29.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 36/150

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 4. syyskuuta 2008 palestiinalaisten vankien tilanteesta Israelin vankiloissa (1) ja 5. heinäkuuta 2012 Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia koskevasta EU:n politiikasta (2) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 16. helmikuuta 2013 antaman julkilausuman Israelissa nälkälakossa olevista palestiinalaista,

—

ottaa huomioon 8. toukokuuta 2012 annetun EU:n paikallisen julkilausuman nälkälakossa olevista palestiinalaisvangeista,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen (EU:n ja Israelin välinen assosiaatiosopimus) ja erityisesti sen ihmisoikeuksia koskevan 2 artiklan,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn Geneven neljännen sopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana,

—

ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—

ottaa huomioon asiaa koskevat YK:n päätöslauselmat Lähi-idän konfliktista,

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 19. helmikuuta 2013 antaman lausuman, jossa hän ilmaisi huolensa nälkälakossa olevien palestiinalaisvankien oloista Israelissa, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn 13. helmikuuta 2013 antaman lausuman palestiinalaisvangeista ja ihmisoikeuksia miehitetyillä Palestiinan alueilla käsittelevän YK:n erityisraportoijan Richard Falkin 27. helmikuuta 2013 antaman lausuman palestiinalaisvanki Arafat Jaradatin kuolemasta,

—

ottaa huomioon UNICEFin helmikuussa 2013 julkaiseman raportin ”Children in Israeli Military Detention. Observations and Recommendations”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Arafat Jaradat pidätettiin 18. helmikuuta 2013 epäiltynä kivien heittelystä israelilaisia kohteita vastaan ja että hän kuoli 23. helmikuuta 2013 Megiddon vankilassa; ottaa huomioon, että hänen kuolemansyynsä on kiistanalainen; ottaa huomioon, että Israelin viranomaisten mukaan hän kuoli sydänkohtaukseen ja että ruumiinavauksessa todetut verenpurkaumat ja murtuneet kylkiluut syntyivät vankilahenkilökunnan elvytysyritysten yhteydessä; ottaa huomioon, että palestiinalaisviranomaiset katsovat tämän ruumiinavauksen perusteella, että hän kuoli kidutuksen seurauksena;

B.

ottaa huomioon, että lähes kaikki Israelissa olevat 4 500 palestiinalaisvankia osallistuivat nälkälakkoon ja kieltäytyivät ruuasta osoittaakseen mieltään Jaradatin kuoleman johdosta; ottaa huomioon, että Länsirannan kaduilla on ollut viimeksi kuluneina päivinä yhteenottoja, kun palestiinalaiset ovat arvostelleet ankarasti palestiinalaisvankien oloja Israelin vankiloissa;

C.

ottaa huomioon, että palestiinalaisvankikysymyksen poliittiset, yhteiskunnalliset ja inhimilliset seuraukset ovat kauaskantoisia; katsoo, että poliittisista syistä vankeudessa olevilla ja olleilla palestiinalaisilla on suuri merkitys palestiinalaisyhteiskunnassa; ottaa huomioon, että Israelin vankiloissa on yli 4 800 palestiinalaisvankia, myös monia naisia ja lapsia, ja yli sata ennen Oslon sopimusta vangittua henkilöä sekä viisitoista Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsentä; ottaa huomioon, että 178:aa vankia, joihin kuuluu myös yhdeksän Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsentä, pidetään hallinnollisessa vankeudessa; ottaa huomioon Palestiinan ja Israelin ihmisoikeusjärjestöjen maaliskuussa 2013 antaman lausuman, jonka mukaan vuoden 1967 jälkeen ainakin 71 palestiinalaisvangin on ilmoitettu kuolleen kidutuksen välittömänä seurauksena Israelin säilöönottokeskuksissa;

D.

ottaa huomioon, että selvästi suurin osa Länsirannalta ja Gazasta lähtöisin olevista palestiinalaisvangeista on sijoitettu Israelin alueen sisällä oleviin vankiloihin; ottaa huomioon, että heistä hyvin suurella osalla ei ole lainkaan tai on hyvin vähän mahdollisuuksia tavata perheenjäseniään;

E.

ottaa huomioon, että Israelin sotilashallinnon hallinnollisten pidätysmääräysten perusteella ihmisiä voidaan pidättää syytettä nostamatta tai oikeudenkäyntiä järjestämättä sellaisten todisteiden perusteella, joihin pidätetyillä tai heidän asianajajillaan ei ole mahdollisuutta tutustua, ja että kyseiset pidätysmääräykset voivat olla voimassa jopa kuusi kuukautta ja niiden voimassaoloa voidaan jatkaa määräämättömäksi ajaksi; ottaa huomioon, että Israelin korkein oikeus on äskettäin kritisoinut sotilastuomioistuimia ja armeijan oikeusupseerikuntaa hallinnollisten pidätysmääräysten voimassaoloajan jatkamisesta;

F.

