18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/1

1.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että EU:n talousarvion nykyinen rahoitusjärjestelmä on monimutkainen eikä se ole riittävän avoin. Komissio on tarkistanut järjestelmää ja pyrkinyt korjaamaan osan nykyisistä puutteista. Komission ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (7) (SEUT) tarjoamaan mahdollisuuteen luoda uusia varainlähteitä, ja siinä otetaan huomioon julkisen talouden vakauttamistarve käynnissä olevan finanssikriisin ratkaisemiseksi.

2.

Komissio antoi 9. marraskuuta 2011 ehdotuksen neuvoston päätökseksi sekä neljä ehdotusta neuvoston asetuksiksi; ehdotukset koskevat omien varojen järjestelmää kaudella 2014–2020. Ehdotuksessa neuvoston päätökseksi sekä sen perusteluissa esitetään taustatekijät EU:n talousarvion uudelle rahoitusmallille ja eritellään uuden omien varojen järjestelmän pääasialliset osa-alueet. Asetusehdotuksissa annetaan tarkemmat säännökset omia varoja koskevan päätöksen täytäntöönpanotavasta.

3.

Komissio ehdottaa viittä merkittävää muutosta Euroopan unionin talousarvion rahoitustapaan kaudella 2014–2020:

4.

Tämä lausunto kattaa sekä päätöksen että asetukset. Osan I kohdissa 5–51 kuvataan ehdotettuja muutoksia ja esitetään niitä koskevat tilintarkastustuomioistuimen huomautukset. Osa I perustuu soveltuvilta osin tilintarkastustuomioistuimen aiempiin lausuntoihin. Kohdissa 52–54 käsitellään bruttokansantuloon (BKTL) perustuviin omiin varoihin liittyviä järjestelyjä, jotka eivät ole muuttuneet merkittävissä määrin uusien asetusehdotusten yhteydessä mutta joiden osalta tilintarkastustuomioistuimella on esitettävänään joitakin huomautuksia. Osassa II esitetään luettelo tilintarkastustuomioistuimen huomioista säädösehdotuksittain.

5.

Tilintarkastustuomioistuin panee merkille, että ehdotus nykyisten alv-perusteisten omien varojen poistaminen on vastaus parlamentin, neuvoston ja tilintarkastustuomioistuimen aiemmissa lausunnoissa esiin tuotuihin puutteisiin.

6.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että ehdotettu alv:oon perustuva varainlähde tulee edelleen olemaan monimutkainen mutta kuitenkin pienemmässä määrin kuin nykyinen alv-perusteinen varainlähde. On tärkeää, että komission valvontaa ja asiakirja-aineiston käyttöoikeutta koskevat vaatimukset määritetään selkeästi. Olisi aiheellista viitata myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen käyttöoikeuksiin, jotka perustuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklaan.

7.

Finanssitransaktioveron käyttö omien varojen lähteenä on riippuvainen siitä, otetaanko asianomainen vero käyttöön EU:n kaikissa jäsenvaltioissa. Tämän varainlähteen avulla mahdollisesti kertyvien omien varojen määrä ei ole ennakoitavissa. Uusien varojen kertyminen kuitenkin vähentäisi riippuvuutta bruttokansantuloon perustuvista omista varoista.

8.

Neljän jäsenvaltion osalta ehdotetut kiinteämääräiset korjaukset ovat nykyistä järjestelmää yksinkertaisempia, mutta joitakin haittatekijöitä on yhä havaittavissa.

9.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että perinteisiä omia varoja koskevan pidätysosuuden ja kantokulujen välinen yhteys jää epäselväksi.

10.

BKTL-perusteiset omat varat pysyvät entisellään komission ehdotuksissa. Tilintarkastustuomioistuin panee kuitenkin merkille, että komissio viittaa nykyisen ja aiempien rahoituskausien tapaan toimiin, joita on toteutettava BKTL:oon liittyvien ’merkittävien muutosten’ yhteydessä. Komissio ei ole kuitenkaan määrittänyt, mitä ’merkittävillä muutoksilla’ tarkoitetaan.

