30.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 440/2

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 ja 176 artiklan, joissa vahvistetaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite, määritetään toteutuksessa käytettävät rakenteelliset rahoitusvälineet ja todetaan, että Euroopan aluekehitysrahaston tarkoituksena on myötävaikuttaa keskeisimmän alueellisen epätasapainon poistamiseen,

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (1),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Todellisen alueellisen, sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden saavuttaminen EU:ssa – maailmanlaajuisen kilpailukyvyn ehdoton edellytys?” (2),

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus” (COM(2010)0642),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” (COM(2010)0682),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758),

—

ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021),

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman EAKR:n ja muiden rakennerahastojen tilanteesta ja tulevasta synergiasta tehokkuuden lisäämiseksi (3),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”BKT ja muut indikaattorit – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa” (4),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten” (5),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman komission viidennestä koheesiokertomuksesta ja koheesiopoliittisesta strategiasta vuoden 2013 jälkeen (6),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Rakennerahastojen ja koheesiorahaston varojen hyödyntäminen: mitä on opittu EU:n tulevaa koheesiopolitiikkaa silmällä pitäen?” (7),

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (COM(2011)0615),

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta (COM(2011)0614),

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta (COM(2011)0607),

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (COM(2011)0609),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (8),

—

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (9),

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuudesta uudella ohjelmakaudella (10),

—

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman kaupunkiliikennettä koskevasta toimintasuunnitelmasta (11),

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa (12),

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman kaupunkiulottuvuudesta laajentumisen yhteydessä (13),

—

ottaa huomioon 26. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta (14),

—

ottaa huomioon EU:n kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan, joka hyväksyttiin Leipzigissa 24. ja 25. toukokuuta 2007 pidetyssä epävirallisessa ministerikokouksessa kaupunkikehityksestä ja alueellisesta koheesiosta,

—

ottaa huomioon Toledossa 22. kesäkuuta 2010 pidetyssä epävirallisessa ministerikokouksessa hyväksytyn Toledon julistuksen kaupunkikehityksestä,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0406/2012),

A.

ottaa huomioon, että 80 prosenttia unionin kansalaisista elää taajamissa (osuus on kasvussa maaltamuuton kiihtymisen vuoksi), joissa talouskriisin vaikutukset tuntuvat eniten ja joissa joudutaan vastaamaan ilmastonmuutoksen torjunnan, työpaikkojen luonnin, hyvinvoinnin ja elämänlaadun asettamiin haasteisiin;

B.

katsoo, että kaupunkialueiden olisi laadittava keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintasuunnitelmia, joilla edistetään kestävää taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota;

C.

toteaa, että kaupungit ovat talouden, tuottavuuden ja työllisyyden moottoreita mutta samalla alueita, joihin keskittyy esikaupungistumisen, työttömyyden ja yleisemmin sosiaalisen syrjäytymisen ja segregaation sekä ympäristön saastumisen vaikeita ongelmia;

D.

ottaa huomioon, että vahvat kaupunkialueet vaikuttavat myönteisesti myös ympäröivään maaseutuun, mikä saattaa tuottaa heijastusvaikutuksia;

E.

pitää tärkeänä määrittää uudelleen kaupungin periferian käsite, jotta voidaan muuttaa alueelliseen eriytymiseen ja yhteiskunnan polarisoitumiseen johtava nykykehitys;

F.

ottaa huomioon, että yhdyskuntarakenteessa käynnissä olevat muutosprosessit synnyttävät entistä suurempia odotuksia ja ongelmia, jotka on perinteisesti ratkaistu julkisin toimin ja jotka siksi edellyttävät innovatiivista ja integroitua taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota synnyttäviä mekanismeja;

G.

