4.8.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/36

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausunto aiheestaEhdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta

KOM(2008) 464 lopullinen – 2008/0157 COD

(2009/C 182/07)

Esittelijä: Panagiotis GKOFAS

Neuvosto päätti 4. syyskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan sekä 55 ja 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta

KOM(2008) 464 lopullinen – 2008/0157 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6.tammikuuta 2009. Esittelijä oli Panagiotis GKOFAS.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. tammikuuta 2009 pitämässään 450. täysistunnossa (tammikuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 115 ääntä puolesta ja 3 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Komitea esittää, että jäsenvaltioissa otetaan musiikintuotannon alalla käyttöön suojaa ja yhdenmukaistamista koskeva yhtenäinen järjestelmä, jolla katetaan luovan työn tekijöiden työpanos siten, että vältetään rojaltien jakoa koskevat rajatylittävät ongelmat.

1.2   Komitea katsoo lisäksi, että teosta, joka on sanoitettu sävellys, olisi pidettävä yhtenä itsenäisenä teoksena ja että siihen sovelletaan tekijänoikeuksien suojaa, joka päättyy 70 vuoden kuluttua viimeisenä elossa olleen teoksen luomiseen osallistuneen tekijän kuolemasta.

1.3   Jäsenvaltiot sallivat usein hyvin monien yhteisvalvontajärjestöjen toiminnan. Ne jakaantuvat tekijänoikeuden aiheen mukaan siten, että käyttäjät joutuvat suorittamaan maksuja usealle järjestölle kokonaisesta, erityisestä ja itsenäisestä teoksesta, joka on tallennettu asianmukaisella laitteistolla. On vahvistettava, että kyseisellä tavalla tallennettu teos on erityinen, kokonainen ja jakamaton tuote ja että sitä käsitellään sellaisena.

1.4   Edunsaajien rojaltien perimistä sekä niiden suojelemista varten on perustettava yksi tekijänoikeuksien valvonnasta vastaava elin. Se olisi myös ainoana vastuussa rojaltien perimisestä ja tarvittaessa näiden varojen siirtämisestä muille kyseisiä edunsaajia edustaville tahoille – jotka ovat jo olemassa tai jotka on juuri perustettu – jotta käyttäjä voi asioida ja tehdä sopimuksen usean toimijan sijasta yhden toimijan kanssa.

1.5   Komitea ehdottaa, että esitysten tallennemateriaalien suoja-aikaa pidennettäisiin 50 vuodesta 85 vuoteen. Jotta tehostettaisiin sellaisten nimettömien esittäjien suojaa, jotka luovuttavat äänitteensä esitysoikeuden ”kohtuullista korvausta” tai kertakorvausta vastaan, on otettava käyttöön säännös, jonka mukaan äänitetuottajien olisi varattava rahastoa varten vähintään 20 prosenttia niiden äänitteiden myynnistä saatavista lisätuloista, joita he haluavat hyödyntää pidennettynä suoja-aikana.

1.6   Komitea ehdottaa, että olisi luotava virasto esittäjiä varten ja erityisesti taustalla olevia esittäjiä varten, koska suuret nimet pääsevät aina sopimukseen tuottajien kanssa siitä, miten suuren prosenttiosuuden he saavat äänitteiden myynnistä.

1.7   Komitea katsoo, että esittäjien ja heitä edustavien yhteisvalvontajärjestöjen välillä olisi tehtävä kirjallinen sopimus, jotta varmistetaan hallinnon ja saatavien perinnän lainmukaisuus. Jos tällaista sopimusta ei ole tehty jokaisen edunsaajan kanssa asianmukaisesti allekirjoitettuna ja päivättynä, nämä järjestöt eivät voi periä summaa millään tavoin sellaisen edunsaajan nimissä, joiden kanssa ne eivät ole tehneet sopimusta.

1.8   Varojen asianmukaisen jaon varmistamiseksi järjestöjen ei tule olla voittoa tavoittelevia ja niiden on toimittava täysin avoimesti saatavien perinnässä ja jaossa.

