8.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/1

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 107 artiklan 1 kohdan perusteet täyttävä julkinen rahoitus on valtiontukea, ja siitä on ilmoitettava komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Perussopimuksen 109 artiklan mukaisesti neuvosto voi kuitenkin määrittää tukimuodot, jotka vapautetaan tästä ilmoitusvaatimuksesta. Perussopimuksen 108 artiklan 4 kohdan mukaan komissio voi antaa tällaisia valtiontukimuotoja koskevia asetuksia. Asetuksen (EY) N:o 994/98 perusteella neuvosto päätti perussopimuksen 109 artiklan mukaisesti, että vähämerkityksinen tuki voisi olla yksi tällainen tukimuoto. Tämän perusteella vähämerkityksisen tuen, joka on samalle yritykselle tietyn ajanjakson aikana myönnettyä tukea, joka ei ylitä tiettyä määrää, ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita, minkä vuoksi siihen ei sovelleta ilmoitusmenettelyä.

(2)

Komissio on lukuisissa päätöksissä selventänyt perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käsitettä. Komissio on myös esittänyt ensin vähämerkityksistä tukea koskevassa tiedonannossaan (3) ja myöhemmin komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 (4) ja komission asetuksessa (EY) N:o 1998/2006 (5) vähämerkityksiseen tukeen sovellettavaa enimmäismäärää, jonka alapuolella 107 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta, koskevan politiikkansa. Asetuksen (EY) N:o 1998/2006 soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella näyttää olevan aiheellista tarkistaa tiettyjä kyseisessä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä ja korvata se.

(3)

On aiheellista säilyttää jäsenvaltiossa yhdelle yritykselle kolmen vuoden aikana myönnettävän vähämerkityksisen tuen enimmäismääränä 200 000 EUR. Tämä enimmäismäärä on edelleen tarpeen sen varmistamiseksi, että mitkään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja/tai vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua.

(4)

Sovellettaessa perussopimuksen kilpailusääntöjä yrityksellä tarkoitetaan kaikkia taloudellista toimintaa harjoittavia yksiköitä riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta (6). Unionin tuomioistuin on vahvistanut, että kaikki saman yksikön (oikeudellisessa tai tosiasiallisessa) valvonnassa olevat yksiköt olisi katsottava yhdeksi yritykseksi (7). Tässä asetuksessa olisi oikeusvarmuuden vuoksi ja hallinnollisen taakan keventämiseksi vahvistettava tyhjentävä luettelo selkeistä perusteista, joiden perusteella voidaan määrittää, milloin kahta tai useampaa yksikköä on pidettävä yhtenä yrityksenä. Komissio on valinnut asetuksen (EY) N:o 800/2008 (8) pk-yritysten määritelmää koskevassa liitteessä I vahvistetuista ’sidosyritysten’ määrittelyssä sovellettavista perusteista ne, jotka ovat tarkoituksenmukaisia tätä asetusta sovellettaessa. Kyseiset perusteet ovat jo viranomaisille tuttuja, ja niitä olisi sovellettava tämän asetuksen soveltamisala huomioon ottaen sekä pk-yrityksiin että suuriin yrityksiin.

(5)

Maanteiden tavaraliikenteen alalla toimivien yritysten pienen keskimääräisen koon huomioon ottamiseksi on aiheellista vahvistaa tuen enimmäismääräksi 100 000 euroa, kun on kyse yrityksistä, jotka suorittavat maanteiden tavarakuljetuksia toisten lukuun. Yhdistettyä palvelua, jossa tosiasiallinen kuljetus on vain yksi osa palvelua, kuten muuttopalvelut, posti- tai kuriiripalvelut tai jätteiden keruu- ja käsittelypalvelut, ei pitäisi katsoa kuljetuspalveluksi. Ottaen huomioon maanteiden tavaraliikenteen alalla vallitseva ylikapasiteetti sekä teiden ruuhkautumiseen ja tavaraliikenteeseen liittyvät liikennepolitiikan tavoitteet, maanteiden tavarakuljetuksia toisten lukuun suorittaville yrityksille maanteiden tavarakuljetuksiin tarkoitettujen ajoneuvojen hankintaa varten myönnettävä tuki olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Maanteiden henkilöliikenteen alalla tapahtuneen kehityksen vuoksi ei ole enää aiheellista soveltaa alhaisempaa enimmäismäärää tällä alalla.

