51999PC0348

Ehdotus NEUVOSTON ASETUKSEKSI (EY) tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (Komission esittämä)

PERUSTELUT

Sisällysluettelo

1. YLEISTÄ

1.1. Taustaa

1.2 Brysselin ja Luganon yleissopimusten tarkistaminen

2. EHDOTUS NEUVOSTON ASETUKSEKSI

2.1 Tavoite

2.2 Oikeusperusta

3. EHDOTUKSEN PERUSTELU SUHTEELLISUUS- JA TOISSIJAISUUSPERIAATTEET HUOMIOON OTTAEN

4. EHDOTUKSEN SISÄLTÄMIEN SÄÄNNÖSTEN TARKASTELU

4.1 Yleinen tavoite

4.2 Jatkuvuus

4.3 Mukautukset

4.4 Vertaileva taulukko

4.5 Artiklakohtaiset perustelut

1. YLEISTÄ

1.1. Taustaa

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaisesti unioni asettaa tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja jossa oikeussubjektit voivat saattaa voimaan oikeutensa ja saada samanlaista suojaa kuin he saavat omien valtioidensa tuomioistuimissa.

Tällaisen alueen asteittaista käyttöönottoa varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. Yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön vahvistaminen, joka on kehittynyt monien mielestä liian hitaasti, on perustavanlaatuinen vaihe luotaessa Euroopan oikeusaluetta, joka tarjoaa todellisia etuja jokaiselle unionin kansalaiselle. [1]

[1] Neuvoston ja komission toimintasuunnitelma parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta, 16 kohta , EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1.

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää muiden muassa sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joiden tavoitteena on parantaa ja nopeuttaa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen lähettämistä jäsenvaltiosta toiseen tiedoksiantoa varten siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa. Tuomio-istuimen toimivaltaa koskeva oikeusvarmuus ja täytäntöönpanomenettelyn nopeus muodostuvat välttämättömiksi vaatimuksiksi, sillä eri jäsenvaltioista peräisin olevien yksilöiden ja yritysten yhteyksien lisääntyessä myös riita-asiat lisääntyvät.

1.2. Brysselin ja Luganon yleissopimusten tarkistaminen

Euroopan talousyhteisön kuusi jäsenvaltiota allekirjoitti 27 päivänä syyskuuta 1968 Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 293 (ent. 220) artiklan neljänteen luetelmakohtaan perustuvan yleis-sopimuksen tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla, jota kutsutaan Brysselin yleissopimukseksi. Pöytäkirja yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa allekirjoitettiin vuonna 1971. Yleissopimus ja pöytäkirja kuuluvat yhteisön säännöstöön ja ne on ulotettu koskemaan kaikkia uusia jäsenvaltioita niiden liittyessä yhteisöön. [2] Brysselin yleissopimusta käytettiin myös mallina, kun yhteisön jäsenvaltiot ja Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvat valtiot tekivät vastaavan yleissopimuksen, Luganon sopimuksen, joka allekirjoitettiin 16 päivänä syyskuuta 1988 [3].

[2] Yleissopimuksesta ja pöytäkirjasta on Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisen jälkeen julkaistu konsolidoitu toisinto, EYVL C 27, 26.1.1998.

[3] EYVL C 319, 25.11.1988, s. 9.

Neuvosto antoi 4 ja 5 päivinä joulukuuta 1997 pitämässään kokouksessa Brysselin yleissopimuksen ja Luganon sopimuksen rinnakkain toteutettavan tarkistamisen tehtäväksi työryhmälle, joka koostui jäsenvaltioiden ja Luganon sopimuksen osapuolina olevien EFTA:an kuuluvien valtioiden (Islanti, Norja ja Sveitsi) edustajista. Tässä yhteydessä komissio teki Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohtaan perustuvan ehdotuksen Brysselin yleissopimuksen korvaavaksi yleissopimukseksi [4]. Tämä ehdotus on esitetty Euroopan parlamentille, joka ei ole vielä ilmoittanut kantaansa, ja ehdotus on esitetty myös neuvostolle.

[4] EYVL C 33, 31.1.1998, s. 20.

Tarkistamistyö on kuitenkin edennyt EY:n perustamissopimuksen 293 (ent. 220) artiklan neljännen luetelmakohdan perusteella tiiviissä yhteistyössä komission kanssa Amsterdamin sopimuksen voimaantuloon eli 1 päivään toukokuuta 1999 asti. Neuvosto ilmoitti 28 päivänä touko-kuuta 1999 päässeensä poliittiseen sopimukseen työryhmän työn tuloksista.

2. EHDOTUS NEUVOSTON ASETUKSEKSI

2.1. Tavoite

Tämän asetusehdotuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa tuomioistuinten toimivaltaa koskevat jäsenvaltioiden kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt ja lisäksi edistää ja nopeuttaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamista. Asetukseen on otettu vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan sisältö ajantasaistettuna muun muassa siten, että uudet kaupankäynnin muodot, joita ei vielä ollut olemassa vuonna 1968, otetaan huomioon. Asetukseen on sisällytetty pääpiirteittäin tarkistukset, jotka neuvoston työryhmä laati neuvottelujensa tuloksena ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa. Asetukseen on myös otettu neuvostossa tehdyn sopimuksen sisältö, joka koskee tarvetta varmistaa, että riita-asian osapuolten edut otetaan tasapuolisesti huomioon. On selvää, että valitusta vaihtoehdosta, jolla pyritään tasapuoliseen tilanteeseen, saattaa olla seurauksia niille, jotka käyttävät uusia kaupankäynnin muotoja liiketoiminnassaan (ks. erityisesti jäljempänä 15 artiklaa koskevat perustelut).

Sisällyttämällä tarkistustyön tulokset yhteisön säädökseen varmistetaan, että uudet säännöt pannaan täytäntöön tiettynä ajankohtana, joka on sama kaikille ja joka toteutuu pian. Brysselin yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisneuvottelujen tuloksena, ei ole vielä voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, sillä jäsenvaltioiden enemmistö ei ole ratifioinut sitä. Luganon sopimusta ei ylipäätään voida sisällyttää yhteisön säädökseen, koska sen osapuolina on valtioita, jotka eivät kuulu yhteisöön.

2.2. Oikeusperusta

Yleissopimuksessa käsitelty aihe on kuulunut Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta alkaen EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamis-alaan, ja tämän ehdotuksen oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c alakohta.

Säädöksen muodoksi on valittu asetus useasta syystä. Jäsenvaltioille ei voida jättää harkinnanvaraa määritettäessä toimivaltasääntöjä, joiden tavoitteena on kansalaisten ja yritysten oikeusvarmuuden varmistaminen, eikä myöskään tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan menettelyn osalta, koska sen on oltava selkeä ja yhdenmukainen kaikissa jäsenvaltioissa.

Toisaalta avoimuus on keskeinen tavoite tällä alalla, ja sääntöjen on oltava tulkittavissa välittömästi ja yhdenmukaisesti Euroopan yhteisössä ilman että on tarpeen tutkia kansallisia lakeja, joiden avulla yhteisön säädös on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sillä kyseinen kansallinen lainsäädäntö ei useinkaan ole hakijan kotimaan lainsäädäntöä. Lisäksi asetuksen valitsemisesta seuraa se, että yhteisöjen tuomioistuin voi varmistaa säädöksen yhdenmukaisen soveltamisen jäsenvaltioissa.

Säädös on hyväksyttävä noudattaen EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä, jonka mukaisesti neuvosto hyväksyy viiden vuoden siirtymäkauden aikana yksimielisesti yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alaan liittyvät toimenpiteet komission ehdotuksesta tai jäsenvaltion aloitteesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan.

EY:n perustamissopimuksen uutta IV osastoa, jonka soveltamisalaan tässä asetusehdotuksessa käsiteltävä asia kuuluu, ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin, paitsi jos nämä maat haluavat osallistua tähän toimintaan perustamissopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa määritellyin ehdoin. Nämä maat ilmoittivat kuitenkin 12 päivänä maaliskuuta 1999 kokoontuneelle oikeus- ja sisäasioiden neuvostolle aikovansa osallistua täysimääräisesti yhteisön toimintaan yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla. Kyseisillä mailla on mahdollisuus aloittaa pöytäkirjan 3 kohdan mukainen menettely määräysten mukaisena ajankohtana.

EY:n perustamissopimuksen IV osastoa ei sovelleta myöskään Tanskaan sen asemasta annetun pöytäkirjan nojalla. Tanska voi kuitenkin päättää milloin tahansa, että se luopuu pöytäkirjan määräysten soveltamisesta. Tanska ei ole ilmoittanut, että se aikoisi aloittaa pöytäkirjan 7 kohdan mukaisen menettelyn.

Tämä ehdotus asetukseksi on laadittu nykyisen tilanteen pohjalta. Jos asetus tulee sovellettavaksi jossakin mainituista jäsenvaltioista, siihen on tehtävä asianmukaiset muutokset.

3. EHDOTUKSEN PERUSTELU SUHTEELLISUUS- JA TOISSIJAISUUSPERIAATTEET HUOMIOON OTTAEN

Mitkä ovat suunnitellun toiminnan tavoitteet suhteessa yhteisön velvoitteisiin?

Ehdotuksen tavoitteena on parantaa ja nopeuttaa vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita koskevien tuomioiden osalta. Nämä tavoitteet ovat osa Euroopan unionin tavoitetta toteuttaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja jossa oikeussubjektit voivat saattaa voimaan oikeutensa ja saada samanlaista suojaa kuin he saavat omien valtioidensa tuomioistuimissa. Tällaisen alueen asteittaista käyttöönottoa varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

Täyttääkö suunniteltu toiminta toissijaisuutta koskevat vaatimukset?

Jäsenvaltiot eivät pysty yksin toimimalla toteuttamaan näitä tavoitteita, joten ne on rajatylittävän vaikutuksensa vuoksi toteutettava yhteisön tasolla.

Ovatko yhteisön tasolla käytettävät keinot oikeassa suhteessa tavoitteisiin?

Ehdotetussa säädöksessä rajoitutaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisiin vähimmäisvaatimuksiin eikä siten ylitetä sitä, mikä tarvitaan tähän tarkoitukseen.

4. EHDOTUKSEN SISÄLTÄMIEN SÄÄNNÖSTEN TARKASTELU

4.1. Yleinen tavoite

Korvattavan yleissopimuksen rakenne ja suurin osa sen pääperiaatteista on otettu asetukseen, ja näiden molempien tavoitteena on:

- ottaa käyttöön yhtenäiset ja nykyaikaiset oikeudellista toimivaltaa koskevat säännöt siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa

- yksinkertaistaa muodollisuuksia, jotta tuomiot tunnustettaisiin nopeasti ja ne pantaisiin täytäntöön yksinkertaistettua menettelyä käyttäen.

4.2. Jatkuvuus

Asetusehdotus on suoraa jatketta Brysselin yleissopimuksen ja Brysselin ja Luganon sopimusten tarkistamista käsittelevän työryhmän neuvottelujen tuloksille, joita asetuksessa suurilta osin noudatetaan.

Merkittävimmät työryhmän aikaansaamat uudistukset koskevat seuraavia aiheita.

1. Tuomioistuinten toimivaltaa koskevat säännöt

- Luonnollisten henkilöiden osalta kotipaikan merkitys on säilynyt ennallaan, kun taas oikeushenkilön kotipaikalle on annettu itsenäinen määritelmä sen sijaan, että viitattaisiin kyseisessä oikeuspaikassa sovellettaviin kansainvälisen oikeuden sääntöihin. Tällainen viittaus koskee kuitenkin edelleen oikeushenkilöiden pätevyyttä, mitättömyyttä tai purkamista sekä niiden toimielinten päätöksiä.

- Sopimusta koskevassa asiassa sovellettavaa vaihtoehtoista toimi-valtaista tuomioistuinta koskevaa 5 artiklan 1 alakohtaa on tarkistettu. Tarkistuksen jälkeen paikkakunnalle, jolla hakemuksen perusteena oleva velvoite on täytettävä, annetaan itsenäinen määritelmä kahden sopimustyypin - irtaimen kaupan ja palvelujen tarjoamisen - osalta. Täten vältetään viittaus sen valtion kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöihin, jossa asia pannaan vireille.

- Kuluttajia koskevien aineellisten säännösten soveltamisalaa on laajennettu, jotta kuluttajat saisivat paremman suojan varsinkin sähköisessä kaupassa.

- Vireilläolovaikutuksen (27 artikla) tehostamiseksi asetuksessa annetaan itsenäinen määritelmä päivämäärälle, jolloin asian katsotaan tulevan vireille (30 artikla).

2. Tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva menettely:

- Menettelyä on muutettu mukauttamalla täytäntöönpanossa sovellettavia määräaikoja, mikä merkitsee muutosta velkojan hyväksi tuomioiden täytäntöönpanossa. Erityisesti täytäntöönpanon ensimmäinen vaihe valtiossa, jolta tunnustamista pyydetään, toteutetaan lähes ilman erillisiä toimenpiteitä, eikä sen aikana voida ottaa viran puolesta huomioon mitään tunnustamisen tai täytäntöönpanon epäämistä puoltavia perusteita. Yhdenmukainen todistus, jossa on tietyt keskeiset tiedot, nopeuttaa ja helpottaa tätä menettelyä. Vastaajan suoja säilytetään ennallaan: vastaaja voi hakea muutosta päätökseen.

4.3. Mukautukset

Jäljempänä 4.5 kohdassa on esitetty sisältöä koskevia mukautuksia. Lisäksi on perusteltua, että Brysselin yleissopimus ja asetus poikkeavat sisällöltään tietyiltä osin toisistaan niiden luonteen ilmeisten erojen vuoksi.

- Yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa tehty vuoden 1971 pöytäkirja tulee tarpeettomaksi, koska EY:n perustamis-sopimuksen 234 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sovelletaan nyt tähän alaan, jollei 68 artiklan erityismääräyksistä johdu muuta. On syytä huomata, että jos asia saatetaan kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ennen asetuksen voimaantuloa eli Brysselin yleissopimuksen nojalla, pöytäkirjaa sovelletaan kuitenkin edelleen tähän asiaan.

- Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan aseman vuoksi asetukseen ei ole otettu Brysselin yleissopimuksen 3 artiklaa, 5 artiklan 6 kohtaa, 17 artiklan kolmatta kappaletta, 30 artiklan toista kappaletta, 31 artiklan toista kappaletta, 32 artiklaa, 37 artiklaa, 38 artiklan toista kappaletta, 40 artiklaa, 41 artiklaa, 44 artiklan toista kappaletta, 53 artiklan toista kappaletta, 54 artiklan kolmatta kappaletta, 54 a artiklaa eikä 55 artiklaa, jotka sisältävät näitä valtioita koskevia erityismääräyksiä.

- Yleissopimuksen 61-68 artiklan muotomääräykset eivät sovellu yhteisön säädökseen. Asetuksen voimaansaattamisen osalta sovelletaan täysimääräisesti perustamissopimuksen 249 ja 254 artiklaa. Lisäksi komission tehtävänä on ehdottaa perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti mahdollisia muutoksia tämän asetuksen säännöksiin.

- Yleissopimuksen 59 artiklan mukaan on mahdollista tehdä kahdenvälisiä sopimuksia siitä, ettei kolmannesta valtiosta olevaa vastaajaa koskevaa tuomiota tunnusteta toimivaltaperusteen ollessa kohtuuton (for exorbitant). Kyseinen artikla ei sovellu yhteisön säädökseen. Tällaiset sopimukset ovat omiaan vaikuttamaan tuomioiden tunnustamista koskeviin yhteisön sääntöihin ja niitä koskevat neuvottelut kuuluvat asetuksen hyväksymisen jälkeen yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän vuoksi asetukseen ei ole otettu yleissopimuksen 28 artiklan ensimmäisen kappaleen viimeistä lausetta eikä 59 artiklaa. Sopimuksia, joita jäsenvaltiot ovat jo tehneet kolmansien valtioiden kanssa, on kuitenkin syytä soveltaa edelleen.

- Tämä asetus sitoo jo tiettyjä jäsenvaltioita, mutta ei kaikkia, joten on syytä antaa yksityiskohtaiset säännöt asetukseen ja yleissopimukseen sisältyvien toimivaltasääntöjen soveltamisesta sekä Brysselin yleis-sopimuksen perusteella tehtyjen päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta asetuksen nojalla.

- Yleissopimukseen liitettyä pöytäkirjaa ei ole otettu asetukseen. Tietyt sen määräykset on sisällytetty asetustekstiin joko siksi, että niitä sovelletaan yhtä lailla kaikissa jäsenvaltioissa tai siksi, että tarkoituksena on ottaa huomioon menettelysäännöt, joita sovelletaan vain tietyissä jäsenvaltioissa. Toisaalta tiettyjen jäsenvaltioiden hyväksi tehtyjä pöytäkirjaan sisällytettyjä poikkeuksia ei ole otettu asetukseen (I ja V b artikla). Jos kyseiset jäsenvaltiot haluavat nämä määräykset asetukseen, niiden on perusteltava tällaisen toimen tarpeellisuus.

4.4. Vertaileva taulukko

Brysselin yleissopimus [5] // Asetusehdotus

[5] EYVL C 27, 26.1.1998, s. 1.

Johdanto-osa // Poistettu

// Johdanto-osan 1 kappale (tavoite)

// Johdanto-osan 2 kappale (yhdenmukaistaminen)

// Johdanto-osan 3 kappale (ala)

// Johdanto-osan 4 kappale (toissijaisuus ja suhteellisuus)

// Johdanto-osan 5 kappale (jatkuvuus)

// Johdanto-osan 6 kappale (soveltamisala)

// Johdanto-osan 7 kappale (aineellinen soveltamisala)

// Johdanto-osan 8 kappale (maantieteellinen soveltamisala)

// Johdanto-osan 9 kappale (tuomioistuinten yhteistyötä Euroopan unionissa koskevien sääntöjen yhteensovittaminen)

// Johdanto-osan 10 kappale (toimivaltaa koskeva pääsääntö)

// Johdanto-osan 11 kappale (poikkeuksellinen toimivalta)

// Johdanto-osan 12 kappale (erityinen suoja)

// Johdanto-osan 13 kappale (uusi teknologia)

// Johdanto-osan 14 kappale (asianosaisten oikeus sopia itsenäisesti oikeuspaikasta)

// Johdanto-osan 15 kappale (asetuksen muuttaminen)

// Johdanto-osan 16 kappale (rinnakkaiset menettelyt)

// Johdanto-osan 17 kappale (tuomioiden tunnustaminen)

// Johdanto-osan 18 kappale (täytäntöönpano)

// Johdanto-osan 19 kappale (muutoksenhaku)

// Johdanto-osan 20 kappale (siirtymäsäännökset)

// Johdanto-osan 21 kappale (Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan asema)

// Johdanto-osan 22 kappale (asetuksen ja yleissopimuksen yhteensovittaminen)

// Johdanto-osan 23 kappale (muut yhteisön säädökset)

// Johdanto-osan 24 kappale (kansainväliset sitoumukset)

1 artikla // 1 artikla

2 artikla // 2 artikla

3 artikla // 3 artikla

4 artikla // 4 artikla

5 artikla // 5 artikla

6 artikla // 6 artikla

6 a artikla // 7 artikla

7 artikla // 8 artikla

8 artikla // 9 artikla

9 artikla // 10 artikla

10 artikla // 11 artikla

11 artikla // 12 artikla

12 artikla // 13 artikla

12 a artikla // 14 artikla

13 artikla // 15 artikla

14 artikla // 16 artikla

15 artikla // 17 artikla

// 18-21 artikla: uusi jakso

16 artikla // 22 artikla

17 artikla // 23 artikla

18 artikla // 24 artikla

19 artikla // 25 artikla

20 artikla // 26 artikla

21 artikla // 27 artikla

22 artikla // 28 artikla

23 artikla // 29 artikla

// 30 artikla lisätty

24 artikla // 31 artikla

25 artikla // 32 artikla

26 artikla // 33 artikla

27 artikla // 41 artikla

28 artikla // 42 artikla

29 artikla // 41 artikla

30 artikla // 43 artikla

31 artikla // 34 artikla

32 artikla // 35 artikla

33 artikla // 36 artikla

34 artikla // 37 artikla (muotoiltu uudelleen)

35 artikla // 38 artikla

36 artikla (poistettu) //

37 artikla (poistettu) //

// 39 artikla

// 40 artikla

38 artikla // poistettu

39 artikla // 44 artikla

40 artikla (poistettu) //

41 artikla (poistettu) //

42 artikla // 45 artikla

43 artikla // 46 artikla

44 artikla // 47 artikla

45 artikla // 49 artikla

// 52 artikla lisätty

46 artikla // 50 artikla

47 artikla (muutettu) // 51 artikla

48 artikla // 52 artikla

49 artikla // 53 artikla

50 artikla // 54 artikla

51 artikla // 55 artikla

52 artikla // 56 artikla

53 artikla // 57 artikla

54 artikla // 58 artikla

54 a artikla // poistettu

57 artiklan 3 kappale // 59 artikla

// 60 artikla

55 artikla // 61 artikla

56 artikla // 62 artikla

57 artikla // 63 artikla

// 64 artikla

//

58 artikla // poistettu

59 artikla // poistettu

60 artikla // poistettu

61 artikla // poistettu

62 artikla // 67 artikla

63 artikla // poistettu

64 artikla // poistettu

65 artikla // poistettu

66 artikla // poistettu

67 artikla (muutokset) // 65 artikla (uudelleentarkastelu)

// 66 artikla (tuomioistuinten ja muutoksenhakutuomioistuinten luettelon muuttaminen)

68 artikla // poistettu

4.5. Artiklakohtaiset perustelut

Asetusehdotuksen säännösten tarkastelu rajoittuu yleissopimuksen muutoksiin, koska voimassa oleva Brysselin yleissopimus ja tämä asetus ovat suurelta osin yhteneväisiä.

Tämän asetusehdotuksen tietyt kielitoisinnot sisältävät kuitenkin vähäisiä korjauksia Brysselin yleissopimuksen virallisiin kielitoisintoihin. Tarkoituksena on, että kaikki kieliversiot vastaisivat toisiaan täydellisesti.

Useita Brysselin yleissopimuksen artikloja on otettu asetukseen muutta-mattomina. Näiden artiklojen osalta viitataan siten uusien jäsenvaltioiden liittymisen yhteydessä julkaistuihin kertomuksiin. [6]

[6] EYVL C 59, 6.3.1979, s. 1; EYVL C 189, 28.7.1990, s. 35.

I luku - Soveltamisala

1 artikla

Tämä luku, jossa on ainoastaan yksi artikla, on säilynyt muuttumattomana. Soveltamisala on sama kuin Brysselin yleissopimuksella, mutta on syytä huomata, että komissio on myös tehnyt säädösehdotuksen tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa koskevissa asioissa [7] ja että Saksa ja Suomi ovat antaneet neuvostolle aloitteen maksukyvyttömyys-menettelyitä koskevan neuvoston asetuksen antamiseksi [8].

[7] KOM (99) 220, lopullinen.

[8] EYVL C 221, 3.8.1999.

II luku - Toimivalta

1 jakso - yleiset säännökset

2 artikla

Tässä artiklassa määrätään periaatteesta, jonka mukaan vastaajan kotipaikka on yleinen toimivaltaperuste. Artiklassa on kaksi uutta kohtaa. Artiklan kolmannen kohdan tavoitteena on tekstin avoimuuden lisääminen, joten siihen on sisällytetty viittaus 57 artiklaan oikeushenkilöiden kotipaikan määritelmän osalta. Artiklan neljännessä kohdassa määritellään jäsenvaltio sellaiseksi jäsenvaltioksi, jota tämä asetus sitoo. Asetus ei koske Tanskaa, Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä Irlantia. Näitä valtioita ei kuitenkaan voida pitää kolmansina valtioina niissä sovellettavien toimivaltasääntöjen osalta eikä myöskään niissä annettujen tuomioiden tunnustamisen osalta.

3 artikla

Tämän asetuksen liitteessä I on luettelo jäsenvaltioissa sovellettavista kansallisista toimivaltaperusteista vastaajan kotipaikan ollessa muualla kuin jäsenvaltiossa. Liitettä voidaan siten tarvittaessa muuttaa ja muutettu liite voidaan julkaista Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Toimivaltaperusteiden luetteloon on tehty pieni muutos Italian kansalliseen lainsäädäntöön tehdyn muutoksen mukaisesti.

4 artikla

Säännössä, jonka mukaan määritetään yleissopimuksen soveltamisala henkilöiden osalta, erotetaan toisistaan kaksi tilannetta: tapaukset, joissa vastaajan kotipaikka on kolmannessa maassa ja ne, joissa vastaajan kotipaikka on sellaisessa jäsenvaltiossa, jota asetus ei sido.

Vastaajan kotipaikan ollessa kolmannessa maassa sovelletaan kansallisia sääntöjä. Tätä sääntöä ei kuitenkaan sovelleta silloin kun jäsenvaltion tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta (22 artikla). Tätä sääntöä ei myöskään voida soveltaa silloin kun kyseinen vastaaja, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, on tehnyt sopimuksen, jonka mukaan toimivalta kuuluu jäsenvaltiossa olevalle tuomioistuimelle. Asetuksen 23 artiklan mukaan riittää, että yhdellä riita-asian osapuolella (joka ei välttämättä ole vastaaja), on kotipaikka jäsenvaltiossa.

Jos vastaajan kotipaikka on jäsenvaltiossa, jota tämä asetus ei sido, sovelletaan luonnollisesti Brysselin yleissopimuksen toimivaltamääräyksiä.

2 jakso - erityinen toimivalta

5 artikla

Sopimusvelvoitteita koskevaa Brysselin yleissopimukseen sisältyvää sääntöä sovelletaan jatkossakin (ensimmäisen kohdan 1 alakohdan a alakohta). Jotta voidaan kuitenkin välttää sen valtion, jonka tuomioistuimessa kanne on nostettu, kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen soveltamisesta aiheutuvat epäkohdat [9], d alakohdan b alakohdassa määritetään oikeuspaikka itsenäisesti sen mukaan, missä velvoite on täytetty tai täytettävä, ja siinä otetaan huomioon kaksi erityistä tilannetta. Irtaimen kaupassa oikeuspaikka määräytyy sen paikkakunnan mukaan, jolle tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava. Palvelujen osalta oikeuspaikka määräytyy sen paikkakunnan mukaan, jolla palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava. Tätä velvoitteen täyttämispaikkaan liittyvää perustetta on käytännössä helppo soveltaa, koska se pohjautuu todettavissa oleviin seikkoihin; sitä sovelletaan kaikenlaisiin riita-asian kohteena oleviin velvoitteisiin, myös niihin, joissa velvoite on sopimuksen mukainen rahallinen vastasuoritus. Kyseistä perustetta sovelletaan myös silloin kun haaste koskee useita velvoitteita. Tämän säännön soveltamiselta voidaan välttyä sopimuksella, jossa nimenomaisesti määritetään velvoitteen täyttämispaikka.

[9] Yhteisöjen tuomioistuin, asia 12-76, Industrie Tessili Italiana Como v. Dunlop AG, tuomio 6.10.1976, Kok. 1976, s. 1473.

Jos toimivalta on itsenäisen määritelmän perusteella kolmennen valtion tuomioistuimella, 1 alakohdan a alakohdan sääntö syrjäyttää b alakohdan säännön. Tällöin toimivalta on tuomioistuimella, joka katsotaan kyseisen velvoitteen täyttämispaikan tuomioistuimeksi sen tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, kansainvälisen yksityisoikeuden mukaan (1 alakohdan c alakohta).

Asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa sovelletaan tapauksiin, joissa on aiheutunut vahinkoa, ja lisäksi niihin, joissa on vaarana vahingon aiheutuminen. Ehdotuksessa poistetaan täten yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaan liittyvä tulkintaongelma. Riita-asian osapuolet saavat käyttöönsä selkeän säännön siitä, mikä on toimivaltainen tuomioistuin asiassa, jossa vahinko pyritään estämään. Toisaalta, kun Brysselin yleissopimukseen liitettyä pöytäkirjaa ei ole asetuksessa, on tähän artiklaan otettu pöytäkirjan II artiklan rikostuomioistuimissa käsiteltäviin tuottamuksellisia rikoksia koskeviin asioihin liittyvät säännökset.

6 artikla

Tämän artiklan 1 alakohdassa asetetaan selkeä sääntö, jonka perusteella useisiin vastaajiin kohdistuville kanteille määritetään yksi ainoa toimivaltainen tuomioistuin tapauksissa, joissa kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että on syytä välttää ristiriitaisia tuomioita. Tässä kohdassa toistetaan kyseistä yleissopimuksen artiklaa koskeva yhteisöjen tuomioistuimen tulkinta [10].

[10] Yhteisöjen tuomioistuin, asia 189/87, Kalfelis v. Banque Schröder, Münchmeyer, Hengst ga Cie ym., tuomio 27.9.1988, Kok. 1988, s. 5565.

Tämän artiklan 2 alakohdassa on uusi alakohta, jossa toistetaan Itävaltaa ja Saksaa varten laadittu Brysselin yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan V artikla, joka perustuu siihen, ettei näiden valtioiden prosessioikeudessa esiinny takautumisvaatimusta tai siihen rinnastettavaa vaatimusta koskevaa kannetta, vaan pelkästään ilmoitus oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio).

3 jakso - Toimivalta vakuutusasioissa

Tässä jaksossa säädetty toimivalta syrjäyttää 1 ja 2 jakson mukaisen toimivallan.

8 artikla

Tätä artiklaa ei ole muutettu. Sitä on kuitenkin tulkittava siten, että jälleenvakuutuksessa artiklaa ei sovelleta vakuutuksenantajien keskinäisiin suhteisiin eikä vakuutuksenantajien ja jälleenvakuuttajien välisiin suhteisiin. Heikommalla osapuolella ei ole erityistä suojelun tarvetta. Tätä artiklaa voidaan kuitenkin soveltaa kanteisiin, joita vakuutuksenottajat nostavat jälleenvakuuttajaa vastaan.

9 artikla

Aiemmin ainoastaan vakuutuksenottajalla oli oikeus nostaa kanne kotipaikkansa tuomioistuimessa (ensimmäisen kohdan 2 alakohta), mutta tätä oikeutta on nyt laajennettu kantajana olevaan vakuutettuun ja edunsaajaan. Kun tarkoituksena on suojata heikompaa osapuolta, on vastaajan kotipaikan periaatteesta poikkeaminen perusteltua kantajan kotipaikan tuomioistuimen hyväksi, ja tämä pätee myös, jos kantajana on vakuutettu tai edunsaaja, koska he ovat heikommassa asemassa kuin vakuutuksenantaja.

11 artikla

Kuten 6 artiklassa, on Itävaltaan ja Saksaan sovellettava pöytäkirjan V artikla toistettu tässä artiklassa, koska näiden valtioiden prosessioikeudessa ei ole takautumis-vaatimusta tai siihen rinnastettavaa vaatimusta koskevaa kannetta.

13 ja 14 artikla

Tämän asetuksen 13 artiklan 5 alakohta antaa mahdollisuuden poiketa oikeuspaikkalausekkeita koskevista tiukoista rajoituksista vakuutusten alalla. Poikkeuksen soveltamista laajennetaan 14 artiklassa sellaisiin suuriin riskeihin, jotka nyt tai tulevaisuudessa kuuluvat muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutus-liikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston asetuksen 73/239/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksilla 88/357/ETY ja 90/618/ETY, 5 artiklan d alakohdan piiriin, ja lisäksi niiden liitännäisriskeihin. Kaikki asetukseen 73/239/ETY jatkossa tehtävät muutokset vaikuttavat tämän asetuksen 14 artiklan kattamien suurten riskien määrittelyyn.

4 jakso - toimivalta kuluttajasopimuksia koskevissa asioissa

Tässä jaksossa säädetty toimivalta syrjäyttää 1 ja 2 jakson mukaisen toimivallan.

15 artikla

Asetuksen 15 artikla vastaa neuvoston tavoitetta, jonka mukaan on tarpeen suojata heikompana sopimuspuolena pidettäviä kuluttajia. Vastaava artikla on tähän asti koskenut sopimuksia, joiden kohteena on irtaimen osamaksukauppa ja laina, joka on maksettava takaisin erissä, tai muu luotto, joka on tarkoitettu irtaimen tavaran tai palvelun toimittamiseen: näiden osalta kuluttajalla on ilman muita edellytyksiä ollut oikeus viedä asia kotipaikkansa tuomioistuimeen, joten tältä osin Brysselin yleissopimuksen 13 artiklan soveltamisalaa ei ole muutettu. Ehdotuksen mukaan tämä oikeus ulotettaisiin 15 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdassa kaikkiin muihinkin kuluttajasopimuksiin, kunhan ne täyttävät tietyt edellytykset.

Käytetyt käsitteet ovat yleisiä, joten kaikki 1, 2 ja 3 alakohdassa mainitut niin tavaroita kuin palvelujakin koskevat sopimukset kuuluvat 15 artiklan soveltamisalaan, jos ne ovat kuluttajien kanssa tehtyjä sopimuksia. Siten osa-aikaomistusta koskevat sopimukset [11] kuuluvat 15 artiklan eivätkä 22 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan soveltamisalaan, toisin kuin kiinteistökauppaa koskevat sopimukset.

[11] Ks. ostajien suojaamisesta kiinteistöjen osa-aikaisen käyttöoikeuden ostosopimuksen tiettyihin osiin nähden 26 päivänä lokakuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/47/EY, EYVL L 280, 29.10.1994, s. 83.

Brysselin yleissopimuksen 13 artiklan kolmannessa kappaleessa esitettyjä perusteita on muotoiltu asetuksessa uudelleen siten, että kaupankäynnin sähköistyminen voidaan ottaa huomioon. Asetukseen ei oteta yleissopimuksen 13 artiklan edellytystä, jonka mukaan merkityksellistä on se, että kuluttaja on suorittanut sopimuksen tekemistä varten välttämättömät toimenpiteet kotivaltiossaan, joten asetuksen 15 artiklan ensimmäisen kohdan kolmatta alakohtaa sovelletaan myös muussa jäsenvaltiossa kuin kuluttajan kotivaltiossa tehtyihin sopimuksiin. Täten asetuksessa korjataan vanhassa yleissopimuksen tekstissä oleva yleisesti tunnettu virhe, jonka vuoksi kuluttaja ei ole voinut vedota kotivaltionsa toimivallan antamaan suojaan, jos hän on sopimuskumppaninsa pyynnöstä tehnyt sopimuksen muualla kuin kotivaltiossaan. Kuluttaja voi toisaalta vedota 16 artiklan mukaiseen toimivaltaan, jos sopimus on tehty henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista tai ammatillista toimintaa kuluttajan kotivaltiossa tai jonka toiminta kohdistuu kyseiseen valtioon, jos riita-asian kohteena oleva sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.

Toiminnan harjoittaminen kuluttajan kotivaltiossa tai toiminnan kohdistaminen sinne on sisällytetty määritelmään, koska tarkoituksena on tehdä selväksi, että tavaroiden ja palvelujen myyminen vuorovaikutteisen Internet-sivun kautta, jota voidaan käyttää kuluttajan kotivaltiosta käsin, kuuluu 3 alakohdan soveltamisalaan. Se, että kuluttaja on ainoastaan saanut tietoa palveluista tai mahdollisuudesta ostaa tavaroita passiivisesti käytettäviltä Internet-sivuilta, joita hän voi käyttää kotivaltiostaan käsin, ei ole riittävä peruste kuluttajan kotivaltion toimivallalle. Sähköisin keinoin tehdyt sopimukset samaistetaan siten muihin esimerkiksi puhelimitse tai faksilla tehtyihin etäsopimuksiin, ja siten niihin voidaan soveltaa 16 artiklan toimivaltasäännöksiä.

Asetukseen ei sisällytetä yleissopimuksen 13 artiklan 3 kappaleen b kohtaa, jonka mukaan kuluttajan kotipaikan tuomioistuimella on tuomiovalta, jos kuluttaja suorittaa sopimuksen tekemistä varten välttämättömät toimenpiteet kotivaltiossaan. Tällä on merkitystä myös vuorovaikutteisten Internet-sivujen kautta tehtävien sopimusten kannalta. Saattaa olla hankalaa tai jopa mahdotonta määrittää paikka, jossa kuluttaja suorittaa tällaisen sopimuksen tekemistä varten välttämättömät toimenpiteet, eivätkä kyseiset toimenpiteet sitä paitsi aina vaikuta sopimuksen ja kuluttajan kotivaltion väliseen yhteyden syntymiseen. Lähtökohtana uudessa 15 artiklassa on, että kuluttajan sopimuskumppani luo liitynnän kuluttajan kotivaltioon suuntaamalla toimintaansa sinne.

Lopuksi 15 artiklan kolmanteen kohtaan sisältyy muutoksia. Kuljetussopimuksia ei suljeta soveltamisalan ulkopuolelle, jos sopimus käsittää sekä kuljetuksen että majoituksen ja näistä veloitetaan myös yhteinen hinta (pakettimatka). [12]

[12] Ks. matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/314/ETY, EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59.

Komissio on myös tietoinen siitä, että 15 artiklan sanamuoto huolestuttaa elinkeinotoiminnan harjoittajia, jotka pyrkivät kehittämään sähköistä kaupankäyntiä. Nämä huolet liittyvät ennen kaikkea siihen, että sähköisen kaupankäynnin alalla toimivien yritysten on joko hyväksyttävä se mahdollisuus, että riita-asioita käsitellään kaikissa jäsenvaltioissa, tai ilmoitettava, etteivät ne tarjoa tuotteita tai palveluja kuluttajille, joiden kotipaikka on tietyissä jäsenvaltioissa. Yksi tällainen huolenaihe liittyy ongelmiin, joita voi aiheutua 15 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan ilmaisusta "toiminnan suuntaaminen", jota pidetään vaikeasti ymmärrettävänä viitattaessa Internetiin.

Jotta asetuksen oikeudelliset seuraukset ja sähköisen kaupankäynnin vaatimukset voitaisiin tunnistaa paremmin varsinkin sähköisen kaupankäynnin taloudellisesta ja rajatylittävästä kehityksestä johtuvien tuomiovaltaa ja lainvalintaa koskevien kysymysten osalta, komissio järjestää tästä aiheesta syksyllä 1999 kuulemis-tilaisuuden, jossa on läsnä edustajia valvontaviranomaisten, lainsäätäjien, kuluttajien ja elinkeinoelämän joukosta sekä muista ryhmistä, joita asia koskee.

Komission tarkoituksena on antaa 65 artiklan mukainen kertomus 15 artiklan soveltamisesta viimeistään kahden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta.

