19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/2

—

ottaa huomioon korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi Meridassa 9. joulukuuta 2003,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 17. joulukuuta 1997 Pariisissa, sekä sen myöhemmät täydennysosat,

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 12. joulukuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman sellaisina kuin ne hyväksyttiin 25. kesäkuuta 2012 järjestetyssä ulkoasiainneuvoston 3 179. kokouksessa,

—

ottaa huomioon 8. toukokuuta 2001 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Euroopan unionin tehtävä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa” (COM(2001)0252),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681),

—

ottaa huomioon neuvoston asiakirjakoonnoksen ”Mainstreaming Human Rights and Gender into European Security and Defence Policy” (1) ja erityisesti neuvoston asiakirjan ”Generic Standards of Behaviour for ESDP Operations” (08373/3/2005),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen,

—

ottaa huomioon maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman ”Keeping the promise: united to achieve the Millennium Development Goals”, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 10. lokakuuta 2010,

—

ottaa huomioon 27. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti” (COM(2013)0092),

—

ottaa huomioon vuonna 2008 annetun Euroopan investointipankin (EIP) raportin ”Policy on preventing and deterring corruption, fraud, collusion, coercion, money laundering and the financing of terrorism in European Investment Bank activities” (”EIB Anti-Fraud Policy”),

—

ottaa huomioon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin täytäntöönpanopolitiikat ja -menettelyt, jotka tulivat voimaan maaliskuussa 2009,

—

ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat: ”Implementing the United Nations Protect, Respect and Remedy Framework” (HR/PUB/11/04),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta (2),

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa (3),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat sellaisina kuin ne hyväksyttiin yleisten asioiden neuvoston 2914. kokouksessa 8. joulukuuta 2008,

—

ottaa huomioon Montreux'ssa 17. syyskuuta 2008 hyväksytyn asiakirjan yksityisten turvallisuus- ja puolustusalan yritysten toimintaan liittyvistä valtioiden kansainvälisoikeudellisista velvoitteista ja hyvistä käytännöistä aseellisen selkkauksen aikana,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 27. tammikuuta 1999, ja Euroopan neuvoston lahjontaa koskevan siviilioikeudellisen yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 4. marraskuuta 1999, sekä Euroopan neuvoston ministerikomitean 5. toukokuuta 1998 antaman päätöslauselman (98) 7 ja 1. toukokuuta 1999 antaman päätöslauselman (99) 5, joilla perustettiin korruption vastainen yhteistyöelin GRECO,

—

ottaa huomioon 26.–27. marraskuuta 2012 annetun Jakartan julkilausuman korruption vastaisten virastojen toimintaperiaatteista,

—

ottaa huomioon kansallisia ihmisoikeusinstituutioita koskevat Pariisin periaatteet (4),

—

ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (5),

—

ottaa huomioon kansainvälisen työjärjestön ILOn kolmikantaisen periaatejulistuksen, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa (6),

—

ottaa huomioon YK:n Global Compact -aloitteen (7),

—

ottaa huomioon yksityisten turvallisuuspalvelujen tarjoajien kansainväliset käytännesäännöt,

—

ottaa huomioon asekauppaa koskevan yleissopimuksen, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien asekauppasopimusta käsitelleessä päätöskonferenssissa New Yorkissa 18.–28. maaliskuuta 2013 (8),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0250/2013),

A.

ottaa huomioon, että korruptio voidaan määritellä toimivallan väärinkäytöksi joko yksilön tai ryhmän suoran tai välillisen henkilökohtaisen edun tavoitteluun, ja ottaa huomioon, että korruptio sisältää muun muassa lahjonnan, kavallukset, vaikutusvallalla tapahtuvan kaupankäynnin, aseman väärinkäytön ja laittoman rikastumisen, kuten se on määritelty UNCAC-sopimuksessa; toteaa, että petos, painostus, kiristys, vallan väärinkäyttö, favoritismi, nepotismi ja klientelismi sekä laittomat poliittiset avustukset liittyvät läheisesti korruptioon; toteaa, että korruptio saattaa liittyä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, joka toimii kollektiivisen johdon alaisuudessa virallisten rakenteiden rinnalla erityisesti silloin kun viranomaiset eivät valvo lainsäädännön noudattamista;

B.

ottaa huomioon, että korruptio vahvistaa ja pahentaa epätasa-arvoisia, epäoikeudenmukaisia ja syrjiviä käytäntöjä, kun on kyse kaikkien oikeudesta nauttia yhtäläisesti ihmisoikeuksista, niin kansalaisoikeuksista kuin poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista sekä kulttuurisista oikeuksista; ottaa huomioon, että korruptiolla saattaa olla kielteisiä ympäristövaikutuksia ja että se vaikuttaa suhteettomasti yhteiskunnan epäedullisimmassa asemassa oleviin ja syrjäytyneimpiin ryhmiin ja riistää heiltä erityisesti mahdollisuuden yhdenvertaiseen poliittiseen osallistumiseen, julkisiin palveluihin, oikeuteen, turvallisuuteen, maankäyttöön, työpaikkoihin, koulutukseen, terveydenhoitoon ja asuntoihin; ottaa huomioon, että korruptio vaikuttaa aivan erityisesti etenemiseen syrjinnän torjunnassa varsinkin sukupuolten tasa-arvoon ja naisten itsemääräämisoikeuteen, koska se rajoittaa naisten valmiuksia vaatia oikeuksiaan;

C.

katsoo, että korruptio voi haitata valtioiden taloudellista kehitystä, koska se toisinaan estää kauppaa ja investointeja;

D.

ottaa huomioon, että korruption torjunta on osa hyvän hallintotavan periaatetta, sellaisena kuin se on vahvistettu ja määritelty Cotonoun sopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa ja 97 artiklassa;

E.

ottaa huomioon, että korruptioon ja ihmisoikeusrikkomuksiin liittyy tyypillisesti vallan väärinkäyttöä, vastuunalaisuuden puutetta ja erilaisten syrjinnän muotojen institutionalisoitumista; ottaa huomioon, että korruptio on poikkeuksetta yleisintä siellä, missä ihmisoikeuksien täytäntöönpano on vajavaista tai puuttuu täysin, ja ottaa huomioon, että korruptio heikentää usein niiden instituutioiden ja elinten – esimerkiksi parlamenttien, lainvalvontaviranomaisten, tuomioistuinjärjestelmän, oikeusjärjestelmän ja kansalaisyhteiskunnan – tehokkuutta, jotka tavallisesti huolehtivat valvonnasta ja joiden tehtävänä on varmistaa demokraattisten periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

F.

ottaa huomioon, että korruptio on yleensä syvään juurtunut yhteiskuntiin, joissa se pesii, ja katsoo, että kaikki yritykset torjua sitä pitäisi keskittää ensisijaisesti koulutusjärjestelmään, niin että toimet kohdistetaan ihmisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa;

G.

ottaa huomioon, että valtiot eivät aina pyri estämään yksityisen ja julkisen sektorin korruptiota ja rankaisemaan siitä, vaikka sitä edellytetään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa sekä muissa asiaa koskevissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeussäädöksissä;

H.

ottaa huomioon, että korruptio vääristää valtion menojen kokoa ja koostumusta ja vahingoittaa vakavasti valtion kykyä valjastaa mahdollisimman suuri osa käytettävissä olevista resursseistaan siihen, että taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet toteutetaan täysin, ja ottaa huomioon, että korruptio ohjaa suuria määriä varoja pois talouteen tehtävistä investoinneista, mikä haittaa taloudellisista vaikeuksista kärsivien maiden, myös EU:n jäsenvaltioiden, taloudellista elpymistä;

I.

katsoo, että korkeassa asemassa olevien henkilöiden korruptio voi saada aikaan vakavaa turvattomuutta ja epävakautta kyseisissä maissa ja jopa vaarantaa koko valtion olemassaolon;

J.

ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan korruption osuus koko maailman BKT:stä on viisi prosenttia (2,6 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria) ja joka vuosi maksetaan lahjuksia yli biljoona dollaria; toteaa, että korruptio kasvattaa liiketoiminnan kokonaiskustannuksia maailmanlaajuisesti jopa 10 prosenttia ja hankintasopimusten kustannuksia kehitysmaissa 25 prosenttia (9);

K.

toteaa, että Maailmanpankin arvion mukaan 20–40 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä vastaa 20–40 prosenttia viralliseen kehitysapuun käytetystä summasta, varastetaan julkisista talousarvioista kehitysmaissa ja piilotetaan sitten ulkomaille korkean tason korruption avulla (10);

L.

ottaa huomioon, että kehitysmaista katosi vuosina 2000–2009 laittomina rahavirtoina 8,44 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä on 10 kertaa enemmän kuin niiden saama ulkomaanapu; toteaa, että edellisen vuosikymmenen aikana kehitysmaat menettivät vuosittain 585,9 miljardia dollaria laittomina rahavirtoina; toteaa, että korruption vuoksi vuosittain varastetut rahat riittäisivät ruokkimaan maailman nälkää näkevät 80-kertaisesti, samanaikaisesti kun lahjukset ja varkaudet paisuttavat puhtaan juomaveden ja sanitaation varmistamiseen tarkoitettujen hankkeiden kokonaiskustannuksia kaikkialla maailmassa jopa 40 prosenttia (11);

M.

ottaa huomioon, että koska korruptio uhkaa demokratian vakiinnuttamista ja ihmisoikeuksien täytäntöönpanoa, se toimii edelleen perussyynä ja vauhdittajana kehitysmaiden konflikteissa, laajamittaisissa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisissa ja rankaisemattomuudessa, ja ottaa huomioon, että toimivallan käyttäjien korruption ja laittoman rikastumisen status quo on johtanut vallantavoitteluun ja vallan pysyvyyteen, uusien aseellisten ryhmittymien muodostumiseen sekä laajalle levinneeseen väkivaltaan;

N.

ottaa huomioon, että oikeudellisen sektorin lahjonta rikkoo syrjimättömyyden periaatetta, mahdollisuutta saada oikeutta sekä mahdollisuutta saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja tehokasta oikeussuojaa, jotka ovat olennaisia välineitä kaikkien muiden ihmisoikeuksien täytäntöönpanossa, ja ottaa huomioon, että korruptio vääristää vakavasti oikeusjärjestelmän ja julkisen hallinnon riippumattomuutta, toimivuutta ja puolueettomuutta, mikä edistää epäluottamusta julkisia instituutioita kohtaan, heikentää oikeusvaltioperiaatetta ja aiheuttaa väkivaltaa;

O.

ottaa huomioon, että julkisten palvelujen tarjoaminen antaa valtioille mahdollisuuden täyttää kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteensa, turvata veden, ruuan, terveydenhoidon, koulutuksen, asuntojen, turvallisuuden ja järjestyksen tarjoaminen inhimillisen kehityksen osina, ja ottaa huomioon, että julkisiin hankintoihin liittyvä korruptio kukoistaa avoimuuden, tiedon, kilpailun, aloitteiden, selkeiden sääntöjen ja tiukasti täytäntöönpannun sääntelyn puuttuessa ja myös silloin, kun ei ole olemassa riippumattomia valvonta- ja seuraamusmekanismeja;

P.

ottaa huomioon, että jos korruptio on levinnyt laajalle, avoimuus on puutteellista, tietoja ei ole saatavilla ja mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ei ole, kansalaiset eivät voi asettaa hallituksia ja poliittisia edustajia vastuuseen varmistaakseen, että luonnonvarojen ja markkinoiden hyödyntämisestä kertyneitä tuloja käytettäisiin heidän ihmisoikeuksiensa turvaamiseen; katsoo, että hallitusten on tehtävä kaikkensa torjuakseen korruptiota niin julkisissa kuin yksityisissä yrityksissä;

Q.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajilla, viestimillä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöillä, ammattiliitoilla ja tutkivilla toimittajilla on ratkaisevan tärkeä rooli korruption torjunnassa, kun ne tarkastelevat julkisia talousarvioita, seuraavat hallitusten sekä suuryhtiöiden – varsinkin suurten monikansallisten yhtiöiden – toimintaa ja poliittisten puolueiden rahoitusta, tarjoavat mahdollisuuksia valmiuksien ja asiantuntemuksen kehittämiseen ja vaativat avoimuutta ja vastuunalaisuutta; ottaa huomioon, että korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta raportoivat toimittajat joutuvat yhä useammin järjestäytyneiden rikollisryhmien, ”rinnakkaisten ryhmien” ja viranomaisten ahdistelun kohteiksi erityisesti kehitysmaissa;

R.

ottaa huomioon, että niin verkossa kuin muualla toimivat vapaa ja riippumaton lehdistö ja muut tiedotusvälineet ovat ratkaisevassa asemassa korruption torjuntaan tarvittavan avoimuuden ja valvonnan varmistamisessa, koska ne toimivat korruption paljastamisen foorumina ja niiden kautta kansalaiset ja yhteiskunta saavat tietoja;

S.

ottaa huomioon, että avoin tiedonsaanti ja avoin hallinto lisäävät kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, kun he saavat tietoa hallituksen talousarvioista ja menoista;

T.

ottaa huomioon, että ilmiantajat ovat tärkeitä korruption, petosten, hallinnollisten epäkohtien ja ihmisoikeusrikkomusten paljastamisessa, vaikka siihen liittyy suuri henkilökohtainen riski, ja ottaa huomioon, että ihmiset eivät uskalla tuoda asioita julki, jos kostolta ei voida suojautua, jos tiedon saantia rajoitetaan, jos ei suojata kunnianloukkauslaeilta ja jos ilmiantajien väitteitä ei tutkita riittävästi, ja että he vaarantavat usein myös henkilökohtaisen turvallisuutensa sekä perheidensä turvallisuuden; katsoo, että EU:lla on velvoite suojella heitä erityisesti hyödyntämällä mahdollisimman paljon demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) kaltaisia yhteistyövälineitä;

U.

ottaa huomioon, että hätätilanteet ja saapuvat avustukset tarjoavat mahdollisuuksia korruptioon toiminnan luonteesta sekä toiminnan monimutkaisuudesta ja toimintaan osallistuvien tahojen moninaisuudesta johtuen ja että näihin ”mahdollisuuksiin” kuuluvat lahjonta, toiminnan estäminen, avustushenkilöstön kiristäminen, avustushenkilöstön väärinkäytökset, petokset, kirjanpitoväärennökset, saadun avun väärinkäyttö, avun tarpeessa olevien hyväksikäyttö sekä kaikkiin julkisiin viranomaisiin kohdistuvan tyytymättömyyden lietsominen; katsoo, että saadun humanitaarisen avun ohjaaminen muualle on vakava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkominen;

