52003PC0335

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta poikkeustoimenpiteiden toteuttamismenettelyn ja täytäntöönpanotoimivallan siirtämisen osalta

(Komission esittämä)

PERUSTELUT

Johdanto

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverojärjestelmän yhdenmukaistamisesta 17 päivänä toukokuuta 1977 annetussa kuudennessa neuvoston direktiivissä 77/388/ETY säädetään yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä, jota jäsenvaltioiden on noudatettava.

Tällä direktiivillä luodaan yleiset puitteet, mutta siinä ei säädetä järjestelmästä, jolla soveltamista koskevat toimenpiteet voitaisiin toteuttaa.

Vaikka direktiivissä ei säädetä soveltamista koskevien yhteisten toimenpiteiden toteuttamismenettelystä, sillä otetaan käyttöön lainsäädäntömenettely, jolla yhteisen alv-järjestelmän periaatteisiin voidaan vahvistaa poikkeuksia hyvin tarkasti määritellyin edellytyksin.

Mainitun direktiivin 27 ja 30 artiklan mukaan neuvosto voi antaa jäsenvaltiolle luvan sisällyttää lainsäädäntöönsä kuudennen direktiivin säännöksistä poikkeavia erityistoimenpiteitä joko veronkannon yksinkertaistamiseksi tai tietyntyyppisten veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi taikka kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Tämän ehdotuksen tarkoituksena on saattaa 27 ja 30 artiklassa määritelty menettely ajan tasalle lisäämällä sen avoimuutta. Lisäksi tarkoituksena on ottaa käyttöön menettely, jolla soveltamista koskevat säännöt voidaan antaa yhteisössä.

Direktiivin 27 ja 30 artiklassa säädetty menettely poikkeustoimenpiteiden toteuttamiseksi

Strategiasta sisämarkkinoiden arvonlisäverojärjestelmän toiminnan parantamiseksi 7 päivänä kesäkuuta 2000 neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamassaan tiedonannossa komissio pyrki järkiperäistämään useita tällä hetkellä 27 artiklan mukaisesti voimassa olevia poikkeusmenettelyjä. Komissio pyrkii käynnistämään tähän tähtäävät toimet jäsenvaltioiden kanssa lähikuukausina.

Komissio arvioi kuitenkin, että myös kuudennen direktiivin 27 ja 30 artiklassa säädettyä menettelyä olisi tarkasteltava uudelleen sen saattamiseksi ajan tasalle ja yhdenmukaiseksi perustamissopimuksen periaatteiden kanssa.

Direktiivin 27 ja 30 artiklassa säädetty voimassa oleva menettely

Tämänhetkisessä sanamuodossaan 27 ja 30 artiklassa annetaan kaksi mahdollisuutta neuvoston päätöksen tekemiselle.

27 artiklan 1 kohdassa säädetään, että "Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan ottaa käyttöön tästä direktiivistä poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi tai tietyntyyppisten veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi. Veronkannon yksinkertaistamiseksi tarkoitetut toimenpiteet saavat vaikuttaa ainoastaan vähäisessä määrin lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron määrään."

Direktiivin 30 artiklan ensimmäisessä kohdassa on vastaavanlainen säännös, jonka mukaan "Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan tehdä kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön kanssa sopimuksen, joka saattaa sisältää poikkeuksia tästä direktiivistä."

Näillä kohdilla otetaan käyttöön virallinen menettely komission ehdotuksesta annettavien neuvoston päätösten tekemiseksi. Kyseessä on päätöksentekomenettely, jota on yksinkertaistettu perustamissopimuksen 93 artiklassa määrättyyn menettelyyn nähden. Näiden päätösten rajoitetun soveltamisalan vuoksi Euroopan parlamentin ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoa ei tarvitse pyytää.

Mainituissa 27 ja 30 artiklassa on kuitenkin myös toinen säännös neuvoston päätöksenteosta: "Neuvoston päätös katsotaan tehdyksi, jollei asiaa ole kahden kuukauden kuluessa ... saatettu neuvoston käsiteltäväksi (27 artiklan 4 kohta ja 30 artiklan toinen kohta)."

Näissä säännöksissä säädetään, että neuvosto tekee päätöksen konkludenttisesti kahden kuukauden määräajan kuluttua.

Tässä menettelyssä neuvosto tekee päätöksen, jota sille ei ole koskaan virallisesti esitetty. Edellisissä vaiheissa jäsenvaltio on osoittanut pyynnön komissiolle, joka on antanut siitä tiedon muille. Tällainen konkludenttinen hyväksyntä ei edellytä, että komissio antaa virallisen ehdotuksen. Neuvostolla on viime kädessä velvollisuus tehdä päätös ilman, että se on ollut aiemmin osallisena menettelyssä.

Lisäksi tässä menettelyssä tulee esille kysymys talouden toimijoita kohtaan osoitettavasta avoimuudesta. Kun neuvosto tekee päätöksen konkludenttisesti, verovelvollisiin sovelletaan kyseisen päätöksen perusteella käyttöön otettuja kansallisia toimenpiteitä ilman, että ne voivat tietää tarkasti myönnetyn luvan sisällön tai perusteet, joilla neuvoston päätös tehtiin.

Edellä mainituista syistä komissio on pyrkinyt useiden vuosien ajan välttämään, että 27 ja 30 artiklassa vahvistettu kahden kuukauden määräaika ylitetään ilman, että komissio puuttuu asiaan. Tämä "hyvissä ajoin" tapahtuva asioihin puuttuminen tarkoittaa joko sitä, että komissio antaa päätösehdotuksen, tai sitä, että komissio pyytää asian käsittelyn siirtämistä neuvostoon, jolle komissio on ilmoittanut asiasta ennen kahden kuukauden määräajan päättymistä.

Ehdotetut muutokset

Konkludenttisista päätöksistä luopuminen

Kaikkien asianomaisten osapuolten (komissio, neuvosto, kansalliset viranomaiset ja toimijat) etujen vuoksi 27 ja 30 artiklaan perustuviin erityistoimenpiteisiin olisi sovellettava yksinkertaista ja avointa lainsäädäntömenettelyä ja toimenpiteiden olisi oltava yhdenmukaiset perustamissopimuksen määräysten ja yhteisön lainsäädännön yleisten periaatteiden kanssa.

Direktiivin 27 artiklan 1 kohdassa ja 30 artiklan ensimmäisessä kohdassa, joiden mukaan neuvosto tekee päätöksen yksimielisesti komission ehdotuksesta, säädetty lainsäädäntömenettely täyttää edellä mainitut edellytykset.

Sen varmistamiseksi, että kaikki päätökset tehdään tähän oikeusperustaan nojautuen, päätösten konkludenttista tekemistä koskevat säännökset olisi poistettava. Tämän vuoksi komission on tehtävä kaikista 27 tai 30 artiklaan perustuvista päätöksistä ehdotus, jonka perusteella neuvosto tekee niistä virallisen päätöksen.

Muut menettelyyn tehtävät muutokset

Päätösten konkludenttisen tekemisen poistaminen on olennainen osa 27 ja 30 artiklan säännösten uudelleentarkastelua. Myös muita näissä artikloissa säädettyjä toimenpiteitä olisi tarkasteltava uudelleen.

Menettely käynnistetään jäsenvaltion pyynnöstä. Säännösten mukaan kyseinen jäsenvaltio antaa asian komission käsiteltäväksi ja toimittaa sille kaikki arviointia varten tarvittavat tiedot.

Käytännössä tapahtuu usein, että jäsenvaltioiden pyyntö edellyttää, että komissio joutuu esittämään kysymyksiä jäsenvaltion pyytämien toimenpiteiden tarkasta laajuudesta. Tällaisessa tapauksessa komissio lähettää kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kirjeen saadakseen lisätietoja.

Pyynnön esittänyt jäsenvaltio on näin ollen tietyn ajan epätietoinen siitä, pitääkö komissio sen toimittamia tietoja riittävinä vai arvioiko komissio, että sillä ei ole vielä käytössään kaikkia arvioinnin tekemiseksi tarvittavia tietoja.

Tämän epäkohdan korjaamiseksi ehdotetaan, että komissio velvoitetaan lainsäädännöllä antamaan pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle tieto siitä, että sillä on käytössään kaikki arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot. Näin pyynnön esittänyt jäsenvaltio voi paremmin seurata menettelyn etenemistä.