1.9   Komitea on kuitenkin huolestunut, että näistä toissijaisista tulolähteistä saatu tuotto aiheuttaa liiallista taakkaa henkilöille, joiden pitäisi suorittaa kyseiset maksut. Konkreettisesti tarkasteltuna yhteisön tasolla on selvennettävä käsite teosten yleisölle välittämisestä radion tai television kautta ja sen jälkeen saatettava se jokaisen jäsenvaltion lainsäädäntöön. Tähän voidaan myös lukea se, että yksityiset tahot harjoittavat ennakkoon maksettujen julkiseen käyttöön tarkoitettujen teosten kohtuullista kopiointia ja edelleenvälittämistä.

1.10   Komitea katsoo, että korvauksen pitäisi olla kohtuullinen kummallekin osapuolelle, edunsaajille ja korvausvelvollisille. On poistettava epäselvyys esittäjien vuokraamisoikeuden siirtämistä koskevista asianmukaisista palkkioista. On mahdotonta hyväksyä, että tästä kysymyksestä ei ole olemassa yhtenäistä yhteisön lainsäädäntöä ja että asiaa säädellään kunkin jäsenvaltion lainsäätäjien harkinnan perusteella. Nämä antavat puolestaan toimivallan perintävirastoille, jotka perivät usein suhteettomia ja epäreiluja maksuja.

1.11   Komitea katsoo, että olisi todettava selkeästi ja ytimekkäästi, että ”vapaa käyttö” merkitsee sitä, että käyttäjä käyttää teosta tavoitellen voittoa ja osana yritystoimintaa, joka edellyttää (ääni- tai kuvatallenteen tai ääni- ja kuvatallenteen) käyttöä tai jonka vuoksi käyttö on perusteltua.

1.12   Jos teos jäljennetään tai jaetaan laitteiden tai suoran viestinnän välityksellä, optisten levyjen tai sähkömagneettisten aaltojen (vastaanottimien) avulla, olisi myös paikallaan mainita erityisesti, missä tapauksessa julkisesta esittämisestä (ja valinnasta) vastaa lähetystoiminnan harjoittaja käyttäjän sijaan. Kyseessä ei ole siis julkinen esitys, koska käyttäjä ei hyödynnä teosta.

1.13   Joukkoviestimien käyttöä ei voida pitää ensisijaisena julkisena esityksenä, kun lähetys tapahtuu esimerkiksi ravintolan, kahvilan, linja-auton tai taksin kaltaisessa tilassa. Tällaisesta toiminnasta ei tarvitse esittäjille suorittaa tekijänoikeuksia. Äänitteitä koskevat tekijänoikeudet ovat suorittaneet ennakkoon ne henkilöt, joilla on oikeus esittää äänitteitä yleisölle langallisesti tai langattomasti. Äänitteiden kuuntelemista radiossa on pidettävä kansalaisen yksityisenä käyttönä riippumatta siitä, onko hän kotonaan, työssään, linja-autossa tai ravintolassa. Koska hän ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, korvauksen suorittavat edunsaajille lähetysasemat, jotka ovat todellisia käyttäjiä.

1.14   Poikkeuksia olisi sovellettava ammattialoilla, joilla musiikin tai kuvan välittämisellä ei ole mitään merkitystä tuotantoprosessissa. Aloilla, joilla musiikin tai kuvan välittämisellä on ainoastaan liitännäinen merkitys yritystoiminnassa, tulisi suorittaa vain vähimmäismäärä, joka määriteltäisiin käyttäjiä edustavien elinten ja tekijänoikeuksien hallinnasta vastaavan elimen välisten neuvottelujen pohjalta.

1.15   Komitea katsoo, että sen varmistamiseksi, että yhteisvalvontajärjestöt palauttavat varat esittäjille, on luotava virasto, joka toimii ongelmatapauksissa takuurahaston tavoin. Esittäjien ja tuottajien tekemissä äänitallennesopimuksissa on otettava käyttöön ”käytä tai menetä” -lauseke, ja 50 vuoden sopimusten jälkeistä jatkoaikaa koskeviin sopimuksiin on sovellettava ”puhtaan pöydän” periaatetta.

1.16   Komitea toteaa erityisen huolestuneena, että yleisesti tarkastellen yhteisön lainsäädännöllä pyritään suojaamaan tekijänoikeuksia ja tiettyjä lähioikeuksia, mutta siinä ei oteta riittävästi huomioon käyttäjien ja loppukuluttajien oikeuksia. Vaikka todetaan, että luovia ja taiteellisia toimia ja liiketoimia toteuttavat suurelta osin yksityiset ammatinharjoittajat, ja niitä on siten edistettävä ja suojeltava, lähestymistapa on erilainen kuluttajiin nähden. Sen vuoksi on poistettava jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen ristiriidat ja korvattava oikeuksien hyvittämättä jättämisestä eräissä tapauksissa määrättävät rikosoikeudelliset seuraamukset hallinnollisilla sakoilla.

1.17   Komitea on samaa mieltä 3 artiklan 1 kohtaan ehdotetusta muutoksesta, mutta kuitenkin sillä edellytyksellä, että otetaan käyttöön 85 vuoden suoja-aika. ETSK ehdottaa lisäksi, että myös 3 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa virkkeessä viitataan 85 vuoden suoja-aikaan. Se katsoo myös, että 5 kohta, joka koskee direktiivin takautuvaa vaikutusta, on sisällytetty direktiiviin oikeutetusti.

1.18   Komitea pyytää komissiota ottamaan huomioon sen havainnot ja ehdotukset, jotta nykyistä oikeuskäytäntöä parannetaan ja jotta jäsenvaltiot noudattavat direktiivejä ja toteuttavat tarpeelliset lainsäädännölliset toimenpiteet direktiivien saattamiseksi osaksi niiden kansallista lainsäädäntöään.

2.   Johdanto

2.1   Nykyinen järjestelmä, jonka mukaan suoja-aika on 50 vuotta, on peräisin tekijänoikeuden ja esittäjien tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2006/116/EY.

2.2   Lisäksi, kuten ehdotuksen perusteluissa painotetaan, tämä tilanne vahingoittaa tunnettujen taiteilijoiden etua mutta myös ja erityisesti heitä, jotka ovat luovuttaneet yksinoikeutensa äänitetuottajille kertakorvausta vastaan. On selvää, että kyseiset maksut, jotka heille suoritetaan yhtenä ja kohtuullisena korvauksena heidän äänitteidensä radio- tai televisiolevityksestä, päättyvät.

3.   Yleistä

3.1   Asiakirjan tavoitteena on muuttaa tiettyjä direktiivissä 2006/116 olevia artikloita, joilla säädellään esitysten ja äänitysten suoja-aikaa. Siinä kiinnitetään huomiota myös täydentäviin toimiin, joilla pyritään varmistamaan tavoitteen saavuttaminen, ja käsitellään eri näkökohtia, joiden avulla voidaan entistä tehokkaammin päästä tavoitteeseen, eli vähentää tuottajien, esittäjien, tunnettujen taiteilijoiden ja studiomuusikkojen välisiä sosiaalisia eroja.

3.2   ETSK on huolestunut esittäjien tekijänoikeuksien suojelua koskevasta kysymyksestä ja yleisemmin lähioikeuksista erityisesti äänitteiden osalta, joten se ehdottaa, että alan vaatimuksiin vastataan maksamalla esittäjille pieni korvaus jatketulta suoja-ajalta.

4.   Erityistä

4.1   Komission näkemyksessä keskitytään pääasiassa esittäjien tekijänoikeuksien suoja-ajan jatkamiseen.

4.2   Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden välinen yhdenmukaistaminen on olennaisen tärkeää, jotta vältetään unionin eri valtioista saatavien rojaltien jakovaikeudet.

4.3   Komitea katsoo myös, että sanoitettuja sävellyksiä on pidettävä yhtenä ja ainutkertaisena teoksena, johon sovelletaan suoja-aikaa, joka päättyy 70 vuoden kuluttua viimeisenä elossa olleen teoksen luomiseen osallistuneen tekijän kuolemasta. Luovien taiteilijoiden tekijänoikeuksien mahdollisimman laaja suojaaminen on parempi ratkaisu kuin suoja-ajan supistaminen, koska tämä aiheuttaisi monia ongelmia.

4.4   Edellä mainittujen näkökohtien perusteella komitea ehdottaa, että esitysten tallennemateriaalin suoja-aikaa pidennetään 50 vuodesta 85 vuoteen.

4.5   Jotta tehostetaan sellaisten nimettömien esittäjien suojaa, jotka luovuttavat äänitteensä esitysoikeuden ”kohtuullista korvausta” tai kertakorvausta vastaan, on otettava käyttöön säännös, jonka mukaan äänitetuottajien olisi varattava rahastoa varten vähintään 20 prosenttia niiden äänitteiden myynnistä saatavista lisätuloista, joita he haluavat hyödyntää pidennettynä suoja-aikana kaupallisesti.

4.6   Näiden tavoitteiden konkretisoimiseksi komitea ehdottaa, että luodaan virasto esittäjiä ja erityisesti taustalla olevia esittäjiä varten.

4.7   Ehdotuksen mukaan hallinnosta ja korvauksien maksusta vastaavat yhteisvalvontajärjestöt, jotka hallinnoivat näitä toissijaisia tulolähteitä. Samalla on kuitenkin otettava käyttöön tietyt takeet näiden järjestöjen toiminnasta ja kokoonpanosta.

4.8   Komitea katsoo, että esittäjien ja heitä edustavien yhteisvalvontajärjestöjen välillä olisi periaatteessa tehtävä kirjallinen sopimus, jotta varmistetaan hallinnoinnin ja saatavien perinnän lainmukaisuus.

4.9   Järjestöjen tulee olla voittoa tavoittelemattomia, ja niiden on toimittava täysin avoimesti saatavien perinnässä ja jaossa. Komitea katsoo, että näitä järjestöjä, jotka on perustettava kunkin jäsenvaltion määräyksiä ja lainsäädäntöä noudattaen, ei pitäisi jakaa kahteen luokkaan sen mukaan, edustavatko ne tekijöitä vai esittäjiä. Komitea on vakuuttunut, että jos kyseisiä toimijoiden edustuksesta vastaavia järjestöjä olisi enemmän, se aiheuttaisi epäselvyyttä, ja avoimuuden ja valvonnan varmistamisesta tulisi ilman muuta entistä vaikeampaa.

4.10   Esittäjillä on kuitenkin myös muita tulonlähteitä. Yhteisvalvontajärjestöt luotiin pääasiallisesti hallinnoimaan niin sanottuja ”toissijaisia tulolähteitä”. Niitä on pääasiassa kolme: a) kohtuullinen korvaus yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä, b) yksityisen kopioinnin maksut, c) kohtuullinen korvaus esittäjän vuokrausoikeuden siirtämisestä. Nämä tulonlähteet lisääntyvät, koska suoja-aikaa pidennetään 50 vuodesta 85 vuoteen.

4.11   Komitea on kuitenkin huolissaan, että näistä toissijaisista tulolähteistä saatu tuotto aiheuttaa liiallista taakkaa maksuja suorittaville henkilöille. Ongelma ei ole millään tavalla riippuvainen suoja-ajan pidentämisestä. Konkreettisesti tarkasteltuna yhteisön tasolla on selvennettävä käsite teosten yleisölle välittämisestä radion tai television kautta ja sen jälkeen saatettava se jokaisen jäsenvaltion lainsäädäntöön. Tähän voidaan myös lukea se, että yksityiset tahot harjoittavat ennakkoon maksettujen julkiseen käyttöön tarkoitettujen teosten kohtuullista kopiointia ja edelleenvälittämistä.

4.12   Komitea katsoo, että ”kohtuullisen korvauksen” vaatimista suojatun esityksen esittämisestä, erityisesti silloin, kun se esitetään voittoa tavoittelemattomalla tavalla, on pidettävä väärinkäyttönä, ja sillä edistetään musiikin laitonta kopiointia.

