Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 52021IP0043

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. helmikuuta 2021 asiakirjojen julkisuudesta (työjärjestyksen 122 artiklan 7 kohta) – Vuosikertomus vuosilta 2016–2018 (2019/2198(INI))

EUVL C 465, 17.11.2021, p. 54–61 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Date of document:
10/02/2021; Äänestyspäivä
Date of vote:
10/02/2021
Date of debate:
08/02/2021
Author:
Euroopan parlamentti, Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta, Perussopimus- työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta
Form:
Omasta aloitteesta annettu päätöslauselma
Parliamentary term:
Yhdeksäs vaalikausi
Internal reference:
2019/2198(INI)
Session:
2020-2021

17.11.2021   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 465/54

P9_TA(2021)0043

Asiakirjojen julkisuus 2016–2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. helmikuuta 2021 asiakirjojen julkisuudesta (työjärjestyksen 122 artiklan 7 kohta) – Vuosikertomus vuosilta 2016–2018 (2019/2198(INI))

(2021/C 465/06)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) sekä erityisesti SEU 1, 9, 10, 11 ja 16 artiklan sekä SEUT 15 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, ja erityisesti sen 41 ja 42 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1),

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman asiakirjojen julkisuudesta (työjärjestyksen 104 artiklan 7 kohta) vuosina 2011–2013 (2),

—

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman asiakirjojen julkisuudesta (työjärjestyksen 116 artiklan 7 kohta) vuosina 2014–2015 (3),

—

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n toimielinten avoimuudesta, vastuuvelvollisuudesta ja lahjomattomuudesta (4),

—

ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomukset ja hänen erityiskertomuksensa strategisessa tutkimuksessa OI/2/2017/TE neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuudesta,

—

ottaa huomioon 17. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman oikeusasiamiehen strategisesta tutkimuksesta OI/2/2017 lainsäädäntökäsittelyn avoimuudesta EU:n neuvoston valmisteluelimissä (5),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

—

ottaa huomioon komission, neuvoston ja parlamentin kertomukset asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisesta vuosina 2016, 2017 ja 2018,

—

ottaa huomioon tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (6),

—

ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2016 (7),

—

ottaa huomioon puheenjohtaja Ursula von der Leyenin poliittiset suuntaviivat komissiolle vuosiksi 2019–2024,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan ja 122 artiklan 7 kohdan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A9-0004/2021),

A.

ottaa huomioon, että perussopimusten mukaisesti ”unioni noudattaa kaikessa toiminnassaan kansalaistensa yhdenvertaisuuden periaatetta, jonka mukaan sen toimielimet, elimet ja laitokset kohtelevat kansalaisia yhdenvertaisesti” (SEU-sopimuksen 9 artikla); ottaa huomioon, että ”kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa” ja ”päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia” (SEU-sopimuksen 10 artiklan 3 kohta, luettuna sen johdanto-osan kolmannentoista kappaleen sekä 1 artiklan toisen kohdan ja 9 artiklan valossa);

B.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 15 artiklan mukaan ”unionin toimielimet, elimet ja laitokset toimivat mahdollisimman avoimesti edistääkseen hyvää hallintotapaa ja varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen” ja ”kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin”;

C.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan, jolla on nyt ”sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla” (SEU-sopimuksen 6 artiklan 1 kohta), 42 artiklassa korostetaan edelleen oikeutta tutustua asiakirjoihin ja sen asemaa perusoikeutena; ottaa huomioon, että oikeus tutustua asiakirjoihin antaa kansalaisille mahdollisuuden käyttää tehokkaasti oikeuttaan valvoa EU:n toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen työtä ja toimintaa, erityisesti lainsäädäntöprosessia;

D.

katsoo, että EU:n toimielinten toiminnan olisi oltava oikeusvaltioperiaatteen mukaista; katsoo, että EU:n toimielinten on tähdättävä toiminnassaan mahdollisimman pitkälle menevään avoimuuteen, vastuuvelvollisuuteen ja lahjomattomuuteen; katsoo, että nämä ohjaavat periaatteet ovat keskeisiä pyrittäessä edistämään hyvää hallintotapaa EU:n toimielimissä ja lisäämään EU:n toiminnan ja päätöksenteon avoimuutta; ottaa huomioon, että kansalaisten luottamus unionin toimielimiin on ratkaisevaa demokratian, hyvän hallintotavan ja tehokkaan päätöksenteon kannalta; katsoo, että avoimuus ja asiakirjojen saatavuus olisi taattava myös sen suhteen, miten EU:n toimintapolitiikkoja pannaan täytäntöön kaikilla tasoilla ja miten EU:n varoja käytetään; katsoo, että avoimuus ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ovat välttämättömiä hyvän hallintotavan edistämiselle EU:n toimielimissä: ottaa huomioon, että kansalaisilla on demokratian perusperiaatteiden mukaisesti oikeus saada tietoa päätöksentekoprosessista ja seurata sitä; toteaa, että Euroopan parlamentti toimii avoimesti lainsäädäntömenettelyssään, valiokuntavaihe mukaan lukien, mikä antaa siten kansalaisille, tiedotusvälineille ja sidosryhmille mahdollisuuden nähdä, miten ja miksi päätöksiä tehdään, ja tunnistaa selkeästi parlamentissa vallitsevat erilaiset näkemykset ja eri ehdotusten alkuperät sekä seurata lopullista päätöksentekoa;

