Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 52017IP0206

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. toukokuuta 2017 vuosikertomuksesta 2015 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta (2016/2097(INI))

EUVL C 307, 30.8.2018, p. 11–24 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Date of document:
16/05/2017; Äänestyspäivä
Date of vote:
16/05/2017
Date of debate:
15/05/2017
Author:
Euroopan parlamentti, Aluekehitysvaliokunta, Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta, Talousarvion valvontavaliokunta
Form:
Omasta aloitteesta annettu päätöslauselma
Parliamentary term:
Kahdeksas vaalikausi
Internal reference:
2016/2097(INI)
Session:
2017-2018

30.8.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 307/11

P8_TA(2017)0206

Vuosikertomus 2015 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. toukokuuta 2017 vuosikertomuksesta 2015 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta (2016/2097(INI))

(2018/C 307/02)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artiklan 5 kohdan,

—

ottaa huomioon päätöslauselmansa aikaisemmista komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomuksista,

—

ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2016 annetun komission kertomuksen ”Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2015” (COM(2016)0472) sekä siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0234, SWD(2016)0235, SWD(2016)0236, SWD(2016)0237, SWD(2016)0238 ja SWD(2016)0239),

—

ottaa huomioon OLAFin vuosikertomuksen 2015 ja OLAFin valvontakomitean toimintakertomuksen vuodelta 2015,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2015 ja toimielinten vastaukset,

—

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n talousarvion suojaaminen vuoden 2015 loppuun” (COM(2016)0486),

—

ottaa huomioon ohjelman perustamisesta Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisen alalla toteutettavien toimien tukemiseksi (Herkules III -ohjelma) ja päätöksen N:o 804/2004/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 250/2014 (1),

—

ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2013 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534),

—

ottaa huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta 11. syyskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (2),

—

ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2012)0363),

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (3),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman korruption torjunnasta ja jatkotoimenpiteistä CRIM-erityisvaliokunnan päätöslauselman johdosta (4),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18. joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (5),

—

ottaa huomioon komission tilaaman alv-vajetta koskevan kertomuksen vuodelta 2015 ja 7. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta (COM(2016)0148),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion asiassa C-105/14 Ivo Taricco ym. (6),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2016 annetun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 24/2015 ”EU:n sisäisten arvonlisäveropetosten torjuminen: lisätoimia tarvitaan”,

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa (7),

—

ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (8),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0159/2017),

A.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ja komissio toteuttavat oikeudellisesti yhdessä yhteensä noin 80 prosenttia EU:n talousarviosta, mutta tosiasiassa komissio ja jäsenvaltiot käyttävät kyseiset varat ja ovat siksi vastuussa näiden hankkeiden valvonnasta ja tietyn valvonnan tason varmistamisesta; ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on ensisijaisesti vastuu omien varojen keräämisestä muun muassa arvonlisäveroina ja tulleina;

B.

katsoo, että EU:n taloudellisten etujen suojaamisen olisi oltava keskeisellä sijalla EU:n toimissa, jotta lisätään kansalaisten luottamusta ja taataan veronmaksajien varojen moitteeton käyttö ”joka eurolle vastinetta”-periaatteella;

C.

katsoo, että yksinkertaistamismenettelyjen onnistuminen edellyttää panosten, tuotosten, tulosten ja vaikutusten säännöllistä arviointia toiminnantarkastusten avulla;

D.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 325 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”jäsenvaltiot toteuttavat samat toimenpiteet suojatakseen unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä kuin ne toteuttavat suojatakseen omia taloudellisia etujaan petolliselta menettelyltä”;

E.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jäsenvaltiot ”yhdessä komission kanssa järjestävät toimivaltaisten viranomaistensa kiinteän ja säännöllisen yhteistoiminnan”;

F.

toteaa, että jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien erilaisuus vaikeuttaa sääntöjenvastaisuuksien ja petosten torjuntaa; toteaa, että komission olisi tästä syystä tehostettava ponnistelujaan, jotta se voi varmistaa petosten torjunnan tehokkaan täytäntöönpanon ja konkreettisemmat ja tyydyttävämmät tulokset;

G.

katsoo, että arkaluonteisten tietojen käyttö on nousemassa yhä selvemmin esiin petoksia edistävänä tekijänä;

H.

toteaa, että arvonlisävero on jäsenvaltioille merkittävä ja kasvava tulonlähde, joka tuotti lähes biljoona euroa vuonna 2014 ja EU:n omiin varoihin 17 667 miljoonaa euroa eli 12,27 prosenttia EU:n kokonaistuloista vuonna 2014;

I.

toteaa, että nykyinen alv-järjestelmä on etenkin rajat ylittävässä kaupassa altis petoksille ja veronkiertostrategioille ja että pelkästään yhteisön sisäiset ketjupetokset (Missing Trader Intra-Community (MTIC)) -petokset, joita kutsutaan yleisesti karusellipetoksiksi, aiheuttivat alv-tulonmenetyksiä noin 50 miljardin euron arvosta vuonna 2014;

J.

toteaa, että alv-vaje oli vuonna 2014 noin 159,5 miljardia euroa ja se vaihtelee alle 5 prosentista yli 40 prosenttiin maasta riippuen;

K.

toteaa, että korruptio vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin etenkin järjestäytyneen rikollisuuden muodossa ja että se ei ainoastaan rasita unionin taloutta vaan horjuttaa myös demokratiaa ja oikeusvaltiota kaikkialla Euroopassa; toteaa kuitenkin, etteivät tarkat luvut ole tiedossa, koska komissio on päättänyt olla julkaisematta tietoja EU:n korruptiontorjuntakertomuksessa;

L.

toteaa, että petos on esimerkki tarkoituksellisesta väärinkäytöksestä ja rangaistava teko ja että sääntöjenvastaisuus merkitsee sitä, että sääntöjä ei ole noudatettu;

M.

toteaa, että sääntöjenvastaisuuksien määrän vaihtelu voidaan yhdistää monivuotisten ohjelmakausien etenemiseen (havaintoja tehdään enemmän kausien lopulla ohjelmien päättymisen vuoksi) sekä joidenkin jäsenvaltioiden myöhäiseen raportointiin, sillä niillä on taipumus raportoida aikaisempien monivuotisten ohjelmien sääntöjenvastaisuuksista yhdellä kertaa;

Sääntöjenvastaisuuksien havaitseminen ja niistä ilmoittaminen

1.

 panee huolestuneena merkille, että vuonna 2015 ilmoitettujen petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määrä (22 349 tapausta) kasvoi huomattavasti eli 36 prosentilla ja kirjattujen sääntöjenvastaisuuksien määrä kasvoi 5 876 tapauksella vuoteen 2014 verrattuna kahden jäsenvaltion koheesiopolitiikan alan tiettyjen erityistilanteiden vuoksi; panee merkille, että vaikka sääntöjenvastaisuuksien määrä lisääntyi vuonna 2015, niihin liittyvä summa (3,21 miljardia euroa) laski hieman eli yhden prosentin vuoteen 2014 (3,24 miljardia euroa) verrattuna;

2.

 on huolissaan siitä, että vaikka petosilmoitusten määrä väheni 11 prosentilla 1 649 tapauksesta (vuonna 2014) 1 461 tapaukseen (vuonna 2015), niihin liittyvät rahasummat kasvoivat 18 prosentilla 538 miljoonasta eurosta (2014) 637,6 miljoonaan euroon (2015); panee merkille, että yleisimmät petostyypit (34 prosenttia) olivat väärät tai väärennetyt asiakirjat ja ilmoitukset ja suurin osa petosilmoituksista (52 prosenttia) tehtiin maatalousalalla ja suurin prosenttiosuus petoksista (75 prosenttia) havaittiin alakohtaisten säännösten mukaisten hallinnollisten valvontajärjestelmien avulla;

