiyksikköä, mikä johtui osittain tilastollisista siirroista), kasvu oli suurta.

Kun otetaan huomioon sekä kansallinen käyttöönotto että tällä hetkellä ilmoitetut tilastolliset siirrot, seuraavien jäsenvaltioiden osuus vuonna 2021 oli pienempi kuin alkuperäisen uusiutuvan energian direktiivin mukainen vuoden 2020 sitova uusiutuvan energian tavoite: Ranska (3,7 prosenttiyksikköä vuoden 2020 tavoitetta alhaisempi), Irlanti (3,5 prosenttiyksikköä), Alankomaat (1 prosenttiyksikkö) ja Romania (0,6 prosenttiyksikköä). Näiden jäsenvaltioiden on toteutettava yhden vuoden kuluessa lisätoimenpiteitä, joilla vaje katetaan seuraavana vuonna. 89

EU saavutti energiatehokkuusdirektiivissä vuodelle 2020 asetetut energiatehokkuuden tavoitearvot sekä primäärienergian kulutuksen että energian loppukulutuksen osalta. 90 Arvoihin vaikuttivat kuitenkin merkittävästi covid-19-kriisi ja sulkutoimet, jotka rajoittivat yleistä toimeliaisuutta ja vähensivät näin ollen energian kysyntää.

Vuonna 2021 EU:n primäärienergian kulutus oli 1 311 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia eli noin 6 prosenttia suurempi kuin vuonna 2020. Tämä johtuu todennäköisesti covid-19-kriisistä toipumisesta, vaikka primäärienergian kulutus pysyi alhaisempana kuin vuonna 2019. Tässä ei oteta vielä huomioon EU:n toteuttamia yhteisiä toimia energian kysynnän vähentämiseksi Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Jos laskeva suuntaus jatkuu tulevina vuosina, se osoittaa, että rakenteellisia parannuksia on tehty.

Vuoden 2021 absoluuttinen energian loppukulutus väheni 18 jäsenvaltiossa vuoteen 2005 verrattuna, mutta se kasvoi kahdeksassa jäsenvaltiossa, joista kolmessa (Liettua, Malta ja Puola) yli 20 prosenttia. Vuonna 2021 energian kokonaisloppukulutus kasvoi kaikissa jäsenvaltioissa vuoteen 2020 verrattuna. Kaiken kaikkiaan, kun tarkastellaan edistymistä suhteessa vuoteen 2030 tähtäävän kehityspolkuun, primääri- ja loppuenergian kulutuksen arvot eivät vieläkään ole vuoden 2030 tavoitteiden mukaisia.

Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklassa säädetyn energiansäästövelvoitteen mukaiset ilmoitetut uudet vuotuiset energiansäästöt ovat 10 384 öljyekvivalenttikilotonnia vuodessa. Uusien vuotuisten säästöjen määrä, joka vastaa 0,8 prosentin vuotuista tavoitetta 91 , on 7 309 öljyekvivalenttikilotonnia vuodessa niiden 25 jäsenvaltion osalta, jotka ovat toimittaneet tietoja. Raportoidut säästöt ovat siis 42,1 prosenttia suuremmat kuin vaaditut säästöt.

Ne muutamat jäsenvaltiot, jotka ovat toimittaneet tietoja, ovat edistyneet jonkin verran kohti kansallisissa pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa vuodeksi 2030 asetettuja rakennusten perusparannustavoitteita. 92 Uusien ja peruskorjattujen lähes nollaenergiarakennusten, joista tuli uusien rakennusten standardi jäsenvaltioissa vuoden 2020 lopusta alkaen 93 , määrä kasvoi keskimäärin 80 prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2021. Jäsenvaltiot ovat myös esittäneet lukuisia kansallisella tasolla asetettuja välitavoitteita ja edistymisen indikaattoreita, joilla pyritään parantamaan rakennuskantaa ja vähentämään sen energiankulutusta. Rakennuskannan kehityksen seurantaa on lisättävä. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivittämistä koskevaan ehdotukseen 94 sisältyy tältä osin hyödyllisiä säännöksiä, kuten rakennusten perusparannussuunnitelmat ja rakennusten energiatehokkuutta koskevat kansalliset tietokannat, joiden on toimitettava tietoja vuosittain EU:n rakennuskannan seurantakeskukselle 95 .

Kaiken kaikkiaan useimmat jäsenvaltiot asettivat vuoden 2019 kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan energiaturvallisuuteen liittyviä kansallisia tavoitteita ja päämääriä. Nämä tavoitteet ovat moninaisia ja vaihtelevat esimerkiksi energiavarastojen rakentamisesta ja käytöstä nesteytetyn maakaasun terminaalien rakentamiseen tai energiantuontiriippuvuuden vähentämiseen. Nämä sitoumukset vahvistavat EU:n energiaturvallisuutta.

Komissio ei pystynyt arvioimaan EU:n edistymistä monipuolistamistavoitteiden eikä siten energiaturvallisuuden saavuttamisessa, sillä ainoastaan seitsemän jäsenvaltiota on asettanut tähän liittyviä tavoitteita tai päämääriä. Lähes kaikki maat, jotka ovat asettaneet tällaisia monipuolistamistavoitteita, ovat kuitenkin edistyneet jonkin verran.

Sama koskee energiantuontiriippuvuuden vähentämistä EU:n ulkopuolisista maista, sillä ainoastaan kuusi jäsenvaltiota asetti tätä koskevia määrällisesti ilmaistavissa olevia tavoitteita ja päämääriä. Niistä maista, jotka asettivat tuontiriippuvuutta koskevia erityisiä tavoitteita, jotkin ilmoittivat, etteivät ne ole edistyneet merkittävästi (esimerkiksi Kreikka) tai että tilanne on jopa huonontunut (esimerkiksi Kroatia ja Puola). Ainoastaan Bulgaria, Italia ja Viro ovat edistyneet jonkin verran. EU:n riippuvuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista on pysynyt pitkälti vakaana raportointikautta edeltäneiden yhdeksän vuoden aikana, sillä vuonna 2021 se kasvoi vain yhden prosenttiyksikön vuoteen 2012 verrattuna. Tässä indikaattorissa ei ole otettu huomioon Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen seurauksia sen vuoksi, että tietoja on saatavilla ainoastaan vuoteen 2021 asti. Koska jäsenvaltiot ovat siirtyneet tuomaan fossiilisia polttoaineita muualta kuin Venäjältä, tilanne on todennäköisesti muuttunut huomattavasti.

Edistyminen kohti tavoitetta kehittää valmiuksia selviytyä jonkin energialähteen rajoitetuista tai keskeytyneistä toimituksista vaikutti vuoteen 2021 mennessä myönteiseltä, sillä useimmat maat olivat edistyneet merkittävästi kaasu- ja sähköjärjestelmiensä häiriönsietokyvyn parantamisessa.

Jäsenvaltiot ovat edistyneet hyvin myös rajat ylittävän kapasiteetin lisäämisessä. Erilaisten yhteistä etua koskevien hankkeiden loppuunsaattamisen pitäisi parantaa yhteenliitettävyyttä entisestään. Seitsemän jäsenvaltiota (Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Kypros ja Romania) jäi kuitenkin alle vuoden 2030 yhteenliitäntätavoitteen, ja neljä jäsenvaltiota (Irlanti, Espanja, Italia ja Kypros) jäi myös alle vuoden 2020 yhteenliitäntätavoitteen. Vuoden 2030 tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisätoimia, erityisesti suunniteltujen rajat ylittävien hankkeiden oikea-aikaisen toteuttamisen osalta.

Kaikki jäsenvaltiot eivät ole asettaneet kansallisia tavoitteita energiajärjestelmän joustavuudelle. Tavoitteita asettaneiden jäsenvaltioiden kansallisten tavoitteiden mukautettavuus ja mitattavuus vaihtelevat. Ruotsi on asettanut joustavuusratkaisuille kuusi kansallista tavoitetta, joilla pyritään tunnistamaan ja poistamaan esteet ja edistämään joustoja, kuten kysyntäjoustoa ja varastointia. Kreikka on ottanut käyttöön selkeät puitteet kysyntäjoustoon osallistumiselle ja sen toiminnalle sekä edistynyt kysyntäjouston houkuttelevuuden parantamisessa energiamarkkinoilla.

Tutkimuksen, innovoinnin ja kilpailukyvyn osalta 20 jäsenvaltiota raportoi toimenpiteistä, joilla pannaan täytäntöön Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman mukaiset tavoitteet ja politiikat. Useimmat jäsenvaltiot raportoivat kattavista tutkimusrahoitusohjelmista, joilla tuetaan suunnitelman täytäntöönpanotyöryhmien toimialaan kuuluvien teknologioiden kehittämistä. Tutkimus- ja innovaatiotoimintaan suunnattujen julkisten menojen osalta 19 jäsenvaltiota toimitti tietoja mitattavissa olevista kansallisista tavoitteista ja viisi jäsenvaltiota raportoi tavoitteesta. Niistä 13 jäsenvaltiosta, jotka ilmoittivat tietoja sekä vuodelta 2020 että vuodelta 2021, 12 jäsenvaltiossa (Itävalta, Tšekki, Saksa, Espanja, Ranska, Liettua, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Suomi ja Ruotsi) tutkimus- ja innovointi-investoinnit kasvoivat ja ainoastaan yhdessä (Kreikka) ne vähenivät hieman.

Energiatukien kokonaismäärä EU:ssa kasvoi 216 miljardiin euroon vuonna 2021. Energiakriisin välittömänä seurauksena vuonna 2022 määrä nousi 390 miljardiin euroon. Jäsenvaltiot loivat 230 väliaikaista tukivälinettä vastauksena energian hintakriisiin. Välineiden arvioitu kokonaisarvo on 195 miljardia euroa. Merkittävä osa tilapäisistä välineistä suunnattiin kotitalouksille, jotka saivat tukea 93 miljardia euroa. Tieliikennealan tuki oli 31 miljardia euroa, kun taas monialaiset tuet olivat 75 miljardia euroa. Monet näistä toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kotitalouksien sekä kaupallisten ja teollisten kuluttajien suojelemiseksi, on tarkoitus lakkauttaa asteittain vuonna 2023 tai kun energian hinnat palaavat vakaalle tasolle.

Kriisi johti fossiilisten polttoaineiden (lähinnä maakaasun ja maantiepolttoaineiden) tukien tilapäiseen kasvuun, ja ne olivat 123 miljardia euroa vuonna 2022. Vaikka uusiutuvan energian vuotuinen käyttöönotto kasvaa joka vuosi, uusiutuvalle energialle maksetut tuet vähenivät 88 miljardista eurosta (vuonna 2020) 86 miljardiin euroon (vuonna 2021) ja 87 miljardiin euroon (vuonna 2022). Tämä johtuu pääasiassa markkinapohjaisista tukivälineistä, kuten syöttöpreemioista ja hinnanerosopimuksista. Korkeiden markkinahintojen aikana korvaukset valuivat uusiutuvan energian tuottajilta hallituksille.

Kriisi katkaisi fossiilisten polttoaineiden tukien pitkän aikavälin laskevan suuntauksen. Noin puolet fossiilisten polttoaineiden tuista (58 miljardia euroa) lopetetaan vuonna 2024 tai ne ovat lyhytaikaisia. Jäljelle jäävälle noin 1 prosentille (1,7 miljardia euroa) on asetettu keskipitkän aikavälin (vuodet 2025–2030) päättymispäivä. Jäljelle jäävälle 52 prosentille (64 miljardia euroa) näistä fossiilisten polttoaineiden tuista ei ole vielä määritetty päättymispäivämäärää tai päättymispäiväksi on asetettu vuoden 2030 jälkeinen aika. 96

Jäsenvaltiot käyttävät energiaköyhyyden torjumiseen erilaisia lähestymistapoja, jotka perustuvat joko määrällisiin tavoitteisiin tai laadullisempiin arvioihin. Jotkin maat ovat edistyneet, mutta toisilla on haasteita esittää selkeitä arvioita edistymisestä. Energiaköyhyys on tunnustettu yksiselitteisesti EU:n lainsäädännössä, ja jäsenvaltiot ovat vastuussa energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrän arvioinnista alueellaan ja rakenne- ja sosiaalipolitiikkojen yhdistelmän täytäntöönpanosta, jos energiaköyhyyttä esiintyy merkittävästi. 97

Niiden kotitalouksien osuus, jotka eivät pysty pitämään kotiaan riittävän lämpiminä, väheni useimmissa jäsenvaltioissa vuonna 2021. Ainoastaan Espanja raportoi voimakkaasta kasvusta vuosina 2019–2021. Vaikutus kohdistuu kaikkiin jäsenvaltioihin, mutta maantieteellinen vaihtelu on huomattava ja luvut vaihtelevat Suomen 1,4 prosentista Bulgarian 22,5 prosenttiin. On huomattava, että näissä ilmoitetuissa luvuissa ei vielä ole otettu huomioon niistä kotitalouksista johtuvaa määrän kasvua, jotka eivät pystyneet pitämään kotiaan riittävän lämpiminä vuonna 2022 energian hinnannousun seurauksena (ks. 1.1 kohta). Samaan aikaan jäsenvaltiot on ottaneet viime talvena käyttöön huomattavan määrän hätätoimenpiteitä, jotka ovat osaltaan rajoittaneet energiakriisin vaikutuksia kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin kotitalouksiin.

2.2. Politiikat ja toimenpiteet EU:n ja jäsenvaltioiden vuoden 2030 tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamiseksi

Perustavanlaatuinen edistys vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa edellyttää, että jäsenvaltiot varmistavat asianmukaiset ja uskottavat politiikat ja toimenpiteet sekä tarvittavan rahoituksen kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan ja EU:n tasolla sovitussa lainsäädännössä esitettyjen tavoitteidensa, päämääriensä ja panostensa tueksi. Vuonna 2023 tämä raportointi kattaa ensimmäistä kertaa yhdennetysti kaikki viisi energiaunionin ulottuvuutta. Raportoitujen yksittäisten politiikkojen ja toimenpiteiden kokonaismäärä kasvoi 2 052:sta 98 3 039:ään vuodesta 2021 vuoteen 2023. Jokaista jäsenvaltiota kohden on keskimäärin 113 yksittäistä politiikkaa ja toimenpidettä. Tämä on 48 prosenttia enemmän kuin vuonna 2021. Lisäksi hiljattain toteutettujen politiikkojen ja toimenpiteiden määrä on kasvanut huomattavasti, mikä saattaa johtua jäsenvaltioiden tarpeesta toteuttaa uusia politiikkoja ja toimenpiteitä vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteidensa saavuttamiseksi.

Jäsenvaltioiden kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan asettamiensa tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamiseksi käytettävissä olevasta ja tarvittavasta rahoituksesta ei ole mahdollista tehdä rakenteellista vertailua. Tiedot ovat usein puutteellisia tai epäyhtenäisiä, mikä ei mahdollista jäsenneltyä vertailua. Seuraavalla raportointikierroksella on näin ollen tärkeää parantaa raportoitujen tietojen saatavuutta, yhdenmukaisuutta ja vertailukelpoisuutta.

EU:n tasolla ensimmäinen EU:n uusiutuvan energian rahoitusmekanismiin liittyvä ehdotuspyyntö julkaistiin vuonna 2023. Ehdotuspyyntö perustuu Luxemburgin vapaaehtoiseen osallistumiseen maksavana maana. Se maksaa mekanismiin 40 miljoonaa euroa. Suomi puolestaan on isäntämaa, johon rakennetaan aurinkosähköhankkeita, jotka tuottavat uusiutuvaa energiaa siten, että kokonaiskapasiteetti on enimmillään 400 megawattia. Luxemburg ja Suomi jakavat tilastolliset hyödyt tuettujen hankkeiden tuottamasta sähköstä seuraavien 15 vuoden ajan. Komissio järjestelee parhaillaan seuraavaa ehdotuspyyntöä vuodelle 2024.

Vuonna 2023 energia-alan Verkkojen Eurooppa ‑väline ja sen uusiutuvaa energiaa ja rajat ylittäviä hankkeita koskeva ikkuna toteutettiin kahdella onnistuneella ehdotuspyynnöllä. Niissä tuettiin Viron ja Latvian kehittämää ELWIND-merituulipuistoa, Espanjan, Italian, Alankomaiden ja Saksan kehittämää CICERONE-vetyarvoketjuhanketta, Viron ja Luxemburgin kehittämää SLOWP-merituulipuistoa sekä rajat ylittävää maalla sijaitsevaa ULP-RES-tuulipuistoa. Vuosina 2021 ja 2022 Verkkojen Eurooppa ‑välineen avustuksia myönnettiin yhteensä 1,64 miljardia euroa yhteistä etua koskeviin kriittisiin infrastruktuurihankkeisiin.

Politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutusten ja kustannusten osalta 18 jäsenvaltiota raportoi määrällisistä kasvihuonekaasujen ennakkovähennyksistä. Vähennykset ovat 407 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2025, 703 miljoonaa vuonna 2030, 577 miljoonaa vuonna 2035 ja 537 miljoonaa vuonna 2040. Raportoidut vähennykset vaikuttavat epätäydellisiltä, kun otetaan huomioon, että vuoden 2030 jälkeinen lasku ei vastaa odotuksia vähennysten kasvusta ajan myötä.

Jäsenvaltiot raportoivat vain rajoitetusti ja vaihtelevassa määrin kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan esittämiensä politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanosta aiheutuvien ilman epäpuhtauspäästöjen tulevista vaikutuksista. Kaksi jäsenvaltiota raportoi (lähes kaikkien) politiikkojensa ja toimenpiteidensä vaikutuksista, mutta useimmat jäsenvaltiot raportoivat (paljon) pienemmästä osasta politiikkoja ja toimenpiteitä. Kuusi jäsenvaltiota ei raportoinut minkään politiikan eikä toimenpiteen vaikutuksista ilmanlaatuun ja ilmaan joutuviin päästöihin. Suurin osa raportoineista jäsenvaltioista ilmoitti, että epäpuhtauskohtaiset päästöt (NOx, NH3, PM2,5, SO2 ja NMVOC) vähenivät politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanon seurauksena, ja joidenkin epäpuhtauksien (esimerkiksi SO2) osalta vaikutukset olivat selvempiä kuin toisten (esimerkiksi NH3 ja PM2,5).

2.3. Alueellinen yhteistyö

Alueellisen yhteistyön lisääminen voi vahvistaa energiaunionin vaikutusta ja yhdenmukaisuutta sen kaikkien viiden ulottuvuuden osalta. Useimmat jäsenvaltiot raportoivat edistymisestään alueellisen yhteistyön toteuttamisessa, ja useimmat niistä raportoivat jonkinlaisesta edistymisestä ainakin yhdessä alueellisen yhteistyön aloitteessa tai hankkeessa. Ilmoitetut alueelliset yhteistyöhankkeet tai -aloitteet kattavat kaikki viisi ulottuvuutta, mutta suurimmassa osassa niistä keskitytään energiavarmuuteen, energian sisämarkkinoihin ja hiilestä irtautumiseen. Energiatehokkuuteen tai tutkimukseen, innovointiin ja kilpailukykyyn liittyviä hankkeita tai aloitteita on sen sijaan vähemmän.

Uusiutuvaan energiaan liittyvä alueellinen yhteistyö on voimistumassa erityisesti merituulivoima-alalla. Pohjanmeren ja Itämeren maat ovat allekirjoittaneet useita julistuksia 99 ja yhteisymmärryspöytäkirjoja Pohjanmeren energiayhteistyöhön (NSEC) ja Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelmaan (BEMIP) perustuvan yhteistyön pohjalta, jotta näiden kahden merialueen merituulimahdollisuuksia voitaisiin kehittää yhdessä. Lisäksi Euroopan energiaministerit ovat tammikuun 2022 jälkeen tavanneet yli 20 kertaa eri muodoissa (esimerkiksi epävirallisissa, ylimääräisissä ja TTE-neuvoston kokouksissa).

Useat jäsenvaltiot raportoivat edistymisestä alueellisessa yhteistyössä, jota on saavutettu alueellisilla foorumeilla, kuten viidenvälisellä energiafoorumilla ja Pohjanmeren energiayhteistyöllä, strategioilla, kuten Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevalla EU:n strategialla 100 , sekä yhteistyöllä, joka liittyy teknisiin energiahankkeisiin, joita toteutetaan sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, Interreg-aloitteen ja Verkkojen Eurooppa ‑välineen ohjelmien kautta.