V.

ottaa huomioon, että 25 prosenttia kaikista Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) käynnistämistä tutkimuksista koski Euroopan unionin ulkoista apua kolmansille maille, ja että näiden tutkimusten tuloksena saatiin palautettua 17,5 miljoonaa euroa (12);

W.

ottaa huomioon, että EU:n kehitysmaille osoittama tuki voi mennä hukkaan, jos ei ole olemassa järjestelmää, joka sisältää asianmukaiset varmistuskeinot edunsaajamaissa sekä varojen käytön rehellisyyden täydellisen ja riippumattoman valvonnan;

X.

ottaa huomioon, että Euroopan julkisten pankkien, jotka ovat EU:n instituutioita (EIP) tai joiden osakkeenomistajien enemmistö on jäsenvaltioita (EBRD), on väitetty olleen osallisina korruptioskandaaleissa Euroopan unionin ulkopuolisissa toiminnoissaan;

Y.

ottaa huomioon, että avunantajien ja kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF), olisi edistettävä apua saavien maiden hallinnon todellista uudistamista ja panosta vaikuttavaan korruption torjuntaan arvioimalla kriittisesti ja torjumalla osoitettuja korruption ja ihmisoikeuksien heikkenemisen riskejä, jotka liittyvät moniin SAP-rakennemuutosohjelmien yhteydessä edellytettyihin toimenpiteisiin, kuten valtio-omisteisten yritysten ja resurssien yksityistämiseen;

Z.

ottaa huomioon, että ihmiskauppa perustuu suuressa määrin monimutkaisiin ja korruptoituneisiin verkostoihin, jotka ulottuvat kaikille valtiojohdon, hallinnon, lainvalvonnan ja yksityisen sektorin aloille uhrien alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaissa, ja ottaa huomioon, että korruptio heikentää ihmiskaupan vastaisten toimijoiden toimintaa, mikä aiheutuu korruptiosta, joka liittyy poliisi- ja tuomioistuinlaitokseen, ihmiskauppiaiden pidätys- ja syytteeseenasettamismenettelyihin sekä oikeusavun ja todistajansuojan tarjoamiseen ihmiskaupan uhreille;

AA.

ottaa huomioon, että asevoimien, puolustussektorin, lainvalvontaviranomaisten ja rauhanturvajoukkojen toimintaan liittyvä korruptio ja väärinkäytökset uhkaavat vakavasti kehitysmaiden kansalaisten henkeä, fyysistä koskemattomuutta, suojelua, vapautta ja oikeuksia, ja ottaa huomioon, että puolustussektoriin ja puolustushankintoihin liittyy edelleen kohtuuttoman runsaasti korruptiota ja ne ovat erityisen suojattuja kansalliseen turvallisuuteen liittyvän salailun vuoksi; katsoo, että turvallisuuslaitteiden hankintaa koskevia julkisia tarjouskilpailuja olisi tarkoin valvottava;

AB.

ottaa huomioon, että yksityisten sotilaallisten yritysten ja turvallisuusyritysten käyttö on lisääntynyt eksponentiaalisesti viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa sekä julkisten että yksityisten toimijoiden parissa, ja ottaa huomioon, että nämä yritykset ovat toimintansa luonteen vuoksi erityisen alttiita korruptiolle ja niitä on syytetty vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka ne työskentelevät useimmiten tiukan sääntelyn ulkopuolella ilman asevoimilta yleensä vaadittua vastuunalaisuutta;

AC.

ottaa huomioon, että UNCAC-sopimuksen IV ja V lukujen mukaisten keskinäisen oikeusavun ja varallisuuden takaisin hankkimisen mekanismien täytäntöönpanon, käytön ja tehokkuuden taso sopimuspuolten välillä on edelleen alhainen, ja ottaa huomioon, että osapuolet eivät vielä ole täysin panneet täytäntöön yleissopimukseen sisältyviä kansainvälistä yhteistyötä koskevia velvoitteitaan, jotka sisältyvät IV lukuun (kansainvälinen yhteistyö) ja V lukuun (varallisuuden takaisin hankkiminen), eivätkä etenkään ole riittävästi täyttäneet velvoitettaan keskinäiseen oikeusapuun UNCAC-sopimuksen 46 artiklan mukaisesti;

AD.

ottaa huomioon, että huonosti säännelty ja läpinäkymätön tavanomaisten aseiden ja ammusten maailmanlaajuinen kauppa ruokkii konflikteja, korruptiota, köyhyyttä, ihmisoikeusrikkomuksia ja rankaisemattomuutta;

AE.

ottaa huomioon, että kehitysmaiden laajamittainen korruptio tapahtuu yleensä kehittyneiden maiden, myös EU-maiden, liikemiesten, lakimiesten, rahalaitosten ja viranomaisten myötävaikutuksella ja jopa avustuksella, ja ottaa huomioon, että nämä instituutiot ja yritykset osoittavat törkeää piittaamattomuutta rahanpesun torjuntaa koskevasta EU:n ja kansainvälisen tason sääntelystä, kun ne tarjoavat kanavat, joilla korruption tuotot voidaan pestä kehittyneissä ja kehittyvissä maissa ja joilla luodaan läpinäkymättömiä rakenteita ja kätketään varoja ”turvallisille” lainkäyttöalueille;

AF.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien kytkeminen korruption vastaisiin toimintalinjoihin lisää yleistä tietoisuutta siitä, että korruptio vaikuttaa paitsi julkisiin varoihin myös kansalaisten henkilökohtaisiin oikeuksiin ja mahdollisuuksiin; ottaa huomioon, että kansainvälisten korruption vastaisten liikkeiden ja ihmisoikeusliikkeiden läheiset yhteydet lisäävät yleistä tietoisuutta sekä vaatimuksia, jotka koskevat avoimuutta, vastuunalaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, ja ottaa huomioon, että korruption kytkeminen ihmisoikeusrikkomuksiin luo uusia toimintamahdollisuuksia etenkin silloin, kun korruptioon voidaan puuttua olemassa olevilla kansallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä mekanismeilla, joita käytetään ihmisoikeuksien noudattamisen valvontaan;

1.

uskoo, että EU:sta voi tulla uskottava ja vaikutusvaltainen korruption torjunnan johtaja vain, jos se puuttuu järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun ongelmiin omien rajojensa sisällä riittävällä tavalla; pitää tässä suhteessa myönteisenä komissiolta odotettavissa olevaa EU:n korruption vastaista kertomusta; toivoo, että komissio yksilöi korruptioalttiita aloja jäsenvaltioissa ja auttaa siten tehostamaan korruption vastaisia ponnisteluja, mahdollistamaan parhaiden käytäntöjen vaihdon, havaitsemaan EU:ssa vallitsevia suuntauksia ja stimuloimaan vertaisryhmäoppimista sekä EU:n ja kansainvälisten sitoumusten noudattamisen jatkamista; kehottaa komissiota esittämään korruption torjuntaa koskevia EU:n poliittisia aloitteita, kuten EU:n korruption vastaisen toimintasuunnitelman;

2.

