22.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 19/4

1.

2.

2.1

2.1.1

2.1.2

2.1.3

2.2

2.3

3.

3.1

3.2

3.2.1

3.2.2

3.3

3.3.1

a)

b)

c)

d)

e)

3.3.2

a)

b)

c)

d)

3.4

3.4.1

3.4.2

a)

b)

c)

3.4.3

3.4.4

3.5

3.6

3.6.1

3.6.2

3.6.3

3.7

3.8

3.9

4.

5.

5.1

5.2

5.3

5.4

5.5

1.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla komissio voi katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi valtiontuen, joka on tarkoitettu tietyn taloudellisen toiminnan edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Näissä suuntaviivoissa esitetyistä syistä komissio katsoo, että riskirahoitusmarkkinoiden kehittäminen ja riskirahoituksen saatavuuden parantaminen pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, pienille Mid Cap -yrityksille ja innovatiivisille Mid Cap -yrityksille on erittäin tärkeää koko unionin taloudelle.

2.

Kannustaminen uusien yritysten, erityisesti innovatiivisten ja nopeasti kasvavien yritysten, kehittämiseen ja laajentamiseen voi tarjota runsaasti mahdollisuuksia luoda työpaikkoja. Sen vuoksi pk-yritysten tehokkaat riskirahoitusmarkkinat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että yrittäjät pystyvät saamaan tarvittavaa rahoitusta yrityksensä kehityksen kaikissa vaiheissa.

3.

Kasvunäkymistään huolimatta pk-yrityksillä voi olla vaikeuksia saada rahoitusta, erityisesti toimintansa alkuvaiheessa. Nämä vaikeudet johtuvat pitkälti epäsymmetrisestä informaatiosta: pk-yritykset, erityisesti nuoret pk-yritykset, eivät usein pysty osoittamaan sijoittajille luottokelpoisuuttaan tai liiketoimintasuunnitelmiensa vakautta. Tällaisissa olosuhteissa aktiivinen seulonta, jonka sijoittajat tekevät myöntäessään rahoitusta suuremmille yrityksille, ei ehkä ole pk-yrityksiin liittyvien transaktioiden tapauksessa kannattava vaihtoehto, koska seulontakustannukset olisivat liian korkeat suhteessa sijoituksen arvoon. Hankkeensa laadusta ja kasvupotentiaalistaan riippumatta tällaiset pk-yritykset eivät sen vuoksi todennäköisesti kykene saamaan tarvitsemaansa rahoitusta niin kauan kuin niillä ei ole todistettavaa kokemusta ja riittäviä vakuuksia. Seurauksena tästä epäsymmetrisestä informaatiosta yritysrahoitusmarkkinat eivät mahdollisesti tarjoa tarvittavaa oman pääoman ehtoista tai velkarahoitusta vasta perustetuille ja mahdollisesti nopeasti kasvaville pk-yrityksille. Tästä johtuva pääomamarkkinoiden toimintapuute estää tarjontaa ja kysyntää kohtaamasta toisiaan kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävään hintaan. Tämä vaikuttaa kielteisesti pk-yritysten kasvunäkymiin. Pienet Mid Cap -yritykset ja innovatiiviset Mid Cap -yritykset voivat tietyissä olosuhteissa kohdata saman markkinoiden toimintapuutteen.

4.

Vaikutukset, joita aiheutuu siitä, ettei yritys saa rahoitusta, voivat ulottua kyseistä yksittäistä yritystä laajemmalle erityisesti kasvuun liittyvien ulkoisvaikutusten vuoksi. Monilla menestyksekkäillä aloilla esiintyy tuottavuuden kasvua, joka ei ole seurausta siitä, että markkinoilla toimivien yritysten tuottavuus kasvaa, vaan siitä, että tehokkaammat ja teknologisesti kehittyneemmät yritykset kasvavat vähemmän tehokkaiden (tai vanhentuneita tuotteita valmistavien) yritysten kustannuksella. Jos tämä prosessi häiriintyy sen seurauksena, että menestysmahdollisuudet omaavat yritykset eivät kykene saamaan rahoitusta, laajemmat vaikutukset tuottavuuden kasvuun ovat todennäköisesti kielteisiä. Kun laajemmalle joukolle yrityksiä annetaan mahdollisuus tulla markkinoille, voidaan vauhdittaa kasvua.

5.

Sen vuoksi pk-yrityksiin, pieniin Mid Cap -yrityksiin ja innovatiivisiin Mid Cap -yrityksiin vaikuttava rahoitusvaje voi oikeuttaa julkiset tukitoimenpiteet, joihin kuuluu myös valtiontukien myöntäminen tietyissä erityisolosuhteissa. Jos riskirahoituksen tarjontaa kyseisille yrityksille edistävä valtiontuki kohdennetaan oikein, se voi olla toimiva keino korjata alalla havaittuja markkinoiden toimintapuutteita ja houkutella yksityistä pääomaa.

6.

Pk-yritysten rahoituksen saanti on yhteisen edun mukainen tavoite, joka tukee Eurooppa 2020 -strategiaa (1). Erityisesti ”Innovaatiounioni”-lippulaivahankkeen (2) tavoitteena on parantaa tutkimus- ja innovaatiotoimintaan myönnettävän rahoituksen puite-edellytyksiä ja saatavuutta sen varmistamiseksi, että innovatiiviset ideat voidaan muuntaa tuotteiksi ja palveluiksi, jotka luovat kasvua ja työpaikkoja. Lisäksi ”Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka” -lippulaivahankkeen (3) tavoitteena on parantaa liiketoimintaympäristöä ja tukea vahvan ja kestävän, maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen teollisuuden kehittämistä. Etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa (4) vaaditaan puite-edellytyksiä, jotka lisäävät investointien varmuutta ja varmistavat paremmat rahoituksensaantimahdollisuudet yrityksille, jotka tekevät vihreitä investointeja, joita pidetään riskialttiimpina tai joiden takaisinmaksuajat ovat pitempiä. Lisäksi Small Business Act -aloitteessa (5) vahvistetaan joukko periaatteita, jotka muodostavat kattavan toimintakehyksen pk-yritysten kehittämiselle. Yhden periaatteen mukaan tavoitteena on helpottaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta. Tämä periaate tulee esiin myös sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa (6).

7.

Vuoden 2011 toimintasuunnitelmassa pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi (7) ja Euroopan talouden pitkäaikaista rahoitusta koskevan vihreän kirjan (8) vuonna 2013 käynnistämässä keskustelussa todetaan, että näissä poliittisissa puitteissa unionin menestys riippuu suurelta osin pk-yritysten kasvusta, mutta niillä on kuitenkin usein suuria vaikeuksia saada rahoitusta. Vastauksena tähän haasteeseen komissio on tehnyt tai ehdottanut toiminta-aloitteita, joilla parannetaan pk-yritysten näkyvyyttä sijoittajien keskuudessa ja lisätään rahoitusmarkkinoiden houkuttelevuutta ja pk-yritysten mahdollisuuksia päästä niille.

8.

Hiljattain on esitetty kaksi sijoitusrahastojen kannalta merkityksellistä aloitetta: vuonna 2013 hyväksytty asetus eurooppalaisista riskipääomarahastoista (9), jonka ansiosta unionin alueella sijaitsevat riskipääomarahastot voivat markkinoida rahastojaan ja kerätä pääomaa kaikkialla sisämarkkinoilla, ja ehdotus asetukseksi eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista (10), jolla pyritään ottamaan käyttöön puite-edellytykset, joilla helpotetaan sijoittajien pitkän aikavälin sitoutumiseen perustuvien yksityisten sijoitusrahastojen toimintaa.

9.

Näiden erityisasetusten lisäksi riskirahoitusalalla toimivien sijoitusrahastojen, kuten private equity -rahastojen, hallinnointia ja toimintaa koskevat sääntelypuitteet vahvistetaan direktiivissä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista (11).

10.

Näiden toiminta-aloitteiden mukaisesti komissio aikoo käyttää unionin talousarviota helpottaakseen pk-yritysten rahoituksen saantia puuttumalla markkinoiden rakenteellisiin toimintapuutteisiin, jotka rajoittavat pk-yritysten kasvua. Tätä varten se on antanut ehdotuksia, joiden tarkoituksena on parantaa uusien rahoitusinstrumenttien käyttöä (12) vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa. Erityisesti unionin rahoitusohjelmilla COSME (13) ja Horisontti 2020 (14) pyritään tehostamaan julkisten varojen käyttöä riskinjakoon perustuvien rahoitusmekanismien avulla, joista pk-yritykset hyötyvät käynnistys-, kasvu- ja luovutusvaiheessaan, samoin kuin pienet Mid Cap -yritykset ja innovatiiviset Mid Cap -yritykset. Erityisesti korostetaan toimia, joiden tarkoituksena on tarjota saumatonta tukea innovaatiovaiheesta markkinointivaiheeseen, mukaan lukien tutkimus- ja kehitystyön (T&K) tulosten kaupallinen hyödyntäminen (15).

11.

Koheesiopolitiikan alalla yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (16) tavoitteena on helpottaa toimenpiteitä, joilla otetaan käyttöön rahoitusinstrumentteja, joita jäsenvaltiot rahoittavat rakennerahastovaroistaan. Sen avulla lisätään oman pääoman ehtoisten instrumenttien ja velkainstrumenttien käyttöä ja tehdään niiden täytäntöönpanosta yksinkertaisempaa, joustavampaa ja tehokkaampaa (17).

12.

Vuonna 2012 komissio käynnisti julkisen kuulemisen (18) kerätäkseen tietoja siitä, missä määrin markkinoiden toimintapuute vaikuttaa pk-yritysten mahdollisuuksiin saada oman ja vieraan pääoman ehtoista rahoitusta ja ovatko vuoden 2006 riskipääomasuuntaviivat (19) tarkoituksenmukaiset. Julkisen kuulemisen tuloksista kävi ilmi, että riskipääomasuuntaviivojen perusperiaatteet ovat luoneet hyvän perustan kanavoida jäsenvaltioiden varat kohteeksi valituille pk-yrityksille samalla kun vältetään syrjäyttämisriskejä. Julkinen kuuleminen osoitti kuitenkin myös, että riskipääomasuuntaviivoja pidettiin usein liian rajoittavina tukikelpoisten pk-yritysten, rahoitusmuotojen, tukivälineiden ja rahoitusrakenteiden osalta.

13.

Komissio esitti valtiontukiuudistuksesta antamassaan tiedonannossa (20) kunnianhimoisen valtiontukiuudistusohjelman, jolla on kolme päätavoitetta:

14.

Edellä esitetyn perusteella on aiheellista tarkistaa sisällöllisesti riskipääomatoimenpiteisiin sovellettavia valtiontukisääntöjä, yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen (21) sisältyvät säännöt mukaan lukien, jotta voidaan edistää erilaisten riskirahoitusmuotojen tehokkaampaa tarjoamista suuremmalle tukikelpoisten yritysten joukolle. Ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin kuuluvista toimenpiteistä ei tarvitse tehdä ilmoitusta, koska niiden oletetaan korjaavan markkinoiden toimintapuutteen tarkoituksenmukaisten ja oikeasuhteisten välineiden avulla, vaikuttavan kannustavasti ja rajoittavan kilpailun vääristymät mahdollisimman vähäisiksi.

15.

Komissio soveltaa näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita riskirahoitustoimenpiteisiin, jotka eivät täytä kaikkia yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjä edellytyksiä. Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio tekee tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevan arvioinnin näiden suuntaviivojen 3 jakson mukaisesti.

16.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää suunnitella riskirahoitustoimenpiteet myös siten, että ne eivät sisällä perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, esimerkiksi siitä syystä, että niissä noudatetaan markkinataloustoimijatestiä, tai siitä syystä, että ne täyttävät vähämerkityksisestä tuesta annetun asetuksen (22) sovellettavat edellytykset. Tällaisista toimenpiteistä ei tarvitse ilmoittaa komissiolle.

17.

Näissä suuntaviivoissa ei kyseenalaisteta sellaisten valtiontukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille, jotka täyttävät muissa suuntaviivoissa, puitteissa tai asetuksissa vahvistetut edellytykset. Komissio kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen estää näiden suuntaviivojen käyttö pääasiassa muissa puitteissa, suuntaviivoissa ja asetuksissa vahvistettujen tavoitteiden noudattamiseen.

18.

Näillä suuntaviivoilla ei ole vaikutusta muihin kuin tässä tarkoitettuihin rahoitusinstrumenttityyppeihin, kuten instrumentteihin olemassa olevien lainojen arvopaperistamiseksi, vaan niitä on arvioitava asiaankuuluvan valtiontuen oikeusperustan nojalla.

19.

Komissio soveltaa näissä suuntaviivoissa esitettyjä periaatteita ainoastaan riskirahoitusohjelmiin. Periaatteita ei sovelleta tapauskohtaisiin toimenpiteisiin, joilla riskirahoitustukea myönnetään yksittäisille yrityksille, lukuun ottamatta toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukea tiettyä vaihtoehtoista kauppapaikkaa.

20.

