This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52011PC0883
Proposal for a DIRECTIVE OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL amending Directive 2005/36/EC on the recognition of professional qualifications and Regulation on administrative cooperation through the Internal Market Information System
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetun asetuksen muuttamisesta
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetun asetuksen muuttamisesta
/* KOM/2011/0883 lopullinen - 2011/0435 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetun asetuksen muuttamisesta /* KOM/2011/0883 lopullinen - 2011/0435 (COD) */
PERUSTELUT
1.
EHDOTUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS
1.1.
Yleinen tausta
Pätevien ammattihenkilöiden liikkuvuus on
vähäistä Euroopan unionissa. Liikkuvuudelle näyttää kuitenkin olevan
paljon hyödyntämätöntä potentiaalia: vuonna 2010 tehdyn
Eurobarometri-tutkimuksen[1]
mukaan 28 prosenttia EU:n kansalaisista harkitsee työskentelyä ulkomailla.
Ammattipätevyyden tunnustaminen on välttämätön edellytys sisämarkkinoiden
perusvapauksien tehokkaalle toimivuudelle EU:n kansalaisten kannalta. Toisaalta
liikkuvuus ei saa tapahtua kuluttajien eikä varsinkaan potilaiden
kustannuksella, sillä he odottavat terveydenhuoltoalan ammattilaisilta
riittävää kielitaitoa. Lisäksi entistä yhdentyneempien
palvelumarkkinoiden mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä asiantuntijapalvelujen
alalla; vaikka vuoden 2006 palveludirektiivi[2] tarjosi uusia tilaisuuksia,
ammattipätevyyden tunnustamisesta vuonna 2005 annetun direktiivin[3] päätarkoituksena oli koontaa
tuolloiset 15 direktiiviä yhdeksi säädökseksi. Ajanmukaistamalla direktiiviä vastattaisiin
samalla ammattitaitoisen työvoiman puutteesta yhä laajemmin kärsivien
jäsenvaltioiden tarpeisiin. EU:n kansalaisten liikkuvuus
sisämarkkinoilla on tältä osin tärkeässä asemassa. Työvoimapula ei ainoastaan
jatku vaan sen arvioidaan pahenevan vastaisuudessa erityisesti terveydenhuollon
ja koulutuksen aloilla sekä kasvualoilla, kuten rakennusalalla tai
liike-elämälle suunnatuissa palveluissa. Komissio on
korostanut EU:n sisäisen liikkuvuuden edistämisen tarvetta älykkään, kestävän
ja osallistavan kasvun strategiassaan (Eurooppa 2020). Uudet taidot uusia
työpaikkoja varten ‑tiedonannossa[4]
varoitettiin, että EU:n työmarkkinoilla vallitsee edelleen kohtaamattomuus ja
ettei työvoiman liikkuvuuden mahdollisuuksia hyödynnetä riittävästi. Myös
vuonna 2010 julkaistussa katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen[5] tähdennettiin tämän alan
ajantasaistamisen tarvetta EU:n kansalaisten eduksi. Vuosien 2011
ja 2012 vuotuisissa kasvuselvityksissä[6]
ja sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa[7]
komissio otti esiin ammattipätevyyden tunnustamisen yhtenä keskeisenä seikkana.
Sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa korostettiin nykyisten puitteiden
uudistamistarvetta osana 12:ta viputekijää, joiden tavoitteena on
vauhdittaa kasvua ja vahvistaa kansalaisten luottamusta. Eurooppa-neuvosto
kehotti 23. lokakuuta 2011[8]
toimielimiä varmistamaan kaikin keinoin, että sisämarkkinoiden
toimenpidepaketissa esitetyistä 12 painopiste-ehdotuksesta – myös komission
ehdotuksesta direktiivin ajantasaistamiseksi – päästään poliittiseen yhteisymmärrykseen.
Myös Euroopan parlamentti kehotti 15. marraskuuta 2011 annetussa
mietinnössään[9]
toimimaan pikaisesti.
1.2.
Ehdotuksen tarkoitus
Komissio ei ehdota
uutta direktiiviä vaan nykyisten säännösten tarkasti kohdennettua
ajantasaistamista seuraavien tavoitteiden pohjalta: ·
Vähennetään menettelyjen monimutkaisuutta ottamalla
käyttöön eurooppalainen ammattikortti, joka perustuu jo tähän mennessä
onnistuneeksi osoittautuneeseen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään
(IMI) (ks. kohta 4.1). ·
Uudistetaan yleisiä sääntöjä, jotka koskevat
sijoittautumista toiseen jäsenvaltioon tai väliaikaista muuttoa (ks. kohdat
4.2, 4.3 ja 4.4). ·
Ajanmukaistetaan automaattista
tunnustamisjärjestelmää muun muassa sairaanhoitajien, kätilöiden, proviisorien
ja arkkitehtien osalta (ks. kohdat 4.5, 4.6 ja 4.7). ·
Sisällytetään direktiiviin lainsäädäntökehys
osittain päteville ammattihenkilöille ja notaareille (ks. kohta 4.8). ·
Selvennetään suojatoimia potilaille, joiden huoli
kielitaidosta ja hoitovirheiden riskit olisi otettava paremmin huomioon lainsäädäntökehyksessä
(ks. kohta 4.9). ·
Otetaan käyttöön lakisääteinen vaatimus, että
pätevyyden tunnustamista koskevista säännöistä on annettava
käyttäjäystävällistä ja sisällön mukaan järjestettyä tietoa koko
tunnustusprosessin ajan hyödyntäen kattavia sähköisen viranomaisasioinnin
järjestelmiä (ks. kohta 4.10). ·
Käynnistetään järjestelmällinen seulonta ja
keskinäinen arviointi kaikista jäsenvaltioissa säännellyistä ammateista (ks.
kohta 4.11).
2.
INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET
Aloite on tulosta direktiivin
jälkiarvioinnista ja laajoista kuulemisista, joihin osallistuivat kaikki
tärkeimmät intressitahot, kuten toimivaltaiset viranomaiset, ammattialajärjestöt,
akateemiset tahot ja yksityishenkilöt.
2.1.
Arviointi
Jälkiarviointi tehtiin maaliskuun 2010 ja
toukokuun 2011 välisenä aikana. Euroopan komissio pyysi toimivaltaisia
viranomaisia ja kansallisia koordinaattoreita antamaan lausuntoja direktiivistä
ja sai noin 200 kokemusten perusteella laadittua raporttia, jotka julkaistiin
komission internetsivustolla[10].
Lisäksi GHK Consulting ‑yritykseltä
tilattiin tutkimus[11],
jossa selvitettiin viimeaikaisten koulutusuudistusten vaikutuksia
ammattipätevyyden tunnustamiseen.
2.2.
Julkiset kuulemiset
Komissio aloitti direktiiviä koskevan julkisen
kuulemisen 7. tammikuuta 2010 ja sai 370 vastausta[12]. Komissio hyväksyi 22. kesäkuuta 2010
vihreän kirjan ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin
uudistamisesta[13].
Komissio sai vihreän kirjan tiimoilta noin 420 vastausta. Se järjesti
direktiivin tarkistuksesta myös kaksi yleisökonferenssia.
2.3.
Kuulemisten tulokset
Kaikki intressitahot myönsivät tarpeen
varmistaa pätevyyden tunnustamista koskevien tietojen entistä paremman saannin.
Valtaosa yksityishenkilöistä ja ammattialajärjestöistä kannatti tunnustamismenettelyjen
yksinkertaistamista, ja terveydenhuoltoalan edustajat korostivat lisäksi
tarvetta taata palvelujen laatu. Suuri enemmistö intressitahoista kaikissa eri
luokissa ilmaisi myönteisen suhtautumisensa ajatukseen eurooppalaisesta
ammattikortista. Monet ammattialajärjestöt ilmaisivat tukensa
vähimmäisvaatimusten käsitteen tarkistamiselle. Enemmistö toimivaltaisista
viranomaisista ja automaattisen tunnustamisen piiriin kuuluvia ammatteja
edustavista ammattialajärjestöistä oli yhtä mieltä järjestelmän nykyaikaistamistarpeesta.
2.4.
Eurooppalaisen ammattikortin ohjausryhmä
Tammikuussa 2011 Euroopan komissio
perusti ohjausryhmän, johon kuuluu myös ulkopuolisia asiantuntijoita ja jossa
käsitellään eurooppalaisen ammattikortin tarvetta ja toteutuskelpoisuutta. Ohjausryhmässä
kokoontui eri ammattialajärjestöjen ja toimivaltaisten viranomaisten edustajia,
ja se toteutti eräitä tapaustutkimuksia[14],
jotka esiteltiin Puolassa Krakovassa 3. ja 4. lokakuuta 2011 järjestetyssä
sisämarkkinafoorumissa. Foorumin osanottajat suhtautuivat
julistuksessaan myönteisesti ajatukseen eurooppalaisesta ammattikortista.
2.5.
Vaikutusten arviointi
Komissio teki
vaikutusten arvioinnin erilaisista toimintavaihtoehdoista. Selvityksessä
yksilöitiin kahdeksan ongelmaryhmää, jotka perustuvat lähinnä arvioinnin
tulokseen ja vihreästä kirjasta annettuun palautteeseen. Ongelmaryhmät kattavat
seuraavat alueet: tietojen saanti tunnustusmenettelyistä, tunnustusmenettelyjen
tehokkuus, automaattisen tunnustamisjärjestelmän toiminta, sijoittautumiseen ja
väliaikaiseen liikkuvuuteen sovellettavat edellytykset sekä direktiivin
soveltamisala. Koska kansanterveys nousi arvioinnin aikana esiin erityisenä
kysymyksenä, myös potilasturva mainitaan ongelman määrittelyssä. Lisäksi
ongelmana on avoimuuden puute ja säänneltyjen ammattien pätevyysvaatimusten
perustelemattomuus. Selvityksessä
muotoutui kolme yleistä tavoitetta: ammattihenkilöiden liikkuvuuden ja EU:n
sisäisen palvelukaupan edistäminen, toimet työntekijöiden löytymiseksi korkeaa
ammattitaitoa vaativiin työpaikkoihin ja lisämahdollisuuksien tarjoaminen
työnhakijoille. Nämä tavoitteet tarkennettiin erityistavoitteiksi viitekehyksen
ja tunnistettujen ongelmien pohjalta. Jokaisessa ongelmaryhmässä tutkittiin suuri
määrä vaihtoehtoja, ja niitä arvioitiin seuraavin perustein: tehokkuus,
vaikuttavuus, johdonmukaisuus ja intressitahoihin kohdistuvat vaikutukset
(hyödyt ja kustannukset liikkuville ammattihenkilöille, jäsenvaltioille,
kuluttajille ja potilaille sekä työnantajille). Tiedonsaannin osalta vaikutusten arvioinnissa selvitettiin eri vaihtoehtoja
toimivaltaisten viranomaisten ja asiakirjavaatimusten tunnistamisen
helpottamiseksi ja sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi. Keskitettyjen
palvelupisteiden (jotka perustettiin palveludirektiivin nojalla) toimialan
laajentaminen katsottiin suositeltavimmaksi vaihtoehdoksi. Kehittämällä
nykyisiä rakenteita edelleen tämän vaihtoehdon ei uskota johtavan merkittävään
kustannusten kasvuun. Tunnustamismenettelyjen
tehokkuuden suhteen harkittiin useita vaihtoehtoja, joilla
lyhennetään menettelyjen kestoa ja varmistetaan korvaavien toimenpiteiden
parempi käyttö. Eurooppalaisen ammattikortin käyttöönotto, johon
kotijäsenvaltio entistä vahvemmin osallistuu, oli suositeltavin vaihtoehto,
sillä näin luodaan myönteiset edellytykset tunnustamismenettelyn
nopeuttamiselle. Vaihtoehto voi aiheuttaa jonkin verran hallinnollisia
kustannuksia jäsenvaltioille, mutta toisaalta ammattihenkilöt hyötyvät entistä
nopeammista tunnustamismenettelyistä. Lisäksi yksilöitiin joukko toimenpiteitä,
joilla parannetaan korvaavien toimenpiteiden käyttöä ja järjestämistä. Selvityksessä
todettiin myös välttämättömäksi uudistaa kokonaisuudessaan yhteisten
vähimmäisvaatimusten käsite tiettyjen ammattien tunnustamisen helpottamiseksi
nykytilanteeseen nähden. Automaattisen tunnustamisen järjestelmän suhteen tutkittiin eri vaihtoehtoja tarkoituksena järkiperäistää
uusien tutkintotodistusten ilmoittamis- ja tutkintamenettelyä. Kansallisten
velvoitteiden noudattamisesta vastaavan tahon perustaminen vaikutti
tehokkaimmalta ja vaikuttavimmalta vaihtoehdolta. Tutkittiin erilaisia
vaihtoehtokokonaisuuksia koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten
mukauttamiseksi eräiden alojen ammattien – erityisesti lääkärien,
sairaanhoitajien, kätilöiden, proviisoreiden ja arkkitehtien – osalta ja
direktiivin liitteessä IV mainittujen ammattien toimialaluokituksen
ajanmukaistamiseksi. Vaihtoehdot on esitelty vaikutusten arvioinnin tiivistelmässä. Pysyvään sijoittautumiseen sovellettavien edellytysten yksinkertaistamiseksi tutkittiin
monenlaisia vaihtoehtoja. Erityisesti vaikutusten arvioinnissa esitettiin
päätelmä, että 11 artiklassa määritellyt pätevyystasot olisi säilytettävä
viitekohtana pätevyyksien vertailua varten, mutta niitä ei pitäisi käyttää
hakemuksen kelpoisuuden arvioimiseen. Osittaisen pätevyyden periaatteen
sisällyttäminen direktiiviin katsottiin toiseksi ratkaisuksi liikkuvuuden
esteiden vähentämiseksi. Erityisvaatimukset, joita sovelletaan ammattia
sääntelemättömästä jäsenvaltiosta peräisin oleviin ammattihenkilöihin,
katsottiin tarpeettomiksi sijoittautumiseen perustuvassa järjestelmässä. Kun kyseessä on väliaikainen liikkuvuus,
vaikutusten arvioinnissa selvitettiin vaihtoehtoja, jotka todennäköisesti
edistävät tällaista liikkuvuutta ja lisäävät ammattihenkilöiden
oikeusvarmuutta. Yhdessä valituista vaihtoehdoista yksinkertaistetaan
sellaisille ammattihenkilöille asetettuja vaatimuksia, jotka ovat lähtöisin
ammattia sääntelemättömistä jäsenvaltioista ja jotka liikkuvat kuluttajien
mukana. Lisäksi vaikutusten arvioinnissa todettiin, että jokaisen jäsenvaltion
olisi esitettävä luettelo ammateista, joihin liittyy terveys- ja
turvallisuusvaikutukset (ja joissa edellytetään pätevyyden tarkastamista
etukäteen). Vaikutusten arvioinnissa selviteltiin
erilaisia toimintavaihtoehtoja direktiivin soveltamisalan
selventämiseksi ja laajentamiseksi kattamaan uusia ammattihenkilöluokkia.
Vaikutusten arvioinnissa tultiin siihen päätelmään, että direktiivin
soveltamisalaa on laajennettava tietyin edellytyksin kattamaan muut kuin täysin
pätevät ammattihenkilöt ja notaarit. Kolmansien maiden pätevyyksien suhteen
suotavimmaksi vaihtoehdoksi todettiin nykyisen tilanteen säilyttäminen
ennallaan. Unionin kansalaisille direktiivin nojalla taattua kohtelua on
kuitenkin laajennettava jäsenvaltioissa koskemaan muita kolmansien maiden
kansalaisia, niiltä osin kuin asiantuntijapalveluista tehdyissä
kansainvälisissä sopimuksissa näin edellytetään. Potilasturvan
takaamiseksi arvioitiin eri vaihtoehtoja, joilla järjestetään paremmat takeet
ammattihenkilöiden asemasta ja kielitaidosta. Tällä alalla suositeltavimmat
vaihtoehdot ovat hälytysmekanismin käyttöönotto yhdistettynä jäsenvaltioiden
välisen avoimuuden lisäämiseen jatkuvan ammatillisen kehittymisen ja
kielitaidon testaamiseen sovellettavien sääntöjen selkiyttämisen tiimoilta. Säänneltyjen ammattien avoimuuden ja
perusteltavuuden parantamiseksi harkittiin useita
vaihtoehtoja. Suositeltavimmaksi vaihtoehdoksi katsottiin tiettyihin
ammatteihin pätevyyttä sääntelevän kansallisen lainsäädännön keskinäinen
arviointi. Aloitteen sisäisen yhtenäisyyden
varmistamiseksi tutkittiin suotavimmiksi katsottujen vaihtoehtojen
synergiavaikutukset. Vaikutusten arvioinnista vastaava lautakunta
arvioi arviointiluonnoksen, ja lautakunnan parannussuositukset sisällytettiin
lopulliseen raporttiin. Lautakunnan lausunto julkaistaan tämän
ehdotuksen yhteydessä, samoin kuin lopullinen vaikutusten arviointi ja sen
yhteenveto.
3.
EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT
3.1.
Oikeusperusta
Tämä ehdotus perustuu Euroopan unionin
toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 46 artiklaan, 53 artiklan
1 kohtaan sekä 62 ja 114 artiklaan.
3.2.
Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate
Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska
ehdotus ei kuulu EU:n yksinomaisen toimivallan piiriin. Direktiivin tavoitetta ei voida saavuttaa
riittävässä määrin jäsenvaltioiden toimilla, jotka johtaisivat vääjäämättä
vaatimusten ja menettelyjärjestelmien eriytymiseen ja lisäisivät sääntelyn
monimutkaisuutta aiheuttaen ammattihenkilöiden liikkuvuudelle oikeuttamattomia
esteitä. Lisäksi nykyisen lakisääteisen järjestelmän muuttaminen edellyttäisi
olemassa olevan direktiivin muuttamista, mikä on mahdollista vain unionin
lainsäädännöllä. Siksi ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että toimenpide
on tarkkaan kohdennettu eikä ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoitteiden
saavuttamiseksi. Ehdotetut muutokset rajoittuvat siihen, mikä on välttämätöntä
ammattipätevyyden tunnustamista koskevien sääntöjen entistä paremman
toimivuuden varmistamiseksi, ja siksi ne ovat tämän periaatteen mukaisia.
3.3.
Sääntelytavan valinta
Ehdotus perustuu SEUT 46 artiklaan,
53 artiklan 1 kohtaan sekä 62 ja 114 artiklaan, joissa
määrätään, että ammattipätevyyden tunnustamisesta säädetään direktiivillä.
Lisäksi direktiivi sopii tarkoitukseen parhaiten, sillä se tarjoaa
jäsenvaltioille riittävän joustavan mahdollisuuden saattaa säännöt voimaan
ottaen huomioon jäsenvaltioiden kansalliset hallinnolliset ja
lainsäädännölliset erityispiirteet. Koska jäsenvaltioiden on muutettava suuri
määrä kansallisia säädöksiä, on tärkeää, että ne liittävät
voimaansaattamistoimenpiteitä koskeviin ilmoituksiinsa yhden tai useamman
asiakirjan, joissa selitetään direktiivin osien ja vastaavien kansallisten
voimaansaattamissäädösten osien välistä suhdetta.
3.4.
Euroopan talousalue
Ehdotettu asia koskee Euroopan talousalueella
säädeltyä aihetta, joten se on siksi saatettava koskemaan Euroopan
talousaluetta.
4.
EHDOTUKSEN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
Direktiiviin 2005/36/EY ehdotetut muutokset on
esitetty kohdassa 1.2 määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti.
4.1.
Eurooppalainen ammattikortti ja sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmä
4.1.1. Eurooppalainen ammattikortti Eurooppalainen ammattikortti on vaihtoehtoinen
väline, joka voidaan ottaa käyttöön ammateissa, joihin liittyy erilaisia tavoitteita:
ammatin harjoittajien kentältä lähtevä tarve, merkittävä liikkuvuus ja parempi
toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmässä. Eurooppalainen ammattikortti tarjoaa
mahdollisuuksia myös lähinnä väliaikaisesta liikkuvuudesta hyötyville
ammateille. Kaiken kaikkiaan eurooppalaisen ammattikortin käyttöönotto riippuu
siitä, esittävätkö ammattien harjoittajat sitä koskevan pyynnön. Sen
houkuttelevuus todennäköisesti johtaa sen omaksumiseen yhä useampiin
ammatteihin. Eurooppalaisen ammattikortin tarkoituksena on
helpottaa ja nopeuttaa tunnustamismenettelyä ja tehdä siitä samalla entistä
avoimempi. Siksi kortti edellyttää jäsenvaltioilta vahvempaa osallistumista,
mikä edellyttää, että tietyt kustannukset ja hallinnollinen rasitus siirretään
vastaanottavalta jäsenvaltiolta kotijäsenvaltiolle. Sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmän käytön kuitenkin odotetaan alentavan kustannuksia,
ja uusi menettely voidaan antaa hoidettavaksi jo olemassa oleville
toimivaltaisille viranomaisille, jotka osallistuvat nykyiselläänkin
kansallisten ammattihenkilöiden tunnustamistiedoston valmisteluun. Kun eurooppalainen ammattikortti on otettu
käyttöön yksittäisessä ammatissa, kotijäsenvaltio arvioi ammattihenkilön
pyynnöstä hänen tiedostonsa asianmukaisuuden ja luovat eurooppalaisen
ammattikortin sijoittautumispyyntöä varten. Kotijäsenvaltion tehtävä on tätäkin
merkittävämpi väliaikaisen liikkuvuuden yhteydessä, koska ne sekä luovat että
vahvistavat ammattikortin. Sisämarkkinajärjestelmän käyttö on pakollista, koska
se toimii eurooppalaisen ammattikortin taustajärjestelmänä. Niin
kotijäsenvaltion osallistuminen kuin sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmän hyödyntäminen osaltaan vähentävät tunnustamispyynnön
käsittelyn kustannuksia ja siihen tarvittavaa aikaa. Näin luodaan edellytykset
hakemuksen käsittelyn määräaikojen lyhentämiseen eurooppalaisen ammattikortin
ansiosta verrattuna nykyiseen menettelyyn, joka säilyy voimassa sellaisten
ammattihenkilöiden varalta, jotka eivät halua käyttää eurooppalaista
ammattikorttia. 4.1.2. Sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmän säätäminen pakolliseksi direktiivissä Koska sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmää on asteittain laajennettu kattamaan kaikki
direktiivissä säännellyt tunnustamismekanismit, merkittävä osa toimivaltaisista
viranomaisista käyttää järjestelmää hyvin tuloksin. Järjestelmän tarjoamat
mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset silloin, kun toimivaltainen
viranomainen ei ole rekisteröitynyt tai kieltäytyy vastaamasta tietopyyntöihin
sillä perusteella, ettei sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä ole
pakollinen. Eurooppalaisen ammattikortin toimivuus on riippuvainen
sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän järjestelmällisestä
hyödyntämisestä. Tämän vuoksi ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot käyttämään
sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää ammattipätevyyden tunnustamista
koskevien tietojen vaihtoon.
4.2.
Palvelujen tarjoamisen vapaus
Direktiivissä 2005/36/EY otettiin käyttöön
erityinen järjestelmä palvelujen väliaikaista vapaata tarjoamista varten. Siinä
säädetään väliaikaisille palveluntarjoajille kevennetyt säännöt: he voivat
tarjota palveluja ilman ammattipätevyyden ennakkotarkastusta (lukuun ottamatta
ammatteja, jotka liittyvät terveyteen ja turvallisuuteen), vaikka
ennakkotarkastus on pääsääntö sijoittautumistapauksissa sovellettavissa
tunnustamismekanismeissa. Palvelujen vapaata tarjoamista koskevien
sääntöjen selventämiseksi ehdotetaan useita muutoksia. Poistamalla ammattikokemusvaatimus ammattia
sääntelemättömistä jäsenvaltioista peräisin olevilta palveluntarjoajilta, jotka
seuraavat palvelun vastaanottajaa, ehdotuksessa pyritään huolehtimaan entistä
paremmin rajat ylittävien kuluttajien tarpeista. Niissä tapauksissa, joissa
ammattikokemusvaatimusta edelleen sovelletaan, ehdotuksessa esitetään, että
kokemus on mahdollista hankkia yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, mikä
tarjoaa palveluntarjoajille lisämahdollisuuksia nykytilanteeseen verrattuna. Terveyteen ja turvallisuuteen liittyvissä
ammateissa jäsenvaltiot ovat panneet pätevyyden ennakkotarkastuksen täytäntöön
monin eri tavoin, mikä on aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta
palveluntarjoajille. Ehdotuksessa puututaan tähän edellyttämällä jäsenvaltioita
paitsi toimittamaan luettelo kaikista ammateista, jotka ne luokittelevat tähän
luokkaan kuuluviksi, myös perustelemaan syyt kunkin ammatin sisällyttämiselle
tähän luetteloon. Tämä antaa palveluntarjoajille mahdollisuuden tietää
etukäteen tarkat vaatimukset, jotka niiden on täytettävä voidakseen tarjota
palveluja vapaasti, ja lisääntynyt avoimuus pienentää suhteettomien tai
tarpeettomien velvoitteiden riskiä. Ehdotuksessa niin ikään selvennetään luetteloa
asiakirjoista, joita jäsenvaltio voi vaatia toimittamaan ennen
palveluntarjonnan aloittamista. Siinä todetaan myös nimenomaisesti, että
palveluntarjoajilta ennen palvelujen tarjoamista mahdollisesti edellytettävän
vakuutuksen on oltava voimassa koko jäsenvaltion alueella.
4.3.
Yleinen järjestelmä
Ehdotuksen ensimmäinen osa koskee nykyistä mahdollisuutta
sulkea tietyt pätevyydet 11 artiklan nojalla direktiivin soveltamisalan
ulkopuolelle, kun ammattihenkilön koulutuksen ja vastaanottavan jäsenvaltion
vaatimusten välillä on vähintään kahden pätevyystason suuruinen ero.
Pätevyystasoja tulisi periaatteessa käyttää ainoastaan vertailuvälineenä eikä
perusteena ammattihenkilöiden rajaamiseksi direktiivin soveltamisalan
ulkopuolelle. Ainoa poikkeus koskee henkilöitä, joiden pätevyys perustuu
ammattikokemukseen ja jotka pyrkivät harjoittamaan yliopistotasoisen tutkinnon
edellyttävää ammattia. Ehdotuksessa vahvistetaan niin ikään jäsenvaltioiden
velvollisuutta perustella pitävämmin korvaavat toimenpiteet. Lisäksi
ehdotukseen sisältyy jäsenvaltioita koskeva velvoite järjestää
kelpoisuuskokeita säännöllisesti.
4.4.
Osittainen pätevyys
Euroopan unionin tuomioistuimen
oikeuskäytännön[15]
mukaisesti ehdotetaan, että direktiiviin sisällytetään osittaisen pätevyyden
käsite. Se lisää ammattihenkilöiden oikeusvarmuutta ja antaa osittaisen
pätevyyden edellytykset täyttäville ammattihenkilöille mahdollisuuden
sijoittautua tai tarjota palveluja, joiden osalta he eivät ole aiemmin
pystyneet hyödyntämään direktiiviä. Jäsenvaltiot voivat olla noudattamatta tätä
periaatetta pakottavista syistä, esimerkiksi terveydenhuollon ammattien
yhteydessä.
4.5.
Automaattinen tunnustaminen ammattikokemuksen
perusteella
Tältä osin ehdotetun muutoksen tarkoituksena
on parantaa komission joustavia mahdollisuuksia mukauttaa liitteeseen IV
sisältyvien ammattien luetteloa. Luettelo ei enää vastaa ammattien
nykyjakaumaa. Tämä voi vaikeuttaa automaattisen tunnustamisjärjestelmän piiriin
kuuluvien ammattien tunnistamista ja johtaa ammattihenkilöiden epävarmaan
tilanteeseen. Luokituksen ajanmukaistaminen vaikuttaa tämän
vuoksi välttämättömältä. Nykyisen luokituksen muutoksia on kuitenkin arvioitava
huolellisesti, sillä ne voivat vaikuttaa järjestelyn soveltamisalaan. Tämän
vuoksi ehdotetussa muutoksessa annetaan komissiolle mahdollisuus tarkistaa
luetteloa rajoittamatta automaattiseen tunnustamiseen oikeutettujen ammattien
alaa. Komissio aikoo käynnistää intressitahojen kanssa yhteistyössä tutkimuksen
vuonna 2012.
4.6.
Automaattinen tunnustaminen koulutusta koskevien
vähimmäisvaatimusten perusteella
Intressitahot viittasivat tiettyjen alojen
ammattien automaattisen tunnustamisjärjestelmän perustana toimivien
jäsenvaltioiden koulutusvaatimusten avoimuuden puutteeseen. EU-tason avoimuuden
lisäämiseksi ehdotuksessa edellytetään, että jokainen jäsenvaltio ilmoittaa
uusien tai muuttuneiden pätevyyksien hyväksymistä koskevat lait ja asetukset,
määräykset ja hallinnolliset säännöt. Jäsenvaltiot velvoitetaan niin ikään
määräämään asianmukainen nykyinen viranomainen tai elin, kuten
hyväksymislautakunta tai ministeriö, laatimaan kertomuksia pätevyyden
vaatimustenmukaisuudesta suhteessa direktiiviin sisältyviin koulutusta
koskeviin vähimmäisvaatimuksiin. Direktiivin arvioinnissa kävi lisäksi ilmi,
että lääkärien, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien ja kätilöiden
koulutusten vähimmäiskestoja on selvennettävä. Lisäksi eurooppalaisen
opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) täytäntöönpanon
edistymisen pohjalta ehdotuksessa määritellään tietty määrä ECTS-pisteitä
mahdolliseksi keston perusteeksi ammateissa, joissa koulutusta annetaan
yliopistotasolla. Erikoislääkärin pätevyyden jo saaneiden ja
toisen erikoisalan koulutukseen hakeutuvien lääkärien liikkuvuuden
parantamiseksi ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus myöntää
osittaisia vapautuksia tietyistä koulutuksen osista, jos lääkäri on jo suorittanut
nämä osat aiemman erikoislääkärikoulutuksensa aikana kyseisessä jäsenvaltiossa. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan
ja kätilön ammatteja koskevat uudet ammatilliset vaatimukset näkyvät
ehdotuksessa siten, että jäsenvaltioiden edellytetään muuttavan tarvittaessa näiden
ammattien koulutukseen pääsemistä koskevat vaatimukset kymmenen vuoden
oppimäärästä 12 vuoden oppimäärään yleissivistäviä kouluopintoja. Asia on jo
kunnossa 24 jäsenvaltiossa. Sairaanhoitajien automaattisen tunnustamisen
järjestäminen oli monimutkaista uusien jäsenvaltioiden liittyessä unioniin
vuosina 2004 ja 2007. Komission yksiköt aloittavat vuonna 2012
teknisen arvioinnin sellaisten puolalaisten ja romanialaisten sairaanhoitajien
pätevyydestä, joille on myönnetty muodollinen pätevyys tai joiden koulutus on
alkanut ennen 1. toukokuuta 2004. Tarkoituksena on selvittää, ovatko
puolalaisille ja romanialaisille sairaanhoitajille 33 artiklan
2 kohdan nojalla säädetyt lisävaatimukset edelleen perusteltuja. Arkkitehtikoulutuksen vähimmäiskesto olisi
niin ikään saatettava vastaamaan yleisesti hyväksyttyjä arkkitehtikoulutuksen
standardeja, varsinkin liittyen tarpeeseen täydentää yliopistotason koulutusta
pätevien ammattihenkilöiden valvonnassa tapahtuvalla ammattikokemuksen hankkimisella.
Tämän vuoksi ehdotuksessa edellytetään, että arkkitehtikoulutuksen
vähimmäiskeston tulisi olla vähintään kuusi vuotta: joko vähintään neljä vuotta
täysipäiväistä opiskelua yliopistotasoisessa oppilaitoksessa ja vähintään kaksi
vuotta palkallista harjoittelua tai vähintään viisi vuotta täysipäivästä
opiskelua yliopistotasoisessa oppilaitoksessa täydennettynä vähintään yhden
vuoden palkallisella harjoittelulla. Kun kyse on proviisoreista, ehdotuksessa
laajennetaan heidän ammattiensa luetteloa, mutta poistetaan myös
21 artiklan 4 kohtaan sisältynyt poikkeus, jonka nojalla jäsenvaltiot
ovat voineet estää ulkomailla ammattipätevyytensä hankkineita proviisoreita
avaamasta uusia apteekkeja. Monetkaan jäsenvaltiot eivät enää sovella tätä
poikkeusta (esimerkkeinä Alankomaat, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta).
Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuin hyväksyy alueelliset rajoitukset vain
silloin, kun ne eivät ole syrjiviä.
4.7.
Yhteiset koulutusperiaatteet – uusi järjestelmä
automaattista tunnustamista varten
Vuoden 2005 direktiivin ”yhteiset
vähimmäisvaatimukset” korvataan yhteisillä koulutusperiaatteilla: yhteisillä
koulutuspuitteilla tai yhteisillä koulutustesteillä. Näiden tavoitteena on
lisätä automaattisuuden osuutta nykyisellään yleiseen järjestelmään kuuluvien
pätevyyksien tunnustamisessa, ja niiden uskotaan vastaavan paremmin ammattien
tarpeita. Yhteiset vähimmäisvaatimukset tarjosivat ainoastaan mahdollisuuden
yhdenmukaistaa korvaavat toimenpiteet. Yhteiset koulutusperiaatteet sen sijaan
antavat mahdollisuuden vapauttaa ammattihenkilöt kokonaan korvaavista
toimenpiteistä. Tässä järjestelmässä hankitut pätevyydet on tarkoitus tunnustaa
automaattisesti jäsenvaltioissa, joskin näillä voi olla mahdollisuus soveltaa
poikkeuksia niiden voimaansaattamiseen. Lisäksi yhteisten koulutusperiaatteiden
määrittämisen ehdot ovat helpommin täytettävissä kuin yhteisten
vähimmäisvaatimusten määrittämisen ehdot. Vaikka yhteiset koulutusperiaatteet eivät
korvaakaan kansallisia koulutusohjelmia, tämän järjestelmän piiriin kuuluvan
pätevyyden omaava ammattihenkilö voi hyödyntää samoja etuja kuin ammateissa,
joiden koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset on määritelty direktiivissä.
4.8.
Direktiivin soveltamisalan laajentaminen
tarvittaessa
4.8.1. Muut kuin täysin pätevät ammattihenkilöt Tässä ehdotuksessa laajennetaan direktiivin
soveltamisalaa kattamaan ammattihenkilöt, joilla on tutkinto mutta joiden on
vielä suoritettava tutkinnon myöntäneen jäsenvaltion laissa mahdollisesti
edellytettävä palkallinen harjoittelu (tämä voi koskea esimerkiksi asianajajia,
arkkitehtejä ja opettajia). Tämä muutos lisää näiden ammattihenkilöiden oikeusvarmuutta,
sillä nykyisellään he voivat hyödyntää perussopimuksen määräyksiä vapaasta
liikkuvuudesta mutta eivät direktiivin tarjoamia menettelyllisiä takeita.
Muutos perustuu Euroopan tuomioistuimen oikeuskäytäntöön[16]. 4.8.2. Notaarit Toukokuussa 2011 Euroopan unionin
tuomioistuin päätti[17],
ettei notaareille voida asettaa kansalaisuutta koskevia vaatimuksia.
Direktiivin soveltamisen osalta tuomioistuin katsoi, ettei kyseisten
jäsenvaltioiden voida kohtuudella olettaa katsovan perustellussa lausunnossa
asetetun määräajan päättyessä, että direktiivi on saatettava voimaan notaarien
osalta. Tuomioistuin ei sulkenut pois sitä, että direktiivin saattaminen voimaan
on velvollisuus, mutta katsoi, ettei velvollisuus ollut riittävän selvä
määräysten rikkomisesta johtuvan menettelyn hetkellä. Direktiivin
soveltamisalaa on näin ollen selvennettävä. Ammatin erityispiirteet huomioon
ottaen sijoittautumista ja palvelujen vapaata tarjoamista koskevat säännöt on
mukautettava tarkasti: ensin mainitussa tapauksessa jäsenvaltioiden olisi
voitava määrätä pakolliset kelpoisuuskokeet, jotteivät kansalliset valinta- ja
nimitysmenettelyt muodostu syrjiviksi. Palvelujen vapaan tarjonnan yhteydessä
notaarien ei pitäisi voida laatia virallisia asiakirjoja ja suorittaa muita
todennustoimia, jotka edellyttävät vastaanottavan jäsenvaltion vahvistusleimaa.
4.9.
Potilaiden ja asiantuntijapalvelujen kuluttajien
takeiden selventäminen
4.9.1. Kielitaitovaatimukset Ehdotuksessa selvennetään, että kielitaidon
tarkistaminen saa tapahtua vasta sen jälkeen, kun vastaanottava jäsenvaltio on
tunnustanut pätevyyden. Kun kyseessä ovat terveydenhuollon ammattihenkilöt,
täsmennetään myös, että kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien ja
potilasjärjestöjen tehtävänä on tarkistaa, olisiko toimivaltaisten
viranomaisten kontrolloitava kielitaitoa ehdottoman välttämättömissä
tapauksissa. 4.9.2 Hälytysmekanismi Julkisissa kuulemisissa saadun palautteen
pohjalta ehdotuksessa velvoitetaan kansallisesti toimivaltaiset viranomaiset
antamaan toisille hälytys siinä tapauksessa, että direktiivin nojalla
automaattisen tunnustamisen piiriin kuuluvaa terveydenhuoltoalan
ammattihenkilöä kielletään väliaikaisestikin harjoittamasta ammattiaan. Muiden,
palveludirektiivin soveltamisalaan kuulumattomien ammattihenkilöiden tapauksessa
jäsenvaltioiden on annettava hälytys toisilleen tarvittaessa.
4.10.
Sähköinen viranomaisasiointi: tiedonsaanti ja
sähköiset menettelyt
Jotta tunnustamispyynnön jättämisen yhteydessä
toimivaltaisen viranomaisen ja tarvittavien asiakirjojen tunnistaminen käy
helposti, ehdotuksessa edellytetään, että palveludirektiivin nojalla
keskitetyistä palvelupisteistä kehitetään internetin keskusyhteyspisteitä
kaikille ammattipätevyyden tunnustamista annetun direktiivin soveltamisalaan
kuuluville ammateille. Siksi keskitettyjen palvelupisteiden käyttöalaa
laajennetaan myös palveludirektiivin soveltamisalaan kuulumattomiin
ammattihenkilöiden luokkiin (terveydenhuollon ammattihenkilöt ja työnhakijat).
Uuden säännöksen ansiosta ammattihenkilöt voivat käyttää yhtä rakennetta
kaikissa yksittäiseen jäsenvaltioon sijoittautumiseen tai palvelujen tarjontaan
jäsenvaltiossa liittyvissä hallinnollisissa menettelyissä. Ehdotuksen mukaan kansalliset yhteystahot,
jotka on perustettu nykyisen direktiivin nojalla, muuttuvat tukikeskuksiksi,
jolloin vältetään tiedotusrakenteiden päällekkäisyys. Tukikeskukset keskittyvät
yksittäistapauksiin ja tarjoavat neuvoja ja apua kansalaisille esimerkiksi
puhelimitse tai kasvotusten. Tarvittaessa ne toimivat yhteytenä toimivaltaisiin
viranomaisiin ja muiden jäsenvaltioiden tukikeskuksiin.
4.11.
Avoimuus ja keskinäinen arviointi
Ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua
direktiiviä sovelletaan 27 jäsenvaltiossa noin 800:aan säänneltyjen
ammattien luokkaan. Sääntelyn soveltamisalan avoimuus ja perustelut eivät ole
riittäviä, mikä voi aiheuttaa liikkuvuuden esteitä. Tämän vuoksi tässä ehdotuksessa otetaan
käyttöön jäsenvaltioita koskeva velvoite ilmoittaa luettelo ammateista, joita
niissä säännellään, ja arvioida säänneltyihin ammatteihin pätevyyttä koskevaa
lainsäädäntöä tarpeellisuuden (yleinen etu), oikeasuhtaisuuden ja
syrjimättömyyden periaatteisiin nähden. Jokaisen jäsenvaltion olisi annettava
komissiolle kertomus arvioinnin tuloksista. Keskinäinen arviointi antaisi
jäsenvaltioille mahdollisuuden vertailla sääntelytapoja ja yksinkertaistaa
tarvittaessa säänneltyjen ammattien kansallisia säädöspuitteita.
5.
TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
Ehdotuksesta odotetaan kohdistuvan vaikutuksia
EU:n talousarvioon niiltä osin kuin tulevassa eurooppalaisessa ammattikortissa
(EPC) hyödynnetään sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI)
operatiivisena perustana. IMI on mukautettava EPC-prosesseihin ja
tallennusvaatimuksiin, ja siihen on lisättävä tiettyjä toimintoja, muun muassa
erityinen käyttöliittymä, hälytysmekanismi ja ilmoitusmekanismi.
Talousarviovaikutukset katetaan jo suunnitelluilla määrärahoilla, ja ne jäävät
joka tapauksessa vähäisiksi, sillä IMIn käyttö EPC:n taustalla tuottaa tärkeitä
mittakaava- ja tuotevariointietuja. Lisäksi IMIn keskeiset nykyiset ja
kehitteillä olevat valmiudet ovat suurelta osin eurooppalaisen ammattikortin
vaatimuksia vastaavat. Mukautus- ja kehityskustannukset jäävät tämän vuoksi
oleellisesti pienemmiksi. 2011/0435 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
DIREKTIIVI ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun
direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetun asetuksen muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 46 artiklan, 53 artiklan 1
kohdan ja 62 ja 114 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[18], ottavat huomioon Euroopan
tietosuojavaltuutetun lausunnon[19], noudattavat tavanomaista
lainsäätämisjärjestystä, ja katsovat seuraavaa: (1)
Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä
syyskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivissä 2005/36/EY[20]
koonnettiin alkujaan 15 direktiiviin perustunut vastavuoroisen tunnustamisen
järjestelmä. Siinä säädetään tiettyihin ammatteihin tarvittavan pätevyyden
automaattisesta tunnustamisesta koulutusta koskevien yhtenäistettyjen
vähimmäisvaatimusten perusteella (eräiden alojen ammatit), koulutuksen
osoittamiseen perustuvasta yleisestä tunnustamisjärjestelmästä ja
ammattikokemuksen automaattisesta tunnustamisesta. Lisäksi
direktiivissä 2005/36/EY perustettiin uusi järjestelmä palvelujen vapaata
tarjoamista varten. Muistutettakoon, että unionin kansalaisten perheenjäsenet,
jotka ovat lähtöisin kolmansista maista, hyötyvät yhdenmukaisesta kohtelusta
direktiivin 2004/38/EY 24 artiklan mukaisesti. Kolmansien maiden
kansalaiset voivat hyötyä yhdenmukaisesta kohtelusta myös tutkinto- ja muiden
todistusten sekä muiden ammattipätevyyksien tunnustamisen yhteydessä
asiaankuuluvien kansallisten menettelyjen mukaisesti perustuen unionin
erityiseen lainsäädäntöön, kuten pitkäaikaiseen asumiseen perustuvien
asiakirjojen, pakolaisten, ”sinisen kortin” haltijoiden ja tieteellisten
tutkijoiden tapauksessa. (2)
Tiedonannossaan ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti
– 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi –
’Yhdessä uuteen kasvuun’”[21]
komissio ilmaisi tarpeen uudistaa unionin lainsäädäntöä tällä alalla.
Eurooppa-neuvosto kannatti 23 päivänä lokakuuta 2011 päätelmissään
tällaista uudistamista, ja kehotti pyrkimään sopimukseen vuoden 2012
loppuun mennessä. Euroopan parlamentti kehotti 15 päivänä
marraskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa komissiota tekemään
ehdotuksen. Katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010:
Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen[22] tähdennetään, että
ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvää hallinnollista rasitusta on
kevennettävä. (3)
Ammattihenkilöiden vapaan liikkuvuuden
edistämiseksi ja pätevyyden tehokkaan ja avoimen tunnustamisen varmistamiseksi
olisi otettava käyttöön eurooppalainen ammattikortti. Kortti on erityisen
tarpeellinen väliaikaisen liikkuvuuden helpottamiseksi ja pätevyyden
tunnustamiseksi automaattisessa tunnustamisjärjestelmässä sekä
yksinkertaistetun tunnustamisprosessin edistämiseksi yleisessä järjestelmässä.
