EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52018DC0777
REPORT FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL Second report on the progress made in the fight against trafficking in human beings (2018) as required under Article 20 of Directive 2011/36/EU on preventing and combating trafficking in human beings and protecting its victims
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Toinen kertomus edistymisestä ihmiskaupan torjunnassa (2018) (ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU 20 artiklassa edellytetty)
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Toinen kertomus edistymisestä ihmiskaupan torjunnassa (2018) (ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU 20 artiklassa edellytetty)
COM/2018/777 final
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 3.12.2018
COM(2018) 777 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Toinen kertomus edistymisestä ihmiskaupan torjunnassa (2018) (ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU 20 artiklassa edellytetty)
{SWD(2018) 473 final}
I TAUSTA
Ihmiskauppa on vakava ja jatkuvasti muuttuva rikollisuuden muoto, jonka taustalla on useimmiten järjestäytynyttä rikollisuutta. Se tuottaa suuria voittoja rikoksentekijöille, jotka käyttävät hyväkseen ihmisten haavoittuvuutta ja hyödyntävät sellaisten palvelujen kysyntää, joissa käytetään ihmiskaupan uhreja. Se aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa uhreilleen, yhteiskunnille ja talouksille.
Ihmiskaupan ja muun vakavan rikollisuuden välistä yhteyttä ymmärretään nykyään paremmin. Tarjontaan ja kysyntään liittyy monimutkaisia vuorovaikutussuhteita rikoksentekijöiden, väärinkäytöksiin syyllistyvien, voitontavoittelijoiden, hyväksikäyttäjien ja uhrien palvelujen käyttäjien välillä. Niiden myötä syntyy pitkä tietoisesti tai tietämättään mukana olevien toimijoiden ketju. Ketju on katkaistava, jotta tämä julma rikollisuuden muoto saadaan pysäytettyä ja sitä voidaan ehkäistä tehokkaasti.
Tämän johdosta komissio pani toimeen ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian vuosiksi 2012–2016 1 , jäljempänä ’EU:n strategia’. Lisäksi komissio määritteli joulukuussa 2017 antamassaan tiedonannossa Selonteko ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian jatkotoimista ja uusien konkreettisten toimien määrittelystä 2 , jäljempänä ’vuoden 2017 tiedonanto’, uusia konkreettisia toimia ihmiskaupan ehkäisemisen parantamiseksi. Komissio seuraa edelleen, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annettua direktiiviä 2011/36/EU 3 , jäljempänä ’ihmiskaupan vastainen direktiivi’.
Tämä on toinen komission kertomus edistymisestä ihmiskaupan torjunnassa. Se perustuu moniin eri lähteisiin, joita ovat muun muassa
·kansallisten raportoijien keräämät tai vastaavien mekanismien avulla saadut tiedot, jotka jäsenvaltiot toimittavat ihmiskaupan torjunnan EU-koordinaattorille 4 ihmiskaupan vastaisen direktiivin 19 ja 20 artiklan nojalla 5
·komission ja muiden sidosryhmien EU:n strategian ja vuoden 2017 tiedonannon nojalla toteuttamat toimet
·ihmiskaupan vastaiseen EU:n kansalaisyhteiskunnan foorumiin ja siihen kuuluvaan sähköiseen foorumiin 6 osallistuvien kansalaisjärjestöjen toimittamat kannanotot
·asianomaisilta EU:n virastoilta sekä kansainvälisiltä ja alueellisilta järjestöiltä saadut tiedot.
Tässä kertomuksessa sekä siihen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa tarkastellaan tietojen ja havaittujen kehityssuuntausten pohjalta ihmiskaupan ilmenemismuotoja, EU:n strategian mukaisesti toteutettuja toimia sekä vuoden 2017 tiedonannon täytäntöönpanossa saavutettua edistystä (tiedonannossa luvatun) mukaisesti. Kertomuksessa myös analysoidaan jäsenvaltioiden toimittamia tilastotietoja ja esitetään tilannekatsaus ihmiskaupan uhreille myönnettäviä oleskelulupia koskevan direktiivin 2004/81/EY 7 täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden toimittamat raportointitiedot kattavat lähinnä ajanjakson 2014–2016. Niiden lisäksi tässä kertomuksessa ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa on hyödynnetty muista lähteistä, kuten muualta jäsenvaltioista sekä kansalaisjärjestöiltä, kansainvälisiltä järjestöiltä ja komission julkaisuista peräisin olevia tietoja.
II IHMISKAUPAN ILMENEMISMUODOT JA KEHITYSSUUNTAUKSET
Tämän järjestyksessä toisen edistymiskertomuksen perustana ollut neljäs ihmiskauppaa koskevien tilastotietojen keruukerta (joka keskittyi lähinnä vuosiin 2015–2016) on tuottanut enemmän tietoja kuin aiemmat kerrat. 8 Kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet tilastotietoja, mutta niiden tarkkuustaso vaihtelee. Eurostat on julkaissut kaksi kertomusta EU:n tason tilastoista vuosina 2013 ja 2014, ja ne päivitettiin vuonna 2015. Tämän jälkeen komissio keräsi rajoitetusti tietoja vuosilta 2013–2014 ja raportoi niistä ensimmäisessä edistymiskertomuksessaan 9 .
Vuosia 2015–2016 koskevista tiedoista piirtyy poliisin ja rikosoikeusjärjestelmän kanssa tekemisiin joutuneiden rekisteröityjen uhrien ja ihmiskauppiaiden osalta samankaltainen kuva kuin aiempien raportointikausien tiedoista. Tiedot koskevat viranomaisten ja muiden organisaatioiden kanssa tekemisiin joutuneita henkilöitä. On syytä uskoa, että monet uhrit ja ihmiskauppiaat jäävät havaitsematta eivätkä siksi sisälly tässä raportoituihin lukuihin. Siinä, miten jäsenvaltiot keräävät ja kirjaavat tietoja, on huomattavia eroja, joten vertailuissa eri jäsenvaltioiden ja eri ajankohtien välillä on oltava varovainen.