on tässä yhteydessä tyytyväinen uudelleenneuvotteluun säästödirektiivistä, minkä tarkoituksena on tosiasiassa poistaa pankkisalaisuus; katsoo, että sääntelyn vahvistaminen sekä yritys- ja säätiörekisterien avoimuuden vahvistaminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on edellytys korruption torjunnalle sekä EU:ssa että kolmansissa maissa; katsoo, että EU:n sääntelyllä olisi velvoitettava rekisteröimään kaikki oikeudelliset rakenteet ja niiden omistustiedot ja julkaisemaan nämä tiedot verkossa elektronisin tunnistetiedoin varustettuna ja haut mahdollistavassa muodossa siten, että tästä ei aiheudu kustannuksia tiedonhakijoille;

3.

katsoo, että EU:n olisi noudatettava Yhdysvaltain esimerkkiä (Sergei Magnitsky Rule of Law Accountability Act of 2012) ja hyväksyttävä vastaavaa lainsäädäntöä EU:n tasolla vertauskuvalliseksi ja toimivaksi kehykseksi, jolla luodaan yhteys korruption ja ihmisoikeusrikkomusten välille; kehottaa siksi neuvostoa tekemään päätöksen, jolla laaditaan vastaava EU:n luettelo virkamiehistä, jotka ovat olleet osallisina Sergei Magnitskin kuolemaan, sitä seuranneeseen oikeudelliseen peittelyyn ja hänen perheeseensä edelleen kohdistuvaan jatkuvaan ahdisteluun; lisää, että tällä neuvoston päätöksellä olisi määrättävä näihin virkamiehiin kohdistettavista seuraamuksista, esimerkiksi EU:n laajuinen viisumikielto sekä heillä tai heidän omaisillaan Euroopan unionissa mahdollisesti olevien varojen jäädyttäminen; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman sellaisen mekanismin luomiseksi, jonka avulla kolmansien maiden viranomaisiin (muun muassa poliisiviranomaiset, syyttäjät ja tuomarit) kohdennettavat sanktiot kirjataan ja pannaan täytäntöön, jos he osallistuvat vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin ja oikeudelliseen vehkeilyyn ilmiantajia, korruptiosta raportoivia toimittajia ja kolmansien maiden ihmisoikeusaktivisteja vastaan; korostaa, että luetteloon ottamista koskevat perusteet olisi laadittava hyvin dokumentoitujen, toisiaan vastaavien ja riippumattomien lähteiden ja uskottavien todisteiden pohjalta siten, että kohteena olevilla on mahdollisuus puolustautua;

4.

tukee täysin sitä, että EU on sitoutunut omaksumaan demokraattisen omistajuuden käsitteen kehitysyhteistyöpolitiikkaansa ja valtavirtaistamaan sen, toisin sanoen tukemaan kansalaisten todellista ja täysimääräistä osallistumista avunantajien ja kumppanihallitusten kehitysstrategioiden ja -politiikkojen suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja valvontaan; katsoo, että tällainen politiikka edistää ohjelmien edunsaajien osallistumista ja parantaa siten korruption torjunnan valvontaa ja vastuunalaisuutta; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan sitä periaatetta, että niiden kehitysapuohjelmiin osallistumisen ehtona on korruption vastaisten kansainvälisten sääntöjen noudattaminen ja sisällyttämään julkisiin hankintasopimuksiin korruption torjuntaa koskevan lausekkeen OECD:n suositusten mukaisesti; kehottaa komissiota jatkamaan avun avoimuuden korkeaa tasoa koneellisesti luettavassa muodossa ja käyttämään yhteistä standardia, jotta voidaan taata vertailtavuus muiden avunantajien kanssa ja erityisesti se, että avulla vastataan sitä vastaanottavien hallitusten tarpeisiin;

5.

painottaa, että sen varmistamiseksi, että yhdistämisjärjestelyt lisäväät kehitysrahoituksen tuloksellisuutta, kyseisten välineiden hallinnointia on tarkistettava niin, että pyritään suurempaan avoimuuteen hankkeiden valintakriteereissä ja vastuuseen koko yhteiskunnalle; muistuttaa, että asettamalla hankkeiden valinnalle, valvonnalle ja arvioinnille kriittinen määrä vähimmäisvaatimuksia, voitaisiin helpottaa vertailtavuutta ja saataisiin yhtenäinen perusta toimintojen suoritusta koskeville tiedoille; toteaa, että hankkeiden etenemisestä ja vaikutuksesta kehitykseen olisi raportoitava järjestelmällisesti, jotta oikeutettaisiin tukivarojen käyttö yhdistämisjärjestelyillä mukana olevien tukijoiden ja EU:n rahoituslaitosten lisäksi myös suurelle yleisölle;

6.

katsoo, että komission olisi vaadittava EU:n rahoittamien hankintamenettelyjen yhteydessä mahdollisimman korkeaa riippumattomuuden tasoa ja edistettävä erityisesti tarjouspyyntöjen parempaa saatavuutta paikallisten organisaatioiden kannalta; korostaa, että jos hankintoja lähestytään ihmisoikeuksien kannalta, etuna on se, että saadaan enemmän osallistujia, erityisesti ne, jotka kuuluvat tarjousprosessin piiriin (kuten maanomistajien yhdistykset sekä epäedullisessa asemassa olevat ryhmät); katsoo, että ihmisoikeuksiin pohjautuva lähestymistapa kannustaa viranomaisia voimaannuttamaan epäedullisessa asemassa olevat ryhmät osallistumaan itse tarjousmenettelyihin ja laajentamaan kriteerejä, joiden mukaan yrityksiä arvioidaan hankintaprosessissa; muistuttaa, että hankkeiden tulosten valvonta yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa ja paikallisten viranomaisten vastuu huomioon ottaen on olennaista, kun pyritään toteamaan, käytetäänkö EU:n varoja asianmukaisesti; vaatii, että komissio ei myönnä hankkeita sopimuspuolille, joiden omistajat eivät ole tiedossa tai joiden yritysrakenne on sellainen, että ne voivat helposti toteuttaa siirtohinnoittelua;

7.

kehottaa EU:ta lisäämään avoimuutta tukemalla maailmanlaajuisen järjestelmän luomista avunantolupausten jäljittämiseen, jotta saadaan avunantajamaat pitämään lupauksensa avun antamisesta ja vastaamaan tukemistaan hankkeista, laitoksista ja ryhmistä;

8.

muistuttaa lisäksi, että EU:n rahoittamien hankkeiden täytäntöönpanossa on ehkäistävä korruptiotekniikoita, joita ovat muun muassa ylisuuret hankekustannukset, kuvitteellisista hankkeista ja työntekijöistä maksettavat maksut, taloudellisten ja/tai teollisten vastaostojen sopimaton ja korruptoitunut käyttö, valtion varojen suoranainen varastaminen, ylisuuret matkakustannukset ja lahjukset; korostaa siksi, että on tarpeen valvoa koko EU:n rahoitusketjua, mukaan luettuina päätöksenteko ja sääntely, suunnittelu ja budjetointi, rahoitus, varojen siirrot, johtaminen ja ohjelmien kehittäminen, tarjouspyynnöt ja hankinnat, rakentaminen, toiminta ja ylläpito sekä palveluista maksaminen;

9.