Kortti olisi myönnettävä ammattihenkilön pyynnöstä, kun hän on toimittanut
tarvittavat asiakirjat ja kun toimivaltaiset viranomaiset ovat saattaneet
loppuun asiaan liittyvät tarkistus- ja varmennusmenettelyt. Kortin toimintaa olisi
tuettava sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmällä (IMI), joka on
perustettu hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetussa asetuksessa (EU) N:o […][23]. Tällä mekanismilla olisi voitava
lisätä synergiavaikutuksia ja luottamusta toimivaltaisten viranomaisten kesken,
poistaa samalla viranomaisten päällekkäinen hallinnollinen työ ja lisätä
avoimuutta ja varmuutta ammattihenkilöiden kannalta. Kortin haku- ja
myöntämisprosessi olisi jäsenneltävä selkeäksi, ja siihen olisi sisällytettävä
takeet ja vastaavat muutoksenhakuoikeudet hakijalle. Kortin ja siihen liittyvän
IMI-järjestelmän työnkulun avulla olisi varmistettava tallennettujen tietojen
eheys, aitous ja luottamuksellisuus ja vältettävä järjestelmään sisältyvien
tietojen laiton ja luvaton kysely. (4)
Direktiiviä 2005/36/EY sovelletaan ainoastaan
niihin ammattihenkilöihin, jotka haluavat jatkaa samaa ammattia toisessa
jäsenvaltiossa. Joissain tapauksissa kyseinen toiminta on vastaanottavassa
jäsenvaltiossa osa toimialaltaan laajempaa ammattia. Jos toimialojen väliset
erot ovat niin suuret, että ammattilaiselta edellytetään tosiasiassa kokonaisen
koulutusohjelman suorittamista puutteiden korvaamiseksi, ja jos ammattihenkilö
tätä pyytää, vastaanottavan jäsenvaltion olisi näissä erityisolosuhteissa
myönnettävä hänelle osittainen pätevyys. Yleiseen etuun liittyvistä
pakottavista syistä, kuten lääketieteen tohtorien tai muiden terveydenhuollon
ammattilaisten ollessa kyseessä, jäsenvaltion olisi voitava evätä osittainen
pätevyys. (5)
Jäsenvaltiossa tapahtuvaa väliaikaista ja
satunnaista palvelujen tarjoamista varten olisi määriteltävä takeet, muun
muassa vaatimus vähintään kahden vuoden aiemmasta ammattikokemuksesta,
vastaanottavan jäsenvaltion paikallisten kuluttajien etujen suojelemiseksi,
jollei ammattia ole säännelty kotijäsenvaltiossa. Nämä takeet eivät kuitenkaan
ole välttämättömät, jos kuluttajat, joiden tavanomainen asuinpaikka sijaitsee
ammattihenkilön sijoittautumisjäsenvaltiossa, ovat jo valinneet kyseiset
ammattihenkilön, eikä tästä aiheudu vastaanottavan jäsenvaltion kolmansille osapuolille
kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia. (6)
Direktiivissä 2005/36/EY sallitaan jäsenvaltioille
mahdollisuus tarkistaa palveluntarjoajan ammattipätevyys ennen ensimmäistä
palveluntarjontaa, mikäli kyseessä on kansanterveyteen ja yleiseen
turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia aiheuttava säännelty ammatti. Tämä on
johtanut oikeudelliseen epävarmuuteen, koska edeltävän tarkistuksen
tarpeellisuus on ollut toimivaltaisen viranomaisen päätettävissä.
Oikeusvarmuuden takaamiseksi ammattihenkilöiden olisi voitava tietää alusta
alkaen, onko pätevyyden ennakkotarkastus tarpeen ja milloin päätös on odotettavissa.
(7)
Direktiivin 2005/36/EY soveltamisalaan olisi sisällyttävä
myös notaarit. Sijoittautumisen yhteydessä esitettävien tunnustamispyyntöjen
tapauksessa jäsenvaltioiden olisi voitava määrätä pakolliset kelpoisuuskokeet
tai sopeutumisaika, jotteivät kansalliset valinta- ja nimitysmenettelyt
muodostu syrjiviksi. Palvelujen vapaan tarjonnan yhteydessä notaarien ei
pitäisi voida laatia virallisia asiakirjoja ja suorittaa muita todennustoimia,
jotka edellyttävät vastaanottavan jäsenvaltion vahvistusleimaa. (8)
Yleisen järjestelmän tunnustamismekanismin
soveltamiseksi on tarpeellista ryhmitellä erilaiset kansalliset
koulutusohjelmat eri tasoiksi. Nämä pelkästään yleisen järjestelmän toimivuuden
varmistamiseksi määriteltävät tasot eivät saisi vaikuttaa kansallisiin
yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen rakenteisiin eivätkä
jäsenvaltioiden toimivaltaan tällä alalla, mukaan lukien eurooppalaisten
tutkintojen viitekehyksen täytäntöön panemiseksi voimaan saatettavat
kansalliset toimet. Tällä välineellä voidaan edistää pätevyyksien avoimuutta ja
vertailukelpoisuutta, ja se voi toimia täydentävänä tietolähteenä
toimivaltaisille viranomaisille näiden tutkiessa toisissa jäsenvaltioissa
myönnettyjen pätevyyksien tunnustamista. Yleisen järjestelmän toimivuuden
varmistamiseksi määriteltyjä tasoja ei saisi periaatteessa enää käyttää
perusteena sulkea unionin kansalaisia direktiivin 2005/36/EY
soveltamisalan ulkopuolelle, mikäli tämä olisi elinikäisen oppimisen
periaatteen vastaista. (9)
Ammattia sääntelemättömistä jäsenvaltioista
peräisin olevien ammattihenkilöiden tunnustamishakemukset on käsiteltävä
samalla tavoin kuin sääntelevistä jäsenvaltioista peräisin olevien
ammattihenkilöidenkin hakemukset. Ensin mainittuja pätevyyksiä on verrattava
vastaanottavassa jäsenvaltiossa haettuihin pätevyyksiin
direktiivin 2005/36/EY pätevyystasojen pohjalta. Olennaisten erojen
ilmetessä toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava määrätä korvaavia
toimenpiteitä. (10)
Koska yleisen järjestelmän piiriin kuuluvien
ammattien pätevyyden ehtona olevia koulutusta koskevia vähimmäisvaatimuksia ei
ole yhtenäistetty, vastaanottavan jäsenvaltion olisi vastedeskin voitava
määrätä korvaava toimenpide. Toimenpiteen olisi oltava oikeasuhtainen, ja siinä
olisi erityisesti otettava huomioon hakijan ammattikokemuksensa tai elinikäisen
oppimisen avulla hankkimat tiedot, taidot ja pätevyydet. Päätös korvaavan
toimenpiteen määräämisestä olisi oltava yksityiskohtaisesti perusteltu, jotta
hakija ymmärtää tilanteensa asianmukaisesti ja pystyy hakemaan itselleen
oikeutta kansallisista tuomioistuimista direktiivin 2005/36/EY nojalla. (11)
Direktiivin 2005/36/EY tarkistuksessa tuli
ilmi tarve päivittää ja samalla selventää ja joustavoittaa liitteessä IV
olevaa luetteloa kauppa-, teollisuus- ja käsiteollisuusalan toiminnoista pitäen
silti voimassa ammattikokemukseen perustuva automaattinen
tunnustamisjärjestelmä näiden toimintojen osalta. Liite IV perustuu
nykyisellään vuodelta 1958 peräisin olevaan kansainväliseen
toimialaluokitusstandardiin (ISIC) eikä vastaa enää taloudellisen toiminnan
nykyrakennetta. ISIC-luokitusta on tarkistettu useita kertoja
vuodesta 1958 lähtien. Tämän vuoksi komission olisi voitava mukauttaa
liitettä IV automaattisen tunnustamisjärjestelmän säilyttämiseksi
sellaisenaan. (12)
Koulutusta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin
perustuva automaattinen tunnustamisjärjestelmä on riippuvainen siitä, että
jäsenvaltiot ilmoittavat ja komissio julkaisee uudet tai muuttuneet muodollisen
pätevyyden osoittavat asiakirjat oikea-aikaisesti. Muussa tapauksessa niiden
haltijoilla ei ole takeita automaattisen tunnustamisen
hyödyntämismahdollisuuksista. Hiljattain ilmoitettujen oppiarvojen avoimuuden
lisäämiseksi ja niiden tutkimisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi
nimettävä asianmukainen elin, esimerkiksi hyväksymislautakunta tai ministeriö,
joka tutkisi jokaisen ilmoituksen ja laatisi komissiolle kertomuksen sen
vaatimustenmukaisuudesta suhteessa direktiiviin 2005/36/EY. (13)
Eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen
siirtojärjestelmän (ECTS) pisteitä käytetään jo suurimmassa osassa unionin
korkea-asteen oppilaitoksia, ja niiden käyttö yleistyy myös säänneltyjen
ammattien harjoittamisen ehtona olevien pätevyyksien myöntämiseen johtavilla
kursseilla. Tämän vuoksi on välttämätöntä ottaa käyttöön mahdollisuus ilmoittaa
opinto-ohjelman kesto myös ECTS-pisteinä. Tämä ei saisi vaikuttaa muihin
automaattisen tunnustamisen vaatimuksiin. Yksi ECTS-piste vastaa
25–30 tunnin oppimäärää, ja yhden korkea-asteen opintovuoden oppimäärä
edellyttää yleensä 60:tä pistettä. (14)
Erikoislääkärin pätevyyden jo saaneiden ja toisen
erikoisalan koulutuksessa olevien lääkärien liikkuvuuden parantamisen vuoksi
jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus myöntää vapautuksia tietyistä
koulutuksen osista, jos lääkäri on jo suorittanut nämä osat aiemman, automaattisen
tunnustamisjärjestelmän piiriin kuuluvan erikoislääkärikoulutuksensa aikana
kyseisessä jäsenvaltiossa. (15)
Sairaanhoidon ja kätilöiden ammatit ovat
kehittyneet merkittävästi kolmen viime vuosikymmenen aikana: yhteisöperustainen
terveydenhuolto, monimutkaisten hoitojen käyttö ja jatkuvasti kehittyvä
tekniikka edellyttävät sairaanhoitajilta ja kätilöiltä kykyä itsenäisempään
työskentelyyn. Sairaanhoidon ja kätilön ammattien opiskelijoiden
valmistamiseksi näihin monitahoisiin terveydenhuollon vaatimuksiin heillä olisi
oltava vankat yleissivistävät opinnot suoritettuina ennen koulutuksen
aloittamista. Koulutuksen pääsyvaatimuksia olisi tämän vuoksi tiukennettava
siten, että ehtona on 12 vuoden oppimäärä yleissivistäviä opintoja tai
vastaavantasoisen tutkinnon suorittaminen. (16)
Lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen
automaattisen tunnustamisjärjestelmän yksinkertaistamiseksi ne olisi
sisällytettävä direktiivin 2005/36/EY soveltamisalaan, mikäli ne ovat
yhteisiä vähintään kolmasosalle jäsenvaltioista. (17)
Automaattisen tunnustamisjärjestelmän toimivuus
perustuu luottamukseen ammattihenkilöiden pätevyyden ehtona oleviin
koulutusvaatimuksiin. Tämän vuoksi on tärkeää, että arkkitehtien koulutusta
koskevat vähimmäisvaatimukset vastaavat arkkitehtikoulutuksessa tapahtuneita
muutoksia, varsinkin yleisesti tunnustettua tarvetta täydentää yliopistotasoista
koulutusta pätevien arkkitehtien valvonnassa tapahtuvalla ammattikokemuksen
hankkimisella. Samalla koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten olisi olla
niin joustavia, ettei niillä tarpeettomasti rajoiteta jäsenvaltioiden
mahdollisuutta järjestää omia koulutusjärjestelmiään. (18)
Direktiivissä 2005/36/EY olisi edistettävä
näiden, direktiivistä nykyisellään hyötymättömien ammattien pätevyyksien
tunnustamista entistä automaattisemmin. Tällöin olisi otettava huomioon
jäsenvaltioiden toimivalta päättää, millaista pätevyyttä ammattien
harjoittamiseksi niiden alueella jatkossa edellytetään ja millaiset niiden
yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien sisältö ja rakenne
ovat. Kansallisella ja unionin tasolla tilastollisesti edustavien ammatillisten
yhdistysten ja järjestöjen olisi kyettävä ehdottamaan yhteisiä
koulutusperiaatteita. Muodoltaan järjestelyn olisi oltava ammattipätevyyden
edellytyksenä oleva yhteinen koe tai yhteiselle tieto-, taito- ja
pätevyyskokonaisuudelle perustuva koulutusohjelma. Jäsenvaltioiden olisi
tunnustettava automaattisesti tällaisten yhteisten koulutuspuitteiden avulla
hankitut pätevyydet. (19)
Direktiiviin 2005/36/EY sisältyy jo nyt selkeä
velvollisuus, jonka mukaan ammattihenkilöillä on oltava tarvittava kielitaito.
Velvollisuuden tarkistaminen on tuonut ilmi tarpeen selkeyttää toimivaltaisten
viranomaisten ja työnantajien roolia erityisesti potilasturvallisuuden vuoksi.
Kielitaidon testaamisen olisi näissä ammateissa oltava joka tapauksessa
kohtuullista ja tarpeellista, eikä se saisi olla peruste ammattihenkilöiden
sulkemiseksi työmarkkinoilta vastaanottavassa jäsenvaltiossa. (20)
Valmistuneet henkilöt, jotka haluavat jatkaa
toisessa jäsenvaltiossa siellä mahdollista palkallista harjoittelua, olisi
saatettava direktiivin 2005/36/EY soveltamisalan piiriin heidän
liikkuvuutensa edistämiseksi. Lisäksi olisi välttämätöntä antaa säännös, jonka
mukaan heidän harjoittelujaksonsa on tunnustettava kotijäsenvaltiossa. (21)
Direktiivissä 2005/36/EY säädetään
kansallisten yhteystahojen järjestelmästä. Palveluista sisämarkkinoilla
12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2006/123/EY[24]
voimaantulon ja siinä säädettyjen keskitettyjen palvelupisteiden perustamisen
vuoksi on olemassa riski päällekkäisyydestä. Tämän vuoksi
direktiivissä 2005/36/EY perustetut kansalliset yhteystahot olisi
muutettava tukikeskuksiksi, jotka keskittyvät toiminnassaan tarjoamaan neuvoja
kansalaisille, myös kasvotusten, jotta voidaan varmistaa, että
sisämarkkinasääntöjen päivittäistä soveltamista yksittäisten kansalaisten
tapauksissa voidaan seurata kansallisesti. (22)
Vaikka direktiiviin sisältyy jo nyt jäsenvaltioiden
yksityiskohtaisesti määritelty velvollisuus tietojenvaihtoon, velvollisuutta
olisi vahvistettava entisestään. Jäsenvaltioiden reagointi tietopyyntöihin ei
riitä, vaan niiden olisi annettava hälytys muille jäsenvaltioille ennakoivasti.
Hälytysjärjestelmän olisi oltava vastaava kuin direktiivissä 2006/123/EY.
Direktiivin 2005/36/EY nojalla automaattisesta tunnustamisesta hyötyville
terveydenhuollon ammattihenkilöille tarvitaan kuitenkin erityinen
hälytysmekanismi. Sitä olisi sovellettava myös eläinlääkäreihin, jolleivät
jäsenvaltiot ole ottaneet käyttöön direktiivissä 2006/123/EY säädettyä
hälytysmekanismia. Kaikille jäsenvaltioille olisi lähetettävä hälytys, jollei
ammattihenkilöllä ole enää oikeutta siirtyä toiseen jäsenvaltioon
kurinpitotoimen tai rikosoikeudellisen tuomion vuoksi. Hälytys olisi annettava
IMIn välityksellä riippumatta siitä, onko ammattihenkilö käyttänyt
direktiivin 2005/36/EY nojalla hänelle kuuluvia oikeuksia tai onko hän
hakenut ammattipätevyytensä tunnustamista eurooppalaisen ammattikortin tai
direktiivissä säädetyn muun menetelmän avulla. Hälytysmenettelyn olisi oltava
henkilötietojen suojaa ja muita perusoikeuksia koskevan unionin oikeuden
mukainen. (23)
Kun kansalainen kiinnostuu työskentelystä toisessa
jäsenvaltiossa, yksi suurimmista vaikeuksista on siellä noudatettavien
hallinnollisten menettelyjen monimutkaisuus ja epävarmuus.
Direktiivissä 2006/123/EY velvoitetaan jäsenvaltiot jo nyt järjestämään
vaivaton tiedonsaanti ja menettelyjen läpivienti keskitettyjen palvelupisteiden
kautta. Kansalaiset, jotka haluavat, että heidän pätevyytensä tunnustetaan
direktiivin 2005/36/EY mukaisesti, voivat nykyäänkin hyödyntää
keskitettyjä palvelupisteitä, mikäli he kuuluvat direktiivin 2006/123/EY
soveltamisalaan. Työnhakijat ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset eivät
kuitenkaan kuulu direktiivin 2006/123/EY soveltamisalaan, ja saatavissa
olevat tiedot ovat niukat. Tämän vuoksi on tarpeen tarkentaa näitä tietoja
käyttäjän kannalta ja varmistaa tietojen helppo saatavuus. Lisäksi on tärkeää,
että jäsenvaltiot kantavat vastuunsa kansallisesti ja toisaalta tekevät
yhteistyötä keskenään ja komission kanssa, jotta ammattihenkilöillä on
kaikkialla unionissa helppo pääsy käyttäjäystävällisiin ja monikielisiin
tietoihin ja voivat saattaa menettelyt päätökseen keskitettyjen
palvelupisteiden kautta. Linkkejä olisi tarjottava myös muilla internetsivustoilla
kuten Sinun Eurooppasi ‑portaalissa. (24)
Jotta direktiivin 2005/36/EY tiettyjä,
epäoleellisia osia voidaan täydentää tai muuttaa, komissiolle olisi siirrettävä
valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen
290 artiklan mukaisesti liitteen I ajantasaistamiseksi,
eurooppalaista ammattikorttia koskevien maksujen laskentaperusteiden
määrittelemiseksi, eurooppalaiseen ammattikorttiin edellytettävien asiakirjojen
yksityiskohtien vahvistamiseksi, liitteessä IV määriteltyjen ammattien
luettelon mukauttamiseksi, liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2,
5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdan mukauttamiseksi,
lääketieteen tohtorien, yleisestä sairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden,
eläinlääkärien, kätilöiden, proviisoreiden ja arkkitehtien tietojen ja taitojen
selventämiseksi, erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien koulutusta
koskevien vähimmäisharjoittelujaksojen mukauttamiseksi, uusien lääketieteen
erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan,
liitteessä V olevan 5.2.1, 5.3.1, 5.4.1, 5.5.1 ja 5.6.1 kohdan
luetteloiden muuttamiseksi, uusien hammaslääketieteen erikoisalojen
sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.3.3 kohtaan, yhteisten koulutuspuitteiden
soveltamisedellytysten määrittämiseksi ja yhteisten koulutustestien
soveltamisedellytysten määrittämiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa
valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.
Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava,
että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle
yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. (25)
Direktiivin 2005/36/EY täytäntöönpanon
yhdenmukaisten ehtojen varmistamiseksi täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä
komissiolle. Toimivaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja
periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission
täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[25] mukaisesti. (26)
Täytäntöönpanosäädösten hyväksymisessä olisi
käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä yhteisten ja yhtenäisten sääntöjen
määrittämiseksi ammattikohtaisten eurooppalaisten ammattikorttien
määrittelylle, eurooppalaisen ammattikortin muodolle, eurooppalaisen
ammattikortin myöntämiseksi tarvittavan hakemuksen tueksi tarvittaville
käännöksille, eurooppalaista ammattikorttia koskevien hakemusten arviointia
koskeville yksityiskohdille, eurooppalaiseen ammattikorttiin ja IMI-tiedostoon
sisältyvien tietojen eheyden, luottamuksellisuuden ja oikeellisuuden
varmistamiseksi tarvittaville toimenpiteille, eurooppalaisen ammattikortin
saatavuutta koskeville ehdoille ja menettelyille, IMI-tiedoston tarkasteluedellytyksille,
eurooppalaisen ammattikortin aitouden ja voimassaolon tarkastamiseen
tarvittaville teknisille keinoille ja menettelyille sekä hälytysmekanismin
täytäntöönpanolle täytäntöönpanosäädösten teknisen luonteen vuoksi. (27)
Direktiivissä 2006/123/EY säädetystä
keskinäisestä arvioinnista saatujen myönteisten kokemusten perusteella vastaava
arviointijärjestelmä olisi sisällytettävä direktiiviin 2005/36/EY. Jäsenvaltioiden
olisi ilmoitettava, mitä ammatteja ne sääntelevät ja mistä syistä, ja keskusteltava
keskenään havainnoistaan. Tällainen järjestelmä lisäisi osaltaan
asiantuntijapalvelumarkkinoiden avoimuutta. (28)
Koska aiotun toiminnan tavoitteita eli
ammattipätevyyden tunnustamista koskevien sääntöjen järkiperäistämistä,
yksinkertaistamista ja parantamista ei voida saavuttaa riittävässä määrin
jäsenvaltioiden toimin, sillä ne johtaisivat vääjäämättä vaatimusten ja
menettelyjärjestelmien eriytymiseen ja lisäisivät sääntelyn monimutkaisuutta
aiheuttaen ammattihenkilöiden liikkuvuudelle oikeuttamattomia esteitä, ja koska
ne voidaan näin ollen saavuttaa yhtenäisyyteen, avoimuuteen ja
yhteensopivuuteen liittyvistä syistä tehokkaammin unionin tasolla, unioni voi
saattaa voimaan toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen
5 artiklassa määritellyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Samassa
artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä
ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (29)
Selittävistä asiakirjoista [päiväys] annetun
jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti
jäsenvaltiot ovat sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään
ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi
kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi
direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen
tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Lainsäätäjä katsoo, että
tämän direktiivin yhteydessä tällaisten asiakirjojen toimittaminen on
perusteltua. (30)
Direktiiviä 2005/36/EY olisi tämän vuoksi
vastaavasti mukautettava, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Direktiivin 2005/36/EY
muuttaminen Muutetaan direktiivi 2005/36/EY
seuraavasti: 1) Lisätään 1 artiklaan toinen
kohta seuraavasti: ”Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt,
jotka koskevat osittaista pätevyyttä toimia säännellyssä ammatissa, pääsyä
toisessa jäsenvaltiossa suoritettavaan palkalliseen harjoitteluun ja sellaisen
tunnustamista.”. 2) Korvataan 2 artiklan
1 kohta seuraavasti: ”1. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin
jäsenvaltion kansalaisiin, vapaiden ammattien harjoittajat mukaan luettuina, jotka
haluavat harjoittaa säänneltyä ammattia tai suorittaa palkallisen harjoittelun
joko itsenäisinä ammatinharjoittajina tai palkattuina työntekijöinä muussa jäsenvaltiossa
kuin sinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä.”. 3) Muutetaan 3 artikla
seuraavasti: a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti: i) Korvataan f alakohta seuraavasti: ”f) ’ammattikokemuksella’ kyseisen ammatin
tosiasiallista ja laillista kokoaikaista tai vastaavaa osa-aikaista
harjoittamista jäsenvaltiossa;”. ii) Lisätään seuraavat alakohdat: ”j) ’palkallisella harjoittelulla’ valvotun ja
palkallisen toiminnan harjoittamista tarkoituksena saada oikeus harjoittaa
säänneltyä ammattia kokeen perusteella; k) ’eurooppalaisella ammattikortilla’
ammattihenkilölle myönnettyä sähköistä todistusta, joka osoittaa, että hänen
pätevyytensä on tunnustettu vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumista
varten tai että hän on täyttänyt kaikki vaadittavat edellytykset palvelujen
tarjoamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa väliaikaisesti ja satunnaisesti; l) ’elinikäisellä oppimisella’ kaikkea sellaista
ihmisen koko elinikänsä aikana hankkimaa yleissivistävää ja ammatillista
koulutusta, virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella annettavaa
epävirallista koulutusta ja arkioppimista, jonka tuloksena tiedot, taidot ja
pätevyydet paranevat.”. b) Korvataan 2 kohdan kolmas alakohta
seuraavasti: ”Silloin kun jäsenvaltio tunnustaa ensimmäisessä
alakohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön, sen on ilmoitettava siitä
komissiolle. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä
58 a artiklan mukaisesti liitteen I ajantasaistamiseksi, sikäli
kuin tunnustaminen on tämän direktiivin mukaista. Jos komissio katsoo, ettei kolmannessa alakohdassa
tarkoitettu tunnustus ole tämän direktiivin mukainen, se antaa
vaatimustenvastaisuutta koskevan täytäntöönpanopäätöksen kuuden kuukauden
kuluessa kaikkien tarvittavien tietojen vastaanottamisesta.”. 4) Korvataan 4 artiklan 1 kohta
seuraavasti: ”1. Ammattipätevyyden tunnustaminen
vastaanottavassa jäsenvaltiossa antaa etua saavalle henkilölle oikeuden ryhtyä
harjoittamaan kyseisessä jäsenvaltiossa sitä ammattia, johon kyseisellä
henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, tai 4 f artiklassa
tarkoitetuissa tapauksissa osaa kyseisestä ammatista, sekä harjoittaa sitä
siellä samoin edellytyksin kuin vastaanottavan jäsenvaltion omat kansalaiset.”. 5) Lisätään 4 a – 4 f artikla
seuraavasti: ”4 a artikla Eurooppalainen ammattikortti 1. Jäsenvaltion on tarjottava
ammattipätevyyden haltijalle hänen pyynnöstään eurooppalainen ammattikortti
sillä edellytyksellä, että komissio on antanut asiaan liittyvät 6 kohdassa
tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
eurooppalaisen ammattikortin haltija hyötyy 4 b – 4 e artiklaan
liittyvistä oikeuksista, kun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen
viranomainen on vahvistanut kortin tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa
säädetyllä tavalla. 3. Mikäli pätevyyden haltija aikoo tarjota
II osaston nojalla muita kuin 7 artiklan 4 kohdassa
tarkoitettuja palveluja, eurooppalaisen ammattikortin luo ja vahvistaa
kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen 4 b ja 4 c artiklan
mukaisesti. 4. Mikäli pätevyyden haltija aikoo sijoittautua
toiseen jäsenvaltioon III osaston I–III a luvun nojalla tai
tarjota palveluja 7 artiklan 4 kohdan nojalla, eurooppalaisen
ammattikortin luo kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ja vahvistaa
vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen 4 b ja
4 d artiklan mukaisesti. 5. Jäsenvaltioiden on nimettävä
eurooppalaisia ammattikortteja myöntämään valtuutetut toimivaltaiset
viranomaiset. Viranomaisten on varmistettava eurooppalaisia ammattikortteja
koskevien hakemusten tasapuolinen, puolueeton ja oikea-aikainen käsittely. Myös
57 b artiklassa tarkoitetut tukikeskukset voivat toimia
toimivaltaisina viranomaisina, jotka myöntävät eurooppalaisia ammattikortteja.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tiedottavat
kansalaisille, mahdolliset hakijat mukaan lukien, eurooppalaisen ammattikortin
eduista, mikäli sellainen on saatavissa. 6. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä,
joissa määritellään eurooppalaiset ammattikortit yksittäisille ammateille,
vahvistetaan eurooppalaisen ammattikortin muoto, eurooppalaisen ammattikortin
myöntämistä koskevan hakemuksen tueksi tarvittavat käännökset ja hakemusten arvioimiseksi
tarvittavat tiedot ottaen huomioon kunkin asiaan liittyvän ammatin
erityispiirteet. Täytäntöönpanosäädökset annetaan 58 artiklassa tarkoitettua
neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. 7. Eurooppalaisen ammattikortin myöntämiseen
liittyvistä hallinnollisista menettelyistä mahdollisesti veloitettavien
maksujen on oltava kohtuullisia, suhteellisia ja oikeassa suhteessa kotijäsenvaltiolle
ja vastaanottavalle jäsenvaltiolle aiheutuviin kustannuksiin, eivätkä ne saa
toimia pidäkkeenä eurooppalaisen ammattikortin hakemiselle. Siirretään
komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan
mukaisesti maksujen laskentaa ja jakautumista koskevien perusteiden
määrittelemiseksi. 8. Pätevyyden tunnustaminen eurooppalaisen
ammattikortin avulla on vaihtoehtoinen menettely ammattipätevyyden
tunnustamiselle tämän direktiivin II ja III osastossa säädettyjen
menettelyjen nojalla. Eurooppalaisen ammattikortin saatavuus
yksittäiseen ammattiin ei estä kyseiseen ammattiin edellytettävän pätevyyden
haltijaa pyytämästä pätevyytensä tunnustamista tässä direktiivissä säädettyjen,
muita kuin eurooppalaisten ammattikorttia koskevien menettelyjen, edellytysten,
vaatimusten ja määräaikojen mukaisesti. 4 b artikla Eurooppalaisen ammattikortin hakeminen ja
IMI-tiedoston luominen 1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että
ammattipätevyyden haltija voi hakea kotijäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta
eurooppalaista ammattikorttia kaikilla välineillä, myös internetsovelluksen
avulla. 2. Hakemusten tueksi on tarvittaessa
liitettävä 7 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä VII
edellytettävät asiakirjat. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä
58 a artiklan mukaisesti asiakirjavaatimusten määrittelemisestä. 3. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen
viranomaisen on ilmoitettava hakemuksen vastaanottamisesta ja tiedotettava
hakijalle mahdollisista puuttuvista asiakirjoista viipymättä hakemuksen vastaanottamisen
jälkeen. Sen on luotava hakemuksen perusteella Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksella (EU) N:o […](*) perustettuun sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmään (IMI) tiedosto, joka sisältää kaikki hakemuksen
tueksi lähetetyt asiakirjat. Saman hakijan jättäessä myöhempiä hakemuksia
kotijäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset
eivät saa pyytää toimittamaan uudelleen asiakirjoja, jotka sisältyvät jo
IMI-tiedostoon ja ovat edelleen voimassa. 4. Komissio voi antaa
täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään eurooppalaiseen ammattikorttiin ja
IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tekniset eritelmät ja tietojen eheyden,
luottamuksellisuuden ja oikeellisuuden varmistamiseksi tarvittavat
toimenpiteet, eurooppalaisen ammattikortin saatavuuden haltijalleen
mahdollistavat edellytykset ja menettelyt, kortin lataaminen tietovälineelle
tai tiedoston päivitysten lähettäminen mukaan luettuina. Täytäntöönpanosäädökset
annetaan 58 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. 4 c artikla Eurooppalainen ammattikortti muiden kuin
7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista
tarjoamista varten 1. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen
viranomaisen on tarkastettava hakemus ja luotava ja vahvistettava eurooppalainen
ammattikortti kahden viikon kuluessa puutteettoman hakemuksen
vastaanottamisesta. Sen on ilmoitettava eurooppalaisen ammattikortin
vahvistamisesta hakijalle ja sille jäsenvaltiolle, jossa hakija aikoo tarjota
palveluja. Vahvistustietojen toimittaminen kyseiselle vastaanottavalle
jäsenvaltiolle toimii 7 artiklassa tarkoitettuna ilmoituksena.
Vastaanottava jäsenvaltio ei saa edellyttää muuta ilmoitusta 7 artiklan
nojalla seuraavien kahden vuoden aikana. 2. Kotijäsenvaltion päätökseen tai päätöksen
antamatta jättämiseen 1 kohdassa tarkoitetussa kahden viikon määräajassa
voidaan hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 3. Jos eurooppalaisen ammattikortin haltija
haluaa tarjota palvelua muissa kuin 1 kohdan mukaisesti tiedon alun perin
saaneissa jäsenvaltioissa tai haluaa jatkaa palvelujen tarjoamista
1 kohdassa tarkoitettua kahden vuoden jaksoa pitempään, hän voi jatkaa
1 kohdassa tarkoitettua eurooppalaisen ammattikortin käyttöä. Näissä
tapauksissa eurooppalaisen ammattikortin haltijan on tehtävä 7 artiklassa
säädetty ilmoitus. 4. Eurooppalainen ammattikortti on voimassa
niin kauan kuin sen haltijalla on oikeus harjoittaa ammattia kotijäsenvaltiossa
IMI-tiedostoon sisältyvien asiakirjojen ja tietojen perusteella. 4 d artikla Eurooppalainen ammattikortti sijoittautumista
ja 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista
tarjoamista varten 1. Vastaanotettuaan puutteettoman hakemuksen
eurooppalaista ammattikorttia varten kotijäsenvaltion toimivaltaisen
viranomaisen on tarkistettava ja vahvistettava hakemuksen tueksi toimitettujen
asiakirjojen aitous ja voimassaolo, luotava eurooppalainen ammattikortti,
toimitettava se vahvistettavaksi vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle
viranomaiselle ja ilmoitettava kyseiselle viranomaiselle vastaavasta
IMI-tiedostosta. Kotijäsenvaltion on ilmoitettava hakijalle menettelyn tilasta. 2. Vastaanottavan jäsenvaltion on 16,
21 ja 49 a artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa päätettävä
1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen ammattikortin vahvistamisesta
kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion lähettämän eurooppalaisen ammattikortin
vastaanottamisesta. Jos jäsenvaltiolla on perusteltuja epäilyksiä, se voi
pyytää kotijäsenvaltiolta lisätietoja. Pyyntö ei keskeytä kuukauden määräajan
kulumista. 3. Vastaanottavan jäsenvaltion on päätettävä
7 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklassa tarkoitetuissa
tapauksissa kahden kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion toimittaman
eurooppalaisen ammattikortin vahvistuksen vastaanottamisesta, tunnustaako se
haltijan pätevyyden vai määrääkö se hänelle korvaavia toimenpiteitä. Jos
jäsenvaltiolla on perusteltuja epäilyksiä, se voi pyytää kotijäsenvaltiolta
lisätietoja. Pyyntö ei keskeytä kahden kuukauden määräajan kulumista. 4. Jos vastaanottava jäsenvaltio määrää
hakijan osallistumaan 7 artiklan 4 kohdan nojalla
kelpoisuuskokeeseen, hakijan on voitava tarjota palvelua kuukauden kuluessa
3 kohdan mukaisen päätöksen tekopäivästä. 5. Jollei vastaanottava jäsenvaltio tee
päätöstä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa tai jollei se
pyydä lisätietoja kuukauden kuluessa siitä, kun kotijäsenvaltio on
vastaanottanut eurooppalaisen ammattikortin, vastaanottavan jäsenvaltion
katsotaan vahvistaneen eurooppalaisen ammattikortin ja tunnustaneen näin
ammattihenkilön pätevyyden harjoittaa kyseistä säänneltyä ammattia
vastaanottavassa jäsenvaltiossa. 6. Kotijäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti
toteuttamat toimet korvaavat ammattipätevyyden tunnustamista koskevan
hakemuksen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 7. Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan
jäsenvaltion 1–5 kohdan nojalla tekemiin päätöksiin tai kotijäsenvaltion
päätöksen tekemättä jättämiseen voidaan hakea muutosta kyseisen jäsenvaltion
kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 4 e artikla Eurooppalaiseen ammattikorttiin liittyvien
tietojen käsittely ja tarkastelu 1. Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan
jäsenvaltio toimivaltaisten viranomaisten on päivitettävä vastaavaan
IMI-tiedostoon viipymättä tiedot kurinpidollisista toimista,
rikosoikeudellisista seuraamuksista tai muista vakavista erityisistä
olosuhteista, jotka ovat omiaan aiheuttamaan seurauksia eurooppalaisen
ammattikortin haltijan tämän direktiivin nojalla harjoittamaan toimintaan.
Päivityksiin sisältyvät sellaisten tietojen poistaminen, jotka eivät ole enää välttämättömiä.
Asianosaisten toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kaikista
päivityksistä eurooppalaisen ammattikortin haltijalle ja vastaavaan
IMI-tiedostoon liittyville toimivaltaisille viranomaisille. 2. IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tarkastelu
on sallittua kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille
viranomaisille ja eurooppalaisen ammattikortin haltijalle Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(**) mukaisesti. 3. Asiaan liittyvät kotijäsenvaltion ja vastaanottavan
jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset saavat käsitellä yksittäisiä hakijoita
koskevia tietoja yksinomaan eurooppalaisen ammattikortin edellyttämissä
tarkoituksissa direktiivin 95/46/EY yleisen turvallisuuden ja
kansanterveyden suojelua koskevia säännösten mukaisesti. 4. Eurooppalaiseen ammattikorttiin
sisällytettävät tiedot on rajoitettava tietoihin, jotka ovat tarpeen
varmistamaan sen haltijan oikeus harjoittaa ammattia, jota varten kortti on
myönnetty; tällaisia tietoja ovat erityisesti henkilön etu- ja sukunimi,
syntymäaika ja -paikka, ammatti, sovellettava järjestelmä, asiaan liittyvät
toimivaltaiset viranomaiset, kortin numero, turvaominaisuudet ja viittaus
voimassa olevaan henkilötodistukseen. 5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisen
ammattikortin haltijalla on milloin tahansa oikeus vaatia pyynnöstä
IMI-järjestelmään sisältyvän oman tiedostonsa tietojen korjaamista, poistamista
ja estämistä ja että haltijalle ilmoitetaan tästä oikeudesta eurooppalaisen
ammattikortin myöntämishetkellä ja muistutetaan siitä kahden vuoden välein
eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen jälkeen. 6. Eurooppalaisen ammattikortin ja kaikkien
IMI-järjestelmään sisältyvien tiedostojen sisältämien henkilötietojen
käsittelyn osalta asiaan liittyvien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset
katsotaan direktiivissä 95/46/EY tarkoitetuiksi rekisterinpitäjiksi.
Komissio katsotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY)
N:o 45/2001(***) tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi 1–4 kohdassa
säädettyjen vastuidensa ja niissä tarkoitettujen henkilötietojen käsittelyn
yhteydessä. 7. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että
työnantajat, asiakkaat, potilaat ja muut asianomaiset voivat tarkistaa
kortinhaltijan niille esittämän eurooppalaisen ammattikortin aitouden ja
voimassaolon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 3 kohdan
soveltamista. Komission on annettava täytäntöönpanosäädöksiä,
joissa määritellään IMI-tiedoston tarkasteluedellytykset, tekniset välineet ja
menettelyt ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tarkistamista varten. Täytäntöönpanosäädökset
annetaan 58 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. 4 f artikla Osittainen pätevyys 1. Vastaanottavan jäsenvaltion
toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä osittainen pätevyys harjoittaa
ammattia alueellaan, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät: a) kotijäsenvaltiossa laillisesti harjoitetun
ammatillisen toiminnan ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännellyn vastaavan
ammatin väliset erot ovat niin suuret, että korvaavien toimenpiteiden
soveltaminen tosiasiassa merkitsisi, että hakijan olisi suoritettava
vastaanottavassa jäsenvaltiossa koko yleissivistävän ja ammatillisen
koulutuksen oppimäärä voidakseen harjoittaa täysimääräisesti säänneltyä
ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa; b) ammatillinen toiminta voidaan puolueettomasti
erottaa muusta vastaanottavassa jäsenvaltiossa kyseisen säännellyn ammatin
piiriin kuuluvasta toiminnasta. Toiminta on katsottava b alakohdassa
tarkoitetulla tavalla eroteltavaksi, jos sitä harjoitetaan kotijäsenvaltiossa
itsenäisenä toimintana. 2. Osittainen pätevyys voidaan evätä, mikäli
epäämistä perustellaan yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä, kuten
kansanterveydellä, epäämisellä varmistettaisiin tavoitellun tavoitteen
toteutuminen eikä se ylittäisi sitä, mikä on tarpeen. 3. Vastaanottavaan jäsenvaltioon
sijoittautumista koskevat hakemukset on tutkittava III osaston I ja
IV lukujen mukaisesti vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumisen
yhteydessä. 4. Hakemukset, jotka koskevat palvelujen
väliaikaista tarjoamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja ammatteja, joilla
on vaikutuksia kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen, on tutkittava
II osaston mukaisesti. 5. Jäljempänä olevan 7 artiklan
4 kohdan kuudennesta alakohdasta ja 52 artiklan 1 kohdasta
poiketen ammatillista toimintaa on harjoitettava kotijäsenvaltiossa annetulla
ammattinimikkeellä, kun osittainen pätevyys on myönnetty. ------------- (*) EUVL [IMI-asetus] (**) EUVL L 281, 23.11.1995, s. 31. (***) EUVL L 8, 12.1.2001, s. 1.”. 6) Muutetaan 5 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 1 kohdan b alakohta
seuraavasti: ”b) palvelun tarjoajan muuttaessa, jos palvelun
tarjoaja on harjoittanut asianomaista ammattia yhdessä tai useammassa
jäsenvaltiossa vähintään kahden vuoden ajan viimeisten kymmenen vuoden aikana
ennen palvelujen tarjoamista, mikäli ammatti ei ole säännelty
sijoittautumisjäsenvaltiossa. Ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa
tilanteissa kahden vuoden harjoittamista koskevaa edellytystä ei sovelleta
seuraavissa tapauksissa: a) ammatti tai ammattiin johtava yleissivistävä ja
ammatillinen koulutus ovat säänneltyjä; b) palveluntarjoaja seuraa palvelun
vastaanottajaa, edellyttäen että palvelun vastaanottajan tavanomainen
asuinpaikka on palveluntarjoajan sijoittautumisjäsenvaltiossa eikä ammattia
mainita 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.”. b) Lisätään 4 kohta seuraavasti: ”4. Notaarien ollessa kyseessä viralliset
asiakirjat ja muut todennustoimet, jotka edellyttävät vastaanottavan
jäsenvaltion vahvistusleimaa, on rajattava palvelujen tarjoamisen
ulkopuolelle.”. 7) Muutetaan 7 artikla
seuraavasti: a) Muutetaan 2 kohta seuraavasti: i) Korvataan e alakohta seuraavasti: ”e) turvallisuusalan ja terveydenhuoltoalan
ammattien ollessa kyseessä todistus siitä, ettei henkilöltä ole väliaikaisesti
eikä lopullisesti evätty lupaa ammatin harjoittamiseen eikä hänen ole
tuomioistuimen päätöksellä todettu syyllistyneen rikokseen, jos jäsenvaltio
vaatii tällaista todistusta omilta kansalaisiltaan;”. ii) Lisätään f alakohta seuraavasti: ”f) jäljempänä 21 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen ja 23, 26, 27,
30, 33, 33 a, 37, 39 ja 43 artiklassa tarkoitettujen saavutettua
oikeutta osoittavien todistusten ollessa kyseessä todistus vastaanottavan
jäsenvaltion kielen osaamisesta.”. b) Lisätään 2 a kohta seuraavasti: ”2 a. Palvelun tarjoajan toimittaman
ilmoituksen on oltava voimassa kyseisen jäsenvaltion koko alueella.”. c) Korvataan 4 kohta seuraavasti: ”4. Kun palvelua tarjotaan ensimmäistä kertaa
sellaisten säänneltyjen ammattien tapauksessa, joilla on kansanterveyteen tai
yleiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia ja joihin ei sovelleta
III osaston II tai III luvun mukaista automaattista
tunnustamista, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi
tarkistaa palvelun tarjoajan ammattipätevyyden ennen kuin palvelua tarjotaan
ensimmäistä kertaa. Tällaisia etukäteistarkastuksia voidaan tehdä ainoastaan
tapauksissa, joissa tarkastusten tarkoituksena on välttää palvelun tarjoajan
ammatillisen epäpätevyyden vuoksi palvelun vastaanottajan terveydelle tai
turvallisuudelle aiheutuva vakava haitta ja joissa ei ylitetä sitä, mikä on
tätä tarkoitusta varten tarpeellista. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi
luettelo ammateista, joissa pätevyyden ennakkotarkastus on tarpeen, jotta
vältetään vakava haitta palvelun vastaanottajan terveydelle tai
turvallisuudelle jäsenvaltion kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti.
