52011DC0131

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 17.3.2011

KOM(2011) 131 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

jätetilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 2150/2002 mukaisesti laadituista tilastoista ja niiden laadusta

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

jätetilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 2150/2002 mukaisesti laadituista tilastoista ja niiden laadusta

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

1.1. Jätetilastoasetus 3

1.2. Tietojen laatu monen menetelmän ympäristössä 3

1.3. Laadunvalvonta 4

2. Täsmällisyys ja oikea-aikaisuus 4

3. Täydellisyys 4

4. Tietojen tarkkuus 4

4.1. Tietojen kattavuus 4

4.2. Jaottelu toimialoittain 4

4.3. Jätteiden luokittelu 4

5. Vertailukelpoisuus 4

5.1. Ajallinen vertailukelpoisuus 4

5.2. Vertailukelpoisuus maiden kesken 4

6. Yrityksille aiheutuva rasite 4

7. Jätetilastoasetuksen tarkistaminen 4

8. Saavutukset ja näkymät 4

JOHDANTO

Jätetilastoasetus

Jätetilastoista 25. marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2150/2002[1] 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kyseisen asetuksen mukaisesti laadituista tilastoista. Ensimmäinen kertomus julkaistiin vuonna 2008.[2]

Asetuksen liitteissä I ja II olevan 7 jakson 3 kohdan mukaan komissio liittää asetuksen 8 artiklassa tarkoitettuun kertomukseen jäsenvaltioiden laatuselvitykset. Kertomukset ovat saatavilla seuraavassa internetosoitteessa:

http://circa.europa.eu/Public/irc/dsis/pip/library?l=/wastesstatisticssregulat/data_transmission/quality_statistics/2008 .

Tässä kertomuksessa kuvaillaan tiivistetysti edistymistä siitä, kun tietoja toimitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2006. Kertomuksessa ovat mukana EU:n 27 jäsenvaltiota, ja siinä tarkastellaan viimeisimmän, kesäkuussa 2010 tapahtuneen tietojentoimituksen tuloksia. Lisäksi kerrotaan siirtymisestä NACE Rev. 1.1:stä NACE Rev. 2:een ja niistä muutoksista ja odotetuista parannuksista, joita jätetilastoasetuksen tarkistamisesta on luvassa.

Asetuksen mukaan EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset tiedot joka toiselta vuodelta ensimmäisen viitevuoden (vuoden 2004) jälkeen. Sen liitteissä I ja II vahvistetaan vaatimukset jätteiden synnystä, jätteenkäsittelystä ja jätteenkäsittelykapasiteetista laadittaville tilastoille. Tulokset esitetään jätteiden tilastonimikkeistöön (EWC-Stat) perustuvan jäteluokkajaottelun mukaisesti, joka vahvistetaan asetuksen liitteessä III.

Tietojen laatu monen menetelmän ympäristössä

Asetuksessa (EY) N:o 2150/2002 määritellään toimitettavat tiedot ja niiden laatuvaatimukset. Sen sijaan siinä ei säädetä mistään tietystä jätetilastojen laadintamenetelmästä. Tilastot laaditaan siis monen menetelmän ympäristössä. Tämä mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat säilyttää omat tiedonkeruujärjestelmänsä ja siten minimoida asetuksen noudattamiseksi tarvittavat muutokset.

Menetelmien välillä voi kuitenkin olla maakohtaisia eroja, ja yksittäisen maan tietokokonaisuudet ja jopa yksittäisten tietokokonaisuuksien sisältö voivat olla erilaisia. Sen vuoksi tietojen vertailukelpoisuutta ja tietojen laadukkuutta on vaikea varmistaa.

Tietojen laadun arviointitapa riippuu käytetyistä tilastomenetelmistä. Eri menetelmiä varten on olemassa erilaisia laatuparametreja (otantatutkimuksissa variaatiokerroin, mallinnuksessa herkkyysanalyysi jne.). Tietojen yleistä laatua kuvaavia indikaattoreita on kuitenkin vaikea määritellä etenkin siinä tapauksessa, että yksittäisten tietokokonaisuuksien sisällä yhdistellään eri menetelmiä. Asetuksen mukainen monen menetelmän lähestymistapa vaikeuttaa siten tietojen laadun arviointia ja kuvailua.