E.

toteaa, että SEU-sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti neuvoston istuntojen on oltava julkisia, kun se käsittelee säädösehdotuksia ja äänestää niistä; ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen mukaan nykyinen käytäntö, jossa useimmat käynnissä olevien lainsäädäntömenettelyjen valmisteluasiakirjat varustetaan LIMITE-merkinnällä, merkitsee suhteetonta rajoitusta kansalaisten mahdollisimman laajaan oikeuteen tutustua lainsäädäntöasiakirjoihin (8); toteaa, että neuvoston sitoutumattomuus avoimuuden varmistamiseen kuvastaa vastuuvelvollisuuden puutetta sen roolissa EU:n lainsäädäntövallan käyttäjänä;

F.

ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen vuonna 2018 päätökseen saattamien tutkimusten yleisimmät aiheet olivat avoimuus, vastuuvelvollisuus sekä tietojen ja asiakirjojen saatavuus (24,6 prosenttia), joiden jälkeen tulivat palvelukulttuuri (19,8 prosenttia) ja harkintavallan asianmukainen käyttö (16,1 prosenttia); toteaa, että muita aiheita olivat menettelyyn liittyvien oikeuksien, kuten kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, noudattaminen, perusoikeuksien kunnioittaminen, eettiset kysymykset, kansalaisten osallistuminen EU:n päätöksentekoon, mukaan lukien rikkomusmenettelyt, moitteeton varainhoito EU:n hankintasopimusten, avustusten ja sopimusten osalta sekä palvelukseenotto ja unionin henkilöstökysymysten hyvä hallinta;

G.

ottaa huomioon, että oikeusasiamies otti vuonna 2018 käyttöön uuden verkkosivuston, jolla on uusittu ja käyttäjäystävällinen käyttöliittymä mahdollisten kantelujen tekijöille; ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen nopeutettu menettely asiakirjojen saatavuutta koskevien kantelujen käsittelemiseksi kuvastaa oikeusasiamiehen sitoutumista avun tarjoamiseen ja nopeiden päätösten tekemiseen apua hakeville;

H.

toteaa, että oikeusasiamiehen strategisessa tutkimuksessa OI/2/2017/TE todettiin, että avoimuuden puute neuvoston lainsäädäntöasiakirjojen julkisuudessa ja sen päätöksentekoprosessissa – erityisesti neuvoston valmisteluelimissä, mukaan lukien komiteat, työryhmät ja pysyvien edustajien komitea (Coreper), tapahtuvassa valmisteluvaiheessa – noudattamat käytännöt ovat hallinnollisia epäkohtia; ottaa huomioon, että koska neuvosto oli vastahakoinen panemaan oikeusasiamiehen suosituksia täytäntöön, tämä toimitti 16. toukokuuta 2018 parlamentille erityiskertomuksen OI/2/2017/TE neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuudesta; ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen strategisesta tutkimuksesta 17. tammikuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti hyväksyi oikeusasiamiehen suositukset;

I.

ottaa huomioon, että oikeusasiamies katsoi asiassa 1302/2017/MH, joka koski komissiossa käsiteltyä pyyntöä tutustua avoimuusrekisteriä koskeviin komission oikeudellisen yksikön lausuntoihin, että komission jatkuva kieltäytyminen myöntämästä laajempaa oikeutta tutustua asiakirjoihin on hallinnollinen epäkohta, koska komissio ei ollut noudattanut mahdollisimman avointa ja ennakoivaa lähestymistapaa siihen nimenomaiseen toimenpiteeseen nähden, jolla pyritään edistämään avoimuutta keinona laajentaa EU:n legitimiteettiä ja vastuuvelvollisuutta;

Avoimuus laajemmasta näkökulmasta

1.

 aikoo päättäväisesti pyrkiä tuomaan kansalaiset lähemmäs päätöksentekoprosessiaan; korostaa, että avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat erittäin tärkeitä asioita, jotta voidaan säilyttää kansalaisten luottamus EU:n poliittista, lainsäädännöllistä ja hallinnollista toimintaa kohtaan; korostaa, että SEU-sopimuksen 10 artiklan 3 kohdassa tunnustetaan osallistavan demokratian asema yhtenä unionin keskeisistä demokraattisista periaatteista, millä korostetaan sitä, että päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia; palauttaa mieliin, että täysin demokraattinen ja erittäin avoin päätöksenteko EU:ssa on välttämätöntä kansalaisten luottamuksen lisäämiseksi EU:n toimielimiä kohtaan; korostaa, että kaikkien EU:n toimielinten on edistettävä toimintaansa yhtä avoimesti;

2.