3.

 muistuttaa, että kaikki sääntöjenvastaisuudet eivät ole petoksia ja että on tehtävä selvä ero virheiden ja petoksen välillä;

4.

 katsoo, että petosten havaitsemiseen liittyvä komission ja jäsenvaltioiden yhteistyö ei ole riittävän tehokasta;

5.

 ei yhdy komission näkemykseen, että EU:n talousarviossa käytettävissä olevien varojen lisääntyminen 14 prosentilla vuodessa voisi selittää 36 prosentin kasvun sääntöjenvastaisuuksien määrässä;

6.

 pitää ilahduttavana komission neljän delegoidun asetuksen ja neljän täytäntöönpanoasetuksen pakettia, joka koskee sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista koskevia säännöksiä yhteistyössä harjoitettavan hallinnoinnin alalla ja jolla pyritään parantamaan jäsenvaltioiden ilmoittamia sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia koskevan tiedon laatua ja johdonmukaisuutta; pitää valitettavana, että kyseisillä asetuksilla ei säännellä aikaa, jonka kuluessa jäsenvaltioilla on velvollisuus ilmoittaa sääntöjenvastaisuuksista; pitää valitettavana, että Irlannin vuonna 2015 ilmoittamista muista kuin petoksiksi luokitelluista sääntöjenvastaisuuksista (yhteensä 538) 537 liittyi vuosien 2000–2006 raportointiin ja Espanjan sääntöjenvastaisuuksista (yhteensä 5 619) 5 105 liittyi koheesiopolitiikan alan sääntöjenvastaisuuksiin, jotka havaittiin koko ajanjaksolla 2007–2013 ja joista kaikista ilmoitettiin vuonna 2015, ja että Alankomaat ilmoitti vuonna 2014 vain yhden kalastusalaan liittyvän tapauksen, kun niitä oli 53 vuonna 2015; korostaa, että se, että jäsenvaltiot eivät välitä tietoja oikea-aikaisesti tai toimittavat epätarkkoja tietoja, on toistunut useina vuosina; painottaa, että on mahdotonta vertailla ja arvioida objektiivisesti petosten määrää Euroopan unionin jäsenvaltioissa;

7.

 toteaa, että keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annetun neuvoston direktiivin 2010/24/EU 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio antaa joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivillä perustettujen järjestelyjen toiminnasta; pitää valitettavana, ettei arviointia, joka oli määrä antaa viimeistään 1. tammikuuta 2017, ole vieläkään julkaistu; kehottaa komissiota julkistamaan arvioinnin viipymättä;

8.

 kehottaa komissiota jatkamaan pyrkimyksiään kehittää REFIT-ohjelman kaltaisia ohjelmia EU:n lainsäädännön yksinkertaistamiseksi; painottaa, että sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistaminen auttaa vähentämään sääntöjenvastaisuuksia, jotka liittyvät usein sääntöjen ja vaatimusten monimutkaisuuteen; toteaa, että hallinnollisen taakan vähentäminen on julkishallinnoille ja EU:n kansalaisille kustannussäästö ja myös kannustaa edunsaajia käyttämään uusia EU:n ohjelmia; korostaa, että sääntöjä yksinkertaistettaessa olisi noudatettava tuloksiin keskittyvän EU:n talousarvion periaatetta;

9.

 muistuttaa, että jäsenvaltiot hallinnoivat noin 80:aa prosenttia EU:n talousarviosta; katsoo siksi, että komission on autettava niitä laatimaan kansallisia petostentorjuntastrategioita;

10.

 pitää valitettavana, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole ottaneet käyttöön petostenvastaisia strategioita;

11.

 kehottaa jälleen komissiota perustamaan yhtenäisen järjestelmän, jonka avulla kerätään vertailukelpoisia tietoja jäsenvaltioiden sääntöjenvastaisuuksista ja petostapauksista, jotta voidaan yhdenmukaista raportointimenettelyjä ja varmistaa saatujen tietojen laatu ja vertailukelpoisuus;

12.

 pitää myönteisenä Euroopan parlamentin ja neuvoston 9. syyskuuta 2015 antaman asetuksen (EU) 2015/1525 hyväksymistä, sillä se on parantanut nykyistä kehystä, jonka avulla tullipetoksia havaitaan ja tutkitaan EU:n tasolla ja kansallisesti;

13.

 arvostaa jäsenvaltioiden ponnisteluja sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseksi ja arvioimiseksi sekä niistä ilmoittamiseksi ja tehokkaiden ja oikeasuhteisten petostenvastaisten toimien toteuttamiseksi; korostaa, että petostenvastaiset toimet auttavat vauhdittamaan kehitystä; kehottaa komissiota käyttämään myös teknistä apua, jolla edistetään hallintoviranomaisten teknisten ja hallinnollisten valmiuksien lujittamista, jotta voidaan varmistaa tehokkaat valvontajärjestelmät, mukaan lukien käyttöön otettavat yksinkertaisemmat ja avoimemmat sovellukset, joilla voidaan vähentää petosriskejä ja taata, että mahdolliset vahingot voidaan korvata; kehottaa lisäämään avoimuutta hankkeiden hallinnoinnin kaikilla tasoilla; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan tällä tiellä sisällyttämällä asteittain valvontajärjestelmiinsä ja -menettelyihinsä tietoteknisten välineiden järjestelmällisen käytön sääntöjenvastaisuuksien torjumiseksi; kehottaa komissiota laatimaan ja ottamaan käyttöön erityisiä suuntaviivoja kansallisten viranomaisten auttamiseksi sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisessa;

Tulot – omat varat

14.

 on huolissaan alv-vajeesta ja unionin sisäisistä alv-petoksista johtuvista tulonmenetyksistä, joiden määrä oli 159,5 miljardia euroa ja 50 miljardia euroa vuonna 2014; panee merkille, että vain kaksi jäsenvaltiota, Yhdistynyt kuningaskunta ja Belgia, kerää ja levittää tilastotietoja rajatylittävistä arvonlisäveropetoksista johtuvista tulonmenetyksistä;

15.

 huomauttaa, ettei komissiolla ole pääsyä tietoihin, joita jäsenvaltiot vaihtavat keskenään ehkäistäkseen ja torjuakseen MTIC-petoksia eli niin kutsuttuja karusellipetoksia; katsoo, että komissiolla olisi oltava pääsy Eurofisciin, jotta voitaisiin valvoa, arvioida ja parantaa jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa entistä paremmin; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan Eurofisc-verkoston toimintaan kaikilla aloilla helpottaakseen ja nopeuttaakseen tiedonvaihtoa oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten, kuten Europolin ja OLAFin, kanssa tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja neuvostoa antamaan komissiolle pääsyn näihin tietoihin, jotta voidaan edistää yhteistyötä, parantaa tietojen luotettavuutta ja torjua rajat ylittäviä rikoksia;

16.

 toteaa, että alv-tietojen vaihtojärjestelmä (VIES) on osoittautunut hyödylliseksi välineeksi petostentorjunnassa, sillä veroviranomaiset voivat sen avulla sovittaa yhteen elinkeinonharjoittajia koskevia tietoja eri maista; kehottaa jäsenvaltioita tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti toimittamaan tiedot, vastaamaan kyselyihin ja reagoimaan ilmoitettuihin virheisiin nopeammin;

