19.1.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/1

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotantomallin vahvistaminen” (valmisteleva lausunto)

2011/C 18/01

Esittelijä: José María ESPUNY MOYANO

Apulaisesittelijä: Carlos TRÍAS PINTO

EU:n puheenjohtajavaltio Espanja pyysi 23. heinäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotantomallin vahvistaminen (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Yhteisön nykyinen maatalous- ja elintarviketuotantomalli

1.1   Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on sekä ensimmäinen yhteinen politiikka käsitteen varsinaisessa merkityksessä – ja se on huipentunut äskettäin Lissabonin sopimuksen myötä saatuihin uusiin toimivaltuuksiin – että varsinainen maatalous- ja elintarviketuotantomalli. Näin ollen Euroopan on kiinnitettävä siihen runsaasti strategista huomiota, ja sillä on oltava kansainvälisessä kontekstissa aktiivinen vaikuttajan rooli.

1.2   Vaikka yhteinen maatalouspolitiikka on säilyttänyt sille alusta asti ja perussopimusten myöhemmissä tarkistuksissa asetetut tavoitteet, se on kuitenkin vähitellen puolen vuosisadan aikana mukautunut tapahtumien mukanaan tuomiin uusiin tarpeisiin: välineitä ja hallintajärjestelmiä on uudistettu, talousarviota on tarkistettu, ala on vastannut yhteiskunnan pyyntöihin ja se on avautunut kolmansiin maihin. Nykyisin unionilla on kestäväpohjainen maatalous- ja elintarviketuotantomalli, jonka taustalla vaikuttavat yhdessä yhä useammin taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökohdat.

1.3   Tällainen eurooppalainen maatalous- ja elintarviketuotantomalli on ajan mittaan täyttänyt prosessissa kohtuullisesti keskeiset tavoitteensa: taataan väestölle terveellisten ja turvallisten elintarvikkeiden saanti, rakennetaan maailman johtava maatalous- ja elintarviketuotantojärjestelmä ja pidetään huolta siitä, että tuotanto on monipuolista ja laadukasta ja että kuluttajat arvostavat sitä.

2.   Hyvät ja huonot puolet

2.1   Vaikka yleisarvosana on myönteinen, on aivan ilmeistä, että malli kaipaa edelleen kehittämistä ja parannuksia erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

—	Tarvitaan yhteisiä välineitä, joilla voidaan vastata lähivuosina mahdollisesti ilmeneviin hintavaihteluihin ja välttää näin vuosien 2007 ja 2008 kaltaiset tilanteet.

—

On parannettava maatalouselintarvikkeiden merkitsemisjärjestelmiä – alkuperänimitykset, suojatut maantieteelliset merkinnät, taatut perinteiset erikoisuudet – yksinkertaistamalla ja rationalisoimalla niiden myöntämisperusteita; on tiukennettava järjestelmien teknisiä vaatimuksia ja vahvistettava mallia sekä parannettava sen oikeutettua puolustamista ulkomarkkinoilla.

—

Yhteisön maatalouselintarvikkeita on ryhdyttävä tekemään tunnetuksi todellisella myynninedistämispolitiikalla, joka tuottaa eurooppalaista lisäarvoa moninaisille ja monipuolisille tuotteillemme ja jossa ennen kaikkea yhdistetään asianmukaisesti tuotteiden arvon tunnetuksi tekeminen ja niiden kaupallinen kehittäminen.

—

Maatalous- ja elintarviketuotantoketjua – tuotantoa, jalostusta ja kaupan pitämistä – on ryhdyttävä tarkastelemaan strategisesti lisäämällä järjestelmän avoimuutta ja ryhtymällä toimenpiteisiin, joilla estetään ketjun toimivuutta häiritsevät määräävän aseman väärinkäyttö tai vilpilliset toimintatavat.

—	Kuluttajille annettavaa tietoa on parannettava yhteisen pakkausmerkintäkäytännön avulla ja luotava järjestelmä, jossa hyödynnetään mahdollisimman tarkoin uusien tietotekniikoiden tarjoamia mahdollisuuksia, jotta kuluttajan tekemä valinta perustuisi mahdollisimman hyvin tietoon.

3.   Välittömiin haasteisiin vastaaminen

3.1   Euroopan unionissa käynnistyy uusi vaihe, kun toimielimet uudistuvat ja unionilla on uusi perussopimus. On tartuttava useisiin uusiin haasteisiin ja tehtävä perusteellisia muutoksia, joiden ansiosta unioni voi vakiinnuttaa johtoasemansa ja varsinkin raivata ulospääsytien nykyisestä talous- ja finanssikriisistä.