2.4. Monitasoinen vuoropuhelu

Monitasoinen vuoropuhelu on keskeinen väline, jonka avulla voidaan saada koko yhteiskunnan tuki energiasiirtymälle ja vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiselle. Useimmat jäsenvaltiot raportoivat toimista, jotka liittyvät kansallisten monitasoisten ilmasto- ja energia-alan vuoropuhelujen perustamiseen, ja viittasivat erilaisten osallistumisfoorumien, alustojen ja komiteoiden perustamiseen. Näihin osallistui paikallisviranomaisia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, liike-elämän edustajia, sijoittajia, muita asiaankuuluvia sidosryhmiä ja suurta yleisöä.

Näiden vuoropuhelujen kypsyysaste, kehittyneisyys ja rakenne vaihtelevat kuitenkin huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Jotkin jäsenvaltiot viittasivat rakenteisiin tai menetelmiin, jotka ovat olleet käytössä jo useita vuosia, jopa ennen hallintoasetuksen voimaantuloa, kun taas toiset jäsenvaltiot viittasivat prosesseihin, jotka ovat olleet käytössä vuodesta 2022 lähtien tai joita ollaan perustamassa.

Useat jäsenvaltiot pystyivät asettamaan prosessinsa kontekstiin ja korostamaan aloitteidensa säännöllisyyttä ja pysyvyyttä sekä määrittelemään ja kvantifioimaan toimintansa ja sen tulokset ja saavutetut vaikutukset, kun taas toiset jäsenvaltiot pikemminkin luettelivat kuulemisiaan ja tapahtumiaan selittämättä kokonaisvaltaista lähestymistapaa tai sitä, miten niiden aloitteet ovat yhteydessä toisiinsa. Paikallisviranomaisten osallistumiseen on keskitytty useissa jäsenvaltioissa vahvasti, mutta sitä ei ole sovellettu laajalti.

Monet jäsenvaltiot rajoittavat ilmasto- ja energia-alan monitasoiset vuoropuhelunsa koskemaan ainoastaan kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman laatimisprosessia, kun taas hallintoasetuksessa pyritään kattavampaan kehykseen. Siinä edellytetään, että jäsenvaltiot aloittavat monitasoisen vuoropuhelun, joka kattaa energia- ja ilmastopolitiikan eri skenaariot, myös pitkällä aikavälillä, sekä tarkastelevat edistymistä.

3.    PÄÄTELMÄT, NÄKYMÄT JA JÄLJELLÄ OLEVAT HAASTEET

EU:ta koetteleva energiakriisi on osoittanut varautumisen ja häiriönsietokyvyn tarpeellisuuden. Samaan aikaan EU:n tason koordinointi sekä EU:n ja jäsenvaltioiden yhteiset toimet ovat osoittautuneet tehokkaiksi, mikä on parantanut jäsenvaltioiden yhtenäisyyttä ja lisännyt EU:n geopoliittista vaikutusvaltaa ja painoarvoa. Tulevaisuudessa sekä häiriönsietokyky että jäsenvaltioiden ja EU:n toimien yhdenmukaistaminen ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä energiaturvallisuuden varmistamiseksi, EU:n energiaomavaraisuuden parantamiseksi ja puhtaaseen energiaan siirtymisen loppuunsaattamiseksi. Viimeaikainen kehitys on myös tuonut korostetusti esiin, että energiaturvallisuus on ratkaisevan tärkeää EU:n taloudelliselle turvallisuudelle, sillä useimmat toimialat ovat riippuvaisia vakaista energiatoimituksista ja toimitusketjuista.

Komissio jatkaa tiivistä yhteistyötä parlamentin ja neuvoston kanssa, jotta ennen komission nykyisen toimikauden päättymistä saavutettaisiin oikeudenmukainen, tasapainoinen ja kunnianhimoinen yhteisymmärrys Euroopan vihreän kehityksen ohjelman jäljellä olevista aloitteista. Tämä antaisi EU:lle mahdollisuuden luoda vankan lainsäädännöllisen perustan ja keskittyä sen täytäntöönpanoon. Näin voitaisiin vastata haasteisiin, joita aiheutuu siitä, että EU:sta tehdään ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Samaan aikaan jäsenvaltioiden on 30. kesäkuuta 2024 mennessä viimeisteltävä päivitetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmansa sen jälkeen, kun komissio on arvioinut niiden luonnokset ja antanut niitä koskevia suosituksia. Suunnitelmissa esitetään yksityiskohtaisesti, miten kukin jäsenvaltio aikoo toteuttaa ratkaisevan tärkeän tehtävän eli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanon vuoteen 2030 mennessä. Suunnitelmat ovat keskeisellä sijalla EU:n ja jäsenvaltioiden täytäntöönpanostrategiassa, jolla pyritään saavuttamaan energiaunionin edistyneemmät tavoitteet.

EU on onnistunut selviytymään onnistuneesti viimeaikaisista vaikeuksista, mutta useita suuria haasteita on edelleen jäljellä. Näihin ongelmiin on puututtava lähitulevaisuudessa ja keskipitkällä aikavälillä, jotta voidaan vahvistaa EU:n häiriönsietokykyä ja suvereniteettia energia-alalla, edistää sen teollisuuden kilpailukykyä, turvata kestävät työpaikat ja tehdä ilmastoneutraaliudesta todellisuutta tuleville sukupolville. Jäljempänä esitetään yksityiskohtaisesti joitakin tarkasteltavia näkökohtia.

1)EU:n energia- ja ilmastohallinnon ja -politiikan rakenteen uudistaminen vuoden 2030 jälkeistä aikaa silmällä pitäen

EU:lla on nyt 55-valmiuspaketin ehdotusten ja REPowerEU-suunnitelman ansiosta lähes kattavat lainsäädännölliset ja muut kuin lainsäädännölliset välineet, joiden avulla se voi toteuttaa puhtaan energiasiirtymän turvallisen, kohtuuhintaisen ja kilpailukykyisen energian avulla. EU:n ilmasto- ja energia-alan hallinnollista ja poliittista rakennetta voidaan joutua miettimään uudelleen vuonna 2024 tehtävää hallintoasetuksen uudelleentarkastelua silmällä pitäen. Siitä lähtien, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi, energia-alan EU-tason koordinointi ja toimet ovat olleet keskeisessä asemassa energiakriisin vaikutusten onnistuneessa lieventämisessä. Energiapolitiikan strateginen koordinointi EU:n tasolla on tärkeää, jotta voidaan saavuttaa EU:n energiatavoitteet, mukaan lukien fossiilisten polttoaineiden tuonnin asteittainen lopettaminen Venäjältä vuoteen 2027 mennessä ja strategisen energiariippumattomuuden rakentaminen. Energia- ja ilmastotoimien hallintokehyksen uudelleentarkastelussa on otettava huomioon 55-valmiuspaketin tuomat muutokset ja vahvistettava EU:n valmiuksia saavuttaa tavoitteensa. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan näyttää esimerkkiä ja vakuuttaa myös kansainväliset kumppanit toteuttamaan siirtyminen puhtaaseen energiaan alkaen energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevista maailmanlaajuisista tavoitteista vuoden lopussa pidettävää COP 28 ‑kokousta ajatellen.

Lisäksi on tullut aika tarkastella kasvihuonekaasuja koskevaa vuoden 2040 tavoitetta. Tämän tavoitteen olisi oltava uskottava ja mitattavissa oleva vaihe matkalla kohti vuoden 2050 pitkän aikavälin ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista. Vuoden 2040 kasvihuonekaasupäästötavoitteen asettaminen lisää pitkän aikavälin ennustettavuutta investoijien kannalta ja mahdollistaa samalla kustannustehokkaan energiasiirtymän. Tämä lisää EU:n teollisuuden kilpailukykyä ja lujittaa EU:n asemaa maailmanlaajuisena johtajana puhtaaseen energiaan siirtymisessä. Etenemistä kohti ilmastoneutraaliutta ei voida pitää itsestäänselvyytenä, kuin ei myöskään toimitusvarmuutta tai kohtuuhintaisuutta. Tulevaisuuden ilmasto- ja energiahallinnon on siksi annettava EU:lle ja jäsenvaltioille valmiudet vastata jäljellä oleviin haasteisiin ja varmistettava, että unioni pysyy kilpailukykyisenä maailmanlaajuisena toimijana. 

2)Vahvistetaan merkittävästi EU:n kilpailukykyä ja teollista johtoasemaa

EU:n kilpailukyky on tärkeä turva EU:n teknologiselle suvereniteetille ja sen energiajärjestelmän riippumattomuudelle. Nykyinen komissio pitää EU:n kilpailukyvyn säilyttämistä ja vahvistamista strategisesti tärkeänä. Tämä käy ilmi siitä, että komission puheenjohtaja on pyytänyt Mario Draghia laatimaan erityisraportin Euroopan kilpailukyvyn tulevaisuudesta. Kilpailukykyiset eurooppalaiset yritykset ja puhtaan teknologian vahva tuotantoperusta ovat elintärkeitä EU:n energiatavoitteiden saavuttamiseksi. Inflaatio on edelleen korkealla tasolla. Tämä vaikuttaa puhtaaseen energiaan siirtymiseen ja erityisesti uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen tehtäviin investointeihin, jotka ovat pääomavaltaisia. Vaikka maakaasun hinta on vakiintunut kriisin jälkeen, se on edelleen kaksinkertainen kriisiä edeltävään tasoon verrattuna 101 . Lisäksi energian hinta on EU:ssa jatkuvasti korkeampi kuin muualla maailmassa. 102 Puhtaaseen energiaan siirtymisessä on varmistettava sähkön varma, halpa, turvallinen ja vakaa saatavuus. Energian korkeat hinnat eivät ainoastaan aiheuta kilpailuhaittaa EU:n valmistusteollisuudelle vaan haittaavat myös maailmanlaajuista kilpailua puhtaasta teknologiasta.

Yhdysvallat sijoittaa inflaation vähentämistä koskevan lakinsa (Inflation Reduction Act) hyväksymisen myötä julkisia varoja ympäristön kannalta kestävän kulutuksen, tuotannon ja investoimisen edistämiseen pääasiassa kohdennettujen verohelpotusten avulla (yhteensä 500 miljardia Yhdysvaltain dollaria, josta 60 % on suunnattu energia-alalle). Samaan aikaan Kiina on edelläkävijä puhtaiden teknologioiden tukemisessa 103 investointikeskeisen talouden avulla. Kiina tuottaa valtavia määriä tuettuja aurinkosähköpaneeleita ja tyydyttää EU:n markkinoiden suuren kysynnän.

Vihreän kehityksen teollisuussuunnitelmaan kuuluvan nettonollateollisuutta koskevan säädöksen avulla komissio pyrkii parantamaan EU:n kilpailukykyä ja kotimaista tuotantokapasiteettia nollapäästöteknologioiden alalla. Pysyäkseen kilpailukykyisenä EU:n on tarjottava sopivat oikeudelliset puitteet sellaisten valmiuksien rakentamiselle, jotka mahdollistavat kaikkien asiaankuuluvien teknologioiden mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen. Komissio ehdottaa EU:n tuulivoimapakettia tuulivoima-alan erityisiin haasteisiin vastaamiseksi. Paketin keskeisiin piirteisiin kuuluvat toimet, joilla nopeutetaan lupamenettelyjä, parannetaan huutokauppajärjestelmiä koko EU:ssa sekä edistetään osaamista, rahoituksen saatavuutta ja vakaita toimitusketjuja. Lisäksi EU voisi kahdenvälisten kauppasopimusten puitteissa tai nettonollateollisuutta koskevien kumppanuuksien kautta luoda kumppanuuksia sellaisten tiettyjen EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, joissa on asianmukaiset teolliset valmiudet ja alhaisemmat tuotantokustannukset.

EU:n sääntely- ja rahoituskehyksellä pyritään kuromaan umpeen kuilu tutkimus- ja innovaatiotoiminnan ja uusien tai alkuvaiheessa olevien puhtaan teknologian alojen markkinoille saattamisen välillä. Komissio jatkaa tutkimus- ja innovointitoiminnan tukemista tiiviissä yhteistyössä teollisuuden kanssa, jotta voidaan nopeuttaa puhtaiden teknologioiden kehittämistä ja vahvistaa EU:n tuotantopohjaa. Erityisesti kohdennetuilla ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevilla säännöillä voitaisiin edistää yksityisten investointien mobilisointia EU:hun sijoittautuneiden start-up- ja scale-up-yritysten tukemiseksi. Pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintaympäristöä parannetaan tekemällä jokaiselle uudelle säädökselle kilpailukykytarkistus ja antamalla lainsäädäntöehdotus, jonka tavoitteena on vähentää raportointivelvoitteita EU:n tasolla 25 prosentilla. Puhdasta siirtymää koskevien vuoropuhelujen käynnistäminen teollisuuden kanssa tukee myös liiketoimintamallin luomista teollisuuden hiilestä irtautumiseksi (esimerkiksi teräs ja akut). Samalla EU tehostaa teollisuutensa suojelua EU:n ulkopuolisten maiden aiheuttamilta markkinavääristymiltä. Ensimmäinen askel on Kiinasta tulevia sähköajoneuvoja koskevan tukien vastaisen tutkimuksen käynnistäminen. Älykkäät, innovatiiviset teknologiat ovat jo nyt keskeisessä asemassa energiajärjestelmien analysoinnissa ja optimoinnissa. Tekoälyn aseman odotetaan vahvistuvan tässä yhteydessä, samoin kuin tutkimus- ja innovointitoiminnassa. Komissio pyrkii luomaan maailmanlaajuiset vähimmäisstandardit tekoälyn turvallista ja eettistä käyttöä varten. Puhtaan teknologian teollisuuden tulevaisuus on tehtävä Euroopassa.

3)Varmistetaan kriittisten raaka-aineiden luotettavat toimitukset

Tiettyjen raaka-aineiden luotettava saatavuus on kasvava huolenaihe EU:ssa. Tällainen saatavuus on ratkaisevan tärkeää puhtaaseen energiaan siirtymiselle ja EU:n teollisuuden kilpailukyvylle. Useimmat vihreät teknologiat edellyttävät merkittäviä määriä metalleja ja mineraaleja, kuten kuparia, litiumia ja kobolttia. Kansainvälisen energiajärjestön mukaan kysynnän kasvaessa tiettyjen raaka-aineiden tarjonta saattaa olla yhä rajallisempaa. 104 Vaikka EU:n kriittisten raaka-aineiden kysynnän ennustetaan kasvavan merkittävästi, se on pitkälti riippuvainen tuonnista muutamasta, usein lähes monopoliasemassa olevasta EU:n ulkopuolisesta maasta (EU saa esimerkiksi 98 % harvinaisista maametalleistaan ja 93 % magnesiumistaan Kiinasta). 105 Viimeaikainen kriisi on osoittanut, millaisia riskejä ja seurauksia on liiallisesta riippuvuudesta yhdestä maasta, ja Kiina on jo ottanut käyttöön vientirajoituksia galliumille ja germaniumille, jotka ovat välttämättömiä puolijohteissa ja aurinkopaneeleissa. Komission ehdotuksella kriittisiä raaka-aineita koskevaksi säädökseksi pyritään varmistamaan näiden raaka-aineiden turvattu, kestävä saanti. Myös edistyminen kohti materiaalien kiertokäyttöä voi parantaa EU:n kriittisten raaka-aineiden toimitusvarmuutta. Lisätoimet raaka-aineiden saatavuuden monipuolistamiseksi vaikuttavat tarpeellisilta. Lisäksi komissio on ilmoittanut perustavansa uuden kriittisten raaka-aineiden klubin kaikille samanmielisille maille, jotka haluavat vahvistaa maailmanlaajuisia toimitusketjuja, mikä vahvistaa Maailman kauppajärjestöä ja tehostaa täytäntöönpanoa epäterveiden kauppakäytäntöjen torjumiseksi.

4)Varmistetaan puhtaan energiasiirtymän vaatimat investoinnit

Jotta vuoden 2030 kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa, puhtaaseen energiasiirtymään tehtäviä investointeja on lisättävä huomattavasti, samalla kun julkisten resurssien odotetaan olevan rajalliset. Komissio arvioi vuoden 2023 strategisessa ennakointiraportissaan, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja REPowerEU-suunnitelman tavoitteiden saavuttaminen edellyttää 620 miljardin euron vuotuisia lisäinvestointeja. 106 Vaikka Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kaltaiset eurooppalaiset rahoituslaitokset ovat keskeisessä asemassa, suurin osa investoinneista on saatava yksityiseltä sektorilta. EU:n on luotava houkutteleva investointiympäristö ja houkuteltava yksityistä rahoitusta. Tätä varten EU pyrkii luomaan vankan kestävän rahoituksen kehyksen 107 , jonka avulla voidaan kanavoida enemmän yksityistä pääomaa vihreään ja kestävään siirtymään, myös uusiutuvaan energiaan. Tarvittavien investointien tärkeä mahdollistaja on politiikan pitkän aikavälin ennustettavuus. EU:n tuen (erityisesti lainojen ja lainatakuiden) yksinkertaisempi, vähemmän byrokraattinen saatavuus parantaisi sisämarkkinoiden houkuttelevuutta vihreiden investointien kannalta ja tukisi yksityisten investointien vipuvaikutusta EU:n talousarvion kautta.

5)Tarjotaan kohtuuhintaista energiaa ja varmistetaan vahva kuluttajansuoja ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen

Todellisen energiaunionin on varmistettava kohtuulliset energian hinnat kaikkien hyödyksi jo lyhyellä aikavälillä. Kuluttajat ja yhteiskunta ovat olleet tärkeässä asemassa energiakriisin vaikutusten hallinnassa vähentämällä energian kysyntää, vaikka tämä on pahentanut monien taloudellisia vaikeuksia. Kriisi on kuitenkin voinut heikentää energian kuluttajia, ja maakaasun ja sähkön hinnat ovat edelleen kaksi kertaa korkeammat kuin ennen kriisiä. 108  Siirtyminen kohti sähköistetympää, hiilettömämpää ja hajautetumpaa energiajärjestelmää asettaa kuluttajat todella vetovastuuseen hiilidioksidipäästöjen vähentämistoimissa innovatiivisten kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen tähtäävien mallien ansiosta, joissa keskitytään itse tuotetun energian kollektiiviseen kulutukseen ja energian yhteiskäyttöön. 

Näillä järjestelmillä varmistetaan, että kuluttajat voivat hyötyä kohtuullisista sähkönhinnoista, jotka johtuvat muualla kuin tuotantolaitoksessa tuotetusta uusiutuvasta energiasta. Oikeudenmukaisen ja tasapuolisen siirtymän kannalta on tärkeää, että tällaiset järjestelmät ovat pienituloisten kotitalouksien saatavilla, että kuluttajat saavat riittävästi tietoa ja että heille tarjotaan vahvat oikeudet, oikeussuoja ja tukitoimenpiteet sekä kansallisella että EU:n tasolla. Älykkäiden mittareiden laajempi käyttöönotto kotitalouksissa on tärkeää kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja älykkäämpien energiankulutustottumusten ja energiansäästöjen edistämiseksi. Rajaseuduilla paikallinen energia-alan rajat ylittävä yhteistyö voi auttaa ratkaisemaan asukasluvun vähenemiseen liittyviä ongelmia edistämällä näiden alueiden talouden elvyttämistä. EU:n on jatkossakin toimittava ratkaisevassa roolissa auttamalla suurta yleisöä pysymään vihreään energiaan siirtymisen liikkeellepanevana voimana ja varmistamalla oikeudenmukaisen ja tasapuolisen siirtymän. Tämän lisäksi energiatehokkuus etusijalle ‑periaatteen täytäntöönpano on edelleen ratkaisevan tärkeää.