Vuosien 2015–2016 osalta voidaan todeta seuraavaa:
·EU:ssa oli 20 532 rekisteröityä ihmiskaupan uhria.
·Toimitettujen tietojen mukaan ihmiskaupasta nostettiin yhteensä 5 979 syytettä ja annettiin 2 927 tuomiota.
·7 503 henkilöä oli joutunut virallisesti tekemisiin poliisin tai rikosoikeusjärjestelmän kanssa, eli heitä oli epäilty, heidät oli pidätetty tai he olivat saaneet varoituksen ihmiskauppaan liittyvästä rikoksesta.
·Yli puolessa tapauksista (56 prosentissa) ihmiskaupan tarkoituksena oli seksuaalinen hyväksikäyttö, joka on edelleen ihmiskaupan laajimmalle levinnyt muoto. Noin neljännes (26 prosenttia) ihmiskaupasta tapahtui työvoiman hyväksikäyttötarkoituksessa, ja loppuosan (18 prosenttia) muodostivat muut ihmiskaupan muodot (kuten kerjäämiseen pakottaminen tai elinten poistaminen). Suurin osa (61 prosenttia) tapauksista, joissa rekisteröity ihmiskaupan uhri liittyi työvoiman hyväksikäyttöön, todettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joten siellä kerätyt tiedot vaikuttavat merkittävästi työvoiman hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan osuuteen EU:n tasolla. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan tietoja ei oteta huomioon, ihmiskaupan muotojen suhteelliset osuudet EU:ssa ovat seuraavat: seksuaalinen hyväksikäyttö 65 prosenttia, työvoiman hyväksikäyttö 15 prosenttia ja muut muodot 20 prosenttia.
·Naiset ja tytöt muodostivat yli kaksi kolmannesta (68 prosenttia) rekisteröidyistä uhreista (jos Yhdistyneen kuningaskunnan tietoja ei oteta huomioon, osuus nousee 77 prosenttiin).
·Rekisteröidyistä uhreista lähes neljännes (23 prosenttia) oli lapsia.
·EU:n kansalaisten osuus rekisteröidyistä uhreista oli 44 prosenttia.
·Romania, Unkari, Alankomaat, Puola ja Bulgaria olivat ne viisi EU:n jäsenvaltiota, joiden kansalaisia oli eniten rekisteröityjen uhrien joukossa. Nämä ovat samat maat kuin vuosina 2010–2012 sekä ensimmäisessä komission edistymiskertomuksessa.
·Viisi yleisintä EU:n ulkopuolista alkuperämaata olivat Nigeria, Albania, Vietnam, Kiina ja Eritrea.
Komissio on tehnyt yhteistyötä jäsenvaltioiden, Eurostatin ja tilastoviranomaisten kanssa käytettävissä olevien tietojen parantamiseksi. Valtiollisten yksiköiden tavoista osallistua, tukea uhreja ja toimia ihmiskauppiaiden rankaisemattomuuden vähentämiseksi on nyt tarkempia ja uusia tietoja. Yhteistyön puitteissa pyydettiin tietoja uhreista, kuten kansainvälisen suojeluaseman käytöstä, sekä rankaisemattomuuden vähentämisestä, kuten ihmiskaupan uhrien tarjoamien palvelujen käytön kriminalisoimisesta. Jäsenvaltioiden tietojen toimittamisessa on kuitenkin edelleen puutteita, mikä rajoittaa tietojen luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta.
Jäsenvaltioiden olisi parannettava tietojen kirjaamista ja rekisteröintiä samoin kuin tietojen luotettavuutta, saatavuutta ja vertailukelpoisuutta sekä varmistettava, että ne voivat eritellä tiedot sukupuolen, iän, hyväksikäytön muodon, uhrien ja rikoksentekijöiden kansalaisuuden sekä avun ja suojelun mukaan. Luotettavat tiedot ovat asianmukaisen seurannan ja päätöksenteon parantamisen edellytys.
1.Hyväksikäytön muodot
Ihmiskauppa on monimutkainen rikollisuuden muoto, joka kehittyy usein kysynnän ja ihmiskauppiaiden kekseliäisyyden mukaan Sen keskiössä on hyväksikäyttö, ja se voi ilmetä monella eri tavalla.
·Ihmiskauppa seksuaalista hyväksikäyttöä varten
Ihmiskauppa seksuaalista hyväksikäyttöä varten on edelleen yleisimmin ilmoitettu ihmiskaupan muoto. Vuosina 2015–2016 rekisteröityjä seksuaalisen hyväksikäytön uhreja oli 9 759 eli yli puolet (56 prosenttia) kaikista rekisteröidyistä uhreista, joita koskevan hyväksikäytön muoto oli kirjattu, ja he olivat pääasiassa naisia ja tyttöjä (95 prosenttia rekisteröidyistä seksuaalisen hyväksikäytön uhreista). Keskisen Välimeren reitin kautta seksuaalista hyväksikäyttöä varten EU:hun kuljetettujen naisten ja tyttöjen määrän on havaittu lisääntyneen jyrkästi. 10 Uhreja käytetään hyväksi seksi- ja viihdeteollisuudessa, mitä edesauttavat teknologian nopea kehitys ja internetin käyttö palvelujen mainostamisessa ja uhrien värväämisessä. Ilmoitettuja ilmenemismuotoja ovat muun muassa pornografia, verkkokameroiden avulla välitettävän suoratoiston käyttö ja verkossa suoratoistona välitettävä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.
Europolin havainto 11 siitä, että on olemassa jäsenvaltioita, joissa prostituutio on laillista ja ihmiskauppiaiden on helpompaa hyödyntää lainsäädäntöympäristöä uhriensa hyväksikäyttämiseksi, saa tukea jäsenvaltioiden raporteista, joiden mukaan ihmiskauppiaat ajavat uhrinsa yleensä maihin, joissa prostituutio on säänneltyä ja sen harjoittaminen laillista. Tämän osalta Europol on havainnut, että joissain EU:n jäsenvaltioissa, joissa prostituutio on laillista, epäillyt pystyivät käyttämään hyväksi lapsia aikuisuhrien ohella laillisissa yrityksissä, kuten bordelleissa, punaisten lyhtyjen alueilla ja seksiklubeissa. Tämä tapahtuu usein yritysten johdon tuella, sillä alaikäisten prostituutio voi olla hyvin kannattavaa, koska näiden yritysten asiakkaat ovat yleensä valmiita maksamaan enemmän seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa. 12
Vaikka suurimmassa osassa jäsenvaltioiden raporteista mainitaan yleisimmäksi ihmiskaupan muodoksi seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuva ihmiskauppa, tiedot jäsenvaltioissa toteutetuista toimista osoittavat, että taipumuksena on keskittyä muihin hyväksikäytön muotoihin.
Jäsenvaltioiden olisi jatkettava ja tehostettava edelleen toimiaan seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvan ihmiskaupan torjumiseksi ja tehtävä siitä ensisijainen tavoite. Niiden on otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla ne lisäävät valmiuksiaan havaita kaikenlaisen hyväksikäytön uhreja, mutta tämä ei saisi tapahtua seksuaalisen hyväksikäytön uhrien kustannuksella.
·Ihmiskauppa työvoiman hyväksikäyttöä varten
Työvoiman hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan uhreja oli noin neljännes rekisteröidyistä uhreista (26 prosenttia). Työvoiman hyväksikäyttö kohdistuu ensisijaisesti miehiin (80 prosenttia rekisteröidyistä uhreista), joskin tietyillä työvoima-aloilla (kuten kotitaloustyö) uhrit ovat pääasiassa naisia. Useat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että työvoiman hyväksikäyttöön tähtäävä ihmiskauppa on kasvussa.
Europolin mukaan järjestäytyneet rikollisryhmät vastaavat monissa jäsenvaltioissa havaittuun halvan työvoiman kasvavaan kysyntään ja hyödyntävät työlainsäädännön eroavuuksia organisoidakseen uhrien hyväksikäyttöä laillisen työn ja työvoiman hyväksikäytön väliin jäävällä harmaalla alueella. 13
Uhreja käytetään hyväksi rakennusalalla, maa- ja metsätaloudessa, kalastusalalla, teollisuudessa, ravitsemisalalla, hoito-, puhtaanapito- ja kotitalousaloilla sekä viihdealalla, majoitusalalla, vähittäiskaupassa ja liikennealalla. Useissa jäsenvaltioiden raporteissa ja kansalaisjärjestöjen toimittamissa tiedoissa viitataan työsuojelutarkastajien rooliin uhrien havaitsemisessa ja/tai tarpeeseen lisätä yhteistyötä lainvalvontaelinten ja työsuojeluviranomaisten välillä.
On rohkaisevaa havaita, että työvoiman hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa on edistytty, etenkin kun otetaan huomioon komission tätä ihmiskaupan muotoa varten osoittama rahoitus. Komissio seuraa edelleen työnantajiin kohdistettavista seuraamuksista annetun direktiivin ja ihmiskaupan vastaisen direktiivin täytäntöönpanoa.
Komissio huomauttaa kuitenkin, että kaikki EU:n työmarkkinoiden hyväksikäyttötilanteet eivät johdu ihmiskaupasta.
·Muut hyväksikäytön muodot
Vuosina 2015–2016 muiden hyväksikäytön muotojen uhriksi oli joutunut noin neljännes (18 prosenttia) rekisteröidyistä uhreista. Tähän sisältyy ihmiskauppa muun muassa pakkoavioliittoa, kerjäämiseen pakottamista ja rikollisuuteen pakottamista varten. Nämä muut hyväksikäytön muodot liittyvät pikkurikollisuuteen ja omaisuusrikollisuuteen sekä sosiaaliturvaetuuksiin liittyviin petoksiin. Ihmiskaupan rikollisuuteen ja kerjäämiseen pakottamista varten ilmoitetaan olevan kasvussa.
Jäsenvaltioiden mukaan tapaukset, joissa uhrit solmivat lume- tai pakkoavioliittoja, ovat lisääntymässä. Tällaiset uhrit joutuvat myös seksuaalisen hyväksikäytön, pakotettujen raskauksien ja/tai työvoiman hyväksikäytön uhreiksi, tai heidät pakotetaan menemään naimisiin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kanssa näiden oleskelun laillistamiseksi. Europol katsoo tämän kehityksen liittyvän siihen, että sellaisten laittomien muuttajien määrä, jotka pyrkivät saamaan laillisen oleskeluoikeuden heidän turvapaikkahakemuksensa hylkäämisen jälkeen, on viime vuosina lisääntynyt. 14 Tällaisen ihmiskaupan uhrit pakotetaan usein ottamaan lainoja tai hakemaan sosiaalietuuksia.
Jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimia, kuten toteutettava tiedotus- ja valistuskampanjoita, kaikkien hyväksikäytön muotojen torjumiseksi. Niiden olisi myös järjestettävä väestörekisterinpitäjille ja muille ihmiskaupan uhrien kanssa todennäköisesti tekemisiin joutuville viranomaisille kohdennettua koulutusta.
2.Uudet ihmiskaupan muodot
Jäsenvaltion alueella tapahtuvan sisäisen ihmiskaupan ilmoitetaan olevan kasvussa. Jäsenvaltioiden mukaan tunnistetut uhrit ovat yhä nuorempia. Itä-Euroopan maista ja romaniyhteisöistä tulevat lapset ovat edelleen erityisen haavoittuvassa asemassa, ja ihmiskauppiaat käyttävät hyväkseen sukulaissuhteita.
Muita uusia muotoja ovat muun muassa raskaana olevien naisten kauppa vastasyntyneiden vauvojen myyntiä varten, ihmiskauppa elinten tai kudosten poistamista varten sekä lapsiavioliitot. Ihmiskauppiaat valitsevat myös yhä useammin uhreikseen henkisesti tai fyysisesti vammaisia ihmisiä.
3.Muuttoliikkeeseen liittyvä ihmiskauppa
Muuttoliikekriisin ilmoitetaan lisänneen ihmiskaupan riskiä. Euroopan raja- ja merivartiovirasto totesi vuoden 2018 riskianalyysissään, että vaikka Nigeriasta lähtöisin oleva ihmiskauppa on vuosikymmenten ajan toimittanut uhreja Euroopan seksimarkkinoille, eri ryhmistä koostuvien muuttovirtojen mukana Italiaan (ja vähäisemmässä määrin Espanjaan) saapuvien nigerialaisten naisten määrän jyrkkä nousu on tuonut Nigeriasta lähtöisin olevan ihmiskaupan esiin. 15
Jäsenvaltiot raportoivat, että ihmiskaupan uhreja on havaittu turvapaikanhakujärjestelmistä ja turvapaikkamenettelyjä väärin käyttävistä järjestäytyneistä rikollisryhmistä. Jäsenvaltiot raportoivat myös, että ihmiskauppiaat vaativat uhrien hakevan kansainvälistä suojelua pyrkien näin laillistamaan uhrien aseman.
Muuttoliikkeen yhteydessä olisi torjuttava ihmiskauppaa ottaen huomioon sen uudet muodot, kuten ihmiskaupan suhteeton kohdistuminen naisiin ja tyttöihin seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa. Olisi jatkettava toimia, joilla varmistetaan, että kaikki uhrit tunnistetaan ja heille annetaan heidän sukupuolensa, ikänsä ja asianomaisen hyväksikäytön muodon kannalta asianmukaista apua ja suojelua.
4.Profiili ja ihmiskauppiaiden toimintatapa
Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen mukaan ihmiskauppiaat muuttavat jatkuvasti toimintatapojaan ja käyttävät vähemmän fyysistä voimaa ja enemmän psyykkistä ja emotionaalista väkivaltaa. Jäsenvaltiot ilmoittavat myös, että niiden epäillyiksi katsomien omien kansalaisten sekä rikoksentekijöiksi muuttuneiden naisuhrien määrä on kasvussa. Rikollisverkostot ovat erittäin liikkuvia ja usein rajatylittäviä, ja niillä on soluja uhrien alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaissa. Jäsenvaltioiden mukaan ihmiskauppiaat käyttävät internetiä ja sosiaalisia verkostoja uhrien värväämiseen, logistiikkaan, uhrien hyväksikäytön mahdollistamiseen ja prostituution markkinointiin. Jäsenvaltiot raportoivat myös, että salausteknologian käyttö aiheuttaa vaikeuksia tutkintaviranomaisille. Ne myös korostavat yhteyksiä huumekauppaan, asiakirjaväärennöksiin, rahanväärennykseen, omaisuusrikoksiin, muuttajien salakuljetukseen sekä laittomaan ase- ja tupakkakauppaan.
Kun otetaan huomioon ihmiskauppiaiden jatkuvasti muuttuvat menetelmät, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uhrien kanssa todennäköisesti tekemisiin joutuville ammattilaisille järjestetään erikoiskoulutusta, joka mukautetaan uuden tietotekniikan rooliin, ja laadittava aloitteita ihmiskaupan torjumiseksi.
III RANKAISEMATTOMUUDEN KULTTUURIN TORJUNTA JA IHMISKAUPAN EHKÄISEMINEN
Rankaisemattomuuden kulttuurin torjunta ja ihmiskaupan ehkäiseminen ovat vuoden 2017 tiedonannon mukaan komission ensisijaisia tavoitteita. Komissio aikoo myös edelleen keskittyä ihmiskaupan liiketoimintamallin hajottamiseen, rahavirtojen seuraamiseen ja ihmiskauppaketjun katkaisemiseen. Tässä osassa tarkastellaan rikostutkinnoissa ja rikoksentekijöiden syytteeseen asettamisessa ja tuomitsemisessa saavutettua edistystä sekä ihmiskaupan ehkäisemisen parantamiseksi ja kysynnän vähentämiseksi toteutettuja toimenpiteitä.
1. Kannustaminen uhrien tarjoamien palvelujen käytön kriminalisointiin
Vuoden 2017 tiedonannon mukaan komission ensisijaisten tavoitteiden keskiössä ihmiskaupan ehkäisemiseksi on niiden EU:n jäsenvaltioiden kannustaminen ihmiskaupan uhrien tarjoamien palvelujen tietoisen käytön kriminalisointiin, jotka eivät ole sitä vielä tehneet. Ihmiskaupan vastaisen direktiivin 18 artiklan 4 kohdassa kehotetaan jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisten palvelujen käytön kriminalisoimista, joista tiedetään, että palvelun tarjoaja on ihmiskaupan uhri. Lisäksi käyttäjiä koskeva komission kertomus 16 , jossa arvioidaan sellaisen kansallisen lainsäädännön vaikutusta, jolla kriminalisoidaan ihmiskaupan uhrien palvelujen käyttö, osoittaa lainsäädäntöympäristön olevan EU:ssa kirjava.
Vain kolme jäsenvaltiota pystyi toimittamaan tilastotietoja tällaisten palvelujen käyttäjien kriminalisointiin liittyvistä poliisitoimista, syytteistä ja tuomioista. Näin ollen vuosina 2015–2016 EU:ssa raportoitiin kahdesta epäillystä (viranomaisten kanssa virallisesti tekemiseen joutuneesta henkilöstä), 135 syytteestä ja 18 tuomiosta, jotka liittyivät ihmiskaupan uhrien palvelujen käyttöön.
Jäsenvaltiot ilmoittivat lähinnä toimenpiteistä, jotka liittyivät seksuaalista ja työvoiman hyväksikäyttöä varten tapahtuvan ihmiskaupan uhrien tarjoamien palvelujen käyttöön. Jäsenvaltiot ilmoittivat myös toimista, joilla puututaan työvoiman hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan uhreja käyttävien henkilöiden rankaisemattomuuteen ja jotka on kohdennettu muun muassa alihankkijoihin, työnvälitysyrityksiin ja toimitusketjuihin.
Kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa poliittisesta haluttomuudesta panna asiaa koskevat lait täytäntöön, ja jotkut jäsenvaltiot ilmoittivatkin uudesta lainsäädännöstä, joka liittyy ihmiskaupan uhrien palveluja tietoisesti käyttävien kriminalisointiin.
Kuten aiemmissa komission kertomuksissa on todettu, rankaisemattomuuden torjumiseksi tarvitaan lisätoimia, jotta varmistetaan, että uhrien hyväksikäyttäjät joutuvat oikeudelliseen vastuuseen. Komissio kehottaa edelleen niitä jäsenvaltioita kriminalisoimaan ihmiskaupan uhrien tarjoamien palvelujen tietoisen käytön, jotka eivät ole sitä vielä tehneet.
2. Syytetoimien ja tuomioiden tehokkuuden lisääminen
Vuosina 2015–2016 jäsenvaltiot ilmoittivat 5 979 syytteestä ja 2 927 tuomiosta, jotka liittyivät ihmiskauppaan. Yleisesti ottaen Europolin ja Eurojustin kautta tapahtuva rajatylittävä yhteistyö on lisääntynyt. Vuosina 2016–2017 oli 2 476 uutta tapausta ja Europolille välitettiin 8 411 uutta operatiivista viestiä. Vuosina 2014–2015 Eurojustissa perustettiin lukuisia yhteisiä tutkintaryhmiä.
Viime vuosina tapahtuneesta kasvusta huolimatta syytteiden ja tuomioiden kokonaismäärä on edelleen hyvin pieni. Tutkintojen monimutkaisen luonteen vuoksi näyttöä on usein liian vähän syytteen nostamiseksi ja asian viemiseksi tuomioistuimeen. Näin ollen rikoksentekijöitä vastaan nostetaan syytteitä muista rikoksista, kuten rahanpesusta tai prostituutioon liittyvistä rikoksista.
Talousrikostutkintoja koskevan tietoisuuden ja niiden käytön on havaittu lisääntyneen, ja tutkintojen tehostamiseksi on toteutettu toimenpiteitä. Eurojust raportoi 28 tapauksesta laatimassaan analyysissä 17 , että yhteiset tutkintaryhmät tutkivat tapauksista 75 prosenttia ja tapaukset koskivat muun muassa rahanpesua ja rahavirtojen seuraamista. Se raportoi myös rikollisista toimista saatujen varojen jäädyttämisen, takavarikoinnin ja menetetyksi tuomitsemisen käytön tehostamisesta ja lisääntymisestä sekä tällaisen varojen käyttämisestä uhrien tukemiseen.
Kansalaisjärjestöjen toimittamissa tiedoissa on painotettu tarvetta priorisoida seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvan ihmiskaupan tutkintaa ja syytetoimia ja puuttua uhreihin ja heidän todistajanlausuntoihinsa kohdistuvaan liialliseen taakkaan sekä rikosoikeudellisten menettelyjen pituuteen.
Komissio tukee aktiivisesti kansallisia viranomaisia, jotta nämä voivat keskittyä parantamaan tutkinta- ja syytetoimien tehokkuutta ja tuloksellisuutta toimenpiteillä, joiden avulla ne voivat seurata ihmiskauppaan liittyviä rahavirtoja ja tuottoja, sekä kriminalisoimaan uhrien tarjoamien palvelujen käytön.
3. Yhteiset toimet ja rajatylittävä yhteistyö
Järjestäytyneiden rikollisryhmien ketju ulottuu usein valtioiden rajojen yli, mikä edellyttää valtioiden välistä yhteistyötä rikosten tutkinnassa.
EU:n virastot ja jäsenvaltiot raportoivat rajatylittävän yhteistyön ja yhteisten tutkintatoimien lisääntyneen. Myös EU:n ulkopuolisten maiden, erityisesti Länsi-Balkanin maiden, kanssa perustettujen yhteisten tutkintaryhmien määrä on kasvanut. Jäsenvaltiot painottavat tarvetta vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä ja koordinointia asiaan kuuluvien tiedustelu-, lainvalvonta-, syyttäjä- ja oikeusviranomaisten välillä tietojenvaihdon tehostamiseksi ja tutkintatoimien yksinkertaistamiseksi.
Jäsenvaltioiden olisi parannettava edelleen rajatylittävää lainvalvonta- ja oikeudellista yhteistyötä. Yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa on tehostettava edelleen kehittämällä yhteisten tutkintaryhmien valmiuksia.
4. Tietoisuuden lisääminen, koulutus ja ihmiskauppaketju
Jäsenvaltioissa toteutetaan lukuisia aloitteita, jotka liittyvät muun muassa valistustoimiin, koulutukseen, lainsäädäntötoimiin ja muun tyyppiseen ohjaukseen. 18 Jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa koulutuksen järjestämiseksi mutta hyödyntävät myös EU:n verkostoja, kuten Euroopan juridista koulutusverkostoa tai Euroopan unionin lainvalvontakoulutusvirastoa (CEPOL).
Jäsenvaltioissa toteuttavat valistuskampanjat kohdistuvat ihmiskaupan uhrien palvelujen kysyntään, mutta niiden vaikutuksista on annettu niukasti tietoja. Samalla kansalaisjärjestöt keskittyvät kampanjoihin tai valistusohjelmiin, joilla pyritään vähentämään seksuaalisen hyväksikäytön kysyntää, ja kehottavat toteuttamaan asiakkaisiin kohdennettavia valistuskampanjoita.
Jäsenvaltiot ilmoittavat toteuttaneensa lainsäädäntö- ja muita toimenpiteitä, joilla puututaan laajempaan ihmiskauppaketjuun kuuluvien oikeushenkilöiden vastuuseen, ja tehneensä muun muassa yhteistyötä yksityissektorin kanssa.
Valistus- ja koulutustoimenpiteiden olisi oltava kohdennettuja, ja niillä olisi pyrittävä saavuttamaan konkreettisia tuloksia erityisesti rikollisuuden ehkäisemiseksi. Jäsenvaltioita kehotetaan mittaamaan toimenpiteiden vaikutuksia nykyistä paremmin. Vastuuvelvollisuuden säilyttäminen uhreja kohtaan edellyttää myös sitä, että yritykset asetetaan vastuuseen toimistaan tai toimimatta jättämisestään.
IV UHRIEN OIKEUSSUOJA JA OIKEUKSIEN KÄYTTÖ
EU:n lainsäädännön nojalla on luotu kattava kehys uhrien avustamiseksi, tukemiseksi ja suojelemiseksi heidän käyttäessään oikeuksiaan, mutta sen täytäntöönpanoa haittaavia esteitä on edelleen olemassa. 19
Jäsenvaltiot ilmoittavat tekevänsä tiiviimpää yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa, kun taas kansalaisjärjestöt korostavat tarvetta virallistaa menettelyjä tietojenvaihdon helpottamiseksi, edistämiseksi ja lisäämiseksi kaikkien asianomaisten toimijoiden välillä.
Ihmiskaupan vastaisessa direktiivissä vahvistetaan väliaikaisista oleskeluluvista annetussa direktiivissä 2004/81/EY säädetyt säännöt uhreille annettavasta suojelusta ja tuesta. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin hyväksyneet vain rajallisen määrän asiaan liittyviä lainsäädäntöaloitteita komission vuonna 2014 antaman edellisen täytäntöönpanokertomuksen 20 jälkeen, ja useimmilla niistä on pyritty vahvistamaan oikeusvarmuutta uhrien kannalta ja parantamaan oleskelulupajärjestelmän toimintaa. 21
1.Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen
Ensimmäisessä edistymiskertomuksessa todettiin, että uhrien oikeuksien käyttämistä haittaa se, että heitä ei tunnisteta tai ohjata asianmukaisesti eteenpäin. Jäsenvaltioiden mukaan uhrien alustavaan tunnistamiseen sovellettava kynnys ja menettelyjen kesto vaihtelevat eri puolilla EU:ta. Jäsenvaltiot korostavat myös paikallisviranomaisten roolia uhrien tunnistamisessa. Erityisiä haasteita asettavat uhrien tunnistaminen eri ryhmistä koostuvissa muuttovirroissa sekä kansainväliset suojelumenettelyt muun muassa tapauksissa, joissa uhreja on käytetty hyväksi jäsenvaltion lainkäyttöalueen ulkopuolella.
Tietoja uhrien tunnistamiseksi, avustamiseksi, tukemiseksi ja suojelemiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksista on niukasti. Kansalaisjärjestöt raportoivat vaikeuksista sellaisia ihmiskaupan uhreja koskevien turvapaikkamenettelyjen ja heille myönnettävien oleskelulupien yhteydessä, jotka eivät ole EU:n kansalaisia.
Näistä haasteista huolimatta jäsenvaltiot katsovat, että uhrien tunnistamisessa on edistytty varsinkin eri kansallisten viranomaisten ja asiaan liittyvien alojen yhteistyön sekä rajatylittävän yhteistyön lisäämisen ansiosta.
Ihmiskaupan uhrien varhainen tunnistaminen kansallisten ohjausjärjestelmien, joihin olisi sisällyttävä turvapaikkajärjestelmiä, avulla on erittäin tärkeää rikollisuuden ehkäisemiseksi ja uhrien suojelemiseksi.
2.Kansalliset ja valtioiden väliset ohjausjärjestelmät
Jäsenvaltiot ovat perustaneet monia virallisia tai epävirallisia ohjausjärjestelmiä, ja ne pyrkivät varmistamaan, että nämä järjestelmät toimivat sujuvammin ja tehokkaammin.
Jäsenvaltiot ilmoittavat lisääntyvästä valtioiden välisestä yhteistyöstä myös EU:n ulkopuolisten maiden, kansainvälisten organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Lisäksi ne toteavat, että yhteistyö ja perustetut verkostot ovat lyhentäneet menettelyjen kestoa, ja korostavat EU:n rahoituksen antamaa tukea.
Kansalaisjärjestöt huomauttavat, että monialaisen lähestymistavan varmistamisessa on edelleen puutteita Ne huomauttavat myös kansalaisyhteiskunnan osallistamisen laiminlyömisestä, asianmukaisen koulutuksen ja kaikkien asianomaisten toimijoiden valmiuksien kehittämisen puutteesta sekä uhrien ohjausta eteenpäin koskevien päätösten epäyhdenmukaisuudesta.
Vuoden 2017 tiedonannon mukaisesti komissio on käynnistänyt tutkimuksen jäsenvaltioiden kansallisten ja valtioiden välisten ohjausjärjestelmien toiminnan tarkistamiseksi.
3.Ihmiskaupan uhrien auttaminen ja suojeleminen
Vaikka jäsenvaltiot ilmoittavat uhreille annettavan avun, tuen ja suojelun parantuneen ja menettelyjen nopeutuneen, uhrien tosiasiallista mahdollisuutta käyttää näitä oikeuksia ehdoitta ei aina taata. Parannuksiin sisältyy muun muassa uudenaikaisen tekniikan käyttö rikosoikeudellisissa menettelyissä uhrin lisäkärsimysten välttämiseksi sekä asianmukaisten suoja- ja majoitustilojen perustaminen uhreille.
Lapsiuhrien tunnistaminen ja heidän auttaminen, jotta he voivat käyttää oikeuksiaan alkuperämaastaan riippumatta, on edelleen haaste. Jäsenvaltiot ilmoittavat, että ne ovat muun muassa lainsäädännön avulla ottaneet käyttöön erityisiä menettelyjä lapsikaupan torjumiseksi myös eri ryhmistä koostuvien muuttovirtojen osalta. Kansalaisjärjestöt korostavat tarvetta varmistaa, että kaikilla asianosaisilla toimijoilla, edunvalvojat, sosiaalityöntekijät ja terveydenhuoltoalan työntekijät mukaan lukien, on tarvittava asiantuntemus ja että heille tarjotaan asianmukaista koulutusta ja heidän valmiuksiaan kehitetään.
Komissio on antanut jäsenvaltioille suosituksia muuttajalasten suojelun tehostamiseksi.
4.Korvausten maksaminen uhreille ja rankaisematta jättämisen periaate
Kansallisten korvausjärjestelmien monimutkaisuus ja monimuotoisuus sekä korvausmaksujen eroavaisuudet jäsenvaltioiden välillä haittaavat usein korvausten maksamista uhreille. Jotkut jäsenvaltiot ilmoittavat uhrien saaneen korvauksia. Kansalaisjärjestöjen toimittamissa tiedoissa huomautetaan kuitenkin varsinkin seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvan ihmiskaupan uhrien vaikeuksista, koska he eivät usein pysty esittämään näyttöä todennettavista kuluista tai työnmenetyksistä.
Jäsenvaltiot toimittivat komissiolle niukasti tietoja rankaisematta jättämisestä. Kansalaisjärjestöjen toimittamien tietojen mukaan erityisesti seksuaalista hyväksikäyttöä ja rikollisuuteen pakottamista varten tapahtuvan ihmiskaupan uhreilla on suuri riski saada rangaistus rikoksista, joita heidät on pakotettu tekemään.
Jäsenvaltioita kehotetaan panemaan kansallinen lainsäädäntö täytäntöön varmistamalla, että käytössä on välineitä, joiden avulla uhrit voivat saada korvauksia, mukaan lukien asiaankuuluvien ammattilaisten tarvittava koulutus ja valmiuksien kehittäminen.
V KOORDINOIDUT JA YHTENÄISET TOIMET EU:SSA JA SEN ULKOPUOLELLA
EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattori antaa strategista ohjausta, jolla varmistetaan sekä EU:n että sen ulkopuolisten osapuolten toimien yhtenäisyys. Vuoden 2017 tiedonannossa asetettiin yhdeksi painopisteeksi koordinoitujen ja yhtenäisten toimien kehittäminen EU:ssa ja sen ulkopuolella. 22
Vuoden 2017 tiedonannon tuloksena kymmenen EU:n virastoa allekirjoitti yhteisen julkilausuman 23 , jossa sitoudutaan yhteistyöhön ihmiskaupan torjumiseksi. Kansalliset viranomaiset kutsuivat EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin maakohtaisille käynneille, ja valtiollisten ja valtiosta riippumattomien sidosryhmien kanssa on käyty lukuisia keskusteluja. Lisäksi on käynnistetty kolme vuoden 2017 tiedonannossa suunniteltua tutkimusta. 24
EU:n ulkopuolisten maiden kanssa toteutetaan lukuisia ulkoisia toimia, tehdään yhteistyötä ja käydään vuoropuhelua ihmiskaupan torjumiseksi. Näitä toimia ovat muun muassa Khartumin ja Rabatin prosessit, yhteisen Vallettan toimintasuunnitelman seuranta ja EU:n, Afrikan unionin ja YK:n yhteinen työryhmä sekä YTPP:n operaatiot. Lisäksi EU on rahoittanut useita ihmiskaupan vastaisia toimia EU:n ulkopuolisissa maissa unionin ulkoisen rahoituksen välineiden kautta.
EU:n rahoituksen myöntämistä ihmiskaupan torjunnan alalla on tarkasteltu komission politiikan kokonaisvaltaisessa uudelleentarkastelussa 25 . Komissio jatkaa tarjouspyyntöjen julkaisemista ihmiskaupan torjumiseksi sisäisen turvallisuuden rahaston ja turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston puitteissa. EU:n rahoitusta on saatavilla yhteisesti hallinnoitavissa kansallisissa ohjelmissa ja suorina avustuksina. Monet jäsenvaltiot viittaavat raporteissaan ihmiskaupan vastaisten aloitteiden kansalliseen ja EU:n rahoitukseen vuosina 2014–2017. EU:n rahoitusta koskevat säännökset ihmiskaupan vastaisten toimien tukemiseksi on sisällytetty vuosia 2021–2027 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen liittyviin komission asetusehdotuksiin. 26 Kansallinen rahoitus suunnataan uhrien auttamiseen ja tukemiseen liittyviin toimiin, mutta jäsenvaltioiden mukaan tarkkoja määriä on vaikea arvioida. Kansalaisjärjestöt arvostelevat uhrien tukiohjelmille kansallisella tasolla myönnettävän rahoitustuen niukkuutta sekä kestävyyden puutetta.
Komissio kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi resursseja uhrien tukipalveluille ja torjumaan ihmiskauppaa vakavana ja järjestäytyneenä rikollisuutena. Tässä yhteydessä jäsenvaltioita kehotetaan lisäksi hyödyntämään mahdollisimman hyvin yhteisesti hallinnoitavaa rahoitusta ja komission eri rahoitusvälineistä myönnettäviä suoria avustuksia.
VI PÄÄTELMÄT
Tämän kertomuksen perustana olevat tiedot osoittavat, että tiettyjä parannuksia on tapahtunut erityisesti rajatylittävän yhteistyön, kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön, talousrikostutkinnan käytön, yhteisten tutkintaryhmien perustamisen sekä kansallisten ja valtioiden välisten ohjausjärjestelmien kehittämisen osalta.
Tästä huolimatta ihmiskauppa on edelleen rikollisuuden laji, jolle on tyypillistä rikoksentekijöiden ja uhrien hyväksikäyttäjien rankaisemattomuus. Tämän kertomuksen havainnot eivät viittaa siihen, että ihmiskauppa olisi vähentynyt. Lisäksi tietojen tarkastelu paljastaa, että taipumuksena on tunnistaa ensisijaisiksi määriteltyjen hyväksikäytön muotojen uhreja, jolloin tietyt uhrien ryhmät asetetaan toimissa etusijalle toisten jäädessä vähemmälle huomiolle. Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot osoittavat, että keskeisillä aloilla esiintyy yhä monimutkaisuutta eikä kyseisillä aloilla ole edistytty. Tästä syystä jäsenvaltioiden on asetettava kaikkien tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen etusijalle.
Jäsenvaltioita kehotetaan lisäksi toteuttamaan päättäväisiä toimenpiteitä ja panemaan täytäntöön kaikki ihmiskauppaketjun osat kattava kokonaisvaltainen strategia niin, että torjutaan rankaisemattomuutta ja pyritään kysynnän vähentämiseen muun muassa kriminalisoimalla ihmiskaupan uhrien tarjoamien palvelujen tietoinen käyttö. Uhrien mahdollisuudet käyttää EU:n lainsäädännön mukaisia oikeuksiaan suojeluun ja tukeen sekä korvauksiin ja rankaisematta jättämiseen ovat edelleen rajalliset.
Tuomioiden ja syytteiden vähäinen määrä yhdessä uhriksi joutuneiden EU:n kansalaisten määrän kanssa viittaa siihen, että uhrien tunnistamista, tutkinta- ja syytetoimia, tietojen keräämistä ja tietojen kirjaamisen ja rekisteröinnin parantamista, rajatylittävää yhteistyötä sekä tietoisuuden lisäämistä on edelleen tarpeen tehostaa.
Komissio on toteuttanut useita eri toimia ihmiskaupan torjumiseksi sekä monia vuoden 2017 tiedonannossa esitettyjä konkreettisia toimia, ja se aikoo jatkaa avustamista kaikin mahdollisin tavoin, muun muassa tukemalla taloudellisesti poliittisten ja operatiivisten toimenpiteiden kehittämistä ihmiskaupan hävittämiseksi.
COM(2012) 286.
COM(2017) 728.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta, EUVL L 101, 15.4.2011.
https://ec.europa.eu/anti-trafficking/eu-anti-trafficking-coordinator_en
Direktiivin 2011/36/EU 19 artiklan mukaan kansallisten raportoijien tai vastaavien mekanismien tehtäviin kuuluvat vähintään ”ihmiskaupan suuntauksien arviointi, ihmiskaupan torjuntatoimien tulosten punninta, mukaan lukien tilastojen keruu tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien tällä alalla toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa, sekä raportointi”. Direktiivin 2011/36/EU 20 artiklassa säädetään lisäksi, että ”(j)äsenvaltioiden on erityisesti toimitettava ihmiskaupan torjunnan koordinaattorille 19 artiklassa tarkoitetut tiedot, joiden perusteella ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin on avustettava komissiota sen raportoidessa kahden vuoden välein edistymisestä ihmiskaupan torjunnassa”.
https://ec.europa.eu/anti-trafficking/media-outreach-els/eu-civil-society-e-platform_en
Neuvoston direktiivi 2004/81/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, EUVL L 261, 6.8.2004.
Tarkempia tietoja on tähän kertomukseen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ja siihen liittyvässä tietojen analyysitutkimuksessa, joka sisältää päivitettyjä tilastoja ja tietoja menetelmistä.
COM(2016) 267.
https://frontex.europa.eu/assets/Publications/Risk_Analysis/Risk_Analysis/Risk_Analysis_for_2018.pdf
Europolin tilannekatsaus ”Trafficking in Human Beings in the EU”, helmikuu 2016.
https://www.europol.europa.eu/activities-services/main-reports/european-union-serious-and-organised-crime-threat-assessment-2017
https://www.europol.europa.eu/activities-services/main-reports/european-union-serious-and-organised-crime-threat-assessment-2017
https://frontex.europa.eu/assets/Publications/Risk_Analysis/Risk_Analysis/Risk_Analysis_for_2018.pdf
Eurojust, ”Implementation of the Eurojust action plan against trafficking in human beings 2012–2016”, 2017.
Ihmiskaupan vastaisen direktiivin 18 artiklan 3 kohtaan perustuva jäsenvaltioiden lakisääteinen velvoite.
Komission kertomuksessa lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä todetaan, että kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet merkittäviä toimia mutta parantamisen varaa on edelleen runsaasti erityisesti suojelu- ja tukitoimenpiteissä. Komission kertomus sen arvioimisesta, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU noudattamiseksi, annettu direktiivin 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti, COM(2016) 722 final.
COM(2014) 635.
Lisätietoja tämän direktiivin soveltamisesta on komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liitteessä I.
Tämä toteutetaan vuorovaikutuksessa kansallisista raportoijista tai vastaavista järjestelyistä koostuvan EU-verkoston, EU:n ihmiskaupan vastaisen kansalaisyhteiskuntafoorumin, EU:n toimielinten (Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston) ja EU:n virastojen, muun muassa oikeus- ja sisäasioiden alan virastojen, kanssa sekä strategisten kansainvälisten kumppanien kanssa monenvälisissä prosesseissa.
Saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/anti-trafficking/eu-policy/heads-ten-eu-agencies-commit-working-together-against-trafficking-human-beings_en
1) Tutkimus jäsenvaltioiden kansallisten ja valtioiden välisten ohjausjärjestelmien toiminnan tarkistamisesta, 2) tutkimus ihmiskaupan taloudellisista, sosiaalisista ja inhimillisistä kustannuksista ja 3) tutkimus seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvan ihmiskaupan torjumista koskevan EU:n lähestymistavan vaikutuksista. Tarjouspyyntö on saatavilla osoitteessa https://etendering.ted.europa.eu/cft/cft-display.html?cftId=3932
https://publications.europa.eu/fi/web/general-publications/eu_budget_for_the_future ja https://ec.europa.eu/commission/publications/factsheets-long-term-budget-proposals_fi