(6)

Kun otetaan huomioon maatalouden alkutuotannon, kalastuksen ja vesiviljelyn aloilla sovellettavat erityiset säännöt ja riski, että kyseisillä aloilla tässä asetuksessa säädettyä enimmäismäärää pienemmätkin tukimäärät saattavat silti täyttää perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteet, tätä asetusta ei pitäisi soveltaa kyseisiin aloihin.

(7)

Koska maataloustuotteiden ja muiden kuin maataloustuotteiden jalostuksessa ja kaupan pitämisessä on yhtäläisyyksiä, tätä asetusta olisi sovellettava maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Jalostukseksi tai kaupan pitämiseksi ei tässä yhteydessä pitäisi katsoa maatilatoimintaa, joka on tarpeen tuotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten – esimerkiksi viljan korjuuta, leikkuuta ja puintia tai munien pakkaamista – eikä ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille. Euroopan unionin tuomioistuin on todennut (9), että silloin kun unioni on päättänyt tiettyä maatalouden alaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa tämän järjestelyn tai joilla siitä poikettaisiin. Sen vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa tukeen, jonka määrä vahvistetaan ostettujen tai markkinoille saatettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan. Sitä ei myöskään pitäisi soveltaa tukeen, johon liittyy velvoite jakaa tuki alkutuottajien kanssa.

(8)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vientitukeen eikä tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella. Sitä ei varsinkaan pitäisi soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa. Tuki messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille, ei yleensä ole vientitukea.

(9)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vaikeuksissa oleviin yrityksiin, sillä ei ole tarkoituksenmukaista myöntää taloudellista tukea vaikeuksissa oleville yrityksille ilman rakenneuudistussuunnitelmaa. Lisäksi tämän tyyppisille yrityksille myönnettävän tuen bruttoavustusekvivalentin määrittämiseen liittyy vaikeuksia. Oikeusvarmuuden takaamiseksi on aiheellista vahvistaa selkeät arviointiperusteet, jotka eivät edellytä yrityksen tilanteen kaikkien erityispiirteiden arviointia sen määrittämiseksi, katsotaanko yritys vaikeuksissa olevaksi yritykseksi tätä asetusta sovellettaessa.

(10)

Tätä asetusta sovellettaessa huomioon otettavalla kolmen vuoden jaksolla tilannetta olisi tarkasteltava jatkuvasti siten, että aina uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä otetaan huomioon kuluvan verovuoden sekä kahden edeltävän verovuoden aikana myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä.

(11)

Jos yritykset toimivat tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyillä aloilla sekä myös muilla aloilla tai toiminnoissa, tätä asetusta olisi sovellettava kyseisiin muihin aloihin tai toimintoihin edellyttäen, että jäsenvaltiot varmistavat tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten eriyttämällä toiminnot tai kustannukset, että soveltamisalan ulkopuolelle jätetyillä aloilla harjoitettaviin toimintoihin ei myönnetä vähämerkityksistä tukea. Samaa periaatetta olisi sovellettava, jos yritykset toimivat aloilla, joilla sovelletaan alhaisempia vähämerkityksisen tuen enimmäismääriä. Jos ei voida varmistaa, että toiminnot aloilla, joihin sovelletaan alhaisempia vähämerkityksisen tuen enimmäismääriä, saavat vähämerkityksistä tukea ainoastaan näihin alhaisempiin enimmäismääriin asti, alhaisinta enimmäismäärää olisi sovellettava yrityksen kaikkiin toimintoihin.

(12)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännöt sen varmistamiseksi, että ei ole mahdollista kiertää erityisissä asetuksissa tai komission päätöksissä säädettyjä tuen enimmäisintensiteettejä. Siinä olisi myös säädettävä selkeistä tuen kasautumista koskevista säännöistä, joita on helppo soveltaa.

(13)

Tässä asetuksessa ei suljeta pois mahdollisuutta katsoa jonkin muun kuin tässä asetuksessa vahvistetun syyn perusteella, että toimenpide ei ole perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, esimerkiksi siitä syystä, että toimenpide noudattaa markkinataloussijoittajaperiaatetta tai siihen ei sisälly valtion varojen siirtoa.

