Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 52017IP0494

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. joulukuuta 2017 vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (2017/2122(INI))

    EUVL C 369, 11.10.2018, p. 56–72 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Date of document:
    13/12/2017; Äänestyspäivä
    Date of vote:
    13/12/2017
    Date of debate:
    12/12/2017
    Author:
    Euroopan parlamentti, Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta, Ulkoasiainvaliokunta
    Form:
    Omasta aloitteesta annettu päätöslauselma
    Parliamentary term:
    Kahdeksas vaalikausi
    Internal reference:
    2017/2122(INI)
    Session:
    2017-2018

    11.10.2018   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 369/56

    P8_TA(2017)0494

    Vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja EU:n toiminnasta tällä alalla

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. joulukuuta 2017 vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (2017/2122(INI))

    (2018/C 369/07)

    Euroopan parlamentti, joka

    —

    ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

    —

    ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

    —

    ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW) (1),

    —

    ottaa huomioon CEDAW-komitean yleiset suositukset nro 12, 19 ja 35 naisiin kohdistuvasta väkivallasta, nro 26 naispuolisista siirtotyöläisistä ja nro 32 naisten pakolais-, turvapaikka- ja kansalaisuusasemaan sekä kansalaisuudettomuuteen liittyvistä sukupuolinäkökohdista,

    —

    ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman nro 69/167 kaikkien siirtolaisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemisesta ja edistämisestä heidän siirtolaisuusasemastaan riippumatta (2),

    —

    ottaa huomioon 18. joulukuuta 1990 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista (3),

    —

    ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325, 1820, 1888, 1889, 1960, 2106, 2122 ja 2242 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

    —

    ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen (4), sen pöytäkirjan vuodelta 1967 ja ILO:n yleissopimukset nro 43 ja 97,

    —

    ottaa huomioon liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat (5),

    —

    ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 19. syyskuuta 2016 antaman New Yorkin julkilausuman pakolaisista ja muuttajista (6),

    —

    ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitetta ja vuoden 2030 kestävän kehityksen ohjelman, jolla pyritään takaamaan rauha ja vauraus sekä ihmisille että maapallolle (7),

    —

    ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus), jonka EU allekirjoitti 13. kesäkuuta 2017 (8),

    —

    ottaa huomioon vuonna 1976 hyväksytyt ja vuonna 2011 tarkistetut OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (9),

    —

    ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

    —

    ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 8, 21 ja 23 artiklan,

    —

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan,

    —

    ottaa huomioon neuvoston 25. kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman (10),

    —

    ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015 (11),

    —

    ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman väliarvioinnista julkaistun yhteisen valmisteluasiakirjan ”EU Action Plan on Human Rights and Democracy (2015-2019): Mid-Term Review – June 2017” (SWD(2017)0254),

    —

    ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan vuonna 2015 laaditun sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women’s Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016–2020” (SWD(2015)0182),

    —

    ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 28. kesäkuuta 2016 esittelemän Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian (12), sekä vuonna 2017 annetun ensimmäisen kertomuksen sen täytäntöönpanosta ”From Shared Vision to Common Action: Implementing the EU Global Strategy” (13),

    —

    ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2011 Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja yhteisen kannan 2003/444/YUTP kumoamisesta annetun neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP (14),

    —

    ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 hyväksytyn Euroopan muuttoliikeagendan (COM(2015)0240) ja 7. kesäkuuta 2016 annetun tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagendaan perustuva uusi kumppanuuskehys kolmansien maiden kanssa” (COM(2016)0385),

    —

    ottaa huomioon vuonna 2007 annetut ja 2017 tarkistetut EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi (15),

    —

    ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun parlamentin, neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sekä komission yhteisen julkilausuman ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme” (16),

    —

    ottaa huomioon vuonna 2014 annetut sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat (17),

    —

    ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetun ilmaisunvapauden suojan niin painetun kuin digitaalisen tiedon osalta,

    —

    ottaa huomioon vuonna 2013 annetut EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi (18),

    —

    ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklassa, kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta annetussa vuoden 1981 julistuksessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklassa vahvistetun uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kansainvälisen suojelun,

    —

    ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2011 hyväksymät päätelmät uskontoon tai vakaumukseen perustuvasta suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta (19),

    —

    ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat vuodelta 2013 (20),

    —

    ottaa huomioon vuonna 2001 hyväksytyt ja vuonna 2012 tarkistetut EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä (21),

    —

    ottaa huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, joka koskee ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista (22), sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta,

    —

    ottaa huomioon vuonna 2013 annetut EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi (23),

    —

    ottaa huomioon vuonna 2001 hyväksytyt ja vuonna 2009 tarkistetut kolmansien maiden kanssa käytäviä ihmisoikeusvuoropuheluja koskevat EU:n suuntaviivat (24),

    —

    ottaa huomioon vuonna 2005 hyväksytyt ja vuonna 2009 tarkistetut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevat EU:n suuntaviivat (25),

    —

    ottaa huomioon vuonna 2008 hyväksytyt naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjuntaa koskevat EU:n suuntaviivat (26),

    —

    ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyt ja vuonna 2008 tarkistetut EU:n suuntaviivat lapsista aseellisissa selkkauksissa (27),

    —

    ottaa huomioon unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821 (28),

    —

    ottaa huomioon vuonna 2005 hyväksytyt ja vuonna 2008 tarkistetut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat (29),

    —

    ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 (30),

    —

    ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Asevienti: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano” (31),

    —

    ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 (32) ja aiemmat päätöslauselmansa aiheesta,

    —

    ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja muuttoliikkeestä kolmansissa maissa (33),

    —

    ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista (34),

    —

    ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa (35),

    —

    ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2016 (36),

    —

    ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa Jemenin humanitaarista tilannetta koskevan päätöslauselman (37), jossa pyydetään korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tekemään aloitteen Saudi-Arabian asettamiseksi EU:n asevientikieltoon,

    —

    ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista antamansa päätöslauselmat,

    —

    ottaa huomioon Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon, joka vuonna 2016 myönnettiin Nadia Muradille ja Lamiya Aji Basharille,

    —

    ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä (38), vähemmistökysymyksiä käsittelevän YK:n erityisraportoijan 28. tammikuuta 2016 antaman raportin vähemmistöistä ja kastijärjestelmään ja vastaaviin perimysjärjestelmiin perustuvasta syrjinnästä (39) sekä YK:n ohjausvälineen syntyperään perustuvasta syrjinnästä,

    —

    ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”EU:n tuki kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen” (40),

    —

    ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

    —

    ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0365/2017),

    A.

    ottaa huomioon, että SEU 21 artikla velvoittaa EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP), jonka johtoajatuksena ovat seuraavat unionin perustamiseen innoittaneet periaatteet ja joita se pyrkii edistämään muualla maailmassa: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen; ottaa huomioon, että unioni aikoo liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen;

    B.

    toteaa, että nykyisin maailmanlaajuiset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien rikkomiset, myös rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja kansanmurhat, edellyttävät määrätietoisia toimia koko kansainväliseltä yhteisöltä;

    C.

    toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittaminen, edistäminen, jakamattomuus ja turvaaminen ovat YUTP:n kulmakiviä; toteaa, että tehtävässään YUTP:n valvojana parlamentilla on oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista (SEU 36 artikla);

    D.

    toteaa, että neuvoston kesäkuussa 2016 hyväksymässä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa vahvistetaan, että ihmisoikeudet on järjestelmällisesti valtavirtaistettava kaikilla politiikan aloilla ja kaikissa instituutioissa, myös kansainvälisessä kaupassa ja kauppapolitiikassa;

    E.

    katsoo, että unionin sisäisten ja ulkoisten toimien välisen sekä ulkoisten toimien keskinäisen johdonmukaisuuden lisääminen on oleellisen tärkeää, jotta unioni voi toteuttaa menestyksellistä ja vaikuttavaa ihmisoikeuspolitiikkaa; katsoo, että suurempi johdonmukaisuus antaisi unionille mahdollisuuden reagoida ihmisoikeusloukkauksiin nopeammin heti niiden ilmettyä ja joissakin tapauksessa ennakoida ja ehkäistä niitä, myös kansainvälisen kaupan ja kauppapolitiikan aloilla;

    F.

    ottaa huomioon, että unionin sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa unionin ulkopolitiikkaa ja perustuu vakaumukseen, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;

    G.

    toteaa, että SEUT 207 artiklan mukaan unionin kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti; toteaa, että kauppa ja ihmisoikeudet vaikuttavat toisiinsa kolmansissa maissa ja että YK:n tällä hetkellä pohtimassa yritysten yhteiskuntavastuun järjestelmässä ja maailmanlaajuisissa arvoketjuissa elinkeinoelämällä on tärkeä rooli ihmisoikeuksien, demokratian ja yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä koskevien myönteisten kannustimien tarjoajana; ottaa huomioon, että hyvä hallintotapa ja viranomaisten toiminta yleisen edun nimissä ovat tärkeä tekijä yritysten käyttäytymisessä; ottaa huomioon, että EU osallistuu pyrkimyksiin sitovan sopimuksen laatimiseksi liike-elämästä ja ihmisoikeuksista;

    H.

    toteaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten etnisten, kielellisten tai uskonnollisten vähemmistöjen, vammaisten henkilöiden, hlbti-yhteisön, naisten, lasten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien, ihmisoikeuksien suojeluun;

    I.

    toteaa, että tytöt ja naiset kärsivät uhkailusta, syrjinnästä ja väkivallasta erityisesti sota-alueilla ja autoritaarisilla hallintoalueilla; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on eurooppalaisten arvojen ytimessä ja kuuluu unionin oikeudellisiin ja poliittisiin puitteisiin; toteaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja syrjintä ovat lisääntyneet viime vuosina;

    J.

    toteaa, että valtioilla on viime kädessä vastuu kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien turvaamisesta tekemällä ja noudattamalla kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, seuraamalla ihmisoikeusrikkomuksia ja varmistamalla tehokkaat oikeussuojakeinot uhreille;

    K.

    toteaa, että valtiolliset ja valtiosta riippumattomat toimijat tekevät yhä useammat sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmisyyttä vastaan luokiteltavat ihmisoikeusrikkomukset, kansanmurhat mukaan luettuina;

    L.

    katsoo, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, mukaan lukien vapaus uskoa tai olla uskomatta, harjoittaa tai olla harjoittamatta haluamaansa uskontoa, sekä omaksua uskonto, hylätä se tai vaihtaa sitä, on taattava kaikkialla maailmassa ja tämä vapaus on säilytettävä ehdoitta erityisesti uskontojen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun avulla; toteaa, että jumalanpilkan kieltävä lainsäädäntö on yleistä ja että valtiot säätävät rangaistuksista, jotka vaihtelevat vankeustuomioista sitomiseen tai kuolemanrangaistukseen;

    M.

    toteaa, että mielipiteen ja ilmaisun vapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ja säännöllisten, avoimien ja vapaiden vaalien järjestäminen ovat demokratian olennaisia osia; toteaa, että hauraissa, konflikteille alttiissa tai sortoyhteiskunnissa vaalit voivat toisinaan johtaa laajamittaiseen väkivaltaan;

    N.

    toteaa, että yhteydenpito kolmansien maiden kanssa kaikilla kahdenvälisillä ja monenvälisillä foorumeilla, esimerkiksi ihmisoikeusvuoropuhelujen yhteydessä, on yksi tehokkaimmista välineistä ihmisoikeuksia koskeviin huolenaiheisiin puuttumiseksi;

    O.

    toteaa, että asianmukaisten resurssien on oltava saatavilla ja niitä on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti, jotta ihmisoikeuksia ja demokratiaa voidaan edistää kolmansissa maissa;

    P.

    toteaa, että vesi- ja viemäröintipalvelujen saanti on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus ja että sen rajoittaminen on yksi syy tiettyjen alueiden geopoliittisiin jännitteisiin;

    Q.

    toteaa, että kulttuuriperintökohteisiin erityisesti Lähi-idässä kohdistuu kasvava ryöstelyn ja vandalismin uhka;

    R.

    ottaa huomioon, että koulutuksella on ratkaisevan tärkeä rooli ihmisoikeusrikkomusten ja konfliktien ehkäisemisessä ja että koulutus auttaa lisäämään kansalaisten osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon demokraattisissa järjestelmissä; toteaa, että valtioiden on tuettava ihmisoikeuksia, kunnioitusta ja monimuotoisuutta edistäviä koulutuslaitoksia; toteaa, että viestintäkanavien yhä suurempi määrä on merkittävä väline, jonka avulla ihmisoikeusrikkomuksista saadaan nopeasti tieto ja tavoitetaan suuri määrä ihmisoikeusrikkomusten uhreja tai mahdollisia uhreja kolmansissa maissa sekä voidaan antaa heille tietoa ja neuvoja; katsoo, että täsmällisten ja eriteltyjen tietojen kerääminen on välttämätöntä ihmisoikeuksien ja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien, syrjäytyneiden ja syrjäytymisen vaarassa olevien ryhmien ihmisoikeuksien suojelemiseksi; toteaa, että asianmukaisten indikaattoreiden käyttö on myös tehokas keino arvioida sitä, miten valtiot edistyvät kansainvälisistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden toteuttamisessa;

    Yleiset näkökohdat

    1.

    		 ilmaisee syvän huolensa horjutusyrityksistä, jotka kohdistuvat demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, jotka ovat edelleen uhattuina kaikkialla maailmassa; muistuttaa, että EU on sitoutunut edistämään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien ja arvojen yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta sekä demokratian periaatteita, joita on korostettava kaikkialla maailmassa;

    2.

    		 muistuttaa jälleen, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on aktiivisesti pyrittävä noudattamaan periaatetta ihmisoikeuksien ja demokratian sisällyttämisestä kaikkeen unionin toimintaan EU:n ytimessä olevina toisiaan vahvistavina ja perustavaa laatua olevina periaatteina, myös aloilla, joilla on ulkoinen ulottuvuus, kuten kehitys, muuttoliike, turvallisuus, terrorismin torjunta, laajentuminen ja kauppa; muistuttaa tältä osin, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että EU:n sisä- ja ulkopolitiikan välistä johdonmukaisuutta lisätään ja että jäsenvaltioiden ulkopolitiikkojen välistä koordinointia tehostetaan; korostaa, että konfliktien kasvava monimutkaisuus vaatii yhtenäistä, yksimielistä ja tehokasta kansainvälistä lähestymistapaa ja yhteistyötä; muistuttaa, että EU:n tavoite lisätä kansainvälistä vaikutusvaltaansa uskottavana ja legitiiminä kansainvälisenä toimijana perustuu pitkälti sen kykyyn kunnioittaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa sisäisesti ja ulkoisesti sen perussopimuksissa vaalittujen sitoumusten mukaisesti;

    3.

    		 pitää tärkeänä komission, neuvoston, Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH), parlamentin ja EU:n edustustojen välisen yhteistyön tehostamista, jotta edistetään ja varmistetaan johdonmukainen ja yhteinen ääni ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden puolesta; painottaa lisäksi, että on tärkeää sitoutua voimakkaasti näiden arvojen edistämiseen monenvälisillä foorumeilla, myös oikea-aikaisella koordinoinnilla EU:n tasolla ja aktiivisella lähestymistavalla neuvotteluissa; kehottaa EU:ta tämän osalta ehdottamaan ja tukemaan päätöslauselmia sekä tehostamaan alueiden rajat ylittävien aloitteiden täytäntöönpanoa kaikissa YK:n ihmisoikeusmekanismeissa;

    4.

    		 pitää myönteisenä, että vuonna 2016 oikeusvaltioperiaatetta, demokratian periaatteita ja ihmisoikeusloukkauksia käsiteltiin säännöllisesti parlamentin täysistunnoissa, monissa parlamentin päätöslauselmissa, valiokuntien työssä ja parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien kokouksissa;

    5.

    		 kiinnittää huomiota ihmisoikeuksien alivaliokunnan työhön, sillä se pitää yllä läheisiä työsuhteita EUH:oon, muihin EU:n toimielimiin, kansalaisyhteiskuntaan, monenvälisiin ihmisoikeuselimiin ja ihmisoikeuksista vastaavaan EU:n erityisedustajaan;

    6.

    		 muistuttaa, että vuonna 2016 ihmisoikeuksien alivaliokunta laati kolme mietintöä: ihmisoikeudet ja muuttoliike kolmansissa maissa, yritysten vastuu kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista ja ihmiskaupan torjunta EU:n ulkosuhteissa; kehottaa komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin näiden valiokunta-aloitteisten mietintöjen perusteella;

    7.

    		 toteaa, että vuonna 2016 ihmisoikeuksien alivaliokunta lähetti useita valtuuskuntia eri maihin pyrkimyksenä kerätä ja vaihtaa tietoja paikallisten hallinnon ja hallinnon ulkopuolisten ihmisoikeustoimijoiden kanssa, esittää Euroopan parlamentin kanta ja rohkaista parantamaan ihmisoikeuksien suojelua ja kunnioitusta;

    Ihmisoikeushaasteisiin vastaaminen

    8.

    		 ilmaisee syvän huolensa yleistyneistä hyökkäyksistä, jotka kohdistuvat uskonnollisiin vähemmistöihin ja joiden takana ovat usein valtiosta riippumattomat toimijat, kuten Isis/Da’esh; pitää valitettavana, että monissa maissa on uskonnon vaihtamisen kieltämistä ja jumalanpilkkaa koskevia lakeja, joilla tosiasiassa rajoitetaan uskonnollisten vähemmistöjen ja ateistien uskonnon- ja vakaumuksenvapautta ja ilmaisunvapautta ja jopa viedään ne heiltä kokonaan; vaatii toimia uskonnollisten vähemmistöjen, uskonnottomien ihmisten ja ateistien suojelemiseksi, sillä näihin ryhmiin sovelletaan jumalanpilkkalakeja, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ryhtymään poliittiseen vuoropuheluun tällaisten lakien kumoamiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joiden tavoitteena on lisätä ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapautta, ja edistämään kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua suhteissaan kolmansiin maihin; vaatii konkreettisia toimia, joilla pannaan tehokkaasti täytäntöön EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi muun muassa varmistamalla EU:n päätoimipaikoissa ja edustustoissa toimivan henkilöstön järjestelmällinen ja johdonmukainen koulutus unionin; tukee täysin EU:n käytäntöä, jossa se ottaa johtavan roolin uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevissa temaattisissa päätöslauselmissa YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja YK:n yleiskokouksessa; tukee täysin uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämisestä EU:n ulkopuolella vastaavan EU:n erityislähettilään Ján Figelin työtä;

    9.

    		 muistuttaa, että ilmaisunvapaus verkossa ja sen ulkopuolella on demokraattisen yhteiskunnan elintärkeä osa, sillä se lisää moniarvoisuutta, joka antaa kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisille mahdollisuuden vaatia hallituksiltaan ja päätöksentekijöiltään vastuullisuutta, ja edistää oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista; painottaa, että sananvapauden rajoittamisen verkossa tai sen ulkopuolella, kuten verkkosisällön poistamisen, on tapahduttava ainoastaan poikkeuksellisissa oloissa, lakisääteisesti ja laillisella tavoitteella perusteltuna; korostaa siksi, että EU:n olisi tehostettava toimiaan ilmaisunvapauden edistämiseksi ulkoisilla politiikoillaan ja niiden välineillä; palauttaa mieliin unionille ja jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen, että niiden olisi tehostettava kaikenlaisten ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden rajoitusten tarkkailua kolmansissa maissa ja tuomittava heti ja järjestelmällisesti tällaiset rajoitukset sekä käytettävä kaikkia käytettävissä olevia diplomaattisia keinoja ja välineitä näiden rajoituksien poistamiseksi; pitää erittäin tärkeänä, että EU:n suuntaviivat sananvapaudesta verkossa ja verkon ulkopuolella pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että niiden vaikutuksia seurataan säännöllisesti; pitää valitettavana toimittajien ja bloginpitäjien lukuisia kuolemia ja vangitsemisia vuonna 2016 ja kehottaa EU:ta suojelemaan heitä tehokkaasti; pitää myönteisenä vuonna 2016 käynnistettyä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, jolla keskitytään erityisesti EU:n edustustojen ja kolmansien maiden tiedotusvälineiden toimijoiden opastamiseen näiden suuntaviivojen soveltamisessa; korostaa, että on tärkeää ilmoittaa vihapuheesta ja väkivaltaan yllyttämisestä ja tuomita ne internetissä ja sen ulkopuolella, sillä ne ovat merkittävä uhka oikeusvaltioperiaatteelle ja ihmisoikeuksien ilmentämille arvoille;

    10.

    		 panee erittäin huolestuneena merkille, että kansalaisyhteiskunta ja uskonnolliset yhteisöt ovat entistä useammin hyökkäyksen kohteena koko maailmassa, kun kaikkialla maailmassa sortavien lakien määrä kasvaa, joissakin tapauksissa terrorismin torjunnan verukkeella; painottaa, että kansalaisyhteiskunnan tilan kaventaminen on maailmanlaajuinen ilmiö; muistuttaa, että riippumaton kansalaisyhteiskunta on tärkeä tekijä ihmisoikeuksien puolustamisessa ja edistämisessä ja demokraattisten yhteiskuntien toiminnassa erityisesti siksi, että se edistää avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja vallanjakoa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita seuraamaan ja nostamaan jatkuvasti keskusteluun tapauksia, joissa loukataan kokoontumis- ja yhdistymisvapautta muun muassa asettamalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioille ja niiden toiminnalle erilaisia kieltoja ja rajoituksia, kuten kansalaisyhteiskunnan tilan kaventamiseen tähtäävää lainsäädäntöä tai autoritaaristen hallitusten tukemien kansalaisjärjestöjen toiminnan edistämistä; kehottaa myös EU:ta, sen jäsenvaltioita ja EU:n edustustoja käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja, kuten ihmisoikeusvuoropuhelua, poliittista vuoropuhelua ja julkista diplomatiaa ja nostamaan järjestelmällisesti keskusteluun tapauksia, joissa ihmisoikeusaktivistit ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit ovat uhattuina, ja erityisesti jos heidän vapautensa riistetään tai heidät vangitaan mielivaltaisesti taikka poliittisen vakaumuksensa tai yhteiskunnallisen toimintansa vuoksi, sekä sanoutumaan yksiselitteisesti irti ihmisoikeusaktivistien sorrosta, häirinnästä ja surmaamisesta, mukaan lukien ympäristöalalla toimivat aktivistit; kehottaa perustamaan järjestelmän, jolla seurattaisiin tiiviisti kansalaisyhteiskunnan tilaa jo johon kuuluu selkeät vertailuarvot ja indikaattorit, jotta kansalaisyhteiskunnalle varmistetaan suotuisa ja sitä edistävä oikeudellinen ympäristö;

    11.

    		 kannustaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden diplomaattikuntaa tukemaan jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia seuraamalla järjestelmällisesti oikeudenkäyntejä, vierailemalla pidätettyinä olevien aktivistien luona ja antamalla tarvittaessa julkilausumia yksittäisistä tapauksista; korostaa tässä suhteessa hiljaisen diplomatian välineiden merkitystä; pitää myönteisenä, että vuonna 2016 EU nosti esille ihmisoikeusaktivistien tapauksia unionin tason vuoropuheluissa ja kuulemisissa yli 50 maassa; korostaa, että vuonna 2016 EIDHR:n hätärahasto tuki yli 250:tä ihmisoikeusaktivistia EU:n tasolla, mikä on 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015; on tyytyväinen kansalaisyhteiskunnan käyttöön ottamaan EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevaan mekanismiin, ProtectDefenders.eu, sekä sen menestyksekkääseen toimintaan, sillä se on tarjonnut suurelle määrälle ihmisoikeuksien puolustajia kriittistä tukea; kehottaa komissiota varmistamaan ohjelman jatkumisen lokakuun 2018 jälkeen sekä lisäämään sen valmiuksia, jotta voidaan tarjota lisää tukea ihmisoikeuksien puolustajille maailmanlaajuisesti;

    12.

    		 pitää erittäin valitettavana, että kidutusta, pahoinpitelyjä ja kuolemanrangaistuksia jatketaan monissa maissa ympäri maailmaa; kehottaa EU:ta tehostamaan pyrkimyksiään niiden lopettamiseksi; on tämän osalta tyytyväinen sellaisten tavaroiden kauppaa koskevan EU:n lainsäädännön tarkistamiseen, joita voitaisiin käyttää kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai muiden julmien, epäinhimillisten tai ihmisarvoa alentavien rangaistusten täytäntöönpanoon; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa paneutumaan voimakkaammin kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen, kuolemanrangaistus mukaan luettuna, torjuntaan lisäämällä diplomaattisia toimia ja ottamalla asiaan entistä järjestelmällisemmin julkisesti kantaa; korostaa tässä yhteydessä joidenkin vankiloiden huolestuttavia olosuhteita, kuten terveysongelmista piittaamattomuutta, ja suosittaa, että ulkosuhdehallinto, EU:n edustustot ja jäsenvaltiot käyttävät kaikkia mahdollisia välineitä, kuten kidutuksen vastaisia EU:n suuntaviivoja hyödyntäen niiden koko potentiaalia; pitää myönteisenä, että YK:n päätöslauselma kuolemanrangaistuksen käyttökiellosta hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2016 yhteensä 117 valtion tuella; toteaa, että täytäntöön pantujen kuolemanrangaistusten määrä laski maailmanlaajuisesti vuonna 2016 edelliseen vuoteen verrattuna, mutta ilmaisee vakavan huolensa siitä, että tästä huolimatta teloitusten kokonaismäärä on edelleen suurempi kuin edellisellä vuosikymmenellä keskimäärin; korostaa, että kohteena on usein yhteiskunnan toisinajattelevia jäseniä ja muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä; kehottaa valtioita, joissa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä, hyväksymään sen käyttökiellon ja poistamaan kuolemanrangaistuksen;

    13.

    		 tunnustaa nykyaikaisten tieto- ja viestintätekniikoiden suuret mahdollisuudet ihmisoikeuksien edistämisessä, puolustamisessa ja korjaamisessa maailmanlaajuisesti ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita käyttämään tietokanaviaan parlamentin eri ihmisoikeuskysymyksiä koskevan kannan järjestelmälliseen toistamiseen omissa puitteissaan ja omilla vastuualueillaan ja edistämään samalla EU:n yhteisten toimien tehokkuutta ja näkyvyyttä; ilmaisee huolensa jatkuvasti lisääntyvästä tiettyjen kaksikäyttöteknologioiden verkkovalvontakäytöstä poliitikkoja, aktivisteja ja toimittajia vastaan; pitää tässä mielessä myönteisenä EU:n toimielimissä käynnissä olevaa kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 (41) ajanmukaistamista; tuomitsee ankarasti sen, että yhä useammat ihmisoikeuksien puolustajat kohtaavat digitaalisia uhkia, joihin kuuluu myös tietojen vaarantuminen laitteiden takavarikoinnin, etävalvonnan ja tietovuotojen vuoksi; ilmaisee huolensa siitä, että verkkoalustat ovat poistaneet mahdollisiin sotarikoksiin Syyriassa liittyviä legitiimejä videotodisteita osana työtään terroristisen sisällön ja propagandan poistamiseksi alustaltaan;

    14.

    		 ilmaisee huolensa oikeusvaltioperiaatteen lisääntyvästä yksityistämisestä verkossa, kun yksityiset yritykset tekevät päätöksiä sananvapauden kaltaisten perusoikeuksien rajoittamisesta palveluehtojensa perusteella demokraattisesti hyväksytyn lainsäädännön sijaan;

    15.

    		 kehottaa komissiota laatimaan ilmoitus- ja toimintadirektiivin, jolla lisätään poistamismenettelyjen avoimuutta ja oikeasuhteisuutta samalla kun tarjotaan käyttäjille, joiden sisältöä on poistettu luvatta, tehokkaat oikeussuojakeinot;

    16.

    		 tuomitsee naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan, muun muassa joukkoraiskausten, seksuaaliorjuuden ja pakkoprostituution, sekä sukupuoleen perustuvien vainon muotojen, kuten ihmiskaupan sekä seksiturismin ja kaikkien muiden fyysisen, seksuaalisen ja psykologisen väkivallan muotojen käytön sodan välineenä; kiinnittää huomiota siihen, että sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät rikokset on luokiteltu Rooman perussäännössä sotarikoksiksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan tai kidutukseen johtaviksi teoiksi; painottaa, että on tärkeää puolustaa naisten oikeuksia, myös seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia, sekä lainsäädännössä, koulutuksessa että tukemalla kansalaisyhteiskunnan järjestöjä; pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman (2016–2020) hyväksymistä ja toteaa sen sisältävän kattavan luettelon toimista naisten tilanteen parantamiseksi yhtäläisten oikeuksien ja voimaannuttamisen osalta; pitää erittäin tärkeänä, että se pannaan tehokkaasti täytäntöön; pitää myönteisenä myös sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan strategisen toimintaohjelman 2016–2019 hyväksymistä ja toteaa sillä edistettävän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kaikkialla maailmassa; pitää Istanbulin yleissopimuksen ratifiointia ja tosiasiallista täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa erittäin tärkeänä; huomauttaa, että koulutus on paras keino torjua syrjintää sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa; vaatii, että komissio, EUH ja varapuheenjohtaja / korkea edustaja noudattavat paremmin velvoitteitaan ja sitoumuksiaan naisten oikeuksien alalla kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen mukaisesti, ja kannustaa kolmansia maita toimimaan samoin; katsoo, että EU:n olisi jatkettava naisten tukemisen sisällyttämistä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioihin, konfliktien estämiseen ja konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen; korostaa jälleen kerran YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” merkitystä; pitää erityisen tärkeänä naisten järjestelmällistä, yhdenvertaista, täysimääräistä ja aktiivista osallistumista konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, ihmisoikeuksien ja demokraattisten uudistusten edistämiseen sekä rauhanturvaoperaatioihin, humanitaarisen avun operaatioihin sekä konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen ja demokraattisiin siirtymäkauden menettelyihin, jotka johtavat pysyviin ja vakaisiin poliittisiin ratkaisuihin; toteaa, että vuoden 2016 Saharov-mielipiteenvapauspalkinto myönnettiin Nadia Muradille ja Lamiya Aji Basharille, jotka selvisivät Isisin/Da’eshin seksuaalisesta orjuudesta;

    17.

    		 korostaa, että terveydenhoitopalvelujen saatavuus sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien universaali kunnioittaminen ja mahdollisuus niiden toteuttamiseen, perhesuunnittelu ja mahdollisuudet hankkia asianmukaisia naisten hygieniatuotteita sekä äitiyshuollon ja neuvolapalvelujen ja turvallisten raskaudenkeskeytyspalvelujen saanti ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla voidaan pelastaa naisten henkiä ja auttaa välttämään riskialttiita synnytyksiä sekä vähentämään imeväis- ja lapsikuolleisuutta; pitää paheksuttavana, että naisten ja tyttöjen kehot ja erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeutensa muodostavat vielä nykyäänkin ideologisen taistelutantereen; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tunnustamaan naisten ja tyttöjen luovuttamattoman oikeuden ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsenäiseen päätöksentekoon ja pitää tuomittavana, että naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia loukataan usein muun muassa kieltämällä heiltä mahdollisuus käyttää perhesuunnittelupalveluja, ehkäisyvälineitä sekä turvallisia ja laillisia raskaudenkeskeytyspalveluja;

    18.

    		 tuomitsee jyrkästi niin kutsutun global gag -säännön uudelleen käyttöön ottamisen ja laajentamisen sekä sen vaikutuksen naisten ja tyttöjen yleiseen terveydenhoitoon ja oikeuksiin; kehottaa jälleen kerran unionia ja sen jäsenvaltioita paikkaamaan rahoitusvajeen, jonka Yhdysvaltojen toimet aiheuttavat seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien saralla, ja käyttämään tällöin sekä kansallisia että unionin kehitysvaroja;

    19.

    		 muistuttaa, että naisten ja miesten tasa-arvo on EU:n ja sen jäsenvaltioiden keskeisiä periaatteita ja että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kuuluu perussopimuksiin kirjattuihin unionin tärkeimpiin tavoitteisiin; kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon kaikkeen EU:n lainsäädäntöön, suuntaviivoihin, toimiin ja rahoitukseen keskeisimpänä EU:n perusperiaatteena painottaen erityisesti EU:n ulkosuhdetoimia; korostaa tarvetta vahvistaa unionin edustustojen roolia sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon tasa-arvoasioiden pääneuvonantajan roolia varmistamalla erityiset määrärahat hänen toimivaltaansa kuuluvia asioita varten;

    20.

    		 kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan (CSW) 61. istunnon tulokset sisällytetään sen toimintatapoihin ja että ne antavat uutta pontta naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien edistämiseen käsiteltäessä miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta muuttuvassa työelämässä;

    21.

    		 huomauttaa, että naisten voimaannuttamisella on myönteinen vaikutus osallistavan, tasa-arvoisen ja rauhanomaisen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen saavuttamiseen; painottaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten voimaannuttaminen on asetettu selvästi keskeiselle sijalle kaikissa kestävän kehityksen tavoitteissa ja että olisi entistä ponnekkaammin pyrittävä toteuttamaan naisten oikeudet täysimääräisesti ja panemaan tehokkaasti täytäntöön politiikkoja, joilla edistetään taloudellista ja sosiaalista voimaannuttamista ja naisten osallistumista päätöksentekoprosesseihin; korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten voimaannuttamiseen;

    22.

    		 huomauttaa, että naisia olisi rohkaistava järjestäytymään ammattiliittojen välityksellä ja että heitä ei saisi syrjiä heidän pyrkiessään hankkimaan yritysrahoitusta;

    23.

    		 kehottaa unionia tukemaan kaikkia naisjärjestöjä, jotka jokapäiväisessä toiminnassaan tukevat naisia humanitaarisissa kriiseissä ja konflikteissa;

    24.

    		 toteaa jälleen kerran, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen valinnaiset pöytäkirjat on ratifioitava ja pantava tehokkaasti täytäntöön koko maailmassa, jotta lapsilla olisi oikeussuoja; painottaa, että lapset altistuvat usein erityiselle väärinkäytölle, kuten lapsiavioliitoille tai sukuelinten silpomiselle, joten heidän suojeluaan on vahvistettava; painottaa, että lapsityövoima, lasten värvääminen aseellisiin konflikteihin sekä lapsi- ja pakkoavioliitot ovat edelleen kriittisiä ongelmia tietyissä maissa; vaatii, että EU kuulee järjestelmällisesti asianomaisia lasten oikeuksia puolustavia paikallisia ja kansainvälisiä järjestöjä ja nostaa kolmansien maiden kanssa käymissään poliittisissa ja ihmisoikeusvuoropuheluissa esille valtiollisten osapuolten velvoitteet yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi; pitää myönteisenä Euroopan neuvoston lapsen oikeuksien strategiaa (2016–2021); vaatii unionia edistämään edelleen unionin ja Unicefin lapsen oikeuksia koskevaa välineistöä ”Integrating child rights in development cooperation” edustustojensa välityksellä ja kouluttamaan edustustojen henkilöstöä asianmukaisesti tällä alalla; muistuttaa pyytäneensä komissiolta ehdotusta kattavasta lasten oikeuksien strategiasta ja toimintasuunnitelmasta seuraaviksi viideksi vuodeksi, jotta lasten oikeudet voidaan asettaa painopisteeksi EU:n ulkoisissa toimissa; pitää myönteisenä, että vuoden 2016 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen varoista osoitettiin tukea YK:n virastojen suorittamille lasten oikeuksiin kohdennetuille toimille, joiden tarkoituksena on maksimoida hyödyt hädänalaisille lapsille, erityisesti terveydenhuollon alalla sekä koulutuksen, veden ja jätevesihuollon saatavuuden suhteen; vaatii ratkaisemaan kiireellisesti sellaisia kansalaisuudettomia lapsia ja siirtolaislapsia koskevan kysymyksen, jotka ovat syntyneet muualla kuin vanhempiensa lähtömaassa;

    25.

    		 tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen syrjinnän, mukaan lukien rotuun, ihonväriin, uskontoon, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoliominaisuuksiin, kieleen, kulttuuriin, yhteiskunnalliseen alkuperään, kastiin, syntyperään, ikään, vammaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvan syrjinnän; korostaa, että unionin olisi tehostettava toimiaan kaikenlaisen syrjinnän, rasismin, ksenofobian ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen kitkemiseksi maailmasta ihmisoikeusvuoropuhelun ja poliittisen vuoropuhelun, unionin edustustojen toiminnan ja julkisen diplomatian avulla; korostaa lisäksi, että EU:n olisi jatkettava kaikkien tätä tarkoitusta tukevien YK:n yleissopimusten ratifioinnin ja täysimääräisen täytäntöönpanon edistämistä;

    26.

    		 muistuttaa, että ihmiskaupalla tarkoitetaan hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä lakkauttaakseen kysynnän, joka edistää kaikkien ihmisten, erityisesti naisten ja lasten, kaikenlaista hyväksikäyttöä, joka johtaa ihmiskauppaan; kehottaa kuitenkin säilyttämään ihmisoikeuksiin perustuva ja uhrikeskeisen lähestymistavan; muistuttaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n strategia ja tätä koskeva direktiivi 2011/36/EU (42); ilmaisee syvän huolensa maahanmuuttajien ja pakolaisten äärimmäisestä haavoittuvuudesta hyväksikäytön, ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan osalta; painottaa, että on pidettävä erillään käsitteet ihmiskauppa ja maahanmuuttajien salakuljetus;

    27.

    		 tuomitsee kastihierarkiasta ja kastiin perustuvasta syrjinnästä kärsiviin ihmisiin edelleen kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina tasa-arvon ja oikeusturvan sekä työn saatavuuden epääminen, erottelun jatkaminen ja kastiin perustuvat rajat perusihmisoikeuksien saavuttamiselle ja kehitykselle; kehottaa jälleen luomaan EU:lle kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää koskevan politiikan ja kehottaa EU:ta hyödyntämään kaikki tilaisuudet ilmaista vakava huolensa tällaisista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan ja tukemaan aloitteita YK:n ja valtuuskuntien tasolla vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa ja seurannassa, seuraamaan YK:n uutta syntyperään perustuvaa syrjintää koskevaa ohjausvälinettä ja tukemaan YK:n ihmisoikeusmekanismien kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää koskevien suositusten täytäntöönpanoa valtioissa;

    28.

    		 panee syvästi huolestuneena merkille, että vähemmistöt ovat erityisessä vaarassa joutua syrjityiksi ja että ne ovat erityisen alttiita poliittisille ja taloudellisille sekä ympäristöön ja työvoimaan liittyville muutoksille ja häiriöille; toteaa, että monilla vähemmistöillä on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia poliittiseen edustukseen ja ne kärsivät erityisen paljon köyhyydestä; korostaa, että EU:n olisi tehostettava toimiaan vähemmistöihin kohdistuvien ihmisoikeusrikkomusten poistamiseksi; korostaa, että vähemmistöryhmillä on erityistarpeita ja heille olisi taattava täysi pääsy kaikille taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen elämän sekä kulttuurielämän aloille ja tasa-arvo näillä aloilla;

    29.

    		 suhtautuu myönteisesti vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (UNCRPD) ratifiointiin ja muistuttaa, että sen ratifiointi ja tehokas täytäntöönpano on tärkeää sekä jäsenvaltioille että EU:n toimielimille; korostaa, että vammat eivät riistä ihmiseltä ihmisarvoa ja siksi valtiolla on velvollisuus suojella vammaisia henkilöitä; korostaa erityisesti tarvetta valtavirtaistaa uskottavasti yleisen esteettömyyden periaate ja vammaisten henkilöiden oikeudet kaikissa EU:n asiaankuuluvissa politiikkatoimissa, myös kehitysyhteistyössä, ja painottaa asian ohjailevaa ja horisontaalista luonnetta; kehottaa EU:ta sisällyttämään vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän torjumisen ulkosuhde- ja kehitysapupolitiikkaansa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että vammaisten henkilöiden oikeudet on sisällytetty osaksi kehityspolitiikkaa koskevaa uutta eurooppalaista konsensusta;

    30.

    		 toteaa jälleen kannattavansa ihmisoikeuslausekkeiden järjestelmällistä sisällyttämistä EU:n ja kolmansien maiden välisiin kansainvälisiin sopimuksiin, kauppa- ja investointisopimukset mukaan lukien; muistuttaa, että kaikkia ihmisoikeuksia on pidettävä samanarvoisina, sillä ne ovat jakamattomia, toisistaan riippuvia ja toisiinsa liittyviä; kehottaa komissiota tarkkailemaan kyseisten lausekkeiden täytäntöönpanoa tuloksellisesti ja järjestelmällisesti sekä raportoimaan parlamentille säännöllisesti ihmisoikeuksien noudattamisesta kumppanimaissa; kehottaa komissiota omaksumaan entistä jäsennellymmän ja strategisemman lähestymistavan ihmisoikeusvuoropuheluihin tulevien sopimusten puitteissa; suhtautuu myönteisesti GSP+ -tullietuusjärjestelmään keinona vauhdittaa ihmisoikeuksia ja työnormeja koskevien 27 keskeisen kansainvälisen sopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa; vaatii GSP+ -järjestelmän todellista täytäntöönpanoa ja odottaa, että komissio raportoi parlamentille ja neuvostolle sen ratifioinnin tilanteesta ja järjestelmän puitteissa tapahtuneesta edistymisestä; muistuttaa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden asianmukaisen täytäntöönpanon merkityksestä;

    31.

    		 toteaa jälleen, että kaikkien kolmansissa maissa toimivien yritysten, eurooppalaiset yritykset mukaan luettuina, olisi noudatettava täysimääräisesti kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että asian laita on näin; pitää lisäksi tärkeänä, että edistetään yritysten yhteiskuntavastuuta ja että eurooppalaiset yritykset näyttävät esimerkkiä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien edistämisessä, korostaa, että ihmisoikeusjärjestöjen ja elinkeinoelämän järjestöjen yhteistyöllä parannettaisiin paikallisten toimijoiden mahdollisuuksia ja edistettäisiin kansalaisyhteiskunnan toimintaa; toteaa, että globaalit arvoketjut vaikuttavat osaltaan kansainvälisten keskeisten työ-, ympäristö- ja sosiaalinormien parantamiseen ja tarjoavat mahdollisuuksia ja haasteita kestävän kasvun ja ihmisoikeuksien edistämisen suhteen etenkin kehitysmaissa; kehottaa EU:ta toimimaan aktiivisemmin varmistaakseen globaalien arvoketjujen asianmukaisen, reilun, avoimen ja kestävän hallinnoinnin ja lieventääkseen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin, myös työntekijöiden oikeuksien rikkomisia; katsoo kuitenkin, että yrityksiin liittyvissä ihmisoikeusrikkomuksissa olisi varmistettava tosiasiallinen oikeussuojakeinojen saatavuus uhreille; kehottaa komissiota varmistamaan, että EIP:n tukemissa hankkeissa noudatetaan EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja -sitoumuksia; suhtautuu myönteisesti käynnissä oleviin neuvotteluihin monikansallisia yhtiöitä ja muita liikeyrityksiä kansainvälisesti sitovasta ihmisoikeuksia koskevasta sopimuksesta; kannustaa EU:ta osallistumaan rakentavasti kyseisiin neuvotteluihin;

    32.

    		 kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kaikkea poliittista vaikutusvaltaansa ehkäistäkseen kaikki mahdollisesti kansanmurhina, sotarikoksina tai rikoksina ihmisyyttä vastaan pidettävät teot, vastatakseen tehokkaasti ja koordinoidusti tapauksiin, joissa tällaisia rikoksia tapahtuu, ottaakseen käyttöön kaikki tarvittavat resurssit kaikkien rikoksista vastuussa olevien saattamiseksi oikeuden eteen muun muassa soveltamalla tuomioistuimen yleistoimivallan periaatetta ja avustaakseen uhreja sekä tukeakseen vakauttamis- ja sovinnontekoprosesseja; kehottaa kansainvälistä yhteisöä perustamaan välineitä, joilla voidaan minimoida varoituksen ja reagoinnin välinen aika väkivaltaisen konfliktin syntymisen, uudelleen puhkeamisen tai kärjistymisen estämiseksi, kuten EU:n varhaisvaroitusjärjestelmä;

    33.

    		 vaatii EU:ta tukemaan järjestöjä (myös kansalaisjärjestöjä, avointa tutkintaa tekeviä järjestöjä sekä kansalaisyhteiskuntaa), jotka keräävät, säilyttävät ja suojaavat digitaalisesti ja muilla tavoin todisteita kansainvälisen syytteeseenpanon helpottamiseksi;

    34.

    		 ilmaisee syvän huolensa kulttuuriperintökohteiden tuhoamisesta Syyriassa, Irakissa, Jemenissä ja Libyassa; toteaa, että maailman 38 uhanalaisesta kulttuuriperintökohteesta 22 sijaitsee Lähi-idässä; tukee arkeologisen perinnön ja kulttuuriperinnön tuhoamiseen liittyviä kulttuuriperintöaloitteen toimia ja tiedonhankintatoimintaa Syyriassa ja Irakissa;

    35.

    		 on tyytyväinen EU:n toimiin YK:n Syyriassa tehtyjen vakavien rikosten tutkimista varten perustaman kansainvälisen, puolueettoman ja riippumattoman mekanismin (IIIM) tukemiseksi; korostaa, että Irakiin on perustettava vastaava riippumaton mekanismi; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tukeneet IIIM:ää taloudellisesti, tekemään niin;

    36.

    		 tuomitsee jyrkästi ne hirvittävät rikokset ja ihmisoikeusloukkaukset, joihin syyllistyvät valtiolliset toimijat sekä valtiosta riippumattomat toimijat; on syvästi järkyttynyt tehtyjen rikosten laajasta joukosta, johon kuuluu murhia, kidutusta, raiskauksia sodan välineenä, orjuuttamista ja seksiorjuutta, lapsisotilaiden värväämistä, uskonnollista pakkokäännytystä ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien järjestelmällisiä ”puhdistuksia” ja surmia; muistuttaa, että Euroopan parlamentti määritteli uskonnollisten vähemmistöjen tilanteen Isisin/Da’eshin hallitsemilla alueilla kansanmurhaksi 12. helmikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa ja erityisesti islamilaisen valtion yhteydessä (43); korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi tuettava valtiosta riippumattomien ryhmien, kuten Isisin/Da’eshin, jäsenten syytteeseenpanoa pyytämällä YK:n turvallisuusneuvostoa antamaan tuomiovallan kansainväliselle rikostuomioistuimelle (ICC) tai varmistamalla, että oikeutta jaetaan tilapäisillä tuomioistuimilla tai yleisellä tuomiovallalla;

    37.

    		 toteaa jälleen antavansa täyden tukensa ICC:lle, Rooman perussäännölle, syyttäjän toimistolle, syyttäjän valtuuksille käynnistää tutkintoja omasta aloitteestaan ja uusien tutkintojen aloittamisessa saavutetulle edistykselle ja toteaa niiden olevan olennainen keino julmuuksista rankaisemattomuuden torjunnassa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan hyökkäysrikosta koskevat Kampalan tarkistukset ja että ”julmuudet” lisätään luetteloon rikoksista, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan; tuomitsee jyrkästi kaikki pyrkimykset ICC:n legitimiteetin tai riippumattomuuden tuhoamiseksi ja pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään johdonmukaisesti yhteistyötä ICC:n tutkintojen ja päätösten tukemiseksi, jotta voidaan tehdä loppu kansainvälisten rikosten rankaisemattomuudesta, myös silloin kun kyse on kansainvälisen rikostuomioistuimen etsintäkuuluttamista henkilöistä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan johdonmukaisesti ICC:n tutkintoja, tutkimuksia ja päätöksiä ja ryhtymään toimiin sen ehkäisemiseksi ja siihen vastaamiseksi tehokkaasti, että ICC:n kanssa ei tehdä yhteistyötä, ja antamaan ICC:lle riittävästi rahoitusta; on tyytyväinen EU:n ja ICC:n toisen pyöreän pöydän tapaamisen valmistelemiseksi Brysselissä 6. heinäkuuta 2016 pidettyyn EU:n ja ICC:n edustajien kokoukseen, jossa ICC:n ja EU:n toimielinten henkilöstöllä oli tilaisuus määritellä yhteisen edun mukaiset osa-alueet, vaihtaa tietoja asiaan liittyvistä toimista ja parantaa osapuolten välistä yhteistyötä; pitää äärimmäisen valitettavina joidenkin valtioiden äskettäisiä ilmoituksia Rooman perussäännöstä vetäytymisestä, koska se vaikeuttaa uhrien oikeussuojan toteutumista, ja katsoo, että perussäännöstä vetäytyminen on syytä tuomita jyrkästi; katsoo, että komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden olisi edelleen kannustettava kolmansia maita ratifioimaan Rooman sopimus ja panemaan se täytäntöön; kehottaa jälleen komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa nimittämään kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä oikeutta käsittelevän EU:n erityisedustajan, jonka tehtävänä on edistää, valtavirtaistaa ja edustaa EU:n sitoutumista rankaisemattomuuden torjuntaan ja ICC:hen EU:n kaikessa ulkopolitiikassa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan YK:n vastuumekanismeja ja päätöslauselmia monenvälisillä foorumeilla, kuten YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

    38.

    		 kehottaa unionia tehostamaan kahden- ja monenvälisiä toimiaan oikeusvaltioperiaatteen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden edistämisessä demokratian vahvistamisen perusperiaatteena; kannustaa unionia tukemaan oikeudenmukaista oikeudenkäyttöä kaikkialla maailmassa auttamalla kolmansia maita tekemään lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia uudistuksia; kannustaa myös unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä seuraamaan järjestelmällisesti oikeudenkäyntejä oikeuslaitoksen riippumattomuuden edistämiseksi;

    39.

    		 ilmaisee syvän huolensa ja myötätuntonsa sen johdosta, että kasvava määrä siirtolaisia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, joista yhä suurempi osuus on naisia, joutuu konfliktien, väkivallan, vainon, epäonnistuneen hallinnon, köyhyyden, laittoman muuttoliikkeen, ihmiskaupan ja salakuljetusverkostojen uhreiksi; korostaa, että muuttovirtojen perimmäisiin syihin on puututtava todella kiireellisesti ja löydettävä ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen perustuvia pitkän aikavälin ratkaisuja ja että siksi pakolaiskriisin ulkoinen ulottuvuus on otettava huomioon muun muassa hakemalla kestäviä ratkaisuja EU:n naapurialueilla jatkuviin konflikteihin siten, että kehitetään yhteistyötä ja kumppanuuksia niiden kolmansien maiden kanssa, joissa noudatetaan kansainvälistä oikeutta, ja varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen näissä maissa; ilmaisee syvän huolensa siirtolaislapsiin kohdistuvasta väkivallasta, mukaan lukien kadoksissa olevat, ilman huoltajaa olevat siirtolaislapset; kehottaa lasten uudelleensijoittamiseen, perheiden yhdistämiseen ja humanitaaristen käytävien perustamiseen; on erittäin huolissaan maansisäisten pakolaisten ahdingosta ja koko ajan kasvavasta lukumäärästä; ja kehottaa huolehtimaan heidän turvallisesta paluustaan, uudelleensijoittamisesta tai vastaanottajamaahan kotouttamisesta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan koulutukseen, asumiseen ja terveydenhuoltoon ja muihin humanitaarisiin tarkoituksiin humanitaarista apua, joka hyödyttää pakolaisia lähimpänä heidän kotimaataan; kehottaa panemaan palautustoimet asianmukaisesti täytäntöön; korostaa, että muuttoliikkeeseen tarvitaan kattava ihmisoikeusperustainen lähestymistapa, ja kehottaa unionia tekemään edelleen yhteistyötä YK:n, alueellisten järjestöjen, hallitusten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän ja yhteisen maahanmuuttolainsäädännön erityisesti suojellakseen heikossa asemassa olevia turvapaikanhakijoita; korostaa, että turvallisia maita ja turvallisia alkuperämaita koskevat käsitteet eivät saa estää turvapaikkahakemusten yksilöllistä arviointia; varoittaa EU:n ulkopolitiikan käytöstä muuttoliikkeen ”hallinnan välineenä”; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita julkistamaan kaikki kolmansille maille muuttoliikettä koskevaa yhteistyötä varten myönnetyt varat sen varmistamiseksi, ettei tällainen yhteistyö hyödytä suoraan tai välillisesti ihmisoikeusloukkauksiin osallistuneita rakenteita vaan että se liittyy ihmisoikeustilanteen parantamiseen näissä maissa;

    40.

    		 katsoo, että kehitysyhteistyön ja ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden, myös oikeusjärjestyksen ja hyvän hallinnon, edistämisen olisi käytävä käsi kädessä; muistuttaa YK:n todenneen, että kehitystavoitteita ei voida saavuttaa täysimääräisesti, ellei noudateta ihmisoikeuksiin perustuvia menettelytapoja; muistuttaa myös, että EU on sitoutunut tukemaan kumppanimaita ja ottamaan huomioon niiden kehitystilanteen ja niiden edistymisen ihmisoikeuksissa ja demokratiassa;

    41.

    		 huomauttaa, että köyhyys- ja syrjäytymisriskiaste on korkeampi naisten kuin miesten keskuudessa, ja pyytää komissiota lisäämään pyrkimyksiään panna täytäntöön toimenpiteitä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi osana kehitystoimiaan;

    42.

    		 muistuttaa, että yhteisen kannan 2008/944/YUTP peruste kaksi velvoittaa jäsenvaltiot tutkimaan jokaisen asevientiluvan kohdemaan ihmisoikeuksien suhteen; muistuttaa tässä yhteydessä, että komissio on sitoutunut EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa turvallisuusjoukkoihin ja EU:n ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanoon, mukaan lukien due diligence -politiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon tällä alalla;

    43.

    		 toistaa kehotuksensa vahvistaa sellainen EU:n yhteinen kanta aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöön, jossa varmistetaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattaminen ja käsitellään muun muassa oikeudellista kehystä, suhteellisuutta, vastuuvelvollisuutta, siviilien suojelua ja avoimuutta; kehottaa jälleen kerran unionia kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien aseiden kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisen toimintaa;

    44.

    		 toteaa, että EU:n olisi jatkettava pyrkimyksiään hlbti-ihmisten ihmisoikeuksien kunnioittamisen puolesta aiheesta laadittujen EU:n suuntaviivojen mukaisesti; vaatii panemaan suuntaviivat kaikilta osin täytäntöön muun muassa antamalla kolmansissa maissa toimivalle unionin henkilöstölle koulutusta näissä asioissa; pitää valitettavana, että homoseksuaalisuus on edelleen rikos 72 maassa ja että 13 maassa siihen sovelletaan kuolemanrangaistusta; katsoo, että ihmisten seksuaalisen suuntautumisen perusteella toteutettujen väkivallantekojen, kuten pakotetusti homoseksuaalisiksi paljastamisten, viharikosten ja vihapuheen verkossa ja sen ulkopuolella sekä korrektiivisten raiskausten olisi oltava rangaistavia; panee merkille samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton ja parisuhteiden laillistamisen joissakin maissa ja kannustaa niitä jatkamaan tunnustamista; tuomitsee naisten ja vähemmistöryhmien ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat rikkomiset; kehottaa valtioita kieltämään nämä käytännöt lainsäädännössään, tuomitsemaan niiden toteuttajat ja tukemaan uhreja;

    45.

    		 korostaa kaikenlaisen korruption torjunnan keskeistä merkitystä, jotta voidaan taata oikeusvaltioperiaate, demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; arvostelee voimakkaasti kaikenlaisia toimia, joilla myönnytään tällaisiin käytäntöihin;

    46.

    		 palauttaa mieliin, että korruptio vaarantaa ihmisoikeuksien tasa-arvoisen toteutumisen ja heikentää demokraattisia prosesseja, kuten oikeusvaltioperiaate ja oikeudenmukainen oikeudenkäyttö; katsoo, että EU:n olisi korostettava kaikessa kolmansien maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa, että on tärkeää huolehtia rehellisyydestä, vastuullisuudesta sekä julkisten asioiden, varojen ja omaisuuden asianmukaisesta hoidosta, kuten määrätään korruption vastaisessa YK:n yleissopimuksessa; suosittaa, että EU käyttäisi asiantuntemustaan auttaakseen kolmansia maita entistä johdonmukaisemmin ja järjestelmällisemmin torjumaan korruptiota perustamalla riippumattomia ja toimivia korruptiontorjuntaelimiä ja vakiinnuttamalla niiden toiminnan; pyytää erityisesti komissiota sisällyttämään korruption torjuntaa koskevat säännökset kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin, joista se neuvottelee kolmansien maiden kanssa;

    47.

    		 korostaa, että valtioilla ja muilla vastuullisilla toimijoilla on olennainen velvoite ja vastuu hillitä ilmastonmuutosta, estää sen kielteiset vaikutukset ihmisoikeuksiin ja edistää politiikkajohdonmukaisuutta, jotta varmistetaan, että toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi ovat riittäviä, tarpeeksi kunnianhimoisia, syrjimättömiä ja muutenkin ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden mukaisia; painottaa, että YK:n arvion mukaan maailmassa on vuoteen 2050 mennessä paljon ympäristöpakolaisia; korostaa kauppapolitiikkojen, ympäristöpolitiikkojen sekä kehityspolitiikkojen välistä yhteyttä ja myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia, joka niillä voi olla ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; on tyytyväinen siihen, että ympäristö- ja luonnonkatastrofien ja ilmastonmuutoksen yhdistämiseen ihmisoikeuksiin on kiinnitetty kansainvälistä huomiota;

    48.

    		 korostaa, että viime vuosina maananastukset ovat lisääntyneet merkittävästi kehitysmaissa; katsoo, että resurssien hyväksikäytön ja anastamisen torjunta olisi asetettava painopistealueeksi; tuomitsee maananastuksen ja luonnonvarojen harkitsemattoman käytön kaltaiset käytännöt; kehottaa komissiota vastaamaan pikaisesti parlamentin useissa viimeaikaisissa päätöslauselmissaan esittämiin pyyntöihin tällä alalla;

    49.

    		 pitää tärkeänä varmistaa, että sosiaali-, koulutus-, terveydenhoito- ja turvallisuuspolitiikalla taataan ihmisoikeudet sekä veden ja viemäröinnin kaltaisten hyödykkeiden ja palvelujen saatavuus;

    50.

    		 kehottaa kansainvälisiä instituutioita, kansallisia hallituksia, kansalaisjärjestöjä ja yksityishenkilöitä toimimaan yhdessä asianmukaisen sääntelykehyksen laatimiseksi, jotta voidaan taata, että kaikki maailmassa saavat vähimmäismäärän vettä; korostaa, että veden ei pitäisi olla kauppatavaraa vaan kehitys- ja kestävyyskysymys ja että veden yksityistäminen ei vapauta valtioita niiden ihmisoikeusvelvollisuuksista; kehottaa maita, joissa vesi on yksi jännitteiden tai konfliktien syistä, tekemään yhteistyötä veden jakamiseksi, jotta saavutetaan kaikkia hyödyttävä tilanne, joka edistää sekä alueen kestävyyttä että rauhanomaista kehitystä;

    Demokratian tukemista koskevat haasteet ja toimet

    51.

    		 korostaa, että unionin olisi jatkossakin tuettava aktiivisesti demokraattisten ja toimivien ihmisoikeuselinten ja kansalaisyhteiskunnan toimia demokratiakehityksen edistämiseksi; pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan järjestöille maailmanlaajuisesti korvaamatonta apua antavaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä (EIDHR), joka on edelleen EU:n lippulaivaväline sen ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanossa; pitää myönteisinä myös eurooppalaisen demokratiarahaston johdonmukaisia pyrkimyksiä demokratian sekä perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamisen edistämiseksi EU:n itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa;

    52.

    		 muistuttaa, että laajentumis- ja naapuruuspolitiikkojen puitteissa demokratisoitumisesta saadut kokemukset ja opit voisivat auttaa määrittelemään parhaita käytäntöjä, joilla voitaisiin tukea ja lujittaa maailman muita demokratisoitumisprosesseja;

    53.

    		 kehottaa tässä yhteydessä uudelleen komissiota laatimaan demokratian tukemista koskevat EU:n suuntaviivat;

    54.

    		 suosittaa, että EU tehostaa toimiaan ja kehittää kattavampia keinoja tukea demokratisoitumisprosesseja, joissa vapaat ja vilpittömät vaalit ovat vain yksi ulottuvuus, sillä näin voidaan auttaa lujittamaan demokraattisia instituutioita ja lisätä kansalaisten luottamusta vaaliprosesseihin kaikkialla maailmassa;

    55.

    		 pitää myönteisenä, että EU lähetti vuonna 2016 eri puolille maailmaa kahdeksan vaalitarkkailuvaltuuskuntaa ja kahdeksan vaaliasiantuntijavaltuuskuntaa; tähdentää, että vuoden 2015 jälkeen EU on lähettänyt 17 vaalitarkkailuvaltuuskuntaa ja 23 vaaliasiantuntijavaltuuskuntaa; panee taas tyytyväisenä merkille, että EU on jatkanut vaaliprosessien tukemista ja antanut vaaliapua ja tukea paikallisille tarkkailijoille; pitää tässä yhteydessä demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmän ryhmän työtä tärkeänä ja tukee sitä täysipainoisesti;

    56.

    		 muistuttaa, että on tärkeää seurata asianmukaisesti vaalitarkkailuvaltuuskuntien raportteja ja suosituksia, sillä näin voidaan tehostaa niiden vaikutusta ja lujittaa EU:n tukea kyseisten maiden demokraattisille normeille;

    57.

    		 panee tyytyväisenä merkille, että komissio, ulkosuhdehallinto ja jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa nykyisessä toimintasuunnitelmassa sitoutuneet toimimaan tiiviimmin ja johdonmukaisemmin yhdessä kolmansien maiden vaalihallintoelinten, parlamentaaristen elinten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa näiden voimaannuttamiseksi ja sitä kautta demokratiaprosessin lujittamiseksi;

    58.

    		 muistuttaa, että EU:n laajentumispolitiikka on tehokkaimpia välineitä, kun halutaan parantaa ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden noudattamista nykyisen poliittisen kehityksen valossa ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan demokraattisen poliittisen kulttuurin vahvistamisen, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen, tiedotusvälineiden ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja korruption torjunnan tukemiseksi näissä maissa; muistuttaa, että Euroopan uudistetun naapuruuspolitiikan ytimessä olisi edelleen oltava ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden suojeleminen, aktiivinen edistäminen ja toteuttaminen; muistuttaa, että ihmisoikeuksien ja demokratian suojeleminen, aktiivinen edistäminen ja toteuttaminen on niin kumppanimaiden kuin EU:n etujen mukaista; korostaa lisäksi, että unionin on noudatettava kumppaneilleen, erityisesti naapurimailleen, antamaansa sitoumusta tukea taloudellisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia uudistuksia, suojella ihmisoikeuksia ja auttaa vakiinnuttamaan oikeusvaltio, koska se on paras keino lujittaa kansainvälistä järjestystä ja varmistaa vakaus unionin naapurustossa; muistuttaa, että Välimeren unioni voi ja sen pitäisi muokata poliittista vuoropuhelua tällä alueella ja ajaa vahvaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa toimintaohjelmaa alueella; muistuttaa, että kaikkien maiden, jotka pyrkivät liittymään EU:hun, on taattava täysimääräisesti ihmisoikeudet ja täytettävä tiukasti Kööpenhaminan kriteerit, joiden laiminlyönti saattaa johtaa neuvottelujen keskeyttämiseen;

    59.

    		 painottaa, että rauhanrakentamiseen kuuluu toimia konfliktien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sekä poliittisten, sosioekonomisten ja turvallisuusinstituutioiden selviytymiskyvyn vahvistamiseksi, jotta voidaan luoda perusta kestävälle rauhalle ja kehitykselle pitkällä aikavälillä; korostaa, että oikeusjärjestyksen, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien edistäminen on rauhan säilyttämisen kannalta olennaista;

    Kattavan ja johdonmukaisen ihmisoikeuksia ja demokratian tukemista koskevan lähestymistavan varmistaminen EU:n toiminnassa

    60.

    		 panee merkille, että EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 hyväksyttiin; katsoo, että vuosikertomus on välttämätön väline, jonka avulla voidaan seurata EU:n toimintaa maailman ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä sekä viestiä ja keskustella siitä, ja arvokas keino, jolla voidaan antaa kattava yleiskuva EU:n painopisteistä, pyrkimyksistä sekä haasteista tällä osa-alueella ja tunnistaa muita tehokkaita tapoja puuttua niihin;

    61.

    		 toistaa painokkaasti varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle esittämänsä kutsun osallistua keskusteluun parlamentin jäsenten kanssa kahdessa täysistunnossa vuosittain, kerran vuosikertomuksen esittelyn aikana ja toisen kerran vastineena omaan mietintöönsä; muistuttaa, että on tärkeää käydä jatkuvaa vuoropuhelua erityisesti Euroopan parlamentin ihmisoikeuksia koskevan kiireellisen päätöslauselman seurannasta; muistuttaa, että tällaisilla kirjallisilla vastineilla on tärkeä rooli toimielinten välisissä suhteissa, sillä ne antavat tilaisuuden seurata järjestelmällisesti ja perusteellisesti kaikkia parlamentin esiin nostamia seikkoja ja tehostavat siten osaltaan koordinointia; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa vastaamaan perinpohjaisesti kirjallisiin kysymyksiin ja ottamaan ihmisoikeuksia koskevat kysymykset korkeimman tason vuoropuhelun aiheeksi asiaankuuluvien maiden kanssa;

    62.

    		 antaa tunnustusta ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle niiden kattavasta raportoinnista, jossa kuvataan unionin vuonna 2016 toteuttamia toimia ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä; katsoo kuitenkin, että ihmisoikeus- ja demokratiavuosikertomuksen nykyistä muotoa voitaisiin selkeyttää esittämällä parempi yleiskuva siitä, mitä konkreettisia vaikutuksia EU:n ihmisoikeus- ja demokratiatoimilla kolmansissa maissa on;

    63.

    		 toistaa näkemyksensä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja ensimmäisen toimintasuunnitelman hyväksyminen vuonna 2012 oli unionille tärkeä merkkipaalu ihmisoikeuksien ja demokratian asettamisessa unionin kansainvälisten suhteiden keskiöön; pitää myönteisenä neuvoston heinäkuussa 2015 hyväksymää uutta ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2015–2019 ja väliarvioinnin suorittamista vuonna 2017; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ulkosuhdehallintoa, komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyinen toimintasuunnitelma pannaan tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön myös aidolla yhteistoiminnalla kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi raportoitava suunnitelman täytäntöönpanosta; pitää erityisen tärkeänä, että lisätään ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä kaikkialla maailmassa käytettävien välineiden tehokkuutta ja maksimoidaan niiden paikalliset vaikutukset;

    64.

    		 toistaa näkemyksensä, että tarvitaan jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten vankkaa yhteisymmärrystä ja tehostettua yhteistyötä sekä aitoa yhteistoimintaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa yhtenäisesti ja johdonmukaisesti; korostaa painokkaasti, että jäsenvaltioiden olisi sitouduttava lujemmin toimintasuunnitelman ja EU:n strategiakehyksen täytäntöönpanoon ja käytettävä niitä mallina ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä kahden- ja monenvälisesti;

    65.

    		 toteaa, että ihmisoikeuksista vastaavalla EU:n erityisedustajalla Stavros Lambrinidisilla on ollut keskeinen rooli, kun EU:n näkyvyyttä ja tehokkuutta on parannettu ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden suojelemisessa ja edistämisessä ympäri maailmaa, ja korostaa hänen rooliaan EU:n ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisen ja yhtenäisen täytäntöönpanon edistämisessä; pitää myönteisenä EU:n erityisedustajan mandaatin jatkamista 28. helmikuuta 2019 saakka ja pyytää jälleen tämän mandaatin muuttamista pysyväksi; suosittaa, että erityisedustajalle annettaisiin aloitevaltaa, suurempi julkinen näkyvyys ja riittävästi henkilöstöä ja varoja täysipainoisen toiminnan mahdollistamiseksi; suosittelee myös EU:n erityisedustajaa lisäämään toimintansa, suunnitelmiensa, tilanneraporttiensa ja arviointiensa avoimuutta;

    66.

    		 panee merkille, että ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan työtä ja sen vaikutusta voi tarkastella vain osittain tutkimalla ihmisoikeuksia koskevaa vuosikertomusta, hänen sosiaalista mediaansa ja saatavilla olevia puheitaan;

    67.

    		 tukee täysipainoisesti maakohtaisia ihmisoikeusstrategioita (HRCS), joilla EU:n toimet räätälöidään kunkin maan erityiseen tilanteeseen ja tarpeisiin sopiviksi; muistuttaa kehottaneensa antamaan parlamentin jäsenille oikeuden tutustua strategian sisältöön; korostaa painokkaasti, että maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat on tärkeää ottaa huomioon kaikilla yksittäisiä kolmansia maita koskevan päätöksenteon tasoilla; muistuttaa, että maakohtaisten ihmisoikeus- ja demokratiastrategioiden olisi vastattava kussakin maassa erityistilanteen mukaisesti toteutettavia unionin toimia, ja niissä olisi oltava mitattavissa olevia edistymisindikaattoreita sekä mahdollisuus muokata niitä tarvittaessa;

    68.

    		 pitää myönteisenä ihmisoikeuksista ja sukupuolinäkökohdista vastaavien yhteyshenkilöjen nimeämistä kaikissa EU:n edustustoissa ja YTPP:n operaatioissa; palauttaa mieliin varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja ulkosuhdehallinnolle osoittamansa suosituksen laatia selkeät operatiiviset ohjeet edustustojen yhteyshenkilöiden roolista, jotta kyseiset henkilöt kykenevät parantamaan suorituksiaan, toimimaan aidosti ihmisoikeusasioiden neuvonantajina ja hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti;

    69.

    		 arvostaa kolmansien maiden kanssa käytäviä ihmisoikeusvuoropuheluja, koska ne voivat olla kahdenvälisen sitoutumisen ja yhteistyön tehokkaita välineitä ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelemisessa; pitää myönteisenä, että yhä useamman maan kanssa on käynnistetty ihmisoikeusvuoropuheluja; arvostaa kansalaisyhteiskunnan osallistumista valmisteleviin vuoropuheluihin ja kannustaa jatkamaan käytäntöä; palauttaa mieliin kehotuksensa ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnan seurantaa ja arviointia koskevan kattavan mekanismin kehittämiseksi;

    70.

    		 muistuttaa, että EU on sitoutunut asettamaan ihmisoikeudet ja demokratian keskeiselle sijalle suhteissaan kolmansien maiden kanssa; korostaa siksi, että ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämistä, myös sisällyttämällä ihmisoikeuslausekkeita kansainvälisiin sopimuksiin, on tuettava EU:n ulkoisen ulottuvuuden toimilla, kuten laajentumis- ja naapuruuspolitiikalla, YTPP:llä sekä ympäristö-, kehitys-, turvallisuus-, antiterrorismi-, kauppa-, muuttoliike-, oikeus- ja sisäpolitiikalla;

    71.

    		 muistuttaa, että pakotteet ovat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeä väline; kehottaa neuvostoa hyväksymään EU:n lainsäädännössä säädettyjä pakotteita, jos ne katsotaan tarpeellisiksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteiden saavuttamiseksi, erityisesti ihmisoikeuksien suojelun sekä demokratiakehityksen lujittamisen ja tukemisen kannalta samalla kun varmistetaan, että ne eivät vaikuta siviiliväestöön; vaatii, että nämä pakotteet kohdennetaan virkamiehiin, joiden on todettu olevan vastuussa ihmisoikeusloukkauksista, jotta heitä voidaan rankaista rikoksista ja väärinkäytöksistä;

    72.

    		 panee merkille komission pyrkimykset täyttää sitoumuksensa ihmisoikeussäännösten sisällyttämisestä vaikutustenarviointeihin, joita tehdään lainsäädäntöehdotuksista ja muista kuin lainsäädäntöehdotuksista, täytäntöönpanotoimenpiteistä ja kauppa- ja investointisopimuksista; kehottaa komissiota parantamaan vaikutustenarviointien laatua ja kattavuutta ja varmistamaan, että ihmisoikeuskysymykset sisällytetään aina myös lainsäädäntöehdotusten ja muiden kuin lainsäädäntöehdotusten tekstiin;

    73.

    		 toteaa jälleen kannattavansa täysin EU:n vahvaa osallistumista ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämiseen yhteistyössä YK:n ja sen erityisvirastojen, Euroopan neuvoston, Ety-järjestön ja OECD:n sekä alueellisten järjestöjen, kuten Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN), Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestön (SAARC), Afrikan unionin, Arabiliiton ja muiden järjestöjen kanssa ja sopusoinnussa SEU 21 ja 22 artiklan kanssa;

    74.

    		 korostaa, että unionin on uuden toimintasuunnitelman kunnianhimoisten tavoitteiden täyttämiseksi huolehdittava riittävistä resursseista ja asiantuntemuksesta eli saatava asialle omistautuneita henkilöitä edustustoihin ja päätoimipaikkoihin ja varoja;

    75.

    		 muistuttaa, että EU:n on tärkeää osallistua aktiivisesti ja johdonmukaisesti kaikkiin YK:n ihmisoikeusmekanismeihin ja erityisesti YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean ja YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan; antaa tunnustusta ulkosuhdehallinnon, EU:n New Yorkin- ja Geneven-edustustojen ja jäsenvaltioiden toimille EU:n yhtenäisyyden lisäämiseksi ihmisoikeusasioissa YK:n tasolla; kannustaa EU:ta tehostamaan toimiaan äänensä saamiseksi kuuluville muun muassa toteuttamalla enemmän alueiden rajat ylittäviä aloitteita sekä tukemalla ja esittämällä päätöslauselmia; pitää tärkeänä, että unionin johto ajaa YK:n uudistamista siten, että pyritään vahvistamaan sääntöihin perustuvan monenvälisen järjestelmän vaikutusta ja voimakkuutta sekä varmistamaan entistä tehokkaampi ihmisoikeuksien suojelu ja kansainvälisen oikeuden edistäminen;

    o

    o o

    76.

    		 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 70. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä EU:n edustustojen päälliköille.

    (1)  http://www.ohchr.org/Documents/ProfessionalInterest/cedaw.pdf

    (2)  http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/69/167

    (3)  https://treaties.un.org/doc/source/docs/A_RES_45_158-E.pdf

    (4)  http://www.unhcr.org/3b66c2aa10

    (5)  http://www.ohchr.org/Documents/Publications/GuidingPrinciplesBusinessHR_EN.pdf

    (6)  http://www.un.org/en/development/desa/population/migration/generalassembly/docs/ globalcompact/A_RES_71_1.pdf

    (7)  https://sustainabledevelopment.un.org/post2015/transformingourworld

    (8)  https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/rms/090000168008482e

    (9)  http://www.oecd.org/corporate/mne/oecdguidelinesformultinationalenterprises.htm

    (10)  http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11855-2012-INIT/fi/pdf

    (11)  http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10897-2015-INIT/fi/pdf

    (12)  https://europa.eu/globalstrategy/sites/globalstrategy/files/eugs_fi_version.pdf

    (13)  http://europa.eu/globalstrategy/sites/globalstrategy/files/full_brochure_year_1.pdf

    (14)  EUVL L 76, 22.3.2011, s. 56.

    (15)  https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/eu_guidelines_rights_of_child_0.pdf

    (16)  https://ec.europa.eu/europeaid/sites/devco/files/european-consensus-on-development-final-20170626_fi.pdf

    (17)  http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-9647-2014-INIT/fi/pdf

    (18)  http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11491-2013-INIT/fi/pdf

    (19)  http://www.ceceurope.org/wp-content/uploads/2015/08/CofEU_119404.pdf

    (20)  http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-8416-2013-INIT/fi/pdf

    (21)  https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/20120626_guidelines_en.pdf

    (22)  https://www.osce.org/odihr/19223?download=true

    (23)  https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/137584.pdf

    (24)  https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/ eu_guidelines_on_human_rights_dialogues_with_third_countries.pdf

    (25)  EUVL C 303, 15.12.2009, s. 12.

    (26)  https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/16173_08_en.pdf

    (27)  https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/10019_08_en.pdf

    (28)  EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1.

    (29)  https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/eu_guidelines_hrd_en.pdf

    (30)  http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10255-2016-INIT/fi/pdf

    (31)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0344.

    (32)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0502.

    (33)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0404.

    (34)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0405.

    (35)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0300.

    (36)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0020.

    (37)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0066.

    (38)  EUVL C 181, 19.5.2016, s. 69.

    (39)  http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/HRC/RegularSessions/Session31/ Documents/A_HRC_31_56_en.doc

    (40)  EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 115.

    (41)  EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1.

    (42)  EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

    (43)  EUVL C 310, 25.8.2016, s. 35.

    Top