18.12.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/28

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Talouskumppanuussopimusten vaikutus syrjäisimmillä alueilla (Karibian alue)”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 347/04)

Esittelijä: Hervé COUPEAU

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Talouskumppanuussopimusten vaikutus syrjäisimmillä alueilla (Karibian alue).

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Kaikki viisitoista Karibian alueen AKT-valtioiden (1) foorumin (CARIFORUM) jäsenvaltiota (2) ja EU allekirjoittivat 15. lokakuuta 2008 talouskumppanuussopimuksen, jonka soveltamisala on erityisen laaja. Tietyt talouskumppanuussopimuksessa mainitut tekijät estävät kuitenkin toteuttamasta asetettuja tavoitteita, joita ovat muun muassa alueellinen yhdentyminen, kestävä kehitys tai CARIFORUM-valtioiden ja syrjäisimpien alueiden yhteistyö. Vaikka syrjäisimmillä alueilla on pitkät eurooppalaiset perinteet, niillä on maantieteellisiä, historiallisia, kulttuurisia ja taloudellisia siteitä CARIFORUM-valtioihin. Ne voivat strategisen asemansa vuoksi solmia kestäviä kauppasuhteita naapurisaarten kanssa. Ne ovat siis ensimmäisiä Euroopan alueita, joihin talouskumppanuussopimus vaikuttaa.

1.2   ETSK on tietoinen siitä, että talouskumppanuussopimukseen liittyvät neuvottelut ovat monitahoisia ja että sopimus tuo muassaan potentiaalisia riskejä ja tarjoaa mahdollisuuksia niin CARIFORUM-valtioille kuin syrjäisimmille alueille ja ylipäätään EU:lle.

1.3   ETSK suosittaa lämpimästi, että syrjäisimpien alueiden paikallisviranomaisia kuullaan kaikissa EU:n ja CARIFORUMin talouskumppanuussopimuksen edellyttämissä neuvotteluissa. Vaikka nämä syrjäisimmät alueet ovat myös Amerikassa sijaitsevia Ranskan departementteja, mikä erottaa ne CARIFORUM-valtioista, niiden on kannettava kortensa todellisen alueellisen yhdentymisen kekoon.

1.4   ETSK katsoo, että on niin ikään tärkeää, että syrjäisimpien alueiden kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset osallistuvat nykyistä tiiviimmin keskusteluihin sekä erinäisten sopimuksen toimeenpanoon tähtäävien seurantakomiteoiden toimintaan. Näin talouskumppanuussopimuksen perimmäisenä tavoitteena oleva alueellinen yhdentyminen olisi toteutettavissa.

1.5   CARIFORUM-valtioiden asteittainen integroituminen maailmantalouteen onnistuu täydellisesti vasta sitten, kun kuljetusongelmat (infrastruktuuri ja kuljetusmuodot) saadaan ratkaistuksi. ETSK suosittaa, että komissio tarkastelee kuljetuskysymystä laajemmin ja kiinnittää lähemmin huomiota konkreettisiin ratkaisuihin, joista sovitaan yhdessä CARIFORUM-valtioiden ja syrjäisimpien alueiden kanssa.

1.6   ETSK suosittaa, että asianomaiset tahot harkitsisivat syrjäisimpien alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välisen kaupan tullimaksujen alentamisen aikaistamista edistääkseen kauppasuhteita Karibian alueella.

1.7   ETSK on ilahtunut siitä, että talouskumppanuussopimuksessa on huomioitu tarve ottaa käyttöön terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteitä koskeva selkeä menettely. ETSK suosittaa kuitenkin, että syrjäisimmät alueet sisällytetään alueen sisäistä kauppaa helpottavien terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaavien toimivaltaisten viranomaistahojen joukkoon ja että niille tarjotaan tilaisuus osallistua kahdenvälisistä järjestelyistä käytäviin neuvotteluihin. ETSK kehottaa niin ikään antamaan syrjäisimmille alueille mahdollisuuden hyödyntää sellaista syrjäisimpien alueiden nimitystä, joka erottaisi niiden tuotteet viestimällä niiden laadusta sekä siitä, että ne noudattavat EY:n normeja.

1.8   ETSK suosittaa nimenomaisesti, että syrjäisimpien alueiden kalastus- ja vesiviljelyalueita hallinnoidaan yhteisymmärryksessä CARIFORUM-valtioiden kanssa.

1.9   ETSK kehottaa kaiken kaikkiaan jäsentämään palvelut nykyistä paremmin, jotta Karibialle syntyy todellinen matkailuelinkeino.

1.10   ETSK seuraa tarkoin sitä, että sopimukseen sisällytetään ympäristön kunnioittamisen ja sosiaalisen suojelun käsitteet. Komitean on voitava tarjota ennakoiva visio koko alueelle.

