52011DC0899

JOHDANTO

EU pyrkii lieventämään talous- ja rahoituskriisin vaikutuksiaEurooppa 2020[1] -strategialla, jolla se vahvistaa valmiuksiaan tuottaa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Strategian tavoitteita toteutetaan erilaisilla lippulaivahankkeilla, joilla etsitään ratkaisuja keskeisiin haasteisiin.

Innovaatiounioni-nimisellä lippulaivahankkeella[2] varmistetaan innovatiivisten ideoiden muuttuminen tuotteiksi ja palveluiksi, joilla luodaan kasvua ja työpaikkoja ja ratkaistaan EU:n merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita. Tätä varten komissio sitoutuu Innovaatiounioni-lippulaivahankkeessa laatimaan ekoinnovointia koskevan toimintasuunnitelman, joka pohjautuu innovaatiounioniin ja jossa keskitytään niihin erityisiin pullonkauloihin, haasteisiin ja mahdollisuuksiin, jotka liittyvät ympäristötavoitteiden saavuttamiseen innovoinnin avulla.

Ekoinnovoinnin toimintasuunnitelma myös täydentää muita Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeita. Resurssitehokas Eurooppa -lippulaivahanke[3] ja resurssitehokkuutta koskeva etenemissuunnitelma[4] ovat tärkeitä osatekijöitä siirryttäessä kohti vihreää taloutta, sillä ne luovat ja vahvistavat ekoinnovoinnin kysyntää ja siihen liittyviä investointeja. Globalisaation aikakauden yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa koskevassa tiedonannossaan[5] komissio toteaa ekoinnovoinnin toimintasuunnitelman olevan yksi keino määrittää ja toteuttaa toimenpiteitä, jotka koskevat keskeisten ympäristöteknologioiden käyttöönottamista, EU:n ja jäsenvaltioiden koordinoinnin ja yhteistyön tehostamista sekä tiedon levittämistä uuden teknologian mahdollisuuksista. Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelman[6] mukaan ekoinnovoinnin toimintasuunnitelmalla on tuettava kestävään kehitykseen liittyvää osaamista, edistettävä osaamisen kehittämistä tarvittavilla aloilla ja etsittävä ratkaisuja ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuusongelmaan.

Ekoinnovoinnin toimintasuunnitelmalla edistetään siksi ennen kaikkea sellaista innovointia, joka johtaa tai jolla pyritään ympäristöpaineiden vähenemiseen ja innovaatioiden ja markkinoiden välisen kuilun kapenemiseen. Sen osana muun muassa kehitetään edelleen joitakin resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa nimettyjä toimia.

Ekoinnovoinnilla [7] tarkoitetaan kaikkea innovointia, joka johtaa tai jolla pyritään merkittävään ja osoitettavissa olevaan edistymiseen kohti tavoitteeksi asetettua kestävää kehitystä vähentämällä ympäristöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, parantamalla ympäristöpaineiden sietokykyä tai saamalla aikaan se, että luonnonvaroja käytetään tehokkaammin ja vastuullisemmin.

Euroopan komissio tukee ekoinnovatiivisia teknologioita ja niiden markkinoille pääsyä koskevia tutkimus- ja demonstrointihankkeita osana vuosien 2007–2013 monivuotista rahoituskehystä seuraavilla välineillä: 1) tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemäs puiteohjelma, 2) kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (ekoinnovointialan kokeiluprojektit ja markkinoille saattamista koskevat projektit), 3) ekoinnovaatiofoorumi ja 4) Life+-ohjelman ympäristöä koskeva osa-alue. Jäsenvaltiot ja alueet voivat saada lisää synergiaetuja hyödyntämällä koheesiopoliittista tukea ekoinnovoinnin käyttöönoton ja markkinoille saattamisen tehostamiseksi.

Komissio toteaa Eurooppa 2020 -strategiaa tukevaa talousarviota koskevassa tiedonannossaan[8], että tutkimus ja innovointi rakentuvat kolmen toisiaan vahvistavan toimenpidekokonaisuuden ympärille. Ne ovat 1) tieteellinen huippuosaaminen, 2) yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen ja 3) teollisuuden johtoasemaa ja kilpailukykyä koskevien puitteiden luominen. Komissio on myös sitoutunut sisällyttämään ilmastotoimet EU:n meno-ohjelmiin ja osoittamaan vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta ilmastotavoitteisiin.

Vuosia 2014–2020 koskevassa tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmassa "Horisontti 2020"[9] vahvistetaan ekoinnovoinnin asemaa ja taataan riittävä rahoitus tämän toimintasuunnitelman toteuttamiselle vuoden 2013 jälkeen. Erityisen tärkeitä ovat toimet, joilla mahdollistetaan siirtyminen vihreään, vähähiiliseen ja ilmastonmuutoksen kestävään talouteen ja jotka mainitaan ilmastotoimia ja resurssitehokkuutta sekä raaka-aineita, koskevan yhteiskunnallisen haasteen yhteydessä.

Tutkimuksen ja innovoinnin kumppanuusperusteisella lähestymistavalla[10] nopeutetaan innovatiivisten tutkimustulosten siirtymistä markkinasovelluksiin.

EKOINNOVOINNIN HAASTE

Ekoinnovointia on nopeutettava tavalla, joka lisää tehokkuutta, kilpailukykyä ja resurssien tuottavuutta sekä auttaa suojelemaan ympäristöä. Yhä vaikeammat ympäristöhaasteet ja resurssirajoitukset ovat johtaneet ympäristöteknologioiden, -tuotteiden ja -palvelujen kysynnän kasvuun kaikkialla maailmassa ja edistäneet ympäristöteollisuuden syntymistä. Ekoinnovaatioiden nopeampi markkinoille saattaminen ja leviäminen johtaa ympäristötehokkuuden ja ympäristöpaineiden sietokyvyn paranemiseen koko taloudessa, mikä on sekä kustannustehokasta että hyväksi yrityksille ja koko yhteiskunnalle.

Ekoinnovointi pk-yrityksissä: esteet ja kannustimet

Toistaiseksi ekoinnovaatiot ovat tulleet markkinoille verrattain hitaasti. Tästä on poikkeuksena uusiutuva energia, jonka tukena ovat olleet energia- ja ilmastopolitiikka. Ekoinnovaatioiden pääsemistä markkinoille haittaa se, että markkinahinnat eivät kuvasta oikealla tavalla ympäristökustannuksia ja -hyötyjä. Muita pullonkauloja ovat jäykät talousrakenteet, infrastruktuuri, lukkiutuneet käyttäytymismallit sekä haitalliset kannustimet ja tuet. Ekoinnovaatioiden leviämistä hidastavat lisäksi markkinoiden tietämättömyys ja epävarmuus. Vaikka monet näistä esteistä haittaavat kaikkia innovatiivisia yrityksiä, ne ovat yleensä erityisen vaikeita ekoinnovaatioihin keskittyville yrityksille.

Joidenkin esteiden poistamiseksi Euroopan komissio julkaisi jo vuonna 2004 ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman(ETAP-toimintasuunnitelma)[11].