Laatuselvityksissä jäsenvaltiot kuvailevat tietoja soveltamalla tiettyjä jätetilastojen laadusta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1445/2005[3] vahvistettuja laatutekijöitä, joita yleisesti käytetään Euroopan tilastojärjestelmässä.[4]

Laadunvalvonta

Ensimmäisen, vuonna 2006 tapahtuneen tietojentoimituksen jälkeen Eurostat on perustanut tehokkaan laadunvalvontajärjestelmän, joka koostuu kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään pika-arviointi tiedoista ja laatuselvityksistä ja toimitetaan arviointiraportti jäsenvaltioille kahden kuukauden kuluessa raportoinnin määräajasta. Toisessa vaiheessa tehdään perusteellisempi validointi ilman tiukkaa määräaikaa.

Pika-arviointi tehdään seuraavien viiden kriteerin perusteella:

- tietokokonaisuuksien täydellisyys

- laatuselvityksen täydellisyys

- oikea-aikaisuus

- määritelmien ja luokitusten asianmukainen soveltaminen

- asianmukaisten tilastomenetelmien soveltaminen.

Tässä vaiheessa tietojen validoinnissa keskitytään lähinnä uusien tietojen sisäiseen johdonmukaisuuteen ja kehityskulkuihin. Analyysi tehdään erittäin aggregoidulla tasolla, ja tarkoituksena on havaita sarjoissa mahdollisesti olevat merkittävät katkokset.

Maat arvostavat pika-arviointia, mikä näkyy siinä, että arviointiraporteissa esitettyihin kysymyksiin reagoidaan nopeasti. Arviointi varmistaa tietojen oikea-aikaisen julkaisemisen. Maakohtaiset tiedot julkaistaan Eurostatin tietokannassa kolmen kuukauden kuluttua tietojen toimittamisen määräajasta.

Perusteellisessa validoinnissa analysoidaan tietoja yksityiskohtaisemmalla tasolla (esim. toimialoittain ja jäteluokittain) ja vertaillaan tilannetta ja kehitystä eri maissa. Validoinnissa tehdään mm. seuraavat tarkastukset:

- verrataan maassa syntyvien jätteiden määrää edellisvuosien tietoihin toimialoittain käyttämällä soveltuvia indikaattoreita

- verrataan toimialakohtaisia tietoja eri maiden välillä

- tarkastetaan tiedot suhteessa jätetietoihin, jotka on ilmoitettava muiden raportointivelvoitteiden perusteella – tällainen velvoite on esimerkiksi muun jätelainsäädännön mukainen vaatimustenmukaisuuden seuranta.

Mahdollisesti esiin nousevia kysymyksiä tarkastellaan maiden laatuselvitysten ja pika-arviointiin annetun palautteen valossa. Asianomaisille maille voidaan sitten esittää lisäkysymyksiä.

TÄSMÄLLISYYS JA OIKEA-AIKAISUUS

Tiedot ja laatuselvitykset on toimitettava 18 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä. Viitevuotta 2008 koskevat tiedot oli siis toimitettava viimeistään 30. kesäkuuta 2010. Jos tiedot olivat puutteellisia tai laatuselvitys puuttui, jäsenvaltioita pyydettiin toimittamaan puuttuvat tiedot viipymättä.

Tämän kertomuksen laatimisen aikoihin tilanne viitevuotta 2008 koskevan raportointimääräajan noudattamisen suhteen oli seuraava:

- 19 maata toimitti tietokokonaisuudet ajallaan.

- 4 jäsenvaltiota toimitti tiedot kolmen viikon kuluessa määräajasta, joten niitä voitiin tarkastella ensimmäisellä arviointikierroksella (Portugali, Itävalta, Ranska ja Kypros).

- 1 jäsenvaltio eli Romania toimitti tiedot 20. syyskuuta 2010.

- 3 jäsenvaltiota toimitti tiedot yli kolme kuukautta määräajan jälkeen: Italia 11. marraskuuta, Kreikka 1. joulukuuta ja Irlanti 21. joulukuuta 2010. Kreikan ja Irlannin raportointi viivästyi huomattavasti jo aiempina raportointivuosina.

Vuoden 2008 tietojen toimittamisen määräaikaa noudatettiin näin ollen yleisesti ottaen tyydyttävästi. Kaikkiaan 23 jäsenvaltiota 27:stä toimitti tiedot ajoissa tai enintään kolme viikkoa myöhässä. Eurostatilla on käytössä järjestelmä vaatimusten noudattamisen seuraamiseksi, ja jäsenvaltioille lähetetään lyhyin aikavälein muistutuksia vahvistetun aikataulun mukaisesti. Sen ansiosta täsmällisyys on parantunut verrattuna viitevuoteen 2006, jonka osalta 18 maata toimitti tiedot samassa ajassa.

