Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 52022IP0135

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2022 aiheesta ”Kohti kestävää sinistä taloutta EU:ssa: kalastuksen ja vesiviljelyn merkitys” (2021/2188(INI))

    EUVL C 465, 6.12.2022, p. 2–21 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Date of document:
    03/05/2022; Äänestyspäivä
    Date of vote:
    03/05/2022
    Date of debate:
    02/05/2022
    Author:
    Euroopan parlamentti, Kalatalousvaliokunta, Kehitysyhteistyövaliokunta, Liikenne- ja matkailuvaliokunta
    Form:
    Omasta aloitteesta annettu päätöslauselma
    Parliamentary term:
    Yhdeksäs vaalikausi
    Internal reference:
    2021/2188(INI)
    Session:
    2022-2023

    6.12.2022   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 465/2

    P9_TA(2022)0135

    Kestävä sininen talous EU:ssa: kalastuksen ja vesiviljelyn merkitys

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2022 aiheesta ”Kohti kestävää sinistä taloutta EU:ssa: kalastuksen ja vesiviljelyn merkitys” (2021/2188(INI))

    (2022/C 465/01)

    Euroopan parlamentti, joka

    —

    ottaa huomioon 17. toukokuuta 2021 annetun komission tiedonannon uudesta lähestymistavasta kestävään siniseen talouteen EU:ssa – EU:n sinisen talouden muuttaminen kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi (COM(2021)0240),

    —

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3, 4, 38, 43 ja 349 artiklan,

    —

    ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (1),

    —

    ottaa huomioon Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta 7. heinäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1139 (2),

    —

    ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiadirektiivi) (3),

    —

    ottaa huomioon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ja siihen sisältyvät käsitteet, kuten maapallon sietokyvyn rajat ja ekologiset rajat,

    —

    ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU (4),

    —

    ottaa huomioon tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta 23. lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EY (5),

    —

    ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (6),

    —

    ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 11. maaliskuuta 2021 saavuttaman poliittisen yhteisymmärryksen Verkkojen Eurooppa -välineestä vuosille 2021–2027,

    —

    ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

    —

    ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380) ja siitä 9. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman (7),

    —

    ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381) ja siitä 20. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman (8),

    —

    ottaa huomioon komission kertomuksen ”The EU Blue Economy Report 2021” (9),

    —

    ottaa huomioon maaliskuussa 2021 julkaistun komission kertomuksen ”Sustainability criteria for the blue economy” (10),

    —

    ottaa huomioon 12. toukokuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Kestävämpää ja kilpailukykyisempää EU:n vesiviljelyä koskevat strategiset suuntaviivat vuosiksi 2021–2030” (COM(2021)0236),

    —

    ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi lähestymistapa Atlantin alueen meristrategiaan – Atlantin toimintasuunnitelma 2.0: Kestävää, selviytymiskykyistä ja kilpailukykyistä sinistä taloutta Atlantin alueella Euroopan unionissa edistävä päivitetty toimintasuunnitelma” (COM(2020)0329),

    —

    ottaa huomioon 9. joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle” (COM(2020)0789),

    —

    ottaa huomioon 19. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia merellä tuotettavan uusiutuvan energian potentiaalin valjastamiseksi ilmastoneutraalin tulevaisuuden tarpeisiin” (COM(2020)0741),

    —

    ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tutkimuksen ja innovoinnin hyödyntämättömistä mahdollisuuksista sinisessä taloudessa työpaikkojen ja kasvun luomiseksi (11),

    —

    ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista: valtamerten tulevaisuusohjelma vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä (12),

    —

    ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman merten roskaantumisen vaikutuksista kalatalouteen (13),

    —

    ottaa huomioon 14. syyskuuta 2021 antamansa päätöslauselman uudesta lähestymistavasta Atlantin alueen meristrategiaan (14),

    —

    ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman merituulipuistojen ja muiden uusiutuvan energian järjestelmien vaikutuksesta kalastusalaan (15),

    —

    ottaa huomioon 14. syyskuuta 2021 antamansa päätöslauselman kumppanuuden vahvistamisesta EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa (16),

    —

    ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

    —

    ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) yhteistyössä EU:n kanssa kehittämät kalastusta ja vesiviljelyä koskevat maailmanlaajuiset suuntaviivat ja kansainväliset standardit,

    —

    ottaa huomioon FAO:n raportin ”The State of World Fisheries and Aquaculture 2020: Sustainability in Action”,

    —

    ottaa huomioon FAO:n heinäkuussa 2018 käynnistämän sinisten kalastussatamien verkostoa koskevan aloitteen,

    —

    ottaa huomioon Vigon sataman sinisen kasvun strategiat vuosiksi 2016–2020 ja 2021–2027 (17),

    —

    ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon komission tiedonannosta uudesta lähestymistavasta kestävään siniseen talouteen EU:ssa – EU:n sinisen talouden muuttaminen kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi (COM(2021)0240),

    —

    ottaa huomioon 2. joulukuuta 2021 annetun alueiden komitean lausunnon kestävästä sinisestä taloudesta ja vesiviljelystä (NAT-VVI/020),

    —

    ottaa huomioon, että merenkulkutoiminnan suunnittelu ja yhdennetty meripolitiikka kuuluvat liikenne- ja matkailuvaliokunnan toimivaltaan,

    —

    ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

    —

    ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot,

    —

    ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0089/2022),

    A.

    ottaa huomioon, että EU:n sininen talous tarjoaa 4,5 miljoonaa suoraa työpaikkaa ja kattaa kaikki valtameriin, meriin ja rannikoihin liittyvät alat ja osa-alueet riippumatta siitä, harjoitetaanko niiden toimintaa meriympäristössä (esimerkiksi meriliikenne, merten matkustajaliikenne, kalastus, energiantuotanto) vai maalla (esimerkiksi satamat, telakat, rannikkomatkailu, maalla harjoitettava vesiviljely); toteaa, että kyseessä on laaja ja nopeasti kehittyvä talouden osa-alue, jolla on otettu viime vuosikymmenen aikana merkittäviä askelia alan nykyaikaistamiseksi ja monipuolistamiseksi ja jolla on tärkeä rooli ympäristöön liittyvän, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen parantamisessa;

    B.

    ottaa huomioon, että jos maailmanlaajuista sinistä taloutta verrattaisiin kansantalouteen, se olisi maailman seitsemänneksi suurin ja valtameri kuuluisi taloudellisena yksikkönä G7:ään; ottaa huomioon, että se toimii maapallon laajimmassa ekosysteemissä, koska valtamerissä elää 80 prosenttia kaikista elämänmuodoista; toteaa, että valtameret ympäröivät ihmisten elinalueita, pitävät yllä ihmiskunnan elämää ja tarjoavat ihmisten terveyden kannalta kriittisiä resursseja, puhumattakaan kokonaisesta taloudellisen toiminnan verkostosta;

    C.

    katsoo, että sinisen talouden kehittäminen voi edistää voimakkaasti kasvua ja talouden kehitystä sekä työpaikkojen luomista erityisesti maissa ja alueilla, joilla on rannikoita ja saaria, ja syrjäisimmillä alueilla;

    D.

    ottaa huomioon, että kalastusalaa ja erityisesti pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta ei ole otettu riittävästi huomioon sinistä taloutta koskevassa EU:n strategiassa;

    E.

    ottaa huomioon, että sininen talous tarjoaa uusia näkymiä ja luo työpaikkoja erityisesti merellä tuotettavan uusiutuvan energian, sinisen biotalouden, bioteknologian ja suolanpoiston aloilla;

    F.

    toteaa, että sinisen talouden kehitykseen liittyvät alakohtaiset painopisteet saattavat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen riippuen toisaalta perinteisten tai vakiintuneiden alojen kehitystasosta ja toisaalta nykyisistä resursseista sekä kehittyvien alojen kehityspotentiaalista kussakin jäsenvaltiossa;

    G.

    katsoo, että sinisen talouden potentiaalin hyödyntäminen ei saa toimia verukkeena sille, että meriin ja valtameriin sovelletaan luonnonvarojen hyödyntämis- ja kasvumalleja, jotka ovat jo osoittautuneet kestämättömiksi; katsoo, että merten ja valtamerten luonnonvaroja on käytettävä tiukasti niiden asianmukaisen hoidon ja säilyttämisen tarpeiden mukaisesti muuttamatta meriekosysteemien tasapainoa;

    H.

    toteaa, että merten aluesuunnitteludirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon vesiviljelyn, kalastuksen ja energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä tarkoitettujen laitosten ja infrastruktuurin sekä merenalaisten kaapelien kaltaisten toimintojen ja käyttötarkoitusten vuorovaikutukset ja edistettävä asiaankuuluvien toimintojen rinnakkaiseloa sekä sovellettava ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa;

    I.

    toteaa, että ekologisten rajojen sisällä kehittyvässä sinisessä taloudessa ja näin ollen kalastus- ja vesiviljelyalojen ohella kaikilla asiaankuuluvilla merialoilla on myös otettava kaikilta osin huomioon ympäristöön liittyvä, sosiaalinen ja taloudellinen pilari, jotta niitä voidaan pitää kestävinä;

    J.

    toteaa, että yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) pyritään varmistamaan merten biologisten resurssien asianmukainen suojelu ja hoito ja se, että kalastus- ja vesiviljelytoimet ovat ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä ja että niitä hoidetaan johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa ja ne parantavat elintarvikkeiden saatavuutta;

    K.

    katsoo, että YKP:n olisi edistettävä tuottavuuden kasvua ja kohtuullisen elintason saavuttamista kalastusalalla, myös pienimuotoisessa kalastuksessa, sekä vakaita markkinoita ja varmistettava elintarvikkeiden saatavuus;

    L.

    ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteen 14 mukaisesti on välttämätöntä säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä ja että kestävän kehityksen tavoitteen 2 mukaisesti on ehdottomasti varmistettava elintarviketurva; ottaa huomioon, että alatavoitteessa 14.1 asetetaan päämääräksi ehkäistä ja vähentää merkittävästi vuoteen 2025 mennessä kaikenlaista, erityisesti maalla tapahtuvasta toiminnasta aiheutuvaa merten pilaantumista, mukaan lukien merten roskaantuminen ja ravinteiden aiheuttama pilaantuminen;

    M.

    ottaa huomioon, että valtameret ovat ratkaisevan tärkeitä elämälle maapallolla, sillä ne tuottavat 50 prosenttia ilmakehän hapesta, sitovat noin 25 prosenttia ihmisen tuottamista hiilidioksidipäästöistä ja 90 prosenttia ilmastojärjestelmän ylimääräisestä lämmöstä sekä säätelevät ilmastoa maailmanlaajuisesti;

    N.

    huomauttaa, että valtamerissä elää miljoonia lajeja ja että merten biologisen monimuotoisuuden palauttaminen, säilyttäminen, suojelu ja kestävä hyödyntäminen ovat olennaisen tärkeitä valtamerten terveyden ja samalla planeettamme terveyden suojelun kannalta sekä merten taloudellisen toiminnan perusta;

    O.

    katsoo, että tietojen kerääminen merten ja valtamerten kantojen tieteellistä seurantaa ja arviointia varten, mukaan lukien sen arvioiminen, ovatko nämä kannat turvallisten biologisten rajojen sisällä, on olennaisen tärkeää niiden kestävän hoidon kannalta;

    P.

    ottaa huomioon, että merkittäviä osia valtameristä ja merenpohjasta, erityisesti syvänmeren aluetta, ei ole tutkittu, ja katsoo, että tarvitaan lisätutkimusta sen varmistamiseksi, että siniseen talouteen kuuluva toiminta on täysin kestävää;

    Q.

    ottaa huomioon, että kalastus ja vesiviljely ovat sinisen talouden olennaisia toimialoja ja ruokaturvalle ja ihmisten terveydelle välttämättömien proteiinien ja hivenravinteiden tärkeä lähde;

    R.