ehdottaa, että komissio levittää tietoa OLAF:n käyttämästä raportointijärjestelmästä, joka koskee julkisiin tarjouskilpailuihin osallistuvien ja EU-tuen saajien EU-varojen väärinkäyttöä, ja laatii suuntaviivat siitä, miten käsitellään kolmansissa maissa tapahtuvaa EU:n varojen väärinkäyttöä koskevat ilmoitukset ja miten niiden avulla mahdollistetaan asianmukainen seuranta, palaute ja suojelu kostolta siten, että erityistä huomiota kiinnitetään monien kehitysmaiden kaikkein haavoittuvimpien väestönosien ja erityisesti naisten tilanteeseen, koska he ovat erityisen alttiita korruption kohteeksi joutumiselle ja halukkaita yhteistyöhön sen paljastamisessa mutta myös paljon haavoittuvampia ja saattavat joutua kärsimään yhteistyöstä;

10.

korostaa, että EU:n on pidettävä tärkeänä sitä, että pannaan täytäntöön osallistumisoikeus ja oikeus saada tietoja sekä julkisen vastuunalaisuuden mekanismit, kuten tietojen avoimuus, demokratian keskeisinä periaatteina kaikilla kolmansien maiden kanssa käytävän vuoropuhelun tasoilla, mukaan luettuina kahdenväliset suhteet ja korkein taso; korostaa, että sekä verkossa toimivan että muun lehdistön ja median vapaus ovat tässä suhteessa ratkaisevia; ehdottaa, että EU rahoittaa näiden periaatteiden täytäntöönpanoa tukevia hankkeita kolmansissa maissa ja erityisesti maissa, joissa demokratiakehitys on käynnissä, varmistaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien, ammattijärjestöjen, naisten ja varsinkin kaikkein haavoittuvimpien väestöryhmien integroinnin ja auttaa muotoilemaan lainsäädäntöä ilmoittajien tehokasta suojelua varten;

11.

toteaa, että tältä osin EU:n on johdettava omalla esimerkillään; vaatii, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti kansainvälisiin aloitteisiin talousarvioiden avoimuuden lisäämiseksi, kuten avoimen hallinnon kumppanuus (OGP), avoin talousarvio (OBI) ja kansainvälisen avun avoimuuden aloite (IATI), jotta voidaan edistää kumppanimaiden vastaavaa osallistumista kansainvälisten ihmisoikeusnormien noudattamisen edellytyksenä;

12.

kehottaa komissiota hyväksymään sen, että ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa EU:n suuntaviivoissa esitettyyn ihmisoikeuksien puolustajien määritelmään sisällytetään korruptionvastaiset toimijat, tutkivat toimittajat ja erityisesti ilmiantajat;

13.

toteaa, että EU:n olisi maailman johtavana avunantajana noudatettava ja laajennettava viimeaikaisia käytäntöjä, joissa EU:n ulkoisen tuen antaminen kytketään talousarviouudistuksiin, joilla pyritään kohti suurempaa avoimuutta, tietojen saatavuutta ja osallistavia prosesseja, sekä yhdenmukaistettava suuntaa-antavia periaatteita tältä osin muiden avunantajien kanssa; katsoo, että EU:n olisi esitettävä tukea saaville hallituksille selkeitä julkisia vertailuarvoja ja kriteerejä kannustepohjaisella lähestymistavalla, jotta ne avaavat talousarvioprosessejaan ja sisällyttävät pyrkimyksiinsä avoimuuden, julkisen osallistumisen ja valvonnan komponentteja koulutuksen ja teknisen avun kautta; kehottaa EU:ta tukemaan ja edistämään sitä, että kehittyvien maiden valvontaelimille (mukaan luettuina parlamentit, tilintarkastusvirastot, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja tiedotusvälineet) luodaan toiminnan mahdollistava ympäristö, jotta ne voivat toteuttaa ydintoimintojaan ja siten torjua korruptiota;

14.

huomauttaa, että EU:n olisi yhtäältä hyödynnettävä ”edistyneitä kumppanuuksia” kolmansien maiden kanssa painostaakseen tehokkaasti laajalle levinneestä korruptiosta kärsiviä hallintoja hyväksymään uudistuksia, joiden avulla edellä mainitut periaatteet voidaan panna täytäntöön; katsoo, että uudistustarpeeseen vastaavan EU-lähtöisen poliittisen vuoropuhelun, painostuksen ja yhteistyön olisi oltava näkyvää ja avointa ja niihin olisi yhdistettävä asianmukaisia ja kunnianhimoisia seurantamekanismeja; katsoo, että EU:n olisi julkisesti tuomittava se, että säädetään lakeja, jotka rajoittavat tiedotusvälineiden vapautta ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa vastuunalaisuuden kulmakivinä, ja että sen olisi laadittava strategioita mukauttaakseen suhteita näihin maihin, jotta uudistuksia voidaan tukea näkyvällä tavalla; painottaa, että kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa tarvitaan selkeästi määriteltyjä ja valvottavia ihmisoikeuslausekkeita, joiden nojalla olisi mahdollista keskeyttää sopimuksen voimassaolo räikeiden ihmisoikeusloukkausten vuoksi;

15.

kannattaa sitä, että Euroopan julkisten varojen investointeja erityisesti EIP:n ja EBRD:n hankkeisiin koskevan päätöksenteon avoimuus lisääntyy, millä voi olla haitallinen vaikutus ihmisoikeuksiin; kehottaa EIP:tä ja EBRD:tä vahvistamaan petosten ja korruption vastaisia politiikkoja, jotta varmistetaan Euroopan unionin ulkopuolelle tehtävien investointien täysi avoimuus; painottaa, että EIP:n ja EBRD:n on vakuutettava, että ne haluavat välttää riskialttiita investointeja erityisesti rahoituksen välittäjien kautta, omaksua riskeihin perustuvan lähestymistavan ja arvioida paremmin tukemiensa hankkeiden vaikutuksia ihmisoikeuksiin sen lisäksi, että niiden on tehtävä kaikille asiakkaiden toiminnoille ihmisoikeuksien noudattamista ja riippumattomuutta koskeva yritystarkastus; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota julkisen osallistumisen varmistamiseen sekä asianomaisten yhteisöjen maksuttomaan ja tietoa tarjoavaan ennakkokuulemiseen rahoitettujen hankkeiden suunnittelun, täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin kaikissa vaiheissa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota käyttämään vaikutusvaltaansa EIP:n yksinoikeutettuina jäseninä ja EBRD:n pääosakkaina siihen, että ne edistävät näiden instituutioiden merkittävää uudistamista siten, että mahdollistetaan niiden päätösten ja vastuullisuuden parempi demokraattinen valvonta;

16.

katsoo, että IMF ja Maailmanpankkiryhmän kaltaisten kansainvälisten rahoituslaitosten olisi arvioitava korruption riski toimenpiteissä, joita edunsaajamaille ehdotetaan SAP-ohjelmien yhteydessä sen lisäksi, että ne arvioivat toimenpiteiden vaikutuksen ihmisoikeuksiin; katsoo, että SAP-ohjelmiin olisi sisällytettävä hallinnon ja avoimuuden parantamista koskevia uudistuksia; vaatii, että ohjelmien täytäntöönpanoa seurataan asianmukaisilla, riittävän hyvin resurssoiduilla ja riippumattomilla valvontajärjestelmillä, joiden avulla toteutetaan säännöllisiä arviointeja ja tarkastuksia; lisää, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä maa-alueiden haltuunottoon, karkotuksiin, puolustushankintoihin, erillisiin puolustusbudjetteihin sekä sotilaallisen ja puolisotilaallisen toiminnan rahoittamiseen edunsaajamaissa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään vaikutusvaltaansa IMF:n ja Maailmanpankin jäseninä suuremman avoimuuden aikaansaamiseksi ja osallistavien mekanismien käyttämiseksi SAP- ja muita rahoitusohjelmia koskevissa neuvotteluissa sekä edistämään niiden päätösten ja vastuunalaisuuden laajempaa demokraattista valvontaa;

