PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Luottoluokituslaitokset ovat tärkeitä rahoitusmarkkinatoimijoita, joihin on sovellettava asianmukaista oikeudellista kehystä. Luottoluokituslaitoksista annettua asetusta (EY) N:o 1060/2009[1] ryhdyttiin soveltamaan täysimääräisesti 7. joulukuuta 2010. Asetuksessa edellytetään, että luottoluokituslaitokset noudattavat täsmällisiä menettelytapasääntöjä, jotta vähennetään mahdollisia eturistiriitoja sekä varmistetaan luottoluokitusten ja luottoluokitusprosessin korkea laatu ja riittävä avoimuus. Toimivien luottoluokituslaitosten oli haettava rekisteröintiä ja täytettävä asetuksen vaatimukset 7. syyskuuta 2010 mennessä.

Luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen muutos eli asetus (EU) N:o 513/2011 tuli voimaan 1. kesäkuuta 2011, ja siinä EU:ssa rekisteröityjen luottoluokituslaitosten valvontatehtävä annettiin yksinomaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (EAMV) tarkoituksena keskittää ja yksinkertaistaa luokituslaitosten rekisteröintiä ja valvontaa EU:ssa[2].

Vaikka nykyinen luottoluokituslaitoksista annettu asetus toimii hyvänä perustana, siinä ei ole kuitenkaan käsitelty riittävällä tavalla useita luottoluokitustoimintaa ja luokitusten käyttöä koskevia asioita. Puutteet koskevat erityisesti riskiä, että rahoitusmarkkinatoimijat tukeutuvat liikaa luottoluokituksiin, sekä luottoluokitusmarkkinoiden korkeaa keskittymäastetta, luottoluokituslaitosten siviilioikeudellista vastuuta sijoittajiin nähden, liikkeeseenlaskija maksaa ‑malliin liittyviä eturistiriitoja ja luottoluokituslaitosten osakkeenomistajarakennetta. Julkisyhteisöjen luottoluokitusten erityispiirteitä, jotka ovat tulleet ilmi meneillään olevan valtionvelkakriisin yhteydessä, ei ole myöskään nimenomaisesti käsitelty nykyisessä luottoluokituslaitoksista annetussa asetuksessa.

Euroopan komissio otti kantaa näihin avoimiin kysymyksiin 2. kesäkuuta 2010 antamassaan tiedonannossa Rahoituspalvelujen sääntely kestävän kasvun varmistamiseksi[3] ja komission yksiköiden 5. marraskuuta 2010 julkaisemassa kuulemisasiakirjassa[4] ja ilmoitti tarpeesta tarkistaa luottoluokituslaitoksista annettua asetusta kohdennetusti. Tarkistus toteutetaan tällä ehdotuksella.

Euroopan parlamentti antoi 8. kesäkuuta 2011 luottoluokituslaitoksia koskevan muun kuin lainsäädäntömietinnön[5]. Siinä käsitellään muun muassa tarvetta vahvistaa luottoluokituslaitosten sääntelykehystä ja toteuttaa toimenpiteitä luokitusten liiallista käyttöä koskevan riskin vähentämiseksi. Niinpä Euroopan parlamentti tukee muun muassa tiukempia julkisyhteisöjen luottoluokituksia koskevia ilmoitusvaatimuksia, Euroopan luottoluokitusindeksin (EURIX) perustamista, strukturoituihin rahoitusvälineisiin liittyvien tietojen kattavampaa ilmoittamista ja luottoluokituslaitosten siviilioikeudellista vastuuta. Euroopan parlamentti myös piti kilpailun lisäämistä tärkeänä tehtävänä ja oli sitä mieltä, että komission olisi myös tarkasteltava ja arvioitava riippumattoman eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamista.

Euroopan unionin neuvosto totesi 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2010 pidetyssä epävirallisessa Ecofin-kokouksessaan, että olisi ryhdyttävä lisätoimiin, jotta voitaisiin ratkaista useat luottoluokitustoimintaan liittyvät kysymykset, mukaan luettuina liialliseen luottoluokitusten käyttöön liittyvä riski ja luokituslaitosten maksumallista johtuva eturistiriitojen riski. Eurooppa-neuvosto totesi 23. lokakuuta 2011, että liiallisen luottoluokitusten käytön vähentämiseksi olisi tehtävä jotain.

Lisäksi jäsenvaltioiden valtiovarainministeriöiden edustajista koostuvien Euroopan arvopaperikomitean 9. marraskuuta 2010 ja Euroopan pankkikomitean 19. syyskuuta 2011 pidetyissä kokouksissa keskusteltiin tarpeesta lujittaa entisestään luottoluokituslaitosten sääntelykehystä.

Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB) laati lokakuussa 2010 kansainvälisellä tasolla periaatteet viranomaisten ja rahoituslaitosten ulkoisten luokitusten käytön vähentämiseksi[6]. Periaatteissa edellytetään, että lainsäädännöstä poistetaan tai kyseisiä luokituksia koskevat viittaukset tai ne korvataan uusilla, jos saatavilla on sopivia vaihtoehtoisia luottokelpoisuusstandardeja, ja vaaditaan sijoittajia laatimaan omia luottokelpoisuusarviointeja. Periaatteet vahvistettiin Soulissa marraskuussa 2010 pidetyssä G20-huippukokouksessa.

Komissio on käsitellyt hiljattain rahoituslaitosten liiallista luottoluokitusten käyttöä pankkilainsäädännön uudistamisen yhteydessä[7]. Komissio ehdotti käyttöön otettavaksi sääntöä, jossa vaaditaan pankkeja ja sijoituspalveluyrityksiä arvioimaan itse kohde-etuuksinaan olevien yhteisöjen ja rahoitusvälineiden luottoriskiä eikä pelkästään käyttämään ulkopuolisia luottoluokituksia. Komissio ehdottaa vastaavanlaista säännöstä yhteissijoitusyrityksistä ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettujen direktiivien muutosluonnoksessa[8], jota ehdotetaan rinnakkain tämän asetusehdotuksen kanssa.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Euroopan komissio toteutti julkisen kuulemisen 5. marraskuuta 2010 ja 7. tammikuuta 2011 välisenä aikana ja esitti useita vaihtoehtoja tunnistettujen ongelmien ratkaisemiseksi. Komissio sai intressitahoilta noin 100 vastausta, jotka on otettu huomioon tätä ehdotusta laadittaessa. Kuulemisasiakirjaa koskevien vastausten yhteenveto on saatavilla osoitteessa

http://ec.europa.eu/internal_market/securities/docs/agencies/summary-responses-cra-consultation-20110704_en.pdf.

Komissio järjesti pyöreän pöydän keskustelun 6. heinäkuuta saadakseen asiaankuuluvilta intressitahoilta lisää palautetta näistä asioista. Yhteenveto pyöreän pöydän keskustelusta on saatavilla osoitteessa

http://ec.europa.eu/internal_market/securities/docs/agencies/roundtable_en.pdf.

Tästä ehdotuksesta on tehty vaikutustenarviointi. Se on saatavilla osoitteessa

http://ec.europa.eu/internal_market/securities/agencies/index_en.htm.

Vaikutustenarvioinnissa havaittiin seuraavat ongelmat:

– lainsäädäntöön sisältyvät vaatimukset käyttää ulkoisia luottoluokituksia, sijoittajien liiallinen ulkoisten luokitusten käyttö sisäisessä riskienhallinnassa, sijoitusstrategioiden suora tukeutuminen luottoluokituksiin sekä puutteelliset tiedot strukturoiduista rahoitusvälineistä johtavat liialliseen ulkoisten luottoluokitusten käyttöön, mikä puolestaan johtaa myötäsyklisyyteen ja tavallista jyrkempiin vaikutuksiin[9] pääomamarkkinoilla,

– objektiivisuuden ja avoimuuden puute sekä muut epätäydellisyydet julkisyhteisöjen luottoluokitusprosessissa yhdessä luokitusten liiallisen käytön kanssa johtavat julkisyhteisön luottoluokituksen muuttuessa tavallista jyrkempiin vaikutuksiin ja tartuntavaikutuksiin,

– luottoluokitusmarkkinoiden korkea keskittymäaste, vaikeus päästä kyseisille markkinoille ja luottoluokitusten puutteellinen vertailtavuus rajoittavat valinnanmahdollisuuksia ja kilpailua luottoluokitusmarkkinoilla,

– luottoluokituksia käyttävät tahot, jotka ovat kärsineet tappioita luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen säännöksiä rikkovan, luottoluokituslaitoksen antaman väärän luokituksen vuoksi, kokevat puutteita korvaustenhakuoikeudessa,

– luottoluokituslaitosten riippumattomuus saattaa heikentyä ”liikkeeseenlaskija maksaa” -mallista, omistajarakenteesta ja saman luottoluokituslaitoksen pitkäaikaisesta käytöstä johtuvien eturistiriitojen vuoksi, ja

– luottoluokitusmenetelmät ja ‑menettelyt eivät ole riittävän terveellä pohjalla.

Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on vähentää rahoitusvakautta koskevia riskejä sekä palauttaa sijoittajien ja muiden markkinatoimijoiden luottamus rahoitusmarkkinoihin ja luokitusten laatuun. Eri toimintavaihtoehtoja on arvioitu, jotta yksilöidyt ongelmat voitaisiin ratkaista ja voitaisiin siten saavuttaa seuraavat erityiset tavoitteet:

– pienennetään rahoituslaitoksiin ja markkinoihin kohdistuvia tavanomaista jyrkempiä vaikutuksia vähentämällä tukeutumista ulkoisiin luokituksiin,

– vähennetään julkisyhteisöjen luottoluokitusten muutoksiin liittyvien tartuntavaikutusten riskejä,

– parannetaan luottoluokitusmarkkinoiden olosuhteita, koska niillä on vähän valinnanvaraa ja kilpailua, tavoitteena luokitusten tason parantaminen,

– varmistetaan sijoittajien oikeus hakea korvauksia, koska tällä hetkellä sellaisilla luokituksia käyttävillä tahoilla, jotka ovat kärsineet tappioita luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen säännöksiä rikkovan, luottoluokituslaitoksen antaman väärän luokituksen vuoksi, on puutteellinen korvauksenhakuoikeus, ja

– parannetaan luokitusten laatua vahvistamalla luottoluokituslaitosten riippumattomuutta ja edistämällä terveitä luottoluokitusmenettelyjä ja ‑menetelmiä. Tällä hetkellä luottoluokituslaitosten riippumattomuus on mahdollisesti heikentynyt ”liikkeeseenlaskija maksaa” ‑mallista, omistajarakenteesta ja saman luottoluokituslaitoksen pitkäaikaisesta käytöstä johtuvien eturistiriitojen vuoksi.

Parhaimpina pidetyt toimintavaihtoehdot luetellaan jäljempänä 3.4. kohdassa, ja ne on sisällytetty ehdotukseen. Näillä toimintavaihtoehdoilla on tarkoitus vähentää rahoituslaitosten liiallista tukeutumista ulkoisiin luokituksiin. Tämä toteutetaan heikentämällä ulkoisten luokitusten merkitystä rahoituspalvelulainsäädännössä. Lisäksi vaatimuksella, jonka mukaan liikkeeseenlaskijoiden on parannettava strukturoitujen rahoitustuotteiden kohde-etuuksien esittämistä, on tarkoitus auttaa sijoittajia tekemään omat luottoriskinarviointinsa sen sijaan, että ne tukeutuisivat yksinomaan ulkoisiin luokituksiin.

Julkisyhteisöjen luottoluokitusten avoimuutta ja laatua parannetaan todentamalla luokituksen perustana olevat tiedot ja julkaisemalla luokitukseen liittyvät tutkimusraportit kokonaisuudessaan. Kun eri luottoluokituslaitosten luokituksia voidaan vertailla, mitä helpotetaan edistämällä yhteisiä luokitusasteikkostandardeja ja Euroopan luottoluokitusindeksiä (EURIX), odotetaan valinnanvaran lisääntyvän, ja luottoluokitusalan rakennetta voidaan optimoida. Luottoluokituslaitosten pakollisella vaihtamisella ei pelkästään vähennettäisi luottoluokituslaitoksen ja liikkeeseenlaskijan pitkästä liiketoimintasuhteesta luottoluokituslaitoksen riippumattomuudelle aiheutuvaa tuttuuden uhkaa, vaan sillä myös parannettaisiin huomattavasti valinnanvaraa luottoluokitusalalla, kun pienemmille luottoluokituslaitoksille avautuisi liiketoimintamahdollisuuksia.

Kun sijoittajansuojan osalta otetaan käyttöön sijoittajien oikeus hakea korvauksia luottoluokituslaitoksilta, sen pitäisi toimia luottoluokituslaitoksille voimakkaana kannustimena oikeudellisten velvollisuuksien noudattamiseen ja laadukkaiden luokitusten tekemiseen. Luokitusten riippumattomuutta parannetaan ottamalla käyttöön vaatimus, että liikkeeseenlaskijoiden on vaihdettava luottoluokituslaitosta määräajoin, ja tiukentamalla luottoluokituslaitosten omistusrakennetta koskevia riippumattomuusvaatimuksia. Lisäksi luottoluokituslaitos ei saisi liikkeeseenlaskijan toimeksiannosta antaa samanaikaisesti luottoluokitusta sekä liikkeeseenlaskijalle että sen tuotteille.

Lisäksi luottoluokitusten avoimuutta ja laatua parannettaisiin tiukentamalla sääntöjä luokitusmenetelmiä koskevien tietojen antamisesta, ottamalla käyttöön luokitusmenetelmien kehittämistä ja hyväksymistä koskeva menettely, mukaan luettuna vaatimus, jossa luottoluokituslaitoksia edellytetään ilmoittamaan ja perustelemaan syyt siihen, että niiden luokitusmenetelmiä on muutettu, ja vaatimalla luottoluokituslaitoksia ilmoittamaan liikkeeseenlaskijoille riittävästi etukäteen luokituksen julkaisemisesta.

Rahoitusalan yrityksille tulisi aiheutumaan lisäkustannuksia lainsäädännön edellyttämästä sisäisen riskienhallinnan lujittamisesta ja sisäisten luokitusmallien käytöstä, ja liikkeeseenlaskijoille aiheutuisi lisäkustannuksia tiukennetuista tietojen antamista koskevista vaatimuksista. Luottoluokituslaitoksille aiheutuu myös toistuvia lisäkustannuksia julkisyhteisöjen luottoluokituksiin liittyvien tartuntavaikutusten riskien vähentämisestä. Kilpailun lisäämiseksi toteutettavilla toimenpiteillä ei kuitenkaan lisättäisi huomattavasti luottoluokituslaitosten kustannuksia. Luottoluokituslaitosten siviilioikeudellista vastuuta sijoittajia kohtaan koskevan toimintavaihtoehdon odotetaan aiheuttavan säännösten noudattamisesta johtuvia kustannuksia, koska laitosten on vakuutettava itsensä siviilioikeudellisen vastuun varalta tai, mikäli tämä ei ole mahdollista, otettava käyttöön rahoituspuskuri, jolla ne voivat kattaa mahdolliset sijoittajien nostamat kanteet. Luottoluokituslaitosten riippumattomuutta koskevista parhaina pidetyistä toimintavaihtoehdoista ei oleteta aiheutuvan merkittäviä kustannuksia.

3.           EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

3.1.        Oikeusperusta

Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan.

3.2.        Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatteen mukaan (SEU-sopimuksen 5 artiklan 3 kohta) toimia on toteutettava EU:n tasolla vain, jos jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa suunniteltuja tavoitteita riittävällä tavalla, vaan ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Luottoluokituslaitosten toiminta on maailmanlaajuista. Markkinatoimijat käyttävät jossain jäsenvaltiossa toimivan luottoluokituslaitoksen antamia luokituksia ja tukeutuvat niihin kaikkialla EU:ssa. Laiminlyönneillä tai luottoluokituslaitosten sääntelykehyksen puuttumisella jossain jäsenvaltiossa voisi olla haitallinen vaikutus markkinatoimijoihin ja rahoitusmarkkinoihin kaikkialla EU:ssa. Koko EU:ssa sovellettavat vankat säännöt ovat näin ollen tarpeellisia sijoittajien ja markkinoiden suojaamiseksi mahdollisilta puutteilta. Näin ollen luottoluokituslaitoksia koskevat lisätoimet voidaan toteuttaa parhaiten unionin tasolla.

Ehdotetut muutokset ovat myös oikeasuhteisia SEU-sopimuksen 5 artiklan 4 kohdassa edellytetyllä tavalla. Muutokset eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Luottoluokituslaitosten riippumattomuutta koskevia vaatimuksia tiukennetaan erityisesti: liikkeeseenlaskijoita vaaditaan vaihtamaan säännöllisesti luottoluokituslaitosta, jolle ne maksavat luottoluokitusten antamisesta, ja nimeämään toiset luottoluokituslaitokset antamaan luottoluokitukset niille ja niiden velkainstrumenteille. Vaikka näillä velvollisuuksilla rajoitetaan liiketoimintavapautta, ne ovat oikeasuhteisia asetettuihin tavoitteisiin nähden ja niissä otetaan huomioon sääntely-ympäristö. Niitä sovelletaan pelkästään tiettyjen säänneltyjen laitosten (luottoluokituslaitosten) yleiseen etuun vaikuttaviin palveluihin (luottoluokituksiin, joita voidaan käyttää sääntelysyistä) tiettyjen ehtojen täyttyessä (liikkeeseenlaskija maksaa -malli) ja, jos kyseessä on kierto, tilapäisesti. Luottoluokituslaitoksia ei kuitenkaan estetä jatkamasta luottoluokituspalvelujen tarjoamista markkinoilla: luottoluokituslaitos, jota on kielletty tarjoamasta luottoluokituspalveluksia tietylle liikkeeseenlaskijalle, saisi edelleen antaa luottoluokituksia muille liikkeeseenlaskijoille. Markkinoilla, joilla kiertosääntö koskee kaikkia toimijoita, syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia, koska kaikkien liikkeeseenlaskijoiden on vaihdettava luottoluokituslaitosta. Lisäksi luottoluokituslaitokset voivat edelleen kokemustaan hyödyntäen antaa luottoluokituksia samalle liikkeeseenlaskijalle ilman toimeksiantoa.

Muutoksissa myös asetetaan rajoituksia sijoittajille ja suurille luottoluokituslaitoksille, kun kyse on tietyistä sijoitusvalinnoista. Sijoittajilla, joilla on vähintään 5 prosentin osuus yksittäisestä luottoluokituslaitoksesta, saa olla enintään 5 prosentin osuus muissa luottoluokituslaitoksissa. Tämä rajoitus on välttämätön luottoluokituslaitosten riippumattoman maineen takaamiseksi, koska maine voisi kärsiä, jos samat osakkeenomistajat tai jäsenet sijoittaisivat huomattavasti eri luottoluokituslaitoksiin, jotka eivät kuulu samaan luottoluokituslaitosten ryhmään, vaikka kyseisillä osakkeenomistajilla tai jäsenillä ei ole oikeudellisesti mahdollisuutta käyttää määräävää vaikutusvaltaa tai määräysvaltaa. Tämä riski on suuri, koska EU:hun rekisteröityneitä luottoluokituslaitoksia ei listata pörssissä, ja ne ovat siitä syystä vähemmän avoimia yrityksiä. Jotta kuitenkin voidaan varmistaa, että täysin taloudellisin syin tapahtuvat sijoitukset luottoluokituslaitoksiin ovat yhä mahdollisia, kieltoa sijoittaa samanaikaisesti useampaan kuin yhteen luottoluokituslaitokseen ei ole määrä laajentaa sijoituksiin, joita kanavoidaan sijoittajasta riippumattomien ja sijoittajan vaikutusvallan ulkopuolella olevien kolmansien osapuolten hoitamien yhteissijoitusjärjestelmien kautta.