4.13   Komitea on lisäksi huolestunut siitä, miten taiteilijoiden kahdesta muusta tulonlähteistä saatuja tuloja hallinnoidaan. Kysymys koskee kaikkia, joiden on maksettava tekijänoikeuskorvauksia. Kun ei ole ennakkoon tehtyä kirjallista sopimusta tällaisia lisätuloja saavan henkilön ja hänen edustajanaan yhteisvalvontajärjestöissä toimivan henkilön välillä, miten voidaan varmistaa, että se osapuoli, jonka on suoritettava nämä maksut, todella suorittaa ne?

4.14   Lisäksi olisi poistettava epävarmuus, joka koskee kohtuullista korvausta esittäjän vuokrausoikeuden siirtämisestä. Komitea katsoo, että korvauksen on oltava kohtuullinen kummallekin osapuolelle, eli edunsaajille ja korvausvelvollisille. Lisäksi tämä kohtuullinen korvaus pitäisi määritellä suhteellisesti noin viiden vuoden välein kahdenvälisissä sopimusneuvotteluissa.

4.15   Komitea on vakuuttunut, että tällä tavoin toimimalla sekä yksityisen kopioinnin maksuja sääntelemällä erityisesti niiden vapaa-ajan toiminnan ammattilaisten osalta, jotka käyttävät kopioituja teoksia tavalla, jota ei voida täysin pitää yksityisenä käyttönä, voidaan varmistaa jatkuvat tulot toissijaisista tulolähteistä suojan jatkettuna voimassaoloaikana, torjua musiikin laitonta kopiointia sekä lisätä äänitteiden laillista myyntiä internetin välityksellä.

4.16   Komitea katsoo, että sen varmistamiseksi, että yhteisvalvontajärjestöt palauttavat varat esittäjille, on luotava täydentävä elin, joka toimii ongelmatapauksissa takuurahaston tavoin ja voi myöntää asianmukaiset varat.

4.17   Komitea katsoo, että jos pyritään saavuttamaan ehdotetut tavoitteet, käsillä olevaan direktiiviin on myös sisällytettävä tiettyjä täydentäviä toimia. Tarkemmin sanottuna kyse on siitä, että esittäjien ja tuottajien tekemissä äänitallennesopimuksissa on otettava käyttöön ”käytä tai menetä” -lauseke, ja että sopimuksiin, jotka kattavat alkuperäisen 50 vuoden suoja-ajan lisäksi tulevan jatkoajan, sovelletaan ”puhtaan pöydän” periaatetta. Siinä tapauksessa, että on kulunut vuosi suoja-ajan pidennyksestä, äänitetuottajan tai esittäjän oikeudet äänitteeseen sekä esityksen tallenteeseen lakkaavat.

4.18   Komitea pitää erittäin tärkeänä suojella esittäjiä riskiltä, että heidän teoksensa joutuvat sellaisten äänitteiden ”vangeiksi”, joita tuottajat eivät voi tiettyjen ongelmien vuoksi levittää lainkaan yleisölle. Komitea katsoo siten, että olisi toteutettava toimia, joilla tuottajia estetään tuhoamasta esittäjien työtä. Kyseeseen voivat tulla hallinnolliset määräykset, sakot tai seuraamukset.

4.19   Komitea katsoo myös, että unionin jäsenvaltioiden merkittävän kansanlauluperinteen vuoksi olisi vahvistettava tällaisia ja myös muita samankaltaisia ”orpoina” pidettäviä teoksia koskevat erityiset säännöt, jotta niitä voidaan levittää julkisesti.

4.20   Komitea on samaa mieltä 10 artiklassa olevasta lainsäädännön takautuvuutta koskevasta maininnasta kaikkien voimassa olevien sopimusten osalta.

4.21   Komitea hyväksyy myös 10 artiklan 3 ja 6 kohdan.

4.22   Komitea kannattaa oikeutta vuosittaiseen lisäkorvaukseen niille vuosille, kun esittäjien siirto- tai luovutussopimusten suojaa jatketaan.

