23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 434/87

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja muut keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

—

ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 25. kesäkuuta 2012 antaman raportin ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa vuonna 2011,

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan (1),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/2012) sellaisena kuin ulkoasioiden neuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ihmisoikeuksien erityisedustajan nimittämisestä 25. heinäkuuta 2012 tehdyn neuvoston päätöksen 2012/440/YUTP,

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 12. joulukuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

—

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 vahvistamansa kannan Euroopan ulkosuhdehallinnosta (2),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 3. toukokuuta 2011 antaman päätöslauselman 65/276 Euroopan unionin osallistumisesta YK:n työhön,

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen (A/Res/55/2) ja YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen (3), sekä 19. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ensimmäisestä seurantakonferenssista, joka järjestettiin Kampalassa (Uganda) 31. toukokuuta–11. kesäkuuta 2011 (4) sekä EU:n tässä yhteydessä tekemät sitoumukset (5),

—

ottaa huomioon Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta 21. maaliskuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP (6) ja Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta annetun neuvoston päätöksen jatkotoimena 12. heinäkuuta 2011 laaditun tarkistetun toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta (7),

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Eurooppa-neuvostolle, parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (COM(2011)0200),

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” (COM(2011)0303),

—

ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 20. kesäkuuta 2011 järjestetyssä 3  101. kokouksessaan hyväksymät Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevat päätelmät,

—

ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 1. joulukuuta 20113  130. kokouksessaan antamat eurooppalaista demokratiarahastoa koskevat päätelmät ja Coreperin 15. joulukuuta 2011 hyväksymän julkilausuman eurooppalaisen demokratiarahaston perustamisesta,

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2012 neuvostolle antamansa suosituksen järjestelyistä eurooppalaisen demokratiarahaston mahdollista perustamista varten (8),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta (9),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011-2014”,

—

ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 antamansa suosituksen neuvostolle johdonmukaisesta politiikasta sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä, niiden johtajien harjoittaessa henkilökohtaisiin ja kaupallisiin etuihinsa liittyvää toimintaa EU:n rajojen sisällä (10),

—

ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 16. toukokuuta 2011 päivätyn mielipiteen- ja ilmaisunvapauden edistämistä ja suojelua koskevan kertomuksen (A/HRC/17/27), jossa korostetaan kansainvälisten mielipiteen- ja ilmaisunvapautta koskevien ihmisoikeusnormien sovellettavuutta internetiin viestintävälineenä,

—

ottaa huomioon digitaalisesta agendasta vastaavan komission jäsenen 12. joulukuuta 2011 antaman tiedonannon ”No disconnect” -strategiasta,

—

ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 28. heinäkuuta 2011 päivätyn kertomuksen (A/66/203) ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 21. joulukuuta 2010 antaman päätöslauselman (A/RES/65/206) kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta moratoriosta,

—

ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen (11),

—

ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 5. elokuuta 2011 päivätyn välikertomuksen kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta ja eristämisestä, mukaan luettuina psykiatriset hoitolaitokset (A/66/268),

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325, 1820, 1888, 1889 ja 1960 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

—

ottaa huomioon neuvoston 13. toukokuuta 2011 hyväksymän kertomuksen EU:n indikaattoreista, jotka liittyvät kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),

—

ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sekä sen valinnaisen pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 7. huhtikuuta 2011 hyväksymän yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevat YK:n päätöslauselmat, viimeisimpänä 4. huhtikuuta 2012 annetun päätöslauselman,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 17. kesäkuuta 2011 antaman päätöslauselman ihmisoikeuksista, seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä,

—

ottaa huomioon, että Euroopan unioni liittyi 22. tammikuuta 2011 YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista, joka on ensimmäinen YK:n ihmisoikeusyleissopimus, jonka Euroopan unioni alueellisen integraation organisaationa on ratifioinut,

—

ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston julkaisemat luonnokset YK:n periaatteiksi ja suuntaviivoiksi työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamiseksi (A/HRC/11/CRP.3),

—

ottaa huomioon huomiot ja suositukset, joita YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja YK:n sopimuselimet ovat esittäneet ja joita on esitetty YK:n erityismenettelyjen yhteydessä kastiin perustuvasta syrjinnästä, ja erityisesti 24. toukokuuta 2011 annetun YK:n erityisraportoijan kertomuksen rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden nykyaikaisista muodoista (A/HRC/17/40),

—

ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät uskontoon ja vakaumukseen perustuvasta suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta sekä YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 66/167 henkilöihin uskonnon tai vakaumuksen perusteella kohdistuvien suvaitsemattomuuden, kielteisten stereotypioiden ja stigmatisoinnin, syrjinnän, väkivaltaan yllyttämisen sekä väkivallan torjumisesta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0377/2012);

A.

ottaa huomioon, että perussopimukset velvoittavat unionin perustamaan ulkoisen toimintansa demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

B.

toteaa, että oikeus, oikeusvaltioperiaate, vastuunalaisuus kaikista rikoksista, myös kansainvälisen yhteisön kannalta kaikkein vakavimmista rikoksista, oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja riippumaton oikeuslaitos ovat ihmisoikeuksien suojelun välttämättömiä elementtejä ja kestävän rauhan peruspilareja;

C.

katsoo, että demokratialla ja oikeusvaltioperiaatteella voidaan parhaiten turvata ihmisoikeudet ja perusvapaudet, kaikenlaisen syrjinnän torjunta sekä salliva suhtautuminen yksilöihin ja yhteisöihin ja tasa-arvo kaikille;

D.

katsoo, että arabikevään opetusten on edelleen vauhditettava EU:n politiikkojen tarkastelua, parantamista ja yhdenmukaisuuden varmistamista muun muassa ihmisoikeuksien puolustajien, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, kolmansien maiden ja kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöt ja ruohonjuuritason liikkeet mukaan lukien, kanssa käytävässä ihmisoikeusvuoropuhelussa ja sosiaalisessa mediassa;

E.

katsoo, että EU:n tehtävänä on auttaa valtioita, joiden kanssa se tekee kansainvälisiä sopimuksia, kauppasopimukset mukaan lukien, panemaan kaikki nämä perusperiaatteet täytäntöön ja valvoa erityisesti kyseisiin sopimuksiin sisältyvien demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeiden ehdotonta noudattamista;

F.

toteaa, että internetin käyttömahdollisuus on tietojen saatavuuden, sananvapauden. lehdistönvapauden ja kokoontumisvapauden sekä taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuritapahtumien seuraamisen keskeinen edellytys; toteaa, että EU:n on puolustettava ja edistettävä ihmisoikeuksia sekä verkossa että sen ulkopuolella;

G.

ottaa huomioon, että mielipiteen, omantunnon ja uskonnon tai vakaumuksen vapauden vastaiset rikkomukset, joihin sekä hallitukset että valtiosta riippumattomat toimijat syyllistyvät monessa maailman maassa, ovat lisääntymässä, mikä johtaa syrjintään ja suvaitsemattomuuteen tiettyjä henkilöitä ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan, mukaan luettuina vähemmistöt ja uskonnottomat;

H.

katsoo, että naisten rooli ja heidän täysimääräinen osallistumisensa poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan on olennaisen tärkeää erityisesti sotien jälkeisissä rauhanrakennusprosesseissa, demokratiakehitystä koskevissa neuvotteluissa ja konfliktinratkaisu-, sovinnonteko- ja vakauttamisprosesseissa;

I.

katsoo, että vuosittainen ihmisoikeus- ja demokratiaraportti sekä EU:n asiaa koskeva politiikka ei saisi merkitä ainoastaan menneiden saavutusten ja virheiden arviointia ja tarkastelua vaan sen pitäisi toimia myös asiakirjana, joka on pohjana EU:n strategialle ja toimintasuunnitelmalle ihmisoikeuksien ja demokratian alalla; katsoo, että ihannetapauksessa jokaisen vuosittaisen raportin pitäisi parantaa kouriintuntuvasti ja säännöllisesti EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa maailmassa;

1.

pitää tervetulleena EU:n vuosittaisen ihmisoikeus- ja demokratiaraportin 2011 hyväksymistä; pitää myönteisenä, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja pystyi esittämään vuosittaisen raportin parlamentin kesäkuun istunnossa ja siten palaamaan normaaliin käytäntöön;

2.

panee merkille viime vuosina saavutetut edistysaskeleet vuosittaisen raportin kehittämisessä mutta korostaa, että parantamisen varaa on edelleen;

3.

katsoo, että vuosittaisen ihmisoikeus- ja demokratiaraportin pitäisi olla tärkeä väline, jolla tiedotetaan EU:ssa tällä alalla toteutettavista toimista, ja sen pitäisi lisätä EU:n toiminnan näkyvyyttä; pyytää korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa kuulemaan aktiivisesti ja järjestelmällisesti Euroopan parlamenttia tulevien vuosikertomusten laadinnassa ja raportoimaan tavasta, jolla parlamentin päätöslauselmat on otettu huomioon;

4.

pitää tervetulleena, että 25. kesäkuuta 2012 hyväksyttiin EU:n strateginen ihmisoikeuskehys; kehottaa EU:n toimielimiä yhteistyöhön sen ripeän ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, jotta voidaan uskottavalla tavalla täyttää EU:n perussopimusten velvoite noudattaa ihmisoikeuksiin, demokraattisiin arvoihin ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaa ulkopolitiikkaa periaatteellisella ja horjumattomalla tavalla ja kaksinaismoraalia välttäen;

5.

kehottaa neuvostoa, komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja parlamenttia säilyttämään EU:n aseman johtavana ihmisoikeuksien puolustajana tekemällä tiivistä yhteistyötä johdonmukaisen, kunnianhimoisen ja tehokkaan EU:n ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanossa maailmassa tämän strategisen kehyksen pohjalta ja hyödyntämällä kehitysapua sekä eurooppalaisen demokratiarahaston (EED) tarjoamia mahdollisuuksia;

6.

suosittelee, että neuvosto ja Euroopan ulkosuhdehallinto suorittavat uuden ihmisoikeuspaketin ja erityisesti toimintasuunnitelman väliarvioinnin; vaatii tulla kattavasti kuulluksi ja saada tietoja säännöllisesti ja vaatii kansalaisyhteiskunnan ottamista mukaan tähän prosessiin;

7.

pitää tervetulleena, että ihmisoikeuksia varten on asetettu EU:n temaattinen erityisedustaja (EUSR) ja että Brysseliin suunnitellaan perustettavaksi neuvoston ihmisoikeustyöryhmä (COHOM); odottaa niiltä tiivistä yhteistyötä parlamentin kanssa, ensin mainitussa tapauksessa myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 36 artiklan määräyksien mukaisesti;

8.

odottaa, että COHOM parantaa yhteistyötä neuvoston perusoikeustyöryhmän (FREMP) kanssa, jotta voidaan ratkaista EU:n ulkoisen ja sisäisen ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuutta koskeva kysymys; korostaa, että Euroopan unionissa tarvitaan ehdottomasti yhtenäisiä, johdonmukaisia ja esimerkillisiä politiikkoja, jotka ovat perusarvojen ja -periaatteiden mukaisia, jotta voidaan maksimoida unionin maailmanlaajuinen uskottavuus ja EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuus ja todella kunnioittaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta;

9.

suhtautuu myönteisesti siihen, että kun EU käytti Lissabonin sopimuksen nojalla luotua oikeushenkilöyttään vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ratifioimiseksi joulukuussa 2010, se vaikutti positiivisesti EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhdenmukaisuuteen; kehottaa omaksumaan vastaavanlaisen lähestymistavan muihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja -yleissopimuksiin nähden; kehottaa neuvostoa ja komissiota omaksumaan tässä asiassa ennakoivan toimintatavan, jotta voidaan torjua kielteiset vaikutukset, joita on seurannut siitä, että EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet vähitellen muita tärkeitä ulkoisia sopimuksia ja yleissopimuksia;

10.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja komissiota tehokkuuden nimissä varmistamaan, että kolmansien maiden ihmisoikeus- ja demokratiatilanteiden vertailuun, valvontaan ja arviointiin tällä hetkellä käytetyt tai suunnitteilla olevat ulkoisen rahoituksen välineet, toimet ja menetelmät ovat keskenään johdonmukaisia ja yhdenmukaisia, mukaan lukien laajentumis- ja naapuruuspolitiikkaa koskevien edistymiskertomusten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevat jaksot, Euroopan naapuruuspolitiikkaa varten asetetun ihmisoikeus- ja demokratiaperiaatteen (”enemmällä enemmän”) arviointi, ihmisoikeuksien suunniteltu sisällyttäminen lainsäädännöllisten ja ei-lainsäädännöllisten ehdotusten ja alueellisten tai kahdenvälisten sopimusten vaikutustenarviointeihin, olipa kyse kauppasopimuksista, kumppanuus- ja assosiaatiosopimuksista tai yhteistyösopimuksista, komission aikomus sisällyttää ihmisoikeustilanteen arviointi osaksi EU:n tukijärjestelyjen toteuttamista erityisesti budjettituen osalta, sen valvontamekanismin täytäntöönpanon vahvistaminen, jolla tarkastellaan ihmisoikeussopimusten noudattamista GSP+-maissa, EU:n vaalitarkkailuryhmien kertomusten seurannan systematisointia koskeva tavoite, neuvoston keskittyminen YTPP-operaatioista laadittavissa yhteenvetoasiakirjoissa vertailuarvoihin sekä siihen, että on jatkuvasti ja säännöllisesti otettava huomioon seikat, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin, sukupuoleen ja lapsiin aseellisissa konflikteissa;

11.