On tärkeää muistaa, että riskirahoitustukitoimenpiteet on aina toteutettava rahoituksen välittäjien tai vaihtoehtoisten kauppapaikkojen kautta. Ainoa poikkeus ovat verokannustimet, joita sovelletaan suoriin sijoituksiin tukikelpoisiin yrityksiin. Tämän vuoksi toimenpide, jossa jäsenvaltio tai julkisoikeudellinen yhteisö tekee suoran sijoituksen yrityksiin ilman rahoituksen välittäjänä toimivien tahojen osallistumista, ei kuulu yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisten riskirahoitustuen valtiontukisääntöjen ja näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.

21.

Koska suurten yritysten toiminta on vakiintuneempaa ja ne ovat jo ehtineet hankkia vakuuksia, komissio ei katso, että suurten yritysten rahoituksen saantiin liittyisi yleistä markkinoiden toimintapuutetta. Riskirahoitustoimenpide voidaan poikkeuksellisesti kohdistaa pieniin Mid Cap -yrityksiin 3.3.1 jakson a kohdan mukaisesti tai innovatiivisiin Mid Cap -yrityksiin, jotka harjoittavat T&K- ja toteuttavat innovaatiotoimintaa 3.3.1 jakson b kohdan mukaisesti.

22.

Yrityksille, jotka on noteerattu arvopaperipörssin virallisella listalla tai säännellyillä markkinoilla, ei saa myöntää riskirahoitustukea, sillä niiden noteeraus on osoitus niiden kyvystä houkutella yksityistä rahoitusta.

23.

Riskirahoitustukitoimenpiteitä, jotka toteutetaan täysin ilman yksityisiä sijoittajia, ei pidetä sisämarkkinoille soveltuvina. Tällöin jäsenvaltion on harkittava vaihtoehtoisia toimintalinjoja, jotka voisivat soveltua paremmin samojen tavoitteiden ja tulosten saavuttamiseen, kuten yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettu alueellinen investointituki tai käynnistystuki.

24.

Riskirahoitustukitoimenpiteet, joissa yksityiset sijoittajat eivät ota tuntuvaa riskiä ja/tai joissa edut koituvat yksinomaan yksityisten sijoittajien hyväksi, eivät sovellu sisämarkkinoille. Riskien ja tuottojen jakaminen on välttämätön edellytys valtion rahoitusriskin rajoittamiseksi ja kohtuullisen tuoton takaamiseksi.

25.

Vaikuttamatta mahdollisuuteen myöntää riskirahoitustukea jälkirahoituksen muodossa yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa määritellyllä tavalla, riskirahoitustukea ei saa käyttää yritysostojen tukemiseen.

26.

Riskirahoitustukea ei pidetä sisämarkkinoille soveltuvana, jos se myönnetään seuraaville:

27.

Komissio ei sovella näitä suuntaviivoja vientitoimintaan myönnettävään tukeen eli tukeen, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin, eikä tukeen, jonka myöntämisen ehtona on kotimaisten tuotteiden suosiminen tuontituotteiden kustannuksella.

28.

Komissio ei sovella näissä suuntaviivoissa esitettyjä periaatteita toimenpiteisiin, jotka sisältävät, joihin liittyy tai joiden rahoitusmenetelmään liittyy ehtoja, jotka rikkovat erottamattomasti unionin lainsäädäntöä (24). Tällaisia ovat erityisesti

29.

Riskirahoitustoimenpiteisiin sisältyy usein monimutkaisia rakenteita, joilla luodaan kannustimia yhdelle talouden toimijoiden ryhmälle (sijoittajat), jotta nämä tarjoaisivat riskirahoitusta toiselle ryhmälle (tukikelpoiset yritykset). Toimenpiteestä riippuen tuensaajia voivat olla jompaankumpaan tai kumpaankin ryhmään kuuluvat yritykset, vaikka viranomaisten aikomuksena onkin voinut olla tukea vain jälkimmäistä ryhmää. Lisäksi riskirahoitustoimenpiteissä voi olla mukana yksi tai useampi rahoituksen välittäjä, joka ei ole yhteydessä sijoittajiin ja lopullisiin tuensaajayrityksiin, joihin sijoitukset tehdään. Näissä tapauksissa on määritettävä, voidaanko rahoituksen välittäjän katsoa hyötyvän valtiontuesta.

30.

Yleensä julkisen vallan toimia ei välttämättä katsota valtiontueksi esimerkiksi siksi, että ne ovat markkinataloustoimijatestin mukaisia. Testin mukaan julkisten elinten tai yritysten toteuttamat taloudelliset liiketoimet, jotka tehdään tavanomaisissa markkinaolosuhteissa ja jotka eivät anna vastapuolelle etua, eivät ole valtiontukea. Tässä jaksossa annetaan lisäohjeita siitä, miten markkinataloustoimijatestiä sovelletaan riskirahoituksen alalla, mutta ne eivät kuitenkaan vaikuta Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuteen tehdä lopullinen päätös tuen olemassaolosta.

31.

Yleensä ottaen komissio katsoo, että sijoitus on markkinataloustoimijatestin mukainen eikä se ole valtiontukea, jos julkiset ja yksityiset sijoittajat ovat tasavertaisessa asemassa (25). Sijoitus katsotaan tasavertaiseksi, kun julkiset ja yksityiset sijoittajat ovat tehneet sen samoin ehdoin, kun kumpikin toimijaryhmä toimii samanaikaisesti ja kun yksityisen sijoittajan toimenpiteellä on todellista taloudellista merkitystä.

32.

Transaktio katsotaan toteutetuksi samoin ehdoin, jos julkisten ja yksityisten sijoittajien riskit ja tuotot ovat samat ja niillä on sama etuoikeusasema suhteessa samaan riskiluokkaan. Jos julkinen sijoittaja on paremmassa asemassa kuin yksityinen sijoittaja, esimerkiksi siksi, että se saa ensisijaisen tuoton ennen yksityisiä sijoittajia, toimenpidettä voidaan myös silloin pitää tavanomaisten markkinaolosuhteiden mukaisena, kunhan yksityiset sijoittajat eivät saa minkäänlaista etua.

33.

Riskirahoituksen alalla julkisten ja yksityisten sijoittajien transaktiot katsotaan samanaikaisesti toteutetuiksi, jos yksityiset ja julkiset sijoittajat tekevät yhdessä sijoituksen lopullisiin tuensaajiin saman sijoitustransaktion kautta. Kun on kyse sijoituksista, jotka tehdään julkisen ja yksityisen sektorin rahoituksen välittäjien kautta, julkisten ja yksityisten sijoittajien sijoitukset oletetaan samanaikaisesti tehdyiksi.

34.

Lisäedellytyksenä on, että sijoituksen kohteena olevista yrityksistä riippumattomien yksityisten sijoittajien rahoitus on taloudellisesti merkittävä (26) ottaen huomioon sijoituksen kokonaismäärä. Komissio katsoo, että riskirahoitustoimenpiteiden tapauksessa taloudellisesti merkittävänä voidaan pitää 30 prosentin riippumatonta yksityistä sijoitusta.

35.

Jos sijoitus on markkinataloustoimijatestin mukainen, komissio katsoo, että sijoituksen kohdeyritykset eivät ole tuensaajia, koska sijoitukset niihin katsotaan tehdyiksi markkinaehdoin.

36.

Kun yksityiset sijoittajat voivat toimenpiteen ansiosta tehdä riskirahoitussijoituksia yritykseen tai joukkoon yrityksiä samoihin yrityksiin sijoittavia julkisia sijoittajia edullisemmin ehdoin, kyseiset yksityiset sijoittajat voivat saada edun (sijoitukset, jotka eivät ole tasavertaisia). Tällainen etu voi toteutua monessa eri muodossa, kuten etuoikeutettuna tuottona (tuottoon perustuvat kannustimet) tai julkisiin sijoittajiin verrattuna vähäisempänä altistumisena tappioille (tappioriskiltä suojautuminen) siinä tapauksessa, että perustana olevan transaktion tuotto jää huonoksi.

37.

Yleensä komissio katsoo, että rahoituksen välittäjä on väline, jonka kautta tuki siirretään sijoittajille ja/tai yrityksiin, joihin sijoitus tehdään, sen sijaan että se olisi itse tuensaaja riippumatta siitä, onko rahoituksen välittäjä oikeushenkilö vai koostuuko se pelkästään riippumattoman rahastoyhtiön hallinnoimista varoista.

38.

Kuitenkin sellaiset toimenpiteet, joihin liittyy suora varojensiirto rahoituksen välittäjälle tai jotka edellyttävät myös rahoituksen välittäjältä sijoitusta, voivat olla valtiontukea, ellei siirtoja tai yhteissijoituksia tehdä ehdoin, jotka markkinatalouden olosuhteissa toimiva tavanomainen toimija voisi hyväksyä.

39.

Jos riskirahoitustoimenpidettä hallinnoi toimeksisaanut yhteisö, joka ei tee yhteissijoitusta jäsenvaltion kanssa, kyseinen toimeksisaanut yhteisö katsotaan välineeksi, jonka kautta rahoitus kanavoidaan, eikä tuensaajaksi, kunhan sille ei makseta liiallisia korvauksia. Jos toimeksisaanut yhteisö kuitenkin tarjoaa rahoitusta kyseiseen toimenpiteeseen tai tekee yhteissijoituksen jäsenvaltion kanssa rahoituksen välittäjiä vastaavalla tavalla, komission on arvioitava, saako toimeksisaanut yhteisö valtiontukea.

40.

Jos rahoituksen välittäjän rahastonhoitajat tai rahastoyhtiö, jäljempänä ’rahastonhoitaja’, on valittu avoimella, läpinäkyvällä, syrjimättömällä ja puolueettomalla valintamenettelyllä tai jos rahastonhoitajan saama palkkio vastaa täysin markkinoilla vastaavissa tilanteissa maksettavia palkkioita, komissio olettaa, että rahastonhoitaja ei saa valtiontukea.

41.

Jos rahoituksen välittäjä ja sen rahastonhoitaja ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä ja niitä ei ole valittu avoimella, läpinäkyvällä, syrjimättömällä ja puolueettomalla valintamenettelyllä, niiden ei katsota olevan tuensaajia, jos niiden hallinnointikustannuksille on asetettu yläraja ja niiden saama palkkio vastaa tavanomaisia markkinaehtoja ja on sidottu tulokseen. Lisäksi julkisia rahoituksen välittäjiä on hallinnoitava liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti ja niiden rahastonhoitajien on tehtävä sijoituspäätökset tuotto-odotusten perusteella ja valtiosta riippumattomina. Yksityiset sijoittajat on lisäksi valittava avoimella, läpinäkyvällä, syrjimättömällä ja puolueettomalla valintamenettelyllä transaktiokohtaisesti. Käytössä on oltava asianmukaiset järjestelyt, joiden avulla estetään valtion mahdollinen vaikuttaminen julkisen rahaston päivittäiseen hoitoon.

42.

Jos valtio tekee rahoituksen välittäjään sijoituksen lainojen tai takausten muodossa (vastatakaukset mukaan lukien) ja viitekorkoa koskevassa tiedonannossa (27) tai takaustiedonannossa (28) vahvistetut edellytykset täyttyvät, rahoituksen välittäjää ei katsota tuensaajaksi.

43.

Jos rahoituksen välittäjien varat lisääntyvät ja niiden rahastonhoitajien liikevaihto kasvaa palkkioiden vuoksi, tämä katsotaan ainoastaan tukitoimenpiteen toissijaiseksi taloudelliseksi vaikutukseksi eikä sen katsota muodostavan tukea rahoituksen välittäjille ja/tai niiden rahastonhoitajille. Jos riskirahoitustoimenpide on kuitenkin suunniteltu siten, että sen toissijaiset vaikutukset kohdistuvat etukäteen yksilöityihin yksittäisiin rahoituksen välittäjiin, kyseisten rahoituksen välittäjien katsotaan saavan välillistä tukea.

44.

Jos tukea esiintyy sijoittajien, rahoituksen välittäjän tai sen rahastonhoitajien tasolla, komissio katsoo yleensä, että tuki siirretään ainakin osittain kohdeyrityksille. Näin on myös siinä tapauksessa, että rahoituksen välittäjän rahastonhoitajat tekevät sijoituspäätökset puhtaasti liiketaloudellisin perustein.

45.

Jos kohdeyrityksille riskirahoitustoimenpiteen mukaisesti myönnetty laina tai takaus täyttää viitekorkotiedonannossa tai takaustiedonannossa asetetut edellytykset, kyseisiä yrityksiä ei katsota tuensaajiksi.

46.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti riskirahoitustoimenpiteistä, jotka ovat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea (erityisesti jos ne eivät ole markkinataloustoimijatestin mukaisia), jotka eivät kuulu vähämerkityksisestä tuesta annetun asetuksen soveltamisalaan ja eivät täytä kaikkia yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjä riskirahoitustuen edellytyksiä. Komissio arvioi tällaisten toimenpiteiden sisämarkkinoille soveltuvuutta perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Näissä suuntaviivoissa keskitytään sellaisiin riskirahoitustoimenpiteisiin, jotka todennäköisimmin todetaan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisiksi, jos noudatetaan tiettyjä edellytyksiä, joita selvitetään tarkemmin näiden suuntaviivojen 3 jaksossa. Tällaiset toimenpiteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

47.