6)Parannetaan energiamarkkinoita ja -verkkoja ja tehostetaan energiajärjestelmän integrointia

EU:n tulevan energiajärjestelmän on oltava integroitu ja pystyttävä selviämään entistä hajautetummasta tuotannosta. Energiaverkkoja on vahvistettava kiireellisesti, ja energiamarkkinoita on mukautettava. Puhdas, tehokas ja integroitu energiajärjestelmä edellyttää merkittäviä investointeja siirto- ja jakeluverkkoihin. Näin voidaan varmistaa yhteenliitännät, mukautua hajautettuun tuotantoon ja kysyntäjoustoon sekä mahdollistaa halvan uusiutuvan energian laaja käyttöönotto. Tulevassa sähköverkkoja koskevassa toimintasuunnitelmassa ehdotetaan tärkeitä toimia tämän saavuttamiseksi. Tekoälyn rooli EU:n tulevan energiajärjestelmän hallinnassa ja optimoinnissa kasvaa. Yhä digitalisoituneemman energiajärjestelmän myötä kyberhyökkäysten riski kasvaa, mikä edellyttää asianmukaisia kyberturvallisuustoimenpiteitä. Energiamarkkinoiden on annettava asianmukaisia investointisignaaleja uusiutuville energialähteille, energiatehokkuustoimenpiteille ja tarvittavalle verkon vahvistamiselle. Markkinoiden on pystyttävä mukautumaan entistä useampaan paikallistasolla toimivaan toimijaan, mutta niiden on myös helpotettava laajamittaisten ja monimutkaisten uusiutuvan energian hybridihankkeiden kehittämistä – joskus kaukana merellä. Ensimmäisenä askeleena on tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot panevat täytäntöön puhtaan energian paketin 109 .

Digitalisaatio, joustavuus ja kysyntäjousto ovat keskeisessä asemassa hyvin toimivassa puhtaassa ja hajautetussa energiajärjestelmässä. EU on hyväksynyt kattavan lainsäädäntökehyksen näihin haasteisiin vastaamiseksi. Lisäksi komissio on esittänyt sähkömarkkinoiden rakenneuudistusta energiakriisin vuoksi. Sillä vähennetään fossiilisten polttoaineiden vaikutusta energian hintoihin ja kannustetaan puhtaampien ja joustavampien ratkaisujen käyttöönottoon. Asianmukaisten liiketoimintamallien ja teknisten ratkaisujen, kuten älykkäiden verkkojen, käyttöönoton tiellä on kuitenkin edelleen merkittäviä esteitä. Vähittäismarkkinoiden tiiviimpi integrointi saattaa edellyttää innovatiivisten välineiden ja kannustimien tarkastelemista, jotta voidaan nopeuttaa puhdasta ja oikeudenmukaista siirtymää. Tätä varten EU tekee yhteistyötä kaikkien markkinatoimijoiden kanssa helpottaakseen aktiivista osallistumista ja hyödyntääkseen EU:n integroitujen energiamarkkinoiden kaikki mahdollisuudet. Samaan aikaan energiajärjestelmää on mukautettava ilmastoon liittyviin merkittäviin muutoksiin.

7)Puututaan energia-alan osaamis- ja työvoimapulaan

Osaamis- ja työvoimapula on puhtaan energiasiirtymän toteuttamisen ja EU:n kilpailukyvyn pullonkaula. Arvioiden mukaan REPowerEU-tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yli 3,5 miljoonan työpaikan 110 luomista vuoteen 2030 mennessä, mikä tarkoittaa sitä, että nykyinen 1,5 miljoonan työntekijän määrä on yli kaksinkertaistettava. Työpaikat ovat itse puhtaan energian alalla mutta myös valmistuksessa, rakentamisessa, kuljetuksissa ja palveluissa, jotka liittyvät näiden teknologioiden tuotannon ja käyttöönoton lisäämiseen. 111 Tämän edellytyksenä on osaamisen saatavuus ja työntekijöiden valmiudet siirtyä näille kehittyville aloille. Lähes 30 prosentilla sähkölaitteiden valmistukseen osallistuvista EU:n yrityksistä oli työvoimapulaa vuonna 2022. Tämän suuntauksen odotetaan voimistuvan, ja se vaikuttaa myös ydinenergia-alaan. Tässä yhteydessä työntekijöiden osaamisen kehittämisen ja uudelleenkouluttamisen on oltava EU:n ensisijainen tavoite, ja samalla on varmistettava sukupuolijakaumaltaan tasapuolinen, oikeudenmukainen ja osallistava työympäristö. Työmarkkinoille pääsyä on parannettava erityisesti naisten, nuorten ja maahanmuuttajien osalta, ja huomiota olisi kiinnitettävä hyvien työolojen varmistamiseen. Sen varmistaminen, että puhtaaseen energiaan siirtyminen johtaa EU:n kansalaisten hyviin työllistymismahdollisuuksiin, on myös ratkaisevan tärkeää siirtymän yhteiskunnallisen hyväksynnän kannalta. Se vastaa poliittista tavoitetta, jonka mukaan ketään ei jätetä jälkeen.

8)Tarkastellaan veden niukkuuden vaikutusta energiajärjestelmiin

Energiajärjestelmän ja makean veden saatavuuden välisiin yhteyksiin on kiinnitettävä enemmän huomiota. Tämä johtuu siitä, että vesi on ratkaisevan tärkeää EU:n energiajärjestelmälle ja että äärimmäiset sääilmiöt ovat yleistymässä ja voimistumassa. Vettä käytetään lähes kaikessa EU:n energiantuotannossa, ja vesipula on jo vaikuttanut EU:n energiantuotantoon, kuten vesivoiman ja perinteisten lämpövoimaloiden tuotantoon, ydinreaktoreiden jäähdytykseen sekä polttoaineiden kuljetukseen vesiväylien kautta. YK:n vuoden 2023 vesikonferenssissa korostettiin, että yhdennetty lähestymistapa vesi-, energia-, elintarvike- ja ekosysteemikriiseihin on tärkeä. 112

9)Asetetaan pitävä aikataulu fossiilisten polttoaineiden tukien asteittaiselle lopettamiselle

Energiakriisin aikana fossiilisten polttoaineiden tuet ovat kasvaneet, vaikka pitkän aikavälin suuntaus on ollut laskeva. Koska yli 50 prosentilla (64 miljardia euroa) fossiilisten polttoaineiden tuista ei ole vielä päättymispäivää, on tärkeää asettaa aikataulu fossiilisten polttoaineiden tukien asteittaiselle lopettamiselle Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja REPowerEU-suunnitelmassa asetettujen hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden mukaisesti.

Päätelmät

EU toimii yhä monimutkaisemmassa kansainvälisessä ympäristössä 113 , jossa eri kansainväliset toimijat omaksuvat uusia, usein entistä hyökkäävämpiä rooleja. Kansainväliset energiamarkkinat ovat perusteellisessa murroksessa, kun maailma sopeutuu Venäjän ja Euroopan välisten virtojen supistumiseen, ja ne ovat edelleen haavoittuvat. Puhtaan teknologian alan maailmanlaajuinen kilpailu on yksi esimerkki. Nämä kansainvälisen kilpailun uudet geopoliittiset realiteetit on otettava huomioon suunniteltaessa tulevaa energiapolitiikkaa, joka muodostaa taloudellisen vaurauden ja turvallisuuden perustan. EU jatkaa avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan edistämistä joidenkin EU:n ulkopuolisten maiden käytännöistä huolimatta. Kiinasta tulevia sähköajoneuvoja koskevan tukien vastaisen tutkimuksen käynnistäminen on esimerkki siitä, miten EU voi ryhtyä toimiin puolustaakseen talouttaan oikeudenmukaisesti markkinoiden vääristymisen riskeiltä.

Samalla on EU:n strategisten etujen mukaista vahvistaa kansainvälisiä kumppanuuksia, myös ehdokasvaltioiden kanssa, sillä se lisää EU:n turvallisuutta ja vaikutusvaltaa. EU:n lähestymistapa eli ”yhdenvertaisten toimijoiden kumppanuus” kansainvälisessä yhteistyössä on edelleen ratkaisevan tärkeä, sillä yhä useammat maat etsivät edullisimpia kumppanuuksia.

Jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus ja liittoutuminen samanmielisten maiden, kuten G7-maiden, kanssa on olennaisen tärkeää. EU:n ja sen jäsenvaltioiden on toimittava yhtenäisesti ja koordinoidusti sekä EU:ssa että kansainvälisillä foorumeilla lisätäkseen vaikutusvaltaansa. Komission puheenjohtaja on esittänyt asian seuraavasti: ”Jos olemme yhtenäisiä sisäisesti, kukaan ei voi hajottaa meitä ulkopuolelta käsin.” 114

Tähän mennessä EU on edistynyt energiaomavaraisuuden, -varmuuden ja -turvallisuuden alalla, ja se on valmistautunut oikeudenmukaiseen ja kohtuuhintaiseen maailmanlaajuiseen puhtaaseen energiasiirtymään. Samaan aikaan inflaatiokehitys ja ilmastokriisin seuraukset tekevät tulevasta tilanteesta entistä monimutkaisemman. Jäsenvaltioiden kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien lopulliset päivitykset, joiden odotetaan valmistuvan vuonna 2024, ovat tärkeä virstanpylväs, jonka avulla voidaan vastata havaittuihin haasteisiin ja reagoida vuoden 2019 ensimmäisten suunnitelmien hyväksymisen jälkeen muuttuneisiin olosuhteisiin. EU:n on nyt jatkettava liikkeelle saadun prosessin edistämistä, ennakoitava tulevia haasteita ja vastattava niihin sekä vauhditettava Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa käynnistettyjen lukuisten poliittisten aloitteiden täytäntöönpanoa. Politiikoissa ja investoinneissa on jo nyt otettava huomioon vuoden 2030 jälkeinen näköala. 

(1)

  Puheenjohtaja Ursula von der Leyenin puhe unionin tilasta vuonna 2023 .

(2)

Ks. Euroopan vihreän kehityksen investointiohjelma (COM(2020) 21 final).

(3)

COM(2023) 161 final.

(4)

Energiaunioni tukee puhtaaseen energiaan siirtymistä, sillä siinä yhdistetään kaikki energiapolitiikan näkökohdat johdonmukaiseen, yhdennettyyn lähestymistapaan. Energiaunioni perustuu viiteen ulottuvuuteen, jotka ovat 1) turvallisuus, solidaarisuus ja luottamus, 2) täysin yhdentyneet energian sisämarkkinat, 3) energiatehokkuus, 4) ilmastotoimet ja vähähiiliseen talouteen siirtyminen sekä 5) tutkimus, innovointi ja kilpailukyky.

(5)

Kunkin jäsenvaltion on raportoitava komissiolle joka toinen vuosi kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa täytäntöönpanotilanteesta toimittamalla yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaansa koskeva edistymisraportti, joka kattaa energiaunionin kaikki viisi ulottuvuutta. Raportoinnissa ja arvioinnissa käytetään mahdollisuuksien mukaan vertailukelpoisia energiatilastoja. Tämän vuoksi viimeisimmät tiettyjen alojen yhdistetyt tiedot koskevat vuotta 2021 tai vuotta 2022. Vuoteen 2021 päättyvissä tiedoissa ei oteta huomioon sitä, että monet jäsenvaltiot ovat siirtyneet merkittävästi pois fossiilisten polttoaineiden tuonnista Venäjältä sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan.

(6)

SWD(2023) 646.

(7)

COM(2023) 652.

(8)

Asiakirjan COM(2023) 650 liite I.

(9)

Asiakirjan COM(2023) 650 liite II.

(10)

Asiakirjan COM(2023) 650 liite III.

(11)

COM(2023) 651.

(12)

COM(2023) 653.

(13)

COM(2023) 654 (hyväksytään 31. lokakuuta 2023).

(14)

COM(2023) 655.

(15)

COM(2023) 657.

(16)

Tammikuun ja elokuun 2023 välisenä aikana Venäjältä tuodun kaasun määrä on 28 miljardia kuutiometriä.

(17)

Viiden vuoden keskiarvo verrattuna elokuun 2022 ja elokuun 2023 väliseen kaasun kulutukseen.

(18)

  EU fossil generation hits record low as demand falls | Ember (ember-climate.org) .

(19)

Ensimmäiset 55-valmiuspaketin ehdotukset sisälsivät uusiutuvan energian direktiivin, energiatehokkuusdirektiivin, energiaverotusdirektiivin ja sosiaalisen ilmastorahaston, kun taas toiset 55-valmiuspaketin ehdotukset sisälsivät rakennusten energiatehokkuusdirektiivin sekä vedyn ja hiilettömän kaasun markkinoiden lainsäädäntöpaketin.

(20)

COM(2019) 640 final.

(21)

Asetus (EU) 2021/1119.

(22)

COM(2020) 456 final.

(23)

COM(2021) 557 final.

(24)

COM(2021) 558 final – direktiivi (EU) 2023/1791.

(25)

COM(2021) 563 final.

(26)

COM(2021) 802 final, neuvottelut ovat käynnissä.

(27)

COM(2021) 803 final ja COM(2021) 804 final.

(28)

COM(2021) 805 final.

(29)

COM(2021) 568 final, hyväksytty asetus (EU) 2023/955.

(30)

Hinnat perustuvat kaasun vuorokausimarkkinoiden Title Transfer Facility ‑hintojen viikoittaisiin keskiarvoihin ja EU:n tärkeimpien sähkömarkkinoiden (Alankomaat, Espanja, Ranska ja Saksa) ja Nord Pool ‑markkinoiden (Latvia, Liettua, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Viro) sähkönhintojen painotettuun keskiarvoon. Kaasun päivänsisäinen hinta oli korkeimmillaan yli 320 euroa megawattitunnilta.

(31)

Vuorokausitukkumarkkinoilla kaikkien markkinatoimijoiden saama hinta määräytyy kysynnän kattamiseksi tarvittavan viimeisen laitoksen mukaan eli sen laitoksen mukaan, jonka marginaalikustannukset ovat korkeimmat, kun markkinat on selvitetty. Kaasun ja kivihiilen hintojen jyrkkä nousu voi johtaa nousuun hinnoissa, joilla kaasu- ja hiilikäyttöiset voimalaitokset tekevät tarjouksia vuorokausitukkumarkkinoilla Tämä puolestaan voi nostaa hintoja vuorokausimarkkinoilla kaikkialla unionissa, sillä kaasu- ja hiilikäyttöiset voimalaitokset ovat usein sähkön kysynnän tyydyttämiseksi tarvittavia laitoksia, joilla on suurimmat marginaalikustannukset.

(32)

  ACER: Assessment of emergency measures in electricity markets .

(33)

COM(2022) 230 final.

(34)

JOIN(2022) 23 final.

(35)

Asetus (EU) 2023/435.

(36)

Teknisen tuen välineen puitteissa komissio on avustanut 17:ää jäsenvaltiota (Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Portugali, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tšekki, Unkari ja Viro) panemaan täytäntöön REPowerEU-aloitteen ja yksilöimään uudistukset ja investoinnit, joiden avulla voidaan asteittain lopettaa fossiilisten polttoaineiden tuonti Venäjältä.

(37)

COM(2022) 135 final – asetus (EU) 2022/1032.

(38)

COM(2022) 361 – neuvoston asetus (EU) 2022/1369.

(39)

COM(2022) 473 – neuvoston asetus (EU) 2022/1854.

(40)

COM(2022) 549 – neuvoston asetus (EU) 2022/2576.

(41)

COM(2022) 668 – neuvoston asetus (EU) 2022/2758.

(42)

COM(2022) 591 – neuvoston asetus (EU) 2022/2577.

(43)

  EU:n energianhankintafoorumi .

(44)

Esimerkiksi Yhdysvaltojen inflaation vähentämistä koskeva vuoden 2022 laki, Kiinan Made in China 2025 ‑aloite ja Japanin vihreää siirtymää koskevan politiikan GX-perussuunnitelma.

(45)

Joidenkin sidosryhmien mukaan merituulipuistojen rakentamiskustannukset nousevat EU:ssa jopa 40 prosenttia vuonna 2023.

(46)

COM(2023) 62 final.

(47)

COM(2023) 160 final.

(48)

COM(2023) 652.

(49)

  Puheenjohtaja Ursula von der Leyenin puhe unionin tilasta vuonna 2023 .

(50)

Circle Economy, 2023, The Circularity Gap Report.

(51)

Kiertotalous vähentäisi raaka-aineiden talteenottoon, kasvihuonekaasupäästöihin ja jätteiden syntyyn liittyviä ympäristöpaineita. Kansainvälisen luonnonvarapaneelin vuoden 2019 globaalien luonnonvaranäkymien mukaan kiertotalous voisi vähentää biologiseen monimuotoisuuteen ja veteen kohdistuvia vaikutuksia 90 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöjä 50 prosenttia sekä parantaa ihmisten terveyttä.

(52)

COM(2023) 148 final ja SWD(2023) 58 final.

(53)

COM(2023) 147 final.

(54)

Oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi koostuu kolmesta pilarista, jotka ovat oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (asetus (EU) 2021/1056), julkisen sektorin lainajärjestely ja InvestEU-ohjelmaan kuuluva järjestely.

(55)

  Kuluttajatulostaulu 2023 .

(56)

Eurostat.

(57)

 Taustatiedot ja tulokset ovat saatavilla seuraavissa asiakirjoissa: AMEDI: Assessing and Monitoring Employment and Distributional Impacts ja JRC: The effect of rising energy and consumer prices on household finances, poverty and social exclusion in the EU .

(58)

C(2023) 4080.

(59)

Eurelectric, Eurogas, European Energy Retailers, DSO Entity, E-DSO, CEDEC ja GEODE.

(60)

  IEA: Renewable Energy Market Update – June 2023 .

(61)

  EU fossil generation hits record low as demand falls | Ember (ember-climate.org) .

(62)

ENER:n pääekonomisti.

(63)

COM(2022) 135 final – asetus (EU) 2017/1938.

(64)

  Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan: EU hyväksyi 11. paketin talous- ja henkilöpakotteita .

(65)

COM(2022) 591 – neuvoston asetus (EU) 2022/2577.

(66)

  EU fossil generation hits record low as demand falls | Ember (ember-climate.org) .

(67)

  Market data – European Heat Pump Association (ehpa.org) .

(68)

  Solar thermal and concentrated solar power barometer 2023 .

(69)

  Vihreän kehityksen ohjelma: EU:ssa yhteisymmärrys uusiutuvan energian käyttöönoton nopeuttamisesta .

(70)

COM(2022) 673 final.

(71)

 Venäläisen kaasun käytön asteittaisesta lopettamisesta johtuva kivihiilen käytön lisääntyminen heikentää kuitenkin ilmanlaatua lyhyellä aikavälillä.

(72)

EU:n täydentävä delegoitu säädös, jossa tiukoin ehdoin sisällytetään tietyt ydintoiminnot EU:n luokitusjärjestelmään, ja nettonollateollisuutta koskeva säädös.

(73)

Niistä 12 jäsenvaltiosta, jotka tuottavat ydinenergiaa, neljä (Bulgaria, Slovakia, Tšekki ja Unkari) on täysin riippuvaisia venäläisen ydinpolttoaineen toimituksista. Yksi jäsenvaltio (Suomi) on osittain riippuvainen niistä. Jotkin näistä maista ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä ydinenergia muodostaa suuren osan niiden sähköntuotannosta (jopa 53,8 %) ja niiden riippuvuus muista Venäjältä peräisin olevista energiatoimituksista (kaasu ja öljy) on suuri. Ydinpolttoainekiertopalveluihin (muuntaminen, rikastaminen ja jälleenkäsittely) liittyvät riippuvuudet Venäjästä ulottuvat huomattavasti edellä mainittuja viittä jäsenvaltiota laajemmalle. Lisäksi komissio ja Euratomin hankintakeskus arvioivat parhaillaan EU:n nykyisten ydinalan riippuvuussuhteiden laajuutta Venäjän valvonnassa olevilta toimijoilta saatavien varaosien ja huoltopalvelujen toimittamisen osalta.

(74)

COM(2022) 240 final.

(75)

  Cities Energy Saving Sprint .

(76)

COM(2022) 473 – neuvoston asetus (EU) 2022/1854.

(77)

COM(2021) 558 final – direktiivi (EU) 2023/1791.

(78)

Komission asetus (EU) 2023/826.

(79)

  Energiamerkintöjen eurooppalainen tuoterekisteri (EPREL) .

(80)

COM(2022) 549 – neuvoston asetus (EU) 2022/2576.

(81)

ENER:n pääekonomisti perustuen JRC:n ja Kaasu-ENTSO Transparencyn tietoihin.

(82)

COM(2023) 156 final.