(14)

Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja tehokkaan seurannan varmistamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan vähämerkityksiseen tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia (’läpinäkyvä tuki’). Tällainen tarkka laskelma voidaan tehdä esimerkiksi avustusten, korkotukien ja rajattujen verovapautusten tai muiden sellaisten välineiden osalta, joille on määrätty yläraja, jolla voidaan varmistaa, että sovellettavaa enimmäismäärää ei ylitetä. Ylärajan määrääminen tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin tuen tarkka määrä ei ole tai ei vielä ole tiedossa, jäsenvaltion on oletettava, että tuen määrä vastaa ylärajaa, jotta voidaan varmistaa, että useat tukitoimenpiteet yhdessä eivät ylitä tässä asetuksessa vahvistettua enimmäismäärää, ja soveltaa kasautumista koskevia sääntöjä.

(15)

Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden olisi sovellettava samaa laskentamenetelmää. Laskemisen helpottamiseksi tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, olisi muunnettava bruttoavustusekvivalentiksi. Muiden kuin avustuksina myönnettävien läpinäkyvien tukien tai useissa erissä maksettavien tukien bruttoavustusekvivalentti on laskettava tällaisen tuen myöntämishetkellä voimassa olevien markkinakorkojen perusteella. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen vuoksi tässä asetuksessa tarkoitettuina markkinakorkoina olisi käytettävä viitekorkoja, sellaisina kuin ne on vahvistettu komission tiedonannossa viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta (10).

(16)

Lainoista koostuvaa tukea olisi pidettävä läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena, jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella. Jotta voitaisiin yksinkertaistaa lyhytaikaisten pienten lainojen käsittelyä, tähän asetukseen olisi sisällyttävä selkeä sääntö, jota on helppo soveltaa ja jossa otetaan huomioon sekä lainan määrä että sen kesto. Komission kokemuksen perusteella sellaisten lainojen tapauksessa, jotka on suojattu vähintään 50 prosenttia lainasta kattavalla vakuudella ja joiden määrä on enintään 1 000 000 EUR ja kesto enintään viisi vuotta tai määrä enintään 500 000 EUR ja kesto enintään kymmenen vuotta, bruttoavustusekvivalentin voidaan katsoa vastaavan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää.

(17)

Pääomapanoksista koostuva tuki pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos julkisyhteisön panoksen kokonaismäärä on enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. (Uusissa riskirahoitusta koskevissa suuntaviivoissa) tarkoitetuista oman pääoman ehtoisten tai luonteisten sijoitusten muotoisista riskirahoitustoimenpiteistä koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei kyseisellä toimenpiteellä anneta pääomaa enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä kullekin kohteena olevalle yritykselle.

(18)

Takauksista koostuva tuki olisi katsottava läpinäkyväksi, jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu komission tiedonannossa kyseisenkaltaisille yrityksille vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella. Esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa komission tiedonannossa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (11) määritetään vuosimaksun tasot, joiden ylittyessä valtion takauksia ei katsottaisi tueksi. Jotta voitaisiin yksinkertaistaa sellaisten lyhytaikaisten takausten käsittelyä, joilla taataan enintään 80 prosenttia suhteellisen pienestä lainasta, tähän asetukseen olisi sisällyttävä selkeä sääntö, jota on helppo soveltaa ja jossa otetaan huomioon sekä takauksen kohteena olevan lainan määrä että takauksen kesto. Tätä sääntöä ei pitäisi soveltaa sellaisten liiketoimien takauksiin, joissa ei ole kyse lainasta, kuten omaan pääomaan kohdistuvien liiketoimien takauksiin. Kun takaus kattaa enintään 80 prosenttia sen kohteena olevasta lainasta, taattu määrä on enintään 1 500 000 EUR ja takauksen kesto enintään viisi vuotta, takauksen bruttoavustusekvivalentin voidaan katsoa vastaavan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää. Näin on myös silloin, kun takaus kattaa enintään 80 prosenttia sen kohteena olevasta lainasta, taattu määrä on enintään 750 000 EUR ja takauksen kesto enintään kymmenen vuotta.

(19)

Kun lainan tai takauksen määrä on pienempi tai kesto lyhyempi kuin johdanto-osan 16 ja 18 kappaleessa vahvistetut määrät ja kestot, bruttoavustusekvivalentti olisi laskettava kertomalla 200 000 EUR todellisen määrän ja johdanto-osan 16 ja 18 kappaleessa vahvistetun enimmäismäärän suhde kerrottuna todellisen keston ja viiden vuoden suhteella. Näin ollen esimerkiksi 2,5 vuodeksi myönnetyn 500 000 EUR lainan bruttoavustusekvivalentin katsottaisiin olevan 50 000 EUR.