Ensimmäinen ryhmä kattaa riskirahoitustoimenpiteet, joiden kohteena olevat yritykset eivät täytä kaikkia yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjä riskirahoitustuen tukikelpoisuusvaatimuksia. Näiden toimenpiteiden osalta komissio edellyttää, että jäsenvaltiot suorittavat perusteellisen ennakkoarvioinnin, koska ei voida enää olettaa, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluvat tukikelpoiset yritykset kärsivät markkinoiden toimintapuutteesta. Tämä ryhmä käsittää erityisesti seuraaviin yrityksiin kohdistuvat toimenpiteet:

48.

Toiseen ryhmään kuuluvat ne toimenpiteet, joiden suunnitteluparametrit poikkeavat yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistetuista mutta jotka kohdistuvat siinä määriteltyihin tukikelpoisiin yrityksiin. Tällaisten toimenpiteiden osalta markkinoiden toimintapuutteen olemassaolo on osoitettava vain siinä määrin kuin se on tarpeen yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt enimmäismäärät ylittävien parametrien perustelemiseksi. Tämä ryhmä käsittää erityisesti seuraavat tapaukset:

49.

Kolmas ryhmä koskee suuria ohjelmia, jotka jäävät yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle siinä määritellyn suuren talousarvionsa vuoksi. Arviointia tehdessään komissio tarkistaa, täyttyvätkö yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt riskirahoitustukea koskevat edellytykset ja jos ne täyttyvät, komissio arvioi, onko toimenpide asianmukaisesti suunniteltu ilmoituksen tukena olevan ennakkoarvioinnin perusteella. Jos suuri ohjelma ei täytä kaikkia edellä olevissa säännöksissä asetettuja tukikelpoisuutta ja sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevia edellytyksiä, komissio tarkastelee ennakkoarvioinneissa esitettyä näyttöä sekä markkinoiden toimintapuutteen olemassaolon että toimenpiteen suunnittelun asianmukaisuuden arvioimiseksi. Lisäksi se tekee perusteellisen arvion tällaisten ohjelmien mahdollisista kielteisistä vaikutuksista vaikutusalaan kuuluvilla markkinoilla.

50.

Yhteen riskirahoitustoimenpiteeseen voi liittyä useampia 47–49 kohdassa kuvailtuja eri ominaisuuksia, jos ne perusteellaan asianmukaisesti kattavan markkinoiden toimintapuutteiden analyysin avulla.

51.

Näissä suuntaviivoissa erikseen sallittuja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkia muita yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjä riskirahoitustuen sisämarkkinoille soveltuvuuden edellytyksiä sovelletaan edellä mainittuihin ilmoitettavien toimenpiteiden ryhmiin.

52.

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan

53.

Arvioidessaan sitä, voidaanko ilmoitetun tukitoimenpiteen katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, komissio analysoi yleensä, varmistaako tukitoimenpiteen muoto, että tuen myönteinen vaikutus yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen ylittää sen kielteiset vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun.

54.

Valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossa, joka annettiin 8. toukokuuta 2012, kehotettiin yksilöimään ja määrittelemään yhteiset periaatteet, joita komissio soveltaa aina arvioidessaan, soveltuuko tukitoimenpide sisämarkkinoille. Tässä tarkoituksessa komissio katsoo, että tukitoimenpide on perussopimuksen mukainen, jos se täyttää seuraavat kriteerit:

55.

Eräiden tukiohjelmamuotojen kokonaisvaikutuksen selvittämiseksi voidaan edellyttää jäljempänä 4 jaksossa tarkoitettua jälkiarviointia. Komissio voi tällaisissa tapauksissa rajoittaa ohjelmien kestoa niin, että ohjelman voimassaolon jatkamisesta on mahdollista ilmoittaa.

56.

Arvioidessaan tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille komissio ottaa huomioon mahdollisen menettelyn, joka koskee perussopimuksen 101 tai 102 artiklan rikkomista ja joka saattaa koskea tuensaajaa ja joka voi olla merkityksellinen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisen arvioinnin kannalta (32).

57.

Valtiontuen on osaltaan edistettävä yhden tai useamman perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista. Riskirahoitustuen osalta yleisenä toimintapoliittisena tavoitteena on parantaa rahoituksen tarjontaa kannattaville pk-yrityksille niiden varhaisesta kehitysvaiheesta kasvuvaiheeseen, ja tietyissä olosuhteissa pienille ja innovatiivisille Mid Cap -yrityksille. Näin voidaan pitkällä aikavälillä kehittää unioniin kilpailukykyiset yritysten rahoitusmarkkinat, minkä pitäisi edistää yleistä talouskasvua.

58.

Toimenpiteessä on määriteltävä erityiset toimintapoliittiset tavoitteet ottaen huomioon edellä 57 kohdassa vahvistetut yleiset toimintapoliittiset tavoitteet. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on tehtävä ennakkoarviointi tavoitteiden yksilöimiseksi ja merkityksellisten tulosindikaattoreiden määrittelemiseksi. Toimenpiteen laajuuden ja keston olisi oltava riittävät toimintapoliittisiin tavoitteisiin nähden. Tulosindikaattoreihin voivat yleensä sisältyä seuraavat:

59.

Edellä 58 kohdassa mainitut indikaattorit ovat merkityksellisiä toimenpiteen vaikuttavuuden ja sen sijoitusstrategian asianmukaisuuden arvioimiseksi, jonka rahoituksen välittäjä on laatinut valintamenettelyä varten.

60.

Sen varmistamiseksi, että riskirahoitustoimenpiteeseen osallistuvat rahoituksen välittäjät saavuttavat asetetut toimintapoliittiset tavoitteet, niiden on täytettävä edellytykset, jotka vahvistetaan jäljempänä 61 ja 62 kohdassa.

61.

Rahoituksen välittäjän sijoitusstrategia on sovitettava yhteen toimenpiteen toimintapoliittisten tavoitteiden kanssa. Rahoituksen välittäjien on osoitettava valintamenettelyssä, miten niiden ehdottama sijoitusstrategia voi auttaa saavuttamaan toimintapoliittiset tavoitteet ja päämäärät.

62.

Jäsenvaltion on varmistettava, että rahoituksen välittäjien sijoitusstrategia vastaa jatkuvasti sovittuja toimintapoliittisia tavoitteita, esimerkiksi asianmukaisten seuranta- ja raportointijärjestelyjen kautta ja julkisten sijoittajien edustajien osallistumisella rahoituksen välittäjän sijoittajia edustaviin elimiin, kuten hallintoneuvostoon tai neuvoa-antaviin elimiin. Asianmukaisella hallintorakenteella on varmistettava, että sijoitusstrategian olennaiset muutokset edellyttävät jäsenvaltion ennakolta antamaa lupaa. Selvyyden vuoksi on todettava, että jäsenvaltio ei saa osallistua suoraan yksittäisiin sijoitus- tai divestointipäätöksiin.

63.

Valtiontuki voi olla perusteltua vain, jos se kohdistuu tiettyihin markkinoiden toimintapuutteisiin, jotka vaikuttavat yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Komissio katsoo, ettei ole olemassa yleistä markkinoiden toimintapuutetta, joka koskee pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta, vaan ainoastaan toimintapuute, joka koskee tiettyjä pk-yritysten ryhmiä riippuen kyseisessä jäsenvaltiossa vallitsevasta erityisestä taloudellisesta toimintaympäristöstä. Tämä koskee erityisesti – mutta ei yksinomaan – toimintansa alkuvaiheessa olevia pk-yrityksiä, jotka kasvunäkymistään huolimatta eivät pysty osoittamaan luottokelpoisuuttaan tai liiketoimintasuunnitelmiensa vakautta sijoittajille. Tällainen markkinoiden toimintapuute voi vaihdella sekä asianomaisten yritysten että niiden pääomavaatimusten suhteen toimialasta riippuen. Epäsymmetrisen informaation vuoksi markkinoiden on vaikea arvioida tällaisten pk-yritysten riski-/tuottoprofiilia ja niiden kykyä saada aikaan riskeihin sopeutettua tuottoa. Vaikeudet, joita tällaiset pk-yritykset kohtaavat jakaessaan tietoja hankkeensa laadusta, pk-yritysten pitäminen riskialttiina sijoituskohteena ja niiden heikko luottokelpoisuus johtavat suuriin transaktio- ja välityspalvelukustannuksiin ja voivat lisätä sijoittajien haluttomuutta ottaa riskejä. Pienillä Mid Cap -yrityksillä ja innovatiivisilla Mid Cap -yrityksillä voi olla samankaltaisia vaikeuksia ja sama markkinoiden toimintapuute voi vaikuttaa niihin.

64.

Tämän vuoksi riskirahoitustoimenpide on laadittava ennakkoarvioinnin perusteella, joka osoittaa, että on olemassa rahoitusvaje, joka vaikuttaa tukikelpoisiin yrityksiin toimenpiteen kohteena olevassa kehitysvaiheessa, maantieteellisellä alueella ja tarvittaessa toimialalla. Riskirahoitustoimenpide on suunniteltava niin, että se poistaa ennakkoarvioinnissa toteen näytetyn markkinoiden toimintapuutteen.

65.

On analysoitava sekä rakenteellisia että syklisiä (eli kriisiin liittyviä) ongelmia, jotka johtavat siihen, ettei yksityisen rahoituksen taso ole optimaalinen. Erityisesti arvioinnissa on analysoitava perusteellisesti tukikelpoisten yritysten saatavilla olevia rahoituslähteitä ottaen huomioon maantieteellisellä kohdealueella toimivien rahoituksen välittäjien lukumäärä, se, ovatko ne julkisia vai yksityisiä, merkitykselliselle markkinasegmentille kohdennettujen sijoitusten määrä, mahdollisesti tukikelpoisten yritysten lukumäärä ja yksittäisten transaktioiden keskimääräinen arvo. Kyseisen analyysin olisi perustuttava tietoihin, jotka kattavat riskirahoitustoimenpiteen ilmoittamista edeltävät viisi vuotta. Tietojen perusteella olisi arvioitava rahoitusvajeen luonne ja suuruus, toisin sanoen se, kuinka paljon tukikelpoisten yritysten rahoitustarpeista jää täyttämättä.

66.

Olisi suotavaa, että ennakkoarvioinnin tekee riippumaton yhteisö puolueettomien ja ajan tasalla olevien todisteiden perusteella. Jäsenvaltiot voivat myös käyttää jo tehtyjä arviointeja, kunhan niiden laatimisesta on riskirahoitustoimenpiteestä ilmoitettaessa kulunut alle kolme vuotta. Jos riskirahoitustoimenpide on rahoitettu osittain Euroopan rakenne- ja investointirahastoista, jäsenvaltiot voivat toimittaa ennakkoarvioinnin, joka on laadittu yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (33) 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämän katsotaan täyttävän näissä suuntaviivoissa asetetut vaatimukset. Tarkastellessaan ennakkoarvioinnin tuloksia komissio varaa oikeuden asettaa kyseenalaiseksi tietojen oikeellisuuden käytettävissä olevan näytön perusteella.

67.

Sen takaamiseksi, että toimenpiteeseen osallistuvat rahoituksen välittäjät puuttuvat havaittuun markkinoiden toimintapuutteeseen, due diligence -prosessilla on varmistettava asetettuun toimintapoliittiseen tavoitteeseen keskittyvä ja määriteltyjä tukikelpoisuusvaatimuksia ja rahoitusrajoituksia noudattava liiketaloudellisesti järkevä sijoitusstrategia. Jäsenvaltioiden on erityisesti valittava sellaiset rahoituksen välittäjät, jotka pystyvät osoittamaan, että niiden ehdottama sijoitusstrategia on liiketaloudellisesti järkevä ja siihen sisältyy asianmukainen riskinhajautuspolitiikka, jolla pyritään saavuttamaan taloudellinen kannattavuus ja tehokas mittakaava sijoitusten suuruuden ja alueellisen laajuuden suhteen.

68.

Lisäksi ennakkoarvioinnissa on otettava huomioon tukikelpoisten yritysten kohtaama erityinen markkinoiden toimintapuute 69–88 kohdassa annettujen lisäohjeiden mukaisesti.

69.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala on rajattu tukikelpoisiin pk-yrityksiin. Kuitenkin eräillä yrityksillä, jotka eivät täytä pk-yritysten määritelmän mukaisia henkilöstömäärää koskevia ja/tai taloudellisia raja-arvoja, voi olla samanlaisia rahoitusrajoitteita.

70.

Riskirahoitustoimenpiteen soveltamisalaan kuuluvien tukikelpoisten yritysten määritelmän laajentaminen kattamaan pienet Mid Cap -yritykset voi olla perusteltua, sillä näin yksityisiä sijoittajia kannustetaan sijoittamaan hajautetumpaan salkkuun ja parannetaan mukaantulo- ja irtautumismahdollisuuksia. Pienten Mid Cap -yritysten lisääminen salkkuun on omiaan vähentämään riskejä salkkutasolla ja näin ollen kasvattamaan sijoitusten tuottoa. Tämä voikin olla erityisen tehokas tapa houkutella institutionaalisia sijoittajia riskialttiimmille toimintansa alkuvaiheessa oleville yrityksille.

71.