2.   Johdanto ja yleiset huomiot

2.1   Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklassa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityispiirteet. Euroopan komissio perusti vuonna 1986 syrjäisimpiä alueita käsittelevän yksiköiden välisen työryhmän, jonka tehtävänä oli koordinoida näiden alueiden hyväksi toteutettavia yhteisön toimia sekä toimia välittäjänä asioitaessa keskus- ja aluehallinnon kanssa. Vuodesta 1989 lähtien näitä alueita varten on ollut olemassa erityisohjelma, jonka avulla alueiden sosiaalis-taloudelliseen kehitykseen liittyviä toimia pyritään tukemaan niin, että alueiden kehitys olisi lähempänä muuta Euroopan unionia.

EU:n ja CARIFORUMin talouskumppanuussopimuksen 239 artiklassa on huomioitu se, että Karibian alueen syrjäisimmät alueet (Martinique ja Guadeloupe) sijaitsevat maantieteellisesti CARIFORUM-valtioiden läheisyydessä: ”Osapuolet ottavat huomioon Euroopan yhteisön syrjäisimpien alueiden ja CARIFORIJM-valtioiden maantieteellisen läheisyyden ja pyrkivät vahvistamaan taloudellisia ja yhteiskunnallisia yhteyksiä näiden alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välillä, minkä vuoksi ne pyrkivät erityisesti helpottamaan yhteistyötä kaikilla tämän sopimuksen piiriin kuuluvulla aloilla sekä helpottamaan tavara- ja palvelukauppaa, edistämään investointeja ja rohkaisemaan liikenne- ja viestintäyhteyksiä syrjäisimpien alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välillä.” Samaisessa artiklassa mainitaan niin ikään CARIFORUM-valtioiden ja syrjäisimpien alueiden osallistuminen puiteohjelmiin ja erityistoimiin talouskumppanuussopimuksen kattamilla aloilla.

2.2.1   ETSK korostaa ”Alankomaiden merentakaisten alueiden” merkitystä. Niitä ovat Karibian alueella sijaitsevat saaret Bonaire, Curaçao, Saba, Sint-Eustatius, Sint-Marten ja Aruba. Nämä saaret ovat kuitenkin eurooppalaisittain katsottuna ”merentakaisia maita ja alueita”, mikä erottaa ne oikeudellisesti Karibian alueen syrjäisimmistä alueista. ETSK painottaa kuitenkin, että talouskumppanuussopimuksessa tarkoitettu alueellinen yhdentyminen toteutuu vain ottamalla huomioon EU:n jäsenvaltioihin (Alankomaihin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Ranskaan) sidoksissa olevat alueet.

2.3   ETSK pyrkii tarkastelemaan sopimuksen taloudellista ja sosiaalista vaikutusta Karibian alueeseen ja tarkemmin ottaen syrjäisimpiin alueisiin. Tarkoituksena on siis päätellä, ovatko alueelliseen yhdentymiseen tähtäävät pyrkimykset tuottaneet tulosta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tavaroiden ja palveluiden sekä yhteistyön ja hyvän taloushallinnon osalta kauppavaihtoon liittyvillä osa-alueilla (kilpailu, investoinnit, immateriaalioikeudet jne.).

Alueellinen yhdentyminen käsitteen laajassa merkityksessä (syrjäisimpiä alueita koskeva unionin strategia) on yksi talouskumppanuussopimuksen keskeisistä tavoitteista. Se on asetettu tavoitteeksi myös syrjäisimmille alueille, jotta ne löytäisivät paikkansa alueellisessa kokonaisuudessa. Tietyt sopimukseen kiinteästi liittyvät tekijät kuitenkin haittaavat yhtäältä alueellista yhdentymistä ja toisaalta talouskumppanuussopimuksen tuloksellisuutta.

2.4.1   Se, että talouskumppanuussopimukseen liittyvien neuvottelujen yhteydessä ei kuulla syrjäisimpien alueiden maakunta- ja alueneuvostoja, on minimoinut niiden roolin Karibian alueella. Alueneuvostoilla on tietynlaista asiantuntemusta syrjäisimpien alueiden offensiivisista ja defensiivisistä sektoreista (3), ja alueellisten ohjauskomiteoidensa ansiosta ne voivat jatkuvasti raportoida tutkimustensa tuloksista. Ranskan hallituksen aloitteesta perustettu merentakaisten alueiden yleiskokous on niin ikään antanut useita viitteitä vastauksiksi talouskumppanuussopimuksen asettamiin esteisiin. Maantieteellisen ja kulttuurisen läheisyytensä lisäksi nämä instituutiot ovat jo solmineet yhteyksiä CARIFORUM-valtioihin.

2.4.2   Se, etteivät syrjäisimmät alueet kuulu CARIFORUMin ja EY:n kauppa- ja kehityskomiteaan, parlamentaariseen komiteaan eivätkä etenkään neuvoa-antavaan komiteaan, vähentää niiden vaikutusta Euroopan unionissa. ETSK suosittaakin, että syrjäisimpien alueiden kansalaiskunnan jäsenille tai jopa paikallisviranomaisten edustajille annetaan tilaisuus osallistua edellä mainittujen eri seurantakomiteoiden työskentelyyn ja tapauksesta riippuen parlamentaaristen komiteoiden työskentelyyn.