(20)

Komissio voi jäsenvaltion ilmoituksen yhteydessä tarkastella, muodostaako tukitoimenpide, joka ei ole avustus, laina, takaus, pääomapanos tai oman pääoman ehtoisten tai luonteisten sijoitusten muotoinen riskirahoitustoimenpide, bruttoavustusekvivalentin, joka ei ylitä vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää ja joka näin ollen voisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan.

(21)

Komission velvollisuutena on varmistaa valtiontukisääntöjen noudattaminen, ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun yhteistyöperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi edistettävä tämän tehtävän suorittamista ottamalla käyttöön tarvittavat välineet sen varmistamiseksi, ettei yhdelle yritykselle vähämerkityksistä tukea koskevan säännön nojalla myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ylitä sallittua enimmäismäärää.

(22)

Ennen vähämerkityksisen tuen myöntämistä jäsenvaltioiden olisi tarkistettava oman jäsenvaltionsa osalta, ettei vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä ylity uuden vähämerkityksisen tuen myötä ja että muut tämän asetuksen edellytykset täyttyvät.

(23)

Jotta voidaan taata, että jäsenvaltioilla on tarkat, luotettavat ja täydelliset tiedot sen varmistamiseksi, että uuden vähämerkityksisen tuen myöntäminen yritykselle ei johda kyseiseen yritykseen sovellettavan enimmäismäärän ylittymiseen, on tarpeen edellyttää jäsenvaltioilta, että ne perustavat vähämerkityksisen tuen keskusrekisterin, jossa on täydelliset tiedot kaikesta minkä tahansa viranomaisen tämän asetuksen mukaisesti myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta kyseisessä jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden pitäisi voida suunnitella vapaasti rekisterinsä ja päättää asianmukaisista mekanismeista sen perustamiseksi valtiosääntönsä ja hallintorakenteensa mukaisesti edellyttäen, että ne varmistavat, että rekisteri mahdollistaa sen, että jäsenvaltion kaikki julkiset viranomaiset voivat tarkistaa kunkin yrityksen saaman vähämerkityksisen tuen määrän. Jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi aikaa perustaa tällainen rekisteri.

(24)

Kunnes jäsenvaltio on perustanut keskusrekisterin, joka kattaa kolmen vuoden ajanjakson, jäsenvaltion olisi ilmoitettava kyseiselle yritykselle myönnettävän vähämerkityksisen tuen määrästä ja sen vähämerkityksisestä luonteesta viittaamalla suoraan tähän asetukseen. Lisäksi jäsenvaltion olisi ennen tällaisen tuen myöntämistä saatava yritykseltä ilmoitus muusta tämän asetuksen tai muiden vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten soveltamisalaan kuuluvasta asianomaisen verovuoden ja kahden sitä edeltävän verovuoden aikana saadusta vähämerkityksisestä tuesta.

(25)

Jotta komissio voisi seurata tämän asetuksen soveltamista ja havaita mahdollisen kilpailun vääristymisen, jäsenvaltioita olisi vaadittava antamaan vuosittain perustiedot tämän asetuksen nojalla myönnetyistä tukimääristä. Jos jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, missä kaikki kertomuksissa vaaditut tiedot ovat julkisesti saatavilla, jäsenvaltiota ei pitäisi vaatia toimittamaan kertomusta komissiolle.

(26)

Tämän asetuksen soveltamisaikaa olisi rajoitettava ottaen huomioon komission saama kokemus ja erityisesti tarve tarkistaa säännöllisesti valtiontukipolitiikkaa. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy eikä sitä jatketa, jäsenvaltioilla olisi oltava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisiä tukia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi,

a)

tukea neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (12) soveltamisalaan kuuluville kalastus- ja vesiviljelyalalla toimiville yrityksille;

b)

tukea maataloustuotteiden alkutuotannon alalla toimiville yrityksille;

c)

tukea maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille seuraavissa tapauksissa:

d)

tukea kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin eli tukea, joka liittyy suoraan vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin;

e)

tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella;

f)

tukea 2 artiklan e alakohdassa määritellyille vaikeuksissa oleville yrityksille.

a)

’maataloustuotteilla’ perussopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o (ei vielä hyväksytty; ks. komission ehdotus KOM(2011) 416) liitteessä I lueteltuja kalastus- ja vesiviljelyalan tuotteita;

b)