 panee tyytyväisenä merkille avoimuudesta vastaavan komission jäsenen nimittämisen, jonka tehtävänä on lisätä lainsäädäntöprosessin avoimuutta EU:n toimielimissä;

3.

 muistuttaa, että parlamentti edustaa unionin kansalaisten etuja avoimesti oikeusasiamiehen vahvistamalla tavalla, minkä tavoitteena on pitää heidät täysin ajan tasalla, ja panee merkille komission edistymisen avoimuuden lisäämisessä; on erittäin huolissaan siitä, että parlamentin ja oikeusasiamiehen kehotuksista ja suosituksista huolimatta neuvosto ei ole vielä pannut täytäntöön vertailukelpoisia standardeja ja että neuvoston päätöksentekoprosessi ei ole läheskään avoin; kehottaa neuvostoa panemaan asiaankuuluvat unionin tuomioistuimen päätökset täytäntöön käytännössä ja olemaan kiertämättä niitä; arvostaa tiettyjen neuvoston puheenjohtajavaltioiden ja tiettyjen jäsenvaltioiden hyviä käytäntöjä neuvoston asiakirjojen, myös neuvoston puheenjohtajavaltion ehdotusten, julkaisemisessa;

4.

 suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unionin neuvosto päätti – oikeusasiamiehen aloitettua asian 1011/2015/TN käsittelyn – soveltaa asetusta (EY) N:o 1049/2001 pääsihteeristönsä hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka liittyvät erilaisiin hallitustenvälisiä elimiä ja yksiköitä koskeviin tukitehtäviin, kuten kyseisen komitean lausuntoihin, jotka koskevat ehdolla olevien henkilöiden soveltuvuutta unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin ja julkisasiamiehen tehtäviin; suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen lausuntoon, jonka mukaan avoimuuden lisääminen on asetettava etusijalle etsittäessä oikeaa tasapainoa kahden tarpeen välillä, jotka ovat korkeaan julkiseen virkaan pyrkivien henkilöiden henkilötietojen suojaaminen ja avoimuuden maksimointi korkeiden julkisten virkojen täyttämisessä;

5.

 pitää valitettavana komission toistuvaa käytäntöä, jossa parlamentille annetaan usein vain hyvin vähän tietoa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta; kehottaa toimielimiä kunnioittamaan vilpittömän yhteistyön periaatetta ja julkaisemaan nämä tiedot ennakoivasti; pitää valitettavana, että komissio kieltäytyy julkaisemasta tilastoja, jotka osoittavat EU:n politiikkojen tehokkuuden, mikä estää perusoikeuksiin merkittävästi vaikuttavien toimintapolitiikkojen julkisen valvonnan; kehottaa komissiota julkaisemaan ennakoivammin tällaiset tilastotiedot, jotta voidaan osoittaa, että toimintapolitiikat ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia niiden tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa komissiota avoimuuteen kolmansien osapuolten kanssa tehtävistä sopimuksista; kehottaa komissiota toimimaan ennakoivammin julkaisemalla mahdollisimman paljon tietoa tarjouskilpailumenettelyistä, eli enemmän kuin nykyisin on käytäntönä;

6.

 pitää tärkeänä toteutettuja toimia, joilla parannetaan rikkomusmenettelyissä tehtyjen päätösten avoimuutta; pyytää erityisesti, että komission näiden menettelyjen yhteydessä jäsenvaltioille toimittamat asiakirjat ja niihin liittyvät vastaukset asetetaan yleisön saataville;

7.

 painottaa, että kansainväliset sopimukset ovat oikeudellisesti sitovia ja vaikuttavat EU:n lainsäädäntöön, ja korostaa tarvetta varmistaa avoimuus koko prosessin ajan; muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti parlamentille on tiedotettava välittömästi ja täysimääräisesti neuvottelujen kaikissa vaiheissa; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan ja varmistamaan, että SEUT-sopimuksen 218 artiklaa noudatetaan kaikilta osin;

8.

 pitää erittäin valitettavana, että komissio ja neuvosto vaativat suljetuin ovin pidettäviä kokouksia ilman asianmukaisia perusteita; toteaa, että suljetuin ovin pidettäviä kokouksia koskevat pyynnöt olisi arvioitava asianmukaisesti; kehottaa laatimaan selkeät kriteerit ja säännöt, jotka koskevat EU:n toimielimissä suljetuin ovin pidettäviä kokouksia koskevia pyyntöjä;

9.

 muistuttaa, että lainsäädäntöprosessin avoimuus on kansalaisille erittäin tärkeää ja tärkeä tapa varmistaa heidän aktiivinen osallistumisensa lainsäädäntöprosessiin; suhtautuu myönteisesti paremmasta lainsäädännöstä vuonna 2016 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen ja siihen, että kolme toimielintä ovat sitoutuneet varmistamaan lainsäädäntömenettelyjen avoimuuden asiaa koskevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella, mukaan lukien kolmenvälisten neuvottelujen asianmukainen käsittely;

10.