2.4.3   Se, ettei syrjäisimpien alueiden kansalaisyhteiskuntaa kuulla asiassa, vaikka se joutuu päivittäin tekemisiin ongelmien kanssa, jotka liittyvät siihen, että Karibian valtioiden kanssa on vaikea käydä kauppaa (infrastruktuuri, kiintiöt, ”kielteiset luettelot”), haittaa suorien yhteyksien ylläpitämistä CARIFORUM-valtioiden kansalaisyhteiskunnan kanssa.

2.4.4   ETSK kannustaa asianosaisia tukemaan syrjäisimpien alueiden osallistumista tarkkailijoina Karibian alueellisiin instituutioihin, kuten CARIFORUMiin tai Karibian itäisten valtioiden organisaatioon OECS:ään (4). Näissä elimissä tehdään useita Karibian aluetta koskevia päätöksiä; niin kauan kuin syrjäisimmät alueet eivät ole niissä läsnä edes tarkkailijoina, ne eivät voi löytää paikkaansa alueellisessa kokonaisuudessa.

2.5   Liikenne

2.5.1   ETSK korostaa, että tavaroiden ja palveluiden vapauttaminen edellyttää liikennemuotojen ja infrastruktuurien mukauttamista. Karibian alueella ei ole riittävästi liikennemuotoja. On totta, että saarten välisestä henkilöliikenteestä huolehtii kaksi lentoyhtiötä ja kaksi laivayhtiötä. Liikennöinti ei kuitenkaan ole säännöllistä, eikä tavarankuljetusta ole järjestetty. Siitä huolimatta, että syrjäisimmille alueille (Guadeloupelle, Martiniquelle ja Guayanalle) on varattu 275,6 miljoonan euron suuruinen erityismääräraha, jolla kompensoidaan niiden maantieteellisestä sijainnista johtuvia lisäkustannuksia, tavaraliikenteen erittäin korkeat kustannukset aiheuttavat ongelmia Karibialla sijaitseville syrjäisimmille alueille, ja ne kärsivät myös unionin kabotaasilainsäädännöstä, joka ei sovellu saarialueiden käyttöön.

2.5.2   Syrjäisimmät alueet ja CARIFORUM-valtiot pyrkivät helpottamaan edellä mainittuja ongelmia eräänlaisen rahti- tai lauttaliikennejärjestelmän avulla. Hankkeet eivät kuitenkaan ole toteutuneet varojen puutteen vuoksi.

2.5.3   Talouskumppanuussopimuksen 37 artiklassa mainitaan liikenne maataloutta ja kalastusta käsittelevässä luvussa. Siinä ei kuitenkaan esitetä selkeitä ratkaisuja, vaikka syrjäisimmät alueet ja CARIFORUM-valtiot olivat jo hahmotelleet yhteisiä ratkaisuja.

2.5.4   Euroopan kehitysrahaston EKR:n seuraavan ohjelman puitteissa olisi aiheellista käynnistää kunnianhimoinen rakennepolitiikka, jonka avulla luodaan koko Karibian alueen kattava, saarialueille soveltuva liikennejärjestelmä.

2.6   Talouskumppanuussopimuksessa ei mainita lainkaan siviili- ja kauppaoikeudellisten riitojen ratkaisua. Ei ole laisinkaan määräyksiä siitä, millä tavoin CARIFORUM-maassa sijaitsevan yrityksen ja syrjäisimmillä alueilla sijaitsevan yrityksen välille mahdollisesti syntyvässä riita-asiassa ratkaistaan toimivaltaristiriita, lainvalinta tai eksekvatuurimenettely. Sopimuksessa määrätään vain itse talouskumppanuussopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta syntyvien erimielisyyksien ratkaisemisesta. Talouskumppanuussopimukseen olisi kuitenkin aiheellista sisällyttää näin merkittävän sopimuksen edellyttämiä juridisia vaihtoehtoja.

3.   Erityistä – Katsaus Karibian alueeseen

3.1   Maatalous

Karibialla tuotetaan runsaasti banaania, ja se on yksi syrjäisimpien alueiden tärkeimmistä tulonlähteistä. Alalla on yli 10 000 työpaikkaa, ja banaanin viennin osuus Guadeloupen viennistä Euroopan unioniin on 14 % ja Martiniquen viennistä 24 %. Banaanilla on syrjäisimmillä alueilla merkittävä taloudellinen ja sosiaalinen painoarvo. Euroopan unioni on aina tiedostanut banaanintuotannon olevan strateginen haaste: Euroopan komission 22. elokuuta 2007 hyväksymässä POSEI-tukiohjelmassa banaania tuottaville syrjäisimmille alueille varataan vuosittain 129,1 miljoonaa euroa. Tuki ei kuitenkaan näytä olevan läheskään riittävä, sillä sääoloihin liittyvien ongelmien lisäksi syrjäisimpien alueiden banaaninviljelyä uhkaavat dollaribanaanien tuottajat, joiden osuus EU:n markkinoista on (merentakaisten departementtien maatalouselinkeinon kehittämisviraston ODEADOMin (5) tietojen mukaan) yltänyt 73,4 %:iin sen jälkeen, kun markkinat vapautettiin. EU on lisäksi allekirjoittanut 15. joulukuuta 2009 Latinalaisen Amerikan tuottajamaiden kanssa sopimuksen banaanitullien alentamisesta 176 eurosta 114 euroon tonnilta vuoteen 2017 mennessä. Tämä heikentää entisestään syrjäisimpien alueiden ja tiettyjen CARIFORUM-valtioiden tilannetta.