17.

 panee merkille komission 7. huhtikuuta 2016 julkistaman toimintasuunnitelman ”Kohti EU:n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta”; pitää erittäin valitettavana, että toimintasuunnitelman mukaan vuonna 2016 julkistettavat ”toimenpiteet yhteistyön parantamiseksi verohallintojen välillä ja tullin ja lainvalvontaviranomaisten kanssa sekä verohallintojen valmiuksien lujittamiseksi” viivästyvät vuodella; korostaa, että rajat ylittävien arvonlisäveropetosten ongelman ratkaiseminen edellyttää koordinoituja ja nopeita toimia; kehottaa siksi komissiota nopeuttamaan menettelyjään ja esittämään ratkaisuja, jotta voidaan välttää verotulojen menetys EU:ssa ja jäsenvaltioissa;

18.

 painottaa, että alv-tulonmenetyksiä ehkäisevien lyhyen aikavälin toimenpiteiden täytäntöönpanon ei pitäisi viivästyttää toimintasuunnitelman mukaista komission ehdotusta lopullisen alv-järjestelmän perustamisesta;

19.

 panee melko tyytyväisenä merkille, että piikki perinteisiin omiin varoihin vuonna 2014 kohdistuneissa petoksissa oli yhden vuoden ongelma ja että vuonna 2015 niiden taso (427 miljoonaa euroa) vastasi jälleen vuosien 2011–2015 keskiarvoa; on kuitenkin tyytymätön siihen, että jotkut jäsenvaltiot eivät anna tiedoksi mitään perinteisin omiin varoihin liittyviä sääntöjenvastaisuuksia;

20.

 kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita ja etenkin niitä jäsenvaltioita, joilla on eniten perittävää, perimään maksamatta jääneet perinteiset omat varat nopeammin; kehottaa Kreikkaa, Romaniaa, Latviaa, Maltaa ja Alankomaita tehostamaan perinteisten omien varojen keräämistä, sillä niiden näihin varoihin liittyvät saatavat ovat selvästi yli EU:n keskiarvon, joka on 1,71 prosenttia, eli 8,95 prosenttia Kreikan, 5,07 prosenttia Romanian, 5,04 prosenttia Latvian, 3,84 prosenttia Malta ja 3,81 prosenttia Alankomaiden tapauksessa;

21.

 toteaa, että vapaaehtoisesti ilmoitettujen sääntöjenvastaisuustapauksien määrä on kasvussa, ja kehottaa jäsenvaltiota mukauttamaan tullitarkastusstrategioitaan siten, että ne ottavat vapaaehtoisen raportoinnin tulokset huomioon;

22.

 panee merkille, että 75 prosenttia kaikista ilmoitetuista petostapauksista koskee tupakkatuotteita, sähkölaitteita, jalkineita, tekstiilejä, rautaa ja terästä ja että Kiina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdysvallat, Valko-Venäjä, Venäjä ja Ukraina ilmoitetaan yleisimmin tällaisten tuotteiden alkuperämaaksi; korostaa, että Kiina on väärennettyjen tuotteiden tärkein alkuperämaa (80 prosenttia) ja sitä seuraavat Hong Kong, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Turkki ja Intia; kehottaa komissiota ottamaan nämä kysymykset esille asianomaisten maiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa;

23.

 korostaa, että raskaasti verotettavien tavaroiden salakuljetus aiheuttaa huomattavia tulonmenetyksiä EU:n ja sen jäsenvaltioiden talousarvioille ja että yksin EU:ssa tapahtuvasta savukkeiden salakuljetuksesta johtuvien välittömien tullitulojen menetysten arvioidaan olevan yli 10 miljardia euroa vuodessa;

24.

 panee huolestuneena merkille, että tupakan salakuljetus EU:hun on lisääntynyt viime vuosina ja se aiheuttaa arviolta 10 miljardin euron vuotuiset menetykset EU:n talousarvioiden julkisille tuloille ja siihen liittyy samalla huomattavasti järjestäytynyttä rikollisuutta sekä terrorismia; korostaa, että laiton tupakan kauppa vahingoittaa vakavasti sekä laillista kauppaa että kansantalouksia; panee lisäksi merkille, että huomattava osa salakuljetetusta tupakasta on peräisin Valko-Venäjältä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita painostamaan Valko-Venäjää, jotta se torjuisi laitonta tupakan kauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta, ja ottamaan tarvittaessa käyttöön pakotteita; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään tällä alalla;

25.

 panee tyytyväisenä merkille onnistumisen lukuisissa yhteisissä tullioperaatioissa, joissa OLAF ja jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä kolmansien maiden eri viranomaisten kanssa ja joiden tuloksena muun muassa takavarikoitiin 16 miljoonaa savuketta ja 2 tonnia kannabista; panee merkille, että Baltica-operaatiossa, jota Puolan tulliviranomaiset johtivat yhteistyössä OLAFin, Europolin ja viiden jäsenvaltion (Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ruotsi) kanssa, takavarikoitiin 13 miljoonaa kartonkia savukkeita, jotka olivat peräisin kolmansista maista, muun muassa Valko-Venäjältä ja Venäjältä;

26.

 panee merkille, että savukkeiden salakuljetusta koskevien ilmoitettujen 241 tapauksen vuoksi perinteisiä omia varoja jäi saamatta arviolta 31 miljoonaa euroa; kyseenalaistaa eräiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tarkkaavuuden, jotka eivät ilmoittaneet yhtään savukkeiden salakuljetustapausta vuonna 2015;

27.

 panee merkille, että tavaroiden tulliselvityksen aikana suoritetut tullitarkastukset sekä petostentorjuntayksiköiden suorittamat tarkastukset olivat tehokkain tapa havaita EU:n tuloihin liittyviä petoksia vuonna 2015;

28.

 on hyvin huolissaan siitä, että tullihenkilöstön väheneminen voi johtaa tarkastusten määrän vähenemiseen ja vaikeuttaa siten EU:n tuloihin kohdistuvien petosten havaitsemista;

29.

 toistaa, että tehokas tullivalvonta on keskeinen tekijä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa eivätkä talousarvioon liittyvät toimet saa estää jäsenvaltioiden viranomaisia suorittamasta tehtäviään;

30.

 on huolissaan tullitarkastuksista ja niihin liittyvästä tullimaksujen keruusta, joka muodostaa osan unionin talousarvion omista varoista; muistuttaa, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tehtävänä on suorittaa tarkastuksia sen selvittämiseksi, noudattavatko maahantuojat tullitariffeja ja maahantuontia koskevaa lainsäädäntöä, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että valvonta EU:n rajoilla on asianmukaista ja yhdenmukaista EU:n turvallisuuden ja taloudellisten etujen takaamiseksi, ja sitoutumaan erityisesti laittomien ja väärennettyjen tuotteiden kaupan torjumiseen;

31.

 pitää myönteisinä komission suosituksia, joiden mukaan jäsenvaltioiden olisi saavutettava asianmukainen tasapaino kaupan helpottamisen ja toisaalta EU:n taloudellisten etujen suojaamisen välillä; viittaa tässä yhteydessä tulliviranomaisten nopeisiin menettelyihin vähäriskisiksi katsottujen yritysten suhteen, mikä voi olla hyvä järjestelmä tavaroiden nopeaan tulliselvitykseen mutta on osoittautunut haavoittuvaksi tullivirkailijoiden korruptiolle;