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle erityinen perustelu jokaisesta
luetteloon sisällytetystä ammatista. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava
palvelun tarjoajalle enintään kuukauden kuluessa ilmoituksen ja siihen
liitettävien asiakirjojen vastaanottamisesta joko päätöksestään olla tarkistamatta
palvelun tarjoajan ammattipätevyyttä tai tällaisen tarkastuksen tulos. Jos
tarkastus jonkin vaikeuden vuoksi siirtyy, toimivaltaisen viranomaisen on
ilmoitettava palvelun tarjoajalle ensimmäisen kuukauden kuluessa viivästyksen
syy. Vaikeus on ratkaistava kuukauden kuluessa kyseisestä ilmoituksesta, ja
lopullinen päätös on tehtävä kahden kuukauden kuluessa vaikeuden
ratkaisemisesta lukien. Mikäli palvelun tarjoajan ammattipätevyyden ja
vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämän koulutuksen välillä on olennainen ero,
joka saattaa vaarantaa kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden, eikä sitä
voida korvata palvelun tarjoajan ammattikokemuksen tai elinikäisen oppimisen
avulla, vastaanottavan jäsenvaltion on annettava palvelun tarjoajalle
mahdollisuus osoittaa erityisesti kelpoisuuskokeen avulla, että hän on
hankkinut puuttuvat tiedot tai pätevyyden. Palvelun tarjoaminen on joka
tapauksessa voitava aloittaa kuukauden kuluessa siitä, kun kolmannen alakohdan
mukainen päätös on tehty. Mikäli toimivaltainen viranomainen ei ole
vastannut kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisissa määräajoissa, palvelun
tarjoaminen voidaan aloittaa. Siinä tapauksessa, että pätevyys on tarkistettu
ensimmäisestä viidenteen alakohdan mukaisesti, palvelun tarjoamisessa on
käytettävä vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä.”. 8) Korvataan 8 artiklan
1 kohta seuraavasti: ”1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset
viranomaiset voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta
viranomaisilta epäilyttävissä tapauksissa kaikkia sellaisia tietoja, jotka
koskevat palvelun tarjoajan sijoittautumisen laillisuutta ja moitteetonta
toimintaa sekä sitä, että ammatillisia kurinpito- tai rikosoikeudellisia
seuraamuksia ei ole langetettu. Pätevyyden tarkastuksen yhteydessä
vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää
sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tietoja palvelun
tarjoajan koulutusjaksoista siinä määrin kuin tämä on tarpeen kansanterveydelle
tai yleiselle turvallisuudelle todennäköisesti haitallisten olennaisten erojen
arvioimiseksi. Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on
toimitettava nämä tiedot 56 artiklan mukaisesti.”. 9) Muutetaan 11 artikla
seuraavasti: a) Korvataan ensimmäisen alakohdan
johdantolause seuraavasti: ”Sovellettaessa 13 artiklan ja
14 artiklan 6 kohtaa ammattipätevyys jaetaan seuraaviin tasoihin:”. b) Korvataan c kohdan ii) alakohta
seuraavasti: ”ii) säännellystä yleissivistävästä tai
ammatillisesta koulutuksesta tai säännellyn ammatin ollessa kyseessä
ammattikoulutuksesta, jossa on i alakohdassa mainittua koulutustasoa
vastaava erityisrakenne ja joka antaa tason b ylittävän pätevyyden, mikäli
kyseinen koulutus johtaa vastaavaan ammatilliseen tasoon ja antaa valmiudet
vastaavantasoisiin vastuisiin ja tehtäviin, sikäli kuin tutkintotodistukseen on
liitetty kotijäsenvaltion todistus;”. c) Korvataan d ja e alakohta
seuraavasti: ”d) tutkintotodistus, joka annetaan sellaisen
keskiasteen jälkeisen koulutuksen suorittamisesta, jonka kesto on vähintään
kolme mutta enintään neljä vuotta tai sitä vastaava aika osa-aikaisesti tai
vastaava määrä eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen
siirtojärjestelmän (ECTS) pisteitä, mikäli järjestelmää sovelletaan
kotijäsenvaltiossa, ja jota annetaan yliopistossa, korkeakoulussa tai muussa
samantasoista koulutusta antavassa oppilaitoksessa, sekä tarvittaessa
keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi mahdollisesti vaadittavasta
ammatillisesta koulutuksesta; ”e) tutkintotodistus, jolla osoitetaan sen
haltijan suorittaneen keskiasteen jälkeisen vähintään neljä vuotta kestävän
koulutuksen tai sitä vastaavan ajan osa-aikaisesti tai vastaavan määrän
eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS)
pisteitä, mikäli järjestelmää sovelletaan kotijäsenvaltiossa, yliopistossa,
korkeakoulussa tai muussa samantasoista koulutusta antavassa oppilaitoksessa,
ja tarvittaessa suorittaneen keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi
vaadittavan ammatillisen koulutuksen.”. d) Poistetaan toinen kohta. 10) Korvataan 12 artiklan
ensimmäinen kohta seuraavasti: ”Edellä 11 artiklassa tarkoitettuna
muodollista pätevyyttä osoittavana asiakirjana on pidettävä muodollista
pätevyyttä osoittavaa yksittäistä asiakirjaa tai tällaisten asiakirjojen
yhdistelmää, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut jäsenvaltiossa,
edellyttäen että asiakirja on annettu unionissa suoritetusta koko- tai
osa-aikaisesta muodollisesta tai muusta koulutuksesta, jonka kyseinen
jäsenvaltio tunnustaa vastaavantasoiseksi ja että asiakirja antaa jäsenvaltion
alueella samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa ammattia tai
valmistaa tämän ammatin harjoittamiseen. 11) Korvataan 13 artikla
seuraavasti: ”13 artikla Tunnustamisen edellytykset 1. Kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa
edellytetään säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen
harjoittamiseksi tiettyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion
toimivaltainen viranomainen antaa luvan ryhtyä harjoittamaan kyseisestä
ammattia ja harjoittaa sitä samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion omat kansalaiset
niille hakijoille, joilla on toisen jäsenvaltion alueellaan saman ammatin
harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi edellyttämä
pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja. Pätevyystodistusten tai muodollista pätevyyttä
osoittavien asiakirjojen on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai
hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn kyseisen jäsenvaltion
toimivaltaisen viranomaisen antamia. 2. Ammatin harjoittamisen aloittaminen ja
ammatinharjoittaminen, joita tarkoitetaan 1 kohdassa, on sallittava myös
niille hakijoille, joilla on ammattia sääntelemättömän toisen jäsenvaltion
antama 11 artiklassa tarkoitettu pätevyystodistus tai muodollista
pätevyyttä osoittava asiakirja. Pätevyystodistusten tai muodollista pätevyyttä
osoittavien asiakirjojen on täytettävä seuraavat edellytykset: a) niiden on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten
tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn jäsenvaltion toimivaltaisen
viranomaisen antamia; b) niiden on oltava osoitus haltijansa valmiudesta
kyseisen ammatin harjoittamiseen. 3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen
pätevyystodistuksen tai muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tai
11 artiklan c kohdan i alakohdassa säädettyä tasoa vastaavan
tasoisen rakenteeltaan erityisen säännellyn yleissivistävän ja ammatillisen
koulutuksen tai ammattikoulutuksen yhteydessä vastaanottavan jäsenvaltion on
hyväksyttävä kotijäsenvaltion osoittama tai vahvistama taso. 4. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan
säännöksistä poiketen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen
voi kieltää ammatinharjoittamisen aloittamisen ja ammatin harjoittamisen
pätevyystodistuksen haltijoilta, jos ammatin harjoittamiseen sen alueella
edellytettävä kansallinen pätevyys on luokiteltu 11 artiklan d tai
e kohdan mukaisesti.”. 12) Muutetaan 14 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Vastaanottava jäsenvaltio voi 13 artiklan
estämättä edellyttää hakijan suorittavan enintään kolme vuotta kestävän
sopeutusajan tai kelpoisuuskokeen, jos hänen saamansa koulutuksen sisältö on
ammatillista toimintaa koskevilta osiltaan olennaisesti erilainen kuin
koulutuksen sisältö vastaanottavassa jäsenvaltiossa.”. b) Korvataan 2 kohdan kolmas alakohta
seuraavasti: ”Jos komissio kaikki tarvittavat tiedot saatuaan
katsoo, että toisessa alakohdassa tarkoitettu poikkeus ole asianmukainen tai
että se ei ole unionin lainsäädännön mukainen, sen on kuuden kuukauden kuluessa
kehotettava kyseistä jäsenvaltiota pidättymään toteuttamasta aiottua
toimenpidettä. Jos komissio ei tähän määräaikaan mennessä ole ottanut asiaan
kantaa, poikkeusta voidaan soveltaa.”. c) Lisätään 3 kohdan ensimmäisen
alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti: ”Notaarin ammatin ollessa kyseessä vastaanottava
jäsenvaltio voi ottaa korvaavaa toimenpidettä määritellessään huomioon tämän
ammatin erityiset tehtävät omalla alueellaan, varsinkin sovellettavan lain
suhteen.”. d) Korvataan 4 ja 5 kohta
seuraavasti: ”4. Sovellettaessa 1 ja 5 kohtaa
’olennaisesti erilaisella sisällöllä’ tarkoitetaan koulutuksen sisältöä, jonka
tunteminen on ammatin harjoittamisen kannalta keskeistä ja jonka sisältö on
muuttajan suorittamassa koulutuksessa olennaisesti erilainen kuin
vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämässä koulutuksessa. 5. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan suhteellisuusperiaatetta
noudattaen. Erityisesti jos vastaavanottava jäsenvaltio aikoo vaatia hakijaa
suorittamaan sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen, sen on ensin tutkittava,
ovatko hakijan jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ammattikokemuksensa tai elinikäisen
oppimisensa aikana hankkimat tiedot sellaisia, että ne korvaavat kokonaan tai
osittain 4 kohdassa tarkoitetun olennaisen eron.”. e) Lisätään 6 ja 7 kohta
seuraavasti: ”6. Päätös sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen
vaatimisesta on perusteltava asianmukaisesti. Siihen on erityisesti
sisällytettävä seuraavat perustelut: a) ilmoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa
edellytetty pätevyystaso ja hakijalla olevan pätevyyden taso 11 artiklassa
määritellyn luokituksen mukaisesti; b) ilmoitettava aihe tai aiheet, joissa olennaisia
eroja on todettu; c) selvitettävä sisällölliset olennaiset erot; d) selvitettävä, miksi hakija ei näiden
olennaisten erojen vuoksi voi harjoittaa ammattiaan tyydyttävällä tavalla
vastaanottavan jäsenvaltion alueella; e) selvitettävä, miksi näitä olennaisia eroja ei
voida korvata hakijan tiedoilla, taidoilla ja pätevyyksillä, jotka hän on
hankkinut ammattikokemuksensa aikana ja elinikäisen oppimisen avulla. 7. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu
kelpoisuuskoe on järjestettävä vähintään kahdesti vuodessa, ja hakijoilla on
oltava oikeus uusia koe ainakin kerran, jos he epäonnistuvat ensimmäisessä
kokeessa.”. 13) Poistetaan 15 artikla. 14) Korvataan 20 artikla
seuraavasti: ”20 artikla Liitteessä IV tarkoitettujen toimintojen
luettelon mukauttaminen Siirretään komissiolle valta antaa
58 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa mukautetaan
liitteessä IV tarkoitettujen ja 16 artiklan nojalla ammattikokemuksen
vastavuoroisen tunnustamisen kohteena olevien toimintojen luettelo nimikkeistön
ajantasaistamiseksi tai selventämiseksi, edellyttäen ettei tämä aiheuta
rajoituksia yksittäisiin luokkiin liittyviin toimintoihin.”. 15) Poistetaan 21 artiklan
4, 6 ja 7 kohta. 16) Lisätään 21 a artikla
seuraavasti: ”21 a artikla Ilmoitusmenettely 1. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle
tiedoksi antamiensa lainsäädännön, asetusten ja hallinnollisten määräysten
kohdat, jotka koskevat muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja tässä
luvussa tarkoitetuilla aloilla. Jäljempänä 8 jaksossa tarkoitettujen
muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen ollessa kyseessä ensimmäisen
alakohdan mukainen ilmoitus on osoitettava myös muille jäsenvaltioille. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun
ilmoitukseen on liitettävä kertomus, joka osoittaa, että ilmoitettu muodollisen
pätevyyden osoittava asiakirja on tämän direktiivin sitä koskevien vaatimusten
mukainen. Kertomuksen laatii jäsenvaltion nimeämä asianmukainen viranomainen
tai elin, jolla on valmiudet arvioida muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen
vaatimustenmukaisuutta suhteessa tähän direktiiviin. 3. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevien kohtien
5.1.1–5.14, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 ja 5.7.1 mukauttamiseksi
luettelemalla ja ajantasaistamalla jäsenvaltioiden ilmoittamat oppiarvot
muodollisen pätevyyden osoittavina asiakirjoina, ja se on elin, joka
tarvittaessa myöntää muodollisen pätevyyden osoittavat asiakirjat, niihin
liittyvän todistuksen ja vastaavan ammattinimikkeen. 4. Mikäli komissio katsoo, etteivät
1 kohdassa tarkoitetut ilmoitetut säädökset ole tämän direktiivin
mukaisia, se antaa vaatimustenvastaisuutta koskevan täytäntöönpanopäätöksen
kuuden kuukauden kuluessa kaikkien tarvittavien tietojen vastaanottamisesta.”. 17) Lisätään 22 artiklaan toinen
kohta seuraavasti: ”Ensimmäisen kohdan b alakohtaa
sovellettaessa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on [lisätään
päivämäärä – 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa
määriteltyä päivää seuraava päivä] ja viiden vuoden välein sen jälkeen
toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille julkisesti saatavilla olevat
kertomukset jatkokoulutuksesta ja koulutusmenettelyistä lääketieteen
tohtoreille, erikoislääkäreille, yleisestä sairaanhoidosta vastaaville
sairaanhoitajille, hammaslääkäreille, hammaslääketieteen erikoislääkäreille,
eläinlääkäreille, kätilöille ja proviisoreille.”. 18) Muutetaan 24 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2. Lääkärin peruskoulutuksen on käsitettävä
yhteensä vähintään viisi vuotta, joka voidaan ilmoittaa myös vastaavina
ECTS-pisteinä, ja ainakin 5 500 tuntia teoreettista ja käytännöllistä
opetusta yliopistossa tai yliopiston valvonnassa. Jos henkilö on aloittanut opintonsa ennen
1 päivää tammikuuta 1972, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu
koulutus voi sisältää kuusi kuukautta kestävän täysipäiväisen yliopistotasoinen
käytännön koulutuksen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.”. b) Lisätään 4 kohta seuraavasti: ”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan
mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan a) edellä 3 kohdan a alakohdassa
tarkoitettujen tieteenalojen tietojen riittävyys suhteessa tieteen ja tekniikan
edistymiseen ja tiedoista johdetut tarpeelliset pätevyydet; b) edellä 3 kohdan b alakohdassa
tarkoitettuja seikkoja koskevan käsityksen riittävyys ja käsityksestä johtuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen edistymiseen ja jäsenvaltioiden
koulutuksessa tapahtuneeseen kehitykseen; c) edellä 3 kohdan c kohdassa
tarkoitettujen oppiaineita ja menetelmiä koskevien tietojen riittävyys ja
näistä tiedoista johtuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan
edistymiseen; d) edellä 3 kohdan d alakohdassa
tarkoitetun kliinisen kokemuksen soveltuvuus ja tästä kokemuksesta johtuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja
jäsenvaltioiden koulutuksessa tapahtuneeseen kehitykseen.”. 19) Muutetaan 25 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Lääketieteen erikoistumiskoulutukseen pääsyn
edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti
24 artiklan 2 kohdassa mainitun lääketieteen peruskoulutusohjelman ja
saavuttanut tuona aikana asianmukaiset lääketieteen perustiedot.”. b) Lisätään 3 a kohta seuraavasti: ”3 a. Jäsenvaltiot voivat säätää
kansallisessa lainsäädännössään osittaisia vapautuksia osasta erikoislääkärin
koulutusta, jos kyseinen osa koulutuksesta on jo suoritettu liitteessä V
olevassa 5.1.3 kohdassa luetellun toisen erikoistumiskoulutuksen
oppimäärässä, edellyttäen että ammattihenkilöllä on kyseisessä jäsenvaltiossa
aiemmin myönnetty erikoislääkärin pätevyys. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
ettei myönnetty vapautus ylitä kolmasosaa liitteessä V olevassa
5.1.3 kohdassa tarkoitetun erikoislääkärin koulutuksen vähimmäiskestosta. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja
muille jäsenvaltioille kyseisestä kansallisesta lainsäädännöstä ja liitettävä
siihen tällaisten osittaisten vapautusten yksityiskohtainen perustelu.”. c) Korvataan 5 kohta seuraavasti: ”5. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa
5.1.3 kohdassa mainittujen koulutusjaksojen vähimmäiskestojen
mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan edistymistä vastaaviksi.”. 20) Korvataan 26 artiklan toinen
kohta seuraavasti: ”Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti uusien, vähintään kolmasosalle
jäsenvaltioista yhteisten erikoistumisalojen sisällyttämiseksi
liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan direktiivin ajantasaistamiseksi
kansallisen lainsäädännön muutosten perusteella.”. 21) Korvataan 28 artiklan
ensimmäinen kohta seuraavasti: ”1. Yleislääketieteen erityiskoulutukseen pääsyn
edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti
24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lääketieteen
peruskoulutusohjelman.”. 22) Muutetaan 31 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan
koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on yleissivistävien
kouluopintojen 12 vuoden oppimäärän suorittamisesta annettu
tutkintotodistus, todistus tai muu asiakirja, jonka jäsenvaltion toimivaltainen
viranomainen tai elin on antanut, tai todistus terveydenhuolto-oppilaitokseen
pääsyyn oikeuttavan vastaavantasoisen kokeen suorittamisesta hyväksytysti.”. b) Korvataan 2 kohdan toinen alakohta
seuraavasti: ”Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa
5.2.1 kohdassa määritellyn luettelon muutoksista sen mukauttamiseksi
koulutuksen, tieteen ja tekniikan edistystä vastaavaksi.”. c) Korvataan 3 kohdan ensimmäinen
alakohta seuraavasti: ”Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan
koulutukseen on kuuluttava vähintään kolme vuotta tai vähintään 4 600
tuntia teoreettista ja kliinistä opetusta, josta teoreettisen opetuksen osuuden
on oltava vähintään kolmasosa ja kliinisen opetuksen osuuden vähintään puolet
koulutuksen vähimmäiskestosta. Jäsenvaltiot voivat myöntää osittaisia
vapautuksia henkilöille, jotka ovat hankkineet osan koulutuksestaan vähintään
samantasoisessa koulutuksessa.”. d) Lisätään 7 kohta
seuraavasti: ”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a
artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan a) edellä 6 kohdan a alakohdassa
tarkoitettujen yleissairaanhoidon tieteenalojen tietojen riittävyys suhteessa
tieteen ja tekniikan edistymiseen ja tiedoista johtuvat tarpeelliset pätevyydet
suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja koulutuksen viimeaikaiseen
kehitykseen; b) edellä 6 kohdan
a alakohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevan käsityksen riittävyys ja
käsityksestä johtuvat tarpeelliset pätevyydet tieteen ja tekniikan edistymisen
ja koulutuksessa viime aikoina tapahtuneen kehityksen mukaisesti; c) edellä 6 kohdan
b alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista johtuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja
koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen; d) edellä 6 kohdan
c alakohdassa tarkoitetun kliinisen kokemuksen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja
koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen.”. 23) Muutetaan 33 artikla
seuraavasti: a) Lisätään 1 a kohta seuraavasti: ”1 a. Jäsenvaltioiden on tunnustettava yleissairaanhoidosta
vastaavien sairaanhoitajien pätevyydet automaattisesti, jos hakijan koulutus
alkoi ennen [lisätään päivämäärä – muutetun direktiivin voimaantulopäivä] ja
sen pääsyvaatimuksena oli kymmenen vuoden tai vastaavan tasoinen oppimäärä
yleissivistäviä kouluopintoja, edellyttäen että pätevyys muilta osin on
kaikkien 31 artiklassa säädettyjen koulutusvaatimusten mukainen.”. b) Korvataan 3 kohta seuraavasti: ”3. Jäsenvaltioiden on tunnustettava
sairaanhoitajien muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka on annettu
Puolassa sairaanhoitajille, kun he ovat saaneet päätöksen ennen 1 päivää
toukokuuta 2004 koulutuksen, joka ei vastaa 31 artiklassa säädettyjä
koulutuksen vähimmäisvaatimuksia ja jonka osoituksena on sairaanhoitajien ja
kätilöiden ammateista annetun lain muuttamisesta ja eräistä muista
oikeustoimista 20 päivänä huhtikuuta 2004 annetun lain
11 artiklassa (Puolan tasavallan virallinen lehti, 30.4.2004, N:o 92,
s. 885) ja keskiasteen todistuksen saaneiden (päättökoe – tutkinto) sekä
sairaanhoitajan tai kätilön ammattiin valmistavasta lääketieteen alan lukiosta
tai ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneiden sairaanhoitajien ja
kätilöiden opintoja koskevista edellytyksistä 11 päivänä
toukokuuta 2004 annetussa terveysministerin asetuksessa (Puolan tasavallan
virallinen lehti, 21.4.2010, N:o 65, s. 420) tarkoitetun
erityistäydennysohjelman perusteella saatu sairaanhoitajan tutkintotodistus,
jolloin tavoitteena on tarkistaa, että kyseisellä henkilöllä on sairaanhoitajan
pätevyyteen verrattavissa olevat tiedot ja pätevyys, jotka Puolan tapauksessa
on määritelty liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa.”. 24) Muutetaan 34 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 2 kohdan ensimmäinen ja
toinen alakohta seuraavasti: ”Hammaslääkärin peruskoulutuksen on käsitettävä
yhteensä viisi vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännöllistä opetusta,
jonka määrä voidaan ilmoittaa myös vastaavina ECTS-pisteinä, yliopistossa,
vastaavantasoiseksi tunnustetussa korkea-asteen koulutusta antavassa
laitoksessa tai yliopiston valvonnassa, ja sen on sisällettävä vähintään
liitteessä V olevassa 5.3.1 kohdassa oleva ohjelma. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa
5.2.1 kohdassa määritellyn luettelon muutoksista sen mukauttamiseksi
tieteen ja tekniikan edistystä vastaavaksi.”. b) Lisätään 4 kohta
seuraavasti: ”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a
artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan a) edellä 3 kohdan a alakohdassa
tarkoitettujen hammaslääketieteen alan tietojen ja tieteellisiä menetelmiä
koskevan käsityksen riittävyys ja tiedoista ja käsityksestä johtuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja
koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen; b) edellä 3 kohdan
b alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja
koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen; c) edellä 3 kohdan
c alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen; d) edellä 3 kohdan
d alakohdassa tarkoitettujen kliinisiä oppiaineita ja menetelmiä koskevien
tietojen riittävyys ja niistä aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa
tieteen ja tekniikan edistymiseen; e) edellä 3 kohdan e alakohdassa
tarkoitetun kliinisen kokemuksen soveltuvuus suhteessa koulutuksessa viime
aikoina tapahtuneeseen kehitykseen.”. 25) Muutetaan 35 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 2 kohdan toinen alakohta
seuraavasti: ”Täysipäiväisen hammaslääkärin
erikoistumiskoulutuksen on käsitettävä vähintään kolme vuotta tai vastaava
oppimäärä ECTS-pisteinä opiskelua toimivaltaisten viranomaisten tai elinten
valvonnassa. Siihen on sisällyttävä erikoistumisopintoja suorittavan
hammaslääkärin henkilökohtainen osallistuminen kyseisten laitosten toimintaan
ja tehtäviin.”. b) Poistetaan 2 kohdasta kolmas
alakohta. c) Lisätään 4 kohta seuraavasti: ”4. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti 2 kohdassa mainittujen
koulutusjaksojen vähimmäiskestojen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan
edistymistä vastaavaksi. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti uusien, vähintään kolmasosalle
jäsenvaltioista yhteisten hammaslääketieteen erikoistumisalojen
sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan direktiivin
päivittämiseksi kansallisen lainsäädännön muutosten perusteella.”. 26) Muutetaan 38 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 1 kohdan ensimmäinen ja
toinen alakohta seuraavasti: ”Eläinlääkärin koulutuksen on käsitettävä yhteensä
viisi vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännöllistä opetusta, jonka
määrä voidaan ilmoittaa myös vastaavina ECTS-pisteinä, yliopistossa, vastaavantasoiseksi
tunnustetussa korkea-asteen koulutusta antavassa laitoksessa tai yliopiston
valvonnassa, ja sen on sisällettävä vähintään liitteessä V olevassa
5.4.1 kohdassa oleva ohjelma. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa
5.4.1 kohdassa määritellyn luettelon muutoksista sen mukauttamiseksi
tieteen ja tekniikan edistystä vastaavaksi.”. b) Lisätään 4 kohta
seuraavasti: ”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a
artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan a) edellä 3 kohdan a alakohdassa
tarkoitettujen tieteenalojen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen; b) edellä 3 kohdan
b alakohdassa tarkoitettujen terveen eläimen rakennetta ja elintoimintoja
koskevien tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet
suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen; c) edellä 3 kohdan
c ja d alakohdassa määriteltyjen eläinten käyttäytymistä, suojelua ja
tauteja koskevien tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset
pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen; d) edellä 3 kohdan
e alakohdassa tarkoitettujen ennaltaehkäisevän lääketieteen tietojen
riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja
tekniikan edistymiseen; e) edellä 3 kohdan
f alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen; f) edellä 3 kohdan
h alakohdassa tarkoitetun kliinisen ja muun käytännön kokemuksen tietojen
riittävyys ja niistä aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa koulutuksessa
viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen.”. 27) Muutetaan 40 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 1 kohdan toinen alakohta
seuraavasti: ”Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa
5.5.1 kohdassa määritellyn luettelon muutoksista sen mukauttamiseksi
koulutuksen, tieteen ja tekniikan edistystä vastaavaksi.”. b) Korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2. Kätilön koulutukseen pääsyn edellytyksenä on
oltava, että yksi seuraavista ehdoista täyttyy: a) hakija on linjan I tapauksessa suorittanut
yleissivistävien kouluopintojen 12 vuoden oppimäärän tai hänellä on
kätilön koulutukseen pääsyyn oikeuttava todistus vastaavantasoisen kokeen
suorittamisesta; b) hakijalla on linjan II tapauksessa
liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta
vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.”. c) Lisätään 4 kohta
seuraavasti: ”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a
artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan a) edellä 3 kohdan a alakohdassa
tarkoitettujen kätilöntoimen perustana olevia tieteenaloja koskevien tietojen
riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja
tekniikan edistymiseen; b) edellä 3 kohdan
c alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen; c) edellä 3 kohdan
d alakohdassa tarkoitetun kliinisen kokemuksen riittävyys ja tiedoista
aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa koulutuksessa viime aikoina
tapahtuneisiin uudistuksiin sekä tieteen ja tekniikan edistymiseen; d) edellä 3 kohdan
e alakohdassa tarkoitetun terveydenhuoltohenkilöstön koulutusta koskevan
käsityksen ja tällaista koulutusta saaneen henkilöstön kanssa työskentelyyn
liittyvän kokemuksen riittävyys ja tällaisesta käsityksestä johtuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa koulutuksessa viime aikoina tehtyihin
uudistuksiin sekä tieteen ja tekniikan edistymiseen.”. 28) Korvataan 41 artiklan
1 kohta seuraavasti: ”1. Liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa
tarkoitettu kätilön muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on tunnustettava
automaattisesti 21 artiklan nojalla, jos se täyttää yhden seuraavista
edellytyksistä: a) vähintään kolme vuotta kestävä täysipäiväinen
kätilön koulutus; b) vähintään kaksi vuotta kestävä tai vähintään
3 600 tuntia käsittävä täysipäiväinen kätilön koulutus, jonka
edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu
yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava
asiakirja; c) vähintään 18 kuukautta kestävä tai
vähintään 3 000 tuntia kestävä täysipäiväinen kätilön koulutus, jonka
edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu
yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava
asiakirja ja jonka jälkeen ammattiin liittyviä tehtäviä on harjoitettu yhden
vuoden ajan, mistä on annettu todistus 2 kohdan mukaisesti.”. 29) Lisätään 43 artiklaan
1 a kohta seuraavasti: ”1 a. Jäsenvaltioiden on tunnustettava
kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jos hakijan koulutus
alkoi ennen [lisätään päivämäärä – muutetun direktiivin voimaantulopäivä] ja
sen pääsyvaatimuksena oli kymmenen vuoden tai vastaavan tasoinen oppimäärä
yleissivistäviä kouluopintoja linjan I kätilöopinnoissa tai kymmenen
vuoden yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan tai vastaavan tasoinen
koulutus ennen linjan II kätilökoulutuksen aloittamista.”. 30) Muutetaan 44 artikla
seuraavasti: a) Korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2. Proviisorin muodollista pätevyyttä osoittavan
asiakirjan on oltava osoitus vähintään viisi vuotta kestäneiden tai
ECTS-pisteinä ilmoitetun vastaavan oppimäärän opintojen suorittamisesta, joihin
kuuluu vähintään a) neljä vuotta täysipäivästä teoreettista ja
käytännöllistä opiskelua yliopistossa, samantasoiseksi tunnustetussa
korkea-asteen koulutusta antavassa laitoksessa tai yliopiston valvonnassa; b) teoreettisen ja käytännöllisen opiskelun
jälkeen kuusi kuukautta harjoittelua yleisölle avoimessa apteekissa tai
sairaalassa kyseisen sairaalan farmaseuttisen osaston valvonnassa. Tässä kohdassa tarkoitetun koulutuksen on
käsitettävä vähintään liitteessä V olevassa 5.6.1 kohdassa kuvattu
ohjelma. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä
58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevan 5.6.1 kohdassa
määriteltyjen luettelojen muuttamiseksi niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan
edistymistä vastaaviksi. Toisessa alakohdassa tarkoitetut muutokset eivät
saa muuttaa missään jäsenvaltiossa ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä
periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin
pääsyn edellytyksiä.”. b) Lisätään 4 kohta
seuraavasti: ”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a
artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan a) edellä 3 kohdan a alakohdassa
tarkoitettujen lääkkeitä ja lääkkeiden valmistuksessa käytettäviä aineita
koskevien tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet
suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen; b) edellä 3 kohdan
b alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen; c) edellä 3 kohdan
c alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat
tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen; d) edellä 3 kohdan
d alakohdassa tarkoitettujen tieteellisen tiedon arviointia koskevien
tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa
tieteen ja tekniikan edistymiseen.”. 31) Lisätään 45 artiklan
2 kohtaan h alakohta seuraavasti: ”h) lääkkeiden haittavaikutusten ilmoittaminen
toimivaltaisille viranomaisille.”. 32) Korvataan 46 artikla
seuraavasti: ”46 artikla Arkkitehdin koulutus 1. Arkkitehdin koulutuksen on kestettävä vähintään
kuusi vuotta, ja se voidaan ilmoittaa myös vastaavana määränä ECTS-pisteitä.
Jäsenvaltion koulutuksen on käsitettävä jokin seuraavista: a) vähintään neljä vuotta täysipäivästä opiskelua
yliopistossa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, ja koulutuksen
päätteeksi hyväksytysti suoritettava korkeakoulututkinnon tasoinen koe sekä
vähintään kahden vuoden palkallinen harjoittelujakso; b) vähintään viisi vuotta täysipäivästä opiskelua
yliopistossa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, ja koulutuksen
päätteeksi hyväksytysti suoritettava korkeakoulututkinnon tasoinen koe sekä
vähintään yhden vuoden palkallinen harjoittelujakso. 2. Koulutus on toteuttava korkeakoulutasolla ja
pääasiassa arkkitehtuurin alaan keskittyvinä opintoina, joihin on
tasapuolisesti sisällytettävä sekä teoreettista että käytännöllistä
arkkitehtuurikoulutusta ja joissa on varmistettava seuraavien tietojen,
taitojen ja pätevyyksien hankkiminen: a) kyky esteettiset ja tekniset vaatimukset
täyttävään arkkitehtoniseen suunnitteluun; b) riittävä arkkitehtuurin sekä sille läheisten
taiteen, tekniikan ja ihmistieteen alojen historian ja teorian tuntemus; c) taiteiden tuntemus arkkitehtonisen suunnittelun
laatuun vaikuttavana tekijänä; d) riittävät tiedot kaupunkiarkkitehtuurista,
kaupunkisuunnittelusta ja suunnitteluprosessissa käytettävistä taidoista; e) kyky ymmärtää ihmisten ja rakennusten sekä rakennusten
ja niiden ympäristön välisiä suhteita ja tarvetta suhteuttaa rakennukset ja
niiden väliset alueet ihmisen tarpeisiin ja mittakaavaan; f) kyky ymmärtää arkkitehdin ammattikuva ja hänen
tehtävänsä yhteiskunnassa ja erityisesti kyky ottaa yhteiskunnalliset tekijät
huomioon hankkeiden ohjelmoinnissa; g) suunnitteluohjelman laadinnassa tarvittavien
tutkimus- ja valmistelumenetelmien tunteminen; h) perehtyneisyys rakennesuunnitteluun liittyviin
rakenne- ja muihin teknisiin kysymyksiin; i) riittävä perehtyneisyys rakennusten
fysikaalisiin ongelmiin, tekniikkaan ja toimintaan miellyttävän ja säältä
suojaavan sisätilan luomiseksi; j) riittävä suunnittelutaito, jonka avulla
rakennuksen käyttäjien vaatimukset täytetään kustannustekijöiden ja
rakennusmääräysten asettamista rajoissa; k) sellainen asianomaisten teollisuudenalojen,
järjestöjen, säännösten ja menettelytapojen tuntemus, joka on tarpeen
rakennussuunnitelmia toteutettaessa ja sovitettaessa hankkeita
kokonaissuunnitteluun. 3. Palkallinen harjoittelu on suoritettava
jäsenvaltiossa sellaisen henkilön valvonnassa, joka tarjoaa riittävät takeet
kyvyistään tarjota käytännöllistä koulutusta. Se on suoritettava
1 kohdassa tarkoitettujen opintojen päättymisen jälkeen. Palkallisen
harjoittelun suorittaminen on osoitettava muodollista pätevyyttä osoittaviin
asiakirjoihin liitettävällä todistuksella. 4. Siirretään komissiolle
valta antaa 58 a artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa
tarkennetaan a) edellä 2 kohdan i alakohdassa
tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset
pätevyydet suhteessa tekniikan edistymiseen ja koulutuksessa viime aikoina
tapahtuneeseen kehitykseen; b) edellä 2 kohdan
j alakohdassa tarkoitettujen suunnittelutaitojen tarve ja taidoista
aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tekniikan edistymiseen ja
koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen.”. 33) Korvataan 47 artikla
seuraavasti: ”47 artikla Poikkeukset arkkitehdin koulutusta koskeviin
edellytyksiin Poiketen siitä, mitä 46 artiklassa säädetään,
21 artiklan vaatimukset täyttävänä on pidettävä myös yhteiskunnallisen
uudistusohjelman osana tai osa-aikaisena korkeakouluopiskeluna tapahtuvaa
koulutusta, joka täyttää 46 artiklassa tarkoitetut vaatimukset ja jonka
päätteeksi arkkitehdin tai arkkitehtitoimiston valvonnassa vähintään seitsemän
vuoden ajan tällä alalla työskennelleet henkilöt ovat suorittaneet hyväksytysti
kokeen arkkitehtuurin alalla. Kokeen on oltava korkeakoulututkinnon tasoinen ja
46 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua
päättökoetta vastaava.”. 34) Lisätään 49 artiklaan
1 a kohta seuraavasti: ”1 a. Edellä olevaa 1 kohtaa on
sovellettava myös liitteessä V lueteltuihin arkkitehdin muodollista
pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin, jos koulutus alkoi ennen [lisätään päiväys
– kaksi vuotta 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa
määritellyn päiväyksen jälkeen].”. 35) Lisätään III luvun jälkeen III A luku
seuraavasti: ”III A luku Automaattinen tunnustaminen yhteisten
koulutusperiaatteiden perusteella 49 a artikla Yhteiset koulutuspuitteet 1. Tätä artiklaa sovellettaessa ’yhteisillä
koulutuspuitteilla’ tarkoitetaan yksittäisen ammatin harjoittamiseksi
tarvittavaa yhteistä tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuutta. Tällaisen
ammattipätevyyden ja ammatin harjoittamisen edellytysten osalta jäsenvaltion on
tunnustettava tällaisten koulutuspuitteiden avulla hankitulle pätevyydelle
samat oikeusvaikutukset omalla alueellaan kuin itse myöntämilleen muodollista
pätevyyttä osoittaville asiakirjoille, edellyttäen että koulutuspuitteet
täyttävät 2 kohdan mukaisesti määritellyt perusteet. Perusteiden on oltava
3 kohdassa tarkoitettujen eritelmien mukaiset. 2. Yhteisten koulutuspuitteiden on täytettävä
seuraavat edellytykset: a) yhteiset koulutuspuitteet antavat
useammille ammattihenkilöille mahdollisuuden siirtyä jäsenvaltiosta toiseen
verrattuna III osaston I luvussa säädettyyn koulutuksen osoittamiseen
perustuvaan yleiseen tunnustamisjärjestelmään; b) kyseinen ammatti on jo säännelty ainakin
kolmasosassa jäsenvaltioita; c) yhteiseen tieto-, taito- ja
pätevyyskokonaisuuteen yhdistetään ainakin kolmasosassa jäsenvaltioita voimassa
olevissa yleissivistävissä ja ammatillisissa koulutusjärjestelmissä määritellyt
tiedot, taidot ja pätevyydet; d) yhteisten koulutuspuitteiden tiedoilla, taidoilla
ja pätevyyksillä viitataan eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, joka on
määritelty eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen
oppimisen edistämiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
suosituksen(*) liitteessä II; e) kyseinen ammatti ei kuulu mihinkään
muihin yhteisiin koulutuspuitteisiin eikä sitä säännellä III osaston
III luvun nojalla; f) yhteiset koulutuspuitteet on valmisteltu
käyttäen avointa ja oikeudenmukaista menettelyä, johon ovat osallistuneet myös
niiden jäsenvaltioiden intressitahot, joissa ammatti ole säännelty; g) yhteiset koulutuspuitteet antavat minkä
tahansa jäsenvaltion kansalaisille kelpoisuuden puitteiden mukaisen pätevyyden
ilman, että kansalaisen on oltava jäsenenä missään ammattialajärjestössä tai
rekisteröitynyt tällaiseen järjestöön. 3. Siirretään komissiolle valta antaa
58 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan
yhteinen tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuus sekä yhteisiin
koulutuspuitteisiin perustuvat pätevyydet. 4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle
3 kohdassa tarkoitettujen yhteisten koulutuspuitteiden mukaisesti
hankittava ammattinimike. 5. Jäsenvaltio voi pyytää vapautusta
3 kohdassa tarkoitettujen yhteisten koulutuspuitteiden soveltamisesta omalla
alueellaan, jos se on muista syistä pakotettu ottamaan käyttöön uuden
säännellyn ammatin omalla alueellaan, jos se on pakotettu muuttamaan nykyisiä
perustavia periaatteita, jotka liittyvät ammattirakenteeseen osana
ammattikoulutusta ja ammattipätevyyden ehtoja, tai jos jäsenvaltio ei halua
suhteuttaa omaa kansallista pätevyysjärjestelmäänsä kyseisissä yhteisissä
koulutuspuitteissa määriteltyihin pätevyyksiin. Komissio voi antaa
täytäntöönpanopäätöksen tällaisen vapautuksen myöntämiseksi jäsenvaltioille.
49 b artikla Yhteiset koulutustestit 1. Tätä artiklaa sovellettaessa yhteisellä
koulutustestillä tarkoitetaan kelpoisuuskoetta, jossa arvioidaan
ammattihenkilön kelpoisuutta harjoittaa ammattia niissä jäsenvaltioissa, joissa
kyseinen ammatti on säännelty. Yhteisen koulutustestin suorittamisen
hyväksytysti on annettava oikeus harjoittaa ja jatkaa kyseistä ammatillista
toimintaa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisessä jäsenvaltiossa
hankittujen ammattipätevyyksien haltijat. 2. Yhteisen koulutustestin on täytettävä seuraavat
edellytykset: a) yhteinen koulutustesti antaa useammille
ammattihenkilöille mahdollisuuden siirtyä jäsenvaltiosta toiseen verrattuna
III osaston I luvussa säädettyyn koulutuksen osoittamiseen
perustuvaan yleiseen tunnustamisjärjestelmään; b) kyseinen ammatti on säännelty ainakin
kolmasosassa jäsenvaltioita; c) yhteinen koulutustesti on valmisteltu
käyttäen avointa ja oikeudenmukaista menettelyä, johon ovat osallistuneet myös
niiden jäsenvaltioiden sidosryhmät, joissa ammatti ole säännelty; d) yhteiseen koulutustestiin ja testien
käytännön järjestelyihin jäsenvaltioissa saavat osallistua minkä tahansa
jäsenvaltion kansalaiset ilman, että heidän tarvitsee olla jäsenenä missään
ammattialajärjestössä tai rekisteröityneenä mihinkään tällaiseen järjestöön. 3. Siirretään komissiolle valta antaa
58 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä yhteisten
koulutustestin edellytyksistä. ----------- (*) EUVL C 111, 6.5.2008, s.1.”. 36) Lisätään 50 artiklaan
3 a kohta seuraavasti: ”3 a. Mikäli vastaanottavalla jäsenvaltiolla
on perusteltuja epäilyksiä, se voi vaatia yksittäisen jäsenvaltion
toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta sille, ettei hakijan oikeutta
harjoittaa ammattia ole tilapäisesti keskeytetty tai kielletty vakavan ammatillisen
väärinkäytöksen tai ammatillisen toiminnan harjoittamiseen liittyvän rikoksen
vuoksi.”. 37) Lisätään 52 artiklaan
3 kohta seuraavasti: ”3. Jäsenvaltio ei voi varata ammattinimikkeen
käyttöoikeutta ammattipätevyyden haltijoille, jollei se ole ilmoittanut
yhdistystä tai järjestöä komissiolle ja muille jäsenvaltioille 3 artiklan
2 kohdan mukaisesti.”. 38) Lisätään 53 artiklaan toinen
kohta seuraavasti: ”Jäsenvaltion on varmistettava, että kielitaidon
tarkastaa toimivaltainen viranomainen 4 d artiklassa, 7 artiklan
4 kohdassa ja 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen päätösten
jälkeen, jos on vakavia ja konkreettisia epäilyksiä ammattihenkilön riittävästä
kielitaidosta liittyen henkilön harjoittamaan ammatilliseen toimintaan. Jos ammatista aiheutuu turvallisuuteen liittyviä
vaikutuksia, jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille oikeuden
tarkastaa kaikkien asianosaisten ammattihenkilöiden kielitaidon, mikäli
kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä on tätä nimenomaisesti pyytänyt, tai
mikäli tilastollisesti edustavat kansalliset potilasjärjestöt ovat tätä
pyytäneet itsenäisinä ammatinharjoittajina kansallisten
terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella toimivien ammattihenkilöiden suhteen. Kielitaidon tarkastus on
rajoitettava jäsenvaltion yhden virallisen kielen taitoon kyseisen henkilön
valinnan mukaisesti, sen on oltava oikeasuhtainen suhteessa harjoitettavaan
toimintaan ja ammattihenkilölle maksuton. Kyseisellä henkilöllä on oltava
oikeus valittaa näistä tarkastuksista kansallisiin tuomioistuimiin.”. 39) Lisätään IV osastoon
55 a artikla seuraavasti: ”55 a artikla Palkallisen harjoittelun tunnustaminen Säännellyn ammatin ammattipätevyyden myöntämiseksi
kotijäsenvaltion on tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa suoritettu
palkallinen harjoittelu, jonka kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen
viranomainen on vahvistanut.”. 40) Korvataan V osaston otsikko
seuraavasti: ”V osasto HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ JA TÄYTÄNTÖÖNPANOON
LIITTYVÄ VASTUU KANSALAISIA KOHTAAN”. 41) Korvataan 56 artiklan
2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”Vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion
viranomaisten on vaihdettava tietoja hakijaan kohdistetuista kurinpitotoimista
ja tälle määrätyistä rikosoikeudellisista seuraamuksista tai muista erityisistä
vakavista seikoista, jotka todennäköisesti vaikuttavat tämän direktiivin
mukaiseen toiminnan harjoittamiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivissä 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä
2002/58/EY(*) tarkoitettua henkilötietojen suojaa koskevaa lainsäädäntöä
noudattaen. --------- (*) EUVL L 201, 31.7.2002, s. 37.”. 42) Lisätään 56 a artikla
seuraavasti: ”56 a artikla Hälytysmekanismi 1. Jäsenvaltion
toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja
komissiolle niiden ammattihenkilöiden tiedot, joita kansalliset viranomaiset
tai tuomioistuimet ovat kieltäneet väliaikaisestikin harjoittamasta kyseisen
jäsenvaltion alueella seuraavia ammattitoimintoja: a) yleislääkäri, jolla on liitteessä V
olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava
asiakirja; b) erikoislääkäri, jolla on liitteessä V
olevassa 5.1.3 kohdassa tarkoitettu ammattinimike; c) yleisestä sairaanhoidosta vastaa
sairaanhoitaja, jolla on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa
tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja; d) hammaslääkäri, jolla on liitteessä V
olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettu ammattipätevyys; e) erikoishammaslääkäri, jolla on
liitteessä V olevassa 5.3.3 kohdassa tarkoitettu muodollista
pätevyyttä osoittava asiakirja; f) eläinlääkäri, jolla on liitteessä V
olevassa 5.4.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava
asiakirja, paitsi jos tiedot on ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2006/123/EY(*) 32 artiklan nojalla; g) kätilö, jolla on liitteessä V olevassa
5.5.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja; h) proviisori, jolla on liitteessä V olevassa
5.6.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja; i) liitteessä VII olevassa 2 kohdassa
mainittujen todistusten haltijat, joiden todistuksella osoitetaan haltijan
suorittaneen 24, 25, 31, 34, 35, 38, 40 tai 44 artiklassa luetellut
vähimmäisvaatimukset täyttävän koulutuksen, joka on alkanut liitteessä V
olevassa 5.1.3, 5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa
vastaavasti ilmoitettuja viitepäivämääriä ennen; j) edellä 23, 27, 29, 33, 37 ja 43 artiklassa
tarkoitettuja saavutettuja oikeuksia osoittavien todistusten haltijat. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on
lähetettävä viimeistään kolmantena päivänä sen päivän jälkeen, jona
ammattihenkilön ammatillisen toiminnan harjoittamisen kieltävä päätös on tehty.
2. Muissa kuin direktiivin 2006/123/EY
soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa, joissa jäsenvaltioon sijoittautunut
ammattihenkilö harjoittaa ammatillista toimintaa tämän direktiivin puitteissa
käyttäen muuta kuin 1 kohdassa tarkoitettua ammattinimikettä, jäsenvaltion
on ilmoitettava viipymättä muille asiaan liittyville jäsenvaltioille ja
komissiolle saatuaan tietoonsa palveluntarjoajan käyttäytymistä, toimia tai
olosuhteita koskevia nimenomaisia seikkoja, jotka voivat aiheuttaa vakavaa
vahinkoa ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle tai ympäristölle toisessa
jäsenvaltiossa. Kyseiset tiedot eivät saa ylittää sitä, mikä on ehdottomasti
tarpeen kyseisen ammattihenkilön tunnistamiseksi, ja niihin on sisällytettävä
viittaus toimivaltaisen viranomaisen päätökseen kieltää henkilöä harjoittamasta
ammatillista toimintaansa. Muu jäsenvaltio voi pyytää lisätietoja 8 ja
56 artiklassa säädetyin edellytyksin. 3. Henkilötietoja on käsiteltävä 1 ja
2 kohdan mukaisesti tapahtuvaa tietojenvaihtoa varten direktiivien
95/46/EY ja 2002/58/EY mukaisesti. Komission on käsiteltävä henkilötietoja
asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti. 4. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että
ammattihenkilölle, jota koskeva hälytys on lähetetty muille jäsenvaltioille,
ilmoitetaan hälytystä koskevasta päätöksestä samanaikaisesti kun hälytys
lähetetään, että henkilö voi hakea päätökseen muutosta tai korjausta
kansallisista tuomioistuimista ja että henkilöllä on mahdollisuus käyttää
oikeussuojakeinoja muille jäsenvaltioille lähetettyjen väärien hälytysten
aiheuttamia vahinkoja vastaan, missä yhteydessä päätökseen on liitettävä tieto,
että ammattihenkilö on saattanut sen tuomioistuimen käsiteltäväksi. 5. Komission on annettava
täytäntöönpanosäädökset hälytysmekanismin soveltamisesta.
Täytäntöönpanosäädökseen on sisällytettävä säännökset toimivaltaisista
viranomaisista, joilla on oikeus lähettää ja/tai vastaanottaa hälytyksiä, täydentää
hälytyksiä lisätiedoilla ja peruuttaa ja lopettaa hälytyksiä, sekä säännökset
oikeudesta saada tietoja, hälytyksiin sisältyvien tietojen korjaamistavoista ja
toimenpiteistä, joilla varmistetaan käsittelyn turvallisuus ja säilytysajat.
Täytäntöönpanosäädökset annetaan 58 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa
menettelyä noudattaen. ---------------- (*) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.”. 43) Korvataan 57 artikla
seuraavasti: ”57 artikla Tietoja koskevat keskusyhteyspisteet internetissä 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
seuraavat tiedot ovat saatavissa internetissä ja että niitä päivitetään
säännöllisesti keskitettyjen palvelupisteiden kautta: a) luettelo kaikista 3 artiklan 1 kohdan
a alakohdassa tarkoitetuista jäsenvaltiossa säännellyistä ammateista sekä
kunkin säännellyn ammatin osalta toimivaltaisten viranomaisten ja
57 b artiklassa tarkoitetun tukikeskuksen yhteystiedot; b) luettelo ammateista, joihin on saatavissa
eurooppalainen ammattikortti, sekä tiedot kortin toiminnasta ja kortin myöntävästä
viranomaisesta; c) luettelo kaikista ammateista, joihin
jäsenvaltio soveltaa 7 artiklan 4 kohtaa kansallisessa
lainsäädännössä ja sääntelyssä; d) luettelo 11 artiklan c kohdan
ii alakohdassa tarkoitetusta säännellystä yleissivistävästä ja ammatillisesta
koulutuksesta ja koulutuksesta, jossa on erityisrakenne; e) kaikki tässä direktiivissä mainitut
vaatimukset, menettelyt ja muodollisuudet kullekin jäsenvaltiossa säännellylle
ammatille, kaikki kansalaisten maksettaviksi säädetyt maksut ja luovutettaviksi
vaaditut asiakirjat; f) ohjeistus muutoksen hakemiseksi toimivaltaisten
viranomaisten päätöksiin kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan käyttäjille selvässä, ymmärrettävässä
ja helposti etäyhteyden avulla sähköisesti katsottavassa muodossa ja että
tiedot pidetään ajan tasalla. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että keskitetyt palvelupisteet ja toimivaltaiset viranomaiset
reagoivat mahdollisimman nopeasti kaikkiin keskitettyyn palvelupisteeseen
osoitettuihin tietopyyntöihin. Tätä varten ne voivat välittää kyseiset tietopyynnöt
57 b artiklassa mainituille tukikeskuksille ja ilmoittaa tästä
kyseiselle kansalaiselle. 4. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava
oheistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että keskitetyt palvelupisteet
asettavat 1 kohdassa säädetyt tiedot saataville muilla unionin
virallisilla kielillä. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön kielten
käytöstä omalla alueellaan. 5. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä
keskenään ja komission kanssa 1, 2 ja 4 kohdan täytäntöön panemiseksi.”. 44) 1Lisätään 57 a artikla
seuraavasti: ”57 a artikla Sähköisillä välineillä suoritettavat menettelyt 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki
tässä direktiivissä käsiteltyihin aiheisiin liittyvät vaatimukset, menettelyt
ja muodollisuudet voidaan viedä loppuun etäyhteyden ja sähköisten välineiden
avulla asiaan liittyvän keskitetyn palvelupisteen kautta. 2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta
14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kelpoisuuskokeen suorittamiseen
tai sopeutumisaikaan. 3. Siltä osin kuin jäsenvaltiot voivat
perustellusti vaatia Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivissä 1999/93/EY(*) tarkoitettujen kehittyneiden sähköisten
allekirjoitusten käyttöä 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyn loppuun
viemiseksi, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä komission
päätöksen 2009/767/EY(**) mukaiset sähköiset allekirjoitukset ja huolehtia
teknisistä toimenpiteistä komission päätöksessä 2011/130/EU(***) määriteltyjen
kehittyneiden sähköisten allekirjoitusmuotojen käsittelemiseksi. 4. Kaikki menettelyt on suoritettava
direktiivin 2006/123/EY keskitettyjä palvelupisteitä koskevien säännösten
mukaisesti. Määräajat, joita jäsenvaltioiden on noudatettava tässä direktiivissä
säädetyissä menettelyissä ja muodollisuuksissa, lasketaan siitä, kun
kansalainen on jättänyt hakemukseen keskitettyyn palvelupisteeseen. (*) EUVL L 13, 19.1.2000, s. 12. (**) EUVL L 274, 20.10.2009, s. 36. (***) EUVL L 53, 26.2.2011, s. 66.”. 45) Lisätään 57 b artikla
seuraavasti: ”57 b artikla Tukikeskukset 1. Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä viimeistään
[lisätään päivämäärä – kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräaika]
tukikeskus, jonka tehtävänä on tarjota toisten jäsenvaltioiden kansalaisille ja
keskuksille tukea tässä direktiivissä säädettyjen ammattipätevyyksien
tunnustamiseksi, mukaan luettuina ammatteja ja ammattien harjoittamista
sääntelevä kansallinen lainsäädäntö, sosiaalilainsäädäntö ja tarvittaessa
eettiset säännöt. 2. Vastaanottavan jäsenvaltion tukikeskusten on
avustettava kansalaisia tässä direktiivissä kansalaisille annettujen oikeuksien
harjoittamisessa tarvittaessa yhteistyössä kotijäsenvaltion tukikeskuksen ja
toimivaltaisten viranomaisten sekä vastaanottavan jäsenvaltion keskitettyjen
palvelupisteiden kanssa. 3. Vastaanottavan jäsenvaltion kaikkien
toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä saumatonta yhteistyötä vastaanottavan
jäsenvaltion tukikeskuksen kanssa ja annettava tietoja yksityistapauksista
vastaanottavan jäsenvaltion tukikeskuksille näiden pyynnöstä. 4. Komission pyynnöstä tukikeskusten on
ilmoitettava komissiolle tämän käsiteltäviksi tulevista tiedusteluista kahden
kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.”. 46) Korvataan 58 artikla
seuraavasti: ”58 artikla Komiteamenettely 1. Komissiota avustaa ammattipätevyyden
tunnustamista käsittelevä komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU)
N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 2. jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan
päätöksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.”. 47) Lisätään 58 a artikla
seuraavasti: ”58 a artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2. Siirretään 3 artiklan 2 kohdassa,
4 a artiklan 7 kohdassa, 4 b artiklan 2 kohdassa,
20 artiklassa, 21 a artiklan 3 kohdassa, 24 artiklan
4 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa,
31 artiklan 2 ja 7 kohdassa, 34 artiklan 2 ja 4 kohdassa,
35 artiklan 4 kohdassa, 38 artiklan 1 ja 4 kohdassa,
40 artiklan 1 ja 4 kohdassa, 44 artiklan 2 ja
4 kohdassa, 46 artiklan 4 kohdassa, 49 a artiklan
3 kohdassa ja 49 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta
määräämättömäksi ajaksi alkaen [lisätään päivämäärä – tämän muutosdirektiivin
voimaantulopäivä]. 3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin
tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 kohdassa, 4 a artiklan
7 kohdassa, 4 b artiklan 2 kohdassa, 20 artiklassa,
21 a artiklan 3 kohdassa, 24 artiklan 4 kohdassa,
25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa, 31 artiklan
2 ja 7 kohdassa, 34 artiklan 2 ja 4 kohdassa,
35 artiklan 4 kohdassa, 38 artiklan 1 ja 4 kohdassa,
40 artiklan 1 ja 4 kohdassa, 44 artiklan 2 ja
4 kohdassa, 46 artiklan 4 kohdassa, 49 a artiklan
3 kohdassa ja 49 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetun
säädösvallan siirron. peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä
mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana
päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai
jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo
voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4. Heti kun komissio on antanut delegoidun
säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja
neuvostolle. 5. Edellä olevan 3 artiklan 2 kohdan, 4 a artiklan
7 kohdan, 4 b artiklan 2 kohdan, 20 artiklan, 21 a artiklan 3 kohdan, 24
artiklan 4 kohdan, 25 artiklan 5 kohdan, 26 artiklan 2 kohdan, 31 artiklan
2 ja 7 kohdan, 34 artiklan 2 ja 4 kohdan, 35 artiklan 4 kohdan, 38 artiklan 1
ja 4 kohdan, 40 artiklan 1 ja 4 kohdan, 44 artiklan 2 ja 4 kohdan, 46
artiklan 4 kohdan, 49 a artiklan 3 kohdan ja 49 b artiklan 3 kohdan nojalla
annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai
neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on
annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa
sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun
määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä.
Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan
kahdella kuukaudella.”. 48) Korvataan 59 artikla
seuraavasti: ”59 artikla Avoimuus 1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava
komissiolle luettelo niiden kansallisen lain mukaisesti nykyisin säännellyistä
ammateista [lisätään päivämäärä – kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen
määräajan päättymispäivä] mennessä. Kaikki muutokset tähän säänneltyjen
ammattien luetteloon on niin ikään ilmoitettava komissiolle viipymättä.
Komission on perustettava yleisön käytettävissä oleva tietokanta näille
tiedoille ja ylläpidettävä tätä tietokantaa. 2. Jäsenvaltioiden on tutkittava, ovatko niiden
kansallisen oikeusjärjestelmän vaatimukset, joilla rajoitetaan yksittäisen
ammatin harjoittamisen aloittaminen tai harjoittaminen vain erityisen
ammattipätevyyden haltijoille, mukaan lukien ammattipätevyyden nojalla
sallittujen ammattinimikkeiden käyttö ja ammatillinen toiminta, seuraavien
periaatteiden mukaisia: a) vaatimukset eivät saa olla kansalaisuuden tai
asuinpaikan nojalla suoraan tai epäsuoraan syrjiviä; b) vaatimukset on perusteltava yleistä etua
koskevalla pakottavalla syyllä; c) vaatimusten on sovelluttava tavoiteltujen
tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseen eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on
tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi. 3. Edellä 1 kohtaa on sovellettava myös
3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai organisaation
sääntelemiin ammatteihin ja kaikkiin jäsenyyden pakollisuutta koskeviin
vaatimuksiin. 4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava [lisätään päivämäärä
– kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräajan päättymispäivä]
mennessä tiedot vaatimuksista, jotka ne aikovat säilyttää voimassa, ja
perusteet sille, että ne katsovat vaatimustensa täyttävän 2 kohdan
säännökset. Jäsenvaltioiden on annettava tiedot vaatimuksista, joita ne ovat
ottaneet myöhemmin käyttöön, ja perusteet sille, että ne katsovat näiden
vaatimusten täyttävän 2 kohdan säännökset, kuuden kuukauden kuluessa
toimenpiteen hyväksymisestä. 5. Jäsenvaltioiden on lisäksi toimitettava [lisätään
päivämäärä – kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräajan
päättymispäivä] mennessä ja kahden vuoden välein sen jälkeen kertomus
vaatimuksista, jotka on poistettu tai joita on lievennetty. 6. Komissio toimittaa kertomukset muille
jäsenvaltioille, joiden on toimitettava huomautuksensa kuuden kuukauden
määräajassa. Samassa ajassa komissio kuulee asianosaisia puolia, kyseiset
ammatit mukaan lukien. 7. Komissio laatii jäsenvaltioiden toimittamista
tiedoista yhteenvetokertomuksen komission päätöksen N:o 2007/172/EY*
nojalla perustetulle koordinoijaryhmälle, joka voi esittää huomautuksia. 8.
Edellä 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen huomautusten perusteella
komissio toimittaa [lisätään päivämäärä – vuosi kansallisen lainsäädännön osaksi
saattamisen määräajan päättymisestä] lopulliset havaintonsa neuvostolle ja
Euroopan parlamentille varustettuna tarvittaessa lisäaloitteita koskevilla
ehdotuksilla. (*) EUVL L 79, 20.3.2007, s. 38.”. 49) Korvataan 61 artiklan toinen
kohta seuraavasti: ”Komissio antaa tarvittaessa
täytäntöönpanopäätöksen, jossa asianomaiselle jäsenvaltiolle annetaan
määräajaksi lupa poiketa kyseisen säännöksen soveltamisesta.”. 50) Poistetaan liitteet II
ja III. 51) Lisätään liitteessä VII olevaan
1 kohtaan g kohta seuraavasti: ”g) asiakirja, jossa osoitetaan, ettei henkilöä
ole määrätty väliaikaisesti keskeyttämään ammattinsa harjoittamista ja ettei
henkilöllä ole rikosoikeudellisia tuomioita, jos jäsenvaltio edellyttää
asiakirjaa omilta kansalaisiltaan.”. 2
artikla [IMI-asetuksen]
muuttaminen Korvataan [IMI-asetuksen] liitteessä I
oleva 2 kohta seuraavasti: ”2. Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY(*):
4 a–4 e artiklan, 8 artikla, 21 a artikla, 50,
51, 56 ja 56 a artiklan. (*) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.”. 3 artikla Saattaminen
osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava
tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset
määräykset voimaan viimeistään [lisätään päivämäärä – kaksi vuotta
voimaantulopäivästä]. Niiden on toimitettava nämä säännökset komissiolle tiedoksi
viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on
viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä viittaus, kun ne
virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä, miten viittaukset
tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on
toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset
kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 4 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. 5 artikla Osoitus Tämä direktiivi
on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja LAINSÄÄDÄNTÖESITYKSEEN LIITETTÄVÄ
RAHOITUSSELVITYS 1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi 1.2. Toimintalohko(t)
toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB) 1.3. Ehdotuksen/aloitteen
luonne 1.4. Tavoitteet
1.5. Ehdotuksen/aloitteen
perustelut 1.6. Toiminnan
ja sen rahoitusvaikutusten kesto 1.7. Hallinnointitapa
(hallinnointitavat) 2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta-
ja raportointisäännöt 2.2. Hallinnointi-
ja valvontajärjestelmä 2.3. Toimenpiteet
petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi 3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT
RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen
tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat 3.2. Arvioidut
vaikutukset menoihin 3.2.1. Yhteenveto
arvioiduista vaikutuksista menoihin 3.2.2. Arvioidut
vaikutukset toimintamäärärahoihin 3.2.3. Arvioidut
vaikutukset hallintomäärärahoihin 3.2.4. Yhteensopivuus
nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa 3.2.5. Ulkopuolisten
tahojen osallistuminen rahoitukseen 3.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin LAINSÄÄDÄNTÖESITYKSEEN
LIITETTÄVÄ RAHOITUSSELVITYS
6.
PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA
6.1.
Ehdotuksen/aloitteen nimi
Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi xxx ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun
direktiivin 2005/36/EY muuttamisesta.
6.2.
Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja
budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[26]
Sisämarkkinat
– Tietoperustainen talous Sisämarkkinat
– Palvelut
6.3.
Ehdotuksen/aloitteen luonne
¨ Ehdotus/aloite
liittyy uuteen toimeen
6.4.
Tavoitteet
6.4.1.
Komission monivuotinen strateginen tavoite
(monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista
ehdotus/aloite tukee
Tiedonannostaan
”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun
vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi” (KOM(2011) 206 lopullinen)
komissio ehdotti ammattipätevyyden tunnustamista koskevan lainsäädännön
uudistamista. Tässä yhteydessä sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa mainittiin
nimenomaisesti eurooppalainen ammattikortti (EPC) välineenä (sähköisenä
todistuksena), jolla edistetään ammattihenkilöiden liikkuvuutta ja samalla
vahvistetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä
luottamusta, mikä loppujen lopuksi hyödyttää kuluttajia ja työnantajia. Eurooppalaisen
ammattikortin käyttöönoton odotetaan tehostavan nykyisiä tunnustamismenettelyjä
ja osaltaan alentavan kustannuksia. Eurooppalaisen ammattikortin tärkeimpiin
ominaisuuksiin kuuluu, että siinä käytetään EU:n yhteistä taustajärjestelmää
eli sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI), jota laajennetaan
uudella EPC-toiminnolla. Eurooppalaisesta
ammattikortista on tarkoitus tulla asianomaisille ammattihenkilöille
vapaaehtoinen mutta toimivaltaisille viranomaisille pakollinen väline.