Eurooppalaisten pk-yritysten suhtautumista ekoinnovointiin selvittäneestä tuoreesta Eurobarometri-kyselystä[12] ilmenevät selvästi ekoinnovoinnin esteinä ja kannustimina pidettävät asiat.

Ekoinnovoinnin nopeamman käyttöönoton ja kehittämisen esteet yrityksissä

[pic]

Ekoinnovoinnin käyttöönottoa ja kehittämistä lisäävät tekijät

[pic]

Selvityksen tulosten mukaan tärkeimmät esteet ovat markkinakysynnän ja investointituoton epävarmuus. Merkittävimpiä kannustimia ovat puolestaan korkeat energia- ja materiaalihinnat, uudet säännökset, normit ja standardit sekä tiedon saatavuus.

EU kykenee antamaan ekoinnovoinnille lisävauhtia hyvin kohdennetuilla politiikoilla ja toimilla, jotka perustuvat Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeisiin ja ETAP-toimintasuunnitelmasta saatuihin kokemuksiin. Erityisesti sääntelyyn perustuviin kannustimiin, yksityisiin ja julkisiin hankintoihin, normeihin ja standardeihin sekä suorituskykytavoitteisiin liittyvillä toimilla voidaan edistää ekoinnovaatioiden markkinakysynnän vahvistumista ja vakiintumista. On myös lisättävä ekoinnovointiin liittyviin investointeihin saatavilla olevaa rahoitusta ja toteutettava politiikkatoimia yrittäjille ja sijoittajille aiheutuvien riskien vähentämiseksi ja hallitsemiseksi.

Kumppanuuteen perustuva pitkän aikavälin ekoinnovointistrategia vahvistaa ekoinnovointia kasvattamalla innovoinnin edellyttämää kriittistä massaa ja edistämällä ajatusten ja tietojen vaihtoa hyvistä toimintatavoista sekä verkostojen ja liikesuhteiden luomista.

Ekoinnovoinnin mahdollisuudet ja EU:n toimet

Ekoinnovointi liittyy läheisesti siihen, miten käytämme luonnonvaroja ja miten tuotamme ja kulutamme. Ekoinnovaatioiden laaja käyttöönotto voi hyödyttää merkittävästi ympäristöä, yhteiskuntaa ja liike-elämää. Ympäristöteollisuus on jo merkittävä talouden ala Euroopassa: sen arvioitu vuosiliikevaihto on 319 miljardia euroa eli noin 2,5 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta (BKT:stä)[13]. Kahden viime vuoden aikana 45 prosenttia teollisuus-, maatalous-, vesi- ja elintarvikealan eurooppalaisista yrityksistä on ottanut käyttöön ekoinnovaatioita ja hyötynyt niistä.

EU:n nykyisen rahoituskehyksen mukaisesti ekoinnovoinnin toimintasuunnitelmasta tuetaan vuosina 2012–2013 ympäristöteknologioiden käyttöönottoa ja leviämistä markkinoilla. Erityisesti tuetaan demonstrointihankkeita. Näin valmistetaan maaperää kattavammille jatkotoimille, joita toteutetaan osana Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeita ja Horisontti 2020 -puiteohjelmaa.

Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, vuosina 2013–2020, ekoinnovointia on tarkoitus tukea EU:n uusista rahoitus- ja sijoitusvälineistä, jotka perustuvat Innovaatiounioni- ja Resurssitehokas Eurooppa -lippulaivahankkeisiin sekä vuoden 2013 jälkeiseen koheesiopolitiikkaan ja Horisontti 2020 -puiteohjelmaan. Komissio on esimerkiksi ehdottanut vahvan innovointiosion sisällyttämistä kauden 2014–2020 koheesiopoliittisiin säännöksiin. Tarkoituksena on asettaa jäsenvaltioille selkeitä ehtoja, joilla lisätään innovoinnin painoarvoa.

Haasteiden ja mahdollisuuksien tarkempi erittely johtaa uusiin ekoinnovoinnin vauhdittamistoimiin. Tämä työ, jonka on tarkoitus perustua sidosryhmien edustajista koostuvaan työryhmään ja kumppanuuslähestymistapaan, alkaa vuonna 2012.

Ekoinnovoinnin toimintasuunnitelma

Ekoinnovoinnin toimintasuunnitelma sisältää kohdennettuja toimia, jotka koskevat sekä kysyntä- että tarjontapuolta, tutkimusta, teollisuutta, politiikkaa ja rahoitusvälineitä. Toimien toteutusta tuetaan sidosryhmien, yksityisen ja julkisen sektorin sekä Euroopan komission väliseen kumppanuuteen perustuvalla lähestymistavalla.

Komissio tukee ekoinnovaatioiden markkinoille saattamista seuraavasti:

- edistämällä ekoinnovointia kannustavalla ympäristöpolitiikalla ja -lainsäädännöllä (toimi 1)

- tukemalla demonstrointihankkeita ja kumppanuuksia sellaisten lupaavien, älykkäiden ja edistyksellisten tekniikoiden saattamiseksi markkinoille, joille ei ole syntynyt kysyntää (toimi 2)

- kehittämällä uusia normeja ja standardeja, joilla tuetaan ekoinnovointia (toimi 3)

- ottamalla käyttöön pk-yrityksiä tukevia rahoitusvälineitä ja tukipalveluja (toimi 4)

- edistämällä kansainvälistä yhteistyötä (toimi 5)

- tukemalla työmarkkinoilla tarvittavan uudenlaisen osaamisen ja uudenlaisten työpaikkojen sekä niihin liittyvien koulutusohjelmien kehittämistä (toimi 6)

- edistämällä ekoinnovointia Innovaatiounioni-lippulaivahankkeen mukaisten eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien avulla (toimi 7).

Toimi 1: Ekoinnovointia edistävä ympäristöpolitiikka ja -sääntely

EU:n ympäristölainsäädäntö on perinteisesti ollut yksi tärkeimmistä tavoista edistää ekoinnovointia ja kehittää vahvaa eurooppalaista teollisuutta sellaisilla aloilla kuin vesi, ilmansaasteet, jätehuolto, kierrätys ja ilmastonmuutoksen hillitseminen. Ympäristöpolitiikalla voidaan myös ohjata tutkimus- ja kehittämistoimia ja vaikuttaa teknologian muutosvauhtiin.

Esimerkiksi REACH-asetuksessa[14] luetellaan erityistä huolta aiheuttavat aineet, jotka on korvattava, kun käyttöön saadaan teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia, turvallisempia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita. Näin luodaan kannustimia vaihtoehtojen aktiiviselle etsimiselle ja T&K-toimille, joiden tuloksena saadaan kilpailevia ja turvallisempia korvaavia aineita tai tekniikoita. REACH-asetus on myös esimerkki siitä, miten EU voi politiikallaan vauhdittaa innovointia maailmanlaajuisesti. Kemian alan yritykset eri puolilla maailmaa noudattavat REACH-asetusta pyrkiessään kehittämään tuotteita, jotka täyttävät EU:n markkinoiden vaatimukset.