pitää myönteisenä maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden hyväksymistä yksittäisiä maita varten keinona panna politiikkoja täytäntöön asianmukaisimmalla ja tehokkaimmalla tavalla; toteaa, että EU:n paikallisilla edustustoilla on avainrooli kehitettäessä ja seurattaessa erityisoloihin räätälöityjä maakohtaisia strategioita, mutta korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnolla on koordinointivastuu varmistettaessa, että ihmisoikeuksia koskevassa strategisessa kehityksessä ja EU:n suuntaviivoissa määritellyt EU:n ihmisoikeuspolitiikan painopisteet pannaan johdonmukaisesti täytäntöön; korostaa, että on tärkeää saattaa valmiiksi ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien yhteyspisteiden verkosto EU:n edustustoissa ja YTPP-operaatioissa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita omaksumaan parhaana käytäntönä menetelmän, jossa ihmisoikeuskysymyksiä käsitellään paikallisesti EU:n edustustojen ja EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjen kesken muodostettujen ihmisoikeustyöryhmien kautta; kehottaa myös pitämään säännöllisesti yhteyttä kansalaisyhteiskunnan edustajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansallisten parlamenttien jäseniin; tukee Euroopan ulkosuhdehallinnon pyrkimystä tarjota ihmisoikeus- ja demokratiakoulutusta Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja EU:n edustustojen henkilöstölle sekä YTPP-operaatioihin osallistuvalle henkilöstölle samoin kuin niiden unionin virastojen, etenkin Frontexin, henkilöstölle, joilla on suhteita kolmansiin maihin; kehottaa kiinnittämään erityisesti huomiota tarpeeseen suojella ihmisoikeuksien puolustajia; katsoo, että maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat olisi sisällytettävä YUTP:tä, YTPP:tä, kauppaa ja kehityspolitiikkaa koskeviin EU:n politiikkoihin ja niin maantieteellisiin kuin aihekohtaisiin ohjelmiin, jotta varmistetaan suurempi tehokkuus, vaikuttavuus ja yhdenmukaisuus;

12.

pitää tervetulleina EU:n pyrkimyksiä tukea ja vireyttää ihmisoikeustyötä YK:n järjestelmässä, YK:n ihmisoikeusneuvoston tarkastelun päättäminen vuonna 2011 mukaan luettuna; korostaa, että on edelleen tärkeä tukea ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta sekä temaattisten ja maakohtaisten YK:n ihmisoikeusraportoijien roolia, ja odottaa mielenkiinnolla tiivistä yhteistyötä, jota niiden on tarkoitus tehdä äskettäin nimitetyn ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan kanssa; pitää merkittävänä, että Euroopan unioni liittyi 22. tammikuuta 2011 YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista, joka on ensimmäinen YK:n ihmisoikeusyleissopimus, jonka Euroopan unioni on ratifioinut oikeudellisena toimijana;

13.

vahvistaa vahvan tukensa EU:n aktiiviselle osallistumiselle YK:n ihmisoikeusneuvoston työhön, mikä tarkoittaa päätöslauselmien tukemista, lausuntojen antamista sekä osallistumista vuorovaikutteisiin vuoropuheluihin ja keskusteluihin, ja painottaa sen merkitystä;

14.

pitää myönteisenä, että EU:n jäsenvaltiot ovat osoittaneet johtajuutta tukiessaan YK:n ihmisoikeusjärjestelmän uskottavuutta osoittamalla yhteisesti pysyvän kutsun kaikille YK:n ihmisoikeuksia koskeville erityismenettelyille, käynnistämällä YK:n ihmisoikeusneuvoston Libyaa koskevan erityisistunnon, jossa tehtiin historiallinen ehdotus Libyan erottamiseksi ihmisoikeusneuvostosta, ja omaksumalla johtavan aseman toiminnassa, joka johti Syyrian ihmisoikeustilanteen riippumattoman tutkintakomission asettamiseen;

15.

toteaa, että EU kykenee saamaan muut mukaan ja rakentamaan luovasti yhteenliittymiä, mistä ovat esimerkkeinä EU:n toimet, joiden ansiosta hyväksyttiin ihmisoikeuksia, sukupuolista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä koskeva ihmisoikeusneuvoston uraauurtava päätöslauselma, joka sai tukea kaikkien alueiden valtioilta, sekä Genevessä ja New Yorkissa tapahtunut konsensuksen rakentaminen, joka liittyi tarpeeseen torjua uskonnollista suvaitsemattomuutta ja suojella uskonnonvapautta siten, että samalla vältetään mahdollisesti haitalliset vaikutukset muihin keskeisiin ihmisoikeuksiin, kuten ilmaisunvapauteen;

16.

toistaa vastustavansa käytäntöä, jossa alueelliset ryhmät sopivat ihmisoikeusneuvoston äänestyksistä etukäteen;

17.

suosittelee, että yleisten kausittaisten arviointien (UPR) suosituksia seurataan sisällyttämällä ne järjestelmällisesti EU:n ihmisoikeusstrategioihin sekä ihmisoikeuksia koskeviin keskusteluihin ja kuulemisiin;

18.

muistuttaa tarpeesta varmistaa riittävä rahoitus YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston alueellisten toimipisteiden aukipitämiseksi;

19.

muistuttaa, että YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman 65/276 EU:n osallistumisesta YK:n toimintaan, ja pitää sitä vaatimattomana alkuna suuremmille ponnisteluille, joilla pyritään parantamaan unionin asemaa järjestön ihmisoikeustyössä;

20.

pitää valitettavana, että uusissa ja siirtymävaiheen demokratioissa esiintyy usein valikoivaa oikeudenkäyttöä oikeusvaltioperiaatteen ja korruption vastaisen sodan varjolla; pitää valitettavana, että valikoivasta oikeudenkäytöstä on tullut vain tapa hakea poliittista kostoa ja selvittää tilit poliittisten toisinajattelijoiden kanssa ahdistelemalla ja syrjimällä oppositiota, tiedotusvälineiden työntekijöitä ja ihmisoikeuksien puolustajia erityisesti vaalien alla; on yhä huolestunut siitä, että Ukrainan opposition edustajia vastaan on nostettu rikossyytteitä ja poliittisin syin perusteltuja kanteita, ja vaatii Ukrainan viranomaisia tekemään lopun opposition jatkuvasta ahdistelusta, koska se vaikeuttaa merkittävästi maan pyrkimyksiä turvata oikeusvaltioperiaate ja demokraattiset arvot;

21.

pitää valitettavana, että kansainvälisten elinten Venäjän viranomaisille esittämistä lukuisista kehotuksista huolimatta Sergei Magnitskin kuolemaan liittyvät tutkimukset eivät ole edistyneet; kehottaa näin ollen neuvostoa asettamaan ja panemaan täytäntöön EU:n laajuisen viisumikiellon, joka koskee Sergei Magnitskin kuolemasta vastuussa olevia viranomaisia, sekä jäädyttämään kaikki varat, joita heillä tai heidän lähimmillä perheenjäsenillään on mahdollisesti EU:ssa;

22.

on edelleen pettynyt menettelyihin, joita on toteutettu Mihail Hodorkovskia ja Platon Lebedeviä vastaan ja joita pidetään kansainvälisesti poliittisluonteisina;

23.

juhlistaa kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön voimaantulon kymmenettä vuosipäivää; suhtautuu myönteisesti siihen, että Kap Verde ja Vanuatu ovat ratifioineet sen; toteaa, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on ”viimeisen oikeusasteen” mekanismi, joka vastaa ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, kansanmurhan ja sotarikosten uhreja koskevan oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta Rooman perussäännön täydentävyysperiaatteen mukaisesti;

24.

toistaa vahvan tukensa kansainväliselle rikostuomioistuimelle sen torjuessa rankaisemattomuutta vakavimmista kansainvälisistä rikoksista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan poliittista, diplomaattista, logistista ja taloudellista tukeaan kansainväliselle rikostuomioistuimelle ja muille kansainvälisille rikostuomioistuimille, mukaan luettuina entisen Jugoslavian alueen ja Ruandan kansainväliset rikostuomioistuimet, Sierra Leonen erityistuomioistuin, Kambodžan tuomioistuinten erityisjaostot ja Libanonin erityistuomioistuin;

25.

suhtautuu myönteisesti siihen, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n strategiseen kehykseen ja toimintasuunnitelmaan on lisätty viittaus tarpeeseen torjua ponnekkaasti vakavien rikoksien rankaisemattomuutta, erityisesti Kansainväliselle rikostuomioistuimelle tehtävän sitoumuksen myötä, ja että siinä ymmärretään, että valtioiden ensisijaisena velvollisuutena on tutkia vakavia kansainvälisiä rikoksia sekä edistää osaltaan kansallisten oikeudellisten järjestelmien vahvistamista näiden rikoksien tutkimiseksi ja niiden johdosta syytteeseen asettamiseksi; toteaa olevansa erittäin huolestunut talousarvioneuvottelujen lopputuloksesta:

26.

pitää myönteisenä EU:n 21. maaliskuuta 2011 Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta tekemässä päätöksessä 2011/168/YUTP ja sitä seuranneessa 12. heinäkuuta 2011 hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa annettuja sitoumuksia; suosittelee, että EU ja sen jäsenvaltiot varmistavat niiden täytäntöönpanon tehokkailla ja konkreettisilla toimilla, jotta voidaan edistää Rooman perussäännön maailmanlaajuisuutta ja kokonaisuutta sekä tukea tuomioistuimen riippumattomuutta ja sen tehokasta toimintaa ja täydentävyysperiaatteen täytäntöönpanoa; kehottaa EU:n erityisedustajaa panemaan täytäntöön ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen sisältämät Kansainväliseen rikostuomioistuimeen liittyvät toimenpiteet;

27.

antaa tunnustusta komission pyrkimyksille luoda täydentävyyttä koskeva EU:n välineistö, jonka tavoitteena on tukea kansallisten valmiuksien kehittämistä ja luoda poliittista tahtoa epäiltyjen kansainvälisten rikosten tutkimiseksi ja niihin liittyvien syytteiden nostamiseksi; korostaa, että välineistön viimeistelyssä on tärkeää kuulla perusteellisesti jäsenvaltioita, parlamenttia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä;

28.

suosittelee jälleen, että Rooman perussääntö lisätään oikeusvaltiota ja hyvää hallintotapaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP+) hyväksyttävien kolmansien maiden on ratifioitava; tukee kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan lausekkeen johdonmukaista sisällyttämistä EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin; kehottaa sisällyttämään Kansainvälisen rikostuomioistuimen kaikkiin EU:n ulkopoliittisiin painopistealoihin ottaen erityisesti ja järjestelmällisesti huomioon rankaisemattomuuden ja täydentävyysperiaatteen;

29.

korostaa, että EU:n on toteutettava painokkaita toimia sellaisten tapauksien ennakoimiseksi ja siten estämiseksi tai tuomitsemiseksi, joissa ilmenee yhteistyöhaluttomuutta, kuten valtioiden esittäessä kutsuja henkilöille, joista on julkaistu Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräys, ja joissa tällaisia henkilöitä kieltäydytään pidättämästä ja luovuttamasta; kehottaa jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita mukautumaan kaikkiin Kansainvälisen rikostuomioistuimen pyyntöihin, jotka koskevat avun antamista ja yhteistyön tekemistä oikea-aikaisella tavalla, jotta varmistetaan muun muassa vireillä olevien pidätysmääräyksien täytäntöönpano; vahvistaa lisäksi, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on Euroopan ulkosuhdehallinnon avulla otettava käyttöön sisäisiä suuntaviivoja, joissa vahvistetaan käytännesäännöt EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen etsimien henkilöiden välisiä yhteyksiä varten;

30.

toteaa olevansa erittäin huolestunut sopimusvaltioiden kokouksen 10. istunnossa 12.–21. joulukuuta 2011 talousarviosta käytyjen neuvottelujen lopputuloksesta, jossa Kansainvälinen rikostuomioistuin uhkasi jäädä vaille riittävää rahoitusta; pitää erittäin valitettavana, että jotkin Rooman perussäännön osapuolina olevat jäsenvaltiot vaativat nollakasvuista talousarviota / talousarvion leikkaamista ja että yleiskokous ei hyväksynyt riittävien varojen myöntämistä Kansainväliselle rikostuomioistuimelle, jotta se voisi tosiasiallisesti täyttää oikeudellisen valtuutuksensa ja antaa tuomioita päättäväisellä, oikeudenmukaisella, tehokkaalla ja merkityksellisellä tavalla; kehottaa jäsenvaltioita antamaan sopimusvaltioiden kokouksessa päättäväistä tukea Kansainvälisen rikostuomioistuimen toiminnalle ja torjumaan ehdotuksen sen talousarvion nimellisestä nollakasvusta, koska tämä horjuttaisi sen kykyä antaa tuomioita ja vastata uusiin tilanteisiin;

31.

painottaa, että rankaisemattomuuden torjumiseksi annetun EU:n tuen olisi katettava useita aloitteita, kuten toimien lisääminen Rooman perussäännön ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen etuoikeuksia ja immuniteettia koskevan APIC-sopimuksen laaja-alaisemmaksi ratifioimiseksi ja täytäntöön panemiseksi, jotta Kansainvälinen rikostuomioistuin olisi aidosti maailmanlaajuinen ja yleismaailmallinen, toimien lisääminen Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtävän täysimääräisen yhteistyön turvaamiseksi, mukaan lukien panemalla täytäntöön yhteistyötä koskeva asianmukainen kansallinen lainsäädäntö ja tekemällä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa puitesopimuksia, jotka koskevat sen tuomioiden täytäntöönpanoa, uhrien ja todistajien suojelua ja uudelleensijoittamista ja niin edelleen, jotta voidaan helpottaa asianmukaisen ja oikea-aikaisen yhteistyön tekemistä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; sekä antaa määrätietoista poliittista ja diplomaattista tukea erityisesti vireillä olevien pidätysmääräyksien täytäntöön panemiseksi;

32.

korostaa arabikevään johdosta, että on tärkeää kehittää johdonmukainen ja moniulotteinen EU:n politiikka siirtymäkauden oikeudenkäyttöä varten oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamisen lisäksi, mukaan luettuna yhteys kansainväliseen rikostuomioistuimeen viimeisenä keinona, jotta siirtymävaiheessa olevia maita voidaan auttaa puuttumaan aikaisempiin ihmisoikeusrikkomuksiin, torjumaan rankaisemattomuutta ja estämään ihmisoikeusrikkomuksien toistuminen;

33.

korostaa, että ihmisoikeusrikkomuksia koskevan todistusaineiston digitaalinen kerääminen ja kuvien jakaminen voi auttaa torjumaan rankaisemattomuutta maailmassa; katsoo, että olisi tuettava sitä, että tämä materiaali voidaan ottaa kansainvälisen (rikos)lain mukaisesti hyväksyttäväksi todistusaineistoksi oikeuskäsittelyissä;

34.