(83)

Kunkin jäsenvaltion on raportoitava komissiolle joka toinen vuosi kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa täytäntöönpanotilanteesta toimittamalla yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaansa koskeva edistymisraportti, joka kattaa energiaunionin kaikki viisi ulottuvuutta. Raportoinnissa ja arvioinnissa käytetään mahdollisuuksien mukaan vertailukelpoisia energiatilastoja. Tämän vuoksi viimeisimmät tiettyjen alojen yhdistetyt tiedot koskevat vuotta 2021 tai vuotta 2022. Vuoteen 2021 päättyvissä tiedoissa ei näy se, että monet jäsenvaltiot ovat merkittävässä määrin siirtyneet tuomaan fossiilisia polttoaineita muualta kuin Venäjältä sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan.

(84)

Asetus (EU) 2018/1999.

(85)

Vuoden 2022 likimääräiset tiedot saattavat viitata siihen, että viime vuosina havaittu LULUCF-sektorin nielun laskeva suuntaus katkeaa. Arvioinnissa otetaan kuitenkin huomioon näiden tietojen suuri epävarmuus ja se, että niihin tehdään mahdollisesti huomattavia tarkistuksia.

(86)

Ks. edellinen alaviite.

(87)

Kuten jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet Eurostatin SHARES-tietokannan mukaisesti.

(88)

Hallintoasetuksen 4 artikla.

(89)

 Hallintoasetuksen 32 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(90)

  Analysis of the Reports on 2020 Targets under Article 27 of the Governance Regulation – Energy Efficiency .

(91)

Kyproksen ja Maltan osalta tämä määrä on 0,24 prosenttia vuodessa.

(92)

  Assessment of first long-term renovation strategies under the Energy Performance of Building Directive (Art. 2a) .

(93)

Kuten rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä 2010/31/EU säädetään.

(94)

COM(2021) 802 final.

(95)

  EU:n rakennuskannan seurantakeskus  on päivitetty vuonna 2023.

(96)

Yksityiskohtaiset tiedot fossiilisten polttoaineiden tuista esitetään katsaukseen liittyvässä kertomuksessa Euroopan energiatuista.

(97)

Asetuksen (EU) 2018/1999 3 artikla.

(98)

Raportoitu hallintoasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(99)

  Marienborgin julistus ja Itämeren merituulivoimaa koskeva yhteinen julistus .

(100)

  Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva EU:n strategia (ec.europa.eu) .

(101)

  EU fossil generation hits record low as demand falls | Ember (ember-climate.org) .

(102)

Energiakriisi ja Ukrainan sota johtivat hintojen voimakkaaseen nousuun ja lähentymiseen Euroopan ja Aasian välillä sekä EU:n ja Yhdysvaltojen epäsuotuisan hintaeron väliaikaiseen kärjistymiseen (esimerkiksi jo ennen kesän 2022 hintahuippua EU:n sähkön hinnat olivat 2–5 kertaa korkeammat kuin Yhdysvaltojen hinnat ja kaasun hinnat 3–5 kertaa korkeammat kuin Yhdysvaltojen hinnat). Tämä voi todennäköisesti jatkua tulevana vuosikymmenenä (halvempi yhdysvaltalainen kaasu ja erityisesti sähkö).

(103)

  Strategic perspectives: Competing in the new zero-carbon industrial era .

(104)

 Tuuliturbiineissa käytettävien harvinaisten maametallien maailmanlaajuisen kysynnän odotetaan viisinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, akuissa käytettävän nikkelin kysynnän odotetaan kasvavan 15-kertaiseksi vuoteen 2040 mennessä, sähköajoneuvoissa käytettävän litiumin kysynnän odotetaan kasvavan 57-kertaiseksi vuoteen 2050 mennessä ja vetypolttokennoissa käytettävien platinaryhmän metallien kysynnän odotetaan kasvavan 970-kertaiseksi vuoteen 2050 mennessä (lähde: COM(2023) 160 final).

(105)

  RMIS – Raaka-aineita koskeva tietojärjestelmä (europa.eu) .

(106)

COM(2023) 376 final, perustuen asiakirjoihin SWD(2023) 68 final ja COM(2022) 438 final. Lisäksi nettonollateollisuutta koskevan säädöksen täytäntöönpanoon tarvitaan yhteensä 92 miljardia euroa vuosina 2023–2030.

(107)

  Kestävää rahoitusta koskeva paketti, 13. kesäkuuta 2023 .

(108)

  EU fossil generation hits record low as demand falls | Ember (ember-climate.org) .

(109)

  Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille ‑paketti .

(110)

  Pact for Skills: Launch of large-scale renewable energy skills partnership .

(111)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa SWD(2023) 68 final esitetään arvio nettonollateollisuutta koskevan säädöksen osaamisinvestointitarpeista.

(112)

  UN 2023 Water Conference: Summary of the proceedings by the president of the general assembly .

(113)

Strateginen ennakointiraportti 2023, COM(2023) 376 final.

(114)

  Puheenjohtaja Ursula von der Leyenin puhe unionin tilasta vuonna 2023 .

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 24.10.2023

COM(2023) 650 final

Unionin bioenergian käytön kestävyyttä koskeva raportti

LIITE

asiakirjaan

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle

Energiaunionin tilaa koskeva katsaus 2023




















(Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti)

{SWD(2023) 646 final}

Johdanto

Asetuksen (EU) 2018/1999 1 , jäljempänä ’hallintoasetus’, 35 artiklassa säädetään, että komission on esitettävä vuosittain viimeistään 31. lokakuuta Euroopan parlamentille ja neuvostolle energiaunionin tilaa koskeva katsaus, johon on sisällytettävä joka toinen vuosi vuodesta 2023 alkaen unionin bioenergian käytön kestävyyttä koskeva raportti, joka sisältää mainitun asetuksen liitteessä X täsmennetyt tiedot.  Tällä raportilla täytetään tämä raportointivelvoite. Raportti on laadittu käyttäen pääasiallisena perustana niitä tietoja, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet hallintoasetuksen 17 artiklassa tarkoitetuissa yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan.

Maa- ja metsätalouden ja orgaanisen jätteen raaka-aineista tuotettu bioenergia on edelleen tärkein uusiutuvan energian lähde EU:ssa, ja sen osuus uusiutuvan energian kulutuksesta oli vuonna 2021 noin 59 prosenttia. Bioenergiassa suurin osuus on kiinteillä biopolttoaineilla (70,3 %). Nestemäisten biopolttoaineiden osuus on 12,9 prosenttia, biokaasun/biometaanin osuus 10,1 prosenttia ja yhdyskuntajätteen uusiutuva osuus 6,6 prosenttia.

Uusiutuvan energian kokonaiskulutus EU:ssa tyypeittäin (vuonna 2021, prosentteina ja miljoonina öljyekvivalenttitonneina ilmaistuna) 2

Nykyinen ja ennustettu kestävän biomassan saatavuus ja kysyntä

Jäsenvaltioista 26 on toimittanut 3 biomassan tarjontaa koskevat tietonsa. EU:ssa puuperäinen biomassa on tärkein raportoitu kiinteän biomassan tuotannon raaka-aine (jäljempänä olevassa kaaviossa ’metsäbiomassa’), ja sen osuus on 66 prosenttia kokonaismäärästä. Seuraavina tulevat orgaanisesta jätteestä peräisin oleva biomassa (26 %) ja maatalousbiomassa (8 %). Saksassa orgaanisesta jätteestä saadun biomassan tuotanto on merkittävää (137 675 tuhatta kuutiometriä). Saksa tuottaa myös suurimman osan metsäbiomassasta (66 658 tuhatta kuutiometriä) EU:ssa, ja seuraavaksi eniten metsäbiomassaa tuotetaan Ruotsissa (65 102 tuhatta kuutiometriä). Maatalousbiomassaa taas tuotetaan eniten Espanjassa (20 844 tuhatta kuutiometriä).

Energiantuotantoon käytettävän kiinteän biomassan primääritarjonta tuhansina kuutiometreinä, kotimainen tuotanto vuonna 2021 4 raaka-aineen alkuperän mukaan ryhmiteltynä

Metsäbiomassa oli suurin raportoitu luokka kaikissa jäsenvaltioissa (262 858 tuhatta kuutiometriä). Saksan raportoimasta kiinteän biomassan primääritarjonnasta 12 prosenttia on metsäbiomassaa. Seuraavina tulivat Espanja ja Puola (molemmat raportoivat 11 %) sekä Ruotsi ja Ranska (molemmat raportoivat 10 %). Toiseksi suurin raportoitu kiinteän biomassan tarjonnan luokka oli yhdyskuntajäte (171 023 tuhatta kuutiometriä eli 24 % kokonaismäärästä). Saksa raportoi 74 prosenttia uusiutuvan yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä, ja seuraavina olivat Ruotsi (8 %), Belgia (6 %), Espanja ja Alankomaat (molemmat raportoivat 4 % kokonaismäärästä), Italia (2 %) sekä Itävalta ja Portugali (molemmat raportoivat 1 %:n kokonaismäärästä). Kolmanneksi suurin raportoitu kiinteän biomassan primääritarjonnan luokka oli puunjalostusteollisuuden sivutuotteet (144 821 tuhatta kuutiometriä eli 20 % kokonaismäärästä). Ruotsi raportoi 22 prosenttia kaikista raportoiduista puunjalostusteollisuuden sivutuotteista, ja seuraavina olivat Suomi (20 %), Itävalta (11 %), Saksa (10 %), Ranska (6 %), Puola (5 %), Viro (4 %) ja Latvia (4 %).

Kiinteiden biomassojen kotimaisesta tuotannosta suurin kasvu vuodesta 2008 lähtien on ollut 5 puupellettien käytössä (413 %), jota seuraavat eläinjäte (351,9 %), teollisuusjätteen uusiutuva osuus (58,6 %), polttopuu, jätepuu ja sivutuotteet (29,5 %) sekä mustalipeä (25 %). Muut kasviperäiset aineet ja tähteet olivat ainoa kiinteän biomassan tyyppi, jonka määrä laski (8,8 %) vuoteen 2008 verrattuna. Kaiken kaikkiaan kiinteän biomassan primääritarjonta EU:ssa on kasvanut 3 336 811 terajoulesta 4 454 768 terajouleen vuodesta 2008 vuoteen 2021, mikä merkitsee 33,5 prosentin kasvua.

EU27:n kiinteän biomassan kokonaistuotanto 6

Edellä olevassa kaaviossa ”EU27:n kiinteän biomassan kokonaistuotanto” viitataan Eurostatin energiataseissa käytettyihin luokkiin. Hallintoasetuksen liitteessä IX olevan 1 osan m alakohdassa säädetään yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien soveltamiseksi erilaisista luokista, joiden käyttötarkoitus on laajempi kuin energiankäyttö. Kun tarkastellaan yksittäisiä jäsenvaltioita, vuonna 2021 7 Saksa oli EU:n suurin kiinteän biomassan tuottaja (767 891 terajoulea), ja seuraavina olivat Ranska (530 659 terajoulea), Ruotsi (460 620 terajoulea), Puola (377 690 terajoulea) ja Suomi (352 535 terajoulea). Seuraavina tulevat Itävalta (250 710 terajoulea), Viro (104 208 terajoulea) ja Kreikka (33 317 terajoulea). Raportoitujen tietojen 8 perusteella Saksassa suurin osa kiinteästä biomassasta oli peräisin uusiutuvasta yhdyskuntajätteestä (125 984 tuhatta kuutiometriä). Muut jäsenvaltiot raportoivat pääasiassa metsätalouteen perustuvasta kiinteästä biomassasta tekemättä useinkaan eroa energia- ja materiaalikäytön välillä. Jäsenvaltiot raportoivat yhdessä, että raakapuu on suurin metsätalouteen perustuvan kiinteän biomassan luokka (215 440 tuhatta kuutiometriä), jonka jälkeen tulevat polttopuu (176 304 tuhatta kuutiometriä) ja uusiutuva yhdyskuntajäte (171 023 kuutiometriä).

Raportoitu kotimainen biokaasun tuotanto vuonna 2020 (vasen palkki) ja vuonna 2021 (oikea palkki) jäsenvaltioittain. Virhepalkit kuvaavat eroa Eurostatin energiataseissa ilmoitettuihin arvoihin. Lähde: kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevat edistymisraportit ja [NRG_BAL_C].

Jäsenvaltiot raportoivat kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan kotimaisen biokaasun tuotantonsa vuosina 2020 ja 2021. Vuonna 2020 Saksa oli raportoitujen tietojen mukaan suurin biokaasun tuottaja 52,8 prosentilla kokonaistuotannosta (7 765 öljyekvivalenttikilotonnia), ja seuraavina olivat Italia (13,7 %, 2 018 öljyekvivalenttikilotonnia), Ranska (7,4 %, 1 090 öljyekvivalenttikilotonnia), Tšekki (4,1 %, 595 öljyekvivalenttikilotonnia) ja Tanska (3,4 %, 505 öljyekvivalenttikilotonnia). Vuonna 2021 suurin tuottaja oli edelleen Saksa, jonka osuus kokonaistuotannosta oli 50,4 prosenttia (7 518 öljyekvivalenttikilotonnia), ja seuraavina olivat Italia (13,9 %, 2 078 öljyekvivalenttikilotonnia), Ranska (9,4 %, 1 404 öljyekvivalenttikilotonnia) ja Tanska (4,2 %, 625 öljyekvivalenttikilotonnia), joka ohitti biokaasun tuotannossa Tšekin (4,0 %, 591 öljyekvivalenttikilotonnia). Belgia, Suomi, Unkari ja Ruotsi eivät raportoineet biokaasun tuotannosta vuonna 2020 eivätkä vuonna 2021, kun taas Viro, Romania ja Slovenia raportoivat biokaasun tuotannosta ainoastaan vuonna 2021. Tšekki, Kreikka, Puola ja Latvia raportoivat biokaasun tuotannon vähentyneen 18,5 prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2021. EU:ssa yhteensä vuonna 2021 raportoitu kotimainen biokaasun tuotanto oli 14 929 öljyekvivalenttikilotonnia eli 1,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2020, jolloin määrä oli 14 687 öljyekvivalenttikilotonnia.

Jäsenvaltioista 21 raportoi kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan bioenergian tarjonnan kehityksestä ja siitä, onko sillä vaikutusta uusiutuvan energian yleisiin ja alakohtaisiin kehityskulkuihin vuosina 2021–2030. Kahdeksan jäsenvaltiota 9 ilmoitti, että merkittäviä vaikutuksia tai päivityksiä ei ollut raportoitaviksi. Muista 13 jäsenvaltiosta Unkari ja Latvia korostivat vaikutuksia, jotka liittyvät Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan. Ruotsi korosti, että hinnat ovat nousseet energiakriisin vuoksi. Jotkin jäsenvaltiot (Viro ja Slovakia) ilmoittivat, että lainsäädännön muutokset vaikuttavat biomassan käyttöön energiantuotannossa. Jotkin muut (Italia ja Slovenia) taas ilmoittivat, että biomassan käytön odotetaan lisääntyvän energiantuotannossa vuoteen 2030 mennessä.

Biomassan kysyntä aloittain

Kiinteää biomassaa käytetään teollisuudessa, kotitalouksissa ja energia-alalla. 10 Vuonna 2021 kiinteää biomassaa kulutettiin teollisuudessa 21,1 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia, kotitalouksissa 45,1 öljyekvivalenttitonnia ja energia-alalla 33,0 öljyekvivalenttitonnia. Saksa, Ranska ja Ruotsi ovat suurimmat kiinteän biomassan kuluttajat. Kiinteän biomassan käyttö näillä aloilla on lisääntynyt 13,4 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna.

Kiinteän biomassan loppukulutus teollisuudessa, kotitalouksissa ja energia-alalla vuonna 2021 EU:n jäsenvaltioittain 11

Liikenne

Vuonna 2021 biopolttoaineiden loppukulutus liikennealalla oli EU:ssa yhteensä 16,5 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia 12 , ja se on kasvanut 39 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. Absoluuttisesti tämä kasvu liittyy biodieselin tarjonnan lisääntymiseen, mutta suhteellisesti biodieselin osuus liikenteen biopolttoaineiden kokonaiskulutuksesta on pysynyt melko vakaana eli noin 80 prosentissa, myös vuonna 2021. Biodieseliä käytetään kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Bioetanoli oli toiseksi eniten kulutettu polttoainetyyppi 18 prosentin osuudella, ja sitä käytetään kaikissa jäsenvaltioissa Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta.

Biometaanin ja muiden nestemäisten biopolttoaineiden yhteenlaskettu kulutus on alle 1 prosentin liikennealalla kulutettujen biopolttoaineiden kokonaismäärästä. Kuusi jäsenvaltiota 13 raportoi kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan biokaasujen käytöstä liikennealalla. Ruotsin osuus EU:n biokaasujen kokonaiskulutuksesta liikenteessä on 67,4 prosenttia.

Vuonna 2020 nestemäisten biopolttoaineiden alkutuotanto oli 15,64 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia, joten energian tarjonnan kokonaismäärä on 17,82 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia, jos siihen lisätään nettotuonti. Vuonna 2021 nestemäisten biopolttoaineiden alkutuotanto kasvoi 3 prosenttia eli 15,96 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin ja nettotuonti puolestaan 7 prosenttia eli 19,06 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin. Samanlainen kasvu saadaan, kun sovelletaan uusiutuvan energian direktiivin liitteen IX mukaisia biopolttoaineita koskevia kertoimia: RES-T:n nimittäjä oli kertoimineen yhteensä 242,33 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (2020) ja 263,80 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (2021 14 ). Kun otetaan huomioon, että liikkuminen palautui normaaliksi vuonna 2021 – vuonna 2020 toteutettujen pandemiaan liittyvien suojatoimenpiteiden jälkeen –, uusiutuvien energialähteiden kokonaisosuus liikenteessä (RES-T) laski 10,25 prosentista 9,09 prosenttiin vuodesta 2020 vuoteen 2021. Toisin sanoen biopolttoaineiden tuotannon kasvu yhdessä muiden uusiutuvien energialähteiden kanssa oli pienempi kuin liikennepolttoaineiden kokonaiskulutuksen kasvu vuodesta 2020 vuoteen 2021. Eniten uusiutuvien energialähteiden osuus liikenteessä on laskenut Unkarissa (–5,41 %), vaikka markkinoille saatetun liikenteen uusiutuvan energian määrä kasvoi 4,4 miljoonasta öljyekvivalenttitonnista 5 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin vuodesta 2020 vuoteen 2021.

Kaiken kaikkiaan liikennealalla on havaittavissa jatkuvasti lisääntyvä siirtyminen kohti uusiutuvien energialähteiden käyttöä. 15 Kokonaismäärän sisällä kehittyneiden biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvan energian direktiivin liitteessä IX luetelluista raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden käyttö sekä uusiutuvan sähkön osuus ovat kasvaneet huomattavasti ajan myötä. Vuonna 2021 tällaisten biopolttoaineiden osuus liikenteen uusiutuvista energialähteistä oli suurin, 4,2 prosenttia (kertoimien kanssa). Kehittyneet biopolttoaineet ja muut uusiutuvan energian direktiivin liitteessä IX luetelluista raaka-aineista valmistetut biopolttoaineet tuotetaan enimmäkseen jätteistä ja tähteistä, joten niillä ei ole sellaisia kielteisiä vaikutuksia maankäyttöön kuin ravinto- ja rehukasveihin perustuvilla biopolttoaineilla. Toimitetun uusiutuvan energian osalta (ilman kertoimia) ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden osuus kaikista uusiutuvista energiankantajista oli kuitenkin edelleen suurin (3,9 % liikenteen kokonaisenergiankulutuksesta).

Ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden suurin kulutus on raportoitu Ranskan (2 562 öljyekvivalenttikilotonnia vuonna 2021) ja Saksan (2 122 öljyekvivalenttikilotonnia vuonna 2021) osalta, mikä voi liittyä maiden kokoon ja väkilukuun. Espanjassa on havaittavissa laskeva suuntaus: ravinto- ja rehukasveista tuotettiin biopolttoaineita 1 737 öljyekvivalenttikilotonnia vuonna 2018, mutta määrä laski 693 öljyekvivalenttikilotonniin vuonna 2021. Suomessa ravinto- ja rehukasvipohjaisten biopolttoaineiden määrän havaittiin laskeneen huomattavasti vuosina 2020–2021 (303 öljyekvivalenttikilotonnista 65 öljyekvivalenttikilotonniin). Biopolttoaineiden epäsuoraan maankäytön muutokseen (ILUC) liittyvää riskiä koskevien tietojen osalta 14 jäsenvaltion tiedot olivat puutteelliset. Saksa raportoi, että 42 prosenttia ravinto- ja rehuperäisistä biopolttoaineista tuotettiin raaka-aineista, joihin liittyy suuri ILUC-riski. Vastaavasti Espanjassa ja Italiassa yli 50 prosenttia ravinto- ja rehuperäisistä biopolttoaineista on raportoitu tuotettavan suuren ILUC-riskin raaka-aineista. Uusiutuvan energian direktiivin 16 mukaisesti sellaisten biopolttoaineiden laskeminen, joihin liittyy suuri ILUC-riski, on lopetettava asteittain viimeistään vuoteen 2030 mennessä. Useat jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet toimenpiteitä tällaisten polttoaineiden asteittaiseksi käytöstä poistamiseksi. 