    ottaa huomioon, että merten biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuu paineita Euroopassa ja että suurimmalla osalla arvioiduista meriympäristön lajeista ja luontotyypeistä suojelun taso on ”epäsuotuisa” tai ”tuntematon”; huomauttaa, että merten biologisen monimuotoisuuden vähenemisellä on suuria ympäristövaikutuksia ja myös sosioekonomisia vaikutuksia EU:n kalastusalaan, rannikko- ja saarialueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin, joten tämä kehityssuuntaus on käännettävä; katsoo, että biologinen monimuotoisuus on palautettava yhteistyössä kaikkien sidosryhmien ja erityisesti kalastusalan ja tiedeyhteisön kanssa;

    S.

    katsoo, että rannikko- ja saariyhteisöt ovat keskeinen osapuoli sinisen talouden mahdollisuuksista ja sen hyödyntämistavoista käytävässä keskustelussa;

    T.

    ottaa huomioon, että EU:n kalastajilla ja kalanviljelijöillä on kaikkialla EU:ssa keskeinen rooli alueellisen identiteetin, kulttuuriperinteiden, elintarviketurvan, työllisyyden ja tulojen suojelemisessa ja edistämisessä;

    U.

    ottaa huomioon, että pienimuotoisella kalastuksella on erityisominaisuuksia ja -tarpeita;

    V.

    ottaa huomioon, että virkistyskalastus paljon lisäarvoa tuottavana ja kestävänä matkailutoimintana voi edistää rannikkoyhteisöjen tulojen monipuolistamista;

    W.

    ottaa huomioon, että naisilla on tärkeä rooli kalastus- ja vesiviljelyalalla; katsoo, että on tarpeen lisätä heidän näkyvyyttään ja varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet saada työtä alalla sekä asianmukainen oikeudellinen tunnustus;

    X.

    ottaa huomioon, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa 3, 6, 9 ja 12 korostetaan eläinten terveyden, hyvän veden laadun, kestävän innovoinnin sekä kestävän kulutuksen ja tuotannon merkitystä sinisessä taloudessa;

    Y.

    ottaa huomioon, että vesieläinten terveys ja hyvinvointi ovat kytköksissä elintarvikkeiden laatuun; ottaa huomioon, että eläinten puutteellinen hyvinvointi ja hoito voivat lisätä tautien ja sairauksien riskiä;

    Z.

    ottaa huomioon, että maanviljelyllä on merkittävä vaikutuksia meriekosysteemeihin ja kalastukseen, erityisesti typpipohjaisten lannoitteiden käytön ja vesiympäristön rehevöitymisen vuoksi;

    AA.

    ottaa huomioon, että kalastajilla on erittäin tärkeä rooli mereen hylättyjen roskien keräämisessä joko toteuttamalla kohdennettuja kampanjoita tai keräämällä roskia sattumanvaraisesti kalastustoimien aikana;

    AB.

    ottaa huomioon, että vuoden 2020 tavoitteita, jotka koskevat ympäristön hyvän tilan saavuttamista Euroopan merissä ja liikakalastuksen lopettamista, ei ole saavutettu;

    AC.

    ottaa huomioon, että vuonna 2018 EU:n kalastusteollisuudessa oli noin 163 600 työpaikkaa ja että vuonna 2019 EU:n kalastuslaivasto pyysi lähes 4,1 miljoonaa tonnia kalaa elopainona ilmaistuna; ottaa huomioon, että vuonna 2018 EU-27:ssä tuotettiin 1,1 miljoonaa tonnia vesieliöitä, joiden arvo oli 3,7 miljardia euroa (18);

    AD.

    ottaa huomioon, että EU on kalastus- ja vesiviljelytuotteiden nettotuoja ja on edelleen riippuvainen tuonnista suurimmassa osassa vesiperäisten elintarvikkeiden kulutustaan ja että sen osuus tuonnin maailmanlaajuisesta arvosta vuonna 2018 oli 34 prosenttia; ottaa huomioon, että EU:n kalastustuotteiden tuonnissa on noudatettava vähintään EU:n kestävyysnormeja vastaavia normeja; katsoo, että EU:n kalastustuotteiden tuonti on kytkettävä suoraan kestäviin työpaikkoihin tuonti-, jalostus- ja vähittäismyyntialoilla;

    AE.

    ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on jo vaikuttanut EU:n kalastus-, vesiviljely- ja rannikkoyhteisöihin; ottaa huomioon, että ilmastokriisillä on ollut merkittävä vaikutus Euroopan merten terveyteen ja että se on vaikuttanut haitallisesti sinisen talouden, erityisesti kalastuksen ja vesiviljelyn, selviytymiskykyyn;

    AF.

    ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on vaikuttanut useisiin sinisen talouden aloihin, erityisesti rannikko- ja merimatkailuun; ottaa huomioon, että sininen talous voisi auttaa korjaamaan nykyisen kriisin aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset vahingot;

    AG.

    ottaa huomioon, että covid-19-pandemialla on ollut merkittäviä taloudellisia vaikutuksia kalastus- ja vesiviljelyalojen työntekijöihin, mikä johtuu kysynnän heikkenemisen ja monilla aluksilla olevien puutteellisten terveysturvallisuusolojen yhteisvaikutuksesta; ottaa huomioon, että pandemian aiheuttamat markkinahäiriöt ovat vaikuttaneet kielteisesti kalastajiin kaikkialla EU:ssa; ottaa huomioon, että kalastajat pystyivät edelleen tarjoamaan laadukkaita elintarvikkeita ja että juuri tästä syystä on kiinnitettävä erityistä huomiota kalastajiin, koska he ovat tärkeitä EU:n elintarviketurvan kannalta;

    AH.

    ottaa huomioon, että pandemiatilanne on osoittanut palautumiskykyisen ympäristön ja sitä tukevien resurssien hallinnoinnin kestävien käytäntöjen merkityksen maailmanlaajuiselle terveydelle ja elintarvikejärjestelmien tulevaisuudelle;

    AI.

    toteaa, että rannikkoyhteisöjen on monipuolistettava tulonlähteitään selviytyäkseen taloudellisista ja sosiaalisista häiriöistä;

    AJ.

    katsoo, että monipuolistaessaan tulonlähteitään rannikkoyhteisöjen ja syrjäisten yhteisöjen on parannettava kykyään selviytyä esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamista häiriöistä;

    AK.

    ottaa huomioon, että meri- ja rannikkomatkailu on sinisen talouden tukipilari ja että yli puolet EU:n majoitusliikkeistä sijaitsee rannikkoalueilla ja 30 prosenttia yöpymisistä tapahtuu rantalomakohteissa; ottaa huomioon, että komission tiedonannossa matkailusta ja liikenteestä vuonna 2020 ja sen jälkeen (COM(2020)0550) korostetaan Euroopan maa- ja merialueiden luonnonpääoman suojelun ja ennallistamisen merkitystä;

    AL.

    ottaa huomioon, että meri- ja rannikkomatkailun osuus sinisen talouden työpaikoista on 60 prosenttia; ottaa huomioon, että kilpailukykyinen, selviytymiskykyinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen sininen talous edellyttää erittäin päteviä ja osaavia ammattilaisia; ottaa huomioon, että ”sinisillä työpaikoilla” voidaan edistää kasvua ja uramahdollisuuksia;

    AM.

    ottaa huomioon, että kalastusmatkailu voi olla uusi tulonlähde rannikkoyhteisöille ja sen avulla voidaan varmistaa kalakantojen kestävyys ja hyvä tila ja tuottaa sosiaalisia ja terveyshyötyjä;

    AN.

    ottaa huomioon, että virkistyskalastus on jo nyt kestävä ja paljon lisäarvoa tuottava matkailuvaihtoehto ja täydentävä toiminto monille yhteisöille eri puolilla Eurooppaa; ottaa huomioon, että kiinnostus virkistyskalastukseen on lisääntynyt monissa maissa, erityisesti covid-19-pandemian jälkeen;

    AO.

    ottaa huomioon, että kestävän infrastruktuurin kehittäminen rannikkoalueilla auttaa säilyttämään biologista monimuotoisuutta sekä rannikkoekosysteemejä ja -maisemia, mikä vahvistaa matkailun ja rannikkoalueiden talouksien kestävää kehitystä;

    AP.

    ottaa huomioon, että sinisellä taloudella on ratkaisevan tärkeä rooli vaurauden kannalta syrjäisimmillä alueilla, jotka ovat eristyneisyytensä vuoksi erityisen riippuvaisia siniseen talouteen perustuvasta toiminnasta, kuten meriliikenteestä, merenkulusta ja merimatkailusta;

    AQ.

    ottaa huomioon, että satamilla on keskeinen rooli kestävän sinisen talouden tavoitteiden saavuttamisessa ja että satamien kestävyyden parantaminen edistää rannikkoyhteisöjen kestävää kehitystä; ottaa huomioon, että satamat ovat tärkeitä tavara- ja matkustajaliikenteen keskuksia syrjäisimmillä alueilla;

    AR.

    ottaa huomioon, että satamat ovat ratkaisevan tärkeitä alueiden ja maiden talouden ja yhteyksien kannalta ja että niillä on tärkeä rooli edistettäessä kestävää kehitystä, joka auttaa torjumaan biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä vuoteen 2030 ulottuvan EU:n uuden biodiversiteettistrategian mukaisesti; ottaa huomioon, että myös satamien rooli kehittyy Euroopan teollisuusympäristön muuttuessa (esimerkiksi merellä tuotettavan uusiutuvan energian yleistyessä);

    AS.

    ottaa huomioon, että EU:n telakat voisivat hyödyntää nopeasti kasvavien innovatiivisten ja energiatehokkaiden palvelualusten markkinoiden luomia mahdollisuuksia;

    AT.

    ottaa huomioon, että erilaiset siniseen talouteen liittyvät toiminnot yhdellä alueella aiheuttavat kilpailua, saastumista ja merialueiden hallintaa koskevia konflikteja, jotka vaikuttavat pääasiassa kalastustoimintaan, erityisesti pienimuotoiseen kalastukseen ja rannikkoyhteisöihin; katsoo, että merten aluesuunnittelu on ratkaisevan tärkeää kilpailun lisääntymisen ja merialueiden hallintaan liittyvien konfliktien välttämiseksi;

    AU.

    toteaa, että jäsenvaltioiden olisi merten aluesuunnitelmiensa avulla pyrittävä edistämään meren energia-alojen, meriliikenteen ja kalastus- ja vesiviljelyalojen kestävää kehitystä sekä ympäristön säilyttämistä, suojelua ja parantamista, kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia mukaan luettuna; katsoo, että tässä yhteydessä kalastukseen ja vesiviljelyyn liittyviin intresseihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota eikä niitä pitäisi marginalisoida, kun jäsenvaltiot jatkavat toimiaan, jotka liittyvät kansallisiin merten aluesuunnitelmiin ja niiden tuleviin tarkistuksiin;

    AV.

    ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen tavoitteena on rajoittaa maapallon lämpeneminen selvästi alle kahteen, mieluiten 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna;

    AW.

    ottaa huomioon, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erityisraportti valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa osoittaa, että tieteellisen tiedon yhdistäminen paikalliseen ja perinteiseen tietämykseen on hyödyllistä selviytymiskyvyn vahvistamiseksi;

    AX.

    ottaa huomioon, että EU pyrkii saavuttamaan ilmastoneutraaliuden viimeistään vuoteen 2050 mennessä vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti; ottaa huomioon, että EU on ehdottanut tavoitetta, jossa vähennetään kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä; ottaa huomioon, että merellä tuotettava uusiutuva energia on yksi vaihtoehdoista, joita jäsenvaltiot voivat valita tämän tavoitteen saavuttamiseksi; katsoo, että sillä olisi oltava keskeinen asema pyrittäessä saavuttamaan nämä tavoitteet soveltaen yhdennettyä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kestävän kehityksen kolme pilaria;

    AY.

    katsoo, että osana vuoteen 2030 ulottuvaa EU:n biodiversiteettistrategiaa on tarpeen laatia ehdotus, joka sisältää oikeudellisesti sitovia tavoitteita luonnon ennallistamiseksi, ja saavuttaa tavoite, jonka mukaan 30 prosenttia EU:n merialueista on oikeudellisen suojelun ja 10 prosenttia tiukan suojelun piirissä;

    AZ.

    ottaa huomioon, että kullekin EU:n merialueelle tarvitaan erityisiä suuntaviivoja ja tehokkaita suunnitelmia merisuojelualueiden tavoitteiden saavuttamista varten;

    BA.

    ottaa huomioon, että syrjäisimmät alueet ovat aitoja luonnonlaboratorioita, joilla on runsaasti biologista monimuotoisuutta, ja ne ovat todellisia luonnon rauhoitusalueita, jotka tarvitsevat kiireellistä suojelua erityisesti saaristoluonteensa ja merkittävien rannikkoalueidensa vuoksi;

    BB.

    katsoo, että ekosysteemien hoito edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kaikki biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen syyt, kuten ilmastonmuutos, valtamerten happamoituminen, vieraslajien esiintyminen, rannikoiden eroosio jne.; katsoo, että merten luonnonvarojen hoito ja säilyttäminen edellyttävät kokonaisvaltaista näkemystä, kehystä ja ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa;

    BC.

    katsoo, että ilmastonmuutos muuttaa yhä enemmän eri kalalajien levinneisyyttä ja vaellustapoja ja vahingoittaa pienimuotoista kalastusta kehitysmaissa, jotka ovat erityisen alttiita sen vaikutuksille;

    BD.

    ottaa huomioon, että laiton kalastus on merkittävä uhka meren luonnonvaroille, sillä se ehdyttää kalakantoja, tuhoaa merten elinympäristöjä, luo epäreilua kilpailua ja vaarantaa rannikkoyhteisöjen toimeentulon ja kalastuksen saarilla;

    BE.

    katsoo, että on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön EU:n kalastuksenvalvontajärjestelmän, joka on yksinkertainen, avoin ja tehokas, jotta voidaan varmistaa alan kestävyystavoitteiden saavuttaminen;

    BF.

    ottaa huomioon, että jäljitettävyyden parantaminen ja ravintoarvoja ja alkuperä- tai tuotantopaikkaa koskevien tietojen saatavuus ovat keskeisessä asemassa kuluttajan käyttäytymisessä, kun halutaan monipuolistaa kulutusta;

    Kokonaisvaltainen lähestymistapa EU:n siniseen talouteen

    1.

    		 suhtautuu myönteisesti komission uuteen EU:n kestävän sinisen talouden strategiaan; pitää kuitenkin valitettavana, että eri aloilla, erityisesti sinisen talouden kannalta tärkeillä kalastus- ja vesiviljelyaloilla, ei ole asetettu erityistavoitteita; korostaa, että uusien lainsäädäntöehdotusten ja toimintasuunnitelmien on aina perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon sekä ympäristövaikutusten ja sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten arviointeihin;

    2.

    		 kehottaa laatimaan sinisen talouden laajan määritelmän, joka kattaa kaikki alakohtaiset ja alojen väliset toiminnot, jotka liittyvät valtameriin, meriin ja rannikkoalueisiin, mukaan lukien suorat ja epäsuorat tukitoiminnot, ja joissa kalastusala otetaan asianmukaisesti huomioon; kehottaa kiinnittämään huomiota innovoinnin laaja-alaiseen merkitykseen kaikissa näissä toiminnoissa, olivatpa ne sitten perinteisiä tai uusia;

    3.

    		 kiinnittää huomiota tarpeeseen edistää yhdennettyä lähestymistapaa sinisen talouden eri aloihin tunnustamalla jäsenvaltioiden painopisteet ja kunnioittamalla niitä sekä tukemalla jäsenvaltioita näiden painopisteiden kehittämisessä;

    4.

    		 korostaa, että koko sinisen talouden ala on ratkaisevassa asemassa etenkin syrjäisimmillä alueilla, ja se voi auttaa lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia edistämällä luontoon perustuvia ratkaisuja ja parantamalla meri- ja vesiluonnonvarojen käyttöä;

    5.

    		 kiinnittää huomiota joidenkin sinisen talouden perinteisempien alojen (kuten kalastus sekä laivojen rakennus ja korjaus) kielteisiin kehityssuuntauksiin ja selkeään heikkenemiseen etenkin alueilla, joilla ne toimivat aitoina ankkurialoina ja edistävät taloudellisia toimintoja sekä tuotantoketjun alku- että loppupäässä luomalla työpaikkoja ja edistämällä kehitystä; katsoo, että näitä toimintoja ja alueita ei saa unohtaa missään sinistä taloutta koskevassa strategiassa vaan siinä olisi korostettava innovoinnin mahdollisuuksia havaitun heikkenemissuuntauksen kääntämiseksi;

    6.

    		 tähdentää sinisen talouden edistämisen olevan olennaisen tärkeää koko talouden elvyttämiseksi ja taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen parantamiseksi monilla covid-19-pandemian vakavasti koettelemilla aloilla, kuten liikenne- ja matkailualalla;

    7.

    		 kehottaa parantamaan kaikkien käytettävissä olevien rahoitusvälineiden, mukaan lukien rakenne- ja investointirahastot, täytäntöönpanoa ja koordinoimaan niitä tehokkaammin, jotta voidaan edistää sinisen talouden strategiaa paremmin;

    8.

    		 kehottaa komissiota arvioimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kalastusalan erityistarpeita sinisen talouden rahoituksen yhteydessä (alakohtaisella, alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla), jotta voidaan hyödyntää sen kasvu- ja työllistämispotentiaalia;

    9.

    		 korostaa, että sinisen talouden kehittäminen edellyttää entistä suurempia investointeja osaamiseen ja että EU:n ja jäsenvaltioiden on varmistettava tuntuva rahoitus meriympäristöä koskevan tietämyksen lisäämiseksi siten, että sen jatkuvuus ja ennustettavuus taataan pitkällä aikavälillä;

    10.

    		 tähdentää, että siniselle taloudelle on annettava asianmukaista rahoitustukea, jotta mahdollistetaan laajamittaiset investoinnit tutkimukseen, teknologiaan ja infrastruktuuriin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa näin ollen komissiota ja toimialaa arvioimaan hyötyjä, joita meriliikennettä koskevien EU:n kumppanuuksien perustamisesta myös yksityisen sektorin kanssa saataisiin EU:n tasolla ja kansainvälisesti, jotta voidaan vastata nykyisiin kansainvälisen kaupan ja toimitusketjun haasteisiin, lisätä alan innovointia ja kilpailukykyä, edistää hiilestä irtautumista, luoda infrastruktuuria maasähköä sekä vaihtoehtoisten polttoaineiden lastaamista ja toimittamista varten satamissa ja rahtiterminaaleissa sekä laatia jätehuoltosuunnitelmia Atlantin, Välimeren ja Itämeren satamia varten; suhtautuu tästä syystä myönteisesti siihen, että perustetaan ilmastoneutraalia, kestävää ja tuottavaa sinistä taloutta koskeva eurooppalainen kumppanuus, jolla pyritään sovittamaan yhteen kansalliset, alueelliset ja EU:n tutkimus- ja innovointiprioriteetit;

    11.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uusia hankkeita ja uusia välineitä kaikille sinisen talouden sidosryhmille, jotta ne perustaisivat toimintansa luonnonvarojen vastuulliseen ja kestävään käyttöön, hiilestä irtautumiseen ja kiertotalouteen; korostaa, että kestävän sinisen talouden on kehityttävä ekologisten rajojen puitteissa, perustuttava tieteellisiin lausuntoihin ja edistettävä tervettä meriympäristöä;

    12.

    		 korostaa, että kaikilla sinisen talouden aloilla on sovellettava yhdennettyä, ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa;

    13.

    		 kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöaloitteita ja muita aloitteita, jotka perustuvat näiden aloitteiden asianmukaisten vaikutustenarviointien tekemiseen kalastus- ja vesiviljelyaloilla ja sen varmistamiseen, että sinisestä taloudesta tulee peruspilari Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja siihen liittyvien EU:n strategioiden yleisten tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että siniseen talouteen tarvittava muutos vauhdittaa innovointia ja edistää työpaikkojen luomista ja taloudellisia mahdollisuuksia;

    14.

    		 korostaa, että rannikkoyhteisöt ja valtameristä riippuvaiset yhteisöt voivat auttaa kehittämään kestävän sinisen talouden alaa, jossa otetaan huomioon niiden erityisolosuhteet ja -tarpeet; korostaa, että ne voivat johtaa erilaisia pilottihankkeita, kuten uusiutuvista energialähteistä merellä tuotettavaan energiaan liittyvä teknologia, luontopohjaisen toiminnan kehittäminen sekä kestävän kalastuksen ja vesiviljelyn vaikutus vakaalla pohjalla olevien, selviytymiskykyisten ja turvallisten elintarvikejärjestelmien hyväksi;

    15.

    		 katsoo, että erityisesti kalatalousalalla toimivat rannikko- ja saariyhteisöt on otettava täysimääräisesti mukaan kaikkiin sinisen talouden kehittämisvaiheisiin, mikä on sen innovointia, työllistämistä, hyvinvointia ja kestävää kehitystä koskevien mahdollisuuksien hyödyntämisen edellytys;

    16.

    		 korostaa, että sinisen talouden kaikilla aloilla tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon alojen välinen vuorovaikutus, jotta varmistetaan, että yhden alan toiminta ei haittaa toisen alan toimintaa tai aiheuta ristiriitoja; toteaa, että tämä on tärkeää myös meriympäristön suojelun kannalta; korostaa yhteistyöhön perustuvan, osallistavan ja monialaisen merten aluesuunnittelun tarvetta; korostaa tässä yhteydessä tehokkaan ekosysteemiin perustuvan merten aluesuunnittelun merkitystä ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa muun muassa ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan siirtymisen yhteydessä; katsoo, että merten aluesuunnittelu luo synergiaa eri alojen välille ja turvaa kalastajien toimeentulon; pitää valitettavana, että suurin osa jäsenvaltioista on viivyttänyt direktiivissä 2014/89/EU edellytettyjen merten aluesuunnitelmien laatimista; kehottaa komissiota varmistamaan, että direktiivin uudelleentarkastelu vuonna 2022 esitetään oikea-aikaisesti ja että siihen liitetään tarvittaessa korjaavia aloitteita;

    17.

    		 korostaa, että aloitteissa, joilla toteutetaan uusi visio kestävästä sinisestä taloudesta EU:ssa, on otettava huomioon maa- ja merialueiden vuorovaikutus;

    18.

    		 korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön kahdenvälisiä kumppanuusjärjestelyjä kolmansien maiden kanssa, erityisesti kestävää kalastusta koskevia kumppanuussopimuksia ja sopimuksia laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän (LIS) kalastuksen torjunnasta; korostaa, että kahdenvälisissä kumppanuusjärjestelyissä olisi pyrittävä noudattamaan tiukimpia ympäristöä koskevia, taloudellisia ja sosiaalisia kestävyyskriteereitä ja niiden olisi perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin;

    19.

