PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS 1.1. Yleinen tausta

Pätevien ammattihenkilöiden liikkuvuus on vähäistä Euroopan unionissa. Liikkuvuudelle näyttää kuitenkin olevan paljon hyödyntämätöntä potentiaalia: vuonna 2010 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen[1] mukaan 28 prosenttia EU:n kansalaisista harkitsee työskentelyä ulkomailla. Ammattipätevyyden tunnustaminen on välttämätön edellytys sisämarkkinoiden perusvapauksien tehokkaalle toimivuudelle EU:n kansalaisten kannalta. Toisaalta liikkuvuus ei saa tapahtua kuluttajien eikä varsinkaan potilaiden kustannuksella, sillä he odottavat terveydenhuoltoalan ammattilaisilta riittävää kielitaitoa. Lisäksi entistä yhdentyneempien palvelumarkkinoiden mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä asiantuntijapalvelujen alalla; vaikka vuoden 2006 palveludirektiivi[2] tarjosi uusia tilaisuuksia, ammattipätevyyden tunnustamisesta vuonna 2005 annetun direktiivin[3] päätarkoituksena oli koontaa tuolloiset 15 direktiiviä yhdeksi säädökseksi.

Ajanmukaistamalla direktiiviä vastattaisiin samalla ammattitaitoisen työvoiman puutteesta yhä laajemmin kärsivien jäsenvaltioiden tarpeisiin. EU:n kansalaisten liikkuvuus sisämarkkinoilla on tältä osin tärkeässä asemassa. Työvoimapula ei ainoastaan jatku vaan sen arvioidaan pahenevan vastaisuudessa erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla sekä kasvualoilla, kuten rakennusalalla tai liike-elämälle suunnatuissa palveluissa.

Komissio on korostanut EU:n sisäisen liikkuvuuden edistämisen tarvetta älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategiassaan (Eurooppa 2020). Uudet taidot uusia työpaikkoja varten ‑tiedonannossa[4] varoitettiin, että EU:n työmarkkinoilla vallitsee edelleen kohtaamattomuus ja ettei työvoiman liikkuvuuden mahdollisuuksia hyödynnetä riittävästi. Myös vuonna 2010 julkaistussa katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen[5] tähdennettiin tämän alan ajantasaistamisen tarvetta EU:n kansalaisten eduksi.

Vuosien 2011 ja 2012 vuotuisissa kasvuselvityksissä[6] ja sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa[7] komissio otti esiin ammattipätevyyden tunnustamisen yhtenä keskeisenä seikkana. Sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa korostettiin nykyisten puitteiden uudistamistarvetta osana 12:ta viputekijää, joiden tavoitteena on vauhdittaa kasvua ja vahvistaa kansalaisten luottamusta. Eurooppa-neuvosto kehotti 23. lokakuuta 2011[8] toimielimiä varmistamaan kaikin keinoin, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa esitetyistä 12 painopiste-ehdotuksesta – myös komission ehdotuksesta direktiivin ajantasaistamiseksi – päästään poliittiseen yhteisymmärrykseen. Myös Euroopan parlamentti kehotti 15. marraskuuta 2011 annetussa mietinnössään[9] toimimaan pikaisesti.

1.2. Ehdotuksen tarkoitus

Komissio ei ehdota uutta direktiiviä vaan nykyisten säännösten tarkasti kohdennettua ajantasaistamista seuraavien tavoitteiden pohjalta:

· Vähennetään menettelyjen monimutkaisuutta ottamalla käyttöön eurooppalainen ammattikortti, joka perustuu jo tähän mennessä onnistuneeksi osoittautuneeseen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään (IMI) (ks. kohta 4.1).

· Uudistetaan yleisiä sääntöjä, jotka koskevat sijoittautumista toiseen jäsenvaltioon tai väliaikaista muuttoa (ks. kohdat 4.2, 4.3 ja 4.4).

· Ajanmukaistetaan automaattista tunnustamisjärjestelmää muun muassa sairaanhoitajien, kätilöiden, proviisorien ja arkkitehtien osalta (ks. kohdat 4.5, 4.6 ja 4.7).

· Sisällytetään direktiiviin lainsäädäntökehys osittain päteville ammattihenkilöille ja notaareille (ks. kohta 4.8).

· Selvennetään suojatoimia potilaille, joiden huoli kielitaidosta ja hoitovirheiden riskit olisi otettava paremmin huomioon lainsäädäntökehyksessä (ks. kohta 4.9).

· Otetaan käyttöön lakisääteinen vaatimus, että pätevyyden tunnustamista koskevista säännöistä on annettava käyttäjäystävällistä ja sisällön mukaan järjestettyä tietoa koko tunnustusprosessin ajan hyödyntäen kattavia sähköisen viranomaisasioinnin järjestelmiä (ks. kohta 4.10).

· Käynnistetään järjestelmällinen seulonta ja keskinäinen arviointi kaikista jäsenvaltioissa säännellyistä ammateista (ks. kohta 4.11).

2. INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

Aloite on tulosta direktiivin jälkiarvioinnista ja laajoista kuulemisista, joihin osallistuivat kaikki tärkeimmät intressitahot, kuten toimivaltaiset viranomaiset, ammattialajärjestöt, akateemiset tahot ja yksityishenkilöt.

2.1. Arviointi

Jälkiarviointi tehtiin maaliskuun 2010 ja toukokuun 2011 välisenä aikana. Euroopan komissio pyysi toimivaltaisia viranomaisia ja kansallisia koordinaattoreita antamaan lausuntoja direktiivistä ja sai noin 200 kokemusten perusteella laadittua raporttia, jotka julkaistiin komission internetsivustolla[10].

Lisäksi GHK Consulting ‑yritykseltä tilattiin tutkimus[11], jossa selvitettiin viimeaikaisten koulutusuudistusten vaikutuksia ammattipätevyyden tunnustamiseen.

2.2. Julkiset kuulemiset

Komissio aloitti direktiiviä koskevan julkisen kuulemisen 7. tammikuuta 2010 ja sai 370 vastausta[12].

Komissio hyväksyi 22. kesäkuuta 2010 vihreän kirjan ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin uudistamisesta[13]. Komissio sai vihreän kirjan tiimoilta noin 420 vastausta. Se järjesti direktiivin tarkistuksesta myös kaksi yleisökonferenssia.

2.3. Kuulemisten tulokset

Kaikki intressitahot myönsivät tarpeen varmistaa pätevyyden tunnustamista koskevien tietojen entistä paremman saannin. Valtaosa yksityishenkilöistä ja ammattialajärjestöistä kannatti tunnustamismenettelyjen yksinkertaistamista, ja terveydenhuoltoalan edustajat korostivat lisäksi tarvetta taata palvelujen laatu. Suuri enemmistö intressitahoista kaikissa eri luokissa ilmaisi myönteisen suhtautumisensa ajatukseen eurooppalaisesta ammattikortista. Monet ammattialajärjestöt ilmaisivat tukensa vähimmäisvaatimusten käsitteen tarkistamiselle. Enemmistö toimivaltaisista viranomaisista ja automaattisen tunnustamisen piiriin kuuluvia ammatteja edustavista ammattialajärjestöistä oli yhtä mieltä järjestelmän nykyaikaistamistarpeesta.

2.4. Eurooppalaisen ammattikortin ohjausryhmä

Tammikuussa 2011 Euroopan komissio perusti ohjausryhmän, johon kuuluu myös ulkopuolisia asiantuntijoita ja jossa käsitellään eurooppalaisen ammattikortin tarvetta ja toteutuskelpoisuutta. Ohjausryhmässä kokoontui eri ammattialajärjestöjen ja toimivaltaisten viranomaisten edustajia, ja se toteutti eräitä tapaustutkimuksia[14], jotka esiteltiin Puolassa Krakovassa 3. ja 4. lokakuuta 2011 järjestetyssä sisämarkkinafoorumissa. Foorumin osanottajat suhtautuivat julistuksessaan myönteisesti ajatukseen eurooppalaisesta ammattikortista.

2.5. Vaikutusten arviointi

Komissio teki vaikutusten arvioinnin erilaisista toimintavaihtoehdoista.

Selvityksessä yksilöitiin kahdeksan ongelmaryhmää, jotka perustuvat lähinnä arvioinnin tulokseen ja vihreästä kirjasta annettuun palautteeseen. Ongelmaryhmät kattavat seuraavat alueet: tietojen saanti tunnustusmenettelyistä, tunnustusmenettelyjen tehokkuus, automaattisen tunnustamisjärjestelmän toiminta, sijoittautumiseen ja väliaikaiseen liikkuvuuteen sovellettavat edellytykset sekä direktiivin soveltamisala. Koska kansanterveys nousi arvioinnin aikana esiin erityisenä kysymyksenä, myös potilasturva mainitaan ongelman määrittelyssä. Lisäksi ongelmana on avoimuuden puute ja säänneltyjen ammattien pätevyysvaatimusten perustelemattomuus.

Selvityksessä muotoutui kolme yleistä tavoitetta: ammattihenkilöiden liikkuvuuden ja EU:n sisäisen palvelukaupan edistäminen, toimet työntekijöiden löytymiseksi korkeaa ammattitaitoa vaativiin työpaikkoihin ja lisämahdollisuuksien tarjoaminen työnhakijoille. Nämä tavoitteet tarkennettiin erityistavoitteiksi viitekehyksen ja tunnistettujen ongelmien pohjalta.

Jokaisessa ongelmaryhmässä tutkittiin suuri määrä vaihtoehtoja, ja niitä arvioitiin seuraavin perustein: tehokkuus, vaikuttavuus, johdonmukaisuus ja intressitahoihin kohdistuvat vaikutukset (hyödyt ja kustannukset liikkuville ammattihenkilöille, jäsenvaltioille, kuluttajille ja potilaille sekä työnantajille).

Tiedonsaannin osalta vaikutusten arvioinnissa selvitettiin eri vaihtoehtoja toimivaltaisten viranomaisten ja asiakirjavaatimusten tunnistamisen helpottamiseksi ja sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi. Keskitettyjen palvelupisteiden (jotka perustettiin palveludirektiivin nojalla) toimialan laajentaminen katsottiin suositeltavimmaksi vaihtoehdoksi. Kehittämällä nykyisiä rakenteita edelleen tämän vaihtoehdon ei uskota johtavan merkittävään kustannusten kasvuun.

Tunnustamismenettelyjen tehokkuuden suhteen harkittiin useita vaihtoehtoja, joilla lyhennetään menettelyjen kestoa ja varmistetaan korvaavien toimenpiteiden parempi käyttö. Eurooppalaisen ammattikortin käyttöönotto, johon kotijäsenvaltio entistä vahvemmin osallistuu, oli suositeltavin vaihtoehto, sillä näin luodaan myönteiset edellytykset tunnustamismenettelyn nopeuttamiselle. Vaihtoehto voi aiheuttaa jonkin verran hallinnollisia kustannuksia jäsenvaltioille, mutta toisaalta ammattihenkilöt hyötyvät entistä nopeammista tunnustamismenettelyistä. Lisäksi yksilöitiin joukko toimenpiteitä, joilla parannetaan korvaavien toimenpiteiden käyttöä ja järjestämistä. Selvityksessä todettiin myös välttämättömäksi uudistaa kokonaisuudessaan yhteisten vähimmäisvaatimusten käsite tiettyjen ammattien tunnustamisen helpottamiseksi nykytilanteeseen nähden.

Automaattisen tunnustamisen järjestelmän suhteen tutkittiin eri vaihtoehtoja tarkoituksena järkiperäistää uusien tutkintotodistusten ilmoittamis- ja tutkintamenettelyä. Kansallisten velvoitteiden noudattamisesta vastaavan tahon perustaminen vaikutti tehokkaimmalta ja vaikuttavimmalta vaihtoehdolta. Tutkittiin erilaisia vaihtoehtokokonaisuuksia koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten mukauttamiseksi eräiden alojen ammattien – erityisesti lääkärien, sairaanhoitajien, kätilöiden, proviisoreiden ja arkkitehtien – osalta ja direktiivin liitteessä IV mainittujen ammattien toimialaluokituksen ajanmukaistamiseksi. Vaihtoehdot on esitelty vaikutusten arvioinnin tiivistelmässä.

Pysyvään sijoittautumiseen sovellettavien edellytysten yksinkertaistamiseksi tutkittiin monenlaisia vaihtoehtoja. Erityisesti vaikutusten arvioinnissa esitettiin päätelmä, että 11 artiklassa määritellyt pätevyystasot olisi säilytettävä viitekohtana pätevyyksien vertailua varten, mutta niitä ei pitäisi käyttää hakemuksen kelpoisuuden arvioimiseen. Osittaisen pätevyyden periaatteen sisällyttäminen direktiiviin katsottiin toiseksi ratkaisuksi liikkuvuuden esteiden vähentämiseksi. Erityisvaatimukset, joita sovelletaan ammattia sääntelemättömästä jäsenvaltiosta peräisin oleviin ammattihenkilöihin, katsottiin tarpeettomiksi sijoittautumiseen perustuvassa järjestelmässä.

Kun kyseessä on väliaikainen liikkuvuus, vaikutusten arvioinnissa selvitettiin vaihtoehtoja, jotka todennäköisesti edistävät tällaista liikkuvuutta ja lisäävät ammattihenkilöiden oikeusvarmuutta. Yhdessä valituista vaihtoehdoista yksinkertaistetaan sellaisille ammattihenkilöille asetettuja vaatimuksia, jotka ovat lähtöisin ammattia sääntelemättömistä jäsenvaltioista ja jotka liikkuvat kuluttajien mukana. Lisäksi vaikutusten arvioinnissa todettiin, että jokaisen jäsenvaltion olisi esitettävä luettelo ammateista, joihin liittyy terveys- ja turvallisuusvaikutukset (ja joissa edellytetään pätevyyden tarkastamista etukäteen).

Vaikutusten arvioinnissa selviteltiin erilaisia toimintavaihtoehtoja direktiivin soveltamisalan selventämiseksi ja laajentamiseksi kattamaan uusia ammattihenkilöluokkia. Vaikutusten arvioinnissa tultiin siihen päätelmään, että direktiivin soveltamisalaa on laajennettava tietyin edellytyksin kattamaan muut kuin täysin pätevät ammattihenkilöt ja notaarit. Kolmansien maiden pätevyyksien suhteen suotavimmaksi vaihtoehdoksi todettiin nykyisen tilanteen säilyttäminen ennallaan. Unionin kansalaisille direktiivin nojalla taattua kohtelua on kuitenkin laajennettava jäsenvaltioissa koskemaan muita kolmansien maiden kansalaisia, niiltä osin kuin asiantuntijapalveluista tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa näin edellytetään.

Potilasturvan takaamiseksi arvioitiin eri vaihtoehtoja, joilla järjestetään paremmat takeet ammattihenkilöiden asemasta ja kielitaidosta. Tällä alalla suositeltavimmat vaihtoehdot ovat hälytysmekanismin käyttöönotto yhdistettynä jäsenvaltioiden välisen avoimuuden lisäämiseen jatkuvan ammatillisen kehittymisen ja kielitaidon testaamiseen sovellettavien sääntöjen selkiyttämisen tiimoilta.

Säänneltyjen ammattien avoimuuden ja perusteltavuuden parantamiseksi harkittiin useita vaihtoehtoja. Suositeltavimmaksi vaihtoehdoksi katsottiin tiettyihin ammatteihin pätevyyttä sääntelevän kansallisen lainsäädännön keskinäinen arviointi.

Aloitteen sisäisen yhtenäisyyden varmistamiseksi tutkittiin suotavimmiksi katsottujen vaihtoehtojen synergiavaikutukset.

Vaikutusten arvioinnista vastaava lautakunta arvioi arviointiluonnoksen, ja lautakunnan parannussuositukset sisällytettiin lopulliseen raporttiin. Lautakunnan lausunto julkaistaan tämän ehdotuksen yhteydessä, samoin kuin lopullinen vaikutusten arviointi ja sen yhteenveto.

3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT 3.1. Oikeusperusta

Tämä ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 46 artiklaan, 53 artiklan 1 kohtaan sekä 62 ja 114 artiklaan.

3.2. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska ehdotus ei kuulu EU:n yksinomaisen toimivallan piiriin.

Direktiivin tavoitetta ei voida saavuttaa riittävässä määrin jäsenvaltioiden toimilla, jotka johtaisivat vääjäämättä vaatimusten ja menettelyjärjestelmien eriytymiseen ja lisäisivät sääntelyn monimutkaisuutta aiheuttaen ammattihenkilöiden liikkuvuudelle oikeuttamattomia esteitä. Lisäksi nykyisen lakisääteisen järjestelmän muuttaminen edellyttäisi olemassa olevan direktiivin muuttamista, mikä on mahdollista vain unionin lainsäädännöllä. Siksi ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Suhteellisuusperiaate edellyttää, että toimenpide on tarkkaan kohdennettu eikä ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotetut muutokset rajoittuvat siihen, mikä on välttämätöntä ammattipätevyyden tunnustamista koskevien sääntöjen entistä paremman toimivuuden varmistamiseksi, ja siksi ne ovat tämän periaatteen mukaisia.

3.3. Sääntelytavan valinta

Ehdotus perustuu SEUT 46 artiklaan, 53 artiklan 1 kohtaan sekä 62 ja 114 artiklaan, joissa määrätään, että ammattipätevyyden tunnustamisesta säädetään direktiivillä. Lisäksi direktiivi sopii tarkoitukseen parhaiten, sillä se tarjoaa jäsenvaltioille riittävän joustavan mahdollisuuden saattaa säännöt voimaan ottaen huomioon jäsenvaltioiden kansalliset hallinnolliset ja lainsäädännölliset erityispiirteet. Koska jäsenvaltioiden on muutettava suuri määrä kansallisia säädöksiä, on tärkeää, että ne liittävät voimaansaattamistoimenpiteitä koskeviin ilmoituksiinsa yhden tai useamman asiakirjan, joissa selitetään direktiivin osien ja vastaavien kansallisten voimaansaattamissäädösten osien välistä suhdetta.

3.4. Euroopan talousalue

Ehdotettu asia koskee Euroopan talousalueella säädeltyä aihetta, joten se on siksi saatettava koskemaan Euroopan talousaluetta.

4. EHDOTUKSEN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

Direktiiviin 2005/36/EY ehdotetut muutokset on esitetty kohdassa 1.2 määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti.

4.1. Eurooppalainen ammattikortti ja sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä

4.1.1.   Eurooppalainen ammattikortti

Eurooppalainen ammattikortti on vaihtoehtoinen väline, joka voidaan ottaa käyttöön ammateissa, joihin liittyy erilaisia tavoitteita: ammatin harjoittajien kentältä lähtevä tarve, merkittävä liikkuvuus ja parempi toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä. Eurooppalainen ammattikortti tarjoaa mahdollisuuksia myös lähinnä väliaikaisesta liikkuvuudesta hyötyville ammateille. Kaiken kaikkiaan eurooppalaisen ammattikortin käyttöönotto riippuu siitä, esittävätkö ammattien harjoittajat sitä koskevan pyynnön. Sen houkuttelevuus todennäköisesti johtaa sen omaksumiseen yhä useampiin ammatteihin.

Eurooppalaisen ammattikortin tarkoituksena on helpottaa ja nopeuttaa tunnustamismenettelyä ja tehdä siitä samalla entistä avoimempi. Siksi kortti edellyttää jäsenvaltioilta vahvempaa osallistumista, mikä edellyttää, että tietyt kustannukset ja hallinnollinen rasitus siirretään vastaanottavalta jäsenvaltiolta kotijäsenvaltiolle. Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän käytön kuitenkin odotetaan alentavan kustannuksia, ja uusi menettely voidaan antaa hoidettavaksi jo olemassa oleville toimivaltaisille viranomaisille, jotka osallistuvat nykyiselläänkin kansallisten ammattihenkilöiden tunnustamistiedoston valmisteluun.