3.1.1.1   Muilla CARIFORUM-valtioilla on niin ikään banaanialalla aivan erityisiä intressejä. Esimerkiksi Dominicalla yksinomaan banaanin osuus on 18 % bkt:stä, ja ala työllistää 28 % työvoimasta. Banaanialan kriisi ei koettele pelkästään syrjäisimpiä alueita: esimerkiksi Saint Lucialla on nykyisin vain 2 000 banaaninkasvattajaa, kun heitä vuonna 1990 oli 10 000.

3.1.1.2   ETSK katsoo, että Karibialle olisi syytä perustaa ammattialajärjestö, joka pyrkisi lisäämään EU:n osuutta Karibialla tuotetun banaanin kaupasta, varsinkin kun tietyt CARIFORUM-valtiot (esimerkiksi Saint Lucia ja Dominica) toimittavat banaaneja muihin maihin (kuten Kanadaan), joiden terveys- ja jäljitettävyysvaatimukset ovat samankaltaisia kuin EU:ssa.

3.1.2   Sokeriruoko–sokeri–rommi – Sokeriruokoalalla on niin ikään huomattava asema syrjäisimmillä alueilla. Sen osuus Gaudeloupella käytössä olevasta maatalousmaasta (KMM:stä) on 32 % ja Martiniquen KMM:stä 13 %. Ala työllistää kokopäiväisesti yli 6 500 työntekijää. Sokeria tuotettiin markkinointivuonna 2006–2007 Martiniquella 5 849 tonnia ja Guadeloupella 80 210 tonnia. Rommia tuotettiin Martiniquella 79 352 HPA (6) ja Guadeloupella 74 524 HPA. Sen strateginen merkitys syrjäisimpien alueiden vientiartikkelina on huomattava.

Vihannes- ja hedelmävaroja ei hyödynnetä riittävästi, kun otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden rikas maaperä. Syrjäisimmät alueet ovat kuitenkin ryhtyneet monipuolistamaan maataloustuotantoaan. Vuodelta 2006 peräisin olevat luvut osoittavat, että Guadeloupe tuotti 17 218 tonnia hedelmiä ja Martinique 8 666 tonnia. Samaisena vuonna Guadeloupe tuotti 43 950 tonnia vihanneksia ja Martinique 37 892 tonnia. Guadeloupe tuottaa lisäksi yrtti- ja hajustekasveja (vaniljaa), kahvia, kaakaota, mausteita ja lääkekasveja (puutarhaviljelyyn käytetään 179 ha). Martinique puolestaan tuottaa pääasiassa ananasta ja tiettyjä mausteita (puutarhaviljelyyn käytetään 105 ha). Kyseessä on siis tulevaisuudessa varteenotettava maatalouden osa-alue, varsinkin kun syrjäisimmät alueet haluavat laajentaa vaihtoa muiden Karibian maiden kanssa niin tuotteilla käytävän alueellisen ja kansainvälisen kaupan kuin tutkimuksen ja kehittämisen alalla.

3.1.3.1   Monipuolistamisen tarkoituksena on tyydyttää sisäinen elintarvikekysyntä kaikilta osin (omavaraisuus), sillä syrjäisimpien alueiden maataloudelle on ollut luonteenomaista enimmäkseen banaanin ja sokeriruo'on viljely vientitarkoituksessa. Vuonna 2008 esimerkiksi sianlihan tuonti lisääntyi Martiniquella 10 % ja Guadeloupella 68,2 %. Vihannesten osuus tuoretuotteiden kokonaistuonnista on Guadeloupella 67 %. Omavaraisuuden saavuttamiseksi syrjäisimpien alueiden viljelijät ovat hiljattain ryhtyneet järjestäytymään toimialakohtaisiksi organisaatioiksi, jotka kokoavat yhteen tuotantosektorin toimijat, maataloustuotteiden jalostuksesta tavarantoimittajiin ja aina jakeluun asti. Tällä tavoin koko ketju on edustettuna, ja kullakin jäsenellä on tärkeä tehtävä toimialakohtaisessa päätöksentekoprosessissa. (7) Tällaista oikeudellista muotoa ei kuitenkaan ole naapurisaarilla, joilla ala ei ole järjestäytynyt. Seurauksena on, että ne ovat heikommassa asemassa käydessään kauppaa maataloustuotteilla syrjäisimpien alueiden kanssa.

3.1.4   Syrjäisimpien alueiden ja Karibian valtioiden välisen maataloustuotteiden kaupan esteet

3.1.4.1   Maatalous on alueen toimeentulon ja kehityksen kannalta keskeinen elinkeino. Se on siis syrjäisimmille alueille defensiivinen sektori. Alueen suurimpia huolenaiheita ovatkin elintarviketurva, infrastruktuurien puute, alueellista kauppaa rajoittavat tullit ja sosiaalinen suojelu.

3.1.4.2   Elintarviketurvan osalta CARIFORUM-valtioiden hedelmä- ja vihannestuotanto ei vastaa kaikilta osin unionin lainsäädäntöä. Niiden tuotanto ei vastaa unionin lainsäädännön mukaisia standardeja edes HACCP-menetelmiä (8) käytettäessä. Tilanne on arkaluonteinen myös siksi, ettei syrjäisimmillä alueilla ole tiettyjä tuotteita, joita CARIFORUM-valtioissa on runsaasti.

3.1.4.3   Talouskumppanuussopimuksen 40 artiklassa määrätään elintarviketurvasta, että osapuolet voivat käyttää suojalausekkeita tilanteissa, joista aiheutuu tai voi aiheutua suuria vaikeuksia. Syrjäisimpien alueiden voi kuitenkin olla hankala käyttää lyhyellä varoitusajalla tätä mahdollisuutta. Toisaalta sopimukseen sisällytetyillä terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteillä (9) pyritään siihen, että alueelle saataisiin omat terveys- ja kasvinsuojeluvaatimukset, jotka vastaisivat WTO:n vaatimuksia, jotta voidaan ryhtyä toteuttamaan EU:n toimenpiteiden kanssa yhdenmukaisia toimenpiteitä terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteiden vastaavuuden tunnustamista koskevien kahdenvälisten järjestelyjen avulla. Vaikka syrjäisimpien alueiden on noudatettava unionin lainsäädäntöä, niiden maa- ja kalataloustuotteilla ei vieläkään ole ”syrjäisimpien alueiden” nimitystä, kuten ETSK on useaan kertaan esittänyt (10). Samaa ovat ehdottaneet myös paikallisviranomaiset (11) ja Euroopan parlamentti (12). Syrjäisimmät alueet eivät kuulu alueen sisäistä kauppavaihtoa helpottavien, terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaavien toimivaltaisten viranomaistahojen joukkoon, eivätkä ne osallistu kahdenvälisistä järjestelyistä käytäviin neuvotteluihin.

3.1.4.4   ETSK yhtyykin talouskumppanuussopimukseen, jonka pyrkimyksenä todetaan olevan markkinavalmiuksien kehittäminen ”sekä CARIFORUM-valtioiden välistä että osapuolten välistä kauppaa varten samoin kuin markkinointi- ja kuljetusinfrastruktuurin kehittämismahdollisuuksien tunnistaminen” (43 artiklan 2 kohdan b alakohta). Sopimuksessa todetaan niin ikään, että maatalous- ja kalastusalan tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu rahoitus- ja yhteistyömahdollisuuksien osoittaminen tuottajia ja kauppiaita varten.

3.1.4.5   Tiettyjä syrjäisimpien alueiden tuotteita (hillot, kahvi jne.) rankaistaan ”kielteisillä luetteloilla” (tulleilla) eräiden toisten Karibian maiden tulleissa, mikä vaikeuttaa niiden myyntiä kyseisissä maissa. Tulleja koskevista talouskumppanuussopimuksen 9 artiklasta ja sitä seuraavista artikloista huolimatta ETSK suosittaa osapuolille, että ne ottaisivat huomioon syrjäisimpien alueiden erityisaseman Karibialla ja niiden erityispiirteet, jotka on tunnustettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklassa, ja harkitsisivat syrjäisimpien alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välisen kaupan tullitariffien alentamisen aikaistamista edistääkseen kauppasuhteita Karibian alueella.

3.2   Kalastus

3.2.1   Kalastusalalla kaivataan ripeää edistymistä sen jälkeen, kun aluksi ei päästy sopimukseen siitä, tehtäisiinkö kalastuksesta oma erillinen sopimuksensa vai kuuluisiko se talouskumppanuussopimuksen piiriin. Euroopan yhteisö kieltäytyi käsittelemästä alueen kalastuskysymystä erillisenä sopimuksena ja piti parempana tehdä kalastuksesta kahdenvälisiä sopimuksia.

3.2.2   Talouskumppanuussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan tavoitteena on CARIFORUM-toimijoiden mahdollisuuksien parantaminen, kun kyseessä on kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten kalaa ja kalatuotteita koskevien teknisten, terveys- ja laatustandardien noudattaminen.

