5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/97

—

ottaa huomioon Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Itävallan Euroopan unionin pysyvän edustuston 27. kesäkuuta 2012 välittämän pyynnön, joka liittyy Wienin syyttäjänvirastossa vireillä olevaan asiaan ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 12. joulukuuta 2012,

—

on kuullut Hans-Peter Martinia 20. helmikuuta 2013 työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010 ja 6. syyskuuta 2011 antamat tuomiot (1),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 tekemänsä päätöksen Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2),

—

ottaa huomioon Itävallan perustuslain 57 pykälän säännökset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0106/2013),

A.

katsoo, että parlamentti päätti 13. syyskuuta 2011 pidättää EP:n jäsen Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden Wienin syyttäjänviraston pyynnöstä, joka välitettiin 29. huhtikuuta 2011 ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 12. toukokuuta 2011 ja joka liittyi epäilyyn puoluerahoituksen väärinkäyttöön liittyvästä rikoksesta, joka kuuluu Itävallan poliittisia puolueita koskevan lain 2b pykälän piiriin;

B.

katsoo, että Wienin syyttäjänvirasto on nyt pyytänyt Hans-Peter Martinin koskemattomuuden pidättämisen laajentamista, jotta virasto voi tutkia alustavasti häntä koskevia lisäsyytöksiä ja etenkin petosepäilyä;

C.

katsoo, että Hans-Peter Martinin koskemattomuuden pidättämisen laajentaminen koskee erityisesti rikosepäilyä nimikkeellä törkeä petos Itävallan rikoslain 146 pykälän ja 147 pykälän 3 kohdan nojalla;

D.

katsoo, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

E.

katsoo, että Itävallan perustuslain 57 artiklan 2 kohdan mukaan kansallisneuvoston (Nationalrat) jäsenet voidaan asettaa vastuuseen rangaistavasta teosta ainoastaan kansallisneuvoston suostumuksella lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsen on tavattu itse teosta, ja että kansallisneuvoston jäsenten luona suoritettaviin kotietsintöihin tarvitaan vastaavasti aina kansallisneuvoston suostumus; katsoo, että Itävallan perustuslain 57 artiklan 3 kohdan mukaan kansallisneuvoston jäseneen ei voida kohdistaa rangaistavasta teosta aiheutuvaa virallista toimenpidettä ilman kansallisneuvoston suostumusta, ellei ole selvää, että kyseisellä teolla ei ole yhteyttä jäsenen poliittiseen toimintaan, ja katsoo, että kyseisen säännöksen mukaisesti asianomaisen viranomaisen on pyydettävä kansallisneuvostoa tekemään päätös siitä, onko tällainen yhteys olemassa, jos kyseinen jäsen tai yksi kolmannes asiaankuuluvan pysyvän valiokunnan jäsenistä sitä pyytää;

F.

katsoo, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artikla ja Itävallan perustuslain (Bundesverfassungsgesetz) 57 artikla eivät estä Hans-Peter Martinin koskemattomuuden pidättämistä;

G.

katsoo siksi, että kyseisessä tapauksessa on aiheellista pidättää parlamentaarinen koskemattomuus,

1.

päättää pidättää Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Itävallan toimivaltaisille viranomaisille ja Hans-Peter Martinille.