    		 on huolissaan EU:n vesien ulkopuolella tapahtuneista LIS-kalastustapauksista; muistuttaa, että LIS-kalastus, jonka mukavuuslipun alla purjehtiminen tekee helpommaksi, vahingoittaa rannikkovaltioiden ihmisten elintarviketurvaa ja toimeentuloa ja luo samalla hedelmällistä maaperää merirosvoukselle; vaatii vahvaa globaalia varoittavien seuraamusten järjestelmää ja monitahoista lähestymistapaa LIS-kalastuksen torjuntaan; korostaa tarvetta rajoittaa mukavuuslippujen käyttöä ja lippuvaltion vaihtamista ja puuttua merellä tapahtuvaan jälleenlaivaukseen, sillä ne ovat tärkeitä toimia LIS-kalastusta koskevien porsaanreikien tukkimiseksi; kehottaa EU:ta vahvistamaan yleisemmin korruptiontorjuntavalmiuksien kehittämistä edistämällä kansallisten virastojen välistä yhteistyötä, lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä, parantamalla kalastusalan toimijoiden valvontaa kehitysmaissa EU:n tuella sekä tukemalla alueellisia seuranta-, valvonta- ja tarkkailukeskuksia ja -työryhmiä;

    20.

    		 korostaa tarvetta torjua LIS-kalastusta jatkuvasti, tehokkaasti ja kattavasti; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen keskustelujaan keltaisen kortin saaneiden valtioiden kanssa; korostaa tuotteiden jäljitettävyyden ja laittomasta kalastuksesta peräisin olevien kala- ja äyriäistuotteiden tuontikiellon merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan aidosti tiukkaa lähestymistapaa epäilyttävistä kolmansista maista tulevien saaliiden purkamiseen;

    21.

    		 korostaa, että on tärkeää tehostaa vuoropuhelua Välimeren alueen maiden, erityisesti Välimeren etelärannikolla sijaitsevien maiden, kanssa ja lisätä rahoitusta hankkeille, jotka koskevat kansainvälistä yhteistyötä sinisen talouden aloilla (Interreg Next Med, Interreg Euro-MED -ohjelma 2021–2027, Switch Med jne.);

    22.

    		 korostaa, että joillakin EU:n ulkopuolelta peräisin olevilla laivastoilla, jotka kalastavat samoilla alueilla ja vievät kalastustuotteita Euroopan markkinoille, on alhaisemmat kestävyysvaatimukset, mikä vaikuttaa kielteisesti eurooppalaisten kalastajien kilpailukykyyn;

    23.

    		 korostaa tarvetta luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kolmansista maista tuotavien tuotteiden kanssa ja varmistaa, että kaikki EU:ssa kulutetut kalastus- ja vesiviljelytuotteet tuotetaan kestävissä elintarvikejärjestelmissä ja että ne ovat vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisia; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet yleisen reilun kilpailuympäristön takaamiseksi Maailman kauppajärjestön puitteissa ja erityisesti EU:n kauppasopimuksissa;

    24.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan edelleen EU:n aluksilla työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia ja työoloja sekä varmistamaan kohtuullisen palkan kaikille kalastus- ja vesiviljelyalalla ja kaikilla muilla sinisen talouden aloilla työskenteleville;

    25.

    		 korostaa tarvetta vahvistaa yhteistyötä ja koordinoida toimia käynnissä olevien monenvälisten foorumien, kuten ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten ja monenvälisten prosessien, kanssa, jotta voidaan edistää merten ja makean veden biologisen monimuotoisuuden suojelua, säilyttämistä, kestävää hoitoa ja ennallistamista edistäen samalla muita kestävän kehityksen tavoitteita; korostaa, että Kunmingissa Kiinassa järjestettävä COP15-kokous tarjoaa hyvän tilaisuuden sopia asiaa koskevista maailmanlaajuisista toimenpiteistä;

    26.

    		 panee merkille, että tavoitteena on suojella 30 prosenttia maailman valtameristä vuoteen 2030 mennessä, mutta varoittaa, että sitä ei pitäisi tehdä elintarviketurvan, kalastajien ja vesiviljelyalan tuottajien, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kustannuksella;

    27.

    		 suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen nimetä kolme laajaa suojeltua merialuetta Eteläiselle jäämerelle; pitää valitettavana, että toimikunta Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi (CCAMLR) ei vieläkään päässyt sopimukseen näistä suojelualueista vuonna 2021;

    28.

    		 korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia, sillä niiden tehtävänä on auttaa yksilöimään ja nimeämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa uusia suojeltuja merialueita;

    29.

    		 muistuttaa, että tutkimukset, erityisesti hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erityisraportti valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa, osoittavat yhä useammin, että luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat tavoitteet saavutetaan paremmin, kun kalastajilla ja paikallisyhteisöillä on suora määräysvalta käyttämiensä resurssien hallinnointiin; korostaa, että rannikkoyhteisöjen hallinnoimat ekosysteemit ovat rikkaimpia ja tuottavimpia ja ne myös edistävät rannikkoalueiden sopeutumista ilmastonmuutoksen seurauksiin; painottaa valtamerenanastuksesta aiheutuvia riskejä merten aluesuunnittelulle; korostaa siksi tarvetta turvata pienimuotoinen kalastus, varmistaa oikeuksien vastuullinen hallinta ja saattaa sinisen talouden alalla toimivien EU:n yritysten edunsaajat edesvastuuseen, jos niiden toiminta rikkoo ihmisoikeuksia;

    30.

    		 kehottaa EU:ta ja kumppanimaita hyödyntämään ilmastonmuutoksen hillitsemisstrategioissaan perinteistä tietämystä ja edistämään aktiivisesti osallistavaa johtamista, joka on osoittautunut tehokkaaksi rannikkoyhteisöjen selviytymiskyvyn parantamisessa;

    31.

    		 katsoo, että kansainvälisessä valtamerten hallinnoinnissa sinistä taloutta on käsiteltävä monialaisesti varmistaen kaiken meriin liittyvän taloudellisen toiminnan yhdenvertainen kohtelu; kannattaa valtamerten tunnustamista ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi ja kehottaa varmistamaan, että kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset ovat aina vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden, EU:n ympäristövelvoitteiden ja -tavoitteiden sekä YKP:n velvoitteiden ja tavoitteiden mukaisia;

    32.

    		 ilmaisee huolensa siitä, että kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten tarjoama alakohtainen tuki ei useinkaan hyödytä suoraan paikallisia kalastus- ja rannikkoyhteisöjä kolmansissa maissa, ja kehottaa siksi komissiota kytkemään kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset tiiviisti EU:n kestävän kehityksen ohjelmasuunnitteluun;

    33.

    		 korostaa, että kestävää kalastusta koskevista kumppanuussopimuksista on tultava paikallisten sinisten talouksien kehittämisen väline; katsoo, että riittämättömien tietojen vuoksi on vaikea arvioida kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten vaikutusta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen kumppanimaissa; kehottaa EU:ta lisäämään kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten avoimuutta, tiedonkeruuta (erityisesti saaliista, alusten rekisteröinneistä ja työoloista) ja raportointivaatimuksia ja perustamaan keskitetyn sosioekonomisen tietokannan kaikille EU:n aluksille riippumatta siitä, missä ne toimivat;

    34.

    		 korostaa, että kaikki sidosryhmät on otettava mukaan kestävää kalastusta koskevista kumppanuussopimuksista käytäviin neuvotteluihin ja kumppanuussopimusten täytäntöönpanoon ja että on varmistettava, että otetaan huomioon niiden yhteisöjen tarpeet, joihin nämä kumppanuudet vaikuttavat eniten;

    35.

    		 pitää valitettavana, että täytäntöönpanoa ja rahoituksen asianmukaista käyttöä ei valvota; on huolissaan siitä, että kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten mukainen alakohtainen tuki ei useinkaan hyödytä suoraan pienimuotoista kalastusta harjoittavia kalastajia; kehottaa komissiota kytkemään kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset tiiviisti EU:n kehitysapuun, jotta voidaan parantaa rannikkoyhteisöille koituvaa lisäarvoa; kehottaa lisäksi komissiota julkaisemaan ennakoivasti vuosikertomuksia siitä, miten alakohtaista tukea hyödynnetään, jotta voidaan paremmin seurata EU:n julkisten varojen käyttöä;

    36.

    		 on tyytyväinen alueellisten merisopimusten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen rooliin; kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisia valtuuksia alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille, jotta voidaan suojella kehitysmaiden ja kansainvälisten vesien kalavaroja erityisesti parantamalla kantojen hoitoa trooppisten tonnikalojen kaltaisten lajien osalta, vähentämällä saaliiden poisheittämistä, soveltamalla ennalta varautuvaa lähestymistapaa uhanalaisten lajien ja haavoittuvien meriekosysteemien säilyttämisen varmistamiseksi sekä parantamalla käytettävissä olevia tietoja, sääntöjen noudattamista ja päätöksenteon avoimuutta;

    37.

    		 kehottaa yleisemmin parantamaan kalastuksenhoitokäytäntöjä, seurantaa, ympäristömerkkien kehittämistä ja lohkoketjun kaltaisten uusien teknologioiden kehittämistä tuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi;

    38.

    		 kehottaa EU:ta lisäksi antamaan teknistä apua kehitysmaiden tuottajille, erityisesti pientuottajille;

    39.

    		 muistuttaa, että kaikkien Länsi-Afrikan alueella kalastukseen osallistuvien valtioiden olisi perustettava alueellinen kalastuksenhoitojärjestö erityisesti yhteisten kantojen, kuten pienten pelagisten kalojen, hyödyntämiseksi kansainvälisen oikeuden, asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön, yleisafrikkalaisen ja alueellisen kalastuspolitiikan ja muiden välineiden edellyttämällä tavalla; katsoo, että tällaisessa kalastuksenhoitojärjestelmässä olisi noudatettava ennalta varautuvaa ja ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa ja varmistettava, että suurin sallittu saalis pysyy turvallisten biologisten rajojen sisällä;

    40.

    		 kehottaa EU:ta edistämään ja suojelemaan tehokkaasti Afrikassa pienimuotoista kalastusta, joka on pääasiallinen valtamerielinkeino ja tulevan EU:n ja Afrikan sinisen talouden työryhmän kulmakivi, ja rahoittamaan tässä mielessä muun muassa FAO:n kestävää pienimuotoista kalastusta koskevien kansainvälisten suuntaviivojen täytäntöönpanoa;

    41.

    		 korostaa, että muiden tekijöiden ohella kalajauhon ja -öljyn tuotanto voi edistää liikakalastusta kehitysmaissa ja etenkin Länsi-Afrikassa; kehottaa toteuttamaan pakolliset huolellisuusvelvoitetta koskevat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että kalojen ja äyriäisten koko toimitusketju on reilu, täysin jäljitettävissä, siinä ei käytetä LIS-kalastuksesta saatavia tuotteita eikä siihen liity ihmisoikeusloukkauksia, ei myöskään ihmiskauppaa ja orjuutta;

    42.

    		 suhtautuu myönteisesti meriä koskevien alueellisten yleissopimusten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen rooliin hallinnon vahvistamisessa, joka perustuu parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon, jonka olisi oltava helposti kaikkien toimijoiden saatavilla;

    43.

    		 kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisia valtuuksia alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille, jotta voidaan suojella kehitysmaiden ja kansainvälisten vesien kalavaroja erityisesti parantamalla kantojen hoitoa trooppisten tonnikalojen kaltaisten lajien osalta, vähentämällä saaliiden poisheittämistä, soveltamalla ennalta varautuvaa lähestymistapaa uhanalaisten lajien ja haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi sekä parantamalla tietojen saatavuutta, sääntöjen noudattamista ja päätöksenteon avoimuutta;

    44.

    		 kehottaa komissiota pyrkimään aktiivisesti siihen, että ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä koskevat tavoitteet sisällytetään sen kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen päätöksentekoon;

    45.

    		 kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ryhtymään toimiin tehostaakseen kalastuksen globaalin hallinnan parantamista erityisesti kalastuksen avoimuutta koskevan aloitteen kaltaisten mekanismien avulla;

    46.

    		 muistuttaa, että luonnonvarojen kestävä hoito parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon ja parhaiden sosioekonomisten vaikutustenarviointien perusteella on asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi, jotta voidaan saavuttaa EU:n strategisen toimintasuunnitelman tavoitteet, ja se on sisällytettävä myös kahdenvälisiin kumppanuussopimuksiin;