pitää myönteisenä, että vuosittaiseen ihmisoikeus- ja demokratiaraporttiin 2011 on ensimmäistä kertaa sisällytetty kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskeva luku ja että EU toteuttaa toimia vastuunalaisuuden varmistamiseksi, kun se dokumentoi kaikki kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja sitä tukevien vastuunalaisuusmekanismien rikkomukset; pitää myös myönteisenä, että EU on sitoutunut torjumaan tahdonvastaisia katoamisia, tukemaan edelleen kansainvälistä rikostuomioistuinta, toimimaan humanitaarisen oikeuden keskeisiin instrumentteihin osallistumisen lisäämiseksi, edistämään perustavanlaatuisia menettelyllisiä oikeusturvatakeita kaikille aseellisen konfliktin yhteydessä säilöön otetuille henkilöille sekä tukemaan kansainvälisiä välineitä, joilla pyritään ratkaisemaan humanitaarisia uhkia, jotka aiheutuvat sodassa käytettyjen räjähteiden jäämisestä taistelukentille, rypäleammuksista, improvisoiduista räjähteistä ja maamiinoista;

35.

pitää kuitenkin valitettavana, että yleinen tietoisuus kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevista EU:n suuntaviivoista ja niiden täytäntöönpano ovat huomattavasti vähäisempää kuin muissa suuntaviivoissa; kehottaa EU:ta antamaan näiden suuntaviivojen täytäntöönpanolle lisää poliittista painoarvoa ja resursseja erityisesti varmistamalla, että kansainvälinen humanitaarinen oikeus otetaan huomioon kaikissa kriisinhallintaoperaatioissa, torjumalla ennakoivasti rankaisemattomuutta ja varmistamalla henkilökohtaisen vastuun;

36.

muistuttaa, että ihmisoikeusrikkomusten estämiseksi ylipäätään kansainvälisen oikeuden noudattamisen pitää olla keskeisessä asemassa kaikissa EU:n strategioissa, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa maailmassa, erityisesti EU:n suhteissa sellaisiin kumppaneihin, jotka ovat aseellisen tai lukkiutuneen konfliktin osapuolia; muistuttaa, että EU:n on lakattava tukemasta konfliktin osapuolia, olipa tuki taloudellista, logistista tai taktista, mukaan lukien aseiden, ammusten ja kaiken muun sotilaskaluston toimitukset, kuten asevientiä koskevassa EU:n yhteisessä kannassa todetaan;

37.

korostaa edelleen tarvetta varmistaa, että ihmisyyden vastaisten rikosten, sotarikosten ja kansanmurhan rankaisemattomuuden torjuntaa koskevaan kysymykseen puututaan järjestelmällisemmin EU:n kahdenvälisissä suhteissa kyseisten maiden kanssa, mukaan luettuna sen korostaminen julkilausumissa, ja että EU puuttuu rankaisemattomuuteen johdonmukaisemmin monenvälisellä tasolla esimerkiksi YK:n yleiskokouksessa ja ihmisoikeusneuvostossa;

38.

toistaa olevansa sitoutunut ”suojeluvelvollisuuden (R2P) periaatteeseen” ja korostaa sen merkitystä, että kansainvälinen yhteisö, EU mukaan luettuna, kantaa vastuun puututtaessa törkeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin kolmansissa maissa, kun näiden maiden hallitukset ovat kyvyttömiä tai haluttomia suojelemaan omia kansalaisiaan; korostaa, että nämä kansainvälisen yhteisön toimet edellyttävät humanitaaristen toimenpiteiden toteuttamista ja asianmukaisia diplomaattisia painostustoimia ja että yhteiseen voimankäyttöön on turvauduttava ainoastaan viime kädessä ja YK:n suojeluksessa tai valtuutuksella; kehottaa EU:ta osallistumaan aktiivisesti YK:n turvallisuusneuvoston kiireelliseen uudistamiseen, jotta suojeluvelvollisuuden toteuttamista ei estettäisi;

39.

antaa tässä yhteydessä tunnustusta toimille, joita EU ja useat EU:n jäsenvaltiot toteuttivat estääkseen siviileihin kohdistuvan väkivallan jatkumisen Libyassa vuoden 2011 aikana, mutta pitää valitettavana unionin tason yhteisten toimien puutetta;

40.

on edelleen erittäin huolestunut Libyan ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti pidätysolosuhteista ja siitä, miten erilaiset aseelliset ryhmät, jotka ovat väliaikaisen hallituksen tehokkaan ja tosiasiallisen valvonnan ulottumattomissa, kohtelevat pidätettyjä; vaatii kansainvälistä yhteisöä lisäämään valppautta ja antamaan kestävää tukea, mitä myös ihmisoikeusvaltuutettu vaati YK:n turvallisuusneuvostossa 25. tammikuuta 2012;

41.

panee merkille Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön Syyriassa toteuttamat toimet mutta pitää valitettavana, että niiden avulla ei ole pystytty kohentamaan tilannetta paikan päällä; on edelleen syvästi huolissaan Syyrian tilanteesta etenkin maan yhä jatkuvan ihmisoikeus- ja humanitaarisen kriisin takia; tuomitsee erittäin painokkaasti laajalle levinneet väkivaltaiset tukahduttamistoimet ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaukset, joihin Syyrian hallitus on syyllistynyt maan kansalaisia kohtaan, lapset ja naiset mukaan lukien; kehottaa Syyrian viranomaisia tekemään välittömästi lopun ihmisoikeusrikkomuksista ja noudattamaan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia velvoitteitaan rauhanomaisen ja demokraattisen siirtymäkauden takaamiseksi; vahvistaa vankan tukensa YK:n ja Arabiliiton nimittämälle erityislähettiläälle ja vaatii YK:n turvallisuusneuvostoa toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta siviilien joukkosurmat saadaan loppumaan ja Syyrian väkivaltaisuuksista vastuussa olevat tahot saadaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen;

42.

suhtautuu myönteisesti uuteen EU Aid Volunteers -aloitteeseen, joka tarjoaa ensimmäisellä ohjelmakaudella vuosina 2014–2020 noin 10  000 eurooppalaiselle tilaisuuden osallistua maailmanlaajuisesti humanitaariseen toimintaan alueilla, joilla apua tarvitaan kaikkein kiireellisimmin, ja osoittaa eurooppalaista solidaarisuutta antamalla käytännön apua luonnon tai ihmisen aiheuttamasta katastrofista kärsiville yhteisöille;

43.

toteaa, että yksityisiä sotilas- ja turvallisuusyrityksiä (PMSC) olisi pidettävä vastuussa kaikista ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden loukkauksista, joihin niiden henkilöstö syyllistyy; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita näiden yritysten laajamittaisen käytön takia tehostamaan ponnistelujaan uskottavan sääntelyratkaisun löytämiseksi, jotta vältetään oikeudelliset porsaanreiät vastuunalaisuuden osalta;

44.

korostaa arabimaailmassa vuonna 2011 tapahtuneiden kansannousujen merkitystä osoituksena halusta vapauteen, oikeuteen ja ihmisarvoon ja tärkeänä haasteena EU:n politiikalle kyseisillä alueilla ja niiden ulkopuolella; toteaa, että EU on lisännyt poliittista sitoutumistaan sekä itäisessä että eteläisessä naapurustossa, mutta korostaa tarvetta oppia menneisyyden politiikan virheistä ja laatia uusi politiikka, johon yhdistyy ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokraattisten arvojen tukeminen;

45.

pitää myönteisenä, että EU:n politiikassa eteläistä naapurustoa kohtaan korostetaan uudella tavalla keskinäistä vastuunalaisuutta ja yhteistä sitoutumista ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen yleismaailmallisiin arvoihin; vaatii EU:n ihmisoikeuspolitiikalta johdonmukaista suhtautumista etelään ja itään; korostaa tarvetta välttää idässä samanlaiset poliittiset virheet, joita tehtiin etelässä ennen arabikevättä 2011;

46.

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Länsi-Saharan tilanteesta (12) ja 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan (13); on huolestunut Länsi-Saharan ihmisoikeustilanteen huonontumisesta; vaatii kunnioittamaan Länsi-Saharan kansan perusoikeuksia, etenkin yhdistymisvapautta, ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta; vaatii vapauttamaan kaikki länsisaharalaiset poliittiset vangit; vaatii päästämään alueelle kansainväliset tarkkailijat, kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet; toistaa tukensa Länsi-Saharan ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen seurantamekanismin perustamiselle; tukee konfliktin ratkaisemista oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla, joka perustuisi Länsi-Saharan kansan itsemääräämisoikeuteen YK:n asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti;

47.

korostaa naisten roolin ja heidän täysimääräisen osallistumisensa merkitystä poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa, erityisesti sodanjälkeisissä rauhanrakennusprosesseissa, demokratiakehitystä koskevissa neuvotteluissa sekä konfliktinratkaisu-, sovinnonteko- ja vakauttamisprosesseissa, jotta voidaan lisätä tietoisuutta ja näkyvyyttä ja poistaa niiden avulla syrjintää, jonka kohteeksi naiset joutuvat useissa maissa käynnissä olevissa demokratiaprosesseissa;

48.

toistaa näkemyksensä, jonka mukaan ”enemmällä enemmän” -lähestymistavan olisi perustuttava selkeästi määriteltyihin avoimiin arviointiperusteisiin, joihin sovellettavat vertailuarvot ovat yksityiskohtaisia, mitattavissa ja saavutettavissa olevia, avoimia ja aikaan sidottuja; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota panemaan tämän lähestymistavan järjestelmällisesti täytäntöön naapuruuspolitiikkaa koskevissa edistymiskertomuksissa;

49.

pitää myönteisenä, että EU on tehostanut yhteyksiään kansalaisyhteiskuntaan, ja korostaa, että kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava järjestelmällisemmin ja säännöllisemmin EU:n politiikan uuden ”enemmällä enemmän” -lähestymistavan asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämien maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden ja -arviointien laatimiseen;

50.

pitää myönteisinä myös itäisen kumppanuusaloitteen puitteissa toteutettuja toimia ihmisoikeuksien, demokratian, perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseksi kumppanimaissa; kehottaa unionia hyödyntämään omien jäsenvaltioidensa kokemuksia siitä, miten autoritaarisesta hallinnosta siirrytään demokraattiseen, ja muuntamaan näistä kokemuksista saadut opetukset konkreettisiksi ja tulospainotteisiksi ohjelmiksi unionin itäisissä kumppanimaissa; kehottaa EU:ta omaksumaan aktiivisemman ja yhdenmukaisemman kannan ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen edistämiseksi kumppanimaissa;

51.

pitää kuitenkin valitettavana, että itäisen kumppanuuden politiikka on ajoittain avointa virhetulkinnoille ja muodostuu pikemminkin kaiken sallivaksi ja unohtavaksi politiikaksi, jossa itäisen kumppanuuden maihin usein sovelletaan kaksoisstandardeja;

52.

on äärimmäisen huolissaan demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioituksen puutteesta Valko-Venäjällä, joka on ainoa Euroopan naapuruston maa, joka ei täysimääräisesti osallistu itäiseen kumppanuuteen ja parlamentaarisen Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaan, erityisesti sen jälkeen, kun maassa järjestettiin presidentinvaalit joulukuussa 2010 ja niiden vanavedessä iskettiin väkivaltaisesti mielenosoittajia ja poliittista oppositiota vastaan, mukaan luettuina aktivisteja vastaan vuonna 2011 järjestetyt oikeudenkäynnit, joissa ei noudatettu kansainvälisiä normeja ja langetettiin suhteettoman ankaria rangaistuksia; antaa tunnustusta EU:n yhtenäisyydelle vastauksena EU:n diplomaattien karkottamiseen Valko-Venäjältä helmikuussa 2012; kehottaa unionia ja kaikkia sen jäsenvaltioita säilyttämään johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisuuden Valko-Venäjän-politiikassaan ja kohdistamaan poliittiseen johtoon edelleen painetta muun muassa värvätyille viranomaisille määrättävien sanktioiden avulla ja ojentamaan samalla kätensä kansalaisyhteiskunnalle sellaisilla välineillä kuin viisumien saannin helpottaminen ja koulutusmahdollisuuksien parantaminen, harjoittelu ja muut vaihtomahdollisuudet; on erittäin huolissaan, että Ales Bialiatski on ollut vankeudessa Valko-Venäjällä 4. elokuuta 2011 alkaen; pitää Puolan ja Liettuan viranomaisten toimintaa valitettavana, sillä Ales Bialiatski voitiin pidättää, koska viranomaiset olivat luovuttaneet pankkitietoja, ja kehottaa kaikkia tahoja EU:ssa ryhtymään tarvittaviin toimiin vastaavien virheiden toistumisen estämiseksi;

53.

kehottaa EU:ta noudattamaan samaa johdonmukaista lähestymistapaa ihmisoikeusrikkomuksiin kaikissa kolmansissa maissa, sekä kumppanimaissa että maissa, joiden kanssa EU:lla on vähemmän kehittynyt suhde; vaatii EU:ta osoittamaan ja tuomitsemaan ihmisoikeusrikkomukset äänekkäästi aina ja kaikkialla riippumatta kyseisen maan kumppanuuden strategisesta merkityksestä; korostaa, että EU:n olisi hyödynnettävä rahoitustukea ja taloudellisia suhteita sen varmistamiseksi, että kaikki sen kumppanit sitoutuvat ihmisoikeuksia koskeviin yleismaailmallisiin arvoihin;

54.

korostaa ihmisoikeuksien ja demokratian toisiaan vahvistavaa luonnetta, koska ihmisoikeuksien kunnioittamisen kautta yhteiskunnat luovat vapaan poliittisen tilan, jota rauhanomainen demokraattinen toiminta edellyttää; suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että EU kiinnittää enemmän huomiota demokratian tukemiseen, mitä eurooppalaisen demokratiarahaston äskettäinen perustaminen ilmentää;

55.

korostaa, että tarvitaan koko vaalikauden kattavaa pitemmän aikavälin lähestymistapaa, jotta voidaan asianmukaisesti seurata EU:n vaalitarkkailuryhmien kertomuksia ja suosituksia; pitää tärkeänä, että laaditaan realistisia ja saavutettavissa olevia suosituksia ja varmistetaan, että EU:n edustustot valvovat niitä ja avustavat niiden täytäntöönpanossa, ja että suositukset sisällytetään poliittiseen vuoropuheluun; katsoo, että parlamentin pysyvillä edustustoilla ja yhteisillä parlamentaarisilla edustajakokouksilla olisi myös oltava huomattavasti suurempi rooli suositusten seurannassa ja ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä saavutetun edistyksen analysoinnissa; kannustaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia vahvistamaan toiminnan koordinoimista muiden kansainvälisten vaalitarkkailuvaltuuskuntien kanssa, jotta voidaan lisätä EU:n toimien yhdenmukaisuutta tältä osin; painottaa, että EU:n on investoitava paikallisten tarkkailijoiden kouluttamiseen, jotta voidaan kehittää kestäviä ja riippumattomia vaaliprosesseja kolmansissa maissa; toteaa, että demokratiakehitys ja ihmisoikeuksien edistämisessä saavutettava edistys edellyttävät pitkän aikavälin strategioita eikä tuloksia välttämättä ole havaittavissa lyhyellä aikavälillä; kannustaa tästä syystä komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tarkkailemaan useampaa kuin yhtä vaalikautta ja lähettämään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia valtioihin, jotka ovat siirtymässä autoritaarisesta hallinnosta demokratiaan tai joissa on otettu vakavia harha-askelia demokratian tiellä;