Edellä esitetyn perusteella ja jos ennakkoarviointi sisältää riittävästi taloudellista näyttöä, voi olla perusteltua tukea pieniä Mid Cap -yrityksiä. Komissio ottaa arvioinnissaan huomioon kohdeyritysten työvoima- ja pääomavaltaisuuden sekä muut arviointiperusteet, jotka kuvastavat pieniin Mid Cap -yrityksiin vaikuttavia erityisiä rahoitusrajoitteita (esimerkiksi riittävät vakuudet suureen lainaan).

72.

Tietyissä olosuhteissa Mid Cap -yritykset voivat kohdata pk-yrityksiin verrattavia rahoitusrajoitteita. Tilanne voi olla tällainen sellaisten Mid Cap -yritysten tapauksessa, jotka harjoittavat T&K- ja innovaatiotoimintaa tuotantolaitokseen ja markkinoille saattamiseen tehtävien alkuinvestointien rinnalla ja joilla ei ole vielä sellaista näyttöä, jonka perusteella mahdolliset sijoittajat voisivat tehdä asiaankuuluvia oletuksia tällaisten toimintojen tulosten tulevista markkinanäkymistä. Tällaisessa tapauksessa riskirahoitustuki voi olla tarpeen innovatiivisille Mid Cap -yrityksille, jotta ne voisivat nostaa tuotantokapasiteettinsa kestävälle tasolle, jolloin ne voivat saada omatoimisesti yksityistä rahoitusta. Kuten 3.3.1 jakson a kohdassa todettiin, tällaisten innovatiivisten Mid Cap -yritysten sisällyttäminen sijoitussalkkuun voi olla rahoituksen välittäjälle tehokas tapa tarjota hajautetumpia sijoitusmahdollisuuksia, jotka vetoavat laajempaan mahdollisten sijoittajien joukkoon.

73.

Yleinen ryhmäpoikkeusasetus kattaa pk-yritykset, joihin tehdään ensimmäinen riskirahoitustoimenpiteen mukainen sijoitus ennen ensimyyntiä markkinoilla tai seitsemän vuoden kuluessa ensimyynnistä markkinoilla. Ainoastaan lisäsijoitukset kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan tämän seitsemän vuoden jälkeen. Tietyntyyppisten yritysten voidaan kuitenkin katsoa olevan edelleen laajentumisvaiheessa tai varhaisessa kasvuvaiheessa tämän seitsenvuotiskauden jälkeen, eivätkä ne ole vielä riittävästi osoittaneet tuottopotentiaaliaan ja/tai niillä ei ole riittävän vankkaa näyttöä ja vakuuksia. Tämä voi koskea erityisesti riskialttiita toimialoja, kuten biotekniikka, kulttuuriteollisuus ja luovat alat, sekä yleisemmin innovatiivisia pk-yrityksiä (34). Lisäksi yritykset, joilla on riittävästi pääomaa rahoittaakseen alkuvaiheen toimintansa, voivat edellyttää ulkoista rahoitusta vasta myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi lisätäkseen kapasiteettiaan pienimuotoisen yritystoiminnan muuttamisesta suurempaan mittakaavaan. Tämä saattaa edellyttää niiden omia varoja suurempia sijoitusmääriä,

74.

Sen vuoksi voi olla mahdollista hyväksyä toimenpiteitä, joiden tapauksessa ensimmäinen sijoitus tehdään yli seitsemän vuoden kuluttua kohdeyrityksen ensimyynnistä markkinoilla. Tällöin komissio voi edellyttää, että toimenpiteessä määritellään selkeästi tukikelpoiset yritykset ennakkoarvioinnissa esitettyjen todisteiden perusteella, jotka liittyvät näihin yrityksiin vaikuttavaan erityiseen markkinoiden toimintapuutteeseen.

75.

Yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistetaan riskirahoituksen yhteenlaskettu enimmäismäärä tukikelpoista yritystä kohden, mukaan lukien lisäsijoitukset. Kuitenkin tietyillä toimialoilla, joilla alkuvaiheen tutkimus- tai investointikustannukset ovat suhteellisen suuret (kuten biotieteet, vihreä teknologia tai energia), tämä määrä ei ehkä riitä kaikkien tarvittavien investointien toteuttamiseen ja yrityksen saattamiseen kestävän kasvun tielle. Sen vuoksi voi tietyissä olosuhteissa olla perusteltua sallia suuremmat kokonaissijoitukset tukikelpoisiin yrityksiin.

76.

Näin ollen riskirahoitustoimenpiteillä voidaan myöntää tukea tällaisen yhteenlasketun enimmäismäärän ylittävä määrä, jos suunniteltu rahoitusmäärä vastaa ennakkoarvioinnissa havaitun rahoitusvajeen suuruutta ja luonnetta kohdetoimialoilla ja/tai -alueilla. Tällöin komissio ottaa huomioon kohdetoimialan pääomavaltaisuuden ja/tai suuremmat investointikulut tietyillä maantieteellisillä alueilla.

77.

Komissio myöntää, että vaihtoehtoiset kauppapaikat ovat tärkeä osa pk-yritysten rahoitusmarkkinoita, koska ne houkuttelevat uutta pääomaa pk-yrityksiin ja helpottavat aikaisempien sijoittajien irtautumista sijoituksesta (35). Yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa tunnustetaan niiden tärkeys helpottamalla niiden toimintaa joko näillä kauppapaikoilla noteerattuihin yrityksiin sijoittaville luonnollisille henkilöille suunnatuilla verokannustimilla tai sallimalla käynnistystuki kauppapaikan ylläpitäjälle, edellyttäen, että kauppapaikan ylläpitäjä voidaan luokitella pieneksi yritykseksi ja enintään tiettyihin enimmäismääriin asti.

78.

Vaihtoehtoisten kauppapaikkojen ylläpitäjät eivät kuitenkaan ole välttämättä pieniä yrityksiä, kun ne perustetaan. Lisäksi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla käynnistystukena sallitun tuen enimmäismäärä ei ehkä riitä tukemaan kauppapaikan perustamista. Jotta voidaan saada riittävät resurssit uusien kauppapaikkojen perustamiseen ja toiminnan aloittamiseen, voi olla lisäksi tarpeen tarjota verokannustimia yrityssijoittajille. On myös mahdollista, että kauppapaikassa ei noteerata ainoastaan pk-yrityksiä vaan myös yrityksiä, jotka ylittävät pk-yrityksen määritelmässä vahvistetut kynnysarvot.

79.

Sen vuoksi voi olla tietyissä olosuhteissa perusteltua sallia verokannustimien myöntäminen yrityssijoittajille sellaisten kauppapaikan ylläpitäjien tukemiseksi, jotka eivät ole pieniä yrityksiä, tai sallia sijoitukset vaihtoehtoisten kauppapaikkojen perustamiseen, joiden määrä ylittää yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa käynnistystuelle asetetut raja-arvot, tai sallia tuki vaihtoehtoisille kauppapaikoille, joilla pääosa kaupankäynnin kohteeksi otetuista rahoitusinstrumenteista on pk-yritysten liikkeeseenlaskemia. Tämä vastaa toimintapoliittista tavoitetta tukea pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta saumattoman rahoitusketjun kautta. Tämän vuoksi ennakkoarvioinnin on osoitettava, että on olemassa erityinen markkinoiden toimintapuute, joka vaikuttaa tällaisiin kauppapaikkoihin merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla.

80.

Yrityksiin vaikuttavat markkinoiden toimintapuutteet tietyillä alueilla tai tietyissä jäsenvaltioissa voivat korostua seurauksena siitä, että pk-yritysten rahoitusmarkkinat ovat suhteellisen heikosti kehittyneet tällaisilla alueilla verrattuna muihin alueisiin samassa jäsenvaltiossa tai muihin jäsenvaltioihin. Tämä koskee erityisesti niitä jäsenvaltioita, joissa ei ole vakiintuneita riskipääomasijoittajia tai bisnesenkeleitä. Jos tavoitteena on kannustaa pk-yritysten tehokkaiden rahoitusmarkkinoiden kehittämistä näillä alueilla ja edistää sellaisten rakenteellisten esteiden poistamista, jotka voivat estää pk-yrityksiä saamasta tehokkaasti riskirahoitusta, komissio voi tällä perusteella suhtautua myönteisemmin toimenpiteisiin, joissa sallitaan yksityisten sijoittajien osallistumisasteen jääminen yleisen ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyä osuutta pienemmäksi.

81.

Komissio voi suhtautua myönteisesti myös riskirahoitustoimenpiteisiin, joissa yksityisten sijoittajien osallistuminen jää alle yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjen osuuksien, varsinkin silloin, kun ne kohdistuvat erityisesti pk-yrityksiin ennen ensimyyntiä markkinoilla tai konseptin oikeaksi todistamisen vaiheeseen, toisin sanoen yrityksiin, joihin kohdistuu voimakkaampia markkinoiden toimintapuutteita. Tällöin edellytetään, että osallistuvat yksityiset sijoittajat todellisuudessa vastaavat osasta sijoitukseen liittyvistä riskeistä.

82.

Yleistä ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan vain toimenpiteisiin, joissa tappioiden jakaminen julkisten ja yksityisten sijoittajien välillä on suunniteltu tasavertaisuusperiaatteen vastaisesti siten, että julkisen sijoittajan suuririskisintä osaa on rajoitettu. Vastaavasti takausten tapauksessa ryhmäpoikkeuksella rajoitetaan julkisen rahoittajan takausosuutta ja kokonaistappioita.

83.

Kuitenkin tietyissä olosuhteissa riskialttiimpi julkinen rahoitus voi mahdollistaa sen, että yksityiset sijoittajat tai lainanantajat tarjoavat lisärahoitusta. Arvioidessaan toimenpiteitä, joiden taloudelliset suunnitteluparametrit ylittävät yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa asetetut enimmäisrajat, komissio ottaa huomioon useita tekijöitä, kuten näiden suuntaviivojen 3.4.2. jaksossa todetaan.

84.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan rahoituksen välittäjien sekä sijoittajien ja rahastonhoitajien valinnan on perustuttava avoimeen, läpinäkyvään ja syrjimättömään menettelyyn, jossa ilmaistaan selvästi toimenpiteen toimintapoliittiset tavoitteet ja taloudelliset parametrit, joilla tavoitteet on tarkoitus saavuttaa. Tämä tarkoittaa, että rahoituksen välittäjät ja niiden rahastonhoitajat on valittava direktiivin 2004/18/EY (36) tai sen jälkeen annettavan ja direktiivin korvaavan säädöksen mukaista menettelyä noudattaen. Jos tätä direktiiviä ei voida soveltaa, valintamenettelyllä on varmistettava, että valittavina on mahdollisimman monia vaatimukset täyttäviä rahoituksen välittäjiä tai rahastonhoitajia. Tällaisen menettelyn on erityisesti mahdollistettava se, että kyseinen jäsenvaltio voi vertailla rahoituksen välittäjien tai rahastonhoitajien ja mahdollisten yksityisten sijoittajien välillä neuvoteltuja ehtoja, jotta voidaan varmistaa, että riskirahoitustoimenpide houkuttelee yksityisiä sijoittajia mahdollisimman vähäisellä valtiontuella tai jotta tasavertaisuuden edellytyksistä poiketaan mahdollisimman vähän realistisen sijoitusstrategian mukaan.

85.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan rahastonhoitajia koskeviin sovellettaviin valintaperusteisiin on sisällyttävä vaatimus, jonka mukaan muissa instrumenteissa kuin takauksissa on suosittava voitonjakoa tappioriskiltä suojautumisen sijaan, jotta rajoitettaisiin rahastonhoitajan ylenmääräistä riskinottoa sen valitessa yrityksiä, joihin sijoitus tehdään. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että toimenpiteessä suunnitellun rahoitusvälineen muodosta riippumatta yksityisille sijoittajille tai lainanantajille myönnettävää mahdollista etuuskohtelua on punnittava suhteessa yleiseen etuun, jossa on kyse julkisen pääoman uudelleenkäytettävyyden ja toimenpiteen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamisesta.

86.

Tietyissä tapauksissa voi kuitenkin olla tarpeen asettaa etusijalle tappioriskiltä suojautuminen. Näin on silloin, kun toimenpiteen kohderyhmänä ovat tietyt toimialat, joilla pk-yritysten maksukyvyttömyys on yleistä. Näin voi olla sellaisten toimenpiteiden tapauksessa, jotka kohdistuvat pk-yrityksiin ennen ensimyyntiä markkinoilla tai konseptin oikeaksi todistamisen vaiheessa, aloihin, joilla on suuria teknologisia esteitä, tai aloihin, joilla yritykset ovat erittäin riippuvaisia yksittäisistä hankkeista, jotka edellyttävät suuria alkuinvestointeja ja joihin sisältyy suuri riski, kuten kulttuuriteollisuus ja luovat alat. Tappioriskiltä suojautumisen asettaminen etusijalle voi olla perusteltua myös sellaisten toimenpiteiden tapauksessa, jotka toimivat rahastojen rahaston kautta ja joiden tavoitteena on houkutella yksityisiä sijoittajia tällä tasolla.

87.