    47.

    		 korostaa, että sininen talous käsittää perinteisten toimintojen lisäksi lukuisia muita toimintoja ja että uusien toimintojen kehittämisen yhteydessä on aina toteutettava vaikutustutkimuksia ja että on omaksuttava avoin tieteellinen lähestymistapa ja otettava käyttöön tehokkaat kuulemiset ja kaikkien asianomaisten alojen tasavertainen osallistuminen, jotta helpotetaan näiden toimintojen kestävää sisällyttämistä siniseen talouteen;

    48.

    		 korostaa, että merenkulkuala on kansainvälisten yhteyksien, maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän, EU:n talouden ja sen kilpailukyvyn ja EU:n alueiden kannalta keskeisessä asemassa; korostaa satamien roolin vahvistamisen merkitystä, tarvetta investoida älykkäisiin infrastruktuureihin sekä satamien kehittämistä ja hallinnointia, jotta voidaan lisätä edelleen kaupan kasvun edellyttämää kapasiteettia;

    49.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan EU:n rannikolla sijaitseviin satamiin, jotta voidaan keskittyä puuttuviin sisämaayhteyksiin, siten, että yleisinä tavoitteina on parantaa liikenteen selviytymiskykyä ja muuttaa satamat logistisiksi alustoiksi ja strategisiksi klustereiksi multimodaalista liikennettä, energian tuotantoa, varastointia ja jakelua sekä matkailua varten; painottaa, että markkinapohjainen toimenpide on sisällytettävä Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriliikenteen kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevaksi tavoitteeksi, jotta kansainvälisessä merenkulussa voidaan ottaa käyttöön hiilidioksidipäästöjen kompensointijärjestelmä ja varmistaa realistinen etenemissuunnitelma päästöjen vähentämiselle;

    50.

    		 korostaa, että kestävää ja älykästä liikkuvuutta koskevasta strategiasta annetun komission tiedonannon tavoitteena on tuoda ensimmäiset päästöttömät alukset markkinoille vuoteen 2030 mennessä ja että EU on jo rahoittanut merkittävää tutkimusta alusten hybridisoimisesta ja sähköistämisestä Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta; kehottaa komissiota lisäämään entisestään tukeaan sähköalusten käyttöönottamiseksi lyhyillä reiteillä;

    51.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita saattamaan päätökseen Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon (TEN-T) sisältyvät ensisijaiset hankkeet Atlantin, Välimeren ja Itämeren alueiden osalta erityisesti rajat ylittävillä alueilla ja tulevien TEN-T-suuntaviivojen ja Verkkojen Eurooppa -välineen (2021–2027) puitteissa, jotta voidaan edistää ja yksinkertaistaa sekä riittävässä määrin rahoittaa TEN-T-verkoston merten moottoriteiden täyttä kehittämistä, jolla pyritään integroimaan lähimerenkulku paremmin, jotta tavaroita voidaan jaella laajemmin käyttämällä saaret mantereeseen yhdistäviä satamia, sekä kattavaa multimodaalista liikennejärjestelmää; korostaa, että on olennaisen tärkeää luoda saumattomat ja kestävät matkustaja- ja rahtiliikenneketjut kaikkiin liikennemuotoihin ja erityisesti rautatie-, meri- ja sisävesiliikenteeseen; katsoo, että hankkeissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Atlantin, Välimeren ja Itämeren syrjäisten alueiden, saarten ja syrjäisimpien alueiden yhteyksiin ja saavutettavuuteen liittyviin erityistarpeisiin;

    52.

    		 korostaa, että satamia voidaan käyttää sinisen talouden vauhdittamiseen, sillä niillä on keskeinen rooli tämän alan taloudellisessa toiminnassa ja niillä voidaan varmistaa siirtymä kohti kestävää ja älykästä liikkuvuutta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman periaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota kohdentamaan lisää EU:n rahoitusta liikenteen tehokkuuden ja TEN-T-ydinverkon satamiin pääsyn parantamiseen sekä kulujen vähentämiseen, mukaan lukien investoinnit jatkuvaan ruoppaukseen, kanavien syventämiseen ja muihin valmiuksien kehittämistoimiin valikoiduissa satamissa; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että tarvitaan lisää investointeja kestäviin ja älykkäisiin satamainfrastruktuureihin, jotta niistä voi tulla multimodaalisia liikkuvuus- ja liikennekeskuksia sekä energiakeskuksia integroiduille sähköjärjestelmille, vedylle ja muille vaihtoehtoisille polttoaineille ja testialueita jätteen uudelleenkäyttöä ja kiertotaloutta varten;

    53.

    		 onnittelee Vigon satamaa siitä, että se on edelläkävijä EU:n satamana, joka pani ensimmäisenä täytäntöön Euroopan sinisen kasvun strategian;

    54.

    		 suhtautuu myönteisesti FAO:n sinisten kalastussatamien verkostoa koskevaan aloitteeseen, jonka tarkoituksena on laatia suuntaviivat sinisen talouden malleihin siirtymässä olevia kalastussatamia koskevista parhaista kansainvälisistä käytännöistä, jotta voidaan parantaa niiden kestävyyttä suojelemalla ympäristöä ja edistämällä sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä; tukee FAO:ta pysyvän toimiston perustamisessa Vigon satamaan maailmanlaajuisen sinisten satamien verkoston kehittämiseksi ja hallinnoimiseksi;

    Häiriönsietokyky, kilpailukyky ja työllisyys

    55.

    		 toteaa, että EU:n elpymistoimissa on keskityttävä kestävyyttä, kilpailukykyä ja kasvua koskeviin tavoitteisiin; painottaa kestävien rahoitusvälineiden tarvetta tämän siirtymän edistämiseksi, myös julkisten ja yksityisten investointien vahvistamisen avulla;

    56.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan pienimuotoisen kalastuksen ja vesiviljelyn arvoketjujen kestävää kehitystä kalastajista kuluttajiin edistämällä valikoivien, ympäristöä tuhoamattomien ja energiatehokkaiden kalastus- ja vesiviljelymenetelmien yhdenmukaistamista, helpottamalla tietämyksen vaihtoa EU:n tutkimusyhteisön kanssa ja edistämällä kalastustuotteiden kestäviä kaupallistamismenetelmiä ja vähentämällä samalla hallinnollista rasitusta;

    57.

    		 korostaa tarvetta tunnustaa virkistyskalastuksen sosioekonominen arvo ja sen panos EU:n kestävään siniseen talouteen; korostaa tarvetta saada enemmän ja parempia tietoja virkistyskalastuksesta, mukaan lukien sen vaikutus matkailualaan, sen vuorovaikutus pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien kanssa, sen ympäristövaikutukset ja sen sosioekonominen merkitys;

    58.

    		 korostaa pienimuotoisen rannikkokalastuksen merkitystä sinisen talouden sekä rannikkoalueiden ja saarten yhteisöjen kulttuuri-identiteetin kannalta;

    59.

    		 kehottaa jäsenvaltioita kalastusmahdollisuuksia jakaessaan panemaan täysimääräisesti täytäntöön YKP:n 17 artiklan mukaiset avoimet ja objektiiviset kriteerit;

    60.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet virkistyskalastusta merellä ja sisävesissä sekä murtovesissä koskevan tietojenkeruun parantamiseksi niin, että voidaan ottaa huomioon tämän toiminnan ympäristövaikutus ja sosioekonominen arvo, jotta turvataan kalastus- ja vesiviljelyalojen oikeudenmukainen ja tasapainoinen hallinnointi ja kannustetaan investoimaan enemmän rannikkoyhteisöjen toiminnan kehittämiseen;

    61.

    		 korostaa osallistavan merten aluesuunnittelun merkitystä pyrittäessä vähentämään kilpailua tilasta muiden toimintojen, kuten kalastuksen, kustannuksella, kun kehitetään uusia sinisen talouden toimintoja; korostaa, että kalastuksella ja vesiviljelyllä on keskeinen rooli ja että näille aloille on annettava asianmukainen näkyvyys sinisessä taloudessa, ja kehottaa siksi laatimaan strategian, jolla edistetään meri- ja maa-alueiden sinisen talouden eri toimintojen vuorovaikutusta tavalla, joka hyödyttää niitä kaikkia;

    62.

    		 kehottaa komissiota tukemaan sellaisten yhteisölähtöisten energiantuotantojärjestelmien kehittämistä, joiden avulla rannikkoyhteisöt, myös kalastajat, voivat osallistua täysimääräisesti uusiutuvan energian tuotannon suunnitteluun ja kehittämiseen ja samalla investoida voitot takaisin paikallisyhteisöön;

    63.

    		 kehottaa jäsenvaltioita merten aluesuunnittelua koskevien säännösten mukaisesti varaamaan tiettyjä historiallisesti tärkeitä ja perinteisiä kalastusalueita kalastajille alueina, joilla merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa ei saa hyödyntää;

    64.

    		 korostaa, että merituulipuistoja olisi rakennettava vain, jos voidaan taata, että kalastajiin ja vesiviljelyalan tuottajiin ei kohdistu kielteisiä ympäristö- ja ekologisia vaikutuksia tai taloudellisia, sosioekonomisia ja sosiokulttuurisia seurauksia, sinisen talouden ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti;

    65.

    		 pitää myönteisinä sellaisia aloitteita kuin merituulivoiman seurantakeskus, joka on Galician aluehallituksen perustama foorumi, jonka tarkoituksena on kartoittaa mahdollisuuksia ja tasapainottaa keskenään mahdollisesti kilpailevia merten käyttötarkoituksia ja johon kuuluvat teollisuus, merikalastusala ja siihen liittyvät yhteisöt ja järjestöt;

    66.

    		 panee merkille, että kaivannaisteollisuus on sinisen valtameritalouden kasvava ala; korostaa, että valtioiden on pidättäydyttävä toteuttamasta toimenpiteitä, mukaan lukien laajamittaiset kehityshankkeet, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti sisävesillä ja merellä pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien toimeentuloon, heidän alueisiinsa tai käyttöoikeuksiin, ja että niillä on velvollisuus tehdä ennakkoarviointeja yksityisten tahojen johtamista kaivannaisteollisuuden hankkeista, jotta voidaan arvioida niiden mahdollisia kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia paikallisiin kalastusyhteisöihin;

    67.

    		 kannustaa luomaan EU:n tason vuoropuhelufoorumin, joka on avoin ja jossa varmistetaan kaikkien sidosryhmien osallistuminen ja niiden välinen voimatasapaino, jotta voidaan edistää toimialojen välistä yhteistyötä, kokemusten vaihtoa ja konfliktien ratkaisua;

    68.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan erityistoimia Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) ja muiden EU:n ohjelmien, kuten elpymis- ja palautumistukivälineen tai Horisontti Eurooppa -ohjelman, mukaisten kestäviin kalastus- ja vesiviljelykäytäntöihin saatavilla olevien investointimahdollisuuksien tehostamiseksi, niiden saatavuuden parantamiseksi ja täysimääräisen käytön edistämiseksi sekä sen varmistamiseksi, että rannikkoyhteisöt, syrjäiset ja merentakaiset yhteisöt voivat monipuolistaa talouksiaan;

    69.

    		 kehottaa komissiota hyödyntämään EMKVR:n parhaita käytäntöjä virkistyskalastukseen liittyvien matkailuhankkeiden kehittämiseksi ja jatkamaan näiden hankkeiden rahoittamista EMKVR:n kautta;

    70.

    		 toistaa, että on välttämätöntä kehittää kattavampia strategioita kalastus- ja vesiviljelyalojen ja rannikkoyhteisöjen sopeuttamiseksi ilmastonmuutoksen seurauksiin ja sen vaikutuksiin yhteisöille ja niiden toimeentulolle; korostaa, että kaikkien alojen on osallistuttava ilmastonmuutoksen hillitsemiseen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja seitsemännen ja kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman mukaisesti;