3.2.3   Euroopan unionin tavoitteena on asettaa yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) välityksellä etusijaan kalastuksenhoidon pitkän aikavälin visio. YKP:n johtavana ajatuksena on ennalta varautumisen periaate meren elollisten luonnonvarojen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä meren ekosysteemeihin kohdistuvien kalastustoiminnan vaikutusten minimoimiseksi mahdollisimman vähiin. Tilanne ei kuitenkaan ole samanlainen kaikkialla Karibialla, sillä syrjäisimmät alueet ovat edelleen muista CARIFORUM-valtioista poiketen erittäin tiukan lainsäädännön alaisia (kokonaiset kalastuksenkieltoalueet, langustin, strombus gigasin ja siloselkärauskun kalastusta ja kalaparvien kokoamiseen käytettäviä välineitä koskevat säännökset (13) jne.). Kalastuksenhoito kuuluu jäsenvaltioille, mutta siinä ei oteta huomioon Karibian alueen erityispiirteitä, mikä asettaa alueen syvänmerenkalastuksen muita heikompaan asemaan.

3.2.4   ETSK suosittaakin hallinnoimaan Karibian alueen kalastusta yhteisymmärryksessä CARIFORUM-valtioiden kanssa.

3.3   Vesiviljely

3.3.1   Karibialla kalastetaan erityisesti rannikon läheisyydestä pyydettäviä lajeja: jättiläissiipikotiloa (suuri merikotelo, jonka lihaa käytetään useissa paikallisissa ruokalajeissa), meriahventa, langustia, napsijaa ja useita muita korallien kasaumilla eläviä lajeja. Pelagisten kalavarojen pyynti on vasta aluillaan syvänmeren alusten puutteen ja muiden trooppisiin vesiin liittyvien puutteiden vuoksi.

3.3.2   Viime vuosina paikallisten markkinoiden kysyntä on kehittynyt matkailuteollisuuden ansiosta. Kun tuotteilla on lisäksi kova kysyntä Yhdysvaltojen ja Euroopan markkinoille, seurauksena on liikakalastus, joka ajan mittaan johtaa koko alueen kalavarojen rajuun vähenemiseen.

3.3.3   Nykyisin lähes kaikki Karibian alueen maat tuovat maahan merestä saatavia tuotteita. Kun tuotteita on aiemmin ollut runsaasti tarjolla, ei ole tunnettu kiinnostusta vesiviljelyä kohtaan. Niinpä suurimmalla osalla alueen maista on perinteisesti vain niukasti kokemusta kalankasvatuksesta. Vaikka vesiviljelyala on kasvanut kaikkialla maailmassa, Karibian alue on kehittänyt vesiviljelytuotantoaan vain vähän.

3.3.4   Vesiviljelyssä on tapahtunut selvää parannusta vasta 2000-luvulla. Vuonna 2004 Martiniquen vesiviljelytuotanto oli 97 tonnia (10 tonnia jokilangustia, 12 tonnia pietarinkalaa ja 75 tonnia karibianbassia).

3.3.5   Syrjäisimpien alueiden vesiviljelyyn ovat myöntäneet tukea pääasiassa alueelliset kalastustoimikunnat ja KOR (14). Tuki ei kuitenkaan näytä riittävän vastaamaan tiettyjen Karibian valtioiden huimaa kehitystä (Jamaikan tuotanto oli FAO:n arvioiden mukaan 6 000 tonnia vuonna 2002). Sitä ei myöskään ole riittävästi siksi, ettei tuen turvin vielä poisteta syrjäisimpien alueiden tarvetta tuoda meren antimia Venezuelasta, Euroopan unionista ja tietyistä Aasian maista.

3.3.6   ETSK suosittaa lämpimästi kehittämään Karibian alueen vesiviljelyalaa yhteisesti esimerkiksi EKR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuella.

3.4   Matkailu

3.4.1   Matkailu on syrjäisimmille alueille tärkeä tulonlähde. Karibian alueella on merkittävä valttikortti. Mikään muu maailman alue ei vedä matkailun kannalta vertaa sen luonnonympäristölle. Sen maantieteellinen sijainti on ainutlaatuinen, mikä tekee siitä yhden maailman merkittävimmistä matkailumarkkinoista. Koska alueelle tulee matkailijoita kaikkialta maailmasta, matkailutuotteille luodaan Atlantin molemmin puolin uusia, entistä vaativampia normeja täyttämään Karibialla vierailevien matkailijoiden odotuksia.

3.4.2   ETSK korostaa kuitenkin sitä, että syrjäisimpien alueiden ja muiden Karibian valtioiden matkailuinfrastruktuureissa on suuria eroja: jälkimmäiset painottavat massaturismia ja monipuolisempaa matkailua (risteilyt, veneily ja vähemmässä määrin ekoturismi), kun taas syrjäisimpien alueiden on rajoituttava tarjoamaan edellistä kausiluonteisempaa kapean sektorin matkailua etupäässä ranskankielisille turisteille. Tällaiset erot ovat käyneet mahdollisiksi, koska CARIFORUM-valtioissa työntekijät ovat sosiaalisesti epävarmemmassa asemassa.