 kehottaa toimielimiä jatkamaan keskusteluja lainsäädäntöasioiden tilannetta koskevan helppokäyttöisen yhteisen tietokannan (yhteinen lainsäädäntötietokanta) perustamisesta paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti, jotta varmistetaan suurempi avoimuus;

11.

 suhtautuu myönteisesti jo käynnistettyihin aloitteisiin, joissa käsitellään kansalaisten vaatimuksia avoimuuden lisäämisestä, kuten joulukuussa 2017 käyttöön otettu toimielinten välinen delegoitujen säädösten rekisteri, joka on parlamentin, komission ja neuvoston yhteinen väline, jolla taataan mahdollisuus tutustua delegoituihin säädöksiin koko niiden elinkaaren aikana;

12.

 huomauttaa, että komiteamenettelyjen avoimuutta ja komiteamenettelyrekisterin saatavuutta olisi lisättävä entisestään ja että sen sisältöön olisi tehtävä muutoksia sen varmistamiseksi, että päätöksentekoprosessi on avoimempi; korostaa, että rekisterin hakutoimintojen parantaminen siten, että hakuja voidaan tehdä politiikanaloittain, pitäisi olla olennainen osa tätä prosessia;

13.

 suhtautuu myönteisesti komission jäsenten uusiin toimintasääntöihin, jotka tulivat voimaan helmikuussa 2018 ja jotka lisäävät avoimuutta ennen kaikkea komission jäsenten ja edunvalvojien välisistä kokouksista sekä yksittäisten komission jäsenten työmatkoista aiheutuvista kustannuksista; pitää valitettavana, että neuvosto ei ole vieläkään hyväksynyt jäsentensä käytännesääntöjä, ja kehottaa painokkaasti neuvostoa hyväksymään tällaiset säännöt viipymättä; painottaa, että neuvoston on oltava yhtä vastuuvelvollinen ja avoin kuin muiden toimielinten;

14.

 palauttaa mieliin, että tarkistetun työjärjestyksen mukaisesti jäsenten olisi omaksuttava järjestelmällinen käytäntö, jonka mukaan he tapaavat ainoastaan avoimuusrekisteriin rekisteröityjä edunvalvojia; muistuttaa myös, että jäseniä pyydetään julkaisemaan verkossa kaikki suunnitellut kokoukset avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvien edunvalvojien kanssa, kun taas esittelijöiden, varjoesittelijöiden ja valiokuntien puheenjohtajien on julkaistava verkossa kaikki suunnitellut kokoukset avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvien edunvalvojien kanssa; huomauttaa kuitenkin tässä yhteydessä, että vaaleilla valitut edustajat saavat vapaasti ja rajoituksitta tavata kaikkia henkilöitä, joita he pitävät poliittisen työnsä kannalta merkityksellisinä ja tärkeinä;

15.

 katsoo, että nykyinen tapa etsiä tietoja Euroopan parlamentin jäsenten äänestyskäyttäytymisestä käyttämällä parlamentin verkkosivustolla olevia satoja äänestyksiä kattavia pdf-tiedostoja, ei ole käyttäjäystävällinen eikä edistä EU:n avoimuutta; kehottaa luomaan käyttäjäystävällisen järjestelmän, jossa hyväksytty asiakirja ja äänestystulokset voidaan suodattaa ryhmittäin ja Euroopan parlamentin jäsenittäin ja ovat siksi näkyvissä samanaikaisesti jokaisen nimenhuutoäänestyksen kohdalla;

16.

 pitää myönteisenä, että neuvottelut komission ehdotuksesta toimielinten väliseksi sopimukseksi pakollisesta avoimuusrekisteristä (COM(2016)0627) on viimeinkin saatu päätökseen, ja kehottaa kolmea toimielintä panemaan sen nopeasti täytäntöön; korostaa, että jotta kansalaisten luottamus unionin toimielimiin säilyisi korkeana, toimielinten sisällä järjestettävien kokousten avoimuutta on lisättävä;

17.

 rohkaisee myös kansallisten hallitusten ja parlamenttien jäseniä pyrkimään suurempaan avoimuuteen tapaamisissaan edunvalvojien kanssa, sillä tehdessään päätöksiä EU-asioista he ovat osa EU:n lainsäädäntövaltaa laajemmassa merkityksessä;

Asiakirjojen julkisuus

18.

 muistuttaa, että yleisön oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin on perustamissopimuksiin ja perusoikeuskirjaan kirjattu perusoikeus ja liittyy erottamattomasti toimielinten demokraattiseen luonteeseen; korostaa, että tämän oikeuden mahdollisimman laaja käyttö mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on olennaisen tärkeää, koska se takaa EU:n toimielinten työn ja toiminnan demokraattisen valvonnan; muistuttaa, että kansalaisten luottamus poliittisiin instituutioihin on edustuksellisten demokratioiden keskeinen perusta;

19.

 muistuttaa asiakirjojen julkisuudesta aiemmissa päätöslauselmissaan esittämistään kehotuksista; pitää valitettavana, että komissio ja neuvosto eivät ole toteuttaneet asianmukaisia jatkotoimia useiden parlamentin tekemien ehdotusten johdosta;

