This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52015PC0129
Proposal for a COUNCIL DIRECTIVE repealing Council Directive 2003/48/EC
Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI neuvoston direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta
Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI neuvoston direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta
/* COM/2015/0129 final - 2015/0065 (CNS) */
Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI neuvoston direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta /* COM/2015/0129 final - 2015/0065 (CNS) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Vuonna 2003 neuvosto antoi direktiivin
säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta, jäljempänä ”säästödirektiivi”.
Säästödirektiivillä oli kaksi keskeistä tarkoitusta: pääomien vapaata
liikkuvuutta koskevien vääristymien välttäminen ja johonkin jäsenvaltioon
sijoittautuneiden maksuasiamiesten toisessa jäsenvaltiossa asuville
yksityishenkilöille maksamien korkojen tosiasiallinen verottaminen.
Säästödirektiivillä helpotetaan tämäntyyppisen koronmaksun verotusta säästötuloja
saavan yksityishenkilön asuinjäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti
edellyttämällä automaattista tietojenvaihtoa kyseisille yksityishenkilöille
maksetuista koroista. Säästödirektiivin säännöksiä on sovellettu 1. heinäkuuta
2005 alkaen, ja niiden soveltaminen laajennettiin koskemaan Bulgariaa ja
Romaniaa maiden liityttyä EU:hun 1. tammikuuta 2007 ja Kroatiaan sen
liityttyä EU:hun 1. heinäkuuta 2013. Säästödirektiivi oli seurausta 19. ja 20.
kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmistä.
Tuolloin jäsenvaltiot olivat yhtä mieltä siitä, että jotta voidaan noudattaa
periaatetta, jonka mukaan kaikkien kansalaisten olisi maksettava veroa kaikista
säästötuloistaan, EU:n perimmäisenä tavoitteena on oltava mahdollisimman laaja
tietojenvaihto kansainvälisen kehityksen mukaisesti. Säästödirektiivin, sellaisena kuin se
annettiin vuonna 2003, soveltamisalaan kuuluivat yksityishenkilöiden
velkasitoumuksista saamat säästötulot (joko perinteiset korkotulot tai
velkainstrumenteista saadut luovutusvoitot) joko suoraan sijoitusrahastoista
tai jonkin sellaisen muun välittäjäyhteisön kautta, jota ei veroteta.
Säästödirektiivillä otettiin käyttöön säännökset automaattisesta
tietojenvaihdosta, joka koskee johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneiden maksuasiamiesten
toisessa jäsenvaltiossa asuville yksityishenkilöille maksamaa tällaista
korkotuloa. Kaikki jäsenvaltiot paitsi Belgia, Luxemburg ja Itävalta ottivat
välittömästi käyttöön tietojen automaattista ilmoittamista koskevat
järjestelmät. Belgian, Luxemburgin ja Itävallan sallittiin siirtymäkauden ajan
kantaa tietojen ilmoittamisen sijaan lähdeveroa, jonka suuruus oli 15
prosenttia säästödirektiivin voimaantuloa seuraavien kolmen ensimmäisen vuoden
ajan (30. kesäkuuta 2008 saakka), 20 prosenttia seuraavien kolmen vuoden
ajan (30. kesäkuuta 2011 saakka) ja 35 prosenttia sen jälkeen. Säännösten
mukaan 75 prosenttia näistä lähdeverotuloista on siirrettävä sijoittajan
asuinjäsenvaltiolle. Belgia päätti lopettaa siirtymävaiheen lähdeveron
soveltamisen 1. tammikuuta 2010 alkaen ja alkaa vaihtaa tietoja muiden
jäsenvaltioiden tavoin. Luxemburg on tehnyt samoin 1. tammikuuta 2015 alkaen. Säästödirektiivin toimenpiteitä vastaavia
toimenpiteitä on sovellettu 1. heinäkuuta 2005 alkaen viidessä EU:n
ulkopuolisessa Euroopan maassa, muun muassa Sveitsissä, säästötuloihin, joita
on kyseisissä maissa maksettu EU:n alueella asuville yksityishenkilöille.
Säästödirektiivin toimenpiteiden kanssa identtisiä toimenpiteitä on sovellettu
samasta päivästä alkaen kymmenellä EU:n jäsenvaltioista riippuvaisella tai
niihin assosioituneella alueella (12 alueella Alankomaiden Antillien
lakkauttamisen jälkeen) panemalla täytäntöön kahdenväliset sopimukset, jotka
kukin näistä lainkäyttöalueista on allekirjoittanut kunkin jäsenvaltion kanssa.