- Julkaiseminen

Jätteiden syntyä ja käsittelyä koskevat tiedot julkaistiin Eurostatin tietokannassa 4. lokakuuta. Perusteellisen validoinnin valmistuttua tietokantaan on luvassa päivitys.

TÄYDELLISYYS

EU:n tason aggregaattien laatimisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että tietokokonaisuudet toimitetaan täydellisinä. Tietojen puuttuminen rajoittaa jätetilastojen tulkintaa ja informaatioarvoa. Maita pyydetäänkin minimoimaan puuttuvien tietojen määrä esittämällä tarvittaessa estimaatteja.

Ensimmäisellä raportointikierroksella, jolloin viitevuosi oli 2004, EU:n 27 jäsenvaltiosta kuusi pystyi toimittamaan täydelliset jätteiden syntyä koskevat tietokokonaisuudet, jotka kattoivat kaikki jäteluokat ja kaikki toimialat. 21 jäsenvaltion tietokokonaisuuksissa oli joitakin puutteita. Useimmat puuttuvista tiedoista liittyivät joko maa-, metsä- ja riistataloudessa (NACE A 01, A 02) tai kalataloudessa (NACE A 03) syntyvään jätteeseen taikka lietteisiin (paino ja kuivapaino). Puuttuvien jätteen syntyyn liittyvien arvojen osuus oli noin 9 prosenttia vaadituista tiedoista.

Viitevuoden 2006 osalta tietojen täydellisyys parani huomattavasti. Puuttuvien jätteen syntyä koskevien tietojen osuus putosi 2,1 prosenttiin. Puutteellisia tietoja toimitti vain 7 maata – 20 jäsenvaltiota toimitti täydelliset tiedot. Puutteellisten tietojen osuus oli suurin jo edellä mainittujen toimialojen kohdalla (NACE A 01–03). Puuttuvien tietojen osuus oli vuonna 2006 suurin Irlannin, Italian ja Latvian tiedoissa.

Puutteellisia kansallisia tietoja toimittaneiden maiden määrä putosi myös jätteenkäsittelyä koskevien tietojen kohdalla huomattavasti vuodesta 2004 vuoteen 2006. Vuonna 2004 puutteellisia tietoja toimitti 15 maata. Puuttuvien tietojen osuus EU27:n osalta oli 2,5 prosenttia vaadituista tiedoista. Vuonna 2006 vain viisi maata toimitti puutteelliset tiedot käsitellyn jätteen määrästä. Puuttuvien tietojen osuus putosi 1,5 prosenttiin. Puuttuvista tiedoista yli 70 prosenttia liittyi jätteiden loppukäsittelyyn, joka tehdään maaperää käsittelemällä tai vesistöihin päästämisellä. Näin toimitaan lähinnä ei-vaarallisten lietteiden tapauksessa.

Jätteiden syntyyn ja käsittelyyn liittyvien tietojen täydellisyys parani lisää viitevuoden 2008 kohdalla. Koska kolmen maan tiedot saapuivat myöhässä, arviointi oli tätä kertomusta laadittaessa vielä kesken.

TIETOJEN TARKKUUS

Tarkkuudella tarkoitetaan arvioitujen tai laskennallisten arvojen ja täsmällisten tai todellisten arvojen likeisyyttä, ja sen arvioinnissa otetaan huomioon tiettyjä tekijöitä, kuten otantavirheet, tietojen kattavuus, sovelletut kynnysarvot, vastauskato, mukautukset, tarkistukset ja korjaukset sekä luottamuksellisuus.

Tietojen kattavuus

Asetuksen tavoitteena on jätetilastojen tuottaminen direktiivin 2008/98/EY soveltamisalan mukaisesti. Jätteiden syntyä koskevat tilastot on laadittava kaikilta talouden toimialoilta sekä kotitalouksista. Mukaan on otettava myös hyödyntämis- ja loppukäsittelytoimista syntyvä jäte, jota nimitetään uusiojätteeksi. Tilastoissa on otettava huomioon myös pienyrityksissä (alle 10 työntekijää) syntyneet jätteet, vaikka nämä yritykset tulisikin mahdollisuuksien mukaan vapauttaa tutkimuksista.

Jätteenkäsittelystä laadittavat tilastot koskevat kaikkea tietyssä maassa hyödynnettyä tai loppukäsiteltyä jätettä kyseisen jätteen alkuperästä riippumatta. Asetuksen tarkoituksena on kerätä tietoja jätteiden lopullisesta määränpäästä, eikä se koske esikäsittelytoimia.

Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu jätteet, joiden kierrätys tapahtuu suoraan jätteen syntypaikalla.

- Kattavuusvirheet

Havaitut kattavuusvirheet liittyvät enimmäkseen johonkin seuraavista:

- epäselvät (oikeudelliset) määritelmät, kuten se, mikä on jätettä ja mikä ei

- tuotu ja viety jäte

- kattavuus uusiojätteen ja pienyritysten osalta

- yksittäisiä toimialoja koskevat ongelmat (esim. rakennus- ja purkutyöt).

Kattavuusvirheiden kokonaisvaikutusta on vaikea arvioida. Kattavuusvirheet voivat johtaa niin ali- kuin yliarviointeihinkin. Menetelmällisten mukautusten mahdollisia vaikutuksia voidaan havainnollistaa esimerkeillä Puolasta ja Ruotsista. Puola saattoi viitevuotta 2008 varten eläinten ulosteita ja lantaa koskevien tietojen kattavuuden EU:n oikeuskäytännön mukaiseksi (asia C-416/02) ja jätti viljelymaalla käytetyn lannan jätetilastojen ulkopuolelle. Ruotsissa arvioitiin uudelleen puujätettä sekä eläin- ja kasviperäistä jätettä koskevien tietojen kattavuutta niiden kriteerien perusteella, joilla erotetaan toisistaan jäte ja sivutuotteet.[5] Syntynyt jätemäärä pieneni näiden mukautusten myötä molemmissa maissa: Puolassa noin 96 miljoonalla tonnilla ja Ruotsissa 21 miljoonalla tonnilla.

Jaottelu toimialoittain

Asetuksessa kehotetaan jäsenvaltioita jaottelemaan tietonsa 20:n jätteitä synnyttävän toiminnon mukaan (19 toimialaa sekä kotitaloudet). Asianmukainen jaottelu jätteitä synnyttävän toiminnon mukaan on edellytys

- jätemääriä koskevien alakohtaisten tietojen vertailukelpoisuudelle

- jätetilastojen johdonmukaisuudelle suhteessa yritystoiminnan tilastoihin.

Taloudellisten toimintojen jaottelu perustuu Euroopan yhteisön tilastolliseen toimialaluokitukseen (NACE). Viitevuosien 2004 ja 2006 tapauksessa sovellettiin versiota NACE Rev. 1.1, ja vuodesta 2008 lähtien tiedot kerätään NACE Rev. 2:n mukaisesti.

- Siirtyminen NACE Rev. 2:een

Uusi toimialakohtainen NACE Rev. 2:n mukainen luokitus määritellään asetuksen (EY) N:o 1893/2006[6] liitteessä IV. Koska jätetilastoasetuksessa käytettävä aggregointitaso on korkea, siirtyminen NACE Rev. 1.1:stä NACE Rev. 2:een jää vaikutuksiltaan suhteellisen vähäiseksi: kaikkiaan 19:stä jätetilastoissa sovellettavista taloudellisesta aggregaatista 17 on pohjimmiltaan täysin samoja.

Suurin muutos liittyy jätehuoltotoimintojen luokitukseen. Jätehuoltotoiminta kuului aiemmin NACE Rev. 1.1:n kaksinumerotasoon 90 Viemäri- ja jätehuolto, puhtaanapito ja vastaavat palvelut ja nyt uuteen kaksinumerotasoon 38 Jätteen keruu, käsittely ja loppusijoitus; materiaalien kierrätys . Jäteveden keruu ja käsittely (NACE Rev. 1.1, koodi 9001) kuuluu nyt puolestaan uuteen kaksinumerotasoon 37 Viemäri- ja jätevesihuolto . Näin ollen useimmat jätehuoltotoiminnot on koottu uuteen kaksinumerotasoon 38. Jotta toimialatason aikasarjat voitaisiin säilyttää, vuosien 2004 ja 2006 tiedot jätehuoltotoiminnoista muunnetaan NACE Rev. 2:n jaottelun mukaisiksi. Eurostat tekee muunnoksen jäsenvaltioita kuullen.

Kustantaminen (NACE Rev. 1.1, koodi 221) on siirretty pääluokasta Teollisuus (alaluokka DE) uuteen pääluokkaan J Informaatio ja viestintä eli osaksi palvelutoimintoja. Tässä tapauksessa vuosien 2004 ja 2006 tietoja ei ole tarkoitus muuntaa, ellei tietojen analyysissa ilmene merkittävää vaikutusta aikasarjoihin.