11.

Komission ehdottamat muutokset vaikuttaisivat kaiken kaikkiaan siten, että ne muuttaisivat omien varojen rakennetta ja yksittäisten jäsenvaltioiden EU:n talousarvioon maksamia osuuksia.

12.

Komissio ehdottaa nykyisten alv-perusteisten omien varojen poistamista vuodesta 2014 alkaen. Komissio toteaa päätösehdotuksen perusteluissa, että tämän monimutkaisen varainlähteen poistaminen yksinkertaistaisi huomattavasti kansallisia rahoitusosuuksia ja vähentäisi hallinnollista työmäärää sekä komissiossa että jäsenvaltioissa. Alv-perusteisten omien varojen osuus omista varoista oli 11,2 prosenttia vuonna 2010.

13.

Tilintarkastustuomioistuin on kritisoinut useaan otteeseen näihin omiin varoihin (8) liittyvää monimutkaista laskentamenetelmää, joka edellyttää huomattavia hallinnollisia resursseja (9) eikä ole suorassa yhteydessä veron perusteeseen. Tilintarkastustuomioistuin panee merkille, että komission ehdotuksessa pyritään korjaamaan nämä puutteet.

14.

Komissio ehdottaa uusia omia varoja, jotka perustuisivat jäsenvaltioiden alv-tuloihin. Ehdotuksessa todetaan, että kunkin jäsenvaltion komission käyttöön omina varoina asettama osuus olisi 1,0 prosenttia (10) unionin sääntöjen mukaisesti määritetystä sellaisten tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten, tavaroiden yhteisöhankintojen ja tavaroiden maahantuonnin nettoarvosta, joihin sovelletaan yleistä arvonlisäverokantaa kaikissa jäsenvaltioissa.

15.

Laskentamenetelmä on määritetty yksityiskohtaisesti ehdotuksessa neuvoston asetukseksi arvonlisäveroon perustuvien omien varojen käyttöön asettamisessa noudatettavista menetelmistä ja menettelystä (KOM(2011) 737, 9. marraskuuta 2011). Edellytyksenä on, että komissio määrittää ennen vuotta 2014 koko unionia varten yhden verotettavien luovutusten keskimääräisen osuuden (11) suhteessa kaikkien luovutusten arvoon.

16.

Uudet alv-perusteiset omat varat otettaisiin käyttöön 1. tammikuuta 2014 alkaen. Jäsenvaltiot asettaisivat varat komission käyttöön kuukausittain perinteisten omien varojen tapaan, mutta kantokuluihin ei sovellettaisi pidätysosuutta. Komission mukaan näiden omien varojen osuus omista varoista olisi vuoteen 2020 mennessä 18 prosenttia.

17.

Uuden varainlähteen on tarkoitus olla yksinkertaisempi ja keventää hallinnollisia kustannuksia. Keskimääräisen osuuden laskenta, johon viitataan kohdassa 15, olisi kuitenkin riippuvainen samankaltaisista monimutkaisista tilastollisista tiedoista, joita käytetään nykyisten alv-perusteisten omien varojen laskentaan. Kyseessä olisi kertaluonteinen keskimääräisen osuuden laskelma, joka olisi voimassa koko kauden 2014–2020. Laskelman oikeellisuus on näin ollen erittäin tärkeä. Laskelmaa on komission ehdotukseen sisältyvän säännöksen mukaan päivitettävä asianmukaisesti perustelluista syistä. Komission ehdotuksessa ei kuitenkaan täsmennetä, millaisissa tilanteissa päivittäminen olisi tarpeen.

18.

EU:lle maksettavien osuuksien määrittämiseen liittyy myös kannettuja alv-maksuja koskevien oikaisujen tekeminen, joskin oikaisujen määrä on vähäisempi kuin nykyisen alv-perusteisen järjestelmän yhteydessä. Alv:sta laskettavaan osuuteen perustuva ehdotettu omien varojen lähde olisi siis yhä monimutkainen mutta kuitenkin vähäisemmässä määrin kuin nykyinen alv-perusteinen varainlähde.