3.2   Tätä taustaa vasten yhteisön maatalous- ja elintarviketuotantojärjestelmällä on omat tarpeensa, jotka on sijoitettava parhaillaan käytäviin pohdintoihin, joiden tarkoituksena on antaa yhteiselle maatalouspolitiikalle uusi ilme vuodesta 2013 lähtien. Eräitä haasteista käsitellään tässä asiakirjassa ja niihin on paneuduttu nimenomaisesti muissa ETSK:n lausunnoissa (1).

3.3   Käsillä olevassa lausunnossa ETSK ottaa tarkemmin kantaa yhteisön maatalous- ja elintarviketuotantomallin kestävyysarvoihin ja tuo esiin niiden merkityksen. Koska malli on ainoa pitkällä aikavälillä käyttökelpoinen, on pidettävä huolta siitä, että sitä sovelletaan yhteisön markkinoilla yhtenäisesti, ja vältettävä tilannetta, jossa mallin ovat omaksuneet vain eurooppalaiset toimijat. On näet selvää, että vain tällä tavoin mallin jatkuvuus voidaan varmistaa.

4.   Tavoitteena turvallinen, tasapainoinen ja oikeudenmukainen malli

4.1   Eurooppalainen maatalous- ja elintarviketuotantomalli on selkeästi kestäväpohjainen järjestelmä, jossa otetaan huomioon taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökohdat.

4.2   Viimeksi kuluneina vuosina ja erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tuoreimmassa uudistuksessa malliin on liitetty säädöksiä, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia muun muassa seuraavilla keskeisillä osa-alueilla:

—	elintarviketurvallisuuden ja jäljitettävyyden parantaminen

—	luonnonmukainen tuotanto, yhdennetty tuotanto, aiempaa ympäristömyötäisemmät toimintatavat ja ylipäätään ympäristönsuojelu

—	eläinten hyvinvointiin liittyvien erinäisten vaatimusten soveltaminen kaikkeen tuotantoon

—	työelämää ja työntekijöiden suojelua koskevien määräysten vakiinnuttaminen.

4.3   ETSK:n mielestä malli on yhteisen maatalouspolitiikan jatkumisen kannalta perusluonteisen tärkeä, ja sillä on keskeinen asema kilpailtaessa yhä globaalistuvassa maailmassa. Edellä mainittujen, säädöksiksi muutettujen arvojen ansiosta sekä panostamalla tutkimukseen ja maatalous- ja elintarviketuotannon parantamiseen EU voi vastata haasteeseen maailmassa, jossa FAO:n mukaan elintarviketuotannon tarve kaksinkertaistuu vuonna 2020.

4.4   Maatalousmallin aikaansaaminen on kuitenkin vaatinut ja vaatii huomattavia ponnisteluja yhteisön toimijoilta sekä maataloustuotannossa että tuotteiden jalostusportaassa. Ei siis tunnu loogiselta, että mallin soveltamisessa käytäntöön on havaittavissa monenlaisia puutteita, jotka saattavat viedä pohjan sen olemassaololta.

4.5   Ensimmäinen puute on havaittavissa yhteisöön tuotujen elintarvikkeiden, rehun, eläinten ja kasvien turvallisuudessa ja siinä, miten ne täyttävät yhteisön vaatimukset. Euroopassa on omista kokemuksista opittu, että on pidettävä yllä sekä kuluttajien että eläinten ja kasvien terveyden suojelun korkea taso. Tämä on käytännössä johtanut uusien standardien käyttöönottoon sen jälkeen, kun yhteisön elintarvikelainsäädännön periaatteista annettu asetus 178/2002 tuli voimaan. Lainsäätäjä keskittyi kuitenkin yhteisön toimijoiden velvollisuuksiin ja jätti tuontituotteille asetettavat velvoitteet taka-alalle.

4.5.1   Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tietojen mukaan nykyisin yli kolmannes sisämarkkinoilla vaarallisiksi julistetuista elintarvikkeista on peräisin Euroopan unionin ulkopuolelta. ETSK muistuttaa, että Euroopan unionilla on velvollisuus taata kuluttajien turvallisuus ja terveys ja varmistaa, että kaikki markkinoille saatetut tuotteet, myös tuontituotteet, täyttävät standardit.

4.6   Toinen ongelma, johon yhteisön tuottajat ja jalostajat törmäävät, on se, että edellä kuvattu yhteisön markkinoilla vallitseva tasapainon puute haittaa lopulta niiden kilpailukykyä tuontituotteisiin verrattuna.