3.4.3   ETSK korostaa niin ikään, että matkailu saarelta toiselle on melko rajallista. Risteilyjä lukuun ottamatta Karibian saarilla liikennöi vain kaksi lento- ja kaksi laivayhtiötä. Halutessaan matkustaa naapurissa sijaitseville syrjäisimmille alueille CARIFORUM-valtion asukkaiden on sitä paitsi anottava viisumia, ja saattaa kestää useita kuukausia, ennen kuin päästään matkaan. Näiden kahden tekijän summa rajoittaa matkailun lisäksi myös alueen kauppasuhteita.

3.4.4   ETSK:ta ilahduttaa se, että matkailupalvelut on huomioitu talouskumppanuussopimuksessa ja on annettu sääntöjä kilpailunvastaisten käytäntöjen ennalta ehkäisemistä, pk-yrityksistä, laatu- ja ympäristövaatimuksista, yhteistyöstä ja teknisestä avusta. Yhdessäkään määräyksessä ei kuitenkaan mainita Karibian matkailua, varsinkaan syrjäisimpien alueiden kanssa, vaan talouskumppanuussopimuksessa määrätään ainoastaan luonnollisten henkilöiden tilapäisestä oleskelusta liiketoimintaa varten.

3.4.5   Karibian alueella, sellaisena kuin Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristö (15) on sen määritellyt, on 250 miljoonaa asukasta ja Karibian saarilla on 41 miljoonaa asukasta. Alueen ominaispiirteisiin kuuluu kuitenkin myös se, että saarten väliset yhteydet ovat hankalia, mikä ei suosi alueen sisäistä matkailua. Olisikin sekä syrjäisimpien alueiden että CARIFORUM-valtioiden kannalta valitettavaa, jos nyt menetettäisiin tilaisuus luoda Karibian matkailumarkkinat käsitteen laajassa merkityksessä.

3.4.6   ETSK katsoo, että olisi hyvä jäsentää palvelut nykyistä paremmin, jotta Karibialle syntyy todellinen matkailuelinkeino.

3.5   Palvelut

3.5.1   Palvelukauppa on kaikilta osin laajentumassa. Alan menestys on todellista, ja se onkin syrjäisimpien alueiden kannalta offensiivinen sektori. Sitä mukaa kun tavaroiden vientiosuus on vähentynyt Karibian taloudessa, palveluiden viennin osuus on kasvanut, suureksi osaksi matkailun ansiosta. Alue on täysin tietoinen palvelukaupan potentiaalista. Matkailu-, vakuutus- ja rakennusala sekä ympäristöpalvelut, uusiutuvat energialähteet, konsultointi (laatu ja myynninedistäminen), ammattitaitoa vaativat huolto- ja ylläpitotehtävät, viestintä ja liikenne ovat aloja, joilla edistetään alueen kauppaa ja talouskasvua.

3.5.2   ETSK katsoo, että syrjäisimmillä alueilla on tärkeä rooli Karibian alueen palveluviennissä, sillä esimerkiksi Haiti ja Dominikaaninen tasavalta, joiden yhteenlaskettu asukasluku on lähes 20 miljoonaa, haluavat hankkia terveyspalveluita tai yrityspalveluita syrjäisimpien alueiden mallin mukaisesti. Lisäksi eräät matkapuhelinoperaattorit harjoittavat jo toimintaansa tietyissä Karibian valtioissa (esimerkiksi Dominikaanisessa tasavallassa), mutta ne haluaisivat ja voisivat voimistaa asemaansa.

3.5.3   Vaikka talouskumppanuussopimuksen 75 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa on määräyksiä vain CARIFORUM-valtioiden ja Manner-EU:n välisestä kaupasta, palveluiden vapauttamisen nopeuttaminen Karibialla (Dominikaanisessa tasavallassa), syrjäisimmät alueet mukaan luettuina, tarjoaisi kullekin osapuolelle joukon kaikkia hyödyttäviä tilaisuuksia.

3.6   Pk-yritykset / pieni ja keskisuuri teollisuus

3.6.1   Pk-yritykset sekä pieni ja keskisuuri teollisuus tarvitsevat vakaan toimintaympäristön, jossa säännöt ovat avoimia ja jossa voi toteuttaa pitkälle vietyjä prosesseja. Vuodesta 2000 lähtien kolme neljännestä syrjäisimpien alueiden elinkeinorakenteen muodostamista yrityksistä on pieniä yksiköitä, joissa ei ole yhtään palkattua työntekijää (INSEE (16)). Vuonna 2007 perustettiin lukuisia uusia yrityksiä. Yrityksiä on perustettu runsaasti teollisuuteen (18 %), tukku- ja vähittäiskauppaportaaseen (12,8 %) sekä ennen kaikkea palvelualalle (hieman yli puolet uusista yrityksistä).