20.

 muistuttaa, että pääsääntönä on oltava avoimuus ja toimielinten asiakirjojen saaminen yleisön tutustuttavaksi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti ja että, kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on jo vahvistettu, tätä sääntöä koskevia poikkeuksia on tulkittava tiukasti siten, että otetaan huomioon tietojen julkistamiseen liittyvä pakottava yleinen etu;

21.

 palauttaa mieliin, että on tärkeää välttää asiakirjojen turvaluokituksen liioittelua, koska se voisi heikentää julkista valvontaa; pitää valitettavana, että virallisten asiakirjojen turvaluokitus on usein liioiteltu; esittää uudelleen kantansa, jonka mukaan olisi luotava selkeät ja yhdenmukaiset säännöt, jotka koskevat asiakirjojen salassapitoa ja julkistamista;

22.

 panee merkille, että komissiolla on eniten alkuperäisiä pyyntöjä (6 912 vuonna 2018), jotka koskevat tiettyjä asiakirjoja, ja sen jälkeen neuvostolla (2 474 vuonna 2018) ja parlamentilla (498 vuonna 2018); panee merkille yleisesti ottaen myönteisen vastausasteen (vuonna 2018 komission osalta 80 prosenttia, neuvoston osalta 72,2 prosenttia ja parlamentin osalta 96 prosenttia);

23.

 panee kiinnostuneena merkille, että tärkeimmät kieltäytymisperusteet perustuvat tarpeeseen suojella toimielinten päätöksentekomenettelyä, yksityishenkilöiden yksityisyyttä ja koskemattomuutta sekä tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kaupallisia etuja; panee lisäksi merkille, että parlamentille oikeudellisen neuvonnan suojaaminen on ollut tärkeä peruste myös tapauksissa, joissa on pyydetty pääasiassa puhemiehistön asiakirjoja, kun taas komissiolle tarkastusten, tutkimusten ja tilintarkastusten suorittaminen sekä yleinen turvallisuus olivat myös tärkeitä perusteita evätä oikeus tutustua asiakirjoihin;

24.

 suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin tuomioistuimen päätökseen asiassa C-213/15 P (komissio vastaan Patrick Breyer), jossa tuomioistuin vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja totesi, että komissio ei voi evätä oikeutta tutustua mihinkään hallussaan olevaan jäsenvaltion kirjelmään ainoastaan sillä perusteella, että se on oikeudenkäyntiin liittyvä asiakirja; ottaa huomioon, että tuomioistuimen mukaan kaikki asiakirjoihin tutustumista koskevat päätökset on tehtävä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla ja että unionin tuomioistuimen oikeudelliseen toimintaan liittyvät asiakirjat eivät periaatteessa kuulu asetuksen soveltamisalaan, jos ne ovat asetuksessa lueteltujen EU:n toimielinten, kuten tässä tapauksessa komission, hallussa;

25.

 tukee kansalaisyhteiskunnan kehotusta (9) lähettää Euroopan unionin tuomioistuimen julkiset istunnot suorina verkkolähetyksinä, kuten jo tehdään joissakin kansallisissa ja kansainvälisissä tuomioistuimissa, esimerkiksi Ranskan perustuslakituomioistuimessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa;

26.

 palauttaa mieliin komissiolle ja neuvostolle esittämänsä kehotukset 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa, joka koskee asiakirjojen julkisuutta vuosina 2014–2015;

27.

 muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistaminen on ollut pysähdyksissä vuodesta 2012, ja pitää valitettavana komission aikomusta peruuttaa tämä ehdotus; kehottaa kaikkia osapuolia aloittamaan uudelleen prosessin ja jatkamaan uudelleentarkastelua, jotta asetuksen säännökset voidaan mukauttaa Lissabonin sopimukseen ja jotta voidaan varmistaa, että soveltamisala ulottuu kaikkiin EU:n toimielimiin, elimiin ja virastoihin niin, että saavutetaan lopullinen tavoite, eli antaa EU:n kansalaisille laajemmat ja paremmat mahdollisuudet tutustua EU:n asiakirjoihin;

28.

 toteaa, että SEU:n ja SEUT:n voimaantulon jälkeen oikeus tutustua asiakirjoihin koskee kaikkia unionin toimielimiä, elimiä ja virastoja, kuten SEUT:n 15 artiklan 3 kohdassa todetaan; katsoo, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 olisi muutettava ja nykyaikaistettava, jotta se olisi yhdenmukainen perussopimusten kanssa ja jotta reagoidaan tällä alalla tapahtuneeseen kehitykseen ja otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö; kehottaa siksi kaikkia kolmea toimielintä työskentelemään rakentavasti, jotta tarkistettu asetus voidaan hyväksyä;

29.