4.6.1   Oman mallimme vaatimukset nostavat merkittävästi tuotantokustannuksia. Tuontituotteet eivät täytä kaikkia vaatimuksia, ja joissakin tapauksissa niihin on lisäksi tapana soveltaa alennettuja tulleja. (2)

4.6.2   Wageningenin yliopiston LEI-instituutin tekemän tutkimuksen 2008-071 mukaan direktiivissä 99/74/EY säädettyjen, munivien kanojen kasvatustilaa koskevien eläinten uusien hyvinvointivaatimusten soveltaminen nostaa yhteisön keskivertotuottajien kustannuksia 8–10 prosenttia; niiden on kilpailtava Brasiliasta ja Yhdysvalloista tuotujen tuotteiden kanssa, jotka eivät täytä samanlaisia eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia ja joiden tuotantojärjestelmien standardit ovat huomattavasti yhteisön lainsäädäntöön perustuvia standardeja alhaisemmat (voimaperäinen tuotanto, vähemmän lääkkeiden käyttöä koskevia rajoituksia, ei rajoituksia muuntogeenisten organismien käytölle eläinten ruokinnassa jne.).

4.6.3   Sääntelystä johtuvilla kustannuksilla on samantapaisia vaikutuksia. Unionin rehuteollisuus tarvitsee tiettyjä tuontiraaka-aineita, koska niiden tuotanto ei ole Euroopassa riittävää; yhteisön lainsäädännön mukaiset muuntogeenisiä organismeja koskevat tiukat rajat vaikeuttavat kuitenkin eläinruokinnan kannalta olennaisten tuotteiden tuontia, esimerkiksi viljakasvien, soijan tai valkuaisainekasvien siementen tuontia Brasiliasta tai Argentiinasta. Rajoitukset vaikuttavat suoraan unionin lihantuotantoon ja -jalostukseen kohonneina kustannuksina, jotka verottavat alan kilpailukykyä sekä unionin markkinoilla että vietäessä tuotteita kolmansiin maihin. Tämä toteamus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että komitea toivoisi muuntogeenisten organismien käyttöä.

4.6.4   Myös Euroopan komissio myöntää asianlaidan maatalouden PO:n laatimassa kertomuksessa muuntogeenisiä organismeja koskevien vaatimusten täytäntöönpanosta ja toteaa, että täydellisen suvaitsemattomuuden linja saattaa aiheuttaa jopa 200 miljardin euron tappiot unionin maatalouselintarvikesektorille. Oletetusti korkea eurooppalainen kuluttajansuoja ei sitä paitsi toteudu käytännössä, koska unioniin tuodaan edelleen sellaisista eläimistä peräisin olevaa lihaa, maitoa ja muita tuotteita, joiden ravintoon on sisältynyt muuntogeenisiä organismeja. Näin ollen olisi tarpeen luoda edellytykset sellaisen tuotantoketjun kehittämiselle, jossa otetaan entistä paremmin huomioon kuluttajien odotukset.

4.6.5   Mainitun kaltaisia ongelmia ilmenee myös muilla osa-alueilla, joilla on niin ikään merkittäviä sääntelystä johtuvia kustannuksia, kuten torjunta-aineet (jäämien enimmäismäärät ja muut ympäristörajoitukset), kasvinsuojelu tai eläinten tunnistaminen.

4.7   On siis olemassa poliittisluonteisia kantoja, joiden vuoksi nykytilanne ei ole kovin kestävä. Ei tunnu loogiselta, että eurooppalaisia toimijoita syrjitään niiden omilla luonnollisilla markkinoilla kolmansiin osapuoliin nähden.

5.   Kaivataan ratkaisuja

5.1   ETSK:n mielestä Euroopan unionin on löydettävä ratkaisuja, joilla voidaan tehostaa yhteisön mallin soveltamista sisämarkkinoilla ja joissa kunnioitetaan vapaata kilpailua ja kansainvälisiä sääntöjä.

5.2   Ratkaisu edellyttää puuttumista eri osa-alueisiin, ja eräissä tapauksissa se saattaa merkitä asteittaista soveltamista. ETSK:n mielestä mahdollisia toimenpiteitä ovat:

—

markkinoillepääsyn ehtojen parantaminen – Tuontia valvomalla on pystyttävä varmistamaan, että unioniin tulevat – varsinkin elintarvikeketjun osaksi tarkoitetut – eläimet ja kasvit tuodaan unioniin turvallisesti ja että ne täyttävät eurooppalaiset standardit. Lisäksi on tärkeää, että valvonta on yhtenäistä, jotta kaikilla tuotteilla on niiden tulopaikasta riippumatta samanlaiset turvallisuustakuut. Kysymys on eurooppalaisten toimijoiden kannalta siitä, että kumpikin osapuoli noudattaa sääntöjä.