Saint-Barthélemyn aseman muuttumisen jälkeen Ranska on sitoutunut siihen, että
Saint-Barthélemy soveltaa sekä säästödirektiivin että hallinnollista
yhteistyötä koskevan direktiivin nykyisiä ja tulevia säännöksiä. Säästödirektiivin ensimmäisen uudelleentarkastelun
jälkeen komissio ehdotti marraskuussa 2008 useita muutoksia, joiden tavoitteena
oli tukkia porsaanreiät ja ehkäistä verovilppi tehokkaammin. Ehdotettujen
muutosten tarkoituksena oli parantaa säästödirektiiviä lujittamalla
toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että koronmaksuja verotetaan. Sen vuoksi
välittäjinä toimivia rakenteita koskevien säännösten soveltamisalaa
laajennettiin. Lisäksi ehdotuksessa laajennettiin direktiivin soveltamisalaa
velkainstrumentteja vastaavista instrumenteista saataviin tuloihin. Tällaisia
instrumentteja ovat innovatiiviset rahoitustuotteet sekä tietyt
henkivakuutustuotteet. Neuvosto hyväksyi muutokset 24. maaliskuuta 2014
annetulla direktiivillä 2014/48/EU[1],
jäljempänä ”säästödirektiivin muutosdirektiivi”. Säästödirektiivin
muutosdirektiivin 2 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava ja
julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja
hallinnolliset määräykset viimeistään 1. tammikuuta 2016. Jäsenvaltioilla olisi
velvollisuus soveltaa näitä säännöksiä 1. tammikuuta 2017 alkaen. Pyytäessään neuvostoa hyväksymään virallisesti
säästödirektiivin muutosdirektiivin 21. maaliskuuta 2014 kokoontunut
Eurooppa-neuvosto totesi päätelmissään, että Taloudellisen yhteistyön ja
kehityksen järjestön (OECD) tuolloin parhaillaan kehittämä maailmanlaajuinen
standardi on automaattisen tietojenvaihdon menetelmä, jota EU tulee soveltamaan
alueellaan. Niinpä Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa varmistamaan, että kun
hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muutos hyväksytään vuoden 2014
loppuun mennessä, EU:n lainsäädäntö on kaikilta osin uuden maailmanlaajuisen
standardin mukainen. Komissio oli itse asiassa 12. kesäkuuta 2013
ehdottanut muutoksia hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annettuun
direktiiviin 2011/16/EU. Ehdotuksen päätarkoituksena oli antaa jäsenvaltioille
asianmukainen EU-tason oikeudellinen perusta OECD:ssä kehitteillä olevan
automaattista tietojenvaihtoa koskevan maailmanlaajuisen standardin, jäljempänä
”maailmanlaajuinen standardi”, täytäntöön panemiseksi. Ehdotetun
muutosdirektiivin soveltamisala on erittäin laaja, koska se kattaa (tietyin
poikkeuksin) kaikentyyppiset yksityishenkilöiden ja ”ei-julkisten” yhteisöjen
hallussa suoraan tai välillisesti olevat rahoitustuotteet. Kyseinen
muutosdirektiivi eli neuvoston direktiivi 2014/107/EU[2], jäljempänä
”hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiivi”, annettiin
9. joulukuuta 2014. Sen 2 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on
annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset
ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31. joulukuuta 2015. Jäsenvaltioiden
on sovellettava näitä säännöksiä 1. tammikuuta 2016 alkaen ja alettava
vaihtaa tietoja syyskuuhun 2017 mennessä. Itävallalle myönnettiin 2 artiklan 2
kohdan mukainen poikkeus rakenteellisten erojen perusteella, joten sen
sallitaan aloittaa direktiivin soveltaminen enintään yksi vuosi myöhemmin kuin
muut jäsenvaltiot. Hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin
muutosdirektiiviä annettaessa Itävalta ilmoitti, ettei se käyttäisi poikkeusta
täysimääräisesti. Se alkaa vaihtaa tietoja syyskuuhun 2017 mennessä
rajallisesta määrästä tilejä (vain 1. lokakuuta 2016 ja 31. joulukuuta
2016 välisenä aikana avatut tilit) ja jatkaa poikkeuksen soveltamista muihin
tileihin. Hallinnollista yhteistyötä koskevan
direktiivin muutosdirektiivillä lisätyssä 8 artiklan 3 a kohdan
viimeisessä alakohdassa todetaan selvästi, että kyseisen kohdan säännökset ovat
etusijalla tarkistettuun säästödirektiiviin nähden. Koska näissä kahdessa
direktiivissä on huomattavasti päällekkäisyyttä, olisi näin ollen vain muutamia
tapauksia, joissa tarkistettua säästödirektiiviä olisi edelleen sovellettava. Tämä tapausten vähäinen määrä johtuu lähinnä
kolmesta syystä. Ensiksikin hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin
muutosdirektiivissä asetetaan kyseisessä direktiivissä rahoituslaitoksiksi
määritellyille yhteisöille ilmoitusvelvoitteita. Näin ollen, toisin kuin
säästödirektiivissä, siinä ei aseta ilmoitusvelvoitteita yksityishenkilöille
(esim. välittäjille), jotka voivat maksaa rahoitustuloja. Toiseksi
hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiiviin sisältyy
joitakin verovapautuksia, joita sovelletaan tiettyihin eläkkeisiin ja
eläkerahastoihin, luottokorttien myöntäjiin, säänneltyihin edullisen
verokohtelun tileihin ja vastaavanlaisiin rahoituslaitoksiin ja ‑tuotteisiin,
joihin liittyy vähäinen verovilpin riski. Kolmanneksi säästödirektiivin 4
artiklan 2 kohdassa säädetty maksuja vastaanottavia maksuasiamiehiä koskeva
periaate kattaa myös koron, joka maksetaan tietojen vaihtoon
osallistumattomalta lainkäyttöalueelta jäsenvaltion maksuja saavan
maksuasiamiehen välityksellä. Lisäksi tarkistetun säästödirektiivin 2 artiklan
3 kohdan mukainen nk. läpäisyperiaate ja 4 artiklan 2 kohdan mukainen
tehostettu maksuja vastaanottavia maksuasiamiehiä koskeva periaate kattavat
myös ”aktiivisten” rahoitusalan ulkopuolisten yhteisöjen maksamat tulot, kunhan
kyseiset yhteisöt on vapautettu verosta. Nämä marginaaliset tapaukset johtuvat
säästödirektiivissä ja hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin
muutosdirektiivissä omaksuttujen periaatteiden pienistä eroista sekä näihin
kahteen direktiiviin sisällytetyistä erityisistä vapautuksista. Se,
sisältyvätkö tällaiset tapaukset tarkasteltavana olevan EU-lainsäädännön
soveltamisalaan vai eivät, on vaikutukseltaan marginaalinen hallinnollista
yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiivin koko soveltamisalan
kannalta. Maailmanlaajuisen standardin kansainvälisellä soveltamisella ja
sillä, että standardin täytäntöönpanoa valvoo verotusta koskevaa avoimuutta ja
tietojenvaihtoa käsittelevä maailmanlaajuinen foorumi, minimoidaan näihin
marginaalisiin tapauksiin liittyvät mahdolliset riskit. Tästä seuraa, että hyöty näiden kahden
säädöksen pitämisestä voimassa rinnakkain olisi minimaalinen. Vaikka edellä
mainitulla poikkeuksella, josta säädetään uudessa hallinnollista yhteistyötä
koskevan direktiivin muutosdirektiivillä lisätyssä 8 artiklan 3 a
kohdassa, vältyttäisiin säästödirektiivin mukaiselta ilmoittamiselta useimmissa
tapauksissa, näiden kahden soveltamisalaltaan huomattavan samanlaisen säädöksen
rinnakkainen soveltaminen ei olisi paremman sääntelyn periaatteiden eikä
selkeyden ja oikeusvarmuuden mukaista. Lisäksi jos näitä kahta oikeudellista
järjestelmää sovellettaisiin rinnakkain, tarvittaisiin kahdet samankaltaiset
muttei kuitenkaan täysin yhdenmukaistetut asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevat säännöt, menettelyt ja ilmoitusjärjestelmät, joita rahoituslaitokset
käyttäisivät ilmoittaessaan tietoja toimivaltaisille viranomaisille ja
toimivaltaiset viranomaiset keskinäisessä tietojenvaihdossa. Näistä aiheutuvat
kustannukset olisivat huomattavasti suuremmat kuin se hyöty, joka
säästödirektiivin antamalla lisäkatteella saataisiin. Jotta voidaan varmistaa, että EU:ssa
sovelletaan vain yhtä automaattisen tietojenvaihdon standardia ja jotta voidaan
välttää tilanteet, joissa sovellettaisiin kahta standardia rinnakkain,
säästödirektiivi olisi kumottava. Jotta tietojen ilmoittamisessa ei synny
aukkoja, säästödirektiivin kumoaminen on koordinoitava hyvin hallinnollista
yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiivin soveltamisen aloittamisen
kanssa. Tässä yhteydessä on otettava erityisesti huomioon Itävallalle
soveltamisen osalta myönnetty pidempi määräaika. Näin ollen tämän direktiiviehdotuksen tavoite
on säästödirektiivin kumoaminen siten, että sovelletaan tarpeellisia
väliaikaisia poikkeuksia saavutettujen oikeuksien suojelemiseksi ja Itävallalle
hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiivin mukaisesti
myönnetyn poikkeuksen huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä
tavalla saavuttaa tätä tavoitetta, vaan se voidaan vaaditun yhdenmukaisuuden ja
tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi
toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa
vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa
vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiiviehdotuksessa ei
ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN
JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Maaliskuun 21. päivänä 2014 kokoontuneen
Eurooppa-neuvoston päätelmistä ja talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 9.