19.

Komissio ehdottaa, että uusien alv-perusteisten (12) omien varojen yhteydessä jäsenvaltiot raportoivat komissiolle havaituista petos- ja sääntöjenvastaisuustapauksista, jotka koskevat yli 10 000 euron saamisia. Vaatimus perustuu nykyiseen järjestelmään, jonka yhteydessä edellytetään raportointia perinteisiin omiin varoihin liittyvistä petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista. Omia varoja varten kannettavien alv-maksujen osuus on vähäinen. Tilintarkastustuomioistuin kannattaa petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjuntatoimia. Se katsoo kuitenkin, että komission olisi suotavaa selvittää, onko raportointivaatimuksista mahdollisesti saatava hyöty suurempi kuin siitä jäsenvaltioille hallinnollisina kuluina todennäköisesti aiheutuva haitta.

20.

Asetusehdotuksen 5–8 artikla (muutettu ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä, KOM(2011) 740, 9. marraskuuta 2011) sisältävät säännökset, joita sovellettaisiin uuden omien varojen järjestelmän valvontaan ja seurantaan. Säännökset vastaavat suurelta osin neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1150/2000 säädettyjä nykyisiä järjestelyitä (13).

21.

Asetusehdotuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaan komission tarkastajilla on oikeus tutustua omien varojen vahvistamisen ja käyttöön asettamisen perustana oleviin asiakirjoihin ”ja kaikkiin niihin liittyviin muihin asianmukaisiin asiakirjoihin”. Uusien alv-perusteisten omien varojen käyttöönotto saattaa edellyttää, että komission valtuuttamilla edustajilla on käyttöoikeus varojen kantamista ja täytäntöönpanoa koskeviin jäsenvaltioiden rekistereihin, koska kannetut verot ja kyseiset omat varat ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Käyttöoikeuksien tarkat rajat ja laajuus olisi määritettävä selkeästi. Olisi aiheellista viitata myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen käyttöoikeuksiin, jotka perustuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklaan.

22.

Mainitut säännökset eivät aseta perinteisiä omia varoja ja alv-perusteisia omia varoja eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden: kaikki perinteisiin omiin varoihin liittyvät tulot suunnataan kokonaisuudessaan EU:lle (kantokuluihin liittyvää pidätysosuutta lukuun ottamatta), ja alv-perusteiset tulot puolestaan kertyvät jäsenvaltioille ja niistä suoritetaan tietty osuus EU:lle (14). Asetusehdotuksen 7 artiklan 2 kohdassa komission tarkastajille annetaan mahdollisuus ottaa yhteyttä velallisiin. Täytyisikin tarkentaa, olisiko tähän sisällytettävä myös jäsenvaltioiden alv-velalliset.

23.

Asiakirjan KOM(2011) 740 5 artiklan 4 kohta on uusi. Sen mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle pyynnöstä esimerkiksi relevantit sisäistä tarkastusta koskevat kertomukset. Näin komissio saisi lisävarmuuden sisäisen valvonnan järjestelmien toiminnasta.

24.

Yhteisön saamisia käsitellään takaisinperintäprosessin yhteydessä eri tavoin sen mukaan, onko kyse yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä toteutuneista aiheettomista maksuista vai tulleihin liittyvistä saamisista. Tämä koskee erityisesti poistomenettelyihin sovellettavaa nykyistä EU-lainsäädäntöä (15). Mainittu epäjohdonmukaisuus säilyisi asetusehdotuksen 12 artiklan perusteella (muutettu ehdotus: neuvoston asetus perinteisten ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä, KOM(2011) 742, 9. marraskuuta 2011). Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että kaikkia yhteisön saamisia pitäisi käsitellä yhdenmukaisesti, joten myös asianomaiset menettelyt olisi yhdenmukaistettava.