Kuten edellä mainitaan, päätösten konkludenttisen tekemisen estämiseksi komissio pyrkii saattamaan asian neuvoston käsiteltäväksi antamalla sille joko päätösehdotuksen tai tiedonannon, josta ilmenevät komission huomautukset tiettyyn toimenpiteeseen.

Direktiivin 27 ja 30 artiklassa ei säädetä, että komission on annettava tiedonanto, kun se esittää huomautuksia. Tämä käytäntö on kehittynyt vuosien kuluessa.

Tämä käytäntö sopii kuitenkin jäsenvaltioille. Näin ollen on suotavaa säätää tästä nimenomaisesti 27 ja 30 artiklassa.

Tämän vuoksi jokaisesta jäsenvaltion pyynnöstä laaditaan joko tiedonanto tai ehdotus, jonka komissio antaa neuvostolle. Näissä asiakirjoissa on mainituissa kahdessa tapauksessa kaikki neuvoston pyynnön tutkimisessa tarvitsemat tiedot.

Edellä sanotun perusteella komissio katsoo, että 27 ja 30 artiklassa säädetystä velvoitteesta antaa pyynnöstä tieto muille jäsenvaltiolle on tullut tarpeeton. Tähän saakka velvoite on ollut perusteltu päätösten (mahdollisen) konkludenttisen tekemisen vuoksi, mutta se ei ole enää tarpeen. Kun komission ehdotusta ei ole tehty, pyyntö on ainoa jäsenvaltion hallussa oleva asiakirja, jonka perusteella se voi tällä hetkellä päättää, haluaako se pyytää asian käsittelyn siirtämistä neuvostolle.

Uuden menettelyn toiminta

Menettely käynnistetään jäsenvaltion pyynnöstä.

Kun komissio arvioi tarvitsevansa lisätietoja, se lähettää kirjeen kyseessä olevalle jäsenvaltiolle.

Kun komissiolla on kaikki arviointia varten tarvittavat tiedot, se antaa tästä ilmoituksen pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle.

Sen jälkeen, kun komissio on toimittanut edellä mainitun tiedonannon pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle, sillä on kolme kuukautta aikaa antaa neuvostolle päätösehdotus tai tiedonanto, jos se haluaa esittää pyyntöön huomautuksia.

Soveltamista koskevat toimenpiteet

Nykyisten sääntöjen yhdenmukaisemman soveltamisen varmistaminen on eräs komission julkaiseman strategian päätavoitteista arvonlisäverojärjestelmän toiminnan parantamiseksi sisämarkkinoilla.

Tämä tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan, jos varmistetaan, että kuudennen direktiivin voimassa olevat säännökset pannaan täytäntöön samalla tavalla kaikkialla yhteisössä.

Nykytilanne

Arvonlisäverokomitea

Kuudennella direktiivillä luodaan yleiset puitteet yhteiselle arvonlisäverojärjestelmälle. Siinä säädetään arvonlisäveroa koskevat perussäännöt, mutta siinä ei säädetä järjestelmästä, jolla toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa näiden sääntöjen soveltamiseksi.

Arvonlisäverokomitea on perustettu tarkastelemaan komission tai jäsenvaltioiden esille ottamia kysymyksiä ja sopimaan suuntaviivat sille, kuinka kuudennen direktiivin säännöksiä on sovellettava. Tämä komitea on kuitenkin pelkästään neuvoa-antava elin eikä sille ole annettu oikeudellista toimivaltaa, jonka nojalla se pystyisi avustamaan komissiota tekemään sitovia päätöksiä.

Toimenpiteitä on toteutettu arvonlisäverokomitean toiminnan parantamiseksi. Niillä on parannettu kokousten organisointia sekä järjestelmää, jolla pöytäkirjoista ja suuntaviivoista sovitaan. Niiden avulla jäsenvaltiot ovat myös voineet julkaista komitean sopimat suuntaviivat.

Mikään näistä toimenpiteistä ei kuitenkaan anna komitealle mahdollisuutta tehdä lopullisia päätelmiä siitä, kuinka yhteisiä arvonlisäverosääntöjä sovelletaan. Sovituilla suuntaviivoilla ei ole lainsäädännöllistä asemaa eikä niitä ole julkaistu yhteisön tasolla. Nämä suuntaviivat eivät siis sido oikeudellisesti jäsenvaltioita eikä niitä voida käyttää perusteina kantelun tekemisessä kansalliseen tuomioistuimeen eikä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, joten sekä kaupan alan toimijoilla että kansallisilta viranomaisilta puuttuu asiassa oikeusvarmuus.

Voimassa olevien arvonlisäverosääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen löytää tapa, jolla arvonlisäverokomitean hyväksymille suuntaviivoille annetaan oikeudellinen asema.

Arvonlisäverokomitean uudistus

Useimmilla yhteisön lainsäädännön aloilla sovellettavan menettelyn mukaisesti komissio ehdotti vuonna 1997 arvonlisäverokomitean muuttamista sääntelykomiteaksi, joka avustaisi komissiota voimassa olevien säännösten täytäntöönpanossa [1].

[1] Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevan direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta (arvonlisäverokomitea) (KOM(97) 325 lopullinen, 25.6.1997).

Arvonlisäveron osalta useat jäsenvaltiot uskovat, että kaiken lainsäädäntövallan on säilyttävä neuvostossa. Nämä jäsenvaltiot eivät näin ollen hyväksy täytäntöönpanotoimivallan siirtämistä komissiolle.

Vaikka ehdotettu arvonlisäverokomitean uudistus on edelleen kaikkein soveltuvin ratkaisu, se ei todennäköisesti toteudu lyhyellä aikavälillä. Sen täytäntöönpano on kuitenkin edelleen komission pitkän aikavälin tavoite.

Tältä osin on huomattava, että komission Eurooppa-valmistelukunnalle antamassa toimielinrakennetta koskevassa tiedonannossa [2] komissio ehdottaa yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanotoimivallan siirtämistä kokonaan komissiolle. Lisäksi komissio suosittaa päätösten tekemistä määräenemmistöllä ja yksimielisyyttä vaativista päätöksistä luopumista verokysymyksissä.

[2] KOM(2002) 728 lopullinen, 4.12.2002.

Arvonlisäverokomitean muuttaminen komitologiamenettelyn alaiseksi komiteaksi olisi täysin komission Eurooppa-valmistelukunnalle esittämien tavoitteiden mukainen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin perustamissopimuksen huomattavaa muuttamista. Tämä vaatii kuitenkin jonkin verran aikaa, ja Eurooppa-valmistelukunta on vasta ensimmäinen vaihe tässä prosessissa.

Lisäksi tällainen muutos vastaisi neuvostolle annettua, yhteispäätösmenettelyä koskevaa ehdotusta menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanotoimivaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY muuttamiseksi [3].

[3] KOM(2002) 719 lopullinen, 11.12.2002.

Ehdotettu muutos

Komissio pitää valitettavana arvonlisäverokomitean työjärjestyksen muuttamista koskevan direktiiviehdotuksen hidasta etenemistä neuvostossa. Tästä ehdotuksesta ei ole keskusteltu neuvostossa useisiin vuosiin. Todennäköisesti yksi ainoa edellä mainitun mukaisesti perustamissopimukseen tehtävä muutos voisi vauhdittaa asian käsittelyä.

Epätyydyttävän tilanteen korjaamiseksi jo nyt komissio arvioi kuitenkin, että lyhyellä aikavälillä olisi käynnistettävä siirtymämenettely, jolla neuvosto voi vahvistaa soveltamista koskevia toimenpiteitä arvonlisäveron osalta. Komissio ei kuitenkaan aio tässä vaiheessa peruuttaa vuonna 1997 tekemäänsä ehdotusta.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 202 artiklassa määrätään, että lainsäädäntöelimenä toimiva neuvosto siirtää täytäntöönpanotoimivallan toimeenpanoelimenä toimivalle komissiolle. Neuvosto voi kuitenkin perustelluissa erityistapauksissa varata itselleen oikeuden käyttää välitöntä toimivaltaa antamiensa sääntöjen täytäntöönpanoon.

Komissio uskoo, että arvonlisäveron osalta on järkevää varata ainakin toistaiseksi eräät toimivallat neuvostolle. Veronkanto on osa jäsenvaltioiden talouden ja talousarvion perusstrategiaa. Koska arvonlisävero on tärkeä tulonlähde jäsenvaltioille, tällä alalla toteutettavien toimenpiteiden mahdolliset talousarviovaikutukset aiheuttavat paljon huolta.