joulukuuta 2014 antamasta julkilausumasta käy ilmi, että jäsenvaltiot
kannattavat selvästi vain yhden standardin käyttöä automaattiseen
rahoitustulotietojen vaihtoon. Tämä standardi on nyt pantu täysin täytäntöön
hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiivillä. Säästöjen tuottamien tulojen verotusta
käsittelevän komission asiantuntijaryhmän kokouksissa asiantuntijat korostivat
sen tärkeyttä, että käytössä on vain yksi järjestelmä, jossa tiedot ilmoitetaan
automaattisesti välitöntä verotusta varten. Asiantuntijat selittivät, että
heidän edustamansa osapuolet eli EU:n rahoituslaitokset ja välittäjät halusivat
välttää päällekkäisten ilmoitusjärjestelmien käyttöä. Vientiä käsittelevä ryhmä
ilmoitti myös, että alalla oltiin jo ottamassa käyttöön uusia tai mukauttamassa
jo käytössä olevia tietojärjestelmiä, millä valmistaudutaan Yhdysvaltojen
Foreign Account Tax Compliance Act -lain (FATCA) edellyttämään ilmoittamiseen.
Ryhmä myös korosti, että tulevaisuudessa automaattisesta rahoitustilitietojen
vaihdosta annettava EU-lainsäädäntö on tarpeen yhdenmukaistaa automaattista
tietojenvaihtoa koskevan OECD:n maailmanlaajuisen standardin kanssa, jotta
voidaan vähentää säännösten noudattamisesta aiheutuvaa ja hallinnollista
rasitusta. Todettakoon, että OECD:n standardi perustuu FATCA-lakiin sisältyviin
asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin periaatteisiin. Kuten edellä on esitetty, säästödirektiivin
kumoamisella on hyvin vähäinen vaikutus, jos lainkaan vaikutusta hallinnollista
yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiivin mukaisen automaattisen
tietojenvaihdon tehokkuuteen. Siinä on ensisijaisesti kyse sääntelyä
parantavasta toimenpiteestä. Tästä syystä ei ole tehty vaikutusten arviointia. 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT
OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT 1 artiklassa säädetään direktiivin
kumoamisesta. Siinä yhteensovitetaan kumoaminen ja hallinnollista yhteistyötä
koskevan direktiivin muutosdirektiivin soveltamisen aloittaminen
jäsenvaltioissa. 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaan
sisältyvät keskeiset ilmoittamista ja tietojenvaihtoa koskevat velvollisuudet,
joista säädetään säästödirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa (ilmoittaminen) sekä 8
ja 9 artiklassa (tietojenvaihto). 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään,
että talouden toimijoiden ja jäsenvaltioiden, joihin kyseiset talouden toimijat
ovat sijoittautuneet, on ilmoitettava ja vaihdettava tiedot, jotka on kerätty
vuodelta 2015. Kyseiset tiedot koskevat säästödirektiivin 4 artiklan 2 kohdan
mukaisia maksuasiamiehiä, jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin.
Nämä tiedot on ilmoitettava säästödirektiivin 9 artiklassa asetetussa
määräajassa eli kuuden kuukauden kuluessa verovuoden päättymisestä. Tämä
määräaika on 30. kesäkuuta 2016 useimmilla jäsenvaltioilla, mutta 5. lokakuuta
2016 Yhdistyneellä kuningaskunnalla. Sen vuoksi soveltamista jatketaan
Yhdistyneen kuningaskunnan määräaikaan saakka. Määräaika kyseisen päivämäärän
jälkeen tehtäville seurantatarkastuksille ja korjauksille on jätetty auki. 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään,
että talouden toimijoiden ja maksuasiamiesten sekä jäsenvaltioiden, joihin
kyseiset talouden toimijat ja maksuasiamiehet ovat sijoittautuneet, on
ilmoitettava ja vaihdettava vuodelta 2015 kerätyt tiedot säästödirektiivin 9
artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa verovuoden päättymisestä. Tämä
määräaika on 30. kesäkuuta 2016 useimmilla jäsenvaltioilla, mutta 5.
lokakuuta 2016 Yhdistyneellä kuningaskunnalla. Sen vuoksi soveltamista
jatketaan Yhdistyneen kuningaskunnan määräaikaan eli 5. lokakuuta 2016 saakka.