—

eurooppalaisen mallin kansainvälisen maineen parantaminen – Euroopan unionin on selvitettävä ja tehtävä tunnetuksi sitä, miten kansainvälinen yhteisö ottaa vastaan eurooppalaisen mallin, jonka lähtökohtana ovat Yhdistyneiden kansakuntien maailmanlaajuisesti edistämät kestävyysarvot. Asiasta on levitettävä tietoa WTO:n, FAOn, Codex Alimentarius Mundin, OIE:n, ILOn, UNCTADin ja muiden järjestöjen välityksellä. Myös lainsäädäntö olisi pyrittävä yhdenmukaistamaan mahdollisimman pitkälle kaikkialla maailmassa eriarvoisen kohtelun välttämiseksi.

—

kuluttajien terveyden ja eläinten hyvinvoinnin suojeluun tähtäävien järjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen tehostaminen unionin ja kolmansien maiden kesken – Euroopan unionin on sisällytettävä kauppasopimuksiinsa erityisiä lukuja terveys-, kasvinsuojelu- ja elintarvikejärjestelmien vastavuoroisesta tunnustamisesta, jotta saavutetaan yhteisymmärryksessä WTO:n määräämät asianmukaiset terveydensuojelutasot.

—

kansainvälisen teknisen avun tehostaminen edistämällä sellaisia aloitteita kuin Better Training for Safer Food, jolla tuetaan kehitysmaista unioniin tuotteita vievien tai potentiaalisten viejien kanssa tehtävää teknistä yhteistyötä kouluttamalla teknistä henkilökuntaa, laatimalla sääntöjä ja standardeja, vaihtamalla virkamiehiä jne.

—	kaupalliset kannustimet – EU voisi myös tutkia mahdollisuutta parantaa sellaisten kehitysmaiden kaupallista kohtelua, jotka yhtenäistävät järjestelmänsä yhteisön mallia vastaavaksi, ja lisätä niille myönnettävää rahoitusta tai kehitysapua.

—

säädöskäytännön parantaminen – Kun kerran unioni ei saa turvautua protektionistisiin toimenpiteisiin, joilla rajoitetaan pääsyä unionin markkinoille, se ei myöskään voi sallia, että eurooppalaista mallia sovelletaan yhteisön omien toimijoiden haitaksi. Lainsäädännön yksinkertaistaminen voi lisäksi olla erittäin hyödyllinen keino vähentää tarpeettomia hallinnollisia rasitteita.

5.2.1   Osa eurooppalaisesta mallista pohjautuu julkishyödykkeisiin, joita kansalaiset ja kuluttajat pitävät välttämättöminä: niistä merkittävimpiä ovat alkuperään ja tuotantomenetelmiin perustuva laatu, eläinten suojelu, ennalta varautumisen periaate tai ympäristönsuojelu.

5.2.2   Unionin politiikkaan olisi saatava välineitä, joilla estetään työn siirtäminen muille alueille, jotta voidaan kilpailla tasavertaisin ehdoin edistämällä sisämarkkinoilla puolustettujen, ihmisarvoista työtä koskevien työelämän normien (3) soveltamista. Euroopan unionin on lisäksi ponnisteltava merkittävimmissä kansainvälisissä järjestöissä (ja erityisesti WTO:ssa), jotta työelämän perusnormit huomioidaan myös muissa kuin kaupallisissa yhteyksissä, sillä vain oikeudenmukainen kauppa voi olla aidosti vapaata.

5.2.3   Lainsäätäjän on siis asetettava etusijaan nykytilanteen tasapainottaminen ryhtymällä tarpeellisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin.

5.3   ETSK kehottaa Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon käsillä olevan lausunnon ja kannustaa puheenjohtajavaltio Espanjaa tekemään tämänsuuntaisia ehdotuksia.

---

(1)  EUVL C 77, 31.3.2009, 81.

(2)  ETSK palauttaa mieliin, että EU on maailman suurin maatalouselintarvikkeiden tuoja. Tämä asema on vakiinnutettu muita heikommin edistyneiden maiden ja kehitysmaiden tuotteisiin sovellettavin tullietuusjärjestelyin (SPG, SPG+, kaikki paitsi aseet).

(3)  ILOn yleissopimukset 87, 98, 105, 111, 135 ja 182; ILOn julistus työelämän periaatteista ja perusoikeuksista; ILOn kolmikantainen periaatejulistus, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa; ILOn julistus pakkotyöstä; ILOn julistus syrjinnästä; ILOn ihmisarvoista työtä koskeva toimintaohjelma; ILOn julistus lapsityövoimasta; OECD:n antamat omistajaohjauksen periaatteet; OECD:n suuntaviivat monikansallisille yrityksille; YK:n vuosituhatjulistus.

---