Kun eurooppalainen ammattikortti on otettu käyttöön yksittäisessä ammatissa, kotijäsenvaltio arvioi ammattihenkilön pyynnöstä hänen tiedostonsa asianmukaisuuden ja luovat eurooppalaisen ammattikortin sijoittautumispyyntöä varten. Kotijäsenvaltion tehtävä on tätäkin merkittävämpi väliaikaisen liikkuvuuden yhteydessä, koska ne sekä luovat että vahvistavat ammattikortin. Sisämarkkinajärjestelmän käyttö on pakollista, koska se toimii eurooppalaisen ammattikortin taustajärjestelmänä. Niin kotijäsenvaltion osallistuminen kuin sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän hyödyntäminen osaltaan vähentävät tunnustamispyynnön käsittelyn kustannuksia ja siihen tarvittavaa aikaa. Näin luodaan edellytykset hakemuksen käsittelyn määräaikojen lyhentämiseen eurooppalaisen ammattikortin ansiosta verrattuna nykyiseen menettelyyn, joka säilyy voimassa sellaisten ammattihenkilöiden varalta, jotka eivät halua käyttää eurooppalaista ammattikorttia.

4.1.2. Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän säätäminen pakolliseksi direktiivissä

Koska sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää on asteittain laajennettu kattamaan kaikki direktiivissä säännellyt tunnustamismekanismit, merkittävä osa toimivaltaisista viranomaisista käyttää järjestelmää hyvin tuloksin. Järjestelmän tarjoamat mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset silloin, kun toimivaltainen viranomainen ei ole rekisteröitynyt tai kieltäytyy vastaamasta tietopyyntöihin sillä perusteella, ettei sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä ole pakollinen. Eurooppalaisen ammattikortin toimivuus on riippuvainen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän järjestelmällisestä hyödyntämisestä. Tämän vuoksi ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot käyttämään sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää ammattipätevyyden tunnustamista koskevien tietojen vaihtoon.

4.2. Palvelujen tarjoamisen vapaus

Direktiivissä 2005/36/EY otettiin käyttöön erityinen järjestelmä palvelujen väliaikaista vapaata tarjoamista varten. Siinä säädetään väliaikaisille palveluntarjoajille kevennetyt säännöt: he voivat tarjota palveluja ilman ammattipätevyyden ennakkotarkastusta (lukuun ottamatta ammatteja, jotka liittyvät terveyteen ja turvallisuuteen), vaikka ennakkotarkastus on pääsääntö sijoittautumistapauksissa sovellettavissa tunnustamismekanismeissa.

Palvelujen vapaata tarjoamista koskevien sääntöjen selventämiseksi ehdotetaan useita muutoksia.

Poistamalla ammattikokemusvaatimus ammattia sääntelemättömistä jäsenvaltioista peräisin olevilta palveluntarjoajilta, jotka seuraavat palvelun vastaanottajaa, ehdotuksessa pyritään huolehtimaan entistä paremmin rajat ylittävien kuluttajien tarpeista. Niissä tapauksissa, joissa ammattikokemusvaatimusta edelleen sovelletaan, ehdotuksessa esitetään, että kokemus on mahdollista hankkia yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, mikä tarjoaa palveluntarjoajille lisämahdollisuuksia nykytilanteeseen verrattuna.

Terveyteen ja turvallisuuteen liittyvissä ammateissa jäsenvaltiot ovat panneet pätevyyden ennakkotarkastuksen täytäntöön monin eri tavoin, mikä on aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta palveluntarjoajille. Ehdotuksessa puututaan tähän edellyttämällä jäsenvaltioita paitsi toimittamaan luettelo kaikista ammateista, jotka ne luokittelevat tähän luokkaan kuuluviksi, myös perustelemaan syyt kunkin ammatin sisällyttämiselle tähän luetteloon. Tämä antaa palveluntarjoajille mahdollisuuden tietää etukäteen tarkat vaatimukset, jotka niiden on täytettävä voidakseen tarjota palveluja vapaasti, ja lisääntynyt avoimuus pienentää suhteettomien tai tarpeettomien velvoitteiden riskiä.

Ehdotuksessa niin ikään selvennetään luetteloa asiakirjoista, joita jäsenvaltio voi vaatia toimittamaan ennen palveluntarjonnan aloittamista. Siinä todetaan myös nimenomaisesti, että palveluntarjoajilta ennen palvelujen tarjoamista mahdollisesti edellytettävän vakuutuksen on oltava voimassa koko jäsenvaltion alueella.

4.3. Yleinen järjestelmä

Ehdotuksen ensimmäinen osa koskee nykyistä mahdollisuutta sulkea tietyt pätevyydet 11 artiklan nojalla direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, kun ammattihenkilön koulutuksen ja vastaanottavan jäsenvaltion vaatimusten välillä on vähintään kahden pätevyystason suuruinen ero. Pätevyystasoja tulisi periaatteessa käyttää ainoastaan vertailuvälineenä eikä perusteena ammattihenkilöiden rajaamiseksi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Ainoa poikkeus koskee henkilöitä, joiden pätevyys perustuu ammattikokemukseen ja jotka pyrkivät harjoittamaan yliopistotasoisen tutkinnon edellyttävää ammattia. Ehdotuksessa vahvistetaan niin ikään jäsenvaltioiden velvollisuutta perustella pitävämmin korvaavat toimenpiteet. Lisäksi ehdotukseen sisältyy jäsenvaltioita koskeva velvoite järjestää kelpoisuuskokeita säännöllisesti.

4.4. Osittainen pätevyys

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön[15] mukaisesti ehdotetaan, että direktiiviin sisällytetään osittaisen pätevyyden käsite. Se lisää ammattihenkilöiden oikeusvarmuutta ja antaa osittaisen pätevyyden edellytykset täyttäville ammattihenkilöille mahdollisuuden sijoittautua tai tarjota palveluja, joiden osalta he eivät ole aiemmin pystyneet hyödyntämään direktiiviä. Jäsenvaltiot voivat olla noudattamatta tätä periaatetta pakottavista syistä, esimerkiksi terveydenhuollon ammattien yhteydessä.

4.5. Automaattinen tunnustaminen ammattikokemuksen perusteella

Tältä osin ehdotetun muutoksen tarkoituksena on parantaa komission joustavia mahdollisuuksia mukauttaa liitteeseen IV sisältyvien ammattien luetteloa. Luettelo ei enää vastaa ammattien nykyjakaumaa. Tämä voi vaikeuttaa automaattisen tunnustamisjärjestelmän piiriin kuuluvien ammattien tunnistamista ja johtaa ammattihenkilöiden epävarmaan tilanteeseen.

Luokituksen ajanmukaistaminen vaikuttaa tämän vuoksi välttämättömältä. Nykyisen luokituksen muutoksia on kuitenkin arvioitava huolellisesti, sillä ne voivat vaikuttaa järjestelyn soveltamisalaan. Tämän vuoksi ehdotetussa muutoksessa annetaan komissiolle mahdollisuus tarkistaa luetteloa rajoittamatta automaattiseen tunnustamiseen oikeutettujen ammattien alaa. Komissio aikoo käynnistää intressitahojen kanssa yhteistyössä tutkimuksen vuonna 2012.

4.6. Automaattinen tunnustaminen koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten perusteella

Intressitahot viittasivat tiettyjen alojen ammattien automaattisen tunnustamisjärjestelmän perustana toimivien jäsenvaltioiden koulutusvaatimusten avoimuuden puutteeseen. EU-tason avoimuuden lisäämiseksi ehdotuksessa edellytetään, että jokainen jäsenvaltio ilmoittaa uusien tai muuttuneiden pätevyyksien hyväksymistä koskevat lait ja asetukset, määräykset ja hallinnolliset säännöt. Jäsenvaltiot velvoitetaan niin ikään määräämään asianmukainen nykyinen viranomainen tai elin, kuten hyväksymislautakunta tai ministeriö, laatimaan kertomuksia pätevyyden vaatimustenmukaisuudesta suhteessa direktiiviin sisältyviin koulutusta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin.

Direktiivin arvioinnissa kävi lisäksi ilmi, että lääkärien, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutusten vähimmäiskestoja on selvennettävä. Lisäksi eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) täytäntöönpanon edistymisen pohjalta ehdotuksessa määritellään tietty määrä ECTS-pisteitä mahdolliseksi keston perusteeksi ammateissa, joissa koulutusta annetaan yliopistotasolla.

Erikoislääkärin pätevyyden jo saaneiden ja toisen erikoisalan koulutukseen hakeutuvien lääkärien liikkuvuuden parantamiseksi ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus myöntää osittaisia vapautuksia tietyistä koulutuksen osista, jos lääkäri on jo suorittanut nämä osat aiemman erikoislääkärikoulutuksensa aikana kyseisessä jäsenvaltiossa.

Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ja kätilön ammatteja koskevat uudet ammatilliset vaatimukset näkyvät ehdotuksessa siten, että jäsenvaltioiden edellytetään muuttavan tarvittaessa näiden ammattien koulutukseen pääsemistä koskevat vaatimukset kymmenen vuoden oppimäärästä 12 vuoden oppimäärään yleissivistäviä kouluopintoja. Asia on jo kunnossa 24 jäsenvaltiossa.

Sairaanhoitajien automaattisen tunnustamisen järjestäminen oli monimutkaista uusien jäsenvaltioiden liittyessä unioniin vuosina 2004 ja 2007. Komission yksiköt aloittavat vuonna 2012 teknisen arvioinnin sellaisten puolalaisten ja romanialaisten sairaanhoitajien pätevyydestä, joille on myönnetty muodollinen pätevyys tai joiden koulutus on alkanut ennen 1. toukokuuta 2004. Tarkoituksena on selvittää, ovatko puolalaisille ja romanialaisille sairaanhoitajille 33 artiklan 2 kohdan nojalla säädetyt lisävaatimukset edelleen perusteltuja.

Arkkitehtikoulutuksen vähimmäiskesto olisi niin ikään saatettava vastaamaan yleisesti hyväksyttyjä arkkitehtikoulutuksen standardeja, varsinkin liittyen tarpeeseen täydentää yliopistotason koulutusta pätevien ammattihenkilöiden valvonnassa tapahtuvalla ammattikokemuksen hankkimisella. Tämän vuoksi ehdotuksessa edellytetään, että arkkitehtikoulutuksen vähimmäiskeston tulisi olla vähintään kuusi vuotta: joko vähintään neljä vuotta täysipäiväistä opiskelua yliopistotasoisessa oppilaitoksessa ja vähintään kaksi vuotta palkallista harjoittelua tai vähintään viisi vuotta täysipäivästä opiskelua yliopistotasoisessa oppilaitoksessa täydennettynä vähintään yhden vuoden palkallisella harjoittelulla.

Kun kyse on proviisoreista, ehdotuksessa laajennetaan heidän ammattiensa luetteloa, mutta poistetaan myös 21 artiklan 4 kohtaan sisältynyt poikkeus, jonka nojalla jäsenvaltiot ovat voineet estää ulkomailla ammattipätevyytensä hankkineita proviisoreita avaamasta uusia apteekkeja. Monetkaan jäsenvaltiot eivät enää sovella tätä poikkeusta (esimerkkeinä Alankomaat, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta). Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuin hyväksyy alueelliset rajoitukset vain silloin, kun ne eivät ole syrjiviä.

4.7. Yhteiset koulutusperiaatteet – uusi järjestelmä automaattista tunnustamista varten

Vuoden 2005 direktiivin ”yhteiset vähimmäisvaatimukset” korvataan yhteisillä koulutusperiaatteilla: yhteisillä koulutuspuitteilla tai yhteisillä koulutustesteillä. Näiden tavoitteena on lisätä automaattisuuden osuutta nykyisellään yleiseen järjestelmään kuuluvien pätevyyksien tunnustamisessa, ja niiden uskotaan vastaavan paremmin ammattien tarpeita. Yhteiset vähimmäisvaatimukset tarjosivat ainoastaan mahdollisuuden yhdenmukaistaa korvaavat toimenpiteet. Yhteiset koulutusperiaatteet sen sijaan antavat mahdollisuuden vapauttaa ammattihenkilöt kokonaan korvaavista toimenpiteistä. Tässä järjestelmässä hankitut pätevyydet on tarkoitus tunnustaa automaattisesti jäsenvaltioissa, joskin näillä voi olla mahdollisuus soveltaa poikkeuksia niiden voimaansaattamiseen. Lisäksi yhteisten koulutusperiaatteiden määrittämisen ehdot ovat helpommin täytettävissä kuin yhteisten vähimmäisvaatimusten määrittämisen ehdot.

Vaikka yhteiset koulutusperiaatteet eivät korvaakaan kansallisia koulutusohjelmia, tämän järjestelmän piiriin kuuluvan pätevyyden omaava ammattihenkilö voi hyödyntää samoja etuja kuin ammateissa, joiden koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset on määritelty direktiivissä.

4.8. Direktiivin soveltamisalan laajentaminen tarvittaessa

4.8.1.   Muut kuin täysin pätevät ammattihenkilöt

Tässä ehdotuksessa laajennetaan direktiivin soveltamisalaa kattamaan ammattihenkilöt, joilla on tutkinto mutta joiden on vielä suoritettava tutkinnon myöntäneen jäsenvaltion laissa mahdollisesti edellytettävä palkallinen harjoittelu (tämä voi koskea esimerkiksi asianajajia, arkkitehtejä ja opettajia). Tämä muutos lisää näiden ammattihenkilöiden oikeusvarmuutta, sillä nykyisellään he voivat hyödyntää perussopimuksen määräyksiä vapaasta liikkuvuudesta mutta eivät direktiivin tarjoamia menettelyllisiä takeita. Muutos perustuu Euroopan tuomioistuimen oikeuskäytäntöön[16].

4.8.2. Notaarit

Toukokuussa 2011 Euroopan unionin tuomioistuin päätti[17], ettei notaareille voida asettaa kansalaisuutta koskevia vaatimuksia. Direktiivin soveltamisen osalta tuomioistuin katsoi, ettei kyseisten jäsenvaltioiden voida kohtuudella olettaa katsovan perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, että direktiivi on saatettava voimaan notaarien osalta. Tuomioistuin ei sulkenut pois sitä, että direktiivin saattaminen voimaan on velvollisuus, mutta katsoi, ettei velvollisuus ollut riittävän selvä määräysten rikkomisesta johtuvan menettelyn hetkellä. Direktiivin soveltamisalaa on näin ollen selvennettävä. Ammatin erityispiirteet huomioon ottaen sijoittautumista ja palvelujen vapaata tarjoamista koskevat säännöt on mukautettava tarkasti: ensin mainitussa tapauksessa jäsenvaltioiden olisi voitava määrätä pakolliset kelpoisuuskokeet, jotteivät kansalliset valinta- ja nimitysmenettelyt muodostu syrjiviksi. Palvelujen vapaan tarjonnan yhteydessä notaarien ei pitäisi voida laatia virallisia asiakirjoja ja suorittaa muita todennustoimia, jotka edellyttävät vastaanottavan jäsenvaltion vahvistusleimaa.

4.9. Potilaiden ja asiantuntijapalvelujen kuluttajien takeiden selventäminen

4.9.1.   Kielitaitovaatimukset

Ehdotuksessa selvennetään, että kielitaidon tarkistaminen saa tapahtua vasta sen jälkeen, kun vastaanottava jäsenvaltio on tunnustanut pätevyyden. Kun kyseessä ovat terveydenhuollon ammattihenkilöt, täsmennetään myös, että kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien ja potilasjärjestöjen tehtävänä on tarkistaa, olisiko toimivaltaisten viranomaisten kontrolloitava kielitaitoa ehdottoman välttämättömissä tapauksissa.

4.9.2    Hälytysmekanismi

Julkisissa kuulemisissa saadun palautteen pohjalta ehdotuksessa velvoitetaan kansallisesti toimivaltaiset viranomaiset antamaan toisille hälytys siinä tapauksessa, että direktiivin nojalla automaattisen tunnustamisen piiriin kuuluvaa terveydenhuoltoalan ammattihenkilöä kielletään väliaikaisestikin harjoittamasta ammattiaan. Muiden, palveludirektiivin soveltamisalaan kuulumattomien ammattihenkilöiden tapauksessa jäsenvaltioiden on annettava hälytys toisilleen tarvittaessa.

4.10. Sähköinen viranomaisasiointi: tiedonsaanti ja sähköiset menettelyt

Jotta tunnustamispyynnön jättämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen ja tarvittavien asiakirjojen tunnistaminen käy helposti, ehdotuksessa edellytetään, että palveludirektiivin nojalla keskitetyistä palvelupisteistä kehitetään internetin keskusyhteyspisteitä kaikille ammattipätevyyden tunnustamista annetun direktiivin soveltamisalaan kuuluville ammateille. Siksi keskitettyjen palvelupisteiden käyttöalaa laajennetaan myös palveludirektiivin soveltamisalaan kuulumattomiin ammattihenkilöiden luokkiin (terveydenhuollon ammattihenkilöt ja työnhakijat). Uuden säännöksen ansiosta ammattihenkilöt voivat käyttää yhtä rakennetta kaikissa yksittäiseen jäsenvaltioon sijoittautumiseen tai palvelujen tarjontaan jäsenvaltiossa liittyvissä hallinnollisissa menettelyissä.

Ehdotuksen mukaan kansalliset yhteystahot, jotka on perustettu nykyisen direktiivin nojalla, muuttuvat tukikeskuksiksi, jolloin vältetään tiedotusrakenteiden päällekkäisyys. Tukikeskukset keskittyvät yksittäistapauksiin ja tarjoavat neuvoja ja apua kansalaisille esimerkiksi puhelimitse tai kasvotusten. Tarvittaessa ne toimivat yhteytenä toimivaltaisiin viranomaisiin ja muiden jäsenvaltioiden tukikeskuksiin.

4.11. Avoimuus ja keskinäinen arviointi

Ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua direktiiviä sovelletaan 27 jäsenvaltiossa noin 800:aan säänneltyjen ammattien luokkaan. Sääntelyn soveltamisalan avoimuus ja perustelut eivät ole riittäviä, mikä voi aiheuttaa liikkuvuuden esteitä.

Tämän vuoksi tässä ehdotuksessa otetaan käyttöön jäsenvaltioita koskeva velvoite ilmoittaa luettelo ammateista, joita niissä säännellään, ja arvioida säänneltyihin ammatteihin pätevyyttä koskevaa lainsäädäntöä tarpeellisuuden (yleinen etu), oikeasuhtaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteisiin nähden. Jokaisen jäsenvaltion olisi annettava komissiolle kertomus arvioinnin tuloksista. Keskinäinen arviointi antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden vertailla sääntelytapoja ja yksinkertaistaa tarvittaessa säänneltyjen ammattien kansallisia säädöspuitteita.

5. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksesta odotetaan kohdistuvan vaikutuksia EU:n talousarvioon niiltä osin kuin tulevassa eurooppalaisessa ammattikortissa (EPC) hyödynnetään sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI) operatiivisena perustana. IMI on mukautettava EPC-prosesseihin ja tallennusvaatimuksiin, ja siihen on lisättävä tiettyjä toimintoja, muun muassa erityinen käyttöliittymä, hälytysmekanismi ja ilmoitusmekanismi. Talousarviovaikutukset katetaan jo suunnitelluilla määrärahoilla, ja ne jäävät joka tapauksessa vähäisiksi, sillä IMIn käyttö EPC:n taustalla tuottaa tärkeitä mittakaava- ja tuotevariointietuja. Lisäksi IMIn keskeiset nykyiset ja kehitteillä olevat valmiudet ovat suurelta osin eurooppalaisen ammattikortin vaatimuksia vastaavat. Mukautus- ja kehityskustannukset jäävät tämän vuoksi oleellisesti pienemmiksi.