    71.

    		 katsoo, että YKP:hen olisi sisällytettävä uudessa yhteisessä maatalouspolitiikassa käyttöön otetun kaltainen sosiaalinen ehdollisuus, jossa voidaan määrätä seuraamuksia kalastusalusten omistajille, vesiviljelyalan tuottajille ja muille EMKVR:n edunsaajille, jos nämä eivät takaa asianmukaisia työoloja kaikille työntekijöilleen, myös kausityöntekijöille ja siirtotyöläisille; korostaa, että tämä sosiaalinen ehdollisuus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan suojella kalastus- ja vesiviljelyalan työntekijöiden ihmisarvon suojelua työpaikalla ja sosiaalisia oikeuksia ja edistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttamista kaikille;

    72.

    		 katsoo, että parempi työsuhdeturva, työturvallisuus, terveet valtameret, jotka tarjoavat parempia ansiotuloja, ja sosiaaliturva kalastus- ja vesiviljelyalalla ovat olennaisen tärkeitä naisten ja nuorempien sukupolvien houkuttelemiseksi ja siten sen nuorentumisen ja jatkuvuuden varmistamiseksi;

    73.

    		 pitää myönteisenä naisten roolia kestävän kalastuksen ja vesiviljelyn arvoketjuissa ja kehottaakin takaamaan heille ihmisarvoiset työolot, samapalkkaisuuden, sosiaaliturvan sekä näkyvyyden ja edustuksen päätöksentekorakenteissa ja -prosesseissa;

    74.

    		 palauttaa mieliin, että kalastuksella ja vesiviljelyllä on keskeinen tehtävä työpaikkojen luomisessa ja talouden tukemisessa EU:n monilla alueilla ja että monissa rannikko- ja saariyhteisöissä, erityisesti syrjäisimmillä alueilla, yli puolet paikallisista työpaikoista on näillä aloilla;

    75.

    		 korostaa, että kalastus- ja vesiviljelyalan kestävyyden, kilpailukyvyn ja taloudellisen suorituskyvyn parantamiseksi on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n toimijoille globaalissa taloudessa ja keskityttävä ammatilliseen koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, tämän koulutuksen tunnustamiseen Euroopan tasolla, neuvontapalveluihin sekä teknisen ja tieteellisen tiedon ja innovatiivisten käytäntöjen levittämiseen ja tunnustettava toimialajärjestöjen panos;

    76.

    		 korostaa tarvetta lisätä kalastustuotteiden, erityisesti pienimuotoisesta kalastuksesta saatavien tuotteiden, arvoa ensimyynnissä, jotta voidaan lisätä kalastajien tuloja ja palkkoja;

    77.

    		 kehottaa komissiota kehittämään uusia kestävän meri- ja rannikkomatkailun muotoja, edistämään matkailutoiminnan uusia muotoja, tarjoamaan uusia tulovirtoja ja lisäämään ympärivuotista työllisyyttä, jotta lisätään meri- ja rannikkoalueiden arvoa ja samalla suojellaan ympäristöä ja sinistä kulttuuriperintöä ja säilytetään merten ja rannikkoalueiden elinympäristöt; korostaa kiertotalouden merkitystä matkailualalla kehitettäessä kestävämpiä käytäntöjä, jotka hyödyttävät paikallista kehitystä; toteaa, että matkailualan olisi tehtävä yhteistyötä rannikkoyhteisöjen kanssa ja että se tarvitsee tukea infrastruktuurin tehokkuuden ja kestävyyden sekä meriliikenteen ja matkailukohteiden kilpailukyvyn lisäämiseksi;

    78.

    		 toteaa, että rannikkomatkailulla voi olla myönteisiä vaikutuksia kehitysmaihin mutta massaturismistrategioiden kehittäminen voi olla haitallista, heikentää paikallisten kuluttajien elintarvikkeiden saanti- ja kulutusmahdollisuuksia ja olla tuhoisaa meriympäristölle ja kulttuuri-identiteetille; kehottaa EU:ta edistämään oikeudenmukaisia ja vähävaikutteisia matkailumalleja;

    79.

    		 painottaa tarvetta säilyttää luonnonpääomamme ja -perintömme kestävän matkailun (kuten ekomatkailun) kannustamiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan biologista monimuotoisuutta toteuttamalla kiireellisesti merten suojelutoimia, myös rajat ylittäviä toimia, meri- ja rannikkoekosysteemien suojelemiseksi, ennallistamiseksi ja edistämiseksi myös merialueita koskevien Natura 2000 -verkostojen kautta;

    80.

    		 kehottaa komissiota sisällyttämään kestävän meri-, saari- ja rannikkomatkailun asiaan liittyviin toimiin ja ohjelmiin, tukemaan aloitteita, joilla kannustetaan rannikko-, meri- ja merenkulkumatkailun monipuolistamista, ja auttamaan vähentämään matkailutoiminnan ja työllisyyden kausiluonteisuutta; korostaa, että on kerättävä laadukkaampaa tietoa virkistyskalastusmatkailun vaikutuksesta rannikkoalueiden ja saarien talouteen;

    81.

    		 painottaa sinisen talouden merkitystä syrjäisimmille alueille ja erityisesti niiden matkailualoille; kehottaa siksi komissiota luomaan erityisesti syrjäiseen sijaintiin ja saaristoluonteeseen liittyviä vaihtoehtoja koskevan liikenneohjelman (POSEI Transport), jolla vastataan saarten ja syrjäisimpien alueiden tarpeisiin suoremmin ja tuetaan joidenkin niille suuntautuvien kaupallisten reittien liikennöintiä;

    82.

    		 tukee rannikko- ja merimatkailun kestäviä käytäntöjä, koska ne ovat olennaisen tärkeitä Atlantin, Välimeren ja Itämeren alueiden kilpailukyvyn kannalta ja korkean lisäarvon työpaikkojen luomisessa merialan ammatillisessa ja muuhun koulutukseen; korostaa, että sinisen talouden toimintaa koskevalla erityisellä koulutuksella voitaisiin lisätä tietoisuutta merten ekosysteemeistä ja tarpeesta suojella niitä;

    83.

    		 kehottaa komissiota kuulemaan laajasti alue- ja paikallisviranomaisia ja kaikkia asiaan liittyviä sidosryhmiä, jotta voidaan määrittää räätälöityjä ratkaisuja paikallis- ja alueyhteisöille;

    84.

    		 kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisia ratkaisuja, joilla edistetään matkailualan kykyä sietää tulevien pandemioiden tai muiden matkailutoimintaa häiritsevien tilanteiden vaikutuksia, ja laatimaan asianmukaisia aloitteita alan työntekijöiden työolojen ja -ehtojen parantamiseksi, jotta voidaan lisätä alan houkuttelevuutta ja auttaa sinisen talouden koko potentiaalin hyödyntämisessä;

    85.

    		 korostaa huviveneilyn ja purjehduksen merkitystä merimatkailulle; korostaa paikallisen kulttuurin ja gastronomian roolia Euroopan rannikkomatkailun kehittämisessä sekä rannikkomatkailun ja vedenalaisen matkailun, kalastusmatkailun, ekomatkailun, vesiurheilun ja risteilyelinkeinon merkitystä;

    86.

    		 korostaa suojeltujen merialueiden merkitystä valtamerten suojelun välineenä; katsoo, että nämä alueet tarjoavat mahdollisuuden tiedematkailun kehittämiseen;

    87.

    		 suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio keskittyy kestävään ja ”kiireettömään” matkailuun, ja pyrkimykseen kehittää tukipaketteja (paikallisia vihreän kehityksen ohjelmia koskeva suunnitelma), joilla tuetaan kaupunkien ja alueiden vihreää siirtymää; panee merkille syrjäisten saarten ja rannikkoyhteisöjen mahdollisuudet ottaa johtava asema tässä siirtymässä;

    88.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan merten virkistyskalastuksen ja sen luoman matkailun panoksen siniseen talouteen sekä alan potentiaalin uusien taloudellisten mahdollisuuksien tarjoamisessa rannikkoyhteisöille;

    89.

    		 pitää valitettavana, että sinisen talouden potentiaalia ei ole otettu riittävästi huomioon laadittaessa ja arvioitaessa NextGenerationEU-välineestä rahoitettavia kansallisia elpymis- ja palautumissuunnitelmia;

    90.

    		 kannattaa sellaisen asianmukaisen rahoituskehyksen perustamista, jolla edistetään sinisen talouden kehittämistä ja työpaikkojen luomista ja johon sisällytetään ja yhdistetään erilaisia käytettävissä olevia rahoitusvälineitä, kuten rakenne- ja investointirahastot (EMKVR, EAKR, ESR ja koheesiorahasto), Horisontti Eurooppa -puiteohjelma 2021–2027 ja muita; kiinnittää huomiota tarpeeseen edistää näiden välineiden parempaa yhteensovittamista sidosryhmien tarpeiden kanssa ja nykyisten mahdollisuuksien laajaa levittämistä;

    91.

    		 kehottaa käymään alan kanssa perusteellisen EU:n tason keskustelun, jossa otetaan huomioon kalastuskapasiteetin mittaamista koskevien sääntöjen vakavat sosioekonomiset vaikutukset, näiden sääntöjen vaikutuksista kalastukseen ja kalastajien elämään ja säilyttämään samanaikaisesti kalastuskapasiteetin tiukka valvonta;

    92.

    		 korostaa laivanrakennus- ja laivankorjaustoiminnan strategista merkitystä ja sen suhdetta muihin aloihin, kuten merimatkailuun; katsoo, että tekniseen innovointiin ja lisäarvoa tuottaviin pitkälti erikoistuneisiin prosesseihin panostamalla voidaan vähentää kilpailua kansainvälisellä tasolla ja helpottaa alan laskusuuntauksen kääntämistä; katsoo, että olisi tarjottava erityistukea jäsenvaltioiden laivanrakennusteollisuuden eri muotojen elvyttämiseksi ja nykyaikaistamiseksi;

    93.

    		 panee merkille, että EU:n pienimuotoista kalastusta harjoittavat laivastot ovat hyvin vanhoja erityisesti syrjäisimmillä alueilla, että niiden alusten keski-ikä on erittäin korkea ja että ne ovat vaarallisia sekä niillä työskenteleville ihmisille että pyydettäville lajeille, ja toistaa, että EMKVR:n tukea tarvitaan uusien alusten ostamiseen ilman, että tämä lisää saaliiden määrää, ja siten, että noudatetaan kestävää enimmäistuottoa ja parannetaan näin niiden ympäristötehokkuutta;

    94.

    		 muistuttaa, että syrjäisimpien alueiden kalastuslaivastot ovat tietyissä tapauksissa erittäin huonossa kunnossa ja vaarantavat kalastajien turvallisuuden ja ympäristön; katsoo tässä yhteydessä tarpeelliseksi etsiä ratkaisuja kalastajien turvallisuuden ja työolojen parantamiseksi, hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi sekä saaliiden levinneisyysalueita ja suojelua koskevien olosuhteiden parantamiseksi; korostaa tarvetta varmistaa terveellisten ja korkealaatuisten proteiinien tarjonnan jatkuvuus täysin turvallisissa ja varmoissa olosuhteissa, vähemmillä ympäristövaikutuksilla ja kalastuskapasiteettia lisäämättä;

    95.

    		 kehottaa komissiota ja neuvostoa luomaan POSEI-ohjelman kaltaisen kalastuksen tukivälineen, jotta voidaan lieventää saaristoaseman vaikutuksia syrjäisimpiin alueisiin;

    96.

    		 korostaa mahdollisuuksia EU:n meriulottuvuuden kestävään käyttöön Atlantilla, mikä edellyttää tasapainoisempia investointeja sen saariin, syrjäisimpiin alueisiin ja rannikkosatamiin sekä monien niiden laituripaikkojen laajentamista ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kannalta erittäin tärkeiden varastointikapasiteetin ja lastinkäsittelylaitteiden lisäämistä;