25.

Finanssitransaktioveron käyttöönottoa ehdotettiin 28. syyskuuta 2011 asiakirjassa KOM(2011) 594 (Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta). Tilintarkastustuomioistuimelta ei ole pyydetty lausuntoa kyseisestä ehdotuksesta, mutta siltä on pyydetty lausunto kyseisen veron soveltuvuudesta omien varojen lähteeksi.

26.

Finanssitransaktiovero on vero, joka kannettaisiin koko EU:n alueella seuraavissa tapauksissa:

27.

Alv:n tapaan finanssitransaktioveron tuotto kertyisi jäsenvaltioille. Komissio ehdottaa, että osa verosta muodostaisi osan omista varoista. Tämä osuus olisi kaksi kolmasosaa ehdotetun finanssitransaktioveroa koskevan direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista vähimmäisverokannoista. Kyseiset vähimmäisverokannat ovat 0,1 prosenttia veron perusteesta (johdannaisten tapauksessa 0,01 prosenttia).

28.

Ehdotuksessa esitetään, että finanssitransaktioveroon perustuvat omat varat otettaisiin käyttöön 1. tammikuuta 2014 alkaen, jäsenvaltiot hoitaisivat niiden kantamisen ja niiden käyttöön asettaminen tapahtuisi kuukausittain samalla tavoin kuin perinteisten omien varojen kohdalla. Kantokuluja ei kuitenkaan pidätettäisi. Komission arvion mukaan EU:n finanssitransaktioverosta keräämä osuus olisi vuoteen 2020 mennessä 23 prosenttia omista varoista.

29.

Kyseessä olisi uusi tulolähde, jonka avulla komission perusteluiden mukaan voitaisiin pienentää jäsenvaltioiden nykyisiä maksuosuuksia ja edistää julkisen talouden vakauttamista.

30.

Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevan ehdotuksen (muutettu ehdotus neuvoston päätökseksi, KOM(2011) 739, 9. marraskuuta 2011) johdanto-osan 8 kappaleessa todetaan, että omien varojen järjestelmän kehittäminen mahdollistaisi sen, että jäsenvaltioiden unionin vuotuiseen talousarvioon suorittamia rahoitusosuuksia voitaisiin pienentää ja unioni voisi osallistua jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttamispyrkimyksiin. Asiakirjassa KOM(2011) 594 ehdotetulla finanssitransaktioverolla voitaisiin hankkia enemmän varoja jäsenvaltioiden kansallisiin talousarvioihin ja näin edistää julkisen talouden vakauttamista jäsenvaltioissa.

31.

Komissio esittää perusteluosassa, että finanssitransaktioveron käyttöönotto Euroopan unionissa olisi ensimmäinen askel kohti kyseisen veron maailmanlaajuista soveltamista. Finanssitransaktioveron aikaansaama tulopotentiaali arvioidaan kansallisella tasolla merkittäväksi (16), sillä vuoteen 2020 mennessä kyseisten tulojen määräksi ennakoidaan 37 miljardia euroa EU:n talousarviossa.

32.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että maailmanlaajuisen finanssitransaktioveron puuttuessa toimintojen siirtymisriski eli se, että rahoituslaitokset siirtyisivät muualle suorittaakseen transaktioita EU:n ulkopuolisilla lainkäyttövallan alueilla, vaikuttaisi merkittävästi edellä mainitun oletuksen toteutumiseen.

33.

Ehdotus, jonka mukaan osuus finanssitransaktioverosta otetaan omien varojen lähteeksi, perustuu oletukseen, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksen, jonka mukaan kaikki jäsenvaltiot ottavat kyseisen veron käyttöön. Tilintarkastustuomioistuin ei katso asiakseen kommentoida tällaisen päätöksen todennäköisyyttä tai suositeltavuutta.

34.