Menot

32.

 panee merkille, että komission suoraan hallinnoimiin varoihin liittyy vain vähän ilmoitettuja sääntöjenvastaisuuksia (sekä petokset että muut sääntöjenvastaisuudet), sillä niiden osuus on alle 0,7 prosenttia; pyytää komissiolta tarkempia tietoja unionissa laillisesti asuvilta kolmansien maiden kansalaisilta takaisinperityistä komission suoraan hallinnoimista, väärin käytetyistä EU:n varoista;

33.

 panee merkille, että menoihin liittyvien, petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien määrä väheni 10 prosentilla vuonna 2015;

34.

 panee merkille, että havaitut petokset ja muut sääntöjenvastaisuudet menopuolella käsittivät 1,98 prosenttia EU:n talousarviosta vuonna 2015 suoritetuista maksuista;

35.

 panee merkille, että talousarvion kansallisia varoja koskevat, vuonna 2015 havaitut sääntöjenvastaisuudet vähenivät 14 prosentilla vuoteen 2014 verrattuna, mutta niitä vastaava summa kasvoi 8 prosentilla; on huolissaan että tällä alalla sääntöjenvastaisuuksien määrä vuonna 2015 kasvoi 28 prosenttia ja vastaava summa kasvoi 44 prosenttia;

36.

 on erittäin huolissaan siitä, että Euroopan maatalouden tukirahastoon (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon (maaseuturahasto) liittyvien ilmoitettujen petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määrä on lisääntynyt ainakin viitenä peräkkäisenä vuonna niin, että ilmoitettujen tapausten määrä oli 1 970 tapausta vuonna 2011 ja 4 612 tapausta vuonna 2015; panee kuitenkin merkille, että Euroopan maatalouden tukirahastoon liittyneiden sääntöjenvastaisuuksien määrä on pysynyt vakaana pitkään (+6 prosenttia verrattuna vuoteen 2014 ja 10 prosenttia verrattuna vuoteen 2011) ja että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon liittyvät sääntöjenvastaisuudet ovat lisääntyneet koko ajan; panee merkille, että vuoden 2011 summa väheni 211 miljoonasta eurosta 119 miljoonaan euroon vuonna 2012, mutta se kasvoi jatkuvasti 394 miljoonaan euroon vuonna 2015, ja maaseuturahastoon liittyvien ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärä oli lähes 2 prosenttia koko rahaston arvosta; kehottaa jäsenvaltioita, joissa muita kuin petoksiksi luokiteltuja sääntöjenvastaisuuksia esiintyy eniten – Romania, Italia, Espanja, Puola, Unkari, Portugali ja Liettua – käsittelemään tilannetta nopeasti ja tehokkaasti suuntauksen kääntämiseksi;

37.

 pitää valitettavana, että yli kaksi kolmasosaa Euroopan kehitysrahaston vuoden 2015 menoihin liittyvästä arvioidusta virhetasosta johtui siitä, ettei menojen perusteeksi esitetty tositteita ja ettei julkisia hankintoja koskevia sääntöjä noudatettu; muistuttaa, että tehokas valvonta edellyttää myös alihankkijoita koskevaa täydellistä avoimuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan nämä puutteet välittömästi; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan julkisia hankintoja koskevien direktiivien 2014/24/EU ja 2014/25/EU ottamista osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pian;

38.

 on huolissaan eroista eri jäsenvaltioiden ilmoittamien sääntöjenvastaisuuksien määrässä; korostaa, että ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien suuri määrä voi johtua myös siitä, että kansallisilla valvontajärjestelmillä on paremmat valmiudet puuttua asioihin ja havaita sääntöjenvastaisuuksia; kehottaa komissiota jatkamaan kaikin tavoin jäsenvaltioiden tukemista, jotta ne voivat parantaa tarkastusten tasoa ja laatua, myös petostentorjunnan koordinointiviraston (AFCOS) avulla, ja jotta kaikissa jäsenvaltioissa voidaan saada päätökseen kansallinen petostentorjuntastrategian laatiminen;

39.

 pitää myönteisenä, että vuoden 2015 loppuun mennessä kuusi jäsenvaltiota oli hyväksynyt kansallisen petostenvastaisen strategian, ja kehottaa muita jäsenvaltioita saattamaan käynnissä olevat hyväksymismenettelyt nopeasti päätökseen ja kehittämään omia kansallisia petostenvastaisia strategioita;

40.

 on erittäin huolissaan siitä, että vuonna 2015 yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvät petokset ja muut sääntöjenvastaisuudet kaksinkertaistuivat vuoden 2014 tasosta ja että niitä ilmoitettiin ennätysmäärä: 202 tapausta (19 petosta ja 183 muuta sääntöjenvastaisuutta), joiden kokonaismäärä oli 22,7 miljoonaa euroa (petostapausten osuus oli 3,2 miljoonaa euroa);

41.

 korostaa, että hallintoa koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen vähentää muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrää, helpottaa petostapausten tunnistamista ja tekee EU:n rahastoista edunsaajien kannalta helpommin käytettäviä;

42.

 pitää hyvin valitettavana, että koheesiopolitiikkaan liittyvien sääntöjenvastaisuuksien määrä kasvoi vuosien 2014 ja 2015 välillä jyrkästi eli 104 prosenttia vuosia 2007–2013 edeltävällä ohjelmakaudella ja 108 prosenttia ohjelmakaudella 2007–2013; panee kuitenkin merkille, että muihin kuin petoksiksi ilmoitettuihin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvät summat kasvoivat vain 9 prosentilla vuonna 2015 vuoteen 2014 verrattuna; pitää myös valitettavana, että petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet vuonna 2015 lisääntyivät 21 prosentilla ja niihin liittyvä summa 74 prosentilla;

43.

 katsoo, että vuosikertomuksen tietojen vertaaminen vertailukelpoisiin kansallisten menojärjestelmien tietoihin, myös sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia koskeviin tietoihin, voisi auttaa tekemään täsmällisempiä päätelmiä koheesiopolitiikan menoista sekä valmiuksien kehittämistarpeista;

44.

 viittaa tässä yhteydessä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 10/2015, jossa suositellaan muun muassa, että komissio ja jäsenvaltiot suorittaisivat järjestelmällisen analyysin julkisiin hankintoihin liittyneistä virheistä; kehottaa komissiota esittämään parlamentille tällaisen yksityiskohtaisen analyysin; kehottaa erityisesti komissiota esittämään näkemyksensä toistuvista virheistä ja selittämään, miksi tällaisia virheitä ei ole pidetty merkkinä mahdollisista petoksista; kehottaa komissiota saattamaan julkisia hankintoja koskevat suuntaviivat nopeasti valmiiksi vasta hyväksytyn julkisia hankintoja koskevan direktiivin mukaisesti;

45.

 korostaa, että menoista raportoinnin on ehdottomasti oltava täysin avointa erityisesti, kun kyse on unionin rahastoista tai rahoitusvälineillä suoraan rahoitetuista infrastruktuurihankkeista; kehottaa komissiota tarjoamaan unionin kansalaisille täyden pääsyn yhteisrahoitettuja hankkeita koskeviin tietoihin;

46.

 pyytää komissiolta yksityiskohtaisia selvityksiä siitä, miksi tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen sekä innovointiin ja yrittäjyyteen liittyy niin paljon petoksia, sillä vuosittain ilmoitettujen tapausten määrä on kasvanut ohjelmakaudella 2007–2013 kuudesta 91 tapaukseen, joita vastaava summa on 263 miljoonaa euroa, mikä on yli 20 prosenttia kaikista ilmoitetuista koheesiopolitiikan petostapauksista;