56.

kehottaa jälleen neuvostoa ja komissiota kehittämään johdonmukaisen pitkän ajan strategian jokaista EU:n vaalitarkkailuoperaatiota varten ja suorittamaan kaksi vuotta operaation jälkeen yhdessä vaalitarkkailuvaltuuskunnan päävaalitarkkailijan kanssa demokratiakehityksen arvioinnin, jota käsitellään vuosittaisessa ihmisoikeuskeskustelussa, jonka Euroopan parlamentti käy korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan kanssa; muistuttaa, että korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja on sitoutunut keskittymään vaalitarkkailussa naisten, kansallisten vähemmistöjen ja vammaisten henkilöiden osallistumiseen vaaleihin sekä ehdokkaina että äänestäjinä;

57.

korostaa, että EU:n on tuettava poliittisten puolueiden toimintaa, jotta sidosryhmät voisivat jakaa tietoa välineistä ja tekniikoista, joita puolueet voivat hyödyntää kehittääkseen tiiviimpiä suhteita kansalaisiin, järjestääkseen kilpailukykyisiä vaalikampanjoja ja toimiakseen tehokkaammin lainsäädännön alalla; korostaa, että demokratisoituminen on prosessi, johon myös kansalaisten, ruohonjuuritason liikkeiden ja kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava; katsoo, että EU:n olisikin rahoitettava ohjelmia, joilla edistetään kansalaisten osallistumista, äänestäjien kouluttamista, valistustoimien järjestämistä, lehdistön ja ilmaisun vapautta sekä autetaan yleisesti kansalaisia käyttämään oikeuksiaan ja varmistetaan poliittinen valvonta;

58.

katsoo, että naisten yhtäläinen osallistuminen politiikkaan ja hallintoon on olennainen tekijä demokratian kehittämisessä ja tukemisessa; korostaa näin ollen, että EU:n ohjelmissa, joita se toteuttaa ihmisoikeuksien ja demokratiaprosessin alalla, on aina asetettava etusijalle naisten osallistuminen ja heidän valmiuksiensa edistäminen lainsäädännön alalla, poliittisissa puolueissa ja kansalaisyhteiskunnassa johtajina, aktivisteina ja valistuneina kansalaisina; katsoo, että EU:n on jatkettava naisten tukemista ja kannustamista, jotta he tavoittelisivat poliittisia virkoja ja osallistuisivat merkityksellisellä tavalla yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän kaikkiin osa-alueisiin; muistuttaa, että naisten täysimääräinen osallistuminen poliittiseen elämään ei rajoitu pelkkiin tilastollisiin tavoitteisiin, jotka koskevat ehdokkaiden ja valittujen edustajien määrää, ja että naisten ja miesten tasa-arvon turvaaminen merkitsee naisten oikeuksiin liittyvien ongelmien huomioon ottamista päätöksenteossa sekä naisten vapaata ja tosiasiallista osallistumista kaikkiin julkisen, poliittisen ja taloudellisen elämän osa-alueisiin;

59.

muistuttaa, että demokratian laillisen perustan, asianmukaisesti toimivan kansalaisyhteiskunnan sekä demokraattisen ja oikeuksien kunnioittamiseen perustuvan yhteiskunnan rakentaminen on pitkän aikavälin tavoite, jota on tuettava ruohojuuritasolla ja joka edellyttää kansallista, alueellista, paikallista ja kansainvälistä tukea;

60.

pitää myönteisenä demokratiaa tukevan osaston luomista parlamenttiin ja demokratiatuen ja vaalien koordinointiryhmäksi (DSECG) muutetun parlamentin vaalikoordinointiryhmän (ECG) laajentamista; odottaa, että parlamentin ja poliittisten ryhmien demokraattista toimintaa vahvistetaan edelleen erityisesti parlamentin parlamentaarista demokratiaa edistävän toimiston ja vaalitarkkailuyksikön välityksellä;

61.

myöntää, että kolmansien maiden kanssa käytävillä laajoilla ihmisoikeusvuoropuheluilla on luontaista potentiaalia, erityisesti jos ne liitetään tehokkaasti ihmisoikeuksia koskevien maakohtaisten strategioiden täytäntöönpanoon; korostaa, että vuoropuheluja ei kuitenkaan pitäisi käyttää välineenä siihen, että ihmisoikeusneuvottelut sivuutettaisiin ylemmän tason poliittisissa vuoropuheluissa, kuten huippukokouksissa; kehottaa samoin asettamaan ihmisoikeuskysymykset keskeiselle sijalle suhteissa kolmansiin maihin;

62.

suosittelee maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden julkistamista; painottaa, että julkisten strategioiden myötä EU:n sitoutuminen ihmisoikeuksien edistämiseen kolmansissa maissa tulisi paremmin esille ja ne tarjoaisivat tukea niille, jotka ponnistelevat ihmisoikeuksiensa käyttämisen ja suojelemisen puolesta;

63.

painottaa, että EU:n on ehdottomasti hyödynnettävä näitä vuoropuheluja yksittäisten huolenaiheiden esille ottamiseksi – kuten esimerkiksi mielipidevangit, jotka on vangittu ilmaisunvapauden, kokoontumisen vapauden ja uskonnon tai vakaumuksen vapauden rauhanomaisen käyttämisen vuoksi – ja kehottaa EU:ta tarkastelemaan näitä tapauksia kyseisten valtioiden kanssa;

64.

toistaa olevansa kuitenkin huolissaan siitä, että moni ihmisoikeusvuoropuhelu junnaa sitkeästi paikallaan, sekä siitä, että ei ole olemassa avoimia vertailuarvoja, joiden pohjalta voitaisiin aidosti arvioida ihmisoikeuksien paranemista tai heikkenemistä; panee merkille, että EU:lla on edelleen vaikeuksia neuvotella paremmista yksityiskohtaisista säännöistä Kiinan ja Venäjän kanssa käytäviä ihmisoikeusvuoropuheluja varten; kehottaa äskettäin nimitettyä EU:n ihmisoikeuksien erityisedustajaa ottamaan johtoaseman näissä ja muissa ihmisoikeusvuoropuheluissa sekä edistämään niiden yhteydessä käyttöön otettavaa tulospainotteista lähestymistapaa jatkuvassa yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa;

65.

painottaa, että huolimatta eräistä oikeansuuntaisista toimista, joita Kiinan viranomaiset ovat toteuttaneet, ihmisoikeustilanne huononee huononemistaan, yhteiskunnallinen levottomuus leviää ja tukahduttavia valvontatoimia toteutetaan entistä enemmän ihmisoikeuksien puolustajia, asianajajia, bloginpitäjiä ja yhteiskunnallisia aktivisteja vastaan, samalla kun toteutetaan harkittuja toimia, joiden tavoitteena on sysätä tiibetiläiset ja heidän kulttuurinen identiteettinsä syrjään; vaatii Kiinan viranomaisia pohtimaan vakavasti tiibetiläisten kanssa syitä, joiden vuoksi tiibetiläiset munkit ja nunnat tekevät polttoitsemurhia, ja lopettamaan ilmaisun, kokoontumisen ja yhdistymisen vapautta käyttävien tiibetiläisten ahdistelun ja pelottelun, lopettamaan kaikenlaisen liiallisen voimankäytön mielenosoittajia vastaan, tutkimaan kaikkia ihmisoikeusrikkomuksiin liittyviä tapauksia ja sallimaan riippumattomien tarkkailijoiden tulon mielenosoitusalueille;

66.

toistaa kehotuksensa, joka koskee tarvetta nimittää Tiibetistä vastaava EU:n erityisedustaja, jonka tehtävänä olisi puolustaa ihmisoikeuksia ja tarkastella muiden aihekohtaisten kysymyksien ohella oman uskonnon ja kulttuurin vapaan harjoittamisen oikeutta Kiinassa;

67.

on edelleen pettynyt siihen, että parlamenttia ei ole otettu järjestelmällisesti mukaan ihmisoikeusvuoropuhelun arviointiin, mukaan luettuina Venäjän ja Kiinan tapaukset; kehottaa muodollistamaan parlamentin osallistumisen näihin arvioihin, ja muistuttaa, että ihmisoikeusvuoropuhelua koskevissa EU:n suuntaviivoissa todetaan, että kansalaisyhteiskunta osallistuu tähän arviointiin;

68.

toistaa, että naisten oikeuksien tilanne ja edistäminen, sukupuolten tasa-arvo sekä naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta on otettava järjestelmällisesti huomioon kaikissa ihmisoikeusvuoropuheluissa, joita EU käy niiden kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa on tehty assosiaatio- tai yhteistyösopimuksia;

69.

pitää tervetulleena, että EU:n ihmisoikeuksia koskevassa suunnitelmassa sitoudutaan kehittämään menetelmiä, joilla parannetaan kolmansien maiden ihmisoikeustilanteen analysointia kauppa- ja/tai investointisopimusten käynnistämisen tai tekemisen yhteydessä; kehottaa EU:ta varmistamaan, että GSP+ -aseman myöntäminen nivotaan tiiviisti siihen, onko kyseinen valtio ratifioinut ja pannut täytäntöön keskeiset kansainväliset ihmisoikeusvälineet, mikä mahdollistaa näiden velvoitteiden säännöllisen arvioimisen erityisesti ilmaisunvapauden, kokoontumisen ja yhdistymisen vapauden, uskonnon tai vakaumuksen vapauden sekä vähemmistöjen, naisten ja lasten oikeuksien kunnioittamisen osalta; korostaa erityisesti, että maahanmuuttajien ihmisoikeuksien puolustamisessa tarvitaan avoimuutta;

70.

pitää myönteisenä, että EU pyrkii sisällyttämään ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen kaikkiin EU:n poliittisiin puitesopimuksiin, mutta kehottaa jälleen sisällyttämään selkeästi muotoillut ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet sekä niihin liittyvät ehdot poikkeuksetta kaikkiin sopimuksellisiin suhteisiin kolmansien maiden kanssa – sekä teollistuneiden maiden että kehitysmaiden kanssa ja mukaan luettuina alakohtaiset sopimukset, kaupalliset ja tekniset sopimukset sekä taloudellista apua koskevat sopimukset; katsoo, että ihmisoikeuslausekkeisiin liittyviin toimiin mahdollisesti johtavan yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) nykyinen yläraja on korkea, ja että sitä olisi mukautettava kunkin asianomaisen valtion mukaan; toteaa, että vuonna 2011 esitetyssä uudessa aloitteessa, joka koskee GSP:n uudistamista, ehdotetaan kuulemismenettelyn laajentamista ja että se sisältää säännöksiä ihmisoikeusrikkomusten tutkimisen helpottamiseksi GSP-komiteassa; ilmaisee tuntevansa tältä osin syvää huolta ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä Kambodžassa, jossa maiden haltuunotto on johtanut köyhyyden lisääntymiseen ja EU:n ja Kambodžan välisiin sopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden rikkomiseen; varoittaa, että ihmisoikeuslausekkeen epäjohdonmukainen täytäntöönpano saattaa horjuttaa EU:n ehdollisuuspolitiikan uskottavuutta ja tehokkuutta;

71.

suhtautuu myönteisesti EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa vuonna 2011 toteutettuihin toimiin ja laadittuihin suunnitelmiin, joiden tarkoituksena on luoda yhdenmukaisempaa ja koordinoidumpaa politiikkaa yritysten yhteiskuntavastuun kysymyksessä, jotta voidaan muun muassa edistää ihmisoikeuksia maailmassa ja panna täytäntöön YK:n vuonna 2011 antamat liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet;

72.

korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on kytkettävä EU:n ja kolmansien valtioiden tai kehitysmaiden kanssa tekemiin vapaakauppasopimuksiin, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia sekä työ- ja ympäristönormeja; ehdottaa, että kaikkiin tuleviin vapaakauppasopimuksiin sisällytetään kattava ihmisoikeuksia koskeva luku sosiaali- ja ympäristöalaa koskevien lukujen lisäksi; kehottaa komissiota hyödyntämään vapaakauppasopimuksia neljän työelämän perusnormin edistämiseksi, joita ovat yhdistymisen vapaus sekä työntekijöiden kollektiivinen neuvotteluoikeus, pakkotyön poistaminen sen kaikissa muodoissa, lapsityövoiman poistaminen sekä syrjimättömyys työhönotossa; korostaa, että yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) seuranta- ja valvontamekanismeja olisi lujitettava entisestään;

73.

toistaa, että on erittäin tärkeää soveltaa johdonmukaisesti ihmisoikeuslausekkeita Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisissä suhteissa; korostaa, että on tärkeä tarkastella, miten jäsenvaltiot ovat tehneet yhteistyötä sortokoneiston kanssa terrorismin torjunnan nimissä; painottaa tässä yhteydessä, että äskettäin tarkistetussa Euroopan naapuruuspolitiikassa on keskityttävä tukemaan turvallisuusalan uudistusta ja erityisesti varmistettava tiedustelutoimintojen ja lainvalvontatoimintojen selkeä erottaminen toisistaan; kehottaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja komissiota tehostamaan yhteistyötään kidutusta käsittelevän komitean ja muiden merkityksellisten Euroopan neuvoston järjestelmien kanssa terrorismin torjuntaan liittyvien avustushankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa kolmansien maiden kanssa ja kaikenlaisissa kolmansien maiden kanssa käytävissä terrorismin torjuntaa koskevissa vuoropuheluissa;

74.

