52006DC0048

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 8.2.2006

KOM(2006) 48 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kertomus vuoden 2003 liittymissopimuksessa vahvistettujen siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta (1. toukokuuta 2004 – 30. huhtikuuta 2006 välinen aika)

SISÄLLYSLUETTELO

1. Tämän kertomuksen tarkoitus 3

2. Siirtymäjärjestelyt 4

3. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kuuleminen 5

4. Tilastollinen näyttö työntekijöiden liikkumisesta ennen laajentumista ja sen jälkeen 6

4.1 Työntekijöiden liikkuvuus laajentuneessa Euroopan unionissa 7

4.2 Työmarkkinoiden seuraukset maiden ja EU-kansalaisten kannalta: työllisyysasteet 11

4.3. EU15-jäsenvaltioissa työskentelevien EU10-työntekijöiden alakohtainen ja ammattitaidollinen jakauma: onko kyseessä täydentävyys vai korvaavuus? 13

5. Päätelmät ja suositukset 14

ANNEX I: STATISTICAL ANNEX 18

ANNEX II: BIBLIOGRAPHY 22

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kertomus vuoden 2003 liittymissopimuksessa vahvistettujen siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta (1. toukokuuta 2004 – 30. huhtikuuta 2006 välinen aika) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. TÄMÄN KERTOMUKSEN TARKOITUS

1. Komissio esittää tämän kertomuksen neuvostolle vuoden 2003 liittymissopimukseen liitettyjen, henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien siirtymätoimenpiteiden[1] 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.[2] Näiden siirtymäjärjestelyjen mukaisesti työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön lainsäädännön käyttöön ottamista kaikkialla laajentuneen EU:n alueella voidaan osittain lykätä enintään seitsemällä vuodella [3].

2. Siirtymäkausi on jaettu kolmeen erilliseen vaiheeseen ”2 plus 3 plus 2” -mallin mukaisesti. Kussakin vaiheessa sovelletaan erilaisia edellytyksiä. Siirtymäjärjestelyjen ensimmäinen vaihe alkoi 1. toukokuuta 2004 ja päättyy 30. huhtikuuta 2006 .

3. Liittymissopimuksessa määrätään, että ennen tämän vaiheen päättymistä neuvosto tarkastelee uudelleen siirtymäjärjestelyjen toimivuutta komission kertomuksen perusteella. Tarkastelun päättyessä ja viimeistään liittymispäivää seuraavan kahden vuoden ajanjakson lopussa EU15-jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle aikomuksistaan siirtymäjärjestelyjen toisen vaiheen suhteen[4]. Jos ilmoitusta ei tehdä, työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan 1. päivästä toukokuuta 2006 .

2. SIIRTYMÄJÄRJESTELYT

4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi tärkeimmistä yhteisön lainsäädännössä taatuista perusvapauksista . Siihen sisältyy EU-kansalaisten oikeus siirtyä toiseen EU:n jäsenvaltioon työskentelemään ja sijoittautua vastaanottavaan valtioon perheenjäseniensä kanssa. EU:n jäsenvaltioilta on kielletty siirtotyöläisten ja heidän perheidensä suora ja epäsuora syrjintä heidän kansalaisuutensa perusteella. EU:n siirtotyöläisillä ja heidän perheillään on oikeus yhtäläiseen kohteluun työntekoon liittyvien seikkojen lisäksi myös julkisin varoin rahoitettujen asuntojen ja sosiaalisten ja verotukseen liittyvien etujen suhteen[5]. Liikkuvuuden esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä ja niiden sisältä on myös keskeinen osa uudistettua Lissabonin strategiaa.

5. Vuoden 2003 liittymissopimuksessa vahvistetut siirtymäjärjestelyt antavat mahdollisuuden rajoitettuihin poikkeuksiin edellisessä kappaleessa esitetyistä periaatteista siirtymäjakson aikana, joka päättyy peruuttamattomasti 30. huhtikuuta 2011. Rajoituksia voidaan soveltaa ainoastaan siirtotyöläisiin eikä mihinkään muihin EU-kansalaisten ryhmiin. Lisäksi rajoituksia voidaan soveltaa ainoastaan työmarkkinoille pääsyyn , ja niillä voidaan ainoastaan rajoittaa työn saantia tietyssä jäsenvaltiossa. Sitten kun työntekijä on päässyt tietyn jäsenvaltion työmarkkinoille, sovelletaan yhtäläistä kohtelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä palkan , muiden työhön liittyvien seikkojen sekä sosiaalisten ja verotukseen liittyvien etujen suhteen . Toisin sanoen mitään syrjintää ei sallita kansalaisuuden perusteella laillisesti palkattujen työntekijöiden välillä siitä riippumatta, tulevatko he EU15-jäsenvaltioista vai EU10-jäsenvaltioista. Lisäksi ei ole mitään siirtymäjärjestelyjä, jotka koskisivat sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista[6].

6. Komissio on laatinut useita asiakirjoja, joissa selvitetään siirtymäjärjestelyjen oikeudellista kehystä[7]. Liittymissopimuksessa määrätään, että siirtymäjärjestelyjen kahden ensimmäisen vuoden aikana EU15-jäsenvaltiot soveltavat kansallisia tai kahdenvälisistä sopimuksista johtuvia toimenpiteitä , joilla säädellään EU8-kansalaisten pääsyä niiden työmarkkinoille. Tämän siirtymäjärjestelyjen ensimmäisen vaiheen aikana toteutettujen erilaisten kansallisten toimenpiteiden tuloksena on oikeudellisesti erilaisia järjestelmiä , jotka koskevat työmarkkinoille pääsyä EU25-jäsenvaltioissa. Ruotsi ja Irlanti päättivät olla soveltamatta rajoituksia EU8-kansalaisten pääsyyn työmarkkinoilleen. Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei myöskään ole käytössä ennakkorajoituksia, mutta sillä on työntekijöiden rekisteröintijärjestelmä (Workers Registration Scheme)[8]. Kaikki muut EU15-maat säilyttivät työlupajärjestelmän, johon joissain tapauksissa yhdistyy kiintiöitä. Kyproksen osalta ei ole siirtymäjärjestelyjä. Malta antaa työlupia valvontatarkoituksia varten. Puola, Slovenia ja Unkari soveltavat vastavuoroisia rajoituksia niiden EU15-jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka soveltavat rajoituksia. Kaikki EU10-jäsenvaltiot ovat avanneet työmarkkinansa EU10-jäsenvaltioiden työntekijöille[9].

7. Siirtymäkauden toinen vaihe alkaa 1. toukokuuta 2006. Joka tapauksessa liittymissopimuksessa määrätään, että jäsenvaltioilla, jotka päättävät luopua rajoituksista 1. toukokuuta 2006, on siirtymäkauden koko jäljellä olevan ajan mahdollisuus ottaa uudelleen käyttöön rajoituksia liittymissopimuksessa määrätyn suojamenettelyn mukaisesti siinä tapauksessa, että niiden työmarkkinoilla on tai on ennakoitavissa häiriötilanne.

Liittymissopimuksessa määrätään lisäksi, että jäsenvaltioiden on soveltamistaan rajoituksista riippumatta asetettava työmarkkinoilleen pääsyn osalta etusijalle sellaiset työntekijät, jotka ovat EU8-jäsenvaltioiden kansalaisia, sellaisiin työntekijöihin nähden, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia[10].

3. JÄSENVALTIOIDEN JA TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN KUULEMINEN

8. Komissio kutsui koolle henkilöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevän korkean tason ryhmän . Se kokoontui 16. syyskuuta 2005 keskustelemaan siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta. Se kutsui kokoukseen jäsenvaltioiden edustajien lisäksi eurooppalaisten ja kansallisten työmarkkinaosapuolten edustajia. Kokouksen aikana monet EU15-jäsenvaltiot ilmaisivat aikovansa aloittaa sisäisen kuulemismenettelyn määrittääkseen kantansa toista vaihetta varten. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tarvitaan luotettavia tietoja tällaisten päätösten pohjaksi. Ne, jotka olivat päättäneet olla soveltamatta mitään rajoituksia ensimmäisen vaiheen aikana, pitivät tämän päätöksen vaikutuksia työmarkkinoihinsa yleensä myönteisinä ja korostivat EU8-jäsenvaltioista tulleiden työntekijöiden myönteistä panosta kansantalouteensa.

9. Rajoituksia soveltavista EU15-jäsenvaltioista osa ilmoitti, että rajoitukset antavat niille mahdollisuuden hallita muuttoa naapurimaina olevista EU8-jäsenvaltioista. Kaksi jäsenvaltiota katsoi edelleen, että toimenpiteet ovat tarpeellisia lähitulevaisuudessa, kun otetaan huomioon kansallinen vastaanottokyky, tarve integroida kaikki muuttajat, myös EU:n ulkopuolisista maista tulevat muuttajat, sekä sisäisten rakenneuudistusten toteuttaminen. Tästä huolimatta tunnustettiin, että rajoitukset ovat voineet kannustaa EU8-kansalaisia etsimään muita tapoja harjoittaa taloudellista toimintaa EU15-jäsenvaltioissa, mikä näkyy poikkeuksellisen korkeana lähetettyjen työntekijöiden ja itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ilmoittautuvien työntekijöiden määränä.

10. Lähes kaikki EU8-jäsenvaltiot vaativat rajoituksien poistamista . Ne korostivat kansalaistensa perusoikeutta vapaaseen liikkumiseen työntekijöinä EU25-alueella ja mainitsivat tilastollisen näytön, jonka mukaan niiden kansalaisia ei ole tulvinut EU15-työmarkkinoille eivätkä nämä ole myöskään aiheuttaneet sosiaalimenojen valtavaa kasvua EU15-jäsenvaltioissa. Lisäksi ne korostivat merkitystä, joka niiden kansalaisilla on EU15-jäsenvaltioiden ikääntyvään työvoimaan liittyvien ongelmien lievittämisessä.

11. Työmarkkinaosapuolet vetosivat kansallisiin viranomaisiin, jotta nämä kuulisivat heidän näkemyksiään toisesta vaiheesta. Monet korostivat, että rajoitusten vaikutuksena on saattanut olla välttämättömien rakenneuudistusten lykkääminen niin EU15- kuin EU8-työmarkkinoilla. Työmarkkinaosapuolet tunnustivat, että muuttovirrat EU8-jäsenvaltioista EU15-jäsenvaltioihin ovat olleet vähäisiä, mutta korostivat voimakkaasti, että työnormien heikentämistä ja ”sosiaalista polkumyyntiä” olisi vältettävä. Lisäksi ne totesivat, että laillista työtä koskevat rajoitukset johtavat pimeän työn nopeaan lisääntymiseen, valheelliseen ”itsenäiseen ammatinharjoittamiseen” ja näennäiseen palveluntarjontaan ja alihankintaan. Lisäksi ilmoitettiin puutteista yhteisön voimassa olevan lainsäädännön ja erityisesti lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin täytäntöönpanossa. Valtaosa työmarkkinaosapuolista , pk-yrityksiä ja/tai ammattiliittoja muutamissa maissa edustavia osapuolia lukuun ottamatta, ilmoitti kannattavansa rajoitusten poistamista , jotta saataisiin aikaan yhtäläiset toimintaedellytykset.

4. TILASTOLLINEN NÄYTTÖ TYÖNTEKIJÖIDEN LIIKKUMISESTA ENNEN LAAJENTUMISTA JA SEN JÄLKEEN

12. Jotta komissio voisi arvioida siirtymäjärjestelyjen toimivuutta, jäsenvaltioita pyydettiin toimittamaan Eurostatin kautta kansalliset tiedot oleskeluluvista, jotka on myönnetty muille EU-kansalaisille perheen yhdistämistä, työskentelyä, opiskelua tai muuta syytä varten, jaoteltuna kansalaisuuden, sukupuolen ja iän mukaan. Kansalliset tiedot, jotka komissio sai vastauksena tähän pyyntöön, koskevat oleskelulupia, työlupia ja muista hallinnollisista tietolähteistä, kuten sosiaaliturvarekistereistä, saatua työntekijöiden lukumäärää, sen mukaan, minkälainen kansallinen järjestelmä tai rakenteellinen ratkaisu on valittu. Vaikka tässä kertomuksessa käytetyt kansalliset tiedot onkin yhdenmukaistettu niin pitkälle kuin mahdollista, on syytä pitää mielessä, että ne eivät ole täysin yhdenmukaistettuja eivätkä tarkkaan ottaen vertailukelpoisia eri maiden välillä. Lisäksi tietojen yksityiskohtaisuus vaihtelee maiden välillä. On myös todettava, että joidenkin liikkeellä olevien tietojen mukaan muuttovirrat voivat tiettyjen maiden osalta erota tässä kertomuksessa esitetyistä. Tämän selityksenä voi olla, että kaikille julkisuudessa liikkuville tiedoille ei ole tehty samaa huolellista analyysia kuin tässä kertomuksessa esitetyille tiedoille[11]. Lisäksi todelliset muuttovirrat laajentuneen EU:n alueella voivat olla suurempia kuin tässä kertomuksessa esitetyt tiedot antavat ymmärtää, koska virallisissa tilastoissa ei saada näkymään pimeän työn koko kuvaa.

13. Edellä mainittujen hallinnollisten tietojen lisäksi myös työvoimatutkimuksesta (Labour Force Survey, LFS)[12] saatu näyttö esitetään tässä kertomuksessa[13]. Arvioinnissa ei oteta huomioon vuorovaikutusta siirtymäjärjestelyjen toimivuuden ja muiden taloudellisen ja/tai poliittisen toimintakentän muutosten välillä. Siirtymäjärjestelyjen toimivuutta koskevasta arvioinnista ovat antaneet raportteja myös eri jäsenvaltiot ja muut asianomaiset osapuolet, ja niissä esitettyä näyttöä on käytetty soveltuvin osin.

4.1 Työntekijöiden liikkuvuus laajentuneessa Euroopan unionissa

14. Laajentumisen jälkeen EU10-työntekijöiden määrä on lisääntynyt EU15-jäsenvaltioissa. Lisääntyneen määrän suhteellinen vaikutus on tästä huolimatta melko vähäinen, kun sitä tarkastellaan työntekoa varten myönnettyjen lupien osuutena vastaanottavan maan työikäisestä väestöstä (ks. taulukko jäljempänä). Lisäksi tiettynä ajankohtana myönnettyjen oleskelu- ja työlupien määrän tarkastelu vääristää ylöspäin vastaanottavaan maahan tosiasiallisesti asettautuneiden EU10-kansalaisten määrää, koska siinä ei oteta huomioon kotimaahansa palaavia ihmisiä, eli maasta pois suuntautuvia virtoja, eikä työlupien kestoa. Sama koskee sitä, että tiedoissa voi näkyä tilapäisiä tekijöitä, kuten sellaisten laittomien maahanmuuttajien aseman laillistaminen, jotka ovat muuttaneet EU15-jäsenvaltioihin useiden vuosien aikana.

15. Itävallassa vuonna 2004 myönnettyjen työlupien, joista suurin osa on lyhytaikaisia[14], määrä oli 1,2 prosenttia koko työikäisestä väestöstä, mutta vuonna 2004 kyseisten työssäkäyvien vuotuinen keskimääräinen määrä oli 0,7 prosenttia työikäisestä väestöstä (ks. taulukko jäljempänä). Lisäksi on huomattava, että ensimmäisen mukautusjakson jälkeen EU8-kansalaisten määrä Itävallassa laskettuna vuotuisena keskimääräisenä määränä vakiintui vuonna 2005 (ks. taulukko A1 tilastoliitteessä). Myös Saksassa, missä vuonna 2004 myönnettyjen työlupien määrä oli 0,9 prosenttia työikäisestä väestöstä, EU8-maista tulevien työntekijöiden (nimittäin niiden, jotka olivat velvollisia maksamaan sosiaaliturvamaksuja) määrä laski 0,2 prosenttiin työikäisestä väestöstä[15], kun työlupien kesto otettiin huomioon.

16. Irlannissa annettiin henkilökohtaisia julkispalvelunumeroita (Personal Public Service Number, PPS) EU10-kansalaisille toukokuun ja joulukuun 2004 välisenä aikana määrä, joka oli 1,9 prosenttia työikäisestä väestöstä. Luku ei kuitenkaan tarkkaan ottaen ole vertailukelpoinen muiden jäljempänä olevassa taulukossa esitettyjen lukujen kanssa, koska Irlannin viranomaiset eivät anna PPS-numeroita pelkästään työllisyyssyistä. PPS-numerot ovat ainutkertaisia viitenumeroita, joita annetaan myös muihin tarkoituksiin, kuten tiedonsaantia, sosiaaliturvaa, terveys- ja muita julkisia palveluita varten, jolloin ne kattavat siirtotyöläisten lisäksi heidän perheenjäsenensä. Vuonna 2005 myönnettyjen PPS-numeroiden määrä kasvoi tammikuun ja marraskuun 2005 välisenä jaksona 3,8 prosenttiin, mutta se ei näytä aiheuttaneen sekaannusta Irlannin työmarkkinoilla (ks. taulukot A4 ja A5 tilastoliitteessä).

[pic]

17. Työvoimatutkimuksesta saatu näyttö on vertailukelpoinen hallinnollisista lähteistä saadun näytön kanssa, kunhan määrittely- ja ajalliset erot otetaan huomioon[16]. Työvoimatutkimuksen luvut osoittavat maahantulo- ja maastamuuttovirtojen nettovaikutuksen ja antavat siten paremman kuvan EU15-maihin asettuneiden EU10-kansalaisten tosiasiallisesta määrästä. Vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä EU10-jäsenvaltioista tulevan työikäisen väestön osuus EU15-jäsenvaltioissa oli verrattain pieni ja vaihteli Ranskan ja Alankomaiden 0,1 prosentista Itävallan 1,4 prosenttiin ja Irlannin 2 prosenttiin[17].

[pic]

18. Lisäksi kyseiset luvut ovat olleet vakaita suhteessa kahteen laajentumista edeltäneeseen vuoteen eli vuoden 2003 ja 2004 ensimmäiseen neljännekseen, sillä kasvua oli vähäiset 0,1 prosenttiyksikköä kunakin vuonna Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja Itävallassa kasvu oli selvää, sillä siellä luvut kaksinkertaistuivat 1,4 prosenttiin. On myös mielenkiintoista huomata, että EU15-jäsenvaltioissa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten prosenttiosuus on huomattavasti suurempi kuin EU10-kansalaisten (ks. taulukko A2 liitteessä). Tämä voi selittyä myös historiallisilla tekijöillä sekä sillä, että maahanmuutto EU10-maista on vielä melko uusi asia. Tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuutto EU:n ulkopuolisista maista on paljon merkittävämpi ilmiö kuin liikkuvuus EU:n sisällä , niin EU15- kuin EU25-alueella.

19. Siirtymäjärjestelyjen osalta ei ole sen paremmin hallinnollisista lähteistä kuin työvoimatutkimuksesta saatua näyttöä, joka osoittaisi suoran yhteyden EU10-jäsenvaltioista tulevien muuttovirtojen laajuuden ja voimassa olevien siirtymäjärjestelyjen välillä . Erityisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Ruotsiin (jotka eivät sovella rajoituksia EU8-työntekijöihin) suuntautuvat virrat ovat samantasoisia tai jopa vähäisempiä kuin niihin maihin suuntautuvat virrat, jotka soveltavat siirtymäjärjestelyjä[18]. Tämän vahvistavat kokemukset Pohjoismaista, joissa on vertailukelpoiset työmarkkinat ja talouden suorituskyky[19]. Loppujen lopuksi liikkuvuusvirtoja ohjaavat muut tekijät, jotka liittyvät kysyntään ja tarjontaan . Siirtymäjärjestelyjen vaikutuksena on ainoastaan työmarkkinoiden mukautusten lykkääminen, jos sekään, ja siihen liittyvä riski kohdemaiden valikoitumisen vinoutumisesta jopa pysyvämmin.

20. Yleisemmällä tasolla työmarkkinoille pääsyn rajoitukset voivat lisätä turvautumista pimeään työhön . Kun tähän ilmiöön yhdistyvät yhteisön voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon puutteet, se johtaa epätoivottuihin sosiaalisiin seurauksiin niin pimeää työtä tekevien kuin lailliseen työvoimaan kuuluvien kannalta.

21. Mitä tulee lupien kestoon, tiedot osoittavat, että merkittävä prosenttiosuus oleskelu-/työluvista myönnetään lyhytaikaisille tai kausityöntekijöille . Tämä koskee esimerkiksi seuraavia maita:

- Itävallassa kaikista EU8-kansalaisille vuonna 2004 myönnetyistä luvista 87 prosenttia myönnettiin alle kuudeksi kuukaudeksi (85 prosenttia vuoden 2005 ensimmäisellä puoliskolla), 12 prosenttia (14 prosenttia vuonna 2005) kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen pituiseksi ajaksi ja kaksi prosenttia (0 prosenttia vuonna 2005) yli vuoden pituiseksi ajaksi.

- Saksassa 95 prosenttia noin 500 000 työluvasta on annettu aika- ja muin rajoituksin. Kesäkuun 30. päivänä 2004 niiden työssäkäyvien EU10-kansalaisten määrä, jotka olivat tulleet Saksaan pidemmäksi kuin vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja olivat sen vuoksi velvollisia maksamaan sosiaaliturvamaksuja, oli vain noin 100 000 eli 0,2 prosenttia työikäisestä väestöstä.

- Alankomaissa myönnettiin vuonna 2004 noin 24 400 lupaa. Kausityöntekijöiden suuren määrän vuoksi tämä vastaa kuitenkin ainoastaan noin 13 000:tta henkilötyövuotta.

- Italiassa vuonna 2004 myönnetyistä työluvista 76 prosenttia ja vuonna 2005 myönnetyistä työluvista 71 prosenttia annettiin kausityöntekijöille.

- Ranskassa vuonna 2004 myönnetyistä työluvista 74 prosenttia annettiin kausityöntekijöille, 11 prosenttia tilapäistyöntekijöille, 5 prosenttia vakinaisille työntekijöille ja 10 prosenttia muille[20].

22. Laajentumisen jälkeen työmarkkinoiden kehitys EU8-maissa on ollut myönteistä ja työttömyysasteet ovat laskeneet merkittävästi melkein kaikissa (ks. taulukot A4 ja A5 liitteessä). Tämä antaa ymmärtää, ettei ole syytä odottaa kasvavaa painetta EU8-maiden ulkopuolelle suuntautuvaan muuttoon myöskään siksi, että talouden kasvunäkymät ovat edelleen valoisat ja että huomattavasti kasvaneet rakennerahastojen ja maaseuturahaston panostukset alkavat kantaa hedelmää talouskasvun ja työpaikkojen syntymisen vauhdittamisessa.

4.2 Työmarkkinoiden seuraukset maiden ja EU-kansalaisten kannalta: työllisyysasteet

23. Työmarkkinoiden seuraukset EU15-jäsenvaltioihin tulevien EU10-kansalaisten kannalta ovat keskeinen tarkasteltava asia. Niiden EU15-jäsenvaltioiden osalta, joista on saatavilla tilastollisesti merkittävää tietoa (ks. taulukko jäljempänä), keskeinen työmarkkinaindikaattori eli työllisyysaste osoittaa, että EU10-kansalaisilla on yleensä kussakin maassa vertailukelpoinen työllisyysaste maan omien ja muiden EU15-maiden kansalaisten kanssa. Lisäksi se on yleensä korkeampi kuin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisilla. Irlannissa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa EU10-kansalaisilla on jopa korkeampi työllisyysaste kuin maan omilla kansalaisilla. Tämä osoittaa, että EU10-kansalaisilla on myönteinen vaikutus kussakin jäsenvaltiossa yleiseen työmarkkinatilanteeseen , kestävään talouskasvuun ja julkisen talouden tilaan .

[pic]

24. Mielenkiintoinen seikka on se, että laajentumisen jälkeen EU10-kansalaisten työllisyysaste on noussut useissa EU15-jäsenvaltioissa, kuten Espanjassa, Ranskassa, Alankomaissa, Itävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joissain tapauksissa hyvin merkittävästi. Tämä voi liittyä kahteen seikkaan.

- Ensinnäkin laajentuminen on voinut osaltaan tuoda esiin osan pimeästä taloudesta, jonka muodostivat aiemmin EU10-maista tulleet pimeät työntekijät. Tähän liittyy hyvin tunnettuja edullisia vaikutuksia, kuten oikeudellisesti vahvistettujen työnormien parempi noudattaminen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden paraneminen näiden henkilöiden syrjäytymisriskin vähetessä sekä suurempi valtion vero- ja sosiaaliturvamaksukertymä. Tämä tarkoittaa myös, että laajentumisen aiheuttama työvoiman liikkuvuus EU10-jäsenvaltioista voi tosiasiassa ollakin vähäisempää kuin tiedoista ilmenee[21].

- Toiseksi EU10-kansalaisten työllisyysasteessa on voinut tapahtua todellista paranemista laajentumisen jälkeen sen vuoksi, että työnantajien asenteet ovat muuttuneet, yksityisen yrityksen perustamismahdollisuudet ovat parantuneet ja tiedotusta ja sääntelyä on parannettu.

4.3. EU15-jäsenvaltioissa työskentelevien EU10-työntekijöiden alakohtainen ja ammattitaidollinen jakauma: onko kyseessä täydentävyys vai korvaavuus?

25. Ottaen huomioon EU10-maista tulevan työvoiman pieni määrä siitä on vaikeaa antaa yksityiskohtaista ja samalla tilastollisesti luotettavaa kuvaa. Sen vuoksi seuraavassa analyysissa tarkastellaan EU15-jäsenvaltioita kokonaisuutena. Keskeinen kysymys työntekijöiden liikkuvuuden kannalta ei ole pelkästään sen laajuus vaan se, korvaavatko EU10-työntekijät maassa jo olevia työntekijöitä ja kilpailevat samoista työpaikoista vai onko heillä täydentävä tehtävä.

[pic]

26. Työvoiman alakohtainen koostumus viittaisi täydentävyyteen: kansallisen työvoiman alakohtainen koostumus ei ole muuttunut merkittävästi vuosina 2003, 2004 ja 2005, mikä osoittaa, että rajallinen työntekijöiden virta EU10-jäsenvaltioista ei työntänyt syrjään kansallisia työntekijöitä ainakaan tällä laajalla tarkastelutasolla[22]. Omia kansalaisia on suhteellisesti enemmän palvelualalla ja erityisesti julkishallinnossa, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja muussa toiminnassa (32 prosenttia vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä), kun taas EU10-kansalaisia on suhteellisesti enemmän rakennusalalla (15 prosenttia EU10-kansalaisista, kun vastaava luku on 8 prosenttia oman maan kansalaisista)[23].

27. EU10-työvoiman ammattitaidollinen koostumus tukee myös sitä näkemystä, että EU10-kansalaiset voivat antaa panoksensa kansallisiin talouksiin niitä täydentävällä tavalla . Vähäisen ammattitaidon EU10-kansalaisten osuus EU15-jäsenvaltioissa on pienempi kuin näiden maiden kansalaisilla (21 prosenttia verrattuna 31 prosenttiin), muilla EU15-kansalaisilla ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisilla. Tämä näkyy keskitasoisesti koulutettujen korkeampana prosenttiosuutena (57 prosenttia verrattuna 46 prosenttiin), ja prosenttiosuudet ovat vastaavia korkeasti koulutettujen kohdalla. Keskitasoiseen koulutukseen kuuluvat keskiasteen koulutus ja erikoisammattitutkinnot; tämä ammattitaidon taso on tyypillisesti aliedustettuna useissa EU15-jäsenvaltioissa, mikä luo ammattitaidollisia pullonkauloja useille talouden sektoreille[24].

[pic]

28. Tämä näyttö osoittaa siten, että liikkuvuudella EU10-jäsenvaltioista EU15-jäsenvaltioihin voi olla myönteisiä vaikutuksia työmarkkinoihin , koska se helpottaa työvoimavajetta tietyillä alueilla. Esimerkiksi rakennusalalle ja kotipalvelu- ja ateriapalvelualalle voi syntyä uusia työpaikkoja, jotka ehkä muuten jäisivät täyttämättä joissain maissa. EU10-jäsenvaltioista tulevat erittäin ammattitaitoiset työntekijät voivat osaltaan edistää yritysten perustamista ja pitkäaikaista kasvua lisäämällä henkistä pääomaa. Henkisen pääoman vaaliminen ja elinikäinen oppiminen muodostavat yhden tärkeimmistä osa-alueista EU:n työllisyys- ja koheesiopolitiikassa. Sen vuoksi EU:n ohjelmilla, joita ovat esimerkiksi Euroopan työllisyysstrategia, Euroopan sosiaalirahasto ja elinikäisen oppimisen ohjelma, tuetaan tämäntyyppistä jatkuvaa henkisen pääoman kehittämistä. Työmarkkinoiden tehokkuus voi myös lisääntyä, sillä ulkomaalaiset työntekijät ovat tyypillisesti valmiimpia reagoimaan taloudellisiin mahdollisuuksiin liittyviin alueellisiin eroihin.

5. PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET

29. Siirtymäjärjestelyjen toisen vaiheen aattona sovelletaan monia erilaisia kansallisia järjestelyjä EU25-maiden työmarkkinoille pääsyyn. Maat, jotka ovat avanneet työmarkkinansa täysin, pitävät päätöksensä tuloksia myönteisinä, kun taas osa rajoituksia soveltaneista maista pyrkii korostamaan niiden hyödyllisyyttä erityisesti kansallisten olosuhteiden kannalta.

30. Jäsenvaltioiden olisi lisättävä ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että voimassa oleva EY-lainsäädäntö, työnormit ja erityisesti lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin säännökset pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että hallinnollista yhteistyötä tehostetaan tarvittaessa. Se, että kansalliset viranomaiset ovat panneet puutteellisesti täytäntöön voimassa olevaa yhteisön ja kansallista lainsäädäntöä, on todellakin voinut luoda epäsuotuisan ja väärän kuvan laajentumisesta ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden hyödyistä joissain maissa.

31. Tätä kertomusta varten saatujen ja siinä käytettyjen kansallisten tietojen tilastollisen analyysin perusteella voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

- Liikkuvuusvirrat EU10- ja EU15-jäsenvaltioiden välillä ovat hyvin vähäisiä eivätkä yksinkertaisesti riittävän laajoja vaikuttamaan EU:n työmarkkinoihin yleisesti. Lisäksi liikkuvuusvirrat EU15-jäsenvaltioista EU10-jäsenvaltioihin ja EU10-jäsenvaltioiden välillä ovat yleisesti ottaen häviävän pieniä (ks. taulukko A1).

- EU10-kansalaisten prosenttiosuus kunkin EU15-jäsenvaltion asukkaista oli suhteellisen vakaa ennen ja jälkeen laajentumisen ; lisäystä oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja huomattavammin Itävallassa ja Irlannissa[25]. Itävallassa on kuitenkin näyttöä siitä, että EU8-kansalaisten määrä vakiintui vuonna 2005.

- Ei ole mitään näyttöä suorasta yhteydestä EU10-jäsenvaltioista tulevien liikkuvuusvirtojen laajuuden ja voimassa olevien siirtymäjärjestelyjen välillä . Loppujen lopuksi liikkuvuusvirtoja ohjaavat tarjontaan ja kysyntään liittyvät tekijät. Siirtymäjärjestelyjen vaikutuksena on ainoastaan työmarkkinoiden mukautusten lykkääminen, jos sekään, ja siihen liittyvä riski kohdemaiden valikoitumisen vinoutumisesta jopa pysyvämmin.

- EU15-jäsenvaltioissa olevien EU10-kansalaisten työllisyysaste on vastaava kuin maiden omilla kansalaisilla ja jopa korkeampi Irlannissa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

- Laajentumista seuranneilla muuttovirroilla on ollut myönteisiä vaikutuksia EU15-jäsenvaltioiden talouksiin. EU10-kansalaisilla on myönteinen vaikutus yleiseen työmarkkinatilanteeseen, kestävään talouskasvuun ja julkisen talouden tilaan.

- Työllisyysaste on noussut useissa maissa laajentumisen jälkeen. Laajentuminen on osaltaan auttanut tekemään viralliseksi osan harmaasta taloudesta, jonka muodostivat aiemmin EU10-maista tulleet pimeät työntekijät. Tähän liittyy hyvin tunnettuja edullisia vaikutuksia, kuten oikeudellisesti vahvistettujen työnormien parempi noudattaminen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden paraneminen sekä suurempi valtion vero- ja sosiaaliturvamaksukertymä. Lisäksi EU10-kansalaisten integroituminen paranee sen vuoksi, että työnantajien asenteet ovat muuttuneet, yksityisen yrityksen perustamismahdollisuudet ovat parantuneet ja tiedotusta ja sääntelyä on parannettu.

- EU15-jäsenvaltioiden kansallisen työvoiman alakohtainen jakauma ei ole muuttunut merkittävästi laajentumisen jälkeen, eikä ole mitään näyttöä siitä, että EU10-jäsenvaltioista tuleva rajallinen työntekijöiden virta olisi työntänyt tieltään kansallisia työntekijöitä[26]. EU10-kansalaisilla on siten täydentävä tehtävä .

- EU10-kansalaiset helpottavat ammattitaidollisia pullonkauloja EU15-jäsenvaltioissa ja edistävät pitkän aikavälin kasvua lisäämällä henkistä pääomaa.

32. Komissio uskoo, että tämä kertomus tarjoaa jäsenvaltioille tarpeelliset tiedot niiden kantojen uudelleentarkasteluun siirtymäjärjestelyjen toista vaihetta varten. Kun kuitenkin otetaan huomioon vaikeudet saada kansallisia tilastotietoja EU-kansalaisia koskevista muuttovirroista, komissio kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarpeelliset hallinnolliset järjestelyt vaadittujen tietojen keräämiseksi kansallisella tasolla ja niiden toimittamiseksi oikea-aikaisesti Eurostatille. Tulevaisuudessa komissio aikoo pyytää jäsenvaltioita yhteistyössä Eurostatin kanssa raportoimaan vuosittain työntekijöiden liikkuvuusvirroista EU:ssa.

33. Korkean tason ryhmän kokouksessa 16. syyskuuta 2005 useimmat työmarkkinaosapuolet kannattivat työmarkkinoille pääsyä koskevien rajoitusten poistamista. Komissio tietää, että useimmat jäsenvaltiot aikovat harkita vakavasti, olisiko rajoitukset säilytettävä toisella jaksolla. Jäsenvaltioiden olisi myös kuultava toisiaan määrittääkseen kantansa siirtymäjärjestelyjen toisen vaiheen suhteen.

34. Komissio kannustaa jäsenvaltioita siihen, että kun ne muodostavat aikomuksensa toisen vaiheen suhteen ja ilmoittavat niistä, ne ottaisivat asianmukaisesti huomioon tilastollisen näytön ja sen lisäksi lähettäisivät myönteisen viestin kansalaisilleen vapaan liikkuvuuden tarjoamista mahdollisuuksista Euroopan unionissa. Komissio suosittaa lisäksi, että työmarkkinaosapuolet otettaisiin täysimääräisesti mukaan näiden päätösten valmisteluun.

35. Jäsenvaltiot, jotka eivät kykene poistamaan rajoituksia, joutuvat todennäköisesti edelleen etsimään muita keinoja työvoimapulan helpottamiseksi esimerkiksi tekemällä kahdenvälisiä sopimuksia, minkä lisäksi komissio toistaa jälleen, että rajoitusten säilyttämiseen liittyviä kielteisiä sivuvaikutuksia olisi vältettävä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi käsiteltävä ongelmaa, joka liittyy henkilöiden valheelliseen esiintymiseen itsenäisinä ammatinharjoittajina kansallisen lainsäädännön kiertämiseksi.

36. Komissio muistuttaa, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yksi EY:n perustamissopimuksen mukaisista perusvapauksista. Huolimatta toisiaan seuraavien laajentumisien yhteydessä esitetyistä huolista, työntekijöiden vapaa liikkuvuus ei ole johtanut kansallisten työmarkkinoiden hajaannukseen. Sen vuoksi oli aiheellista, että liittymissopimusta allekirjoitettaessa EU15-jäsenvaltiot juhlallisesti vakuuttivat siirtyvänsä mahdollisimman nopeasti soveltamaan täysimääräisesti tätä alaa koskevaa yhteisön säännöstöä. Komissio muistuttaa jäsenvaltioille vuoden 2003 liittymissopimuksessa annetusta oikeudesta säilyttää rajoitukset siirtymäjärjestelyjen mukaisesti, mutta se suosittaa kuitenkin, että jäsenvaltiot harkitsisivat tarkkaan, onko rajoitusten jatkaminen tarpeen työmarkkinatilanteen ja tässä kertomuksessa esitetyn näytön valossa.

37. Mihin tahansa päätökseen jäsenvaltiot päätyvätkin tässä vaiheessa, niiden on valmistauduttava avaamaan työmarkkinansa voidakseen täyttää niille perustamissopimusten nojalla kuuluvat velvoitteet. Siirtymäjärjestelyjen tarkoituksena on antaa niille mahdollisuus valmistautua tämän lopullisen ja peruuttamattoman tavoitteen saavuttamiseen mahdollisimman pian. Tässä suhteessa komissio pitää tervetulleina niiden jäsenvaltioiden myönteisiä kokemuksia, jotka ovat saaneet suurta hyötyä avattuaan onnistuneesti koko työmarkkinansa EU8-kansalaisille jo siirtymäjärjestelyjen ensimmäisen vaiheen aikana.

ANNEX I: STATISTICAL ANNEX

TABLE A1

[pic]

TABLE A2

[pic]

TABLE A3

[pic]

TABLE A4

[pic]

TABLE A5

[pic]

ANNEX II: BIBLIOGRAPHY

Free Movement of Workers to and from the new Member States- how will it work in practice? (Commission publication available in 20 Community languages)

http://europa.eu.int/comm/employment_social/free_movement/docs_en.htm

Guide for National Administrations- The transitional arrangements for the free movement of workers from the new Member States following the enlargement of the European Union on 1 May 2004 (Document available in 20 Community languages)

http://europa.eu.int/comm/employment_social/free_movement/docs_en.htm

''Where can I go for work? Information on the transitional rules governing the free movement of workers from, to and between the new Member states.'' (Commission's Eures website)

http://europa.eu.int/eures/home.jsp?lang=en

UK, Accession Monitoring Reports , joint online reports by the Home Office, the Department for Work and Pensions, the HM Revenue and Customs and the Office of the Deputy Prime Minister (UK)

The Netherlands, Ministerie van Sociale Zaken en Werkgelegenheid, Evaluatie Werknemersverkeer MOE-landen , 20 May 2005 (Netherlands)

J. Portes and S. French, The Impact of Free Movement of Workers from Central and Eastern Europe on the UK labour market: early evidence , Working Paper No 18., for the UK Department for Work and Pensions (UK)

J. Le Guen, Etude comparé eau niveau européen de l'impact de la concurrence sur l'emploi dans le secteur agricole , Mission parlementaire de Jacques Le Guen, député du Finistère, Assemblée nationale française, auprès de Dominique Buisserau, ministre français de l'agriculture, de l'alimentation, de la pêche et de la ruralité, avril 2005 (France)

P. Weil, A Flexible Framework for a Plural Europe , Discussion paper prepared for the UK Presidency, October 2005, CRNS, Paris (France and EU)

J. E. Dǿlvik & L. Eldgring, Mobility of labour and Services after EU enlargement: Nordic differences and commonalities , Final Report from a Working Group under the Nordic Council of Ministers, August 2005 (Nordic countries)

Katholieke Universiteit Leuven and Idea Consult, The Effects of the EU Enlargement on the Flemish Labour Market , January 2005, Research on behalf of the Flemish Minister of Employment, Education and Training (Flanders, Belgium)

Ramboll Management, Analyse af EU-udvidelsens betydning for det danske arbejdsmarked, November 2005 (Denmark)

ECAS, Report on the Free Movement of Workers in EU-25. Who's afraid of EU enlargement ?, August 2005

T. Boeri & H Brücker, Migration , Co-ordination Failures and EU Enlargement , May 2005

K. Ward, N. Coe & J. Johns, University of Manchester, The role of temporary staffing agencies in facilitating labour mobility in Central and Eastern Europe , study performed for Vedior, January 2005

Manpower, EU enlargement- one year on. A Manpower Update, May 2005

[1] Työntekijöiden vapaa liikkuvuus (EY 39 artikla) on erotettava oikeudellisesti sijoittautumisvapaudesta (EY 43 artikla) ja palvelujen tarjoamisen vapaudesta (EY 49 artikla). Siirtymäjärjestelyt eivät koske lähetettyjä työntekijöitä koskevaa direktiiviä, joka liittyy viimeksi mainittuun vapauteen, vaikka Saksa ja Itävalta saavatkin siirtymäjärjestelyjä koskevan 13 kohdan mukaisesti soveltaa rajoituksia rajatylittävään palvelujen tarjontaan tietyillä aroilla aloilla, joihin liittyy työntekijöiden tilapäistä lähettämistä.

[2] Tässä kertomuksessa käsitellään työntekijöiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa eikä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa.

[3] On syytä huomata, että Maltan ja Kyproksen kansalaisiin ei voida soveltaa rajoituksia.

[4] Tässä kertomuksessa ”EU15-jäsenvaltiot” tarkoittaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka kuuluivat EU:hun ennen 1. toukokuuta 2004, ”EU10-jäsenvaltiot” tarkoittaa kaikkia valtioita, jotka liittyivät EU:hun 1. toukokuuta 2004, kun taas ”'EU8-jäsenvaltiot” tarkoittaa kaikkia EU10-jäsenvaltioita Maltaa ja Kyprosta lukuun ottamatta.

[5] EY 39 artikla; asetus 1612/68/ETY; direktiivi 68/360/EY. Huhtikuun 30. päivästä 2006 sovelletaan direktiiviä 2004/38/EY, jolla korvataan/muutetaan aiempi lainsäädäntö.

[6] Tällä on kuitenkin epäsuora vaikutus asetuksen 1408/71/ETY 69 artiklaan.

[7] Ks. lähdeluettelo.

[8] Tämä ei koske Gibraltaria, joka on ottanut käyttöön työlupajärjestelmän.

[9] Yksityiskohtainen katsaus kansallisista toimenpiteistä, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet siirtymäjärjestelyjen ensimmäistä vaihetta varten, on saatavissa työntekijöiden liikkuvuutta käsittelevän Eures -portaalin kautta. Tiivistelmä näistä toimenpiteistä on saatavissa komission työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosaston verkkosivustosta, joka mainitaan lähdeluettelossa.

[10] Ks. etusijakohtelua koskevat säännökset siirtymätoimenpiteiden 14 kohdassa.

[11] Komissio on saanut hallinnollisia tietoja kaikista jäsenvaltioista lukuun ottamatta Luxemburgia ja Kyprosta, joita ei ole sisällytetty analyysiin.

[12] Työvoimatutkimus (LFS) on yhdenmukaistettu EU:n neljännesvuosittainen tutkimus, joka kattaa kaiken kussakin jäsenvaltiossa asuvan väestön ja perustuu noin 1,7 miljoonan henkilön otokseen EU25-alueella.

[13] Hallinnollisiin tietoihin sisältyvä tieto on rajallisempaa kuin työvoimatutkimuksesta saatava tieto, ja siinä otetaan paremmin huomioon ulkomaiden kansalaisiin sovellettava oikeudellinen kehys.

[14] Ks. jäljempänä.

[15] Tarkempia tietoja lupien määristä, ks. taulukko A1 tilastoliitteessä.

[16] Työvoimatutkimuksen tiedot koskevat kunkin vuoden ensimmäistä neljännestä, kun taas hallinnolliset tiedot koskevat eripituisia jaksoja sen mukaan kuin asianomaisissa taulukoissa ilmoitetaan. Lisäksi työvoimatutkimuksen luvut koskevat henkilöiden nettolukumäärää kansallisuuden mukaan jaoteltuna minä tahansa ajankohtana, kun taas hallinnolliset tiedot, niin tarkasteltavana olevaa joukkoa kuin virtoja koskevat tiedot, koskevat myönnettyjen tai haettujen lupien määrää riippumatta oleskelun tosiasiallisesta kestosta, paluusta alkuperämaihin tai, virtojen kyseessä ollessa, aiemmin myönnetyistä luvista.

[17] Koska EU10-jäsenvaltioissa on vain vähän muita EU-kansalaisia, analyysi rajoitetaan EU15:een tietojen luotettavuuden vuoksi.

[18] Irlantiin suuntautuvat virrat ovat suurempia, vaikka luvut eivät olekaan tarkkaan ottaen vertailukelpoisia, kuten 16 kohdassa todetaan.

[19] Muutto EU8-jäsenvaltioista Norjaan on merkittävästi suurempaa kuin kaikkiin muihin Pohjoismaihin yhteensä, siirtymäjärjestelyistä riippumatta. Ruotsissa ei ole rajoituksia, kun taas Norja, Tanska, Suomi ja Islanti soveltavat rajoituksia. Viimeksi mainituista maista Tanskalla ja Norjalla on liberaalimpi järjestelmä.

[20] On syytä huomata, että Ranskan viranomaisten mukaan Ranskan toimittamat hallinnolliset tiedot eivät sisällä työlupia, jotka on myönnetty kolmea kuukautta lyhyempää oleskelua varten.

[21] Tilastotiedot liikkuvuudesta ja muutosta eivät koske pelkästään henkilöiden tosiasiallisia virtoja maasta toiseen, vaan myös aiemmin pimeät työntekijät voivat osua helpommin tilastollisiin tutkimuksiin joko siksi, että heidät on kirjattu väestörekistereihin, jotka usein muodostavat perustan otoksille, tai siksi, että henkilöt voivat olla halukkaampia osallistumaan tilastollisiin tutkimuksiin.

[22] Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä seikkaa, että joissain tapauksissa muutolla EU10-maista voi olla jonkinlaisia vaikutuksia alueellisella tai ammattialakohtaisella tasolla.

[23] Hallinnolliset tiedot näyttävät osoittavan, että EU10-kansalaiset osallistuvat merkittävästi myös maataloussektorin toimintaan, mutta koska maatalouden koko on hyvin pieni työmarkkinanäkökulmasta, maataloustyö on kausiluonteista ja tarkastellut luvut koskevat talvineljännestä, prosenttiosuudet eivät ole erityisen korkeita.

[24] Myös oman maan kansalaisia täydentävät työntekijöiden virrat lisäävät – muiden tekijöiden pysyessä muuttumattomina – oman maan kansalaisten tuottavuutta ja pyrkivät pikemminkin nostamaan heidän palkkojaan kuin laskemaan niitä.

[25] Ks. kohta 16 edellä.

[26] Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä seikkaa, että joissain tapauksissa muutolla EU10-maista voi olla jonkinlaisia vaikutuksia alueellisella tai ammattialakohtaisella tasolla.