- Väärä luokitus

Jätteiden luokitus jätteitä synnyttävien alojen mukaan riippuu tiedonkeruussa sovelletuista menetelmistä. Luokitusvirheen riski on huomattava maissa, joissa jätteiden syntyä koskevat tiedot johdetaan epäsuorasti jätteenkäsittelyä koskevista tiedoista. Tätä lähestymistapaa noudattavat Itävalta, Liettua, Malta, Saksa ja Tanska. Tietoja jätettä synnyttävistä yrityksistä tai aloista saadaan tässä tapauksessa ainoastaan toissijaisista lähteistä (esim. jätteiden kerääjiltä ja jätteenkäsittelylaitosten pitäjiltä), tai ne johdetaan muilla keinoilla (esim. mallinnuksella tai käyttämällä Euroopan jäteluetteloa,[7] jossa on tietoa jätteiden alkuperästä).

Osa näistä maista on muokannut toimintamalliaan parantaakseen toimialakohtaista luokitusta. Saksa on ottanut käyttöön uuden jätteiden tuottajia koskevan otostutkimuksen, jolla halutaan parantaa tuotetun jätteen kytköstä sen lähteisiin. Myös Liettua aikoo ottaa käyttöön uuden tutkimuksen jätteiden synnystä. Itävalta uskoo uuden sähköisen järjestelmän parantavan syntyvien jätteiden kohdentamista toimialoihin. Tanskan uuden jätetietojärjestelmän pitäisi parantaa vaaditun jaottelun noudattamista viitevuodesta 2012 lähtien.

Jätteiden luokittelu

Jätteiden asianmukainen luokitteleminen on tärkeää, jotta jätetilastoista saadaan tarkat ja vertailukelpoiset. Jätepolitiikan seuraaminen EU:n tasolla edellyttää sitä, että jäteluokkiin luetaan samat jätetyypit kaikissa jäsenvaltioissa.

Asetuksessa määritellään jäteluokat jätteiden tilastonimikkeistön (EWC-Stat) mukaisesti, mutta tiedonkeruussa käytettävästä luokituksesta siinä ei säädetä. Maat voivat vapaasti soveltaa haluamaansa jäteluokitusta kunhan pystyvät toimittamaan tiedot määritellyissä muodoissa ja vaaditun laatutason mukaisesti.

Useimmat maat keräävät tiedot 839 jätetyyppiä kattavan eurooppalaisen jäteluettelon mukaisesti. Siitä huolimatta, että jäteluettelon soveltamiseen liittyy joitakin ongelmia, sitä soveltamalla päästään hyvään vertailukelpoisuuteen. Luokitusvirheiden vaikutus tietojen tarkkuuteen jäänee yleisesti ottaen vähäiseksi.

VERTAILUKELPOISUUS

Ajallinen vertailukelpoisuus

Nyt kun kolmas raportointikierros on tehty, voidaan ensimmäisen kerran arvioida tietojen ajallista vertailukelpoisuutta.

Maiden laatuselvityksistä tehty arvio osoittaa, että lähes kaikki jäsenvaltiot olivat tehneet huomattavia mukautuksia kansallisiin jätetilastoihin soveltamaansa lähestymistapaan. Useimmat maat jatkavat nyt tiedonkeruun parantamista laatuseikkojen (esim. tiedoissa olevien puutteiden paikkaaminen ja kattavuuden parantaminen) ja menetelmiensä tehostamisen suhteen.

Kun vuoden 2008 tietoja verrataan aiempiin vuosiin (jolloin havaitaan, että syntyneiden jätteiden määrä väheni noin 309 miljoonalla tonnilla eli 10,9 %), käy kuitenkin ilmi, että yksittäisten maiden tekemillä menetelmämukautuksilla voi edelleen olla merkittävää vaikutusta EU:n tason aggregaatteihin. Tätä havainnollistaa parhaiten se, että kehitys voidaan liittää kolmessa jäsenvaltiossa tehtyihin menetelmämuutoksiin. Puolassa ja Ruotsissa jätemäärän väheneminen johtuu tietojen kattavuuden mukauttamisesta (ks. kohta 4.1), kun taas Ranskan ilmoittama rakennusalan (NACE Rev. 1.1, pääluokka F) selvästi vähäisempi jätemäärä on tulosta hiljattain käyttöön otetusta, entistä tarkemmasta alalla toteutettavasta tutkimuksesta.

Eurostatin tietojenvalidointijärjestelmällä varmistetaan, että aikasarjoissa olevat katkokset havaitaan ja joko korjataan tai selitetään. Maiden laatuselvitykset ovat puolestaan osoittautuneet käyttökelpoiseksi tavaksi seurata jäsenvaltioissa tehtäviä menetelmällisiä muutoksia ja niiden vaikutuksia.

Jotta toimialoittaiset aikasarjat olisivat keskenään johdonmukaisia, vuosien 2004 ja 2006 tietoja mukautettiin NACE Rev. 2:een siirtymisestä johtuvien toimialakohtaisen jaottelun muutosten perusteella. Vuoden 2004 tiedot, jotka puuttuivat 11 maan osalta poikkeusten vuoksi, korvattiin takautuvasti vuoden 2006 tietojen perusteella.

Vertailukelpoisuus maiden kesken

Yhteisten määritelmien ja luokitusten ansiosta tietojen vertailukelpoisuus maiden kesken on varsin hyvä. Syntyneen ja käsitellyn jätteen kokonaismäärissä olevat maittaiset erot on yhä helpompi selittää. Joitakin ongelmia esiintyy niiden maiden kohdalla, jotka eivät ole tilastoyksiköillä yhdistäneet tietoja niihin toimialoihin, jotka jätettä tuottavat. Tämä ei vaikuta ilmoitettuihin jätteen kokonaismääriin mutta haittaa toimialoittaista vertailukelpoisuutta.

Tietojen perinpohjainen analysointi muiden muassa alakohtaisten indikaattorien avulla varmistaa sen, että vertailukelpoisuus maiden kesken paranee jatkuvasti.

YRITYKSILLE AIHEUTUVA RASITE

Jätetilastoasetuksessa kehotetaan jäsenvaltioita keventämään yrityksille aiheutuvaa rasitetta luovuttamalla käyttöön hallinnollisia tietolähteitä ja vapauttamalla alle 10 työntekijän pienyritykset tutkimuksista, jolleivät nämä yritykset tuota merkittävää määrää jätettä.

Useimmat jäsenvaltiot eivät mittaa fyysistä vastausrasitetta ja pystyvät siksi esittämään vain laadullisia arvioita. Viitevuotta 2008 koskevissa laatuselvityksissään seitsemän jäsenvaltiota toimitti numerotietoja vastaajilta vastaamiseen menevästä ajasta. Saksa, Slovenia, Tanska, Tšekki ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittaa rasitteen olevan 30 minuutista neljään tuntiin vastaajaa kohti. Selvästi pitempi aika tarvitaan Ruotsissa (jopa 25 tuntia vastaajaa kohti) ja Puolassa (jopa 40 tuntia). Tarvittavan vastausajan pituudesta huolimatta Ruotsi pitää jätetilastojen aiheuttamaa kokonaisrasitetta erittäin kevyenä, koska suurin osa tiedosta saadaan hallinnollisista lähteistä ja suorat kyselyt kohdistetaan vain erittäin harvaan yritykseen. Puolassa raskas rasite johtuu osittain siitä, että raportoinnissa ollaan siirtymässä tilastollisista tutkimuksista hallinnollisten tietojen käyttöön ja että yritysten on ennen uuden järjestelmän käyttöönottoa raportoitava molempien järjestelmien mukaisesti.

Eniten apua yrityksille on siitä, että vältetään tietojen kaksinkertaista raportointia käyttämällä raportoinnissa hallinnollisia tietoja ja/tai koordinoimalla jätekyselyt asianomaisten laitosten (tilastotoimiston, ympäristöministeriön, ympäristöviraston) kesken. Jäsenvaltioista 15 käyttää hallinnollisia tietoja jätetilastojen pääasiallisena tietolähteenä. Muissa maissa hallinnolliset tiedot ovat yksi monista tietolähteistä.

Pienyritysten vapauttaminen tutkimuksista on ratkaistu eri tavoin. Joissakin maissa pienyritysten tilannetta selvitetään otantatutkimuksilla, joiden tulokset ekstrapoloidaan. Useimmat jättävät pienyritykset kuitenkin kokonaan pois tutkimuksista, ja luvut joko jätetään huomiotta tai ekstrapoloidaan muuttujapohjaisilla estimointimalleilla. Maat ovat vahvistaneet erilaisia vapautuskynnyksiä, jotka on määritelty pääasiassa työntekijämäärän tai vuoden kuluessa syntyvän jätemäärän perusteella. Joissakin maissa nämä kaksi kriteeriä on yhdistetty sen varmistamiseksi, että myös pienyrityksistä kerätään tietoja silloin, kun ne ylittävät jätteiden synnylle asetetun kynnyksen.

JÄTETILASTOASETUKSEN TARKISTAMINEN

Ensimmäisten kahden raportointikauden jälkeen esiin oli tullut selviä puutteita, ja parannusta kaipaavia osa-alueita kartoitettiin jo ensimmäisessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle esitetyssä kertomuksessa (KOM(2008) 355). Lisäksi on huomattava, että tarkistetussa jätepuitedirektiivissä (2008/98/EY) vahvistetaan uusia tietotarpeita ja muutettuja määritelmiä.

Syksyllä 2008 asetettiin sen vuoksi työryhmä pohtimaan kaikkia mahdollisia kysymyksiä ja valmistelemaan lopullisia suosituksia asetuksen liitteiden tarkistamiseksi. Heinäkuun 2009 lopussa jäsenvaltioitten kommentoitavaksi lähetettiin asiakirjoja, joissa esitettiin yksityiskohdat ja selostus ehdotetuista muutoksista. Komissio hyväksyi tuloksena olleen säädösehdotuksen 27. syyskuuta 2010.[8]

Tarkistuksen tavoitteena oli

- parantaa jätetilastojen käytettävyyttä

- yksinkertaistaa asetuksen säännöksiä

- saattaa asetus linjaan muiden jätteitä koskevien raportointivelvoitteiden kanssa.

Tärkein muutos on se, että asetuksen liitteissä I ja II olevassa 2 jaksossa vahvistettu jäteluokittainen jaottelu yhdenmukaistetaan. Erilaiset jaottelut vaikeuttivat tietojen validointia sekä tulosten tulkintaa ja niistä ilmoittamista. Jätteiden synnystä ja käsittelystä raportoidaan jatkossa samojen 51 jäteluokan mukaisesti. Vaikka raportoitavien tietojen määrä tästä syystä kasvaakin nimellisesti, uuden säännöksen ei odoteta aiheuttavan lisärasitetta.

Lisäksi on ryhmitelty uudelleen eräitä jäteluokkia ja otettu käyttöön uusia tarkoituksena parantaa tietojen käytettävyyttä esimerkiksi jätepolitiikan seurannassa. Näihin muutoksiin kuuluvat seuraavat:

- erilliset jäteluokat rakentamisessa ja purkamisessa syntyville mineraalijätteille, maa-aineksille ja ruoppausmassalle

- erilliset jäteluokat jätteiden käsittelystä peräisin oleville nestemäisille ja mineraalijätteille (uusiojätteet)

- jäteluokkien eläin- ja kasviperäiset jätteet ja metallijätteet uudelleenjärjestely

- eri kemialliset jätteet koottu yhteen jäteluokkaan.

Lisäksi järjestettiin uudelleen jätteen käsittelyä koskevat luokat, jotta asetus olisi linjassa tarkistetun jätepuitedirektiivin määritelmien ja vaatimusten kansa ja jotta voitaisiin integroida kaatopaikkojen määrää ja kapasiteettia koskevat tiedot, joita on tähän mennessä kerätty kaatopaikkadirektiivin 1999/31/EY mukaisesti.[9]

Liitteen II mukaiset käsitellyn jätteen määriä koskevat tiedot tarvitsee ilmoittaa ainoastaan kansallisella tasolla. NUTS 1 -tason raportoinnista luovutaan, koska tiedoille ei ole olemassa dokumentoitua poliittista tarvetta. Jätteenkäsittelylaitosten määrää ja kapasiteettia koskevia raportointivaatimuksia on vähennetty, koska tuotetuista tiedoista osan käyttö on ollut vähäistä.

Asetuksen tarkistamisen odotetaan kaiken kaikkiaan parantavan tietojen käytettävyyttä ja selkeyttä lisäämättä kuitenkaan maille koituvaa rasitetta. Vaikka tarkistus aiheuttaa joitakin katkoksia, tietojen ajallinen jatkuvuus pidetään korkeatasoisena. Tarkistettua asetusta sovelletaan viitevuodesta 2010.

Jätetilastoasetuksen soveltamiskäsikirjaa on mukautettu tulevien muutosten ottamiseksi huomioon.