Määräaika kyseisen päivämäärän jälkeen tarvittaville tietojen täydentämiselle
ja korjauksille on jätetty auki. 1 artiklan 2 kohta sisältää erityisiä
säännöksiä, jotka Itävallan on pantava täytäntöön. Itävalta alkaa soveltaa hallinnollista
yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiiviä viiveellä, joka on
useimmissa tapauksissa yksi vuosi. Kuitenkin kyseistä direktiiviä annettaessa
9. joulukuuta 2014 Itävalta sitoutui vaihtamaan tietoja jo vuonna 2017,
vaikkakin vain rajallisesta määrästä tilejä (vain uusista tileistä, jotka on avattu
1. lokakuuta 2016 ja 31. joulukuuta 2016 välisenä aikana). Muilta osin se
soveltaa poikkeusta. Tämän vuoksi Itävallan on pääsääntöisesti sovellettava
säästödirektiiviä yksi ylimääräinen vuosi, lukuun ottamatta rajallista määrää
tilejä, joita koskevat tiedot ilmoitetaan vuonna 2017 hallinnollista
yhteistyötä koskevan direktiivin mukaisesti. Toisin kuin Luxemburg, Itävalta ei
ole ilmoittanut soveltavansa säästödirektiivin mukaista automaattista
tietojenvaihtoa ennen kyseisen direktiivin 10 artiklassa vahvistetun
siirtymäkauden päättymistä. Ei ole myöskään odotettavissa, että Itävalta
täyttää kyseisen siirtymäkauden lopettamista koskevat edellytykset siihen
mennessä, kun Itävallan on alettava soveltaa hallinnollista yhteistyöstä
koskevan direktiivin muutosdirektiiviä. Näin ollen 1 artiklan 2 kohtaa
sovellettaessa oletetaan, että Itävalta soveltaa edelleen säästödirektiivin
mukaista siirtymävaiheen lähdeveroa vuonna 2016, lukuun ottamatta rajallista
määrää tilejä, joita koskevat tiedot Itävalta ilmoittaa vuonna 2017
hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiivin mukaisesti. Niinpä 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa
viitataan Itävallan velvollisuuksiin ja niistä Itävallan alueelle
sijoittautuneiden maksuasiamiehille johtuviin velvollisuuksiin siirtää vuonna
2016 maksettavista koroista pidätettävä lähdevero säästödirektiivin 12 artiklan
mukaisesti. Itävallan on myös täytettävä säätödirektiivin
4 artiklan 2 kohdan viimeisen alakohdan mukaiset velvollisuudet, joiden mukaan
sen talouden toimijoiden on huolehdittava ilmoittamisesta tapauksissa, joissa
kyseisen direktiivin 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kyseisiltä talouden
toimijoilta koronmaksuja vastaanottava yhteisö on virallisesti suostunut
siihen, että sen nimi, osoite ja koron kokonaismäärä, joka sille on maksettu ja
jonka maksamisesta sen hyväksi on huolehdittu, ilmoitetaan kyseisen direktiivin
4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Direktiiviehdotuksessa tämä varmistetaan 1
artiklan 2 kohdan b alakohtaan sisältyvällä säännöksellä. Lisäksi jos Itävalta säätää säästödirektiivin
13 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesta menettelystä, Itävallan ja
Itävallan alueelle sijoittautuneiden maksuasiamiesten olisi noudatettava
velvollisuuksia, jotka koskevat tietojen ilmoittamista säästödirektiivin II
luvun mukaisesti. Direktiiviehdotuksessa tämä varmistetaan 1 artiklan 2 kohdan
c alakohtaan sisältyvällä säännöksellä. Kaikki 1 artiklan 2 kohdassa säädetyt
velvollisuudet olisi täytettävä kuuden kuukauden kuluessa verovuoden
päättymisestä Itävallassa eli viimeistään 30. kesäkuuta 2017. Direktiiviehdotuksen 1 artiklan 3 kohtaan on
lisätty säästödirektiivin jatkettua soveltamisaikaa koskeva poikkeus, joka
koskee rajallista määrää tilejä. Kyseisiin tileihin sovelletaan asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta 1. lokakuuta 2016 alkaen ja niitä koskevat tiedot on
ilmoitettava vuonna 2017 hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin,
sellaisena kuin se on muutettuna sen muutosdirektiivillä, mukaisesti. EU:n 27 jäsenvaltiota, jotka soveltavat
hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiiviä 1. tammikuuta
2016 alkaen, on edelleen annettava asianomaisessa jäsenvaltiossa asuville
tosiasiallisille edunsaajille säästödirektiivin 13 artiklan 2 kohdan mukainen
todistus. Koska viimeinen päivä, jona todistusta sovellettaisiin, on viimeinen
päivä, jona Itävalta soveltaisi säästödirektiivin mukaista lähdeveroa,
kyseiseksi päiväksi vahvistetaan direktiiviehdotuksen 1 artiklan 1 kohdan c
alakohdassa 31. joulukuuta 2016. Koska Luxemburg soveltaa säästödirektiiviä
kantamatta lähdeveroa 1. tammikuuta 2015 alkaen, Itävalta on ainoa jäsenvaltio,
joka soveltaa säästödirektiivin mukaista lähdeveroa vuosina 2015 ja 2016. Niiden sääntöjen voimassaoloa, jotka koskevat
sellaisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista, joka saattaa johtua
säästödirektiivin mukaisen siirtymävaiheen lähdeveron kantamisesta, olisi myös
jatkettava hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muutosdirektiivin
soveltamisen alkamisen jälkeiselle ajalle. Jollei sellaisen asianomaisen
jäsenvaltion, jonka on myönnettävä veronhyvitys tai ‑palautus
säästödirektiivin 14 artiklan mukaisesti, kansallisista säännöistä muuta johdu,
kyseisen säännöksen soveltamista on jatkettava Itävallan kantaman lähdeveron
osalta vielä lähdeveron viimeisen soveltamispäivän eli 31. joulukuuta 2016
jälkeen (ks. direktiiviehdotuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohta). Tällä
siirtymätoimenpiteellä suojellaan säästödirektiivin 14 artiklan mukaisia
tosiasiallisten edunsaajien saavutettuja oikeuksia heidän asuinjäsenvaltionsa
osalta. 2 artiklassa säädetään, että direktiivi tulee
voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu
Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 3 artiklassa säädetään, että direktiivi on
osoitettu kaikille jäsenvaltioille. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotuksella ei ole vaikutuksia talousarvioon.
2015/0065 (CNS) Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI neuvoston direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 115 artiklan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,
ottaa huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon, noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä, sekä katsoo seuraavaa: (1) Neuvoston direktiivi
2003/48/EY[3]
perustuu 20 päivänä kesäkuuta 2000 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa
saavutettuun yhteisymmärrykseen siitä, että asiaankuuluvia tietoja on
vaihdettava verotusta varten mahdollisimman kattavasti. Mainittua direktiiviä
on sovellettu jäsenvaltioissa 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen, jotta
säästöjen tuottamia korkotuloja, jotka maksetaan jossakin jäsenvaltiossa
tosiasiallisille edunsaajille, jotka ovat toisessa jäsenvaltioissa asuvia
yksityishenkilöitä, verotetaan tosiasiallisesti heidän asuinjäsenvaltionsa
lainsäädännön mukaisesti. Näin poistetaan sisämarkkinoille sopimattomat
pääomanliikkeiden vääristymät jäsenvaltioiden välillä. (2) Rajatylittäviin veropetoksiin
ja verovilppiin liittyvät maailmanlaajuiset haasteet ovat keskeinen huolenaihe
maailmanlaajuisella ja Euroopan unionin tasolla. Ilmoittamattomat ja
verottamatta jäävät tulot vähentävät huomattavasti kansallisia verotuloja.
Eurooppa-neuvosto, joka kokoontui 22 päivänä toukokuuta 2013, ilmaisi
tyytyväisyytensä G8- ja G20-ryhmässä sekä Taloudellisen yhteistyön ja
kehityksen järjestössä (OECD) tuolloin meneillään olleisiin toimiin
maailmanlaajuisen standardin kehittämiseksi. (3) Direktiivissä 2011/16/EU[4] säädetään tiettyjä
tietoja koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta
jäsenvaltioiden välillä ja direktiivin soveltamisalan asteittaisesta
laajentamisesta uusiin tulo- ja pääomalajeihin rajatylittävien veropetosten ja
verovilpin torjumiseksi. (4) Neuvosto antoi 9 päivänä
joulukuuta 2014 direktiivin 2014/107/EU[5],
jolla muutetaan direktiiviä 2011/16/EU ja laajennetaan automaattinen
tietojenvaihto koskemaan kaikkia tuloja OECD:n neuvoston heinäkuussa 2014 julkaiseman
maailmanlaajuisen standardin mukaisesti. Mainitulla direktiivillä myös
varmistetaan automaattista rahoitustilitietojen vaihtoa sisämarkkinoilla
koskevat unionin laajuiset yhtenäiset, johdonmukaiset ja kattavat periaatteet. (5) Direktiivin 2014/107/EU
soveltamisala on pääsääntöisesti laajempi kuin direktiivissä 2003/48/EY, ja
siinä säädetään, että tapauksissa, joissa soveltamisaloissa on
päällekkäisyyttä, direktiivi 2014/107/EU on etusijalla. On vielä marginaalisia
tapauksia, joissa muutoin sovellettaisiin ainoastaan direktiiviä 2003/48/EY.