Toisaalta sääntelyllä voidaan aiheuttaa lukkiutuminen liian vaatimattomiin tai vanhentuneisiin normeihin ja standardeihin tai tekniikoihin ja näin haitata ekoinnovointia. Lainsäädäntöä onkin tarkistettava ja vahvistettava siten, että se luo vahvoja ja vakaita kannustimia ekoinnovoinnille ja riittävästi ennustettavuutta sijoittajille.

Komissio ryhtyy innovaatiounionin mukaisesti seulomaan ympäristöalan sääntelyä. Se pyrkii näin luomaan ekoinnovointia edistävän, yhtenäisen lainsäädäntökehyksen nimeämällä mahdolliset puutteet, ottamalla käyttöön uusia sääntöjä ja tarkistamalla nykyisiä.

Ympäristölainsäädäntöä ja -politiikkaa suunniteltaessa, tarkistettaessa ja täytäntöön pantaessa olisi tulevaisuudessa esimerkiksi kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

a) mahdollisuudet parantaa innovoinnin avulla ympäristöä esimerkiksi sisällyttämällä vaadittuun tekniseen ratkaisuun joustovaraa tai mahdollistamalla tiukemmat ja voimakkaammat ympäristövaatimukset (teknologisen lukkiutumisen estämiseksi)

b) ympäristölainsäädäntöön ja sen täytäntöönpanoon sisältyvät innovoinnin esteet

c) tarve helpottaa kaupallisesti elinkelpoisten uusien tuotteiden tai käytäntöjen syntymistä

d) tarve vauhdittaa ekoinnovaatioiden markkinoille pääsyä kaikilla politiikan aloilla.

OECD:n kanssa on jo tehty arvokasta yhteistyötä, jonka tuloksena syntyneessä raportissa[15] myönnetään, että politiikkoja on parannettava ekoinnovoinnin tukemiseksi. Tätä varten on otettava huomioon esimerkiksi markkinadynamiikka, teknologiset trajektiot ja erilaisten politiikkavälineiden koordinointi ja keskinäinen johdonmukaisuus.

Tärkeitä vaiheita

- Komissio kehittää jo tehdyn työn pohjalta vuonna 2012 menetelmän, jonka tarkoituksena on arvioida ympäristölainsäädännön, -politiikan ja -säännösaloitteiden aiheuttamat todennäköiset ekoinnovoinnin esteet ja kannustimet sekä vaikutukset ekoinnovointiin ja lisäksi optimoida ekoinnovaatioiden yleisyys markkinoilla.

- Tarkistaessaan vuosina 2012–2014 resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti nykyistä vesipolitiikkaa ja voimassa olevia ilmanlaatu-, päästö- ja rakennusnormeja sekä tavoitteita, jotka koskevat jätteen synnyn estämistä, uudelleenkäyttöä, kierrättämistä, talteenottoa ja kaatopaikkojen korvaamista muilla ratkaisuilla, komissio sisällyttää niihin ekoinnovointitavoitteet.

- Ekoinnovointipotentiaalia olisi pidettävä etusijalla tarkistettaessa nykyisiä infrastruktuurinormeja, kuten liikenne-, energia-, rakennus- ja TVT-normeja, mutta samalla olisi pyrittävä parantamaan kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen.

- Kun komissio suunnittelee vuonna 2012 jätepuitedirektiivin ja muun jätelainsäädännön mukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, se voisi esimerkiksi

- edistää ekologista suunnittelua seuraavien direktiivien täytäntöönpanossa: romuajoneuvodirektiivi, sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivi, tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta annettu direktiivi, paristo- ja akkudirektiivi sekä pakkausdirektiivi.

- laatia jätepuitedirektiivin 6 artiklan mukaisesti jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat perusteet kuparille, paperille, lasille, muoville, kompostille ja mahdollisesti muille jätevirroille. Perusteilla luodaan uusioraaka-aineiden kysyntää ja luottamusta niihin sekä tuetaan ja vauhditetaan sellaisten innovatiivisten tekniikoiden kehittämistä jätteenkeräystä, -erottelua ja -käsittelyä varten, jotka tuottavat korkealaatuisia uusioraaka-aineita.

- kehittää jätepuitedirektiivin 27 artiklan mukaiset, parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan ja innovatiivisiin ratkaisuihin perustuvat EU:n vähimmäisvaatimukset jätteenkäsittelytoimille silloin, kun tällaiset vaatimukset ovat kustannustehokkaita.

Toimi 2: Ekoinnovointia koskevat demonstrointihankkeet ja kumppanuudet

Uusia teknologioita on saatavilla, mutta niiden kaupallistamiseen markkinakelpoisiksi tuotteiksi on vielä pitkä matka olemassa olevista rahoitusohjelmista ja -aloitteista huolimatta. Tämä koskee esimerkiksi innovatiivisia jätevedenkäsittely- ja vedenpuhdistusteknologioita[16], kuten kalvoerotusta, ja ICON-hankkeessa kehitettyjä uusia ammoniakin biologisia poistotekniikoita[17],[18].

Keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä korostaa 28. kesäkuuta 2011 komissiolle esittämässään loppuraportissa[19], että tuotekehittely- ja demonstrointitoimia varten on luotava rahoitusmahdollisuuksia, jotta voidaan kuroa umpeen kuilu teknologian ja markkinoille saattamisen välillä ja näin parantaa Euroopan kilpailukykyä.

Komissio alkaa vuonna 2012 tukea kohdennettuja ekoinnovoinnin demonstrointihankkeita ja yksittäisiä kumppanuuksia, joissa otetaan käyttöön innovatiivisia teknologioita, jotka eivät runsaasta ympäristö- ja kaupallisesta potentiaalistaan huolimatta ole onnistuneet pääsemään markkinoille. Etusijalle asetetaan teknologiat, joiden avulla voidaan täyttää tehokkaasti ja vaikuttavasti nykyisiä normeja tiukemmat ja älykkäämmät, edistykselliset ympäristöstandardit. Toimen yleisenä tavoitteena on osoittaa näiden teknologioiden markkinakelpoisuus.

Vuodesta 2014 alkaen tällaisia demonstrointihankkeita tuetaan Horisontti 2020 -puiteohjelmasta. Siitä tuetaan myös hankkeita, joissa toteutetaan teknologisia ja yhteiskunnallisia innovaatioita.

Tärkeitä vaiheita

- Edellä kuvatut tekniikan demonstrointihankkeet valitaan vuoden 2012 loppuun mennessä osana tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman viimeistä ehdotuspyyntöä. Kaikki teollisuudenalat voivat vastata ehdotuspyyntöön. Mahdollisia aloja ovat purkujäte (suurin jätevirta), maaperän, sedimenttien ja pohjaveden kunnostus, jätteen- ja lietteenkäsittely, maatalouden torjunta-aineet ja lannoitteet, ns. urbaani kaivostoiminta, sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, mukaan lukien harvinaiset maametallit ja kulta, sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

- Vuodesta 2014 alkaen valitaan teknologisia ja yhteiskunnallisia demonstrointihankkeita, joita voitaisiin tukea ja jotka voitaisiin toteuttaa osana Horisontti 2020 -puiteohjelmaa.

Toimi 3: Standardit ja suorituskykytavoitteet keskeisille tuotteille, prosesseille ja palveluille niiden ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi

Uusilla kunnianhimoisilla standardeilla ja suorituskykytavoitteilla voidaan tehokkaasti tukea innovointia, lisätä tuottavuutta ja laajentaa yhtenäismarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia.

Myös merkintäjärjestelmät, joiden avulla ilmoitetaan tuotteiden suorituskykystandardit, voivat olla tehokas keino tiedottaa ekoinnovoinnin eduista. Energiatehokkuuspolitiikan käyttöönoton ja energiankulutusmerkintöjä koskevan direktiivin[20] antamisen jälkeen energiatehokkaat tuotteet ovat esimerkiksi vallanneet kodinkoneiden markkinat, minkä ansiosta säästyy 700 TWh energiaa[21] ja eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky lisääntyy.

Komissio varmistaa standardointipaketin[22] avulla ja yhteistyössä sidosryhmien kanssa, että uudet tai tarkistetut standardit muodostavat voimakkaita innovointikannustimia eivätkä aiheuta pysähtyneisyyttä tai toimittajariippuvuutta, että ne liittyvät suorituskykyyn ja että niissä otetaan huomioon resurssitehokkuus sekä ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvät seikat.

Tärkeitä vaiheita

Euroopan komissio ja jäsenvaltiot käynnistävät yhteistyössä kansainvälisten standardointielinten kanssa interaktiivisen prosessin sellaisten alojen kartoittamiseksi ja priorisoimiseksi, joilla standardien ja suorituskykytavoitteiden laatiminen todennäköisimmin edistää ekoinnovointia.

Esimerkiksi seuraavat alat voitaisiin nimetä tällaisiksi aloiksi vuodesta 2012 alkaen:

- jätteen perusmäärittelyn tarkastus paikalla

- juomavesi ja jätevesiputket

- jätepuitedirektiivin 27 artiklan mukaiset jätteenkäsittelytoimet

- kestävät rakennusmateriaalit ja rakennusten eristys rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin[23] täytäntöönpanon tukemiseksi.

Toimi 4: Rahoitusta ja tukipalveluja pk-yrityksille

Ekoinnovoinnin vauhdittamiseen yksityisellä sektorilla, erityisesti pk-yrityksissä, tarvitaan julkista rahoitusta, ja se on myös perusteltua. Koska markkinat ovat verrattain kehittymättömät, pienyritysten on erityisen vaikea saada rahoitusta ekoinnovointiin, jossa liiketoiminnallinen riski on suuri. Rahoittajien ja sijoittajien investointimotiivit ovat ekoinnovointialalla yleensä samat kuin muillakin aloilla, eli ne odottavat samansuuruisia tuottoja ja hyväksyvät saman riskitason. Ne eivät myöskään ota huomioon ympäristöpaineiden vähentämisen luomaa lisäarvoa, jonka merkitys investointipäätöksissä onkin häviävän pieni.

Politiikkatoimilla voidaan parantaa rahoitustilannetta ja joustavoittaa riskinjakoa. Pk-yrityksiä olisi tuettava myös toimilla, joilla lisätään investointihalukkuutta sekä parannetaan verkostoitumismahdollisuuksia ja markkinoiden luottamusta ekoinnovointiin.

ETAP-toimintasuunnitelmassa ja eräissä muissa EU:n politiikoissa ja aloitteissa, esimerkiksi koheesiopolitiikassa, on jo ryhdytty toimiin ekoinnovoinnin rahoittamiseksi. Toimia rahoituksen hankkimiseksi ekoinnovoinnille jatketaan osana nykyistä monivuotista rahoituskehystä (2007–2013), ja niitä vahvistetaan Horisontti 2020 -puiteohjelman kahdessa erityisohjelmassa. Nämä erityisohjelmat liittyvät yhteiskunnallisiin haasteisiin sekä teollisuuden johtoasemaa ja kilpailukykyä koskeviin puitteisiin. Alan erityisten rahoitushaasteiden vuoksi komissio harkitsee rahoituksen korvamerkitsemistä ekoinnovoinnille.

Tärkeitä vaiheita

Nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa toteutetaan seuraavat toimet:

- Komissio laajentaa yhteistyössä Enterprise Europe Network -verkoston[24] kanssa "Environmental assistants for SMEs" -hankkeen toimintaa. Hankkeen tarkoituksena on auttaa pk-yrityksiä hyödyntämään ekoinnovoinnin tarjoamia liiketoimintamahdollisuuksia. Järjestelmällä vahvistetaan pk-yritysten ympäristöä säästäviä lähestymistapoja, tarjotaan niille tietoja ja helpotetaan ekoinnovoinnin edellyttämien ammattitaitojen hankintaa.

- Komissio perustaa vuonna 2012 ekoinnovointirahoittajien ja -sijoittajien eurooppalaisen verkoston. Tarkoituksena on aktivoida näitä toimijoita ja selvittää, mitä poliittisia toimia investointien ja rahoituksen nopeuttaminen edellyttää.

- Komissio helpottaa eurooppalaisten ekoinnovointiyritysten pääsyä maailmanmarkkinoille. Enterprise Europe Network -verkosto, Euroopan ulkopuolella sijaitsevat eurooppalaiset teknologiakeskukset sekä EU:n edustustot tukevat myös messuille osallistumista, kaupallisten vierailujen järjestämistä, yhteyksien luomista Euroopassa ja muualla toimivien pk-yritysten tukiverkostojen välillä sekä markkinatietous- ja teknologiatarpeiden arviointia.

- Lisäksi Euroopan komissio kehittää aloitteita, joilla lisätään luottamusta EU:n markkinoille ja maailmanmarkkinoille tuleviin uusiin ympäristöteknologioihin ja ekoinnovatiivisiin ratkaisuihin. Se hyödyntää tässä tuloksia, joita saadaan ympäristöteknologian varmennusjärjestelmää koskevasta vapaaehtoisesta pilottiohjelmasta. Ohjelman periaatteet ja hyödyt kuvataan toimintasuunnitelman liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

Vuodesta 2014 alkaen komissio toteuttaa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen sekä Horisontti 2020 -puiteohjelman ja koheesiopolitiikan osana seuraavat toimet:

- Tehdään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa ekoinnovoinnin sisällyttämiseksi kauden 2014–2020 koheesiopoliittisiin toimenpideohjelmiin. Tässä käytetään apuna erityisesti älykkään erikoistumisen alueellisia innovaatiostrategioita, joita esitetään ennakkoehdoksi.

- Kehitetään kaksi innovatiivista rahoitusvälinettä: EU:n laina- ja takauspalvelu sekä oman pääoman ehtoinen rahoitusväline tutkimusta ja innovointia varten. Laina- ja takauspalveluun kuuluu sekä kysyntä- että politiikkaperusteinen osa, joista jälkimmäinen sisältää ekoinnovoinnin. Oman pääoman ehtoinen rahoitusväline keskittyy yritysten perustamis- ja kasvuvaiheeseen, ja sen temaattinen painopiste liittyy ekoinnovointiin. Molempiin välineisiin sisältyy yksittäisiä investointikannustimia, joiden tarkoituksena on houkutella yksityistä rahoitusta ekoinnovointiin.

- Luodaan teknisiä tukijärjestelmiä, joilla autetaan pk-yrityksiä ja rahoitusalaa kehittämään lainakelpoisia hankkeita, arvioidaan niiden lainakelpoisuutta ja toteutetaan hankkeita, joille on myönnetty riskirahoitusta.

- Horisontti 2020 -puiteohjelmalla vahvistetaan ekoinnovoinnin asemaa ja muun muassa tuetaan ekoinnovointia harjoittavia pk-yrityksiä näiden alkaessa pyrkiä markkinoille.

Toimi 5: Kansainvälinen yhteistyö

Ekoinnovoinnin avulla voidaan edistää maailmanlaajuista siirtymistä kohti kestävää kehitystä "viherryttämällä" taloutta. Komission Rio+20-tiedonannossa[25] korostetaan muun muassa, että on tarpeen kehittää ekoinnovointia maailmanlaajuisesti edistäviä markkina- ja sääntelytoimenpiteitä ja varmistaa niiden täytäntöönpano.

Tiedonannossaan Eurooppalainen strategiakehys kansainvälistä tiede- ja teknologiayhteistyötä varten [26] komissio ehdottaa toimia Eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) syventämiseksi tutkimusinvestointien ja -toimintojen tiiviimmän integroinnin ja rajat ylittävän koordinoinnin avulla. Näin pyritään muun muassa houkuttelemaan lisää investointeja eurooppalaiseen tutkimukseen ja innovointiin.

Tässä yhteydessä on perustettu kansainvälisen tiede- ja teknologiayhteistyön strategiafoorumi (SFIC), jonka tehtävänä on viedä eteenpäin kansainvälistä tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevaa Euroopan kumppanuutta. Foorumin tavoitteena on nimetä jäsenvaltioiden ja komission yhteisiä aloitteita ja koordinoida niitä suhteessa kolmansiin maihin. Aloitteet voivat liittyä ekoinnovointiin ja ekoinnovointivalmiuksien kehittämiseen tai vastaanottavien maiden tarpeisiin mukautumiseen.

Kiinan, Intian, Brasilian ja Venäjän kaltaiset kehittyvät taloudet tarjoavat merkittäviä markkina- ja kumppanuusmahdollisuuksia eurooppalaisille ekoinnovaatioyrityksille. Näille markkinoille pääseminen on kuitenkin haastavaa suurten ja tuntemattomien riskien, investointisuojan ja hataran teollis- ja tekijänoikeussuojan vuoksi.

Markkinoille pääsyn ja kumppanuuksien tukemiseksi komissio toteuttaa seuraavia toimia:

- Se edistää vertailukehittämistä sekä ympäristötuotteita ja -palveluja ja tuotteiden ympäristötehokkuutta koskevien standardien ja vaatimusten yhdenmukaistamista. Tässä on tarkoitus hyödyntää kahdenvälisiä ja alueellisia vuoropuheluja kehittyvien talouksien kanssa. (Ohjelmia ja hankkeita tuetaan yhteistyöohjelmista, esimerkiksi SWITCH-Aasia-ohjelmasta[27], jolla edistetään kestävää kulutusta ja tuotantoa. Komissio tarkastelee myös mahdollisuuksia laajentaa tällaisia ohjelmia muille alueille, esimerkiksi Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.

- Se edistää kahden- ja monenvälisissä poliittisissa vuoropuheluissa sekä kauppaneuvotteluissa ja -sopimuksissa tiedonvaihtoa ekoinnovointipolitiikasta, muun muassa ympäristötuotteiden ja -palvelujen kaupan vapauttamisesta, pk-yritysten osallistumista globaaleihin arvoketjuihin haittaavien kustannusesteiden poistamisesta, investointisuojasta ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojasta. Komissio edistää myös sijoittajien, rahoittajien ja yritysten keskinäistä verkostoitumista.

- Se sisällyttää ympäristöteknologiat ja ekoinnovoinnin yhteistyöhön naapurimaiden kanssa, kuten esimerkiksi Itäiseen kumppanuuteen[28], demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävään kumppanuuteen eteläisen Välimeren maiden kanssa ja Mustanmeren synergiaan.

- Se vahvistaa yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) ja Yhdistyneiden Kansakuntien teollisen kehityksen järjestön (UNIDO) kanssa puhtaamman tuotannon kansallisten keskusten verkostoa (National Cleaner Production Centres). Näiden keskusten avulla tiedotetaan ekoinnovointia koskevista parhaista toimintatavoista ja helpotetaan kehittyneissä ja kehittyvissä talouksissa toimivien ekoinnovaatioyritysten verkostoitumista.

Tärkeitä vaiheita

- Komissio kehittää vuonna 2012 teknologian siirtoa tukevia välineitä, jotka koskevat vakiintuneita ympäristöteknologioita ja -ratkaisuja.

- Euroopan komissio osallistuu osana Rio+20-prosessia yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa sellaisten puitteiden muodostamiseen, joissa ekoinnovointi voidaan ottaa mukaan kestävästä kehityksestä käytävään kansainväliseen vuoropuheluun sekä vuonna 2020 pidettävän Rio+20-huippukokouksen tuloksiin. Näin voitaisiin ehkä vauhdittaa siirtymistä vihreään talouteen.

Toimi 6: Uutta osaamista ja uusia työpaikkoja

Uutta osaamista tarvitaan, jotta siirtyminen vihreään talouteen olisi mahdollista ja yritykset saisivat lisää vihreän talouden edellyttämää ammattitaitoista työvoimaa. Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelmassa korostetaan, että osaamisen tarjonta ja työmarkkinoiden tarpeet on sovitettava yhteen. Erityisesti tämä koskee uutta ja kehittyvää osaamista, jota tarvitaan esimerkiksi vihreissä ja vihreämmissä työpaikoissa.

Perustetaan vihreää ja vihreämpää työllisyyttä käsittelevä alakohtainen neuvosto, jotta jäsenvaltiot voisivat vaihtaa tietoja ympäristötuote- ja ympäristöpalveluteollisuuden ja muiden asiaan liittyvien alojen osaamisprofiileista, koulutusohjelmista ja taitovajeista.

Tärkeitä vaiheita

- Komissio perustaa vuonna 2012 EU:n työmarkkinoiden osaamispanoraaman, joka sisältää tietoja nykyisestä ja tulevasta osaamistarjonnasta sekä osaamistarjonnan ja -kysynnän kohtaamattomuudesta ja jonka on tarkoitus lisätä liikkuvuutta työmarkkinoilla. Siinä korostetaan erityisesti vihreiden työpaikkojen edellyttämää osaamista.

Toimi 7: Eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet

Eurooppalaisia innovaatiokumppanuuksia ehdotetaan innovaatiounionia koskevassa Eurooppa 2020 -lippulaivalaivahankkeessa. Näissä kumppanuuksissa kootaan yhteen toimijoita ja resursseja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarkoituksena on saada nopeasti aikaan läpimurtoinnovaatioita, joilla ratkaistaan tiettyjä yhteiskunnallisia ongelmia ja jotka luovat laajaa markkinapotentiaalia EU:n yrityksille.

Resurssitehokkuus on erityisesti raaka-aineiden ja kestävän maatalouden aloilla sekä vesialalla on yksi tärkeimmistä painopisteistä, joilla eurooppalaisia innovaatiokumppanuuksia tällä hetkellä harkitaan. Ekoinnovointi tukee näitä kumppanuuksia merkittävällä tavalla, koska sillä voidaan yhdistää resurssitehokkaampi talous, kunnianhimoiset ympäristötavoitteet sekä liiketoimintamahdollisuudet.

Tärkeitä vaiheita

- Kumppanuustoimissa voitaisiin esimerkiksi kokeilla, miten ekoinnovointia voidaan edistää ympäristöystävällisillä yksityisillä ja julkisilla hankinnoilla. Voitaisiin perustaa julkisen ja yksityisen sektorin hankkijoiden ja ostajien verkosto tarjouseritelmien kokeilemiseksi sekä niiden kehittämiseksi julkisella ja yksityisellä sektorilla tapahtuvaa laajempaa käyttöä varten.

- Muita mahdollisia, lupaavia aloja ovat biokaasun tuottaminen biojätteestä, kestävä kemia ja ekosysteemipalvelut. Komissio määrittelee parhaat menettelytavat kysyntä- ja tarjontapuolen toimenpiteiden yhdistämiseksi. Se kuulee tässä yhteydessä sidosryhmiä ja jäsenvaltioita.

Hallinto ja tiedottaminen

Hallintorakenne

Innovaatiounioni-hankkeessa ja Horisontti 2020 -puiteohjelmassa perustetaan hallintoa koskevia verkostointitoimia ja -järjestelmiä, jotka parantavat ekoinnovointia koskevaa tietopohjaa ja tiedotusta. Tarkoituksena on, että järjestelmät ovat yksinkertaisia ja joustavia ja niihin osallistuu laajasti ja tasapuolisesti keskeisten sidosryhmien edustajia.[29]

Tässä yhteydessä perustetaan ETAP-toimintasuunnitelman korkean tason työryhmän esimerkin pohjalta ekoinnovointia käsittelevä korkean tason ohjausryhmä, johon kuuluu edustajia useista sidosryhmistä ja jonka tehtävänä on ekoinnovoinnin valtavirtaistaminen, politiikkaoppimisen edistäminen, toteutettujen toimenpiteiden vertaisarviointi sekä tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon seuranta.

Lisäksi tämä korkean tason työryhmä luo vastaisuudessakin jäsenvaltioiden välille yhteistyötä tiedonvaihdon helpottamiseksi ja poliittisen ohjauksen vahvistamiseksi sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla.

ETAP-sidosryhmäfoorumi, joka panee alulle ja edistää eri alojen sidosryhmien verkostoitumista, keskittyy enemmän liike-elämään ja laatii kohdennettuja ja helposti noudatettavia suosituksia, jotka voidaan sisällyttää EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkaan.

Tärkeitä vaiheita

- Sidosryhmien yhteinen korkean tason ohjausryhmä, johon kuuluu jäsenvaltioiden, liike-elämän ja teollisuuden – erityisesti pk-yritysten ja tutkimusyhteisön – ja muiden keskeisten sidosryhmien edustajia, tukee vuodesta 2012 alkaen toimenpiteitä ekoinnovaatioiden markkinoille saattamiseksi. Se käyttää tarvittaessa apunaan sidosryhmien yhteisiä teemakohtaisia asiantuntijatyöryhmiä.

Komission ja jäsenvaltioiden yhteistyö

On tärkeää, että jäsenvaltiot ja alueet vaihtavat säännöllisesti ekoinnovointipolitiikkaa koskevia tietoja ja hyviä toimintatapoja. Ekoinnovoinnin edistämiseksi Euroopassa ja asianmukaisten politiikkojen kehittämiseksi tarvitaan myös parempaa tietopohjaa yksittäisistä ympäristöongelmista, -politiikoista ja -markkinoista sekä ympäristötuotteista ja -palveluista.

Tärkeitä vaiheita

- Jäsenvaltioiden kanssa sovitaan vapaaehtoisista ekoinnovointia koskevista etenemissuunnitelmista kansallisista ETAP-etenemissuunnitelmista saatujen kokemusten perusteella. Tarkoituksena on määritellä tehokkaimmat politiikat, helpottaa politiikkaoppimista jäsenvaltioiden välillä sekä määritellä ekoinnovoinnin edellyttämä asianmukainen täytäntöönpanotaso. Nämä etenemissuunnitelmat perustuvat nykyisiin ympäristöteknologian edistämisaloitteisiin, mutta niissä keskitytään voimakkaammin ekoinnovointiin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla ja otetaan huomioon globaalit kestävyystavoitteet, jotta ne olisi helpompi saavuttaa.

- Komissio pyrkii yhteistyössä asianomaisten kansallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa niveltämään ekoinnovoinnin koheesiopolitiikkaan ja maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyviin innovointialoitteisiin. Älykkään erikoistumisen foorumi[30], jota ollaan parhaillaan perustamassa, on tärkeä väline riittävien hallintovalmiuksien aikaansaamiseksi.

- Komissio hyödyntää jäsenvaltioiden ja EU:n toteuttamien toimenpiteiden ja hankkeiden seurannassa ja arvioinnissa "ekoinnovoinnin tulostaulusta"[31] saatuja kokemuksia sekä muita tarkoituksenmukaisia ekoinnovoinnin indikaattoreita.

- "Accelerating eco-innovation policies" -aloitetta[32], jossa kartoitetaan ekoinnovointipolitiikan parhaita suunnittelukäytäntöjä, vahvistetaan, jotta hyvät käytännöt omaksuttaisiin laajemmin jäsenvaltioissa.

Tiedottaminen ekoinnovoinnin hyödyistä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista

Ekoinnovaatioiden epävarma kysyntä markkinoilla on niiden nopean leviämisen suurimpia esteitä. Ekoinnovatiivisille teknologioille, prosesseille, palveluille ja tuotteille olisikin saatava laajempi yhteiskunnallinen hyväksyntä.

Se saadaan, jos kaikki osapuolet tiedottavat ekoinnovoinnista. Tällä tarkoitetaan jäsenvaltioita, paikallis- ja alueviranomaisia, elinkeinoelämää ja kansalaisyhteiskuntaa. Komissio aikoo myös erilaisin toimin levittää tietoa siitä, että ekoinnovoinnilla on tärkeä tehtävä siirryttäessä vihreämpään ja kestävämpään talouteen, ja korostaa erityisesti ekoinnovoinnin mahdollisuuksia luoda kasvua ja uusia työpaikkoja. Nämä toimet perustuvat komission nykyiseen tiedotustoimintaan, jota toteutetaan esimerkiksi resurssitehokkuuden alalla.

LOPPU PÄÄTELMÄT

VIISI VUOTTA EU:N YMPÄRISTÖTEKNOLOGIAPOLITIIKKAA SEKÄ EU:HUN SYNTYNEET DYNAAMISET VIHREÄT YRITYKSET OVAT OSOITTANEET, ETTÄ EKOINNOVOINTI KYKENEE SYNNYTTÄMÄÄN UUSIA LIIKETOIMINTAMAHDOLLISUUKSIA, KASVUA JA TYÖPAIKKOJA EUROOPASSA.

Vielä on kuitenkin tehtävää, ja voimakkaammat ja laajemmat toimet ovat tarpeen. Tästä syystä olisi tehostettava nykyisiä toimia, hyödynnettävä optimaalisesti olemassa olevia resursseja ja hankittava lisärahoitusta. Toimintasuunnitelmalla vauhditetaan ekoinnovoinnin edistämistoimia ja osoitetaan selkeä etenemissuunta. Tässä mielessä se on ETAP-toimintasuunnitelman looginen seuraaja.

Kunnianhimoisen ekoinnovointiohjelman avulla EU voi myös paremmin vastata maailmanlaajuisiin ympäristöhaasteisiin ja tarttua maailmanmarkkinoiden tarjoamiin tilaisuuksiin Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Se luo uusia välineitä, joita Euroopan komissio ja jäsenvaltiot voivat hyödyntää pyrkiessään saavuttamaan Eurooppa 2020 -tavoitteet, ja siinä määritellään ekoinnovoinnin tuleva toimintakehys. Tulevan rahoituskehyksen väliarviointi tarjoaa hyvän tilaisuuden arvioida etenemistä kohti tässä toimintasuunnitelmassa asetettuja tavoitteita.

Liite 1. Ekoinnovoinnista on hyötyä yrityksille ja ympäristölle

Maailmantalouden on pakko sopeutua ympäristön ja luonnonvarojen asettamiin rajoituksiin, ja tässä tarvitaan ekoinnovointia. Ekoinnovoinnin avulla voidaan myös luoda työpaikkoja ja kasvua, ja se on välttämätöntä talouden kilpailukyvylle erityisesti Euroopassa, jonka talouskasvu on perinteisesti perustunut luonnonvarojen voimakkaaseen hyödyntämiseen.

EU:lla on hyvät valmiudet siirtyä kohti kestävämpää taloutta

Euroopassa harjoitettu ympäristöpolitiikka ja kasvavat maailmanlaajuiset ympäristöhaasteet ovat johtaneet merkittävän ja kilpailukykyisen ympäristötuote- ja ympäristöpalvelualan syntymiseen Euroopassa.

Ympäristöteollisuus on esimerkiksi jo merkittävä talouden ala Euroopassa: sen arvioitu vuosiliikevaihto on 319 miljardia euroa eli noin 2,5 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta (BKT:stä)[33]. Tämä tarkoittaa, että se on jo ohittanut teräs-, lääke- ja autoteollisuuden. Ympäristöteollisuus on viime aikoina kasvanut noin 8 prosentin vuosivauhtia. Merkittävimmät osa-alueet ovat jätehuolto (30 %), vesihuolto (21 %), jäteveden käsittely (13 %) ja uusiomateriaalit (13 %). Ala työllistää suoraan 3,4 miljoonaa henkeä eli noin 1,5 prosenttia kaikista työssä käyvistä eurooppalaisista. Vuosina 2004–2008 alalle syntyi noin 600 000 uutta työpaikkaa. Vuosina 2000–2008 työllisyyden vuosikasvu oli kaikilla osa-alueilla noin 7 prosenttia.

Eurooppalaiset yritykset ovat tietoisia mahdollisuuksista

Yritysmaailma on tietoinen ekoinnovoinnin tarjoamista mahdollisuuksista. Riskipääomasijoitukset kasvoivat Euroopassa[34] viime vuosikymmenen aikana rajusti. Vuonna 2010 ne olivat tällä alalla noin 1,3 miljardia euroa, kun ne vuonna 2004 olivat 0,3 miljardia euroa. Vaikka markkinoiden epävarmuus kasvoi, luku aleni vain 7 prosenttia vuodesta 2009, mikä osoittaa, että ala sietää hyvin häiriöitä ja sillä on paljon potentiaalia. Eniten investointeja tehdään energiatuotantoon ja energiatehokkuuteen. Näille kahdelle alalle sijoitettiin 71 prosenttia vuoden 2009 viimeisen neljänneksen investointipääomasta.

Ympäristön kannalta turvalliset, energia- ja resurssitehokkaat tuotteet, prosessit ja palvelut tuovat monille yrityksille ja aloille yhä suurempaa kilpailuetua. Teollisuusyritykset ovat siirtyneet piipunpääratkaisuista suljettuihin järjestelmiin, joissa muuttuneet tuotteet ja tuotantomenetelmät ovat tehneet materiaali- ja energiavirroista mahdollisimman pienet ja jätteen uudelleenkäytöstä on tullut uusi tuotantoresurssi. Kaikki tämä vähentää kustannuksia. Tämän potentiaalin täysimääräistä hyödyntämistä haittaavat kuitenkin edelleen eräät pullonkaulat ja esteet.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksilta ja säähän liittyviltä katastrofeilta suojautuminen tarjoaa myös runsaasti mahdollisuuksia. Vuoden 1980 jälkeen noin 95 prosenttia katastrofien aiheuttamista taloudellisista menetyksistä Euroopassa on johtunut säähän ja ilmastoon liittyvistä tapahtumista. Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja katastrofien ehkäisyn aloilla investointivaihtoehdot lisääntyvät, ja innovatiivisia rahoitus- ja ilmastokestävyysjärjestelmiä tarvitaan. Myös vakuutusalalle tarjoutuu uudenlaisia haasteita ja mahdollisuuksia.

On tartuttava tuleviin globaaleihin mahdollisuuksiin

EU:n teknologinen osaaminen riittäisi tekemään siitä merkittävän toimijan vihreiden tuotteiden, prosessien ja palvelujen alalla. Sillä on kukoistava tutkimusyhteisö ja teknologinen johtoasema monilla aloilla. EU onkin johtavassa asemassa maailmankaupassa, kuten alla olevasta kaaviosta käy ilmi (ei sisällä EU:n sisäistä kauppaa).

Euroopan ympäristöteollisuuden maailmanlaajuinen asema on hyvä[35]

[pic]

Ympäristöteollisuuden maailmanmarkkinat olivat vuonna 2007 arvoltaan biljoona euroa. Energiatehokkaat teknologiat muodostivat tästä suuren osan (450 miljardia euroa). Euroopan markkinaosuus vaihtelee eri aloilla. Esimerkiksi jäteainesten automaattisen erottelun ja aurinkovoimaloiden aloilla Euroopan osuus kokonaismarkkinoista on yli 70 prosenttia. Synteettisten biopolttoaineiden, aurinkojäähdytysjärjestelmien ja energian varastointiteknologian aloilla eurooppalainen teollisuus johtaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Eurooppalaisten yritysten markkinaosuus oli keskimäärin yli 30 prosenttia jätehuollon ja kierrätyksen, sähköntuotannon, kestävän liikkuvuuden, energiatehokkuuden ja kestävän vesihuollon aloilla.

Tällaisten tuotteiden ja palvelujen maailmanmarkkinat kasvavat 5 prosentin vuosivauhtia, ja niiden oletetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä (ks. kasvuennusteet alla olevassa kaaviossa). EU:n osuus maailmanmarkkinoista on noin kolmannes, ja se on nettoviejä. Eri puolilla maailmaa on kuitenkin syntymässä kilpailua. EU:n tuulivoimatuottajille on ilmaantunut uusia kilpailijoita, jotka haluavat hyötyä ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisista rajoittamistoimista. EU:n on hyödynnettävä osaamistaan ja vahvistettava sen taustalla olevia kannustimia vakiinnuttaakseen johtoasemansa ja tarttuakseen uusiin tilaisuuksiin.

Ympäristöteollisuuden laajenevat maailmanmarkkinat [36]

[pic]

EU:n pk-yritysten on hyödynnettävä siirtymävaihetta

Ympäristöteollisuuden rakenne vaihtelee suuresti eri aloilla. Esimerkiksi jätehuollon, maaperän kunnostamisen, tuulivoiman ja uusiutuvan energian aloilla noin 10 prosenttia yrityksistä tuottaa lähes 80 prosenttia liikevaihdosta. Toisaalta pienet yritykset ovat vahvempia uusilla lainsäädäntölähtöisillä markkinoilla, joita ovat esimerkiksi ekologisen rakentamisen ja uusiutuvan energian alat. On myös huomionarvoista, että pk-yrityksillä oletetaan olevan paremmat mahdollisuudet ekoinnovointiin ja näin ollen resurssien tuottavuuden parantamiseen kuin suurilla yrityksillä. Materiaalitehokkuuden parantamista koskevissa saksalaisissa tapaustutkimuksissa on todettu, että yritystä kohden on säästynyt keskimäärin noin 200 000 euroa ja investointikustannukset ovat olleet lähes puolelle yrityksistä alle 10 000 euroa.[37]

Kaikkiaan ympäristöteollisuudelle on ominaista pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) suuri määrä. Nämä yritykset työllistävät noin puolet alan kokonaistyövoimasta. Pk-yritysten on näin ollen tehtävä yhteistyötä teollisuuden kanssa ja oltava yhä merkittävämmässä asemassa uusien teknologioiden ja ratkaisujen innovoinnissa ja myös niiden käytössä. Ekoinnovoinnille on luotava paremmat olosuhteet julkisen politiikan ja julkisten toimien avulla.

[1] KOM(2010) 2020: Komission tiedonanto EUROOPPA 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia .

[2] KOM(2010) 546: Komission tiedonanto Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke Innovaatiounioni .

[3] KOM(2011) 21: Komission tiedonanto Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke .

[4] KOM(2011) 571 lopullinen.

[5] KOM(2010) 614: Komission tiedonanto Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka: Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle .

[6] KOM(2010) 682 lopullinen: Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen .

[7] Mukailtu kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman perustamisesta tehdystä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksestä N:o 1639/2006/EY.

[8] KOM(2011) 500: Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio, Osa II: Politiikan alat .

[9] KOM(2011) 808 lopullinen: Komission tiedonanto Horisontti 2020 - Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma .

[10] KOM(2011) 572 lopullinen: Komission tiedonanto Kumppanuus tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa .

[11] KOM(2004) 38 lopullinen: Komission tiedonanto Kestävän kehityksen teknologioiden edistäminen: Ympäristöteknologioita koskeva Euroopan unionin toimintasuunnitelma .

[12] Flash-Eurobarometri 315: Eurooppalaisten yrittäjien asenteet ekoinnovointiin, maaliskuu 2011.

[13] IDEA Consulting ja Ecorys, Study on the competitiveness of the EU eco-industry , 2009; Roland Berger, Innovative environmental growth markets from a company perspective , 2007.

[14] Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (REACH).

[15] OECD, OECD studies on Environmental Innovation – Better policies to support eco-innovation , 2011.

[16] EIO Thematic Report: Water Innovation, Eco-Observatory, toukokuu 2011.

[17] http://tnw.tudelft.nl/en/about-faculty/departments/biotechnology/research/research-cooperation/icon/

[18] http://ec.europa.eu/research/water-initiative/pdf/4th_wwf_brochure_en.pdf

[19] http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/ict/key_technologies/kets_high_level_group_en.htm

[20] Kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin annettu neuvoston direktiivi 92/75/ETY.

[21] Kylmälaitteiden, astianpesukoneiden ja pesukoneiden energiamerkinnöistä johtuvat arvioidut säästöt vuosina 1996–2020.

[22] KOM(2011) 311 lopullinen: Komission tiedonanto Strateginen visio eurooppalaisille standardeille: lisätään ja nopeutetaan Euroopan talouden kestävää kasvua vuoteen 2020 mennessä .

[23] Rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2002/91/EY.

[24] http://www.enterprise-europe-network.ec.europa.eu/index_en.htm.

[25] KOM(2011) 363 lopullinen: Komission tiedonanto Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa .

[26] KOM(2008) 588 lopullinen: Komission tiedonanto Eurooppalainen strategiakehys kansainvälistä tiede- ja teknologiayhteistyötä varten .

[27] SWITCH-Aasia-ohjelma on avustusohjelma, jota rahoitetaan EU:n kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä. Asetus (EY) N:o 1905/2006 (EUVL L 378, s. 41) – http://ec.europa.eu/europeaid/where/asia/regional-cooperation/environment/switch_en.htm.

[28] KOM(2008) 823 lopullinen: Komission tiedonanto komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Itäinen kumppanuus .

[29] SEC(2011) 1028 final: "The pilot European Innovation Partnership on Active and Healthy Aging (AHA). First experiences on governance and processes".

[30] http://ipts.jrc.ec.europa.eu/activities/research-and-innovation/s3platform.cfm

[31] Ks. EU:n rahoittama, ekoinnovoinnin seurantakeskusta koskeva hanke: http://www.eco-innovation.eu/.

[32] Ks. EU:n rahoittama hanke "Accelerating eco-innovation policies": http://www.ecopol-project.eu/.

[33] IDEA Consulting ja Ecorys, Study on the competitiveness of the EU eco-industry , 2009; Roland Berger, Innovative environmental growth markets from a company perspective , 2007.

[34] Cleantech Groupin lehdistötiedote 7. tammikuuta 2010 puhtaan teknologian riskipääomasijoituksista vuonna 2010. Luvut koskevat puhtaaseen teknologiaan tehtyjä investointeja Euroopan ja Israelin alueella.

[35] Lähde: IDEA Consult, Ecorys, Study on the competitiveness of the EU eco-industry , 2009; Saksan ympäristö-, luonnonsuojelu- ja reaktoriturvallisuusministeriö, 2009, Greentech – Made in Germany 2.0 , 2009.

[36] Lähde: IDEA Consult, Ecorys, Study on the competitiveness of the EU eco-industry , 2009; Saksan ympäristö-, luonnonsuojelu- ja reaktoriturvallisuusministeriö, 2009, Greentech – Made in Germany 2.0 , 2009.

[37] Eco-innovation Observatory, Vuosikertomus 2010, Business perspective: Saving material costs .