 painottaa, että sen varmistaminen, että kansalaiset pystyvät ymmärtämään ja seuraamaan tiiviisti lainsäädännön etenemistä ja osallistumaan siihen, on perussopimusten mukainen vaatimus ja demokraattisen valvonnan ja koko demokratian perusedellytys; katsoo, että kun trilogien yhteydessä laaditaan asiakirjoja, kuten esityslistat, tulosten yhteenvedot, pöytäkirjat ja neuvoston yleiset lähestymistavat, jos ne ovat saatavilla ja saatavilla olevassa muodossa, nämä asiakirjat liittyvät lainsäädäntömenettelyihin eikä niitä voida periaatteessa käsitellä eri tavalla kuin muita lainsäädäntöasiakirjoja;

30.

 korostaa, että avoimuus ja yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin on tärkeää; korostaa, että lainsäädäntöprosessin suuri avoimuus on olennaisen tärkeää, jotta kansalaiset, tiedotusvälineet, kansalaisyhteiskunta ja muut sidosryhmät voivat saada vaaleilla valitut virkamiehet ja hallitukset kantamaan vastuunsa; panee merkille oikeusasiamiehen arvokkaan roolin EU:n toimielinten ja kansalaisten välisessä yhteydenpidossa ja välittäjänä toimimisessa ja korostaa oikeusasiamiehen työtä EU:n lainsäädäntöprosessin vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi kansalaisille;

31.

 palauttaa mieliin, että oikeusasiamiehen mukaan asiakirjojen, erityisesti lainsäädäntöasiakirjojen, saatavuutta koskevien rajoitusten olisi oltava poikkeuksellisia ja rajoituttava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä; suhtautuu myönteisesti asiakirjojen saatavuutta koskevaan oikeusasiamiehen nopeutettuun menettelyyn, mutta pitää valitettavana, että hänen suosituksensa eivät ole oikeudellisesti velvoittavia;

32.

 muistuttaa, että kaikkien päätösten, joilla evätään yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin, on perustuttava selkeästi ja tiukasti rajattuihin sekä pätevästi ja täsmällisesti perusteltuihin laillisiin poikkeuksiin, niin että kansalaiset ymmärtävät epäämisen ja voivat hyödyntää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja; panee huolestuneena merkille, että tällä hetkellä ainoa oikeudellinen keino, jolla kansalaiset voivat riitauttaa asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen, on nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, mihin liittyy pitkiä menettelyjä, riski korkeista kustannuksista ja epävarma lopputulos ja mikä aiheuttaa kohtuuttoman rasitteen päätöksiä riitauttaville kansalaisille, ja toimii pelotteena sitä aikoville;

33.

 kehottaa tässä yhteydessä EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja ottamaan käyttöön nopeampia, yksinkertaisempia ja helppokäyttöisempiä menettelyjä, joilla käsitellään asiakirjoihin tutustumisen kieltävistä päätöksistä tehtyjä valituksia; katsoo, että ennakoivampi lähestymistapa auttaisi varmistamaan tehokkaan avoimuuden sekä torjumaan tarpeettomia oikeusriitoja, joista voi seurata turhia kustannuksia ja rasitteita niin kansalaisille kuin toimielimille; katsoo, että resurssien puute ei saisi estää kansalaisiariitauttamasta päätöksiä; muistuttaa mahdollisuudesta hakea oikeusapua perusoikeuskirjan mukaisesti; kehottaa EU:n toimielimiä pidättymään vaatimasta vastapuolta vastaamaan oikeudenkäyntikuluista;

34.

 palauttaa tässä yhteydessä mieliin asiassa 682/2014/JF annetut ja 19. joulukuuta 2017 päivätyt oikeusasiamiehen päätökset, joissa todetaan, että komission vaatimus siitä, että kaikkien henkilöiden, jotka pyytävät saada tutustua asiakirjoihin, on ilmoitettava postiosoitteensa paperipostin lähettämistä varten, on hallinnollinen epäkohta, ja korostetaan, että uudistettujen pyyntöjen ja menettelyyn liittyvien muodollisuuksien painottaminen, kun nämä ovat tarpeettomia eivätkä edistä ilmeistä käyttötarkoitusta, osoittaa piittaamattomuutta kansalaisten perusoikeuksista;

35.

 pitää erittäin valitettavana, että neuvosto ei julkaise ennakoivasti useimpia lainsäädäntöasiakirjoihin liittyviä asiakirjoja, mikä estää kansalaisia saamasta tietoonsa, mitkä asiakirjat todella ovat olemassa, ja haittaa siten heidän oikeuttaan tutustua asiakirjoihin; pitää valitettavana, että neuvosto esittää lainsäädäntöasiakirjoja koskevat tiedot rekisterissä, joka on epätäydellinen ja jota on hankala käyttää; kehottaa neuvostoa luettelemaan lainsäädäntöasiakirjoihin liittyvät asiakirjat käyttäjäystävällisessä julkisessa rekisterissä ja ottamaan näin täysin huomioon avoimuutta koskevan yleisen edun ja mahdollistamaan kansalaisten ja kansallisten parlamenttien harjoittaman legitiimin valvonnan;

36.