toteaa, että monissa kaupungeissa väestörakenteen muuttuminen on saanut asukkaat muuttamaan vanhoilta kaupunkialueilta kauempana keskustasta sijaitseville uusille asuinalueille, kaupungin laidalla sijaitseville esikaupunkialeille tai suurten kaupunkikeskusten lähellä sijaitseviin uusiin kaupunkeihin;

H.

toteaa, että sosiaalinen eriarvoisuus on ongelma monilla kaupunkialueilla ja että asuinalueiden kehityserot johtuvat usein huonosta asuntopolitiikasta ja palveluntarjonnan rajoittumisesta vauraammille alueille;

I.

katsoo, että perinteisten toimintamallien uudelleentarkastelu voi tarjota mahdollisuuden käynnistää kaupunkipolitiikkaan ja -suunnitteluun liittyviä kokeiluja, jotka perustuvat yhdyskuntasuunnittelun, yhteisön tarpeiden ja kansalaisten osallisuuden uudelleentulkintaan;

1.

pitää paikallista kehitysmallia koheesiopolitiikan vahvuutena, sillä ratkaisevat liikkuvuusnäkökohdat kannustavat tekemään optimaalisia valintoja mahdollisimman lähellä kansalaisia sekä toteuttamaan yhteisiä ja entistä johdonmukaisempia, tehokkaampia ja vaikuttavampia toimia, jotka myös lisäävät yhteisön toiminnan näkyvyyttä vaikeampien haasteiden kanssa painivilla EU:n alueilla;

2.

kehottaa siirtymään unionin sääntelyssä uuteen vaiheeseen, jota ohjaa kaupunkialueiden suojelu- ja uudistamissuunnitelma ja jossa luodaan tarvittava oikeusperusta toissijaisuusperiaatetta noudattaen, määritetään yhteiset keskipitkän aikavälin tavoitteet ja optimoidaan koheesiopolitiikan varojen käyttö;

3.

kannattaa toimia, joilla olemassa olevat kaupunkien osat, myös syrjään jääneet asuinalueet, rakennetaan valmiiksi ja kunnostetaan ja joilla käyttämättömien ja uudelleenkaavoitettavien alueiden käyttötarkoitus muutetaan, lisätään ihmisten asuinalueiden houkuttavuutta dynaamisella kehittämisellä, palautetaan yhteisölle sellaiset vahvasti symboliset ja historiallisesti arvokkaat alueet, jotka ovat menettäneet alkuperäisen merkityksensä tai joita on alettu laiminlyödä, ja edistetään kulttuuriperinnön säilymistä;

4.

kehottaa ottamaan käyttöön taloudellisia ja kulttuuriresursseja ja ottamaan painopisteeksi yhdyskuntarakenteen muutoksen sosiaalisen kestävyyden, mikä lisäisi kaupunkien solidaarisuutta, sosiaalista osallisuutta ja kaupunkialueiden haavoittuvassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden ryhmien integroitumista, sillä näin kehitysmahdollisuudet voidaan hyödyntää kokonaisuudessaan ja välttää kaupunkialueiden uudistamiseen sisältyvä vaara, että heikoimmat väestönosat joutuvat muuttamaan muualle; korostaa tämän vuoksi, että asukkaat on otettava tiiviisti mukaan prosessin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa;

5.

korostaa, että kaupunkialueet ovat avainasemassa Eurooppa 2020 -strategian taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa ja että unioni voi olla maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen vain, jos koheesiopolitiikassa hyödynnetään sen kaikkien alueiden ja kaupunkiseutujen kehitysmahdollisuudet kokonaisuudessaan;

6.

kehottaa luomaan sellaisen yhtenäisen toimintamallin, jossa otetaan huomioon luonnon ja ympäristön yhteys historiallis-kulttuuriseen sekä sosiaalis-tuotannolliseen ympäristöön, varmistetaan infrastruktuurin kehittäminen, kaupunkialueiden eheyttäminen ja elinkeinorakenteen kehittäminen ja edistetään monipuolisia maankäyttötapoja, joissa yhdistyvät asunto- ja muu rakentaminen sekä fyysinen infrastruktuuri ja aineettomat verkostot;

7.

korostaa, että on luotava uusia kaupunkialueiden uudistamisen muotoja, joissa painotetaan julkisiin alueisiin, viheralueisiin, vapaa-ajan mahdollisuuksiin, kulttuuriin ja urheiluun liittyviä yhteisön tarpeita;

8.

kehottaa käyttämään osallistavaa suunnittelua yhteistyössä yhdistysten ja kansalaisten kanssa, jotta voidaan taata välttämätön yhteys yleisten toimintalinjojen ja alueellisten rakenteiden välillä korostamalla niiden erityispiirteitä, identiteettiä, perinteitä ja historiaa sekä vahvistamalla ihmisten tunnetta kuulumisesta yhteisöön ja heidän luottamustaan instituutioihin;

9.

korostaa, että kaupunkialueiden uudistaminen ja talouden elpyminen liittyvät tiiviisti toisiinsa ja että houkuttelevan ympäristön toteuttamisesta voi tulla taloutta elvyttävä tekijä; huomauttaa, että tätä varten kaupunkialueiden uudistamiseen on sovellettava uutta toimintamallia, jossa yhdistyvät toimet, joilla estetään kaupunkien rappeutuminen, kehitetään vähiten kehittyneitä ja syrjään jääneitä alueita ja tuetaan paikallista talouskasvua ja työpaikkojen luomista, joita täydennetään sosiaalisilla toimilla;

10.

kehottaa torjumaan energian tehotonta käyttöä päättäväisin toimin, joihin voi kuulua rakennusten käyttötarkoituksen muuttaminen, resurssitehokkaampien asuntojen rakentaminen, myös sosiaalisille asuntomarkkinoille, ja ruuhkien, saastumisen ja melun vähentäminen niin, että kaupungit olisivat ympäristöongelmien suhteen kilpailukykyisempiä;

11.

painottaa tarvetta laatia toimintasuunnitelma kaupunkiperinnön ja asuntokannan suojaamiseksi ja tekemiseksi turvalliseksi alueilla, jotka on määritetty korkean maanjäristys- ja tulvariskin alueiksi;

12.

muistuttaa tarpeesta koordinoida varojen käyttöä, jotta voidaan taata yhtenäinen ratkaisumalli väestörakenteen kehityksen häiriöihin, väestön ikääntymiseen ja kaupungistumiseen; huomauttaa, että rakennerahastohankkeet voivat auttaa löytämään ratkaisuja vakaviin ongelmiin ja että niissä olisi keskityttävä ihmisiin ja kiinnitettävä erityishuomiota yhteiskunnan vähäosaisiin, esimerkiksi lapsiin, nuoriin, naisiin ja vanhuksiin;

13.

pitää myönteisinä toimia, joilla edistetään kaupunkien verkostoitumista ja kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa; huomauttaa, että näitä toimia olisi tehostettava ja ne olisi ulotettava toiminnallisiin kaupunkiseutuihin; kehottaa laajentamaan nykyisiä toimintavälineitä ja korostaa, että olemassa olevia ohjelmia ja elimiä olisi hyödynnettävä ennen uusien rakenteiden luomista;

14.

suhtautuu myönteisesti sääntöön, että vähintään 5 prosenttia Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoista kohdennetaan kestävää kaupunkikehitystä edistäviin yhdennettyihin toimiin, joiden hallintovastuu siirretään kaupungeille; painottaa, että tämä luku on vähimmäistavoite ja että varat olisi käytettävä kehityksen tukemiseen toiminnallisilla kaupunkiseuduilla; kehottaa eri viranomaisia hyödyntämään uusia välineitä, kuten yhteisöjohtoista paikallista kehitystä;

15.

suhtautuu torjuvasti mainittujen varojen käyttöehtojen tiukkuuteen yhdennettyjen alueellisten investointien täytäntöönpanon yhteydessä; katsoo, että jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus panna kestävää kaupunkikehitystä edistävät yhdennetyt toimet täytäntöön myös erityisen toimenpideohjelman tai erityisen toimintalinjan osana;

16.

korostaa, että vaikka kaupunkialueet voivat toimia merkittävinä kasvukeskuksina ja kasvun vauhdittajina, paikalliset kehitystarpeet on huomioitava ratkottaessa esikaupunki-, naapuri- ja maaseutualueiden ongelmia, jotta voitaisiin edistää eri alueiden ristiriidatonta suhdetta, jossa ne täydentävät toisiaan yhteisvaikutteisesti, ja jotta voidaan reagoida kaupunkeja ympäröivän maaseudun asteittaiseen häviämiseen kaupunkien leviämisen vuoksi ja maaseudun muuttamiseen rakennusmaaksi sekä samalla kehittää julkisten palvelujen saavutettavuutta;

17.

kehottaa esimerkiksi teknistä apua lisäämällä parantamaan paikallis- ja alueviranomaisten sekä talouden ja yhteiskunnan toimijoiden kapasiteettia hallinnoida rakennerahastovaroja, jotta päästään todelliseen monitasohallintoon ja voidaan varmistaa tavoitteiden saavuttaminen; pitää ratkaisevan tärkeänä kehittää kestäviä monitoiminnallisia verkostoja, jotka perustuvat hyviin käytäntöihin ja joita kehitetään ja edistetään tavalla, joka kannustaa yksittäisten alueiden tarpeisiin perustuviin elinvoimaisiin ja integroituihin maaseutu- ja kaupunkialueiden kumppanuuksiin;

18.

painottaa tilaisuutta luoda verkosto EAKR:n rahoittamien kestävän kaupunkikehityksen kokeiluhankkeiden ja uuden monivuotisen Horizon 2020 -ohjelman välille ja taata innovatiivisten ratkaisujen ja kaupunkialueiden uudistamisen mallistrategioiden kehittäminen;

19.

on vakuuttunut, että kaupunginjohtajien ilmastosopimuksesta (Covenant of Mayors) saadut kokemukset voivat tarjota hyvän lähtökohdan jatkotoimille Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi;

20.

kehottaa luomaan kaupunkisuunnittelun osaksi kestävän liikkuvuuden hallinnan mallin, johon sisältyy enemmän julkisia palveluja ja systeemisiä logistiikkaverkkoja, jotka vastaavat tavaroiden ja palvelujen jakelutarpeita kaupunkialueilla ja joissa otetaan asianmukaisesti huomioon ympäristöä säästävän liikenteen tarpeet;

21.

on vakuuttunut, että jätehuollon kaltaiset ympäristöongelmat ovat suuri ongelma, johon liittyy muitakin kuin teknisiä näkökohtia ja jolla on sosiaalisia vaikutuksia; vaatii jatkamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan hyvälaatuisen veden saanti ja vedenpuhdistus kaupungeissa, koska se hyödyttää sekä kansalaisia että ympäristöä;

22.

painottaa, että viheralueiden ja kaupunkipuistojen lisäämisellä on valtava arvo luonnon- ja kulttuuriperinnön sekä historiallisten ominaispiirteiden säilyttämisen kannalta ja että ne auttavat säätelemään mikroilmaston kielteisiä vaikutuksia, parantavat energiatasetta, lisäävät kustannussäästöjä, kestävää kehitystä ja kaupunkiympäristön laatua sekä auttavat täyttämään sosiaalisia ja virkistystarpeita;

23.

toivoo, että kaupunkien kehitysstrategioiden määrittämisessä painotetaan sellaisia teknisiä materiaaleja ja ratkaisuja, jotka mahdollistavat unionin toimintalinjojen tavoitteita vastaavien energiansäästövaatimusten noudattamisen;

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.