47.

 panee tyytyväisenä merkille, että liittymistä valmistelevaan tukeen liittyvät ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet ovat kokonaisuudessaan vähentyneet; toteaa kuitenkin, että liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA I) sääntöjenvastaisuudet lisääntyvät jatkuvasti ja että Turkki aiheuttaa 46 prosenttia tapauksista, joiden osuus ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärästä on 83 prosenttia; kehottaa komissiota harkitsemaan enemmällä enemmän -periaatteen soveltamista käänteisesti (”vähemmällä vähemmän”) ottaen huomioon Turkin tämänhetkisen poliittisen tilanteen, joka uhkaa välittömästi heikentää maan vastaanottokykyä;

Havaitut ongelmat ja tarvittavat toimenpiteet

Raportoinnin parantaminen

48.

 pitää valitettavana, että kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaisten raportointiperiaatteiden käyttöön ottamista koskevista parlamentin lukuisista pyynnöistä huolimatta tilanne on edelleenkin erittäin epätyydyttävä ja jäsenvaltioiden ilmoittamien petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määrien välillä on yhä huomattavia eroja; katsoo, että tämä ongelma luo vääristyneen kuvan rikkomusten määrän ja Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisen todellisesta tilanteesta; vaatii jälleen, että komissio pyrkisi todella yhtenäistämään jäsenvaltioiden erilaiset käytännöt sääntöjenvastaisuuksien estämisessä, havaitsemisessa ja niistä ilmoittamisessa sekä epäyhtenäiset tulkinnat EU:n lainsäädäntökehyksen soveltamisessa; kehottaa luomaan yhtenäisen raportointijärjestelmän;

49.

 toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen luoda toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojenvaihtojärjestelmä, jonka avulla voitaisiin vertailla ristiin kahden tai useamman jäsenvaltion välisiä transaktioita koskevia kirjanpitotietoja, jotta voidaan välttää Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevat ylikansalliset petokset ja varmistaa siten horisontaalinen ja kattava lähestymistapa jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojaamiseen;

50.

 korostaa Herkules III -ohjelmasta rahoitetusta petostentorjunta-alan yhteistyöhankkeesta tehtyjä johtopäätöksiä, joissa komissiota kehotetaan esittämään rakenne- ja investointirahastoihin liittyvää keskinäistä virka-apua koskeva erityinen lainsäädäntöehdotus esimerkiksi oikeudellisen yhteistyön välineestä, jonka avulla voidaan välttää rikollisten väärinkäytösten riskit siten, että lähtökohdaksi otetaan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) toteuttamista tutkimuksista annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 täytäntöönpanoa koskeva meneillään oleva väliarviointi;

51.

 muistuttaa, että hätätilanteissa, esimerkiksi kun on kyse varojen käytöstä pakolaisia varten, poiketaan usein tavanomaisista hankintamenettelyistä ja käytetään varoja suoraan; kehottaa komissiota valvomaan tehokkaammin tällaisten poikkeusten käyttöä sekä yleistä käytäntöä, jossa tarjouskilpailut jaetaan pienempiin osiin, jotta jäädään niiden kynnysarvojen alapuolelle, jotka edellyttävät tavanomaisten hankintamenettelyjen noudattamista;

52.

 tukee komission valitsemaa menettelytapaa suositella petosten havaitsemiseen ja/tai ilmoittamiseen liittyvän työn tehostamista jäsenvaltioille, jotka ilmoittavat edelleen vain hyvin vähän petostapauksia;

53.

 panee tyytyväisenä merkille, että komissio julkaisee aiempaa enemmän tietoja petoksista ja muista sääntöjenvastaisuuksista sekä ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien tilastollisen arvioinnin laadusta;

54.

 kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan täysimääräisesti EU:n rahanpesua koskevan direktiivin ottamalla käyttöön yritysten ja myös säätiöiden omistajuutta koskevan julkisen rekisterin;

55.

 huomauttaa, että monista jäsenvaltioista puuttuu järjestäytyneen rikollisuuden vastainen erityislainsäädäntö, vaikka sen toiminta on yhä enenevässä määrin rajat ylittävää ja koskee aloja, jotka vaikuttavat unionin taloudellisiin etuihin, kuten salakuljetus ja rahan väärentäminen; pitää erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön toimenpiteitä, jotka on määritelty sen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevissa päätöslauselmissa (9);

56.

 korostaa, että ennaltaehkäisemiseen olisi sisällyttävä toimivaltaisissa viranomaisissa varojen hallinnoinnista vastaavan henkilöstön jatkuvaa koulutusta ja tukea sekä tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtamista jäsenvaltioiden välillä; muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten sekä sidosryhmien ratkaisevasta roolista petosten torjunnassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan koheesiopolitiikan ennakkoedellytysten vahvistamista koskevia säännöksiä erityisesti julkisissa hankinnoissa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan komission vuosikertomuksessa painotetuilla aloilla, erityisesti julkisten hankintojen, talousrikosten, eturistiriitojen korruption, väärinkäytösten paljastamisen ja petosten määrittelyn alalla;

57.

 suosittaa toimia vuosia 2014–2020 koskevien yksinkertaistamistoimien käyttöönoton parantamiseksi, jotta vuoden 2020 jälkeistä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen sääntelykehystä voidaan käyttää virheistä aiheutuvien sääntöjenvastaisuuksien riskin vähentämiseen; korostaa, että on tärkeää soveltaa yhtenäisen tarkastuksen periaatetta; katsoo, että sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistaminen auttaa vähentämään muita sääntöjenvastaisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden paikallis- ja alueviranomaisia jakamaan parhaita käytänteitä tällä alalla ottaen aina huomioon, että on pyrittävä asianmukaiseen tasapainoon valvontavälineiden ja yksinkertaistettujen menettelyjen välillä;

Paremmat valvontatoimet

58.

 pitää myönteisenä, että etu- ja jälkikäteen tehtävissä unionin tarkastuksissa havaitaan yhä enemmän sääntöjenvastaisuustapauksia; pitää ennaltaehkäisyä kuitenkin varojen takaisinperintää helpompana ja katsoo, että rahoitettavista hankkeista olisi aina tehtävä riippumaton etukäteisarviointi; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan ennakkotarkastukset mieluummin komission avustuksella ja käyttämään kaikkea saatavilla olevaa tietoa EU:n varoista maksettaviin maksuihin liittyvien virheiden ja sääntöjenvastaisuuksien välttämiseksi; muistuttaa tähän liittyen, ettei talousarvion rajoituksia voida käyttää syynä näihin etukäteistarkastuksiin liittyviin henkilöstövähennyksiin, koska sääntöjenvastaisuuksien estäminen maksaa itsensä takaisin;

59.

 kannustaa komissiota tehostamaan edelleen valvontatoimeaan tarkastus- ja valvontatoiminnan, korjaavien toimintasuunnitelmien ja ennakkovaroituskirjeiden avulla sääntöjenvastaisuuksien vähentämiseksi;

60.

 kehottaa komissiota soveltamaan edelleen tiukkaa maksujen keskeytys- ja lykkäämispolitiikkaansa EU:n talousarvioon kohdistuvien sääntöjenvastaisuuksien vastaisena ennaltaehkäisytoimenpiteenä asiassa noudatettavan oikeusperustan mukaisesti;

61.

 tukee Herkules III -ohjelmaa hyvänä esimerkkinä ”joka eurolle vastinetta” -periaatteesta; pitää tärkeänä tätä ohjelmaa sekä sen panosta parannettaessa tulliviranomaisten valmiuksia seurata rajat ylittävää rikollisuutta ja estää väärennettyjä ja salakuljetettuja tuotteita pääsemästä jäsenvaltioihin; kehottaa komissiota esittämään väliarvion Herkules III:n tuloksista sen tavoitteisiin nähden ja seuraamaan myönnettyjen avustusten käyttöä ja vaikuttavuutta;

62.

 kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä Arachne-riskinarviointivälineen käytöstä pakollista kaikissa jäsenvaltioissa petostenvastaisten toimien tehostamiseksi;

63.

 odottaa mielenkiinnolla komission vuonna 2018 toteuttamaa väliarviointia, jotta saadaan selville, vähentääkö koheesiopolitiikan uusi sääntelykehys sääntöjenvastaisuuksien ja myös petosten riskiä entistä paremmin, ja odottaa saavansa yksityiskohtaisia tietoja hallinto- ja valvontajärjestelmien uusien sääntöjen vaikutuksesta sekä sääntöjenvastaisuuksien ja petosten riskin että politiikan yleisen soveltamisen osalta;

64.

 katsoo, että koheesiorahastojen valvontajärjestelmää on arvioitava ennen uuden monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä, jotta voidaan korjata järjestelmän puutteet;

65.

 korostaa, että komission olisi otettava huomioon vuonna 2018 laadittavassa koheesiopolitiikan väliarvioinnissa tarve ehkäistä ja pienentää sääntöjenvastaisuuksien, myös petosten, riskiä; pitää valitettavana, että monimutkaiset menettelyt vähentävät EU:n rahastojen tarjoaman rahoituksen houkuttelevuutta; pyytää komissiota analysoimaan etuja, joita koituisi kannustimien käyttöönotosta varainkäytön tehostamiseksi; kehottaa komissiota luomaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välisen tiedonvaihtomekanismin, jotta voidaan vertailla ristiin jäsenvaltioiden välisiä transaktioita koskevia kirjanpitotietoja, joiden avulla edistetään monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 liittyvien mahdollisten ylikansallisten petosten havaitsemista;

66.

 ilmaisee huolensa jäsenvaltioiden kaikkien valvontarakenteiden välisen yhteistyön tasosta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aloitteita valvontarakenteiden välisten koordinointivalmiuksien vahvistamiseksi, erityisesti niiden, jotka toimivat ensisijaisena valvontatahona ja ovat suoraan yhteydessä edunsaajiin; muistuttaa, että petoksista ja korruptiosta tulee yhä kansainvälisempiä; korostaa tässä yhteydessä riippumattoman Euroopan syyttäjäviraston perustamisen merkitystä EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi samalla kun toteutetaan toimia sen varmistamiseksi, että Euroopan syyttäjänviraston ja nykyisten EU:n elinten välistä suhdetta selvennetään ja että niiden toimivaltuudet rajataan selkeästi tarpeettomien päällekkäisyyksien välttämiseksi;

EU:n valuutan suojelu

67.

 pitää myönteisenä vuonna 2014 voimaan tullutta direktiiviä 2014/62/EU, jonka mukaan rikokseksi katsotaan esimerkiksi tahallisesti suoritettu rahan väärentäminen tai muuttaminen ja saattaminen liikenteeseen sekä tällaisiin rikoksiin yllyttäminen, avunanto niihin tai niiden yritys; pitää valitettavana, että Belgia, Ranska ja Irlanti eivät ole saattaneet kyseistä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään määräajassa eli 23. toukokuuta 2016 mennessä;

68.

 toteaa, että Euroopan keskuspankin mukaan vuonna 2002 tapahtuneen euron käyttöönoton jälkeen rahan väärentäminen on aiheuttanut vuoteen 2016 mennessä EU:n taloudelle vähintään 500 miljoonan euron taloudelliset menetykset;

Väärinkäytösten paljastajat

69.

 painottaa väärinkäytösten paljastajien roolia petosten estämisessä, havaitsemisessa ja niistä ilmoittamisessa sekä tarvetta suojella heitä; pitää myönteisenä sitä, että komissio käynnisti vuonna 2015 niin kutsutun kokemustenjako-ohjelman, jossa koordinoidaan ja vaihdetaan parhaita käytäntöjä korruption ehkäisemiseksi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

70.

 korostaa, että korruptiolla ja petoksilla on perustavanlaatuinen kielteinen vaikutus EU:n rahallisiin etuihin, ja vaikka EU:lla onkin monikerroksinen valvontamekanismi, yksilön merkitys on ehdottomasti korvaamaton valvontajärjestelmän alimmalla tasolla; korostaa, että siksi väärinkäytösten paljastajilla on oltava EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntökehyksissä selkeä asema, jonka avulla määritellään selvästi heidän oikeutensa ja velvollisuutensa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan eurooppalaisten väärinkäytösten paljastajien suojan vähimmäistason;

71.

 panee tyytyväisenä merkille, että parlamentti, komissio, neuvosto, tuomioistuin, tilintarkastustuomioistuin, Euroopan ulkosuhdehallinto, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea, Euroopan oikeusasiamies, Euroopan tietosuojavaltuutettu ja suurin osa EU:n virastoista ovat ottaneet käyttöön sisäisiä sääntöjä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaisesti, ja odottaa lisäparannuksia väärinkäytösten paljastajien suojelua koskeviin sääntöihin;

72.

 muistuttaa väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa 14. helmikuuta 2017 antamastaan päätöslauselmasta (10) ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan siinä esitetyt suositukset pikaisesti sekä ilmoittamaan parlamentille tämän päätöslauselman seurannasta; kehottaa jälleen komissiota esittämään pikaisesti väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jotta Euroopan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia petoksia voidaan tehokkaasti estää ja torjua;

Korruptio

73.

 toteaa, että vuonna 2015 korruption torjunta oli edelleen ensisijainen tavoite talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa ja siihen liittyvässä talouden ohjausprosessissa; pitää korruption vastaisia toimia myönteisinä ja mainitsee esimerkkinä jäsenvaltioiden kansallisten yhteyspisteiden välisen kokouksen järjestämisen, jäsenvaltioiden kokemustenjako-ohjelman käynnistämisen sekä OLAFin osallistumisen komission puolesta eurooppalaisiin ja kansainvälisiin korruptionvastaisiin foorumeihin;

74.

 pitää valitettavana, että komissio ei näe tarvetta julkaista enää EU:n korruptiontorjuntakertomusta, minkä vuoksi ei voitu tehdä arvioita korruption laajuudesta vuonna 2015; pitää erityisen valitettavana, että tämä päätös tehtiin käsittelemättä asiaa parlamentissa; katsoo, että olivatpa komission aikeet korruption torjunnassa millaiset tahansa, tällainen viime hetken peruutus lähettää väärän viestin paitsi jäsenvaltioille myös kansalaisille; toteaa, että unioni ei sen jälkeen, kun siitä tuli korruptionvastaisen YK:n yleissopimuksen osapuoli 12. marraskuuta 2008, ole osallistunut yleissopimuksen mukaiseen arviointimekanismiin eikä ryhtynyt toimiin toteuttaakseen itsearviointia siitä, miten se on noudattanut yleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan; kehottaa unionia täyttämään yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa toteuttamalla itsearvioinnin siitä, miten se on noudattanut yleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, ja osallistumalla vertaisarviointimekanismiin; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen kantaansa EU:n korruptiontorjuntakertomukseen; kehottaa komissiota analysoimaan tarkemmin sekä unionin toimielinten että jäsenvaltioiden tasolla toimintaympäristöä, jossa toimia toteutetaan, jotta voidaan määrittää siihen luonnostaan kuuluvat kriittiset tekijät, alttiit alat ja korruptiota edistävät riskitekijät;

75.

 kehottaa unionia esittämään mahdollisimman pian jäsenyyshakemuksensa Euroopan neuvoston lahjonnan vastaiseen valtioiden ryhmään (GRECO) ja vaatii, että parlamentille tiedotetaan jatkuvasti tämän jäsenyyshakemuksen tilasta;

76.

 toistaa pitävänsä korruptiota valtavana haasteena EU:ssa sekä jäsenvaltioissa ja katsoo, että ilman tehokkaita korruption vastaisia toimia se heikentää EU:n talouden suorituskykyä, oikeusvaltiota sekä demokraattisten instituutioiden uskottavuutta EU:ssa;

77.

 kehottaa komissiota julkaisemaan toisen korruptiontorjuntakertomuksen ja antamaan tällaisia kertomuksia säännöllisesti, jotta yleisö saa tietoa edistymisestä korruption torjunnassa, muun muassa korruption torjunnan kokemustenjako-ohjelman avulla saavutetuista tuloksista;

78.

 on erittäin huolissaan tutkimustuloksista, joiden mukaan petosten ja korruption riski on suurempi silloin, kun jäsenvaltiot käyttävät unionin varoja ja etenkin silloin, kun unionin osuus rahoituksesta on merkittävästi yli 50 prosenttia kokonaiskustannuksista; katsoo siksi, että jäsenvaltiot eivät noudata täysin SEUT-sopimuksen 325 artiklan 2 kohtaa, jonka nojalla jäsenvaltioiden on toteuttava samat toimenpiteet suojatakseen unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä kuin ne toteuttavat suojatakseen omia taloudellisia etujaan petolliselta menettelyltä; kehottaa siksi jäsenvaltioita noudattamaan täysin 325 artiklan 2 kohdan periaatetta ja kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot todella tekevät niin;

79.

 pyytää jälleen komissiota laatimaan tiukkojen indikaattoreiden järjestelmän ja helposti sovellettavat yhtenäiset kriteerit, jotka perustuvat Tukholman ohjelmassa esitettyihin vaatimuksiin, korruption tason mittaamiseksi jäsenvaltioissa ja niiden korruption vastaisten toimien arvioimiseksi; pyytää komissiota kehittämään korruptioindeksin jäsenvaltioiden luokittelemiseksi; katsoo, että korruptioindeksi voisi olla vankka perusta, jonka varaan komissio voisi rakentaa maakohtaisen valvontamekanisminsa, kun se valvoo unionin varojen käyttöä;

Tutkiva journalismi

80.

 katsoo, että tutkiva journalismi on keskeisessä asemassa edistettäessä riittävää avoimuuden tasoa EU:ssa ja jäsenvaltioissa; katsoo, että tutkivaa journalismia olisi kannustettava ja tuettava lainsäädännöllisin keinoin sekä jäsenvaltioissa että EU:ssa; tukee valmistavia toimia, joilla otetaan käyttöön rajat ylittävän tutkivan journalismin tukijärjestelmä niin, että tuen jakaa välittäjänä toimiva organisaatio, Leipzigissä toimiva Lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden eurooppalainen keskus;

Yhteisöpetossopimusta koskeva direktiivi ja Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskeva asetus

81.

 on tyytyväinen tuloksekkaasti päätökseen saatettuihin neuvotteluihin ehdotuksesta direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (yhteisöpetossopimusta koskeva direktiivi) ja siihen, että alv-petokset sisällytettiin sen soveltamisalaan; panee merkille, että direktiivissä määritellään petoksellisen toiminnan kriminalisoitavat tyypit ja korruptio;

82.

 muistuttaa 5. lokakuuta 2016 antamastaan Euroopan syyttäjänvirastoa ja Eurojustia koskevasta päätöslauselmasta (11), jossa vahvistettiin parlamentin pitkäaikainen tuki tehokkaan ja riippumattoman Euroopan syyttäjänviraston perustamiselle, jotta voidaan vähentää EU:n talousarvioita suojelevien kansallisten lainvalvontatoimien nykyistä hajanaisuutta; uskoo, että tehokas Euroopan syyttäjänvirasto voi tehostaa petostentorjuntaa EU:ssa edellyttäen, että annetaan sitä koskevat tarvittavat säännökset ja että se voi työskennellä tehokkaasti muiden olemassa olevien EU:n elinten ja jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa; toteaa, että yhteisöpetossopimusta koskevan direktiivin soveltamisala määrittää suoraan Euroopan syyttäjänviraston mandaatin laajuuden; panee huolestuneena merkille Euroopan syyttäjänvirastoa koskevat neuvoston eriävät kannat, jotka eivät ole SEUT-sopimuksen 86 artiklan mukaisia; toteaa, ettei sen määräyksiä panna täytäntöön tiiviin yhteistyön avulla; katsoo, että Euroopan syyttäjänvirasto voi olla tehokas, jos sen toimivalta kattaa kaikki jäsenvaltiot; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan kantaansa ja tekemään kaikkensa, jotta neuvostossa päästäisiin yhteisymmärrykseen;

Tupakka

83.

 panee merkille komission päätöksen olla uusimatta 9. heinäkuuta 2016 umpeutunutta PMI-sopimusta; muistuttaa, että se pyysi 9. maaliskuuta 2016 komissiota olemaan uusimatta, jatkamatta tai neuvottelematta sopimusta uudelleen sen umpeuduttua; katsoo, ettei kolmea muuta sopimusta (BAT, JTI ja ITL) pidä uusia;

84.

 kehottaa komissiota toteuttamaan EU:n tasolla kaikki tarvittavat toimenpiteet PMI-tupakkatuotteiden jäljittämiseksi ja ryhtymään oikeustoimiin kaikissa tämän valmistajan tuotteiden laittomissa takavarikointitapauksissa, kunnes kaikki tupakkatuotedirektiivin säännökset ovat täysin täytäntöönpanokelpoisia, jotta PMI-sopimuksen voimassaolon päättymisen ja tupakkatuotedirektiivin ja tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen (FCTC) voimaantulon väliin ei jää sääntelyvajetta;

85.

 toteaa, että PMI-sopimuksesta (12)9. maaliskuuta 2016 annetun parlamentin päätöslauselman jälkeen komission on esitettävä toimintasuunnitelma tupakan laittoman kaupan, josta valtaosa liittyy tuotemerkittömiin savukkeisiin (”cheap whites”), torjumiseksi; kehottaa komissiota esittämään parlamentille viipymättä ehdotuksen tällaiseksi toimintasuunnitelmaksi;

86.

 pitää myönteisenä komission tukea tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan WTO:n pöytäkirjan nopealle ratifioinnille, sillä se on ensimmäinen monenkeskinen oikeudellinen väline, jonka avulla savukkeiden salakuljetuksen ongelmaa voidaan käsitellä kattavasti ja maailmanlaajuisesti; kehottaa ratifioimaan ja panemaan sen täytäntöön nopeasti;

87.

 muistuttaa, että tähän mennessä 25 osapuolta, joiden joukossa vain seitsemän EU:n jäsenvaltiota ja EU on ratifioinut tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen (FCTC); kehottaa EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan pöytäkirjan;

OLAFin tutkimukset ja rooli

88.

 pitää valitettavana, että huolimatta OLAFin vakuutteluista, että se tekee kaikkensa lyhentääkseen tutkimustensa kestoa, tutkimusvaihe on vuodesta 2012 jatkuvasti pidentynyt loppuun käsitellyissä tapauksissa 22,5 kuukaudesta 25,1 kuukauteen ja kaikissa tapauksissa 17,3 kuukaudesta 18,7 kuukauteen;

89.

 panee merkille OLAFin roolin erilaisissa yhteisissä tullioperaatioissa EU:n talousarviolle koituvien menetysten estämisessä ja pyytää OLAFia sisällyttämään tuleviin vuosikertomuksiinsa enemmän tietoa ja konkreettisia lukuja panoksestaan EU:n talousarvion tulojen suojaamisessa;

90.

 on huolissaan OLAFin viimeisimmässä vuosikertomuksessa mainitusta rajat ylittävien petosten määrän lisääntymisestä; kehottaa komissiota arvioimaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 1 artiklan 2 kohdan nojalla jo onnistuneesti tullialalla ja EU:n talousarvion menopuolella sovellettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti toteutettujen yhteisten toimien käyttöä;

91.

 tukee OLAFin osallistumista petostentorjuntaa koskeviin kansallisiin ja kansainvälisiin kokouksiin, kuten eurooppalaiseen korruption vastaiseen yhteyspisteiden verkostoon, joka hyväksyi marraskuussa 2015 Pariisin julistuksen petostentorjunnan tehostamisesta;

92.

 toteaa, että petostentorjunnan alalla on edistytty paljon; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että Euroopan petostentorjuntavirastoon (OLAF) perustettiin äskettäin uusi Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tutkintayksikkö;

93.

 kehottaa OLAFia vertailemaan vuotuisissa toimintakertomuksissaan OLAFin suosituksia varojen takaisinperimiseksi ja esittämään todella takaisin saadut summat;

94.

 palauttaa mieliin, että toimielinten keskinäisen vilpittömän yhteistyön periaatteen, hyvän hallinnon periaatteen ja oikeusvarmuuden vaatimuksen huomioon ottaen OLAFin ja sen valvontakomitean olisi järjestettävä yhteistyönsä työpöytäkirjojensa mukaisesti ja sovellettavia säännöksiä täysimääräisesti noudattaen;

95.

 pitää myönteisenä OLAFin analyysia OLAFin 1. tammikuuta 2008–31. joulukuuta 2015 antamien oikeudellisten suositusten seurannasta, joka tarjoaa yleiskuvan pääasiallisista syistä siihen, miksi jäsenvaltiot eivät ole ryhtyneet OLAFin suositusten mukaisiin toimiin; panee kuitenkin merkille, että asiakirjaan kootut tiedot koskevat vain oikeudellisia suosituksia eikä niissä oteta huomioon hallinnollisia, kurinpidollisia eikä rahoitusta koskevia suosituksia, eivätkä ne siten anna kokonaiskuvaa OLAFin suositusten seurannasta; kehottaa komissiota antamaan kattavan vastauksen äskettäin julkaistuun OLAFin analyysiin sen oikeudellisten suositusten mukaisista jäsenvaltioiden toimista ja pyytää OLAFia lisäämään vuosikertomukseensa luvun näiden suositusten seurannasta; kehottaa OLAFia yhteistyössä komission kanssa esittämään yksityiskohtaisen analyysin sekä lukuja EU:n varojen takaisinperinnästä;

96.

 pitää valitettavana, että lähes kolmannes OLAFin vuosina 2008–2015 toimivaltaisille viranomaisille antamista oikeudellisista suosituksista (94/317) hylättiin riittävien todisteiden puutteen vuoksi; kehottaa komissiota arvioimaan, miten hallinnollisten tutkimusten käyttöä oikeustapauksissa voitaisiin parantaa; kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia antamaan yksityiskohtaisia tietoja hylkäämisten syistä, jotta OLAF voisi sovittaa suosituksensa entistä paremmin kansallisiin lakeihin;

97.

 ei pidä riittävänä niiden tapausten määrää, joista OLAFin kansallisille viranomaisille antamien suositusten perusteella on nostettu syyte (noin 50 prosenttia tapauksista); kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia parantamaan yhteistyötään OLAFin kanssa ja kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja OLAFia määrittämään ehdot, joilla varmistetaan OLAFin esittämien todisteiden hyväksyttävyys; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja OLAFia toteuttamaan yhteisiä tutkimuksia parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi;

98.

 kehottaa komissiota OLAFin pääjohtajan mandaatin päättyessä aloittamaan välittömästi menettelyn uutta pääjohtajaa koskevien ehdotusten pyytämiseksi ja aloittamaan kuulemisprosessin Euroopan parlamentin kanssa;

99.

 kehottaa komissiota tarkistamaan asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja esittämään ehdotuksen OLAFin tutkintavaltuuksien vahvistamisesta; suosittelee, että OLAFin resursseja lisätään, jotta se voi tutkia paljon enemmän ilmoitettuja epäiltyjä petostapauksia;

100.

 ilmaisee huolensa petostentorjuntaviraston jäsenvaltioilta niin julkisista kuin yksityisistä lähteistä saamien tietojen eroavuuksista; kehottaa komissiota tukemaan aloitteita, joilla pyritään lisäämään julkisen tiedon keräämistä, ja kehottaa jäsenvaltioita parantamaan toimitettujen tietojen laatua;

101.

 panee merkille, että tähän mennessä OLAFin oikeudellisia suosituksia on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa vain rajoitetusti; katsoo, että tällainen tilanne on kestämätön, ja kehottaa komissiota varmistamaan OLAFin suositusten täysimääräisen täytäntöönpanon jäsenvaltioissa;

102.

 pitää valitettavana, etteivät joidenkin jäsenvaltioiden oikeusviranomaiset pane EU:n varojen väärinkäytön estämistä koskeville OLAFin suositukselle juurikaan painoa; muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 325 artiklan 2 kohdan mukaan ”jäsenvaltiot toteuttavat samat toimenpiteet suojatakseen unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä kuin ne toteuttavat suojatakseen omia taloudellisia etujaan petolliselta menettelyltä”;

103.

 katsoo, että jäsenvaltioiden ja petostentorjuntaviraston väliseen heikkolaatuiseen viestintään on puututtava viipymättä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aloitteita, joilla parannetaan sekä jäsenvaltioiden viranomaisrakenteiden että kansalaisyhteiskunnan ja petostentorjuntaviraston välistä viestintää; painottaa, että tämä on tärkeää korruption torjumiseksi jäsenvaltioissa;

o

o o

104.

 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja OLAFin valvontakomitealle.

(1)  EUVL L 84, 20.3.2014, s. 6.

(2)  EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1.

(3)  EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0403.

(5)  EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

(6)  Unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) tuomio 8. syyskuuta 2015, Taricco ym., C-105/14, ECLI:EU:C:2015:555.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0022.

(8)  EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(9)  Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 korruption torjunnasta ja jatkotoimenpiteistä CRIM-erityisvaliokunnan päätöslauselman johdosta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0403); Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. lokakuuta 2013 järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (EUVL C 208, 10.6.2016, s. 89).

(10)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0022.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0376.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0082.

Top