Lämmitys ja jäähdytys

Vuonna 2021 biomassapolttoaineita ja bionesteitä käytettiin 17,3 miljoonan öljyekvivalenttitonnin bruttolämmön tuotantoon EU:ssa. 17 Kiinteän biomassan osuus EU:n lämmitykseen käytettävän biomassapolttoaineen kokonaiskulutuksesta on 76,0 prosenttia, ja seuraavina tulevat uusiutuva yhdyskuntajäte, jonka osuus on 18,1 prosenttia, ja biokaasut, joiden osuus on 5,0 prosenttia. Ruotsi on suurin lämmitykseen käytettävän kiinteän biomassan kuluttaja, sillä sen kulutus on 20,8 prosenttia koko EU:n kulutuksesta, ja seuraavina tulevat Suomi (15,8 %) ja Tanska (13,1 %). Biokaasua käytetään lämmitykseen pääasiassa Saksassa ja Italiassa.

Kaavio 27: Lämmöntuotannossa käytettävien biomassapolttoaineiden energian loppukulutus vuonna 2021 jäsenvaltioittain

Sähkö

Vuonna 2021 biomassapolttoaineita ja bionesteitä käytettiin 45,6 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia 14,6 miljoonan öljyekvivalenttitonnin bruttosähkön tuottamiseen 18 , mikä oli 15 prosenttia uusiutuvien energialähteiden kokonaisbruttosähköstä ja 6 prosenttia kokonaisbruttosähköstä. Biomassasta tuotetusta bruttosähköstä 74 prosenttia tuotettiin sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Eniten käytetään kiinteää biomassaa (54,8 %) ja seuraavaksi eniten biokaasuja (31,1 %). Uusiutuvan yhdyskuntajätteen osuus on 11,6 prosenttia ja bionesteiden osuus 2,6 prosenttia. Saksa on suurin biomassapolttoaineiden kuluttaja sähköntuotannossa (27,7 % biomassapolttoaineiden kokonaiskulutuksesta ja 57,0 % biokaasun kulutuksesta). Sähköntuotannossa käytettävän kiinteän biomassan kulutuksen osalta Suomi (13,7 %) ja Ruotsi (12,0 %) ovat merkittäviä kuluttajia. Belgia, Italia ja Slovenia kuluttavat yhteensä ainoastaan 1,1 öljyekvivalenttikilotonnia biodieseliä sähköntuotantoon. Biomassapolttoaineiden ja bionesteiden kulutus sähköntuotannossa on kasvanut tasaisesti vuodesta 2012 vuoteen 2021, mikä johtuu pääasiassa kiinteän biomassan käytön 28,7 prosentin kasvusta vuoteen 2012 verrattuna.

Kaiken kaikkiaan biomassan kulutuksen voidaan havaita kasvavan kaikilla kolmella alalla.

Tulevaisuudennäkymät

Yleisesti ottaen jäsenvaltiot toimittivat ainoastaan vähän tietoja biomassan ennakoidusta primääritarjonnasta raaka-aineen ja alkuperän mukaan jaoteltuna. Niistä 21 jäsenvaltiosta, jotka ovat toimittaneet tietoja, kahdeksan 19 raportoi, että niillä ei ole lisättäviksi merkittäviä vaikutuksia tai päivityksiä. Viisi jäsenvaltiota 20 on ilmaissut huolensa kysyntään vastaamisesta eri alojen kotimaisella biomassan tarjonnalla, kun otetaan huomioon fyysiset rajoitteet (rajallinen potentiaali, metsien terveydentila ja rajallinen infrastruktuuri laajemman bioenergian saannin mahdollistamiseksi) ja biomassan käyttöä koskevat oikeudelliset rajoitukset. Viisi jäsenvaltiota 21 raportoi biomassan kysynnän pysyneen vakaana, Slovenia raportoi puuperäisen biomassan tarjonnan lisääntyneen, kun taas Alankomaat ottaa käyttöön enimmäismäärän lämmitykseen käytettävälle puuperäiselle biomassalle. Ranska raportoi kehityspolkujen päivityksistä ja Espanja korostaa myönteisiä kokonaisvaikutuksia antamatta kuitenkaan yksityiskohtaisia tietoja. Esitettyjä arvioituja kehityspolkuja uusiutuvan energian alakohtaisesta osuudesta energian loppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä sähkö-, lämmitys-, jäähdytys- ja liikennesektorilla sekä uusiutuvan energian teknologian mukaan jaoteltuna ei ole eritelty riittävän tarkasti, jotta voitaisiin saada kattava käsitys bioenergian kysynnästä eriteltynä lämpö-, sähkö- ja liikennealan mukaan ja biomassan tarjonnasta raaka-aineiden ja alkuperän mukaan (erottamalla kotimainen tuotanto ja tuonti).

Biomassan tuonti

Yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan 24 jäsenvaltiota ilmoitti kiinteän biomassan tuonnista. 22 Espanja, Romania ja Luxemburg eivät raportoineet kiinteän biomassan tuonnista. On huomattava, että yksikään jäsenvaltio ei raportoinut maatalousbiomassan ja kantojen tuonnista. Kiinteän biomassan tuonti on 19 prosenttia energian/bioenergian tuotantoon käytettävän kiinteän primääribiomassan kokonaismäärästä. Tuoduin raportoitu tuontiraaka-aine on mustalipeä 23 (677 404 tuhatta kuutiometriä). Metsätaloudesta peräisin oleva biomassa oli toiseksi suurin raportoitu luokka. Puupelletit olivat tämän luokan tuoduin raaka-aine (21 926 tuhatta kuutiometriä), kun taas seuraavaksi eniten tuotiin raakapuuta, haketta, sahanpurua ja muita puutähteitä.

Energiantuotantoon käytetty metsäbiomassaraaka-aine, jonka on raportoitu tuodun EU:hun 24

Alankomaat on EU:n suurin puupellettien tuoja 25 (lähes 30 % EU:n puupellettien kokonaistuonnista), ja seuraavana tulee Tanska (26 %) 26 , 27 . Puuhakkeen tuonnin osuus energiakäyttöön tarkoitetun puuhakkeen kokonaistarjonnasta oli 8 prosenttia vuonna 2021. Ranska toi kolmanneksen (33,2 %) puuhakkeen kokonaistuontimäärästä, ja seuraavina tulivat Liettua (22 %), Latvia (lähes 10 %) ja Italia (lähes 9 %). Kaiken kaikkiaan puupellettien tuonti on kasvanut 27 prosenttia vuodesta 2019, kun taas puuhakkeen tuonti väheni 10 prosenttia vuodesta 2019 vuoteen 2020. Eurostatin kauppataseiden 28 avulla on mahdollista seurata puupellettien (vuoteen 2021 asti) ja puuhakkeen (vain vuoteen 2020 asti) maantieteellistä alkuperää. Molemmissa luokissa Venäjä oli suurin viejä EU:hun, ja seuraavaksi tulivat Yhdysvallat ja Valko-Venäjä puupellettien osalta sekä Valko-Venäjä (joka edustaa yhdessä Venäjän kanssa 82 %:a puuhakkeen kokonaistuonnista), Norja (8 %), Brasilia (5 %), Uruguay (4 %) ja Ukraina (2 %) puuhakkeen osalta. Venäjän provosoimattoman, perusteettoman Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen alkamisen jälkeen sidosryhmät ovat ilmaisseet huolensa sen mahdollisista vaikutuksista puupellettien ja ‑hakkeen tuontihintoihin.

Orgaanisen jätteen maahantuonnin osuus on 1 prosentti orgaanisen jätteen kokonaistarjonnasta energiankulutukseen vuonna 2021. Ainoastaan neljä jäsenvaltiota 29 ilmoitti tuovansa orgaanisesta jätteestä saatua biomassaa. Ruotsi on suurin orgaanisen jätteen ja uusiutuvan yhdyskuntajätteen tuoja. Alankomaat ja Belgia olivat ainoat jäsenvaltiot, jotka ilmoittivat tuovansa jätelietteitä, Alankomaat 56 tuhatta kuutiometriä ja Belgia 4 tuhatta kuutiometriä.

Vuonna 2021 EU toi biopolttoaineiden tuotantoon yhteensä 8 194 öljyekvivalenttikilotonnia 30 raaka-ainetta. Bioetanolia tuotetaan pääasiassa EU:sta peräisin olevista raaka-aineista (noin 78 %), kun taas biodieselistä vain noin puolet (43 %) tuotetaan EU:sta peräisin olevista raaka-aineista (ks. jäljempänä oleva kaavio). Kun tarkastellaan biopolttoaineiden tuontia, niiden raaka-aineita tuodaan pääasiassa Indonesiasta ja Malesiasta. Maiden osuus biodieselin raaka-aineiden kokonaistuonnista on 17 prosenttia. Loput 41 prosenttia biodieselin raaka-aineiden tuonnista on hajautettu yli yhdeksään maahan eri puolille maailmaa.

Biodieselin (vasemmalla) ja bioetanolin (oikealla) raaka-aineiden maantieteellinen alkuperä EU:ssa vuonna 2021

Jäsenvaltioiden raportoimat toimenpiteet bioenergian edistämiseksi ja uusiutuvan energian direktiivissä säädettyjen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasujen vähennyksiä koskevien kriteerien noudattamiseksi

Uusiutuvan energian direktiivillä (RED II ‑direktiivi) edistetään bioenergiaa, kunhan se on kestävää ja sertifioitua. Direktiivi, mukaan lukien 29 artiklan tiukemmat kestävyyskriteerit, oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kesäkuuhun 2021 mennessä. Osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevat tarkastukset ovat parhaillaan käynnissä. 31 Useimmat jäsenvaltiot ovat ainakin osittain saattaneet 29 artiklan osaksi kansallista lainsäädäntöään ja ajantasaistaneet voimassa olevaa lainsäädäntöään sisällyttämällä siihen uudelleenlaadittuun direktiiviin sisältyvät tiukemmat säännöt. Jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön primäärioikeuden ja johdetun oikeuden lisäksi ympäristö- tai luonnonsuojelusäädöksiin sisältyviä suuntaviivoja tai ohjeita. Jäsenvaltiot eivät nimenomaisesti raportoineet yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan kestävyyskriteereihin liittyvistä toimenpiteistä. Jäsenvaltiot mainitsivat kuitenkin toimenpiteitä, jotka liittyvät direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä (ja siten myös kestävyyskriteerien täytäntöönpanoon). Kaksi jäsenvaltiota mainitsi kestävyyden sertifioinnin: Espanja ilmoitti toimenpiteestä, joka koskee kestäväksi sertifioitua uusiutuvaa kaasua, kun taas Italia ilmoitti kahdesta toimenpiteestä, joista toinen liittyi kansallisen biopolttoaineiden kestävyyden sertifiointijärjestelmän perustamiseen ja toinen sertifiointijärjestelmän päivittämiseen.

Vain jotkin jäsenvaltiot ilmoittivat toimenpiteistä, jotka koskevat metsäbiomassan kestävyyden edistämistä energiantuotannossa, ja ainoastaan Espanja raportoi kahdesta toimenpiteestä, jotka liittyvät kestävään metsänhoitoon sekä metsävarantojen ylläpitoon ja parantamiseen. Yksikään jäsenvaltio ei ilmoittanut mitään metsäbiomassan saatavuuteen liittyvistä haasteista.

LULUCF-kriteerien 32 osalta jäsenvaltiot toimittivat ainoastaan vähän tietoja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan. On huomattava, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja toimittaneet kansallisesti määritellyt panoksensa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) sihteeristölle. 33 Niistä 18 jäsenvaltiosta, jotka raportoivat tässä osiossa, 13 jäsenvaltiota 34 mainitsi nimenomaisesti, että ne ovat panneet täytäntöön kansallisia tai kansallista tasoa alemman tason lakeja varmistaakseen, että päästöt eivät ylitä poistumia.

Vähentääkseen EU:n riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista komissio on ehdottanut REPowerEU-suunnitelmassa 35 kestävällä tavalla tuotetun biometaanin tuotannon vauhdittamista (pääasiassa orgaanisesta jätteestä sekä metsä- ja maatalousjäämistä maankäytön muutoksen vaikutusten välttämiseksi). Tavoitteeksi on ehdotettu kestävän biometaanin tuotannon lisäämistä 35 miljardiin kuutiometriin vuoteen 2030 mennessä, jotta voitaisiin vähentää maakaasun tuontia Venäjältä ja nopeuttaa EU:n siirtymistä puhtaaseen energiaan. Niistä 24 jäsenvaltiosta, jotka ovat jo raportoineet toimenpiteistä, 21 jäsenvaltiota 36 raportoi yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan biokaasun ja biometaanin edistämiseen liittyvistä toimenpiteistä. Noin kolmannes raportoineista jäsenvaltioista mainitsi toimenpiteet, joilla edistetään biometaanin käyttöä liikennealalla, pääasiassa jakeluvelvoitteena. Jotkin jäsenvaltiot 37 raportoivat ainakin yhdestä toimenpiteestä, jolla edistetään tai säännellään uusiutuvan kaasun eli biokaasun/biometaanin syöttämistä maakaasuverkkoon. Ruotsi ei raportoinut biometaanin käytöstä liikenteessä eikä biokaasun tuotannosta vuosina 2020 ja 2021, vaikka se on yksi EU:n kehittyneimmistä biometaanimarkkinoista ja sillä on suurin osuus biokaasun käytöstä liikenteessä. Myöskään Belgia, Suomi ja Unkari eivät raportoineet yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan biokaasun tuotannostaan vuodelta 2020 eivätkä vuodelta 2021.

Jotkin jäsenvaltiot viittasivat yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan jakeluvelvoitteisiin ja kiintiöihin kehittyneiden biopolttoaineiden edistämiseksi. Joissakin valtioissa (Espanja, Italia, Malta, Ranska ja Tanska) nämä toimenpiteet ovat jo tulleet voimaan, kun taas toisissa, kuten Sloveniassa ja Kroatiassa, toimenpiteet kehittyneiden biopolttoaineiden osuuden lisäämiseksi liikennealalla on tarkoitus ottaa käyttöön pian. Espanja raportoi useista toimenpiteistä, joilla edistetään kehittyneiden biopolttoaineiden tuotantoa maantieliikenteen lisäksi lento- ja meriliikenteessä, mutta näiden toimenpiteiden sääntelykehys on vielä kehitteillä.

Jäsenvaltioita pyydettiin yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan raportoimaan biomassan käytön lisääntymiseen liittyvistä oman maansa muutoksista perushyödykkeiden hinnoissa ja maankäytössä. Perushyödykkeiden hintojen osalta jäsenvaltiot ovat raportoineet, että vaikka hinnat ovat nousseet viime vuosina, tämä ei liity biomassan käytön lisääntymiseen energiantuotannossa. Espanja raportoi, että bioenergiatarkoituksiin käytettyjen raaka-aineiden osuus on pieni verrattuna tuotettujen raaka-aineiden kokonaismäärään. Kypros ja Viro raportoivat, että niissä maataloudesta peräisin olevia raaka-aineita ei käytetä energiantuotantoon, joten biomassan energiantuotannossa käyttämisen ja perushyödykkeiden hintojen vaihtelun välillä ei ole yhteyttä.

Maankäytön osalta 14 jäsenvaltiota 38 on toimittanut asiaa koskevat tiedot, ja näistä jäsenvaltioista viisi 39 on toimittanut myös määrällisiä tietoja. Liettua, Slovakia ja Suomi raportoivat, että maankäyttö ei ole muuttunut. Tanska, Italia ja Latvia raportoivat bioenergian tuotantoon liittyvän maa-alan kasvusta. Tanska raportoi, että maissin viljely biokaasun rinnakkaisraaka-aineena lisääntyi 2 390 hehtaarista vuonna 2012 nykyiseen 17 433 hehtaariin vuosina 2020–2021, vaikka biokaasun tuotannossa käytetäänkin pääasiassa jätteitä ja tähteitä. Italia raportoi maankäytön muutoksesta ilman tarkempia lisätietoja. Latvia ilmoitti viljan osalta 3 prosentin lisäyksestä vuonna 2021 vuoteen 2020 verrattuna mutta huomautti, että muutos on vähäinen verrattuna jäljelle jäävään viljelyalaan. Puola ilmoitti vuotuisesta 4 prosentin kasvusta eli arviolta 797 tuhannesta hehtaarista bioenergian viljelymaata vuonna 2021. Luxemburg oli ainoa jäsenvaltio, joka ilmoitti energiakasvien maankäytön vähentyneen 0,6 prosenttiyksikköä vuodesta 2018 vuoteen 2022. Hallitseva energiakasvi on biokaasuun käytettävä maissi (67 % vuonna 2022). Espanja, Itävalta, Kypros, Malta, Ruotsi ja Unkari raportoivat, että bioenergian tuotantoon ei käytetä lainkaan tai ei merkittävää määrää maata.

Direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä IX luetelluista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden tekninen kehittäminen ja käyttöönotto

Uusiutuvan energian direktiivin liitteessä IX on luettelo raaka-aineista, joita voidaan käyttää liikenteen biokaasun, kehittyneiden biopolttoaineiden ja biopolttoaineiden tuotantoon. Kehittyneet biopolttoaineet valmistetaan uusiutuvan energian direktiivin liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista, kun taas B osassa luetellaan biopolttoaineiden ja liikenteessä käytettävän biokaasun tuotantoon tarkoitetut raaka-aineet (joita kutsutaan tässä jaksossa yhdessä ’liitteen IX biopolttoaineiksi’), joiden panos 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun vähimmäisosuuden saavuttamiseen on rajallinen, ja sen voidaan katsoa olevan kaksi kertaa niiden energiasisältö. Useimmat jäsenvaltiot 40 eivät ole raportoineet yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan liitteen IX käytön ja tuotannon määriä, minkä lisäksi yksiköt ja vuodet, joilta tiedot on toimitettu, vaihtelevat jäsenvaltioittain. Seuraavassa analyysissa käytetään SHARES-tietokantaan ilmoitettuja tietoja.

Vuosien 2017–2021 liitteen IX biopolttoaineiden kulutus on esitetty jäljempänä olevassa kaaviossa. Liitteen IX biopolttoaineiden käyttö lisääntyi kaiken kaikkiaan 2 317 öljyekvivalenttikilotonnista 5 474 öljyekvivalenttikilotonniin vuodesta 2017 vuoteen 2021. Käytetystä ruokaöljystä (liitteessä IX olevan B osan a alakohta) valmistettujen biopolttoaineiden kulutus on suurin kaikista liitteessä IX mainituista raaka-aineista. Liitteessä IX olevassa A osassa mainituista raaka-aineista johdetuista biopolttoaineista eniten kulutetaan niitä, jotka on johdettu d kohdassa luetellusta teollisuusjätteen biomassaosuudesta, joka ei sovellu käytettäväksi elintarvike- tai rehuketjussa, ja g kohdassa luetelluista palmuöljypuristamoiden jätelietteestä ja tyhjistä palmuhedelmätertuista. Sen sijaan seuraavista liitteessä IX olevassa A osassa mainituista raaka-aineista valmistettuja biopolttoaineita ei käytetä lainkaan tai niitä käytettiin alle 1 öljyekvivalenttikilotonni koko EU:ssa kaikkina tarkasteluvuosina: a) levät, jos ne on tuotettu maalla lammikoissa tai valoreaktoreissa, l) pähkinänkuoret, m) kuoret, n) tähkät, joista on poistettu maissinjyvät, ja q) muu lignoselluloosa, lukuun ottamatta sahatukkeja ja vaneritukkeja.