Arvonlisäverokomiteassa käydyissä keskusteluissa on usein keskitytty tavaroiden ja palveluiden luovutuspaikkaa koskeviin sääntöihin. Jos näitä sääntöjä sovelletaan eri tavalla eri jäsenvaltioissa, tämä saattaa johtaa rajat ylittävän kaupan kaksinkertaiseen verotukseen. Tämän ongelman ratkaiseminen, mikä on välttämätöntä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, vaikuttaisi väistämättä yksittäisten jäsenvaltioiden oikeuteen kantaa veroja tietyistä liiketapahtumista.

Tämän vuoksi ehdotetaan, että voimassa olevien säännösten soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet toteuttaa neuvosto yksimielisesti komission ehdotuksesta. Tämä menettely on verrannollinen kuudennen direktiivin 27 ja 30 artiklassa säädettyyn yksinkertaistettuun menettelyyn.

Uuden menettelyn toimintaperiaatteet

Toimenpiteet, jotka neuvosto toteuttaa ehdotettua uutta menettelyä noudattaen, sisältävät yksityiskohtaisia teknisiä kysymyksiä käytännön soveltamisesta. Jotta neuvoston olisi helpompi toteuttaa tällaiset toimenpiteet ilman lisäviivytyksiä, on käytettävä hyväksi sitä, että arvonlisäverokomitean tekniset asiantuntijat ovat jo tarkastelleet näitä kysymyksiä.

Jäsenvaltioiden tai komission arvonlisäverokomiteassa esille ottamat kysymykset auttavat komissiota tunnistamaan seikat, joiden osalta toimia on toteutettava. Arvonlisäverokomitean yksimielisiä suuntaviivoja olisi tarkasteltava sen tutkimiseksi, voidaanko ne muuntaa sitoviksi säädöksiksi. Arvonlisäverokomitean olisi osallistuttava tarkasteluun, ja sitä olisi kuultava joka tapauksessa ennen kuin komissio antaa mahdollisen ehdotuksen neuvostolle.

Jos komiteassa käytyjen keskustelujen perusteella näyttää siltä, että komitean keskustelun tulokset olisi siirrettävä osaksi sitovaa lainsäädäntöä yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi, komissio esittää neuvostolle päätösehdotuksen.

Koska kyseessä ovat ainoastaan kuudennen direktiivin säännösten soveltamista koskevat toimenpiteet, päätöksenteko on tässä tapauksessa verrattavissa 27 ja 30 artiklassa poikkeustoimenpiteille säädettyyn päätöksentekoon. Rajallinen soveltamisala huomioon ottaen asiassa ei ole syytä kuulla Euroopan parlamentin eikä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kantaa.

2003/0120 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta poikkeustoimenpiteiden toteuttamismenettelyn ja täytäntöönpanotoimivallan siirtämisen osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [4],

[4] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [5],

[5] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [6],

[6] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäjärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste - 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/388/ETY [7] 27 ja 30 artiklassa säädetään menettelyistä, jotka saattavat johtaa siihen, että neuvosto hyväksyy kirjallisesti poikkeustoimenpiteet hiljaisesti.

[7] EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/93/EY (EYVL L 331, 7.12.2002, s. 27).

(2) Avoimuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi olisi varmistettava, että neuvosto tekee kaikista direktiivin 77/388/ETY 27 tai 30 artiklan mukaisesti vahvistetuista poikkeuksista nimenomaisen päätöksen komission ehdotuksesta.

(3) Olisi poistettava mahdollisuus, että neuvoston päätös tehdään hiljaisesti tietyn määräajan jälkeen.

(4) Jotta jäsenvaltio ei jäisi epätietoiseksi siitä, millaisen kannan komissio esittää sen pyyntöön poikkeuksesta, olisi säädettävä määräajasta, jossa komission on esitettävä neuvostolle joko hyväksymisehdotus tai komission mahdolliset huomautukset sisältävä tiedonanto.

(5) On tarpeen tehdä muitakin muutoksia 27 ja 30 artiklassa säädettyyn menettelyyn, sillä ennen kaikkea komission velvoite antaa pyyntö tiedoksi muille jäsenvaltioille on poistettava, koska tämä tiedonanto on perusteltu ainoastaan silloin, kun kyseinen pyyntö hyväksytään hiljaisesti.