painottaa, että on tärkeää jatkaa salaisiin pidätyksiin liittyvien maailmanlaajuisten käytäntöjen tarkastelemista erityisesti terrorismin torjunnassa; korostaa, että terrorismin torjunnalla ei voida missään tapauksessa perustella ihmisoikeusloukkauksia kolmansissa valtioissa tai Euroopan unionin alueella; suhtautuu tältä osin myönteisesti 11. syyskuuta 2012 annettuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan ”Euroopan maiden alueen epäilty käyttö CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen: jatkoa Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan seurantakertomukselle jäsenvaltioiden pyynnöstä ja sen suositusten täytäntöönpano”;

75.

korostaa, että EU:n on noudatettava täysimääräisesti kansainvälisiä sitoumuksiaan, politiikkojaan ja ulkopoliittisia välineitään, kuten kidutuksen estämistä koskevat suuntaviivat ja ihmisoikeusvuoropuhelu, ja pantava ne täytäntöön, jotta se voi olla uskottavampi vaatiessaan assosiaatiosopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden tiukkaa täytäntöönpanoa, ja että sen on kannustettava keskeisiä kumppaneitaan kunnioittamaan niiden omaa lainsäädäntöä ja kansainvälistä oikeutta;

76.

suosittelee, että ihmisoikeuslausekkeen uskottavuuden ja EU:n toimien ennakoitavuuden parantamiseksi sitä olisi kehitettävä edelleen siten, että siihen sisällytetään poliittiset ja oikeudelliset mekanismit, joita käytetään siinä tapauksessa, että kahdenvälisen yhteistyön jäädyttämistä pyydetään, koska kansainvälisen oikeuden vastaisia ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu toistuvasti ja/tai järjestelmällisesti;

77.

kehottaa Euroopan unionia varmistamaan, että kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin sisältyy lausekkeita, joilla edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja varmistetaan sosiaalisten, ympäristöalan ja työvoimaa koskevien normien noudattaminen sekä luonnonvarojen, erityisesti maaperän ja veden, asianmukainen hallinta; panee merkille, että EU on kehittämässä ihmisoikeuksien valvontamekanismia sisällytettäväksi osaksi uusia kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia ja muita kauppasopimuksia useiden maiden kanssa; painottaa, että nämä valvontamekanismit eivät ole riittävän kunnianhimoisia ja selkeästi määriteltyjä ja vaarantavat EU:n perussopimusten mukaisen sitoutumisen ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen maailmassa; on tältä osin erityisen huolestunut kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä Uzbekistanin kanssa ja vireillä olevasta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä Turkmenistanin kanssa;

78.

suosittelee jälleen, että EU omaksuu yhdenmukaisemman ja tehokkaamman sanktioita ja rajoittavia toimenpiteitä koskevan politiikan, jossa asetetaan selkeät arviointiperusteet sille, milloin niitä on sovellettava ja minkä tyyppisiä sanktioita olisi sovellettava, mukaan luettuina avoimet kriteerit niiden poistamista varten; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että kaksoisstandardeja ei käytetä päätettäessä rajoittavista toimenpiteistä tai sanktioista ja että niitä sovelletaan poliittisista, taloudellisista tai turvallisuuteen liittyvistä eduista riippumatta;

79.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkausten sukupuolinäkökulmaan kansainvälisesti, erityisesti voimassa olevien ja neuvoteltavien kahdenvälisten kumppanuussopimusten ja kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

80.

toteaa arabikevään osoittaneen, miten uusi maailmanlaajuinen tieto- ja viestintäarkkitehtuuri paitsi luo uusia kanavia ilmaisun vapaudelle niin myös mahdollistaa uudet poliittisen toiminnan muodot, jotka ohittavat perinteiset menetelmät; huomauttaa tässä yhteydessä, että maaseutualueilla nykyaikaiset tietoviestintäyhteydet ovat usein puutteellisia; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita valjastamaan uusien teknologioiden myönteisen potentiaalin EU:n ulkopolitiikassa ja painottaa, että rahoitustukea saa myöntää ainoastaan sellaisille järjestäytyneille ryhmille, joilla on selkeä ja johdonmukainen poliittinen toimintasuunnitelma; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita puuttumaan internetin sensuroinnin ja tukahduttamisen vaaraan; pitää tervetulleena, että joulukuussa 2011 käynnistettiin ”No Disconnect” -strategia kehittämään välineitä, joilla EU voi perustelluissa tapauksissa auttaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä tai yksittäisiä kansalaisia kiertämään mielivaltaisia katkoksia pääsyssä sähköisiin viestintätekniikoihin, muun muassa internetiin;

81.

toteaa, että kasvava riippuvuus tieto- ja viestintäteknologian infrastruktuureista saattaa luoda uusia arkoja kohtia ja kansainvälisiä turvallisuusuhkia; muistuttaa kuitenkin, että monet hajautetut ominaisuudet, jotka tekevät internetistä kyberturvallisuusuhan, ovat juuri niitä samoja syitä, joiden vuoksi se on tehokas väline ihmisoikeuksien puolustajille, jotka elävät sortohallinnon alaisuudessa; korostaa siksi, että on tärkeä omaksua kattava digitaalisen vapauden strategia, jolla on selkeä ihmisoikeusulottuvuus, mukaan luettuna ihmisoikeusvaikutusten arviointi, kun kehitetään politiikkoja ja ohjelmia, jotka liittyvät kyberturvallisuuteen, kyberrikollisuuden torjuntaan, internetin hallintoon ja muihin EU:n tämän alan politiikkoihin; kehottaa tältä osin komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa noudattamaan ennakoivaa lähestymistapaa ja sisällyttämään kyberturvallisuutta koskevan näkökulman kolmansien valtioiden kanssa vuorovaikutuksessa toteutettuihin toimiin;

82.

korostaa, että kansalaisten ja yritysten tukahduttaminen ja valvonta edellyttävät yhä tehokkaampaa tekniikkaa, kun pyritään estämään sisältöjä sekä seuraamaan ja tunnistamaan ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia, aktivisteja ja toisinajattelijoita ja kriminalisoimaan oikeutettua mielipiteenilmaisua verkossa ja hyväksymään rajoittavaa lainsäädäntöä tällaisten toimenpiteiden oikeuttamiseksi; suosittaa, että digitaalisten vapauksien edistäminen ja suojelu olisi sisällytettävä EU:n kaikkiin ulkoisiin toimiin, rahoitukseen ja tukipolitiikkoihin ja tukivälineisiin, ja että sitä olisi tarkasteltava vuosittain vastuullisuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi; kehottaa komissiota ja neuvostoa yksiselitteisesti tunnustamaan digitaaliset vapaudet perusoikeuksiksi ja välttämättömiksi edellytyksiksi yleismaailmallisten ihmisoikeuksien, kuten ilmaisuvapauden, kokoontumisvapauden ja tiedon saannin vapauden käytölle sekä avoimuuden ja vastuullisuuden varmistamiselle julkisessa elämässä;

83.

pitää tervetulleena, että ihmisoikeuksia koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa sitoudutaan kehittämään uudet suuntaviivat ilmaisun vapaudelle verkossa ja sen ulkopuolella, mukaan luettuna bloginpitäjien ja toimittajien sekä ihmisoikeuksien puolustajien ja oppositiopuolueiden suojelu;

84.

korostaa lehdistönvapauden ja riippumattomien tiedotusvälineiden vapauden tukemisen merkitystä, koska ne ovat erittäin tärkeitä toimijoita, jotka ylläpitävät oikeusvaltion periaatteita ja torjuvat korruptiota;

85.

panee huolestuneena merkille, että toimittajiin ja mediatyöntekijöihin kohdistuvat hyökkäykset ja ahdistelu ovat maailmassa huolestuttavassa kasvussa; kehottaa tehostamaan EU:n toimenpiteitä näiden ihmisten turvallisuuden parantamiseksi unionin kumppaneiden ja muiden maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa;

86.

on erittäin huolestunut kehityksestä, jonka myötä ilmaisunvapautta ja kokoontumisen vapautta rajoitetaan homoseksuaalisuuteen ja transsukupuolisuuteen perustuvien harhakäsitysten perusteella; muistuttaa, että nämä säännökset ja ehdotukset ovat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vastaisia, koska siinä kielletään seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvat syrjivät säännökset ja käytännöt; kehottaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa ja ihmisoikeuksista vastaavaa erityisedustajaa ottamaan nämä huolenaiheet esille järjestelmällisesti;

87.

pitää valitettavana, että EU:n tuottamaa tekniikkaa ja palveluja käytetään kolmansissa maissa ihmisoikeuksien loukkaamiseen sekä kansalaisten ja heidän toimintansa laajamittaiseen valvontaan, seurantaan ja jäljittämiseen (matka)puhelinverkoissa ja internetissä; on huolissaan siitä, että jotkut autoritaaristen hallintojen kanssa yhteistyötä tekevät EU:n yritykset tarjoavat niille paikallisen lainsäädännön noudattamisen varjolla vapaan ja rajattoman pääsyn verkkoihinsa ja tietokantoihinsa, kuten tapahtui EU:n alueen yrityksen TeliaSoneran tapauksessa useissa entisen Neuvostoliiton maissa; on vakuuttunut siitä, että eurooppalaiset yritykset, niiden tytäryhtiöt ja alihankkijat ovat avainasemassa pyrittäessä edistämään ja levittämään sosiaalisia normeja maailmanlaajuisesti, minkä vuoksi niiden toiminnan pitäisi olla unionin arvojen mukaista, kun ne pyrkivät laajentamaan markkinoitaan ulkomailla, eikä se saa koskaan vaarantaa ihmisoikeuksia;

88.

suhtautuu myönteisesti neuvoston päätöksiin kieltää tietynlaisen tietotekniikan ja -palvelujen vienti Syyriaan ja Iraniin ja vaatii Euroopan unionia tarkastelemaan näitä tapauksia ennakkotapauksina tuleville rajoittaville toimenpiteille, joita pannaan täytäntöön muita sortohallintoja vastaan; kannattaa voimakkaasti ehdotusta ihmisoikeusrikkomusten sisällyttämisestä EU:n kaksikäyttötuotteiden viennin valvontajärjestelmään perusteena, jolla jäsenvaltiot voivat rajoittaa luetteloon kuulumattomien tuotteiden vientiä; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota kantaansa hyväksyä asetus kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 muuttamisesta;

89.

painottaa vahvan ja elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan kehitystä avaintekijänä, joka mahdollistaa demokraattisen edistyksen ja ihmisoikeuksien paremman suojan; korostaa, että arabikevään historiallisten muutosten alkuunpanijana oli kansalaisyhteiskunnan aktivoituminen;

90.

antaa tunnustusta EU:n pyrkimyksille tehostaa tukeaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille; antaa erityistä arvoa Euroopan unionin kyvylle toimia suoraan kansalaisyhteiskunnan kanssa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen (EIDHR), kansalaisyhteiskuntaa tukevan välineen ja eurooppalaisen demokratiarahaston kautta; pitää kuitenkin valitettavana, että EU:lla ei ole vahvempaa järjestelmällistä politiikkaa, jolla kumppanimaat saataisiin luopumaan aiheettomista laillisista ja hallinnollisista rajoituksista, jotka kaventavat yleismaailmallisia oikeuksia kokoontumiseen ja yhdistymiseen; kehottaa laatimaan tällaiset suuntaviivat;

91.

kehottaa jälleen panemaan täytäntöön demokraattisen omistajuuden käsitteen EU:n kehitysyhteistyössä ja pitää kansalaisyhteiskunnan roolia ratkaisevana tässä yhteydessä; korostaa, että EU:n kaikkien työntekijöiden on tehtävä asemamaissaan tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa; toteaa, että tiiviimpi yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa edistäisi merkittävästi sellaisten toteutettavissa olevien ja realististen maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden laatimista, jotka on mukautettu kyseisten valtioiden painopistealoihin;

92.

pitää valitettavana, että ihmisoikeuksien puolustajien vaino ja marginalisointi ovat edelleen vallitseva suuntaus kaikkialla maailmassa, erityisesti Kiinassa ja Venäjällä sekä kaikissa muissa maissa, jotka edelleen virheellisesti pitävät korkeita ihmisoikeusstandardeja EU:n, YK:n ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen sanelupolitiikkana; pitää valitettavana, että tehtävistään erotettuja kiinalaisia lakimiehiä ja poliittisesti vainottuja toimittajia ja mediatyöntekijöitä pidetään sisäisenä asiana; panee merkille demokraattisen tilan rajoittamisen;

93.

pitää tervetulleena, että YK:n yleiskokouksen kolmas komitea hyväksyi marraskuussa 2011 ihmisoikeuksien puolustajia koskevan päätöslauselman, jota EU oli mukana laatimassa, ja että EU antoi julkisen tukensa ihmisoikeuksien puolustajia käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle ja asiaankuuluville alueellisille mekanismeille ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi;

94.

tukee suunnitelmia perustaa EIDHR:n puitteissa vapaaehtoinen eurooppalainen aloite, jolla tarjotaan tilapäistä suojaa ihmisoikeuksien puolustajille, joiden on kiireesti poistuttava kotimaastaan; korostaa, että aloite olisi toteutettava tavalla, joka täydentää jo olemassa olevia suojajärjestelyjä;

95.

panee merkille, että syrjäisillä alueilla ja konfliktialueilla työskentelevät ihmisoikeuksien puolustajat ovat eniten alttiina uhkille ja vaaroille ja vähiten yhteydessä EU:n työntekijöihin; kehottaa kaikkia EU:n edustustoja kehittämään paikallisia ihmisoikeusstrategioita, joilla pidetään säännöllisesti yhteyttä ihmisoikeuksien puolustajiin kentällä ja tarjotaan näille tarvittavaa apua ja suojaa siten kuin ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa EU:n suuntaviivoissa vaaditaan;

96.

korostaa, että EU:n on tärkeää toimia ennakoivasti (vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien asemaan reagointi ja sen tukeminen, ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvien tuomioistuinmenettelyjen seuraaminen, välitön, näkyvä ja kuuluva reagointi ilmaisun, yhdistymisen ja kokoontumisen vapauksien rajoituksiin) ja tarjota ihmisoikeuksien puolustajille ja/tai heidän perheilleen tietoa heidän puolestaan toteutetuista toimista ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa EU:n suuntaviivoissa kuvatulla tavalla; kehottaa tässä yhteydessä vahvistamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, jonka tarkoituksena on toteuttaa kiireellisiä suojelutoimia vaarassa tai uhattuina olevien ihmisoikeuksien puolustajien auttamiseksi;

97.

