NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio toimitti 24.9.2004 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88/EY muuttamisesta (1). Ehdotus perustuu perustamissopimuksen 137 artiklan 2 kohtaan.

Perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 11.5.2005 (2).

Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 11.5.2005 (3) ja alueiden komitea omansa 14.4.2005 (4).

Komissio esitti 2.6.2005 muutetun ehdotuksensa (5), jossa se hyväksyi 13 Euroopan parlamentin hyväksymistä 25 tarkistuksesta.

Neuvosto pääsi 9.6.2008 määräenemmistöllä yhteistä kantaa koskevaan poliittiseen yhteisymmärrykseen samaan aikaan kun se sai aikaan määräenemmistöllä poliittisen yhteisymmärryksen yhteisestä kannasta vuokratyöntekijöiden työehtoja koskevan direktiivin osalta. Viisi valtuuskunnista, jotka eivät voineet hyväksyä työaikadirektiiviä koskevaa poliittista yhteisymmärrystä, esitti neuvoston pöytäkirjaan merkittävän yhteisen lausuman (6).

EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan mukaisesti neuvosto vahvisti määräenemmistöllä yhteisen kannan 15.9.2008.

II   TAVOITTEET

Ehdotuksella on kahtalaiset tavoitteet:

—

ensiksikin tarkastella uudelleen eräitä direktiivin 2003/88/EY (jolla direktiiviä 93/104/EY on viimeksi muutettu) säännöksiä sen 19 ja 22 artiklan mukaisesti. Säännökset koskevat poikkeuksia vertailujaksosta 6 artiklan soveltamiseksi (viikoittainen enimmäistyöaika) ja mahdollisuutta olla soveltamatta 6 artiklaa, jos työntekijä antaa suostumuksensa kyseisen työn suorittamiseen (”opt-out-säännös”),

—

toiseksi ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, etenkin asioissa Simap (7) ja Jaeger (8) annetut tuomiot, joiden mukaan lääkäreiden päivystys on laskettava työaikaan, jos heiltä vaaditaan fyysistä läsnäoloa sairaalassa. Tämä direktiivin tiettyjä säännöksiä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinta, joka annettiin useiden perustamissopimuksen 234 artiklan mukaisten ennakkoratkaisupyyntöjen perusteella, vaikutti syvästi ”työajan” käsitteeseen ja näin ollen direktiivin keskeisiin säännöksiin.

Erityisesti mainittakoon seuraavaa:

—

Asianmukaisen tasapainon varmistamiseksi työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun ja toisaalta työnantajien joustavuuden tarpeen välillä ehdotuksessa vahvistetaan yleiset periaatteet päivystystyöntekijän suojasta sekä päivystystyöskentelyn aikana että valmiusaikana eli päivystysaikana, jona henkilö ei työskentele. Näissä puitteissa ehdotuksen mukaan se osa päivystysajasta, jona henkilö ei työskentele, ei ole direktiivin mukaista työaikaa, ellei kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa päätetä toisin.

—

Ehdotuksen tavoitteena on antaa työntekijöille ja jäsenvaltioille enemmän joustoa työaikajärjestelyjen suhteen tietyin edellytyksin tarjoamalla mahdollisuuden pidentää viikoittaisen enimmäistyöajan laskemiseen tarkoitettu vertailujakso yhteen vuoteen, minkä avulla yritykset voivat vastata enemmän tai vähemmän säännöllisiin kysynnän vaihteluihin.

—	Ehdotus mahdollistaa työn ja perhe-elämän aikaisempaa paremman yhteensovittamisen erityisesti 22 artiklan osalta ehdotettujen muutosten avulla.