(6) Jotta pyynnön esittänyt jäsenvaltio voisi paremmin seurata menettelyn etenemistä pyyntönsä osalta, olisi säädettävä komissiolle velvoite antaa pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle tieto, kun sillä on käytössään kaikki arviointia varten tarvittavat tiedot.

(7) Koska käytössä ei ole järjestelmää, jolla sitovia toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa direktiivin 77/388/ETY täytäntöönpanemiseksi, jäsenvaltiot ovat soveltaneet näitä sääntöjä eri tavalla.

(8) Sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi on tarpeen varmistaa, että nykyistä arvonlisäverojärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisemmin. Sellaisen menettelyn käyttöönotto, jolla toimenpiteistä voidaan sopia voimassa olevien sääntöjen moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi, olisi tältä osin huomattava edistysaskel.

(9) Näillä toimenpiteillä olisi ennen kaikkea ratkaistava rajat ylittävän kaupan kaksinkertaiseen verotukseen liittyvä ongelma, joka saattaa syntyä luovutuspaikkaa koskevien direktiivin 77/388/ETY säännösten erilaisesta soveltamisesta jäsenvaltioissa.

(10) Kunkin soveltamista koskevan toimenpiteen soveltamisala on kuitenkin rajallinen, sillä niiden tavoitteena on selkeyttää direktiivin 77/388/ETY säännöksen sisältöä ilman, että säännöksestä poiketaan.

(11) Vaikka soveltamista koskevan toimenpiteen soveltamisala olisi rajallinen, ei voida välttyä siltä, että tietyissä tapauksissa toimenpiteellä saattaa olla huomattava vaikutus yhden tai useamman jäsenvaltion talousarvioon.

(12) Tämä mahdollisuus on perusteena sille, että neuvosto varaa itselleen oikeuden käyttää toimivaltaa direktiivissä 77/388/ETY säädettyjen sääntöjen täytäntöönpanemiseksi.

(13) Toimenpiteiden rajallinen soveltamisala huomioon ottaen olisi säädettävä, että direktiivin 77/388/ETY soveltamista koskevat toimenpiteet toteuttaa neuvosto yksimielisesti komission ehdotuksesta menettelyllä, joka vastaa kyseisessä direktiivissä poikkeustoimenpiteille säädettyä menettelyä.

(14) Koska jäsenvaltiot eivät voi edellä mainituista syistä saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita riittävissä määrin, vaan ne voidaan paremmin toteuttaa yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(15) Tämän vuoksi olisi muutettava direktiiviä 77/388/ETY,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 77/388/ETY seuraavasti:

1) Korvataan 27 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

"3. Kun komissiolla on kaikki arviointia varten tarvittavat tiedot, se antaa tästä tiedon pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle.

4. Kolmen kuukauden kuluessa 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta komissio esittää neuvostolle asianmukaisen ehdotuksen tai, jos komissio haluaa esittää huomautuksia tähän pyyntöön poikkeuksesta, kyseiset huomautukset sisältävän tiedonannon.".

2) Lisätään XVII osastoon 29 a artikla seuraavasti:

"29 a artikla

Soveltamista koskevat toimenpiteet

Neuvosto vahvistaa yksimielisesti komission ehdotuksesta tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin soveltamiseksi.".

3) Korvataan 30 artikla seuraavasti:

"30 artikla

Kansainväliset sopimukset

1. Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jokaiselle jäsenvaltiolle luvan tehdä kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön kanssa sopimuksen, joka voi sisältää poikkeuksia tästä direktiivistä.

Jäsenvaltion, joka haluaa tehdä tällaisen sopimuksen, on ilmoitettava asiasta komissiolle ja toimitettava sille kaikki asian arvioimiseksi tarvittavat tiedot.

2. Kun komissiolla on kaikki arviointia varten tarvittavat tiedot, se antaa tästä tiedon pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle.

3. Kolmen kuukauden kuluessa 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta komissio esittää neuvostolle asianmukaisen ehdotuksen tai, jos komissio haluaa esittää huomautuksia tähän pyyntöön poikkeuksesta, kyseiset huomautukset sisältävän tiedonannon.".

2 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [...]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [..] päivänä [...]kuuta .

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja