52000DC0457

KOMISSION KERTOMUS Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnetyn, tiettyjä nuorten työntekijöiden suojelusta annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY säännöksiä koskevan siirtymäajan vaikutuksista

1. Johdanto

1.1 Neuvoston direktiivi 94/33/EY nuorten työntekijöiden suojelusta (jäljempänä "direktiivi") annettiin 22. kesäkuuta 1994 ja julkaistiin 20.8.1994 EYVL:n numerossa L 216 (s. 12).

1.2 Direktiivin johdanto-osassa todetaan, että "lapsia ja nuoria" on pidettävä "erityisiin riskiryhmiin kuuluvina" ja että on toteutettava heidän turvallisuuttaan ja terveyttään koskevia toimenpiteitä. Lisäksi todetaan, että nuorten enimmäistyöajan on oltava tarkasti rajoitettu ja että nuorten yötyö on kiellettävä lukuun ottamatta tiettyjä kansallisessa lainsäädännössä tai säännöissä määriteltyjä tehtäviä.

1.3 Johdanto-osan viimeisessä kappaleessa todetaan kuitenkin, että

"tiettyjen tämän direktiivin säännösten toteuttaminen aiheuttaa yhdelle jäsenvaltiolle erityisiä vaikeuksia siltä osin kun kyse on sen järjestelmästä, joka koskee nuorten työntekijöiden suojelua; sen vuoksi olisi sallittava, että kyseinen jäsenvaltio voi olla toteuttamatta asianomaisia säännöksiä asianmukaisen ajanjakson aikana."

1.4 Kyseinen jäsenvaltio oli Yhdistynyt kuningaskunta. Direktiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavasti:

"Yhdistynyt kuningaskunta voi neljän vuoden ajan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä lukien pidättyä toteuttamasta 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäistä alakohtaa viikoittaisen työn enimmäiskestoon liittyvän säännöksen osalta, samoin kuin 8 artiklan 2 kohtaa sekä 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 2 kohtaa." (Täytäntöönpanopäivämäärä oli 22. kesäkuuta 1996.)

1.5 Direktiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään lisäksi, että "komissio antaa kertomuksen tämän säännöksen vaikutuksista".

2. Direktiivi

2.1 Olennaiset direktiivin säännökset esitetään seuraavassa. Otsikolla "Työaika" varustetun 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavasti:

"Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lasten työajan rajoittamiseksi

(a) .......;

(b) kahteen tuntiin koulupäivää kohden ja kahteentoista tuntiin viikossa sellaisen työn osalta, joka suoritetaan lukukauden aikana opetusaikojen ulkopuolella, siinä määrin kuin kansallinen lainsäädäntö ja/tai käytäntö ei sitä kiellä; vähintään viisitoistavuotiaiden lasten osalta tämä rajoitus voidaan asettaa kahdeksaan tuntiin;

(c) .........;

(d) .........;"

Otsikolla "Lasten työnteon kieltäminen" varustetun 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavasti:

"Ottaen huomioon 1 artiklassa tarkoitetut tavoitteet jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään säätää, että lasten työnteon kieltämistä ei sovelleta

(a) ........;

(b) vähintään neljätoistavuotiaisiin lapsiin, jotka työskentelevät yhdistettyä koulutusta oppilaitoksissa ja työelämässä koskevan järjestelmän mukaisesti tai työharjoittelussa yrityksessä, jos kyseinen työ suoritetaan toimivaltaisen viranomaisen määräämien edellytysten mukaisesti;

(c) vähintään neljätoistavuotiaisiin lapsiin, jotka tekevät muuta kevyttä työtä kuin 5 artiklaan kuuluvaa työtä; kolmentoista vuoden iästä lähtien lapset voivat kuitenkin tehdä muita kevyitä töitä kuin 5 artiklaan kuuluvia töitä rajoitetun tuntimäärän viikossa, jos työ kuuluu kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritettyihin luokkiin."

2.2 Direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet nuorten työajan rajoittamiseksi kahdeksaan tuntiin päivässä ja neljäänkymmeneen tuntiin viikossa.

8 artiklan 5 kohdassa puolestaan säädetään, että jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään tai määräyksissään myöntää poikkeuksia 1 kohdan a alakohtaan ja 2 kohtaan poikkeuksellisesti tai jos siihen on objektiivisia perusteita.

Jäsenvaltioiden on määritettävä lainsäädännössään tai määräyksissään tällaisten poikkeusten täytäntöönpanoa koskevat edellytykset, rajoitukset ja yksityiskohtaiset säännöt.

2.3 Otsikolla "Yötyö" varustetun 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet nuorten työnteon kieltämiseksi joko kello kahdenkymmenenkahden ja kuuden välillä tai kello kahdenkymmenenkolmen ja seitsemän välillä. Artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"(a) Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään tai määräyksissään antaa luvan 15-17-vuotiaiden nuorten työntekoon 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna kiellettynä aikana erityisien toiminta-alojen osalta.

Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen osalta, että 15-17-vuotiasta nuorta valvoo aikuinen niissä tapauksissa, joissa kyseinen valvonta on tarpeen nuoren suojelemiseksi.

(b) Sovellettaessa a alakohtaa työnteko on kielletty keskiyön ja kello neljän välillä."

2.4 Otsikolla "Määritelmät" varustetussa 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

i. "lapsella" tarkoitetaan alle viisitoistavuotiasta nuorta tai kansallisen lainsäädännön mukaan täysipäiväiseen koulunkäyntiin velvollista nuorta;

ii. "15-17-vuotiailla nuorilla" vähintään viisitoistavuotiasta ja alle kahdeksantoistavuotiasta nuorta, joka ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole enää velvollinen täysipäiväiseen koulunkäyntiin; ja

iii. "työajalla" ajanjaksoa, jonka aikana nuori on töissä, työnantajan käytettävissä tai suorittaa tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

Direktiivissä tarkoitetaan "nuorella" 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua alle kahdeksantoistavuotiasta henkilöä. Kyseisen artiklakohdan mukaan "direktiiviä sovelletaan kaikkiin alle kahdeksantoistavuotiaisiin henkilöihin, joiden työsopimus tai työsuhde on määritelty jossakin jäsenvaltiossa voimassa olevassa lainsäädännössä ja/tai sisältyy jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöön".

3. Direktiivin lainsäädäntötausta

3.1 Ei komission alkuperäiseen ehdotukseen (EYVL C 84, 4.4.1992, s. 7) eikä sen muutettuun ehdotukseen (EYVL C 77, 18.3.1993, s. 1) sisälly lauseketta, jossa annettaisiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle mahdollisuus olla panematta asiaankuuluvia säännöksiä täytäntöön siirtymäajan ajan. Kysymystä ei sen vuoksi käsitelty talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa (EYVL C 313, 30.11.1992, s. 70). Sama koskee Euroopan parlamentin lausuntoa (ensimmäinen käsittely, EYVL C 21, 25.1.1993, s. 167).

3.2 Siirtymäaika mainitaan ensimmäisen kerran neuvoston 24. marraskuuta 1993 vahvistamassa yhteisessä kannassa (C3-0504/93-94/O383 (SYN)). Perustamissopimuksen 189 c artiklassa (nykyisessä 252 artiklassa) määrätyn yhteistoimintamenettelyn mukaisesti neuvoston yhteisen kannan mukainen ehdotus palautettiin parlamentille toista käsittelyä varten.

3.3 Parlamentin sosiaali-, työllisyys- ja työympäristöasioita käsittelevä valiokunta tarkasteli neuvoston yhteistä kantaa. Mietinnössään (EP:n asiak. A3-108/94) valiokunta totesi sivulla 15, että Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuleva valiokunnan jäsen oli ilmoittanut, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli jo määräyksiä, joilla lasten työaikaa rajoitetaan ehdotetun direktiivin mukaisesti. Valiokunta piti ehdotettua siirtymäaikaa "käsittämättömänä". Parlamentin 9. maaliskuuta 1994 tekemässä päätöksessä (EYVL 91, 28.3.1994, s. 98) suositeltiin, että sekä 17 artiklan 1 kohdan b alakohta että johdanto-osan viimeinen kappale poistetaan.

3.4 Suosituksesta huolimatta direktiivissä - jonka neuvosto antoi 22. kesäkuuta 1994 - ulotettiin siirtymäaika koskemaan myös lasten viikoittaisten työtuntien rajoittamista. Neuvoston kokouspöytäkirjasta käy ilmi, että kahden jäsenvaltion edustajat pidättyivät äänestämästä, kun direktiivi annettiin. Komissio suhtautui hyvin varautuneesti alkuperäiseen ehdotukseen, jonka mukaan Yhdistynyt kuningaskunta voisi väliaikaisesti olla soveltamatta tiettyjä direktiivissä säädettyjä velvoitteita. Se kuitenkin oli valmis hyväksymään tällaisen ratkaisun nuorten osalta, jotta Yhdistynyt kuningaskunta voisi siirtymäajan puitteissa mukauttaa järjestelmäänsä nuorten osalta. Tilanne lasten osalta oli komission mukaan kuitenkin toinen.

4. Lainsäädännöllinen tilanne Yhdistyneessä kuningaskunnassa

4.1 Direktiivi pantiin täytäntöön Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa antamalla joukko ministeriön päätöksiä, joilla muutettiin voimassa ollutta lainsäädäntöä. Esimerkiksi direktiivin 6 ja 7 artikla pantiin täytäntöön Isossa-Britanniassa nuorisoa koskevalla työterveys- ja työturvallisuusasetuksella vuodelta 1997 (Health and Safety (Young Persons) Regulations 1997, SI 1997/135), jolla muutettiin työterveys- ja työturvallisuusseikkojen hallinnoinnista annettua asetusta (Management of Health and Safety at Work Regulations, SI 1992/2051 sellaisena kuin se on muutettuna säädöksellä SI 1994/2865). Pohjois-Irlannissa artiklat pantiin täytäntöön vastaavalla asetuksella (Health and Safety (Young Persons) Regulations (NI) 1997, SR 1997/387), jolla muutettiin Management of Health and Safety at Work Regulations (NI) 1992 -asetusta (SR 1992/459 sellaisena kuin se on muutettuna säädöksellä SR 1994/478). Asetukset tulivat voimaan 3. maaliskuuta 1997 (Iso-Britannia) ja 1. lokakuuta 1997 (Pohjois-Irlanti), ja niihin viitataan jäljempänä ilmaisulla "vuoden 1997 asetukset".

4.2 Lapsia koskevat direktiivin säännökset pantiin täytäntöön Isossa-Britanniassa vuonna 1998 annetulla lasten työsuojeluasetuksella (Children (Protection at Work) Regulations 1998, SI 1998/276), jolla muutettiin lapsia ja nuoria koskevia, Englannissa ja Walesissa sovellettavia vuosien 1933 ja 1963 lakeja (Children and Young Persons Acts) sekä vastaavaa Skotlannissa sovellettavaa vuonna 1937 annettua lakia (Children and Young Persons Act 1937). Asetukset tulivat voimaan 4. elokuuta 1998, ja niihin viitataan jäljempänä ilmaisulla "vuoden 1998 asetukset". Vastaavat asetukset annettiin myös Pohjois-Irlannin osalta.

4.3 15-17-vuotiaita nuoria koskevat direktiivin säännökset pantiin Isossa-Britanniassa toimeen vuoden 1998 työaika-asetuksilla (Working Time Regulations 1998, SI 1998/1833), joilla pantiin täytäntöön myös tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu neuvoston direktiivi 93/104/EY. Asetukset tulivat voimaan 1. lokakuuta 1998, ja niihin viitataan jäljempänä ilmaisulla "työaika-asetukset". Vastaavat asetukset annettiin myös Pohjois-Irlannin osalta.

4.4 Vuoden 1997 asetuksen määritelmän mukaan "lapsi" on henkilö, joka ei ole ohittanut oppivelvollisuusikää ja "nuori" alle kahdeksantoistavuotias henkilö. Työaika-asetuksen mukaan "aikuinen työntekijä" on vähintään 18-vuotias työntekijä ja "nuori työntekijä" oppivelvollisuusiän ohittanut vähintään 15-vuotias mutta ei vielä 18-vuotias työntekijä. Koulunpäättöikä määritellään siten, että kun nuori täyttää 16 vuotta syyskuun 1. päivän ja seuraavan tammikuun 31. päivän välisenä aikana, hänen katsotaan olevan oppivelvollisuusikäinen sen kevätlukukauden loppuun, johon mainittu tammikuu kuuluu. Jos nuori täyttää 16 vuotta helmikuun 1. päivän ja elokuun 31. päivän välillä, hänen katsotaan olevan oppivelvollisuusikäinen kyseisen vuoden toukokuun viimeistä maanantaita edeltävään perjantaihin saakka.

4.5 Vuoden 1998 asetusten toisella ja kahdeksannella asetuksella muutetaan vuosien 1993 ja 1937 lakeja (joihin viitattiin kohdassa 4.2) siten, että lapsi saa käydä työssä enintään kahdeksan tuntia - tai jos hän on alle 15-vuotias enintään viisi tuntia - sellaisena päivänä, jolloin hänen ei edellytetä käyvän koulua ja joka ei ole sunnuntai. Lisäksi säädetään, että lapsen viikoittainen työaika ei saa sellaisena viikkona, jolloin hänen ei edellytetä käyvän koulua, ylittää 35:tä tuntia - tai 25:tä tuntia, jos lapsi on alle 15-vuotias.

4.6 Työaikaa koskevien the Working Time Regulations -asetusten mukaan työntekijän työaika ei ylitöineen saa minään häneen sovellettavana viiteajanjaksona ylittää 48:aa tuntia seitsemän päivän jakson aikana (ks. neljäs asetus). Nuorten ja aikuisten työntekijöiden välille ei tehdä eroa. Heidän välilleen tehdään kuitenkin ero oikeudessa päivittäiseen ja viikoittaiseen lepojaksoon ja taukoihin (ks. 10., 11. ja 12. asetus).

4.7 Lisäksi työnantajalla on erilaiset työaikaa koskevat velvollisuudet nuorten ja aikuisten työntekijöiden kohdalla. The Working Time Regulations -asetuksissa määritellään "yötyö" yöllä tehtäväksi työksi; yöllä taas tarkoitetaan vähintään seitsemän tunnin mittaista jaksoa, johon kuuluu aika keskiyön ja kello 5:n välillä ja joka on määritelty asianmukaisessa työehtosopimuksessa. Ellei tällaista työehtosopimusta ole, yöllä tarkoitetaan aikaa kello 23:sta kello 6:een.

4.8 The Working Time Regulations -asetusten kuudennessa asetuksessa säädetään, että työnantaja saa määrätä nuoren työntekijän työskentelemään kello 22:n ja kello 6:n välisenä aikana ("rajoitusaikana") vain seuraavilla edellytyksillä:

i) Työnantaja on varmistanut, että nuorella työntekijällä on mahdollisuus ilmaiseen terveystarkastukseen ennen kyseisen työn aloittamista.

ii) Nuoren työntekijän terveydentila ja toimintakyky on tarkastettu ennen aiempaa rajoitusaikana tapahtunutta työskentelyä, eikä työnantajalla ole syytä epäillä, etteivätkö tarkastuksen tulokset olisi edelleen päteviä.

Työnantajan on varmistettava lisäksi, että kullakin rajoitusaikana työhön määrätyllä nuorella työntekijällä on säännöllisesti mahdollisuus ilmaiseen terveystarkastukseen.

4.9 Seitsemännen asetuksen 4 :ssä säädetään, ettei edellä kuvattuja velvoitteita sovelleta, mikäli tehtävä, johon nuori työntekijä määrätään, on luonteeltaan poikkeuksellinen.

4.10 Näin ollen voidaan todeta, että Yhdistynyt kuningaskunta on hyödyntänyt 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista mahdollisuuttaan pidättäytyä väliaikaisesti panemasta täytäntöön asiaankuuluvia säännöksiä.

5. Siirtymäajan perustelut

5.1 Ennen direktiivin täytäntöönpanoa Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja teollisuusministeriö julkaisi kuulemisasiakirjan, jonka aiheena olivat toimenpiteet nuorten työntekijöiden suojelusta annetun EY-direktiivin panemiseksi täytäntöön (Consultation Document on Measures to Implement Provisions of the EC Directive on the Protection of Young People at Work (URN97/508)). Asiakirjassa käsiteltiin direktiivin säännöksiä, joissa edellytetään toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että nuorilla työntekijöillä (eli oppivelvollisuusiän ohittaneilla mutta alle 18-vuotiailla) on oikeus lepoaikaan, taukoihin sekä ilmaiseen terveystarkastukseen ja arviointiin kyvyistään ennen yötyön aloittamista ja säännöllisesti sen jälkeen.

5.2 Yhdistyneen kuningaskunnan silloisen hallituksen näkemys kirjattiin kuulemisasiakirjan kohtiin 1.5 ja 1.6 seuraavasti:

Hallitus uskoo, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on vuoden 1974 Health and Safety at Work etc. -säädöksen perusteella jo tehokkaat järjestelyt nuorten työterveyden ja työturvallisuuden suojaamiseksi. Direktiivin täytäntöönpanon ei pidä antaa häiritä nuorten sellaisia työssäkäynti- ja harjoittelumahdollisuuksia, jotka eivät aidosti vaaranna heidän terveyttään tai turvallisuuttaan. Nämä perusteet kuuluvat erottamattomasti hallituksen toimiin, joilla se menestyksekkäästi on vastustanut direktiivin säännösten soveltamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Säännöksillä olisi rajoitettu nuorten viikoittaista työaikaa (8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta) ja kielletty nuorten yötyö (9 artiklan 1 ja 2 kohta). Yhdistyneellä kuningaskunnalla on direktiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla oikeus olla soveltamatta näitä säännöksiä kesäkuuhun 2000 saakka. Ministerineuvosto voi jatkaa poikkeuksen voimassaoloaikaa. Sen ansiosta Yhdistyneellä kuningaskunnalla on mahdollisuus uudistaa oikeutensa jättää panematta täytäntöön mahdollisesti kalliita ja epäasianmukaisia rajoituksia nuorten työaikaan.

Yhdistyneen kuningaskunnan on kuitenkin ryhdyttävä riittäviin toimiin varmistaakseen, että mainitun direktiivin vaatimuksia noudatetaan. Hallitus toivoo, että kuulemisasiakirjaan saatavat vastaukset auttavat sitä täyttämään tuon velvollisuutensa siten, ettei nuorten työnteko- ja harjoittelumahdollisuuksia merkittävästi rajoiteta.

5.3 Siirtymäajan perustana näyttäisi siten olevan ajatus, että enimmäisviikkotyöajan ja yötyökiellon käyttöönotto - direktiivin sallima jousto huomioon ottaenkin -vaikeuttaisi tai vähentäisi nuorten työnteko- ja harjoittelumahdollisuuksia, jotka eivät aidosti vaaranna heidän terveyttään tai turvallisuuttaan.

5.4 On muistettava, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuolloinen hallitus oli asettanut tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY oikeusperustan kyseenalaiseksi mm. sillä perusteella, ettei työajan ja toisaalta terveyden ja turvallisuuden yhteydestä olisi luotettavaa näyttöä (ks. asia C-84/94, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, Kok. 1996, s. I-5755).

Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi Yhdistyneen kuningaskunnan perustelut (12. marraskuuta 1996 annettu tuomio).

5.5 Ison-Britannian teollisuustyönantajien liitto CBI (Confederation of British Industry) näyttäisi suhtautuvan myönteisesti 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiseen siirtymäaikaan, koska nuorille työntekijöille tarjotaan liiton mukaan riittävä suoja jo voimassa olevalla lainsäädännöllä. Ammattiliittojen keskusjärjestö TUC (Trades Union Congress) vastusti kuitenkin kauppa- ja teollisuusministeriön kuulemisasiakirjaan antamassaan vastauksessa nuorten työntekijöiden työaikaan liittyvää siirtymäaikaa.

5.6 Yleisesti ottaen hallituksen kuulemisasiakirjaansa saamat vastaukset vaihtelivat. Tässä kaksi esimerkkiä: Pienyrityksiä edustava Small Business Bureau tuki väliaikaista poikkeusta direktiivissä asetettavista rajoituksista nuorten työaikoihin ja yötyön kieltämisestä, sillä se piti niitä keinotekoisina. Small Business Bureaun mukaan olisi selvästi järkevää, ettei nuorten harjoittelu- ja työntekomahdollisuuksia haitata tällaisilla rajoituksilla, sillä voimassa olevilla työterveys- ja työturvallisuusjärjestelyillä oli jo hoidettu kaikki tämäntyyppisiin työaikoihin liittyvät huolenaiheet. Bureau totesi lisäksi olleen vaikea välttää ajatusta, että säännösten laatijat eivät tuntisi nuorten työntekoon liittyviä tekijöitä eivätkä heidän suojelemisekseen jo käytössä olevia toimenpiteitä.

5.7 Pienituloisia edustava Greater Manchester Low Pay Unit puolestaan kritisoi siirtymäaikaa. Sen mukaan hallitus evätessään Yhdistyneen kuningaskunnan nuorilta muissa EU-maissa tarjotun suojan hallitus asetti heidät huomattavasti heikompaan asemaan. Low Pay Unit ei allekirjoittanut arviota, jonka mukaan voimassa ollut lainsäädäntö tarjoaisi nuorille riittävän suojan, vaan sen mukaan säännökset olisi pantava täysimittaisesti täytäntöön, jotta suojeltaisiin nuoria, jotka eivät saa asiallista kohtelua työnantajaltaan. Low Pay Unitin vahva näkemys oli, ettei nuorten työnteon pitäisi vaarantaa heidän terveyttään ja turvallisuuttaan eikä sitä pitäisi tarkastella yrityksille mahdollisesti aiheutuvien kustannusten valossa.

6. Kertomuksen laatiminen

6.1 Valmistellakseen direktiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kertomusta komissio antoi riippumattoman asiantuntijan tehtäväksi hankkia tietoja siirtymäajan soveltamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä työmarkkinaosapuolten kannasta asiaan.

6.2 CBI:n, TUC:n sekä Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja teollisuusministeriön edustajien kanssa järjestetyissä tapaamisissa käytiin syvällisiä keskusteluja 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta siirtymäajasta. Asiakirja-aineistoa järjestettiin käyttöön joko kokouksissa tai niiden jälkeen.

6.3 CBI:n henkilöstöhallinto-osaston näkemyksen mukaan direktiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettyä siirtymäaikaa olisi jatkettava. CBI:n mukaan lapsille ja nuorille tarjotaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa riittävä suoja ja jättämällä jatkamatta siirtymäaikaa aiheutettaisiin jäykkiä ja epäkäytännöllisiä käytäntöjä esimerkiksi radio- ja tv-toiminnassa, vähittäismyynnissä sekä hotelli- ja ravintola-alalla. Siirtymäajan jatkamatta jättäminen vaikuttaisi CBI:n mukaan myös nuorten työllistettävyyteen ja voisi haitata innovatiivisia toimia, joilla pyritään tarjoamaan käytännön taitoja vieraantuneille nuorille.

6.4 Direktiivin 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan jättäminen soveltamatta olisi CBI:n mukaan erityisen tärkeää esittävien taiteitten (varsinkin radio- ja tv-toiminnan) sekä hotelli- ja ravintola-alan kannalta. CBI ilmoitti, ettei sen tietoon ollut tullut tapauksia, joissa "vanhempien nuorten" (eli koulunsa jo päättäneitten) terveyttä tai turvallisuutta olisi haitannut se, että he työskentelevät pitempään kuin direktiivissä säädetyt 40 tuntia.

6.5 CBI:n kanta 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan jättämiseen soveltamatta oli puolestaan, että monilla toimialoilla palkataan nuoria työntekijöitä, joihin direktiivin mukaisesti sovellettava yötyörajoitus osoittautuisi ajan myötä epäkäytännölliseksi. Hotelli- ja ravintola-alan lisäksi asia koskisi CBI:n mukaan eniten postipalveluja, lehtikioskeja ja vähittäiskauppaa. Ellei siirtymäaikaa uudisteta, työnteon aloittaminen nuorena estyisi, eivätkä nuoret voisi toimia postipalveluissa eivätkä lehdenjakajina. Samalla rajoitettaisiin postipalvelujen mahdollisuuksia ottaa koulunsa päättäneitä harjoittelijajärjestelmiinsä. Vähittäiskaupan alalla nuoret työskentelevät usein "yötiimeissä", pääasiassa hyllyttäjinä. Kaupankäynnin huippuaikoina iltatyö saattaa lisäksi useinkin jatkua kello 22:n tai 23:n rajan yli. Ellei siirtymäaikaa uudisteta eikä työn järjestämistä voida sopeuttaa direktiivin rajoitusten mukaisesti, näiden nuorten työsopimukset päätettäisiin ja huippujaksojen iltatyö jäisi vain yli 18-vuotiaille.

6.6 CBI:n kannan ytimessä on se, että 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen siirtymäaika lisää nuorten työmahdollisuuksia edellä mainituilla toimialoilla ja että sen jättäminen uudistamatta vähentäisi näitä mahdollisuuksia. CBI oli lisäksi huolissaan siitä, että ellei riittäviä joustomahdollisuuksia tarjota, harmaa talous voisi houkutella nuoria piiriinsä, mikä olisi heidän terveytensä ja turvallisuutensa kannalta haitallisempaa.

6.7 CBI myönsi, että direktiivi tarjoaa monia mahdollisuuksia poikkeuksiin ja sitä kautta ehkä sellaista tarvittavaa joustonvaraa, jolla nuorten työmahdollisuuksien mahdollinen väheneminen voitaisiin pitää minimissään. Järjestö oli kuitenkin huolissaan siitä, että nämä poikkeukset aiheuttaisivat ongelmia Yhdistyneelle kuningaskunnalle, jonka järjestelmä tarjoaa yksilöllisiä oikeuksia eikä muiden EU-maiden tapaan kollektiivisia oikeuksia. Sen vuoksi sellaisista termeistä kuin "objektiiviset perusteet" ei voitaisi päättää työehtosopimuksin vaan kussakin yksittäisessä tapauksessa erikseen. Tästä seuraa, että ellei 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista siirtymäaikaa jatketa, työnantajat voisivat joutua kärsimään "huomattavasta epävarmuudesta" ennen kuin asiaankuuluvaa oikeuskäytäntöä ehtisi syntyä.

6.8 Ammattiliittojen TUC:n talous- ja sosiaaliasiainosasto katsoi, ettei 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista siirtymäaikaa pitäisi jatkaa. TUC:n mielestä siirtymäaikaa ei olisi pitänyt alun perinkään sallia. Järjestön näkemyksen mukaan 16-18-vuotiaat käyvät läpi siirtymävaihetta kokopäiväisestä koulunkäynnistä kokopäiväiseen työntekoon eivätkä ole täysin integroituneita työmarkkinoille.

6.9 TUC:n mielestä nuorten työntekijöiden on vielä kypsyttävä henkisesti ja fyysisesti ja heidän kehityksensä voisi häiriintyä ilman erityistä suojaa. Järjestön mukaan direktiivin työaikasäännöksillä otettaisiin uudelleen käyttöön sellainen lievätasoinen sääntely, joka on olennaista nuorten työsuojelussa. (TUC puhui sääntelyn ottamisesta "uudelleen käyttöön" sillä perusteella, että vuoden 1920 laissa naisten, nuorten ja lasten työnteosta - Employment of Women, Young Persons and Children Act - ollut nuorten työntekijöiden yötyön teollisuuslaitoksissa kieltävä säännös kumottiin vuoden 1989 Employment Act -työllisyyslailla.)

6.10 TUC viittasi kouluikäisten työnteosta tehtyyn raporttiin, jonka pohjana oli TUC:n toimeksiannosta vuonna 1996 tehty selvitys. Järjestö piti hälyttävänä monien lasten laitonta työntekoa ja pitkiä työaikoja samoin kuin sitä, että työnteko haittasi heidän terveyttään ja koulunkäyntiään. Selvitykseen osallistuneista alle 13-vuotiaista 23 prosenttia teki palkallista työtä - pojat jakoivat lähinnä lehtiä ja tytöt kaitsivat lapsia mutta jotkut työskentelivät myös kaupassa. Selvitykseen osallistuneista 36 prosenttia ilmoitti olleensa työssä ennen kello seitsemää ja 53 prosenttia kello 19:n jälkeen. Selvityksessä osoitettiin, että tällaiset työajat heikensivät selvästi lasten koulumenestystä: 28 prosenttia oli työnsä vuoksi liian väsynyt tekemään läksynsä tai osallistumaan koulutyöhön. Työssä tapahtuneesta tapaturmasta tai vammautumisesta ilmoitti lisäksi 19 prosenttia.

6.11 TUC oli vakuuttunut siitä, että 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen siirtymäaika jatkoi tilannetta, jossa nuorten terveys, koulutus ja hyvinvointi ovat vaarassa.

6.12 Lisäksi TUC katsoi, että kun vuoden 1920 Employment of Women, Young Persons and Children Act -säädökseen sisältyneet asiaan liittyvät säännökset vuonna 1989 kumottiin, nuorten työpaikat eivät suinkaan lisääntyneet. Lehdenjaosta TUC totesi vielä, ettei lehtikioskien yhdistys Newsagents Federation vastustanut direktiivin täytäntöönpanoa kokonaisuudessaan.

7. Päätelmät

7.1 Kun otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan keskeisten työmarkkinaosapuolten edustajien ilmaisemat näkökannat sekä heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa tai niiden jälkeen käyttöön saadut asiakirjat, näiden organisaatioiden käsitykset 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen siirtymäajan vaikutuksista voidaan esittää tiivistettyinä seuraavasti. Työnantajat kannattavat siirtymäaikaa, koska se lisää nuorten työmahdollisuuksia, kun taas ammattiliitot vastustavat sitä, koska se jatkaa tilannetta, jossa nuorten terveys, koulutus ja hyvinvointi ovat vaarassa.

7.2 Ammattiliittojen näkemyksen takana on Market and Opinion Research Internationalin (MORI:n) tekemä selvitys, jossa tosin rajoituttiin tutkimaan 11-16-vuotiaita koululaisia.

7.3 Ei työnantaja- eikä työntekijäpuoli toimittanut sellaisia tilastotietoja, jotka olisivat tukeneet näkemystä, että direktiivin säännösten jättäminen soveltamatta olisi hyödyttänyt tai haitannut nuorten työmahdollisuuksia. On lisäksi merkille pantavaa, ettei olemassa näytä olevan minkäänlaisia tilastotietoja, jotka tukisivat väitettä siitä, että 16-18-vuotiaitten työtilaisuudet olisivat lisääntyneet, kun heitä koskeva työaikasääntely poistettiin vuonna 1989.

7.4 Komission yksiköt ovat olleet yhteydessä Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisiin viranomaisiin ja kertoneet heille, että 17 artiklan 1 kohdan b alakohtaa koskeva kertomus annetaan lähitulevaisuudessa. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olivat tietoisia siirtymäajan päättymisestä. Komission virkamiehet kertoivat heille direktiivin 8 artiklan 5 kohdan ja 9 artiklan 2 kohdan sisältämistä joustomahdollisuuksista.

Edellisen perusteella komissio katsoo seuraavaa:

* Kuuden vuoden täytäntöönpanoajan on katsottava antaneen Yhdistyneelle kuningaskunnalle riittävästi aikaa asteittain mukauttaa lainsäädäntöään vastaamaan kaikkia niitä yhteisön tason vähimmäisvaatimuksia, joista säädetään nuorten työntekijöiden suojelusta annetussa neuvoston direktiivissä. Kun kyse on nuorten turvallisuudesta ja terveydestä, kunkin jäsenvaltion on pidettävä ensisijaisena tehtävänään varmistaa, että direktiivin säännöksiä sovelletaan täysimittaisesti ja tehokkaasti kaikissa viidessätoista jäsenvaltioissa.

* Direktiivin 8 artiklan 5 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdassa annetaan riittävät mahdollisuudet poikkeuksiin, mikä tarjonnee riittävät joustomahdollisuudet. Yhdistyneen kuningaskunnan lisäksi myös Irlannissa oikeusjärjestelmä perustuu common law -oikeuskäytäntöön ja käytössä on yksilöllisten oikeuksien järjestelmä, mutta Irlannin kokemukset eivät näyttäisi tukevan CBI:n näkemystä erityisistä vaikeuksista poikkeuksien hyödyntämisessä. (Ks. nuorten suojelemisesta työssä vuonna 1996 annettu Protection of Young Persons (Employment) Act.)

1.1.1.1. Koska 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan viikoittaista enimmäistyöaikaa koskevan säännöksen täytäntöönpanon määräaika päättyi 22. kesäkuuta 2000 ja koska myös 8 artiklan 2 kohdan sekä 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan täytäntöönpanoaika päättyi samana päivänä, Yhdistyneen kuningaskunnan on varmistettava neuvoston direktiivin 94/33/EY täysimittainen täytäntöönpano.