6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/7

A.

ottaa huomioon, että köyhyyden poistamisen tavoitteen on oltava jatkossakin erittäin keskeinen osa yhteistä strategiaa,

B.

ottaa huomioon, että puolet Afrikan väestöstä elää edelleen köyhyydessä ja että Afrikka on ainoa manner, joka ei ole edistynyt vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa, erityisesti köyhyyden vähentämisen, lapsikuolleisuuden, odottavien äitien terveyden sekä HIV:n/aidsin ja malarian torjunnan osalta,

C.

ottaa huomioon, että yhteisellä strategialla pyritään kehitysyhteistyötä pidemmälle, Afrikan rajojen ulkopuolelle ja instituutioiden ulkopuolelle, jotta sillä voidaan kattaa aikaisempaa useampia Afrikkaa ja koko maailmaa koskevia kysymyksiä, kuten energia, ilmastonmuutos ja turvallisuus, ja jotta sen toteuttamiseen osallistuisi entistä laajempi joukko instituutioiden ulkopuolisia toimijoita,

D.

ottaa huomioon, että viime vuonna saatiin valmiiksi suurin osa Afrikan ja EU:n yhteisen strategian institutionaalisesta arkkitehtuurista sekä sen innovatiivisista työmenetelmistä, mutta että konkreettinen edistyminen paikan päällä on ollut vähäistä,

E.

ottaa huomioon, että yhteisessä strategiassa tunnustetaan yksiselitteisesti yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin perustehtävä saavutetun edistyksen arvioinnissa ja kumppanuuden poliittisessa ohjauksessa, mutta parlamentit eivät ole kuitenkaan edelleenkään voineet osallistua järjestelmällisellä tai tarkoituksenmukaisella tavalla yhteisen strategian laatimiseen, mukauttamiseen tai seurantaan,

F.

ottaa huomioon, että varsinkin Afrikan puolella kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset ovat osallistuneet yhteisen strategian täytäntöönpanoon vain hyvin vähäisessä määrin,

G.

ottaa huomioon, että yhteisen strategian täytäntöönpanoon on osoitettu hyvin vähän uutta rahoitusta ja että itse asiassa asianomaiset rahoituslähteet olivat jo täysin ohjelmoidut ennen kuin yhteinen strategia hyväksyttiin,

H.

ottaa huomioon, että Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttäminen EU:n talousarvioon, mitä parlamentti on toistuvasti vaatinut, mahdollistaisi johdonmukaisemman politiikan ja kehitysyhteistyövarojen parlamentaarisen valvonnan,

I.

ottaa huomioon, että Afrikan osuus maailmankaupasta pienenee ja että Afrikka on jäämässä vaille globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia,

J.

ottaa huomioon, että pääomapako ja etenkin laiton pääomapako aiheuttaa Afrikan talouksille miljardien eurojen menetykset vuosittain, samalla kun maanosa menettää ”aivovuodon” myötä suuren osan sen tulevan kehityksen kannalta olennaisesta älyllisestä kapasiteetista,

K.

ottaa huomioon, että elintarviketuotannon ja -turvan merkitys politiikan ensisijaisena tavoitteena on hiipunut ja että niihin suunnatut investoinnit ovat olleet täysin riittämättömiä viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, millä voi olla katastrofaalisia seurauksia, kuten äskettäinen elintarvikkeiden hintakriisi osoitti,

L.

ottaa huomioon, että Afrikka on aliedustettuna kansainvälisissä järjestöissä ja monenvälisillä foorumeilla, jotka päättävät monista maanosan tulevaisuuteen vaikuttavista asioista,

M.

ottaa huomioon, että EU:n ja Afrikan pitkäaikaiset suhteet saavat uudenlaista merkitystä, kun toimijoiden joukko laajenee muilla kuin perinteisillä avunantajilla, joiden Afrikkaa koskevat ohjelmat ja painopisteet merkitsevät uusia riskejä ja haasteita,

N.

katsoo, että on olennaisen tärkeää löytää synergioita ja välttää päällekkäisyyksiä yhteisen strategian instituutioiden ja Cotonoun sopimuksen, Euro–Välimeri-strategian ja Etelä-Afrikan ja EU:n strategisen kumppanuuden kaltaisten olemassa olevien rakenteiden välillä,

O.

katsoo, että Cotonoun sopimuksen uudelleenarvioinnilla vuonna 2009 pyritään selkiyttämään AKT-maiden ja AU:n tulevia suhteita,

P.

katsoo, että tietoisuus yhteisen strategian tavoitteista ja toimista on huolestuttavan vähäistä, ja ottaa huomioon, että (etupäässä Afrikassa) yleinen tietoisuus Afrikan ja EU:n strategisesta kumppanuudesta ja siihen sitoutuminen riippuu suoraan yhteisen strategian kyvystä tuottaa välittömiä ja kouriintuntuvia tuloksia, joiden avulla Afrikan kansojen elintasoa voidaan nostaa,

Q.

katsoo, että kumppanuudessa olisi otettava huomioon, että vaikka ”tasavertainen kumppanuus” tarkoittaa EU:n ja AU:n tasavertaisuutta keskusteluun osallistumisessa ja politiikan muotoilemisessa, siinä olisi myös käsiteltävä karua todellisuutta, jossa nämä maanosat ja niiden instituutiot ovat yhä hyvin kaukana tasavertaisuudesta institutionaalisen kehityksen, päätöksentekovalmiuksien ja voimavarojen osalta,

1.

pitää myönteisenä, että vuosi yhteisen strategian hyväksymisen jälkeen sen täytäntöönpanoon tarvittavan institutionaalisen arkkitehtuurin pääosat ovat vihdoin valmiit ja ovat aloittaneet toimintansa tavoitteita ja määräaikoja sisältävän toimintasuunnitelman perusteella, ja että yhteisen strategian ja sen temaattisten kumppanuuksien täytäntöönpano on edistynyt jonkin verran; pahoittelee kuitenkin sitä, että täytäntöönpanon ensimmäisen vuoden päättyessä joissakin kumppanuuksissa määritellään edelleen työmenetelmiä eikä ole vielä vahvistettu tavoitteita, määräaikoja ja talousarviomäärärahoja;

2.

pitää myönteisenä, että ensimmäisenä yhteisen strategian allekirjoittamisen jälkeisenä vuonna EU:n ja AU:n tapaamisia on ollut useammin kuin koskaan aiemmin;

3.

kehottaa EU:n ja AU:n komissioita ja EU:n ja AU:n jäsenvaltioita ottamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi kyseisen institutionaalisen arkkitehtuurin päätökseen saattamisen kehittämällä sen parlamentaarisia ja kansalaisyhteiskuntaa sekä paikallisviranomaisia koskevia osia, joiden pitäisi viedä prosessia eteenpäin ja ylläpitää sitä tekemällä siitä avoimen, omavastuullisen ja demokraattisesti uskottavan;

4.

pitää myönteisenä, että EU:ssa on perustettu täytäntöönpanoryhmiä, joihin asianosaiset jäsenvaltiot osallistuvat, koska yhteisen strategian rahoittaminen on huomattavassa määrin riippuvainen jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista ja koska jäsenvaltioiden suora osallistuminen myös edistää toimintasuunnitelmaan sisältyvien toimien jatkuvuutta ja kestävyyttä sekä niitä koskevan tietoisuuden lisääntymistä;

5.

pyytää yhteisen strategian instituutioita keskittymään tinkimättä tarpeellisiin tavoitteisiin ottaen huomioon, että ensimmäisen toimintasuunnitelman toteuttamiseen on varattu ainoastaan kolme vuotta (2008–2010);

6.

toistaa EU:n ja AU:n komissioille osoittamansa pyynnön ryhtyä aktiivisiin toimiin, jotta Euroopan parlamentti ja yleisafrikkalainen parlamentti saadaan osallistumaan yhteisen strategian täytäntöönpanoon ja seurantaan sekä sen poliittiseen ohjaukseen, mitä niiden asema yhteisen strategian institutionaalisen rakenteen keskeisinä osina edellyttää;

7.