 kehottaa painokkaasti neuvostoa mukauttamaan työskentelymenetelmiään parlamentaarisen ja osallistavan demokratian normeihin perussopimusten mukaisesti ja toistaa, että neuvoston on oltava yhtä vastuuvelvollinen ja avoin kuin muiden toimielinten;

37.

 tukee täysin Euroopan oikeusasiamiehen neuvostolle strategisen tutkimuksen jälkeen antamia suosituksia, joita ovat seuraavat: a) kirjataan järjestelmällisesti jäsenvaltioiden valmisteluelinten kanssa käymissä keskusteluissa ilmaisemat kannat, b) laaditaan selkeät ja julkiset perusteet, joiden mukaan neuvosto merkitsee asiakirjat LIMITE-asiakirjoiksi, ja c) tarkistetaan järjestelmällisesti asiakirjojen LIMITE-asema ennen tietyn säädöksen lopullista hyväksymistä; tämä tarkastelu olisi tehtävä ennen trilogeissa käytäviä epävirallisia neuvotteluja, jolloin neuvosto on jo saavuttanut alustavan kannan; kehottaa neuvostoa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet oikeusasiamiehen suositusten panemiseksi täytäntöön mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan taata lainsäädäntökeskustelujen avoimuus sen valmistelevissa elimissä;

38.

 ottaa huomioon, että neuvoston nykyinen laajalle levinnyt mielivaltainen käytäntö merkitä useimmat valmisteluasiakirjat meneillään olevissa lainsäädäntömenettelyissä LIMITE-merkinnällä rajoittaa kansalaisten mahdollisimman laajaa oikeutta tutustua lainsäädäntöasiakirjoihin;

39.

 panee merkille, että parlamentille esitetyt pyynnöt saada tutustua kolmikantakokouksissa käsiteltyihin monipalstaisiin asiakirjoihin ovat lisääntyneet huomattavasti unionin yleisen tuomioistuimen asiassa De Capitani (10) antaman tuomion seurauksena, ja panee tyytyväisenä merkille, että tuomion antamisen jälkeen parlamentti on julkistanut kaikki monipalstaiset asiakirjat, joihin tutustumista on pyydetty asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla; suhtautuu tähän myönteisesti, koska lainsäädäntöprosessin avoimuus lisää osaltaan toimielinten legitimiteettiä EU:n kansalaisten keskuudessa; korostaa, että yleinen vaatimus asiakirjojen antamisesta tutustuttaviksi on kaikkein soveltuvin väline kaikille EU:n toimielimille, jotta ne pystyvät vastaamaan asiakirjoja koskevien pyyntöjen määrän valtavaan kasvuun;

40.

 korostaa, että asiassa De Capitani maaliskuussa 2018 annetussa tuomioistuimen tuomiossa todetaan, että yleistä luottamuksellisuutta koskevaa olettamaa ei sovelleta neljäpalstaisissa asiakirjoissa esitettyihin toimielinten kantoihin; toteaa, että trilogiasiakirjojen sisältämän asiasisällön arkaluonteisuus ei sinällään ollut riittävä syy evätä oikeutta tutustua asiakirjoihin;

41.

 muistuttaa, että yleisen tuomioistuimen päätelmiä sovelletaan kaikkiin EU:n toimielimiin ja että tuomioistuin täsmentää, että kun unionin toimielimestä peräisin olevaan asiakirjaan sovelletaan poikkeusta yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin, toimielimen on selkeästi arvioitava ja selitettävä, miksi oikeus tutustua tähän asiakirjaan voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa poikkeuksella suojattua etua, ja erityisesti, miksi oikeus tutustua kokonaisuudessaan kyseisiin asiakirjoihin vahingoittaisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti päätöksentekomenettelyä ja edellyttäisi näin, että tämän riskin on oltava kohtuullisesti ennakoitavissa eikä pelkästään hypoteettinen; korostaa, että asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen on perusteltava kussakin konkreettisessa tapauksessa;

42.

 suhtautuu myönteisesti siihen, että asiassa ClientEarth v. komissio selvennetään merkittävästi lainsäädäntöasiakirjojen käsitteen soveltamisalaa, ja siihen, että unionin tuomioistuin havaitsi, että vaikutustenarvioinnin yhteydessä laadittuja asiakirjoja voidaan pitää lainsäädäntöasiakirjoina eikä niitä näin ollen voida suojata julkistamisen estämistä koskevan yleisen olettaman perusteella;

43.

 pitää valitettavana, että neuvoston, komission ja parlamentin oikeudellisten yksiköiden neuvoa-antavien lausuntojen saatavuutta on rajoitettu ja että parlamentin oikeudellisen yksikön lausunnot eivät ole usein edes muiden valiokuntien jäsenten saatavilla; kehottaa toimielimiä varmistamaan avoimuuden;

44.

