52003PC0742

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätösten N:o 96/391/EY ja N:o 1229/2003/EY kumoamisesta [ SEK (2003) 1369 ]

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. JOHDANTO JA TIIVISTELMÄ

Kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen EU:hun edellyttää Euroopan laajuisia verkkoja (TEN) koskevien suuntaviivojen mukauttamista siten, että niissä otetaan huomioon jäsenyyteen valmistautuvien maiden asema ja niillä mahdollistetaan laajentuneen unionin yhteistä etua koskevien hankkeiden rahoittaminen. Tähän TEN-suuntaviivojen tarkistukseen sisältyvät hankkeet, jotka ovat välttämättömiä jäsenyyteen valmistautuvien maiden liittämiseksi osaksi sähkön ja kaasun sisämarkkinoita.

Monet yhteisön ja jäsenyyteen valmistautuvien maiden välisiin yhteyksiin liittyvät hankkeet ovat jo oikeutettuja saamaan Euroopan laajuisiin verkkoihin tarkoitettua rahoitukseen. Jos kuitenkin otetaan huomioon vauhti, jolla Euroopan laajempien sähkö- ja kaasumarkkinoiden toteuttamien etenee, on tarpeellista vahvistaa lopullinen luettelo hankkeista, jotka tällä hetkellä täyttävät rahoituksen saamisen edellytykset.

Sen lisäksi, että suuntaviivoihin lisätään yhteisön ja jäsenyyteen valmistautuvien maiden yhteistä etua koskevat hankkeet, samanlaista lähestymistapaa tarvitaan myös suhteessa naapurimaihin. Energiapolitiikkaa ja EU:n naapurimaita koskevassa komission tiedonannossa [1] käsitellään tätä tarvetta ja ehdotetaan konkreettisia toimia ja hankkeita, jotka voitaisiin sisällyttää TEN-suuntaviivoihin. Euroopan unionin keskipitkän aikavälin tavoitteena tulisi selkeästi olla todellisten Euroopan sähkö- ja kaasumarkkinoiden asteittainen luominen. Nämä markkinat voisivat potentiaalisesti kattaa yli 35 maata, joissa on yhteensä yli 600 miljoonaa asukasta. Markkinat olisi luotava markkinoiden avaamista, ympäristönsuojelua ja turvallisuutta koskevien yhteisten vaatimusten pohjalta.

[1] KOM(2003) 262, 13.5.2003.

Komissio antoi vuonna 2001 Euroopan energiainfrastruktuuria koskevan tiedonannon [2]. Jotta Euroopan laajentuneet sähkö- ja kaasumarkkinat toimisivat tehokkaasti, ei riitä, että sovelletaan yhteisiä sääntöjä ja vaatimuksia, vaan käytettävissä on myös oltava riittävä infrastruktuuri jäsenvaltioiden yhdistämiseen. Vuoden 2001 tiedonannossa esitettiin joukko toimenpiteitä, kuten 10 prosentin yhteenliitäntäasteen tavoite sähkön osalta sekä Euroopan laajuisiin verkkoihin tarkoitetun rahoituksen suuntaaminen ensisijaisesti tiettyihin hankkeisiin, jotka on nimetty Euroopan etua koskeviksi ensisijaisiksi hankkeiksi.

[2] KOM(2001) 775, 20.12.2001.

Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto suhtautui tiedonantoon myönteisesti ja tuki erityisesti 10 prosentin tavoitetta. Komissio ehdotti myös, että nykyistä hankkeen kehitysvaiheessa myönnettävälle rahoitukselle asetettua 10 prosentin enimmäisrajaa nostettaisiin ensisijaisten hankkeiden osalta 20 prosenttiin. Asiasta keskustellaan neuvostossa edelleen.

Jotta tällaiset laajentuneet eurooppalaiset markkinat voisivat toimia tehokkaasti ja jotta voitaisiin taata EU:n tuleva kaasunsaanti, on rakennettava uutta infrastruktuuria. Tämä edellyttää yhteisön ja toimittajamaiden sekä kauttakulkualueiden välistä tiivistä yhteistyötä. EU:n sitoutuminen sekä taloudellisesti että poliittisesti sellaisen uuden infrastruktuurien kehittämiseen, jonka avulla yhteisön kaasunsaantia voidaan lisätä ja monipuolistaa, on tässä suhteessa elintärkeää.

Kaasua toimitetaan Eurooppaan usein hyvin pitkien matkojen päästä. Kaasuputkistot jakautuvat yhä selvemmin kahteen luokkaan: toimitusputkistot, joilla kaasua tuodaan EU:hun, ja sisäiset putkistot, joilla tuotua kaasua siirretään EU:n sisällä. Kaasun kysynnän jyrkän kasvun vuoksi uusia toimitusputkistoja on rakennettava jatkuvasti lisää. Sisäisten verkkojen käyttöä ei ole tähän mennessä juurikaan koordinoitu eikä optimoitu. Uusien jäsenvaltioiden liittymisen ja kaasun sisämarkkinoiden täydellisen toteutumisen myötä EU:n sisäisiä silmukkaverkkoja voidaan käyttää joustavammin. EU:n sisäiset putkistot vaativat kuitenkin edelleen investointeja.

Olennaisen energiainfrastruktuurin ohjaus on puolestaan suuresti riippuvainen valvontaa ja ohjausta suorittavan informaatio- ja viestintäinfrastruktuurin turvallisuudesta ja luotettavuudesta.

Ensisijaisten hankkeiden osalta katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, että komissiolle annetaan mahdollisuus nimetä ensisijaisen akselin tai hankkeen koordinaattori ja määritellä rajat ylittävät ensisijaiset hankkeet Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi. Näitä uusia välineitä tarvitaan hankkeiden valmistelun nopeuttamiseksi ja niitä koskevien pitkällisten lupamenettelyjen helpottamiseksi.

Lisäksi on katsottu aiheelliseksi sisällyttää tähän päätökseen myös suotuisamman kehitysympäristön luomista Euroopan laajuisille energiaverkoille koskeva päätös N:o 96/391/EY, koska molemmissa päätöksissä määritellään suuntaviivoja samoille verkoille.

2. JÄSENYYTEEN VALMISTAUTUVAT MAAT / EHDOKASMAAT

A. Keski- ja Itä-Eurooppa

Sähkö

EU:n ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden välisillä sähkönsiirtoyhteyksillä on jo melko pitkä historia. 1980-luvulla yhteydet Itä-Euroopan järjestelmään järjestettiin peräkkäisten muuttaja-asemien kautta. Vuonna 1995 UCTE-verkon [3] synkroninen raja siirrettiin Puolan ja Slovakian itärajalle, jolloin verkon piiriin tulivat myös Tsekki, Unkari ja Slovenia.

[3] UCTE: sähkönsiirron koordinoimiseksi toimiva liitto (Union for the Coordination of Transmission of Electricity)

Keski- ja Itä-Euroopan maiden (Puola, Tsekki, Slovakia, Unkari ja Slovenia) sähkömarkkinat kehittyvät nopeasti. Sähkönkulutus on laskenut Itä-Euroopassa 1990-luvulla tapahtuneiden muutosten vuoksi, mutta sen odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Puola ja Tsekki ovat jo jonkin aikaa vieneet sähköä Saksaan ja Italiaan (Slovenian kautta) sen jälkeen, kun UCTE- ja CENTREL-verkot [4] synkronoitiin vuonna 1995. Saksaan ja Italiaan suuntautuvien rajayhdysjohtojen kapasiteetti ei enää riitä. Tämä merkitsee sitä, että ilman kapasiteetin lisäämistä Keski- ja Itä-Euroopan maiden täydellinen yhdentyminen sähkön sisämarkkinoihin voi lisätä näiden rajayhdysjohtojen virtoja vain hyvin vähän.

[4] CENTREL: siirtoverkko-operaattoreiden alueellinen ryhmä, joka kattaa Tsekin, Puolan, Slovakian ja Unkarin.

Kapasiteetin kasvattamisella tai Saksan sekä Puolan ja Tsekin välisillä uusilla rajayhdysjohdoilla on merkittävä vaikutus myös Saksan sisäiseen verkkoon. Pohjois-Saksan kasvanutta tuulivoimakapasiteettia on siirrettävä etelää kohti osittain samoilla johdoilla kuin joita käytetään sähkön tuontiin Puolasta ja Tsekistä.

Itävallan siirtokapasiteetti on suhteellisen heikko, mikä johtuu Alppien olosuhteista sekä uusiin siirtojohtoihin kohdistuvasta voimakkaasta paikallisesta vastustuksesta. Tämä on myös estänyt uusien rajayhdysjohtojen rakentamisen naapurimaihin. Tästä syystä sisäinen verkko voi ylikuormittua.

Kaasu

Tärkeimmät toimitusputkistot Venäjältä Eurooppaan kulkevat jäsenyyteen valmistautuvien maiden (etenkin Puolan, Slovakin ja Tsekin) kautta. Euroopan tiheä silmukkaverkko ulottuu näihin kauttakulkumaihin. Näiden maiden liittyessä kaasun sisämarkkinoihin verkkoa voidaan käyttää tehokkaammin. Verkon silmukkaosan vahvistamistarve edellyttää huolellista analyysiä, jossa otetaan huomioon uusi markkinatilanne.

B. Baltian maat

Sähkö

Baltian maiden (Viro, Latvia ja Liettua) sähköverkot on yhdistetty Venäjän verkkoon, eikä niillä toistaiseksi ole yhteyksiä EU:n nykyisten jäsenvaltioiden tai jäsenyyteen valmistautuvien maiden verkkoihin. Baltian maat ovat sopineet Baltian yhteisten sähkömarkkinoiden (Common Baltic Electricity Market, CBEM) perustamisesta. Sähköverkon erottamista Venäjän verkosta ja sen itsenäistä käyttöä koskevat tekniset testit on toteutettu onnistuneesti. Sähköverkon erottaminen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä taloudellisesti toteutettavissa, sillä se vaatisi huomattavia määriä säätö- ja varavoimaa, jota nykyisin saadaan Venäjän verkosta.

Kaikkien EU:n ja Venäjän sähköjärjestelmien mahdollista yhteenliittämistä koskevien päätösten tulisi ottaa täysimääräisesti huomioon laajentuneen unionin, erityisesti Balttian maiden, hyötynäkökohdat. Balttian maat valmistautuvat yhdentymään sähkön sisämarkkinoihin. Kaksi pisimmälle edennyttä hanketta ovat Viron ja Suomen välinen merenalainen kaapeli (Estlink) sekä Liettuan ja Puolan välinen yhteys (niillä edellytyksillä, joita korostettiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin äskettäin tekemässä toteutettavuustutkimuksessa).

Kaasu

Baltian maiden kaasutoimitukset ovat nykyisin pääosin yhden toimittajan eli Venäjän varassa. Jotta Baltian markkinoille saataisiin vaihtoehtoinen kaasun toimituslähde, on selvitetty kaasuputkiston rakentamista Tanskasta Puolan kautta Baltiaan Pohjanmeren kaasun toimittamiseksi näille markkinoille.

Latvialla on suuri kaasun varastointikapasiteetti, jota kaikki Baltian maat voisivat hyödyntää ja jolla on siis suuri strateginen merkitys koko alueen kaasunsaannille. Liettua on suunnitellut kaasun varastointikapasiteetin rakentamista kotimaisen kaasunsaannin turvaamiseksi. Vaihtoehtoisesti se voisi vuokrata kapasiteettia Latviasta.

Tärkeimmät kaasuputkistot Venäjältä Keski-Eurooppaan eivät kulje Baltian maiden kautta. Uusilla putkistohankkeilla voisi olla vaikutusta Baltian alueen kaasunsaantiin. Pietarista Saksaan suuntautuvaa niin sanottua North Transgas -putkistoa koskevaan hankkeeseen voisi sisältyä haaroja Baltian maihin. Virtaussuuntaa kääntämällä tämä putkisto voisi toimia toisena lähteenä, kun se yhdistetään Luoteis-Euroopan kaasuvaroihin. Lisäksi voitaisiin harkita kaasun kauttakuljetusten lisäämistä Baltian maiden kautta yhdessä Jamalin kaasuputkiston kapasiteetin lisäämisen kanssa.

C. Saaret: Kypros ja Malta

Kyproksen ja Maltan sähköverkot eivät ole yhteydessä Manner-Euroopan verkkoihin.

Maakaasua ei ole saatavilla Kyproksella eikä Maltalla. Molemmissa maissa kuitenkin suunnitellaan maakaasun käyttöönottoa.

Kyproksella tarvitaan uusia investointeja nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemaan tai yhteyteen Arabian niemimaan kaasuputkistoon, jotta saarelle voidaan toimittaa kaasua.

Maltalla on toistaiseksi harkittu kahta hanketta, eli erityistä kaasuputkistoa Sisiliaan tai yhteyttä Libyan ja Italian väliseen kaasuputkistoon.

3. KAAKKOIS-EUROOPPA

Seuraavat hankkeet on yksilöity energiapolitiikkaa ja EU:n naapurimaita koskevassa tiedonannossa tärkeimmiksi hankkeiksi, joille olisi tulevina vuosina annettava yhteisön poliittista ja mahdollisesti myös rahoitustukea, jotta voidaan saavuttaa tavoitteet, jotka liittyvät alueellisten sähkömarkkinoiden luomiseen ja kaasunsaannin varmistamiseen:

Sähköhankkeet Kaakkois-Euroopan liittämiseksi EU:n sisämarkkinoihin:

* Adrianmeren johto Mostarin (Bosnia ja Herzegovina) sähköaseman ja Elbasanin (Albania) kautta

* toinen johto Ernestinovon (Kroatia) sähköaseman kautta.

Kaasuhankkeet EU:n kaasunsaannin turvaamiseksi:

* Turkki-Kreikka-Italia-kaasuputkisto: yhdysputki Kaakkois-Euroopan kautta kaasun toimittamiseksi Kaspianmereltä ja Iranista laajentuneen EU:n ja Balkanin maiden markkinoille; lisäksi paluuvirtaus Italiasta Kreikkaan mahdollistaa Maghreb-maiden kaasun toimitukset Balkanin maihin

* Turkki-Bulgaria-Romania-Unkari-Itävalta-kaasuputkisto.

4. VÄLIMEREN MAAT

Seuraavat hankkeet on yksilöity energiapolitiikkaa ja EU:n naapurimaita koskevassa tiedonannossa tärkeimmiksi hankkeiksi, joille olisi tulevina vuosina annettava yhteisön poliittista ja mahdollisesti myös rahoitustukea, jotta voidaan saavuttaa tavoitteet, jotka liittyvät alueellisten sähkömarkkinoiden luomiseen ja kaasunsaannin varmistamiseen:

Sähköhankkeet Välimeren maiden liittämiseksi EU:n sisämarkkinoihin:

* kapasiteetin lisäys Marokon ja Espanjan välillä

* Kreikan ja Turkin välinen siirtoyhteys

* Algerian ja Espanjan välinen siirtoyhteys

* Italian ja Tunisian välinen siirtoyhteys

* Italian ja Libyan välinen siirtoyhteys

Kaasuhankkeet EU:n kaasunsaannin turvaamiseksi:

* toimitukset Espanjaan ja Ranskaan Algeriasta (Medgaz-putkisto)

* putkisto Algeriasta Sardinian ja mahdollisesti myös Korsikan kautta kaasun toimittamiseksi Italiaan ja Ranskaan

* itäisen Välimeren kaasurengas, joka koostuu kuudesta osasta: Egypti-Libya, Egypti-Jordania, Syyria, Libanon, Kypros ja Turkki

* nesteytetyn maakaasun vientiasema Egyptissä kaasun toimittamiseksi laajentuneeseen EU:hun.

5. VENÄJÄ

Energiapolitiikkaa ja EU:n naapurimaita koskevassa tiedonannossa seuraavat hankkeet on yksilöity tärkeimmiksi hankkeiksi, joille olisi tulevina vuosina annettava yhteisön poliittista ja mahdollisesti rahoitustukea, jotta voidaan saavuttaa tavoitteet, jotka liittyvät alueellisten sähkömarkkinoiden yhdentämiseen ja kaasun saannin varmistamiseen:

Sähköhankkeet Venäjän ja Euroopan IVY-maiden liittämiseksi EU:n sisämarkkinoihin:

* EU:n ja Venäjän sähköverkkojen yhteenliittämiseksi on olemassa kaksi vaihtoehtoa: synkronoimaton yhteys ja synkronoitu yhteys. Synkronoimaton yhteys, jossa virtoja voidaan säädellä tarkemmin, mahdollistaa kapasiteetin asteittaisen lisäämisen ilman, että kummankaan verkon ohjausjärjestelmiin tarvitaan merkittäviä muutoksia. Itse liitäntälaitteisto on kuitenkin melko kallis. Synkronoitu yhteys on toiminta- ja turvallisuusnormien yhdenmukaistamisen kannalta vaikeampi toteuttaa kuin synkronoimaton yhteys. Synkronoitu yhteys mahdollistaa kuitenkin huomattavasti suuremman yhteenliittämiskapasiteetin luomisen. On selvää, että EU:n ja sen naapurimaiden sähköverkkojen täydellisen yhteenliittämisen edellytyksenä on, että siinä noudatetaan ympäristö- ja ydinturvallisuusvaatimuksia ja että se ei millään lailla vaaranna kummankaan osapuolen verkkojen ja sähköjärjestelmien turvallisuutta ja luotettavuutta [5]. Moskovassa järjestettiin vuonna 2003 energia-alan sääntelyviranomaisten konferenssi, ja Eurelectric ja Venäjän sähkö-operaattori ovat perustaneet työryhmän tarkastelemaan verkkojen yhteenliittämistä.

[5] EU:n ja Venäjän sähköverkkojen yhteenliittämiseksi voitaisiin harkita myös sekayhteyttä, jossa olisi aluksi rajallinen mutta kasvava määrä synkronoimattomia yhteyksiä (peräkkäiset vaihtovirta-tasavirta-vaihtovirta-muuttaja-asemat ja, jos siirtoetäisyydet ovat pitkiä, tasavirtalinjat), joihin lisättäisiin synkronoituja yhteyksiä, kun toiminta- ja turvallisuusvaatimukset on täytetty.

Kaasuhankkeet EU:n kaasunsaannin turvaamiseksi:

* Pohjois-Euroopan halki kulkeva kaasuputkisto, jonka pituus on noin 1 295 km. Putki kuljettaisi kaasua Venäjän rannikolta Pietarin pohjoispuolelta Itämeren alitse Pohjois-Saksaan ja sieltä edelleen Alankomaiden kautta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Kaasua toimitettaisiin tähän putkeen uudelta Stokmanin kaasukentältä, kunhan se otetaan käyttöön.

* toinen Jamal-Eurooppa-kaasuputkiverkko Valko-Venäjän ja Puolan kautta rinnakkain ensimmäisen verkon kanssa.

6. UKRAINA JA VALKO-VENÄJÄ

Venäjän sähköverkko on liitetty synkronoidusti muiden IVY-maiden verkkoihin. Näin ollen tehokkaat yhteydet Venäjälle ja sopimus edellä mainituista kauppaan, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä antaisi hyvän perustan noudattaa samanlaista lähestymistapaa myös muihin IVY-maihin, erityisesti Ukrainaan ja Valko-Venäjään, kuitenkin sillä edellytyksellä, että nämä maat noudattavat ympäristö- ja ydinturvallisuusvaatimuksia.

Kaasun osalta Ukrainan kauttakulkuverkon kokonaissuorituskyvyn sekä turvallisuuden ja varmuuden parantaminen on tärkeää Ukrainalle, mutta sillä on merkitystä myös EU:n kaasunsaannin turvaamiselle, ja sille olisi voitava antaa rahoitusta Euroopan laajuisten verkkojen rahoitusmekanismista.

7. RAHOITUS

Uusien kaasuputkistojen rakentaminen yhteisön tulevia tarpeita varten tapahtuu väistämättä sellaisilla alueilla tai sellaisten alueiden kautta, joilla rahoituksen saaminen edellyttää poliittisen riskin kattavaa vakuutusta. Tällainen vakuutus saattaa olla kallis. Yhteisön osallistuminen tällaisiin kustannuksiin hankkeissa, jotka ovat selvästi EU:n edun mukaisia, voi toimia todellisena kannustimena ja liikkeelle panevana voimana näiden verkkojen kehittämisessä. Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevia suuntaviivoja on siis syytä muuttaa siten, että rahoitusta voidaan antaa kaikille hankkeille, joihin liittyy tällaisia riskejä. Osallistumisen tällaisiin hankkeisiin tarvittavien vakuutusten kustannuksiin tulisi olla mahdollista TEN-hankkeilla myönnettävää yhteisön rahoitustukea koskevan asetuksen (EY) N:o 2236/95 nojalla, ja tätä mahdollisuutta olisi hyödynnettävä mahdollisimman laajasti.

8. ENSISIJAISTEN HANKKEIDEN EDISTÄMINEN

Niihin mekanismeihin, joita Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevissa suuntaviivoissa on esitetty ensisijaisten hankkeiden valmistelun ja toteuttamisen edistämiseksi, ehdotetaan lisättäväksi kaksi uutta välinettä, joiden avulla komissio voi

i) määritellä Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi sellaiset rajatylittävät ensisijaiset hankkeet, joilla on merkittävä vaikutus kyseisten verkkojen yhdentymiseen;

ii) nimetä koordinaattorin tietylle ensisijaiselle akselille tai yksittäiselle ensisijaiselle hankkeelle.

Näillä uusilla välineillä pyritään ratkaisemaan vaikeudet, jotka liittyvät erilaiseen ajoitukseen ja erilaisiin painopisteisiin ja toimintatapoihin rajat ylittävien hankkeiden analysoinnissa.

9. HANKKEEN MÄÄRITTELEMINEN EUROOPAN ETUA KOSKEVAKSI HANKKEEKSI

Tietyt energiainfrastruktuuria koskevat ensisijaiset hankkeet eivät tällä hetkellä etene, koska lupamenettelyissä esiintyy hankkeiden linjauksiin ja ympäristövaikutuksiin liittyviä esteitä. Suurjännitejohtojen ja -sähköasemien rakentaminen kohtaa yhä enemmän julkista vastustusta, mikä viivästyttää huomattavasti kipeästi tarvitun siirtoinfrastruktuurin rakentamista sähköalalla. Lupamenettelyt kestävät yleensä 5-10 vuotta ympäristövaikutusten arviointi ja valitusten käsittely mukaan luettuina. Tämä aika on usein jopa pidempi hankkeen julkisen vastustuksen ja poliittisen merkityksen takia.

Eri maiden lupamenettelyissä sovellettavat erityiskäytännöt, kuten ympäristövaikutusten arvioinnit, julkiset kuulemistilaisuudet, maanomistajille maksettavat korvaukset, läpikulkuoikeudet ja erikoisratkaisut (esim. pienikokoiset rakenteet), poikkeavat merkittävästi toisistaan ja ovat monimutkaisella tavalla yhteydessä keskenään. Toteutettavia toimia, niiden tilaa ja saavutettua edistystä voidaan kuvata ainoastaan laatimalla lupamenettelyistä vaikeaselkoisia logistisia vuokaavioita.

Näin ollen on syytä sujuvoittaa Euroopan etua koskeviin rajat ylittäviin hankkeisiin liittyviä lupamenettelyjä, kun niitä on toteutettava useissa jäsenvaltioissa. Tämän ongelman ratkaisemista pyritään helpottamaan sillä, että rajat ylittävät hankkeet voidaan tämän päätöksen mukaan määritellä Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

Lisäksi on pyrittävä varmistamaan, että yhteisö panee valitsemansa ensisijaiset hankkeet käyntiin käyttämällä rahoitusvälineitään. Nämä hankkeet on siis luonnollisesti asetettava etusijalle, kun Euroopan laajuisille verkoille myönnetään tukea erityisesti rakennerahastoista ja liittymistä edeltävistä rakennepolitiikan välineistä, samalla kun noudatetaan kunkin välineen erityissääntöjä ja valintaperusteita. Rinnakkain tämän päätöksen kanssa annettavassa ehdotuksessa TEN-hankkeiden rahoitustukea koskevan asetuksen (EY) N:o 2236/95 muuttamisesta avataan mahdollisuus myöntää ensisijaisille hankkeille, rajat ylittävät osuudet mukaan luettuina, yhteisön yhteisrahoitusta enintään 20 prosenttia hankkeen kustannuksista.

Koska viivästyksillä tai tiettyjen osuuksien peruuntumisella voi olla kielteisiä vaikutuksia samalla akselilla jossain toisessa jäsenvaltiossa toteutettujen töiden kannattavuudelle sekä yhteisön taloudellisille eduille, olisi otettava käyttöön mekanismi, jolla kannustetaan noudattamaan sovittuja aikatauluja. Siksi tässä päätöksessä annetaan komissiolle mahdollisuus peruuttaa hankkeelta Euroopan etua koskevan hankkeen asema, jos hankkeessa esiintyy pitkiä viivästyksiä eikä sen toteutuminen ole näköpiirissä. Komissio tekee päätöksen pyydettyään asianomaisilta jäsenvaltioilta selvityksen viivästyksen syistä.

10. EUROOPPALAINEN KOORDINAATTORI TIETYILLE HANKKEILLE

Joidenkin sellaisten ensisijaisella akselilla sijaitsevien hankkeiden tai hankeryhmien, jotka on määritelty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi, valmistelua ja toteuttamista olisi voitava parantaa perustamalla kyseisten ensisijaisten hankkeiden toteutuksen ajaksi koordinointiryhmä, johon myös yhteisö osallistuisi. Tällainen lähestymistapa, josta päätettäisiin tapauskohtaisesti, edellyttää asianomaisten jäsenvaltioiden yhteistyötä.

EY:n perustamissopimuksen 155 artiklan mukaan komissio voi tehdä aiheellisia aloitteita edistääkseen jäsenvaltioiden välistä koordinointia. Komissiolla pitäisi siis olla oikeus nimetä asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella henkilö, joka vastaa tällaisesta koordinoinnista.

Hankkeelle tai hankeryhmälle nimetty eurooppalainen koordinaattori edistää käyttäjien ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä, tekee hanketta tunnetuksi yksityisten investoijien ja rahoituslaitosten piirissä, yhteisö mukaan luettuna, sekä huolehti tarvittavan seurannan toteuttamisesta, jotta yhteisö pysyy ajan tasalla hankkeen edistymisestä ja jotta tarvittaessa voidaan toteuttaa toimenpiteitä mahdollisten vaikeuksien voittamiseksi. Eurooppalaiset koordinaattorit toimivat komission nimissä ja sen lukuun.

Eurooppalaiset koordinaattorit nimettään komission päätöksellä asianomaisten jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen. Näissä yksittäisissä päätöksissä määritellään, kuinka koordinaattori toimii. Näistä järjestelyistä päätetään tapauskohtaisesti, joten ne vaihtelevat tilanteen mukaan. Koordinaattorin nimeäminen on vain yksi vaihtoehto ja sitä käytetään ainoastaan tietyissä hankkeissa tai hankeryhmissä kohdatuista koordinointiongelmista riippuen.

11. LAINSÄÄDÄNNÖN YKSINKERTAISTAMINEN

Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevat suuntaviivat annettiin vuonna 1996. Ne jakautuvat kahteen päätökseen, joista toisen ovat tehneet neuvosto ja Euroopan parlamentti (päätös N:o 1254/96/EY, joka on nyt korvattu päätöksellä N:o 1229/2003/EY) ja toisen neuvosto (päätös N:o 96/391/EY). Tällaiselle jakamiselle ei ole enää perusteita, sillä kaikki Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyvät kysymykset kuuluvat nyt yhteispäätösmenettelyn piiriin; alun perin yhteispäätösmenettelyä oli sovellettava ainoastaan yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisessä.

Nyt on tarkoituksenmukaista tehdä suuntaviivoista yksi ainoa päätös, johon sisällytetään toiminnan määrittämisestä suotuisamman kehitysympäristön luomiseksi Euroopan laajuisille energiaverkoille 28. maaliskuuta 1996 tehty neuvoston päätös N:o 96/391/EY.

12. YLEISKATSAUS VAIKUTUSTEN ARVIOINTIIN

Sähkö- ja kaasuverkkoja koskevien ensisijaisten hankkeiden toteuttamiseen on arvion mukaan investoitava yhteensä 28 miljardia euroa vuosina 2007-2013 (20 miljardia euroa EU:ssa ja 8 miljardia euroa EU:n ulkopuolisissa maissa). Myös muiden yhteistä etua koskevien hankkeiden loppuunsaattamiseksi tarvitaan lisäinvestointeja. Investoinneista vastaavat pääasiassa energiaverkojen haltijat ja muut yksityiset rahoituslähteet, joita täydennetään tarvittaessa Euroopan yhteisön tuki- ja lainamekanismeilla.

Tähän ehdotukseen sisältyvien ensisijaisten hankkeiden ja muiden yhteistä etua koskevien hankkeiden alustavan tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että hankkeista saadaan sosio-ekonomisia hyötyjä, jotka liittyvät energiansaannin jatkuvuuteen ja varmuuteen, alhaisempiin kustannuksiin (lisääntyvän kilpailun myötä), aluekehitykseen, jäsenyyteen valmistautuvien maiden ja muiden naapurimaiden yhdentymiseen (Euroopan laajempi yhteenkuuluvuus) sekä ympäristönsuojeluun (kun maakaasua käytetään enemmän primaarisena polttoaineena). Kun otetaan huomioon energiaverkkoinvestointien pitkä elinkaari (20-40 vuotta), näistä hyödyistä voidaan nauttia useita vuosia, mistä on merkittävää etua Euroopan taloudelle ja yhteiskunnalle.

Komissio on julkaissut kattavat tiedot Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen suunnitellusta tarkistuksesta ja pyytänyt kaikkia osapuolia, joita asia koskee, ilmaisemaan kantansa siihen.

Euroopan energia- ja liikennefoorumin infrastruktuurityöryhmä antoi 8. syyskuuta 2003 lausunnon, jossa se tukee jäsenyyteen valmistautuvien maiden sisällyttämistä Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeviin suuntaviivoihin. Euroopan kemianteollisuuden neuvosto (CEFIC) pyysi, että Euroopan laajuisia verkkoja koskevassa politiikassa otetaan huomioon tarve luoda putkiverkko olefiinien (öljyn johdannaistuotteiden) siirtämiseksi. Näiden kannanottojen lisäksi komissio sai 17 kannanottoa sähkönsiirtoverkkojen haltijoilta, sähkönsiirtoyrityksiä sekä kaasu- ja öljy-yrityksiä edustavilta eurooppalaisilta järjestöiltä, energia-alan yrityksiltä, alue- ja paikallisviranomaisilta sekä ympäristöjärjestöiltä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että näissä kannanotoissa tuetaan seuraavia näkökohtia:

* Toimitusvarmuus nähdään tärkeimpänä kysymyksenä. Tästä syystä etusijalle olisi asetettava hankkeet, jotka tukevat tätä tavoitetta.

* Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi määritellyt hankkeet olisi asetettava ehdottomalle etusijalle myös kansallisella tasolla. Lisäksi näiden hankkeiden tehokasta toteuttamista olisi seurattava ja tuettava voimakkaammin.

* Rajat ylittäviä hankkeita koskevia lupamenettelyjä on nopeutettava, ja Euroopan etua koskeville TEN-energiahankkeille on luotava yksi lupamenettely.

* Oikeudellisen kehyksen pysyvyys ja avoimuus on olennaisen tärkeää. On luotava oikeanlainen sääntely-ympäristö, jossa sovelletaan yksiselitteisiä kriteerejä ja minimoidaan siten investoijien riskit.

Alue- ja paikallisviranomaisilta ja ympäristöjärjestöiltä saaduissa kannanotoissa vastustetaan kuitenkin voimakkaasti yksittäisten sähkönsiirtoyhteyksiin liittyvien ensisijaisten hankkeiden toteuttamista sillä perusteella, että energia-alan painopisteet ovat erilaiset aluetasolla ja että hankkeisiin liittyy terveysriskejä sekä taloudellisia ja alueen muuhun toimintaan kohdistuvia riskejä.

2003/0297 (COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätösten N:o 96/391/EY ja N:o 1229/2003/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 156 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [6],

[6] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [7],

[7] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [8],

[8] EUVL C [...], [...], s. [...].

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [9],

[9] EUVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätöksen N:o 1254/96/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 tehtyä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 1229/2003/EY [10] on tarpeellista tarkistaa siten, että suuntaviivoissa otetaan täysimittaisesti huomioon unioniin liittyvät maat ja suuntaviivoja mukautetaan edelleen Euroopan unionin uuteen lähialuepolitiikkaan.

[10] EUVL L 176, 15.7.2003, s. 11.

(2) Euroopan laajuisten energiaverkkojen painopisteiden taustalla on entistä avoimempien ja entistä enemmän kilpailuun perustuvien energian sisämarkkinoiden luominen sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY [11] sekä maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY [12] täytäntöönpanon seurauksena. Painopisteet noudattavat Tukholmassa maaliskuussa 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä energiamarkkinoiden toiminnalle välttämättömien perusrakenteiden kehittämisestä. Erityisesti olisi pyrittävä saavuttamaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskeva tavoite, jolla edistetään kestävän kehityksen politiikkaa. Tavoite olisi kuitenkin saavutettava häiritsemättä kohtuuttomasti markkinoiden normaalia tasapainoa.

[11] EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37.

[12] EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.

(3) Energiainfrastruktuuria olisi yleensä rakennettava ja pidettävä yllä markkinaperiaatteiden mukaisesti. Tämä on myös energian sisämarkkinoiden toteuttamista ja kilpailulainsäädäntöä koskevien yhteisten sääntöjen mukaista, joiden tavoitteena on avoimempien ja entistä enemmän kilpailuun perustuvien energiamarkkinoiden luominen. Tämän vuoksi rakentamiseen ja ylläpitoon olisi annettava yhteisön rahoitustukea ainoastaan erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa. Poikkeusten olisi oltava asianmukaisesti perusteltuja.

(4) Energiainfrastruktuuria olisi rakennettava ja ylläpidettävä siten, että mahdollistetaan energian sisämarkkinoiden tehokas toiminta ottaen huomioon strategiset ja tarvittaessa yleispalveluun liittyvät perusteet.

(5) Euroopan laajuisten energiaverkkojen painopisteet juontuvat myös siitä, että Euroopan laajuisilla energiaverkoilla on entistä tärkeämpi asema, kun pyritään turvaamaan ja monipuolistamaan yhteisön energiansaanti, liittämään unioniin liittyvien maiden energiaverkot yhteisön verkkoihin sekä varmistamaan yhteisön ja sen naapurimaiden energiaverkkojen koordinoitu toiminta. Euroopan unionin naapurimailla onkin olennaisen tärkeä asema unionin energiapolitiikassa. Ne toimittavat suuren osan EU:n tarvitsemasta maakaasusta, ne ovat keskeisiä kumppaneita primaarienergian kauttakuljetuksissa EU:hun ja niistä tulee vähitellen tärkeitä tekijöitä yhteisön kaasun ja sähkön sisämarkkinoilla.

(6) Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin liittyvien hankkeiden joukosta olisi nostettava esiin ensisijaisia hankkeita, jotka ovat energian sisämarkkinoiden toiminnan tai energian toimitusvarmuuden kannalta erittäin tärkeitä. Lisäksi kaikkein tärkeimmät ensisijaiset hankkeet olisi tarvittaessa määriteltävä Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi, ja niiden koordinointia olisi parannettava.

(7) Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin liittyvien, yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisessä sovellettavalla menettelyllä olisi varmistettava Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18 päivänä syyskuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/95 [13] yhdenmukainen soveltaminen. Tässä menettelyssä olisi erotettava kaksi tasoa: ensiksi taso, jolla vahvistetaan rajallinen määrä hankkeiden määrittämisessä käytettäviä perusteita, ja toiseksi taso, jolla annetaan yksittäisten hankkeiden yksityiskohtainen kuvaus eli eritelmät.

[13] EYVL L 228, 23.9.1995, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1655/1999 (EYVL L 197, 29.7.1999, s. 1).

(8) Hankkeille laaditaan alustavat eritelmät, koska ne todennäköisesti muuttuvat. Komissiolle olisi sen vuoksi annettava valtuudet saattaa ne ajan tasalle. Koska hankkeilla voi olla huomattavia poliittisia ja taloudellisia seurauksia, on tärkeää löytää oikea tasapaino lainsäädännöllisen valvonnan sekä joustavuuden välillä määritettäessä, mitkä hankkeet voivat mahdollisesti saada yhteisön rahoitustukea.

(9) Joidenkin ensisijaisten hankkeiden, ensisijaisten hankkeiden osien tai ensisijaisten hankkeiden ryhmien valmistelua ja toteuttamista olisi voitava parantaa perustamalla kyseisten ensisijaisten hankkeiden toteutuksen ajaksi koordinointiryhmä, johon yhteisö osallistuisi. Komissiolle olisi sen vuoksi annettava valtuudet nimetä tällaisille hankkeille eurooppalainen koordinaattori, joka edistäisi käyttäjien ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä ja huolehtisi tarvittavan seurannan toteuttamisesta, jotta yhteisö pysyisi ajan tasalla hankkeen edistymisestä.

(10) Euroopan laajuisten energiaverkkojen kehittämiselle olisi luotava suotuisampi ympäristö pääasiassa kannustamalla verkoista vastaavien elinten välistä teknistä yhteistyötä, helpottamalla verkkohankkeisiin sovellettavien lupamenettelyjen toteuttamista jäsenvaltioissa viivästymisten vähentämiseksi ja käyttämällä tarkoituksenmukaisella tavalla verkkohankkeita varten saatavilla olevia yhteisön rahastoja ja rahoitusvälineitä ja -ohjelmia.

(11) Yhteistä etua koskevien hankkeiden, niiden eritelmien ja ensisijaisten hankkeiden määrittäminen ei saisi rajoittaa hankkeiden, suunnitelmien tai ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia.

(12) Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [14] mukaisesti.

[14] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(13) Komission olisi laadittava määräajoin kertomus tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

(14) Koska tämän päätöksen aihe ja soveltamisala ovat samat kuin toiminnan määrittämisestä suotuisamman kehitysympäristön luomiseksi Euroopan laajuisille energiaverkoille 28 päivänä maaliskuuta 1996 tehdyssä neuvoston päätöksessä 96/391/EY ja päätöksessä N:o 1229/2003/EY, nämä kaksi päätöstä olisi kumottava,

OVAT TEHNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Aihe

Tässä päätöksessä määritellään Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamiseen liittyvän yhteisön toiminnan luonne ja laajuus. Siinä vahvistetaan joukko suuntaviivoja, jotka käsittävät yhteisön toiminnan tavoitteet, painopisteet sekä päälinjat Euroopan laajuisten energiaverkkojen alalla. Näissä suuntaviivoissa määritetään Euroopan laajuisiin sähkö- ja kaasuverkoihin liittyvät yhteistä etua koskevat hankkeet, mukaan luettuina ensisijaiset hankkeet.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan

1) sähköverkoissa:

a) kaikkiin suurjännitelinjoihin, jakeluverkkoihin kuuluvia linjoja lukuun ottamatta, ja merenalaisiin yhteyksiin, jos tätä infrastruktuuria käytetään alueiden väliseen tai kansainväliseen energiansiirtoon tai yhteenliitäntään;

b) kaikkiin kyseisen järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömiin laitteisiin tai laitoksiin, myös suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmiin;

2) kaasuverkoissa (joissa siirretään maakaasua tai olefiinikaasuja):

a) suurpainekaasuputkistoihin, jakeluverkkoihin kuuluvia putkistoja lukuun ottamatta, jotka mahdollistavat yhteisön alueiden kaasun saannin sisäisistä tai ulkoisista lähteistä;

b) edellä mainittuihin suurpainekaasuputkistoihin yhteydessä oleviin maanalaisiin varastoihin;

c) nesteytetyn maakaasun vastaanotto-, varastointi- ja kaasuttamislaitoksiin sekä kaasusäiliöaluksiin kapasiteetista riippuen;

d) kaikkiin kyseisen järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömiin laitteisiin tai laitoksiin, myös suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmiin.

3 artikla

Tavoitteet

Yhteisö edistää Euroopan laajuisten energiaverkkojen yhteenliittämistä, yhteentoimivuutta ja kehittämistä sekä pääsyä näihin verkkoihin yhteisön voimassa olevan oikeuden mukaisesti, jotta voidaan

a) edistää sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa yleensä ja erityisesti energian sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa samalla kun edistetään energiavarojen järkiperäistä ja oikeasuhteista tuotantoa, kuljetusta, jakelua ja käyttöä sekä uusiutuvien energiavarojen hyödyntämistä ja liittämistä verkkoon kuluttajien energiasta maksaman hinnan alentamiseksi ja energialähteiden monipuolistamiseksi,

b) helpottaa yhteisön epäsuotuisten alueiden ja saarialueiden kehitystä ja vähentää niiden eristyneisyyttä ja edistää siten taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamista,

c) parantaa energian toimitusvarmuutta etenkin lujittamalla suhteita kolmansiin maihin energia-alalla kaikkien osapuolten yhteisen edun mukaisesti erityisesti energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen ja yhteisön tekemien yhteistyösopimusten puitteissa,

d) edistää kestävää kehitystä ja parantaa ympäristönsuojelua erityisesti vähentämällä energian kuljetuksiin ja siirtoon liittyviä ympäristöriskejä.

4 artikla

Toiminnan painopisteet

Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan yhteisön toiminnan painopisteiden on oltava yhteensopivia kestävän kehityksen kanssa, ja ne ovat seuraavat:

1) sekä sähkö- että kaasuverkkojen osalta:

a) energiaverkkojen mukauttaminen ja kehittäminen energian sisämarkkinoiden toiminnan tukemiseksi ja erityisesti pullonkauloja (varsinkin eri maiden välisiä pullonkauloja), ylikuormitusta ja puuttuvia yhteyksiä koskevien ongelmien ratkaiseminen sekä sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden toiminnasta ja Euroopan unionin laajentumisesta aiheutuvien tarpeiden huomioon ottaminen;

b) energiaverkkojen perustaminen saarialueille, eristyksissä oleville sekä syrjäisille ja erittäin syrjäisille alueille edistämällä samalla energialähteiden monipuolistamista ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä tarvittaessa kyseisten verkkojen yhdistämistä;

2) sähköverkkojen osalta:

a) verkkojen mukauttaminen ja kehittäminen uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuotannon verkkoon integroimisen tai liittämisen helpottamiseksi;

b) yhteisön sähköverkkojen yhteentoimivuuden varmistaminen unioniin liittyvien maiden sekä muiden Euroopan maiden ja Välimeren ja Mustanmeren alueen maiden verkkojen kanssa;

3) kaasuverkkojen osalta:

a) maakaasuverkkojen kehittäminen yhteisön maakaasun kulutustarpeiden täyttämiseksi ja sen kaasuntoimitusjärjestelmien valvomiseksi;

b) yhteisön maakaasuverkkojen yhteentoimivuuden varmistaminen muiden Euroopan maiden, Välimeren, Mustanmeren ja Kaspianmeren alueen maiden sekä Lähi-idän ja Persianlahden alueen maiden verkkojen kanssa ja maakaasun hankintalähteiden ja siirtoreittien monipuolistaminen;

c) olefiinikaasuverkkojen kehittäminen ja integrointi teollisuuden olefiinikaasujen kulutustarpeiden täyttämiseksi yhteisössä.

5 artikla

Toimintalinjat

Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan yhteisön toiminnan päälinjat ovat seuraavat:

a) yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittäminen, ensisijaiset hankkeet mukaan luettuina;

b) suotuisamman ympäristön luominen energiaverkkojen kehittämiselle.

6 artikla

Yhteistä etua koskevien hankkeiden arviointiperusteet

1. Yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisestä, muutoksista, eritelmistä ja ajan tasalle saattamista koskevista pyynnöistä tehdään päätös soveltaen seuraavia yleisiä arviointiperusteita:

a) hankkeet kuuluvat 2 artiklan soveltamisalaan;

b) hankkeet vastaavat 3 artiklassa määriteltyjä tavoitteita ja 4 artiklassa määriteltyjä painopisteitä;

c) hankkeet vaikuttavat taloudellisesti elinkelpoisilta.

Taloudellisen elinkelpoisuuden arvioinnin on perustuttava kustannus-hyötyanalyysiin, jossa otetaan huomioon kaikki kustannukset ja hyödyt, myös keskipitkällä ja/tai pitkällä aikavälillä, jotka liittyvät ympäristönäkökohtiin, toimitusvarmuuteen sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen. Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jotka koskevat jonkin jäsenvaltion aluetta, tarvitaan kyseisen jäsenvaltion hyväksyntä.

2. Lisäarviointiperusteet yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämiseksi esitetään liitteessä II.

Kaikista muutoksista yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisessä käytettäviin lisäarviointiperusteisiin, jotka on esitetty liitteessä II, tehdään päätös perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

3. Asetuksessa (EY) N:o 2236/95 säädettyä yhteisön rahoitustukea voidaan myöntää ainoastaan liitteessä III lueteltuihin hankkeisiin. Näiden hankkeiden on täytettävä 1 kohdassa ja liitteessä II vahvistetut arviointiperusteet.

4. Hankkeiden alustavat eritelmät, joihin sisältyy hankkeiden yksityiskohtainen kuvaus ja tarvittaessa maantieteellinen kuvaus, esitetään liitteessä III. Eritelmät saatetaan ajan tasalle 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ajan tasalle saattaminen on yksinomaan teknistä ja se on rajattava hankkeen teknisiin muutoksiin, jonkin määritellyn linjauksen osan muuttamiseen tai hankkeen sijoituspaikan rajattuun mukauttamiseen.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi ja viivästymisten välttämiseksi noudattaen ympäristöasioita koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja kansainvälisiä yleissopimuksia. Erityisesti tarvittavat lupamenettelyt on saatava nopeasti päätökseen.

6. Jos yhteistä etua koskevat hankkeet sijaitsevat osittain kolmannen maan alueella, komissio voi asianomaisia jäsenvaltioita kuultuaan tehdä ehdotuksia - milloin se on asianmukaista, yhteisön kyseisten kolmansien maiden kanssa tekemien sopimusten hallinnoinnin yhteydessä sekä energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien kolmansien maiden osalta kyseisen sopimuksen määräysten mukaisesti - jotta kyseiset kolmannet maat tunnustaisivat nämä hankkeet molemminpuolista etua koskeviksi hankkeiksi niiden toteuttamisen helpottamiseksi.

7 artikla

Ensisijaiset hankkeet

1. Liitteessä I esitetyt yhteistä etua koskevat hankkeet ovat asetuksessa (EY) N:o 2236/95 säädettyä yhteisön rahoitustukea myönnettäessä ensisijaisia.

Liitteen I muutoksista tehdään päätös perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

2. Asianomaiset jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät kukin oman toimivaltansa rajoissa edistämään ensisijaisten hankkeiden ja erityisesti rajat ylittävien hankkeiden toteuttamista.

3. Ensisijaisten hankkeiden on oltava kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia ja täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) niillä on oltava merkittävä vaikutus sisämarkkinoiden kilpailutoimintaan ja/tai

b) niiden on parannettava energian toimitusvarmuutta yhteisössä.

8 artikla

Euroopan etua koskevat hankkeet

1. Edellä 7 artiklassa tarkoitettujen ensisijaisten hankkeiden suunnissa oleva joukko hankkeita, jotka ovat luonteeltaan rajat ylittäviä tai joilla on merkittävä vaikutus eri maiden väliseen siirtokapasiteettiin, määritetään Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

Nämä hankkeet esitetään liitteessä IV.

2. Kun jäsenvaltiot hakevat hankkeisiin rahoitusta koheesiorahastosta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 [15] 10 artiklan mukaisesti, niiden on asetettava etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

[15] EYVL L 130, 25.5.1994, s. 1.

3. Kun jäsenvaltiot hakevat hankkeisiin rahoitusta Euroopan laajuisiin verkkoihin osoitetuista määrärahoista neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/95 [16] 10 artiklan mukaisesti, niiden on asetettava etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

[16] EYVL L 228, 23.9.1995, s. 1.

4. Kun jäsenvaltiot hakevat hankkeisiin rahoitusta rakennerahastoista neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 [17] mukaisesti, niiden on asetettava etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

[17] EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1.

5. Komissio varmistaa, että maat, jotka voivat saada rahoitusta liittymistä edeltävästä rakennepolitiikan välineestä, asettavat etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi, kun ne hakevat hankkeisiin rahoitusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1267/1999 [18] 2 ja 7 artiklan mukaisesti.

[18] EYVL L 161, 26.6.1999, s. 73.

6. Jos jonkin Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritetyn hankkeen käynnistäminen on viivästynyt tai näyttää viivästyvän merkittävästi, komissio pyytää asianomaisia jäsenvaltioita esittämään viivästyksen syyt kolmen kuukauden kuluessa.

Saatuaan vastauksen asianomaisilta jäsenvaltioilta ja tutkittuaan sen komissio voi, ottaen asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaatteen, päättää peruuttaa hankkeelta Euroopan etua koskevan hankkeen aseman.

7. Viiden vuoden kuluttua siitä, kun Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritetty hanke tai jokin sen osuus on valmistunut, asianomaisten jäsenvaltioiden on tehtävä arviointi kyseisen hankkeen tai hankkeen osuuden sosioekonomisista ja ympäristövaikutuksista, mukaan luettuna sen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja kestävään kehitykseen.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän arvioinnin tulokset.

8. Jos hanke on määritetty Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava, tarvittaessa kustakin kyseessä olevan hankkeen osuudesta erikseen, koordinoidut arviointi- ja kuulemismenettelyt ennen luvan myöntämistä hankkeeseen.

9. Jos Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritettyyn hankkeeseen sisältyy rajat ylittävä osuus, jota ei teknisistä ja rahoituksellisista syistä voida jakaa, asianomaisten kahden jäsenvaltion on toteutettava monikansallinen selvitys rajat ylittävän osuuden arvioimiseksi ja yleisön kuulemiseksi ennen luvan myöntämistä hankkeeseen.

10. Edellä 8 ja 9 kohdassa tarkoitettujen koordinoitujen tai monikansallisten selvitysmenettelyjen soveltaminen ei rajoita velvoitteita, joista on säädetty ympäristönsuojelua ja erityisesti ympäristövaikutusten arviointia koskevassa yhteisön lainsäädännössä.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisten koordinoitujen tai monikansallisten selvitysmenettelyjen aloittamisesta sekä niiden tuloksista.

9 artikla

Euroopan etua koskevien hankkeiden toteuttaminen

1. Euroopan etua koskevat hankkeet on toteutettava pikaisesti.

Jäsenvaltioiden on viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän päätöksen voimaantulosta toimitettava komissiolle näiden hankkeiden toteuttamisaikataulu, jossa annetaan yksityiskohtaiset tiedot

a) hanketta koskevan lupaprosessin odotetusta etenemisestä,

b) esitutkimus- ja suunnitteluvaiheen aikataulusta,

c) hankkeen rakentamisesta ja

d) hankkeen käyttöönotosta.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain kertomus 1 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden etenemisestä.

Jos hanke etenee hitaammin kuin komissiolle toimitetussa aikataulussa on esitetty, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tarkistettu suunnitelma.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Euroopan etua koskeviin hankkeisiin liittyvät lupamenettelyt ovat tehokkaita eivätkä aiheuta tarpeettomia viivästyksiä.

10 artikla

Eurooppalainen koordinaattori

1. Komissio voi asianomaisia jäsenvaltioita kuultuaan nimetä eurooppalaisen koordinaattorin.

Koordinaattori toimii komission nimissä ja sen lukuun. Koordinaattorin tehtävä koskee yhtä ensisijaista hanketta tai ensisijaisen hankkeen osuutta. Eurooppalaisen koordinaattorin tehtävä voidaan tarvittaessa laajentaa muihin alkuperäiseen hankkeeseen liittyviin ensisijaisiin hankkeisiin.

2. Eurooppalaisen koordinaattorin valintaperusteina käytetään kokemusta yhteisön toimielimistä sekä tietämystä suurten hankkeiden tekniseen, rahoitukselliseen, sosioekonomiseen ja ympäristöarviointiin liittyvistä kysymyksistä.

3. Eurooppalaisen koordinaattorin nimeämispäätöksessä määritellään, kuinka koordinaattori toteuttaa tehtävänsä.

4. Eurooppalainen koordinaattori

a) edistää hankkeiden yhteisiä arviointimenetelmiä, neuvoo hanke-ehdotuksen tekijöitä hankkeiden rahoitusjärjestelyissä ja antaa tarvittaessa lausuntonsa verkkojen toimintaan liittyvistä kysymyksistä;

b) antaa komissiolle vuosittain kertomuksen sen hankkeen (niiden hankkeiden) toteuttamisessa saavutetusta edistymisestä, jota (joita) varten hänet on nimetty, sekä uudesta lainsäädännöllisestä tai muusta kehityksestä, joka voi vaikuttaa hankkeen (hankkeiden) ominaispiirteisiin, ja kaikista vaikeuksista ja esteistä, jotka voivat todennäköisesti aiheuttaa merkittäviä viivästyksiä;

c) osallistuu vuoropuheluun verkonhaltijoiden, käyttäjien, alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa saadakseen kattavamman kuvan siirtopalvelujen kysynnästä, rajoituksista sekä kyseisen infrastruktuurin käytön optimoimiseksi tarvittavista toiminnallisista parametreistä.

5. Asianomaisten jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä eurooppalaisen koordinaattorin kanssa ja annettava koordinaattorille tiedot, joita tämä tarvitsee 4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamisessa.

6. Komissio voi pyytää eurooppalaisen koordinaattorin lausuntoa käsitellessään yhteisön rahoitustukea koskevia hakemuksia sellaisista hankkeista tai hankeryhmistä, joita varten koordinaattori on nimetty.

11 artikla

Suotuisampi ympäristö

1. Suotuisamman kehitysympäristön luomiseksi Euroopan laajuisille energiaverkoille ja niiden yhteentoimivuudelle yhteisö kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin toimiin ja edistää niitä siinä määrin kuin on tarpeen:

a) Euroopan laajuisista energiaverkoista vastaavien yksikköjen välinen tekninen yhteistyö etenkin liitteessä II olevassa 1, 2 ja 7 kohdassa mainittujen yhteyksien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi;

b) Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin liittyviä hankkeita koskevien lupamenettelyjen toteuttamisen helpottaminen viivästymisten vähentämiseksi;

c) yhteistä etua koskevien hankkeiden tukeminen näihin verkkoihin sovellettavista yhteisön rahastoista ja rahoitusvälineistä ja -ohjelmista.

2. Komissio tekee tiiviissä yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa kaikki tarpeelliset aloitteet 1 kohdassa mainittujen toimien koordinoinnin edistämiseksi.

3. Komissio päättää 1 kohdan a ja b alakohdassa mainittujen toimien toteuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

12 artikla

Vaikutukset kilpailuun

Hankkeiden tarkastelussa täytyy ottaa huomioon niiden vaikutukset kilpailuun. Yksityistä rahoitusta tai taloudellisten toimijoiden järjestämää rahoitusta kannustetaan noudattaen samalla kilpailusääntöjä ja muita EU:n sääntöjä. Markkinatoimijoiden välisiä kilpailun vääristymiä on vältettävä EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

13 artikla

Rajoitukset

1. Tällä päätöksellä ei rajoiteta minkään jäsenvaltion tai yhteisön tekemiä taloudellisia sitoumuksia.

2. Tällä päätöksellä ei rajoiteta hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia eikä suunnitelmia tai ohjelmia, joissa määritellään kyseisiä hankkeita koskeva lupamenettely tulevaisuudessa. Ympäristöarvioinnin tulokset - jos tällaista arviointia on pyydetty asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti - on otettava huomioon ennen kuin hankkeen toteuttamista koskeva päätös tehdään asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

14 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artikla.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta.

3. Komitea hyväksyy työjärjestyksensä.

15 artikla

Kertomus

Komissio laatii joka toinen vuosi tämän päätöksen täytäntöönpanosta kertomuksen, jonka se antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

Kertomuksessa kiinnitetään huomiota liitteessä II olevassa 1, 2 ja 7 kohdassa mainittujen rajat ylittäviä yhteyksiä koskevien ensisijaisten hankkeiden toteuttamiseen ja edistymiseen sekä niiden rahoitusta koskeviin yksityiskohtiin erityisesti yhteisön rahoitustuen osalta.

16 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätökset N:o 96/391/EY ja N:o 1229/2003/EY.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOT

7 artiklassa määritellyt ensisijaiset hankkeet

SÄHKÖVERKOT

EL.1. Ranska - Belgia - Alankomaat - Saksa:

Sähköverkon vahvistaminen Benelux-maiden läpi kulkevien sähkövirtojen ylikuormituksen ratkaisemiseksi

EL.2. Ranskan, Itävallan, Slovenian ja Sveitsin vastaiset Italian raja-alueet:

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen

EL.3. Ranska - Espanja - Portugali:

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen näiden maiden välillä ja Iberian niemimaalla sekä runkoverkon kehittäminen saarialueilla

EL.4. Kreikka - Balkanin maat - UCTE-verkko:

Sähköinfrastruktuurin kehittäminen Kreikan liittämiseksi UCTE-verkkoon ja Kaakkois-Euroopan sähkömarkkinoiden mahdollistamiseksi

EL.5. Yhdistynyt kuningaskunta - Manner-Eurooppa ja Pohjois-Eurooppa:

Yhteenliittämiskapasiteetin rakentaminen ja/tai lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen

EL.6. Irlanti - Yhdistynyt kuningaskunta:

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen

EL.7. Tanska - Saksa - Itämeren reuna-alueet (Baltic Ring, mukaan luettuina Norja - Ruotsi - Suomi - Tanska - Saksa - Puola - Baltian maat - Venäjä):

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen

EL.8. Saksa - Puola - Tsekki - Slovakia - Itävalta - Unkari - Slovenia:

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen

EL.9. Välimeren alueen jäsenvaltiot - Välimeren reuna-alueet (Mediterranean Electricity Ring):

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen Välimeren alueen jäsenvaltioiden sekä Marokon, Algerian, Tunisian, Libyan, Egyptin, Lähi-idän maiden ja Turkin välillä

KAASUVERKOT

NG.1. Yhdistynyt kuningaskunta - pohjoinen Manner-Eurooppa, mukaan luettuina Alankomaat, Tanska ja Saksa - Puola - Liettua - Latvia - Viro - Suomi - Venäjä:

North Transgas -maakaasuputkisto ja Jamal - Eurooppa -maakaasuputkisto, joilla yhdistetään eräät Euroopan tärkeimmistä kaasulähteistä, parannetaan verkkojen yhteentoimivuutta ja parannetaan toimitusvarmuutta

NG.2. Algeria - Espanja - Italia - Ranska - pohjoinen Manner-Eurooppa:

Uusien maakaasuputkistojen rakentaminen Algeriasta Espanjaan, Ranskaan ja Italiaan sekä kapasiteetin lisäys Espanjan, Italian ja Ranskan verkoissa ja näiden verkkojen välillä

NG.3. Kaspianmeren maat - Lähi-itä - Euroopan unioni:

Uudet maakaasuputkistot uusilta kaasukentiltä Euroopan unioniin, mukaan luettuina Turkin ja Kreikan, Kreikan ja Italian sekä Turkin ja Itävallan väliset maakaasuputkistot

NG.4. Nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemat Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja Puolassa:

Toimituslähteiden ja verkon syöttökohtien monipuolistaminen, mukaan luettuna nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemien yhteydet siirtoverkkoon

NG.5. Maanalaiset maakaasuvarastot Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Kreikassa ja Itämeren alueen maissa:

Kapasiteetin lisääminen Espanjassa, Italiassa ja Itämeren alueen maissa sekä ensimmäisten varastojen rakentaminen Portugalissa ja Kreikassa

NG.6. Välimeren alueen jäsenvaltiot - itäisen Välimeren kaasurengas:

Maakaasuputkistojen rakentaminen ja kapasiteetin lisääminen Välimeren alueen jäsenvaltioiden sekä Libyan, Egyptin, Jordanian, Syyrian ja Turkin välillä.

LIITE II

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOT

6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yhteistä etua koskevien hankkeiden lisäarviointiperusteet

SÄHKÖVERKOT

1. Sähköverkkojen kehittäminen saarialueilla, eristyneillä alueilla, syrjäseutualueilla ja erittäin syrjäisillä alueilla edistämällä samalla energialähteiden monipuolistamista ja lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä tarvittaessa näiden alueiden sähköverkkojen liittäminen muihin verkkoihin.

* Irlanti - Yhdistynyt kuningaskunta (Wales)

* Kreikka (saaret)

* Italia (Sardinia) - Ranska (Korsika) - Italia (manner)

* Yhteydet saarialueilla, mukaan luettuina yhteydet mantereelle

* Yhteydet Ranskan, Espanjan ja Portugalin erittäin syrjäisillä alueilla

2. Sellaisten sähköverkkoyhteyksien kehittäminen jäsenvaltioiden välillä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan helpottamiseksi ja sähköverkkojen toiminnan luotettavuuden ja varmuuden varmistamiseksi.

* Ranska - Belgia - Alankomaat - Saksa

* Ranska - Saksa

* Ranska - Italia

* Ranska - Espanja

* Portugali - Espanja

* Suomi - Ruotsi

* Suomi - Viro - Latvia - Liettua

* Itävalta - Italia

* Italia - Slovenia

* Itävalta - Italia - Slovenia - Unkari

* Saksa - Puola

* Saksa - Puola - Tsekki - Slovakia - Unkari

* Puola - Liettua

* Irlanti - Yhdistynyt kuningaskunta (Pohjois-Irlanti)

* Itävalta - Saksa

* Alankomaat - Yhdistynyt kuningaskunta

* Saksa - Tanska - Ruotsi

* Kreikka - Italia

3. Jäsenvaltioiden sisäisten verkkoyhteyksien kehittäminen, jos se on tarpeen jäsenvaltioiden välisten yhteenliitettyjen verkkojen käytön, sisämarkkinoiden toiminnan tai uusiutuvien energialähteiden verkkoon liittämisen kannalta.

* Kaikki jäsenvaltiot

4. Sellaisten verkkoyhteyksien kehittäminen yhteisön ulkopuolisten maiden ja erityisesti unionin jäseniksi ehdolla olevien maiden kanssa, jotka parantavat osaltaan sähköverkkojen yhteentoimivuutta, luotettavuutta ja varmuutta tai Euroopan yhteisön sähkönsaantimahdollisuuksia.

* Saksa - Norja

* Alankomaat - Norja

* Ruotsi - Norja

* Yhdistynyt kuningaskunta - Norja

* Itämeren reuna-alueet (Baltic Electricity Ring): Saksa - Puola - Valko-Venäjä - Venäjä - Liettua - Latvia - Viro - Suomi - Ruotsi - Norja - Tanska

* Norja - Ruotsi - Suomi - Venäjä

* Välimeren reuna-alueet (Mediterranean Electricity Ring): Ranska - Espanja - Marokko - Algeria - Tunisia - Libya - Egypti - Lähi-idän maat - Turkki - Kreikka - Italia

* Kreikka - Turkki

* Italia - Sveitsi

* Kreikka - Balkanin maat

* Espanja - Marokko

* EU - Balkanin maat - Valko-Venäjä - Venäjä - Ukraina

* Mustanmeren reuna-alueet (Black Sea Electricity Ring): Venäjä - Ukraina - Romania - Bulgaria - Turkki - Georgia

5. Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen sähköverkkojen toimintaa sisämarkkinoilla, ja erityisesti toimet, joilla pyritään määrittämään pullonkauloja ja puuttuvia yhteyksiä, kehittämään ratkaisuja ylikuormitusongelmaan sekä mukauttamaan sähköverkkoihin liittyviä ennustemenetelmiä ja verkkojen käyttömenetelmiä.

* Erityisesti sähköverkkojen rajatylittävien pullonkaulojen ja puuttuvien yhteyksien määrittäminen.

* Ratkaisujen kehittäminen sähkövirtojen hallintaan, jotta voidaan hoitaa sähköverkkojen ylikuormitusongelmat.

* Sähköverkkoihin liittyvien ennustemenetelmien ja verkkojen käyttömenetelmien mukauttaminen sähkön sisämarkkinoiden toiminnan ja uusiutuvien energialähteiden merkittävän käyttöosuuden edellyttämällä tavalla.

KAASUVERKOT

6. Maakaasun käyttöönotto uusilla alueilla, pääasiassa saarialueilla, eristyneillä alueilla, syrjäseutualueilla ja erittäin syrjäisillä alueilla, sekä maakaasuverkkojen kehittäminen näillä alueilla.

* Yhdistynyt kuningaskunta (Pohjois-Irlanti)

* Irlanti

* Espanja

* Portugali

* Kreikka

* Ruotsi

* Tanska

* Italia (Sardinia)

* Ranska (Korsika)

* Kypros

* Malta

* Ranskan, Espanjan ja Portugalin erittäin syrjäiset alueet

7. Maakaasuyhteyksien kehittäminen, jotta täytettäisiin sisämarkkinoiden tarpeet tai parannettaisiin toimitusvarmuutta, erillisten maakaasuverkkojen liittäminen mukaan luettuna.

* Irlanti - Yhdistynyt kuningaskunta

* Ranska - Espanja

* Ranska - Sveitsi

* Portugali - Espanja

* Itävalta - Saksa

* Itävalta - Unkari

* Itävalta - Unkari - Slovakia - Puola

* Itävalta - Italia

* Kreikka - muut Balkanin maat

* Itävalta - Unkari - Romania - Bulgaria - Kreikka - Turkki

* Ranska - Italia

* Kreikka - Italia

* Itävalta - Tsekki

* Saksa - Tsekki - Itävalta - Italia

* Itävalta - Slovenia - Kroatia

* Yhdistynyt kuningaskunta - Alankomaat - Saksa

* Saksa - Puola

* Tanska - Yhdistynyt kuningaskunta

* Tanska - Saksa - Ruotsi

8. Nesteytetyn maakaasun vastaanottokapasiteetin ja maakaasun varastointikapasiteetin lisääminen kysynnän tyydyttämiseksi sekä kaasuntoimitusjärjestelmien valvomiseksi ja maakaasun hankintalähteiden ja toimitusreittien monipuolistaminen.

* Kaikki jäsenvaltiot

9. Maakaasun siirtokapasiteetin (toimitusputkistojen) lisääminen kysynnän tyydyttämiseksi sekä maakaasun sisäisten ja ulkoisten hankintalähteiden ja toimitusreittien monipuolistamiseksi

* Pohjoinen kaasuverkko: Norja - Tanska - Saksa - Ruotsi - Suomi - Venäjä - Baltian maat - Puola

* Algeria - Espanja - Ranska

* Venäjä - Ukraina - EU

* Venäjä - Valko-Venäjä - Ukraina - EU

* Venäjä - Valko-Venäjä - EU

* Venäjä - Itämeri - Saksa

* Libya - Italia

* Tunisia - Libya - Italia

* Kaspianmeren maat - EU

* Venäjä - Ukraina - Moldavia - Romania - Bulgaria - Kreikka - muut Balkanin maat

* Venäjä - Ukraina - Slovakia - Unkari - Slovenia - Italia

* Alankomaat - Saksa - Sveitsi - Italia

* Belgia - Ranska - Sveitsi - Italia

* Tanska - (Ruotsi) - Puola

* Norja - Venäjä - EU

* Irlanti

* Algeria - Italia - Ranska

* Lähi-itä - itäisen Välimeren kaasurengas - EU

10. Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen maakaasuverkkojen toimintaa sisämarkkinoilla ja kauttakulkumaissa, ja erityisesti toimet, joilla pyritään määrittämään pullonkaulat ja puuttuvat yhteydet, kehittämään ratkaisuja ylikuormitusongelmaan sekä mukauttamaan maakaasuverkkoihin liittyviä ennustemenetelmiä ja verkkojen tehokkaita ja turvallisia käyttömenetelmiä.

* Erityisesti maakaasuverkkojen rajatylittävien pullonkaulojen ja puuttuvien yhteyksien määrittäminen.

* Ratkaisujen kehittäminen maakaasuvirtojen hallintaan, jotta voidaan hoitaa kaasuverkkojen ylikuormitusongelmat.

* Maakaasuverkkoja koskevien ennustemenetelmien ja verkkojen käyttömenetelmien mukauttaminen sisämarkkinoiden toiminnan edellyttämällä tavalla.

* Maakaasuverkkojen yleisen suorituskyvyn, turvallisuuden ja varmuuden parantaminen kauttakulkumaissa.

11. Olefiinikaasujen siirtokapasiteetin kehittäminen ja integrointi sisämarkkinoiden kysynnän tyydyttämiseksi.

* Kaikki jäsenvaltiot

LIITE III

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOT Liitteessä II esitettyjen perusteiden mukaisesti määritetyt yhteistä etua koskevat hankkeet ja niiden eritelmät

SÄHKÖVERKOT

1. Sähköverkkojen kehittäminen eristyksissä olevilla alueilla

1.1 Merenalainen kaapeli Irlanti - Wales (UK)

1.2 Ipiros (EL) - Puglia (I) -yhteyden vahvistaminen

1.3 Etelä-Kykladien (EL) liittäminen

1.4 Faialin, Picon ja São Jorgen saarten (Azorit, P) välinen 30 kV:n vedenalainen yhteys

1.5 Terceiran, Faialin ja S. Miguelin (Azorit, P) kantaverkon yhdistäminen ja vahvistaminen

1.6 Madeiran (P) kantaverkon yhdistäminen ja vahvistaminen

1.7 Merenalainen kaapeli Sardinia (I) - Italian mannermaa

1.8 Vedenalainen kaapeli Korsika (F) - Italia

1.9 Yhteys Italian mannermaa - Sisilia (I)

1.10 Sorgente (I) - Rizziconi (I) -yhteyden kaksinkertaistaminen

1.11 Baleaarien saariryhmän ja Kanariansaarten (E) uudet yhteydet

2. Jäsenvaltioiden välisten sähköverkkoyhteyksien kehittäminen

2.1 Moulaine (F) - Aubange (B) -linja

2.2 Avelin (F) - Avelgem (B) -linja

2.3 Vigy (F) - Marlenheim (F) -linja

2.4 Vigy (F) - Uchtelfangen (D) -linja

2.5 La Prazin (F) vaihemuuntaja

2.6 Kapasiteetin lisääminen Ranskan ja Italian välisten nykyisten yhteyksien avulla

2.7 Ranskan ja Italian välinen uusi yhteys

2.8 Uusi Ranskan ja Espanjan välinen yhteys Pyreneiden halki

2.9 Ranskan ja Espanjan välinen Pyreneiden itäosan yhteys

2.10 Pohjois-Portugalin ja Luoteis-Espanjan väliset yhteydet

2.11 Sines (P) - Alqueva (P) - Balboa (E) -linja

2.12 Valdigem (P) - Douro Internacional (P) - Aldeadávila (E) linja ja Douro Internacionalin laitos

2.13 Suomen ja Ruotsin väliset Pohjanlahden pohjoispuolen yhteydet

2.14 Lienz (A) - Cordignano (I) -linja

2.15 Uusi Italian ja Itävallan välinen yhteys Brennerin solassa

2.16 Irlannin ja Pohjois-Irlannin välinen yhteys

2.17 St Peter (A) - Isar (D) -linja

2.18 Kaakkois-Englannin ja Alankomaiden keskiosan välinen merenalainen kaapeli

2.19 Tanskan ja Saksan välisten yhteyksien vahvistaminen, esim. Kasso - Hampuri -linja

2.20 Tanskan ja Ruotsin välisten yhteyksien vahvistaminen

3. Jäsenvaltioiden sisäisten sähköverkkoyhteyksien kehittäminen

3.1 Yhteydet Tanskan itä-länsiakselilla: Tanskan läntisen verkon (UCTE) ja itäisen verkon (NORDEL) liittäminen

3.2 Yhteydet Tanskan pohjoinen - eteläakselilla

3.3 Uudet yhteydet Pohjois-Ranskassa

3.4 Uudet yhteydet Lounais-Ranskassa

3.5 Trino Vercellese - Lacchiarelle -linja (I)

3.6 Turbigo - Rho-Bovisio -linja (I)

3.7 Voghera - La Casella -linja (I)

3.8 S. Fiorano - Nave -linja (I)

3.9 Venetsia Nord - Cordignano -linja (I)

3.10 Redipuglia - Udine Ovest -linja (I)

3.11 Uudet yhteydet Italian itä-länsiakselilla

3.12 Tavarnuzze - Casallina -linja (I)

3.13 Tavarnuzze - Santa Barbara -linja (I)

3.14 Rizziconi - Feroleto - Laino -linja (I)

3.15 Uudet yhteydet Italian pohjois-eteläakselilla

3.16 Italian verkkoon tehtävät muutokset uusiutuvien energialähteiden liittämisen helpottamiseksi

3.17 Italian uudet tuulivoimayhteydet

3.18 Uudet yhteydet Espanjan pohjoisakselilla

3.19 Uudet yhteydet Espanjan Välimeri-akselilla

3.20 Uudet yhteydet Galicia - Keski-Espanja akselilla (E)

3.21 Uudet yhteydet Keski-Espanja - Aragonia akselilla (E)

3.22 Uudet yhteydet Aragonia - Itä-Espanja akselilla (E)

3.23 Uudet yhteydet Andalusiassa (E)

3.24 Pedralva - Riba d'Ave -linja (P) ja Pedralva

3.25 Recarei - Valdigem -linja (P)

3.26 Picote - Pocinho -linja (P) (parannus)

3.27 Nykyiseen Pego (P) - Cedillo (E) / Falagueira (P) -linjaan ja Falagueiran laitokseen tehtävät muutokset

3.28 Pego - Batalha -linja (P) ja Batalhan laitos

3.29 Sines - Ferreira do Alentejo I -linja (P) (parannus)

3.30 Portugalin uudet tuulivoimayhteydet

3.31 Pereiros - Zêzere - Santarêm -linjat (P) ja Zêzere

3.32 Batalha - Rio Maior I ja II linjat (P) (parannus)

3.33 Carrapatelo - Mourisca -linja (P) (parannus)

3.34 Valdigem - Viseu - Anadia -linja (P)

3.35 Nykyisen Rio Maior - Palmela-linjan poikkeama Ribatejoon (P) ja Ribatejon laitos

3.36 Tessalonikin, Lamian ja Patran (EL) sähköasemat ja yhdyslinjat

3.37 Evian, Lakonian ja Traakian (EL) alueiden yhteydet

3.38 Kreikan mannermaan syrjäisten alueiden olemassa olevien yhteyksien vahvistaminen

3.39 Tynagh - Cashla -linja (IRL)

3.40 Flagford - East Sligo -linja (IRL)

3.41 Espanjan koillis- ja länsiosan yhteydet, erityisesti tuulivoimaloiden liittämiseksi verkkoon

3.42 Yhteydet Baskimaassa, Aragoniassa ja Navarrassa (E)

3.43 Yhteydet Galiciassa (E)

3.44 Keski-Ruotsin yhteydet

3.45 Etelä-Ruotsin yhteydet

3.46 Lyypekki/Siems - Görries -linja (D)

3.47 Lyypekki/Siems - Krümmel -linja (D)

3.48 Pohjois-Irlannin sisäiset yhteydet, jotka liittyvät Pohjois-Irlannin ja Irlannin verkkojen välisiin yhteyksiin

3.49 Yhdistyneen kuningaskunnan luoteisosan yhteydet

3.50 Skotlannin ja Englannin yhteydet ja uusiutuvien energialähteiden laajempi käyttö sähköntuotannossa

3.51 Uudet tuulivoimayhteydet Belgian rannikolla

3.52 Borsselen ala-asema (NL)

3.53 Reaktiivisen tehon korvauslaitteiston käyttöönotto (NL)

3.54 St. Peter - Tauern -linja (A)

3.55 Südburgenland - Kainachtal -linja (A)

4. Sähköverkkoyhteyksien kehittäminen yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa

4.1 Neuenhagen (D) - Vierraden (D) - Kraoenik (PL) -linja

4.2 Brunsbüttel (D) - Etelä-Norja -yhteys

4.3 S. Fiorano (I) - Robbia (CH) -linja

4.4 Uusi yhteenliitäntä Italia - Sveitsi

4.5 Filippi (EL) - Maritsa 3 (Bulgaria) -linja

4.6 Amintaio (EL) - Bitola (entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia) -linja

4.7 Kardia (EL) - Elbasan (Albania) -linja

4.8 Elbasan (Albania) - Podgorica (Serbia ja Montenegro) -linja

4.9 Mostarin (Bosnia ja Hertsegovina) sähköasema ja yhdyslinjat

4.10 Ernestinovon (Kroatia) ala-asema ja yhdyslinjat

4.11 Uudet yhteydet Kreikan sekä Albanian, Bulgarian ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välillä

4.12 Filippi (EL) - Hamidabad (EL) -linja

4.13 Koillis/Itä-Englannin ja Norjan eteläosan välinen merenalainen kaapeli

4.14 Eemshaven (NL) - Feda (NO) -yhteys

4.15 Etelä-Espanjan ja Marokon välinen merenalainen kaapeli (olemassa olevan yhteyden vahvistaminen)

4.16 Itämeren reuna-alueen yhteydet (Baltic Electricity Ring): Saksa - Puola - Venäjä - Viro - Latvia - Liettua - Ruotsi - Suomi - Tanska - Valko-Venäjä

4.17 Etelä-Suomi - Venäjä-yhteydet

4.18 Saksa - Puola - Liettua - Valko-Venäjä - Venäjä-yhteys (itä - länsi-suurtehoyhteys)

4.19 Puola - Liettua yhteys

4.20 Suomen ja Viron välinen merenalainen kaapeli

4.21 Uudet yhteydet Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan välillä

4.22 Uudet yhteydet Keski-Ruotsin ja Keski-Norjan välillä

4.23 Borgvik (S) - Hoesle (NO) - Oslon alue -linja

4.24 UCTE- ja CENTREL-verkkojen väliset uudet yhteydet

4.25 UCTE- ja/tai CENTREL-verkon ja Balkanin maiden väliset uudet yhteydet

4.26 Laajennetun UCTE-verkon ja Valko-Venäjän, Venäjän ja Ukrainan väliset yhteydet ja liitoskohta, mukaan luettuna aiemmin Itävallan ja Unkarin, Itävallan ja Tsekin sekä Saksan ja Tsekin välillä toimineiden HVDC-muuntoasemien uudelleensijoitus

4.27 Mustanmeren reuna-alueen yhteydet (Black Sea Electricity Ring): Venäjä - Ukraina - Romania - Bulgaria - Turkki - Georgia

4.28 Mustanmeren alueen uudet yhteydet, jotta laajennettu UCTE-verkko toimisi yhdessä kyseisten maiden verkkojen kanssa

4.29 Välimeren reuna-alueen yhteydet (Mediterranean Electricity Ring): Ranska - Espanja - Marokko - Algeria - Tunisia - Libya - Egypti - Lähi-idän maat - Turkki - Kreikka - Italia

4.30 Etelä-Espanjan ja Luoteis-Algerian välinen merenalainen kaapeli

4.31 Italian ja Algerian välinen merenalainen kaapeli

4.32 Barentsinmeren alueen uudet yhteydet

4.33 Joustavien vaihtoehtoisten virransiirtojärjestelmien asennus Italian ja Slovenian välille

4.34 Uusi yhteenliitäntä Italia - Slovenia

4.35 Italian ja Kroatian välinen merenalainen kaapeli

4.36 Tanskan ja Norjan välisten verkkoyhteyksien parantaminen

5. Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen sähköverkkojen toimintaa sisämarkkinoilla

(Eritelmiä ei ole vielä määritelty.)