    Sininen siirtymä

    97.

    		 kehottaa kehittämään välineitä, joilla hyödynnetään kestävästi meren luonnonvaroja ja monipuolistetaan valtameritaloutta, myös tukemalla kalastustoimintaan liittyviä ja siitä johdettuja uusia tuotteita, jotka voivat tuoda lisäarvoa kulttuuri- ja luonnonperinnöllemme erityisesti tarjoamalla laadukkaita matkailuvaihtoehtoja;

    98.

    		 korostaa tarvetta luoda yhdennetty EU:n meripoliittinen kehys, jolla varmistetaan johdonmukaisuus biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian, Pellolta pöytään -strategian, ilmastopolitiikan ja YKP:n välillä;

    99.

    		 katsoo, että vesiviljelyalalla olisi edelleen seurattava ja parannettava näyttöön perustuvilla toimilla useita parametreja, kuten kalojen hyvinvointia ja kalatiheyttä; katsoo lisäksi, että olisi tehtävä ympäristövaikutusten arviointitutkimuksia, jotta voidaan parantaa kalojen hyvinvointia, muun muassa rikastuttamalla niiden ympäristöä, pitämällä veden laatu hyvinvoinnin kannalta merkityksellisissä rajoissa keinona vähentää sairauksia ja niiden leviämistä sekä vähentämällä antibioottien tarvetta, ja jatkaa saastumisen vähentämistä, parempien ilmasto- ja ympäristötulosten saavuttamista ja ilmastokestävyyden parantamista;

    100.

    		 toteaa, että kalalajien monipuolistaminen EU:n vesiviljelyssä, mukaan lukien matalan ravintotason lajit ja muut kuin lihaa syövät lajit, on tarpeen alan kestävyyden parantamiseksi;

    101.

    		 korostaa vesiviljelyn mahdollista roolia erityisesti työpaikkojen luomisessa ja elintarvikehuollon turvaamisessa sekä kestäviin elintarvikejärjestelmiin siirtymisen helpottamisessa; katsoo, että on olennaisen tärkeää vähentää meren luonnonvaroihin kohdistuvaa painetta kehittämällä ja lisäämällä vaihtoehtoisia ja kestävästi hoidettuja muita rehulähteitä kuin luonnonvaraisia pyydettyjä kaloja ja kääntämällä luonnon monimuotoisuuden köyhtymissuuntaus valtamerissä ja merissä; korostaa, että merialueiden käyttöä vesiviljelyyn on säänneltävä asianmukaisesti; korostaa tässä yhteydessä sellaisen selkeän ja luotettavan oikeudellisen kehyksen merkitystä, jolla edistetään veden saatavuutta kaikin tarvittavin takein;

    102.

    		 toteaa, että kalajauhon ja kalaöljyn lisääntynyt käyttö EU:n vesiviljelyssä voi uhata luonnonvaraisten kalakantojen kestävyyttä EU:n ja kolmansien maiden vesillä;

    103.

    		 korostaa, että on toteutettava kaikki toimenpiteet, joilla varmistetaan kalastuksen ja vesiviljelyn kilpailukykyinen kehitys, koska ne ovat tärkeitä elintarvikkeiden toimitusvarmuuden kannalta;

    104.

    		 korostaa kalastus- ja vesiviljelyalan merkitystä elintarviketurvalle olennaisen tärkeän proteiinin saannin sekä paikallisyhteisöjen sosioekonomisen kehityksen ja työpaikkojen luomisen kannalta koko maailmassa; muistuttaa erityisesti, että lähes miljardi pääasiassa kehitysmaissa elävää ihmistä tukeutuu kalaan ja äyriäisiin ensisijaisena eläinproteiinin lähteenään; toteaa, että yli 90 prosenttia maailman kalastajista ja kalastusalalla työskentelevistä elää pienimuotoisen kalastuksen varassa; pitää valitettavana, että covid-19-pandemialla on ollut suuri vaikutus kalastus- ja vesiviljelyalan työntekijöihin;

    105.

    		 korostaa, että valtameristä, meristä ja makean veden lähteistä peräisin olevat kestävät elintarvikkeet on tuotettava yksinomaan vastuullisen kalastuksen ja kestävän vesiviljelyn avulla ja että kaikkien EU:ssa kulutettujen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden on oltava peräisin kestävistä elintarvikejärjestelmistä maapallon kestävyyden rajoja täysimääräisesti kunnioittaen; kehottaa komissiota laatimaan EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevia kestävyysindikaattoreita tieteellisten lausuntojen perusteella ja vaatimaan samanlaisia kestäviä standardeja EU:n markkinoille tuoduilta tuotteilta;

    106.

    		 korostaa, että EU:n osuus levän maailmanlaajuisesta tuotannosta on 1 prosentti, ja katsoo siksi, että jäsenvaltioiden ja EMKVR:n olisi kannustettava merilevien tuotantoa; korostaa, että levät ovat yksi tulevista ratkaisuista vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi, esimerkiksi siten, että levää käytetään joko hiilidioksidin talteenotossa, muiden materiaalien korvaamisessa talouden eri aloilla, tai sitä käytetään ravitsevana elintarvikkeena, koska se voi olla merkittävä proteiinin ja laadukkaiden hivenravinteiden lähde;

    107.

    		 kehottaa komissiota harkitsemaan kaikkia ratkaisuja, joilla voidaan kehittää levien tuotanto- ja käyttömahdollisuuksia, ja harkitsemaan myös rahoitusvaihtoehtoja levien tuotannon nopeuttamiseksi; kehottaa komissiota toimimaan nopeasti, jotta voidaan hyväksyä levät uuselintarvikkeina, alentamalla niihin liittyviä hakemuskustannuksia ja helpottamalla markkinoille pääsyä samalla kun varmistetaan tuotteiden laatu ja turvallisuus;

    108.

    		 katsoo, että on edistettävä kestäviä vesiviljelymalleja, joiden avulla voidaan säilyttää ilmastonmuutoksen vaikutuksilta suojaavia ekosysteemejä; korostaa, että on tärkeää erottaa toisistaan proteiinin tuotantoon ja sen jalostukseen perustuva vesiviljely, etenkin kun viimeksi mainittu on seurausta käytännöistä, jotka aiheuttavat paineita merten luonnonvarojen kestävyydelle; katsoo, että kalastukseen ja vesiviljelyyn tarkoitetut rehut olisi tuotettava kestävällä maataloudella ja kalastuksella, minkä vuoksi kaikki LIS-kalastuksesta tai liikakalastuksesta saadut tuotteet olisi suljettava pois;

    109.

    		 katsoo, että mikrolevien tuotanto voi vähentää ei-kestävän kalajauhon käyttöä kalastuksessa; korostaa tarvetta kehittää ja edistää edelleen luonnonmukaista vesiviljelyä, koska sillä on suuri kasvupotentiaali, ja katsoo, että EU:n välineitä ja rahoitusta voidaan hyödyntää tähän tarkoitukseen; kehottaa parantamaan luonnonmukaista vesiviljelytuotantoa koskevien tilastojen keruuta, käsittelyä ja levittämistä;

    110.

    		 kehottaa soveltamaan YKP:tä kaikkiin EU:n kalastuslaivastoihin, jotta varmistetaan, että kalastus- ja vesiviljelytoimintaa hallinnoidaan tavalla, joka voi tuottaa sosioekonomisia hyötyjä, edistämällä elintarvikkeiden saatavuutta ja minimoimalla yksittäisten toimintojen vaikutukset luontotyyppeihin ja meriekosysteemeihin, samalla kun pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään niillä tasoilla; katsoo, että sitä on sovellettava ottaen huomioon eri merialueiden erityispiirteet;

    111.

    		 korostaa kalastus- ja vesiviljelyalojen ja niillä toimivien ammattilaisten merkitystä energiasiirtymässä ja ilmastonmuutoksen hillinnässä hiilestä irtautumisen ja kiertotalouteen johtavan toiminnan, kuten meriroskan keräämisen, kautta;

    112.

    		 varoittaa siitä, että jätteen ja kaiken tyyppisten saasteiden, erityisesti kaiken tyyppisten muovien, laskeminen meriin vahingoittaa ympäristöä, aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä kalastusalalle ja muille toiminnoille ja vaikuttaa ihmisten terveyteen koko ravintoketjun välityksellä; on ilahtunut EMKVR:n päätöksestä myöntää kalastajille rahoitusta kadonneiden kalastusvälineiden ja muiden merten roskien talteenottoon, keräämiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrättämiseen; pitää kuitenkin valitettavana, että meristrategiapuitedirektiivin tavoitteiden saavuttaminen on viivästynyt, ja korostaa tässä yhteydessä, että kalastajille suunnattuja tiedotuskampanjoita ja koulutusta olisi edistettävä;

    113.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisemmin kalastusalan ja erityisesti pienimuotoisen kalastuksen nykyaikaistamista ja kestävää kehitystä pyrkien lisäämään pyydysten valikoivuutta ja vähentämään kalastuksen ympäristövaikutuksia;

    114.

    		 korostaa kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelusta teknisten toimenpiteiden avulla 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241 (19) merkitystä, sillä siinä vahvistetaan säilyttämistoimenpiteet, jotka koskevat sitä, miten, missä ja milloin kalastus voi tapahtua, jotta voidaan suojella herkkiä lajeja ja luontotyyppejä sekä kansallisella että alueellisella tasolla, lisätä kalastustuottoa ja samalla vähentää meriekosysteemeihin kohdistuvia vaikutuksia erityisesti lisäämällä valikoivuutta;

    115.

    		 katsoo, että on tärkeää kerätä jatkuvasti tietoja, jotta voidaan paremmin arvioida kestävyyskriteerejä ja estää sellaisten kalastusalueiden perustaminen, joilla on havaittu haavoittuvia meriekosysteemejä;

    116.

    		 kehottaa EU:ta puuttumaan kiireellisesti pohjaa koskettavien pyydysten, ajoverkkojen, pohjanuottien tai kalaparvien kokoamiseen käytettävien välineiden kaltaisten kalastustekniikoiden ilmastoon, merenpohjan koskemattomuuteen, kalakantoihin ja herkkiin lajeihin (sivusaaliina) kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin myös rajoittamalla niiden käyttöä;

    117.

    		 kehottaa EU:ta erityisesti kieltämään haitallisten tekniikoiden käytön tiukasti suojelluilla merialueillaan parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mukaisesti; kehottaa käyttämään EMKVR:ää tukemaan tehokkaasti EU:n kalastuslaivastojen siirtymistä valikoivampiin ja vähemmän vahingollisiin kalastusmenetelmiin;

    118.

    		 kehottaa EU:ta käynnistämään ja rahoittamaan tieteellisiä tutkimusohjelmia, joilla kartoitetaan runsaasti hiiltä sisältäviä merielinympäristöjä EU:n vesillä ja joiden pohjalta voidaan määrittää tällaiset alueet tiukasti suojelluiksi merialueiksi, jotta voidaan suojella ja ennallistaa merten hiilinieluja ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen mukaisesti ja suojella ja ennallistaa ekosysteemejä, erityisesti merenpohjan ekosysteemejä, meristrategiapuitedirektiivin mukaisesti ja suojella niitä sellaiselta ihmisen toiminnalta, joka voi häiritä ja vapauttaa hiiltä vesipatsaaseen, kuten pohjaa koskettavilta kalastustoimilta;

    119.

    		 kehottaa EU:ta kieltämään kaiken ympäristöä vahingoittavan teollisen louhintatoiminnan, kuten kaivostoiminnan ja fossiilisten polttoaineiden porauksen suojelluilla merialueilla;

    120.

    		 korostaa, että syvänmeren alueella lajien ja ekosysteemien moninaisuus on kaikkein suurinta maailmassa ja että se tuottaa kriittisiä ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja, myös hiilen sitomista pitkällä aikavälillä, ja sille ovat ominaisia sellaiset ympäristöolosuhteet, jotka tekevät siitä erityisen alttiin ihmisten aiheuttamalle häirinnälle; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan syvänmerenpohjan kaivostoiminnan kansainvälistä moratoriota;

    121.

    		 kehottaa ottamaan käyttöön lainsäädännöllisiä ja muita välineitä biologista monimuotoisuutta koskevan strategian täytäntöönpanoa varten ja vahvistamaan toimia, joilla pyritään saavuttamaan meristrategiapuitedirektiivin tavoitteet, jotta voidaan säilyttää merten biologinen monimuotoisuus ja ennallistaa pilaantuneita ekosysteemejä sekä edistää kilpailukykyä kalastuksessa, vesiviljelyssä ja muilla niihin liittyvillä aloilla;

    122.

    		 suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen tarkastella uudelleen meristrategiapuitedirektiiviä; kehottaa komissiota direktiiviä tarkistaessaan mukauttamaan sen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian ja kahdeksannen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteisiin;

    123.

    		 katsoo, että LIS-kalastus on vieläkin yksi vakavimmista uhista ekosysteemien terveydelle ja koko kalastusalan taloudelliselle kilpailukyvylle, ja vaatii kiireellisiä toimenpiteitä sen torjumiseksi; kehottaa lisäämään EU:n kauppa- ja kalastuspolitiikan johdonmukaisuutta, jotta voidaan varmistaa, että LIS-kalastusta torjutaan tehokkaasti;

    Yhteistyö, osaaminen ja innovointi

    124.

    		 kehottaa lisäämään yhteistyötä korkeakoulujen, tutkimus- ja innovointikeskusten, viranomaisten ja toimialan välillä, jotta voidaan edistää parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon perustuvia välineitä, menetelmiä, tekniikoita ja käytäntöjä, joiden avulla voidaan parantaa työnteon tehokkuutta ja työturvallisuutta, talouskasvua ja kilpailukykyä sekä ympäristökestävyyttä; muistuttaa valtamerten tuntemuksen merkityksestä, jotta voidaan varoittaa yhteiskuntaa ja kannustaa kaikkia kansalaisia ja sidosryhmiä omaksumaan tietoon perustuvia ja vastuullisia asenteita valtameriä ja niiden luonnonvaroja kohtaan;

    125.

    		 toteaa, että luotettavat, korkealaatuiset ja yhdenmukaistetut tiedot valtameristä ovat sinisen talouden kestävän siirtymän kannalta tärkeä tekijä;

    126.

    		 korostaa, että sinisen talouden strategiaan liittyviä mahdollisuuksia voidaan hyödyntää vain kaikkien sidosryhmien yhteistyöllä; panee merkille, että meriliikenteessä käytetään yhä enemmän dataa ja tekoälyä; kehottaa komissiota arvioimaan alan automatisoinnin ja digitalisoinnin sosioekonomisia vaikutuksia;

    127.

    		 kehottaa komissiota kehittämään ja tehostamaan edelleen tieteellisiä osaamiskeskuksia, kuten Copernicus Marine Service -palvelua ja Euroopan meripoliittista seurantakeskusta ja tietoverkkoa, jotka tarjoavat korvaamatonta tietoa Euroopan meristä ja valtameristä; huomauttaa, että virkistyskalastus lisää tietämystä vesiympäristöstä ja sitoutumista sen suojeluun;

    128.

    		 suhtautuu myönteisesti valtamerimission perustamiseen osana Horisontti 2030 -ohjelmaa; kehottaa selkeyttämään tähän missioon liittyvien tarjouspyyntöjen aikataulua ja tiedottamaan siitä;

    129.

    		 painottaa tarvetta yhdenmukaistaa tietojenkeruuta sosioekonomisesta seurannasta ja ympäristöseurannasta sekä elollisten ekosysteemien ja kalavarojen seurannasta; korostaa, että kerätyt tiedot on otettava huomioon myös säänneltäessä muiden meriteollisuuden alojen toimintojen vaikutusta;

    130.

    		 katsoo, että bruttovetoisuuden rajoittamista kalastuskapasiteetin laskemisperusteena on mukautettava vastaamaan alan todellisuutta ja että on käytettävä nykyaikaisempia, vähemmän saastuttavia ja energiatehokkaampia moottoreita; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tarkistamaan näitä perusteita, jotta voidaan parantaa turvallisuutta sekä työ- ja elinoloja ja mahdollistaa tarvittavat muutokset, jotta voidaan parantaa ympäristön kestävyyttä, houkutella lisää nuoria työntekijöitä alalle ja varmistaa, että ympäristövaikutukset ovat vähäisemmät ja että kalastuskapasiteetti ei lisäänny;

    131.

    		 kehottaa komissiota keräämään johdonmukaista tietoa, jolla voitaisiin mahdollistaa rannikkomatkailun älykäs hallinta ja torjua ekosysteemeihin ja paikallisyhteisöihin kohdistuvia paineita sekä kilpailua niin sanotun perinteisen toiminnan, kuten pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen, kanssa;

    132.

    		 korostaa, että on tärkeää toteuttaa hallintaa sekä sopeutumista koskevia toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä rannikkoyhteisöjen, luontotyyppien ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja joihin osoitetut varat menisivät hyvään tarkoitukseen, kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen valtavat vaikutukset ja niistä aiheutuvat kustannukset; kehottaa komissiota perustamaan hälytys- ja tarkkailujärjestelmän lisääntyviä myrskyjä ja tulvia varten ja tarjoamaan asianmukaista pitkän aikavälin ympäristö- ja terveysseurantaa sekä tutkimaan varhaisvaroituksia; kehottaa komissiota arvioimaan erilaisia skenaarioita ja toimia, joilla varaudutaan mahdolliseen merenpinnan nousuun ja vakavien sääilmiöiden voimistumiseen;

    133.

    		 palauttaa mieliin sellaiset välineet kuin eurooppalainen CleanSeaNet-ohjelma, jolla pyritään valvomaan öljyvahinkoja; korostaa, että alueellinen yhteistyö myös EU:n ulkopuolisten maiden kanssa on olennaisen tärkeää, erityisesti Välimerellä; kehottaa siksi komissiota parantamaan tiedonvaihtoa ja yhteistyötä maiden välillä; korostaa, että on toteutettava yhteistyöhön perustuvaa, osallistavaa ja monialaista merten aluesuunnittelua, jossa otetaan huomioon sosioekonomiset sekä ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koskevat huolenaiheet; korostaa sellaisen energiasiirtymän merkitystä, jossa sinisen talouden alalla voidaan edistää uusiutuvista energialähteistä merellä tuotettavaan energiaan liittyvää teknologiaa, kuten vuorovesi-, aalto-, aurinko- ja tuulienergia; korostaa, että on tärkeää tukea merenkulku- ja meriliikennealan hiilestä irtautumista, kehittää kestäviä teknologioita ja lisätä vähäpäästöisten ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä;

    134.

    		 tukee kestävän kehityksen periaatteen soveltamista siniseen talouteen talouskasvun vauhdittajana EU:ssa ja erityisesti Atlantin, Välimeren ja Itämeren alueilla ja keinona tukea kaikkia valtameriin, meriin ja rannikkoalueisiin liittyviä alakohtaisia ja alojen välisiä toimia, mukaan lukien meriliikenteen, laivanrakennuksen, laivankorjauksen, bioteknologian, kestävän matkailun, merituulivoiman, kaupallisen kalastuksen ja virkistyskalastuksen, vesiviljelyn sekä aalto- ja vuorovesienergian alat; kehottaa komissiota edistämään tutkimusta, kehitystä ja innovointia, joilla lisätään kestävää matkailua, resurssitehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa; korostaa erityisesti, että merellä tuotettavasta uusiutuvasta energiasta voi tulla tärkeä osa Euroopan energiajärjestelmää vuoteen 2050 mennessä; kehottaa luomaan kannustimia ja rahoitusta satamainfrastruktuuriin tehtäville investoinneille merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskevan teollisuudenalan huollon helpottamiseksi;

    135.

    		 kehottaa komissiota varmistamaan, että EU saavuttaa teknologisen johtoaseman ja säilyttää sen, pitää kiinni osaajista ja tuottaa energiaa vähentäen samalla kaikkia mahdollisia vaikutuksia meriympäristöön;

    136.

    		 korostaa, että kalastukseen liittyvä innovointi on tärkeää sekä ympäristöön liittyvän että taloudellisen suorituskyvyn parantamiseksi, ja kehottaa omaksumaan innovointiin uuden lähestymistavan, jossa innovointi ja nykyaikaistaminen eivät merkitse kalastuskapasiteetin lisäämistä;

    137.

    		 kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tekemään yhteistyötä, jotta voidaan edistää ja tukea paikallisia aloitteita alan toimeentulon sekä kalastukseen ja vesiviljelyyn liittyvien perinteiden ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi;

    138.

    		 kehottaa komissiota syrjäisimpien alueiden herkän aseman vuoksi tukemaan voimakkaasti innovointia ja tutkimusta, joilla pyritään kehittämään innovatiivisia, ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta kestäviä käytäntöjä ja tekniikoita kalastuksessa ja vesiviljelyssä näillä alueilla, ja antamaan siten näille alueille johtavan aseman valtamerten hallinnoinnissa;

    139.

    		 korostaa, että merten roskaantumisella on suuria ympäristövaikutuksia ja sosioekonomisia vaikutuksia näillä alueilla, ja kehottaa siksi komissiota perustamaan mieluiten jollekin syrjäisimmälle alueelle meren muovisaasteen torjuntakeskuksen, jolla on asiantuntemusta innovoinnista, kehityksestä ja yhteistyöstä kalastus- ja vesiviljelyalan sidosryhmien ja järjestöjen kanssa ja jonka tehtävänä on hyväksyä kestävyysstrategioita ja -politiikkoja, joita voitaisiin toistaa muilla alueilla;

    140.

    		 katsoo, että on tärkeää edistää kuluttajien keskuudessa myönteistä käsitystä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ravintoarvoista; huomauttaa, että kuluttajille on ehdottomasti annettava asianmukaista tietoa, jotta voidaan vaikuttaa kulutustottumusten muuttumiseen ja edistää Euroopan vesiltä peräisin olevien vähemmän tunnettujen merituotteiden kulutusta;

    141.

    		 korostaa tarvetta lisätä kuluttajien tietoisuutta leväpohjaisista tuotteista, lisätä niiden hyväksyntää kuluttajien keskuudessa ja lisätä kuluttajien tietoisuutta ruokahävikistä; muistuttaa, että kuluttajille tiedottamista on parannettava tehokkailla merkinnöillä, myös kestävyysmerkinnöillä;

    o

    o o

    142.

    		 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

    (1)  EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

    (2)  EUVL L 247, 13.7.2021, s. 1.

    (3)  EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

    (4)  EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135.

    (5)  EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27.

    (6)  EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82.

    (7)  EUVL C 67, 8.2.2022, s. 25.

    (8)  Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0425.

    (9)  https://blueindicators.ec.europa.eu/sites/default/files/2021_06_BlueEconomy_Report-2021.pdf.

    (10)  https://cinea.ec.europa.eu/system/files/2021-05/Sustainability%20criteria%20for%20the%20blue%20economy%20.pdf.

    (11)  EUVL C 316, 22.9.2017, s. 64.

    (12)  EUVL C 458, 19.12.2018, s. 9.

    (13)  EUVL C 494, 8.12.2021, s. 14.

    (14)  EUVL C 117, 11.3.2022, s. 30.

    (15)  EUVL C 99, 1.3.2022, s. 88.

    (16)  EUVL C 117, 11.3.2022, s. 18.

    (17)  http://bluegrowthvigo.eu/

    (18)  https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Fishery_statistics#Fisheries:_the_factors_of_production.

    (19)  EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105.

    Top