pitää valitettavana, että Euroopan parlamentin kehotusta, joka koskee vuotuisen Saharov-palkinnon näkyvyyden parantamista, ei ole otettu huomioon, koska palkinto mainitaan ainoastaan ilmoitusasiana vuosittaisen raportin Euroopan parlamenttia koskevassa luvussa; painottaa jälleen kerran, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on toteutettava asianmukaisia seurantatoimia ehdokkaiden ja palkinnon saajien hyvinvoinnin ja heidän kotivaltionsa tilanteen suhteen; kehottaa uudelleen Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota pitämään säännöllisesti yhteyttä Saharov-palkinnon saajaehdokkaisiin ja palkinnon saajiin, jotta voidaan varmistaa jatkuva vuoropuhelu ja ihmisoikeustilanteen seuranta kyseisissä valtioissa ja tarjota suojelua niille, jotka joutuvat vainon kohteiksi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa sisällyttämään Saharov-palkinnon ihmisoikeuksien puolustajia koskevaan vuosittaisen ihmisoikeusraportin lukuun;

98.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan ja kouluttamaan ihmisoikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja riippumattomia toimittajia ja lisäämään heidän vaikutusmahdollisuuksiaan sekä varmistamaan heidän turvallisuutensa ja vapautensa verkossa, sekä puolustamaan ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden perusoikeuksia verkossa;

99.

toistaa vastustavansa jyrkästi kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja tilanteissa ja tukee voimakkaasti EU:n pyrkimyksiä saada hyväksyttyä vahva päätöslauselma kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämisestä YK:n yleiskokouksen 67. istunnossa myös siksi, että voidaan vauhdittaa valmistautumista kuolemanrangaistuksen vastaiseen maailmankonferenssiin; korostaa, että EU on johtavassa asemassa ja suurin avunantaja kuolemanrangaistuksen vastaisessa toiminnassa;

100.

kehottaa jäsenvaltioita olemaan pitämättä kaupan tai markkinoimatta laitteita, jotka on kielletty tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, 27. kesäkuuta 2005 annetun asetuksen (EY) N:o 1236/2005 nojalla; kehottaa valvomaan säännöllisesti ja ajantasaisesti unionin lääkeyritysten valmistamien aineiden vientiä, joita voidaan käyttää kuolemanrangaistusten täytäntöönpanoon kolmansissa valtioissa, erityisesti Yhdysvalloissa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission vuonna 2011 tekemään päätökseen asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta, jotta voidaan vahvistaa viennin valvontaa sellaisten aineiden kohdalla, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon; suhtautuu myönteisesti joidenkin EU:n lääkealan yrityksien toteuttamiin ennakoiviin toimiin viennin keskeyttämiseksi sellaisiin kolmansiin valtioihin, joissa näitä aineita todennäköisesti käytetään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon; kehottaa muita EU:n lääkealan yrityksiä toteuttamaan vastaavia toimia; kehottaa komissiota sisällyttämään asetukseen (EY) N:o 1236/2005 koontilausekkeen, jossa edellytettäisiin muun muassa ennakkoon annettavaa vientilupaa sellaisille aineille, joita voi käyttää kidutukseen tai kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon;

101.

pitää tervetulleena ihmisoikeusjärjestöjen arviota, jonka mukaan kuolemanrangaistuksen käyttö vuonna 2011 yleisesti ottaen vahvistaa, että maailmanlaajuinen suuntaus on kohti sen poistamista; panee tyytyväisenä merkille, että Thaimaa poisti kuolemanrangaistuksen alle 18-vuotiailta rikoksentekijöiltä; pitää kuitenkin valitettavana, että teloitusten määrä Iranissa, Irakissa, Afganistanissa ja Saudi-Arabiassa kasvoi jyrkästi; on pahoin pettynyt siihen, että Kiina kieltäytyy esittämästä uskottavia tietoja kuolemanrangaistusten ja teloitusten käytöstä maassa, vaikka niiden määrä Amnesty Internationalin mukaan liikkuu tuhansissa; pitää tervetulleena, että Yhdysvaltain osavaltio Illinois luopui kuolemanrangaistuksesta, mutta pitää valitettavana, että Yhdysvallat edelleen teloittaa ihmisiä, vaikka se on ainoa G8-maa, joka teki niin vuonna 2011; muistuttaa huolestuneena, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan tämän asian johdonmukaisesti esiin ja asettamaan sen etusijalle näiden maiden kanssa käymässään vuoropuhelussa;

102.

toteaa, että EU on yksittäistapauksissa jo onnistunut torjumaan kuolemanrangaistuksia, ja sen olisi sitouduttava asiaan päättäväisemmin ja pyydettävä toimielimiä ja jäsenvaltioita pitämään yllä ja vahvistamaan sitoutumistaan tähän asiaan ja poliittista tahtoaan, jotta kuolemanrangaistus saadaan poistettua maailmasta lopullisesti;

103.

pitää myönteisenä, että on hyväksytty päivitetyt EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä; muistuttaa kuitenkin, että on vastattava tietoisuuden lisäämisen ja täytäntöönpanon haasteisiin, jotta EU:n politiikassa voidaan saavuttaa aitoa edistystä;

104.

suhtautuu myönteisesti siihen, että ajan tasalle saatetuissa suuntaviivoissa laajennetaan erityisen suojelun tarpeessa olevien ryhmien määritelmää siten, että se kattaa henkilöt, joita syrjitään seksuaalisen suuntautumisen tai seksuaali-identiteetin perusteella, sekä sitoutumiseen siihen, että kolmansia maita kehotetaan laatimaan sisäinen valitusmenettely ja sukupuolen ja lasten asiat huomioon ottavia raportteja; pitää kuitenkin valitettavana, että kidutuksen torjumiseksi toteutetuissa EU:n yhteensovitetuissa toimissa ei tarkastella kattavammin kidutuksen sukupuoliulottuvuutta, mikä johtuu pääasiassa siitä, ettei asianmukaista tietoa kaikista kidutuksen ja pahoinpitelyn muodoista ole saatavilla;

105.

pitää tärkeänä, että EU:n suuntaviivat kytketään YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen (OPCAT) valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöihin siten, että erityistä huomiota kiinnitetään kansallisiin ennaltaehkäiseviin mekanismeihin;

106.

huomauttaa, että YK:n orjuuden määritelmä tarkoittaa sellaisen henkilön tilaa tai olosuhdetta, joka on omistusoikeuden tai jonkun siihen sisältyvän oikeuden kohteena; pitää valitettavana, että myös Euroopan unionissa esiintyy edelleen uudenlaisia orjuuden muotoja; kehottaa näin ollen komissiota noudattamaan asiassa entistä tiukempaa politiikkaa erityisesti kotiapulaisten osalta, sillä kyseessä on yhteiskunnallinen ja ammatillinen ryhmä, jota tällaiset orjuuden muodot eniten koskettavat;

107.

pitää valitettavana, että psykiatrian poliittinen väärinkäyttö on edelleen kipeä ongelma joissakin maissa, joissa on ollut tapana, että väkivaltaisilla psykiatrisilla menetelmillä autetaan epädemokraattisia hallituksia ahdistelemaan ja torjumaan toisinajattelevia yhteiskunnan osia ja yksilöitä; korostaa huolestuneena, että tämä suuntaus kulkee käsi kädessä epämääräisten ja vaikeasti määriteltävien kidutuksen muotojen kanssa, mukaan luettuina psykologinen terrori ja alentavat vankilaolot;

108.

pitää merkittävänä YK:n erityisraportoijan 5. elokuuta 2011 päivättyä välikertomusta kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta (A/66/268), jossa keskitytään eristämisen vaikutuksiin, mukaan luettuna sen käyttö psykiatrisissa hoitolaitoksissa; on vakavasti huolissaan eri maista saaduista tiedoista, joiden mukaan psykiatrisia sairaaloita käytetään tosiasiassa vankiloina; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota kiinnittämään tähän ongelmaan asianmukaista huomiota;

109.

on huolissaan kidutuksen uhrien kuntoutuskeskusten tulevasta toiminnasta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komission yksiköitä työskentelemään ulkoisten ja sisäisten politiikkojen välisen jakolinjan molemmin puolin varmistaakseen, että hallinnolliset toimivaltarajat eivät vaaranna EU:n tukea unionissa ja sen ulkopuolella toimiville kuntoutuskeskuksille;

110.

pitää valitettavana, että ihmisoikeusrikkomukset ovat yhä vaikea ongelma Kyproksen miehitetyillä alueilla; huomauttaa, että Turkin armeija estää vielä nykyäänkin tuhansia kotinsa ja omaisuutensa jättämään joutuneita pakolaisia elämästä omassa kotimaassaan; panee myös merkille, että kadonneiden henkilöiden perheiltä ja sukulaisilta evätään edelleen oikeus saada tietoa läheistensä kohtalosta, koska Turkki ei salli pääsyä sotilasalueille eikä tutustumista Kyproksen kateissa olevien henkilöiden komitean arkistojen asiaa koskeviin tutkimusasiakirjoihin;

111.

korostaa, että EU:n ja kolmansien maiden välisessä poliittisessa vuoropuhelussa on sovellettava osallistavampaa ja kattavampaa syrjimättömyyden määritelmää siten, että se kattaa muun muassa uskontoon ja vakaumukseen, sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän;

112.

korostaa, että EU:n ulkopolitiikan uskottavuus ja yhdenmukaisuus perusoikeuksien, tasa-arvon ja syrjinnän vastaisuuden alalla edellyttää, että neuvoston olisi hyväksyttävä direktiivi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta ja laajennettava rasismia ja muukalaisvihaa koskevan puitepäätöksen soveltamisalaa siten, että se kattaa muut kohderyhmät, kuten lesbot, homoseksuaalit, biseksuaalit ja transseksuaalit;

113.

vaatii jäsenvaltioita vastustamaan painokkaasti kaikkia pyrkimyksiä heikentää ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta, jakamattomuutta ja keskinäistä riippuvuutta sekä kannustamaan aktiivisesti sitä, että YK:n ihmisoikeusneuvosto puuttuisi tasapuolisesti eri perustein tapahtuvaan syrjintään, esimerkiksi sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, rotuun, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen ja uskontoon tai vakaumukseen perustuvaan syrjintään; pitää erittäin valitettavana, että homoseksuaalisuus on edelleen kriminalisoitu 78 valtiossa, joista viidessä siitä on säädetty kuolemanrangaistus; kehottaa näitä valtioita dekriminalisoimaan homoseksuaalisuuden viipymättä, vapauttamaan seksuaalisen suuntautumisensa tai seksuaali-identiteettinsä perusteella vangitut ja olemaan teloittamatta heitä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa käyttämään LGBT-välineitä LGBTI-ihmisten oikeuksien suojeluun; kehottaa neuvostoa kehittämään asiaa koskevat sitovat suuntaviivat; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita avustamaan LGBTI-ihmisoikeuksien puolustajia maissa, joissa he ovat vaarassa, ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa tekemään selväksi, että unioni on tiukasti sitoutunut seksuaalista suuntausta, seksuaali-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua koskevaan tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen kaikkialla maailmassa, mukaan luettuna näitä asioita koskevien aloitteiden käynnistäminen ja tukeminen kahdenvälisellä, kansainvälisellä ja YK:n tasolla; kehottaa komissiota jälleen julkaisemaan etenemissuunnitelman seksuaalista suuntautumista ja seksuaali-identiteettiä koskevaa tasa-arvoa varten;

114.

kehottaa jäsenvaltioita myöntämään sellaisista maista, joissa LGBTI-ihmisiä pidetään rikollisina, paenneille henkilöille turvapaikan hakijoiden kokeman aiheellisen vainon uhan perusteella luottaen ihmisen omaan ilmoitukseen siitä, että hän on lesbo, homo, biseksuaali, transseksuaali tai intersukupuolinen;

115.

vahvistaa uudelleen, että syrjimättömyysperiaatteen noudattaminen ja muun muassa sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltäminen ovat AKT-EU-kumppanuuden perustekijöitä;

116.

korostaa, että EU on ratifioinut vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (UNCRPD) ja hyväksynyt Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 ja erityisesti toiminta-alueen 8; tuomitsee kaikenlaisen vammaisuuteen perustuvan syrjinnän ja kehottaa kaikkia valtioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen; huomauttaa, että EU:n on myös valvottava yleissopimuksen täytäntöönpanoa omalla alueellaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään vuonna 2006 tehtyä YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella;

117.

tuomitsee kastiin perustuvasta syrjinnästä kärsiviin ihmisiin edelleen kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina tasa-arvon ja oikeusturvan saatavuuden epääminen, segregaation jatkaminen ja kastiin perustuvat rajat perusihmisoikeuksien saavuttamiselle; kehottaa neuvostoa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ryhtymään kastiin perustuvaa syrjintää koskeviin yhteisiin toimiin, mukaan luettuina EU:n ihmisoikeuksia koskevat tiedonannot, puitteet ja maakohtaiset strategiat ja vuoropuhelut tarpeen mukaan, ja edistämään luonnoksia YK:n periaatteiksi ja suuntaviivoiksi työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamiseksi kastiin perustuvan syrjinnän poistamista koskevana ohjaavana kehyksenä sekä niiden saamiseksi hyväksytyiksi YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

118.

kehottaa korkeaa edustajaa ja ihmisoikeuksista vastaavaa erityisedustajaa tiedostamaan, että kastiin perustuva syrjintä on ihmisoikeuksiin ja köyhyyteen liittyvä laaja-alainen kysymys, jolla on vakavia vaikutuksia erityisesti naisiin;

119.

suhtautuu myönteisesti siihen, että äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ihmisoikeusneuvoston pääperiaatteet perustuvat kaikkien ihmisoikeuksien keskinäiseen riippuvuuteen ja jakamattomuuteen sekä äärimmäisessä köyhyydessä elävien osallistumista ja itsenäisyyttä koskeviin periaatteisiin; korostaa äärimmäisen köyhyyden ja ihmisoikeuksien kiinteää yhteyttä: yhtäältä äärimmäisessä köyhyydessä eläviltä ihmisiltä evätään heidän ihmisoikeutensa, kuten heidän kansalaisoikeutensa sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeutensa, toisaalta äärimmäisen köyhyyden torjumisessa ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa on välttämätön tilanteen ymmärtämiseksi ja torjumiseksi; kehottaa neuvostoa tukemaan tätä lähestymistapaa YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa;

120.