Nämä marginaaliset tapaukset johtuvat näissä kahdessa direktiivissä säädettyjen
periaatteiden pienistä eroista ja erilaisista yksittäisistä vapautuksista. Jos
tällaisissa harvoissa tapauksissa direktiivin 2003/48/EY soveltamisala ei
sisälly direktiivin 2014/107/EU soveltamisalaan, direktiivin 2003/48/EY
asianomaisia säännöksiä sovellettaisiin edelleen, minkä vuoksi unionissa olisi
käytössä kahdet tietojen ilmoittamista koskevat standardit. Näiden kahden
standardin säilyttämisestä koituvat hyödyt olisivat vähäiset niistä aiheutuviin
kustannuksiin verrattuna. (6) Eurooppa-neuvosto pyysi 21
päivänä maaliskuuta 2014 neuvostoa varmistamaan, että asiaa koskeva unionin
lainsäädäntö on kaikilta osin OECD:n kehittämän uuden yhteisen automaattista
tietojenvaihtoa koskevan maailmanlaajuisen standardin mukainen. Lisäksi
antaessaan direktiivin 2014/107/EU neuvosto kehotti komissiota tekemään
ehdotuksen direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta ja sovittamaan yhteen kyseisen
direktiivin kumoamisen ja direktiivin 2014/107/EU 2 artiklassa säädetyn
soveltamispäivän ottaen asianmukaisesti huomioon siinä Itävallan osalta
säädetyn poikkeuksen. Sen vuoksi direktiiviä 2003/48/EY olisi sovellettava
Itävaltaan yhden ylimääräisen vuoden ajan. Ottaen huomioon neuvoston kanta on
tarpeen kumota direktiivi 2003/48/EY, jotta vältetään kaksinkertaista
ilmoittamista koskevat velvollisuudet ja jotta sekä verohallinnoille että
talouden toimijoille koituu kustannussäästöjä. (7) Direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta
annetun direktiivin 2014/48/EU[6]
2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi annettava ja julkaistava viimeistään 1
päivänä tammikuuta 2016 lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka
ovat tarpeen mainitun direktiivin noudattamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi
sovellettava kyseisiä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen. Kun
direktiivi 2003/48/EY kumotaan, direktiiviä 2014/48/EU ei enää tarvitse saattaa
osaksi kansallista lainsäädäntöä. (8) Sen varmistamiseksi, että
rahoitustilitietojen ilmoittaminen jatkuu saumattomasti, direktiivin 2003/48/EY
kumoamisen olisi tultava voimaan samana päivänä kuin direktiivin 2014/107/EU
soveltaminen alkaa sen 2 artiklan mukaisesti. (9) Direktiivin 2003/48/EY
kumoamisesta huolimatta maksuasiamiesten, talouden toimijoiden ja
jäsenvaltioiden kumoamispäivään saakka keräämät tiedot olisi käsiteltävä ja
siirrettävä alun perin tarkoitetulla tavalla ja velvollisuudet, jotka ovat
syntyneet ennen kyseistä päivää, olisi täytettävä. (10) Direktiivin 2003/48/EY 10
artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden aikana kannettavan lähdeveron osalta
jäsenvaltioiden olisi tosiasiallisten edunsaajien saavutettujen oikeuksien
suojelemiseksi jatkettava veronhyvitysten ja ‑palautusten myöntämistä
alun perin tarkoitetulla tavalla, ja niiden olisi annettava pyynnöstä
todistuksia, joiden avulla tosiasialliset edunsaajat voivat varmistaa, että
lähdeveroa ei kanneta. (11) Olisi otettava huomioon se,
että rakenteellisten erojen vuoksi Itävallalle on myönnetty direktiivin
2014/107/EU 2 artiklan 2 kohdan mukainen poikkeus enintään yhdeksi
lisävuodeksi. Mainittua direktiiviä annettaessa Itävalta ilmoitti, ettei se
käyttäisi poikkeusta täysimääräisesti. Sen sijaan Itävalta alkaa vaihtaa
tietoja syyskuuhun 2017 mennessä, vaikkakin vain rajallisesta määrästä tilejä.
Muissa tapauksissa se jatkaa poikkeuksen soveltamista. Tämän vuoksi olisi
varmistettava erityisellä säännöksellä, että Itävalta ja sen alueelle
sijoittautuneet maksuasiamiehet ja talouden toimijat jatkavat direktiivin
2003/48/EY säännösten soveltamista poikkeusta koskevan ajanjakson aikana,
lukuun ottamatta niitä tilejä, joihin sovelletaan direktiivin 2011/16/EU
muuttamisesta annettua direktiiviä 2014/107/EU. (12) Tässä direktiivissä
kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin
perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, kuten oikeutta henkilötietojen
suojaan, eikä mikään tässä direktiivissä saa rajoittaa tai poistaa kyseisiä
oikeuksia. (13) Tämän direktiiviehdotuksen
tavoite on direktiivin 2003/48/EY kumoaminen siten, että sovelletaan
tarpeellisia väliaikaisia poikkeuksia saavutettujen oikeuksien suojelemiseksi
ja Itävallalle direktiivin 2014/107/EU mukaisesti myönnetyn poikkeuksen
huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tätä
tavoitetta, vaan se voidaan vaaditun yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi
saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa
toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun
toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun
suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä
on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. (14) Sen vuoksi direktiivi
2003/48/EY olisi kumottava, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla 1. Kumotaan direktiivi
2003/48/EY 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Seuraavia
direktiivin 2003/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä
2006/98/EY[7],
mukaisia velvollisuuksia on kuitenkin sovellettava edelleen: a) jäsenvaltioiden
ja niihin sijoittautuneiden talouden toimijoiden direktiivin 2003/48/EY 4
artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvollisuuksia on sovellettava
edelleen 5 päivään lokakuuta 2016 saakka tai kunnes kyseiset velvollisuudet on
täytetty; b)
maksuasiamiesten 8 artiklan mukaisia velvollisuuksia ja maksuasiamiesten
jäsenvaltioiden 9 artiklan mukaisia velvollisuuksia on sovellettava edelleen 5
päivään lokakuuta 2016 saakka tai kunnes kyseiset velvollisuudet on täytetty; c) tosiasiallisten
edunsaajien verotuksellisten kotijäsenvaltioiden 13 artiklan 2 kohdan
mukaisia velvollisuuksia on sovellettava edelleen 31 päivään joulukuuta 2016
saakka; d) tosiasiallisten
edunsaajien verotuksellisten kotijäsenvaltioiden 14 artiklan mukaisia
velvollisuuksia on sovellettava vuonna 2016 ja sitä edeltävinä vuosina kannetun
lähdeveron osalta edelleen, kunnes kyseiset velvollisuudet on täytetty. 2. Sen estämättä, mitä tämän
artiklan 1 kohdassa säädetään, direktiiviä 2003/48/EY, sellaisena kuin se on
muutettuna direktiivillä 2006/98/EY, on sovellettava edelleen kokonaisuudessaan
Itävallan osalta 31 päivään joulukuuta 2016 saakka, lukuun ottamatta a) Itävallan 12
artiklan mukaisia velvollisuuksia ja niistä Itävaltaan sijoittautuneille
maksuasiamiehille ja talouden toimijoille aiheutuvia velvollisuuksia, joita on
sovellettava 30 päivään kesäkuuta 2017 saakka tai kunnes kyseiset
velvollisuudet on täytetty; b) Itävallan ja
Itävaltaan sijoittautuneiden talouden toimijoiden 4 artiklan 2 kohdan toisen
alakohdan mukaisia velvollisuuksia on sovellettava edelleen 30 päivään
kesäkuuta 2017 saakka tai kunnes kyseiset velvollisuudet on täytetty; c) Itävallan
velvollisuuksia ja niistä Itävaltaan sijoittautuneille maksuasiamiehille
aiheutuvia velvollisuuksia, jotka johtuvat suoraan tai välillisesti 13
artiklassa tarkoitetuista menettelyistä, on sovellettava edelleen 30 päivään
kesäkuuta 2017 saakka tai kunnes kyseiset velvollisuudet on täytetty. 3. Sen estämättä, mitä tämän
artiklan 2 kohdassa säädetään, direktiiviä 2003/48/EY, sellaisena kuin se on
muutettuna direktiivillä 2006/98/EY, ei saa soveltaa 1 päivän lokakuuta 2016
jälkeen koronmaksuihin, jotka liittyvät tileihin, joita koskevat direktiivin
2011/16/EU liitteisiin I ja II sisältyvät tietojenvaihto- ja
huolellisuusvelvoitteet on täytetty ja joista Itävalta on direktiivin
2011/16/EU 8 artiklan 3 a kohdassa tarkoitetulla automaattisella
tietojenvaihdolla ilmoittanut tiedot mainitun direktiivin 8 artiklan 6 kohdan b
alakohdassa säädettyä määräaikaa noudattaen. 2 artikla Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä
päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa
lehdessä. 3 artikla Tämä direktiivi
on osoitettu kaikille jäsenvaltiolle. Tehty Brysselissä Neuvoston
puolesta Puheenjohtaja [1] Neuvoston direktiivi 2014/48/EU, annettu 24 päivänä
maaliskuuta 2014, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun
direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta (EUVL L 111, 15.4.2014, s. 50). [2] Neuvoston direktiivi 2014/107/EU, annettu 9 päivänä
joulukuuta 2014, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse
pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL,
L 359, 16.12.2014, s. 1). [3] Neuvoston direktiivi 2003/48/EY, annettu 3 päivänä
kesäkuuta 2003, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta (EUVL L 157,
26.6.2003, s. 38). [4] Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä
helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin
77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1). [5] Neuvoston direktiivi 2014/107/EU, annettu 9 päivänä joulukuuta
2014, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta
automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL, L 359, 16.12.2014,
s. 1). [6] Neuvoston direktiivi 2014/48/EU, annettu 24 päivänä
maaliskuuta 2014, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun
direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta (EUVL L 111, 15.4.2014, s. 50). [7] Neuvoston direktiivi 2006/98/EY, annettu 20 päivänä
marraskuuta 2006, tiettyjen direktiivien mukauttamisesta verotuksen alalla
Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 129).