2011/0435 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetun asetuksen muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 46 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan ja 62 ja 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[18],

ottavat huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon[19],

noudattavat tavanomaista lainsäätämisjärjestystä,

ja katsovat seuraavaa:

(1) Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY[20] koonnettiin alkujaan 15 direktiiviin perustunut vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä. Siinä säädetään tiettyihin ammatteihin tarvittavan pätevyyden automaattisesta tunnustamisesta koulutusta koskevien yhtenäistettyjen vähimmäisvaatimusten perusteella (eräiden alojen ammatit), koulutuksen osoittamiseen perustuvasta yleisestä tunnustamisjärjestelmästä ja ammattikokemuksen automaattisesta tunnustamisesta. Lisäksi direktiivissä 2005/36/EY perustettiin uusi järjestelmä palvelujen vapaata tarjoamista varten. Muistutettakoon, että unionin kansalaisten perheenjäsenet, jotka ovat lähtöisin kolmansista maista, hyötyvät yhdenmukaisesta kohtelusta direktiivin 2004/38/EY 24 artiklan mukaisesti. Kolmansien maiden kansalaiset voivat hyötyä yhdenmukaisesta kohtelusta myös tutkinto- ja muiden todistusten sekä muiden ammattipätevyyksien tunnustamisen yhteydessä asiaankuuluvien kansallisten menettelyjen mukaisesti perustuen unionin erityiseen lainsäädäntöön, kuten pitkäaikaiseen asumiseen perustuvien asiakirjojen, pakolaisten, ”sinisen kortin” haltijoiden ja tieteellisten tutkijoiden tapauksessa.

(2) Tiedonannossaan ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ’Yhdessä uuteen kasvuun’”[21] komissio ilmaisi tarpeen uudistaa unionin lainsäädäntöä tällä alalla. Eurooppa-neuvosto kannatti 23 päivänä lokakuuta 2011 päätelmissään tällaista uudistamista, ja kehotti pyrkimään sopimukseen vuoden 2012 loppuun mennessä. Euroopan parlamentti kehotti 15 päivänä marraskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa komissiota tekemään ehdotuksen. Katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010: Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen[22] tähdennetään, että ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvää hallinnollista rasitusta on kevennettävä.

(3) Ammattihenkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi ja pätevyyden tehokkaan ja avoimen tunnustamisen varmistamiseksi olisi otettava käyttöön eurooppalainen ammattikortti. Kortti on erityisen tarpeellinen väliaikaisen liikkuvuuden helpottamiseksi ja pätevyyden tunnustamiseksi automaattisessa tunnustamisjärjestelmässä sekä yksinkertaistetun tunnustamisprosessin edistämiseksi yleisessä järjestelmässä. Kortti olisi myönnettävä ammattihenkilön pyynnöstä, kun hän on toimittanut tarvittavat asiakirjat ja kun toimivaltaiset viranomaiset ovat saattaneet loppuun asiaan liittyvät tarkistus- ja varmennusmenettelyt. Kortin toimintaa olisi tuettava sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmällä (IMI), joka on perustettu hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetussa asetuksessa (EU) N:o […][23]. Tällä mekanismilla olisi voitava lisätä synergiavaikutuksia ja luottamusta toimivaltaisten viranomaisten kesken, poistaa samalla viranomaisten päällekkäinen hallinnollinen työ ja lisätä avoimuutta ja varmuutta ammattihenkilöiden kannalta. Kortin haku- ja myöntämisprosessi olisi jäsenneltävä selkeäksi, ja siihen olisi sisällytettävä takeet ja vastaavat muutoksenhakuoikeudet hakijalle. Kortin ja siihen liittyvän IMI-järjestelmän työnkulun avulla olisi varmistettava tallennettujen tietojen eheys, aitous ja luottamuksellisuus ja vältettävä järjestelmään sisältyvien tietojen laiton ja luvaton kysely.

(4) Direktiiviä 2005/36/EY sovelletaan ainoastaan niihin ammattihenkilöihin, jotka haluavat jatkaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa. Joissain tapauksissa kyseinen toiminta on vastaanottavassa jäsenvaltiossa osa toimialaltaan laajempaa ammattia. Jos toimialojen väliset erot ovat niin suuret, että ammattilaiselta edellytetään tosiasiassa kokonaisen koulutusohjelman suorittamista puutteiden korvaamiseksi, ja jos ammattihenkilö tätä pyytää, vastaanottavan jäsenvaltion olisi näissä erityisolosuhteissa myönnettävä hänelle osittainen pätevyys. Yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, kuten lääketieteen tohtorien tai muiden terveydenhuollon ammattilaisten ollessa kyseessä, jäsenvaltion olisi voitava evätä osittainen pätevyys.

(5) Jäsenvaltiossa tapahtuvaa väliaikaista ja satunnaista palvelujen tarjoamista varten olisi määriteltävä takeet, muun muassa vaatimus vähintään kahden vuoden aiemmasta ammattikokemuksesta, vastaanottavan jäsenvaltion paikallisten kuluttajien etujen suojelemiseksi, jollei ammattia ole säännelty kotijäsenvaltiossa. Nämä takeet eivät kuitenkaan ole välttämättömät, jos kuluttajat, joiden tavanomainen asuinpaikka sijaitsee ammattihenkilön sijoittautumisjäsenvaltiossa, ovat jo valinneet kyseiset ammattihenkilön, eikä tästä aiheudu vastaanottavan jäsenvaltion kolmansille osapuolille kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia.

(6) Direktiivissä 2005/36/EY sallitaan jäsenvaltioille mahdollisuus tarkistaa palveluntarjoajan ammattipätevyys ennen ensimmäistä palveluntarjontaa, mikäli kyseessä on kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia aiheuttava säännelty ammatti. Tämä on johtanut oikeudelliseen epävarmuuteen, koska edeltävän tarkistuksen tarpeellisuus on ollut toimivaltaisen viranomaisen päätettävissä. Oikeusvarmuuden takaamiseksi ammattihenkilöiden olisi voitava tietää alusta alkaen, onko pätevyyden ennakkotarkastus tarpeen ja milloin päätös on odotettavissa.

(7) Direktiivin 2005/36/EY soveltamisalaan olisi sisällyttävä myös notaarit. Sijoittautumisen yhteydessä esitettävien tunnustamispyyntöjen tapauksessa jäsenvaltioiden olisi voitava määrätä pakolliset kelpoisuuskokeet tai sopeutumisaika, jotteivät kansalliset valinta- ja nimitysmenettelyt muodostu syrjiviksi. Palvelujen vapaan tarjonnan yhteydessä notaarien ei pitäisi voida laatia virallisia asiakirjoja ja suorittaa muita todennustoimia, jotka edellyttävät vastaanottavan jäsenvaltion vahvistusleimaa.

(8) Yleisen järjestelmän tunnustamismekanismin soveltamiseksi on tarpeellista ryhmitellä erilaiset kansalliset koulutusohjelmat eri tasoiksi. Nämä pelkästään yleisen järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi määriteltävät tasot eivät saisi vaikuttaa kansallisiin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen rakenteisiin eivätkä jäsenvaltioiden toimivaltaan tällä alalla, mukaan lukien eurooppalaisten tutkintojen viitekehyksen täytäntöön panemiseksi voimaan saatettavat kansalliset toimet. Tällä välineellä voidaan edistää pätevyyksien avoimuutta ja vertailukelpoisuutta, ja se voi toimia täydentävänä tietolähteenä toimivaltaisille viranomaisille näiden tutkiessa toisissa jäsenvaltioissa myönnettyjen pätevyyksien tunnustamista. Yleisen järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi määriteltyjä tasoja ei saisi periaatteessa enää käyttää perusteena sulkea unionin kansalaisia direktiivin 2005/36/EY soveltamisalan ulkopuolelle, mikäli tämä olisi elinikäisen oppimisen periaatteen vastaista.

(9) Ammattia sääntelemättömistä jäsenvaltioista peräisin olevien ammattihenkilöiden tunnustamishakemukset on käsiteltävä samalla tavoin kuin sääntelevistä jäsenvaltioista peräisin olevien ammattihenkilöidenkin hakemukset. Ensin mainittuja pätevyyksiä on verrattava vastaanottavassa jäsenvaltiossa haettuihin pätevyyksiin direktiivin 2005/36/EY pätevyystasojen pohjalta. Olennaisten erojen ilmetessä toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava määrätä korvaavia toimenpiteitä.

(10) Koska yleisen järjestelmän piiriin kuuluvien ammattien pätevyyden ehtona olevia koulutusta koskevia vähimmäisvaatimuksia ei ole yhtenäistetty, vastaanottavan jäsenvaltion olisi vastedeskin voitava määrätä korvaava toimenpide. Toimenpiteen olisi oltava oikeasuhtainen, ja siinä olisi erityisesti otettava huomioon hakijan ammattikokemuksensa tai elinikäisen oppimisen avulla hankkimat tiedot, taidot ja pätevyydet. Päätös korvaavan toimenpiteen määräämisestä olisi oltava yksityiskohtaisesti perusteltu, jotta hakija ymmärtää tilanteensa asianmukaisesti ja pystyy hakemaan itselleen oikeutta kansallisista tuomioistuimista direktiivin 2005/36/EY nojalla.

(11) Direktiivin 2005/36/EY tarkistuksessa tuli ilmi tarve päivittää ja samalla selventää ja joustavoittaa liitteessä IV olevaa luetteloa kauppa-, teollisuus- ja käsiteollisuusalan toiminnoista pitäen silti voimassa ammattikokemukseen perustuva automaattinen tunnustamisjärjestelmä näiden toimintojen osalta. Liite IV perustuu nykyisellään vuodelta 1958 peräisin olevaan kansainväliseen toimialaluokitusstandardiin (ISIC) eikä vastaa enää taloudellisen toiminnan nykyrakennetta. ISIC-luokitusta on tarkistettu useita kertoja vuodesta 1958 lähtien. Tämän vuoksi komission olisi voitava mukauttaa liitettä IV automaattisen tunnustamisjärjestelmän säilyttämiseksi sellaisenaan.

(12) Koulutusta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin perustuva automaattinen tunnustamisjärjestelmä on riippuvainen siitä, että jäsenvaltiot ilmoittavat ja komissio julkaisee uudet tai muuttuneet muodollisen pätevyyden osoittavat asiakirjat oikea-aikaisesti. Muussa tapauksessa niiden haltijoilla ei ole takeita automaattisen tunnustamisen hyödyntämismahdollisuuksista. Hiljattain ilmoitettujen oppiarvojen avoimuuden lisäämiseksi ja niiden tutkimisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä asianmukainen elin, esimerkiksi hyväksymislautakunta tai ministeriö, joka tutkisi jokaisen ilmoituksen ja laatisi komissiolle kertomuksen sen vaatimustenmukaisuudesta suhteessa direktiiviin 2005/36/EY.

(13) Eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) pisteitä käytetään jo suurimmassa osassa unionin korkea-asteen oppilaitoksia, ja niiden käyttö yleistyy myös säänneltyjen ammattien harjoittamisen ehtona olevien pätevyyksien myöntämiseen johtavilla kursseilla. Tämän vuoksi on välttämätöntä ottaa käyttöön mahdollisuus ilmoittaa opinto-ohjelman kesto myös ECTS-pisteinä. Tämä ei saisi vaikuttaa muihin automaattisen tunnustamisen vaatimuksiin. Yksi ECTS-piste vastaa 25–30 tunnin oppimäärää, ja yhden korkea-asteen opintovuoden oppimäärä edellyttää yleensä 60:tä pistettä.

(14) Erikoislääkärin pätevyyden jo saaneiden ja toisen erikoisalan koulutuksessa olevien lääkärien liikkuvuuden parantamisen vuoksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus myöntää vapautuksia tietyistä koulutuksen osista, jos lääkäri on jo suorittanut nämä osat aiemman, automaattisen tunnustamisjärjestelmän piiriin kuuluvan erikoislääkärikoulutuksensa aikana kyseisessä jäsenvaltiossa.

(15) Sairaanhoidon ja kätilöiden ammatit ovat kehittyneet merkittävästi kolmen viime vuosikymmenen aikana: yhteisöperustainen terveydenhuolto, monimutkaisten hoitojen käyttö ja jatkuvasti kehittyvä tekniikka edellyttävät sairaanhoitajilta ja kätilöiltä kykyä itsenäisempään työskentelyyn. Sairaanhoidon ja kätilön ammattien opiskelijoiden valmistamiseksi näihin monitahoisiin terveydenhuollon vaatimuksiin heillä olisi oltava vankat yleissivistävät opinnot suoritettuina ennen koulutuksen aloittamista. Koulutuksen pääsyvaatimuksia olisi tämän vuoksi tiukennettava siten, että ehtona on 12 vuoden oppimäärä yleissivistäviä opintoja tai vastaavantasoisen tutkinnon suorittaminen.

(16) Lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen automaattisen tunnustamisjärjestelmän yksinkertaistamiseksi ne olisi sisällytettävä direktiivin 2005/36/EY soveltamisalaan, mikäli ne ovat yhteisiä vähintään kolmasosalle jäsenvaltioista.

(17) Automaattisen tunnustamisjärjestelmän toimivuus perustuu luottamukseen ammattihenkilöiden pätevyyden ehtona oleviin koulutusvaatimuksiin. Tämän vuoksi on tärkeää, että arkkitehtien koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset vastaavat arkkitehtikoulutuksessa tapahtuneita muutoksia, varsinkin yleisesti tunnustettua tarvetta täydentää yliopistotasoista koulutusta pätevien arkkitehtien valvonnassa tapahtuvalla ammattikokemuksen hankkimisella. Samalla koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten olisi olla niin joustavia, ettei niillä tarpeettomasti rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta järjestää omia koulutusjärjestelmiään.

(18) Direktiivissä 2005/36/EY olisi edistettävä näiden, direktiivistä nykyisellään hyötymättömien ammattien pätevyyksien tunnustamista entistä automaattisemmin. Tällöin olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden toimivalta päättää, millaista pätevyyttä ammattien harjoittamiseksi niiden alueella jatkossa edellytetään ja millaiset niiden yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien sisältö ja rakenne ovat. Kansallisella ja unionin tasolla tilastollisesti edustavien ammatillisten yhdistysten ja järjestöjen olisi kyettävä ehdottamaan yhteisiä koulutusperiaatteita. Muodoltaan järjestelyn olisi oltava ammattipätevyyden edellytyksenä oleva yhteinen koe tai yhteiselle tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuudelle perustuva koulutusohjelma. Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava automaattisesti tällaisten yhteisten koulutuspuitteiden avulla hankitut pätevyydet.

(19) Direktiiviin 2005/36/EY sisältyy jo nyt selkeä velvollisuus, jonka mukaan ammattihenkilöillä on oltava tarvittava kielitaito. Velvollisuuden tarkistaminen on tuonut ilmi tarpeen selkeyttää toimivaltaisten viranomaisten ja työnantajien roolia erityisesti potilasturvallisuuden vuoksi. Kielitaidon testaamisen olisi näissä ammateissa oltava joka tapauksessa kohtuullista ja tarpeellista, eikä se saisi olla peruste ammattihenkilöiden sulkemiseksi työmarkkinoilta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(20) Valmistuneet henkilöt, jotka haluavat jatkaa toisessa jäsenvaltiossa siellä mahdollista palkallista harjoittelua, olisi saatettava direktiivin 2005/36/EY soveltamisalan piiriin heidän liikkuvuutensa edistämiseksi. Lisäksi olisi välttämätöntä antaa säännös, jonka mukaan heidän harjoittelujaksonsa on tunnustettava kotijäsenvaltiossa.

(21) Direktiivissä 2005/36/EY säädetään kansallisten yhteystahojen järjestelmästä. Palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY[24] voimaantulon ja siinä säädettyjen keskitettyjen palvelupisteiden perustamisen vuoksi on olemassa riski päällekkäisyydestä. Tämän vuoksi direktiivissä 2005/36/EY perustetut kansalliset yhteystahot olisi muutettava tukikeskuksiksi, jotka keskittyvät toiminnassaan tarjoamaan neuvoja kansalaisille, myös kasvotusten, jotta voidaan varmistaa, että sisämarkkinasääntöjen päivittäistä soveltamista yksittäisten kansalaisten tapauksissa voidaan seurata kansallisesti.

(22) Vaikka direktiiviin sisältyy jo nyt jäsenvaltioiden yksityiskohtaisesti määritelty velvollisuus tietojenvaihtoon, velvollisuutta olisi vahvistettava entisestään. Jäsenvaltioiden reagointi tietopyyntöihin ei riitä, vaan niiden olisi annettava hälytys muille jäsenvaltioille ennakoivasti. Hälytysjärjestelmän olisi oltava vastaava kuin direktiivissä 2006/123/EY. Direktiivin 2005/36/EY nojalla automaattisesta tunnustamisesta hyötyville terveydenhuollon ammattihenkilöille tarvitaan kuitenkin erityinen hälytysmekanismi. Sitä olisi sovellettava myös eläinlääkäreihin, jolleivät jäsenvaltiot ole ottaneet käyttöön direktiivissä 2006/123/EY säädettyä hälytysmekanismia. Kaikille jäsenvaltioille olisi lähetettävä hälytys, jollei ammattihenkilöllä ole enää oikeutta siirtyä toiseen jäsenvaltioon kurinpitotoimen tai rikosoikeudellisen tuomion vuoksi. Hälytys olisi annettava IMIn välityksellä riippumatta siitä, onko ammattihenkilö käyttänyt direktiivin 2005/36/EY nojalla hänelle kuuluvia oikeuksia tai onko hän hakenut ammattipätevyytensä tunnustamista eurooppalaisen ammattikortin tai direktiivissä säädetyn muun menetelmän avulla. Hälytysmenettelyn olisi oltava henkilötietojen suojaa ja muita perusoikeuksia koskevan unionin oikeuden mukainen.

(23) Kun kansalainen kiinnostuu työskentelystä toisessa jäsenvaltiossa, yksi suurimmista vaikeuksista on siellä noudatettavien hallinnollisten menettelyjen monimutkaisuus ja epävarmuus. Direktiivissä 2006/123/EY velvoitetaan jäsenvaltiot jo nyt järjestämään vaivaton tiedonsaanti ja menettelyjen läpivienti keskitettyjen palvelupisteiden kautta. Kansalaiset, jotka haluavat, että heidän pätevyytensä tunnustetaan direktiivin 2005/36/EY mukaisesti, voivat nykyäänkin hyödyntää keskitettyjä palvelupisteitä, mikäli he kuuluvat direktiivin 2006/123/EY soveltamisalaan. Työnhakijat ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset eivät kuitenkaan kuulu direktiivin 2006/123/EY soveltamisalaan, ja saatavissa olevat tiedot ovat niukat. Tämän vuoksi on tarpeen tarkentaa näitä tietoja käyttäjän kannalta ja varmistaa tietojen helppo saatavuus. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltiot kantavat vastuunsa kansallisesti ja toisaalta tekevät yhteistyötä keskenään ja komission kanssa, jotta ammattihenkilöillä on kaikkialla unionissa helppo pääsy käyttäjäystävällisiin ja monikielisiin tietoihin ja voivat saattaa menettelyt päätökseen keskitettyjen palvelupisteiden kautta. Linkkejä olisi tarjottava myös muilla internetsivustoilla kuten Sinun Eurooppasi ‑portaalissa.

(24) Jotta direktiivin 2005/36/EY tiettyjä, epäoleellisia osia voidaan täydentää tai muuttaa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti liitteen I ajantasaistamiseksi, eurooppalaista ammattikorttia koskevien maksujen laskentaperusteiden määrittelemiseksi, eurooppalaiseen ammattikorttiin edellytettävien asiakirjojen yksityiskohtien vahvistamiseksi, liitteessä IV määriteltyjen ammattien luettelon mukauttamiseksi, liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdan mukauttamiseksi, lääketieteen tohtorien, yleisestä sairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden, eläinlääkärien, kätilöiden, proviisoreiden ja arkkitehtien tietojen ja taitojen selventämiseksi, erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien koulutusta koskevien vähimmäisharjoittelujaksojen mukauttamiseksi, uusien lääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan, liitteessä V olevan 5.2.1, 5.3.1, 5.4.1, 5.5.1 ja 5.6.1 kohdan luetteloiden muuttamiseksi, uusien hammaslääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.3.3 kohtaan, yhteisten koulutuspuitteiden soveltamisedellytysten määrittämiseksi ja yhteisten koulutustestien soveltamisedellytysten määrittämiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(25) Direktiivin 2005/36/EY täytäntöönpanon yhdenmukaisten ehtojen varmistamiseksi täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä komissiolle. Toimivaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[25] mukaisesti.

(26) Täytäntöönpanosäädösten hyväksymisessä olisi käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä yhteisten ja yhtenäisten sääntöjen määrittämiseksi ammattikohtaisten eurooppalaisten ammattikorttien määrittelylle, eurooppalaisen ammattikortin muodolle, eurooppalaisen ammattikortin myöntämiseksi tarvittavan hakemuksen tueksi tarvittaville käännöksille, eurooppalaista ammattikorttia koskevien hakemusten arviointia koskeville yksityiskohdille, eurooppalaiseen ammattikorttiin ja IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen eheyden, luottamuksellisuuden ja oikeellisuuden varmistamiseksi tarvittaville toimenpiteille, eurooppalaisen ammattikortin saatavuutta koskeville ehdoille ja menettelyille, IMI-tiedoston tarkasteluedellytyksille, eurooppalaisen ammattikortin aitouden ja voimassaolon tarkastamiseen tarvittaville teknisille keinoille ja menettelyille sekä hälytysmekanismin täytäntöönpanolle täytäntöönpanosäädösten teknisen luonteen vuoksi.

(27) Direktiivissä 2006/123/EY säädetystä keskinäisestä arvioinnista saatujen myönteisten kokemusten perusteella vastaava arviointijärjestelmä olisi sisällytettävä direktiiviin 2005/36/EY. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava, mitä ammatteja ne sääntelevät ja mistä syistä, ja keskusteltava keskenään havainnoistaan. Tällainen järjestelmä lisäisi osaltaan asiantuntijapalvelumarkkinoiden avoimuutta.

(28) Koska aiotun toiminnan tavoitteita eli ammattipätevyyden tunnustamista koskevien sääntöjen järkiperäistämistä, yksinkertaistamista ja parantamista ei voida saavuttaa riittävässä määrin jäsenvaltioiden toimin, sillä ne johtaisivat vääjäämättä vaatimusten ja menettelyjärjestelmien eriytymiseen ja lisäisivät sääntelyn monimutkaisuutta aiheuttaen ammattihenkilöiden liikkuvuudelle oikeuttamattomia esteitä, ja koska ne voidaan näin ollen saavuttaa yhtenäisyyteen, avoimuuteen ja yhteensopivuuteen liittyvistä syistä tehokkaammin unionin tasolla, unioni voi saattaa voimaan toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määritellyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Samassa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(29) Selittävistä asiakirjoista [päiväys] annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti jäsenvaltiot ovat sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Lainsäätäjä katsoo, että tämän direktiivin yhteydessä tällaisten asiakirjojen toimittaminen on perusteltua.

(30) Direktiiviä 2005/36/EY olisi tämän vuoksi vastaavasti mukautettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 2005/36/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2005/36/EY seuraavasti:

1)           Lisätään 1 artiklaan toinen kohta seuraavasti:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat osittaista pätevyyttä toimia säännellyssä ammatissa, pääsyä toisessa jäsenvaltiossa suoritettavaan palkalliseen harjoitteluun ja sellaisen tunnustamista.”.

2)           Korvataan 2 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion kansalaisiin, vapaiden ammattien harjoittajat mukaan luettuina, jotka haluavat harjoittaa säänneltyä ammattia tai suorittaa palkallisen harjoittelun joko itsenäisinä ammatinharjoittajina tai palkattuina työntekijöinä muussa jäsenvaltiossa kuin sinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä.”.

3)           Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i) Korvataan f alakohta seuraavasti:

”f) ’ammattikokemuksella’ kyseisen ammatin tosiasiallista ja laillista kokoaikaista tai vastaavaa osa-aikaista harjoittamista jäsenvaltiossa;”.

ii) Lisätään seuraavat alakohdat:

”j) ’palkallisella harjoittelulla’ valvotun ja palkallisen toiminnan harjoittamista tarkoituksena saada oikeus harjoittaa säänneltyä ammattia kokeen perusteella;

k) ’eurooppalaisella ammattikortilla’ ammattihenkilölle myönnettyä sähköistä todistusta, joka osoittaa, että hänen pätevyytensä on tunnustettu vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumista varten tai että hän on täyttänyt kaikki vaadittavat edellytykset palvelujen tarjoamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa väliaikaisesti ja satunnaisesti;

l) ’elinikäisellä oppimisella’ kaikkea sellaista ihmisen koko elinikänsä aikana hankkimaa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella annettavaa epävirallista koulutusta ja arkioppimista, jonka tuloksena tiedot, taidot ja pätevyydet paranevat.”.

b) Korvataan 2 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Silloin kun jäsenvaltio tunnustaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön, sen on ilmoitettava siitä komissiolle. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteen I ajantasaistamiseksi, sikäli kuin tunnustaminen on tämän direktiivin mukaista.

Jos komissio katsoo, ettei kolmannessa alakohdassa tarkoitettu tunnustus ole tämän direktiivin mukainen, se antaa vaatimustenvastaisuutta koskevan täytäntöönpanopäätöksen kuuden kuukauden kuluessa kaikkien tarvittavien tietojen vastaanottamisesta.”.

4)           Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Ammattipätevyyden tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa antaa etua saavalle henkilölle oikeuden ryhtyä harjoittamaan kyseisessä jäsenvaltiossa sitä ammattia, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, tai 4 f artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa osaa kyseisestä ammatista, sekä harjoittaa sitä siellä samoin edellytyksin kuin vastaanottavan jäsenvaltion omat kansalaiset.”.

5)           Lisätään 4 a – 4 f artikla seuraavasti:  

”4 a artikla

Eurooppalainen ammattikortti

1.       Jäsenvaltion on tarjottava ammattipätevyyden haltijalle hänen pyynnöstään eurooppalainen ammattikortti sillä edellytyksellä, että komissio on antanut asiaan liittyvät 6 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset.

2.       Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisen ammattikortin haltija hyötyy 4 b – 4 e artiklaan liittyvistä oikeuksista, kun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut kortin tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyllä tavalla.

3.       Mikäli pätevyyden haltija aikoo tarjota II osaston nojalla muita kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja, eurooppalaisen ammattikortin luo ja vahvistaa kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen 4 b ja 4 c artiklan mukaisesti.

4.       Mikäli pätevyyden haltija aikoo sijoittautua toiseen jäsenvaltioon III osaston I–III a luvun nojalla tai tarjota palveluja 7 artiklan 4 kohdan nojalla, eurooppalaisen ammattikortin luo kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ja vahvistaa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen 4 b ja 4 d artiklan mukaisesti.

5.       Jäsenvaltioiden on nimettävä eurooppalaisia ammattikortteja myöntämään valtuutetut toimivaltaiset viranomaiset. Viranomaisten on varmistettava eurooppalaisia ammattikortteja koskevien hakemusten tasapuolinen, puolueeton ja oikea-aikainen käsittely. Myös 57 b artiklassa tarkoitetut tukikeskukset voivat toimia toimivaltaisina viranomaisina, jotka myöntävät eurooppalaisia ammattikortteja. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tiedottavat kansalaisille, mahdolliset hakijat mukaan lukien, eurooppalaisen ammattikortin eduista, mikäli sellainen on saatavissa.

6.       Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään eurooppalaiset ammattikortit yksittäisille ammateille, vahvistetaan eurooppalaisen ammattikortin muoto, eurooppalaisen ammattikortin myöntämistä koskevan hakemuksen tueksi tarvittavat käännökset ja hakemusten arvioimiseksi tarvittavat tiedot ottaen huomioon kunkin asiaan liittyvän ammatin erityispiirteet. Täytäntöönpanosäädökset annetaan 58 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

7.       Eurooppalaisen ammattikortin myöntämiseen liittyvistä hallinnollisista menettelyistä mahdollisesti veloitettavien maksujen on oltava kohtuullisia, suhteellisia ja oikeassa suhteessa kotijäsenvaltiolle ja vastaanottavalle jäsenvaltiolle aiheutuviin kustannuksiin, eivätkä ne saa toimia pidäkkeenä eurooppalaisen ammattikortin hakemiselle. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti maksujen laskentaa ja jakautumista koskevien perusteiden määrittelemiseksi.

8.       Pätevyyden tunnustaminen eurooppalaisen ammattikortin avulla on vaihtoehtoinen menettely ammattipätevyyden tunnustamiselle tämän direktiivin II ja III osastossa säädettyjen menettelyjen nojalla.

Eurooppalaisen ammattikortin saatavuus yksittäiseen ammattiin ei estä kyseiseen ammattiin edellytettävän pätevyyden haltijaa pyytämästä pätevyytensä tunnustamista tässä direktiivissä säädettyjen, muita kuin eurooppalaisten ammattikorttia koskevien menettelyjen, edellytysten, vaatimusten ja määräaikojen mukaisesti.

4 b artikla

Eurooppalaisen ammattikortin hakeminen ja IMI-tiedoston luominen

1.       Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ammattipätevyyden haltija voi hakea kotijäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta eurooppalaista ammattikorttia kaikilla välineillä, myös internetsovelluksen avulla.

2.       Hakemusten tueksi on tarvittaessa liitettävä 7 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä VII edellytettävät asiakirjat. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti asiakirjavaatimusten määrittelemisestä.

3.       Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakemuksen vastaanottamisesta ja tiedotettava hakijalle mahdollisista puuttuvista asiakirjoista viipymättä hakemuksen vastaanottamisen jälkeen. Sen on luotava hakemuksen perusteella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o […](*) perustettuun sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään (IMI) tiedosto, joka sisältää kaikki hakemuksen tueksi lähetetyt asiakirjat. Saman hakijan jättäessä myöhempiä hakemuksia kotijäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa pyytää toimittamaan uudelleen asiakirjoja, jotka sisältyvät jo IMI-tiedostoon ja ovat edelleen voimassa.

4.       Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään eurooppalaiseen ammattikorttiin ja IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tekniset eritelmät ja tietojen eheyden, luottamuksellisuuden ja oikeellisuuden varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet, eurooppalaisen ammattikortin saatavuuden haltijalleen mahdollistavat edellytykset ja menettelyt, kortin lataaminen tietovälineelle tai tiedoston päivitysten lähettäminen mukaan luettuina. Täytäntöönpanosäädökset annetaan 58 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

4 c artikla

Eurooppalainen ammattikortti muiden kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista tarjoamista varten

1.       Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava hakemus ja luotava ja vahvistettava eurooppalainen ammattikortti kahden viikon kuluessa puutteettoman hakemuksen vastaanottamisesta. Sen on ilmoitettava eurooppalaisen ammattikortin vahvistamisesta hakijalle ja sille jäsenvaltiolle, jossa hakija aikoo tarjota palveluja. Vahvistustietojen toimittaminen kyseiselle vastaanottavalle jäsenvaltiolle toimii 7 artiklassa tarkoitettuna ilmoituksena. Vastaanottava jäsenvaltio ei saa edellyttää muuta ilmoitusta 7 artiklan nojalla seuraavien kahden vuoden aikana.

2.       Kotijäsenvaltion päätökseen tai päätöksen antamatta jättämiseen 1 kohdassa tarkoitetussa kahden viikon määräajassa voidaan hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.       Jos eurooppalaisen ammattikortin haltija haluaa tarjota palvelua muissa kuin 1 kohdan mukaisesti tiedon alun perin saaneissa jäsenvaltioissa tai haluaa jatkaa palvelujen tarjoamista 1 kohdassa tarkoitettua kahden vuoden jaksoa pitempään, hän voi jatkaa 1 kohdassa tarkoitettua eurooppalaisen ammattikortin käyttöä. Näissä tapauksissa eurooppalaisen ammattikortin haltijan on tehtävä 7 artiklassa säädetty ilmoitus.

4.       Eurooppalainen ammattikortti on voimassa niin kauan kuin sen haltijalla on oikeus harjoittaa ammattia kotijäsenvaltiossa IMI-tiedostoon sisältyvien asiakirjojen ja tietojen perusteella.          

4 d artikla

Eurooppalainen ammattikortti sijoittautumista ja 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista tarjoamista varten

1.       Vastaanotettuaan puutteettoman hakemuksen eurooppalaista ammattikorttia varten kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava ja vahvistettava hakemuksen tueksi toimitettujen asiakirjojen aitous ja voimassaolo, luotava eurooppalainen ammattikortti, toimitettava se vahvistettavaksi vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava kyseiselle viranomaiselle vastaavasta IMI-tiedostosta. Kotijäsenvaltion on ilmoitettava hakijalle menettelyn tilasta.

2.       Vastaanottavan jäsenvaltion on 16, 21 ja 49 a artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa päätettävä 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen ammattikortin vahvistamisesta kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion lähettämän eurooppalaisen ammattikortin vastaanottamisesta. Jos jäsenvaltiolla on perusteltuja epäilyksiä, se voi pyytää kotijäsenvaltiolta lisätietoja. Pyyntö ei keskeytä kuukauden määräajan kulumista.

3.       Vastaanottavan jäsenvaltion on päätettävä 7 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kahden kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion toimittaman eurooppalaisen ammattikortin vahvistuksen vastaanottamisesta, tunnustaako se haltijan pätevyyden vai määrääkö se hänelle korvaavia toimenpiteitä. Jos jäsenvaltiolla on perusteltuja epäilyksiä, se voi pyytää kotijäsenvaltiolta lisätietoja. Pyyntö ei keskeytä kahden kuukauden määräajan kulumista.

4.       Jos vastaanottava jäsenvaltio määrää hakijan osallistumaan 7 artiklan 4 kohdan nojalla kelpoisuuskokeeseen, hakijan on voitava tarjota palvelua kuukauden kuluessa 3 kohdan mukaisen päätöksen tekopäivästä.

5.       Jollei vastaanottava jäsenvaltio tee päätöstä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa tai jollei se pyydä lisätietoja kuukauden kuluessa siitä, kun kotijäsenvaltio on vastaanottanut eurooppalaisen ammattikortin, vastaanottavan jäsenvaltion katsotaan vahvistaneen eurooppalaisen ammattikortin ja tunnustaneen näin ammattihenkilön pätevyyden harjoittaa kyseistä säänneltyä ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

6.       Kotijäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti toteuttamat toimet korvaavat ammattipätevyyden tunnustamista koskevan hakemuksen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

7.       Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion 1–5 kohdan nojalla tekemiin päätöksiin tai kotijäsenvaltion päätöksen tekemättä jättämiseen voidaan hakea muutosta kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4 e artikla

Eurooppalaiseen ammattikorttiin liittyvien tietojen käsittely ja tarkastelu

1.       Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltio toimivaltaisten viranomaisten on päivitettävä vastaavaan IMI-tiedostoon viipymättä tiedot kurinpidollisista toimista, rikosoikeudellisista seuraamuksista tai muista vakavista erityisistä olosuhteista, jotka ovat omiaan aiheuttamaan seurauksia eurooppalaisen ammattikortin haltijan tämän direktiivin nojalla harjoittamaan toimintaan. Päivityksiin sisältyvät sellaisten tietojen poistaminen, jotka eivät ole enää välttämättömiä. Asianosaisten toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kaikista päivityksistä eurooppalaisen ammattikortin haltijalle ja vastaavaan IMI-tiedostoon liittyville toimivaltaisille viranomaisille.

2.       IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tarkastelu on sallittua kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja eurooppalaisen ammattikortin haltijalle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(**) mukaisesti.

3.       Asiaan liittyvät kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset saavat käsitellä yksittäisiä hakijoita koskevia tietoja yksinomaan eurooppalaisen ammattikortin edellyttämissä tarkoituksissa direktiivin 95/46/EY yleisen turvallisuuden ja kansanterveyden suojelua koskevia säännösten mukaisesti.

4.       Eurooppalaiseen ammattikorttiin sisällytettävät tiedot on rajoitettava tietoihin, jotka ovat tarpeen varmistamaan sen haltijan oikeus harjoittaa ammattia, jota varten kortti on myönnetty; tällaisia tietoja ovat erityisesti henkilön etu- ja sukunimi, syntymäaika ja -paikka, ammatti, sovellettava järjestelmä, asiaan liittyvät toimivaltaiset viranomaiset, kortin numero, turvaominaisuudet ja viittaus voimassa olevaan henkilötodistukseen.

5.       Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisen ammattikortin haltijalla on milloin tahansa oikeus vaatia pyynnöstä IMI-järjestelmään sisältyvän oman tiedostonsa tietojen korjaamista, poistamista ja estämistä ja että haltijalle ilmoitetaan tästä oikeudesta eurooppalaisen ammattikortin myöntämishetkellä ja muistutetaan siitä kahden vuoden välein eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen jälkeen.

6.       Eurooppalaisen ammattikortin ja kaikkien IMI-järjestelmään sisältyvien tiedostojen sisältämien henkilötietojen käsittelyn osalta asiaan liittyvien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset katsotaan direktiivissä 95/46/EY tarkoitetuiksi rekisterinpitäjiksi. Komissio katsotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001(***) tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi 1–4 kohdassa säädettyjen vastuidensa ja niissä tarkoitettujen henkilötietojen käsittelyn yhteydessä.

7.       Jäsenvaltioiden on säädettävä, että työnantajat, asiakkaat, potilaat ja muut asianomaiset voivat tarkistaa kortinhaltijan niille esittämän eurooppalaisen ammattikortin aitouden ja voimassaolon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista.

Komission on annettava täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään IMI-tiedoston tarkasteluedellytykset, tekniset välineet ja menettelyt ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tarkistamista varten. Täytäntöönpanosäädökset annetaan 58 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

4 f artikla

Osittainen pätevyys

1.       Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä osittainen pätevyys harjoittaa ammattia alueellaan, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) kotijäsenvaltiossa laillisesti harjoitetun ammatillisen toiminnan ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännellyn vastaavan ammatin väliset erot ovat niin suuret, että korvaavien toimenpiteiden soveltaminen tosiasiassa merkitsisi, että hakijan olisi suoritettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa koko yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen oppimäärä voidakseen harjoittaa täysimääräisesti säänneltyä ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa;

b) ammatillinen toiminta voidaan puolueettomasti erottaa muusta vastaanottavassa jäsenvaltiossa kyseisen säännellyn ammatin piiriin kuuluvasta toiminnasta.

Toiminta on katsottava b alakohdassa tarkoitetulla tavalla eroteltavaksi, jos sitä harjoitetaan kotijäsenvaltiossa itsenäisenä toimintana.

2.       Osittainen pätevyys voidaan evätä, mikäli epäämistä perustellaan yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä, kuten kansanterveydellä, epäämisellä varmistettaisiin tavoitellun tavoitteen toteutuminen eikä se ylittäisi sitä, mikä on tarpeen.

3.       Vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumista koskevat hakemukset on tutkittava III osaston I ja IV lukujen mukaisesti vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumisen yhteydessä.

4.       Hakemukset, jotka koskevat palvelujen väliaikaista tarjoamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja ammatteja, joilla on vaikutuksia kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen, on tutkittava II osaston mukaisesti.

5.       Jäljempänä olevan 7 artiklan 4 kohdan kuudennesta alakohdasta ja 52 artiklan 1 kohdasta poiketen ammatillista toimintaa on harjoitettava kotijäsenvaltiossa annetulla ammattinimikkeellä, kun osittainen pätevyys on myönnetty.

-------------

(*) EUVL [IMI-asetus]

(**) EUVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(***) EUVL L 8, 12.1.2001, s. 1.”.

6)           Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b) palvelun tarjoajan muuttaessa, jos palvelun tarjoaja on harjoittanut asianomaista ammattia yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa vähintään kahden vuoden ajan viimeisten kymmenen vuoden aikana ennen palvelujen tarjoamista, mikäli ammatti ei ole säännelty sijoittautumisjäsenvaltiossa.

Ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa kahden vuoden harjoittamista koskevaa edellytystä ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

a) ammatti tai ammattiin johtava yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat säänneltyjä;

b) palveluntarjoaja seuraa palvelun vastaanottajaa, edellyttäen että palvelun vastaanottajan tavanomainen asuinpaikka on palveluntarjoajan sijoittautumisjäsenvaltiossa eikä ammattia mainita 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.”.

b)      Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4. Notaarien ollessa kyseessä viralliset asiakirjat ja muut todennustoimet, jotka edellyttävät vastaanottavan jäsenvaltion vahvistusleimaa, on rajattava palvelujen tarjoamisen ulkopuolelle.”.

7)           Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)      Muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i) Korvataan e alakohta seuraavasti:

”e) turvallisuusalan ja terveydenhuoltoalan ammattien ollessa kyseessä todistus siitä, ettei henkilöltä ole väliaikaisesti eikä lopullisesti evätty lupaa ammatin harjoittamiseen eikä hänen ole tuomioistuimen päätöksellä todettu syyllistyneen rikokseen, jos jäsenvaltio vaatii tällaista todistusta omilta kansalaisiltaan;”.

ii) Lisätään f alakohta seuraavasti:

”f) jäljempänä 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen ja 23, 26, 27, 30, 33, 33 a, 37, 39 ja 43 artiklassa tarkoitettujen saavutettua oikeutta osoittavien todistusten ollessa kyseessä todistus vastaanottavan jäsenvaltion kielen osaamisesta.”.

b)      Lisätään 2 a kohta seuraavasti:

”2 a. Palvelun tarjoajan toimittaman ilmoituksen on oltava voimassa kyseisen jäsenvaltion koko alueella.”.

c)      Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Kun palvelua tarjotaan ensimmäistä kertaa sellaisten säänneltyjen ammattien tapauksessa, joilla on kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia ja joihin ei sovelleta III osaston II tai III luvun mukaista automaattista tunnustamista, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa palvelun tarjoajan ammattipätevyyden ennen kuin palvelua tarjotaan ensimmäistä kertaa. Tällaisia etukäteistarkastuksia voidaan tehdä ainoastaan tapauksissa, joissa tarkastusten tarkoituksena on välttää palvelun tarjoajan ammatillisen epäpätevyyden vuoksi palvelun vastaanottajan terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuva vakava haitta ja joissa ei ylitetä sitä, mikä on tätä tarkoitusta varten tarpeellista.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi luettelo ammateista, joissa pätevyyden ennakkotarkastus on tarpeen, jotta vältetään vakava haitta palvelun vastaanottajan terveydelle tai turvallisuudelle jäsenvaltion kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle erityinen perustelu jokaisesta luetteloon sisällytetystä ammatista.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava palvelun tarjoajalle enintään kuukauden kuluessa ilmoituksen ja siihen liitettävien asiakirjojen vastaanottamisesta joko päätöksestään olla tarkistamatta palvelun tarjoajan ammattipätevyyttä tai tällaisen tarkastuksen tulos. Jos tarkastus jonkin vaikeuden vuoksi siirtyy, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava palvelun tarjoajalle ensimmäisen kuukauden kuluessa viivästyksen syy. Vaikeus on ratkaistava kuukauden kuluessa kyseisestä ilmoituksesta, ja lopullinen päätös on tehtävä kahden kuukauden kuluessa vaikeuden ratkaisemisesta lukien.

Mikäli palvelun tarjoajan ammattipätevyyden ja vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämän koulutuksen välillä on olennainen ero, joka saattaa vaarantaa kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden, eikä sitä voida korvata palvelun tarjoajan ammattikokemuksen tai elinikäisen oppimisen avulla, vastaanottavan jäsenvaltion on annettava palvelun tarjoajalle mahdollisuus osoittaa erityisesti kelpoisuuskokeen avulla, että hän on hankkinut puuttuvat tiedot tai pätevyyden. Palvelun tarjoaminen on joka tapauksessa voitava aloittaa kuukauden kuluessa siitä, kun kolmannen alakohdan mukainen päätös on tehty.

Mikäli toimivaltainen viranomainen ei ole vastannut kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisissa määräajoissa, palvelun tarjoaminen voidaan aloittaa.

Siinä tapauksessa, että pätevyys on tarkistettu ensimmäisestä viidenteen alakohdan mukaisesti, palvelun tarjoamisessa on käytettävä vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä.”.

8)           Korvataan 8 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta epäilyttävissä tapauksissa kaikkia sellaisia tietoja, jotka koskevat palvelun tarjoajan sijoittautumisen laillisuutta ja moitteetonta toimintaa sekä sitä, että ammatillisia kurinpito- tai rikosoikeudellisia seuraamuksia ei ole langetettu. Pätevyyden tarkastuksen yhteydessä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tietoja palvelun tarjoajan koulutusjaksoista siinä määrin kuin tämä on tarpeen kansanterveydelle tai yleiselle turvallisuudelle todennäköisesti haitallisten olennaisten erojen arvioimiseksi. Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot 56 artiklan mukaisesti.”.

9)           Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan ensimmäisen alakohdan johdantolause seuraavasti:

”Sovellettaessa 13 artiklan ja 14 artiklan 6 kohtaa ammattipätevyys jaetaan seuraaviin tasoihin:”.

b)      Korvataan c kohdan ii) alakohta seuraavasti:

”ii) säännellystä yleissivistävästä tai ammatillisesta koulutuksesta tai säännellyn ammatin ollessa kyseessä ammattikoulutuksesta, jossa on i alakohdassa mainittua koulutustasoa vastaava erityisrakenne ja joka antaa tason b ylittävän pätevyyden, mikäli kyseinen koulutus johtaa vastaavaan ammatilliseen tasoon ja antaa valmiudet vastaavantasoisiin vastuisiin ja tehtäviin, sikäli kuin tutkintotodistukseen on liitetty kotijäsenvaltion todistus;”.

c)      Korvataan d ja e alakohta seuraavasti:

”d) tutkintotodistus, joka annetaan sellaisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen suorittamisesta, jonka kesto on vähintään kolme mutta enintään neljä vuotta tai sitä vastaava aika osa-aikaisesti tai vastaava määrä eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) pisteitä, mikäli järjestelmää sovelletaan kotijäsenvaltiossa, ja jota annetaan yliopistossa, korkeakoulussa tai muussa samantasoista koulutusta antavassa oppilaitoksessa, sekä tarvittaessa keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi mahdollisesti vaadittavasta ammatillisesta koulutuksesta;

”e) tutkintotodistus, jolla osoitetaan sen haltijan suorittaneen keskiasteen jälkeisen vähintään neljä vuotta kestävän koulutuksen tai sitä vastaavan ajan osa-aikaisesti tai vastaavan määrän eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) pisteitä, mikäli järjestelmää sovelletaan kotijäsenvaltiossa, yliopistossa, korkeakoulussa tai muussa samantasoista koulutusta antavassa oppilaitoksessa, ja tarvittaessa suorittaneen keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi vaadittavan ammatillisen koulutuksen.”.

d)      Poistetaan toinen kohta.

10)         Korvataan 12 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Edellä 11 artiklassa tarkoitettuna muodollista pätevyyttä osoittavana asiakirjana on pidettävä muodollista pätevyyttä osoittavaa yksittäistä asiakirjaa tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmää, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut jäsenvaltiossa, edellyttäen että asiakirja on annettu unionissa suoritetusta koko- tai osa-aikaisesta muodollisesta tai muusta koulutuksesta, jonka kyseinen jäsenvaltio tunnustaa vastaavantasoiseksi ja että asiakirja antaa jäsenvaltion alueella samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa ammattia tai valmistaa tämän ammatin harjoittamiseen.

11)         Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Tunnustamisen edellytykset

1. Kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi tiettyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa luvan ryhtyä harjoittamaan kyseisestä ammattia ja harjoittaa sitä samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion omat kansalaiset niille hakijoille, joilla on toisen jäsenvaltion alueellaan saman ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi edellyttämä pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.

Pätevyystodistusten tai muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamia.

2. Ammatin harjoittamisen aloittaminen ja ammatinharjoittaminen, joita tarkoitetaan 1 kohdassa, on sallittava myös niille hakijoille, joilla on ammattia sääntelemättömän toisen jäsenvaltion antama 11 artiklassa tarkoitettu pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.

Pätevyystodistusten tai muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) niiden on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamia;

b) niiden on oltava osoitus haltijansa valmiudesta kyseisen ammatin harjoittamiseen.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pätevyystodistuksen tai muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tai 11 artiklan c kohdan i alakohdassa säädettyä tasoa vastaavan tasoisen rakenteeltaan erityisen säännellyn yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tai ammattikoulutuksen yhteydessä vastaanottavan jäsenvaltion on hyväksyttävä kotijäsenvaltion osoittama tai vahvistama taso.

4.       Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksistä poiketen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltää ammatinharjoittamisen aloittamisen ja ammatin harjoittamisen pätevyystodistuksen haltijoilta, jos ammatin harjoittamiseen sen alueella edellytettävä kansallinen pätevyys on luokiteltu 11 artiklan d tai e kohdan mukaisesti.”.

12)         Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Vastaanottava jäsenvaltio voi 13 artiklan estämättä edellyttää hakijan suorittavan enintään kolme vuotta kestävän sopeutusajan tai kelpoisuuskokeen, jos hänen saamansa koulutuksen sisältö on ammatillista toimintaa koskevilta osiltaan olennaisesti erilainen kuin koulutuksen sisältö vastaanottavassa jäsenvaltiossa.”.

b)      Korvataan 2 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Jos komissio kaikki tarvittavat tiedot saatuaan katsoo, että toisessa alakohdassa tarkoitettu poikkeus ole asianmukainen tai että se ei ole unionin lainsäädännön mukainen, sen on kuuden kuukauden kuluessa kehotettava kyseistä jäsenvaltiota pidättymään toteuttamasta aiottua toimenpidettä. Jos komissio ei tähän määräaikaan mennessä ole ottanut asiaan kantaa, poikkeusta voidaan soveltaa.”.

c)      Lisätään 3 kohdan ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Notaarin ammatin ollessa kyseessä vastaanottava jäsenvaltio voi ottaa korvaavaa toimenpidettä määritellessään huomioon tämän ammatin erityiset tehtävät omalla alueellaan, varsinkin sovellettavan lain suhteen.”.

d)      Korvataan 4 ja 5 kohta seuraavasti:

”4. Sovellettaessa 1 ja 5 kohtaa ’olennaisesti erilaisella sisällöllä’ tarkoitetaan koulutuksen sisältöä, jonka tunteminen on ammatin harjoittamisen kannalta keskeistä ja jonka sisältö on muuttajan suorittamassa koulutuksessa olennaisesti erilainen kuin vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämässä koulutuksessa.

5. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Erityisesti jos vastaavanottava jäsenvaltio aikoo vaatia hakijaa suorittamaan sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen, sen on ensin tutkittava, ovatko hakijan jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ammattikokemuksensa tai elinikäisen oppimisensa aikana hankkimat tiedot sellaisia, että ne korvaavat kokonaan tai osittain 4 kohdassa tarkoitetun olennaisen eron.”.

e)      Lisätään 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6. Päätös sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen vaatimisesta on perusteltava asianmukaisesti. Siihen on erityisesti sisällytettävä seuraavat perustelut:

a) ilmoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetty pätevyystaso ja hakijalla olevan pätevyyden taso 11 artiklassa määritellyn luokituksen mukaisesti;

b) ilmoitettava aihe tai aiheet, joissa olennaisia eroja on todettu;

c) selvitettävä sisällölliset olennaiset erot;

d) selvitettävä, miksi hakija ei näiden olennaisten erojen vuoksi voi harjoittaa ammattiaan tyydyttävällä tavalla vastaanottavan jäsenvaltion alueella;

e) selvitettävä, miksi näitä olennaisia eroja ei voida korvata hakijan tiedoilla, taidoilla ja pätevyyksillä, jotka hän on hankkinut ammattikokemuksensa aikana ja elinikäisen oppimisen avulla.

7. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kelpoisuuskoe on järjestettävä vähintään kahdesti vuodessa, ja hakijoilla on oltava oikeus uusia koe ainakin kerran, jos he epäonnistuvat ensimmäisessä kokeessa.”.

13)         Poistetaan 15 artikla.

14)         Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Liitteessä IV tarkoitettujen toimintojen luettelon mukauttaminen

Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa mukautetaan liitteessä IV tarkoitettujen ja 16 artiklan nojalla ammattikokemuksen vastavuoroisen tunnustamisen kohteena olevien toimintojen luettelo nimikkeistön ajantasaistamiseksi tai selventämiseksi, edellyttäen ettei tämä aiheuta rajoituksia yksittäisiin luokkiin liittyviin toimintoihin.”.

15)         Poistetaan 21 artiklan 4, 6 ja 7 kohta.

16)         Lisätään 21 a artikla seuraavasti:

”21 a artikla

Ilmoitusmenettely

1. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tiedoksi antamiensa lainsäädännön, asetusten ja hallinnollisten määräysten kohdat, jotka koskevat muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja tässä luvussa tarkoitetuilla aloilla.

Jäljempänä 8 jaksossa tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen ollessa kyseessä ensimmäisen alakohdan mukainen ilmoitus on osoitettava myös muille jäsenvaltioille.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on liitettävä kertomus, joka osoittaa, että ilmoitettu muodollisen pätevyyden osoittava asiakirja on tämän direktiivin sitä koskevien vaatimusten mukainen. Kertomuksen laatii jäsenvaltion nimeämä asianmukainen viranomainen tai elin, jolla on valmiudet arvioida muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen vaatimustenmukaisuutta suhteessa tähän direktiiviin.

3. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevien kohtien 5.1.1–5.14, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 ja 5.7.1 mukauttamiseksi luettelemalla ja ajantasaistamalla jäsenvaltioiden ilmoittamat oppiarvot muodollisen pätevyyden osoittavina asiakirjoina, ja se on elin, joka tarvittaessa myöntää muodollisen pätevyyden osoittavat asiakirjat, niihin liittyvän todistuksen ja vastaavan ammattinimikkeen.

4. Mikäli komissio katsoo, etteivät 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitetut säädökset ole tämän direktiivin mukaisia, se antaa vaatimustenvastaisuutta koskevan täytäntöönpanopäätöksen kuuden kuukauden kuluessa kaikkien tarvittavien tietojen vastaanottamisesta.”.

17)         Lisätään 22 artiklaan toinen kohta seuraavasti:

”Ensimmäisen kohdan b alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on [lisätään päivämäärä – 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määriteltyä päivää seuraava päivä] ja viiden vuoden välein sen jälkeen toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille julkisesti saatavilla olevat kertomukset jatkokoulutuksesta ja koulutusmenettelyistä lääketieteen tohtoreille, erikoislääkäreille, yleisestä sairaanhoidosta vastaaville sairaanhoitajille, hammaslääkäreille, hammaslääketieteen erikoislääkäreille, eläinlääkäreille, kätilöille ja proviisoreille.”.

18)         Muutetaan 24 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Lääkärin peruskoulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään viisi vuotta, joka voidaan ilmoittaa myös vastaavina ECTS-pisteinä, ja ainakin 5 500 tuntia teoreettista ja käytännöllistä opetusta yliopistossa tai yliopiston valvonnassa.

Jos henkilö on aloittanut opintonsa ennen 1 päivää tammikuuta 1972, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu koulutus voi sisältää kuusi kuukautta kestävän täysipäiväisen yliopistotasoinen käytännön koulutuksen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.”.

b)       Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan

a) edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tieteenalojen tietojen riittävyys suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja tiedoista johdetut tarpeelliset pätevyydet;

b) edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevan käsityksen riittävyys ja käsityksestä johtuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen edistymiseen ja jäsenvaltioiden koulutuksessa tapahtuneeseen kehitykseen;

c) edellä 3 kohdan c kohdassa tarkoitettujen oppiaineita ja menetelmiä koskevien tietojen riittävyys ja näistä tiedoista johtuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

d) edellä 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetun kliinisen kokemuksen soveltuvuus ja tästä kokemuksesta johtuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja jäsenvaltioiden koulutuksessa tapahtuneeseen kehitykseen.”.

19)         Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Lääketieteen erikoistumiskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti 24 artiklan 2 kohdassa mainitun lääketieteen peruskoulutusohjelman ja saavuttanut tuona aikana asianmukaiset lääketieteen perustiedot.”.

b)      Lisätään 3 a kohta seuraavasti:

”3 a. Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään osittaisia vapautuksia osasta erikoislääkärin koulutusta, jos kyseinen osa koulutuksesta on jo suoritettu liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa luetellun toisen erikoistumiskoulutuksen oppimäärässä, edellyttäen että ammattihenkilöllä on kyseisessä jäsenvaltiossa aiemmin myönnetty erikoislääkärin pätevyys. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei myönnetty vapautus ylitä kolmasosaa liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa tarkoitetun erikoislääkärin koulutuksen vähimmäiskestosta.

Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kyseisestä kansallisesta lainsäädännöstä ja liitettävä siihen tällaisten osittaisten vapautusten yksityiskohtainen perustelu.”.

c)      Korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa mainittujen koulutusjaksojen vähimmäiskestojen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan edistymistä vastaaviksi.”.

20)         Korvataan 26 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti uusien, vähintään kolmasosalle jäsenvaltioista yhteisten erikoistumisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan direktiivin ajantasaistamiseksi kansallisen lainsäädännön muutosten perusteella.”.

21)         Korvataan 28 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”1. Yleislääketieteen erityiskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lääketieteen peruskoulutusohjelman.”.

22)         Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on yleissivistävien kouluopintojen 12 vuoden oppimäärän suorittamisesta annettu tutkintotodistus, todistus tai muu asiakirja, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai elin on antanut, tai todistus terveydenhuolto-oppilaitokseen pääsyyn oikeuttavan vastaavantasoisen kokeen suorittamisesta hyväksytysti.”.

b)      Korvataan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa 5.2.1 kohdassa määritellyn luettelon muutoksista sen mukauttamiseksi koulutuksen, tieteen ja tekniikan edistystä vastaavaksi.”.

c)      Korvataan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutukseen on kuuluttava vähintään kolme vuotta tai vähintään 4 600 tuntia teoreettista ja kliinistä opetusta, josta teoreettisen opetuksen osuuden on oltava vähintään kolmasosa ja kliinisen opetuksen osuuden vähintään puolet koulutuksen vähimmäiskestosta. Jäsenvaltiot voivat myöntää osittaisia vapautuksia henkilöille, jotka ovat hankkineet osan koulutuksestaan vähintään samantasoisessa koulutuksessa.”.

d)       Lisätään 7 kohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan

a)       edellä 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen yleissairaanhoidon tieteenalojen tietojen riittävyys suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja tiedoista johtuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja koulutuksen viimeaikaiseen kehitykseen;

b)       edellä 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevan käsityksen riittävyys ja käsityksestä johtuvat tarpeelliset pätevyydet tieteen ja tekniikan edistymisen ja koulutuksessa viime aikoina tapahtuneen kehityksen mukaisesti;

c)       edellä 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista johtuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen;

d)       edellä 6 kohdan c alakohdassa tarkoitetun kliinisen kokemuksen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen.”.

23)         Muutetaan 33 artikla seuraavasti:

a)      Lisätään 1 a kohta seuraavasti:

”1 a. Jäsenvaltioiden on tunnustettava yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien pätevyydet automaattisesti, jos hakijan koulutus alkoi ennen [lisätään päivämäärä – muutetun direktiivin voimaantulopäivä] ja sen pääsyvaatimuksena oli kymmenen vuoden tai vastaavan tasoinen oppimäärä yleissivistäviä kouluopintoja, edellyttäen että pätevyys muilta osin on kaikkien 31 artiklassa säädettyjen koulutusvaatimusten mukainen.”.

b)      Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jäsenvaltioiden on tunnustettava sairaanhoitajien muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka on annettu Puolassa sairaanhoitajille, kun he ovat saaneet päätöksen ennen 1 päivää toukokuuta 2004 koulutuksen, joka ei vastaa 31 artiklassa säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia ja jonka osoituksena on sairaanhoitajien ja kätilöiden ammateista annetun lain muuttamisesta ja eräistä muista oikeustoimista 20 päivänä huhtikuuta 2004 annetun lain 11 artiklassa (Puolan tasavallan virallinen lehti, 30.4.2004, N:o 92, s. 885) ja keskiasteen todistuksen saaneiden (päättökoe – tutkinto) sekä sairaanhoitajan tai kätilön ammattiin valmistavasta lääketieteen alan lukiosta tai ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneiden sairaanhoitajien ja kätilöiden opintoja koskevista edellytyksistä 11 päivänä toukokuuta 2004 annetussa terveysministerin asetuksessa (Puolan tasavallan virallinen lehti, 21.4.2010, N:o 65, s. 420) tarkoitetun erityistäydennysohjelman perusteella saatu sairaanhoitajan tutkintotodistus, jolloin tavoitteena on tarkistaa, että kyseisellä henkilöllä on sairaanhoitajan pätevyyteen verrattavissa olevat tiedot ja pätevyys, jotka Puolan tapauksessa on määritelty liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa.”.

24)         Muutetaan 34 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta seuraavasti:

”Hammaslääkärin peruskoulutuksen on käsitettävä yhteensä viisi vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännöllistä opetusta, jonka määrä voidaan ilmoittaa myös vastaavina ECTS-pisteinä, yliopistossa, vastaavantasoiseksi tunnustetussa korkea-asteen koulutusta antavassa laitoksessa tai yliopiston valvonnassa, ja sen on sisällettävä vähintään liitteessä V olevassa 5.3.1 kohdassa oleva ohjelma.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa 5.2.1 kohdassa määritellyn luettelon muutoksista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan edistystä vastaavaksi.”.

b)       Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan

a)       edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen hammaslääketieteen alan tietojen ja tieteellisiä menetelmiä koskevan käsityksen riittävyys ja tiedoista ja käsityksestä johtuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen;

b)       edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen ja koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen;

c)       edellä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

d)       edellä 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen kliinisiä oppiaineita ja menetelmiä koskevien tietojen riittävyys ja niistä aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

e) edellä 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetun kliinisen kokemuksen soveltuvuus suhteessa koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen.”.

25)         Muutetaan 35 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Täysipäiväisen hammaslääkärin erikoistumiskoulutuksen on käsitettävä vähintään kolme vuotta tai vastaava oppimäärä ECTS-pisteinä opiskelua toimivaltaisten viranomaisten tai elinten valvonnassa. Siihen on sisällyttävä erikoistumisopintoja suorittavan hammaslääkärin henkilökohtainen osallistuminen kyseisten laitosten toimintaan ja tehtäviin.”.

b)      Poistetaan 2 kohdasta kolmas alakohta.

c)      Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti 2 kohdassa mainittujen koulutusjaksojen vähimmäiskestojen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan edistymistä vastaavaksi.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti uusien, vähintään kolmasosalle jäsenvaltioista yhteisten hammaslääketieteen erikoistumisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan direktiivin päivittämiseksi kansallisen lainsäädännön muutosten perusteella.”.

26)         Muutetaan 38 artikla seuraavasti:

a)       Korvataan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta seuraavasti:

”Eläinlääkärin koulutuksen on käsitettävä yhteensä viisi vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännöllistä opetusta, jonka määrä voidaan ilmoittaa myös vastaavina ECTS-pisteinä, yliopistossa, vastaavantasoiseksi tunnustetussa korkea-asteen koulutusta antavassa laitoksessa tai yliopiston valvonnassa, ja sen on sisällettävä vähintään liitteessä V olevassa 5.4.1 kohdassa oleva ohjelma.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa 5.4.1 kohdassa määritellyn luettelon muutoksista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan edistystä vastaavaksi.”.

b)       Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan

a)       edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tieteenalojen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

b)       edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen terveen eläimen rakennetta ja elintoimintoja koskevien tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

c)       edellä 3 kohdan c ja d alakohdassa määriteltyjen eläinten käyttäytymistä, suojelua ja tauteja koskevien tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

d)       edellä 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen ennaltaehkäisevän lääketieteen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

e)       edellä 3 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

f)        edellä 3 kohdan h alakohdassa tarkoitetun kliinisen ja muun käytännön kokemuksen tietojen riittävyys ja niistä aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen.”.

27)         Muutetaan 40 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa 5.5.1 kohdassa määritellyn luettelon muutoksista sen mukauttamiseksi koulutuksen, tieteen ja tekniikan edistystä vastaavaksi.”.

b)      Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Kätilön koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

a) hakija on linjan I tapauksessa suorittanut yleissivistävien kouluopintojen 12 vuoden oppimäärän tai hänellä on kätilön koulutukseen pääsyyn oikeuttava todistus vastaavantasoisen kokeen suorittamisesta;

b) hakijalla on linjan II tapauksessa liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.”.

c)       Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan

a)       edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kätilöntoimen perustana olevia tieteenaloja koskevien tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

b)       edellä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

c)       edellä 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetun kliinisen kokemuksen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa koulutuksessa viime aikoina tapahtuneisiin uudistuksiin sekä tieteen ja tekniikan edistymiseen;

d)       edellä 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetun terveydenhuoltohenkilöstön koulutusta koskevan käsityksen ja tällaista koulutusta saaneen henkilöstön kanssa työskentelyyn liittyvän kokemuksen riittävyys ja tällaisesta käsityksestä johtuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa koulutuksessa viime aikoina tehtyihin uudistuksiin sekä tieteen ja tekniikan edistymiseen.”.

28)         Korvataan 41 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettu kätilön muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on tunnustettava automaattisesti 21 artiklan nojalla, jos se täyttää yhden seuraavista edellytyksistä:

a) vähintään kolme vuotta kestävä täysipäiväinen kätilön koulutus;

b) vähintään kaksi vuotta kestävä tai vähintään 3 600 tuntia käsittävä täysipäiväinen kätilön koulutus, jonka edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;

c) vähintään 18 kuukautta kestävä tai vähintään 3 000 tuntia kestävä täysipäiväinen kätilön koulutus, jonka edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja ja jonka jälkeen ammattiin liittyviä tehtäviä on harjoitettu yhden vuoden ajan, mistä on annettu todistus 2 kohdan mukaisesti.”.

29)         Lisätään 43 artiklaan 1 a kohta seuraavasti:

”1 a. Jäsenvaltioiden on tunnustettava kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jos hakijan koulutus alkoi ennen [lisätään päivämäärä – muutetun direktiivin voimaantulopäivä] ja sen pääsyvaatimuksena oli kymmenen vuoden tai vastaavan tasoinen oppimäärä yleissivistäviä kouluopintoja linjan I kätilöopinnoissa tai kymmenen vuoden yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan tai vastaavan tasoinen koulutus ennen linjan II kätilökoulutuksen aloittamista.”.

30)         Muutetaan 44 artikla seuraavasti:

a)      Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Proviisorin muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan on oltava osoitus vähintään viisi vuotta kestäneiden tai ECTS-pisteinä ilmoitetun vastaavan oppimäärän opintojen suorittamisesta, joihin kuuluu vähintään

a) neljä vuotta täysipäivästä teoreettista ja käytännöllistä opiskelua yliopistossa, samantasoiseksi tunnustetussa korkea-asteen koulutusta antavassa laitoksessa tai yliopiston valvonnassa;

b) teoreettisen ja käytännöllisen opiskelun jälkeen kuusi kuukautta harjoittelua yleisölle avoimessa apteekissa tai sairaalassa kyseisen sairaalan farmaseuttisen osaston valvonnassa.

Tässä kohdassa tarkoitetun koulutuksen on käsitettävä vähintään liitteessä V olevassa 5.6.1 kohdassa kuvattu ohjelma. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V olevan 5.6.1 kohdassa määriteltyjen luettelojen muuttamiseksi niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan edistymistä vastaaviksi.

Toisessa alakohdassa tarkoitetut muutokset eivät saa muuttaa missään jäsenvaltiossa ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä.”.

b)       Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan

a)       edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen lääkkeitä ja lääkkeiden valmistuksessa käytettäviä aineita koskevien tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

b)       edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

c)       edellä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen;

d)       edellä 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tieteellisen tiedon arviointia koskevien tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tieteen ja tekniikan edistymiseen.”.

31)         Lisätään 45 artiklan 2 kohtaan h alakohta seuraavasti:

”h) lääkkeiden haittavaikutusten ilmoittaminen toimivaltaisille viranomaisille.”.

32)         Korvataan 46 artikla seuraavasti:

”46 artikla

Arkkitehdin koulutus

1. Arkkitehdin koulutuksen on kestettävä vähintään kuusi vuotta, ja se voidaan ilmoittaa myös vastaavana määränä ECTS-pisteitä. Jäsenvaltion koulutuksen on käsitettävä jokin seuraavista:

a) vähintään neljä vuotta täysipäivästä opiskelua yliopistossa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, ja koulutuksen päätteeksi hyväksytysti suoritettava korkeakoulututkinnon tasoinen koe sekä vähintään kahden vuoden palkallinen harjoittelujakso;

b) vähintään viisi vuotta täysipäivästä opiskelua yliopistossa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, ja koulutuksen päätteeksi hyväksytysti suoritettava korkeakoulututkinnon tasoinen koe sekä vähintään yhden vuoden palkallinen harjoittelujakso.

2. Koulutus on toteuttava korkeakoulutasolla ja pääasiassa arkkitehtuurin alaan keskittyvinä opintoina, joihin on tasapuolisesti sisällytettävä sekä teoreettista että käytännöllistä arkkitehtuurikoulutusta ja joissa on varmistettava seuraavien tietojen, taitojen ja pätevyyksien hankkiminen:

a) kyky esteettiset ja tekniset vaatimukset täyttävään arkkitehtoniseen suunnitteluun;

b) riittävä arkkitehtuurin sekä sille läheisten taiteen, tekniikan ja ihmistieteen alojen historian ja teorian tuntemus;

c) taiteiden tuntemus arkkitehtonisen suunnittelun laatuun vaikuttavana tekijänä;

d) riittävät tiedot kaupunkiarkkitehtuurista, kaupunkisuunnittelusta ja suunnitteluprosessissa käytettävistä taidoista;

e) kyky ymmärtää ihmisten ja rakennusten sekä rakennusten ja niiden ympäristön välisiä suhteita ja tarvetta suhteuttaa rakennukset ja niiden väliset alueet ihmisen tarpeisiin ja mittakaavaan;

f) kyky ymmärtää arkkitehdin ammattikuva ja hänen tehtävänsä yhteiskunnassa ja erityisesti kyky ottaa yhteiskunnalliset tekijät huomioon hankkeiden ohjelmoinnissa;

g) suunnitteluohjelman laadinnassa tarvittavien tutkimus- ja valmistelumenetelmien tunteminen;

h) perehtyneisyys rakennesuunnitteluun liittyviin rakenne- ja muihin teknisiin kysymyksiin;

i) riittävä perehtyneisyys rakennusten fysikaalisiin ongelmiin, tekniikkaan ja toimintaan miellyttävän ja säältä suojaavan sisätilan luomiseksi;

j) riittävä suunnittelutaito, jonka avulla rakennuksen käyttäjien vaatimukset täytetään kustannustekijöiden ja rakennusmääräysten asettamista rajoissa;

k) sellainen asianomaisten teollisuudenalojen, järjestöjen, säännösten ja menettelytapojen tuntemus, joka on tarpeen rakennussuunnitelmia toteutettaessa ja sovitettaessa hankkeita kokonaissuunnitteluun.

3. Palkallinen harjoittelu on suoritettava jäsenvaltiossa sellaisen henkilön valvonnassa, joka tarjoaa riittävät takeet kyvyistään tarjota käytännöllistä koulutusta. Se on suoritettava 1 kohdassa tarkoitettujen opintojen päättymisen jälkeen. Palkallisen harjoittelun suorittaminen on osoitettava muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin liitettävällä todistuksella.

4.       Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan

a)       edellä 2 kohdan i alakohdassa tarkoitettujen tietojen riittävyys ja tiedoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tekniikan edistymiseen ja koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen;

b)       edellä 2 kohdan j alakohdassa tarkoitettujen suunnittelutaitojen tarve ja taidoista aiheutuvat tarpeelliset pätevyydet suhteessa tekniikan edistymiseen ja koulutuksessa viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen.”.

33)         Korvataan 47 artikla seuraavasti:

”47 artikla

Poikkeukset arkkitehdin koulutusta koskeviin edellytyksiin

Poiketen siitä, mitä 46 artiklassa säädetään, 21 artiklan vaatimukset täyttävänä on pidettävä myös yhteiskunnallisen uudistusohjelman osana tai osa-aikaisena korkeakouluopiskeluna tapahtuvaa koulutusta, joka täyttää 46 artiklassa tarkoitetut vaatimukset ja jonka päätteeksi arkkitehdin tai arkkitehtitoimiston valvonnassa vähintään seitsemän vuoden ajan tällä alalla työskennelleet henkilöt ovat suorittaneet hyväksytysti kokeen arkkitehtuurin alalla. Kokeen on oltava korkeakoulututkinnon tasoinen ja 46 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päättökoetta vastaava.”.

34)         Lisätään 49 artiklaan 1 a kohta seuraavasti:

”1 a. Edellä olevaa 1 kohtaa on sovellettava myös liitteessä V lueteltuihin arkkitehdin muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin, jos koulutus alkoi ennen [lisätään päiväys – kaksi vuotta 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määritellyn päiväyksen jälkeen].”.

35)         Lisätään III luvun jälkeen III A luku seuraavasti:

”III A luku

Automaattinen tunnustaminen yhteisten koulutusperiaatteiden perusteella

49 a artikla

Yhteiset koulutuspuitteet

1. Tätä artiklaa sovellettaessa ’yhteisillä koulutuspuitteilla’ tarkoitetaan yksittäisen ammatin harjoittamiseksi tarvittavaa yhteistä tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuutta. Tällaisen ammattipätevyyden ja ammatin harjoittamisen edellytysten osalta jäsenvaltion on tunnustettava tällaisten koulutuspuitteiden avulla hankitulle pätevyydelle samat oikeusvaikutukset omalla alueellaan kuin itse myöntämilleen muodollista pätevyyttä osoittaville asiakirjoille, edellyttäen että koulutuspuitteet täyttävät 2 kohdan mukaisesti määritellyt perusteet. Perusteiden on oltava 3 kohdassa tarkoitettujen eritelmien mukaiset.

2. Yhteisten koulutuspuitteiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)      yhteiset koulutuspuitteet antavat useammille ammattihenkilöille mahdollisuuden siirtyä jäsenvaltiosta toiseen verrattuna III osaston I luvussa säädettyyn koulutuksen osoittamiseen perustuvaan yleiseen tunnustamisjärjestelmään;

b)      kyseinen ammatti on jo säännelty ainakin kolmasosassa jäsenvaltioita;

c)      yhteiseen tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuuteen yhdistetään ainakin kolmasosassa jäsenvaltioita voimassa olevissa yleissivistävissä ja ammatillisissa koulutusjärjestelmissä määritellyt tiedot, taidot ja pätevyydet;

d)      yhteisten koulutuspuitteiden tiedoilla, taidoilla ja pätevyyksillä viitataan eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, joka on määritelty eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen(*) liitteessä II;

e)      kyseinen ammatti ei kuulu mihinkään muihin yhteisiin koulutuspuitteisiin eikä sitä säännellä III osaston III luvun nojalla;

f)       yhteiset koulutuspuitteet on valmisteltu käyttäen avointa ja oikeudenmukaista menettelyä, johon ovat osallistuneet myös niiden jäsenvaltioiden intressitahot, joissa ammatti ole säännelty;

g)      yhteiset koulutuspuitteet antavat minkä tahansa jäsenvaltion kansalaisille kelpoisuuden puitteiden mukaisen pätevyyden ilman, että kansalaisen on oltava jäsenenä missään ammattialajärjestössä tai rekisteröitynyt tällaiseen järjestöön.

3. Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa tarkennetaan yhteinen tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuus sekä yhteisiin koulutuspuitteisiin perustuvat pätevyydet.

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisten koulutuspuitteiden mukaisesti hankittava ammattinimike.

5. Jäsenvaltio voi pyytää vapautusta 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisten koulutuspuitteiden soveltamisesta omalla alueellaan, jos se on muista syistä pakotettu ottamaan käyttöön uuden säännellyn ammatin omalla alueellaan, jos se on pakotettu muuttamaan nykyisiä perustavia periaatteita, jotka liittyvät ammattirakenteeseen osana ammattikoulutusta ja ammattipätevyyden ehtoja, tai jos jäsenvaltio ei halua suhteuttaa omaa kansallista pätevyysjärjestelmäänsä kyseisissä yhteisissä koulutuspuitteissa määriteltyihin pätevyyksiin. Komissio voi antaa täytäntöönpanopäätöksen tällaisen vapautuksen myöntämiseksi jäsenvaltioille. 49 b artikla

Yhteiset koulutustestit

1. Tätä artiklaa sovellettaessa yhteisellä koulutustestillä tarkoitetaan kelpoisuuskoetta, jossa arvioidaan ammattihenkilön kelpoisuutta harjoittaa ammattia niissä jäsenvaltioissa, joissa kyseinen ammatti on säännelty. Yhteisen koulutustestin suorittamisen hyväksytysti on annettava oikeus harjoittaa ja jatkaa kyseistä ammatillista toimintaa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisessä jäsenvaltiossa hankittujen ammattipätevyyksien haltijat.

2. Yhteisen koulutustestin on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)      yhteinen koulutustesti antaa useammille ammattihenkilöille mahdollisuuden siirtyä jäsenvaltiosta toiseen verrattuna III osaston I luvussa säädettyyn koulutuksen osoittamiseen perustuvaan yleiseen tunnustamisjärjestelmään;

b)      kyseinen ammatti on säännelty ainakin kolmasosassa jäsenvaltioita;

c)      yhteinen koulutustesti on valmisteltu käyttäen avointa ja oikeudenmukaista menettelyä, johon ovat osallistuneet myös niiden jäsenvaltioiden sidosryhmät, joissa ammatti ole säännelty;

d)      yhteiseen koulutustestiin ja testien käytännön järjestelyihin jäsenvaltioissa saavat osallistua minkä tahansa jäsenvaltion kansalaiset ilman, että heidän tarvitsee olla jäsenenä missään ammattialajärjestössä tai rekisteröityneenä mihinkään tällaiseen järjestöön.

3. Siirretään komissiolle valta antaa 58 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä yhteisten koulutustestin edellytyksistä.

-----------

(*) EUVL C 111, 6.5.2008, s.1.”.

36)         Lisätään 50 artiklaan 3 a kohta seuraavasti:

”3 a. Mikäli vastaanottavalla jäsenvaltiolla on perusteltuja epäilyksiä, se voi vaatia yksittäisen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta sille, ettei hakijan oikeutta harjoittaa ammattia ole tilapäisesti keskeytetty tai kielletty vakavan ammatillisen väärinkäytöksen tai ammatillisen toiminnan harjoittamiseen liittyvän rikoksen vuoksi.”.

37)         Lisätään 52 artiklaan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jäsenvaltio ei voi varata ammattinimikkeen käyttöoikeutta ammattipätevyyden haltijoille, jollei se ole ilmoittanut yhdistystä tai järjestöä komissiolle ja muille jäsenvaltioille 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”.

38)         Lisätään 53 artiklaan toinen kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltion on varmistettava, että kielitaidon tarkastaa toimivaltainen viranomainen 4 d artiklassa, 7 artiklan 4 kohdassa ja 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen päätösten jälkeen, jos on vakavia ja konkreettisia epäilyksiä ammattihenkilön riittävästä kielitaidosta liittyen henkilön harjoittamaan ammatilliseen toimintaan.

Jos ammatista aiheutuu turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia, jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille oikeuden tarkastaa kaikkien asianosaisten ammattihenkilöiden kielitaidon, mikäli kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä on tätä nimenomaisesti pyytänyt, tai mikäli tilastollisesti edustavat kansalliset potilasjärjestöt ovat tätä pyytäneet itsenäisinä ammatinharjoittajina kansallisten terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella toimivien ammattihenkilöiden suhteen.

Kielitaidon tarkastus on rajoitettava jäsenvaltion yhden virallisen kielen taitoon kyseisen henkilön valinnan mukaisesti, sen on oltava oikeasuhtainen suhteessa harjoitettavaan toimintaan ja ammattihenkilölle maksuton. Kyseisellä henkilöllä on oltava oikeus valittaa näistä tarkastuksista kansallisiin tuomioistuimiin.”.

39)         Lisätään IV osastoon 55 a artikla seuraavasti:

”55 a artikla

Palkallisen harjoittelun tunnustaminen

Säännellyn ammatin ammattipätevyyden myöntämiseksi kotijäsenvaltion on tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa suoritettu palkallinen harjoittelu, jonka kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut.”.

40)         Korvataan V osaston otsikko seuraavasti:

”V osasto

HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ JA TÄYTÄNTÖÖNPANOON LIITTYVÄ VASTUU KANSALAISIA KOHTAAN”.

41)         Korvataan 56 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion viranomaisten on vaihdettava tietoja hakijaan kohdistetuista kurinpitotoimista ja tälle määrätyistä rikosoikeudellisista seuraamuksista tai muista erityisistä vakavista seikoista, jotka todennäköisesti vaikuttavat tämän direktiivin mukaiseen toiminnan harjoittamiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY(*) tarkoitettua henkilötietojen suojaa koskevaa lainsäädäntöä noudattaen.

---------

(*) EUVL L 201, 31.7.2002, s. 37.”.

42)         Lisätään 56 a artikla seuraavasti:

”56 a artikla

Hälytysmekanismi

1.       Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle niiden ammattihenkilöiden tiedot, joita kansalliset viranomaiset tai tuomioistuimet ovat kieltäneet väliaikaisestikin harjoittamasta kyseisen jäsenvaltion alueella seuraavia ammattitoimintoja:

a) yleislääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;

b) erikoislääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa tarkoitettu ammattinimike;

c) yleisestä sairaanhoidosta vastaa sairaanhoitaja, jolla on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;

d) hammaslääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettu ammattipätevyys;

e) erikoishammaslääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.3.3 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;

f) eläinlääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.4.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, paitsi jos tiedot on ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(*) 32 artiklan nojalla;

g) kätilö, jolla on liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;

h) proviisori, jolla on liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;

i) liitteessä VII olevassa 2 kohdassa mainittujen todistusten haltijat, joiden todistuksella osoitetaan haltijan suorittaneen 24, 25, 31, 34, 35, 38, 40 tai 44 artiklassa luetellut vähimmäisvaatimukset täyttävän koulutuksen, joka on alkanut liitteessä V olevassa 5.1.3, 5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa vastaavasti ilmoitettuja viitepäivämääriä ennen;

j) edellä 23, 27, 29, 33, 37 ja 43 artiklassa tarkoitettuja saavutettuja oikeuksia osoittavien todistusten haltijat.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on lähetettävä viimeistään kolmantena päivänä sen päivän jälkeen, jona ammattihenkilön ammatillisen toiminnan harjoittamisen kieltävä päätös on tehty.

2.       Muissa kuin direktiivin 2006/123/EY soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa, joissa jäsenvaltioon sijoittautunut ammattihenkilö harjoittaa ammatillista toimintaa tämän direktiivin puitteissa käyttäen muuta kuin 1 kohdassa tarkoitettua ammattinimikettä, jäsenvaltion on ilmoitettava viipymättä muille asiaan liittyville jäsenvaltioille ja komissiolle saatuaan tietoonsa palveluntarjoajan käyttäytymistä, toimia tai olosuhteita koskevia nimenomaisia seikkoja, jotka voivat aiheuttaa vakavaa vahinkoa ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle tai ympäristölle toisessa jäsenvaltiossa. Kyseiset tiedot eivät saa ylittää sitä, mikä on ehdottomasti tarpeen kyseisen ammattihenkilön tunnistamiseksi, ja niihin on sisällytettävä viittaus toimivaltaisen viranomaisen päätökseen kieltää henkilöä harjoittamasta ammatillista toimintaansa. Muu jäsenvaltio voi pyytää lisätietoja 8 ja 56 artiklassa säädetyin edellytyksin.

3.       Henkilötietoja on käsiteltävä 1 ja 2 kohdan mukaisesti tapahtuvaa tietojenvaihtoa varten direktiivien 95/46/EY ja 2002/58/EY mukaisesti. Komission on käsiteltävä henkilötietoja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

4.       Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ammattihenkilölle, jota koskeva hälytys on lähetetty muille jäsenvaltioille, ilmoitetaan hälytystä koskevasta päätöksestä samanaikaisesti kun hälytys lähetetään, että henkilö voi hakea päätökseen muutosta tai korjausta kansallisista tuomioistuimista ja että henkilöllä on mahdollisuus käyttää oikeussuojakeinoja muille jäsenvaltioille lähetettyjen väärien hälytysten aiheuttamia vahinkoja vastaan, missä yhteydessä päätökseen on liitettävä tieto, että ammattihenkilö on saattanut sen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

5.       Komission on annettava täytäntöönpanosäädökset hälytysmekanismin soveltamisesta. Täytäntöönpanosäädökseen on sisällytettävä säännökset toimivaltaisista viranomaisista, joilla on oikeus lähettää ja/tai vastaanottaa hälytyksiä, täydentää hälytyksiä lisätiedoilla ja peruuttaa ja lopettaa hälytyksiä, sekä säännökset oikeudesta saada tietoja, hälytyksiin sisältyvien tietojen korjaamistavoista ja toimenpiteistä, joilla varmistetaan käsittelyn turvallisuus ja säilytysajat. Täytäntöönpanosäädökset annetaan 58 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

----------------

(*) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.”.

43)         Korvataan 57 artikla seuraavasti:

”57 artikla

Tietoja koskevat keskusyhteyspisteet internetissä

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat tiedot ovat saatavissa internetissä ja että niitä päivitetään säännöllisesti keskitettyjen palvelupisteiden kautta:

a) luettelo kaikista 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista jäsenvaltiossa säännellyistä ammateista sekä kunkin säännellyn ammatin osalta toimivaltaisten viranomaisten ja 57 b artiklassa tarkoitetun tukikeskuksen yhteystiedot;

b) luettelo ammateista, joihin on saatavissa eurooppalainen ammattikortti, sekä tiedot kortin toiminnasta ja kortin myöntävästä viranomaisesta;

c) luettelo kaikista ammateista, joihin jäsenvaltio soveltaa 7 artiklan 4 kohtaa kansallisessa lainsäädännössä ja sääntelyssä;

d) luettelo 11 artiklan c kohdan ii alakohdassa tarkoitetusta säännellystä yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta ja koulutuksesta, jossa on erityisrakenne;

e) kaikki tässä direktiivissä mainitut vaatimukset, menettelyt ja muodollisuudet kullekin jäsenvaltiossa säännellylle ammatille, kaikki kansalaisten maksettaviksi säädetyt maksut ja luovutettaviksi vaaditut asiakirjat;

f) ohjeistus muutoksen hakemiseksi toimivaltaisten viranomaisten päätöksiin kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan käyttäjille selvässä, ymmärrettävässä ja helposti etäyhteyden avulla sähköisesti katsottavassa muodossa ja että tiedot pidetään ajan tasalla.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskitetyt palvelupisteet ja toimivaltaiset viranomaiset reagoivat mahdollisimman nopeasti kaikkiin keskitettyyn palvelupisteeseen osoitettuihin tietopyyntöihin. Tätä varten ne voivat välittää kyseiset tietopyynnöt 57 b artiklassa mainituille tukikeskuksille ja ilmoittaa tästä kyseiselle kansalaiselle.

4. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava oheistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että keskitetyt palvelupisteet asettavat 1 kohdassa säädetyt tiedot saataville muilla unionin virallisilla kielillä. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön kielten käytöstä omalla alueellaan.

5. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa 1, 2 ja 4 kohdan täytäntöön panemiseksi.”.

44)         1Lisätään 57 a artikla seuraavasti:

”57 a artikla

Sähköisillä välineillä suoritettavat menettelyt

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tässä direktiivissä käsiteltyihin aiheisiin liittyvät vaatimukset, menettelyt ja muodollisuudet voidaan viedä loppuun etäyhteyden ja sähköisten välineiden avulla asiaan liittyvän keskitetyn palvelupisteen kautta.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kelpoisuuskokeen suorittamiseen tai sopeutumisaikaan.

3. Siltä osin kuin jäsenvaltiot voivat perustellusti vaatia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/93/EY(*) tarkoitettujen kehittyneiden sähköisten allekirjoitusten käyttöä 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyn loppuun viemiseksi, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä komission päätöksen 2009/767/EY(**) mukaiset sähköiset allekirjoitukset ja huolehtia teknisistä toimenpiteistä komission päätöksessä 2011/130/EU(***) määriteltyjen kehittyneiden sähköisten allekirjoitusmuotojen käsittelemiseksi.

4. Kaikki menettelyt on suoritettava direktiivin 2006/123/EY keskitettyjä palvelupisteitä koskevien säännösten mukaisesti. Määräajat, joita jäsenvaltioiden on noudatettava tässä direktiivissä säädetyissä menettelyissä ja muodollisuuksissa, lasketaan siitä, kun kansalainen on jättänyt hakemukseen keskitettyyn palvelupisteeseen.

(*)     EUVL L 13, 19.1.2000, s. 12.

(**)   EUVL L 274, 20.10.2009, s. 36.

(***) EUVL L 53, 26.2.2011, s. 66.”.

45)         Lisätään 57 b artikla seuraavasti:

”57 b artikla

Tukikeskukset

1. Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä viimeistään [lisätään päivämäärä – kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräaika] tukikeskus, jonka tehtävänä on tarjota toisten jäsenvaltioiden kansalaisille ja keskuksille tukea tässä direktiivissä säädettyjen ammattipätevyyksien tunnustamiseksi, mukaan luettuina ammatteja ja ammattien harjoittamista sääntelevä kansallinen lainsäädäntö, sosiaalilainsäädäntö ja tarvittaessa eettiset säännöt.

2. Vastaanottavan jäsenvaltion tukikeskusten on avustettava kansalaisia tässä direktiivissä kansalaisille annettujen oikeuksien harjoittamisessa tarvittaessa yhteistyössä kotijäsenvaltion tukikeskuksen ja toimivaltaisten viranomaisten sekä vastaanottavan jäsenvaltion keskitettyjen palvelupisteiden kanssa.

3. Vastaanottavan jäsenvaltion kaikkien toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä saumatonta yhteistyötä vastaanottavan jäsenvaltion tukikeskuksen kanssa ja annettava tietoja yksityistapauksista vastaanottavan jäsenvaltion tukikeskuksille näiden pyynnöstä.

4. Komission pyynnöstä tukikeskusten on ilmoitettava komissiolle tämän käsiteltäviksi tulevista tiedusteluista kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.”.

46)         Korvataan 58 artikla seuraavasti:

”58 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.”.

47)         Lisätään 58 a artikla seuraavasti:

”58 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään 3 artiklan 2 kohdassa, 4 a artiklan 7 kohdassa, 4 b artiklan 2 kohdassa, 20 artiklassa, 21 a artiklan 3 kohdassa, 24 artiklan 4 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa, 31 artiklan 2 ja 7 kohdassa, 34 artiklan 2 ja 4 kohdassa, 35 artiklan 4 kohdassa, 38 artiklan 1 ja 4 kohdassa, 40 artiklan 1 ja 4 kohdassa, 44 artiklan 2 ja 4 kohdassa, 46 artiklan 4 kohdassa, 49 a artiklan 3 kohdassa ja 49 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta määräämättömäksi ajaksi alkaen [lisätään päivämäärä – tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivä].

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 kohdassa, 4 a artiklan 7 kohdassa, 4 b artiklan 2 kohdassa, 20 artiklassa, 21 a artiklan 3 kohdassa, 24 artiklan 4 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa, 31 artiklan 2 ja 7 kohdassa, 34 artiklan 2 ja 4 kohdassa, 35 artiklan 4 kohdassa, 38 artiklan 1 ja 4 kohdassa, 40 artiklan 1 ja 4 kohdassa, 44 artiklan 2 ja 4 kohdassa, 46 artiklan 4 kohdassa, 49 a artiklan 3 kohdassa ja 49 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevan 3 artiklan 2 kohdan, 4 a artiklan 7 kohdan, 4 b artiklan 2 kohdan, 20 artiklan, 21 a artiklan 3 kohdan, 24 artiklan 4 kohdan, 25 artiklan 5 kohdan, 26 artiklan 2 kohdan, 31 artiklan 2 ja 7 kohdan, 34 artiklan 2 ja 4 kohdan, 35 artiklan 4 kohdan, 38 artiklan 1 ja 4 kohdan, 40 artiklan 1 ja 4 kohdan, 44 artiklan 2 ja 4 kohdan, 46 artiklan 4 kohdan, 49 a artiklan 3 kohdan ja 49 b artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”.

48)         Korvataan 59 artikla seuraavasti:

”59 artikla

Avoimuus

1.       Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle luettelo niiden kansallisen lain mukaisesti nykyisin säännellyistä ammateista [lisätään päivämäärä – kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräajan päättymispäivä] mennessä. Kaikki muutokset tähän säänneltyjen ammattien luetteloon on niin ikään ilmoitettava komissiolle viipymättä. Komission on perustettava yleisön käytettävissä oleva tietokanta näille tiedoille ja ylläpidettävä tätä tietokantaa.

2. Jäsenvaltioiden on tutkittava, ovatko niiden kansallisen oikeusjärjestelmän vaatimukset, joilla rajoitetaan yksittäisen ammatin harjoittamisen aloittaminen tai harjoittaminen vain erityisen ammattipätevyyden haltijoille, mukaan lukien ammattipätevyyden nojalla sallittujen ammattinimikkeiden käyttö ja ammatillinen toiminta, seuraavien periaatteiden mukaisia:

a) vaatimukset eivät saa olla kansalaisuuden tai asuinpaikan nojalla suoraan tai epäsuoraan syrjiviä;

b) vaatimukset on perusteltava yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä;

c) vaatimusten on sovelluttava tavoiteltujen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseen eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

3. Edellä 1 kohtaa on sovellettava myös 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai organisaation sääntelemiin ammatteihin ja kaikkiin jäsenyyden pakollisuutta koskeviin vaatimuksiin.

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava [lisätään päivämäärä – kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräajan päättymispäivä] mennessä tiedot vaatimuksista, jotka ne aikovat säilyttää voimassa, ja perusteet sille, että ne katsovat vaatimustensa täyttävän 2 kohdan säännökset. Jäsenvaltioiden on annettava tiedot vaatimuksista, joita ne ovat ottaneet myöhemmin käyttöön, ja perusteet sille, että ne katsovat näiden vaatimusten täyttävän 2 kohdan säännökset, kuuden kuukauden kuluessa toimenpiteen hyväksymisestä.

5. Jäsenvaltioiden on lisäksi toimitettava [lisätään päivämäärä – kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräajan päättymispäivä] mennessä ja kahden vuoden välein sen jälkeen kertomus vaatimuksista, jotka on poistettu tai joita on lievennetty.

6. Komissio toimittaa kertomukset muille jäsenvaltioille, joiden on toimitettava huomautuksensa kuuden kuukauden määräajassa. Samassa ajassa komissio kuulee asianosaisia puolia, kyseiset ammatit mukaan lukien.

7. Komissio laatii jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista yhteenvetokertomuksen komission päätöksen N:o 2007/172/EY* nojalla perustetulle koordinoijaryhmälle, joka voi esittää huomautuksia.

8. Edellä 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen huomautusten perusteella komissio toimittaa [lisätään päivämäärä – vuosi kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräajan päättymisestä] lopulliset havaintonsa neuvostolle ja Euroopan parlamentille varustettuna tarvittaessa lisäaloitteita koskevilla ehdotuksilla.

(*) EUVL L 79, 20.3.2007, s. 38.”.

49)         Korvataan 61 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Komissio antaa tarvittaessa täytäntöönpanopäätöksen, jossa asianomaiselle jäsenvaltiolle annetaan määräajaksi lupa poiketa kyseisen säännöksen soveltamisesta.”.

50)         Poistetaan liitteet II ja III.

51)         Lisätään liitteessä VII olevaan 1 kohtaan g kohta seuraavasti:

”g) asiakirja, jossa osoitetaan, ettei henkilöä ole määrätty väliaikaisesti keskeyttämään ammattinsa harjoittamista ja ettei henkilöllä ole rikosoikeudellisia tuomioita, jos jäsenvaltio edellyttää asiakirjaa omilta kansalaisiltaan.”.

2 artikla

[IMI-asetuksen] muuttaminen

Korvataan [IMI-asetuksen] liitteessä I oleva 2 kohta seuraavasti:

”2. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY(*): 4 a–4 e artiklan, 8 artikla, 21 a artikla, 50, 51, 56 ja 56 a artiklan.

(*) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.”.

3 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.           Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [lisätään päivämäärä – kaksi vuotta voimaantulopäivästä]. Niiden on toimitettava nämä säännökset komissiolle tiedoksi viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä, miten viittaukset tehdään.

2.           Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LAINSÄÄDÄNTÖESITYKSEEN LIITETTÄVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.           PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

              1.1.    Ehdotuksen/aloitteen nimi

              1.2.    Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)

              1.3.    Ehdotuksen/aloitteen luonne

              1.4.    Tavoitteet

              1.5.    Ehdotuksen/aloitteen perustelut

              1.6.    Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

              1.7.    Hallinnointitapa (hallinnointitavat)

2.           HALLINNOINTI

              2.1.    Seuranta- ja raportointisäännöt

              2.2.    Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä

              2.3.    Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.           EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

              3.1.    Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

              3.2.    Arvioidut vaikutukset menoihin

              3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

              3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

              3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin

              3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

              3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

              3.3.    Arvioidut vaikutukset tuloihin

LAINSÄÄDÄNTÖESITYKSEEN LIITETTÄVÄ RAHOITUSSELVITYS

6. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 6.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi xxx ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY muuttamisesta.

6.2. Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[26]

Sisämarkkinat – Tietoperustainen talous

Sisämarkkinat – Palvelut

6.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne

¨ Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen

6.4. Tavoitteet 6.4.1. Komission monivuotinen strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista ehdotus/aloite tukee

Tiedonannostaan ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi” (KOM(2011) 206 lopullinen) komissio ehdotti ammattipätevyyden tunnustamista koskevan lainsäädännön uudistamista. Tässä yhteydessä sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa mainittiin nimenomaisesti eurooppalainen ammattikortti (EPC) välineenä (sähköisenä todistuksena), jolla edistetään ammattihenkilöiden liikkuvuutta ja samalla vahvistetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä luottamusta, mikä loppujen lopuksi hyödyttää kuluttajia ja työnantajia.

Eurooppalaisen ammattikortin käyttöönoton odotetaan tehostavan nykyisiä tunnustamismenettelyjä ja osaltaan alentavan kustannuksia. Eurooppalaisen ammattikortin tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu, että siinä käytetään EU:n yhteistä taustajärjestelmää eli sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI), jota laajennetaan uudella EPC-toiminnolla.

Eurooppalaisesta ammattikortista on tarkoitus tulla asianomaisille ammattihenkilöille vapaaehtoinen mutta toimivaltaisille viranomaisille pakollinen väline. Eurooppalaisen ammattikortin IMI-taustajärjestelmätoimintoa on tarkoitus käyttää myös Euroopan laajuisen hälytysmekanismin perustamiseen: jäsenvaltioiden olisi toimitettava sen avulla toisilleen hälytykset ammattihenkilöistä, joilla ei ole enää oikeutta harjoittaa ammattiaan kurinpidollisen tai rikosoikeudellisen seuraamuksen vuoksi, ja käytettävä sitä tukena uusista tutkintotodistuksista ilmoitettaessa.

IMI on Euroopan komission kehittämä verkkoviestintäväline, jota on tarjottu vuodesta 2008 maksuttomana palveluna jäsenvaltioille. Sitä käytetään nykyisin ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY ja palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY nojalla tapahtuvaan tietojenvaihtoon.

IMIn avulla kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat pitää nopeasti ja helposti yhteyttä muissa jäsenvaltioissa toimiviin vastaaviin viranomaisiin noudattaen kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymiä yhdenmukaisia työmenetelmiä. IMI auttaa käyttäjiään i) löytämään oikean yhteysviranomaisen, ii) olemaan yhteydessä kyseisiin viranomaisiin käyttämällä ennakkoon käännettyjä kysymyksiä ja vastauksia sekä iii) seuraamaan tietopyynnön etenemistä seurantajärjestelmän avulla.

Ehdotus IMIn käytöstä taustajärjestelmänä eurooppalaisten ammattikorttien myöntämisessä ja jatkuvassa seurannassa sekä hälytysmekanismissa on komission politiikan mukaista. Komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” mukaan IMIä olisi käytettävä mieluiten kumppanuusvälineenä pantaessa sisämarkkinasääntöjä täytäntöön komission tulevissa ehdotuksissa.

Komission hyväksymän IMIn laajentamisstrategian mukaisesti sen puitteissa kehitetään väline jäsenvaltioiden komissiolle ja muille jäsenvaltioille lähettämiä ilmoituksia varten. Välinettä olisi käytettävä ilmoitettaessa myös uusista tutkintotodistuksista direktiivin mukaisesti.

6.4.2. Erityistavoite (erityistavoitteet) ja toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Erityistavoite nro 8: Helpotetaan pätevien ammattihenkilöiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa

Tavoitteen kannalta keskeinen toimi on ehdotuksen laatiminen ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin tarkistamiseksi tarkoituksena yksinkertaistaa ja ajanmukaistaa merkittävästi koko prosessia, mukaan lukien eurooppalaisten ammattikorttien käyttöönotto ja käyttö.

Toimenpiteen kokonaistavoitteena on lisätä ja nopeuttaa ammattipätevyyden tunnustamispyyntöjä koskevia päätöksiä.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi suunnitellaan seuraavia toimia:

1.       lisätään koko menettelyn avoimuutta ottamalla käyttöön julkinen rajapinta, jonka avulla ammattihenkilöt i) pystyvät tarkastelemaan luetteloa hakemuksessaan tarvittavista asiakirjoista, ii) hakemaan asianomaisilta toimivaltaisilta viranomaisilta eurooppalaista ammattikorttia ja saamaan sen internetissä;

2.       uudistetaan kotijäsenvaltion osallistumista menettelyyn, jotta vastaanottavat jäsenvaltiot voivat käsitellä hakemuksia tehokkaammin määräämällä IMI-järjestelmän käytön pakolliseksi kaikkien toimivaltaisten viranomaisten taustajärjestelmätoimintona. IMIä olisi kehitettävä tukemaan eurooppalaista ammattikorttia, jotta järjestelmä selviää laajennetuista tehtävistään menettelyssä;

3.       helpotetaan ammattihenkilöitä koskevien hälytysten levittämistä;

4.       helpotetaan muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen (tutkintotodistusten) ilmoittamista IMI-järjestelmän avulla.

Erityistavoite nro 12: Kehitetään sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI) siten, että sitä voidaan käyttää tukena sisämarkkinalainsäädännön paremmassa täytäntöönpanossa.

IMI-järjestelmän käyttö on pakollista palveludirektiivin nojalla, ja se tulee pakolliseksi tarkistetun ammattipätevyysdirektiivin nojalla. Käsillä oleva ehdotus IMI-järjestelmän käyttämisestä eurooppalaisen ammattikortin myöntämisessä ja käsittelyssä, hälytysmekanismissa ja uusien tutkintotodistusten ilmoittamisjärjestelmässä on yhdenmukainen niiden komission toimien kanssa, joilla IMI-järjestelmää on suunnitelmissa laajentaa muille unionin lainsäädännön aloille (mainittu komission tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen hallinnollisen yhteistyön laajentamisen avulla – Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) laajentamista ja kehittämistä koskeva strategia (KOM(2011) 75 lopullinen, IMI-järjestelmää koskeva strateginen tiedonanto).)

Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

12/02 01: Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kehittäminen

6.4.3. Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen.

Ehdotuksella varmistetaan:

1.       hyvä oikeusvarmuus EU:n kansalaisten ammattipätevyyden tunnustamispyyntöjen käsittelyssä IMIn avulla;

2.       avoimuus EU:n kansalaisten ammattipätevyyden tunnustamispyyntöjen käsittelyssä;

3.       kansallisten toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisen rasituksen helpottaminen ja keventäminen;

4.       olemassa olevan tietoteknisen välineen uusilla aloilla hyödyntämisen ja muokkaamisen mahdollistamat kustannussäästöt verrattuna uuden yksikäyttöisen välineen kehittämiseen joko EU:n tai jäsenvaltioiden tasolla mittakaava- ja tuotevariointietujen saavuttamiseksi;

6.       jäsenvaltioiden välisen yhteistyön puutteiden korjaus, koska palveludirektiivissä säädetään jo nykyisellään useita ammattihenkilöitä koskevasta hälytysmekanismista, jota ei kuitenkaan sovelleta terveydenhuoltoalan ammattihenkilöihin, joiden riskit kansanterveydelle ovat erittäin merkittävät.

6.4.4. Tulos- ja vaikutusindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan

Ehdotuksella edistetään unionin lainsäädännön tehokkaampaa soveltamista ammattipätevyyden alalla ja säästetään tietoteknisiä kehitys-, ylläpito- ja käyttökustannuksia.

Sen suoria vaikutuksia voidaan mitata seuraavilla indikaattoreilla:

-        EPC-/IMI-mekanismia ammattipätevyyden tunnustamisessa EU:ssa käyttävien ammattien lukumäärä. Tosiasiallisesti eurooppalaista ammattikorttia ei oteta automaattisesti käyttöön tai määrätä pakolliseksi kaikissa säännellyissä ammateissa;

-        IMIn avulla vastaanotettujen eurooppalaista ammattikorttia koskevien pyyntöjen määrä vuosittain;

-        eurooppalaista ammattikorttia koskevan menettelyn keskimääräinen nopeus;

-        järjestelmää tietojenvaihdossa aktiivisesti käyttävien (eikä pelkästään käyttäjiksi rekisteröityneiden) toimivaltaisten viranomaisten määrä;

-        uusista tutkintotodistuksista tehtyjen ilmoitusten määrä;

-        kyselyjen avulla mitattu käyttäjätyytyväisyys.

6.5. Ehdotuksen/aloitteen perustelut 6.5.1. Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Ehdotuksella parannetaan ammattipätevyyden tunnustamismenettelyjen tehokkuutta ja helpotetaan ammattihenkilöiden väliaikaista liikkuvuutta, koska kaikki käyttävät yhtä menettelyä, joka perustuu koko Euroopalle yhteiseen tietotekniseen alustaan. EPC-/IMI-järjestelmä koskee niitä ammatteja, jotka ovat pyytäneet päästä tämän uuden prosessin piiriin, ja sitä laajennetaan vähitellen muihinkin ammatteihin. Tämän vuoksi käynnistyskustannukset jäävät pienemmiksi, ja tulevissa laajennuksissa hyödynnetään mittakaavaetua.

Lisäksi ammattilaisia, joilta on kielletty ammatin harjoittaminen, koskeva hälytysmekanismi on perustettava.

Aiemmin perustetun IMI-järjestelmän ansiosta uusilla prosesseilla saavutetaan hyvä oikeusvarmuus henkilötietojen käsittelyssä IMI-järjestelmässä neuvostossa ja Euroopan parlamentissa parhaillaan käsiteltävänä olevan IMI-asetuksen mukaisesti. Tällöin hyödynnetään myös tuotevarioinnin etuja.

6.5.2. EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo

Koska IMI on keskitetty, komission kehittämä ja ylläpitämä viestintäväline, sillä luonnollisesti edistetään eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen käyttöönottoa ja saumatonta toimintaa sekä jäsenvaltioiden välistä tehokasta hälytysmekanismia. Komissio tarjoaa IMI-järjestelmän maksuttomana palveluna jäsenvaltioiden käyttöön, huolehtii sen ylläpidosta ja kehittämisestä, neuvonnasta ja tietojenkäsittelyn perusrakenteista. Näitä tehtäviä ei voida hajauttaa.

IMIn avulla voitetaan rajatylittävän yhteistyön esteet, kuten kielimuurit, poikkeavat hallinto- ja työskentelykulttuurit ja vakiintuneiden tietojenvaihtomenettelyjen puute. Koska jäsenvaltiot ovat osallistuneet järjestelmän suunniteluun, IMI tarjoaa kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymät yhteiset työskentelymenetelmät.

6.5.3. Vastaavista toimista saadut kokemukset

IMI käynnistettiin vuonna 2008. Järjestelmään on rekisteröityneinä noin 6 700 toimivaltaista viranomaista ja 11 000 käyttäjää. Vuonna 2010 tietoja vaihdettiin noin 2 000 kertaa.

IMIä on käytetty ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin yhteydessä vuodesta 2008. Kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä, mikä näkyy pyyntöjen ja muiden vastaavien määrästä sekä jäsenvaltioiden tekemästä sopimuksesta laajentaa sitä kaikkiin ammatteihin. Jäsenvaltioissa on kysyntää käyttää sitä vastedes kaikilla mahdollisilla aloilla, joilla tiivis yhteistyö koetaan välttämättömäksi.

Kysynnän perusteena on se, että nykyiset tunnustamismenettelyt ovat liian hitaita ja työläitä. Lisäksi käytössä ei ole terveydenhuollon ammattien hälytysjärjestelmää. Enemmistö intressitahosta on pyytänyt tämän puutteen korjaamista. Lisäksi ilmoitusjärjestelmän tehokas hallinnointi on liian monimutkaista ja työläistä ilman tietoteknistä välinettä.

6.5.4. Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut

Tiedonannossaan ”Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen hallinnollisen yhteistyön laajentamisen avulla – Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) laajentamista ja kehittämistä koskeva strategia” (KOM(2011) 75 lopullinen, IMI-järjestelmää koskeva strateginen tiedonanto) komissio esittelee suunnitelmia IMIn tulevasta laajentamisesta muille unionin lainsäädännön aloille.

Tiedonannossaan ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” komissio korosti ammattipätevyyden tehokkaan tunnustamisen ja eurooppalaisen ammattikortin perustamisen tärkeyttä.[27] Palveludirektiivissä (direktiivissä 2006/123/EY) säädetään jo nykyisellään hälytysmekanismista, joka koskee tiettyjä vaan ei kaikkia ammattihenkilöitä, jotka tarjoavat asiantuntijapalveluita. Huomattavin puute koskee terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joihin palveludirektiiviä ei sovelleta.

Eurooppalaisia ammattikortteja koskevat kyselyt voidaan järjestää julkisen rajapinnan kautta kaikille muun muassa keskitettyjen palvelupisteiden kautta.

6.6. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

¨ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu

– Käynnistysvaihe alkaa vuonna 2013 ja päättyy vuonna 2014

– Käynnistysvaiheen jälkeen toteutus on käynnissä täydessä laajuudessa. Järjestelmän isännöinti-, käyttö- ja ylläpitokustannukset sisältyvät IMI-järjestelmän käytöstä aiheutuviin asianmukaisiin kustannuksiin.

6.7. Hallinnointitapa (hallinnointitavat)[28]

¨ Komissio hallinnoi suoraan keskitetysti

7. HALLINNOINTI 7.1. Seuranta- ja raportointisäännöt

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

Komissio laatii vuotuisen kertomuksen IMIn kehityksestä ja suorituskyvystä. Siinä käsitellään asianmukaisesti IMIn käyttöä eurooppalaista ammattikorttia koskeviin pyyntöihin, hälytyksiin ja tutkintotodistusten ilmoituksiin. Lisäksi kertomus IMIn tietosuojakysymyksistä, myös tietoturvasta, toimitetaan säännöllisin välein Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

7.2. Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä 7.2.1. Todetut riskit

Yksi ehdotuksen keskeisistä piirteistä on, että eurooppalaisessa ammattikortissa, hälytysmekanismissa ja ilmoituksissa käytetään IMIn toimintoja. Komissio on IMIn ”järjestelmävastaava” ja vastuussa sen päivittäisestä käytöstä, ylläpidosta ja kehityksestä. Tältä osin operatiiviset riskit on jo yksilöity IMIn käytön ja IMI-asetuksen ehdotuksen yhteydessä.

Edellä mainittujen operatiivisten riskien lisäksi muita riskejä voi aiheutua siitä, ettei EPC-välinettä oteta käyttöön ammateissa ja ammattihenkilöiden keskuudessa. Riskinä on toisin sanoen se, että eurooppalainen ammattikortti voidaan kehittää täysin valmiiksi ja toimivaksi, mutta sille ei ilmene (juurikaan) kysyntää. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat kokea siihen mukautumisen hankalaksi eivätkä ne ehkä tarjoa riittäviä resursseja kyselyjen käsittelemiseksi asianmukaisesti ja viipymättä.

Eurooppalaisen ammattikortin ja hälytysmekanismin käyttöönotto herättävät myös tietosuojakysymyksiä, muun muassa perusteettomien hälytysten käsittelystä. Uudet järeät oikeudelliset puitteet edellyttävät myös huolellista päivittäistä hallinnointia.

7.2.2. Valvontamenetelmä(t)

Eurooppalaisen ammattikortin, hälytysmekanismin ja ilmoitusten niitä seikkoja, jotka ovat riippuvaisia IMIn toiminnasta, on arvioitava IMIn toiminnan ja IMI-asetuksen luonnoksen yhteydessä.

Muiden 2.2.1 kohdassa mainittujen riskien ehkäisemiseksi komissio tarjoaa kaikille sidosryhmille (eli jäsenvaltioiden viranomaisille, ammattielimille jne.) tukea (esim. työpajoja) ja edistää aktiivisesti uuden järjestelmän käyttöönottoa ja houkuttelevuutta.

7.3. Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet.

Petosten, korruption ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi IMIin sovelletaan rajoituksitta komission toimintaan tavanomaisesti sovellettavia säännöksiä, kuten Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999.

8. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 8.1. Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

· Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Moniv. rahoitus­kehyksen otsake || Budjettikohta || Määräraha­laji || Rahoitusosuudet

Numero [Nimi..............................................................] || JM/EI-JM ([29]) || EFTA-mailta[30] || ehdokas­mailta[31] || kolman­silta mailta || varainhoito­asetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitus­osuudet

1A || 12.02.01 Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kehittäminen || JM || KYLLÄ || EI || EI || EI

1A || 12.01.04 Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kehittäminen – Hallintomenot || EI-JM || KYLLÄ || EI || EI || EI

1A || 26.03.01.01 Yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA) || JM || KYLLÄ || KYLLÄ || EI || EI

8.2. Arvioidut vaikutukset menoihin 8.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Moniv. rahoitus­kehyksen otsake: || 1B || Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kehittäminen

PO: <…….> || || || Vuosi 2013 || Vuosi 2014 || || || || YHTEENSÄ

Ÿ Toimintamäärärahat || || || || || || || ||

12.02.01 || Sitoumukset || (1) || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000

Maksut || (2) || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000

Sisämarkkinoiden pääosaston määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a +3 || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000

Maksut || =2+2a +3 || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000

Tämän ehdotuksen ja siihen liittyvien kehityskustannusten oletetaan tulevan voimaan ja toteutuvan vuonna 2013 ja jatkuvan vuoteen 2014.

Lisätietoja IMIn yleisestä rahoituksesta on luettavissa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI-asetus) (KOM(2011) 522 lopullinen) liitetystä rahoitusselvityksestä. Tältä osin tukitaan mahdollisuuksia rahoittaa kehityskustannukset ISA-ohjelmasta.

Ÿ Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000

Maksut || (5) || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000

Ÿ Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 1A kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =4+ 6 || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000

Maksut || =5+ 6 || 362 500 || 362 500 || || || || || || 725 000

8.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

Maksusitoumusmäärärahat euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tavoitteet ja tuotokset ò || || || Vuosi 2013 || Vuosi 2014 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || ... ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ

TUOTOKSET

Tuotoksen tyyppi[32] || Tuotoksen keskikustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten määrä || Kustannus || Tuotosten kokonais­määrä || Kokonais­kustannus

ERITYISTAVOITE nro 1 Avoimuuden lisääminen || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Tuotos || Julkinen käyttö­liittymä || 380 000 || || 190 000 || || 190 000 || || || || || || || || || || || || 380 000

Välisumma erityistavoite nro 1 || || 190 000 || || 190 000 || || || || || || || || || || || || 380 000

ERITYISTAVOITE nro 2 Taustajärjestelmäntoiminto || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Tuotos || Tausta­järjestelmä­toiminto || 124 000 || ||  62 000 || || 62 000 || || || || || || || || || || || || 124 000

Välisumma erityistavoite nro 2 || || 62 000 || || 62 000 || || || || || || || || || || || || 124 000

ERITYISTAVOITE nro 3 Hälytysmekanismit || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Tuotos || Hälytysmekanismi ||  160 000 || || 80 000 || || 80 000 || || || || || || || || || || || || 160 000

Välisumma erityistavoite nro 3 || || 80 000 || || 80 000 || || || || || || || || || || || || 160 000

ERITYISTAVOITE nro 4 Ilmoitusjärjestelmät … || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Tuotos || Ilmoitus­järjestelmät ||  61 000 || ||  30 500 || || 30 500 || || || || || || || || || || || || 61 000

Välisumma erityistavoite nro 4 || || 30 500 || || 30 500 || || || || || || || || || || || || 61 000

KOKONAISKUSTANNUS || || 362 500 || || 362 500 || || || || || || || || || || || || 725 000

8.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin 8.2.3.1. Yhteenveto

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja

8.2.3.2. Henkilöstöresurssien arvioitu tarve

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöstöresursseja

8.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

– ¨  Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen (2013) mukainen.

– Ehdotus/aloite on tulevan monivuotisen rahoituskehyksen (2014–2020) mukainen. Ehdotus katetaan sisämarkkinoiden budjettikohdassa mainituilla määrärahoilla. Varainhoitovuoden 2013 osalta määrärahat sisältyvät komission viralliseen rahoitussuunnitelmaan; varainhoitovuoden 2014 ja sitä seuraavien vuosien osalta ne sisältyvät komission ehdotukseen seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi.

8.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

– Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

8.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin

– ¨  Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

[1]               Eurobarometri nro 363.

[2]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

[3]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22).

[4]               Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoimien ja yhteensovittaminen (KOM(2008) 868 lopullinen, 16.12.2008).

[5]               Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010: Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen, KOM(2010) 603 lopullinen, 27.10.2010.

[6]               Komission tiedonanto – Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle kattava ratkaisu kriisiin (KOM(2011) 11, 12.1.2010).

[7]               Komission tiedonanto – Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi ”Yhdessä uuteen kasvuun” (KOM(2011) 206, SEC(2011) 467).

[8]               EUCO 52/11.

[9]               A7-0373/2011.

[10]             Ks. http://ec.europa.eu/internal_market/qualifications/policy_developments/evaluation_en.htm.

[11]             Tutkimus julkaistiin 31. lokakuuta 2011 ja on luettavissa osoitteessa http://ec.europa.eu/internal_market/qualifications/docs/policy_developments/final_report_en.pdf.

[12]             Ks. http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2011/professional_qualifications_en.htm.

[13]             KOM(2011) 367 lopullinen.

[14]             Ks. http://ec.europa.eu/internal_market/qualifications/policy_developments/european_professional_card_en.htm.

[15]             Ks. esim. asia C-330/03, Colegio de Ingenieros de Caminos, Canales y Puertos.

[16]             Ks. asia C-313/01, Morgenbesser; ja asia C-345/08, Pesla.

[17]             Asiat C-47/08, C-50/08, C-51/08, C-52/08, C-53/08, C-54/08 ja C-61/08.

[18]             EUVL C , , s. .

[19]            

[20]             EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

[21]             KOM(2011) 206 lopullinen, 13.4.2011.

[22]             KOM(2010) 603 lopullinen.

[23]             EUVL L […].

[24]             EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

[25]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[26]             ABM: toimintoperusteinen johtaminen – ABB: toimintoperusteinen budjetointi.

[27]             Ks. alaviite 6 edellä.

[28]             Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html.

[29]             JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

[30]             EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

[31]             Ehdokasmaat ja tarvittaessa mahdolliset ehdokasmaat Länsi-Balkanilta.

[32]             Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).