3.3.        SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan noudattaminen

Komissio hyväksyi 23. syyskuuta 2009 ehdotukset Euroopan pankkiviranomaisen (EPV), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EVLEV) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) perustamisasetuksiksi. Komissio haluaa tältä osin palauttaa mieliin SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklaan liittyvät lausumat, jotka se esitti hyväksyessään näiden valvontaviranomaisten perustamisasetukset. Lausumien mukaan ”sääntelystandardien hyväksymisprosessin osalta komissio korostaa finanssipalvelualan ainutlaatuista luonnetta, joka johtuu Lamfalussy-rakenteesta ja joka on nimenomaisesti tunnustettu SEUT-sopimukseen liitetyssä julistuksessa 39. Komissio epäilee kuitenkin vahvasti, ovatko rajoitukset, jotka koskevat sen asemaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanotoimenpiteitä hyväksyttäessä, SEUT 290 ja 291 artiklan mukaisia.”

3.4.        Ehdotuksen kuvaus

Tämän ehdotuksen 1 artiklalla muutetaan luottoluokituslaitoksista annettua asetusta. Viittaukset seuraavissa kohdissa ovat viittauksia luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen muutettuihin tai uusiin artikloihin, jollei muuta mainita.

3.4.1.     Asetuksen soveltamisalan laajentaminen kattamaan luokitusnäkymät

Luottoluokituslaitokset voivat luottoluokitusten lisäksi julkaista ”luokitusnäkymiä”, joissa esitetään näkemys luottoluokituksen todennäköisestä kehityssuunnasta. Komission ehdotuksessa laajennetaan luottoluokituksia koskevien sääntöjen soveltamisala kattamaan myös soveltuvin osin ”luokitusnäkymät”. Muutetussa tekstissä vaaditaan erityisesti, että luottoluokituslaitokset ilmoittavat aikahorisontin, jonka kuluessa luottoluokituksen odotetaan muuttuvan (ks. liitteessä I olevan D jakson II osan 2 kohdan f alakohta). Tämän huomioimiseksi luottoluokituslaitoksista annettua asetusta on nimenomaisesti muutettu seuraavissa kohdissa: 3 artikla, 6 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 5 kohta, 8 artiklan 2 kohta ja 10 artiklan 1 ja 2 kohta; liitteessä I puolestaan B jakson 1, 3 ja 7 kohta, C jakson 2, 3 ja 7 kohta, D jakson I osan 1, 2, 4 ja 5 kohta ja E jakson I osan 3 kohta. Lisäksi jäljempänä kuvattuja muutoksia on myös mukautettu tarvittaessa ”luokitusnäkemys”-käsitteen käyttöönoton huomioimiseksi.

3.4.2.     Luottoluokitusten käyttöä koskevat muutokset

Luottoluokituslaitoksista annettuun asetukseen lisättävässä uudessa 5 a artiklassa vaaditaan tiettyjä rahoituslaitoksia tekemään omat luottoriskinarviointinsa. Tästä syystä niiden olisi vältettävä turvautumista yksinomaan tai mekaanisesti ulkoisiin luottoluokituksiin varojen luottokelpoisuutta arvioidessaan. Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava näiden rahoitusalan yritysten luottoarviointiprosessien asianmukaisuutta. Niiden on muun muassa seurattava rahoitusalan yrityksiä, jotta ne eivät käytä liikaa luottoluokituksia. Tämä sääntö perustuu finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) lokakuussa 2010 vahvistamiin periaatteisiin siitä, että tukeutumista luottoluokituslaitosten luokituksiin on vähennettävä.

Uuden 5 b artiklan mukaisesti EAMV, EPV ja EVLEV eivät myöskään saa viitata luottoluokituksiin ohjeissaan, suosituksissaan eikä teknisten standardien luonnoksissa, jos tällaiset viittaukset mahdollisesti johtavat siihen, että toimivaltaiset viranomaiset tai rahoitusmarkkinatoimijat käyttävät luottoluokituksia mekaanisesti. Niiden olisi lisäksi mukautettava olemassa olevia ohjeitaan ja suosituksiaan vastaavasti viimeistään 31. joulukuuta 2013.

Muilla muutoksilla pyritään puuttumaan rahoitusmarkkinatoimijoiden liialliseen luottoluokitusten käyttöön, kun kyse on strukturoiduista rahoitusvälineistä, ja parantamaan tällaisia välineitä koskevien luottoluokitusten laatua:

– 8 a artikla: tässä uudessa artiklassa vaaditaan liikkeeseenlaskijoita (tai alullepanijoita tai tukijoita) antamaan strukturoituja rahoitustuotteita koskevia nimenomaisia tietoja jatkuvasti ja erityisesti, kun kyseessä ovat strukturoitujen rahoitustuotteiden kohde-etuuksien keskeiset ominaisuudet, joita sijoittajat tarvitsevat välttämättä voidakseen tehdä luottoarviointinsa ja välttyäkseen näin käyttämästä ulkoisia luokituksia. Nämä tiedot on määrä julkistaa EAMV:n hallinnoiman internet-sivuston välityksellä,

– 8 b artikla: tässä uudessa artiklassa vaaditaan luottoluokitusta pyytäviä liikkeeseenlaskijoita (tai niiden asianomaisia kolmansia osapuolia) pyytämään kahta toisistaan riippumatonta luottoluokituslaitosta antamaan samanaikaisesti kaksi riippumatonta luottoluokitusta samoista strukturoiduista rahoitusvälineistä.

Huomautettakoon, että komissio ehdottaa samanaikaisesti muutoksia siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/65/EY[10] ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista 8 päivänä kesäkuuta 2011 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2011/61/EU varmistaakseen, että luottoluokitusten liiallisen käytön välttämistä koskeva periaate sisällytetään myös mainitut direktiivit täytäntöön paneviin kansallisiin lainsäädäntöihin.

3.4.3.     Luottoluokituslaitosten riippumattomuutta koskevat muutokset

Luottoluokituslaitosten riippumattomuutta koskevilla muutoksilla otetaan käyttöön tiukemmat riippumattomuutta koskevat säännöt, joilla pyritään ratkaisemaan ”liikkeeseenlaskija maksaa” ‑malliin ja luottoluokituslaitosten osakkeenomistajarakenteeseen liittyvät eturistiriidat:

– 6 a artikla: tällä uudella artiklalla estetään luottoluokituslaitoksen jäsentä tai osakkeenomistajaa, jolla on vähintään 5 prosentin omistusosuus kyseisestä laitoksesta, omistamasta 5:ttä prosenttia tai enemmän toisesta luottoluokituslaitoksesta, jolleivät kyseiset luottoluokituslaitokset kuulu samaan ryhmään,

– 6 b artikla: tällä uudella artiklalla otetaan käyttöön kiertosääntö, joka koskee liikkeeseenlaskijan käyttämiä luottoluokituslaitoksia, jotka luokittavat liikkeeseenlaskijaa itseään tai sen velkainstrumentteja (eli sääntöä ei sovelleta ilman toimeksiantoa annettuihin luottoluokituksiin). Yksittäistä luottoluokituslaitosta saa käyttää yhtäjaksoisesti enintään kolme vuotta tai yhden vuoden, jos se antaa luokituksen liikkeeseenlaskijan yli kymmenelle peräkkäiselle luottoluokitellulle velkainstrumentille. Tällä jälkimmäisellä säännöllä ei kuitenkaan saa lyhentää sallittua toimeksiantokautta alle yhteen vuoteen. Kun liikkeeseenlaskija antaa toimeksiannon useammasta kuin yhdestä itseään tai välinettään koskevasta luokituksesta, olipa siihen syynä oikeudellinen velvoite tai vapaaehtoinen toiminta, kiertovelvollisuus koskee vain yhtä luokituslaitoksista. Kunkin tällaisen luottoluokituslaitoksen toimeksiannon enimmäispituus vahvistetaan kuitenkin kuudeksi vuodeksi. Aikaisemmin käytetty luottoluokituslaitos (tai muu luottoluokituslaitos, joka kuuluu samaan ryhmään tai jolla on osakkeenomistajasidoksia aikaisempaan luottoluokituslaitokseen) ei saa antaa luokitusta samalle liikkeeseenlaskijalle tai sen instrumenteille ennen kuin asianmukainen karenssiaika on kulunut umpeen. Tässä artiklassa myös edellytetään, että luottoluokituslaitos, jonka toimeksianto päättyy, antaa uudelle luottoluokituslaitokselle entistä toimeksiantoa koskevat merkitykselliset tiedot (ns. luovutuskansion).

Kiertosäännön odotetaan vähentävän huomattavasti ”liikkeeseenlaskija maksaa” ‑malliin liittyviä eturistiriitaongelmia. Lisäksi komissio seuraa edelleen luottoluokituslaitosten maksumallien tarkoituksenmukaisuutta ja antaa 7. joulukuuta 2012 mennessä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen 39 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti. Tässä yhteydessä komissio tarkastelee asiaan liittyen myös pidemmälle meneviä ratkaisuja. Vastaavanlainen tarkastelu on parhaillaan käynnissä muilla oikeudenkäyttöalueilla, mm. Yhdysvalloissa.

Asetuksen 6 b artiklaa ei sovelleta julkisyhteisöjen luottoluokituksiin,

– liitteessä I olevan C jakson 8 kohta suhteessa 7 artiklan 4 kohtaan: luottoluokituslaitoksen henkilöstön sisäistä kiertoa koskevia sääntöjä on mukautettu uuden 6 b artiklan huomioon ottamiseksi. Uusissa säännöissä säädetään, että pääluottoluokitusanalyytikot saavat osallistua saman yhteisön luokituksen antamiseen enintään neljän vuoden ajan, millä estetään kyseisten analyytikkojen siirtyminen toiseen luottoluokituslaitokseen asiakastiedot mukanaan. Sisäistä kiertoa koskevissa säännöissä säädetään lisäksi tapauksista, joissa luottoluokituslaitos antaa luottoluokituksia ilman toimeksiantoa tai antaa julkisyhteisöjen luottoluokituksia,

– liitteessä I olevan B jakson 3 kohta: asetuksella estetään luottoluokituslaitosta antamasta luottoluokituksia (tai siinä vaaditaan, että luottoluokituslaitos ilmoittaa, että asia saattaa vaikuttaa luottoluokitukseen), jos tosiasiassa tai mahdollisesti aiheutuu eturistiriitoja (sääntöjen soveltamisalaan jo sisältyvien luottoluokituslaitoksen ja sen henkilöstön lisäksi) sellaisten henkilöiden osallisuudesta, joilla on hallussaan yli 10 prosenttia luottoluokituslaitoksen pääomasta tai äänioikeuksista tai joilla on muulla tavoin mahdollisuus käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa kyseisen luottoluokituslaitoksen liiketoimintaan tietyissä tilanteissa, joita ovat muun muassa sijoittaminen luottoluokiteltuun yhteisöön, toimiminen luottoluokitellun yhteisön hallituksen jäsenenä jne.,

– liitteessä I olevan B jakson 4 kohta: henkilöt, joilla on hallussaan yli 5 prosenttia luottoluokituslaitoksen pääomasta tai äänioikeuksista tai joilla on muulla tavoin mahdollisuus käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa kyseisen luottoluokituslaitoksen liiketoimintaan, eivät saa tarjota luottoluokitellulle yhteisölle konsultointi- tai neuvontapalveluja, jotka koskevat kyseisen luottoluokitellun yhteisön yhtiörakennetta, oikeudellista rakennetta, varoja, velkoja tai toimintoja.

3.4.4.     Luottoluokituslaitosten menetelmiä, luottoluokituksia ja luokitusnäkymiä koskevien tietojen antamista koskevat muutokset

Toisella muutosten ryhmällä tiukennetaan luokitusmenetelmien ilmoittamista koskevia sääntöjä tarkoituksena edistää terveitä luottoluokitusmenettelyjä ja tällä tavoin parantaa luokitusten laatua.

– 8 artiklan 5 a kohta ja 6 kohdan aa alakohta sekä 22 a artiklan 3 kohta: näissä ehdotetuissa säännöksissä säädetään uusien luokitusmenetelmien laatimista tai olemassa olevien menetelmien muuttamista koskevista menettelyistä. Niissä edellytetään intressitahojen kuulemista uusista menetelmistä tai ehdotetuista muutoksista ja niiden aiheellisuudesta. Luottoluokituslaitosten on lisäksi ilmoitettava ehdotetut menetelmät EAMV:lle, joka arvioi, noudattavatko ne olemassa olevia vaatimuksia. Uusia menetelmiä voi käyttää vasta, kun EAMV on hyväksynyt ne. Säännöissä myös edellytetään uusien menetelmien julkaisemista yksityiskohtaisilla selityksillä täydennettyinä.

– 8 artiklan 7 kohta: luottoluokituslaitoksella on velvollisuus korjata menetelmissään tai niiden soveltamisessa ilmenneet virheet ja ilmoittaa virheistä EAMV:lle, luottoluokitelluille yhteisöille ja yleisölle,

– liitteessä I olevan D jakson I osan 2 a kohta: vaatimus antaa tiedot luokitusmenetelmistä ja niihin liittyvistä oletuksista laajennetaan koskemaan strukturoitujen rahoitustuotteiden lisäksi myös kaikkia muita omaisuusluokkia. Luottoluokituslaitosten antamien tietojen on oltava selkeitä ja helppotajuisia.

Myös luottoluokituslaitoksia koskevia muita tiedonantovelvollisuuksia tiukennetaan:

– liitteessä I olevan D jakson I osan 3 kohta: tämä säännös koskee tietoja, jotka luottoluokituslaitosten on annettava liikkeeseenlaskijoille ennen luottoluokituksen tai luokitusnäkymän julkaisemista niistä pääasiallisista seikoista, joihin kyseinen luottoluokitus tai luokitusnäkymä perustuu, jotta luottoluokitellulla yhteisöllä on mahdollisuus todeta mahdolliset virheet luottoluokituksessa. Ehdotetun säännön mukaan luottoluokituslaitosten on ilmoitettava tiedot liikkeeseenlaskijoille luottoluokitetun yhteisön työaikana ja vähintään yksi täysi työpäivä ennen julkaisemista. Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin sekä toimeksiannon perusteella että ilman sitä annettuihin luottoluokituksiin sekä luokitusnäkymiin,

– liitteessä I olevan D jakson I osan 6 kohta: luottoluokituslaitosten olisi annettava tiedot kaikista yhteisöistä ja velkainstrumenteista, joiden ensimmäinen arviointi tai alustava luottoluokitus uskotaan niiden tehtäväksi. Näin ollen uudella säännöllä laajennetaan tämä velvollisuus koskemaan muitakin kuin pelkästään strukturoitujen rahoitustuotteiden luottoluokituksia. Tämän muutoksen myötä poistetaan vastaavasti liitteessä I olevan D jakson II osan 4 kohta.

3.4.5.     Julkisyhteisöjen luottoluokituksia koskevat muutokset

Erityisesti tiukennetaan sääntöjä, joita sovelletaan nimenomaisesti julkisyhteisöjen luottoluokituksiin (valtion taikka valtion alueellisen tai paikallisen viranomaisen luottoluokitukseen tai sellaisen instrumentin luottoluokitukseen, johon liittyvän velan tai rahoitusvelvoitteen liikkeeseenlaskija on valtio taikka valtion alueellinen tai paikallinen viranomainen). Sääntöjen tiukentamisen tarkoituksena on parantaa tällaisten luottoluokitusten laatua:

– 8 artiklan 5 kohdan uusi toinen alakohta: luottoluokituslaitosten on arvioitava julkisyhteisöjen luottoluokituksia säännöllisemmin – kuuden kuukauden välein kahdentoista kuukauden sijasta,

– liitteessä I oleva D jakso: lisätään uusi III osa, jossa säädetään julkisyhteisöjen luottoluokitusten esittämistä koskevista lisävelvollisuuksista. Luottoluokituslaitosten on erityisesti julkaistava tutkimusraportti kokonaisuudessaan antaessaan tai muuttaessaan julkisyhteisöjen luottoluokituksia, jotta avoimuus lisääntyy ja käyttäjien käsitys asiasta paranee. Julkisyhteisöjen luottoluokituksia saa julkaista ainoastaan kaupankäynnin sulkeutumisen jälkeen ja vähintään yksi tunti ennen kauppapaikkojen avautumista EU:ssa,

– liitteessä I olevan E jakson III osan 3 ja 7 kohta: sääntöjä, jotka koskevat luottoluokituslaitosten velvollisuutta julkaista avoimuusraportti, tiukennetaan vaatimalla luottoluokituslaitoksia ilmoittamaan avoimesti, kuinka sen henkilöstö on jakautunut antamaan luottoluokituksia eri omaisuusluokille (esim. yritysten, strukturoidun rahoituksen ja julkisyhteisöjen luottoluokitukset). Luottoluokituslaitosten on myös annettava eritellyt tiedot liikevaihdostaan, mukaan luettuina tiedot eri omaisuusluokittain saaduista maksutuloista. Näiden tietojen perusteella pitäisi olla mahdollista arvioida, missä laajuudessa luottoluokituslaitokset käyttävät resurssejaan julkisyhteisöjen luottoluokitusten antamiseen.

3.4.6.     Luottoluokitusten vertailtavuutta ja maksuja koskevat muutokset

Tällä ehdotuksella pyritään myös lisäämään kilpailua luottoluokitusmarkkinoilla ja parantamaan luottoluokitusten laatua. Tavoitteeseen pyritään pääsemään erityisesti seuraavilla muutoksilla, joilla helpotetaan luottoluokitusten vertailtavuutta ja lisätään luottoluokituksista veloitettujen maksujen avoimutta:

– 11 a artikla: tässä uudessa artiklassa luottoluokituslaitoksia vaaditaan toimittamaan luottoluokituksensa tiedoksi EAMV:lle, joka varmistaa, että kaikki käytettävissä olevat velkainstrumenttia koskevat luottoluokitukset julkaistaan Euroopan luottoluokitusindeksin (EURIX) muodossa ja että ne ovat vapaasti sijoittajien käytössä,

– 21 artiklan 4 a kohta: tässä uudessa kohdassa EAMV valtuutetaan laatimaan komission hyväksyttäviksi teknisten standardien luonnokset yhdenmukaisesta luokitusasteikosta, jota luottoluokituslaitosten on käytettävä. Kaikissa luottoluokituksissa olisi noudatettava samoja luokitusasteikkostandardeja, millä varmistetaan, että sijoittajat voivat vertailla luokituksia helpommin. Tämän säännöksen ansiosta EURIX-indeksistä olisi enemmän hyötyä sijoittajille ja muille intressitahoille,

– liitteessä I olevan B jakson 3 a kohta: luottoluokituslaitosten asiakkailtaan luottoluokituksen antamisesta (ja liitännäispalveluista) veloittamien maksujen on oltava syrjimättömiä (eli niiden on perustuttava todellisiin kustannuksiin ja niissä on noudatettava avoimen hinnoittelun kriteereitä) eivätkä saa perustua esimerkiksi tehdyn työn tulokseen. Tällä uudella säännöksellä pyritään myös välttämään eturistiriitoja (esim. luottoluokitellut yhteisöt voisivat maksaa enemmän liioitellun myönteisistä luottoluokituksista),

– liitteessä I olevan E jakson II osan 2 a ja 2 aa kohta: muutetussa 2 a kohdassa luottoluokituslaitoksia vaaditaan toimittamaan EAMV:lle vuosittain luettelo kultakin asiakkaalta yksittäisistä luottoluokituksista ja liitännäispalveluista veloitetuista maksuista. Maksujen julkistamista koskeva sääntely saatetaan kattavaksi edellä kuvatulla liitteessä I olevan E jakson III osan 7 kohdan uudella säännöksellä. Uudessa 2 aa kohdassa luottoluokituslaitoksia vaaditaan myös ilmoittamaan EAMV:lle hinnoittelupolitiikkansa, mukaan luettuina eri omaisuusluokkien luottoluokituksia koskevat hinnoitteluperusteet.

Ehdotetussa asetuksessa EAMV velvoitetaan huolehtimaan tietyistä markkinakeskittymien valvontaa koskevista toimista (ks. 21 artiklan 5 kohta), ja komissio velvoitetaan laatimaan asiaa koskeva kertomus (39 artiklan 4 kohta).

3.4.7.     Muutokset, jotka koskevat luottoluokituslaitosten siviilioikeudellista vastuuta sijoittajia kohtaan

Vaikka tähän asetusehdotukseen sisältyy myös säännöksiä, joilla pyritään vähentämään ulkoisten luottoluokitusten liialliseen käyttöön liittyvää riskiä (ks. näiden perustelujen 3.4.2 kohta), luottoluokitukset – riippumatta siitä, annetaanko ne sääntelytarkoituksissa – vaikuttavat edelleen lähitulevaisuudessa sijoituspäätöksiin. Niinpä luottoluokituslaitoksilla on tärkeä vastuu sijoittajia kohtaan, kun ne varmistavat, että ne toimivat luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen sääntöjen mukaisesti. Tämä on huomioitu ehdotuksessa luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen 35 a artiklaksi, jonka nojalla luottoluokituslaitos saatetaan vastuuseen, jos se rikkoo tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti luottoluokituslaitoksista annettua asetusta aiheuttaen vahinkoa sijoittajalle, joka on käyttänyt kyseisen luottoluokituslaitoksen luottoluokitusta, edellyttäen että kyseisellä rikkomisella on ollut vaikutusta luottoluokitukseen.

3.4.8.     Muut muutokset

Asetuksen tekstiä muutetaan myös tarkoituksena selventää kolmansiin maihin sijoittautuneiden ”sertifioitujen” luottoluokituslaitosten tiettyjä velvollisuuksia. Näin ollen luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen 5 artiklan 8 kohtaa, 11 artiklan 2 kohtaa, 19 artiklan 1 kohtaa ja 21 artiklan 4 kohdan e alakohtaa muutetaan.

Luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen liitteessä III ja 36 a artiklan 2 kohdassa olevia luetteloja rikkomisista on myös mukautettu asetukseen tehtyjen muiden muutosten johdosta.

Jotta luottoluokituslaitoksista annettu asetus olisi Lissabonin sopimuksen käsitteistön mukainen, viittaukset ”yhteisöön” korvataan viittauksilla ”unioniin”.

3.4.9      Eurooppalainen luottoluokituslaitos

Tämän ehdotuksen tarkoituksena ei ole perustaa eurooppalaista luottoluokituslaitosta. Kuten Euroopan parlamentti pyysi 8. kesäkuuta 2011 luottoluokituslaitoksista antamassaan mietinnössä, tätä vaihtoehtoa on arvioitu yksityiskohtaisesti tämän ehdotuksen liitteenä olevassa vaikutustenarvioinnissa. Vaikutustenarvioinnissa todettiin, että vaikka julkisesti rahoitettuun luottoluokituslaitokseen saattaa liittyä tiettyjä etuja, koska se lisää näkemysten monipuolisuutta luottoluokitusmarkkinoilla ja tarjoaa vaihtoehdon ”liikkeeseenlaskija maksaa” ‑mallille, olisi kuitenkin vaikeaa ratkaista eturistiriitoihin ja kyseisen luottoluokituslaitoksen uskottavuuteen liittyviä huolenaiheita, erityisesti jos tällainen luottoluokituslaitos antaisi julkisyhteisöjen luottoluokituksia. Näiden havaintojen ei kuitenkaan missään tapauksessa saisi estää muita toimijoita perustamasta uusia luottoluokituslaitoksia. Komissio aikoo seurata, missä laajuudessa uudet yksityiset luottoluokitusmarkkinoille tulijat lisäävät monipuolisuutta.

Monet tähän ehdotukseen sisältyvät toimenpiteet lisäävät todennäköisesti monipuolisuutta ja valinnanvaraa luottoluokitusmarkkinoilla, sillä

– ehdotettu kiertosääntö edellyttää luottoluokituslaitosten säännöllistä vaihtamista, minkä pitäisi avata luottoluokituslaitosmarkkinat uusille tulijoille, ja

– ehdotettu kielto estää suuria luottoluokituslaitoksia ostamasta muita luottoluokituslaitoksia kymmenen vuoden ajan.

Komissio myös tarkastelee, millä tavoin ja missä laajuudessa unionin varoja voitaisiin käyttää pienempien luottoluokituslaitosten verkostojen luomisen tukemiseen, sillä tällaisen verkoston avulla laitokset voisivat yhdistää resurssejaan ja saada aikaan mittakaavaetuja.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Komission ehdotuksella ei ole vaikutusta Euroopan unionin talousarvioon. Erityisesti ehdotuksessa mainitut tehtävät, jotka annetaan EAMV:n hoidettaviksi, eivät edellytä EU:n lisärahoitusta.

On syytä huomata, että luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen 19 artiklan[11] mukaan EAMV:n menot, jotka johtuvat asetuksen mukaisesta luottoluokituslaitosten rekisteröinnistä ja valvonnasta, katetaan kokonaan luottoluokituslaitoksilta perittävillä maksuilla.

2011/0361 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ovat toimittaneet säädösehdotuksen jäsenvaltioiden parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon[12],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[13],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1060/2009[14] edellytetään, että luottoluokituslaitokset noudattavat menettelytapasääntöjä, jotta vähennetään mahdollisia eturistiriitoja sekä varmistetaan luottoluokitusten ja luottoluokitusprosessin korkea laatu ja riittävä avoimuus. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 513/2011[15] tehtyjen muutosten myötä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, valtuutettiin rekisteröimään ja valvomaan luottoluokituslaitoksia. Tällä muutoksella täydennetään luottoluokituslaitoksia koskevaa nykyistä sääntelykehystä. Joitakin ongelmia (liikkeeseenlaskija maksaa -mallista johtuvat eturistiriidat, strukturoituihin rahoitusvälineisiin liittyvien tietojen antaminen) oli tunnistettu, mutta niitä ei ollut kyetty ratkaisemaan kokonaan nykyisillä säännöillä. Nykyinen valtionvelkakriisi korosti tarvetta tarkastella uudelleen avoimuus- ja menettelyvaatimuksia erityisesti julkisyhteisöjen luottoluokitusten osalta.

(2) Euroopan parlamentti peräänkuulutti luottoluokituslaitoksia koskevan sääntelyn parantamista 8. kesäkuuta 2011 antamassaan luottoluokituslaitoksia koskevassa päätöslauselmassa[16]. Euroopan unionin neuvosto oli todennut epävirallisessa kokouksessaan 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2010, että olisi ryhdyttävä lisätoimiin, jotta voitaisiin ratkaista useat luottoluokitustoimintoihin liittyvät kysymykset, mukaan luettuina liiallisesta luottoluokitusten käytöstä aiheutuva riski ja luokituslaitosten maksumallista johtuva eturistiriitojen riski. Eurooppa-neuvosto totesi päätelmissään 23. lokakuuta 2011, että luottoluokitusten liiallisen käytön vähentämistä olisi edistyttävä.

(3) Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB) vahvisti lokakuussa 2010 kansainvälisen tason periaatteet viranomaisten ja rahoituslaitosten riippuvuuden vähentämiseksi luottoluokituslaitosten antamista luokituksista. Periaatteet vahvistettiin Soulissa marraskuussa 2010 pidetyssä G20-huippukokouksessa.

(4) Luokitusnäkymien merkitys sijoittajille ja liikkeeseenlaskijoille ja niiden vaikutukset markkinoihin ovat verrattavissa luottoluokitusten merkitykseen ja vaikutuksiin. Näin ollen kaikkia asetuksessa (EY) N:9 1060/2009 säädettyjä vaatimuksia, joilla pyritään varmistamaan luokitustoimien eturistiriidattomuus, täsmällisyys ja avoimuus, olisi sovellettava myös luokitusnäkymiin. Nykyisen valvontakäytännön mukaisesti monia asetuksen vaatimuksia sovelletaan luokitusnäkymiin. Tässä asetuksessa vahvistetaan luokitusnäkymien määritelmä ja selvennetään, mitä erityissäännöksiä tällaisiin näkymiin sovelletaan. Tämän on määrä selventää sääntöjä ja luoda oikeusvarmuutta. Tässä asetuksessa säädetyn luokitusnäkymien määritelmän tulisi kattaa myös näkemykset luottoluokituksen todennäköisestä kehityksestä lyhyellä aikavälillä (ns. tarkkailulistat, credit watch).

(5) Luottoluokituslaitokset ovat tärkeitä toimijoita rahoitusmarkkinoilla. Sen vuoksi luottoluokituslaitosten ja niiden luokitustoimintojen riippumattomuus ja koskemattomuus ovat erityisen tärkeät, jotta markkinatoimijat, erityisesti sijoittajat ja muut luokitusten käyttäjät pitäisivät niitä uskottavina. Asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 säädetään, että luottoluokituslaitokset on rekisteröitävä ja niitä on valvottava, koska niiden palveluilla on huomattava vaikutus yleiseen etuun. Luottoluokitukset, toisin kuin sijoitustutkimus, eivät ole vain näkemyksiä rahoitusvälineen tai rahoitusvelvoitteen arvosta tai hinnasta. Luottoluokituslaitokset eivät ole vain rahoitusanalyytikkoja tai sijoitusneuvojia. Luottoluokituksilla on sääntelyyn liittyvää arvoa sääntelypuitteissa toimiville sijoittajille, kuten luottolaitoksille, vakuutusyrityksille tai muille institutionaalisille sijoittajille. Vaikka kannustimia tukeutua liiallisesti luottoluokituksiin vähennetään, luottoluokitukset ohjaavat edelleen sijoitusvalintoja muun muassa tiedon epäsymmetrisen jakautumisen ja tehokkuussyistä. Luottoluokituslaitosten on oltava riippumattomia, ja markkinatoimijoiden on nähtävä ne riippumattomina.

(6) Asetuksella (EY) N:o 1060/2010 säädettiin ensimmäisistä toimenpiteistä, joilla käsitellään luottoluokituslaitosten ja niiden luottoluokitustoimintojen riippumattomuuteen ja koskemattomuuteen liittyvää kysymystä. Luottoluokituslaitosten riippumattomuuden takaamisen tavoite sekä tavoite tunnistaa, hallita ja mahdollisuuksien mukaan välttää esiin nousevat eturistiriidat olivat jo useiden vuonna 2009 annetun asetuksen säännösten taustalla. Vaikka nykyiset säännöt luovatkin tälle vakaan pohjan, niiden vaikutus ei näytä olleen riittävä. Luottoluokituslaitoksia ei edelleenkään pidetä riittävän riippumattomina toimijoina. Luontaisia eturistiriitoja on vaarassa syntyä, kun luottoluokiteltava yhteisö valitsee luottoluokituslaitoksen ja maksaa sille (liikkeeseenlaskija maksaa -malli). Nykyisissä säännöissä ei riittävästi puututa näihin eturistiriitoihin. Tämän mallin mukaan toimittaessa luottoluokituslaitoksella on kannustin antaa liikkeeseenlaskijasta sitä miellyttäviä luokituksia varmistaakseen tuloja takaavan pitkäaikaisen liiketoimintasuhteen tai saadakseen uusia toimeksiantoja ja lisätuloja. Lisäksi luottoluokituslaitosten osakkaiden ja luottoluokiteltavien yhteisöjen välinen suhde voi aiheuttaa eturistiriitoja, joihin nykyisissä säännöissä ei riittävästi puututa. Tilanne johtaa siihen, että liikkeeseenlaskija maksaa -mallin mukaisesti annetut luottoluokitukset voidaan nähdä pikemmin liikkeeseenlaskijalle soveltuvina kuin sijoittajien tarvitsemina luottoluokituksina. Sanotun rajoittamatta komission liikkeeseenlaskija maksaa -mallista asetuksen (EY) N:o 1060/2009 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään joulukuussa 2012 laatiman kertomuksen päätelmiä, luottoluokituslaitoksiin sovellettavia riippumattomuuden ehtoja on ehdottomasti vahvistettava, jotta liikkeeseenlaskija maksaa ‑mallin mukaisesti annettujen luottoluokitusten uskottavuutta voidaan parantaa.

(7) Luottoluokitusmarkkinat osoittavat, että luottoluokituslaitosten ja luottoluokiteltujen yhteisöjen suhteet ovat perinteisesti pitkäaikaisia. Tästä aiheutuu tuttuuden uhka, kun luottoluokituslaitos voi käydä liian myötämieliseksi luottoluokiteltavan yhteisön toiveiden suhteen. Tällaisissa olosuhteissa luottoluokituslaitosten pitkän ajan puolueettomuus voi vaarantua. Toimeksiannon ja maksun saaminen yritykseltä voi todellakin kannustaa luottoluokituslaitosta antamaan liian myönteisen luottoluokituksen kyseiselle yhteisölle tai sen velkainstrumenteille, jotta liiketoimintasuhde tällaiseen liikkeeseenlaskijaan säilyisi. Liikkeeseenlaskijoilla on myös pitkäaikaisia liiketoimintasuhteita suosivia kannustimia, kuten ns. vankivaikutus (lock in effect): liikkeeseenlaskija voi jättää vaihtamatta luottoluokituslaitosta, koska vaihtaminen voi herättää sijoittajien epäilykset liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuudesta. Tämä ongelma tunnistettiin jo asetuksessa (EY) N:o 1060/2009, jossa vaadittiin luottoluokituslaitoksia soveltamaan vaihtojärjestelmää, jossa analyytikkoryhmät ja luottoluokituskomiteat vaihtuvat vaiheittain, jotta luottoluokitusanalyytikoiden ja luottoluokitukset hyväksyvien henkilöiden riippumattomuus ei vaarantuisi. Sääntöjen noudattamisen tulokset riippuivat kuitenkin kokonaan luottoluokituslaitoksen sisäiseen toimintaan liittyvistä ratkaisuista: luottoluokituslaitoksen henkilöstön todellisesta riippumattomuudesta ja ammattimaisuudesta suhteessa itse luottoluokituslaitoksen kaupallisiin intresseihin. Näitä sääntöjä ei suunniteltu antamaan riittävää takuuta kolmansille osapuolille siitä, että pitkistä liiketoimintasuhteista aiheutuvia eturistiriitoja on todella vähennetty tai ne on vältetty. Näin ollen näyttää tarpeelliselta säätää rakenteellisesta ratkaisusta, jolla on suurempi merkitys kolmansille osapuolille. Tähän voitaisiin päästä rajoittamalla ajanjaksoa, jonka ajan luottoluokituslaitos voi yhtäjaksoisesti antaa luottoluokituksia samasta liikkeeseenlaskijasta tai sen velkainstrumenteista. Enimmäiskeston asettaminen liikkeeseenlaskijan, jolle tai jonka velkainstrumenteille luottoluokitus annetaan, ja luottoluokituslaitoksen väliselle liiketoimintasuhteelle poistanee kannustimen antaa suotuisia luottoluokituksia kyseiselle liikkeeseenlaskijalle. Lisäksi luottoluokituslaitosten vaihtamista tavanomaisena ja säännöllisenä markkinakäytäntönä koskevan vaatimuksen voidaan olettaa ratkaisevan ns. vankivaikutusta koskevan ongelman, jossa liikkeeseenlaskija jättää vaihtamatta luottoluokituslaitosta, koska vaihtaminen herättäisi sijoittajien epäilyksiä liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuudesta. Luottoluokituslaitosten kierrolla olisi lisäksi myönteisiä vaikutuksia luokitusmarkkinoihin, koska se helpottaisi uusien toimijoiden pääsyä markkinoille ja tarjoaisi olemassa oleville luottoluokituslaitoksille mahdollisuuden laajentaa liiketoimintaansa uusille aloille.

(8) Liikkeeseenlaskijalle tai sen velkainstrumenteille luottoluokituksia antavien luottoluokituslaitosten vaihtaminen tuo eroja luottoluokituslaitoksen valinneen ja sille maksavan liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuuden arviointiin. Luottoluokituslaitosten soveltamat monet erilaiset näkemykset, näkökulmat ja menetelmät tuottavat erilaisia luottoluokituksia ja viime kädessä parantavat liikkeeseenlaskijoiden luottokelpoisuuden arviointia. Jotta tämä monimuotoisuus pääsisi vaikuttamaan ja vältyttäisiin sekä liikkeeseenlaskijoiden että luottoluokituslaitosten miellyttämisen ongelmalta, luottoluokituslaitoksen ja maksavan liikkeeseenlaskijan välisen liiketoimintasuhteen enimmäiskestoa on rajoitettava tasolle, jolla taataan liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuutta koskevien näkemysten tuoreus. Tarkoituksenmukaiselta tuntuisikin kolmen vuoden ajanjakso, kun otetaan huomioon myös tarve taata luottoluokitusten tietty jatkuvuus. Eturistiriitojen riski kasvaa tilanteissa, joissa luottoluokituslaitos antaa useita luottoluokituksia saman liikkeeseenlaskijan velkainstrumenteille lyhyen ajan sisällä. Tällaisissa tapauksissa liiketoimintasuhteen enimmäiskeston tulisi olla lyhyempi, jotta taataan samanlaiset tulokset. Näin ollen liiketoimintasuhteen tulisi päättyä, kun luottoluokituslaitos on luokittanut kymmenen saman liikkeeseenlaskijan velkainstrumenttia. Liikkeeseenlaskijoille ja luottoluokituslaitoksille aiheutuvan suhteettoman suuren rasituksen välttämiseksi ei kuitenkaan vaadita luottoluokituslaitoksen vaihtamista liiketoimintasuhteen ensimmäisten 12 kuukauden aikana. Jos liikkeeseenlaskija valtuuttaa useamman kuin yhden luottoluokituslaitoksen, joko siksi, että se strukturoitujen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijana on velvoitettu tekemään niin, tai vapaaehtoisesti, tiukkojen vaihtamisvaatimusten olisi koskettava vain yhtä kyseisistä luottolaitoksista. Liikkeeseenlaskijan ja luottoluokituslaitoksen välisen liiketoimintasuhteen kesto ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa saa olla kuutta vuotta pitempi.

(9) Ollakseen tarkoituksenmukainen luottoluokituslaitosten vaihtamisvaatimuksen noudattamisen valvonta on järjestettävä uskottavalla tavalla. Vaihtamissäännöllä ei päästä sen tavoitteisiin, jos väistyvän luottoluokituslaitoksen sallitaan antaa luottoluokituksia samalle liikkeeseenlaskijalle liian pian uudelleen. Näin ollen on tärkeää säätää tarkoituksenmukaisesta ajanjaksosta, jonka kuluessa liikkeeseenlaskija ei saa valtuuttaa samaa luottoluokituslaitosta suorittamaan luokituspalveluja. Tämän ajanjakson pitäisi olla riittävän pitkä mahdollistamaan sen, että uusi luottoluokituslaitos todellakin tarjoaa liikkeeseenlaskijalle luokituspalveluja, varmistamaan, että liikkeeseenlaskijasta tehdään uusi tarkastelu eri näkökulmasta, ja takaamaan, että uuden luottoluokituslaitoksen antamat luottoluokitukset turvaavat riittävän jatkuvuuden. Kyseisellä ajanjaksolla olisi voitava estää se, että liikkeeseenlaskija käyttää itselleen sopivasti vain kahta toisensa vuorotellen korvaavaa luottoluokituslaitosta, koska tällainen järjestely voisi johtaa tuttuuden uhan jatkumiseen. Tästä syystä ajanjaksoksi, jona väistyvä luottoluokituslaitos ei saisi tarjota luokituspalveluja liikkeeseenlaskijalle, olisi yleensä vahvistettava neljä vuotta.

(10) Luottoluokituslaitoksen vaihtaminen lisää väistämättä riskiä, että väistyvällä luottoluokituslaitoksella oleva tietämys luokiteltavasta yhteisöstä menetetään. Tästä seuraa, että uuden luottoluokituslaitoksen olisi ponnisteltava huomattavasti hankkiakseen tehtävän suorittamisessa tarvittavan tietämyksen. Olisi kuitenkin varmistettava jouheva siirtymä vahvistamalla vaatimus, jonka mukaan väistyvän luottoluokituslaitoksen on siirrettävä asiaa koskevat tiedot luokiteltavasta yhteisöstä tai luokiteltavista rahoitusvälineistä uudelle luottoluokituslaitokselle.

(11) Liikkeeseenlaskijoiden velvoittaminen vaihtamaan luottoluokituslaitosta, jonka ne valtuuttavat antamaan luottoluokituksia, on oikeassa suhteessa haluttuun tavoitteeseen nähden. Vaatimus koskee ainoastaan tiettyjä säänneltyjä laitoksia (rekisteröityjä luottoluokituslaitoksia), jotka tarjoavat yleiseen etuun vaikuttavia palveluja (luottoluokituksia, joita voidaan käyttää sääntelytarkoituksiin), ja tiettyjen ehtojen täyttyessä (”liikkeeseenlaskija maksaa” -malli). Kun palveluilla tunnustetaan olevan tärkeä asema rahoituspalvelumarkkinoiden sääntelyssä ja ne hyväksytään suorittamaan tätä tehtävää, tunnustuksen myötä edellytetään tiettyjen velvoitteiden täyttämistä, jotta voidaan taata riippumattomuus ja riippumattoman maine kaikissa olosuhteissa. Luottoluokituslaitos, joka ei saa antaa luottoluokituksia tietylle liikkeeseenlaskijalle, saa edelleen antaa luottoluokituksia muille liikkeeseenlaskijoille. Markkinoilla, joilla vaihtamissääntö koskee kaikkia toimijoita, syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia, koska kaikkien liikkeeseenlaskijoiden on vaihdettava luottoluokituslaitosta. Lisäksi luottoluokituslaitokset voivat edelleen kokemustaan hyödyntäen antaa luottoluokituksia samalle liikkeeseenlaskijalle ilman toimeksiantoa. Liikkeeseenlaskija maksaa -mallin ongelmat eivät rasita ilman toimeksiantoa annettuja luokituksia, joten mahdolliset eturistiriidat vaikuttavat niihin vähemmän. Liikkeeseenlaskijoiden kannalta luottoluokituslaitoksen kanssa ylläpidettävän liiketoimintasuhteen enimmäiskesto ja useamman kuin yhden luottoluokituslaitoksen käyttöä koskeva sääntö rajoittavat niiden vapautta harjoittaa liiketoimintaansa. Tämä rajoitus on kuitenkin tarpeen yleiseen etuun liittyvien syiden vuoksi, koska liikkeeseenlaskija maksaa -malli aiheuttaa häiriötä luottoluokituslaitoksille välttämättömään riippumattomuuteen. Tällainen riippumattomuus takaa, että voidaan antaa riippumattomia luottoluokituksia, joita sijoittajat voivat käyttää sääntelytarkoituksiin. Rajoituksilla ei kuitenkaan mennä pidemmälle kuin on tarpeen, ja ne olisi nähtävä liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuutta parantavana tekijänä muihin osapuoliin ja viime kädessä markkinoihin nähden.

(12) Yksi julkisyhteisöjen luottoluokitusten erityispiirteitä on, ettei ”liikkeeseenlaskija maksaa” ‑mallia yleensä sovelleta. Suurin osa luottoluokituksista annetaan sen sijaan ilman toimeksiantoa, toisin sanoen luottoluokituksia annetaan asianomaisen maan rahoituslaitoksille sekä toimeksiannosta että ilman toimeksiantoa. Sen vuoksi ei ole tarpeen edellyttää julkisyhteisöjen luottoluokituksia antavien luottoluokituslaitosten kiertoa.

(13) Luottoluokituslaitoksen riippumattomuuteen luottoluokitellusta yhteisöstä vaikuttaa myös se, jos jollakin sen merkittävällä osakkeenomistajalla on mahdollinen eturistiriita luottoluokitellun yhteisön kanssa: luottoluokituslaitoksen osakkeenomistaja saattaa olla luottoluokitellun yhteisön tai jonkin asianomaisen kolmannen osapuolen hallinto- tai valvontaelimen jäsen. Asetuksen (EY) N:o 1060/2009 säännöissä puututtiin tällaiseen tilanteeseen ainoastaan silloin, kun eturistiriita koski luottoluokitusanalyytikoita, luottoluokitukset hyväksyviä henkilöitä ja muita luottoluokituslaitoksen työntekijöitä. Asetuksessa ei kuitenkaan mainittu luottoluokituslaitoksen osakkeenomistajiin tai jäseniin liittyviä mahdollisia eturistiriitoja. Jotta voitaisiin parantaa luottoluokituslaitosten mainetta, siis niiden riippumattomuutta luottoluokitelluista yhteisöistä, on tarkoituksenmukaista laajentaa luottoluokituslaitoksen työntekijöihin liittyviä eturistiriitoja koskevia nykyisiä sääntöjä myös eturistiriitoihin, jotka liittyvät luottoluokituslaitoksen osakkeenomistajiin tai luottoluokituslaitoksessa merkittävässä asemassa oleviin jäseniin. Näin ollen luottoluokituslaitoksen olisi pidättäydyttävä antamasta luottoluokituksia tai ilmoitettava mahdollisesta vaikutuksesta luottoluokitukseen, jos luokituslaitoksen osakkeenomistaja tai jäsen, jolla on hallussaan vähintään 10 prosenttia kyseisen luottoluokituslaitoksen äänioikeuksista, on myös luottoluokitellun yhteisön hallinto- tai valvontaelimen jäsen tai on sijoittanut luottoluokiteltuun yhteisöön. Jos osakkeenomistaja tai jäsen on lisäksi asemassa, jossa hän voi käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa luottoluokituslaitoksen liiketoimintaan, kyseinen henkilö ei saisi tarjota luottoluokitellulle yhteisölle tai asianomaiselle kolmannelle osapuolelle konsultointi- tai neuvontapalveluja, jotka koskevat kyseisen luottoluokitellun yhteisön tai kolmannen osapuolen yhtiörakennetta, oikeudellista rakennetta, varoja, velkoja tai toimintoja.

(14) Riippumattomuutta ja eturistiriitojen ehkäisyä koskevista säännöt voivat olla tehottomia, jos luottoluokituslaitokset eivät ole toisistaan riippumattomia. Jotta säännöt toimisivat käytännössä, tarvitaan riittävän paljon luottoluokituslaitoksia, jotka eivät ole yhteydessä poistuvaan luottoluokituslaitokseen, jos kyseessä on kierto, eivätkä luottoluokituslaitokseen, joka antaa samanaikaisesti luottoluokituksia samalle liikkeeseenlaskijalle. Jos liikkeeseenlaskijoilla ei olisi riittävää valinnanvaraa luottoluokituslaitoksista nykyisillä markkinoilla, kyseisten riippumattomuuden parantamiseen tähtäävien sääntöjen täytäntöönpano olisi vaarassa. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista edellyttää, että poistuva luottoluokituslaitos on tiukasti erillään uudesta luottoluokituslaitoksesta, jos kyseessä on kierto, ja että kaksi luottoluokituslaitosta, jotka samanaikaisesti antavat luottoluokituksia samalle liikkeeseenlaskijalle, ovat tiukasti erillään toisistaan. Asianomaiset luottoluokituslaitokset eivät saisi olla kytköksissä toisiinsa määräysvallan kautta, ne eivät saisi kuulua samaan luottoluokituslaitosten ryhmään tai olla osakkeenomistajia tai jäseniä, niillä ei saisi olla äänioikeuksia jossakin näistä toisista luottoluokituslaitoksista eikä oikeutta nimetä jäseniä toisten luottoluokituslaitosten hallinto-, johto- tai valvontaelimeen.

(15) Luottoluokituslaitosten riippumattoman maineeseen vaikuttaisi erityisesti se, jos samat osakkeenomistajat tai jäsenet sijoittaisivat sellaisiin luottoluokituslaitoksiin, jotka eivät kuulu samaan luottoluokituslaitosten ryhmään, ainakin silloin, jos kyseinen sijoitus kasvaisi niin suureksi, että asianomaisilla osakkeenomistajilla tai jäsenillä olisi tiettyä vaikutusvaltaa luottoluokituslaitoksen liiketoimintaan. Sen vuoksi luottoluokituslaitosten riippumattomuuden (ja riippumattoman maineen) varmistamiseksi on tarkoituksenmukaista säätää tiukemmista säännöistä, jotka koskevat luottoluokituslaitosten ja niiden osakkeenomistajien suhteita. Tästä syystä yhdelläkään henkilöllä ei saisi samanaikaisesti olla 5 prosentin tai sitä suurempaa osuutta useammassa kuin yhdessä luottoluokituslaitoksessa, jolleivät luottoluokituslaitokset kuulu samaan ryhmään.

(16) Jotta päästäisiin tavoitteeseen, että luottoluokituslaitokset ovat tarpeeksi riippumattomia, olisi varmistettava, ettei sijoittajilla ole samanaikaisesti 5 prosentin tai sitä suurempaa osuutta useammassa kuin yhdessä luottoluokituslaitoksessa. Säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15 päivänä joulukuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/109/EY[17] edellytetään, että henkilöiden, joiden määräysvallassa on 5 prosenttia jonkin listatun yhtiön äänioikeuksista, olisi julkistettava tämä muun muassa sen vuoksi, että on sijoittajien edun mukaista olla selvillä tällaisten yhtiöiden äänestysrakenteen muutoksista. Sen vuoksi 5 prosentin osuutta äänioikeuksista pidetään huomattavana omistusosuutena, joka voi vaikuttaa yhtiön äänestysrakenteeseen. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista käyttää 5 prosentin rajaa rajoittamaan samanaikaisia sijoituksia useampaan kuin yhteen luottoluokituslaitokseen. Tätä toimenpidettä ei voida pitää suhteettomana, kun otetaan huomioon, että kaikki unionissa rekisteröidyt luottoluokituslaitokset ovat listaamattomia yhtiöitä, joten niihin ei sovelleta listattuihin yhtiöihin EU:ssa sovellettavia avoimuus- ja menettelysääntöjä. Listaamattomien yhtiöiden hallintoon sovelletaan usein osakkeenomistajien pöytäkirjoja tai sopimuksia, ja osakkeenomistajia tai jäseniä on tavallisesti vähän. Sen vuoksi jopa vähemmistöasemalla voi olla vaikutusta listaamattomassa luottoluokitusyhtiössä. Jotta kuitenkin varmistetaan, että täysin taloudellisin syin tapahtuvat sijoitukset luottoluokituslaitoksiin ovat yhä mahdollisia, kyseistä rajoitusta sijoittaa samanaikaisesti useampaan kuin yhteen luottoluokituslaitokseen ei tulisi laajentaa sijoituksiin, joita kanavoidaan sijoittajasta riippumattomien ja sijoittajan vaikutusvallan ulkopuolella olevien kolmansien tahojen hoitamien yhteissijoitusjärjestelmien kautta.

(17) Uusilla säännöillä, joilla rajoitettaisiin liikkeeseenlaskijan ja luottoluokituslaitoksen välisen liikesuhteen kestoa, muokattaisiin tuntuvasti unionin luottoluokitusmarkkinoita, jotka ovat nykyisin pitkälti keskittyneet. Uusia markkinamahdollisuuksia avautuisi pienille ja keskisuurille luottoluokituslaitoksille, joiden olisi kehityttävä näihin tehtäviin ensimmäisinä vuosina uusien sääntöjen voimaantulon jälkeen. Tällainen kehitys todennäköisesti monipuolistaa markkinoita. Uusien sääntöjen tavoitteet ja tehokkuus vaarantuisivat kuitenkin pitkälti, jos suuret vakiintuneet luottoluokituslaitokset estäisivät näinä alkuvuosina kilpailijoitaan kehittämästä uskottavia vaihtoehtoja ostamalla kyseiset kilpailijat. Suurten vakiintuneiden luottoluokituslaitosten ajama luottoluokitusmarkkinoiden jatkuva tiivistyminen johtaisi rekisteröityjen luottoluokituslaitosten lukumäärän vähenemiseen, mikä aiheuttaisi liikkeeseenlaskijoille valinnanvaikeuksia silloin kun niiden on nimettävä yksi tai useampi uusi luottoluokituslaitos, ja häiritsisi uusien sääntöjen sujuvaa toimintaa. Suurten vakiintuneiden luottoluokituslaitosten ajama luottoluokitusmarkkinoiden jatkuva tiivistyminen erityisesti ehkäisisi markkinoiden monipuolistumista.

(18) Riippumattomuutta ja eturistiriitojen ehkäisyä koskevissa säännöissä edellytetään, etteivät luottoluokituslaitokset saisi tarjota luottoluokituspalveluja samalle liikkeeseenlaskijalle kovin pitkään. Näiden sääntöjen tehokkuus saattaisi heikentyä, jos luottoluokituslaitosten sallittaisiin ryhtyä muiden luottoluokituslaitosten suoriksi tai välillisiksi osakkeenomistajiksi tai jäseniksi.

(19) On tärkeää varmistaa, etteivät luokitusmenetelmien muutokset johda menetelmien höltymiseen. Tämän vuoksi liikkeeseenlaskijoilla, sijoittajilla ja muilla osapuolilla olisi oltava tilaisuus esittää huomautuksia luokitusmenetelmien suunnitelluista muutoksista. Tämä auttaa niitä pääsemään selvyyteen uusien menetelmien ja kyseisen muutoksen perusteista. Liikkeeseenlaskijoiden ja sijoittajien menetelmäluonnoksista esittämät huomautukset saattavat tarjota luottoluokituslaitoksille merkittävän panoksen menetelmien määrittelyyn. Lisäksi EAMV:n olisi tarkastettava ja varmistettava, että uudet luokitusmenetelmät ovat asetuksen (EY) N:o 1060/2009 8 artiklan 3 kohdan ja asianomaisten teknisten sääntelystandardien mukaisia ennen kuin menetelmiä ryhdytään soveltamaan käytännössä. EAMV:n olisi tarkastettava, että ehdotetut luokitusmenetelmät ovat tiukkoja, järjestelmällisiä ja jatkuvia ja että ne validoidaan aiemman kokemuksen perusteella, myös toteutumatesteillä. Tämän tarkastusprosessin ei kuitenkaan tulisi antaa EAMV:lle valtuuksia arvioida ehdotettujen menetelmien tarkoituksenmukaisuutta tai niiden luottoluokitusten sisältöä, jotka annetaan menetelmien soveltamisen aloittamisen jälkeen.

(20) Strukturoitujen rahoitusvälineiden monimutkaisuuden vuoksi luottoluokituslaitokset eivät ole aina onnistuneet varmistamaan tällaisten välineiden luottoluokituksille riittävän korkeaa laatua. Tämä on johtanut markkinoilla tämäntyyppisiin luottoluokituksiin kohdistuvan luottamuksen katoamiseen. Luottamuksen palauttamiseksi olisi tarkoituksenmukaista edellyttää, että liikkeeseenlaskijat tai niihin liittyvät asianomaiset kolmannet osapuolet pyytävät kahta eri luottoluokituslaitosta antamaan strukturoituja rahoitusvälineitä koskevat luottoluokitukset, mikä voisi johtaa erilaisiin ja toistensa kanssa kilpaileviin arviointeihin. Tämä voisi myös vähentää liiallista luottamusta yhteen ainoaan luottoluokitukseen.

(21) Oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta […] annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä xxxx/xx/EU[18] vahvistetaan säännös, jossa edellytetään, että pankit ja sijoituspalveluyritykset arvioivat niiden yhteisöjen ja rahoitusvälineiden luottoriskiä, joihin ne itse sijoittavat, eivätkä pelkästään luota ulkoisiin luottoluokituksiin. Tämä sääntö olisi ulotettava muihin unionin lainsäädännöllä säänneltyihin rahoitusalan yrityksiin, mukaan lukien sijoitusten hoitajat. Jäsenvaltioilla ei saisi olla oikeutta vahvistaa sääntöjä, jotka mahdollistavat näiden sijoittajien tiiviimmän luottamuksen ulkoisiin luottoluokituksiin.

(22) Sijoittajilla olisi paremmat mahdollisuudet arvioida strukturoitujen rahoitusvälineiden luottokelpoisuutta, jos ne saisivat riittävästi tietoa näistä välineistä. Tämä vähentää sijoittajien riippuvuutta luottoluokituksista. Lisäksi strukturoituja rahoitusvälineitä koskevien merkityksellisten tietojen ilmoittaminen todennäköisesti lisää luottoluokituslaitosten keskinäistä kilpailua, koska se voisi johtaa ilman toimeksiantoa annettujen luottoluokitusten määrän kasvuun.