 panee merkille Euroopan oikeusasiamiehen vuonna 2020 aloittamat tutkimukset, jotka koskevat Frontex-viraston käytäntöjä, jotka liittyvät sen EU:n sääntöjen mukaisiin asiakirjojen julkisuutta koskeviin velvoitteisiin; kehottaa painokkaasti virastoa toteuttamaan toimia Euroopan oikeusasiamiehen havaintojen perusteella ja panemaan täytäntöön tämän esittämät suositukset, joiden mukaan viraston olisi päivitettävä asiakirjarekisteriä ja ilmoitettava niiden viraston hallussa olevien arkaluonteisten asiakirjojen määrä, jotka eivät ole sen asiakirjarekisterissä (11);

45.

 painottaa väärinkäytösten paljastajien tärkeää roolia hallinnollisten epäkohtien paljastamisessa ja tukee toimia, joilla parannetaan väärinkäytösten paljastajien suojelua kostotoimilta; kehottaa toimielimiä arvioimaan ja tarvittaessa tarkistamaan rikkomusten ilmoittamisessa käyttämiään sisäisiä järjestelyjä;

46.

 kehottaa komissiota varmistamaan yleisön oikeuden tutustua kaikkiin EU:n ja terveysalan yksityisten yritysten välisiin ennakkohankintasopimuksiin kokonaisuudessaan erityisesti rokotteita tilattaessa;

Päätelmät

47.

 korostaa, että avoimuuden tarvetta olisi tasapainotettava huolellisesti henkilötietojen suojaamisen tarpeen ja tarvittaessa luottamuksellisen päätöksenteon sallimisen kanssa;

48.

 painottaa, että kaikki yleisön oikeutta tutustua EU:n asiakirjoihin tai tietoihin koskevat poikkeukset on analysoitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon, että kyseiset asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia ja että poikkeuksiin sovelletaan suppeaa tulkintaa;

49.

 kehottaa kaikkia toimielimiä, elimiä, laitoksia ja virastoja kehittämään yhteisen lähestymistavan asiakirjojen saatavuuteen, mukaan lukien trilogiasiakirjoja koskeva menettely, sekä tutkimaan ja kehittämään jatkuvasti uusia menetelmiä ja toimenpiteitä mahdollisimman suuren avoimuuden saavuttamiseksi;

50.

 kehottaa toimielimiä varmistamaan lainsäädäntömenettelyjen avoimuuden asiaa koskevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön sekä oikeusasiamiehen suositusten perusteella;

51.

 kehottaa kaikkia toimielimiä parantamaan viestintää koko lainsäädäntömenettelyn ajan ja lisäämään ennakoivasti lainsäädäntömenettelyyn liittyvien omien asiakirjojensa levittämistä kaikkein yksinkertaisimmalla, helppokäyttöisimmällä ja helposti saatavilla olevalla tavalla julkisilla verkkosivustoillaan ja kaikilla muilla viestinnän keinoilla; korostaa, että rikkomusmenettelyihin liittyvän päätöksenteon avoimuutta on lisättävä; kehottaa toimielimiä vauhdittamaan lainsäädäntöasioiden tilannetta koskevan yhteisen käyttäjäystävällisen tietokannan käynnissä olevaa perustamista, kuten paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu; katsoo, että tietokanta mahdollistaa lainsäädäntöprosessin eri vaiheiden avoimuuden ja antaa kansalaisille selkeämmän käsityksen EU:n lainsäädäntömenettelyistä;

52.

 muistuttaa, että SEU-sopimuksen 3 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaisesti unionin kielten rikkautta ja monimuotoisuutta on kunnioitettava; kehottaa unionin toimielimiä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta virallisiin asiakirjoihin on mahdollista tutustua kaikilla unionin virallisilla kielillä;

53.

 korostaa, että demokraattisten yhteiskuntien avoimuus riippuu kansalaisten kyvystä saada käyttöönsä erilaisia todennettavissa olevia tietolähteitä, jotta he voivat muodostaa näkemyksensä eri kysymyksistä; huomauttaa, että tiedonsaantioikeus parantaa päätöksentekoon liittyvää vastuuvelvollisuutta ja on välttämätöntä demokraattisten yhteiskuntien toiminnan kannalta;

o

o o

54.

 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan oikeusasiamiehelle sekä unionin ja Eurooppa-neuvoston muille toimielimille, elimille ja laitoksille.

(1)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(2)  EUVL C 378, 9.11.2017, s. 27.

(3)  EUVL C 66, 21.2.2018, s. 23.

(4)  EUVL C 337, 20.9.2018, s. 120.

(5)  EUVL C 411, 27.11.2020, s. 149.

(6)  EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13.

(7)  EUVL C 356, 4.10.2018, s. 77.

(8)  https://www.ombudsman.europa.eu/fi/recommendation/en/89518

(9)  https://thegoodlobby.eu/campaigns/openletter-to-the-president-of-the-court-ofjustice-of-the-european-union-asking-foreu-courts-to-live-stream-their-publichearings

(10)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 22. maaliskuuta 2018, Emilio De Capitani v. parlamentti, T-540/15, ECLI:EU:T:2018:167.

(11)  https://www.ombudsman.europa.eu/en/solution/en/137293

Top