korostaa, että Euroopan parlamentin ja afrikkalaisten parlamenttien väliset elimet (kuten AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous sekä EU:n ja Välimeren alueen maiden yhteinen parlamentaarinen edustajakokous) ovat tärkeitä rauhan ja turvallisuuden sekä hyvän hallintotavan ja demokratian edistämisen kannalta sekä tehokkaita foorumeja yhteistyölle ja yhteisiin huolenaiheisiin puuttumiselle;

8.

panee merkille, että Afrikan ja EU:n ministeritroikan 11. kokouksessa hyväksyttiin ensimmäinen yhteisen strategian täytäntöönpanon edistymistä koskeva vuosikertomus sekä sen täytäntöönpanoa koskeva ensimmäinen toimintasuunnitelma, jonka EU-osuuden edellä mainittu komission tiedonanto muodostaa;

9.

pitää kuitenkin valitettavana, että kyseinen kertomus laadittiin kuulematta Euroopan parlamenttia tai yleisafrikkalaista parlamenttia tai pyytämättä niiltä minkäänlaista muodollista panosta;

10.

ehdottaa, että yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin puhemiehet osallistuvat järjestelmällisesti kaikkiin EU–Afrikka-huippukokouksiin esitelläkseen näiden parlamenttien päätelmät toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta ja ehdotukset yhteisen strategian tulevista suuntaviivoista;

11.

pyytää, että ministeritroikan jäsenet keskustelevat juuri ennen ministeritroikan kevätkokousta yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin toimivaltaisten elinten edustajien kanssa, jolloin parlamentit voivat tehdä yhteistä vuotuista edistymiskertomusta koskevia ehdotuksia ja suosituksia; ehdottaa, että parlamenttien ehdotuksista ja suosituksista keskusteleminen otetaan kyseisen ministeritroikan kokouksen esityslistalle; odottaa, että seuraavassa, seuraavan syksyn ministeritroikan kokouksessa hyväksytyssä yhteisessä vuotuisessa edistymiskertomuksessa esitetään, miten ehdotukset ja suositukset on otettu huomioon; pyytää, että parlamenttien edustajat tapaavat ministeritroikan ministereitä myös troikan syyskokouksen yhteydessä;

12.

katsoo, että yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin pitäisi osallistua asianmukaisella tasolla sekä yhteisten asiantuntijaryhmien että AU–EU-työryhmän toimintaan;

13.

pitää myönteisenä sitä, että Euroopan komissio on luonut yhdeksännessä Euroopan kehitysrahastossa AU:n toimielinten valmiuksien parantamista koskevan tukiohjelman, johon on otettu 55 miljoonaa euroa; vaatii jälleen, että osa kyseisistä määrärahoista on osoitettava yleisafrikkalaisen parlamentin hallinnollisten valmiuksien ja toimintakyvyn vahvistamiseen, ja kehottaa komissioita laatimaan toimintasuunnitelmat näiden varojen käyttöä varten yleisafrikkalaista parlamenttia kuullen ja yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa;

14.

suosittaa, että yleisafrikkalainen parlamentti hallinnoi suoraan talousarviossa sille varattuja määrärahoja sitten, kun se on kehittänyt itselleen siihen tarvittavat hallinnolliset valmiudet ja kun se täyttää EY:n varainhoitoasetuksessa (6) (erityisesti sen 56 artiklassa) vahvistetut vaatimukset sille, että komissio voi toteuttaa talousarviota välillisen keskitetyn hallinnoinnin avulla;

15.

kehottaa EU:n ja AU:n komissioita selkeyttämään menettelyitä parlamenttien kanssa käytävän suoran ja tehokkaan vuoropuhelun varmistamiseksi, jotta vältetään perusteettomat viiveet, ottaen asianmukaisesti huomioon komissioiden menettelytapoihin liittyvät erityispiirteet;

16.

kehottaa jälleen sisällyttämään Euroopan kehitysrahaston talousarvioon ja pyytää komissiota tällä välin pitämään Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin aja tasalla kaikissa budjettiprosessin vaiheissa;

17.

katsoo, että jotta yhteisestä strategiasta kehittyy aidosti ”laajapohjainen ja laaja-alainen ihmiskeskeinen kumppanuus”, siihen on otettava kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset tehokkaasti mukaan ja sillä on edistettävä niiden tehokasta osallistumista täytäntöönpanevien elinten toimintaan;

18.

pahoittelee sitä, että vaikka toimintasuunnitelman mukaan jokaisessa Afrikan ja EU:n kumppanuudessa voidaan toteuttaa monia erilaisia toimia, pääpaino on selkeästi valtion toimissa; korostaa, että parlamenttien ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, paikallisviranomaisten ja muiden tällaisten toimijoiden, panosta ja osallistumista prosessiin on syvennettävä ja selvennettävä entisestään;

19.

suhtautuu myönteisesti Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvostoon (ECOSOCC) välineenä luoda kumppanuus Afrikan hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan välille; on kuitenkin huolestunut Afrikan kansalaisyhteiskunnan vähäisestä osallistumisesta yhteisen strategian täytäntöönpanoon ja kehottaa erityisesti afrikkalaista osapuolta ryhtymään viipymättä toimiin luodakseen tiivistä yhteistyötä asianosaisten sidosryhmien kanssa tehden menettelyitä, joilla tunnistetaan ja kartoitetaan Afrikkaa edustavat muut kuin valtiolliset toimijat ja varmistetaan niiden tehokas osallistuminen;

20.

kehottaa Euroopan komissiota kehittämään afrikkalaisia kansalaisjärjestöjä varten asianmukaiset valmiuksien lisäämisen välineet, joilla pyritään erityisesti vahvistamaan niiden valmiuksia osallistua yhteisen strategian täytäntöönpanoon;

21.

toteaa, että yhteisellä strategialla olisi puututtava myös kysymyksiin, joilla, vaikka ne muodollisesti kuuluvatkin toisen institutionaalisen rakenteen piiriin, on merkittävä vaikutus Afrikan tulevaisuuteen ja jotka muokkaavat näiden mannerten välisiä suhteita, kuten talouskumppanuussopimukset ja alueellisten talouskumppanuussopimusryhmittymien ja muiden afrikkalaisten alueellisten ryhmittymien (alueelliset talousyhteisöt mukaan lukien) välinen suhde, Cotonoun sopimuksen toinen uudelleenarviointi, Euro–Välimeri-strategia, Etelä-Afrikan ja EU:n strateginen kumppanuus sekä Afrikan suhteet Kiinan ja Brasilian kaltaisiin uusiin maailmanlaajuisiin toimijoihin;

22.

katsoo, että kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristöä koskevaa kehitystä voi tapahtua vain maissa, jotka antavat takeet rauhasta, demokratiasta ja ihmisoikeuksista;

23.

kehottaa Euroopan komissiota, neuvostoa ja afrikkalaista osapuolta varmistamaan, että tämä strategia on johdonmukainen muiden sellaisten politiikkojen kanssa, joilla voi olla kielteinen vaikutus EU:n ja Afrikan uuden strategisen kumppanuuden edistämiseen, erityisesti kauppa-, ympäristö-, maahanmuutto- ja maatalouspolitiikan kanssa; korostaa, että näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä EU:n ja Afrikan välisessä poliittisessa vuoropuhelussa;

24.

korostaa, että köyhyyden tehokas torjuminen, minkä on pysyttävä yhteisen strategian ydintavoitteena, edellyttää, että EU:n ja Afrikan strategisella kumppanuudella tuetaan kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä, houkutellaan investointeja ulkomailta, edistetään oikeudenmukaista kansainvälistä kauppaa ja edesautetaan sellaisten olosuhteiden luomista, joissa Afrikan maat voivat vaiheittain ottaa oman paikkansa maailmantaloudessa;

25.

pitää myönteisenä rauhan ja turvallisuuden kumppanuuden osalta saavutettua edistystä; panee merkille AU:n ja EU:n välisen poliittisen vuoropuhelun kriisitilanteista Afrikassa ja muualla; korostaa, että kyseisessä vuoropuhelussa on käsiteltävä rauhaa ja turvallisuutta koskevien kysymysten koko kirjoa konfliktien ehkäisystä ja konfliktien ratkaisemisesta konfliktien jälkeiseen jälleenrakentamiseen ja rauhan rakentamiseen, mukaan lukien perusteellinen vuoropuhelu suojeluvastuun periaatteen toteuttamisesta;

26.

kehottaa pitämään Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden täytäntöönpanoa ensisijaisena tavoitteena; painottaa jälleen, että Euroopan kehitysrahasto ei ole soveltuva rahoituslähde Afrikan rauhanrahastoa varten; katsoo, että Euroopan kehitysrahaston menojen olisi vastattava taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) vahvistamia julkisen kehitysavun kriteereitä; toistaa kehotuksensa etsiä lopullinen ratkaisu Afrikan rauhanrahaston rahoitusta koskevaan kysymykseen;

27.

pitää myönteisenä, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon perusti syyskuussa 2008 korkea-arvoisista henkilöistä koostuvan AU:n ja YK:n paneelin, jotta löydetään tapoja, joilla kansainvälinen yhteisö voi tukea YK:n valtuuttamia AU:n rauhanturvaoperaatioita;

28.

huomauttaa, että hallinnon käsitteen pitäisi ilmentää, miten hyvin yhteiskunta toimii pitämällä yllä lakia ja järjestystä, noudattamalla ja edistämällä aktiivisesti ihmisoikeuksia, torjumalla lahjontaa torjuntaa sekä luomalla vaurautta ja jakamalla vaurautta ja olennaisia terveys- ja sosiaalipalveluja avoimesti ja oikeudenmukaisesti; tähdentää, että ulkoisten toimijoiden ei pidä arvioida hallintoa yksinomaan ulkoapäin asetettujen kriteereiden perusteella, vaan yhteisesti sovittujen ja jaettujen arvojen ja standardien pohjalta;

29.

pitää tärkeänä kestävää demokratiaa, hyvä hallinto ja demokraattiset vaalit mukaan luettuina, jossa on tuettava parlamentaaristen valmiuksien lisäämistä sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten osallistumista poliittiseen vuoropuheluun;

30.

korostaa, että molempien osapuolten on parannettava hallintoaan: se ei ole ensisijainen tavoite vain Afrikassa vaan myös Euroopan unionissa, jonka on parannettava hallintoa ja vastuullisuutta avustussitoumusten ja avunantajien toimien paremman yhteensovittamisen osalta tavoitteena ottaa paremmin huomioon apua vaille jääneet alueet; korostaa, että kansallisilla ja maanosan parlamenteilla, muilla kuin valtiollisilla toimijoilla ja paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli tällä alalla;

31.

kehottaa tukemaan enemmän olemassa olevia afrikkalaisia aloitteita, kuten Afrikan valtioiden vertaisarviointijärjestelmää (APRM), joka on Afrikan maiden toistaiseksi vakavin pyrkimys parantaa maanosan hallintoa, ja AU:n luomia useita muita välineitä, joilla lisätään afrikkalaisten sitoutumista prosessiin;

32.

on erittäin huolestunut siitä, että komission kaikille AKT-maille kehittämien ”hallintoprofiilien”, jotka toimivat suuntaviivoina kehitysavun ohjelmoinnille 10. Euroopan kehitysrahastoon sisältyvien 2 700 miljoonan euron lisävarojen osalta, valmisteluun ei ole otettu mukaan muita toimijoita; toteaa, että edunsaajamaiden edellytyksiä saada lisävaroja on arvioitu kriteereillä, joista vain yksi liittyy suoraan vuosituhattavoitteisiin; on tyrmistynyt siitä, että Euroopan komission ”profiilit” uhkaavat heikentää APRM-prosessia; kehottaa Euroopan komissiota kuulemaan Euroopan parlamenttia ja neuvostoa sekä tiedottamaan niille näiden varojen käytöstä ja sen seurannasta, jotta varmistetaan, että ne osoitetaan hallintoa koskeviin aloitteisiin sekä AU:n hallintoa koskevan ohjelman ja APRM-prosessin tukemiseen;

33.

kehottaa käsittelemään hallinto- ja ihmisoikeuskumppanuuteen liittyvässä vuoropuhelussa ihmisoikeusloukkausten rankaisematta jäämistä ja tarkastelemaan tässä yhteydessä kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisia parhaita käytäntöjä, Sierra Leoneen ja Ruandaan perustettujen kansainvälisten rikostuomioistuinten toiminta mukaan lukien;

34.

katsoo kauppaa ja alueellista integraatiota koskevan kumppanuuden osalta, että suotuisten olosuhteiden vallitessa kaupan lisääntyminen on talouskasvua olennaisesti edistävä voima, edellyttäen että kauppapolitiikka on johdonmukaista kehitystavoitteiden kanssa; pitää siten myönteisinä tämän kumppanuuden tavoitteita tukea Afrikan alueellista integraatiota ja vahvistaa maanosan kaupallista toimintakykyä;

35.

odottaa, että Maailman kauppajärjestön (WTO) Dohan kehityskierros saadaan pikaisesti päätökseen, mutta vaatii, että sen on säilyttävä pohjimmiltaan ”kehityskierroksena”, jossa asetetaan etusijalle Afrikan kansakuntien integroiminen maailmantalouteen, vähennetään tehokkaasti kauppaa vääristäviä maataloustukia ja luovutaan maatalouden vientituista;

36.

katsoo, että EU:n pitäisi auttaa Afrikan valtioita varmistamaan maataloutensa omavaraisuus sekä edistämään keskeisiä palveluja ja heikossa asemassa olevaa kotimaista teollisuutta;

37.

vaatii, että Afrikan valtioiden kanssa allekirjoitettujen lopullisten talouskumppanuussopimusten on oltava ennen muuta kehityksen välineitä, joilla otetaan huomioon edunsaajien erilaiset valmiudet ja kehitystasot;

38.

korostaa, että talouskumppanuussopimuksilla on edistettävä Afrikan alueellista integraatiota sen heikentämisen sijaan; tukee AU:n pyrkimyksiä vahvistaa alueellisia talousyhteisöjä mantereen alueellisen integraation kehittämisen keskeisinä osatekijöinä;

39.

vaatii, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot pitävät kiinni sitoumuksestaan osoittaa vuoteen 2010 mennessä vuosittain vähintään 2 000 miljoonaa euroa aitoon kauppaa tukevaan apuun (Aid for Trade), josta suurin osa on osoitettava Afrikalle; kehottaa määrittämään ja osoittamaan hyvissä ajoin kyseisen osan kauppaa tukevan avun varoista; korostaa, että näiden varojen olisi oltava lisärahoitusta eikä pelkästään Euroopan kehitysrahaston rahoituksen uudelleenjärjestelyä;

40.

kehottaa kumppanuusosapuolia tarkastelemaan kauppaa tukevaan apuun liittyviä tavoitteita kokonaisvaltaisesti, infrastruktuurin kehittäminen, yritystoiminnan edistäminen ja sääntelyn parantaminen, myös yksinkertaisemmat ja käyttäjäystävälliset alkuperäsäännöt, mukaan lukien;

41.

kehottaa kumppanuusosapuolia käsittelemään myös sellaisia talouden näkökohtia, jotka eivät välttämättä liity kauppaan, mutta joilla on merkittäviä seurauksia Afrikan kansantalouksien kannalta, kuten toimenpiteiden toteuttamisen välttämättömyys pääomien laittoman paon pysäyttämiseksi sekä veroparatiiseja koskevan kansainvälisen sääntelyn edistämiseksi;

42.

kehottaa tunnustamaan yhteisessä strategiassa siirtolaisten ja diaspora-ilmiön merkityksen asianomaisten henkilöiden kotimaiden kehityksen edistämisessä ja tehostamaan sitä helpottamalla heidän investointejaan näihin maihin ja alentamalla rahansiirtojen kustannuksia;

43.

on voimakkaasti sitä mieltä, että mitä tulee vuosituhattavoitteita koskevaan kumppanuuteen, kyseisten tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa, vaikka apua lisättäisiin ja parannettaisiinkin, ja kehottaa näin ollen EU:n jäsenvaltioita pitämään kiinni hiljan Dohan kehitysrahoituskonferenssissa sekä avun tuloksellisuudesta Accrassa järjestetyssä korkean tason foorumissa uudelleen antamistaan sitoumuksista, erityisesti kun on kyse niiden myöntämän avun määrästä, politiikkojen johdonmukaisuudesta ja omavastuusta, avoimuudesta sekä lahjoittajien välisestä työnjaosta;

44.

toteaa, että perusterveydenhuolto sekä ensimmäisen ja toisen asteen koulutus edesauttavat olennaisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamista; rohkaisee näin ollen Afrikan valtioita nostamaan kyseiset alat niiden köyhyyden vähentämisstrategioiden ensisijaisten tavoitteiden joukkoon; kehottaa kumppanuusosapuolia edistämään tällaista kehitystä, kun otetaan huomioon Euroopan komission sitoumus käyttää vähintään 20 prosenttia yhteisön kehitysyhteistyövaroista näillä aloilla; kehottaa komissiota laajentamaan tämän sitoumuksen koskemaan myös Euroopan kehitysrahastoa; muistuttaa, että kaikkiin tähän liittyviin toimiin olisi sisällytettävä vammaiset; pitää tässä yhteydessä myönteisenä ensimmäisen yhteisen asiantuntijaryhmän tapaamisen tulosta ja kehottaa mukana olevia sidosryhmiä varmistamaan, että edistystä tapahtuu tulevana vuonna;

45.

kehottaa Euroopan komissiota ryhtymään pikaisesti toimiin noudattaakseen sitoumuksiaan terveydenhuollon alalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tammikuussa 2009 julkistamassa erityiskertomuksessa ”Terveydenhuoltopalveluihin liittyvä EY:n kehitysyhteistyötuki Saharan eteläpuolisen Afrikan maille” esitettyjen päätelmien ja suositusten osalta; korostaa, että on tärkeää lisätä Euroopan komission tukea terveydenhuoltoalalle Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 10. Euroopan kehitysrahaston väliarvioinnin yhteydessä, jotta tuetaan sen sitoutumista terveydenhuoltoa koskeviin vuosituhattavoitteisiin;

46.

kannustaa EU:n ja AU:n jäsenvaltioita antamaan enemmän painoarvoa Afrikan elintarviketurvalle ja elintarvikeomavaraisuudelle, tukemaan toimia Afrikan maatalouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi, erityisesti paikallismarkkinoita palvelevaa elintarviketuotantoa, ja edistämään kaupunkeja ympäröiviä ”vihreitä vyöhykkeitä”;

47.

kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään sekä yhteisen strategian yhteydessä että muissa yhteyksissä käymissään keskusteluissa luonnonvarojen hyödyntämisestä syntyvän vaurauden oikeudenmukaista jakamista; vaatii, että luonnonvaroista saatavat kansalliset tulot on ensi tilassa osoitettava oikeudenmukaisemmin väestön perustarpeiden tyydyttämiseen, erityisesti terveydenhuollon, koulutuksen sekä luonnonvarojen ja ympäristön suojelun aloilla, jotta edistetään vuosituhattavoitteiden saavuttamista;

48.

ilmaisee huolensa siitä, että Afrikan viimeaikainen ennätyksellinen talouskasvu kääntyy maailmanlaajuisen talouden hidastumisen myötä laskuun, ja korostaa, että maanosa voi taantua vuosikymmeniä hyödykkeiden laskevien hintojen, investointien vähenemisen, rahoituksen epävakauden ja rahalähetysten vähenemisen seurauksena;

49.

palauttaa ilmastonmuutoksen osalta mieleen, että kehittyneet valtiot kantavat suurimman vastuun ilmaston muuttumisesta, mutta että siitä johtuvat kielteiset vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin kehitysmaissa; vaatii siksi lisää rahoitusta, mikäli halutaan, että Afrikan valtiot välttyvät maksamasta suhteettoman korkeaa hintaa sopeutumisesta sen vaikutuksiin ja sen vaikutusten lieventämisestä; tukee lisäksi EU:n ja Afrikan yhteistä poliittista julistusta ilmastonmuutoksesta, joka esitettiin ilmastonmuutosta koskevasta YK:n puitesopimuksesta Poznanissa joulukuussa 2008 järjestetyssä kokouksessa;

50.

vaatii, että maahanmuuttoa ja työllisyyttä koskevassa kumppanuudessa löydetään oikeudenmukainen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu ”aivovuotoon”, joka riistää monilta Afrikan valtioilta suuren joukon ammattitaitoisia työntekijöitä etenkin terveydenhoidon alalla;

51.

kehottaa ehkäisemään EU:n uudessa ”sinisen kortin” järjestelmässä kehitysmaista peräisin olevien ammattitaitoisten työntekijöiden laajamittaista käyttöä aloilla, joilla näissä maissa vallitsee työvoimapula, erityisesti terveydenhuollossa ja koulutuksessa;

52.

kehottaa Euroopan komissiota hyödyntämään Afrikan ja EU:n kumppanuutta auttaakseen Afrikan maita käyttämään teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevasta sopimuksesta (TRIPS-sopimus) ja kansanterveydestä annettuun Dohan julistukseen sisältyviä joustoja, jotta helpotetaan kohtuuhintaisten keskeisten lääkkeiden saatavuutta Afrikassa;

53.

kannustaa molempia osapuolia tiedettä ja teknologiaa koskevan kumppanuuden yhteydessä kaventamaan digitaalista kuilua tehostamalla teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevaa yhteistyötä, erityisesti puhelinliikenteen ja internetin osalta;

54.

odottaa, että yhteisessä strategiassa toteutetaan erityisiä toimia naisten, lasten ja vammaisten mahdollisuuksien parantamiseksi Afrikassa, koska nämä ryhmät kohtaavat erityisen vakavia vaikeuksia kehitysmaissa;

55.

korostaa, että jotta yhteinen strategia ulottuisi Afrikan rajojen ulkopuolelle ja jotta se johtaisi EU:n ja Afrikan yhteistyön tiivistymiseen kansainvälisissä elimissä kaupan, ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen kaltaisista kysymyksistä käytävissä monenvälisissä neuvotteluissa olisi EU:n ja Afrikan pyrittävä muuttamaan kansainväliset instituutiot, kuten Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman kauppajärjestö, demokraattisemmiksi ja edustuksellisemmiksi sekä varmistettava, että Afrikka voi vihdoin käyttää vaikutusvaltaa kokonsa ja asemansa mukaisesti;

56.

kehottaa jälleen EU:n toimielimiä luomaan yhteisen strategian täytäntöönpanoa varten erityisen rahoitusvälineen, johon keskitetään kaikki olemassa olevat rahoituslähteet, selkeällä, ennakoitavalla ja ohjelmoitavalla tavalla; tiedustelee, missä määrin yhteisellä strategialla voidaan saavuttaa sen ylevät tavoitteet tai tarjota todellista lisäarvoa ilman minkäänlaista uutta rahoitusta tai edes nykyisen rahoituksen uudelleenohjelmointia;

57.

kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja Afrikan maiden hallituksia tiedottamaan kansalaisilleen tehokkaammin ja järjestelmällisemmin yhteisen strategian toimista ja saavutuksista sekä pyrkimään saamaan niille lisää näkyvyyttä tiedotusvälineissä;

58.

odottaa, että Euroopan parlamentti ja yleisafrikkalainen parlamentti sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja paikalliset viranomaiset voivat osallistua tarkoituksenmukaisella tavalla, Lissabonissa 8. ja 9. joulukuuta 2007 järjestetyn EU–Afrikka-huippukokouksen kokemusten mukaisesti, vuonna 2010 järjestettävän kolmannen Afrikka–EU-huippukokouksen valmisteluihin sekä ottaa aktiivisesti osaa itse huippukokoukseen;

59.

kehottaa EU:n ja AU:n komissioita ja puheenjohtajavaltioita kannattamaan edellä esitettyjä ehdotuksia, joilla pyritään lisäämään parlamenttien osallistumista yhteisen strategian täytäntöönpanoon ja seurantaan;

60.

aikoo varmistaa, että Euroopan parlamentissa koordinointi ja synergia eri elinten välillä ovat yhteisen strategian täytäntöönpanon ja seurannan edellyttämällä tasolla; toistaa tässä yhteydessä aikeensa muuttaa suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaava tilapäinen valiokunta täysiarvoiseksi parlamenttien väliseksi valiokunnaksi;

61.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvostolle, Afrikan unionin komissiolle ja toimeenpanevalle neuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT-ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.