(23) Sijoittajilla, liikkeeseenlaskijoilla ja muilla osapuolilla olisi oltava mahdollisuus tutustua ajan tasalla oleviin luottoluokituksia koskeviin tietoihin keskitetyllä internetsivustolla. EAMV:n perustaman Euroopan luottoluokitusindeksin (EURIX) olisi tarjottava sijoittajille mahdollisuus verrata helposti kaikkia tietystä luottoluokitellusta yhteisöstä annettuja luottoluokituksia. Samoin siitä olisi käytävä ilmi keskimääräiset luottoluokitukset. Jotta sijoittajat voisivat verrata samaa yhteisöä koskevia, eri luottoluokituslaitosten antamia luottoluokituksia, on tarpeen, että luottoluokituslaitokset käyttävät yhdenmukaistettua luokitusasteikkoa, jonka EAMV laatii ja komissio hyväksyy teknisenä sääntelystandardina. Yhdenmukaistetun luokitusasteikon käytön olisi oltava pakollista, kun luottoluokituksia julkaistaan EURIX:n verkkosivuilla, mutta luottoluokituslaitoksilla olisi oltava vapaus käyttää omia luokitusasteikkojaan, kun ne julkaisevat luottoluokituksia verkkosivuillaan. Yhdenmukaistetun luokitusasteikon pakollisella käytöllä ei saisi olla yhdenmukaistavaa vaikutusta luottoluokituslaitosten menetelmiin ja menettelyihin, vaan vaikutuksen olisi rajoituttava siihen, että luokitustuloksista saataisiin vertailukelpoisia. On tärkeää, että EURIX:n verkkosivuilta käyvät kokonaisluokitusindeksin lisäksi ilmi kaikki kustakin välineestä saatavilla olevat luottoluokitukset, jotta sijoittajat voisivat ottaa kaikki eri luottoluokitukset huomioon ennen oman sijoituspäätöksensä tekemistä. Kokonaisluokitusindeksistä voi olla sijoittajille apua ensimmäisen kuvan saamisessa yhteisön luottokelpoisuudesta. EURIX:stä olisi apua siinä, että pienet ja uudet luottoluokituslaitokset saavat näkyvyyttä. Euroopan luottoluokitusindeksi täydentäisi luottoluokituslaitosten EAMV:n keskustietokannassa julkaisemia, aikaisempaa toimintaa koskevia tietoja. Euroopan parlamentti tuki tällaisen Euroopan luottoluokitusindeksin perustamista luottoluokituslaitoksista 8 päivänä kesäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa[19].

(24) Riippumatta siitä, onko luottoluokitukset annettu sääntelytarkoituksissa vai ei, niillä on huomattava vaikutus sijoituspäätöksiin. Näin ollen luottoluokituslaitoksilla on merkittävä vastuu sijoittajia kohtaan sen varmistamisessa, että ne noudattavat asetuksen (EY) N:o 1060/2009 sääntöjä siten, että niiden luottoluokitukset ovat riippumattomia, objektiivisia ja riittävän hyvälaatuisia. Luottoluokituslaitoksen ja sijoittajien välisen sopimussuhteen puuttumisen vuoksi sijoittajat eivät kuitenkaan aina pysty valvomaan luottoluokituslaitoksen vastuuta niitä kohtaan. Sen vuoksi on tärkeää säätää riittävästä korvausoikeudesta sijoittajille, jos he ovat luottaneet luottoluokitukseen, joka on annettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 sääntöjen vastaisesti. Sijoittajan olisi voitava saattaa luottoluokituslaitos vastuuseen vahingosta, jos se aiheutuu luokitustulokseen vaikuttaneesta tämän asetuksen rikkomisesta. Rikkomisten, jotka eivät vaikuta luokitustulokseen, esimerkiksi avoimuusvelvoitteiden rikkomisten, ei tulisi antaa aihetta siviilioikeudellista vastuuta koskeviin kanteisiin.

(25) Luottoluokituslaitokset olisi saatettava vastuuseen ainoastaan, jos ne rikkovat niille asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 asetettuja velvoitteita tarkoituksellisesti tai törkeän laiminlyönnin seurauksena. Tämän tuottamuksellisuuden asteeseen liittyvän lähestymistavan vuoksi luottoluokituslaitokset tulisi saattaa vastuuseen asetuksessa säädettyjen yksittäisten velvoitteiden rikkomisesta ainoastaan, jos niiden piittaamattomuus velvoitteitaan kohtaan on vakavaa. Tämä lähestymistapa on tarkoituksenmukainen, koska luottoluokitustoimintaan sisältyy monimutkaisten taloustekijöiden tietyn asteista arviointia ja eri menetelmiä sovellettaessa voidaan päätyä erilaisiin luokitustuloksiin, joista yhtäkään ei voida pitää vääränä.

(26) On tärkeää antaa sijoittajille todelliset oikeudet korvausten hakemiseen luottoluokituslaitoksilta. Koska sijoittajilla ei aina ole yksityiskohtaista kuvaa luottoluokitusten sisäisistä menettelyistä, näyttää tarkoituksenmukaiselta kääntää rikkomisen olemassaoloa ja rikkomisen vaikutusta luokitustulokseen koskeva näyttötaakka osittain, jos sijoittaja pystyy kohtuudella osoittamaan, että tällainen rikkomus on tapahtunut. Aiheutunutta vahinkoa ja sitä, onko vahinko seurausta rikkomisesta, koskevan näyttötaakan olisi kuitenkin pysyttävä kokonaisuudessaan sijoittajalla, koska kumpikin kuuluu läheisemmin sijoittajan toiminta-alaan.

(27) Luottoluokituslaitosten vastuuvelvollisuutta koskevissa asioissa, joita ei kateta tällä asetuksella, olisi käsiteltävä asiaa koskevien kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan määräytyvän sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sijoittajien nostamista vastuuvelvollisuutta koskevista kanteista päättävä toimivaltainen tuomioistuin määräytyy asiaa koskevien kansainvälisen oikeuskäytännön sääntöjen mukaisesti.

(28) Sen, että institutionaaliset sijoittajat, sijoitusten hoitajat mukaan luettuina, velvoitetaan tekemään omat arviointinsa varojen luottokelpoisuudesta, ei tulisi estää tuomioistuimia päätymästä lopputulokseen, että luottoluokituslaitoksen tekemä tämän asetuksen velvoitteiden rikkominen on aiheuttanut sijoittajalle vahinkoa, josta kyseinen luottoluokitus on vastuussa. Vaikka tällä asetuksella parannetaan sijoittajien mahdollisuuksia tehdä omia riskiarviointejaan, niillä on edelleen vähäisemmät tiedonsaantimahdollisuudet kuin luottoluokituslaitoksilla. Erityisesti pienemmiltä sijoittajilta puuttuu usein valmiudet tarkastella luottoluokituslaitosten antamia ulkoisia luottoluokituksia kriittisesti.

(29) Eturistiriitojen lieventämiseksi ja luottoluokitusmarkkinoiden terveen kilpailun helpottamiseksi on tärkeää varmistaa, että luottoluokituslaitosten asiakkailta perimät maksut määräytyvät syrjimättömästi. Eri maksujen perimisen samantyyppisestä palvelusta tulisi olla perusteltua ainoastaan, jos kyseisen palvelun tarjoamisesta eri asiakkaille aiheutuu erilaiset todelliset kustannukset. Tietyltä liikkeeseenlaskijalta luokituspalveluista perittävät maksut eivät myöskään saa riippua tehdyn työn tuloksista tai seurauksista eivätkä liitännäispalvelujen tarjoamisesta. Jotta näitä sääntöjä voitaisiin todella valvoa, luottoluokituslaitosten olisi annettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle tiedot kultakin asiakkaalta saamistaan maksuista sekä soveltamastaan yleisestä hinnoittelupolitiikasta.

(30) Luokituksia on tärkeää tarkastella uudelleen säännöllisesti, jotta edistettäisiin julkisyhteisöjen luottoluokitusten ajantasaista laadintaa ja niiden uskottavuutta sekä autettaisiin käyttäjiä ymmärtämään niitä. On myös tärkeää, että luottoluokituslaitokset antavat avoimemmin tietoja tehdyistä tutkimuksista, luokitusten valmisteluun osoitetusta henkilöstöstä ja luottoluokitusten taustalla olevia olettamuksia luokittaessaan julkisyhteisöjen velkaa.

(31) Jo nykyisissä säännöissä edellytetään luokitusten ilmoittamista luokitellulle yhteisölle 12 tuntia ennen niiden julkaisemista. Jotta voitaisiin välttää tällaisten ilmoitusten tekeminen virka-ajan ulkopuolella ja jotta luokitellulle yhteisölle annettaisiin riittävä aika tarkastaa luokituksen taustalla olevien tietojen oikeellisuus, olisi selvennettävä, että luokitellulle yhteisölle on ilmoitettava luokituksesta kokonaista työpäivää ennen luokituksen tai luokitusnäkymän julkaisemista.

(32) Julkisyhteisöjen luottoluokitusten erityispiirteiden vuoksi ja volatiliteettiriskin vähentämiseksi on tarpeen vaatia luottoluokituslaitoksia julkaisemaan tällaiset luokitukset unioniin sijoittautuneiden kauppapaikkojen sulkeuduttua ja vähintään tuntia ennen niiden avautumista.

(33) Rahoituspalveluja koskevilla teknisillä standardeilla olisi varmistettava tallettajien, sijoittajien ja kuluttajien riittävä suoja koko unionissa. Koska arvopaperimarkkinaviranomaisella on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia luonnokset sääntelystandardeiksi ja teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joihin ei liity poliittisia valintoja, toimitettavaksi komissiolle.

(34) Komission olisi hyväksyttävä arvopaperimarkkinaviranomaisen laatimat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka koskevat seuraavia asioita: aineistoa, joka on toimitettava, kun luottoluokituslaitos korvataan toisella luottoluokituslaitoksella; liikkeeseenlaskijan strukturoiduista rahoitusvälineistä antamien tietojen sisältöä sekä niiden esittämisen taajuutta ja tapaa; luottoluokituslaitosten käyttämien luokitustaulukkojen yhdenmukaistamista; niiden tietojen esitystapaa, mukaan luettuina rakenne, muoto, menetelmä ja raportointiaikataulu, jotka luottoluokituslaitosten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle EURIX-indeksiin liittyen; sekä arvopaperimarkkinaviranomaisen suorittamaa jatkuvaa valvontaa varten toimitettavien luottoluokituslaitosten perimiä maksuja koskevien säännöllisten raporttien sisältöä ja muotoa. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset standardit delegoiduilla säädöksillä perussopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(35) Asetuksella (EU) N:o 1060/2009 sallitaan kolmansissa maissa annettujen luokitusten käyttö sääntelytarkoituksiin, jos ne on antanut kyseisen asetuksen 5 artiklan mukaisesti sertifioitu luottoluokituslaitos tai jos unioniin sijoittautunut luokituslaitos on hyväksynyt ne saman asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Sertifiointi edellyttää, että komissio on antanut kolmannen maan luottoluokituslaitosten sääntelyjärjestelmää koskevan vastaavuuspäätöksen, ja hyväksyminen edellyttää, että kolmannen maan luottoluokituslaitoksen toiminta täyttää vaatimukset, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin asiaa koskevat EU:n säännöt. Joitakin tässä asetuksessa vahvistetuista säännöksistä ei tulisi soveltaa vastaavuutta ja hyväksymistä koskeviin arviointeihin. Tällaisia ovat säännökset, joilla vahvistetaan velvoitteita vain liikkeeseenlaskijoille mutta ei luottoluokituslaitoksille. Tässä yhteydessä ei pitäisi myöskään ottaa huomioon artikloja, jotka liittyvät pikemmin luokitusmarkkinoiden rakenteeseen EU:ssa kuin vahvistavat menettelytapasääntöjä luottoluokituslaitoksille. Jotta kolmansille maille annettaisiin riittävästi aikaa parantaa sääntelypuitteitaan muiden uusien sisällöltään asiaan liittyvien säännösten osalta, kyseisiä säännöksiä olisi sovellettava vastaavuutta ja hyväksymistä koskeviin arviointeihin vasta 1 päivästä kesäkuuta 2014. Niin ikään on tärkeää muistaa, että kolmannen maan sääntelypuitteiden ei tarvitse sisältää tässä asetuksessa säädettyjen kanssa identtisiä sääntöjä. Kuten jo asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 todettiin, riittää, että kolmannen maan sääntelyjärjestelmällä saavutetaan samat tavoitteet ja saadaan käytännössä aikaan samat vaikutukset, jotta sen katsottaisiin olevan vastaava tai vähintään yhtä tiukka kuin EU:n sääntelyjärjestelmä.

(36) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat luottoluokituslaitosten riippumattomuuden lisääminen, terveelle pohjalle perustuvien luottoluokitusprosessien ja -menettelyjen edistäminen, julkisyhteisöjen luottoluokituksiin liittyvien riskien lieventäminen, luottoluokituksiin kohdistuvan liiallisen luottamuksen ehkäiseminen ja sijoittajien korvauksenhakuoikeuden varmistaminen, vaan ne voidaan valvottavien luottoluokitustoimintojen unionin laajuisen rakenteen ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(37) Luottoluokituslaitoksista annettua asetusta (EY) N:o 1060/2009 olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla Asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1060/2009 seuraavasti:

(1)          korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Sisältö

Tässä asetuksessa säädetään yhteisestä sääntelyä koskevasta lähestymistavasta, jolla lisätään luottoluokitustoiminnan integriteettiä, avoimuutta, vastuullisuutta, hyvää hallintotapaa ja luotettavuutta ja edistetään unionissa annettavien luottoluokitusten laatua, ja näin edistetään sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavutetaan korkeatasoinen kuluttajan- ja sijoittajansuoja. Asetuksessa säädetään luottoluokitusten antamista koskevista edellytyksistä ja luottoluokituslaitosten, mukaan luettuina niiden osakkaat ja jäsenet, organisaatioon ja toiminnan harjoittamiseen sovellettavista säännöistä, joiden tarkoituksena on edistää luottoluokituslaitosten riippumattomuutta, välttää eturistiriidat ja parantaa kuluttajan- ja sijoittajansuojaa.

Tässä asetuksessa vahvistetaan myös unioniin sijoittautuneille liikkeeseenlaskijoille, alullepanijoille ja tukijoille strukturoituja rahoitusvälineitä koskevia velvoitteita.”;

(2)          korvataan 2 artiklan ensimmäisessä alakohdassa ilmaisu ”yhteisössä” ilmaisulla ”unionissa”;

(3)          muutetaan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)      korvataan g alakohdassa ilmaisu ”yhteisön” ilmaisulla ”unionin”;

b)      korvataan m alakohdassa ilmaisu ”yhteisöön” ilmaisulla ”unioniin”;

c)      lisätään alakohdat seuraavasti:

”s)     ’liikkeeseenlaskijalla’ liikkeeseenlaskijaa siten kuin se on määritelty direktiivin 2003/71/EY 2 artiklan 1 kohdan h alakohdassa;

t)       ’alullepanijalla’ alullepanijaa siten kuin se on määritelty direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 41 kohdassa;

u)       ’järjestäjällä’ järjestäjää siten kuin se on määritelty direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 42 kohdassa;

v)       ’julkisyhteisön luottoluokituksella’:

i)        luottoluokitusta, jossa luokitettava yhteisö on valtio tai valtion alue- tai paikallisviranomainen;

ii)       luottoluokitusta, jossa velan tai rahoitusvelvoitteen, velkapaperin tai muun rahoitusvälineen liikkeeseenlaskija on valtio tai valtion alue- tai paikallisviranomainen;

w)      ’luokitusnäkymällä’ näkemystä luottoluokituksen todennäköisestä kehityssuunnasta lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.”;

(4)          muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)      korvataan 1 kohdan toisessa alakohdassa ilmaisu ”yhteisöön” ilmaisulla ”unioniin”;

b)      korvataan 2 kohdassa ilmaisu ”yhteisöön” ilmaisulla ”unioniin”;

c)      muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i)        korvataan johdantolauseessa ilmaisu ”yhteisöön” ilmaisulla ”unioniin”;

ii)       korvataan kohta b) seuraavasti:

”luottoluokituslaitos on tarkistanut ja pystyy jatkuvasti osoittamaan Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/1060* perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’EAMV’, että vahvistettavan luottoluokituksen antamiseen johtaneessa kolmannen maan luottoluokituslaitoksen luottoluokitustoiminnassa noudatetaan vähintään yhtä tiukkoja vaatimuksia kuin 6–12 artiklassa säädetyt vaatimukset, lukuun ottamatta 6a, 8a, 8b ja 11a artiklaa.

(*)           EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.”;

d)      korvataan 4 kohdassa ilmaisu ”yhteisöön” ilmaisulla ”unioniin”;

(5)          muutetaan 5 artikla seuraavasti:

a)      korvataan 1 kohdassa ilmaisu ”yhteisössä” ilmaisulla ”unionissa”;

b)      korvataan 6 kohdan b alakohdan toinen alakohta seuraavasti:

”b)     luottoluokituslaitoksiin sovelletaan sitovia sääntöjä, jotka vastaavat 6–12 artiklan ja liitteen I säännöksiä, lukuun ottamatta 6a, 8a, 8b ja 11a artiklaa; ja”;

c)      korvataan 8 kohta seuraavasti:

”Tämän asetuksen 20, 23b ja 24 artiklan säännöksiä sovelletaan sertifioituihin luottoluokituslaitoksiin ja niiden antamiin luottoluokituksiin.”;

(6)          lisätään 5a artikla ja 5b artikla seuraavasti:

”5a artikla

Rahoituslaitosten liiallinen tukeutuminen luottoluokituksiin

Luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten, hallinnointi- ja sijoitusyhtiöiden, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien sekä keskusvastapuolten, siten kuin ne on määritelty OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä xx päivänä xxxkuuta 201x annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o xx/201x[20], on tehtävä omat luottoriskiarviointinsa eivätkä ne saa käyttää luottoluokituksia yksinomaan tai mekaanisesti arvioidessaan yhteisön tai rahoitusvälineen luottokelpoisuutta. Tällaisten yritysten valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on tiiviisti tarkastettava yritysten luottoarviointiprosessien riittävyys.

5b artikla

Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan järjestelmäriskikomitean tukeutuminen luottoluokituksiin

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 perustettu Euroopan valvontaviranomainen* (Euroopan pankkiviranomainen, EPV), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 perustettu Euroopan valvontaviranomainen** (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, EVLEV) ja EAMV eivät saa laatimissaan ohjeissa, suosituksissa eikä teknisten standardien luonnoksissa viitata luottoluokituksiin, jos tällaiset viittaukset mahdollisesti johtavat siihen, että toimivaltaiset viranomaiset tai rahoitusmarkkinoiden toimijat käyttävät luottoluokituksia mekaanisesti. EPV:n, EVLEV:n ja EAMV:n on tämän mukaisesti tarkasteltava uudelleen voimassa olevia suuntaviivoja ja suosituksia ja tarvittaessa poistettava niistä kaikki viittaukset luottoluokituksiin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.

Finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010 *** perustettu Euroopan järjestelmäriskikomitea ei saa viitata luottoluokituksiin antamissaan varoituksissa ja suosituksissa, jos tällaiset viittaukset mahdollisesti johtavat siihen, että luottoluokituksiin luotetaan mekaanisesti.

* EUVL L […], […], s. […].

** EUVL L 331, 15.12.2010, s.48.

*** EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.”;

(7)          korvataan 6 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.     Luottoluokituslaitoksen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luottoluokituksen tai luokitusnäkymän antamiseen ei vaikuta mikään olemassa oleva tai mahdollinen eturistiriita tai liiketoimintasuhde, joka liittyy luokituksen tai luokitusnäkymän antavaan luokituslaitokseen, sen johtajiin, luottoluokitusanalyytikoihin, työntekijöihin tai muihin luonnollisiin henkilöihin, joiden tarjoamat palvelut ovat luottoluokituslaitoksen käytettävissä tai määräysvallassa, taikka kehenkään luokituslaitokseen määräysvallan kautta suoraan tai välillisesti sidoksissa olevaan henkilöön.”;

(8)          lisätään 6a artikla ja 6b artikla seuraavasti:

”6a artikla

Luottoluokituslaitoksiin tehtäviin sijoituksiin liittyvät eturistiriidat

1. Luottoluokituslaitoksen osakas tai jäsen, jolla on vähintään 5 prosenttia kyseisen laitoksen pääomasta tai äänioikeuksista, ei saa

a)      omistaa 5:ttä prosenttia tai tätä suurempaa osuutta minkään muun luottoluokituslaitoksen pääomasta. Tätä kieltoa ei sovelleta omistuksiin hajauttamiseen perustuvissa yhteissijoitusjärjestelmissä, mukaan luettuina hoidetut rahastot, kuten eläkerahastot ja henkivakuutukset, edellyttäen, että tällaiset omistukset hajauttamiseen perustuvissa yhteissijoitusjärjestelmissä eivät aseta kyseistä henkilöä asemaan, jossa hän voi käyttää merkittävää valtaa kyseessä olevien järjestelmien liiketoimintaan;

b)      pitää hallussaan oikeutta tai valtaa käyttää 5:ttä prosenttia tai tätä suurempaa osuutta minkään toisen luottoluokituslaitoksen äänioikeuksista;

c)      pitää hallussaan oikeutta tai valtaa nimittää tai erottaa minkään toisen luottoluokituslaitoksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäseniä;

d)      olla minkään toisen luottoluokituslaitoksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen;

e)      pitää hallussaan valtaa käyttää eikä tosiasiallisesti käyttää määräävää vaikutusvaltaa tai määräysvaltaa missään toisessa luottoluokituslaitoksessa.

2. Tätä artiklaa ei sovelleta sijoituksiin samaan luottoluokituslaitosten ryhmään kuuluvissa muissa luottoluokituslaitoksissa.

6b artikla

Luottoluokituslaitoksen kanssa solmittavan sopimussuhteen enimmäiskesto

1. Kun luottoluokituslaitos on tehnyt sopimuksen liikkeeseenlaskijan tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen kanssa kyseisen liikkeeseenlaskijan luottoluokitusten antamisesta, se saa antaa kyseisestä liikkeeseenlaskijasta luottoluokituksia enintään kolmen vuoden ajan.

2. Kun luottoluokituslaitos on tehnyt sopimuksen liikkeeseenlaskijan tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen kanssa kyseisen liikkeeseenlaskijan velkainstrumenttien luottoluokitusten antamisesta, sovelletaan seuraavaa:

a)      kun kyseiset luottoluokitukset on annettu ensimmäisen kahdentoista kuukauden ajanjakson ylittävän mutta kolmea vuotta lyhyemmän ajanjakson aikana, luottoluokituslaitos ei saa antaa kyseisistä velkainstrumenteista uusia luottoluokituksia sen jälkeen, kun kymmenestä velkainstrumentista on annettu luottoluokitukset;

b)      kun vähintään kymmenen luottoluokitusta on annettu ensimmäisten kahdentoista kuukauden ajanjakson aikana, kyseinen luottoluokituslaitos ei saa antaa kyseisistä velkainstrumenteista uusia luottoluokituksia mainitun ajanjakson päättymisen jälkeen;

c)      kun on annettu vähemmän kuin kymmenen luottoluokitusta, kyseinen luottoluokituslaitos ei saa antaa kyseisistä velkainstrumenteista uusia luottoluokituksia kolmen vuoden pituisen ajanjakson päättymisen jälkeen.

3. Kun liikkeeseenlaskija on tehnyt samaa asiaa koskevan sopimuksen useamman kuin yhden luottoluokituslaitoksen kanssa, edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja rajoituksia sovelletaan vain yhteen kyseisistä laitoksista. Kuitenkaan yksikään kyseisistä laitoksista ei saa olla sopimussuhteessa liikkeeseenlaskijaan kuuden vuoden pituista ajanjaksoa kauemmin.

4. Edellä 1–3 kohdassa tarkoitettu luottoluokituslaitos ei saa tehdä sopimusta liikkeeseenlaskijan tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen kanssa liikkeeseenlaskijalle tai sen velkainstrumenteille annettavista luottoluokituksista 1–3 kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen päättymisestä alkavan neljän vuoden pituisen ajanjakson aikana.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös

a)      luottoluokituslaitokseen, joka kuuluu samaan luottoluokituslaitosten ryhmään kuin 1–2 kohdassa tarkoitettu luottoluokituslaitos;

b)      luottoluokituslaitokseen, joka on 1–2 kohdassa tarkoitetun luottoluokituslaitoksen osakas tai jäsen;

c)      luottoluokituslaitokseen, jonka osakas tai jäsen 1–2 kohdassa tarkoitettu luottoluokituslaitos on;

5. Edellä 1–4 kohtaa ei sovelleta julkisyhteisöjen luottoluokituksiin.

6. Kun luottoluokituslaitos sopimussuhteen enimmäiskeston pituisen ajanjakson päätyttyä 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisesti korvataan toisella luottoluokituslaitoksella, väistyvän luottoluokituslaitoksen on luovutettava uudelle luottoluokituslaitokselle entistä toimeksiantoa koskevan aineiston. Tällaiseen aineistoon on sisällyttävä luokituksen kohteena olleesta yhteisöstä ja velkainstrumenteista tarpeelliset tiedot, joilla voidaan varmistaa vertailukelpoisuus väistyvän luokituslaitoksen antamien luokitusten kanssa.

Väistyvän luottoluokituslaitoksen on pystyttävä todistamaan EAMV:lle, että tällaiset tiedot on annettu uudelle luottoluokituslaitokselle.

7. EAMV laatii luonnoksen teknisiksi standardeiksi, joissa eritellään 5 kohdassa tarkoitettua luovutettavaa aineistoa koskevat tekniset vaatimukset.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tässä kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”;

(9)          korvataan 7 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.     Luottoluokitusanalyytikoiden ja luottoluokituksia tai luokitusnäkymiä hyväksyvien henkilöiden palkkiot ja tulosarviointi eivät saa olla riippuvaisia sellaisen tuoton määrästä, jonka luottoluokituslaitos saa luottoluokitelluilta yhteisöiltä tai asianomaisilta kolmansilta osapuolilta.”;

(10)        muutetaan 8 artikla seuraavasti:

a)      korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.        Luottoluokituslaitoksen on hyväksyttävä, pantava täytäntöön ja sovellettava riittäviä menettelyjä varmistaakseen, että sen antamat luottoluokitukset ja luokitusnäkymät perustuvat kaikkien niiden sen saatavilla olevien tietojen perusteelliseen analyysiin, jotka ovat sovellettavien luokitusmenetelmien mukaan merkityksellisiä sen analyysille. Sen on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että sen luottoluokituksia ja luokitusnäkymiä varten käyttämät tiedot ovat riittävän laadukkaita ja että ne ovat peräisin luotettavista lähteistä.”;

b)      lisätään 5 kohtaan toinen alakohta seuraavasti:

”Julkisyhteisöjen luottoluokitusta tarkastellaan uudelleen vähintään kuuden kuukauden välein.”;

c)      lisätään 5a kohta seuraavasti:

”5a. Luottoluokituslaitoksen, joka aikoo vaihtaa tai ottaa käyttöön uusia luokitusmenetelmiä tai -malleja tai keskeisiä luokitusoletuksia, on julkaistava ehdottamansa muutokset tai uudet menetelmät Internet-sivullaan, pyydettävä sidosryhmiä esittämään niistä huomioita vähintään yhden kuukauden pituisena ajanjaksona ja annettava samassa yhteydessä yksityiskohtainen selvitys ehdotettujen muutosten tai uusien menetelmien käyttöönoton syistä ja vaikutuksista.

Luottoluokituslaitoksen on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kuulemisajanjakson päätyttyä ilmoitettava EAMV:lle aiotut muutokset ja ehdotetut uudet menetelmät.”;

d)      muutetaan 6 kohta seuraavasti:

i)        korvataan johdantolause seuraavasti:

”6. Kun luottoluokitustoiminnassa käytettyjä menetelmiä, malleja tai keskeisiä luokitusoletuksia muutetaan 22a artiklan 3 kohdassa tarkoitetun arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen jälkeen, luottoluokituslaitoksen on:”

ii)       lisätään aa alakohta seuraavasti:

”aa)   julkaistava välittömästi Internet-sivullaan uudet menetelmät ja niiden yksityiskohtainen selitys;”;

e)      lisätään 7 kohta seuraavasti:

”7. Jos luottoluokituslaitoksen tietoon tulee sen menetelmissä tai niiden soveltamisessa olevia virheitä, sen on viipymättä

a)       ilmoitettava kyseisistä virheistä arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja kaikille luokitelluille yhteisöille, joihin virhe vaikuttaa;

b)      julkaistava kyseiset virheet Internet-sivullaan;

c)       korjattava kyseiset virheet menetelmissä; sekä

d)      sovellettava 6 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.”;

(11)        lisätään 8 a artikla ja 8 b artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Strukturoituja rahoitusvälineitä koskevat tiedot

1. Strukturoidun rahoitusvälineen unioniin sijoittautuneen liikkeeseenlaskijan, alullepanijan ja järjestäjän on julkistettava 4 kohdan mukaisesti tiedot strukturoidun rahoitusvälineen yksittäisten kohde-etuuksien luottoluokasta ja kehityksestä, arvopaperistamistransaktion rakenteesta, arvopaperistettua vastuuta tukevista rahavirroista ja vakuuksista sekä muut tiedot, joita tarvitaan tehtäessä kattavia ja perusteltuja stressitestejä kohde-etuuksiin liittyviä vastuita tukeville rahavirroille ja vakuusarvoille.

2. Velvollisuus julkistaa tietoja 1 kohdan mukaisesti ei koske sellaisten tietojen antamista, jotka rikkoisivat tietolähteiden luottamuksellisuuden suojaamista tai henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä.

3. EAMV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joilla määrätään

a)      tiedot, jotka edellä 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden on julkistettava noudattaakseen 1 kohdasta johtuvaa velvoitetta;

b)      kuinka usein kyseiset tiedot on päivitettävä;

c)      kuinka tiedot esitetään vakiomuotoista mallia käyttäen.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4. EAMV perustaa verkkosivuston strukturoituja rahoitusvälineitä koskevien tietojen 1 kohdan mukaista julkistamista varten.

8 b artikla

Strukturoitujen rahoitusvälineiden kaksinkertainen luottoluokitus

1. Kun liikkeeseenlaskija tai asianomainen kolmas osapuoli aikoo hakea luottoluokitusta strukturoidulle rahoitusvälineelle, sen on annettava toimeksianto vähintään kahdelle luottoluokituslaitokselle. Kunkin luottoluokituslaitoksen on annettava oma riippumaton luottoluokituksensa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun liikkeeseenlaskijan tai siihen liittyvien asianomaisten kolmansien osapuolien valtuuttamien luottoluokituslaitosten on noudatettava seuraavia ehtoja:

a)      luottoluokituslaitokset eivät saa kuulua samaan luottoluokituslaitosten ryhmään;

b)      mikään luottoluokituslaitoksista ei saa olla minkään toisen luottoluokituslaitoksen osakkeenomistaja eikä jäsen;

c)      millään luottoluokituslaitoksista ei saa olla oikeutta tai valtaa käyttää äänioikeuksia missään toisessa luottoluokituslaitoksessa;

d)      millään luottoluokituslaitoksista ei saa olla oikeutta tai valtaa nimittää tai erottaa minkään toisen luottoluokituslaitoksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäseniä;

e)      mikään luottoluokituslaitoksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä ei saa olla minkään toisen luottolaitoksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen;

f)       millään luottoluokituslaitoksella ei saa olla valtuuksia käyttää eikä se saa tosiasiallisesti käyttää määräävää vaikutusvaltaa tai määräysvaltaa toisessa luottoluokituslaitoksessa.”;

(12)        korvataan 10 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1. Luottoluokituslaitoksen on ilmoitettava valikoimatta ja viipymättä kaikista luottoluokituksista ja luokitusnäkymistä sekä kaikista päätöksistä lopettaa luottoluokitus. Jos luottoluokitus päätetään lopettaa, ilmoitettavissa tiedoissa on mainittava päätöksen perusteet.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös tilauksesta ilmoitettuihin luottoluokituksiin.

2. Luottoluokituslaitosten on varmistettava, että luottoluokitukset ja luokitusnäkymät esitetään ja niitä käsitellään liitteessä I olevassa D jaksossa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.”;

(13)        korvataan 11 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Rekisteröityjen ja sertifioitujen luottoluokituslaitosten on asetettava EAMV:n perustamassa keskustietokannassa saataville tiedot aikaisemmasta toiminnastaan, mukaan luettuina tiedot luokitusten muuttamisvälistä, ja aikaisemmin antamistaan luottoluokituksista ja niiden muutoksista. Luottoluokituslaitosten on toimitettava tiedot tähän keskustietokantaan EAMV:n määräämässä vakiomuodossa. EAMV:n on asetettava nämä tiedot julkisesti saataville ja julkaistava vuosittain yhteenveto havaituista tärkeimmistä kehityssuunnista.”;

(14)        lisätään 11a artikla seuraavasti:

”11 a artikla

Euroopan luottoluokitusindeksi

1. Rekisteröidyn ja sertifioidun luottoluokituslaitoksen on luottoluokitusta tai luokitusnäkymää antaessaan toimitettava EAMV:lle luokitustiedot, mukaan luettuina luokitellun rahoitusvälineen luokitus ja näkymät, sekä tiedot luokituksen ja luottoluokitusta koskevan toimen tyypistä ja julkistamisen ajankohdasta. Annetun luokituksen on perustuttava 21 artiklan 4 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuun yhdenmukaistettuun luokitusasteikkoon.

2. EAMV:n on perustettava Euroopan luottoluokitusindeksi, johon sisällytetään kaikki EAMV:lle 1 kohdan mukaisesti toimitetut luottoluokitukset, ja kokonaisluokitusindeksi luottoluokiteltuja velkainstrumentteja varten. Indeksi ja yksittäiset luottoluokitukset on julkaistava EAMV:n verkkosivustossa.”;

(15)        korvataan 14 artiklan ensimmäisessä alakohdassa ilmaisu ”yhteisöön” ilmaisulla ”unioniin”;

(16)        korvataan 18 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. EAMV:n on ilmoitettava komissiolle, EPV:lle, Euroopan vakuutus- ja EVLEV:lle, toimivaltaisille viranomaisille ja alakohtaisille toimivaltaisille viranomaisille 16, 17 tai 20 artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.”;

(17)        korvataan 19 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. EAMV perii luottoluokituslaitoksilta maksuja tämän asetuksen sekä 2 kohdassa tarkoitetun maksuja koskevan asetuksen mukaisesti. Maksuilla on katettava kokonaan luottoluokituslaitosten rekisteröinnistä, sertifioinnista ja valvonnasta EAMV:lle aiheutuvat menot sekä korvattava kustannukset, joita toimivaltaisille viranomaisille voi aiheutua tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamisesta, erityisesti 30 artiklan mukaisesta tehtävien siirtämisestä.”;

(18)        muutetaan 21 artikla seuraavasti:

a)      muutetaan 4 kohta seuraavasti:

i)        korvataan johdantolause seuraavasti:

” EAMV:n on laadittava teknisten sääntelystandardien luonnokset seuraavista aiheista:”;

ii)       korvataan e alakohta seuraavasti:

”e)     rekisteröidyiltä ja sertifioiduilta luottoluokituslaitoksilta luokitustiedoista EAMV:n suorittamaa jatkuvaa valvontaa varten pyydettävien säännöllisesti laadittavien kertomusten sisältö ja muoto. ”;

iii)      lisätään e alakohdan jälkeen alakohdat seuraavasti:

” EAMV:n on toimitettava kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”;

b)      lisätään 4 a kohta seuraavasti:

”4 a. EAMV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määrätään

a)       rekisteröityjen ja sertifioitujen luottoluokituslaitosten 11 a artiklan mukaisesti käyttämä yhdenmukaistettu luokitusasteikko, joka perustuu luottoriskin mittausjärjestelmään, luottoluokituskategorioiden lukumäärään ja kunkin luottoluokituskategorian raja-arvoon;

b)      niiden tietojen sisältö ja esitystapa, mukaan luettuina rakenne, muoto, menetelmä ja raportointiaikataulu, jotka luottoluokituslaitosten on ilmoitettava EAMV:lle 11 a artiklan 1 kohdan mukaisesti; ja

c)       luottoluokituslaitoksilta niiden perimistä maksuista EAMV:n suorittamaa jatkuvaa valvontaa varten pyydettävien säännöllisesti laadittavien kertomusten sisältö ja muoto.

EAMV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”;

c)      lisätään 5 kohtaan uusi alakohta seuraavasti:

”Kertomuksessa on myös arvioitava markkinoiden keskittymäastetta, korkean keskittymäasteen aiheuttamia riskejä ja vaikutuksia finanssisektorin kokonaisvakauteen.”;

(19)        muutetaan 22 a artikla seuraavasti:

a)      korvataan artiklan otsikko seuraavasti:

”Luottoluokitusmenetelmien tarkastelu”;

b)      lisätään 3 kohta seuraavasti:

”3. EAMV:n on myös tarkastettava, että luottoluokitusmenetelmiin suunnitellut muutokset, joista luottoluokituslaitos ilmoittaa 8 artiklan 5 a kohdan mukaisesti, ovat 8 artiklan 3 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaisia, kuten 21 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa teknisessä sääntelystandardissa määrätään. Luottoluokituslaitos saa soveltaa uutta luottoluokitusmenetelmää vasta sen jälkeen, kun EAMV on vahvistanut menetelmän olevan 8 artiklan 3 kohdan mukainen.

[EAMV voi käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua toimivaltaa siitä päivästä, jona asetuksen (EY) N:o 1060/2009 21 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettu tekninen sääntelystandardi tulee voimaan.]

Jos 21 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettu tekninen sääntelystandardi ei ole voimassa, arvopaperimarkkinaviranomainen ei voi käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua toimivaltaa.”;

(20)        lisätään 35 artiklan jälkeen III a osasto seuraavasti:

”III a OSASTO

LUOTTOLUOKITUSLAITOSTEN SIVIILIOIKEUDELLINEN VASTUU

”35 a artikla

Siviilioikeudellinen vastuu

1. Jos luottoluokituslaitos on tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti syyllistynyt johonkin liitteessä III lueteltuun rikkomiseen, joka vaikuttaa luottoluokitukseen, johon sijoittaja on luottanut ostaessaan luottoluokitellun instrumentin, sijoittaja voi nostaa kanteen kyseistä luottoluokituslaitosta vastaan kärsimänsä haitan vuoksi.

2. Rikkomisen katsotaan vaikuttavan luottoluokitukseen, jos luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus poikkeaa luottoluokituksesta, joka olisi annettu, jos luottoluokituslaitos ei olisi syyllistynyt rikkomiseen.

3. Luottoluokituslaitos toimii törkeän tuottamuksellisesti, jos se vakavasti laiminlyö tässä asetuksessa säädetyt tehtävänsä.

4. Jos sijoittaja näyttää toteen seikkoja, joista voidaan päätellä, että luottoluokituslaitos on syyllistynyt johonkin liitteessä III lueteltuun rikkomiseen, luottoluokituslaitoksen on todistettava, että se ei ole syyllistynyt rikkomiseen tai että rikkominen ei ole vaikuttanut annettuun luottoluokitukseen.

5. Edellä 1 alakohdassa tarkoitettua siviilioikeudellista vastuuta ei voida sopimuksella etukäteen poistaa eikä rajoittaa. Sopimuksissa olevat ehdot, joilla siviilioikeudellinen vastuu etukäteen poistetaan tai sitä rajoitetaan, ovat mitättömiä.”;

(21)        muutetaan 36 a artikla seuraavasti:

a)      korvataan 2 kohdan a–e alakohta seuraavasti:

”a)     liitteessä III olevan I jakson 1–5, 11–15, 19, 20, 23, 26 a–d, 28, 30, 32, 33, 35, 41, 43, 50 ja 51 kohdassa tarkoitettujen rikkomisten osalta sakkojen määrät ovat vähintään 500 000 euroa ja enintään 750 000 euroa;

b)      liitteessä III olevan I jakson 6–8, 16–18, 21, 22, 24, 25, 27, 29, 31, 34, 37–40, 42, 45–49 a, 52 ja 54 kohdassa tarkoitettujen rikkomisten osalta sakkojen määrät ovat vähintään 300 000 euroa ja enintään 450 000 euroa;

c)       liitteessä III olevan I jakson 9, 10, 26, 26 e, 36, 44 ja 53 kohdassa tarkoitettujen rikkomisten osalta sakkojen määrät ovat vähintään 100 000 euroa ja enintään 200 000 euroa;

d)      liitteessä III olevan II jakson 1, 6, 7, 8 ja 9 kohdassa tarkoitettujen rikkomisten osalta sakkojen määrät ovat vähintään 50 000 euroa ja enintään 150 000 euroa;

e)       liitteessä III olevan II jakson 2, 3 a, 3 b, 4, 4 a ja 5 kohdassa tarkoitettujen rikkomisten osalta sakkojen määrät ovat vähintään 25 000 euroa ja enintään 75 000 euroa;”;

b)      korvataan 2 kohdan g ja h alakohta seuraavasti:

”g)     liitteessä III olevan III jakson 1–3 a ja 11 kohdassa tarkoitettujen rikkomisten osalta sakkojen määrät ovat vähintään 150 000 euroa ja enintään 300 000 euroa;

h)       liitteessä III olevan III jakson 4, 4 a, 4 b, 4 c, 6, 8 ja 10 kohdassa tarkoitettujen rikkomisten osalta sakkojen määrät ovat vähintään 90 000 euroa ja enintään 200 000 euroa;”;

(22)        korvataan 38 a artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Siirretään komissiolle neljän vuoden ajaksi 1 päivästä kesäkuuta 2011 valta antaa 5 artiklan 6 kohdan kolmannessa alakohdassa, 19 artiklan 2 kohdassa, 23 e artiklan 7 kohdassa ja 37 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 38 b artiklan mukaisesti.”;

(23)        korvataan 38 b artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 6 kohdan kolmannessa alakohdassa, 19 artiklan 2 kohdassa, 23 e artiklan 7 kohdassa ja 37 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.”;

(24)        muutetaan 39 artikla seuraavasti:

a)      korvataan 1 kohta seuraavasti:

”Komissio tekee viimeistään 7 päivänä joulukuuta 2012 tämän asetuksen soveltamisesta arvioinnin, joka sisältää myös arvion luottoluokituksiin tukeutumisesta unionissa, vaikutuksista keskittymäasteeseen luottoluokitusmarkkinoilla, asetuksen vaikutusten kustannuksista ja hyödyistä sekä luottoluokitellun yhteisön luottoluokituslaitokselle suorittaman maksun asianmukaisuudesta (”liikkeeseenlaskija maksaa” -malli), ja antaa arviointiin perustuvan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.”;

(b)     lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4. Komissio arvioi viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015 luottoluokitusmarkkinoiden tilannetta, erityisesti valinnanvaraa markkinoilla, jotta varmistetaan 6 b artiklassa ja 8 b artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen. Tarkastelun yhteydessä komissio arvioi myös tarvetta ulottaa 8 a artiklassa asetettujen velvoitteiden soveltamisala koskemaan muita rahoitustuotteita, mukaan lukien katetut joukkolainat”.;

(25)        muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti;

(26)        muutetaan liite II tämän asetuksen liitteen II mukaisesti;

(27)        muutetaan liite III tämän asetuksen liitteen III mukaisesti.

2 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 1 artiklan 7, 9, 10, 12, 13 ja 25 kohtaa sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2014, kun suoritetaan asetuksen (EY) N:o 1060/2009 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 5 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua arviointia, jolla määritetään, ovatko kolmannen maan luottoluokituslaitoksen luottoluokitustoiminnassa noudatettavat vaatimukset vähintään yhtä tiukkoja kuin kyseisen asetuksen 6–12 artiklassa säädetyt vaatimukset.

Tämän asetuksen 1 artiklan 8 kohtaa, joka koskee asetuksen (EY) N:o 1060/2009 6 a artiklan 1 kohdan a alakohtaa, sovelletaan [vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] niihin luottoluokituslaitoksen osakkaisiin tai jäseniin, joilla oli 15 päivänä marraskuuta 2011 vähintään viisi prosenttia yhden tai useamman luottoluokituslaitoksen pääomasta.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITE I

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1060/2009 liite I seuraavasti:

1)           Muutetaan B jakso seuraavasti:

a)      korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.        Luottoluokituslaitoksen on havaittava, poistettava tai hallittava ja ilmoitettava selkeästi ja näkyvästi kaikki todelliset tai mahdolliset eturistiriidat, jotka voivat vaikuttaa sen luottoluokitusanalyytikoiden, työntekijöiden tai muiden sellaisten luonnollisten henkilöiden analyyseihin ja päätöksiin, joiden tarjoamat palvelut ovat luottoluokituslaitoksen käytettävissä tai määräysvallassa ja jotka osallistuvat suoraan luottoluokitustoimintaan, sekä luottoluokituksia ja luokitusnäkymiä hyväksyvien henkilöiden analyyseihin ja päätöksiin.”;

b)      muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i)        korvataan ensimmäisen alakohdan johdantokappale seuraavasti:

”3.           Luottoluokituslaitos ei saa antaa luottoluokitusta tai luokitusnäkymää seuraavissa tapauksissa tai, jos luottoluokitus tai luokitusnäkymä on jo olemassa, luottoluokituslaitoksen on viipymättä ilmoitettava, jos jokin seuraavista tapauksista voi vaikuttaa luottoluokitukseen tai luokitusnäkymään:”;

ii)       lisätään a alakohdan jälkeen aa alakohta seuraavasti:

”aa)   luottoluokituslaitoksen osakkeenomistaja tai jäsen, jolla on suoraan tai välillisesti hallussaan vähintään 10 prosenttia kyseisen luottoluokituslaitoksen pääomasta tai äänioikeuksista tai jolla on muulla tavoin mahdollisuus käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa kyseisen luottoluokituslaitoksen liiketoimintaan, omistaa suoraan tai välillisesti luottoluokitellun yhteisön tai asianomaisen kolmannen osapuolen rahoitusvälineitä tai sillä on mikä tahansa muu suora tai välillinen omistusosuus kyseisestä yhteisöstä tai osapuolesta, lukuun ottamatta sellaisia osuuksia hajauttamiseen perustuvissa yhteissijoitusjärjestelmissä, mukaan luettuina hoidetut rahastot, kuten eläkerahastot tai henkivakuutukset, jotka eivät anna sille mahdollisuutta käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa kyseisen järjestelmän liiketoimintaan;”;

iii)      lisätään b alakohdan jälkeen ba alakohta seuraavasti:

”ba)   luottoluokitus annetaan luottoluokitellulle yhteisölle tai asianomaiselle kolmannelle osapuolelle, jolla on suoraan tai välillisesti hallussaan vähintään 10 prosenttia kyseisen luottoluokituslaitoksen pääomasta tai äänioikeuksista;”;

iv)      lisätään c alakohdan jälkeen ca alakohta seuraavasti:

”ca)   luottoluokituslaitoksen osakkeenomistaja tai jäsen, jolla on suoraan tai välillisesti hallussaan vähintään 10 prosenttia kyseisen luottoluokituslaitoksen pääomasta tai äänioikeuksista tai jolla on muulla tavoin mahdollisuus käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa kyseisen luottoluokituslaitoksen liiketoimintaan, on luottoluokitellun yhteisön tai jonkin asianomaisen kolmannen osapuolen hallinto- tai valvontaelimen jäsen;”;

v)       korvataan toinen alakohta seuraavasti:

”Luottoluokituslaitoksen on myös arvioitava viipymättä, onko olemassa oleva luottoluokitus tai luokitusnäkymä syytä arvioida uudelleen tai peruuttaa.”;

c)      lisätään 3 a kohta seuraavasti:

”3 a.     Luottoluokituslaitoksen on varmistettava, että maksut, jotka peritään sen asiakkailta luottoluokitus- ja liitännäispalvelujen tarjoamisesta, eivät ole syrjiviä ja että ne perustuvat todellisiin kustannuksiin. Luottoluokituspalveluista perittävät maksut eivät saa olla riippuvaisia luottoluokituslaitoksen antaman luokituksen tasosta tai mistään muista suoritetun työn tuloksista tai seurauksista.”;

d)      korvataan 4 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”4.        Luottoluokituslaitos tai henkilö, jolla on suoraan tai välillisesti hallussaan vähintään 5 prosenttia kyseisen luottoluokituslaitoksen pääomasta tai äänioikeuksista tai jolla on muulla tavoin mahdollisuus käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa kyseisen luottoluokituslaitoksen liiketoimintaan, ei saa tarjota luottoluokitellulle yhteisölle tai asianomaiselle kolmannelle osapuolelle konsultointi- tai neuvontapalveluja, jotka koskevat kyseisen luottoluokitellun yhteisön tai kolmannen osapuolen yhtiörakennetta, oikeudellista rakennetta, varoja, velkoja tai toimintoja.”;

e)      muutetaan 7 kohta seuraavasti:

i)        korvataan a alakohta seuraavasti:

”a)     kunkin luottoluokitus- ja luokitusnäkymäpäätöksen osalta luottoluokituksen tai luokitusnäkymän määrittämiseen osallistuneiden luottoluokitusanalyytikoiden nimet, luottoluokituksen tai luottoluokitusnäkymän hyväksyneiden henkilöiden nimet, tiedot siitä, onko luottoluokitus suoritettu toimeksiannosta vai ilman toimeksiantoa, sekä päivä, jolloin luottoluokitusta koskevat toimet on toteutettu;”;

ii)       korvataan d alakohta seuraavasti:

”d)     tiedot vakiintuneista menettelyistä ja menetelmistä, joita luottoluokituslaitos käyttää luottoluokitusten ja luokitusnäkymien määrittämisessä;”;

iii)      korvataan e alakohta seuraavasti:

”e)     sisäiset arkistot ja tiedostot, mukaan luettuina ei-julkiset tiedot ja työasiakirjat, joita käytetään kaikkien luottoluokitus- ja luokitusnäkymäpäätösten pohjana;”.

2)           Muutetaan C jakso seuraavasti:

a)      korvataan 2 kohdan johdantolause seuraavasti:

”2.        Kukaan 1 kohdassa tarkoitetuista henkilöistä ei saa osallistua tai muutoin vaikuttaa tietyn luottoluokitellun yhteisön luottoluokituksen tai luokitusnäkymän määrittämiseen, jos kyseinen henkilö”;

b)      korvataan 3 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)     eivät ilmaise tietoja luottoluokituksista tai luokitusnäkymistä, jotka luottoluokituslaitos on antanut tai mahdollisesti antaa vastaisuudessa, paitsi luottoluokitellulle yhteisölle tai siihen liittyvälle asianomaiselle kolmannelle osapuolelle;”;

c)      korvataan 7 kohta seuraavasti:

”7.        Edellä 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt eivät saa siirtyä luottoluokitellun yhteisön tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen ylimmän johdon tehtäviin ennen kuin luottoluokituksen tai luokitusnäkymän antamisesta on kulunut kuusi kuukautta.”;

d)      korvataan 8 kohta seuraavasti:

”8.        Tämän asetuksen 7 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi

a)       luottoluokituslaitosten on varmistettava, että pääluottoluokitusanalyytikot eivät osallistu saman luottoluokitellun yhteisön tai siihen liittyvien asianomaisten kolmansien osapuolten luottoluokitustoimintaan yli neljän vuoden ajan;

b)      muiden luottolaitosten kuin niiden, jotka liikkeeseenlaskija tai siihen liittyvä asianomainen kolmas osapuoli ovat valtuuttaneet, ja jokaisen julkisyhteisöjen luottoluokituksia antavan luottoluokituslaitoksen on varmistettava, että

i)        luottoluokitusanalyytikot eivät osallistu samaa luottoluokiteltua yhteisöä tai siihen liittyviä asianomaisia kolmansia osapuolia koskevaan luottoluokitustoimintaan yli viiden vuoden ajan;

ii)       luottoluokituksia hyväksyvät henkilöt eivät osallistu samaa luottoluokiteltua yhteisöä tai siihen liittyviä asianomaisia kolmansia osapuolia koskevaan luottoluokitustoimintaan yli seitsemän vuoden ajan.

Henkilöt, joita tarkoitetaan ensimmäisen kohdan a ja b alakohdassa, eivät saa osallistua mainituissa alakohdissa tarkoitettuja luottoluokiteltua yhteisöä tai siihen liittyviä asianomaisia kolmansia osapuolia koskevaan luottoluokitustoimintaan ennen kuin näissä alakohdissa vahvistettujen ajanjaksojen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta.”.

3)           Korvataan D jakson otsikko seuraavasti:

”Luottoluokitusten ja luokitusnäkymien esittämistä koskevat säännöt”.

4)           Muutetaan D jakson I osa seuraavasti:

a)      korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.        Luottoluokituslaitoksen on varmistettava, että luottoluokituksessa ja luokitusnäkymässä ilmoitetaan selkeästi ja näkyvästi tietyn luottoluokitustoiminnan osalta pääluottoluokitusanalyytikon nimi ja tehtävänimike sekä luottoluokituksen tai luokitusnäkymän hyväksymisestä pääasiassa vastanneen henkilön nimi ja asema.”;

b)      muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i)        korvataan a alakohta seuraavasti:

”a)     kaikki luottoluokituksen tai luokitusnäkymän laadinnassa käytetyt olennaiset ja merkittävät lähteet mainitaan, mukaan luettuna luottoluokiteltu yhteisö tai tapauksen mukaan asianomainen kolmas osapuoli, sekä tieto siitä, onko luottoluokitus tai luokitusnäkymä ilmoitettu kyseiselle luottoluokitellulle yhteisölle tai asianomaiselle kolmannelle osapuolelle ja onko sitä muutettu tämän ilmoituksen jälkeen ennen sen julkaisemista;”;

ii)       korvataan d ja e alakohta seuraavasti:

”d)     päivämäärä, jona luottoluokitus julkaistiin ensimmäisen kerran, ja sen viimeisimmän päivityksen ajankohta, mahdolliset luokitusnäkymät mukaan luettuina, on ilmoitettu selkeästi ja näkyvästi;

e)       annetaan tiedot siitä, koskeeko luottoluokitus hiljattain liikkeeseen laskettua rahoitusvälinettä ja luokitteleeko luottoluokituslaitos rahoitusvälinettä ensimmäistä kertaa; ja”;

iii)      lisätään f alakohta seuraavasti:

”f)      luokitusnäkymän osalta ilmoitetaan aikahorisontti, jolla luottoluokituksen odotetaan muuttuvan.”;

c)      lisätään 2 a kohta seuraavasti:

”2 a.     Antaessaan menetelmiä, malleja ja keskeisiä luokituksessa käyttäviä oletuksia koskevat tiedot luottoluokituslaitoksen on samalla annettava ohjeet, joissa selitetään luottoluokituksissa käytettyjen mallien ja luokitusmenetelmien oletukset, parametrit, rajoitukset ja epävarmuustekijät, mukaan luettuina luottoluokituslaitoksen luokituksia vahvistaessaan toteuttamat stressiskenaarioiden simulaatiot, luottoluokitustiedot kassavirta-analyysista, jonka luottoluokituslaitos on tehnyt tai jota se käyttää, ja tarvittaessa tiedot odotetusta luottoluokituksen muutoksesta. Ohjeiden on oltava selkeät ja helposti ymmärrettävät.”;

d)      korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.        Luottoluokituslaitoksen on ilmoitettava luokitellulle yhteisölle luottoluokituksen tai luokitusnäkymän tulos kyseisen yhteisön työaikana ja vähintään yksi täysi työpäivä ennen luottoluokituksen tai luokitusnäkymän julkaisemista. Tietoihin on sisällyttävä luottoluokituksen tai luokitusnäkymän keskeiset perustelut, jotta kyseisellä yhteisöllä on mahdollisuus huomauttaa luottoluokituslaitokselle asiavirheistä.”;

e)      korvataan 4 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”4.        Ilmoittaessaan luottoluokituksista tai luokitusnäkymistä luottoluokituslaitoksen on mainittava selkeästi ja näkyvästi kaikki luottoluokituksen tai luokitusnäkymän ominaisuudet ja rajoitukset. Luottoluokituksista tai luokitusnäkymistä ilmoittaessaan sen on erityisesti mainittava näkyvästi, pitääkö se luottoluokitellusta yhteisöstä saatavilla olevien tietojen laatua tyydyttävänä ja missä määrin se on tarkistanut luottoluokitellun yhteisön tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen sille toimittamat tiedot. Jos luottoluokitus tai luokitusnäkymä koskee yhteisöä tai rahoitusvälinettä, josta on rajoitetusti saatavilla aiempia tietoja, luottoluokitusyrityksen on selkeästi ja näkyvällä tavalla ilmoitettava luottoluokitukseen tai luokitusnäkymään liittyvät rajoitukset.”;

f)       korvataan 5 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”5.        Julkaistessaan luottoluokituksen tai luokitusnäkymän luottoluokituslaitoksen on selitettävä lehdistötiedotteessaan tai raporteissaan luottoluokituksen tai luokitusnäkymän perustana olevat tärkeimmät osatekijät.”;

g)      lisätään 6 kohta seuraavasti:

”6.        Luottoluokituslaitoksen on jatkuvasti julkaistava verkkosivustollaan tiedot kaikista yhteisöistä tai velkainstrumenteista, joiden ensimmäinen arviointi tai alustava luokitus on uskottu sen tehtäväksi. Tiedot on julkaistava riippumatta siitä, tekevätkö liikkeeseenlaskijat luottoluokituslaitoksen kanssa sopimuksen lopullisesta luokituksesta.”.