—

Mitä tulee yksilölliseen poisjättäytymiseen (opt-out-vaihtoehto) 48 tunnin keskimääräisen viikoittaisen rajan soveltamisesta, ehdotuksessa lujitetaan työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua ottamalla työmarkkinaosapuolet mukaan, kun jäsenvaltio tekee päätöksen, jolla yksittäisten työntekijöiden sallitaan käyttää opt-out-vaihtoehtoa. Tämän uuden järjestelmän mukaisesti jäsenvaltion päätös, jolla sallitaan opt-out-vaihtoehdon käyttö, on pantava täytäntöön joko asianmukaisella tasolla tehdyn aikaisemman työehtosopimuksen tai työmarkkinaosapuolten välisen sopimuksen nojalla tai työmarkkinaosapuolten asianmukaisella tasolla kuulemiseen perustuvan kansallisen lainsäädännön nojalla. Työnantaja ei voi kuitenkaan velvoittaa työntekijää työskentelemään yli 48 tunnin keskimääräisen viikoittaisen rajan, joten yksittäisen työntekijän on myös hyväksyttävä opt-out-vaihtoehdon käyttö. Tiukempia ehtoja sovelletaan myös yhteisön tasolla väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että opt-out-vaihtoehdon käyttöä harkitseva työntekijä voi tehdä ratkaisunsa täysin vapaasti. Lisäksi ehdotuksessa otetaan käyttöön yleisperiaate, jonka mukaan viikoittaista enimmäistyöaikaa olisi rajoitettava.

III   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1.   Yleisiä huomautuksia

a)   Komission muutettu ehdotus

Euroopan parlamentti hyväksyi 25 tarkistusta komission ehdotukseen. Näistä tarkistuksista 13 sisällytettiin komission muutettuun ehdotukseen kokonaan, osittain tai uudelleen muotoiltuna (tarkistukset 1, 2, 3, 4, 8, 11, 12, 13, 16, 17, 18, 19 ja 24). Komissio ei voinut kuitenkaan hyväksyä kahtatoista muuta tarkistusta (tarkistukset 5, 6, 7, 9, 10, 14, 15, 20, 21, 22, 23 ja 25).

b)   Neuvoston yhteinen kanta

Neuvosto saattoi hyväksyä kokonaan tai osittain kahdeksan kolmestatoista komission muutettuun ehdotukseen sisällytetystä tarkistuksesta eli tarkistukset 1 ja 2 (johdanto-osan 4 kappale, jossa viitataan Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmiin), 3 (johdanto-osan 5 kappale, jossa viitataan naisten työllisyysasteen nostamiseen), 4 (johdanto-osan 7 kappale: lisätään viittaus työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen), 8 (johdanto-osan 14 kappale, jossa viitataan perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaan), 16 (korvaavaa lepoaikaa koskeva 17 artiklan 2 kohta), 17 (17 artiklan 5 kohdan ensimmäinen luetelmakohta, virheen korjaaminen) ja 18 (korvaavaa lepoaikaa koskeva 18 artiklan 3 kohta).

Lisäksi neuvosto hyväksyi uudelleenmuotoilun jälkeen seuraavien tarkistusten perustana olevat periaatteet:

—	tarkistus 12 (2 b artikla: lisätään työn ja perhe-elämän yhteensovittamista koskeva säännös),

—	tarkistus 13 (12 kuukauden vertailujaksoa koskevan 16 b artiklan 2 kohdan poistaminen),

—	tarkistus 19 (19 artikla: vertailujakso).

Neuvosto ei kuitenkaan pitänyt järkevänä seuraavien tarkistusten sisällyttämistä:

—

tarkistus 11 (tuntien yhteenlaskeminen sellaisissa tapauksissa, joissa on useita työsopimuksia) sisällytettynä muutetun ehdotuksen johdanto-osan 2 kappaleeseen, koska voimassa olevan direktiivin johdanto-osan 3 kappaleessa edellytetään, että ”toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY säännöksiä sovelletaan täysimääräisesti aloilla, joita tämä direktiivi koskee, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä direktiivissä olevien tiukempien ja/tai yksityiskohtaisempien säännösten soveltamista” ja kyseisen direktiivin 1 artiklan 4 kohdassa säädetään lisäksi, että direktiivin 89/391/ETY säännöksiä sovelletaan täysimääräisesti vuorokautisiin ja viikoittaisiin vähimmäislepoaikoihin ja vuosilomaan sekä taukoihin ja viikoittaiseen enimmäistyöaikaan sekä tiettyihin yötyötä, vuorotyötä ja työaikajärjestelyjä koskeviin seikkoihin,

—	tarkistus 24 (ennen direktiivin 22 artiklan 1 c kohdan voimaantuloa tehtyjen opt-out-sopimusten voimassaoloa koskeva säännös): neuvosto ei pitänyt tarpeellisena tämän komission muutettuun ehdotukseen otetun säännöksen sisällyttämistä,

—	tarkistus 25 (jonka mukaan direktiivistä lähetetään jäljennös ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille.

Neuvosto ei voinut myöskään hyväksyä tarkistuksia 5, 6, 7, 9, 10, 14, 15, 20, 21, 22 ja 23 syistä, jotka komissio oli maininnut muutetussa ehdotuksessaan.

Komissio on hyväksynyt neuvoston vahvistaman yhteisen kannan.

2.   Erityisiä huomautuksia

Päivystysaikaa koskevat säännökset

Neuvosto hyväksyi määritelmät, joita komissio oli ehdottanut alkuperäisessä ehdotuksessaan ja jotka se oli vahvistanut muutetussa ehdotuksessaan, päivystysajan ja sellaisen päivystysajan osalta, jona ei työskennellä.

Neuvosto oli lisäksi yhtä mieltä komission kanssa siitä, että yhteisen kannan 1 artiklan 1 kohdan 1 b alakohtaan on lisättävä ”työpaikan” käsitteen määritelmä, jotta ”päivystysajan” määritelmä selkeytyy.

Päivystysaikaa koskevan uuden 2 a artiklan osalta neuvosto oli yhtä mieltä komission kanssa periaatteesta, jonka mukaan päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei saisi pitää työaikana, ellei kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa toisin päätetä. Neuvosto yhtyy komission näkemykseen siitä, että tämän uuden luokan käyttöönotto auttanee osaltaan selventämään työajan ja lepoajan välistä suhdetta.

Neuvosto noudatti myös komission lähestymistapaa sellaisen päivystysajan laskentamenetelmän osalta, jona ei työskennellä, edellyttämällä, että se voidaan määritellä paitsi työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa myös kansallisessa lainsäädännössä sen jälkeen, kun työmarkkinaosapuolia on kuultu.

Neuvosto hyväksyi yleisperiaatteeksi sen, että päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei pitäisi ottaa huomioon laskettaessa päivittäisiä ja viikoittaisia lepoaikoja. Neuvosto katsoi kuitenkin myös, että on asianmukaista edellyttää mahdollisuutta ottaa käyttöön tietty joustavuus tämän säännöksen soveltamisessa määräämällä siitä työehtosopimuksissa, työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä, sen jälkeen kun työmarkkinaosapuolia on kuultu.

Korvaava lepoaika

Direktiivin 17 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan 3 kohdan osalta neuvosto voi hyväksyä tarkistukset 16 ja 18 sellaisina kuin ne ovat uudelleenmuotoiltuina komission muutetussa ehdotuksessa.

Yleisperiaate on, että työntekijöille olisi annettava korvaavat lepoajat, jos normaaleja lepoaikoja ei voida pitää. Jäsenvaltioiden asiana olisi määritellä sen kohtuullisen ajanjakson pituus, jona vastaava korvaava lepoaika annetaan työntekijöille, ottaen huomioon suhteellisuusperiaate ja tarve varmistaa kyseisten työntekijöiden turvallisuus ja terveys.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Neuvosto on Euroopan parlamentin kanssa yhtä mieltä siitä, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on parannettava. Tämä huoli näkyy aivan selvästi yhteisen kannan johdanto-osan 5, 6 ja 7 kappaleessa sekä 1 artiklan 2 kohdassa, jolla direktiiviin sisällytetään uusi 2 b artikla.

Neuvosto on yhtä mieltä (johdanto-osan 4 ja 5 kappaletta koskevista) tarkistuksista 2 ja 3 sellaisina kuin ne ovat uudelleen muotoiltuina komission muutetussa ehdotuksessa.

Uuden 2 b artiklan osalta neuvosto hyväksyi mukaan komission muutetussa ehdotuksessa olevan ensimmäisen kohdan tekstin, jossa todetaan, että ”Jäsenvaltioiden on kannustettava työmarkkinaosapuolia asianmukaisella tasolla tekemään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseen tähtääviä sopimuksia rajoittamatta kuitenkaan osapuolten itsenäisyyttä.”

Molempien muiden kohtien mallina oli tarkistus 12, ja ne perustuvat komission muutettuun ehdotukseen. Toisessa kohdassa on lisäksi viittaukset työmarkkinaosapuolten kuulemiseen ja direktiiviin 2002/14/EY, joka luo yleisen kehyksen työntekijöille tiedottamiselle ja työntekijöiden kuulemiselle Euroopan yhteisössä sekä työmarkkinaosapuolten kuulemiselle. Kolmannessa kohdassa edellytetään, että jäsenvaltioiden olisi kannustettava työnantajia käsittelemään työntekijöiden työaikoja ja työaikajärjestelmiä koskevat muutospyynnöt, jollei yrityksen tarpeista ja joustavuutta koskevista työnantajien sekä työntekijöiden tarpeista muuta johdu.

Vertailujakso (19 artikla)

Neuvosto yhtyy Euroopan parlamentin näkemyksiin, joiden mukaan vertailujakson pidentämisessä olisi otettava huomioon työntekijöiden ja heidän edustajiensa lisääntynyt osallistuminen ja tarvittavat ehkäisevät toimenpiteet työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Se katsoi kuitenkin, että viittaus useita tätä asiaa koskevia säännöksiä sisältävään direktiivin 89/391/ETY (9) II osastoon tarjoaisi asianmukaiset takeet tässä suhteessa.

Opt-out-vaihtoehtoa koskeva kehys (22 artikla)

Neuvosto ei voinut hyväksy tarkistusta 20, jonka mukaan opt-out-vaihtoehtoa koskeva 22 artikla olisi kumottava 36 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta, eikä komission muutettua ehdotusta, jonka mukaan tätä vaihtoehtoa olisi mahdollisuus soveltaa kolmen vuoden jälkeen. Vaikka jotkin valtuuskunnat kannattivat periaatetta, jonka mukaan opt-out-vaihtoehdon käyttö lopetetaan tietyn ajan kuluttua, suurin osa niistä vastusti tällaista ratkaisua, mikä ei kuitenkaan välttämättä tarkoittanut sitä, että ne käyttäisivät kaikki opt-out-vaihtoehtoa tässä vaiheessa.

Tähän liittyen neuvosto tuli lopulta eri ratkaisuvaihtoehtoja tarkasteltuaan siihen tulokseen, että ainoa valtuuskuntien määräenemmistön hyväksyttävissä oleva ratkaisu olisi se, että säädettäisiin opt-out-vaihtoehdon jatkumisesta ottamalla samanaikaisesti käyttöön menetelmät, joilla estetään väärinkäyttö työntekijöiden vahingoksi.

Erityisesti yhteisen kannan 1 artiklan 7 kohdassa, joka koskee direktiivin 22 a artiklan a kohtaa, edellytetään, ettei opt-out-vaihtoehtoa voida käyttää yhdessä 19 artiklan b kohdassa säädetyn vaihtoehdon kanssa. Tämän lisäksi johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan, että ennen opt-out-mahdollisuuden täytäntöönpanoa olisi harkittava, eivätkö pisin vertailujakso tai muut direktiivin mukaiset jouston mahdollistavat säännökset takaisi tarvittavaa joustoa.

Opt-out-vaihtoehtoon sovellettavien edellytysten osalta yhteisessä kannassa edellytetään, että:

—

viikoittainen työaika EU:ssa saisi olla edelleen enintään 48 tuntia nykyisen direktiivin 6 artiklan mukaisesti, jollei jäsenvaltiossa määrätä opt-out-vaihtoehdosta joko työehtosopimuksissa tai asianmukaisen tason työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä asianmukaisella tasolla järjestetyn työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen ja jollei yksittäinen työntekijä päätä käyttää opt-out-vaihtoehtoa. Näin ollen päätöksen tekee edelleen yksittäinen työntekijä, eikä häntä voi pakottaa työskentelemään 48:aa tuntia enempää,

—

tämän vaihtoehdon käyttöä koskevat lisäksi tiukat ehdot, joiden tarkoituksena on taata se, että työntekijä antaa suostumuksensa vapaasta tahdostaan, rajoittaa lakisääteisesti viikkotyötuntien määrä opt-out-vaihtoehdon yhteydessä ja asettaa työnantajille erityisvelvoite ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä.

Sen takaamiseksi, että työntekijä antaa suostumuksensa vapaasta tahdostaan, yhteisessä kannassa edellytetään, että opt-out-valinta on pätevä ainoastaan siinä tapauksessa, että työntekijä on antanut suostumuksensa ennen tällaisen työn suorittamista ja että suostumus on voimassa enintään yhden vuoden, mikä voidaan uusia. Työnantaja ei voi missään tapauksessa aiheuttaa työntekijälle mitään haittaa sen vuoksi, että tämä ei ole halukas suostumaan tällaiseen työskentelyyn tai että hän peruuttaa jostain syystä suostumuksensa. Lyhytaikaisia työsopimuksia lukuun ottamatta (ks. jäljempänä) opt-out-vaihtoehtoa koskeva suostumus voidaan lisäksi allekirjoittaa vasta neljän viikon kuluttua työn alkamisesta eikä työntekijää voida pyytää allekirjoittamaan opt-out-vaihtoehtoa koskevaa suostumusta työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä. Lopuksi työntekijällä on oikeus tiettyjen määräaikojen puitteissa peruuttaa suostumuksensa opt-out-vaihtoehdon mukaiseen työskentelyyn.

Yhteisessä kannassa edellytetään opt-out-vaihtoehdon puitteissa sallittujen viikkotyötuntien määrärajoittamista lakisääteisesti, mistä ei säädetä nykyisessä direktiivissä. 60 tuntia viikossa, laskettuna 3 kuukauden ajanjakson keskiarvona, olisi tavallisesti rajana, ellei työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa toisin määrätä. Tämä raja voitaisiin nostaa 65 tuntiin, laskettuna 3 kuukauden ajanjakson keskiarvona, jos työmarkkinaosapuolten välistä sopimusta ei ole ja jos päivystysaika, jona ei työskennellä, katsotaan työajaksi.

Lopuksi yhteisessä kannassa edellytetään, että työnantajien on pidettävä kirjaa opt-out-vaihtoehdon puitteissa työskentelevien työntekijöiden työtunneista. Nämä tiedot saatetaan toimivaltaisten viranomaisten saataville, ja nämä voivat työntekijöiden turvallisuuteen ja/tai terveyteen liittyvistä syistä kieltää viikoittaisen enimmäistyöajan ylittämismahdollisuuden tai rajoittaa sitä. Lisäksi toimivaltainen viranomainen voi pyytää työnantajaa toimittamaan tiedot tapauksista, joissa työntekijät ovat suostuneet työskentelemään yli 48 tuntia seitsemän päivän jakson aikana laskettuna 16 artiklan b kohdassa tarkoitetun vertailujakson keskiarvona.

Yhteisessä kannassa säädetään lyhyitä työsopimuksia (jos työntekijä on palkattuna saman työnantajan palveluksessa ajanjakson tai ajanjaksoja, joiden kesto on yhteensä enintään 10 viikkoa 12 kuukauden ajanjaksolla) koskevista erityisedellytyksistä seuraavasti: suostumus opt-out-vaihtoehdon käyttöön voidaan antaa työsuhteen ensimmäisten neljän viikon aikana, eikä opt-out-vaihtoehdon puitteissa sallittujen viikkotyötuntien määrän lakisääteistä rajoitusta sovelleta. Työntekijää ei kuitenkaan voida pyytää antamaan suostumustaan työskennellä opt-out-vaihtoehdon puitteissa työsopimuksensa allekirjoittamisen yhteydessä.

Yhteisessä kannassa edellytetään edelleen, että kun opt-out-vaihtoehtoa käytetään, jäsenvaltio voi lailla, asetuksella tai hallinnollisilla määräyksillä sallia, että objektiivisista tai teknisistä syistä tai työn järjestämistä koskevista syistä vertailujakson pituudeksi määrätään enintään kuusi kuukautta. Tämä vertailujakso ei saisi kuitenkaan vaikuttaa 3 kuukauden vertailujaksoon, jota sovelletaan 60 tai 65 tunnin viikoittaisen enimmäismäärän laskemiseen.

Seurantaa, arviointia ja uudelleentarkastelua koskevat säännökset

Direktiivin uutta 24 a artiklaa koskevassa yhteisen kannan 1 artiklan 9 kohdassa edellytetään yksityiskohtaisia raportointivaatimuksia, jotka koskevat opt-out-vaihtoehdon käyttöä ja muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa pitkiin työaikoihin, kuten 19 artiklan b kohdan käyttö (12 kuukauden vertailujakso). Näiden vaatimusten tarkoituksena on antaa komissiolle mahdollisuus seurata tiiviisti täytäntöönpanoa.

Tarkemmin sanottuna yhteisessä kannassa edellytetään, että komissio:

—

toimittaa viimeistään neljän vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta kertomuksen, johon voidaan liittää tarvittaessa asianmukaiset ehdotukset ylipitkien työaikojen lyhentämiseksi, opt-out-vaihtoehdon käyttö mukaan lukien, ottaen huomioon sen vaikutus niiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, joita tämä mahdollisuus koskee. Neuvosto arvioi tämän kertomuksen,

—	voi kyseisen arvion huomioon ottaen ja viimeistään viiden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta toimittaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille direktiivin, opt-out-mahdollisuus mukaan luettuna, tarkistamista koskevan ehdotuksen.

IV   JOHTOPÄÄTÖS

Pitäen mielessä vuokratyöntekijöitä koskevan direktiivin osalta samanaikaisesti saavutetun hyvin konkreettisen edistyksen neuvosto katsoo, että sen työaikadirektiiviä koskeva yhteinen kanta on tasapainoinen ja realistinen ratkaisu komission ehdotuksen kattamiin kysymyksiin, ottaen huomioon suuret erot jäsenvaltioiden työmarkkinatilanteissa ja niiden tällaisiin tilanteisiin puuttumisen edellytyksiä koskevissa näkemyksissä. Neuvosto odottaa rakentavaa keskustelua Euroopan parlamentin kanssa, jotta lopullinen yhteisymmärrys tästä tärkeästä direktiivistä saataisiin aikaan.

---

(1)  EUVL C 322, 29.12.2004, s. 9.

(2)  EUVL C 92, 20.4.2006, s. 292.

(3)  EUVL C 267, 27.10.2005, s. 16.

(4)  EUVL C 231, 20.9.2005, s. 69.

(5)  EUVL C 146, 16.6.2005, s. 13.

(6)  Asiak. 10583/08 ADD 1.

(7)  Asiassa C-303/98, Sindicato de Médicos de Asistencia Pública (Simap) vastaan Conselleria de Sanidad y Consumo de la Generalidad Valenciana, 3.10.2000 annettu tuomio, Kok. 2000, s. I-07963.

(8)  Asiassa C-151/02 9.10.2003 annettu tuomio. Pyynnön on tehnyt Landesarbeitsgericht Schleswig-Holstein (Saksa) ennakkoratkaisun saamiseksi tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Landeshauptstadt Kiel vastaan Norbert Jaeger, ei vielä julkaistu.

(9)  EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.