17.

kehottaa kahden- ja monenvälisiä rahoituslaitoksia, kuten Maailmanpankkiryhmää, IMF:ää, alueellisia kehityspankkeja, vientitakuulaitoksia ja yksityisen sektorin pankkeja vaatimaan, että tukea saavat yritykset ja hallitukset noudattavat ”Publish What You Pay” -vaatimuksia ja/tai avoimuutta ja maksuja koskevia EITI-normeja kaiken hankkeille annettavan tuen edellytyksenä;

18.

suhtautuu myönteisesti G20-maiden Soulissa vahvistamaan korruption vastaiseen toimintasuunnitelmaan ja katsoo, että tämä noste olisi säilytettävä, jotta varmistetaan koordinoitu kansainvälinen toiminta korruption torjumiseksi avainalueilla;

19.

korostaa, että koska kehitysmaiden köyhimmät ihmiset ovat hyvin riippuvaisia julkisista palveluista, he joutuvat kärsimään kohtuuttomasti vähäisen korruption, myös niin sanotun hiljaisen korruption, vuoksi, kun virkamiehet eivät tarjoa palveluja tai tietoja, joista hallitus on maksanut (esimerkiksi opettajien poissaolo julkisissa kouluissa tai lääkäreiden poissaolo terveysasemilla);

20.

korostaa, että korruptio on esteenä suorille ulkomaisille sijoituksille ja saa kolmannet osapuolet luopumaan taloudellisesta yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa;

21.

uskoo, että korruption, mukaan lukien veroparatiisien, veronkierron ja laittomien pääomapakojen, torjuminen on osa laajempia ponnisteluja hyvän hallintotavan edistämiseksi, joka on määritelty yhdeksi Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tuloksellisuuden lisäämiseen tähtäävistä painopistealoista vuoden 2011 muutossuunnitelmassa (COM(2011)0637); korostaa, että YK:n korruptiosopimusta on alettava soveltaa täysimääräisesti ja välittömästi;

22.

toteaa, että kaikkiin korruption torjuntatoimiin olisi yhdistettävä tuki ohjelmille, joilla on tarkoitus ehkäistä korruptiota koulutuksella ja tiedotuskampanjoilla;

23.

muistuttaa tehokasta kehitysyhteistyötä koskevassa Busanin kumppanuudessa tehdyistä sitoumuksista ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita täyttämään ne vahvistaakseen yhteisiä ponnistuksia korruption ja laittomien rahavirtojen torjumiseksi;

24.

katsoo, että korruption torjumiseksi ja poistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa kehitysyhteistyöpolitiikan yhtenäisyys; korostaa myös sitä, että on lisättävä julkisen talouden ohjausjärjestelmään ja verovilpin torjuntatoimenpiteisiin kehitysyhteistyövälineestä (DCI) ja Euroopan kehitysrahastosta (EKR) myönnettävää EU-tukea.

25.

vaatii jäsenvaltioita muuttamaan rikoslainsäädäntöään tarvittaessa siten, että ne saavat lainkäyttövallan, joka koskee kansalaisuudesta riippumatta niiden alueella tavattuja henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet lahjontaan tai julkisten varojen kavaltamiseen riippumatta siitä, missä rikos on tehty, kunhan näiden rikollisten toimien tuotot havaitaan tai on pesty kyseisessä jäsenvaltiossa tai henkilöllä on ”läheinen yhteys” kyseiseen jäsenvaltioon kansalaisuuden, asuinpaikan tai jäsenvaltiossa sijaitsevan tai siellä tytäryhtiötä pitävän yrityksen omistajuuden kautta;

26.

huomauttaa kuitenkin, että EU:n jäsenvaltioiden olisi harkittava huolellisesti antaessaan kolmansille maille tietoja korruptiosta, kavalluksesta tai veropetoksesta syytetyistä henkilöistä, niin ettei väitetä perusteetta syylliseksi ihmisoikeuksien puolustajia, kuten Ales Bialiatskia;

27.

katsoo, että kunnianloukkausta koskeva lainsäädäntö saattaa estää raportoimasta kolmansissa maissa tapahtuvasta korruptiosta; kehottaa siksi kaikkia jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä ja poistamaan kunnianloukkauslainsäädännön oikeusjärjestelmästään ainakin tapauksissa, joissa kyseessä ovat syytökset, jotka koskevat järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua jäsenvaltiossa ja ulkomailla;

28.

kehottaa jäsenvaltioita, kuten korruption vastaisessa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa suositetaan, hyväksymään lainsäädäntö- ja muita toimia tarkoituksellisen laittoman vaurastumisen määrittämiseksi rikokseksi, ja toteaa, että laittomalla vaurastumisella tarkoitetaan virkamiehen omaisuuden merkittävää lisääntymistä, jota hän ei voi perustellusti selittää laillisiin tuloihinsa nähden;

29.

pitää tervetulleena Jakartassa marraskuussa 2012 annettua julkilausumaa korruption vastaisia instituutioita koskevista periaatteista; kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita menemään pitemmälle ja korostamaan kansainvälisellä tasolla tarvetta puuttua siihen, että moniin kehittyviin maihin perustetut korruption vastaiset instituutiot ovat tehottomia, mikä johtuu useimmiten niiden institutionaalisesta rakenteesta, puutteellisesta toiminnallisesta riippumattomuudesta hallituksiin nähden, poliittisen tuen puutteesta, rahoitusjärjestelyistä, virkailijoiden valinta- ja nimittämismenettelyistä sekä täytäntöönpanovaltuuksista;

30.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ryhtymään kehittämään korruption vastaisten elinten riippumattomuutta ja tehokkuutta koskevia kansainvälisiä normeja, jotka laaditaan hallitusten välillä tavoitteena lopullinen hyväksyminen YK:n yleiskokouksessa ja joilla on vastaava laaja soveltamisala kuin kansallisia ihmisoikeusinstituutioita koskevilla Pariisin periaatteilla; korostaa, että näitä periaatteita olisi käytettävä vertaisarvioinnissa vastuunalaisuuden vertailuarvoina;

31.

kehottaa komissiota tiivistämään muiden avunantajien ja ylimpien tarkastuselinten kansainvälisen järjestön kanssa tehtävää yhteistyötä avunsaajamaiden ylimpien tarkastuselinten valmiuksien kehittämiseksi, jotta kehitysmaissa voidaan panna täytäntöön ylimpien tarkastuselinten kansainväliset standardit;

32.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan kansainvälisellä yleissopimuksella tai UNCAC-pöytäkirjalla perustettavaa korruption vastaista kansainvälistä komissiota, joka muodostaisi perustan kansainväliselle rikostutkijoiden elimelle, jolla on kansallisia lainvalvonta- ja syyttäjäviranomaisia vastaava toimivalta tutkia korruptiorikoksia ja asettaa niistä syytteeseen allekirjoittajavaltioiden alueella ja joka pystyy myös haastamaan henkilöitä kansallisiin rikostuomioistuimiin;