Yleinen ryhmäpoikkeusasetus kattaa verokannustimet, jotka myönnetään riippumattomille yksityisille sijoittajille, jotka ovat luonnollisia henkilöitä ja tarjoavat riskirahoitusta suoraan tai välillisesti tukikelpoisille pk-yrityksille. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin katsoa aiheelliseksi ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla luodaan samankaltaisia kannustimia yrityssijoittajille. Ero on siinä, että yrityssijoittajat ovat perussopimuksen 107 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä. Toimenpiteeseen on sen vuoksi sovellettava erityisiä rajoituksia, jotta voidaan varmistaa, että yrityssijoittajien tasolla myönnettävä tuki on edelleen oikeasuhteista ja sillä on todellinen kannustava vaikutus.

88.

Rahoituksen välittäjät ja niiden rahastonhoitajat voivat hyötyä verokannustimesta vain siltä osin kuin ne osallistuvat sijoituksiin tai lainoihin yhdessä muiden kanssa. Verokannustimia ei saa myöntää sellaisten palvelujen osalta, joita rahoituksen välittäjä tai sen rahastonhoitajat suorittavat toimenpiteen täytäntöönpanemiseksi.

89.

Jotta voidaan puuttua havaittuihin markkinoiden toimintapuutteisiin ja auttaa saavuttamaan toimenpiteen tavoitteet, ehdotetun riskirahoitustoimenpiteen on oltava tarkoituksenmukainen. Sen on samalla oltava vähiten kilpailua vääristävä väline. Tietyn riskirahoitustoimenpiteen tyypin valinnan on perustuttava asianmukaiseen ennakkoarviointiin.

90.

Ensimmäiseksi komissio harkitsee, voidaanko ja missä määrin riskirahoitustoimenpidettä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena välineenä verrattuna muihin toimintavälineisiin, joilla pyritään edistämään riskirahoitussijoituksia tukikelpoisiin yrityksiin. Valtiontuki ei ole ainoa jäsenvaltioiden käytettävissä oleva toimintaväline, jolla voidaan helpottaa riskirahoituksen tarjontaa tukikelpoisille yrityksille. Ne voivat käyttää muita täydentäviä välineitä sekä tarjonta- että kysyntäpuolella, kuten sääntelytoimenpiteitä rahoitusmarkkinoiden toiminnan helpottamiseksi, toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan liiketoimintaympäristöä, neuvontapalveluja, joilla lisätään sijoitushalukkuutta, tai markkinataloustoimijatestin mukaisia julkisia sijoituksia.

91.

Ennakkoarvioinnissa on analysoitava olemassa olevia ja suunniteltuja kansallisia ja Euroopan unionin toimia, jotka kohdistuvat samoihin havaittuihin markkinoiden toimintapuutteisiin, ja otettava huomioon muiden toimintavälineiden tehokkuus ja vaikuttavuus. Ennakkoarvioinnin tulosten on osoitettava, että havaittuja markkinoiden toimintapuutteita ei voida riittävässä määrin poistaa muilla toimintavälineillä, jotka eivät sisällä valtiontukea. Lisäksi ehdotetun riskirahoitustoimenpiteen on oltava yhdenmukainen kyseessä olevan jäsenvaltion pk-yritysten rahoituksen saantia koskevan yleisen politiikan kanssa ja täydennettävä muita toimintavälineitä, joiden avulla pyritään vastaamaan samoihin markkinoiden tarpeisiin.

92.

Toisessa vaiheessa komissio arvioi, onko ehdotettu toimenpide tarkoituksenmukaisempi kuin vaihtoehtoiset valtiontukivälineet saman markkinoiden toimintapuutteen korjaamiseksi. Tältä osin oletetaan yleisesti, että rahoitusinstrumentit vääristävät kilpailua vähemmän kuin suorat avustukset ja muodostavat sen vuoksi tarkoituksenmukaisemman välineen. Valtiontukea riskirahoituksen helpottamiseksi voidaan myöntää eri muodoissa, kuten valikoivina veroinstrumentteina tai puolikaupallisina rahoitusinstrumentteina, mukaan lukien useita oman tai vieraan pääoman ehtoisia tai takausinstrumentteja, joilla on erilaiset riski-/tuotto-ominaisuudet sekä erilaiset toteutustavat ja rahoitusrakenteet, joiden tarkoituksenmukaisuus riippuu kohdeyritysten ja korjattavan rahoitusvajeen luonteesta. Tämän vuoksi komissio arvioi, tarjoaako toimenpide rahaston sijoitusstrategian huomioon ottaen asianmukaisen rahoitusrakenteen kestävän toiminnan varmistamiseksi.

93.

Tältä osin komissio suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, joissa on mukana riittävän suuria rahastoja salkun koon, maantieteellisen kattavuuden (erityisesti jos ne toimivat useammassa jäsenvaltiossa) ja sijoitusten hajauttamisen osalta, sillä tällaiset rahastot voivat toimia tehokkaammin ja olla sen vuoksi yksityisille sijoittajille houkuttelevampia kuin pienemmän rahastot. Tietyt rahastojen rahastot voivat täyttää nämä edellytykset, kunhan merkittävät tehokkuusedut hyvittävät eri tasoilla toimivista rahoituksen välittäjistä aiheutuvat kokonaishallinnointikustannukset.

94.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien rahoitusinstrumenttien tapauksessa komissio arvioi 95–119 kohdassa esitettyjä tekijöitä.

95.

Ensiksikin toimenpiteelle on saatava lisärahoitusta markkinatoimijoilta. Yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistettua tasoa alhaisemmat yksityiset sijoitusosuudet voivat olla perusteltuja ainoastaan, jos ennakkoarvioinnissa on ilmennyt voimakkaampia markkinoiden toimintapuutteita. Ennakkoarvioinnissa on tällöin kohtuudella arvioitava toimenpiteen kohteena olevaan tiettyyn tukikelpoisten yritysten ryhmään vaikuttava, markkinoiden toimintapuutteen perusteella tavoiteltu yksityisen sijoituksen taso, toisin sanoen arvioitu potentiaali saada yksityisiltä sijoittajilta lisärahoitusta salkku- tai transaktiokohtaisesti. Lisäksi on osoitettava, että toimenpide houkuttelee sellaista yksityistä lisärahoitusta, jota ei olisi tarjottu muutoin tai olisi tarjottu eri muodossa, eri määrä tai eri ehdoilla.

96.

Kun on kyse riskirahoitustoimenpiteistä, jotka kohdistuvat erityisesti pk-yrityksiin ennen ensimyyntiä markkinoilla, komissio voi hyväksyä, että yksityinen rahoitusosuus on vaadittuja osuuksia alhaisempi. Vaihtoehtoisesti tällaisten sijoituskohteiden tapauksessa komissio voi hyväksyä, että yksityinen rahoitusosuus on luonteeltaan ei-riippumaton, toisin sanoen sen tarjoaa esimerkiksi tuensaajayrityksen omistaja. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi hyväksyä yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistettua tasoa alhaisemman yksityisen osuuden ennakkoarvioinnissa esitetyn, kyseistä markkinoiden toimintapuutetta koskevan taloudellisen näytön perusteella myös silloin, kun tukikelpoiset yritykset ovat toimineet markkinoilla alle seitsemän vuotta ensimyynnistä markkinoilla.

97.

Riskirahoitustoimenpiteen, joka kohdistuu tuensaajayrityksiin, jotka ovat toimineet yli seitsemän vuoden ajan ensimyynnistä markkinoilla ensimmäisen riskirahoitussijoituksen ajankohtana, on sisällettävä joko aikarajoituksina (esimerkiksi kymmenen vuotta seitsemän sijaan) tai kohdeyritysten kehitysvaiheeseen liittyvien muiden objektiivisten laadullisten kriteerien perusteella asetettavat riittävät rajoitukset. Tällaisten sijoituskohteiden tapauksessa komissio edellyttää yksityisen sijoitusosuuden olevan vähintään 60 prosenttia.

98.

Ehdotetun yksityisen rahoitusosuuden tason lisäksi komissio ottaa myös huomioon julkisten ja yksityisten rahoittajien välisen riskien ja tuottojen tasapainon. Tällöin komission suhtautuminen toimenpiteisiin on myönteistä, jos tappiot jaetaan tasavertaisesti sijoittajien kesken ja jos yksityiset sijoittajat saavat ainoastaan tuottoon perustuvia kannustimia. Mitä lähempänä riskien ja tuottojen jakaminen on todellisia markkinakäytäntöjä, sitä todennäköisempää yleensä on, että komissio hyväksyy alhaisemman yksityisen rahoitusosuuden.

99.

Kolmanneksi merkitystä on sillä rahoitusrakenteen tasolla, jolla toimenpiteellä on tarkoitus houkutella yksityistä rahoitusta. Rahastojen rahaston tasolla kyky houkutella yksityistä rahoitusta voi riippua tappioriskiltä suojautumista koskevien mekanismien laajemmasta käytöstä. Sitä vastoin liiallinen riippuvuus tällaisista mekanismeista voi vääristää tukikelpoisten yritysten valintaa ja johtaa tehottomiin tuloksiin, kun yksityiset sijoittajat toimivat yrityksiin tehtävien sijoitusten tasolla ja transaktiokohtaisesti.

100.

Arvioitaessa, onko toimenpiteen erityinen muoto välttämätön, komissio voi ottaa huomioon sen, kuinka merkittävä yksityiselle sijoittajalle jäljelle jäävä riski on suhteessa odotettavissa oleviin ja odottamattomiin tappioihin, jotka julkinen sijoittaja kattaa, sekä odotetun tuoton tasapainon julkisen sijoittajan ja yksityisten sijoittajien välillä. Näin ollen erilainen riski- ja tuottoprofiili voidaan hyväksyä, jos se maksimoi yksityisen sijoituksen määrän heikentämättä periaatetta, jonka mukaan sijoituspäätökset perustuvat tuotto-odotuksiin.

101.

Kannustimien tarkka luonne on määriteltävä avoimella ja syrjimättömällä rahoituksen välittäjien sekä rahastonhoitajien ja sijoittajien valintamenettelyllä. Samalla tavoin rahastojen rahaston hoitajia olisi vaadittava sitoutumaan oikeudellisesti osana sijoitustoimeksiantoaan siihen, että ne määrittävät mahdollisesti alarahastojen tasolla sovellettavat suotuisammat ehdot kilpailumenettelyssä, jolla valitaan tukikelpoiset rahoituksen välittäjät, rahastonhoitajat tai sijoittajat.

102.

Jäsenvaltioita voidaan vaatia osoittamaan toimenpiteen muotoa tukevien erityisten rahoitusehtojen välttämättömyys esittämällä näyttöä siitä, että yksityisten sijoittajien valintaprosessissa kaikki osallistujat pyrkivät ehtoihin, jotka eivät kuuluisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, tai että tarjouskilpailu oli tulokseton.

103.

Rahoituksen välittäjä tai rahastonhoitaja voi tehdä yhteissijoituksen jäsenvaltion kanssa, jos mahdollisia eturistiriitoja ei ole. Rahoituksen välittäjän on katettava vähintään 10 prosenttia suuririskisimmästä osasta. Tällainen yhteissijoitus voi auttaa varmistamaan, että sijoituspäätökset vastaavat asetettuja toimintapoliittisia tavoitteita. Rahastonhoitajan kyky tehdä sijoituksia omilla varoillaan voi olla yksi valintakriteereistä.

104.

Velkainstrumentteja hyödyntäviin riskirahoitustoimenpiteisiin on liityttävä järjestely, jolla varmistetaan, että rahoituksen välittäjä siirtää tuensaajayrityksille edun, jonka se saa valtiolta, esimerkiksi alhaisempina korkoina, alennettuina vakuusvaatimuksina tai näiden yhdistelmänä. Rahoituksen välittäjä voi myös siirtää edun sijoittamalla yritykseen, joka on potentiaalisesti kannattava mutta joka kuuluisi rahoituksen välittäjän sisäisten luokituskriteerien perustella riskiluokkaan, johon välittäjä ei sijoittaisi ilman riskirahoitustoimenpidettä. Siirtojärjestelyn on sisällettävä asianmukaiset seuranta- ja takaisinperintämenettelyt.

105.

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää riskisijoitustoimenpiteeseen erityyppisiä rahoitusinstrumentteja, kuten oman pääoman ehtoisia tai oman pääoman luonteisia instrumentteja, lainainstrumentteja tai takauksia, jotka eivät perustu tasavertaisuusperiaatteeseen. Jäljempänä 106–119 kohdassa esitetään tekijät, jotka komissio ottaa huomioon arvioidessaan tällaisia erityisiä rahoitusinstrumentteja.

106.

Oman pääoman ehtoiset sijoitusinstrumentit voivat olla muodoltaan osakepääomasijoituksia tai oman pääoman luonteisia sijoituksia yritykseen. Sijoittaja ostaa niillä omistusoikeuden kyseiseen yritykseen (osaan yrityksestä).

107.

Oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla voi olla erilaisia epäsymmetrisiä ominaisuuksia, joiden mukaan sijoittajia kohdellaan eri tavoin, sillä osa sijoittajista voi osallistua suurempaan osaan riskistä tai tuotosta kuin toiset. Yksityisen sijoittajan riskien pienentämiseksi toimenpiteellä voidaan suojata tuottoja (julkinen sijoittaja luopuu osasta tuottoa) tai suojella osalta tappioista (rajoittamalla yksityisen sijoittajan tappioita) tai siinä voidaan käyttää näiden yhdistelmää.

108.

Komissio katsoo, että tuottoon perustuvat kannustimet sovittavat paremmin yhteen julkisten ja yksityisten sijoittajien väliset edut. Sitä vastoin tappioriskiltä suojaaminen siten, että julkinen sijoittaja saatetaan mahdollisesti alttiiksi heikkojen tulosten riskille, voi johtaa etujen epäsuhtaan ja siihen, että rahoituksen välittäjät tai sijoittajat tekevät huonoja valintoja.

109.

Komissio katsoo, että oman pääoman ehtoiset instrumentit, joihin liittyy rajattu tuotto (37), osto-optio (38) ja epäsymmetrinen tuottojen jakaminen (39), tarjoavat hyvät kannustimet erityisesti tilanteissa, joissa markkinoiden toimintapuute ei ole kovin vakava.

110.

Oman pääoman ehtoiset instrumentit, joihin sisältyy tappioiden jakamista tasavertaisuusperiaatteen vastaisesti yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistettuja kynnysarvoja enemmän, voivat olla perusteltuja ainoastaan silloin, kun toimenpiteillä puututaan ennakkoarvioinnissa havaittuihin vakaviin markkinoiden toimintapuutteisiin. Tällaisia ovat muun muassa toimenpiteet, jotka kohdistuvat pääasiassa pk-yrityksiin ennen ensimyyntiä markkinoilla tai konseptin oikeaksi todistamisen vaiheessa. Jotta voitaisiin estää laajamittainen tappioriskiltä suojautuminen, julkisen sijoittajan suuririskisimmälle vastuulle on asetettava yläraja.

111.

Riskirahoitustoimenpide voi kattaa lainojen myöntämisen joko rahoituksen välittäjien tai lopullisten tuensaajien tasolla.

112.

Pitkäaikaiset velkainstrumentit voivat olla eri muotoisia, muun muassa huonommassa etuoikeusasemassa olevia lainoja ja riskinjakolainoja. Huonommassa etuoikeusasemassa olevia lainoja voidaan myöntää rahoituksen välittäjille niiden pääomarakenteen vahvistamiseksi, jotta voitaisiin antaa lisärahoitusta tukikelpoisille yrityksille. Salkun riskinjakolainojen tarkoituksena on antaa lainoja rahoituksen välittäjille, jotka sitoutuvat osallistumaan tukikelpoisille yrityksille myönnettävistä uusista lainoista tai leasingsopimuksista koostuvan salkun rahoittamiseen tiettyyn yhteisrahoitusosuuteen asti ja jakamaan salkkuun liittyvät riskit laina- (tai leasingsopimus-)kohtaisesti. Molemmissa tapauksissa rahoituksen välittäjä toimii yhteissijoittajana tukikelpoisissa yrityksissä, mutta nauttii etuuskohtelusta verrattuna julkiseen sijoittajaan/lainanantajaan, sillä instrumentti pienentää sen omaa altistumista luottoriskeille, jotka ovat seurausta kohteena olevasta lainasalkusta.

113.

Yleisesti on niin, että jos instrumentin riskiä lieventävät ominaisuudet johtavat siihen, että julkisen sijoittajan/lainanantajan suuririskisin vastuu lainasalkusta ylittää yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyn ylärajan, toimenpide voi olla perusteltu ainoastaan kun on kyse vakavasta markkinoiden toimintapuutteesta, joka on selkeästi määritetty ennakkoarvioinnissa. Komissio suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, joissa säädetään selvästä ylärajasta julkisen sijoittajan suuririskisimmälle vastuulle, varsinkin silloin kun kyseinen yläraja ei ylitä 35:tä prosenttia.

114.

Lisäksi salkun riskinjakolainainstrumenttien olisi varmistettava valitun rahoituksen välittäjän merkittävä yhteissijoitusosuus. Näin oletetaan olevan silloin, kun kyseinen osuus on vähintään 30 prosenttia lainasalkun arvosta.

115.

Jos pitkäaikaisia velkainstrumentteja käytetään olemassa olevien lainojen jälleenrahoittamiseen, niillä ei katsota olevan kannustavaa vaikutusta. Tällaisiin instrumentteihin mahdollisesti sisältyvää tukea ei voida pitää perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvana.

116.

Riskirahoitustoimenpide voi kattaa takausten tai vastatakausten myöntämisen rahoituksen välittäjille ja/tai takausten myöntämisen lopullisille tuensaajille. Takauksen kattamien tukikelpoisten transaktioiden on oltava uusia tukikelpoisia riskirahoituslainatransaktioita, mukaan lukien leasinginstrumentit sekä oman pääoman luonteiset sijoitusinstrumentit ja pois lukien oman pääoman ehtoiset instrumentit.

117.

Takaukset olisi myönnettävä salkkukohtaisesti. Rahoituksen välittäjät voivat valita transaktiot, jotka ne haluavat sisällyttää takauksen kattamaan salkkuun, kunhan salkkuun sisällytettävät transaktiot täyttävät riskirahoitustoimenpiteessä määritellyt tukikelpoisuusperusteet. Takausosuuden olisi varmistettava asianmukainen riskien ja tuottojen jakaminen rahoituksen välittäjien kanssa. Erityisesti asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja ennakkoarvioinnin tuloksista riippuen takausosuus voi olla korkeampi kuin yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettu enimmäisosuus, mutta se ei saa olla yli 90 prosenttia. Näin voi olla silloin, kun on kyse takauksista, joiden kohteena ovat pk-yrityksille ennen ensimyyntiä markkinoilla myönnettävät lainat tai niihin ennen sitä tehtävät oman pääoman luonteiset sijoitukset.

118.

Jos kyse on rajatuista takauksista, takausosuuden ylärajan olisi periaatteessa katettava ainoastaan odotettavissa olevat tappiot. Jos yläraja kattaa myös odottamattomat tappiot, sen hinta olisi asetettava tasolle, joka vastaa katettavaa lisäriskiä. Yläraja ei yleensä saisi olla suurempi kuin 35 prosenttia. Rajaamattomia takauksia (takaukset, joille on määritetty takausosuus mutta ei ylärajaa) voidaan myöntää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, ja niiden hinnoittelussa on otettava huomioon takauksen kattama lisäriski.

119.

Takauksen kesto olisi rajattava siten, että se on yleensä enintään 10 vuotta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta takauksen kattamien yksittäisten velkainstrumenttien maturiteettiin, joka voi olla pidempi. Takausta on alennettava, jos rahoituksen välittäjä ei sisällytä salkkuun vähimmäismäärää sijoituksia tietyn ajanjakson aikana. Sitoumuspalkkioita on edellytettävä käyttämättä jääneiden määrien osalta. Sellaisia menetelmiä, kuten sitoumuspalkkiot, laukaisevat tapahtumat tai välitavoitteet olisi käytettävä rahoituksen välittäjien kannustamiseksi saavuttamaan sovitut määrät.

120.

Kuten 3.3.2 jakson d kohdassa todetaan, yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala on rajattu verokannustimiin, jotka on suunnattu sijoittajina toimiville luonnollisille henkilöille. Tämän vuoksi komissiolle on ilmoitettava verokannustimia sisältävistä toimenpiteistä, joilla yrityssijoittajia kannustetaan tarjoamaan rahoitusta tukikelpoisille yrityksille joko suoraan tai välillisesti ostamalla osakkeita erityisestä rahastosta tai muuntyyppisten tällaisiin yrityksiin sijoittavien sijoitusvälineiden kautta.

121.

Jäsenvaltioiden on pääsääntöisesti käytettävä verotoimenpiteidensä perustana ennakkoarvioinnissa todettua markkinoiden toimintapuutetta. Tämän vuoksi toimenpiteet on kohdistettava selkeästi määriteltyyn tukikelpoisten yritysten ryhmään.

122.

Yrityssijoittajille voidaan myöntää verokannustimia tuloverohelpotusten ja/tai luovutusvoittoihin ja osinkoihin sovellettavien verohelpotusten muodossa, mukaan lukien verohyvitykset ja veron lykkäykset. Päätöksentekokäytännössään komissio on yleensä katsonut sisämarkkinoille soveltuviksi tuloverohelpotukset, joissa sijoittajalle myönnettävä verohelpotus rajataan vain tiettyyn enimmäisprosenttiosuuteen sijoitetusta pääomasta ja joissa määritetään enimmäismäärä sijoittajan verovelasta vähennyskelpoiselle veronhuojennukselle. Lisäksi osakkeiden luovuttamisesta syntyvää luovutusvoittoa koskevaa verovelvollisuutta voidaan lykätä, jos varat sijoitetaan uudelleen tukikelpoisiin sijoituksiin tietyn ajan kuluessa. Tällaisten osakkeiden luovuttamisesta syntyvät tappiot voidaan puolestaan vähentää voitoista, joita kertyy muista saman veron piiriin kuuluvista osakkeista.

123.

Yleensä komissio katsoo, että tämäntyyppiset verotoimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisia ja niillä on kannustava vaikutus, jos jäsenvaltio voi osoittaa, että tukikelpoisten yritysten valinta perustuu hyvin jäsenneltyihin sijoitusvaatimuksiin ja valintaa koskevat tiedot julkistetaan asianmukaisesti siten, että osoitetusta markkinoiden toimintapuutteesta kärsivien tukikelpoisten yritysten ominaispiirteet mainitaan.

124.

Verojärjestelmien voimassaoloaika voi olla enintään kymmenen vuotta, tämän kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta jatkaa tietyn toimenpiteen soveltamisaikaa. Jos järjestelmää jatketaan kymmenen vuoden jälkeen, jäsenvaltion on toteutettava uusi ennakkoarviointi sekä arvioitava järjestelmän tuloksia sen soveltamiskaudella.

125.

Komissio ottaa analyysissaan huomioon kyseessä olevan kansallisen verotusjärjestelmän erityispiirteet ja jäsenvaltiossa jo voimassa olevat verokannustimet sekä kyseisten kannustimien väliset vaikutukset. Lisäksi huomioidaan tavoitteet, jotka esitetään veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamista koskevassa toimintasuunnitelmassa (40) ja komission suosituksissa, jotka koskevat aggressiivista verosuunnittelua (41) sekä toimenpiteitä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla (42). Olisi myös varmistettava, että tietojen vaihtoa veroviranomaisten välillä koskevia sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti, jotta veropetoksia ja veronkiertoa voidaan ehkäistä.

126.

Veroetuuden on oltava kaikkien vaaditut kriteerit täyttävien sijoittajien saatavilla ilman sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää ja edellyttäen, että kyseinen jäsenvaltio täyttää verotusalan hyvää hallintotapaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava riittävä tiedotus toimenpiteen soveltamisalasta ja teknisistä edellytyksistä. Tiedotuksen olisi myös katettava tarvittavat kynnysarvot ja ylärajat, joilla määritellään enimmäisetuus, jonka kukin yksittäinen sijoittaja voi toimenpiteen perusteella saada, sekä enimmäismäärä, joka voidaan sijoittaa kuhunkin yksittäiseen tukikelpoiseen yritykseen.

127.

Arvioitaessa vaihtoehtoisten kauppapaikkojen tukitoimenpiteitä, jotka ovat yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa asetettuja rajoja suurempia, kauppapaikan ylläpitäjän on toimitettava liiketoimintasuunnitelma, jossa osoitetaan, että tukea saavasta kauppapaikasta tulee omarahoitteinen alle kymmenessä vuodessa. Lisäksi ilmoituksen yhteydessä on esitettävä uskottavia vaihtoehtoisia skenaarioita, joissa vertaillaan tarvittavan rahoituksen saantiin liittyvä tilanteita, joita kaupankäynnin kohteena olevat yritykset kohtaisivat, jos kauppapaikka ei olisi olemassa.

128.

Komissio suhtautuu myönteisesti vaihtoehtoisiin kauppapaikkoihin, jotka on perustettu ja jotka toimivat useissa jäsenvaltioissa, koska ne voivat olla erityisen tehokkaita ja houkuttelevia yksityisten sijoittajien ja erityisesti institutionaalisten sijoittajien kannalta.

129.

Olemassa olevien kauppapaikkojen osalta kauppapaikan ehdotetun liiketoimintastrategian on osoitettava, että koska sillä on jatkuvasti pulaa listauksista, sen maksuvalmius on heikko ja kyseistä kauppapaikkaa on tuettava lyhyellä aikavälillä, vaikka se on pitkällä aikavälillä elinkelpoinen. Komissio suhtautuu myönteisesti tukeen, jota myönnetään vaihtoehtoisen kauppapaikan perustamiseen jäsenvaltioihin, joissa ei ole tällaista kauppapaikkaa. Jos tuen kohteena oleva vaihtoehtoinen kauppapaikka on olemassa olevan arvopaperipörssin alakauppapaikka tai tytäryritys, komissio kiinnittää erityistä huomiota tällaisen alakauppapaikan rahoituksen puutteen arviointiin.

130.

Valtiontuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi vain silloin, kun sillä on kannustava vaikutus, joka muuttaa tuensaajan käyttäytymistä niin, että se toteuttaa toimia, joita se ei toteuttaisi ilman tukea tai joita se toteuttaisi markkinoiden toimintapuutteen vuoksi rajoitetummin. Vaikutus on kannustava tukikelpoisten yritysten tasolla silloin, kun lopullinen tuensaaja voi hankkia rahoitusta, joka ei muutoin olisi sen saatavilla samassa muodossa, saman määräisenä tai samana ajankohtana.

131.

Riskirahoitustoimenpiteiden on kannustettava markkinasijoittajia siihen, että ne tarjoavat potentiaalisesti kannattaville tukikelpoisille yrityksille rahoitusta, jonka määrä ylittää tämänhetkisen tason, tai että ne ottavat ylimääräisen riskin. Riskirahoitustoimenpiteellä katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos sillä kerätään sijoituksia markkinalähteistä siten, että tukikelpoisille yrityksille tarjottu kokonaisrahoitus ylittää toimenpiteen talousarvion. Näin ollen keskeisenä lähtökohtana rahoituksen välittäjän ja rahastonhoitajien valinnassa pitäisi olla välittäjän mahdollisuudet hankkia ylimääräistä yksityistä rahoitusta.

132.

Kannustavan vaikutuksen arviointi ja 3.3. jaksossa tarkasteltu markkinoiden toimintapuutteen arviointi liittyvät läheisesti toisiinsa. Toimenpiteen soveltuvuus vipuvaikutuksen aikaansaamiseen riippuu viime kädessä siitä, miten toimenpiteen muodossa on huomioitu riskien ja tuottojen tasapaino julkisen ja yksityisen rahoituksen tarjoajien välillä. Tämä liittyy myös läheisesti kysymykseen siitä, onko riskirahoitustukitoimenpiteen muoto tarkoituksenmukainen (ks. edellä 3.4 jakso). Näin ollen voidaan olettaa, että silloin kun markkinoiden toimintapuute on määritetty asianmukaisesti ja toimenpiteen muoto on tarkoituksenmukainen, sillä on kannustava vaikutus.

133.

Valtiontuen on oltava oikeasuhteista verrattuna markkinoiden toimintapuutteeseen, jonka johdosta ryhdytään toimiin toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on suunniteltava kustannustehokkaasti ja moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen. Jotta tukitoimenpide katsottaisiin oikeasuhteiseksi, tuki on rajattava vähimmäismäärään, joka on välttämätön rahoituksen hankkimiseksi markkinoilta osoitetun rahoitusvajeen kattamiseksi. Se ei saa johtaa perusteettomiin etuihin.

134.

Yleensä riskirahoitustuki katsotaan oikeasuhteiseksi lopullisten tuensaajien tasolla silloin, kun riskirahoitustoimenpiteen perusteella myönnetyn syndikoidun rahoituksen (julkinen ja yksityinen) kokonaismäärä on rajattu kattamaan ennakkoarvioinnissa määritetty rahoitusvaje. Sijoittajien tasolla tuki on rajattava vähimmäismäärään, joka on välttämätön, jotta voidaan hankkia yksityistä pääomaa vähimmäisvipuvaikutuksen aikaansaamiseksi ja rahoitusvajeen kattamiseksi.

135.

Toimenpiteen on varmistettava, että tietyn rahoitusinstrumentin tarjoamat suotuisat ehdot, joilla pyritään maksimoimaan vipuvaikutus ja puututaan havaittuun markkinoiden toimintapuutteeseen, ja tarve saada aikaan riittävästi tuottoa instrumentin säilymiseksi toimintakykyisenä, ovat keskenään tasapainossa.

136.

Kannustimien täsmällinen luonne ja arvo on määritettävä avoimella ja syrjimättömällä valintamenettelyllä, jossa rahoituksen välittäjiä sekä rahastonhoitajia tai sijoittajia pyydetään esittämään kilpailevia tarjouksia. Komissio katsoo, että jos epäsymmetrisesti riskeihin sopeutetut voitot tai epäsymmetrinen tappioiden jakaminen vahvistetaan tällaisella menettelyllä, rahoitusinstrumentti on katsottava oikeasuhteiseksi ja tuottoaste kohtuulliseksi. Jos rahastonhoitajat valitaan avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä menettelyllä, jonka osana hakijoiden edellytetään esittävän sijoittajapohjansa, yksityiset sijoittajat katsotaan asianmukaisesti valituiksi.

137.

Jos kyse on julkisen rahaston yhteissijoituksesta yksityisten sijoittajien kanssa, jotka osallistuvat sijoittamiseen transaktiokohtaisesti, yksityiset sijoittajat olisi valittava erillisellä kilpailumenettelyllä kunkin transaktion osalta. Tämä on suositeltavin tapa kohtuullisen tuottoasteen määrittämiseksi.

138.

Jos yksityisiä sijoittajia ei valita tällaisessa menettelyssä (esimerkiksi koska valintamenettely on osoittautunut tehottomaksi tai tuloksettomaksi), riippumattoman asiantuntijan on määritettävä kohtuullinen tuottoaste analysoimalla markkinoiden vertailuarvoja ja markkinariskiä käyttämällä diskontattuun kassavirtaan perustuvaa arvostusmenetelmää, jotta voidaan välttää sijoittajien liialliset korvaukset. Riippumattoman asiantuntijan on laskettava kohtuullisen tuottoasteen vähimmäistaso ja lisättävä siihen asianmukainen marginaali riskien kattamiseksi.

139.

Tällaisissa tapauksissa on oltava käytössä asianmukaiset säännöt riippumattoman asiantuntijan nimittämiseksi. Vähimmäisvaatimuksena on, että asiantuntijalla on toimilupa tällaisten neuvojen antamiseen, se on rekisteröity asiaankuuluviin ammattijärjestöihin, noudattaa kyseisten järjestöjen eettisiä ja ammatillisia sääntöjä, on riippumaton ja vastaa asiantuntijalausuntojen oikeellisuudesta. Riippumattomat asiantuntijat on valittava avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä valintamenettelyllä. Samaa riippumatonta asiantuntijaa ei saa käyttää kahta kertaa kolmen vuoden jakson aikana.

140.

Edellä esitetystä seuraa, että toimenpide voi sisältää epäsymmetristä voitonjakoa tai epäsymmetrisesti ajoitettuja julkisia ja yksityisiä sijoituksia, kunhan yksityisten sijoittajien ennakoidut riskeihin sopeutetut voitot on rajattu kohtuullisen tuottoasteen määrään.

141.

Yleensä komissio katsoo, että jäsenvaltion ja rahoituksen välittäjien tai tarvittaessa niiden rahastonhoitajien taloudellisesti yhtenevät edut voivat pitää tuen määrän mahdollisimman vähäisenä. Edut on sovitettava yhteen sekä tiettyjen toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisen että julkisella sijoituksella instrumenttiin aikaansaatujen taloudellisten tulosten osalta.

142.

Rahoituksen välittäjä tai rahastonhoitaja voi tehdä yhteissijoituksen jäsenvaltion kanssa, jos kyseisen yhteissijoituksen ehdot estävät mahdolliset eturistiriidat. Tällaiset yhteissijoitukset voivat kannustaa rahastonhoitajaa tekemään sijoituspäätökset asetettujen toimintapoliittisten tavoitteiden mukaisesti. Rahastonhoitajan kyky tehdä sijoituksia omilla varoillaan voi olla yksi valintakriteereistä.

143.

Riskirahoitustoimenpiteen tyypistä riippuen rahoituksen välittäjien tai rahastonhoitajien palkkion on sisällettävä vuotuinen hallinnointipalkkio sekä tulosperusteisia kannustimia kuten voitonjako-osuus.

144.

Palkkion tulosperusteisen osan on oltava merkittävä. Se on suunniteltava palkitsemaan taloudellisista tuloksista ja ennakolta asetettujen erityisten toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisesta. Toimintapoliittisten kannustimien on oltava tasapainossa taloudellisiin tuloksiin liittyvien kannustimien kanssa, joita tarvitaan sijoitusten kohteeksi valittavien tukikelpoisten yritysten tehokkaan valinnan varmistamiseksi. Lisäksi komissio ottaa huomioon jäsenvaltion ja rahoituksen välittäjän rahoitussopimukseen sisältyvät mahdolliset seuraamukset, joita sovelletaan, jos määriteltyjä toimintapoliittisia tavoitteita ei saavuteta.

145.

Tulosperusteisen palkkion tason tulisi olla perusteltu alan markkinakäytännön perusteella. Rahastonhoitajille on maksettava palkkiota menestyksellisen sijoitusvaiheen ja kerätyn yksityisen pääoman määrän lisäksi myös sijoitusten hyvästä tuotosta, kuten tietyn vähimmäistuottorajan tai -vaatimuksen ylittävästä tulosta ja pääomasta.

146.

Hallinnointipalkkioiden kokonaismäärä ei saa ylittää kyseisen rahoitusinstrumentin toteuttamisen edellyttämiä operatiivisia ja hallinnointikustannuksia, mihin on lisätty kohtuullinen voitto markkinakäytännön mukaisesti. Palkkioihin ei saa sisältyä investointikustannuksia.

147.

Koska rahoituksen välittäjät tai tarvittaessa niiden rahastonhoitajat on valittava avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä menettelyllä, yleistä palkkiojärjestelmää voidaan arvioida osana kyseisen valintamenettelyn pisteytysprosessia ja enimmäispalkkio voidaan määrittää tällaisen valinnan tuloksena.

148.

Jos toimeksisaanut yhteisö nimitetään suoraan, komissio katsoo, että vuotuinen hallinnointipalkkio ei saa periaatteessa ylittää 3 prosenttia yhteisölle osoitettavasta pääomasta, lukuun ottamatta tulosperusteisia kannustimia.

149.

Tuensaajayrityskohtainen kokonaissijoitus ei saa ylittää yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen sisältyvissä riskirahoitussäännöksissä vahvistettua enimmäismäärää.

150.

Verohelpotustyypistä riippumatta vaatimukset täyttävien osakkeiden on oltava äskettäin liikkeeseen laskettuja, ennakkoarvioinnissa määriteltyjen tuensaajayritysten korkeariskisiä kantaosakkeita ja niiden on pysyttävä sijoittajan hallussa vähintään kolme vuotta. Verohelpotusta ei saa myöntää sijoittajille, jotka eivät ole riippumattomia yrityksestä, johon sijoitetaan.

151.

Jos kyse on tuloverohelpotuksesta, tukikelpoisille yrityksille rahoitusta tarjoavat sijoittajat voivat saada verohelpotuksen, joka kattaa kohtuullisen prosenttiosuuden siitä määrästä, joka on sijoitettu tukikelpoisiin yrityksiin, kunhan sijoittajan tuloverovelvollisuuden enimmäismäärää ennen verotoimenpiteen soveltamista ei ylitetä. Komission kokemuksen mukaan verohelpotuksen rajaaminen 30 prosenttiin sijoitetusta määrästä voidaan katsoa kohtuulliseksi. Osakkeiden luovutuksesta syntyvät tappiot voidaan vähentää tuloveroa maksettaessa.

152.

Kun kyse on osinkoveroa koskevasta helpotuksesta, kaikki vaatimukset täyttävistä osakkeista saadut osingot voidaan vapauttaa kokonaan tuloverosta. Vastaavasti kun kyse on luovutusvoittoon sovellettavasta verohelpotuksesta, kaikki vaatimukset täyttävien osakkeiden myynnistä saadut voitot voidaan vapauttaa kokonaan myyntivoittoverosta. Lisäksi vaatimukset täyttävien osakkeiden luovutuksesta perittävän myyntivoittoveron maksuvelvollisuutta voidaan lykätä, jos varat sijoitetaan uudelleen vaatimukset täyttäviin osakkeisiin vuoden kuluessa.

153.

Jotta vaihtoehtoisen kauppapaikan ylläpitäjälle myönnetyn tuen oikeasuhteisuutta voidaan arvioida asianmukaisesti, myönnetty valtiontuki saa kattaa enintään 50 prosenttia kauppapaikan perustamisen aiheuttamista investointikustannuksista.

154.

Jos kyse on yrityssijoittajille myönnettävistä verokannustimista, komissio arvioi toimenpiteen näissä suuntaviivoissa veroinstrumenteille asetettujen edellytysten mukaan.

155.

Valtiontukitoimenpide on suunniteltava siten, että kilpailun vääristymistä sisämarkkinoilla rajoitetaan. Kielteisiä vaikutuksia on verrattava toimenpiteen yleisiin myönteisiin vaikutuksiin. Riskirahoitustoimenpiteiden tapauksessa mahdollisia kielteisiä vaikutuksia on arvioitava jokaisella tasolla, jolla tukea voi esiintyä, eli sijoittajien, rahoituksen välittäjien ja niiden rahastonhoitajien sekä lopullisten tuensaajien tasolla.

156.

Jotta komissio voi arvioida todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia, jäsenvaltio voi toimittaa ennakkoarvioinnin osana minkä tahansa käytettävissään olevan selvityksen sekä samankaltaisista ohjelmista tehdyt jälkiarvioinnit, jotka koskevat tuensaajayrityksiä, rahoitusrakenteita, suunnitteluparametreja ja maantieteellistä aluetta.

157.