KAASUVERKOT

6. Maakaasun käyttöönotto uusilla alueilla

6.1 Kaasuverkon rakentaminen Belfastista Pohjois-Irlannin luoteisaluetta kohti ja tarvittaessa Irlannin länsirannikolle

6.2 Nesteytetyn maakaasun terminaali Teneriffan Santa Cruzissa, Kanarian saaret (E)

6.3 Nesteytetyn maakaasun terminaali Gran Canarian las Palmasissa (E)

6.4 Nesteytetyn maakaasun terminaali Madeiralla (P)

6.5 Kaasuverkon kehittäminen Ruotsissa

6.6 Baleaarien saariryhmän (E) ja Manner-Espanjan välinen yhteys

6.7 Korkeapainehaara Traakiaan (EL)

6.8 Korkeapainehaara Korinttiin (EL)

6.9 Korkeapainehaara Luoteis-Kreikkaan (EL)

6.10 Lollandin ja Falsterin saarten (DK) yhteys

7. Maakaasuyhteyksien kehittäminen, jotta täytettäisiin sisämarkkinoiden tarpeet tai parannettaisiin toimitusvarmuutta, erillisten maakaasuverkkojen liittäminen mukaan luettuna

7.1 Yksi uusi kaasuyhdysjohto Irlannin ja Skotlannin välille

7.2 Pohjoinen - eteläyhteys, mukaan lukien Dublin - Belfast -johto

7.3 Lacq (F) - Calahorra (E) -kaasujohdon kompressointiasema

7.4 Lussagnet (F) - Bilbao (E) -kaasujohto

7.5 Perpignan (F) - Barcelona (E) -kaasujohto

7.6 Niiden kaasujohtojen siirtokapasiteetin lisääminen, jotka tuovat kaasua Portugaliin Etelä-Espanjan kautta ja Galiciaan ja Asturiasiin Portugalin kautta

7.7 Puchkirchen (A) - Burghausen (D) -kaasujohto

7.8 Andorf (A) - Simbach (D) -kaasujohto

7.9 Wiener Neustadt (A) - Sopron (HU) -kaasujohto

7.10 Bad Leonfelden (D) - Linz (A) -kaasujohto

7.11 Luoteis-Kreikka - Elbasan (AL) -kaasujohto.

7.12 Kreikka - Italia-yhdysjohto

7.13 Pääkaasuputken kompressointiasema Kreikassa

7.14 Itävallan ja Tsekin verkkojen liittäminen toisiinsa

7.15 Kaasunsiirtoväylä Kaakkois-Euroopassa Kreikan, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbia ja Montenegro, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian, Slovenian ja Itävallan kautta

7.16 Kaasunsiirtoväylä Itävallan ja Turkin välillä Unkarin, Romanian ja Bulgarian kautta

7.17 Yhdysjohdot Yhdistyneen kuningaskunnan, Alankomaiden ja Saksan välillä, jotka yhdistävät Luoteis-Euroopan tärkeimmät kaasukentät ja markkinat

7.18 Koillis-Saksan (Berliinin alue) ja Luoteis-Puolan (Szczecinin alue) välinen yhteys ja Schmölln - Lubmin-haara (D, Greifswaldin alue)

7.19 Pohjanmeren offshore-laitosten yhteenliittäminen tai Tanskan offshore-laitosten liittäminen Yhdistyneen kuningaskunnan onshore-laitoksiin

7.20 Siirtokapasiteetin lisääminen Ranskan ja Italian välillä

7.21 Itämeren alueen kaasuyhdysputki Tanskan, Saksan ja Ruotsin välillä

8. Nesteytetyn maakaasun vastaanottokapasiteetin ja maakaasun varastointikapasiteetin lisääminen

8.1 Nesteytetyn maakaasun terminaali Le Verdon-sur-merissä (F, uusi terminaali) ja kaasujohto Lussagnet'n (F) varastoon

8.2 Nesteytetyn maakaasun terminaali Fos-sur-merissä (F)

8.3 Nesteytetyn maakaasun terminaali Huelvassa (E), vanhan terminaalin laajennus

8.4 Nesteytetyn maakaasun terminaali Cartagenassa (E), vanhan terminaalin laajennus

8.5 Nesteytetyn maakaasun terminaali Galiciassa (E), uusi terminaali

8.6 Nesteytetyn maakaasun terminaali Bilbaossa (E), uusi terminaali

8.7 Nesteytetyn maakaasun terminaali Valencian alueella (E), uusi terminaali

8.8 Nesteytetyn maakaasun terminaali Barcelonassa (E), vanhan terminaalin laajennus

8.9 Nesteytetyn maakaasun terminaali Sinesissä (P), uusi terminaali

8.10 Nesteytetyn maakaasun terminaali Revithoussassa (EL), vanhan terminaalin laajennus

8.11 Nesteytetyn maakaasun terminaali Adrianmeren pohjoisrannikolla (I)

8.12 Nesteytetyn maakaasun offshore-terminaali Adrianmeren pohjoisosassa (I)

8.13 Nesteytetyn maakaasun terminaali Adrianmeren etelärannikolla (I)

8.14 Nesteytetyn maakaasun terminaali Joonianmeren rannikolla (I)

8.15 Nesteytetyn maakaasun terminaali Tyrrhenan rannikolla (I)

8.16 Nesteytetyn maakaasun terminaali Ligurian rannikolla (I)

8.17 Nesteytetyn maakaasun terminaali Zeebrugge/Dudzelessä (B, vanhan terminaalin laajennus)

8.18 Nesteytetyn maakaasun terminaali Isle of Grainilla, Kentissä (UK)

8.19 Nesteytetyn maakaasun toisen terminaalin rakentaminen Kreikassa

8.20 Maanalaisten kaasun varastointilaitosten kehittäminen Irlannissa

8.21 Varasto Etelä-Kavalassa (EL), ehtyneen offshore-kaasukentän muuntaminen

8.22 Varasto Lussagnet'ssa (F, vanhan laitoksen laajennus)

8.23 Varasto Pecoradessa (F, ehtyneen öljykentän muuntaminen)

8.24 Varasto Elsassin alueella (F, kehittäminen suolamuodostumiin)

8.25 Varasto Keski-Ranskan alueella (F, pohjaveden pinnan kehittäminen)

8.26 Espanjan (uudet) varastot pohjoinen - eteläakselilla: Kantabriassa, Aragoniassa, Kastilia Leónissa, Kastilia La Manchassa ja Andalusiassa

8.27 Espanjan (uudet) varastot Välimeri-akselilla: Kataloniassa, Valenciassa ja Murciassa

8.28 Varasto Carriçossa (P, uusi)

8.29 Varasto Loenhoutissa (B, vanhan laitoksen laajennus)

8.30 Varasto Stenlillessä (DK) ja Lille Torupissa (DK, vanhan laitoksen laajennus)

8.31 Varasto Tønderissa (DK, uusi laitos)

8.32 Varasto Puchkirchenissä (A, vanhan laitoksen laajennus), johon kuuluu kaasujohto Penta West -verkkoon Andorfin (A) lähellä

8.33 Varasto Baumgartenissa (A, uusi)

8.34 Varasto Haidachissa (A, uusi), johon kuuluu kaasujohto Euroopan kaasurunkoverkkoon

8.35 Maanalaisten kaasun varastointilaitosten rakentaminen Italiassa

9. Kaasunsiirtokapasiteetin (kaasunjakeluverkot) lisääminen

9.1 Yhteyksien luominen ja kehittäminen, pohjoinen kaasuverkko: Norja - Tanska - Saksa - Ruotsi - Suomi - Venäjä - Baltian maat - Puola

9.2 Keski-Pohjolan kaasujohto: Norja, Ruotsi, Suomi

9.3 Pohjois-Euroopan kaasujohto: Venäjä, Itämeri, Saksa

9.4 Kaasujohto Venäjältä Saksaan Latvian, Liettuan ja Puolan kautta, mukaan luettuna maanalaisten kaasun varastointilaitosten rakentaminen Latviaan

9.5 Suomen ja Viron välinen kaasuputki

9.6 Uusien kaasujohtojen rakentaminen Algeriasta Espanjaan ja Ranskaan sekä siihen liittyvä kapasiteetin lisääminen näiden maiden sisäisissä kaasuverkoissa

9.7 Algeria - Marokko - Espanja -johdon (Córdobaan asti) siirtokapasiteetin lisäys

9.8 Córdoba (E) - Ciudad Real (E) -kaasujohto

9.9 Ciudad Real (E) - Madrid (E) -kaasujohto

9.10 Ciudad Realin (E) ja Välimeren rannikon (E) välinen kaasujohto

9.11 Haarat Kastilia La Manchassa (E)

9.12 Laajennus Luoteis-Espanjan suuntaan

9.13 Algerian ja Espanjan välinen merenalainen kaasujohto ja yhdysjohdot Ranskaan

9.14 Siirtokapasiteetin lisäys Venäjän kaasukentiltä Euroopan unioniin Ukrainan, Slovakian ja Tsekin kautta

9.15 Siirtokapasiteetin lisäys Venäjän kaasukentiltä Euroopan unioniin Valko-Venäjän ja Puolan kautta

9.16 Yagal Sud -kaasujohto (Saksaan, Ranskaan ja Sveitsiin johtavan STEGAL-johdon välillä)

9.17 SUDAL East -kaasujohto (MIDAL-johdon välillä lähellä Itävallassa sijaitsevan PENTA johdon Heppenheim - Burghausenin liitoskohtaa)

9.18 Kaasujohto Libyan kaasukentiltä Italiaan

9.19 Kaasujohto Kaspianmeren maiden kaasukentiltä Euroopan unioniin

9.20 Kreikka - Turkki -kaasujohto

9.21 Siirtokapasiteetin lisäys Venäjän kaasukentiltä Kreikkaan ja muihin Balkanin maihin Ukrainan, Moldavian, Romanian ja Bulgarian kautta

9.22 St. Zagora (BG) - Ihtiman (BG) -kaasujohto

9.23 Yhdysjohdot Saksan, Tsekin, Itävallan ja Italian kaasuverkkojen välille

9.24 Kaasujohto Venäjän kaasukentiltä Italiaan Ukrainan, Slovakian, Unkarin ja Slovenian kautta

9.25 Alankomaista Saksan kautta Italiaan kulkevan TENP-kaasujohdon siirtokapasiteetin lisääminen

9.26 Taisnieres (F) - Oltingue (CH) -kaasujohto

9.27 Kaasujohto Tanskasta Puolaan, mahdollisesti Ruotsin kautta

9.28 Nybro (DK) - Dragor (DK) -kaasujohto, mukaan lukien yhdysjohto Stenlillen varastoon (DK)

9.29 Kaasuverkko Barentsinmeren kentiltä Euroopan unioniin Ruotsin ja Suomen kautta

9.30 Corribin kentältä (IRL, offshore) lähtevä kaasujohto

9.31 Kaasujohto Algerian kaasukentiltä Italiaan Sardinian kautta, haara Korsikaan

9.32 Kaasuverkko Lähi- ja Keski-idän kaasukentiltä Euroopan unioniin

9.33 Kaasujohto Norjasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan

10. Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen kaasuverkkojen toimintaa sisämarkkinoilla

(Ei vielä eritelmiä.)

LIITE IV

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOT

Euroopan etua koskevat hankkeet artiklassa 8 esitettyjen perusteiden mukaisesti

SÄHKÖVERKOT

* Moulaine (FR) - Aubange (BE) -linja

* Avelin (FR) - Avelgem (BE) -linja

* Lienz (AT) - Cordignano (IT) -linja

* Joustavien vaihtoehtoisten virransiirtojärjestelmien asennus Italian ja Slovenian välille

* Udine Ovest (IT) - Okroglo -linja (SI)

* S. Fiorano (IT) - Nave (IT) - Gorlago (IT) -linja

* Venezia Nord (IT) - Cordignano (IT) -linja

* St. Peter (AT) - Tauern (AT) -linja

* Südburgenland (AT) - Kainachtal (AT) -linja

* S. Fiorano (IT) - Robbia (CH) -linja

* Sentmenat (ES) - Bescanü (ES) - Baixas (FR) -linja

* Valdigem (PT) - Douro Internacional (PT) - Aldeadávila (ES) -linja

* Philippi (GR) - Hamidabad (TR) -linja

* Merenalainen kaapeli Englannin (UK) ja Alankomaiden välillä

* Merenalainen kaapeli Irlanti - Wales (UK)

* Kasso (DK) - Hamburg (DE) -linja

* Puola - Liettua yhteys

* Merenalainen kaapeli Suomi - Viro (Estlink)

* Kasso (DK) - Revsing (DK) - Tjele (DK) -linja

* V.Hassing (DK) - Trige (DK) -linja

* Merenalainen kaapeli Skagerak 4 (DK) - (NO)

* Neuenhagen (DE) - Vierraden (DE) - Krajnik (PL) -linja

* Uusi yhteenliitäntä Saksa - Puola

* Dürnrohr (AT) - Slavetice (CZ) -linja

KAASUVERKOT

* North Transgas -kaasuputki

* Yamal - Europe -kaasuputki

* Medgas -kaasuputki Algeria - Espanja - Ranska - Euroopan manner

* Algeria - Tunisia - Italia kaasuputki

* Libya - Italia kaasuputki

* Turkki - Kreikka - Italia kaasuputki

* Turkki - Itävalta kaasuputki