6.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 107/33

1.1

Komitea ehdottaa, että oikeusperustaan lisätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artikla sopimuksen 42 artiklan 1 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan rinnalle, koska viittaus pelkästään YMP:tä koskeviin artikloihin ei riitä Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavien erityisten toimenpiteiden toteuttamiseen.

1.2

Komitea toteaa, että 18 artiklan 2 kohdan e alakohdasta on poistettava ilmaus ”määrät” ja selkiytettävä kyseisen säännöksen muotoilua suhteessa samaisen artiklan 4 kohtaan, jotta toimenpiteiden ja toimen ohjelmatyö on sopivan joustavaa, säätämällä, että kullekin toimenpiteelle osoitetaan määrien asemesta oma rahoitusosuutensa ja että toimista poistetaan viittaus enimmäismääriin, koska ne määritellään toimenpidetasolla.

1.3

Komitea katsoo, että maiseman ja maatalousmaan perinteisten ominaispiirteiden säilyttämisen sekä erityisesti pengerviljelmiä tukevien kivimuurien säilyttämisen osalta asetuksen (EY) N:o 1628/2005 liitteessä I säädetty Madeiran nauttima jousto eli unionin tuen vuotuisten enimmäismäärien korottaminen kaksinkertaisiksi on ulotettava kattamaan muut syrjäisimmät alueet.

1.4

Komitea katsoo, että 22 artiklaan on lisättävä uusi kohta, jossa syrjäisimmille alueille sijoittautuneet suuryritykset vapautetaan kiellosta ottaa vastaan maatalousvakuutusten ottamiseen tarkoitettuja valtiontukia.

1.5

Komitean mielestä banaanialan taloudellista tukea tulisi lisätä syrjäisestä sijainnista ja saaristoluonteesta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevien ohjelmien (Posei-ohjelmat) puitteissa. Näin lievennettäisiin niitä kielteisiä vaikutuksia, joita unioniin tuotavien banaanien tullien suunnitellulla alentamisella on unionin tuottajien tuloihin.

1.6

Komitea katsoo, että erityistä hankintajärjestelmää kullekin alueelle luotaessa lähtökohtana on pidettävä paikallista maataloustuotantoa, jonka kehittymistä ei saa rajoittaa myöntämällä liian korkeita hankintatukia tuotteisiin, joita tuotetaan myös paikallisesti.

2.1

Euroopan unionin syrjäisimmät alueet nauttivat erikoiskohtelua, kuten todetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa, jossa täsmennetään, että kyseisten alueiden erityispiirteet ja -vaatimukset huomioon ottaen on tarpeen toteuttaa erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on etenkin määritellä edellytykset, joilla perussopimuksia sovelletaan kyseisiin alueisiin, mukaan lukien yhteiset politiikat. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa mainitaan nykyisin yhdeksän aluetta, jotka kuuluvat kolmeen jäsenvaltioon:

2.2

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) osalta syrjäisimmillä alueilla toteutetaan Posei-ohjelmiin sisältyviä erityistoimenpiteitä. Ohjelmien tärkeimpiä välineitä ovat

2.3

Syrjäisimpien alueiden maatalouteen tarkoitettuja erityistoimenpiteitä toteutettiin ensimmäisen kerran Ranskan merentakaisissa departementeissa (Poseidom-ohjelma) vuonna 1991 sekä Kanariansaarilla (Poseican-ohjelma), Azoreilla ja Madeirassa (Poseima) vuonna 1992. Posei-asetuksia tarkistettiin vuonna 2001, jolloin muutettiin erityistä hankintajärjestelmää ja etenkin sen tukien laskentatapaa. Tarkistuksen yhteydessä otettiin niin ikään käyttöön uusia paikallisten tuotteiden tukitoimenpiteitä ja muutettiin voimassa olleita toimenpiteitä.

2.4

Vuonna 2006 Posei-järjestelmää uudistettiin merkittävästi, kun kaikki kolme Posei-ohjelmaa yhdistettiin ja niistä annettiin yksi ainut asetus: neuvoston asetus (EY) N:o 247/2006. Tämän asetuksen myötä otettiin käyttöön uusi ohjelmatyömenetelmä ja hajautettiin Posei-ohjelmien laatiminen ja muuttaminen sekä niiden hallinnointi ja seuranta siirtämällä nämä toiminnot jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Uusi järjestelmä merkitsi entistä joustavampaa hallinnointia, joka on mukautettu paremmin paikallisiin tarpeisiin, sekä ohjelmien muuttamismenettelyjen yksinkertaistamista. Posei-järjestelmään tuolloin tehty muutos heijasti myös vuonna 2003 toteutettua YMP.n tarkistusta viljelijöiden suorien tukijärjestelmien osalta, sillä uudistuksessa otettiin huomioon syrjäisemmillä alueilla harjoitettavan maatalouden erityispiirteet jätettäessä kyseiset alueet tukien mukauttamisen ja tuotannosta irrottamisen soveltamisalan ulkopuolelle.

2.5

Neuvoston asetusta (EY) N:o 247/2006 on sittemmin muutettu useaan kertaan ja siinä on otettu huomioon vuonna 2006 toteutetut sokeri- ja banaanialan uudistukset sekä YMP ”terveystarkastus” siirtämällä Posei-ohjelmien käyttöön niitä suoria tukitoimenpiteitä vastaavat määrärahat, joita aiemmin hallinnoitiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 nojalla, sekä tekemällä vuosina 2007 ja 2008 muita suoriin tukiin liittyviä määrärahasiirtoja.

2.6

Posei-ohjelmien voidaan nykyisin todeta vastaavan syrjäisimmillä alueilla YMP:n ensimmäistä pilaria, ja sen välineet on syytä säilyttää myöntämällä niihin asianmukaiset määrärahat.

3.1

Ensinnäkin neuvoston asetuksen N:o 247/2006 muuttaminen johtuu tarpeesta mukauttaa asetus lainsäädännössä viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen ja varsinkin Lissabonin sopimuksen voimaantuloon, jonka yhteydessä yhteisessä maatalouspolitiikassa otettiin käyttöön yhteispäätösmenettely. Pyrkimyksenä on erottaa toisistaan toisaalta 290 artiklassa määrätty, komissiolle siirretty valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia (delegoidut säädökset), ja toisaalta 291 artiklassa määrätty, komissiolle siirretty valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä.

3.2

Asetusta muuttamalla on niin ikään tarkoitus laatia asetus uudelleen ja muokata sen rakennetta, jotta se olisi entistä selkeämpi ja avoimempi ja jotta sen säännökset vastaisivat paremmin Posei-maatalousjärjestelmän käytännön tilannetta.

3.3

Uudessa asetuksessa mainitaan selkeämmin Posei-järjestelmän päätavoitteet ja korostetaan Posei-ohjelmien keskeistä roolia. Asetustekstiin on lisäksi sisällytetty tiettyjä ohjelmatyötä koskevia säännöksiä, joilla pyritään joustavoittamaan ohjelmien mukauttamista, jotta ne voidaan sovittaa paremmin vastaamaan syrjäisimpien alueiden tarpeita.

3.4

Ehdotukseen sisältyy myös joukko erittäin konkreettisia muutoksia:

3.5

Lisäksi tarkennetaan, että erityistä hankintajärjestelmää kullekin alueelle luotaessa lähtökohtana on pidettävä paikallista maataloustuotantoa, jonka kehittymistä ei saa rajoittaa myöntämällä liian korkeita hankintatukia tuotteisiin, joita tuotetaan myös paikallisesti.

3.6

Uudella ehdotuksella asetukseksi ei muuteta rahoituslähteitä eikä rahoituksen määrää, eikä se missään tapauksessa merkitse huomattavaa sisältöuudistusta, vaikka muotoa muutetaankin.

4.1

Syrjäisimpien alueiden maatalous on tärkeä osa paikallista elinkeinoelämää. Se luo etenkin työpaikkoja ja myös tukee merkittävällä tavalla paikallista maatalouselintarviketeollisuutta, joka on kyseisten alueiden teollisen tuotannon tärkein osa.

4.2

Syrjäisimpien alueiden maataloustuotanto on kuitenkin luonteeltaan erittäin haurasta pääasiassa siksi, että toimintaa vaikeuttavat kaukainen sijainti, paikallismarkkinoiden koko, niiden hajanaisuus, epäsuotuisat ilmasto-olot, pieni tilakoko tai viljelysten heikko monipuolistumisaste; ne ovat tekijöitä, jotka alentavat huomattavasti syrjäisimmillä alueilla harjoitettavan maataloustoiminnan kilpailukykyä suhteessa mantereella harjoitettavaan tuotantoon. Paikallinen maatalous on lisäksi erittäin riippuvainen ulkomaailmasta niin toimitettaessa tuotantopanoksia kuin pidettäessä tuotteita kaupan, kun alueet sijaitsevat maantieteellisesti hyvin kaukana toimituslähteistä ja markkinoista.

4.3

Useimpien syrjäisimpien alueiden maataloustuotannolle on ominaista hyvin selvä kahtiajako yhtäältä vientiin suuntautuvan maatalouden ja toisaalta paikallismarkkinat tyydyttävän maatalouden välillä. Vientiin tarkoitetun tuotannon on kuitenkin kilpailtava maailmanmarkkinoilla toimivien maiden tuotannon kanssa (Välimeri, Latinalainen Amerikka jne.), jotka nekin myyvät tuotantoaan Euroopan mantereella ja joiden tuotantokustannukset ovat alhaisemmat ja markkinoille pääsyn edellytykset yhä suotuisammat EU:n maataloustuotteiden kauppajärjestelmän vähitellen vapautuessa.

4.4

Unionin banaaniala on esimerkki huolestuttavasta suuntauksesta: unionin syrjäisimpien alueiden tärkeimpien vientituotteiden suojelua heikennetään asteittain. Euroopan unioni allekirjoittikin 15. joulukuuta 2009 Maailman kauppajärjestössä banaanikauppaa koskevan monenvälisen sopimuksen, jossa sovitaan tullin alentamisesta 176 eurosta tonnia kohti 114 euroon tonnia kohti vuosien 2017 ja 2019 välillä. Lisäksi Kolumbian, Perun ja Keski-Amerikan maiden kanssa on allekirjoitettu assosiaatiosopimukset, ja luultavasti tällainen sopimus allekirjoitetaan lähitulevaisuudessa myös Ecuadorin kanssa. Niissä tullia pienennetään vielä enemmän siten, että vuodesta 2020 alkaen se on vain 75 euroa tonnia kohti.

4.5

Vuonna 2006 toteutettu Posei-järjestelmän tarkistus on osoittautunut myönteiseksi, ja näin järjestelmä voidaan mukauttaa paremmin syrjäisimpien alueiden maatalouden erityispiirteisiin, kun jäsenvaltioiden ja alueiden viranomaisilla on aiempaa enemmän toimivaltuuksia laatia ohjelmia, minkä ansiosta sidosryhmät voivat osallistua entistä välittömämmin tukitoimenpiteiden määrittelyyn.

4.6

Ehdotetun muutoksen myötä asetuksen säännökset vastaavat paremmin järjestelmän nykyistä toimintaa, ja sen ansiosta ohjelmat voidaan mukauttaa entistä joustavammin kunkin alueen tarpeisiin.

4.7

Jotta asetus vastaisi Lissabonin sopimusta, komissio on nähnyt paljon vaivaa määritelläkseen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välisen jakauman siten, ettei voimassa olevia säännöksiä tarvitse muuttaa, jotta nykyinen järjestelmä voidaan pitää edelleen toiminnassa. Komission ehdotus on tosin jossain määrin ennenaikainen, kun kaikkia tietoja ei ole saatavilla, koska uusista komitologiamenettelyistä annettavan asetuksen sisältö ei ole vielä selvillä.

5.1

Posei-asetuksella on nykyisin kaksi oikeusperustaa: kaksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen yhteistä maatalouspolitiikkaa käsittelevää artiklaa (entiset 36 ja 37 artikla) sekä syrjäisimpiä alueita käsittelevä erityisartikla (entinen 299 artiklan 2 kohta). Asetuksen tarkistamista koskevassa ehdotuksessa oikeusperustana ovat kuitenkin vain YMP:tä käsittelevät uusi 42 artikla ja uuden 43 artiklan 2 kohta, eikä syrjäisimpiä alueita käsittelevää uutta artiklaa 349 mainita. Säädettäessä syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista erityisistä toimenpiteistä ei riitä, että viitataan pelkästään YMP:tä käsitteleviin artikloihin, sillä niitä käsittelevä erityisartikla muodostaa lainsäädäntöpohjan kaikille säännöksille, jotka liittyvät syrjäisimmästä sijainnista johtuviin poikkeuksellisiin oloihin.

5.2

Ehdotetun asetuksen 18 artikla sisältää uusia säännöksiä siitä, mitä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten esittämien Posei-ohjelmien on sisällettävä. Eräät näistä säännöksistä aiheuttavat kuitenkin tulkintaa koskevaa epävarmuutta. Asetuksen 18 artiklan e alakohta olisi poistettava, koska säännös ei ole selkeä ja se on sitä paitsi turha, koska siinä toistetaan saman artiklan 4 kohta, sillä kustakin toimesta on jo määriteltävä tuen myöntämisedellytykset ja tuotteet. Määrien sisällyttämisestä toimenpiteiden pakolliseen sisältöön on pikemminkin haittaa kuin apua; kuhunkin toimenpiteeseen sisältyy useita toimia, eikä toimenpidettä kuvattaessa määrien mainitsemisesta ole käytännön hyötyä. Asetuksen 18 artiklan 4 kohdassa ei ole tarpeen määritellä toimen enimmäismäärää: se tekee hallinnoinnista jähmeämpää, sillä toimesta määritellään jo yksittäisen tuen määrä ja tuensaajat.

5.3

Maiseman ja maatalousmaan perinteisten ominaispiirteiden säilyttämiseksi sekä erityisesti pengerviljelmiä tukevien kivimuurien säilyttämiseksi joillakin syrjäisimmillä alueilla on niin ikään tarpeen kannustaa näiden erityispiirteiden vaalimista, sillä se on perinteisen maiseman ja maatalousmaiden moitteettoman säilyttämisen kannalta erittäin tärkeää vaikean pinnanmuodostuksen ja maaperän ominaispiirteiden vuoksi. Niinpä 21 artiklan 1 kohdassa maiseman ja maatalousmaan perinteisten ominaispiirteiden säilyttämisen sekä erityisesti pengerviljelmiä tukevien kivimuurien säilyttämisen osalta asetuksen (EY) N:o 1628/2005 liitteessä I säädetty Madeiran nauttima jousto eli unionin tuen vuotuisten enimmäismäärien korottaminen kaksinkertaisiksi on ulotettava kattamaan muut syrjäisimmät alueet.

5.4

Alakohtaisesti tehtävillä ryhmävakuutuksilla on tietyillä syrjäisimmillä alueilla suuri merkitys. Se, ettei suuryrityksille voida myöntää valtiontukia ryhmävakuutusten tekemiseen, nostaa pienten ja keskisuurten tuottajien vakuutuksesta maksamaa hintaa ja vaikeuttaa vakuutusjärjestelmän kestäväpohjaisuutta. On pidettävä mielessä, että syrjäisimpien alueiden pinta-ala on pieni ja että joillakin alueilla viljelyksille myönnetään erityisvakuutuksia; kullekin alasektorille onkin syytä myöntää kannustimia, jotta ne voivat tehdä oman ryhmävakuutuksensa.

5.5

Genevessä tehdyssä banaanikauppaa koskevassa monenvälisessä sopimuksessa sovitulla tullin alentamisella on jo nyt kielteisiä vaikutuksia banaanin myyntihintaan ja sen myötä unionin tuottajien tuloihin. Tätä kielteistä vaikutusta pahentaa tullin alentaminen vielä lisää Andien alueen ja Keski-Amerikan maiden kanssa allekirjoitetuilla kahdenvälisillä sopimuksilla. Unionin banaanialan kilpailukyky on heikentynyt voimakkaasti tullien alentamisen vuoksi, ja vaikutusten lieventämiseksi on tarpeen ottaa käyttöön korvaavia toimenpiteitä, joilla kielteiset vaikutukset minimoidaan. Posei-ohjelmien rahoitusta tulee kasvattaa, jotta unionin tuottajien tulot voidaan pitää nykyisellä tasolla.