- Jätteen tuontia ja vientiä koskevat tilastot

Jätetilastoasetuksen 1 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kun 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kokeilututkimukset on tehty, tilastot kattavat sellaisten jätteiden tuonnin ja viennin, joista ei kerätä tietoja jätteiden siirtoja koskevan asetuksen (EY) N:o 1013/2006[10] mukaisesti (nk. vihreän luettelon jätteet). Näiden säännösten perusteella Eurostat laati kokeilututkimusohjelman vuosille 2003–2007. Siihen osallistui 11 maata.

Tutkimusten pohjalta laadittiin ehdotus, josta keskusteltiin jäsenvaltioiden kanssa marraskuussa 2009. Tutkimusten tulokset esitetään tiivistetysti komission kertomuksessa KOM(2008) 501. Keskusteluissa kävi ilmi, että usealla maalla olisi huomattavia vaikutuksia tuottaa säännöllisiä tilastoja jätteiden tuonnista ja viennistä. Sen vuoksi Eurostat päätti tarkastella uudelleen käyttäjien tarpeita ja kyseisten tilastojen poliittista perusteltavuutta.

SAAVUTUKSET JA NÄKYMÄT

Jätetilastojen laatimisessa on edistytty merkittävästi sitten ensimmäisen raportointivuoden 2006. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen täsmällisyys ja täydellisyys sekä julkaisemisen oikea-aikaisuus ovat parantuneet koko ajan. Jätetilastot ovat nyt suhteellisen hyvin vertailukelpoisia maiden kesken, ja pyrkimyksissä tietojen täyteen kattavuuteen on saavutettu huomattavaa edistymistä. Tietojen laatu on yleisesti ottaen kohdallaan useimpien maiden osalta.

Tietojen yhdenmukaistamisen avuksi on laadittu menetelmäoppaita, jotka ovat saatavana Eurostatin verkkosivuilta (Environmental Data Centre on Waste). Virheitä ja menetelmiin liittyviä puutteita kartoitetaan laadunvalvontajärjestelmällä.

Vuotta 2008 koskevien tietojen toimittamisen myötä jätteiden syntymisestä ja käsittelystä on nyt käytettävissä tietoja vuodesta 2004 vuoteen 2008. Aikasarjan pitenemisen ansiosta tiedoista tulee yhä käyttökelpoisempia esimerkiksi indikaattorien laatimisen ja ympäristötilien yhteydessä.

On kuitenkin mainittava, että yksittäisten maiden tekemillä menetelmällisillä muutoksilla voi edelleen olla merkittävää vaikutusta aikasarjoihin niin kansallisesti kuin EU27-aggregaattienkin suhteen. Kehitystä ajan mittaan olisi siksi tulkittava varovaisesti ja vasta kun taustalla olevat tiedot on analysoitu huolellisesti. Lisäksi on otettava huomioon ne vaikutukset, joita tarkistetun jätepuitedirektiivin myötä käyttöön otetuilla uusilla käsitteillä (jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat perusteet) on jätetilastoihin.

Vaarallisen jätteen ja muun kuin mineraalijätteen synnyn mittaamiseen on kehitetty indikaattoreita, jotka nivotaan kestävän kehityksen indikaattoreihin ja Eurooppa 2020 -strategian seurantaindikaattoreihin. Kierrätystä koskevan indikaattorin laatiminen on kuitenkin vielä kesken.

Jätetilastojen käytettävyyden ja tulkittavuuden odotetaan paranevan huomattavasti, kun tarkistettua asetusta ryhdytään soveltamaan viitevuodesta 2010.

[1] EYVL L 332, 9.12.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 849/2010 (EUVL L 253, 28.9.2010, s. 2).

[2] KOM(2008) 355 lopullinen, 13.6.2008.

[3] EUVL L 229, 6.9.2005, s. 6.

[4] Tilastojen laatua käsittelevä Eurostatin sivusto: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page?_pageid=2373 1 2273_47140765&_dad=portal&_schema=PORTAL.

[5] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Tulkitseva tiedonanto jätteistä ja sivutuotteista (KOM(2007) 59 lopullinen).

[6] EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1.

[7] Jäteluettelosta ks. päätös 2000/532/EY (EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3).

[8] Komission asetus (EU) N:o 849/2010, annettu 27. syyskuuta 2010, jätetilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2150/2002 muuttamisesta (EUVL L 253, 28.9.2010, s. 2).

[9] Komission päätös, tehty 17. marraskuuta 2000, kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden kertomusten laadinnassa käytettävästä kyselylomakkeesta (EYVL L 298, 25.11.2000, s. 24).

[10] EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna (EUVL L 119, 13.5.2010, s. 1).