Eurooppalaisen ammattikortin IMI-taustajärjestelmätoimintoa on tarkoitus
käyttää myös Euroopan laajuisen hälytysmekanismin perustamiseen:
jäsenvaltioiden olisi toimitettava sen avulla toisilleen hälytykset
ammattihenkilöistä, joilla ei ole enää oikeutta harjoittaa ammattiaan kurinpidollisen
tai rikosoikeudellisen seuraamuksen vuoksi, ja käytettävä sitä tukena uusista
tutkintotodistuksista ilmoitettaessa. IMI
on Euroopan komission kehittämä verkkoviestintäväline, jota on tarjottu
vuodesta 2008 maksuttomana palveluna jäsenvaltioille. Sitä käytetään
nykyisin ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY ja
palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY nojalla
tapahtuvaan tietojenvaihtoon. IMIn
avulla kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat pitää
nopeasti ja helposti yhteyttä muissa jäsenvaltioissa toimiviin vastaaviin
viranomaisiin noudattaen kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymiä yhdenmukaisia
työmenetelmiä. IMI auttaa käyttäjiään i) löytämään oikean yhteysviranomaisen,
ii) olemaan yhteydessä kyseisiin viranomaisiin käyttämällä ennakkoon
käännettyjä kysymyksiä ja vastauksia sekä iii) seuraamaan tietopyynnön
etenemistä seurantajärjestelmän avulla. Ehdotus
IMIn käytöstä taustajärjestelmänä eurooppalaisten ammattikorttien myöntämisessä
ja jatkuvassa seurannassa sekä hälytysmekanismissa on komission politiikan
mukaista. Komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” mukaan
IMIä olisi käytettävä mieluiten kumppanuusvälineenä pantaessa
sisämarkkinasääntöjä täytäntöön komission tulevissa ehdotuksissa. Komission
hyväksymän IMIn laajentamisstrategian mukaisesti sen puitteissa kehitetään väline
jäsenvaltioiden komissiolle ja muille jäsenvaltioille lähettämiä ilmoituksia
varten. Välinettä olisi käytettävä ilmoitettaessa myös uusista
tutkintotodistuksista direktiivin mukaisesti.
6.4.2.
Erityistavoite (erityistavoitteet) ja toiminto
(toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä
Erityistavoite nro 8: Helpotetaan pätevien
ammattihenkilöiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa Tavoitteen
kannalta keskeinen toimi on ehdotuksen laatiminen ammattipätevyyden
tunnustamisesta annetun direktiivin tarkistamiseksi tarkoituksena
yksinkertaistaa ja ajanmukaistaa merkittävästi koko prosessia, mukaan lukien
eurooppalaisten ammattikorttien käyttöönotto ja käyttö. Toimenpiteen
kokonaistavoitteena on lisätä ja nopeuttaa ammattipätevyyden
tunnustamispyyntöjä koskevia päätöksiä. Näiden
tavoitteiden saavuttamiseksi suunnitellaan seuraavia toimia: 1. lisätään
koko menettelyn avoimuutta ottamalla käyttöön julkinen rajapinta, jonka avulla
ammattihenkilöt i) pystyvät tarkastelemaan luetteloa hakemuksessaan
tarvittavista asiakirjoista, ii) hakemaan asianomaisilta toimivaltaisilta
viranomaisilta eurooppalaista ammattikorttia ja saamaan sen internetissä; 2. uudistetaan
kotijäsenvaltion osallistumista menettelyyn, jotta vastaanottavat jäsenvaltiot
voivat käsitellä hakemuksia tehokkaammin määräämällä IMI-järjestelmän käytön
pakolliseksi kaikkien toimivaltaisten viranomaisten
taustajärjestelmätoimintona. IMIä olisi kehitettävä tukemaan eurooppalaista
ammattikorttia, jotta järjestelmä selviää laajennetuista tehtävistään
menettelyssä; 3. helpotetaan
ammattihenkilöitä koskevien hälytysten levittämistä; 4. helpotetaan
muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen (tutkintotodistusten)
ilmoittamista IMI-järjestelmän avulla. Erityistavoite nro 12: Kehitetään sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää
(IMI) siten, että sitä voidaan käyttää tukena sisämarkkinalainsäädännön
paremmassa täytäntöönpanossa. IMI-järjestelmän
käyttö on pakollista palveludirektiivin nojalla, ja se tulee pakolliseksi
tarkistetun ammattipätevyysdirektiivin nojalla. Käsillä oleva ehdotus
IMI-järjestelmän käyttämisestä eurooppalaisen ammattikortin myöntämisessä ja
käsittelyssä, hälytysmekanismissa ja uusien tutkintotodistusten
ilmoittamisjärjestelmässä on yhdenmukainen niiden komission toimien kanssa,
joilla IMI-järjestelmää on suunnitelmissa laajentaa muille unionin
lainsäädännön aloille (mainittu komission tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden
hallinnoinnin parantaminen hallinnollisen yhteistyön laajentamisen avulla –
Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) laajentamista ja kehittämistä
koskeva strategia (KOM(2011) 75 lopullinen, IMI-järjestelmää koskeva
strateginen tiedonanto).) Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja
budjetointijärjestelmässä 12/02
01: Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kehittäminen
6.4.3.
Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset
Selvitys siitä, miten
ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän
tilanteeseen. Ehdotuksella
varmistetaan: 1. hyvä
oikeusvarmuus EU:n kansalaisten ammattipätevyyden tunnustamispyyntöjen käsittelyssä
IMIn avulla; 2. avoimuus
EU:n kansalaisten ammattipätevyyden tunnustamispyyntöjen käsittelyssä; 3. kansallisten
toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisen rasituksen helpottaminen ja
keventäminen; 4. olemassa
olevan tietoteknisen välineen uusilla aloilla hyödyntämisen ja muokkaamisen
mahdollistamat kustannussäästöt verrattuna uuden yksikäyttöisen välineen
kehittämiseen joko EU:n tai jäsenvaltioiden tasolla mittakaava- ja
tuotevariointietujen saavuttamiseksi; 6. jäsenvaltioiden
välisen yhteistyön puutteiden korjaus, koska palveludirektiivissä säädetään jo
nykyisellään useita ammattihenkilöitä koskevasta hälytysmekanismista, jota ei
kuitenkaan sovelleta terveydenhuoltoalan ammattihenkilöihin, joiden riskit
kansanterveydelle ovat erittäin merkittävät.
6.4.4.
Tulos- ja vaikutusindikaattorit
Selvitys siitä,
millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan Ehdotuksella
edistetään unionin lainsäädännön tehokkaampaa soveltamista ammattipätevyyden
alalla ja säästetään tietoteknisiä kehitys-, ylläpito- ja käyttökustannuksia. Sen
suoria vaikutuksia voidaan mitata seuraavilla indikaattoreilla: - EPC-/IMI-mekanismia
ammattipätevyyden tunnustamisessa EU:ssa käyttävien ammattien lukumäärä.
Tosiasiallisesti eurooppalaista ammattikorttia ei oteta automaattisesti
käyttöön tai määrätä pakolliseksi kaikissa säännellyissä ammateissa; - IMIn
avulla vastaanotettujen eurooppalaista ammattikorttia koskevien pyyntöjen määrä
vuosittain; - eurooppalaista
ammattikorttia koskevan menettelyn keskimääräinen nopeus; - järjestelmää
tietojenvaihdossa aktiivisesti käyttävien (eikä pelkästään käyttäjiksi
rekisteröityneiden) toimivaltaisten viranomaisten määrä; - uusista
tutkintotodistuksista tehtyjen ilmoitusten määrä; - kyselyjen
avulla mitattu käyttäjätyytyväisyys.
6.5.
Ehdotuksen/aloitteen perustelut
6.5.1.
Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan
lyhyellä tai pitkällä aikavälillä
Ehdotuksella
parannetaan ammattipätevyyden tunnustamismenettelyjen tehokkuutta ja helpotetaan
ammattihenkilöiden väliaikaista liikkuvuutta, koska kaikki käyttävät yhtä
menettelyä, joka perustuu koko Euroopalle yhteiseen tietotekniseen alustaan.
EPC-/IMI-järjestelmä koskee niitä ammatteja, jotka ovat pyytäneet päästä tämän
uuden prosessin piiriin, ja sitä laajennetaan vähitellen muihinkin ammatteihin.
Tämän vuoksi käynnistyskustannukset jäävät pienemmiksi, ja tulevissa
laajennuksissa hyödynnetään mittakaavaetua. Lisäksi
ammattilaisia, joilta on kielletty ammatin harjoittaminen, koskeva
hälytysmekanismi on perustettava. Aiemmin
perustetun IMI-järjestelmän ansiosta uusilla prosesseilla saavutetaan hyvä
oikeusvarmuus henkilötietojen käsittelyssä IMI-järjestelmässä neuvostossa ja
Euroopan parlamentissa parhaillaan käsiteltävänä olevan IMI-asetuksen
mukaisesti. Tällöin hyödynnetään myös tuotevarioinnin etuja.
6.5.2.
EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo
Koska
IMI on keskitetty, komission kehittämä ja ylläpitämä viestintäväline, sillä
luonnollisesti edistetään eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen
käyttöönottoa ja saumatonta toimintaa sekä jäsenvaltioiden välistä tehokasta
hälytysmekanismia. Komissio tarjoaa IMI-järjestelmän maksuttomana palveluna
jäsenvaltioiden käyttöön, huolehtii sen ylläpidosta ja kehittämisestä,
neuvonnasta ja tietojenkäsittelyn perusrakenteista. Näitä tehtäviä ei voida
hajauttaa. IMIn
avulla voitetaan rajatylittävän yhteistyön esteet, kuten kielimuurit,
poikkeavat hallinto- ja työskentelykulttuurit ja vakiintuneiden
tietojenvaihtomenettelyjen puute. Koska jäsenvaltiot ovat osallistuneet
järjestelmän suunniteluun, IMI tarjoaa kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymät
yhteiset työskentelymenetelmät.
6.5.3.
Vastaavista toimista saadut kokemukset
IMI
käynnistettiin vuonna 2008. Järjestelmään on rekisteröityneinä noin
6 700 toimivaltaista viranomaista ja 11 000 käyttäjää.
Vuonna 2010 tietoja vaihdettiin noin 2 000 kertaa. IMIä
on käytetty ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin yhteydessä
vuodesta 2008. Kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä, mikä näkyy
pyyntöjen ja muiden vastaavien määrästä sekä jäsenvaltioiden tekemästä
sopimuksesta laajentaa sitä kaikkiin ammatteihin. Jäsenvaltioissa on kysyntää
käyttää sitä vastedes kaikilla mahdollisilla aloilla, joilla tiivis yhteistyö
koetaan välttämättömäksi. Kysynnän perusteena on se, että nykyiset
tunnustamismenettelyt ovat liian hitaita ja työläitä. Lisäksi käytössä ei ole
terveydenhuollon ammattien hälytysjärjestelmää. Enemmistö intressitahosta on
pyytänyt tämän puutteen korjaamista. Lisäksi ilmoitusjärjestelmän tehokas
hallinnointi on liian monimutkaista ja työläistä ilman tietoteknistä välinettä.
6.5.4.
Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden
kanssa ja mahdolliset synergiaedut
Tiedonannossaan
”Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen hallinnollisen yhteistyön
laajentamisen avulla – Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI)
laajentamista ja kehittämistä koskeva strategia” (KOM(2011) 75 lopullinen,
IMI-järjestelmää koskeva strateginen tiedonanto) komissio esittelee
suunnitelmia IMIn tulevasta laajentamisesta muille unionin lainsäädännön
aloille. Tiedonannossaan
”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” komissio korosti ammattipätevyyden
tehokkaan tunnustamisen ja eurooppalaisen ammattikortin perustamisen tärkeyttä.[27]
Palveludirektiivissä (direktiivissä 2006/123/EY) säädetään jo
nykyisellään hälytysmekanismista, joka koskee tiettyjä vaan ei kaikkia
ammattihenkilöitä, jotka tarjoavat asiantuntijapalveluita. Huomattavin puute
koskee terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joihin palveludirektiiviä ei
sovelleta. Eurooppalaisia
ammattikortteja koskevat kyselyt voidaan järjestää julkisen rajapinnan kautta
kaikille muun muassa keskitettyjen palvelupisteiden kautta.
6.6.
Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto
¨ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa
ei ole rajattu –
Käynnistysvaihe alkaa vuonna 2013 ja päättyy
vuonna 2014 –
Käynnistysvaiheen jälkeen toteutus on käynnissä täydessä
laajuudessa. Järjestelmän isännöinti-, käyttö- ja ylläpitokustannukset
sisältyvät IMI-järjestelmän käytöstä aiheutuviin asianmukaisiin kustannuksiin.
6.7.
Hallinnointitapa (hallinnointitavat)[28]
¨ Komissio hallinnoi suoraan keskitetysti
7.
HALLINNOINTI
7.1.
Seuranta- ja raportointisäännöt
Ilmoitetaan
sovellettavat aikavälit ja edellytykset. Komissio
laatii vuotuisen kertomuksen IMIn kehityksestä ja suorituskyvystä. Siinä
käsitellään asianmukaisesti IMIn käyttöä eurooppalaista ammattikorttia
koskeviin pyyntöihin, hälytyksiin ja tutkintotodistusten ilmoituksiin. Lisäksi
kertomus IMIn tietosuojakysymyksistä, myös tietoturvasta, toimitetaan
säännöllisin välein Euroopan tietosuojavaltuutetulle.
7.2.
Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä
7.2.1.
Todetut riskit
Yksi
ehdotuksen keskeisistä piirteistä on, että eurooppalaisessa ammattikortissa,
hälytysmekanismissa ja ilmoituksissa käytetään IMIn toimintoja. Komissio on
IMIn ”järjestelmävastaava” ja vastuussa sen päivittäisestä käytöstä,
ylläpidosta ja kehityksestä. Tältä osin operatiiviset riskit on jo yksilöity
IMIn käytön ja IMI-asetuksen ehdotuksen yhteydessä. Edellä
mainittujen operatiivisten riskien lisäksi muita riskejä voi aiheutua siitä,
ettei EPC-välinettä oteta käyttöön ammateissa ja ammattihenkilöiden
keskuudessa. Riskinä on toisin sanoen se, että eurooppalainen ammattikortti
voidaan kehittää täysin valmiiksi ja toimivaksi, mutta sille ei ilmene
(juurikaan) kysyntää. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat kokea siihen
mukautumisen hankalaksi eivätkä ne ehkä tarjoa riittäviä resursseja kyselyjen
käsittelemiseksi asianmukaisesti ja viipymättä. Eurooppalaisen
ammattikortin ja hälytysmekanismin käyttöönotto herättävät myös
tietosuojakysymyksiä, muun muassa perusteettomien hälytysten käsittelystä.
Uudet järeät oikeudelliset puitteet edellyttävät myös huolellista päivittäistä
hallinnointia.
7.2.2.
Valvontamenetelmä(t)
Eurooppalaisen
ammattikortin, hälytysmekanismin ja ilmoitusten niitä seikkoja, jotka ovat
riippuvaisia IMIn toiminnasta, on arvioitava IMIn toiminnan ja IMI-asetuksen
luonnoksen yhteydessä. Muiden
2.2.1 kohdassa mainittujen riskien ehkäisemiseksi komissio tarjoaa
kaikille sidosryhmille (eli jäsenvaltioiden viranomaisille, ammattielimille
jne.) tukea (esim. työpajoja) ja edistää aktiivisesti uuden järjestelmän
käyttöönottoa ja houkuttelevuutta.
7.3.
Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien
ehkäisemiseksi
Ilmoitetaan käytössä
olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet. Petosten,
korruption ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi IMIin sovelletaan
rajoituksitta komission toimintaan tavanomaisesti sovellettavia säännöksiä,
kuten Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä
toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY)
N:o 1073/1999.
8.
EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET
8.1.
Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen
otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat
· Talousarviossa jo olevat budjettikohdat Moniv. rahoituskehyksen otsake || Budjettikohta || Määrärahalaji || Rahoitusosuudet Numero [Nimi..............................................................] || JM/EI-JM ([29]) || EFTA-mailta[30] || ehdokasmailta[31] || kolmansilta mailta || varainhoitoasetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet 1A || 12.02.01 Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kehittäminen || JM || KYLLÄ || EI || EI || EI 1A || 12.01.04 Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kehittäminen – Hallintomenot || EI-JM || KYLLÄ || EI || EI || EI 1A || 26.03.01.01 Yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA) || JM || KYLLÄ || KYLLÄ || EI || EI
8.2.
Arvioidut vaikutukset menoihin
8.2.1.
Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin
euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Moniv. rahoituskehyksen otsake: || 1B || Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kehittäminen PO: <…….> || || || Vuosi 2013 || Vuosi 2014 || || || || YHTEENSÄ Toimintamäärärahat || || || || || || || || 12.02.01 || Sitoumukset || (1) || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000 Maksut || (2) || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000 Sisämarkkinoiden pääosaston määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a +3 || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000 Maksut || =2+2a +3 || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000 Tämän ehdotuksen ja siihen liittyvien
kehityskustannusten oletetaan tulevan voimaan ja toteutuvan vuonna 2013 ja
jatkuvan vuoteen 2014. Lisätietoja IMIn yleisestä rahoituksesta on
luettavissa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi
hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä
(IMI-asetus) (KOM(2011) 522 lopullinen) liitetystä rahoitusselvityksestä. Tältä
osin tukitaan mahdollisuuksia rahoittaa kehityskustannukset ISA-ohjelmasta. Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000 Maksut || (5) || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000 Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 1A kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =4+ 6 || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000 Maksut || =5+ 6 || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000
8.2.2.
Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin
–
¨ Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti: Maksusitoumusmäärärahat euroa (kolmen desimaalin
tarkkuudella) Tavoitteet ja tuotokset ò || || || Vuosi 2013 || Vuosi 2014 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || ... ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ TUOTOKSET Tuotoksen tyyppi[32] || Tuotoksen keskikustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten kokonaismäärä || Kokonaiskustannus ERITYISTAVOITE nro 1 Avoimuuden lisääminen || || || || || || || || || || || || || || || || - Tuotos || Julkinen käyttöliittymä || 380 000 || || 190 000 || || 190 000 || || || || || || || || || || || || 380 000 Välisumma erityistavoite nro 1 || || 190 000 || || 190 000 || || || || || || || || || || || || 380 000 ERITYISTAVOITE nro 2 Taustajärjestelmäntoiminto || || || || || || || || || || || || || || || || - Tuotos || Taustajärjestelmätoiminto || 124 000 || || 62 000 || || 62 000 || || || || || || || || || || || || 124 000 Välisumma erityistavoite nro 2 || || 62 000 || || 62 000 || || || || || || || || || || || || 124 000 ERITYISTAVOITE nro 3 Hälytysmekanismit || || || || || || || || || || || || || || || || - Tuotos || Hälytysmekanismi || 160 000 || || 80 000 || || 80 000 || || || || || || || || || || || || 160 000 Välisumma erityistavoite nro 3 || || 80 000 || || 80 000 || || || || || || || || || || || || 160 000 ERITYISTAVOITE nro 4 Ilmoitusjärjestelmät … || || || || || || || || || || || || || || || || - Tuotos || Ilmoitusjärjestelmät || 61 000 || || 30 500 || || 30 500 || || || || || || || || || || || || 61 000 Välisumma erityistavoite nro 4 || || 30 500 || || 30 500 || || || || || || || || || || || || 61 000 KOKONAISKUSTANNUS || || 362 500 || || 362 500 || || || || || || || || || || || || 725 000
8.2.3.
Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin
8.2.3.1.
Yhteenveto
–
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja
8.2.3.2.
Henkilöstöresurssien arvioitu tarve
–
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöstöresursseja
8.2.4.
Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen
rahoituskehyksen kanssa
–
¨ Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen (2013)
mukainen. –
Ehdotus/aloite on tulevan monivuotisen
rahoituskehyksen (2014–2020) mukainen. Ehdotus katetaan sisämarkkinoiden
budjettikohdassa mainituilla määrärahoilla. Varainhoitovuoden 2013 osalta
määrärahat sisältyvät komission viralliseen rahoitussuunnitelmaan;
varainhoitovuoden 2014 ja sitä seuraavien vuosien osalta ne sisältyvät
komission ehdotukseen seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi.
8.2.5.
Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen
–
Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu
ulkopuolisia tahoja.
8.3.
Arvioidut vaikutukset tuloihin
–
¨ Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin. [1] Eurobarometri nro 363. [2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi
2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista
sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36). [3] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY,
annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta
(EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22). [4] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille,
neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle –
Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja
ammattitaitotarpeiden ennakoimien ja yhteensovittaminen (KOM(2008) 868
lopullinen, 16.12.2008). [5] Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010:
Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen, KOM(2010) 603 lopullinen,
27.10.2010. [6] Komission tiedonanto – Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle
kattava ratkaisu kriisiin (KOM(2011) 11, 12.1.2010). [7] Komission tiedonanto – Sisämarkkinoiden
toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen
lisäämiseksi ”Yhdessä uuteen kasvuun” (KOM(2011) 206, SEC(2011) 467). [8] EUCO 52/11. [9] A7-0373/2011. [10] Ks. http://ec.europa.eu/internal_market/qualifications/policy_developments/evaluation_en.htm. [11] Tutkimus julkaistiin 31. lokakuuta 2011 ja on luettavissa
osoitteessa
http://ec.europa.eu/internal_market/qualifications/docs/policy_developments/final_report_en.pdf. [12] Ks. http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2011/professional_qualifications_en.htm. [13] KOM(2011) 367 lopullinen. [14] Ks.
http://ec.europa.eu/internal_market/qualifications/policy_developments/european_professional_card_en.htm. [15] Ks. esim. asia C-330/03, Colegio de Ingenieros de Caminos,
Canales y Puertos. [16] Ks. asia C-313/01, Morgenbesser; ja asia C-345/08, Pesla. [17] Asiat C-47/08, C-50/08, C-51/08, C-52/08, C-53/08, C-54/08
ja C-61/08. [18] EUVL C , , s. . [19] [20] EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22. [21] KOM(2011) 206 lopullinen, 13.4.2011. [22] KOM(2010) 603 lopullinen. [23] EUVL L […]. [24] EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36. [25] EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. [26] ABM: toimintoperusteinen johtaminen – ABB:
toimintoperusteinen budjetointi. [27] Ks. alaviite 6 edellä. [28] Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset
varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla
osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html. [29] JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat
määrärahat. [30] EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto. [31] Ehdokasmaat ja tarvittaessa mahdolliset ehdokasmaat Länsi-Balkanilta.
[32] Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita
(esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).