4.23   Komitea katsoo, että 20 prosentin korvaus, jonka äänitetuottaja on saanut kyseisen korvauksen maksamisvuotta edeltävän vuoden aikana, on riittävä määrä lisäkorvausta varten.

4.24   Komitea ei ole samaa mieltä ehdotuksesta, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus päättää itse, annetaanko vuotuisen lisäkorvauksen periminen yhteisvalvontajärjestöjen hallinnoitavaksi.

4.25   Komitea pitää välttämättömänä, että jokainen esittäjä tekee henkilökohtaisesti kirjallisen sopimuksen järjestön edustajien kanssa. Tämä sopimus on tehtävä ehdottomasti ennen kuin edustajat voivat periä summia edunsaajien nimissä. Järjestöillä on vuosittainen tilintekovelvollisuus esittäjistä ja äänitetuottajista muodostuvalle yhdelle ja erityiselle elimelle niistä lisätuloista, jotka on saatu jatketun suoja-ajan aikana.

4.26   Komitea kannattaa myös 10 artiklaan sisältyvää siirtymäsäännöstä sekä säännöstä, joka koskee esittävän taiteilijan suorittamaa äänitteen hyödyntämistä.

4.27   Komitea pitää välttämättömänä, että yhdenmukaistetaan ehtoja, joiden nojalla tiettyjä äänitetuottajia, eli niitä, joiden vuositulot eivät ylitä kahta miljoonaa euroa, ei velvoiteta varamaan 20:ta prosenttia tuloista. On tehtävä vuosittainen tarkastus, jotta määritellään, ketkä äänitetuottajat kuuluvat tähän ryhmään.

4.28   Ei ole olemassa säännöksiä, joilla säädeltäisiin ennalta varojen jakamista, niiden jakamisen valvontaa, maksutositteita, mahdollisia konkursseja ja tilanteita, joissa edunsaajat kuolevat tai kieltäytyvät korvauksista, edunsaajien ja yhteisvalvontajärjestöjen välillä tehtyjä sopimuksia, yhteisvalvontajärjestöjen valvontaa sekä lukuisia muita oikeudellisia ongelmia. Komitea onkin huolissaan, että tällaisten säännösten puuttuessa kyseisen direktiivin hyväksyminen ja etenkin se, miten lisätuloista saatu 20 prosenttia maksetaan ja hallinnoidaan, tuo monia ongelmia direktiivin täytäntöönpanoon ilman, että tarjotaan todellista ratkaisua haasteeseen, joka koskee tunnetuille esittäjille myönnettyjen ehtojen ja nimettömien esittäjien kohtelun välistä tasapainoa.

4.29   Tasapainottamista koskevaa ongelmaa ei ratkaista ainoastaan pidentämällä suoja-aikaa vaan tekemällä järkeviä sopimuksia, joissa edellytetään oikeuden käyttämistä sen menettämisen uhalla. Komitea katsoo, että direktiivin muuttamista koskevan ehdotuksen ohella on välttämätöntä hyväksyä säännös, jonka avulla voidaan välttää, että teoksien käyttöä ei jäädytetä 50 vuoden ajaksi. Nämä täydentävät säännökset, jotka koskevat pääasiassa edunsaajien maksuihin liittyviä menettelyitä, on otettava käyttöön ennen kuin muutettu direktiivi saatetaan osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

4.30   Komitea katsoo, että yleistyksien ja eriävien tulkintojen välttämiseksi olisi täsmennettävä äänitteen julkistamista koskevaa käsitettä. Toinen kysymys koskee sitä, kun eri esittäjät, pääasiassa taustamuusikot, jotka eivät ole luovuttaneet oikeuksiaan asianomaiselle tuottajalle, välittävät samanaikaisesti äänitteen yleisölle, eli silloin, kun kyseessä ovat joukkoviestintälähetykset, lauluharjoitukset kilpailuja varten tai teosten levittäminen internetin välityksellä.

---