3.6.2   Ranskan merentakaisten departementtien pk-yritysten sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden kustannukset ja hinnat ovat väistämättä korkeammat kuin naapurimaissa, mutta ne takaavat myös, että laatu on EY-normien mukaista. Näistä syrjäisimmille alueille asetetuista laatutakuista, joita CARIFORUM-valtioissa ei tunneta, on myönnettävä ”syrjäisimpien alueiden” nimitys (ks. myös edellä kohta 3.1.4.3).

3.6.3   Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna ETSK katsoo, että olisi erittäin hyvä parantaa edellä mainitun kaltaisten rakenteiden saatavuutta, jotta Karibian markkinat toimisivat moitteettomasti. Tässä vaiheessa olisi aiheellista ottaa lähtökohdaksi sekä komission (17) että ETSK:n (18) EU:ssa esittämät ajatukset ja ehdottaa konkreettisia ratkaisuja, joilla tuetaan pienten ja keskisuurten tuotantoyksiköiden perustamista. Maksuaikojen käyttöönotto, byrokratiaan liittyvien maksujen alentaminen, verkottuminen, investoinnit ja elinikäinen oppiminen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä olisivat näin välineitä, joiden ansiosta Karibian alueesta tulisi pysyvästi kilpailukykyinen.

3.6.4   Olisikin viisasta käynnistää alueen kehitysohjelman ja/tai seuraavan EKR-toimen yhteydessä rohkea politiikka, jolla pyritään edistämään koko Karibian alueen kattavaa pk-yritysten sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden verkottumista.

---

(1)  AKT-valtioita ovat 79 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiota, jotka allekirjoittivat vuonna 1975 Lomén sopimuksen ja sittemmin vuonna 2000 tehdyn Cotonoun sopimuksen.

(2)  Haiti liittyi sopimukseen 11. joulukuuta 2009.

(3)  Syrjäisimpien alueiden neuvoa-antavat komiteat ovat määritelleet joukon sektoreita, joilla alueiden markkinaosuudet ovat huomattavia ja jotka ovat niiden talouden kannalta merkittäviä (herkät sektorit), sekä muita sektoreita, jotka ovat vaarassa ja jotka ilman EU:n apua saattaisivat hävitä nopeasti (defensiiviset sektorit).

(4)  Organisation of the Eastern Caribbean States. Se on alueellinen organisaatio, johon kuuluu yhdeksän Karibian valtiota.

(5)  Merentakaisten departementtien maatalouselinkeinon kehittämisvirasto Office pour le développement de l’économie agricole des départements d'outre-mer.

(6)  Hektolitraa puhdasta alkoholia.

(7)  IGUAFLHOR on Guadeloupen hedelmä-, vihannes- ja puutarhanviljelyalan toimialajärjestö.

(8)  Hazard Analysis and Critical Control Point (vaara-analyysi ja kriittiset valvontapisteet): Yhdysvalloista peräisin olevaa omien tarkastusten järjestelmää käytetään elintarviketeollisuudessa, ja se pohjautuu seitsemään perusperiaatteeseen. Järjestelmä tunnistaa, arvioi ja ratkaisee elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyviä merkittäviä vaaroja. Järjestelmä on sisällytetty eräisiin unionin säädöksiin (elintarvikehygieniasta annettuun direktiiviin 93/43), ja toisista se puuttuu (asetuksesta 178/2002).

(9)  Talouskumppanuussopimuksen 52 artikla ja sitä seuraavat artiklat.

(10)  EUVL C 211, 19.8.2008, s. 72.

(11)  Merentakaisten alueiden yleiskokous.

(12)  Esimerkiksi EP:n jäsen Madeleine Degrandmaison.

(13)  Unionin sisäasioiden pääosaston laatima muistio Martiniquen kalastuksesta, tammikuu 2007.

(14)  Komission alainen kalastuksen ohjauksen rahoitusväline, jolla alan varustustasoa pyritään mukauttamaan ja nykyaikaistamaan.

(15)  Karibian alue käsittää Antillien kaaren (Isot-Antillit ja Pienet-Antillit), Jukatanin niemimaan, Keski-Amerikan Karibianmeren puoleisen rannikon sekä Kolumbian ja Venezuelan rannikkoylängöt ja Guayanan tasangon.

(16)  Ranskan tilastokeskus (Institut National de la Statistique et des Etudes Economiques).

(17)  KOM(2007) 724 lopullinen ja KOM(2008) 394 lopullinen.

(18)  Lausunto aiheesta ”Pienten ja keskisuurten yritysten kasvua ja kehitystä mahdollisesti edistävät poliittiset toimenpiteet (asianmukainen rahoitus pois luettuna)”, EUVL C 27, 3.2.2009, s. 7; lausunto aiheesta ”Kansainväliset julkiset hankinnat”, EUVL C 224, 30.8.2008, s. 32; lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act)”, EUVL C 182, 4.8.2009, s. 30.

---