panee huolestuneena merkille, että alkuperäiskansat ovat erityisessä vaarassa joutua syrjityiksi ja että ne ovat erityisen haavoittuvia poliittisia, taloudellisia, ympäristön ja työvoimaan liittyviä muutoksia ja häiriöitä vastaan; panee merkille, että useimmat näistä kansoista elävät köyhyysrajan alapuolella ja niiden asema edustavissa elimissä, poliittisessa päätöksenteossa tai oikeusjärjestelmässä on vähäinen tai olematon; on erityisen huolissaan raporteista, jotka koskevat aseellisista konflikteista aiheutuvia laajamittaisia maiden haltuunottoja, pakkosiirtoja ja ihmisoikeusrikkomuksia;

121.

kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään termin ”ilmastopakolainen” (jolla tarkoitetaan ihmisiä, joiden on paettava kodeistaan turvaan ulkomaille ilmastonmuutoksen seurauksena) hyväksymistä viralliseksi ja oikeudellisesti tunnustetuksi termiksi, sillä sitä ei vielä tunnusteta kansainvälisessä oikeudessa eikä missään laillisesti sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa;

122.

painottaa oikeutta kansalaisuuteen yhtenä tärkeimmistä perusoikeuksista, koska monissa valtioissa ainoastaan täysivaltaisille kansalaisille taataan mahdollisuudet käyttää heidän perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksiaan, kuten oikeutta yleiseen turvallisuuteen, hyvinvointiin ja koulutukseen;

123.

korostaa, että perinteisillä kansallisilla vähemmistöillä on erityistarpeita, jotka poikkeavat muiden vähemmistöryhmien tarpeista, ja että näiden vähemmistöjen yhdenvertainen kohtelu koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja muiden julkisten palvelujen suhteen on taattava; korostaa lisäksi, että kaikilla taloudellisen, yhteiskunnallisen, poliittisen ja kulttuurielämän aloilla on edistettävä täysimittaista ja todellista tasa-arvoa kansalliseen vähemmistöön ja enemmistöön kuuluvien välillä;

124.

antaa arvoa sille, että naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien päätöslauselmien täytäntöönpanoon EU:n politiikoissa on kiinnitetty huomiota, mistä on osoituksena neuvoston 13. toukokuuta 2011 hyväksymä kertomus EU:n indikaattoreista, jotka liittyvät kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon; pitää myönteisinä EU:n poliittisia toimia, joilla pyritään jatkamaan lapsia aseellisissa konflikteissa edustavan YK:n pääsihteerin erityisedustajan mandaattia YK:n yleiskokouksessa; yhtyy yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta 1. joulukuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä ilmaistuun näkemykseen, jonka mukaan kaikissa YUTP-operaatioiden vaiheissa olisi otettava avaintekijöinä huomioon seikat, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin, sukupuoleen ja lapsiin aseellisissa konflikteissa;

125.

uskoo, että naisten tosiasiallisen osallistumisen varmistamiseksi sellaisissa poliittisissa elimissä ja kansalaisjärjestöissä, joissa he ovat nykyään aliedustettuina, on tärkeää laatia koulutus- ja tukimalleja sekä sukupuoleen liittyvien kysymysten kanssa tekemisissä olevalle unionin henkilöstölle että paikallisille naisille, jotta nämä voisivat osallistua tehokkaasti tällaisiin rauhan- ja konfliktinratkaisuprosesseihin;

126.

toteaa, että naisten ja lasten tilanteen käytännön parantaminen aseellisissa konflikteissa edellyttää usein, että sotilas- ja turvallisuusrakenteisiin saadaan luotua selkeät ja yhtenäiset vastuujärjestelyt siviilien valvonnassa; kehottaa siksi EU:n asianomaisia toimielimiä laatimaan ja panemaan täytäntöön tehokkaampia menetelmiä, joilla voidaan toteuttaa turvallisuussektorin uudistuksia konfliktimaissa ja konfliktin jälkitilassa olevissa maissa siten, että korostetaan voimakkaasti naisten ja lasten oikeuksia, integroitumista ja aseman parantamista; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ottamaan tämän huomioon suunniteltaessa ja pantaessa täytäntöön turvallisuussektorin uudistamiseen liittyviä ulkoisen avun välineitä, mukaan lukien naisten aseman parantamisen merkitys konfliktien jälkeisen jälleenrakennuksen yhteydessä;

127.

vaatii lapsisotilaiden riisumista aseista, kuntouttamista ja integroimista takaisin yhteiskuntaan keskeisenä osana EU:n toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan ihmisoikeuksia, lasten suojelua ja väkivallan korvaamista poliittisilla konfliktinratkaisumekanismeilla;

128.

painottaa olevansa erittäin huolestunut Afrikan Suurten järvien alueesta, jossa raiskauksia käytetään aseena sodassa kokonaisten väestöryhmien hävittämiseksi;

129.

kehottaa EU:ta tehostamaan toimiaan naisten sukuelinten silpomisen, lapsi- ja pakkoavioliittojen, kunniamurhien ja pakotettujen ja sukupuoleen perustuvien aborttien lopettamiseksi; korostaa, että näiden politiikkojen olisi oltava keskeisiä elementtejä EU:n kehitysyhteistyössä; korostaa lääkinnällisen avun riittävän saatavuuden sekä sukupuoli- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevan tiedon ja koulutuksen merkitystä naisten ja tyttöjen hyvinvoinnille kaikissa maissa;

130.

toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien loukkauksiin ei edelleenkään kiinnitetä riittävästi huomiota, mikä horjuttaa YK:n kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa (ICPD) 1994 hyväksytyn Kairon toimintaohjelman sitoumusten toteutusta ja syrjinnän, sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja epätasa-arvon torjumista väestö- ja kehitysyhteistyöstrategioissa; korostaa, että lisääntymisterveyden alalla saavutettu edistys on ollut joissakin tilanteissa rajallista, mikä johtuu esimerkiksi lapsiavioliitoista, nuorena solmituista avioliitoista ja pakkoavioliitoista ja avioliiton solmimista koskevan laillisen alaikärajan noudattamatta jättämisestä ja pakkosterilisaatioiden tai naisten sukuelinten silpomisen kaltaisista pakottavista käytännöistä sekä itsemääräämisoikeuden epäämisestä naisilta ja tytöiltä ilman syrjintää, pakottamista ja väkivaltaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla tehtävissä päätöksissä; vaatii, että Kairon toimintaohjelma pannaan täytäntöön sen ihmisoikeuksia ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevilta osilta, jotta voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä naisten ja lasten oikeuksia, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet mukaan lukien;

131.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että ICPD+20-ohjelman toiminnallisen tarkistusprosessin tuloksena tarkistetaan kattavasti kaikkia näkökohtia, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien täysimääräiseen käyttämiseen, ja että vahvistetaan tehokas ja edistyksellinen lähestymistapa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien turvaamiseen kaikille kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti sekä lisätään hallitusten vastuunalaisuutta sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta; kehottaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että tarkistusprosessi toteutetaan osallistavalla tavalla ja että se tarjoaa tilaisuuksia eri sidosryhmille, kuten kansalaisyhteiskunnan edustajille, naisille ja nuorille, jotta he voivat osallistua prosessiin merkityksellisellä tavalla; muistuttaa, että tarkistamisen on perustuttava ihmisoikeuksiin ja kohdistuttava erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskeviin oikeuksiin;

132.

muistuttaa YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmasta 11/8 estettävissä olevasta äitien kuolleisuudesta ja sairastuvuudesta ja ihmisoikeuksista, jossa todetaan, että äitien kuolleisuuden ja sairastuvuuden ennaltaehkäisy vaatii, että edistetään ja suojellaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ja erityisesti heidän oikeuksiaan elämään, koulutukseen, tiedonsaantiin ja terveydenhuoltoon; korostaa, että EU:n on tämän vuoksi osallistuttava merkittävällä tavalla ennen raskautta ja synnytystä, niiden aikana ja jälkeen esiintyvien estettävissä olevien komplikaatioiden torjumiseen;

133.

kehottaa EU:ta tekemään tiivistä yhteistyötä YK:n tasa-arvojärjestön (UN Women) kanssa kahdenvälisesti, kansainvälisesti, alueellisesti ja kansallisesti naisten oikeuksien täytäntöön panemiseksi; korostaa erityisesti, että sen lisäksi, että edistetään terveysvalistusta ja asianmukaisia ohjelmia, jotka koskevat seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niihin liittyviä oikeuksia, jotka ovat olennainen osa EU:n kolmansiin maihin nähden toteuttamaa kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeuspolitiikkaa, on varmistettava, että naisilla on yhtäläinen pääsy Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaiseen julkiseen terveydenhoitoon sekä asianmukaisiin gynekologisiin ja synnytyssairaalapalveluihin;

134.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kiinnittämään erityistä huomiota naisten sukuelinten silpomiseen osana naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen tähtäävää yleistä strategiaa, mukaan luettuna naisten sukuelinten silpomisen estämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman kehittäminen due diligence -periaatteen mukaisesti; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita edelleen käsittelemään naisten sukuelinten silpomista poliittisessa ja toimintalinjoja koskevassa vuoropuhelussa sellaisten kumppanimaiden kanssa, joissa sitä edelleen harjoitetaan, ja ottamaan tähän vuoropuheluun mukaan ihmisoikeuksien puolustajat, jotka jo tekevät työtä silpomisen lopettamiseksi, sekä tytöt ja naiset, joihin se suoranaisesti vaikuttaa, yhteisöjen johtajat, uskonnolliset johtajat, opettajat, terveydenhoidon alan työntekijät ja hallinnon edustajat sekä paikallisella että kansallisella tasolla; korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on kehitettävä erityiset välineet naisten sukuelinten silpomisen estämiseksi osana toimia, joilla pannaan täytäntöön EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva strateginen kehys;

135.

korostaa, että lisääntymisterveyden alalla saavutettu edistys on eräissä tapauksissa jäänyt vähäiseksi, mikä johtuu esimerkiksi lapsiavioliitoista, nuorena solmituista avioliitoista ja pakkoavioliitoista ja avioliiton solmimista koskevan laillisen alaikärajan noudattamatta jättämisestä ja pakkosterilisaatioiden tai naisten sukuelinten silpomisen kaltaisista pakottavista käytännöistä;

136.

suhtautuu myönteisesti useiden jäsenvaltioiden sitoutumiseen torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, perheväkivaltaa ja naisten sukuelinten silpomista, erityisesti kansainvälisellä tasolla; toistaa, että EU:n näitä kysymyksiä koskevien sisäisten ja ulkoisten politiikkojen on oltava johdonmukaisia, ja kehottaa komissiota asettamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan sekä naismurhien lopettamisen ensisijaiseksi tavoitteeksi ja tukemaan kohdennettuja ja innovatiivisia ohjelmia sekä EU:ssa että kolmansissa maissa osoittamalla niihin asianmukaiset taloudelliset resurssit; kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen;

137.

suhtautuu myönteisesti 5. huhtikuuta 2011 ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU (14) hyväksymiseen, sekä komission uuden strategian ”Ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n strategia vuosiksi 2012–2016” käyttöönottoon; muistuttaa, että ihmiskauppa on monitahoinen kansainvälinen ilmiö, jonka taustatekijöitä ovat köyhyys, demokratian juurtumattomuus, sukupuolten epätasa-arvo ja naisiin kohdistuva väkivalta; korostaa, että sukupuoliulottuvuutta on painotettava voimakkaammin kolmansien maiden kanssa tästä aiheesta käytävässä vuoropuhelussa; kehottaa lopuksi niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet YK:n yleissopimukseen tehtyä ihmiskauppaa koskevaa pöytäkirjaa eli niin sanottua Palermon pöytäkirjaa ja Euroopan neuvoston yleissopimusta ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta, ratifioimaan ne mahdollisimman pian;

138.

korostaa, että naiset ovat keskeisessä asemassa eteläisten naapurimaiden poliittisessa elämässä; suhtautuu myönteisesti vaalituloksiin, joiden seurauksena naisten määrä on kasvanut merkittävästi poliittisissa elimissä;

139.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan erityisesti Afrikan unionin jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Afrikan unionin pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa;

140.

muistuttaa Lissabonin sopimukseen sisältyvästä nimenomaisesta sitoumuksesta keskittyä EU:n ulkoisissa politiikoissa lasten oikeuksiin; korostaa, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen lähes yleismaailmallinen hyväksyminen muodostaa erityisen vankan kansainvälisen oikeusperustan sille, että tällä alalla toteutetaan edistyksellistä politiikkaa; suosittaa ottamaan lasten oikeudet huomioon kaikissa EU:n politiikoissa ja toimissa; kehottaa tästä syystä valtioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet yleissopimusta, ratifioimaan ja panemaan sen ja sen lisäpöytäkirjat mahdollisimman pian täytäntöön;

141.

kiinnittää huomiota useissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa ilmenevään vakavaan ongelmaan eli lasten syyttämiseen noituudesta, joka on johtanut vakaviin ongelmiin sosiaalisesta syrjäytymisestä aina lasten surmaamiseen ja lasten rituaaliuhrimurhiin; toteaa, että valtio on velvollinen suojelemaan lapsia kaikenlaiselta väkivallalta ja hyväksikäytöltä, ja kehottaa näin ollen korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa erityisedustajaa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kiinnittämään erityistä huomiota lasten suojelemiseen kaikelta väkivallalta sekä näiden lasten kohtaloon ihmisoikeusvuoropuheluissa, joita käydään kyseisten valtioiden hallitusten kanssa ja ulkoisen rahoituksen välineitä koskevan ohjelmasuunnittelun kehyksessä;

142.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota turvaamaan unionin ulkoisessa toiminnassa lasten oikeudet rikosoikeudellisten menettelyjen aikana määrittämällä heidän erityiset suojelutarpeensa, jotka johtuvat siitä, että lapset joutuvat toissijaisesti ja toistuvasti uhreiksi, sekä asettamalla lasten parhaan edun etusijalle rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU mukaisesti;

143.

pitää tervetulleena komission tiedonantoa ”Lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelma”, joka sisältää sekä sisäisiä että ulkoisia poliittisia tavoitteita yhtenäisessä politiikka-asiakirjassa; muistuttaa sitoumuksesta, jonka korkea edustaja / varapuheenjohtaja esitti komission tiedonannossa ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia” ja joka koskee lasten oikeuksiin keskittymistä yhtenä kampanjan kolmesta painopistealasta; korostaa kuitenkin, että nämä sitoumukset on muutettava budjetoiduiksi toimiksi ja niiden tehokasta täytäntöönpanoa on valvottava;