Kaudella 2007–2013 käytetyt alv- ja BKTL-perusteiset omat varat ovat suhteellisen vakaita ja ennakoitavissa olevia varainlähteitä. Finanssitransaktioveroon perustuva omien varojen lähde sitä vastoin perustuisi kapea-alaisesti taloudelliseen toimintaan, joka on altis merkittäville ja ennakoimattomille vaihteluille. Tällaiset heilahtelut voisivat vaikuttaa kyseisestä varainlähteestä saatavien omien varojen tasoon.

35.

Kannetusta finanssitransaktioverosta otetun osuuden siirto EU:n talousarvioon merkitsisi sitä, että BKTL:oon perustuvat maksuosuudet pienenisivät samassa määrin. Näin ollen vaikutus unionin vuotuiseen talousarvioon suoritettaviin maksuihin olisi olematon EU-27-tasolla. Finanssitransaktiovero-osuuden ottaminen EU:n omien varojen lähteeksi muuttaisi kuitenkin merkittävästi unionin vuotuiseen talousarvioon suoritettavien jäsenvaltioiden maksuosuuksien jakautumista.

36.

Asiakirjan KOM(2011) 740 5–8 artiklassa esitetään uutta omien varojen järjestelmää koskevat valvonta- ja seurantasäännökset. Tilintarkastustuomioistuin esittää kohdissa 20–22 huomautuksensa uuden alv-varainlähteen kohdalla sovellettavista, valvontaa ja aineiston käyttöoikeutta koskevista vaatimuksista. Tilintarkastustuomioistuimen huomautukset pätevät myös ehdotetun finanssitransaktioveron tapauksessa.

37.

Vuonna 1984 Fontainebleaussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi päätelmissään, että ”jos jonkin jäsenvaltion budjettitaakka on liiallinen sen suhteelliseen vaurauteen nähden, se voidaan korjata sopivana ajankohtana”. Omia varoja koskevat päätökset ovat tämän jälkeen sisältäneet Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän korjauksen. Väliaikaisia korjausmekanismeja on sovellettu myös Saksan, Alankomaiden, Itävallan ja Ruotsin osalta.

38.

Komissio ehdottaa liiallisen budjettitaakan korjaamismekanismien uudistamista. Kaikki nykyiset korjaukset korvattaisiin kiinteämääräisillä korjauksilla niiden neljän jäsenvaltion tapauksessa, joiden kohdalla komissio on todennut tällaisen budjettitaakan (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Alankomaat ja Ruotsi) (17). Kiinteämääräisen korjauksen määrä vahvistettaisiin etukäteen ja sitä sovellettaisiin joka vuosi kaudella 2014–2020.

39.

Kiinteämääräiset korjaukset vastaavat kyseisten neljän jäsenvaltion vuotuisiin BKTL-maksuosuuksiin tehtäviä bruttovähennyksiä. Kaikki jäsenvaltiot osallistuisivat korjausten rahoittamiseen, myös asianomaiset neljä jäsenvaltiota. Komission laskelmien mukaan 7 500 miljoonan euron bruttovähennys johtaisi joka vuosi yhteensä 4 334 miljoonan euron nettovähennyksiin kyseisten neljän jäsenvaltion osalta (18).

40.

Tilintarkastustuomioistuin on aiemmin todennut (19), että korjausmekanismi vaarantaa aina omien varojen järjestelmän yksinkertaisuuden ja avoimuuden ja että nettobudjettiasema ei ole hyvä indikaattori unionin politiikoista saatavan yleisen hyödyn arvioimiseksi, sillä siinä ei oteta huomioon politiikkojen seurannaisvaikutuksia. Komission valmisteluasiakirjassa (20) todetaan, että uudet korjausmekanismit on aina perusteltava tarkkaan – ei pelkästään kirjanpidollisella mittapuulla, joka voi olla kiistanalainen – vaan myös EU:n talousarvion ja politiikkojen tuomien hyötyjen kokonaistasapainon näkökulmasta. Ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että komissio olisi toiminut mainitulla tavalla.

41.

Omien varojen järjestelmää koskeva nykyinen neuvoston päätös tuli voimaan kaksi ja puoli vuotta kyseisten monivuotisten rahoitusnäkymien alkamisajankohdan jälkeen (21). Tämä johtuu siitä, että jäsenvaltiot eivät olleet virallisten neuvottelujen päättyessä päässeet sopimukseen korjausten rahoittamisesta. Komission ehdotus ei ole selvä rahoituskorjauksia koskevien sääntöjen osalta – etenkään siltä osin, millä tavoin nettokorjaukset on tehty. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että neuvosto voisi antaa asianomaiset säädökset ajoissa, jos rahoituskorjausmenettelyjen avoimuutta lisättäisiin.

42.

Ehdotetut kiinteän korjauksen määrät olisivat kuitenkin suhteellinen parannus omien varojen järjestelmän yksinkertaisuuden ja avoimuuden kannalta. Nykyinen Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus on niin monimutkainen mekanismi, että sen tarkkuus on vaarantunut ja sen laskemisessa tapahtuu virheitä (22).

43.

Komissio ilmoitti tilintarkastustuomioistuimelle toimineensa seuraavasti päättäessään, mihin jäsenvaltioihin kiinteämääräistä korjausta sovelletaan: se käytti päätöksen perustana nettobudjettiasemaa koskevaa indikaattoria ja analysoi nettobudjettiaseman suhteelliseen vaurauteen nähden. Lisäksi komission mukaan korjaukset kalibroitiin siten, että mainittujen neljän jäsenvaltion kohdalla saavutettiin vertailukelpoinen suhdeluku. Näitä laskelmia ei kuitenkaan ole toimitettu tilintarkastustuomioistuimelle eikä se näin ollen voi esittää niistä huomioitaan.

44.

Komission ehdotuksesta ei ilmene selvästi, millaisin perustein ’liiallinen budjettitaakka’ määritettiin. On syytä miettiä, pitäisikö asetusehdotukseen sisällyttää selvät suhteellista vaurautta koskevat säännöt, joiden mukaan korjaus myönnetään perusteet täyttäville jäsenvaltioille. Näin varmistettaisiin kaikkien jäsenvaltioiden tasavertainen kohtelu. Lisäksi EU:n talousarvion rahoittamisesta käyty neuvotteluprosessi muuttuisi avoimemmaksi ja siinä voitaisiin keskittyä paremmin EU:n talousarvion menopuolen kehittymiseen tulevaisuudessa.

45.

Aiemmissa lausunnoissaan (23) tilintarkastustuomioistuin on arvostellut sitä, että käytössä ei ole seurantamenetelmää, jonka avulla tarkistettaisiin, ovatko korjaukset edelleen perusteltuja tai onko muiden jäsenvaltioiden kohdalla aihetta korjauksen soveltamiseen.

46.

Vuoden 1984 julistuksessa esitetty ajatus korjauksen soveltamisesta "sopivana ajankohtana" toistetaan asiakirjan KOM(2011) 739 johdanto-osan 10 kappaleessa. Lisäksi johdanto-osan 11 kappaleessa todetaan, että korjausta ”olisi sovellettava vain niin kauan kuin se vastaa … tarkoitustaan”. Kiinteämääräisten korjausten vahvistaminen seitsemäksi vuodeksi on vastoin edellä mainittua.

47.

On siksi aiheellista harkita, pitäisikö käyttöön ottaa väliarviointi, jonka avulla ensinnäkin varmistettaisiin, että kyseiset neljä jäsenvaltiota (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Alankomaat ja Ruotsi) täyttävät edelleen kiinteämääräisen korjauksen soveltamisperusteet, ja lisäksi määritettäisiin, pitäisikö korjausmääriä muuttaa, sekä arvioitaisiin, täyttääkö jokin muu jäsenvaltio kyseiset perusteet.

48.

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden perinteisten omien varojen kantokuluina pidättämä osuus vähennetään 25 prosentista 10 prosenttiin. Vuoteen 2000 saakka jäsenvaltioiden pidättämä osuus oli 10 prosenttia. Perinteisten omien varojen osuuden omista varoista ennustetaan olevan 19 prosenttia vuonna 2020 (13 prosenttia vuonna 2010).

49.

Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden pidättämä 25 prosentin osuus kannettujen perinteisten omien varojen määrästä on käytännössä piilevä korjaus, sillä kantokuluina pidätetty osuus on todennäköisesti suurempi kuin tosiasialliset kantokulut. Neuvosto suositti vuoden 2005 vastuuvapautta koskevassa päätöksessään, että komissio arvioisi omien varojen järjestelmän toiminnasta aiheutuvat hallintokulut. Ei ole näyttöä siitä, että arviointi olisi suoritettu. Pidätettävän osuuden vähentäminen 10 prosenttiin auttaisi osaltaan poistamaan kyseisen piileväksi katsotun korjauksen.

50.

Tilintarkastustuomioistuimen mukaan neuvoston olisi suotavaa miettiä, toimisiko suurempi pidätysosuus jäsenvaltioille kannustimena jälkitarkastusten suorittamiseen. Tuontivaiheessa toimitetaan vain vähän tullitarkastuksia, ja keskeisenä valvontatoimena ovat toimijan luona toimitettavat jälkitarkastukset. Näitä tarkastuksia pitäisi toimittaa riittävän usein ja niiden olisi oltava riittävän perusteellisia, jotta EU:n taloudellisia etuja voidaan suojata.

51.

Komissio ennustaa omassa analyysissään, että perinteisten omien varojen osuus omista varoista kasvaa 14,7 prosentista (vuonna 2012) 18,9 prosenttiin (vuonna 2020). Tämä vähentäisi jäsenvaltioiden BKTL-maksuosuuksia. Kantokulujen pidätysosuuden vähentäminen 25 prosentista 10 prosenttiin edistäisi kyseisen kasvun saavuttamista. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että pitkällä aikavälillä katsottuna perinteisten omien varojen osuus on pienenemässä, mikä johtuu paljolti EU:n kauppapolitiikasta ja WTO:n kaupan vapautumisesta. Näin ollen on riskinä, että pidemmän ajan kuluessa perinteisten omien varojen osuuden kasvu ei toteudu.

52.

Komission ehdotuksessa ei muuteta bruttokansantuloon perustuvaa varainlähdettä. Komission ennustaa, että kyseisten varojen osuus omista varoista on 40 prosenttia vuonna 2020 (76 prosenttia vuonna 2010).

53.

Kuten nykyisen ja edellisen omien varojen järjestelmän kohdalla, asiakirjan KOM(2011) 740 2 artiklassa viitataan toimiin, jotka on toteutettava, jos BKTL:oon aiheutuu "merkittäviä muutoksia". Tämä koskee erityisesti BKTL-tietoja, jotka on otettava huomioon omien varojen maksun osalta EKT:n tilinpitosäännöstön muuttamisen seurauksena. Se koskee myös asianomaista talousarvion maksujen ja sitoumusten enimmäismäärien tarkistusta (enimmäismäärät ilmaistaan "prosenttiosuutena jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta" asiakirjan KOM(2011) 739 3 artiklassa). Tilintarkastustuomioistuin on aiemmin todennut (24), että komission olisi määriteltävä, mitä tarkoitetaan ’merkittävillä muutoksilla’. Komissio ei ole vielä laatinut tällaista määritelmää.

54.

’Olennaisuusperusteiden’ määritteleminen on erityisen tärkeää siksi, että 2 artiklassa ei enää säädetä, että neuvosto päättää (yksimielisesti komission ehdotuksen pohjalta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan), sovelletaanko EKT:n tilinpitosäännöstöön tehtäviä muutoksia omien varojen tarkoituksiin. Ehdotetussa uudessa artiklassa säädetään ainoastaan, että komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle päivämäärät, joina näitä EKT:n muutoksia aletaan soveltaa.