5)           Poistetaan D jakson II osan 3 ja 4 kohta.

6)           Lisätään D jaksoon III osa seuraavasti:

”III Julkisyhteisöjen luottoluokituksiin liittyvät lisävelvoitteet

1. Kun luottoluokituslaitos antaa julkisyhteisön luottoluokituksen tai siihen liittyvän luokitusnäkymän, sen on esitettävä kyseisen luottoluokituksen tai luokitusnäkymän yhteydessä yksityiskohtainen tutkimusraportti, jossa selitetään kaikki oletukset, parametrit, rajoitukset, epävarmuustekijät ja muut osatekijät, jotka on otettu huomioon luottoluokitusta tai luokitusnäkymää määritettäessä. Raportin on oltava selkeä ja helposti ymmärrettävä.

2. Tutkimusraporttiin, joka esitetään aiempaa julkisyhteisön luottoluokitusta tai siihen liittyvää luokitusnäkymää koskevan muutoksen yhteydessä, on sisällyttävä seuraavat seikat:

a)      yksityiskohtainen arviointi määrällisen oletuksen muutoksista sekä perusteet, joilla luokitusta muutetaan, ja niiden suhteellinen painotus. Yksityiskohtaiseen arviointiin olisi sisällyttävä kuvaus seuraavista seikoista: tulo asukasta kohden, BKT:n kasvu, inflaatio, budjettitasapaino, ulkoinen tasapaino, ulkoinen velka, talouskehityksen indikaattori, maksulaiminlyönnin indikaattori ja muut huomioon otetut merkitykselliset tekijät. Tätä olisi täydennettävä kunkin tekijän suhteellisella painotuksella;

b)      yksityiskohtainen arviointi laadullisen oletuksen muutoksista sekä perusteet, joilla luokitusta muutetaan, ja niiden suhteellinen painotus;

c)      yksityiskohtainen kuvaus luokitusmuutokseen liittyvistä riskeistä, rajoituksista ja epävarmuustekijöistä; ja

d)      tiivistelmä luokitusmuutoksesta päättäneen luokituskomitean kokouspöytäkirjoista.

3. Kun luottoluokituslaitos antaa julkisyhteisöjen luottoluokituksia tai niihin liittyviä luokitusnäkymiä, sen on julkaistava nämä luottoluokitukset tai luokitusnäkymät vasta sen jälkeen, kun unioniin sijoittautuneet kauppapaikat on suljettu, ja vähintään yksi tunti ennen niiden avaamista. Tämä ei vaikuta D jakson I osan 3 kohtaan.”.

7)           Muutetaan E jakson I osa seuraavasti:

a)      korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.        periaatteet, joita luottoluokituslaitos noudattaa luottoluokitusten julkaisemisessa ja muussa siihen liittyvässä viestinnässä, luokitusnäkymät mukaan luettuina;”;

b)      korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6.        luottoluokituslaitoksen järjestelmiin, resursseihin ja prosesseihin tehdyt merkittävät muutokset;”.

8)           Muutetaan E jakson II osan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

a)      korvataan a alakohta seuraavasti:

”a)     luettelo maksuista, jotka on peritty kultakin asiakkaalta yksittäisistä luottoluokituspalveluista sekä mahdollisista liitännäispalveluista;”;

b)      lisätään aa alakohta seuraavasti:

”aa)   luottoluokituslaitoksen hinnoittelupolitiikka, mukaan luettuina maksurakenne ja eri omaisuusluokkien luottoluokituksia koskevat hinnoitteluperusteet;”'.

9)           Muutetaan E jakson III osa seuraavasti:

a)      korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.        tilastot, joista käyvät ilmi uusien luottoluokitusten laatimista, luottoluokitusten arviointia sekä menetelmien tai mallien arviointia ja ylintä johtoa varten osoitettujen luottoluokituslaitoksen työntekijöiden määrä, sekä tilastot, joista käyvät ilmi eri omaisuusluokkien luottoluokituksia (yritykset, strukturoidut rahoitusvälineet, julkisyhteisöt) varten osoitettujen työntekijöiden määrä;”;

b)      korvataan 7 kohta seuraavasti:

”7. taloudelliset tiedot luottoluokituslaitoksen tuloista, kokonaisliikevaihto mukaan luettuna, jotka on jaoteltu luottoluokitustoiminnasta ja liitännäispalveluista saatuihin maksuihin, ja perusteellinen kuvaus molemmista tuloryhmistä, mukaan luettuina tulot, jotka on saatu luottoluokituspalvelujen asiakkaille tarjotuista liitännäispalveluista, ja maksujen jakautuminen eri omaisuusluokkien luottoluokitusten mukaisesti. Kokonaisliikevaihtoa koskevissa tiedoissa on esitettävä myös kyseisen liikevaihdon jakautuminen unionissa saatuihin ja maailmanlaajuisesti saatuihin tuloihin;”.

LIITE II

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1060/2009 liitteessä II olevassa 1 kohdassa ilmaisu ”yhteisössä” ilmaisulla ”unionissa”.

LIITE III

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1060/2009 liite III seuraavasti:

1)           Muutetaan I osa seuraavasti:

a)      korvataan 19, 20 ja 21 kohta seuraavasti:

”19. Luottoluokituslaitos rikkoo 6 artiklan 2 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan B jakson 1 kohdan kanssa, kun se ei havaitse, poista tai hallitse eikä ilmoita selkeästi tai näkyvästi kaikkia todellisia tai mahdollisia eturistiriitoja, jotka voivat vaikuttaa sen luottoluokitusanalyytikoiden, työntekijöiden tai muiden sellaisten luonnollisten henkilöiden analyyseihin tai päätelmiin, joiden tarjoamat palvelut ovat luottoluokituslaitoksen käytettävissä tai määräysvallassa ja jotka osallistuvat suoraan luottoluokitusten antamiseen, tai luottoluokituksia ja luokitusnäkymiä hyväksyvien henkilöiden analyyseihin tai päätöksiin.

20. Luottoluokituslaitos rikkoo 6 artiklan 2 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan B jakson 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, kun se antaa luottoluokituksen tai luokitusnäkymän jossakin kyseisen kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvatussa tapauksessa tai, jos luottoluokitus on jo olemassa, kun se ei ilmoita viipymättä, että jokin näistä tapauksista voi vaikuttaa luottoluokitukseen tai luokitusnäkymään.

21. Luottoluokituslaitos rikkoo 6 artiklan 2 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan B jakson 3 kohdan toisen alakohdan kanssa, kun se ei arvioi viipymättä, onko luottoluokitus tai luokitusnäkymä syytä arvioida uudelleen tai peruuttaa.”;

b)      lisätään uudet 26 a – 26 f kohta seuraavasti:

”26 a. Luottoluokituslaitos, joka on tehnyt sopimuksen liikkeeseenlaskijan tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen kanssa kyseisen liikkeeseenlaskijan luottoluokitusten antamisesta, rikkoo 6 b artiklan 1 kohtaa, jos se antaa kyseisestä liikkeeseenlaskijasta luottoluokituksia yli kolmen vuoden ajan.

26 b. Luottoluokituslaitos, joka on tehnyt sopimuksen liikkeeseenlaskijan tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen kanssa kyseisen liikkeeseenlaskijan velkainstrumenttien luottoluokitusten antamisesta, rikkoo 6 b artiklan 2 kohtaa, jos se antaa luottoluokituksia vähintään kymmenestä saman liikkeeseenlaskijan velkainstrumentista yli 12 kuukauden ajan tai jos se antaa luottoluokituksia liikkeeseenlaskijan velkainstrumenteista yli kolmen vuoden ajan.

26 c. Luottoluokituslaitos, joka on tehnyt sopimuksen liikkeeseenlaskijan kanssa vähintään yhden muun luottoluokituslaitoksen ohella, rikkoo 6 b artiklan 3 kohtaa, jos se on sopimussuhteessa liikkeeseenlaskijaan yli kuuden vuoden ajan.

26 d. Luottoluokituslaitos, joka on tehnyt sopimuksen liikkeeseenlaskijan tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen kanssa kyseisen liikkeeseenlaskijan luottoluokitusten tai sen velkainstrumenttien luottoluokitusten antamisesta, rikkoo 6 b artiklan 4 kohtaa, jos se ei noudata kieltoa, jonka mukaan luottoluokituslaitos ei saa antaa liikkeeseenlaskijan tai sen velkainstrumenttien luottoluokituksia 6 b artiklan 1–3 kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen päättymisestä alkavan neljän vuoden pituisen ajanjakson aikana.

26 e. Luottoluokituslaitos, joka on tehnyt sopimuksen liikkeeseenlaskijan tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen kanssa kyseisen liikkeeseenlaskijan luottoluokitusten tai sen velkainstrumenttien luottoluokitusten antamisesta, rikkoo 6 b artiklan 6 kohtaa, jos se ei liikkeeseenlaskijan tai siihen liittyvän asianomaisen osapuolen kanssa olevan sopimussuhteen enimmäiskeston pituisen ajanjakson päätyttyä anna vaadittuja tietoja sisältävää luovutuskansiota uudelle luottoluokituslaitokselle, jonka kanssa liikkeeseenlaskija tai siihen liittyvä asianomainen kolmas osapuoli on tehnyt sopimuksen kyseisen liikkeeseenlaskijan tai sen velkainstrumenttien luottoluokitusten antamisesta.”;

c)      korvataan 33 kohta seuraavasti:

”Luottoluokituslaitos rikkoo 7 artiklan 3 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan C jakson 2 kohdan kanssa, jos se jättää varmistamatta, että mainitun jakson 1 kohdassa tarkoitettu henkilö ei osallistu tai muutoin vaikuta mainitun jakson 2 kohdassa tarkoitetun luottoluokituksen tai luokitusnäkymän määrittämiseen.”;

d)      korvataan 36 kohta seuraavasti:

”36. Luottoluokituslaitos rikkoo 7 artiklan 3 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan C jakson 7 kohdan kanssa, jos se jättää varmistamatta, että mainitun jakson 1 kohdassa tarkoitettu henkilö ei siirry luottoluokitellun yhteisön tai siihen liittyvän asianomaisen kolmannen osapuolen ylimmän johdon tehtäviin ennen kuin luottoluokituksen tai luokitusnäkymän antamisesta on kulunut kuusi kuukautta.”;

e)      korvataan 38, 39 ja 40 kohta seuraavasti:

”38. Luottoluokituslaitos rikkoo 7 artiklan 4 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan C jakson 8 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohdan kanssa, jos se jättää varmistamatta, että sen antaessa luottoluokituksia ilman toimeksiantoa luottoluokitusanalyytikko ei osallistu samaa luottoluokiteltua yhteisöä tai siihen liittyviä asianomaisia kolmansia osapuolia koskevaan luottoluokitustoimintaan yli viiden vuoden ajan.

39. Luottoluokituslaitos rikkoo 7 artiklan 4 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan C jakson 8 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan ii alakohdan kanssa, jos se jättää varmistamatta, että sen antaessa luottoluokituksia niitä hyväksyvä henkilö ei osallistu samaa luottoluokiteltua yhteisöä tai siihen liittyviä asianomaisia kolmansia osapuolia koskevaan luottoluokitustoimintaan yli seitsemän vuoden ajan.

40. Luottoluokituslaitos rikkoo 7 artiklan 4 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan C jakson 8 kohdan toisen alakohdan kanssa, jos se jättää varmistamatta, että mainitun kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu henkilö ei osallistu mainituissa alakohdissa tarkoitettuja luottoluokiteltuja yhteisöjä tai kolmansia osapuolia koskevaan luottoluokitustoimintaan ennen kuin kaksi vuotta on kulunut kyseisissä alakohdissa vahvistettujen ajanjaksojen päättymisestä.”;

f)       korvataan 42 kohta seuraavasti:

”Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 2 kohtaa, jos se ei hyväksy, pane täytäntöön tai sovella riittäviä menettelyjä varmistaakseen, että sen antamat luottoluokitukset ja luokitusnäkymät perustuvat kaikkien niiden sen tiedossa olevien tietojen perusteelliseen analyysiin, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen luottoluokituslaitoksen analyysille sen luokitusmenetelmien mukaisesti.”;

g)      korvataan 46 kohta seuraavasti:

”Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäistä virkettä, jos se ei seuraa muita omia luottoluokituksiaan kuin julkisyhteisöjen luottoluokituksia tai jos se ei arvioi muita omia luottoluokituksiaan kuin julkisyhteisöjen luottoluokituksia tai ei arvioi menetelmiään jatkuvasti ja vähintään vuosittain uudelleen.”

h)      lisätään 46 a kohta seuraavasti:

”46 a.   Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa yhdessä 8 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen kanssa, jos se ei seuraa omia julkisyhteisöjen luottoluokituksiaan tai ei arvioi omia julkisyhteisöjen luottoluokituksiaan jatkuvasti ja vähinään kuuden kuukauden välein.”;

i)       lisätään 49 a kohta seuraavasti:

”49 a. Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 7 kohdan c alakohtaa yhdessä 8 artiklan 6 kohdan c alakohdan kanssa, jos se ei luokittele luottoluokitusta uudelleen silloin, kun menetelmissä tai niiden soveltamisessa esiintyneet virheet ovat vaikuttaneet kyseisen luottoluokituksen antamiseen.”.

2)           Muutetaan II osa seuraavasti:

a)      lisätään 3 a ja 3 b kohta seuraavasti:

”3 a. Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 5 a kohdan toista alakohtaa, jo se jättää ilmoittamatta EAMV:lle luokitusmenetelmiin, malleihin tai keskeisiin oletuksiin suunnitelluista muutoksista taikka ehdotetuista uusista menetelmistä, malleista tai keskeisistä oletuksista.

3 b. Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 7 kohdan a alakohtaa, jos se jättää ilmoittamatta EAMV:lle menetelmissään tai niiden soveltamisessa havaituista virheistä.”;

b)      lisätään 4 a kohta seuraavasti:

”4 a. Luottoluokituslaitos rikkoo 11 artiklan 1 kohtaa, jos se ei anna vaadittuja tietoja saataville tai ei toimita kyseisiä tietoja mainitussa kohdassa tarkoitetussa muodossa.”.

3)           Muutetaan III osa seuraavasti:

a)      lisätään 3 a kohta seuraavasti:

”3 a. Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 5 a kohdan ensimmäistä alakohtaa, jos se ei julkaise verkkosivustollaan menetelmiin, malleihin tai keskeisiin luokitusoletuksiin ehdotettuja muutoksia taikka ehdotettuja uusia menetelmiä, malleja tai keskeisiä luokitusoletuksia ja jos se ei anna samassa yhteydessä yksityiskohtaista selvitystä ehdotettujen muutosten tai uusien menetelmien käyttöönoton syistä ja vaikutuksista.”;

b)      lisätään 4 a, 4 b ja 4 c kohta seuraavasti:

”4 a. Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 6 kohdan aa alakohtaa aikoessaan käyttää uusia menetelmiä, jos se ei julkaise kyseisiä uusia menetelmiä ja niitä koskevaa yksityiskohtaista selvitystä välittömästi verkkosivustollaan.

4 b. Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 7 kohdan a alakohtaa, jos se ei ilmoita menetelmissään tai niiden soveltamisessa havaituista virheistä niille luokitelluille yhteisöille, joita virheet koskevat.

4 c. Luottoluokituslaitos rikkoo 8 artiklan 7 kohdan b alakohtaa, jos se ei julkaise menetelmissään tai niiden soveltamisessa havaittuja virheitä verkkosivustollaan.”;

c)      korvataan 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6. Luottoluokituslaitos rikkoo 10 artiklan 2 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan D jakson I osan 1 tai 2 kohdan, 2 a kohdan, 4 kohdan ensimmäisen alakohdan tai 5 tai 6 kohdan taikka liitteessä I olevan D jakson II tai III osan kanssa, jos se esittäessään luottoluokituksen tai luokitusnäkymän ei anna näissä säännöksissä edellytettyjä tietoja.

7. Luottoluokituslaitos rikkoo 10 artiklan 2 kohtaa yhdessä liitteessä I olevan D jakson I osan 3 kohdan kanssa, jos se ei anna luottoluokitellulle yhteisölle ilmoitusta kyseisen yhteisön työaikana ja vähintään yksi täysi työpäivä ennen luottoluokituksen tai luokitusnäkymän julkaisemista.”

[1]               Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista, EUVL L 302, 17.11.2009.

[2]               Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 513/2011, annettu 11 päivänä toukokuuta 2011, luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta, EUVL L 145, 31.5.2011.

[3]               KOM(2010) 301 lopullinen.

[4]               Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2010/cra_en.htm.

[5]               http://www.europarl.europa.eu/oeil/FindByProcnum.do?lang=en&procnum=INI/2010/2302.

[6]               http://www.financialstabilityboard.org/publications/r_101027.pdf.

[7]               Komission ehdotus, annettu 20 päivänä heinäkuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta, KOM(2011) 453 lopullinen. Ks. 77 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta.

[8]               Komission ehdotus, annettu 15. marraskuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta luottoluokituksiin kohdistuvan liiallisen riippuvuuden osalta, KOM(2011) xxx lopullinen.

[9]               Tavanomaista jyrkemmät vaikutukset (”cliff effects”) ovat äkillisiä tapahtumia, jotka luokituksen aleneminen tietyn tason alapuolelle aiheuttaa ja joissa yhden arvopaperin luokituksen alenemisella voi olla suhteeton kerrannaisvaikutus.

[10]             EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32.

[11]             ”1. Arvopaperimarkkinaviranomainen perii luottoluokituslaitoksilta maksuja tämän asetuksen sekä 2 kohdassa tarkoitetun maksuja koskevan asetuksen mukaisesti.       2. Maksuilla on katettava kokonaan luottoluokituslaitosten rekisteröinnistä ja valvonnasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle aiheutuvat menot sekä korvattava mahdolliset kustannukset, joita toimivaltaisille viranomaisille voi aiheutua tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamisesta, erityisesti 30 artiklan mukaisesta tehtävien siirtämisestä.”

[12]               EUVL C, s. .

[13]               EUVL C, s. .

[14]               EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1.

[15]               EUVL L 145, 31.5.2011, s.30.

[16]               2010/2302 (INI).

[17]               EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.

[18]               EUVL C, s. .

[19]               2010/2302 (INI).

[20]               EUVL L […], […], s. […].