144.

kehottaa sisällyttämään lasten oikeudet yhdenmukaisesti maakohtaisiin ihmisoikeusstrategioihin Lissabonin sopimuksessa esitetyn sitoumuksen mukaisesti; tukee suunnitelmia kehittää edelleen oikeuksiin perustuvia kehitysyhteistyön malleja, kuten ihmisoikeusstrategiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa todetaan; korostaa, että näin on tehtävä lasten oikeuksien tapauksessa pikaisesti, jotta voidaan turvata pitkän aikavälin kestävä kehitys; muistuttaa, että joissakin maissa erityisesti tyttölapset ovat haavoittuvassa asemassa;

145.

korostaa tarvetta torjua kaikenlaista lasten pakkotyötä ja hyväksikäyttöä sekä lapsikauppaa; kehottaa panemaan paremmin täytäntöön nykyiset kansalliset ja kansainväliset säännöt, joilla lisätään tietoisuutta lasten hyväksikäytöstä työmarkkinoilla; painottaa, että lapset ja nuoret saisivat osallistuttava ainoastaan sellaiseen työntekoon, joka ei vaikuta haitallisesti heidän terveyteensä ja henkilökohtaiseen kehitykseensä tai vaikeuta koulunkäyntiä;

146.

painottaa, että ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja vakaumuksen vapaus on perusoikeus (15), joka kattaa oikeuden uskoa tai olla uskomatta ja vapauden harjoittaa teististä, muuta kuin teististä ja ateistista vakaumusta joko yksityisesti tai julkisesti, yksin tai yhdessä muiden kanssa; korostaa, että tämän oikeuden turvaamisella on keskeinen merkitys moniarvoisten ja demokraattisten yhteiskuntien kehitykselle; kehottaa EU:ta puolustamaan kolmansien maiden kanssa käytävissä ihmisoikeusvuoropuheluissa järjestelmällisesti kaikkien ihmisten uskonnon tai vakaumuksen vapautta YK:n ihmisoikeussopimusten mukaisesti;

147.

tuomitsee kaikenlaisen suvaitsemattomuuden, syrjinnän tai väkivallan, joka perustuu uskontoon tai vakaumukseen, riippumatta siitä, missä ja kenelle sitä tapahtuu ja kohdistuuko se uskonnon harjoittajiin, uskonnostaan luopuneisiin tai uskonnottomiin; ilmaisee syvän huolensa tällaisten tekojen määrän lisääntymisestä monissa maissa; ottaa huomioon, että ne kohdistuvat uskonnollisten vähemmistöjen edustajiin ja myös niihin harvoihin, jotka edistävät enemmistön kannattamien uskonnollisten perinteiden keskellä yksilöiden väliseen kunnioitukseen perustuvaa moniarvoista ja -muotoista yhteiskuntaa; on huolestunut tällaisten rikkomuksien rankaisemattomuudesta, poliisivoimien ja oikeudellisten järjestelmien puolueellisuudesta näitä asioita käsiteltäessä ja rikosten uhreille tarkoitettujen asianmukaisten korvausjärjestelmien puutteesta monissa maailman valtioissa; toteaa, että arabikevään tapahtumat, joiden odotettiin edistävän demokraattista muutosta, pikemminkin heikensivät monessa tapauksessa uskonnollisten vähemmistöjen vapauksia ja oikeuksia, ja tuomitsee näin ollen voimakkaasti kaiken kristittyihin, juutalaisiin, islaminuskoisiin ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvan väkivallan; toteaa, että monissa valtioissa on yhä suurempi tarve konfliktin selvittämis- ja sovittelutyöhön, mukaan lukien eri tasoilla käytävä uskontojen välinen vuoropuhelu; kehottaa EU:ta ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tarkastelemaan syrjivää ja kiihottavaa sisältöä esimerkiksi tiedotusvälineissä sekä uskonnon vapaan harjoittamisen esteitä EU:n kolmansien valtioiden kanssa käymien ihmisoikeusvuoropuhelujen yhteydessä; katsoo, että kolmansissa maissa, joissa uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia loukataan, tällaisia ongelmia ei voida ratkaista suojelemalla heitä ja eristämällä heidät ympäröivistä yhteiskunnista ja luomalla siten ”rinnakkaisia yhteiskuntia”;

148.

on erityisen huolissaan tilanteesta Kiinassa, jossa henkilöt, jotka harjoittavat uskontoaan virallisesti hyväksyttyjen kanavien ulkopuolella, mukaan luettuina kristityt, muslimit, buddhalaiset ja Falun Gongin harjoittajat, joutuvat systemaattisesti vainon kohteeksi; kehottaa Kiinan hallitusta lopettamaan vainoamisen ja ahdistelun, joka kohdistuu Falun Gongin harjoittajiin, joita tuomitaan pitkiin vankeusrangaistuksiin, koska he ovat käyttäneet oikeuttaan uskonnon ja vakaumuksen vapauteen, ja lähetetään ”uudelleenkoulutusleireille”, joiden tavoitteena on pakottaa heidät kieltämään henkinen vakaumuksensa huolimatta siitä, että Kiina on ratifioinut kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen; kehottaa Kiinaa ratifioimaan lupaamallaan tavalla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus); kehottaa Kiinan viranomaisia jäädyttämään politiikat, jotka kaikkein kielteisimmin vaikuttavat Tiibetin buddhalaisuuteen, kulttuuriin ja perinteisiin, ja muuttamaan niitä aidossa kuulemisprosessissa tiibetiläisten kanssa; on erittäin huolestunut uskonnonvapauden tilanteesta Kuubassa, erityisesti katolilaisten ja protestanttisten kirkkojen ja niiden johtajien ja jäsenien lisääntyvästä vainoamisesta;

149.

korostaa, että kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä tunnustetaan ajatuksen, omantunnon, uskonnon, vakaumuksen ja poliittisen yhdistymisen vapaus rekisteröitymisestä riippumatta, niin että rekisteröitymisen ei pitäisi olla ennakkoedellytys uskonnon harjoittamiselle tai poliittisen yhdistymisen vapauden käyttämiselle; toteaa huolestuneena, että Kiinassa kaikkien henkilöiden, jotka haluavat harjoittaa jotakin uskontoa, mukaan lukien viisi virallista uskontoa eli buddhalaisuus, taolaisuus, islam, roomalaiskatolisuus ja protestanttisuus, on rekisteröidyttävä hallituksen rekisteriin ja toimittava hallituksen valvomien hallinnollisten lautakuntien alaisuudessa, mikä haittaa heidän uskonnollista itsenäisyyttään ja rajoittaa heidän toimintaansa; toteaa lisäksi huolestuneena, että rekisteröimättömät uskonnolliset ryhmät, kuten kotikirkot ja Falun Gongin harjoittajat, kärsivät eriasteisesta epäasianmukaisesta kohtelusta, kuten niiden toiminnan ja kokoontumisten rajoittamisesta, omaisuuden takavarikoimisesta ja jopa pidätyksillä ja vangitsemisella uhkaamisesta;

150.

suhtautuu myönteisesti uskonnon tai vakaumuksen vapauden sisällyttämiseen EU:n henkilöstölle annettuun koulutukseen; toistaa painokkaasti kehotuksensa, että tarvitaan kunnianhimoisia välineitä, joilla voidaan edistää oikeutta uskonnon tai vakaumuksen vapauteen osana EU:n ulkopolitiikkaa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti EU:n sitoutumiseen laatia uskonnon tai vakaumuksen vapautta koskevia suuntaviivoja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 23 jakson mukaisesti; toteaa, että näiden suuntaviivojen olisi oltava yhdenmukaisia EU:n ihmisoikeuksia koskevien maakohtaisten strategioiden kanssa ja niihin pitäisi tietyn maan tilanteen arvioimisen mahdollistamiseksi sisältyä luettelo välttämättömistä vapauksista, jotka liittyvät uskonnon ja vakaumuksen vapautta koskevaan oikeuteen, sekä menetelmät, jotka auttavat toteamaan, milloin uskonnon tai vakaumuksen vapautta rikotaan; painottaa, että parlamentti ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt olisi otettava mukaan näiden suuntaviivojen valmisteluun; kannustaa EU:ta varmistamaan yhdenmukaisuuden uusien suuntaviivojen ja niiden painopistealojen välillä, jotka on lueteltu EU:n maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa; painottaa, että on tärkeää sisällyttää uskonnon tai vakaumuksen vapaus EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja muuhun ulkoiseen politiikkaan;

151.

kehottaa EU:ta vastaamaan ennakoivasti uskonnosta luopumista, jumalanpilkkaa ja kääntymisen kieltämistä koskevien lakien kasvavaan käyttöön sekä niiden merkitykseen lisääntyvän uskonnollisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän kannalta; painottaa, että kansainvälinen oikeus kattaa oikeuden tunnustaa, omaksua ja vaihtaa uskontoa tai vakaumusta; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja EU:n toimielimiä torjumaan kestämättömiä käytäntöjä painostamalla kolmansia valtioita, ja erityisesti niitä, jotka ovat EU:n kumppaneita ja jotka yhä noudattavat tällaisia käytäntöjä, jotta niistä luopuminen varmistetaan; kannustaa EU:ta vastustamaan sitä, että hallitukset käyttävät näitä lakeja, ja tukemaan yksilöiden oikeutta vaihtaa uskontoa, erityisesti niissä maissa, joissa uskonnosta luopumisesta rangaistaan kuolemanrangaistuksella;

152.

korostaa, että on tärkeää suojella ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja vakaumuksen vapautta, ateismi ja muut uskonnottomuuden muodot mukaan luettuna, kansainvälisten ihmisoikeusyleissopimusten mukaisesti; painottaa, että näitä vapauksia ei pidä heikentää soveltamalla jumalanpilkkalakeja, joita käytetään eri uskontoa tai vakaumusta tunnustavien sortamiseen ja vainoamiseen; korostaa, että vaikka jumalanpilkkalakeja perustellaan usein sosiaalisten jännitteiden lieventämistä koskevalla verukkeella, tosiasia on, että kyseiset lait pikemminkin lisäävät jännitteitä ja suvaitsemattomuutta, erityisesti uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan; muistuttaa tässä yhteydessä, että monessa valtiossa sekä pyhättöjen että uskonnollisten julkaisujen kieltäminen, takavarikointi ja tuhoaminen sekä papiston kouluttamisen kieltäminen ovat edelleen yleinen käytäntö; kehottaa EU:n toimielimiä yhteydenpidossaan asianomaisiin hallituksiin tuomitsemaan tällaiset rikkomukset; kehottaa ottamaan päättäväisen asenteen jumalanpilkkalakien käyttämiseen uskonnollisten vähemmistöjen edustajien vainoamiseen;

153.

painottaa, että on tärkeää ottaa huomioon uskonnon tai vakaumuksen vapaus EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa sekä konfliktien ehkäisemistä ja terrorismin torjuntaa koskevassa politiikassa; suhtautuu myönteisesti toimiin, joilla toteutetaan kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä kaikilla tasoilla, ottaen yhteisöjen johtajat, naiset, nuoret ja etnisten vähemmistöjen edustajat mukaan edistämään yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta ja rauhanomaisia yhteiskuntia; panee tyytyväisenä merkille, että EU on sitoutunut esittelemään ja edistämään oikeutta uskonnon tai vakaumuksen vapauteen kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla, kuten YK:ssa, Etyjissä, Euroopan neuvostossa ja muissa alueellisissa yhteyksissä; kehottaa käymään rakentavaa vuoropuhelua Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön kanssa uskontojen halventamisen torjumiseen liittyvän terminologian hylkäämisestä; kannustaa EU:ta jatkamaan uskonnon tai vakaumuksen vapautta koskevien vuosittaisten päätöslauselmien esittämistä YK:n yleiskokouksessa;

154.

suhtautuu myönteisesti 20. syyskuuta 2012 annettuun korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön OIC:n pääsihteerin, Arabiliiton pääsihteerin ja Afrikan unionin rauhasta ja turvallisuudesta vastaavan komissaarin yhteiseen julkilausumaan, jossa vahvistettiin kunnioitus kaikkia uskontoja kohtaan ja uskonnonvapauden ja suvaitsevaisuuden perustava merkitys ja otettiin ilmaisunvapauden merkitys täysin huomioon; tuomitsee kaikenlaisen uskonnollisen vihan ja väkivallan lietsomisen ja pitää erittäin valitettavana diplomaattiedustustoihin äskettäin tehdyissä hyökkäyksissä menetettyjä ihmishenkiä; ilmaisee osanottonsa uhrien perheille;

155.

toteaa, että uskonnon tai vakaumuksen vapaus on sidoksissa kysymyksiin, jotka liittyvät oikeuksien tunnustamiseen, yhdenvertaiseen kansalaisuuteen ja yhdenvertaiseen oikeuksien käyttöön jossakin tietyssä yhteiskunnassa; kannustaa EU:ta toteuttamaan ensisijaisen tärkeänä asiana toimia, jotta yhteiskunnan väheksyttyjen tai syrjittyjen ryhmien edustajat saavuttaisivat yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisen kansalaisuuden; painottaa lisäksi, että on tärkeää tukea aloitteita ja myöntää rahoitusta kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksien puolustajille uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän, suvaitsemattomuuden ja väkivallan torjuntatyöhön;

156.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kehittämään rakenteeseensa pysyvän välineen, jolla valvotaan ja analysoidaan uskonnon tai vakaumuksen roolia nyky-yhteiskunnissa ja kansainvälisissä suhteissa, ja ottamaan uskonnon tai vakaumuksen vapauden huomioon kaikissa maantieteellisissä ja aihekohtaisissa pääosastoissa ja yksiköissä; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa raportoimaan parlamentille vuosittain uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistymisestä maailmassa;

157.

painottaa, että on tärkeää tukea aloitteita ja myöntää rahoitusta kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksien puolustajille niiden pyrkiessä torjumaan uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa syrjintää, suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa; katsoo, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen maakohtaisissa tukiohjelmissa olisi asetettava etusijalle rahoituksen myöntäminen uskonnon tai vakaumuksen vapauden suojelemiseksi ja edistämiseksi valtioissa, joissa kyseinen oikeus on asetettu painopisteeksi EU:n maakohtaisen strategian mukaisesti;

158.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle sekä Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, Euroopan neuvostolle sekä tässä päätöslauselmassa mainittujen maiden ja alueiden hallituksille.