33.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan sitä, että nimitetään talousrikoksia, korruptiota ja ihmisoikeuksia käsittelevä YK:n eritysedustaja, jolla on kattavat valtuudet, mukaan lukien tavoitteellinen suunnitelma ja valtioiden toteuttama korruption vastaisten toimenpiteiden kausittainen arviointi; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat allekirjoittaneet Euroopan neuvoston työn tuloksena 27. tammikuuta 1999 allekirjoitettavaksi avatun lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen, mutta eivät ole sitä ratifioineet, tekemään sen mahdollisimman nopeasti;

34.

muistuttaa kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevaan OECD:n yleissopimukseen perustuvasta oppaasta, jonka avulla yritykset voivat toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä sisäisen valvonnan, ammattietiikan ja vaatimustenmukaisuuden alalla kansainvälisen korruption ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi;

35.

vaatii kaikkia EU:n yrityksiä toteuttamaan yhteiskuntavastuutaan ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia YK:n suuntaviivojen mukaisesti; suhtautuu myönteisesti komission valmiuteen kehittää ihmisoikeuksia koskevaa ohjeistusta pienille ja keskisuurille yrityksille; rohkaisee EU:n jäsenvaltioita laatimaan omat kansalliset suunnitelmansa YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi ja vaatimaan, että myös kumppanimaat noudattavat kansainvälisesti tunnustettuja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia normeja, kuten OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille ja ILO:n kolmikantaista periaatejulistusta, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa;

36.

kehottaa laatimaan unionin teknologia-alan yrityksille tehokkaampia avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia normeja sellaisen teknologian vientiin, jonka avulla voidaan loukata ihmisoikeuksia tai tukea korruptiota tai jota voidaan käyttää unionin turvallisuusetujen vastaiseen toimintaan;

37.

panee merkille, että suurimmassa osassa aloitteista, joilla pyritään parantamaan yritysten käytäntöjä kolmansissa maissa ja erityisesti konfliktialueilla, kuten YK:n Global Compact -aloite sekä liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, ei huolehdita yhteisen maaperän luomisesta eikä suuntaviivojen asianmukaisesta täytäntöönpanosta vaan luotetaan yritysten vapaaehtoiseen aloitteellisuuteen niiden noudattamisessa; kehottaa EU:ta johtamaan kansainvälisiä ponnisteluita, joilla pyritään näiden normatiivisten standardien määrittämiseen ainakin EU:n lainkäyttöalueilla, sekä keskittymään monikansallisten yritysten johtajien vastuunalaisuuteen ja uhrien suojakeinoihin;

38.

kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jossa vaaditaan EU:n yrityksiä varmistamaan, että ne eivät hankinnoillaan tue lahjontaan, konflikteihin ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin osallistuvia tahoja, mikä varmistetaan tekemällä niiden raaka-aineiden toimitusketjuun kohdistettuja tarkastuksia ja julkaisemalla tarkastusten tulokset; katsoo, että OECD:n julkaisemien toimintaohjeiden mukainen EU:n yritysten pakollinen yritystarkastus auttaisi eurooppalaisten yritysten kehitystä ja yhtenäistäisi EU:n ihmisoikeus- ja kehityspolitiikkoja erityisesti konfliktien vaivaamilla alueilla;

39.

muistuttaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, myös rikosoikeudelliset toimenpiteet, alueelleen sijoittautuneiden ja kolmansien maiden korruptioon osallistuneiden yritysten valvomiseksi ja mahdollisten seuraamusten langettamiseksi; kehottaa komissiota laatimaan julkisen luettelon yrityksistä, jotka on tuomittu korruptiosta tai joiden edustajia on syytteessä korruptiosta jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa; katsoo, että tällaiseen luetteloon joutumisen olisi estettävä näitä yrityksiä osallistumasta julkisiin hankintamenettelyihin tai saamasta EU:n rahoitusta EU:n jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa, jos ne saavat tuomion ja kunnes tuomioistuin on lopullisesti vapauttanut syytteistä; korostaa, että mustalle listalle joutuminen voi pelottaa yrityksiä ryhtymästä korruptioon ja tarjoaa niille hyvän kannusteen parantaa ja vahvistaa sisäisiä menettelyjään, jotka tähtäävät rehellisyyteen;

40.

pitää tervetulleena, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat päässeet sopimukseen, jolla vaaditaan kaivannaisalan ja aarniometsien puunkorjuuta harjoittavia yrityksiä ilmoittamaan hallituksille suoritetut maksut maa- ja hankekohtaisesti; kehottaa kaikkien kumppanimaiden hallituksia vaatimaan, että niiden lainkäyttöalueella rekisteröityjen tai niiden rahoitusmarkkinoilla listattujen monikansallisten yritysten maksut ilmoitetaan vastaavasti; kehottaa EU:ta edistämään tätä raportointistandardia suhteissaan kumppanimaihin; katsoo, että komission olisi tulevassa kyseisen lainsäädännön tarkistuksessa harkittava maakohtaisen raportoinnin laajentamista niin, että se sisältää kaikkien alojen monikansalliset yritykset ja kattaa enemmän tietoja, kuten liikevaihdon, varat, työntekijät, voitot ja verot;

41.

korostaa, että korruptio usein lisää rikollisuutta ja edistää konflikteja ja epävakautta, ja katsoo, että korruption torjumiselle olisi annettava enemmän painoarvoa EU:n konfliktien ehkäisytoimissa sekä epävakaisiin tilanteisiin liittyvissä toimissa;

42.

korostaa, että YK:n ja AU:n rauhanturvajoukkojen rehellisyyden korkealla tasolla on suuri merkitys erityisesti Afrikan rauhanvälineen puitteissa; tukee vaatimusta, jonka mukaan rehellisyyden turvaamiseen tähtäävien YK:n toimenpiteiden järjestelmää on uudistettava, ja erityisesti tarvetta keskittää kaikki virkailijoiden väärinkäytöksiä koskevat tutkimukset, mukaan luettuina kenttätutkimukset, yhdelle sisäiselle valvontayksikölle; kehottaa siksi YK:ta ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan, että rauhanturvajoukkojen uhriksi joutuneilla on oikeus suojakeinoihin, sekä parantamaan raportointimekanismeja ja ilmiantajien suojelupolitiikkaa;

43.

korostaa, että EU:n YUTP-operaatioiden yleisiä käyttäytymis- ja menettelysääntöjä on kehitettävä ja ne on saatettava ajan tasalle, jotta ne heijastavat asianmukaisesti pyrkimyksiä korruption torjuntaan sekä operaatioissa että operaatioiden alueilla; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että rauhanturvaamis- ja oikeusvaltio-operaatioiden eurooppalaisen henkilöstön uhreiksi joutuneilla on oikeus tehokkaisiin suojakeinoihin; kehottaa neuvostoa laatimaan turvalliset ja riittävät raportointimekanismit sekä tehokkaan ilmiantajien suojelupolitiikan; korostaa, että näissä mekanismeissa on otettava huomioon sukupuoli;

44.

kannattaa Montreux'n asiakirjan ja yksityisten turvallisuuspalvelujen tarjoajien kansainvälisten käytännesääntöjen (ICoC) kaltaisia aloitteita; ilmaisee tyytyväisyytensä sen johdosta, että Euroopan unioni on hiljattain antanut tukensa Montreux'n asiakirjalle ja että suuri ja yhä kasvava määrä EU:n jäsenvaltioita hyväksyy sen; korostaa kuitenkin, että esitetyt periaatteet on pantava paremmin täytäntöön; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita edelleen kehittämään kansallista lainsäädäntöään ja sääntelyään Montreux'n asiakirjassa esitettyjä normeja vastaavasti, ja suosittelee, että jäsenvaltiot ja unioni tekevät sopimuksia ainoastaan aloitteiden periaatteita noudattavien yksityisten palveluntarjoajien kanssa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan sitä, että perustetaan ICoC:n valvontamekanismi, jonka olisi oltava noudattamista valvova elin, joka pystyy käsittelemään valituksia ja määräämään varoittavia seuraamuksia (mukaan luettuina lisävaatimuksia sisältävät sopimusmuutokset, virallisten varoitusten antaminen, taloudelliset rangaistukset sekä palveluntarjoajan tilapäinen tai pysyvä poistaminen ICoC-järjestelmästä), jotta voidaan taata se, että palveluntarjoajat noudattavat niillä ICoC:n mukaisesti olevia velvoitteita ja joutuvat viime kädessä vastuuseen siitä;

45.

vaatii, että EU ja sen jäsenvaltiot tukevat sellaisen kansainvälisen kehyksen luomista, jolla säännellään palveluntarjoajien toimintaa ja luodaan tasapuoliset kilpailuedellytykset siten, että isäntävaltioilla on oikeus säännellä palveluntarjoajien toimintaa ja sopimusvaltiot voivat käyttää valtaansa ihmisoikeuksien suojeluun ja korruption torjuntaan; korostaa, että tällaisen kehyksen tulee sisältää lupa- ja valvontajärjestelmä, jolla kaikkia palveluntarjoajia vaaditaan alistumaan riippumattomiin tarkastuksiin ja osallistumaan pakolliseen kaiken henkilöstön kouluttamiseen ihmisoikeusasioissa, sekä varoittavia sanktioita rikkomuksista, rikkomuksiin syyllistyneiden vastuunalaisuuden sekä tehokkaat suojakeinot uhreja varten;

46.

suosittaa, että jäsenvaltiot vahvistavat UNCAC-sopimuksen IV luvun (kansainvälinen yhteistyö) ja V luvun (varallisuuden takaisin hankkiminen) täytäntöönpanoa erityisesti tehostaakseen kolmansien maiden pyytämää keskinäistä oikeusapua tulkitsemalla kotimaista lainsäädäntöä tavalla, joka mahdollistaa pyydetyn avun antamisen, ja erottamalla takavarikoimisen apua pyytävässä jäsenvaltiossa annettavasta tuomiosta keskinäisen oikeusavun antamista varten sekä osoittamalla oikeusjärjestelmiin riittävät inhimilliset ja taloudelliset resurssit, jotta ne voivat asianmukaisesti ja nopeasti käsitellä näitä asioita; kehottaa EU:ta asettamaan etusijalle tämän kysymyksen, jolla on suuri merkitys demokratiaa kehittävissä kolmansissa maissa, ja ratkaisemaan tässä yhteydessä erityisesti oikeudelliset esteet ja yhteistyöhaluttomuuden, jota ilmenee EU:n rahoituskeskuksissa, jotka usein noudattavat passiivisia ja tehottomia keskinäisen oikeusavun järjestelyjä;

47.

on sitä mieltä, että kaikkien kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisältyvään ihmisoikeuslausekkeeseen olisi lisättävä sitoutuminen hyvän hallintotavan suojelemiseen ja edistämiseen;

48.

kannustaa komissiota ehdottamaan Cotonoun sopimusta seuraavan kerran tarkistettaessa, että sopimukseen sisällytettäisiin sen keskeiseksi osaksi hyvän hallintotavan noudattaminen, ja laajentamaan korruption määritelmää niin, että se mahdollistaa seuraamukseen määräämisen hyvää hallintotapaa koskevan lausekkeen rikkomisesta kaikissa vakavissa tilanteissa eikä pelkästään silloin, kun se liittyy talous- tai alakohtaiseen politiikkaan tai ohjelmaan, jossa Euroopan unioni on taloudellisen tuen suhteen merkittävä kumppani;

49.

on tyytyväinen siihen, että EU–Egypti-työryhmä ja EU–Tunisia-työryhmä ovat päättäneet viimeistellä etenemissuunnitelman vielä tällä hetkellä eri kolmansissa maissa jäädytettynä olevan laittomasti hankitun varallisuuden palauttamiseksi; vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan täysin olemassa olevia varallisuuden takaisin hankintaa koskevia kansainvälisiä normeja, kuten korruption vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta, G8-maiden ryhmän ja siirtymävaiheessa olevien arabimaiden väliseen Deauvillen kumppanuuteen kuuluvaa varallisuuden takaisinhankintaa koskevaa toimintasuunnitelmaa sekä neuvoston 26. marraskuuta 2012 antamaa uutta lainsäädäntökehystä; katsoo, että varallisuuden takaisin hankintaa koskevat määräykset tukevat maiden pyrkimyksiä korjata korruption pahimmat vaikutukset, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan merkittäviä ponnistelujaan, joiden tavoitteena on helpottaa aiempien hallintojen kavaltamien varojen palauttamista arabikevään maiden kansalaisille; painottaa ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan merkitystä käsiteltäessä varallisuuden takaisin hankintaa ja korruptoituneista hallinnoista vapautuneiden valtioiden velkoja; tukee aloitteita ulkoisten ja sisäisten valtionvelkojen tarkastamiseksi, jotta huomataan korruptio ja sen vaikutukset ihmisoikeuksiin; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan velantarkastusaloitteita;

50.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita antamaan oikeudellista ja teknistä tukea kehitysmaille, jotka haluavat saada takaisin Euroopan unionin alueella pidetyt epäoikeudenmukaisin keinoin hankitut varat (tai diktaattorien laittomasti keräämän omaisuuden);

51.

toteaa, että asekaupan korruptoituminen muodostaa suuren osan maailmanlaajuisten liiketoimien korruptiosta; on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2013 hyväksymään asekauppaa koskevaan yleissopimukseen, jossa annettiin kansainvälisten asekuljetusten arviointia koskevat yhteiset sitovat säännöt ja kriteerit; on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet allekirjoittamaan asekauppasopimuksen mahdollisimman pian, ja kehottaa niitä omaksumaan johtavan aseman myös YK:n pyrkimyksissä siihen, että kaikki YK:n jäsenvaltiot ratifioivat ja panevat täytäntöön asekauppaa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen; kehottaa EU:ta seuraamaan Euroopan asevalmistajien vientiä tarkemmin ja parantamaan asekauppa-alan avoimuutta erityisesti, kun on kyse välittäjien ja taloudellisten/teollisten vastakauppojen käytöstä, sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvonnan yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 annetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti;

52.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, EU:n jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja assosioituneiden maiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Afrikan unionille, Kansainväliselle valuuttarahastolle, Maailmanpankille, Euroopan investointipankille, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille ja Yhdistyneille Kansakunnille.