ottaa huomioon, että palestiinalaiset poliittiset vangit ovat järjestäneet toistuvia nälkälakkoja, joihin on osallistunut satoja vankeja kerralla; ottaa huomioon, että useat palestiinalaisvangit ovat edelleen pitkässä nälkälakossa;

G.

ottaa huomioon, että naisvangit ovat erityisen haavoittuvainen palestiinalaisvankien ryhmä;

H.

ottaa huomioon, että Israelin turvallisuusjoukot pidättävät Länsirannalla arviolta 700 palestiinalaislasta vuosittain; ottaa huomioon, että UNICEFin helmikuussa 2013 julkaisemassa kertomuksessa tarkasteltiin niiden palestiinalaislasten tilannetta, jotka joutuvat kosketuksiin Israelin sotilashallinnon pidätysjärjestelmän kanssa, ja todettiin, että näiden lasten kaltoinkohtelu on nähtävästi laajaa ja järjestelmällistä;

I.

ottaa huomioon, että assosiaatiosopimuksen 2 artiklan mukaisesti EU:n ja Israelin väliset suhteet perustuvat ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja demokraattisiin periaatteisiin, jotka ovat olennainen osa kyseistä sopimusta; ottaa huomioon, että EU:n ja Israelin välisessä toimintasuunnitelmassa korostetaan, että molempien osapuolten yhteisiin arvoihin kuuluu ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioitus;

1.

pitää erittäin vakavana palestiinalaisvanki Arafat Jaradatin kuolemaa 23. helmikuuta 2013 israelilaisessa vankilassa ja ilmaisee Jaradatin perheelle osanottonsa;

2.

on syvästi huolissaan siitä, että Länsirannan tilanne on jännittynyt uudelleen sen jälkeen, kun Jaradat kuoli Megiddon vankilassa kiistanalaisissa olosuhteissa; kehottaa kaikkia osapuolia toimimaan mahdollisimman maltillisesti ja pidättäytymään provosoivista toimista, jotta väkivalta saataisiin loppumaan, sekä toteuttamaan toimia totuuden selvittämiseksi ja jännittyneen tilanteen laukaisemiseksi;

3.

kehottaa Israelin viranomaisia käynnistämään kiireellisesti riippumattoman, puolueettoman ja avoimen tutkinnan Jaradatin kuolemaan johtaneista syistä ja palestiinalaisvankien kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevista väitteistä;

4.

toistaa ymmärtävänsä Israelin oikeutettuja turvallisuushuolenaiheita; katsoo kuitenkin, että kaikkia vankeja on kohdeltava oikeusvaltioperiaatetta kunnioittaen, sillä se on demokratian perusedellytys; kehottaa sen tähden Israelin hallitusta kunnioittamaan palestiinalaisvankien oikeuksia ja suojelemaan heidän terveyttään ja henkeään;

5.

on huolissaan siitä, että palestiinalaisvankeja pidetään hallinnollisessa vankeudessa nostamatta syytteitä; korostaa, että näitä vankeja vastaan olisi nostettava syytteet ja heille olisi järjestettävä kansainvälisten normien mukaiset oikeudelliset takeet antava oikeudenkäynti tai muussa tapauksessa heidät olisi vapautettava viipymättä;

6.

vaatii panemaan välittömästi täytäntöön vankien oikeuden tavata perheenjäseniään ja kehottaa Israelin viranomaisia luomaan tarvittavat edellytykset tämän oikeuden toteutumiselle;

7.

on syvästi huolissaan nälkälakkoa jatkavien palestiinalaisvankien tilanteesta ja terveydestä; ilmaisee tukensa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toimille erittäin heikossa kunnossa olevien vankien tai pidätettyjen henkilöiden hengen pelastamiseksi ja vaatii Israelia antamaan nälkälakossa oleville rajoittamattomasti asianmukaista sairaanhoitoa;

8.

kehottaa jälleen vapauttamaan välittömästi kaikki Palestiinan lakiasäätävän neuvoston vangitut jäsenet, Marwan Barghouti mukaan luettuna;

9.

kehottaa Israelin viranomaisia varmistamaan, että vangitut tai pidätetyt palestiinalaisnaiset ja -lapset saavat tarvitsemansa suojelun ja että heitä kohdellaan niiden kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti, joiden sopimuspuoli Israel on;

10.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita valvomaan tiiviisti palestiinalaisvankien – naiset ja lapset mukaan luettuina – kohtelua ja ottamaan tämän asian esiin Israelin kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun kaikilla tasoilla; vaatii sisällyttämään tämän kysymyksen tulevaan Israelia koskevaan Euroopan naapuruuspolitiikan edistymiskertomukseen;

11.

kannustaa parlamenttia järjestämään selvitysmatkan, jonka aikana arvioidaan palestiinalaisvankien, myös naisten ja lapsen, nykyisiä vankeusolosuhteita ja hallinnollisen vankeuden käyttöä;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, Israelin hallitukselle, Israelin parlamentille knessetille, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle.