8.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 214/1

1.1

”Koko Euroopan on pysyttävä elinvoimaisena”, ETSK:n isännöimä ensimmäinen Euroopan maaseutuparlamentti (eurooppalaisen ja kansallisen tason maaseutujärjestöjen foorumi) julisti 13. marraskuuta 2013. Oikeanlaisten politiikkojen avulla maaseutualueet voivat edistää ja tukea Euroopan hyvinvointia siinä missä kaupungitkin. Maaseutuparlamentti peräänkuulutti maantieteellisesti suunnattua monialaista ruohonjuuritason politiikkaa, joka perustuu osallistumiseen ja kumppanuuteen.

1.2

Tämän oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on vastata haasteeseen ja tukea tasapainoisempaa kehitystä kuin tähänastinen, jotta kaikki EU:n alueet voivat osaltaan edistää Lissabonin sopimuksessa määritellyn alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen saavuttamista oloissa, missä alueellinen epätasapaino on lisääntynyt maiden ja alueiden sisällä.

1.3

Väestökatoa on pidettävä maaseutualueiden talouksien suurimpana uhkana. Monet maaseutualueet kärsivät pahasta väestökadosta. Eräissä maissa tilastoidut lukemat ovat dramaattisia: väkiluku on supistunut noin yhdellä prosentilla vuodessa, tietyissä tapauksissa jopa enemmän. Asetelma on kuitenkin hyvin kirjava. Useimmilla EU:n maaseutualueilla väestö ei ole pienentymässä, ja ne ovat säilyttäneet vetovoimansa kansalaisten ja yritysten parissa.

1.4

ETSK painottaa, että kaikilla tasoilla on puututtava vahvoin poliittisin toimin väestökadon taloudellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin. Painopisteen on oltava työpaikoissa, infrastruktuurissa ja palveluissa, ja tueksi tarvitaan kokonaisvaltaista maaseudun kehittämispolitiikkaa kaikilla tasoilla (eurooppalaisella, valtio- ja aluetasolla). Lisäksi on painotettava omien paikallisten resurssien hyödyntämistä. Olisi hyödynnettävä täysimääräisesti kaikkia EU:n ohjelmia, etenkin koheesiopolitiikkaa ja sen mukaisia maaseudun kehittämistä ja paikallista kehitystä tukevia välineitä, kuten Leader ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet (CLLD). Jäsenvaltioiden on osoitettava määrärahoja väestökadosta pahiten kärsiville alueille.

1.5

Kaikki poliittiset päätökset, joilla on maantieteellinen ulottuvuus, on arvioitava niiden alueellisen vaikutuksen perusteella. Olemassa oleviin ympäristöä koskeviin ja sosioekonomisiin arviointeihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sekä kehitettävä uusia erityisiä määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita.

1.6

Alkutuotantotoimintojen kehittämisen ohessa tarvitaan sellaista toimintapoliittista kehystä, joka tukee monipuolistamista ja yrittäjyyden edistämistä investointien, innovoinnin ja tietämyksen kautta. Lyhyitä jakeluketjuja olisi edistettävä esimerkiksi elintarvike- ja energia-aloilla. Myös kannusteita hallinnon hajauttamiseen olisi harkittava.

1.7

Työllistymismahdollisuuksien luominen on ratkaisevan tärkeää, ja on ehdottomasti taattava, että yksilöiden oikeudet koulutukseen toteutuvat käytännössä. Tämä edellyttää investointeja asianmukaisiin puitteisiin tietämyksen ja teknologian edistämiseksi. Keskeisenä huolenaiheena tulisi olla houkuttelevien työpaikkojen ja koulutuksen kehittäminen nuorille. On luotava oikeanlaiset olosuhteet, joilla helpotetaan nuorten maataloustuottajien toiminnan aloittamista maaseutualueille vakautta tuovana voimana. Naisten potentiaali työntekijöinä ja yrittäjinä olisi saatava hyödynnettyä. Laillisten maahanmuuttajien työllistäminen voisi tarjota mahdollisuuden ottaa maahanmuuttajat mukaan maaseudun kehittämiseen aktiivisina toimijoina, mikäli sen tukena on tehokkaita syrjintää ehkäiseviä liitännäistoimenpiteitä.

1.8

Investoinnit infrastruktuuriin – tehokkaisiin liikenne-, tietoliikenne- (mukaan luettuna huippunopea laajakaista) ja energiayhteyksiin – ovat välttämättömiä maantieteellisten erojen kaventamiseksi ja maaseutualueiden houkuttelevuuden parantamiseksi kansalaisille ja yrityksille.

1.9

Riittävä palvelutarjonta – sekä kaupallisten palveluiden että yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen – on toinen keskeinen edellytys maaseutualueiden vetovoiman parantamiseksi ja alueellisen epätasapainon pienentämiseksi. Tarvitaan ehdottomasti investointeja paitsi terveyspalveluihin, koulutukseen ja erilaisiin hoitopalveluihin myös kulttuuri- ja muuhun vapaa-ajan toimintaan.

1.10

ETSK pitää osallistavaa demokratiaa edellytyksenä paremmalle alueelliselle tasapainolle Euroopan unionissa. Maaseutualueiden asukkaat ja heidän organisaationsa olisi kutsuttava mukaan alueellisen koheesiopolitiikan ja sen mukaisten toimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. EU:n rakennerahastojen kumppanuusperiaatetta olisi hyödynnettävä tehokkaasti ja laajennettava myös muille politiikan aloille.

1.11

Toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan välisenä siltana ETSK tukee ajatusta Euroopan maaseutuparlamentin – eli laajapohjaisen eurooppalaisen maaseutufoorumin – järjestämisestä säännöllisesti yhteistyössä komitean kanssa.

2.1

Käsillä olevan ETSK:n lausunnon tavoitteena on ennen kaikkea tukea EU:n politiikkojen alueellisten vaikutusten arviointia ja sitä kautta pyrkiä puuttumaan tiettyjen maaseutualueiden vakavaan väestökatoon.

3.1

Erilaiset kulttuurit, kielet ja historia – Euroopan unionin monimuotoisuus on rikkaus, mutta on myös olemassa yhteisiä periaatteita ja ihanteita, jotka yhdistävät meitä kaikkia. Ne on vahvistettu perussopimuksen 2 artiklassa (1). Kunnollinen työ, yleishyödyllisten taloudellisten ja sosiaalisten palvelujen saatavuus ja korkeatasoiset ympäristövaatimukset ovat perustarpeita kaikilla alueilla.

3.2

Olosuhteet poikkeavat kuitenkin toisistaan Euroopan sisällä. Alueiden välisten erojen taustalla voivat olla muun muassa historialliset erot ja perityt kulttuurilliset rakenteet, erilaiset poliittiset järjestelmät ja hallinnolliset asemat, moninaiset sosioekonomiset kehitysmallit ja kaikkien näiden tekijöiden väliset suhteet. Tarvitaan perusteellisempaa tietämystä maantieteellisiin eroihin liittyvästä monimutkaisesta ilmiöstä ja sen vaikutuksista politiikkoihin ja käytänteisiin.

3.3

Maaseutualueilla on yhteinen haaste: niiden edellytykset korkeatasoisten ja kestäväpohjaisten työpaikkojen luomiseen ovat jääneet jälkeen kaupunkialueista. (2) Keskimääräinen tulotaso on 25–30 prosenttia alhaisempi kuin kaupunkialueilla, mutta tietyissä tapauksissa Keski- ja Itä-Euroopassa ero voi olla jopa 50 prosenttia. Työllistymismahdollisuuksia on vähemmän ja ne sijoittuvat kapeammalle taloudellisten toimintojen sektorille. Vajavainen infrastruktuuri, laajakaistayhteyksien heikkolaatuisuus mukaan luettuna, kaupallisten ja sosiaalipalvelujen huono saatavuus sekä koulutuspalvelujen ja kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintojen puuttuminen johtavat huomattavan suureen maaltamuuttoon erityisesti nuorten ja etenkin nuorten naisten keskuudessa.

3.4

Kokonaiskuva ei kuitenkaan ole niin synkkä. Vuosikymmenen 2000–2010 aikana maaseutuvaltaisten alueiden osalta kasvu oli keskimäärin hieman korkeampi kuin kaupunkialueilla. (3) Tämä kuvastaa myös sitä, että maaseutuyhteisöt ovat löytäneet monia mielenkiintoisia tapoja vastata haasteisiin ja saavuttaneet positiivisia tuloksia hyödyntämällä omia ja muita paikallisia resursseja. (4) Viimeaikaisten kriisien aikana maaseutualueet ovat olleet vähemmän haavoittuvaisia ja osoittaneet voimakkaampaa muutoksensietokykyä. Äskettäin tehty tutkimus osoittaa myös, että ruuhkautumisen aiheuttamien kustannusten ja korkean vuokratason takia taloudelliset toiminnot alkavat laajentua vähemmän kehittyneille alueille, jotka ovat usein maaseutualueita. (5)

3.5

Epätasainen aluekehitys valtioiden, alueiden ja maaseutu-/kaupunkiyhteisöjen välillä ja sisällä on suuri haaste. Alueellinen ja paikallinen kehitys kiinnostaa nyt erityisesti Keski- ja Kaakkois-Euroopan maita, jotka löysivät uudelleen asemansa alueidensa ja paikallisyhteisöjensä vastuullisina alueellisina toimijoina EU:hun liittymisen yhteydessä. Myös muilla Euroopan alueilla on jälleen herännyt kiinnostus paikalliseen ja alueelliseen kehitykseen.

3.6

Harvaan asuttuja alueita ja hylättyjä kyliä on kaikkialla Euroopassa. Ongelma on yhteinen jopa pienimmille jäsenvaltioille. Näillä harvaan asutuilla alueilla on erityisiä ominaispiirteitä ja tarpeita. Eroistaan huolimatta ne kärsivät vähintään neljästä yhteisestä ongelmasta: maantieteellinen eristyneisyys ja siitä aiheutuvat korkeat liikennekustannukset, muuttotappiosta, väestön ikääntymisestä ja alhaisesta syntyvyydestä johtuvat väestörakenteen ongelmat, heikko ja yksipuolinen taloudellinen rakenne sekä matala keskimääräinen tulotaso, johon joissakin tapauksissa liittyy maaseudun vakava köyhtyminen.

3.7

Lausunnossa pyritään hahmottelemaan, millä tavoin maaseutualueet voivat edistää alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta hyödyntämällä omia resurssejaan kokonaisvaltaisen kehityspolitiikan puitteissa ja siten auttaa talouskriisistä selviämisessä, työpaikkojen säilyttämisessä ja luomisessa sekä ympäristönsuojelussa. Maatalous- ja maatalouselintarvikealalla on keskeinen rooli monilla alueilla. Tarvitaan kuitenkin monipuolistamista. Kohdennetuilla poliittisilla toimenpiteillä kaikkien alojen on pystyttävä antamaan oma panoksensa.

4.1.1

Lissabonin sopimuksen 174–178 artiklassa määrätään taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevista toimenpiteistä, joilla pyritään tukemaan EU:n yhdenmukaista kehitystä, vähentämään alueiden välisiä kehityseroja ja kiinnittämään erityistä huomiota luonnollisista ja maantieteellisistä haitoista kärsiviin alueisiin, sekä kehotetaan jäsenvaltioita harjoittamaan ja koordinoimaan talouspolitiikkojaan edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.1.2

Euroopan komission mukaan alueellisessa koheesiossa on kyse koko Euroopan yhdenmukaisen kehityksen varmistamisesta sekä siitä, että eurooppalaiset saavat unionin eri alueiden ominaispiirteet hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi alueellisessa yhteenkuuluvuudessa on kyse moninaisuuden muuntamisesta voimavaraksi, joka edesauttaa kestävää kehitystä koko EU:ssa. (6)

4.1.3

Alueet voivat olla sekä dynaamisia että ongelmallisia. Poliittisen johdonmukaisuuden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välisen tasapainon saavuttaminen on vaikeaa, koska alueet ovat lähtökohtaisesti epäyhtenäisiä. Näin ollen tarvitaan poliittista lähestymistapaa, joka perustuu alueiden väliseen yhteistyöhön sekä alakohtaisten politiikkojen väliseen koordinointiin yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa. Myös toissijaisuusperiaate on tärkeä osa kaikkia aluepoliittisia lähestymistapoja, koska erityisiin tiettyä yhteisöä koskeviin ongelmiin on aina suositeltavaa puuttua paikallistasolla.

4.1.4

EU:n politiikassa yhteinen maatalouspolitiikka on tärkein väline maatalouden ja maaseudun kehittämisen kannalta. Se ei kuitenkaan saa olla ainoa väline – muiden rahastojen toimenpideohjelmia laadittaessa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä huomiota myös maaseutualueiden kestävään kehitykseen.

4.2.1

EU:n tilastot (7) osoittavat, että vuosina 2008 ja 2009 Euroopan maaseutualueiden väestönkasvu oli vähäistä (0,1–0,2 %). Vuosina 2010 ja 2011 niiden asukasluku pysyi ennallaan, kun taas kaupunkialueilla kasvu oli noin 0,5 prosenttia. Asetelma on kuitenkin hyvin kirjava. Monilla maaseutualueilla väestö on kasvanut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Vuonna 2011 maaseutualueiden keskimääräinen väkiluku kasvoi 8:ssa maassa 27:stä. Toisaalta samana vuonna erityisesti Latvian ja Liettuan lukemat olivat vahvasti negatiivisia: maaseutuväestö kutistui näissä maissa 2 prosentilla, Bulgariassa 1 prosentilla ja Portugalissa, Saksassa, Romaniassa ja Unkarissa kussakin noin 0,5 prosentilla.

4.2.2

Analysoitaessa tietoja alueittain (NUTS 3) lukemat ovat hätkähdyttäviä. Noin 100 kaikkiaan 1  300 alueesta menetti 5 prosenttia (joissakin tapauksissa jopa enemmän) väestöstään vuosina 2007–2011. Nämä alueet sijaitsevat etupäässä edellä mainituissa valtioissa. Joukosta erottuvat Bulgaria, Liettua ja Latvia, joissa väestökato ilmenee yleisellä tasolla. Saksassa nämä alueet sijaitsevat maan itäosissa, Portugalissa puolestaan sisämaassa.

4.2.3

Tilastot osoittavat myös, että EU:n väestö on jakautunut huomattavan epätasaisesti, minkä seurauksena eri alueiden välisissä ja kaupunki- ja maaseutualueiden välisissä väestöntiheyksissä on valtavia eroja. EU:n väestöjakauman ehkä silmiinpistävin piirre on ällistyttävän alhainen väestöntiheys tietyillä alueilla verrattuna niiden väestöntiheyteen 50–100 vuotta sitten. Väestökatoa on pidettävä vakavimpana uhkana maaseutualueiden talouksille, koska se rajoittaa kasvumahdollisuuksia, aiheuttaa ympäristöongelmia, vaikuttaa sosiaalisiin rakenteisiin, hankaloittaa julkisten palvelujen tarjoamista ja voi lisäksi vaarantaa pienten kaupunkien ja kylien koko olemassaolon asuttuina alueina.

4.2.4

Suuntaus on jatkuva. Teollisuuden ja palveluiden sijoittuminen kaupunkeihin on johtanut niiden väestön nopeaan kasvuun. Tämä vetää puoleensa työvoimaa maaseudulta. Myös maataloustoiminnan uudelleenjärjestelyt lisäävät maaseudulta kaupunkeihin suuntautuvaa muuttoa. Suuret infrastruktuuri-investoinnit voivat myös olla muuttoliikkeen taustalla. Kun muutto pois maaseudulta ylittää luonnollisen väestönkasvun, maaseudun väestökato vähentää asukkaiden kokonaismäärän kriittiselle tasolle ja aiheuttaa samalla väestörakenteen ikääntymistä.

4.2.5

Maaseudun väestökato aiheuttaa monenlaisia ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi kun asukkaat hylkäävät alueen, yksi vallitseva luontotyyppi valtaa tilan ihmisten ylläpitämiltä monimuotoisilta maisemilta. Tämä ”luonnon yhdenmukaistuminen” voi johtaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen paikallisella tasolla. Muita ekologisia vaikutuksia ovat maaperän huononeminen, joka on seurausta penkereiden riittämättömästä hoidosta vuoristoalueilla, kuten on esimerkiksi käynyt laajoilla seuduilla Välimeren alueella ja Kaakkois-Euroopassa.

4.2.6

Muita maaseudun väestökatoon liittyviä huolenaiheita ovat olleet muun muassa metsänhoito ja maastopalojen vaara Välimeren alueilla sekä mahdolliset turvallisuusongelmat EU:n ulkorajoilla.

4.3.1

ETSK on korostanut, että ”osallistava demokratia, joka on tunnustettu yhdeksi unionin demokraattisista periaatteista, on tärkeä edellytys paremman alueellisen tasapainon saavuttamiseksi Euroopan unionissa”. (8) Järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on oltava mahdollisuus osallistua vastuullisella ja läpinäkyvällä tavalla alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien politiikkojen ja toimintojen muotoiluun ja täytäntöönpanoon paikallis- ja aluetasolla. EU:n rakennerahastojen kumppanuusperiaatetta olisi hyödynnettävä tehokkaasti ja laajennettava myös muille politiikan aloille, jotka vaikuttavat maaseutualueisiin.

4.3.2

Toisaalta perinteisten työmarkkinaosapuolten ja yhteiskunnallis-ammatillisten organisaatioiden rooli on keskeinen, sillä ne voivat tasoittaa lisääntyvää alueellista epätasapainoa tukemalla työllisyyttä ja sellaisia yrityksiä, jotka parantavat työ- ja elinoloja.

4.3.3

Toisaalta maaseutuliike on vahvistunut kaikkialla Euroopassa. Joissakin maissa tällainen kehitys on tuoretta, kun taas toisaalla se on ollut meneillään jo useiden vuosien ajan. (Edelläkävijät ovat pääosin Pohjois-Euroopan maissa.) Kansallisella tasolla tällaiset liikkeet ovat järjestäytyneet keskusliittoihin ja verkostoihin, joihin kuuluu sekä perinteisiä yhteiskunnallis-ammatillisia organisaatioita että uusia ruohonjuuritason aloitteita. Ne tuovat maaseutualueiden asukkaiden äänen kuuluviin osana alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa sekä edistävät uudenlaista yrittäjyyttä ja pyrkivät organisoimaan paikallista tuotantoa ja palveluja.

4.3.4

Marraskuussa 2013 ETSK isännöi ensimmäistä niin sanottua Euroopan maaseutuparlamenttia (9), joka on foorumi maaseutuasioiden parissa työskenteleville kansallisille ja eurooppalaisille organisaatioille. Sen tarkoituksena on vahvistaa Euroopan maaseutuliikettä ja toimia sen yhteisenä äänenä. Sen päätavoitteena on vaikuttaa EU:n maaseutupolitiikkaan, parantaa vuoropuhelua päätöksentekijöiden ja paikallistason välillä sekä vaihtaa hyviä käytänteitä.

4.3.5

Toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan välisenä siltana ETSK voisi tarjota maaseutualueiden asukkaille ja heitä edustaville organisaatioille mahdollisuuden olla johtavassa roolissa maaseutua koskevien politiikkojen muotoilussa ja täytäntöönpanossa. Komitea tukeekin ajatusta säännöllisesti kokoontuvan Euroopan maaseutuparlamentin – eli eurooppalaisen maaseutufoorumin, joka kattaa myös yhteiskunnallis-ammatilliset organisaatiot ja työmarkkinaosapuolet – järjestämisestä yhteistyössä komitean kanssa. Se voisi toimia myös linkkinä komitean yhteysryhmään.

4.4.1

ETSK on aikaisemmin ehdottanut, että Euroopan unionin lainsäädäntöä, politiikkoja ja ohjelmia olisi tarkasteltava siltä kannalta, miten ne vaikuttavat alueelliseen koheesioon. Komissiolla on erityinen vastuu näiden vaikutusten arvioinnista, johon kaikkien asianosaisten toimijoiden olisi voitava osallistua tiiviisti. (10)

4.4.2

Alueiden komitea ilmaisi hiljattain tukensa ehdotukselle pyytämällä, että ”alakohtaisissa politiikoissa arvioidaan alusta asti niiden puitteissa toteutettavien toimien alueellinen ulottuvuus samanarvoisesti taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten vaikutusten kanssa”, sekä kehotti ”hyödyntämään yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, jotta kuulemismenettelyt kanavoidaan sidosryhmille ja asianosaisille toimijoille”. (11)

4.4.3

Vaikutustenarviointeja tarkastellaan tästä näkökulmasta jo useissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen horisontaalisissa lausekkeissa (8–12 artiklat). Niissä todetaan, että unioni ”ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon” sosiaaliseen ulottuvuuteen, sukupuolten tasa-arvoon, ympäristöön, kuluttajansuojaan ja syrjinnän torjuntaan liittyvät vaatimukset.

4.4.4

Päättäjien on päätöksiä tehdessään esitettävä itselleen seuraava kysymys: mitä ennakoitavissa olevia vaikutuksia tällä toimella on sen suhteen, tuoko se lisää ihmisiä kaupunkeihin vai pitääkö se ihmisiä maaseutualueilla? Vain yleistä alueellista tasapainoa parantavat tai sen edes ennallaan säilyttävät politiikat voitaisiin hyväksyä välittömästi. Kaikista tähän tasapainoon haitallisesti vaikuttavista ja kaupunkeihin keskittymistä lisäävistä päätöksistä olisi tehtävä vaikutustenarviointi, jolla osoitettaisiin päätöksen hyötyjen painavan vaakakupissa tätä haittaa enemmän.

4.4.5

Alueellista vaikutusta olisi arvioitava erityisesti seuraavilla politiikan aloilla: liikenne, tieto- ja viestintätekniikka, energia, ympäristö, maatalous, kauppa, kilpailu ja tutkimus. (12)

4.4.6

Tämän toteuttamiseksi komission olisi taattava, että alueelliseen ulottuvuuteen kiinnitetään asianmukaisesti huomiota strategisessa ympäristövaikutusten arvioinnissa (13) ja vaikutustenarvioinnin suuntaviivoissa. On kuitenkin kehitettävä muitakin erityisiä kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia indikaattoreita, jotka kattavat sosioekonomisten ja ympäristönäkökohtien lisäksi myös muita vaikeammin mitattavissa olevia osa-alueita, kuten perinteisten taitojen häviämisen.

5.1

Tasapainoinen alueellinen kehitys tarkoittaa, että luonnonvaroja käytetään tasapuolisemmalla ja kestävämmällä tavalla, mikä tuo taloudellista hyötyä ruuhkien vähentyessä ja kustannusten pienentyessä. Maaseutualueilla hyvinvointi on kiinni siitä, missä määrin inhimilliset ja paikalliset resurssit pystytään hyödyntämään. Samalla on kehitettävä sijaintitekijöitä, jotka lisäävät elinolojen ja taloudellisten olosuhteiden houkuttavuutta kansalaisten ja yritysten näkökulmasta. Taajamien mittakaavahaitat ja kielteiset ulkoiset vaikutukset eivät tue pyrkimyksiä hyvän elämänlaadun varmistamiseksi kaikille.

5.2

Ylihyödynnettyjen kaupunkialueiden ja kaupunkien lähialueiden rinnalla on olemassa monia maaseutualueita, joiden kehitysmahdollisuuksia ei ole käytetty eduksi. Kaukana suurista kaupungeista olevilla syrjäisillä alueilla pienet ja keskisuuret kaupungit ovat merkittävässä roolissa palveluiden tarjoajana, mikä puolestaan varmistaa näiden alueiden säilymisen houkuttelevina asuinpaikkoina. Tällaisten maaseutukeskusten ylläpitäminen on erittäin tärkeää, jotta reagoidaan palveluiden sulkemiseen lähiseudun pienemmissä kylissä ja niistä saapuvien asukkaiden tarpeisiin. Edellytyksenä on tehokkaan julkisen liikenteen järjestäminen.

5.3

Markkinavoimat eivät yksin kykene tarjoamaan tarvittavia kannustimia nykyisen suuntauksen kääntämiseksi. Siksi kaikilla tasoilla on pikaisesti puututtava vahvoin poliittisin toimin väestökadon taloudellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin ja pyrittävä tekemään maaseutualueista houkuttelevia kansalaisille ja yrityksille. Tarvitaan tasapainoista kannustimien valikoimaa, jolla tuetaan investointeja, innovointia ja osaamista sekä ylläpidetään ja luodaan asuin- ja työskentelymahdollisuuksia maaseutualueilla. Painopisteen on oltava työpaikoissa, infrastruktuurissa ja palveluissa, ja tueksi tarvitaan kokonaisvaltaista maaseudun kehittämispolitiikkaa kaikilla tasoilla (eurooppalaisella, jäsenvaltio- ja aluetasolla).

5.4

Olisi hyödynnettävä täysimääräisesti kaikkia EU:n ohjelmia, etenkin koheesiopolitiikkaa ja sen maaseudun kehittämistä ja paikallista kehitystä tukevia välineitä, kuten Leader ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet (CLLD). Jäsenvaltioiden on osoitettava määrärahoja väestökadosta pahiten kärsiville alueille.

5.5

Kilpailulainsäädäntöä olisi muutettava asianmukaisella tavalla tarpeellisten poikkeusten mahdollistamiseksi. Mikäli ehdotettavat muutokset vaikuttavat palkkakustannuksiin, niitä tulee käsitellä normaalin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä.

5.6

Alueellisen koheesion tärkeimpänä käytännön tavoitteena on taata, että yleishyödylliset palvelut ovat tasapuolisesti kaikkien Euroopan kansalaisten saatavilla asuin- ja työskentelypaikasta riippumatta. Maantieteellisten erojen kaventamiseksi investoinnit infrastruktuuriin – eli tehokkaisiin liikenne-, tietoliikenne- (mukaan luettuna huippunopea laajakaista) ja energiayhteyksiin – ovat välttämättömiä heikoimmassa asemassa olevien ja syrjäisten alueiden kehityksen kannalta.

5.7

Asukkaiden, myös muita heikommassa asemassa olevien, elinolosuhteita maaseutualueilla on parannettava asianmukaisella palvelutarjonnalla, joka on myös keskeinen edellytys alueellisten epätasapainojen kaventamiseksi. Tämä koskee sekä kaupallisia palveluja että yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja. Investoinnit terveyspalveluihin, koulutukseen ja erilaisiin hoitopalveluihin sekä kulttuuri- ja muuhun vapaa-ajan toimintaan tekevät maaseutualueista houkuttelevia paitsi kansalaisille myös yrityksille.

5.8

Omien resurssien hyödyntäminen tarkoittaa myös sellaisten lyhyiden jakeluketjujen luomista, joiden taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset edut hyödyttävät paitsi maataloustuottajia myös muita yrityksiä, kuluttajia ja maaseutualueita kokonaisuutena. Ruoka ja energia ovat hyviä esimerkkejä tästä. Tällaista tuotantomallia on tuettava, sillä monikansalliset vähittäismyyntiketjut käyttävät hyvin harvoin paikallisia tuottajia, vaikka hyvin järjestäytynyt tuotantopuoli voisi taata luotettavan tuotantovirran.

5.9

Työllistymismahdollisuuksien luominen on ratkaisevan tärkeää, ja oikeus koulutukseen on taattava käytännössä. Tarvitaan ehdottomasti ammatillista koulutusta, jonka avulla ”sopeutetaan työvoima vastaamaan uuden tuotantomallin tarpeita” (14). Nuorten maaltamuuton vähentämiseen tulisi kiinnittää erityisesti huomiota. Tämä koskee etenkin nuoria naisia, jotka ovat miehiä alttiimpia muuttamaan pois maaseudulta. Yhteiskunta saa nettohyötyä, jos se kykenee tarjoamaan riittävästi työmahdollisuuksia, joiden ansiosta nuoret perheet voivat hyödyntää maaseutuympäristön tarjoamat edut suotuisana paikkana lastensa kasvattamiseen. ETSK on aiemmin peräänkuuluttanut vahvoja toimia, joilla autetaan naisia hyödyntämään potentiaaliaan työntekijöinä ja yrittäjinä ja siten toimimaan kehitystä ja innovointia edistävänä voimana. Tätä varten heille on annettava tarvittava tietämys ja teknologia. (15)

5.10

Laadukkaat työpaikat kehittyneillä ja luovilla teollisuudenaloilla voisivat panna alulle myönteisen kehityksen, joka houkuttelisi taloudellisen toiminnan lisäksi kulttuuriin liittyviä aloitteita ja muita palveluja, jotka voivat tehdä elämästä maaseudulla kiinnostavampaa nuorille ja saada heidät luopumaan ajatuksesta muuttaa pois.

5.11

Väestökadosta pahimmin kärsivillä alueilla tarvitaan radikaaleja monipuolistamis- ja hajauttamistoimenpiteitä (16) uusien työpaikkojen luomiseksi. Siksi näitä alueita varten on pantava täytäntöön erityistä rahoitusta sisältäviä ohjelmia. Olisi jaettava eteenpäin kokemuksia niiltä maaseutualueilta, jotka ovat onnistuneet vastaamaan väestökadon muodostamaan haasteeseen ja pysymään vetovoimaisina paikkoina kansalaisille ja yrityksille.

5.12

Sisämarkkinat ja oikeus vapaaseen liikkuvuuteen antavat maataloustuottajille mahdollisuuden harjoittaa ammattiaan toisessa jäsenvaltiossa, joka tarjoaa siihen paremmat mahdollisuudet kuin heidän kotimaansa. Esimerkiksi käyvät Romaniaan asettautuneet alankomaalaiset maanviljelijät. Tällaiset mahdollisuudet liikkuvuuteen ja maan hankkimiseen eivät kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa olemassa olevalle maatalousjärjestelmälle ja pientuottajille.

5.13

Siirtotyöläisten tasapuolisen kohtelun takaamiseksi maaseutualueilla ETSK on kehottanut soveltamaan vähimmäisvaatimuksia työ- ja elinoloihin ja ottamaan myös työmarkkinaosapuolet mukaan tähän prosessiin. (17) Integraatioprosessi, jonka tukena on tehokkaita syrjintää ehkäiseviä liitännäistoimenpiteitä, voisi tarjota mahdollisuuden tehdä laillisista maahanmuuttajista maaseutua kehittävän voiman.