Liitteen IX biopolttoaineiden kysynnän kehitys EU27:ssä vuosina 2017–2021 41  

Italia on liitteen IX biopolttoaineiden suurin kuluttaja ja Espanjan ohella liitteessä IX olevan A osan biopolttoaineiden suurin käyttäjä. Italia on myös suurin liitteessä IX olevan B osan biopolttoaineiden kuluttaja, ja seuraavina tulevat Saksa, Espanja, Alankomaat ja Ruotsi. Jotkin jäsenvaltiot (Romania ja Latvia) eivät käyttäneet lainkaan liitteessä IX tarkoitettuja raaka-aineita, ja Itävalta käytti niitä vain pienen määrän (alle 1 öljyekvivalenttikilotonnin).

Liitteen IX biopolttoaineiden kulutuksen jakautuminen raaka-aineittain kussakin jäsenvaltiossa vuonna 2021 42  

Kymmenen jäsenvaltiota 43 raportoi liitteen IX biopolttoaineiden teknologisesta kehityksestä ja käyttöönotosta, mutta tiedot olivat hajanaisia ja epäjohdonmukaisia. Käytettävissä olevien tietojen 44 perusteella viidessä jäsenvaltiossa 45 on ainakin 12 investointia, jotka liittyvät vetykäsiteltyjen kasviöljyjen tuotantoon ja joiden vuotuinen kapasiteetti vaihtelee 24:n ja 1 300 kilotonnin välillä. Suurimmat yksittäiset kapasiteetit on kirjattu Ruotsissa: Lysekilissä ja Göteborgissa on kummassakin 1 300 kilotonnia vetykäsiteltyjen kasviöljyjen tuotantokapasiteettia. Toiseksi eniten edustettuna teknologiana on bioetanolin tuotanto. Siihen on tehty kuusi investointia, joiden kapasiteetti on 25–50 kilotonnia vuodessa kuudessa jäsenvaltiossa 46 . Biometanolin tuotantoa ilmoitettiin harjoitettavan viidessä laitoksessa (kapasiteetti 5,25–450 kilotonnia vuodessa) kolmessa jäsenvaltiossa 47 . Muita investointeja ovat Fischer–Tropsch-polttoaineet (Ranska), biometaani, biokaasu, nafta (kaikki Alankomaissa) sekä tuntematon/eri (Suomi).

Epäsuoraa maankäytön muutosta koskevat saatavilla olevat tieteelliset tutkimustulokset

Komissio seuraa tilannetta, joka liittyy biopolttoaineisiin, bionesteisiin ja biomassapolttoaineisiin, joihin liittyy suuri riski epäsuorasta maankäytön muutoksesta (ILUC), ja jatkaa tietojen säännöllistä päivittämistä uusimman tieteellisen näytön perusteella. Komissio on käynnistänyt kaksi asiaa koskevaa tutkimusta 48 , ja arviointi on parhaillaan käynnissä. Tutkimuksen tuloksia käytetään komission tukena, jotta se voi tarvittaessa päivittää myös kriteerejä, joita sovelletaan suuren ILUC-riskin raaka-aineiden tunnistamiseen ja vähäisen ILUC-riskin polttoaineiden sertifiointiin.

Vapaaehtoisten järjestelmien sertifiointisääntöjä koskevan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/996 49 V luvussa annetaan lisäohjeita vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin toteuttamisesta. Asetuksen 24–27 artiklassa selitetään vähäisen ILUC-riskin sertifiointia koskevat erityiset vaatimukset ja annetaan säännöt täydentävyyden osoittamiseksi sekä yksityiskohtaiset ohjeet käyttämättömällä tai viljelemättömällä maalla tapahtuvaa tuotantoa koskevien vaatimusten noudattamiseksi ja lisäbiomassan määrittämiseksi satoa lisääviä toimenpiteitä varten. Näillä teknisillä säännöillä pyritään varmistamaan yhdenmukainen ja luotettava lähestymistapa kaikissa sertifiointielimissä. Komissio voi tarkentaa ohjeita niiden menetelmien pilottitestien tulosten perusteella, jotka saatiin äskettäin päätökseen osana edellä mainittuja komission teettämiä tutkimuksia. 50

Uusiutuvan energian direktiivin mukaiset vapaaehtoiset ja kansalliset sertifiointijärjestelmät

Vapaaehtoiset järjestelmät ja EU:n jäsenvaltioiden kansalliset sertifiointijärjestelmät auttavat varmistamaan, että biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, uusiutuva vety ja sen johdannaiset (muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet) ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet tuotetaan kestävällä tavalla varmistamalla, että ne ovat EU:n kestävyyskriteerien sekä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden asiaankuuluvien menetelmien mukaisia.

Järjestelmillä tarkistetaan, että

·biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon käytettävien raaka-aineiden tuotanto ei tapahdu biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaalla maalla ja että maata, jolla on paljon hiiltä, ei ole muutettu tällaisten raaka-aineiden tuotantoa varten

·uusiutuvan vedyn tuotannossa käytettävä sähkö on uusiutuvaa alkuperää ja

·uusiutuvien polttoaineiden ja kaasujen tuotanto johtaa riittäviin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin.

Useissa järjestelmissä otetaan huomioon myös muita kestävyysnäkökohtia, kuten maaperän, veden ja ilman suojelu sekä yhteiskuntakriteerit. Sertifiointiprosessissa ulkoinen tarkastaja tarkastaa koko tuotantoketjun raaka-aineen ja energian alkuperästä polttoaineen tuottajaan tai kauppiaaseen.

Vaikka järjestelmiä hallinnoidaan yksityisesti, komissio voi tunnustaa, että ne ovat uusiutuvan energian direktiiviin sisältyvien sääntöjen mukaisia. Tunnustamisprosessi toteutetaan uusiutuvan energian direktiivin 30 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti.

Jotta komissio voisi tunnustaa järjestelmän, sen on täytettävä muun muassa seuraavat kriteerit:

·raaka-aineiden tuottajat noudattavat uusiutuvan energian direktiivissä ja sen täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistettuja kestävyyskriteerejä ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tuotantoa koskevia kriteerejä

·tiedot kestävyysominaisuuksista voidaan jäljittää raaka-aineen alkuperään

·kaikki tiedot on dokumentoitu hyvin

·yritykset tarkastetaan ennen kuin ne alkavat osallistua järjestelmään, ja uudelleensertifiointitarkastuksia tehdään säännöllisesti ja

·tarkastajilla on sekä yleiset että erityiset tarkastustaidot, joita tarvitaan järjestelmän kriteerien osalta.

Vapaaehtoisen järjestelmän tunnustamista koskevan päätöksen oikeudellinen voimassaoloaika on yleensä viisi vuotta.

Komissio on tähän mennessä tunnustanut virallisesti 15 vapaaehtoista ja kansallista sertifiointijärjestelmää. 51 Täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/996 on otettu käyttöön uusia, tiukempia bioenergian sertifiointia koskevia sääntöjä. Komissio on käynnistänyt kaikkien tunnustettujen järjestelmien virallisen uudelleenarviointiprosessin varmistaakseen, että ne soveltuvat edelleen tarkoituksenmukaisesti todistamaan, että talouden toimijat täyttävät uusiutuvan energian direktiivin kestävyyskriteerit. Tämä prosessi saadaan päätökseen vuoden 2023 loppuun mennessä. Samanaikaisesti on käynnistetty uusia arviointiprosesseja järjestelmille, jotka haluavat sertifioida muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita niiden kestävyyden arvioimiseksi hyväksyttyjen uusien menetelmien perusteella.

Komissio aikoo käynnistää vuoden 2023 loppuun mennessä kattavan tutkimuksen uusiutuvan energian direktiivin mukaisen sertifiointijärjestelmän toimivuudesta. Tutkimuksen ensimmäisiä tuloksia voidaan odottaa vuoden 2024 lopussa.

Direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun unionin tietokannan päivitys

Uusiutuvan energian direktiivin 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti komission on varmistettava, että otetaan käyttöön unionin tietokanta, joka ”mahdollistaa [...] nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden jäljittämisen”. Soveltamisalaan kuuluvat liikennealan biopolttoaineet, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet. On huomattava, että kiinteitä biomassapolttoaineita ei ole otettu huomioon ja että unionin tietokannan soveltamisala kattaa tällä hetkellä ainoastaan liikennealan. Komissio ottaa parhaillaan käyttöön tietokantaa, jolla varmistetaan uusiutuvien polttoaineiden jäljitettävyys ja lisätään läpinäkyvyyttä. Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2022/996 vahvistetaan erityiset säännöt sen varmistamiseksi, että biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden yhdenmukaisuus uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin sääntöjen kanssa todennetaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti ja että petokset estetään.

Uusiutuvan energian direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on edellytettävä, että talouden toimijat kirjaavat tietokantaan tietoja muun muassa markkinoille saatettujen uusiutuvien liikennepolttoaineiden kestävyydestä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksista. Unionin tietokanta kattaa koko toimitusketjun alkaen ensimmäisestä maa- tai metsätalouden raaka-aineiden keräyspaikasta tai jätteiden ja tähteiden keräyspisteestä aina kulutuspaikkaan asti. Keräyspaikkojen osalta tämä tarkoittaa, että myös alkuperäpaikat on dokumentoitava unionin tietokantaan ja että kaikki näistä alkuperäpaikoista tulevat toimitukset on rekisteröitävä unionin tietokantaan. Samoin kaikki ryhmäsertifioinnin piiriin kuuluvat riippuvaiset varastot ja riippuvaiset keräyspaikat on kirjattava, jotta asianomainen materiaali voidaan jäljittää jokaiseen paikkaan, jossa sitä on varastoitu.

Vuonna 2022 noin 20 talouden toimijaa toteutti unionin tietokannan ensimmäiset pilottitestit. Sen jälkeen unionin tietokanta käynnistettiin virallisesti 16. tammikuuta 2023. Tavoitteena oli saada mukaan kaikki asianomaiset talouden toimijat, vapaaehtoiset kansainväliset ja kansalliset todentamisjärjestelmät sekä EU:n jäsenvaltiot. Myös jäsenvaltioiden kansalliset tietokannat voidaan yhdistää unionin tietokantaan. Käyttöönotto tapahtuu vaiheittain, ja siihen kuuluu kaikkien asiaankuuluvien käyttäjätietojen rekisteröinti. Talouden toimijoiden on toimitettava tiedot sertifioidusta laitoksesta ja aktiivinen vaatimustenmukaisuustodistus. Lisäksi vaaditaan kansallinen kaupparekisteritunnus (National Trade Register Identifier, NTR-tunnus) 52 sen varmistamiseksi, että kolmannet osapuolet voivat tunnistaa jokaisen talouden toimijan yksiselitteisesti. Komissio on myös luonut maaliskuussa 2023 verkkoon Wiki-sivun prosessin tueksi. Sivulla on taustatietoa unionin tietokannasta, asiaan liittyvää koulutusmateriaalia ja usein kysyttyjä kysymyksiä. 53  

Vapaaehtoisten järjestelmien tuella on 1. syyskuuta 2023 mennessä otettu mukaan noin 8 000 talouden toimijaa, kun kokonaismäärä on arviolta noin 12 000. Jäsenvaltiot ovat myös aloittaneet prosessin omalta osaltaan yksilöimällä järjestelmän institutionaaliset käyttäjät ja auttamalla niitä käytön aloittamisessa. Raaka-aineiden ja polttoaineiden alustava varastorekisteröinti on tarkoitus aloittaa, kun vähintään 80 prosenttia talouden toimijoista on aloittanut käytön. Rekisteröityjen varastojen olisi vastattava viimeisimmän ainetasejakson nettoainetasemäärää. Tämän jälkeen talouden toimijat voivat rekisteröidä ja hallinnoida saapuvan ja lähtevän materiaalin liiketoimiaan unionin tietokannassa. Liiketoimet on rekisteröitävä 72 tunnin kuluessa kaupantekopäivästä/lähetyksestä, ja niihin liittyvät kestävyystodistukset on päivitettävä ennen ainetasejakson päättymistä.

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta (EUVL L 328, 21.12.2018).

(2)

Eurostat: energiataseet 2021.

(3)

Eurostat: biomassan tarjonta – vuotuiset tiedot.

(4)

Eurostat: biomassan tarjonta – vuotuiset tiedot.

(5)

Eurostat: taulukko NRG_CB_RW.

(6)

Eurostat: taulukko NRG_CB_RW.

(7)

Ks. edellinen alaviite.

(8)

Eurostat: biomassan tarjonta – vuotuiset tiedot.

(9)

Bulgaria, Itävalta, Kreikka, Kypros, Portugali, Suomi, Tanska ja Tšekki.

(10)

Eurostat: taulukko NRG_BAL_C.

(11)

Eurostat: vuoden 2021 energiataseiden taulukko NRG_BAL_C.

(12)

Ks. edellinen alaviite.

(13)

Italia, Itävalta, Ruotsi, Suomi, Tanska, Tšekki ja Viro.

(14)

Eurostat: SHARES-tiedot.

(15)

Ks. edellinen alaviite.

(16)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(17)

Eurostat: Taulukko NRG_BAL_C. Vuo ”Lämmön bruttotuotanto” (täydentävä indikaattori). Tämä indikaattori sisältää seuraavat: Päätoimiset tuottajat – lämmön erillistuotanto + Päätoimiset tuottajat – sähkön ja lämmön yhteistuotanto + Omaan käyttöön tuottajat – lämmön erillistuotanto + Omaan käyttöön tuottajat – sähkön ja lämmön yhteistuotanto. Tuotekoodit: biodiesel [R5220P + R5220B], biokaasut [R5300], muut nestemäiset biopolttoaineet [R5290], primääriset kiinteät biopolttoaineet [R5110–5150_W6000RI] ja uusiutuva yhdyskuntajäte [W6210]. Energiataseiden tietojoukot (koodi: NRG_BAL_C). Huomaa, että tämä indikaattori edustaa ”Muuntotehon” arvoja. Lämmöntuotannossa tällä tarkoitetaan siis energiaa, joka saadaan biomassapolttoaineista ja bionesteistä muuntamisen jälkeen.

(18)

Eurostat: Taulukko NRG_BAL_C. Vuo ”Sähkön bruttotuotanto” (täydentävä indikaattori). Tämä indikaattori sisältää seuraavat: Päätoimiset tuottajat – sähkön erillistuotanto + Päätoimiset tuottajat – sähkön ja lämmön yhteistuotanto + Omaan käyttöön tuottajat – sähkön erillistuotanto + Omaan käyttöön tuottajat – sähkön ja lämmön yhteistuotanto. Tuotekoodit: biodiesel [R5220P + R5220B], biokaasut [R5300], muut nestemäiset biopolttoaineet [R5290], primääriset kiinteät biopolttoaineet [R5110–5150_W6000RI] ja uusiutuva yhdyskuntajäte [W6210]. Energiataseiden tietojoukot (koodi: NRG_BAL_C).

(19)

Bulgaria, Itävalta, Kreikka, Kypros, Portugali, Suomi, Tanska ja Tšekki.

(20)

Espanja, Kroatia, Liettua, Ruotsi ja Unkari.

(21)

Italia, Latvia, Malta, Ruotsi ja Slovakia.

(22)

Eurostat: biomassan tarjonta – vuotuiset tiedot.

(23)

Mustalipeä on selluteollisuuden sivutuote. Jokaisesta sellutonnista syntyy 7 tonnia mustalipeää sivutuotteena, mikä tarkoittaa, että sen määrä voi olla suuri, mutta sen energiatiheys on alhainen verrattuna sellun valmistukseen käytettävään alkuperäiseen puuhun.

(24)

 Eurostat: biomassan tarjonta – vuotuiset tiedot (NRG_CB_BM).

(25)

Ks. edellinen alaviite.

(26)

Lisätietoja puupellettien tuonnista on saatavilla Eurostatin tietojoukossa ”EU trade since 1988 by HS2-4-6 and CN8”.

(27)

Alankomaiden ja Tanskan todettiin olevan kaksi suurinta tuontimaata molemmissa tietojoukoissa. Eurostatin mukaan puupelletin vuoden 2021 kokonaistuonnista 34 prosenttia suuntautui Alankomaihin, 15 prosenttia Tanskaan, 12 prosenttia Belgiaan ja 8 prosenttia Latviaan.

(28)

On huomattava, että ilmoitetut tiedot koskevat EU:hun tuotujen puupellettien kokonaismäärää, eivät ainoastaan energiantuotantoa varten tuotuja puupellettejä.

(29)

Alankomaat, Belgia, Portugali ja Ruotsi.

(30)

Euroopan komissio (2023): Union Bioenergy Sustainability Report – Study to support reporting under Article 35 of Regulation (EU) 2018/1999 (luonnos), julkaistaan myöhemmin.

(31)

  https://ec.europa.eu/atwork/applying-eu-law/infringements-proceedings/infringement_decisions/  

(32)

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous.

(33)

  https://unfccc.int/NDCREG  

(34)

 Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Itävalta, Kroatia, Liettua, Portugali, Ruotsi, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki ja Viro.

(35)

COM(2022) 230 final.

(36)

Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Portugali, Ranska, Romania, Ruotsi, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Unkari ja Viro.

(37)

Espanja, Italia, Portugali, Ranska, Ruotsi, Slovakia ja Tanska.

(38)

Espanja, Italia, Itävalta, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Puola, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Tanska ja Unkari.

(39)

Latvia, Liettua, Luxemburg, Puola ja Tanska.

(40)

Vain Espanja, Irlanti, Italia, Luxemburg ja Tanska raportoivat liitteen IX mukaisten biopolttoaineiden määrät yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan.

(41)

Lähde: Eurostatin SHARES-tietokanta.

(42)

Ks. edellinen alaviite.

(43)

Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Italia, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Slovakia ja Suomi.

(44)

Euroopan komissio (2023): Union Bioenergy Sustainability Report – Study to support reporting under Article 35 of Regulation (EU) 2018/1999 (luonnos), julkaistaan myöhemmin.

(45)

Alankomaat, Puola, Ranska, Ruotsi ja Suomi.

(46)

Bulgaria, Italia, Puola, Romania, Slovakia ja Suomi.

(47)

Alankomaat, Espanja ja Ruotsi.

(48)

  https://iluc.guidehouse.com/  

(49)

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/996, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2022, kestävyyskriteerien, kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä koskevien kriteerien todentamista koskevista säännöistä (EUVL L 168, 27.6.2022, s. 1).

(50)

  https://guidehouse.com/case-studies/energy/2021/biofuels-with-indirect-land-use-change-risk  

(51)

Lisätiedot ja tunnustamispäätökset ovat saatavilla seuraavalla sivustolla: https://energy.ec.europa.eu/topics/renewable-energy/bioenergy/voluntary-schemes_en  

(52)

NTR-tunnus on maakohtainen. Se voi olla alv-numero, kaupparekisterinumero tai vastaava.

(53)

  https://wikis.ec.europa.eu/display/UDBBIS/Union+Database+for+Biofuels+-+Public+wiki  

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 24.10.2023

COM(2023) 650 final

Kertomus asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamisesta ja lähes nollaenergiarakennuksista

LIITE

asiakirjaan

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle

Energiaunionin tilaa koskeva katsaus 2023























(Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti)

{SWD(2023) 646 final}

1.Johdanto ja tausta

Rakennusala on keskeisessä asemassa EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevassa pitkän aikavälin strategiassa sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman muiden tavoitteiden, kuten päästöttömyyden ja resurssitehokkuuden, saavuttamisessa. EU:n rakennuskannan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävät tärkeimmät keinot on suunniteltu rakennusten energiatehokkuusdirektiivin 2010/31/EU mukaisesti, ja niissä keskitytään kustannusoptimaalisten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten asettamiseen, erittäin energiatehokkaiden rakennusten edistämiseen ja pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden kehittämiseen energiatehokkuusinvestointien käynnistämiseksi rakennusalalle.

Vuodesta 2021 alkaen kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergiarakennuksia. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä annetaan laaja lähes nollaenergiarakennusten määritelmä, jossa energiatehokkuus ja uusiutuva energia yhdistetään kustannusoptimaalisen kehyksen avulla. Lisäksi lähes nollaenergiarakennusten indikaattorit vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa, ja niissä otetaan huomioon kansalliset, alueelliset tai paikalliset olosuhteet. Euroopan komission Yhteinen tutkimuskeskus (JRC) arvioi lähes nollaenergiarakennusten määritelmien tilannetta jäsenvaltioissa sekä viimeisimpiä päivityksiä, jotka liittyvät määritelmään, sen täytäntöönpanoon ja käytössä olevien nollaenergiarakennusten määritelmien yhteisiin piirteisiin ja tärkeimpiin eroihin.

Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot laativat pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamiseksi. Strategioihin on sisällyttävä etenemissuunnitelmat, joissa ilmoitetaan ohjeelliset välitavoitteet vuosiksi 2030, 2040 ja 2050, mitattavissa olevat indikaattorit, odotetut energiansäästöt ja energiaperuskorjausten laajemmat hyödyt. Strategioihin on sisällytettävä myös vankka rahoituskomponentti. JRC on arvioinut, ovatko pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat rakennusten energiatehokkuusdirektiivin vaatimusten mukaisia.

Yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevan raportoinnin 1 puitteissa jäsenvaltioiden tehtävänä on päivittää kahden vuoden välein muun muassa asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten pitkän aikavälin peruskorjausstrategian tavoitteet, välitavoitteet ja edistymisen indikaattorit. Lähes nollaenergiarakennuksia koskevat päivitykset sisältyvät myös yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevassa edistymisraportissa toimitettaviin tietoihin. Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet tietoja yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevassa edistymisraportissaan 2 , raportoitujen tietojen kattavuus vaikuttaa olevan keskimäärin rajallinen useimmissa rakennuksiin liittyvissä aiheissa ja indikaattoreissa.

Tämä kertomus, joka perustuu JRC:n 3 ensimmäisistä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevista edistymisraporteista saatujen tietojen arviointiin ja muihin saatavilla oleviin lähteisiin, täyttää hallintoasetuksen (EU) 2018/1999 35 artiklassa säädetyn velvoitteen, jonka mukaan komission on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle osana energiaunionin tilaa koskevaa katsausta seuraavat tiedot:

–joka toinen vuosi kertomus yleisestä edistymisestä sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamisessa niiden pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa esitettyjen etenemissuunnitelmien mukaisesti, jotka kunkin jäsenvaltion on laadittava direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti

–joka neljäs vuosi kertomus yleisestä edistymisestä sen osalta, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet lähes nollaenergiarakennusten lukumäärän kasvattamisessa, direktiivin 2010/31/EU 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Kertomuksessa esitetään myös tilannekatsaus vuosien 2022–2024 ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevan työsuunnitelman täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä, sillä komission on määrä tiedottaa asiasta vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2.Tärkeimmät havainnot yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien rakennuksiin liittyvistä osatekijöistä

Vuoden 2023 yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeva edistymisraportointi oli ensimmäinen laatuaan, ja sillä seurattiin myös vuoden 2020 kansallisten pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden täytäntöönpanoa ja edistymistä. Siihen sisältyi joukko indikaattoreita ja välitavoitteita, joista jäsenvaltioiden oli raportoitava (enimmäkseen muita kuin pakollisia) ja jotka kuvasivat EU:n rakennuskannan tilaa ja kehitystä. Tärkeimmät rakennuksiin liittyvät indikaattorit ja tiedot, joista jäsenvaltioita pyydettiin raportoimaan, liittyivät energiankulutukseen, kasvihuonekaasupäästöihin, peruskorjausasteeseen ja lähes nollaenergiarakennusten määrään. 4  

Raportoitujen tietojen kattavuus vaikuttaa keskimäärin olevan rajallinen useimmissa rakennuksiin liittyvissä aiheissa ja indikaattoreissa lukuun ottamatta ainoaa pakollista kenttää, joka koskee rakennusten osuutta unionin yleisestä energiatehokkuustavoitteesta. Sen vuoksi on, erityisesti aggregoidulla tasolla, vaikeaa arvioida

–jäsenvaltioiden edistymistä tavoitteidensa saavuttamisessa ja

–EU:n rakennuskannan kehityspolkua hiilineutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä ottaen huomioon myös 55-valmiuspaketissa asetetut, entistä kunnianhimoisemmat välitavoitteet.

Tämä tilanne korostaa tarvetta parantaa vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden täytäntöönpanon ja edistymisen seurantaa, kuten esimerkiksi rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudelleenlaatimista koskevassa ehdotuksessa 5 esitetään.

Monimutkaisuutta lisää se, että joidenkin indikaattoreiden (esimerkiksi energiatehokkuudeltaan heikoimmat rakennukset ja peruskorjausasteet) määritelmät ja/tai viitevuodet vaihtelevat. Tämä todettiin jo vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden arvioinnin yhteydessä.

Yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissa toimitettujen tietojen perusteella voidaan tehdä seuraavat alustavat havainnot:

–Energiankäyttö: Raportoinnin taso on yleensä alhainen erityisesti primäärienergian osalta. Yleisesti ottaen rakennuskannan energiankulutus on kasvanut vuosien 2020 ja 2021 välisenä aikana useimmissa niistä 13 jäsenvaltiosta, jotka raportoivat tästä osa-alueesta (joissakin maissa on sektorikohtaisia poikkeuksia). Tämä saattaa johtua siitä, että vuonna 2021 oli liian aikaista mitata pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden täytäntöönpanon konkreettisia vaikutuksia.

–Kasvihuonekaasupäästöt: Rakennusten päästöjä koskevat luvut ovat suhteellisen puutteellisia ja hajanaisia. Kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat keskimäärin vuosina 2020 ja 2021 (niissä 11 jäsenvaltiossa, jotka ovat toimittaneet joitakin tietoja). Lisäksi useat maat ovat edistyneet jonkin verran kohti vuoden 2030 päästötavoitteitaan.

–Peruskorjaukset: Rakennusten lukumäärää, pinta-alaa tai peruskorjausastetta koskevat tiedot ovat hyvin puutteellisia ja hajanaisia eri jäsenvaltioissa, vaikka peruskorjaukset ovat tärkeitä rakennuskannan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Vain kahdeksan jäsenvaltiota on toimittanut riittävät peruskorjauksia koskevat tiedot, ja näissä jäsenvaltioissa on edistytty jonkin verran kansallisissa pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa asetettujen rakennusten vuoden 2030 peruskorjaustavoitteiden saavuttamisessa: joissakin jäsenvaltioissa raportoitu edistyminen ei vaikuta riittävän tavoitteiden saavuttamiseen, mutta joissakin se on tyydyttävää.

–Osallistuminen maailmanlaajuisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen: Tämä on ainoa rakennuksia koskeva pakollinen osa yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevassa edistymisraportissa, ja sen vuoksi raportointiaste on korkein (lähes 100 % raportoineista jäsenvaltioista). Tämä vaatimus voidaan täyttää kuvailevilla ja/tai määrällisillä tiedoilla, ja vastaukset osoittavat, että jäsenvaltioiden tulkinnat vaihtelevat. Lisäksi joissakin tapauksissa vastauksissa ei viitata tiettyihin välitavoitteisiin tai tavoitteisiin, mikä jättää tilaa parannuksille.

–Välitavoitteet ja indikaattorit: Yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskeva edistymisraportti antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden asettaa erityisiä välitavoitteita ja tavoitteita vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden tavoitteidensa päivittämiseksi. Monet jäsenvaltiot käyttivät tätä mahdollisuutta ja asettivat tavoitteita, jotka liittyvät joko rakennuskannan parantamiseen, energiankulutukseen tai kasvihuonekaasupäästöihin. Suurin osa tavoitteista on asetettu vuodeksi 2030. Tätä olisi arvioitava yhdessä vuonna 2023 laaditun kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman päivitysluonnoksen kanssa.

Lähes nollaenergiarakennusten osalta:

–Kesäkuuhun 2023 mennessä kaikilla mailla oli uusille rakennuksille lähes nollaenergiarakennuksen määritelmä, jolla rakennusten energiatehokkuusdirektiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Useimmilla jäsenvaltioilla on myös erityinen määritelmä lähes nollaenergiarakennukseksi kunnostamiselle.

–Kansallisten määritelmien perusteella arvioitiin uusiutumattoman primäärienergian kysyntänä (kWh/m2/vuosi) ilmaistu lähes nollaenergiarakennuksen energiatehokkuus jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla laskettu keskiarvo. Uusien omakotitalojen keskimääräinen uusiutumattoman primäärienergian kysyntä vaihtelee. Se on alimmillaan 15 kWh/m2 vuodessa ja ylimmillään 95 kWh/m2 vuodessa. EU:n keskiarvo on 52 kWh/m2 vuodessa.

–Useimmissa tapauksissa uusien lähes nollaenergiarakennusten vaatimukset ovat tiukemmat kuin peruskorjattujen lähes nollaenergiarakennusten vaatimukset. Uusien lähes nollaenergiarakennusten uusiutumattoman primäärienergian kysyntä on keskimäärin noin 30 prosenttia pienempi kuin peruskorjattujen rakennusten. Useilla jäsenvaltioilla on samat vaatimukset uusille ja peruskorjatuille lähes nollaenergiarakennuksille.

–Edistymisestä lähes nollaenergiarakennuksia koskevissa tavoitteissa raportoi 16 maata, mutta niiden tietoja ei ole yleensä jaoteltu kattavasti. Vuosien 2021 ja 2022 tietoja on mahdollista verrata 12 jäsenvaltion osalta, ja kuudessa näistä jäsenvaltioista lähes nollaenergiarakennusten kokonaismäärä yli kaksinkertaistui tarkastelujaksolla. 6 Lähes nollaenergiarakennusten kokonaismäärä, joka saadaan laskemalla yhteen niiden maiden tiedot, jotka raportoivat molemmilta vuosilta, kasvoi 12 prosenttia vuodesta 2021 vuoteen 2022.

Edellä esitettyjen tärkeimpien havaintojen lisäksi ensimmäisessä yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevassa raportoinnissa korostettiin tarvetta parantaa rakennuskannan kehityksen seurantaa jäsenvaltioissa sekä yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa indikaattoreita ja määritelmiä. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistusehdotuksessa 7 säädetään tältä osin, että pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden olisi kehityttävä kansallisiksi rakennusten perusparannussuunnitelmiksi, joilla tarjotaan etenemissuunnitelma erittäin energiatehokkaan ja hiilivapaaksi saatetun rakennuskannan aikaansaamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Niiden uskotaan parantavan suunnittelun ja raportoinnin puitteita ja yhdenmukaistavan niitä entisestään vertailukelpoisuuden ja korkeamman aggregointitason varmistamiseksi. Tarkistetulla rakennusten energiatehokkuusdirektiivillä tarjotaan erityisesti yhteinen malli rakennusten perusparannussuunnitelmille sekä pakollisten ja vapaaehtoisten indikaattoreiden selkeämpi määritelmä. Tämä helpottaisi tietojen esittämistä. Lisäksi seurantakehystä vahvistetaan ottamalla käyttöön komission toteuttama rakennusten perusparannussuunnitelmien arviointi ja antamalla suosituksia osana kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevaa prosessia. Rakennusten perusparannussuunnitelmien täytäntöönpanon edistymisestä raportoidaan edelleen osana hallintoasetuksen mukaista kahden vuoden välein toimitettavaa yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevaa edistymisraporttia, jota olisi edelleen vahvistettava ja yhdenmukaistettava rakennusten perusparannussuunnitelmien kehityksen kanssa.

Rakennuskannan seurantakeskuksen perusteellisella uudistamisella ja ajantasaistamisella vuonna 2023 8 pyritään antamaan lisäpanos tähän suuntaan, esimerkiksi indikaattoreiden yhdenmukaistamiseksi ja rakennuskannan edistymisen seuraamiseksi. Lisäksi rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistusehdotukseen sisältyy säännöksiä, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on perustettava rakennusten energiatehokkuutta koskevia kansallisia tietokantoja ja siirrettävä niiden tiedot vuosittain rakennuskannan seurantakeskukselle.

3.Vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden arviointi

Kansalliset pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat ovat keskeisiä politiikka- ja suunnitteluvälineitä, joiden tarkoituksena on tukea siirtymistä kohti erittäin tehokasta ja hiilivapaaksi saatettua rakennuskantaa vuoteen 2050 mennessä. Muutetun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin 9 voimaantulo vuonna 2018 merkitsi sitä, että pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita koskevat säännökset, jotka olivat aiemmin energiatehokkuusdirektiivin 4 artiklassa, siirrettiin muutetun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uuteen 2 a artiklaan. Säännöksiä vahvistettiin myös useilla lisävaatimuksilla. Toimitettujen vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden arvioinnissa 10 todettiin, että raportoinnin laadun taso on yleisesti ottaen noussut, vaikka parantamisen varaa havaittiin olevan.

Jäsenvaltiot toimittivat kohtuullisen yksityiskohtaisen kuvauksen rakennuskannastaan, ja kaikki strategiat arvioitiin täysin vaatimustenmukaisiksi tämän kohdan osalta. Pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden ja aiempien (energiatehokkuusdirektiivin mukaisten) strategioiden välillä havaitut parannukset korostavat sellaisen yhtenäisemmän lähestymistavan tarvetta ja tärkeyttä, jossa olisi yhdistettävä yhdenmukaistetut mallit ja vahvistetut suuntaviivat. Kokemukset vuoden 2020 tavoiteraporteista, joissa kaikki EU:n jäsenvaltiot kahta lukuun ottamatta käyttivät vakiomallia ja sähköistä alustatoimitusta, osoittivat, että on mahdollista siirtyä kaikkia hyödyttäviin ratkaisuihin. Näin jäsenvaltioiden raportointitaakka vähenee ja samalla vahvistetaan vertailukelpoisuutta ja jäsenneltyä lähestymistapaa, mikä auttaa tehokkaampien poliittisten toimien määrittelyssä. Valtaosa vuoden 2020 strategioista sisältää hyvän yleiskatsauksen kaikkiin julkisiin rakennuksiin kohdistuvista politiikoista ja pitkän aikavälin vision, jossa tähdätään rakennuskannan hiilivapaaksi saattamiseen vuoteen 2050 mennessä, sekä erityisiä rakennuskannan välitavoitteita. Useimmat pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat sisältävät välitavoitteita vuosiksi 2030 ja 2050 mutta eivät aina vuodeksi 2040.

Kuten perusparannusaaltoa koskevassa tiedonannossa todetaan, energiaköyhyyden vähentäminen ja energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten perusparantaminen on yksi niistä aloista, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jäsenvaltiot vaikuttavat tunnustaneen energiaköyhyyden lieventämisen ja energiaköyhien kotitalouksien tukemisen tärkeyden. Yleisesti ottaen ehdotetut toimet ja toimenpiteet vaikuttavat riittäviltä. 11 Yhtä lukuun ottamatta kaikkiin vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioihin sisältyy erityisiä toimenpiteitä energiaköyhyyden torjumiseksi. Useimmat maat ovat määritelleet energiatehokkuudeltaan heikoimmat rakennukset käyttäen erilaisia lähestymistapoja (esimerkiksi energialuokka, ikä ja kulutus). Vuoden 2023 yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevassa edistymisraportissa 20 jäsenvaltiota mainitsi, että vähintään yksi niiden poliittisista toimenpiteistä tai toimenpideryhmistä joko edistää energiaköyhyyden lievittämistä muiden tavoitteiden ohella (esimerkiksi rakennusten perusparannusohjelmat) tai on kokonaan omistettu energiaköyhyyden lievittämiselle (yhteensä 42). Erityinen energiaköyhyyttä käsittelevä jakso, jossa raportoidaan toimenpiteistä, indikaattoreista ja määritelmistä, on komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, joka liittyy vuoden 2023 energiaunionin tilaa koskevan katsauksen arviointiin edistymisestä energiaunionin ja ilmastotoimien tavoitteiden saavuttamisessa.

Kaikissa vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa on erityinen jakso odotetuista energiansäästöistä ja laajemmista hyödyistä 12 , kuten terveyteen, sisäilman laatuun ja myönteisiin taloudellisiin vaikutuksiin liittyvistä hyödyistä. Puolessa tapauksista jäsenvaltiot eivät kuitenkaan toimittaneet määrällistä arviota näistä mahdollisista hyödyistä. 13

Vahvojen pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden odotetaan kiihdyttävän kustannustehokasta peruskorjausta niiden olemassa olevien rakennusten osalta, joiden kunnostustaso on tällä hetkellä alhainen, ja varmistavan pitkälle menevien peruskorjausten lisääntymisen. Loppuhuomautuksena voidaan kuitenkin todeta, että pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden kunnianhimon taso ei aina vastaa vuoden 2050 hiilestä irtautumista koskevia tavoitteita. 14

3.1.Energiansäästötavoitteet

Taulukossa 1 esitetään EU:n rakennuskannan energiankulutuksen ohjeelliset tavoitteet vuosiksi 2030, 2040 ja 2050 sekä (jäsenvaltioiden pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden etenemissuunnitelmissa raportoimat) energiansäästöt viitevuoteen verrattuna. Johdonmukaisuuden vuoksi kaikki mittayksiköt on muunnettu öljyekvivalenttikilotonneiksi (ktoe).

Taulukko 1. Rakennusten energiankulutus- ja säästötavoitteet vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa (lähde: jäsenvaltioiden raportoimiin tietoihin perustuva JRC:n selvitys, 2022)

Huomautukset: ELK = energian loppukulutus, PEK = primäärienergian kulutus. Belgia – Flanderi: välitavoitteet vain asuinrakennusten osalta, Saksa: välitavoite primäärienergian kulutuksen osalta, Tanska: ohjeelliset välitavoitteet määritetään ilmastoa koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä, Kreikka: keskimääräiset vähennysarvot vuosiksi 2040 ja 2050, Suomi: bruttolämmitystarvetta kuvaavat arvot, Unkari: vuoden 2030 välitavoite asuinrakennusten (3 917 ktoe) ja julkisten rakennusten (764 ktoe) osalta mutta vuosien 2040 ja 2050 välitavoitteet vain julkisten rakennusten osalta, Irlanti: kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman tavoitteet: primäärienergian kulutuksen säästöt asuntosektorilla: 2020: 8,44 TWh; 2030: 23,7 TWh, Italia: oma laskelma vuoden 2030 välitavoitteesta perustuen vuotuiseen säästöasteeseen, Liettua: välitavoitteet primäärienergian kulutuksen osalta, Latvia: vuoden 2030 välitavoite kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta, Malta: välitavoitteet vain asuinrakennusten osalta, Portugali: välitavoitteet primäärienergian kulutuksen osalta, Ruotsi: välitavoitteet koskevat ostettua lämpöä ja sähköä kerrostaloille, kouluille ja toimistoille.

3.2.Kasvihuonekaasupäästötavoitteet

Taulukossa 2 esitetään yhteenveto jäsenvaltioiden vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa ilmoittamista kasvihuonekaasupäästötavoitteista vuosiksi 2030, 2040 ja 2050. Johdonmukaisuuden vuoksi kaikki mittayksiköt on muunnettu miljooniksi hiilidioksidiekvivalenttitonneiksi (Mt CO2-ekv.). Useimmat maat toimittivat rakennusten hiilidioksidipäästöjen tai hiilidioksidiekvivalenttipäästöjen absoluuttiset arvot vuosiksi 2030, 2040 ja 2050, mukaan luettuna prosentuaalisten vähennysten arvioinnissa käytetty päästöjen viitearvo. Viitevuosi vaihtelee vuosien 1990 ja 2020 välillä, ja useimmat maat käyttävät viitevuotena vuotta 2020. Kaikki maat eivät toimittaneet kaikkia päästöjen välitavoitteitaan.

Taulukko 2. Rakennusten kasvihuonekaasupäästö- ja vähennystavoitteet vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa (lähde: jäsenvaltioiden raportoimiin tietoihin perustuva JRC:n selvitys, 2022)

Huomautukset: Italia: vuoden 2050 välitavoite koskee muita kuin asuinrakennuksia (asuinrakennukset ovat hiilineutraaleja), Luxemburg: välitavoitteet vain asuinrakennusten osalta, Latvia: vuoden 2030 välitavoite laskettu strategiassa esitettyjen tietojen perusteella, Ruotsi: suorat kasvihuonekaasupäästöt ovat vähäiset, koska pääasiallinen lämmityslähde on lämpöenergia ja sähkö; fossiilisista polttoaineista luovutaan kokonaan vuoteen 2045 mennessä.

Yleisesti ottaen kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet vaikuttavat kunnianhimoisilta kaikkialla EU:ssa. Espanja, Italia, Kreikka ja Liettua pyrkivät vuoteen 2050 mennessä täysin hiilivapaaksi saatettuun rakennuskantaan, ja Ruotsi pyrkii samaan tavoitteeseen vuoteen 2045 mennessä. Flanderin alueen tavoitteena on julkisten rakennusten päästöttömyys vuoteen 2050 mennessä. Myös Alankomaat, Ranska, Suomi ja Unkari pyrkivät merkittäviin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin (yli 90 % vuoteen 2050 mennessä viitevuosiin verrattuna).

3.3.Peruskorjaustavoitteet

Taulukossa 3 esitetään yhteenveto rakennuskannan vuosien 2030, 2040 ja 2050 peruskorjaustavoitteista, jotka jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa.

Taulukko 3. Toteutetut ja suunnitellut rakennusten energiaperuskorjaukset, jotka on ilmoitettu vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa (lähde: jäsenvaltioiden raportoimiin tietoihin perustuva JRC:n selvitys, 2022)

Huomautukset: Itävalta: energiasäästö- ja päästövähennystavoitteiden arvioinnissa käytetty 1,5 prosentin vuotuista peruskorjausastetta; strategiassa mainitaan kuitenkin vuosien 2020–2024 lainsäädäntöohjelma, jossa muun muassa nostetaan peruskorjausaste 3 prosenttiin, Belgia – Flanderi: 1,1 prosentin vuotuinen asuinrakennusten pitkälle menevien peruskorjausten peruskorjausaste vuosina 2025–2050, Kypros: 1 prosentin vuotuinen peruskorjausaste, joka otettiin huomioon realistisissa skenaarioissa, joita käytettiin energiasäästöjen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten arvioinnissa; jotta rakennuskanta voitaisiin saattaa täysin hiilivapaaksi vuoteen 2050 mennessä, peruskorjausaste olisi kolminkertaistettava, Tšekki: vuotuiset peruskorjausasteet ja kumulatiivinen peruskorjaus perustuen rakennuskannan optimaaliseen kehitysskenaarioon vuoteen 2050 mennessä, Kreikka: ainoastaan rakennusten vaippojen kunnostuksen välitavoite; energiajärjestelmien kunnostuksen välitavoitteet esitetään pitkän aikavälin peruskorjausstrategiassa, Suomi: keskimääräinen välitavoite kaikissa rakennustyypeissä, jotka kuuluvat energialuokkaan C tai sitä korkeampaan luokkaan; vuoteen 2050 mennessä Suomen rakennuskannasta on jäljellä vain 70 prosenttia, kun tyhjillään olevat rakennukset poistetaan, Irlanti: peruskorjaus energialuokkaan B2 tai kustannusoptimaaliseen vastineeseen tai hiilidioksidiekvivalenttiin, Liettua: vuoden 2020 indikaattori sisältää kaikki uudet ja peruskorjatut rakennukset, joiden energialuokka on vähintään B; tavoitteisiin sisältyvät vuodesta 2021 alkaen kunnostettavat rakennukset, Puola: vuosien 2021 ja 2050 välisenä aikana arvioidaan tehtävän 4,7 miljoonaa pitkälle menevää energiaremonttia, Ruotsi: kymmenen vuoden välein energialuokkaan A–C kuuluvien rakennusten osuuden olisi oltava suurempi kuin edellisenä viitevuotena ja energialuokkaan E–F kuuluvien rakennusten osuuden pienempi kuin edellisenä viitevuotena, Slovenia: lisäksi annetaan välitavoitteet peruskorjattujen muiden kuin asuinrakennusten osuudelle rakennustyypeittäin ja peruskorjaustyypeittäin (osittainen tai kokonaisvaltainen), Slovakia: pitkälle menevien ja lähes nollaenergiarakennusten peruskorjausten osuus kasvaa 5 prosentista (2020) 50 prosenttiin (2050), kun taas kevyiden peruskorjausten osuus vähenee 50 prosentista (2020) 10 prosenttiin (2050).

Kuten havaittiin, peruskorjausten tavoiteindikaattoreita ei ole yhdenmukaistettu kaikkialla EU:ssa. Huomattava osa maista/alueista (14) ilmoitti absoluuttiset arvot peruskorjattujen rakennusten/asuntojen lukumäärälle tai peruskorjatulle pinta-alalle (neliömetreinä), kun taas 13 maata/aluetta ilmaisi peruskorjaustavoitteet vuotuisena peruskorjausasteena. Lisäksi kolme jäsenvaltiota toimitti ainoastaan peruskorjattujen rakennusten kumulatiivisen osuuden.

Useimmat maat/alueet (19) kattoivat sekä asuinrakennukset että muut kuin asuinrakennukset. Joissakin maissa / joillakin alueilla keskityttiin kuitenkin vain asuntoihin (Malta, Flanderi, Alankomaat, Saksa, Espanja, Luxemburg ja Slovakia) tai muiden kuin asuntojen tiettyihin osiin, kuten liikerakennuksiin (Irlanti) tai julkisiin rakennuksiin (Tšekki, Unkari ja Latvia).

Seuraaviksi vuosikymmeniksi suunniteltu vuosittainen peruskorjausaste vaihtelee alimmillaan 1 prosentista 6 prosenttiin. Useimmat maat pyrkivät kuitenkin lisäämään vuotuista peruskorjausastetta keskimäärin 1,5 prosentista 3 prosenttiin. 15

Erilaiset lähestymistavat peruskorjaustavoitteiden määrittelyssä vaikeuttavat peruskorjaustavoitteiden vertailua eri puolilla EU:ta ja kokonaisperuskorjaustavoitteen arviointia. Pelkästään taulukossa 3 esitettyjen tietojen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että peruskorjaustavoitteet vaihtelevat huomattavasti eri puolilla EU:ta. Jotkin maat pyrkivät peruskorjaamaan koko rakennuskantansa vuoteen 2050 mennessä, kun taas toiset maat aikovat peruskorjata alle puolet rakennuskannastaan vuoteen 2050 mennessä. Energiaperuskorjauksen vaikutus riippuu myös voimakkaasti peruskorjauksen perusteellisuudesta, joka useimmissa tapauksissa on epäselvä.

4.Rakennusten pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden edistyminen vuoden 2023 yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissa

Yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihin sisältyy erityisiä raportointitaulukoita, jotka koskevat kansallisen asuinrakennuskannan ja muiden kuin asuinrakennusten kannan peruskorjausta koskevan pitkän aikavälin strategian välitavoitteita ja edistymisen indikaattoreita (täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/2299 liitteessä IV olevat taulukot 2–5).

Tämä jakso perustuu ennen 12. syyskuuta 2023 toimitettuihin yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihin, integrointeihin ja päivityksiin. Tähän päivään mennessä 26 jäsenvaltiota toimitti täydellisen yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevan edistymisraportin (eli yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevan edistymisraportin, joka sisältää kaikki tietovuot 16 ), kun taas yhden jäsenvaltion (Romania) osalta tietovuota 2 ei ole vielä vastaanotettu. Toimitusprosessi oli joissakin tapauksissa hajanainen ja niveltynyt siten, että jäsenvaltiot julkaisivat erilaisia tietovoita, integrointeja ja eritelmiä tarvittaessa.

Yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevan edistymisraportin raportointimallin mukaisesti tällä alalla kerätyt tiedot on ryhmitelty 11 indikaattoriin, jotka on jaoteltu seitsemään pääaiheeseen. Taulukossa 4 esitetään yhteenveto aiheista ja indikaattoreista sekä yleiskatsaus raportoinnin kattavuudesta kunkin osalta.

Taulukko 4. Yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevan edistymisraportoinnin täydellisyys pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden alalla (lähde: vuoden 2023 yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihin perustuva JRC:n selvitys)

Huomautukset: Pjs = pakollinen, jos saatavilla; P = pakollinen.

Vaikka osaindikaattoreissa on joitakin merkittäviä eroja (esimerkiksi asuinrakennuskanta vs. muiden kuin asuinrakennusten kanta tai se, että vuoden 2020 merkinnät ovat täydellisempiä kuin vuoden 2021 merkinnät), keskimäärin tietojen täydellisyys vaikuttaa olevan ongelma useimpien aiheiden ja indikaattoreiden osalta. Ainoa aihe, josta lähes kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat tietoja, on unionin tavoitteen edistäminen, ja tämä on myös ainoa pakollinen kenttä. Kaikkien muiden kenttien, jotka on merkitty merkinnällä ”pakollinen, jos saatavilla”, kattavuus on yleisesti ottaen alhainen (joissakin tapauksissa alle 3 %), ja se on suurimmillaan välitavoitteiden indikaattoreissa, joiden osalta on ilmoitettu tietoja lähes 63 prosentissa kentistä. Rakennuskantaa koskevien tietojen osalta kattavuus on lähes 40 prosenttia ja lähes nollaenergiarakennusten osalta hieman yli 30 prosenttia, kun taas peruskorjauksista on yleisesti ottaen raportoitu puutteellisesti, sillä ainoastaan 3,2 prosenttia tiedoista on raportoitu.

4.1.Rakennuskanta

Asuinrakennukset

Jäsenvaltiot ilmoittivat rakennuskantaa koskevat tiedot eriasteisesti: asuinrakennuksia koskevat tiedot ovat kattavimmat, ja 20 jäsenvaltiota ilmoitti rakennusten lukumäärää koskevat tiedot vuodelta 2020 ja 17 jäsenvaltiota vuodelta 2021. Pinta-alan osalta 21 jäsenvaltiota toimitti tietoja vuodelta 2020 ja 12 jäsenvaltiota vuodelta 2021. Kaiken kaikkiaan niistä maista, jotka toimittivat yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevat edistymisraporttinsa, ainoastaan kaksi ei ilmoittanut mitään tietoja asuinrakennuskannastaan.

Taulukko 5. Asuinrakennusten rakennuskanta (lähde: vuoden 2023 yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeva edistymisraportointi, JRC, 2023)

Huomautukset: energiatehokkuudeltaan heikoimmat (%) ja vuosien 2020–2021 muutos ovat laskettuja arvoja (jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet niitä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissa); EU-rivi (laskettu) tarkoittaa ilmoitettujen tietojen summaa tai laskettujen prosenttiosuuksien keskiarvoa.

Rakennusten määrä ei muuttunut merkittävästi tarkasteltavina vuosina, ja suurin kasvu tapahtui Maltassa (4,8 %). Rakennuskanta kasvoi keskimäärin 1 prosentin, kun taas energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten määrä väheni lähes 1 prosentilla. Jälkimmäisessä segmentissä vaihtelu oli kuitenkin suurempaa: muutos vaihteli +9,6 prosentista (Ruotsi) –9,4 prosenttiin (Suomi). Useimmat asuinrakennuksia koskevat tiedot toimittaneista maista ilmoitti rakennusten lukumäärän lisäksi pinta-aloja koskevat tiedot, lukuun ottamatta Itävaltaa ja Sloveniaa (raportoitu ainoastaan pinta-ala) sekä Espanjaa ja Latviaa (raportoitu ainoastaan rakennusten lukumäärä, jonka prosentuaalinen kasvu vuosina 2020–2021 oli 0,3 % Espanjassa ja 0,4 % Latviassa). Myös pinta-alan osalta lähes kaikkien jäsenvaltioiden rakennuskanta kasvoi hieman (keskimäärin 3 %) lukuun ottamatta Bulgariaa, jossa kasvu oli yli 18 prosenttia yhden vuoden aikana.

Energiatehokkuudeltaan heikoimpia rakennuksia koskevien kenttien tiedot ovat yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissa yleisesti ottaen vähemmän täydellisiä. Asuinrakennusten osalta yhdeksän maata ilmoitti energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennustensa määrän vuodelle 2020 ja vain kuusi vuodelle 2021 (pinta-alaa koskevat luvut ovat pienempiä). Energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten osuus raportoidusta rakennuskannasta on keskimäärin 33–43 prosenttia pinta-alana, mutta jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja: suurimmat osuudet ovat Italiassa ja Liettuassa (74 % ja 62 % vuonna 2020), kun taas Suomessa (6 %) ja Ruotsissa (5 %) osuus on vähäinen.

Jäsenvaltiot käyttävät erilaisia lähestymistapoja – energialuokka, ikä ja energiankulutus – energiatehokkuudeltaan heikoimman rakennuskantansa määrittelyssä, kuten rakennusten viimeisimpien pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden analyysi on osoittanut. Energialuokan osalta (jonka ovat valinneet seitsemän maata sekä Flanderin ja Vallonian alueet Belgiassa) energiamerkinnän kynnysarvo vaihteli energiamerkinnästä G (Saksa) energiamerkintään C (Kroatian rannikkoalueet). Eri puolilla EU:ta käytettyjä merkintöjä on vaikea vertailla keskenään, sillä metodologiset lähestymistavat ovat hyvin erilaisia eri maissa. Merkittäviä eroja on havaittavissa myös niissä tapauksissa, joissa heikoin energiatehokkuus oli sidoksissa rakennuksen ikään: Virossa ja Romaniassa raja-arvoksi on asetettu vuosi 2000, kun taas Ruotsissa energiatehokkuudeltaan heikoimmiksi on katsottu vuosina 1945–1975 rakennetut rakennukset. Kuusi maata on määritellyt energiatehokkuudeltaan heikoimmat primääri- tai loppuenergiankulutuksen (kWh/m2) mukaan, kun taas 12 muun maan (Brysselin alue mukaan luettuna) osalta ei ole tietoja.

Määritelmän epäyhtenäisyys johtaa siihen, että kansallisen rakennuskannan energiatehokkuudeltaan heikoimman osan osuuksien vaihteluväli on suuri. Asuinrakennusten kokonaismäärää tarkasteltaessa se on keskimäärin 28–43 prosenttia (ero riippuu vuodesta ja tarkastelluista maista), mutta vaihtelee Suomen ja Ruotsin 5–6 prosentista Kyproksen yli 90 prosenttiin. Siltä osin kuin vertailuja on mahdollista tehdä, nämä osuudet ovat pysyneet lähes vakaina kahden viime vuoden aikana.

Muut kuin asuinrakennukset

Kuten aiemmassa raportoinnissa ja aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, muita kuin asuinrakennuksia koskevia tietoja on yleensä vähemmän saatavilla kuin asuinrakennuksia koskevia tietoja. Itse asiassa ainoastaan 18 maata ilmoitti yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan joitakin tietoja muista kuin asuinrakennuksista (14 jäsenvaltiota ilmoitti rakennusten lukumäärän ja 14 rakennusten pinta-alan). Puuttuvat arvot ovat yleisiä, kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi.

Taulukko 6. Muut kuin asuinrakennukset – pinta-ala (lähde: vuoden 2023 yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeva edistymisraportointi, JRC, 2023)

Huomautukset:    energiatehokkuudeltaan heikoimmat (%) ja vuosien 2020–2021 muutos ovat laskettuja arvoja (jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet niitä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissa); EU-rivi (laskettu) tarkoittaa ilmoitettujen tietojen summaa tai laskettujen prosenttiosuuksien keskiarvoa.

Julkiset rakennukset

Julkisten rakennusten osalta jäsenvaltioiden tietojen saatavuus oli vähäisempää kuin muiden kuin asuinrakennusten osalta, ja 12 maata ilmoitti joitakin tietoja tällä alalla. Energiatehokkuudeltaan heikoimpien julkisten rakennusten osuudet ja vuosien 2020–2021 muutos ovat samansuuntaisia kuin muiden kuin asuinrakennusten osalta (niissä jäsenvaltioissa, jotka ilmoittivat molemmat). Kreikassa energiatehokkuudeltaan heikoimman osan osuus kasvoi sekä rakennusten lukumäärän että pinta-alan osalta, kun taas Kroatiassa se väheni merkittävästi.

Taulukko 7. Julkisten rakennusten kanta – pinta-ala (lähde: vuoden 2023 yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeva edistymisraportointi, JRC, 2023)

Huomautukset:    energiatehokkuudeltaan heikoimmat (%) ja vuosien 2020–2021 muutos ovat laskettuja arvoja (jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet niitä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissa); EU-rivi (laskettu) tarkoittaa ilmoitettujen tietojen summaa tai laskettujen prosenttiosuuksien keskiarvoa.

4.2.Energiankulutus

Primäärienergia ja loppuenergia

Rakennusalan energiankäytön raportointiaste on yleisesti ottaen alhainen, sillä ainoastaan 12 maata raportoi primäärienergian osalta ja vastaavista taulukoista puuttuu paljon tietoja. Vain kaksi maata ilmoitti täydellisen alakohtaisen erittelyn (asuinrakennukset, muut kuin asuinrakennukset ja julkiset rakennukset), mukaan lukien energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten osuus.

Kaikissa jäsenvaltioissa, joiden tiedot ovat saatavilla molemmilta vuosilta, yleisenä suuntauksena on, että primäärienergian kulutus kasvoi hieman vuodesta 2020 vuoteen 2021. Jäsenvaltioiden tilanteet ovat hyvin erilaiset: suurin lisäys havaittiin Suomessa, 12 prosenttia asuinrakennusten ja 19 prosenttia muiden kuin asuinrakennusten osalta. Kun tarkastellaan koko rakennuskantaa, primäärienergian kulutus väheni asuinrakennusten osalta Irlannissa, Luxemburgissa ja Saksassa. Jos tarkastellaan energiatehokkuudeltaan heikoimpia rakennuksia, primäärienergian käyttö väheni Ruotsissa, Kroatiassa ja Liettuassa, mutta kasvoi Romaniassa (vain julkisten rakennusten osalta) ja Suomessa (vain asuinrakennusten osalta). Muiden kuin asuinrakennusten osalta se kasvoi Suomessa merkittävästi (26 %).

Loppuenergiaa koskevat tiedot (taulukko 8) ovat suhteellisesti kattavammat (lähes 60 % jäsenvaltioista ilmoitti tiedot ainakin asuinrakennusten loppuenergian kokonaiskulutuksesta vuonna 2020), mutta puuttuvien tietojen suuri määrä rajoittaa mahdollisuutta tehdä yleisiä EU:n tason päätelmiä. Myös loppuenergian osalta lyhyen aikavälin kehitys osoittaa yleistä kasvua, lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia, kuten Kreikan ja Irlannin asuntosektoria ja useimmissa tapauksissa energiatehokkuudeltaan heikoimpia rakennuksia (mikä voi liittyä peruskorjaustoimiin).

Taulukko 8. Rakennusten loppuenergian käyttö – muutos 2020–2021 (lähde: vuoden 2023 yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeva edistymisraportointi, JRC, 2023)

4.2.1.Energiankäytön edistymisen seuranta

Taulukossa 9 esitetään yhteenveto rakennusten energiankäyttöä koskevista tavoitteista ja välitavoitteista, jotka 16 maata ovat ilmoittaneet vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissaan ja vuoden 2023 yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan. Taulukossa ilmoitetaan loppuenergian käytön edistyminen, mutta Saksan, Liettuan ja Portugalin osalta arvot edustavat primäärienergian käyttöä, sillä nämä maat ilmaisivat pitkän aikavälin peruskorjausstrategian tavoitteensa ja välitavoitteensa primäärienergian käyttönä (kuten myös taulukossa 1 esitetään). Useimmat maat ovat seuranneet edistymistään kohti kansallisia tavoitteitaan loppuenergian vuotuisen kulutuksen perusteella. Useat maat raportoivat muista energiaan liittyvistä indikaattoreista, useimmiten energian ominaiskäytöstä.

Tarkemmin sanottuna taulukossa esitetään vasemmalta oikealle

–viitevuodet ja -arvot, joita maat ovat käyttäneet vuoden 2030 tavoitteiden asettamisessa

–jäsenvaltioiden ilmoittama loppuenergian kulutus (tai Bulgarian tapauksessa energiansäästö) vuodelle 2020 (13 maata) ja vuodelle 2021 (11 maata)

–vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategiassa vuodeksi 2030 asetetut tavoitteet

–yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevassa edistymisraportissa ilmoitetut vuoden 2030 tavoitteet.

Taulukko 9. Yhteenveto rakennusten energiankäyttöä koskevista tavoitteista ja välitavoitteista vuoden 2020 pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa ja vuoden 2023 yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissa (lähde: jäsenvaltioiden raportoimiin tietoihin perustuva JRC:n selvitys, 2023)