’maataloustuotteiden jalostamisella’ maataloustuotteen käsittelyä niin, että myös käsittelyn tuloksena saatava tuote on maataloustuote, lukuun ottamatta maatilatoimintaa, joka on tarpeen eläin- tai kasvituotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten;

c)

’maataloustuotteiden kaupan pitämisellä’ tavaran pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista lukuun ottamatta ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille alkutuottajan toimesta tai tuotteen valmistamista tällaista ensimyyntiä varten; alkutuottajan suorittama tuotteen myynti loppukäyttäjälle katsotaan kaupan pitämiseksi, jos se tapahtuu erillisissä, kyseiseen tarkoitukseen varatuissa tiloissa;

d)

’yhdellä yrityksellä’ kaikkia yksikköjä, joiden välillä vallitsee vähintään yksi seuraavista suhteista:

Myös yksiköt, joilla on jokin edellä kuvailluista suhteista yhden tai useamman toisen yksikön kautta, katsotaan yhdeksi yritykseksi;

e)

’vaikeuksissa olevalla yrityksellä’ yritystä, joka täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

Sovellettaessa ensimmäisen kohdan e alakohtaa alle kolme vuotta olemassa ollutta pk-yritystä ei pidetä vaikeuksissa olevana yrityksenä, jollei se täytä kyseisen alakohdan iii alakohdassa vahvistettua edellytystä.

a)

lainan vakuudet kattavat vähintään 50 prosenttia lainasta ja lainan määrä on enintään 1 000 000 EUR (tai 500 000 EUR maanteiden tavarakuljetuksia suorittavien yritysten tapauksessa) ja kesto enintään viisi vuotta tai määrä enintään 500 000 EUR (tai 250 000 EUR maanteiden tavarakuljetuksia suorittavien yritysten tapauksessa) ja kesto enintään kymmenen vuotta. Jos lainan määrä on näitä määriä pienempi ja/tai myönnetään alle viideksi tai kymmeneksi vuodeksi, lainan bruttoavustusekvivalentti lasketaan vastaavana suhteellisena osuutena 3 artiklan 2 kohdassa säädetystä sovellettavasta enimmäismäärästä; tai

b)

bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämisen aikaan sovellettavan viitekoron perusteella.

a)

takaus kattaa enintään 80 prosenttia sen kohteena olevasta lainasta ja taattu määrä on enintään 1 500 000 EUR (tai 750 000 EUR maanteiden tavarakuljetuksia suorittavien yritysten tapauksessa) ja takauksen kesto on enintään viisi vuotta tai taattu määrä on enintään 750 000 EUR (tai 375 000 EUR maanteiden tavarakuljetuksia suorittavien yritysten tapauksessa) ja takauksen kesto enintään kymmenen vuotta. Jos taattu määrä on näitä määriä pienempi ja/tai takaus myönnetään alle viideksi tai kymmeneksi vuodeksi, takauksen bruttoavustusekvivalentti lasketaan vastaavana suhteellisena osuutena 3 artiklan 2 kohdassa säädetystä sovellettavasta enimmäismäärästä; tai

b)

bruttoavustusekvivalentti on laskettu komission tiedonannossa (14) vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella; tai

c)

ennen takauksen täytäntöönpanoa sen bruttoavustusekvivalentin laskemiseen käytettävä menetelmä on hyväksytty sen jälkeen, kun komissiolle on ilmoitettu menetelmästä valtiontukia koskevan komission asetuksen nojalla, ja hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti sellaista takaustyyppiä ja kohteena olevaa liiketoimityyppiä, johon tätä asetusta sovelletaan.

a)

kyseisessä jäsenvaltiossa edellisen kalenterivuoden aikana tämän asetuksen mukaisesti myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä eriteltynä tuensaajien toimialan ja koon (pieni, keskisuuri tai suuri yritys) mukaan;

b)

kyseisessä jäsenvaltiossa edellisen kalenterivuoden aikana tämän asetuksen mukaisesti myönnetyn vähämerkityksisen tuen tuensaajien kokonaismäärä eriteltynä tuensaajien toimialan ja koon (pieni, keskisuuri tai suuri yritys) mukaan;

c)

muut komission edellyttämät tämän asetuksen soveltamista koskevat tiedot, jotka on täsmennettävä hyvissä ajoin ennen kertomuksen toimittamisen määräaikaa.