Riskirahoituksen tarjonnan markkinoilla valtiontuki voi johtaa yksityisten sijoittajien syrjäyttämiseen. Se voi vähentää yksityisten sijoittajien kannustimia rahoittaa tukikelpoisia yrityksiä ja kannustaa sijoittajia odottamaan, että tällaisille sijoituksille saadaan valtiontukea. Riski on sitä suurempi, mitä suurempi on lopullisille tuensaajille osoitetun rahoituksen kokonaismäärä, mitä suurempia kyseiset tuensaajayritykset ovat ja mitä edistyneemmässä kehitysvaiheessa ne ovat, sillä näissä olosuhteissa yksityistä rahoitusta alkaa vähitellen olla saatavilla. Lisäksi valtiontuella ei pitäisi korvata sellaisiin sijoituksiin liittyvää tavanomaista liiketoimintariskiä, jotka sijoittajat olisivat tehneet myös ilman valtiontukea. Jos markkinoiden toimintapuute on kuitenkin asianmukaisesti määritetty, on epätodennäköisempää, että riskirahoitustoimenpide johtaa tällaiseen syrjäyttämiseen.

158.

Tuella voi olla vääristäviä vaikutuksia myös rahoituksen välittäjien tasolla, sillä se voi lisätä välittäjän markkinavoimaa tai säilyttää sen, esimerkiksi tietyn alueen markkinoilla. Myös silloin kun tuki ei vahvista rahoituksen välittäjän markkinavoimaa suoraan, se voi lisätä sitä välillisesti estämällä olemassa olevien kilpailijoiden laajentumisen tai aiheuttamalla niiden poistumisen markkinoilta tai estämällä uusien kilpailijoiden tulon markkinoille.

159.

Riskirahoitustoimenpiteet on kohdennettava kasvuhakuisiin yrityksiin, jotka eivät pysty houkuttelemaan riittävää rahoitusta yksityisistä lähteistä mutta joista voi tulla kannattavia riskirahoitustuen avulla. On kuitenkin epätodennäköistä, että tasapainotestin vaatimukset täyttäisi toimenpide, jolla perustetaan julkinen rahasto, jonka sijoitusstrategia ei osoita riittävällä tavalla tukikelpoisten yritysten kannattavuutta, sillä tällöin riskirahoitussijoitus voi olla avustus.

160.

Yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen sisältyvissä riskirahoitussäännöksissä asetetut edellytykset liiketaloudellisiin periaatteisiin perustuvasta hallinnoinnista ja tuotto-odotuksiin perustuvasta päätöksenteosta ovat olennaisia sen varmistamiseksi, että lopullisten tuensaajayritysten valinta perustuu liiketaloudellisiin periaatteisiin. Tämän vuoksi kyseisistä edellytyksistä ei saa näiden suuntaviivojen perusteella poiketa myöskään silloin, kun toimenpiteeseen liittyy julkisia rahoituksen välittäjiä.

161.

Komissio aikoo analysoida pieniä sijoitusrahastoja, jotka on suunnattu rajatulle alueelle ja joilla ei ole riittäviä hallinnointijärjestelyjä, jotta voidaan välttää tehottomien markkinarakenteiden ylläpitämisen riski. Alueelliset riskirahoitusohjelmat eivät välttämättä ole tarpeeksi suuria, laaja-alaisia ja monipuolisia hajauttamisen puutteen vuoksi, joka johtuu siitä, ettei niillä ole riittävää määrää tukikelpoisia yrityksiä sijoituskohteina. Tämä voi heikentää näiden rahastojen toiminnan tehokkuutta ja johtaa tuen myöntämiseen vähemmän kannattaville yrityksille. Tällaiset sijoitukset voivat vääristää kilpailua ja tarjota tietyille yrityksille perusteettomia etuja. Lisäksi tällaiset rahastot voivat olla yksityissijoittajien ja erityisesti institutionaalisten sijoittajien kannalta vähemmän houkuttelevia, sillä niitä voidaan pitää pikemminkin aluepoliittisten tavoitteiden välineinä kuin kannattavina liiketoimintamahdollisuuksina, jotka tarjoavat hyväksyttävää tuottoa sijoitukselle.

162.

Lopullisten tuensaajien tasolla komissio arvioi, onko toimenpiteellä vääristäviä vaikutuksia niillä tuotemarkkinoilla, joilla kyseiset yritykset kilpailevat. Toimenpide voi esimerkiksi vääristää kilpailua, jos se kohdistuu heikosti toimivien alojen yrityksiin. Valtiontuesta johtuva huomattava kapasiteetin lisäys tehottomilla markkinoilla saattaa vääristää kilpailua kohtuuttomasti, sillä liikakapasiteetin luominen tai säilyttäminen voi johtaa voittomarginaaleihin kohdistuviin paineisiin ja kilpailijoiden investointien vähenemiseen tai jopa niiden poistumiseen markkinoilta. Se voi myös estää yrityksiä tulemasta markkinoille. Tämä johtaa tehottomiin markkinarakenteisiin, jotka ovat pitkällä aikavälillä haitallisia myös kuluttajien kannalta. Kun kohteena olevien alojen markkinat ovat kasvavia, on yleensä vähemmän syytä pelätä, että tuella on kielteinen vaikutus dynaamisiin kannusteisiin tai että se estää kohtuuttomasti markkinoilta poistumista tai markkinoille tuloa. Tämän vuoksi komissio analysoi tuotantokapasiteetin tasoa tietyllä toimialalla potentiaalisen kysynnän näkökulmasta. Jotta komissio pystyy tekemään tällaisen arvioinnin, jäsenvaltion on ilmoitettava, onko riskirahoitustoimenpide toimialakohtainen tai suositaanko sillä tiettyjä aloja.

163.

Valtiontuki voi estää markkinamekanismeja tuottamasta tehokkaita tuloksia niin, että tehokkaimmat tuottajat palkittaisiin ja vähiten tehokkaille tuottajille aiheutuisi paineita parantaa tehokkuuttaan, järjestää toimintansa uudelleen tai poistua markkinoilta. Jos tehottomat yritykset saavat tukea, se voi myös estää muita yrityksiä tulemasta markkinoille tai laajentumasta niillä ja vähentää kilpailijoiden kannustimia innovoida.

164.

Komissio arvioi myös mahdolliset kielteiset siirtämisvaikutukset. Tältä osin komissio analysoi, ovatko alueelliset rahastot omiaan kannustamaan toiminnan siirtymistä sisämarkkinoilla. Jos rahoituksen välittäjän toiminta keskittyy tukialueen rajalla sijaitsevalle, tukea saamattomalle alueelle tai alueelle, jonka aluetuki-intensiteetti on korkeampi kuin kohdealueella, tällaisen vääristymisen riski on suurempi. Ainoastaan tiettyihin toimialoihin keskittyvällä alueellisella riskirahoitustoimenpiteellä saattaa myös olla kielteisiä siirtämisvaikutuksia.

165.

Jos toimenpiteellä on kielteisiä vaikutuksia, jäsenvaltion on määritettävä keinot tällaisten vääristymien minimoimiseksi. Jäsenvaltio voi esimerkiksi osoittaa, että kielteiset vaikutukset rajoittuvat vähimmäismäärään ottaen huomioon esimerkiksi sijoituksen kokonaismäärän, tuensaajien tyypin ja määrän ja kohdealojen ominaispiirteet. Verratessaan myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia komissio ottaa myös huomioon vaikutusten laajuuden.

166.

Jäsenvaltioiden on julkaistava seuraavat tiedot kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:

Nämä tiedot on julkaistava tuen myöntämispäätöksen tekemisen jälkeen, ne on säilytettävä vähintään 10 vuoden ajan ja niiden on oltava rajoituksetta yleisön saatavissa (44).

167.

Riskirahoitustuki voi kasautua minkä tahansa muun valtiontukitoimenpiteen kanssa, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia.

168.

Riskirahoitustuki voi kasautua muun valtiontukitoimenpiteen kanssa, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, tai vähämerkityksisen tuen kanssa siten, että se vastaa enintään suurinta kokonaisrahoituksen enimmäismäärää, joka on vahvistettu kussakin tapauksessa ryhmäpoikkeusasetuksella tai komission päätöksellä.

169.

Unionin myöntämä rahoitus, jota toimielimet, erillisvirastot, yhteisyritykset tai muut unionin elimet hallinnoivat keskitetysti ja joka ei kuulu jäsenvaltioiden suoraan tai välilliseen määräysvaltaan, ei ole valtiontukea. Kun tällaista unionin rahoitusta myönnetään yhdessä valtiontuen kanssa, vain valtiontuki otetaan huomioon määritettäessä, noudatetaanko ilmoituskynnysarvoja ja tuen enimmäismääriä, kunhan samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei ylitä unionin lainsäädäntöön sisältyvissä sovellettavissa säännöissä vahvistettua suotuisinta rahoitusosuutta.

170.

Varmistaakseen, että kilpailun ja kaupan vääristyminen on rajoitettua, komissio voi edellyttää, että tiettyihin tukiohjelmiin sovelletaan aikarajoitusta ja että niistä laaditaan arviointi, joka käsittää seuraavat seikat:

171.

Arviointia voidaan edellyttää seuraavien tukiohjelmien tapauksessa:

172.

Arvioinnin tekijän on oltava valtiontuen myöntävästä viranomaisesta riippumaton asiantuntija, ja se on tehtävä yleisesti hyväksyttyjen menetelmien mukaisesti (45). Arviointi on myös julkistettava. Arviointi on toimitettava komissiolle riittävän ajoissa, jotta se voi tarvittaessa harkita tukiohjelman voimassaolon jatkamista, ja joka tapauksessa ennen tukiohjelman voimassaolon päättymistä. Arvioinnin tarkka laajuus ja arvioinnissa käytettävä menetelmä määritetään tukiohjelman hyväksymispäätöksessä. Kyseisen arvioinnin tulokset on otettava huomioon päätettäessä tulevista tukitoimenpiteistä, joilla on samankaltainen tavoite.

173.

Riskipääomasuuntaviivat ovat voimassa 30. kesäkuuta 2014 asti.

174.

Komissio soveltaa näiden suuntaviivojen periaatteita arvioidessaan kaikkien sellaisten riskirahoitustukien soveltuvuutta sisämarkkinoille, jotka myönnetään 1. heinäkuuta 2014–31. joulukuuta 2020.

175.

Riskipääomatukea, joka on myönnetty sääntöjenvastaisesti tai joka aiotaan myöntää ennen 1. heinäkuuta 2014, arvioidaan niiden sääntöjen perusteella, jotka olivat voimassa kyseisen tuen myöntämispäivänä.

176.

Yksityisten sijoittajien luottamuksensuojan turvaamiseksi sellaisten riskirahoitusohjelmien tapauksessa, jotka tarjoavat julkista rahoitusta private equity -sijoitusrahastoille, julkisen rahoituksen myöntämisestä private equity -sijoitusrahastoille annetun sitoumuksen päivämäärä, joka on rahoitussopimuksen allekirjoituspäivä, määrittää, sovelletaanko riskirahoitustoimenpiteeseen näitä sääntöjä.

177.

Komissio katsoo, että näiden suuntaviivojen täytäntöönpano johtaa riskipääomatukeen sovellettavien arviointiperiaatteiden merkittävään muuttumiseen unionissa. Lisäksi unionin muuttuneiden taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden vuoksi näyttää välttämättömältä tarkastella uudelleen, ovatko kaikki riskipääomaohjelmat edelleen perusteltuja ja tehokkaita. Tämän vuoksi komissio ehdottaa jäsenvaltioille seuraavia aiheellisia toimenpiteitä perussopimuksen 108 artiklan 1 kohdan mukaisesti:

178.

Yksityisten sijoittajien luottamuksensuojan turvaamiseksi jäsenvaltioiden ei tarvitse toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä pk-yrityksiin sovellettavien riskipääomatukiohjelmien osalta, jos julkisen rahoituksen myöntämistä private equity -sijoitusrahastoille koskeva sitoumus, joka on rahoitussopimuksen allekirjoituspäivä, annettiin ennen näiden suuntaviivojen julkaisemispäivää, ja kaikki rahoitussopimuksen edellytykset säilyvät muuttumattomina. Tällaiset rahoituksen välittäjät voivat jatkaa toimintaansa ja sijoittaa aikaisemman sijoitusstrategian mukaisesti rahoitussopimuksessa vahvistetun määräajan päättymiseen asti.

179.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle vuosittain kertomukset neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (46) ja komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (47) mukaisesti.

180.

Jäsenvaltioiden on säilytettävä yksityiskohtaista asiakirja-aineistoa kaikista tukitoimenpiteistä. Aineistoon on sisällyttävä kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan vahvistaa, että tukikelpoisuuden ja sijoitusten enimmäismäärää koskevia edellytyksiä on noudatettu. Asiakirja-aineisto on säilytettävä 10 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä ja toimitettava komissiolle tämän pyynnöstä.

181.

Komissio voi päättää näiden suuntaviivojen uudelleentarkastelusta tai muuttamisesta milloin tahansa, jos se on tarpeen kilpailupolitiikkaan liittyvistä syistä tai muiden unionin politiikan alojen ja kansainvälisten sitoumusten, markkinakehityksen tai muiden perusteltujen syiden huomioon ottamiseksi.