16 artikla

Kuluttajansuojaa on parannettu siten, että riita-asiassa kuluttaja voi viedä asian joko sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa toisella sopimuspuolella on kotipaikka, tai kuluttajan oman kotipaikan tuomioistuimeen (eikä sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa kuluttajalla on kotipaikka). Tämä poikkeus säännöstä, jonka mukaan asetus koskee jäsenvaltioiden alueellista toimivaltaa eikä niiden sisäisiä toimivaltasääntöjä, on perusteltavissa tavoitteella, jonka mukaan kuluttajan olisi voitava haastaa toinen sopimuspuoli tuomioistuimeen, joka on mahdollisimman lähellä hänen kotipaikkaansa.

5 jakso - toimivalta työsopimuksia koskevissa asioissa

Tässä jaksossa säädetty toimivalta syrjäyttää 1 ja 2 jakson mukaisen toimivallan.

Työsopimuksia koskevissa asioissa sovellettavien toimivaltasäännösten sisältö on muuttunut vain vähän, ja säännökset on pikemminkin vain koottu erityiseksi jaksoksi samalla tavoin kuin vakuutus- ja kulutussopimuksia koskevat säännökset. Asetuksen 19 ja 20 artiklaan sisältyviä toimivaltasääntöjä sovelletaan rajoittamatta, mitä palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetussa neuvoston direktiivissä 96/71/EY [13], säädetään.

[13] EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.

18 artikla

Asetuksen 18 artiklan toista kohtaa sovelletaan, jos työnantajan kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, mutta hänellä on siellä kuitenkin sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka. Tällöin kyseisen työnantajan kotipaikan katsotaan olevan jäsenvaltiossa. Tällä säännöksellä parannetaan heikompana sopimuspuolena pidettävän työntekijän suojaa. Vakuutuksenottajan eduksi on jo olemassa vastaavanlainen suojasäännös, jonka soveltamista laajennetaan tällä asetuksella vakuutettuun ja edunsaajaan (9 artiklan toinen kohta), ja suojasäännös on myös olemassa kuluttajan eduksi (15 artiklan toinen kohta), sillä näitä kaikkia pidetään heikkoina sopimuspuolina, joille annetaan lisättyä suojaa.

6 jakso - yksinomainen toimivalta

22 artikla

Kiinteistön sijaintipaikan mukaisen tuomioistuimen toimivallasta poikkeamisen edellytyksiä on tehty joustavammiksi lyhytaikaisten vuokrasopimusten osalta (1 alakohta). Jos omistaja on luonnollinen henkilö, oikeuspaikaksi voidaan vastedes valita vastaajan kotipaikan tuomioistuin riippumatta siitä, onko vuokralainen luonnollinen vai oikeushenkilö, mutta sekä vuokranantajan että vuokralaisen kotipaikan on oltava samassa valtiossa. Tämä ratkaisu on kompromissi Brysselin yleissopimuksessa ja Luganon sopimuksessa vahvistettujen ratkaisujen välillä.

Aiemmasta 57 artiklan itsenäisestä säännöstä poiketen määräytyy kotipaikan käsite, joka on yksinomainen liityntäperuste yhtiöiden ja oikeushenkilöiden pätevyyttä, mitättömyyttä ja purkamista sekä päättävien elinten päätösten pätevyyttä koskevissa asioissa, sen tuomioistuimen sijaintivaltion, jossa kanne on nostettu, kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen perusteella.

Tämän artiklan 4 alakohdan muutos johtuu siitä, että yhteisön oikeudessa on muita säädöksiä patenttien, tavaramerkkien, mallien ja muiden vastaavien oikeuksien tallettamisesta ja rekisteröinnistä. Artiklan 4 alakohta, jonka mukaan valtiolla, jossa oikeus on talletettu tai rekisteröity, on yksinomainen toimivalta, koskee myös eurooppapatenttia. Tällä muutoksella asetukseen sisällytetään pöytäkirjan V d artikla ja samalla otetaan huomioon, ettei Luxemburgissa 15 päivänä joulukuuta 1975 tehty yleissopimus ole tullut voimaan.

7 jakso - tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus

23 artikla

Artiklaan on tehty kaksi muutosta. Ensinnäkin vahvistetaan, että oikeuspaikka-lauseketta käytettäessä annetaan tuomioistuimelle yksinomainen toimivalta [14], mutta sopimuspuolet voivat kuitenkin sopia, että toimivalta ei ole yksinomaista (ensimmäinen kohta). Joustavuutta on lisätty, koska osapuolten sopimusvapautta on haluttu kunnioittaa.

[14] Yhteisöjen tuomioistuin, asia 23/78, Nikolaus Meeth v. Glacetal, tuomio 9.11.1978, Kok. 1978, s. 2133.

Toiseksi on otettu huomioon viestintäteknologian kehitys (kolmas kohta). Vaatimuksella, jonka mukaan sopimus on tehtävä kirjallisesti ja suullisesti tehty sopimus on vahvistettava kirjallisesti, ei ole tarkoitus kyseenalaistaa oikeuspaikka-lauseketta, jota ei ole tehty kirjallisesti vaan sellaisen välineen avulla, jonka sisältöön on pääsy näyttöpäätteen kautta. Tällä tarkoitetaan tietenkin ennen muuta sähköisinkeinoin tehtyjä sopimuksia. Tämä muutos vastaa tavoitteita, joihin komissio pyrkii sähköistä kaupankäyntiä koskevista oikeudellisista näkökohdista tehdyssä direktiivi-ehdotuksessa [15].

[15] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköistä kaupankäyntiä sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista. EYVL C 30, 5.2.1990, s. 4, KOM(98) 586.

24 artikla

Tiettyjä tämän artiklan kielitoisintoja on muutettu sen selkeyttämiseksi, että vastaaja, joka käyttää puhevaltaansa oikeudessa, voi esittää tuomioistuimen toimivaltaa koskevan prosessiväitteen viimeistään esittäessään ensimmäisen väitteensä, joka on kansallisen lain mukaan arvioituna asiaväite. Toisin sanoen pääasiaan vastaaminen ei merkitse toimivaltaa koskevan väitteen tehottomuutta, jos kyseinen prosessiväite esitetään viimeistään samanaikaisesti kuin asiaväite [16].

[16] Yhteisöjen tuomioistuin, asia 150/80, Elefanten Schuh v. Pierre Jacqmain, tuomio 24.6.1981, Kok. 1981, s. 1671.

8 jakso - Tuomioistuimen toimivallan ja prosessinedellytysten tutkiminen

26 artikla

Tämän artiklan muutos on luonteeltaan tekninen. Tarkoituksena on ottaa huomioon asiakirjojen tiedoksiantamista koskeva direktiiviehdotus [17], joka on neuvoston käsiteltävänä. Kun kyseinen direktiivi on hyväksytty kaikissa jäsenvaltioissa ja saatettu osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä, kansalliset säännökset syrjäyttävät oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan Haagin yleissopimuksen vuodelta 1965, joka on voimassa lähes kaikissa Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa.

[17] Ehdotus neuvoston direktiiviksi oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (KOM(1999) 219 lopullinen).

9 jakso - vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet

Asetuksessa ei olennaisesti muuteta vireilläoloa ja samassa yhteydessä käsiteltäviä kanteita koskevaa järjestelmää, jossa on lähtökohtana asiaa ensiksi käsitellyt tuomioistuin. Toisaalta päivämäärä, jona asian katsotaan tulevan vireille tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla, on tässä määritelty itsenäisesti, ja Brysselin yleissopimuksessa ollut samassa yhteydessä käsiteltävien kanteiden rajaamista koskeva virhe on korjattu.

28 artikla

Tämän artiklan toisen kohdan muutoksella korjataan virhe, joka on peräisin vuoden 1968 Brysselin yleissopimusta koskevista neuvotteluista. Asian käsittely voidaan keskeyttää sillä perusteella, että se liittyy läheisesti toiseen asiaan, vaikka kyseiset asiat eivät olisikaan vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa.

Jos taas tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, aikoo jättää asian tutkittavaksi ottamatta sen tuomioistuimen hyväksi, jossa ensimmäinen kanne on nostettu, edellytetään, että molemmat asiat ovat vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, jotta asianosaiset eivät menettäisi oikeuttaan kaksivaiheiseen menettelyyn. Lisäksi edellytetään, että tuomioistuin, jossa ensimmäinen kanne on nostettu, on toimivaltainen tutkimaan molemmat kanteet, ja että siihen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan asioita voidaan käsitellä samassa yhteydessä.

30 artikla

Tässä artiklassa paikataan Brysselin yleissopimuksessa oleva aukko [18] määrittelemällä päivämäärä, jona asia tulee vireille 27 ja 28 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Yksinkertaisuuden vuoksi vireilletulo voitaisiin määritellä sen ajankohdan perusteella, jolloin haastehakemus on jätetty tuomioistuimelle. Tämä ratkaisu on kuitenkin epäoikeudenmukainen sen osapuolen kannalta, joka nostaa kanteen sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa haastehakemus kirjataan vasta sen jälkeen kun oikeudenkäynnin aloittamista koskeva asiakirja on annettu vastaajalle tiedoksi. Vireilletulo voitaisiin myös määrittää sen ajankohdan mukaan, jolloin haaste annetaan vastaajalle tiedoksi. Tämäkin ratkaisu olisi yksinkertainen. Toisaalta se olisi taas epäoikeudenmukainen sen osapuolen kannalta, joka nostaa kanteen jäsenvaltiossa, jossa haastehakemus on jätettävä tuomioistuimelle ennen kuin haaste voidaan antaa tiedoksi. Vaihtoehtoinen ja oikeudellisesti varma on ratkaisu, jonka mukaan asian katsotaan tulleen vireille vasta kun on suoritettu molemmat menettelyyn kuuluvat vaiheet eli haaste on annettu tiedoksi ja haastehakemus on jätetty toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Tämän ratkaisun kielteisenä seurauksena on kuitenkin määritelmään liittyvä asian vireilletulon myöhäinen ajankohta.

[18] Yhteisöjen tuomioistuin, asia 129/83, Siegfried Zelger v. Sebastiano Salinitri, tuomio 7.6.1984, Kok. 1984, s. 2397.

Asetuksen 30 artiklassa esitetään vaihtoehto, jossa sovitetaan yhteen erilaiset prosessuaaliset järjestelmät ja varmistetaan kantajien tasapuolinen asema sekä vältetään samalla menettelysääntöjen väärinkäyttö. Päivämäärä, jona asian katsotaan tulevan vireille, vaihtelee kulloinkin tutkittavana olevan oikeusjärjestelmän mukaan seuraavasti:

- Niissä jäsenvaltioissa, joissa haastehakemus jätetään tuomioistuimelle ennen kuin oikeudenkäynnin aloittamista koskeva asiakirja annetaan vastaajalle tiedoksi, asia tulee vireille haastehakemuksen jättämispäivänä edellyttäen, että kantaja toteuttaa kaikki velvollisuuksiinsa kuuluvat toimet, joilla edistetään haasteen tiedoksiantamista vastaajalle. Nämä toimet vaihtelevat kulloinkin sovellettavan oikeusjärjestelmän mukaan: voi olla esimerkiksi tarpeen, että kaikki asian aineellista puolta koskevat tiedot välitetään tuomioistuimelle tai että tuomioistuimessa jo kertaalleen kirjatut asiakirjat toimitetaan asianmukaiselle viranomaiselle tiedoksiantoa varten.

- Jäsenvaltioissa, joissa asiakirjan tiedoksiantaminen edeltää asian kirjaamista tuomioistuimessa, asia tulee vireille, kun asiakirja toimitetaan viranomaiselle, jolla tiedoksiantamiseen vaadittava toimivalta (eli tällöin ei sovelleta todellisen tiedoksiantamisen päivämäärää) edellyttäen, että kantaja kirjaa asiakirjan tuomioistuimessa heti kun hänellä on tähän velvollisuus oikeuspaikan lain mukaan.

10 jakso - väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet

31 artikla

Asetuksen 31 artiklaa, joka on tämän jakson ainoa artikla, ei ole muutettu. Tätä artiklaa ja muitakin tämän asetuksen säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon Brysselin yleissopimusta koskevat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisut. [19]

[19] Ks. erityisesti yhteisöjen tuomioistuin, asia C-391/95, Van Uden v. Deco-Line, tuomio 17.11.1998, Kok. 1998, s. I-7091, sekä asia C-99/96, H.H. Mietz v. Intership Yachting Sneek BV, tuomio 27.4.1999.

3 luku - tunnustaminen ja täytäntöönpano

Tässä luvussa on perättäiset säännökset tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Ensimmäisen jakson ainoaan artiklaan sisältyy ilman erityisiä toimenpiteitä toteutettavan tunnustamisen periaate, ja virallisen tunnustamisen osalta siinä viitataan täytäntöönpanoa koskevaan menettelyyn. Siinä säädetään myös mahdollisuudesta vedota 41 ja 42 artiklassa esitettyihin täytäntöönpanon epäämis-perusteisiin, jos asian ratkaisu riippuu tunnustamisesta. Tämän luvun 2 jaksossa annetaan yksityiskohtaisia säännöksiä tuomion täytäntöönpanokelpoisuuden toteamisessa sovellettavasta menettelystä.

32 artikla

Tässä artiklassa määritellään tuomiot, joihin tunnustaminen tai täytäntöönpano-määräys voi kohdistua. Artiklassa otetaan huomioon Ruotsin lainsäädännön erityispiirteet ja siihen on sisällytetty Brysselin yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan V a artiklan määräykset.

1 jakso - tunnustaminen

33 artikla

Tähän artiklaan sisältyy periaate, jonka mukaan tuomiot tunnustetaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa ilman erityisiä toimenpiteitä. Tällainen ilman erityisiä toimenpiteitä toteutettava tunnustaminen perustuu jäsenvaltioiden viranomaisten keskinäiseen luottamukseen ja merkitsee, ettei oikeudenkäyntiä voida käynnistää uudelleen samassa asiassa toisessa jäsenvaltiossa.

Osapuoli, jonka kannalta tuomio on kielteinen, saattaa kuitenkin kiistää tunnustamisen. Asetuksen mukaan näissä tapauksissa noudatetaan täytäntöönpanoa koskevassa jaksossa säädettyä menettelyä (2 jakso).

Lisäksi on myös mahdollista, että toisen asian ratkaisu riippuu tuomion tunnustamista koskevasta ratkaisusta. Tällaisessa tapauksessa tuomion tunnustaminen voidaan kiistää 41 ja 42 artiklan mukaisten täytäntöönpanon epäämisperusteiden perusteella.

2 jakso - täytäntöönpano

Tässä jaksossa kuvaillaan menettelyä, jota on noudatettava, jos kyseessä on joko virallinen tunnustaminen 33 artiklan 2 kohdan perusteella tai täytäntöönpanomääräys, joka koskee täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tuomio on annettu. Tämän menettelyn tarkoituksena on luonnollisesti saattaa jäsenvaltiossa annettu tuomio täytäntöönpanokelpoiseksi, eikä se rajoita millään lailla päätöksen varsinaiseen täytäntöönpanoon sovellettavaan menettelyyn valtiossa, jolta täytäntöönpanoa pyydetään. Säännökset on ollut tarkoitus muotoilla siten, että menettely olisi mahdollisimman nopea. Tämän vuoksi Brysselin yleissopimukseen sisältyvään järjestelmään on tehty merkittäviä muutoksia. Ensinnäkin asiassa toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen, jonka tehtävänä on todeta tuomion täytäntöönpanokelpoisuus valtiossa, jolta täytäntöönpanoa pyydetään, ei voi omasta aloitteestaan tutkia, onko jokin 41 ja 42 artiklan mukaisista täytäntöönpanon epäämisperusteista sovellettavissa. Näitä perusteita voidaan tutkia vain soveltuvissa tapauksissa muutoksenhaun yhteydessä, kun muutosta hakee osapuoli, johon kohdistuva täytäntöönpano on hyväksytty. Tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on ainoastaan muotoseikkojen tarkistaminen tämän asetuksen mukaisten täytäntöönpanohakemuksen tueksi esitettävien asiakirjojen osalta. Toisaalta tunnustamisen ja täytäntöönpanon epäämisperusteita on merkittävästi vähennetty.

35 artikla

Tässä artiklassa säädetään toimivallasta ottaa vastaan tuomion täytäntöönpano-kelpoisuuden vahvistamista koskeva pyyntö. Liitteessä II on luettelo tuomioistuimista ja viranomaisista, joilla on toimivalta ottaa pyyntö käsiteltäväksi. Luetellut viranomaiset ovat joko hallintoviranomaisia tai oikeusviranomaisia.

Täytäntöönpanomääräyksen antamiseen sovellettavaa alueellista toimivaltaa koskevaa toista kohtaa on tehty joustavammaksi. Alueellinen toimivalta määräytyy siten joko sen henkilön kotipaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, tai täytäntöönpanopaikan mukaan.

36 artikla

Tämän artiklan kolmannen kohdan tarkoituksena on vapauttaa kantaja pakosta valita kotipaikka sen viranomaisen toimivallan alueelta, jolle pyyntö on toimitettu, jos kyseessä on hallintoviranomainen. Tämä pätee myös oikeudenkäynti-asiamieheen.

37 artikla

Täytäntöönpanomääräysten antamiseen liittyvän menettelyn määräaikoja on tarkoitus lyhentää huomattavasti, joten tässä artiklassa otetaan käyttöön niihin toimivaltaisiin tuomioistuimiin ja viranomaisiin kohdistuvia rajoittavia säännöksiä, jotka saavat 35 artiklan mukaan ottaa vastaan pyyntöjä. Niiden on annettava täytäntöönpanoa koskeva päätös heti, kun 50 artiklan mukaiset muodollisuudet on täytetty. Tuomioistuin ei voi tutkia viran puolesta (omasta aloitteestaan), onko olemassa 41 ja 42 artiklan mukaisia tunnustamisen tai täytäntöönpanon epäämisperusteita. Näitä seikkoja voidaan tapauksen mukaan tutkia myöhemmin, jos osapuoli, jota vastaantäytäntöönpanoa haetaan, hakee muutosta 39 ja 40 artiklan perusteella. Toisin sanoen täytäntöönpanomääräystä koskevaa pyyntöä ei voida pitää tavanomaisena tuomioistuinasiana. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nämä pyynnöt saavat etuoikeuden käsittelyjärjestyksessä, jotta menettely ei olisi entistä raskaampi kantajana olevan velkojan kannalta. On myös erityisen tärkeää, että menettely säilyy yksipuolisena: vastaajalle ei ilmoiteta pyynnöstä eikä kutsuta tarpeettomiin istuntoihin.

39 ja 40 artikla

Osapuolten käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot on koottu näihin artikloihin uudessa järjestyksessä, mutta niiden sisältö ei ole muuttunut. Päinvastoin kuin menettelyn ensimmäisessä vaiheessa, joka on täysin yksipuolinen ja jossa osapuolia ei missään tapauksessa kuulla, muutoksenhaku käsitellään kontradiktorisessa menettelyssä.

41 artikla

Tässä artiklassa ilmoitetaan tyhjentävästi perusteet, joiden nojalla muutoksenhaku-tuomioistuin voi hylätä tai kumota päätöksen, jonka mukaan tuomio on täytäntöön-panokelpoinen. Tuomioiden vapaata liikkuvuutta on pyritty edistämään tiukentamalla kyseisiä säännöksiä.

Artiklan 1 kohtaan on lisätty adverbi "selkeästi" sen korostamiseksi, että oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public) vetoaminen on mahdollista vain poikkeuksellisissa tapauksissa. Toiseksi on menettelysääntöjen väärinkäytön välttämiseksi muutettu sellaista perustetta koskevaa säännöstä, johon velalliset useimmiten vetoavat torjuakseen täytäntöönpanon. Täytäntöönpanon torjuminen voidaan estää, jos valtiossa, jossa tuomio annettiin, oikeuteen saapumatta jäänyt vastaaja on saanut asiasta tiedon riittävän ajoissa ja sillä tavoin, että hänellä on ollut mahdollisuus valmistautua vastaamaan asiassa. Siten pelkästään tiedoksianto-menettelyn muotovirhe ei voi johtaa tuomion tunnustamisen tai täytäntöönpanon epäämiseen, jos se ei ole estänyt velallisen valmistautumista vastaamaan asiassa. Lisäksi, jos velallisella olisi ollut oikeus vedota menettelyvirheeseen valtiossa, jossa tuomio annettiin, eikä hän ole tätä tehnyt, ei hänellä ole oikeutta vedota tähän menettelyvirheeseen päätöksen epäämiseksi tai purkamiseksi valtiossa, jolta täytäntöönpanoa pyydetään. Kolmanneksi on poistettu peruste, joka liittyy sen valtion, jolta täytäntöönpanoa pyydetään, henkilöiden oikeudellista asemaa ja luonnollisten henkilöiden oikeuskelpoisuutta ja oikeustoimikelpoisuutta koskevien kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen rikkomiseen, koska jäsenvaltiot ovat yhdenmukaistaneet näitä sääntöjä. Lopuksi on paikattu Brysselin yleissopimuksessa olevaa aukkoa: ristiriitaisia tuomioita koskeva peruste on laajennettu koskemaan myös toisessa jäsenvaltiossa annettuja tuomioita. Pääasiaa tuomioistuin ei luonnollisesti voi kuitenkaan tutkia uudelleen.

42 artikla

Tässä artiklassa määritellään toimivaltasäännöt, joiden noudattamista 39 tai 40 artiklaan perustuvaa muutoksenhakua tutkiva tuomioistuin voi tarkastella. Nämä ovat vakuutus- ja kulutussopimuksiin sovellettavia sekä yksinomaista toimivaltaakoskevia sääntöjä. Tämä artikla ei koske työsopimuksia, koska tältä osin tehdyt tarkistukset vaikuttavat kielteisesti kantajaan, joka on lähestulkoon kaikissa tapauksissa työntekijä.

43 artikla

Joustavuuden lisäämiseksi ja täytäntöönpanon peruuttamattomien vaikutusten välttämiseksi on täytäntöönpanoasiaa käsittelevän muutoksenhakutuomioistuimen voitava keskeyttää täytäntöönpanokelpoisenkin tuomion käsittely, jos asianomaiseen tuomioon on haettu muutosta valtiossa, jossa alkuperäinen tuomio annettiin. Tuomioistuin voi julistaa tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi, jos se edellyttää samalla, että täytäntöönpano toteutetaan vakuuden asettamista vastaan. Tätä sääntöä voidaan soveltaa millä tahansa muutoksenhakuasteella.

44 artikla

Tässä artiklassa määritellään asetuksen perusteella tunnustettavan ulkomaisen tuomion osalta väliaikaisiin toimenpiteisiin, joihin luetaan myös turvaamistoimet, sovellettavat säännöt valtiossa, jolta täytäntöönpanoa pyydetään. Ensinnäkin päätös, jossa tuomio julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi, oikeuttaa toteuttamaan turvaamistoimia täytäntöönpanoasiassa vastaajana olevan omaisuuteen. Lisäksi pääasiaa koskeva tuomio merkitsee, että sen valtion, jolta täytäntöönpanoa pyydetään, lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä, turvaamistoimet mukaan lukien, voidaan vaatia jopa ennen kuin kyseisen valtion toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen on julistanut pääasiaa koskevan tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi. Tavallaan 44 artiklan ensimmäisessä kohdassa laajennetaan 31 artiklan soveltamisalaa. Useimmissa jäsenvaltioissa ulkomaisen tuomion olemassaolo katsotaan riittäväksi todisteeksi velkomisasiasta, jonka perusteella turvaamistoimia voidaan toteuttaa.

Täytäntöönpanokelpoisuuden julistamista koskeva päätös luo oikeuden turvaamis-toimenpiteisiin kaikissa tapauksissa, ilman että kantajan tarvitsisi erikseen hakea näiden toimenpiteiden toteuttamista.

49 artikla

Tämän säännön tarkoituksena on täytäntöönpanokelpoisuuden julistamista koskevaan menettelyyn liittyvien kustannusten vähentäminen. Sama sääntö sisältyy myös Brysselin sopimukseen liitettyyn pöytäkirjaan.

3 jakso - yhteiset säännökset

50 ja 51 artikla

Kantajan vastuulla olevien menettelyyn liittyvien muotoseikkojen keventämiseksi säädetään, että asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle tai toimivaltaiselle viranomaiselle ei tarvitse toimittaa muita asiakirjoja kuin tuomion oikeaksi todistettu jäljennös ja tuomion antaneen jäsenvaltion tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen antama todistus. Todistus, jonka malli on asetuksen liitteessä IV, sisältää riittävät tiedot valtion, jolta täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen täytäntöönpanokelpoisuutta koskevan päätöksen perusteiksi.

IV luku - Viralliset asiakirjat ja tuomioistuimessa tehty sovinto

54 ja 55 artikla

Asetuksen III luvussa säädettyä tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaa uutta menettelyä sovelletaan soveltuvin osin virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia. Ainoa tunnustamisen tai täytäntöönpanon epäämisperuste, jota voidaan lisäksi soveltaa vain muutoksen-hakuun, on se, että täytäntöönpano olisi selkeästi valtion, jolta täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

Virallisiin asiakirjoihin samaistetaan vastedes tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikana tehdyt sovinnot. Sama koskee elatusapua koskevia jäsenvaltioissa (lähinnä Pohjoismaissa) tehtyjä sopimuksia, jotka on tehty toimivaltaisten viranomaisten luona tai jotka ovat näiden vahvistamia. Tämä sääntö sisältyy jo Brysselin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan V e artiklaan.

Viralliseen asiakirjaan, tuomioistuimessa tehtyyn sovintoon ja elatusapua koskevaan sopimukseen on liitettävä asetuksen liitteessä V oleva todistus. Tämä todistus sisältää seikat, jotka ovat välttämättömiä ja riittäviä täytäntöönpanopyyntöä tutkivan tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen päätöksenteossa.

V LUKU - YLEISET SÄÄNNÖKSET

57 artikla

Yhtiöiden ja oikeushenkilöiden kotipaikan määräytymistapa on muuttunut. Itsenäisten käsitteiden määritteleminen on asetettava etusijalle. Siten jäsenvaltion ei enää tarvitse soveltaa kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä määrittäessään yhtiön tai oikeus-henkilön kotipaikan sijaintia. Näin voidaan välttää sekä positiiviset että negatiiviset toimivaltaristiriidat. Yhtiöiden ja oikeushenkilöiden kotipaikkaa määritettäessä käytettävät kolme vaihtoehtoista kriteeriä ovat siten sääntömääräinen kotipaikka, päätoimipaikka (tai todellinen toimipaikka) ja keskushallinnon sijaintipaikka. Nämä kolme perustetta sisältyvät yhtiöiden sijoittautumisvapautta yhteisössä koskevaan EY:n perustamissopimuksen 58 artiklaan (ent. 58 artikla).

VI luku - Siirtymäsäännökset

58 artikla

Tämän luvun ainoassa artiklassa, joka mahdollistaa siirtymäkauden aikana annettujen tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon, toistetaan Brysselin yleissopimukseen sisältyvä sääntö. Sääntöä on kuitenkin muutettu sen varmistamiseksi, että siirtymä näiden kahden säädöksen eli Brysselin yleissopimuksen ja asetuksen välillä on ongelmaton. Siten tuomiot, jotka on annettu tämän asetuksen voimaantulon jälkeen mutta joita koskeva kanne on nostettu ennen asetuksen voimaantuloa, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tämän asetuksen mukaisesti, jos ne on antanut tuomioistuin, joka on Brysselin yleissopimuksen mukaan toimivaltainen.

VII luku - Asetuksen suhde muihin säädöksiin

Tämä luku on laadittu uudelleen kolmeksi jaksoksi, joissa rajataan ja määritellään säännöt asetuksen suhteesta seuraaviin säädöksiin: johdettu yhteisön oikeus, Brysselin yleissopimus, joka jää voimaan, koska tämä asetus ei sido tiettyjä jäsenvaltiota, sekä muut yleiset ja erityiset yleissopimukset.

59 artikla

Tässä artiklassa toistetaan Brysselin yleissopimuksessa oleva sääntö. Sen mukaan voidaan jatkossakin soveltaa erityistä oikeudenalaa koskevien yhteisön säädösten voimassa olevia tai tulevia toimivaltaa koskevia lainvalintasääntöjä.

60 artikla

Lähtökohtana on, että Brysselin yleissopimus korvataan asetuksella jäsenvaltioiden välisissä suhteissa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia ja Tanskaa lukuun ottamatta. Toisin sanoen, kun asetuksen soveltamisperusteena on edelleen vastaajan kotipaikka jäsenvaltiossa, jota asetus sitoo, on kanne vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka tällaisessa jäsenvaltiossa, nostettava tämän asetuksen mukaisessa toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Brysselin yleissopimuksen toimivaltamääräyksiä sovelletaan kuitenkin edelleen, jos vastaajan kotipaikka on jäsenvaltiossa, jota asetus ei sido, tai jos asia siirtyy tällaiseen valtioon Brysselin yleissopimuksen 16 ja 17 artiklan mukaisessa tapauksessa. Tällä säännöllä täydennetään 4 artiklan ensimmäisen kohdan sääntöä, jonka mukaan vastaajiin, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, voidaan soveltaa kansallisia toimivaltasääntöjä. Siten asetuksen mukainen sääntelyjärjestelmä vaihtelee sen mukaan, onko vastaajan kotipaikka kolmannessa maassa vai jäsenvaltiossa, jota asetus ei sido. Brysselin yleissopimuksen vireilläoloa koskevia sääntöjä sovelletaan, jos toinen kanteista on nostettu jäsenvaltiossa, jota asetus ei sido, ja toinen jäsenvaltiossa, jota asetus sitoo.

Riippumatta siitä, sitooko asetus jäsenvaltiota, jossa tuomio on annettu, missä tahansa jäsenvaltiossa annetut tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tämän asetuksen mukaisesti jäsenvaltioissa, joita asetus sitoo. Tällä säännöllä täydennetään toimivaltaa koskevaa I luvun 4 artiklan kolmannen kohdan sääntöä. Luonnollisesti myös jäsenvaltiossa annettu tuomio sellaista vastaajaa vastaan, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön asetuksen mukaisesti

62 ja 63 artikla

Avoimuuden varmistamiseksi asetuksessa toistetaan erityisiä oikeudenaloja koskevat sopimukset, joiden sopimuspuolia jäsenvaltiot ovat ja joita sovelletaan jatkossakin. Tätä tyhjentävää luetteloa täydennetään jäsenvaltioiden antamien tietojen perusteella. On syytä huomata, että Brysselin yleissopimuksesta poiketen (57 artikla) eivät jäsenvaltiot voi tämän säännöksen mukaan enää asetuksen tultua voimaan liittyä voimassaoleviin tai tuleviin erityisillä oikeudenaloilla sovellettaviin tuomioistuinten toimivaltaa, tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeviin yleissopimuksiin.

Brysselin yleissopimuksessa omaksuttua käytäntöä noudattaen erityistä oikeudenalaa koskevan valtiosopimuksen mukainen tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön jäsenvaltiossa joko kyseisen erityistä alaa koskevan valtiosopimuksen mukaisesti tai tämän asetuksen mukaisesti.

64 artikla

Tämä on uusi artikla. Sen avulla on tarkoitus ottaa huomioon Brysselin yleissopimuksen 59 artikla, jonka mukaan sopimusvaltio voi tehdä sopimuksen kolmannen valtion kanssa poikkeamisesta tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevista Brysselin yleissopimuksen säännöistä. Tällaiset sopimukset eivät vastedes ole mahdollisia, eikä Brysselin yleissopimuksen 59 artiklaa ole siis sisällytetty tähän asetukseen. On kuitenkin syytä ottaa huomioon sopimukset, jotka jäsenvaltiot ja kolmannet maat ovat mahdollisesti jo allekirjoittaneet 59 artiklan perusteella. Siten jo allekirjoitettuja sopimuksia saatetaan soveltaa jatkossakin tämän asetuksen puitteissa.

VIII luku - Loppusäännökset

65 artikla

Tätä säännöstä ei ole yleissopimuksessa. EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaan komission tehtävänä on valvoa asetuksen soveltamista. Viiden vuoden kuluttua komissio laatii mahdolliset muutosehdotukset asetuksen soveltamisesta laatimansa kertomuksen pohjalta.

66 artikla

Tässä artiklassa, joka on myös uusi, säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava tuomioistuinten ja muutoksenhakutuomioistuinten luetteloihin tehtävät muutokset komissiolle, joka vastaa niiden julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

67 artikla

Tämäkin artikla on uusi, ja siinä tarkennetaan asetuksen voimaantulopäivä perustamissopimuksen 254 artiklan mukaisesti.

Ehdotus NEUVOSTON ASETUKSEKSI (EY) tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, [20]

[20] EYVL

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, [21]

[21] EYVL

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, [22]

[22] EYVL

sekä katsoo seuraavaa:

1) Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen toteuttamiseksi asteittain yhteisö toteuttaa muun muassa oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa koskevia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

2) Oikeudellista toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista koskevien kansallisten sääntöjen väliset erot vaikeuttavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tarvitaan välttämättä säädöksiä, joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa tuomioistuimen valintaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt ja yksinkertaistaa muodollisuudet, jotta tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin.

3) Tämä asia kuuluu perustamissopimuksen 65 artiklassa tarkoitetun yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön soveltamisalaan.

4) Perustamissopimuksen 5 artiklassa esitetyn toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tämä asetus rajoittuu vähimpään näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarpeelliseen eikä siten ylitä sitä, mikä tarvitaan tähän tarkoitukseen.

5) Jäsenvaltiot tekivät 27 päivänä syyskuuta 1968 EY:n perustamissopimuksen 293 artiklan neljännen luetelmakohdan puitteissa yleissopimuksen tuomio-istuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla [23], jäljempänä 'Brysselin yleissopimus'. Brysselin yleissopimusta, joka on osa yhteisön säännöstöä ja joka on ulotettu koskemaan kaikkia uusia jäsenvaltioita. Sitä on tarkistettu, ja neuvosto on hyväksynyt tarkistetun tekstin sisällön. Sen vuoksi olisi varmistettava tämän tarkistamistyön puitteissa saatujen tulosten jatkuvuus.

[23] Ks. konsolidoitu toisinto, EYVL C 27, 26.1.1998, s. 1.

6) Siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeellista ja asianmukaista, että tuomiovaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevista säännöistä säädetään velvoittavalla yhteisön säädöksellä, jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

7) On tärkeätä, että tämän asetuksen aineellinen soveltamisala käsittää kaikki tärkeimmät siviili- ja kauppaoikeudelliset alat. Poikkeukset soveltamisalaan on rajoitettava mahdollisimman vähiin.

8) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla riita-asioilla on oltava todellinen liityntä niihin jäsenvaltioihin, joita asetus sitoo. Yhteisiä sääntöjä olisi periaatteessa sovellettava, kun vastaajalla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa.

9) Vastaajaa, jolla on kotipaikka kolmannessa valtiossa, voivat koskea sen valtion alueella sovellettavat tuomioistuimen valintaa koskevat säännöt, jossa kanne on nostettu. Vastaajaan, jolla on kotipaikka sellaisessa jäsenvaltiossa, johon asetusta ei sovelleta, on sovellettava edelleen Brysselin yleissopimusta. Tuomioiden vapaata liikkuvuutta varten näiden sääntöjen perusteella annetut tuomiot on tunnustettava ja pantava täytäntöön yhteisön alueella asetuksen mukaisesti.

10) Toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä ja niiden on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan asuinpaikan perusteella. Tämän toimivallan on aina oltava käytettävissä, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riita-asian aiheen tai osapuolten valinnanvapauden vuoksi olisi sovellettava jotakin toista liityntäperustetta. Oikeushenkilöiden kotipaikka olisi määriteltävä erikseen yhteisten sääntöjen avoimuuden lisäämiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi.

11) Vastaajan asuinpaikan perusteella määräytyvän oikeuspaikan lisäksi olisi oltava vaihtoehtoisia oikeuspaikkoja tuomioistuimen ja riita-asian läheisen yhteyden vuoksi tai moitteettoman oikeudenkäytön helpottamiseksi.

12) Vakuutus-, työ- ja kuluttajasopimusten osalta olisi poikettava yleissäännöstä heikomman osapuolen suojelemiseksi siten, että tämä voi nostaa kanteen kotipaikkansa tuomioistuimessa, kun tämä on tarkoituksenmukaista.

13) On otettava huomioon uuden viestintäteknologian yhä nopeamman kehityksen vaikutus muun muassa kuluttajansuojaan. Erityisesti on otettava huomioon, että tavaroiden kaupan pitäminen tai palvelujen tarjoaminen sellaisen sähköisen viestimen välityksellä, jota voidaan käyttää jäsenvaltiosta käsin, on kyseiseen jäsenvaltioon suunnattua toimintaa. Jos kuluttajan kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, hänen on saatava asetuksen mukaista suojaa, kun hän allekirjoittaa kotipaikassaan sähköisin keinoin kuluttajasopimuksen.

14) Osapuolten oikeutta sopia itsenäisesti, mikä tuomioistuin on toimivaltainen, on kunnioitettava muissa sopimuksissa kuin työ-, vakuutus- ja kuluttajasopimuksissa. Sitä vastoin oikeuspaikkalausekkeiden käyttöä sopimuksissa, joissa toinen sopimuspuoli on toista heikommassa asemassa, on säänneltävä.

15) Asetuksessa säädettyjä yleisiä sääntöjä olisi tehtävä joustavammiksi jäsenvaltioiden menettelytapojen erilaisuuden huomioon ottamiseksi. Sen vuoksi olisi tähän asetukseen sisällytettävä Brysselin yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan tiettyjä määräyksiä.

16) Oikeudenkäytön yhdenmukaisuuden vamistamiseksi yhteisön tasolla on vältettävä, että kahdessa asetuksen nojalla toimivaltaisessa jäsenvaltiossa annettaisiin keskenään ristiriitaiset tuomiot. Tarvitaan selkeä, automaattinen järjestelmä vireillä olevien ja niihin liittyvien asioiden ratkaisemiseksi, ja vireilletulopäivämäärän määrittämiseen liittyvien kansallisten erojen vuoksi kyseinen päivämäärä on asianmukaista määrittää itsenäisesti.

17) Keskinäinen luottamus oikeudenkäyttöön yhteisössä edellyttää, että jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista paitsi, jos kysymys tuomion tunnustamisesta on riidan kohteena.

18) Tämä keskinäinen luottamus edellyttää, että menettelyn, jolla jäsenvaltiossa pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa annettu tuomio, on oltava tehokas ja nopea. Tämän vuoksi tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen on tapahduttava toimitettujen asiakirjojen muodollisen tarkastuksen jälkeen ilman muita toimenpiteitä ja ilman, että tämän asetuksen mukaisia perusteita täytäntöönpanon epäämisperusteita otetaan huomioon viran puolesta.

19) Vastaajan oikeuksien huomioon ottaminen merkitsee sitä, että vastaajan on voitava hakea annettuun tuomioon muutosta menettelyssä, joka on kontradiktorinen, jos tämä katsoo, että jokin tunnustamisen epäämisperusteista on täyttynyt. Myös kantajalla on oltava mahdollisuus muutoksenhakuun, jos tuomion ilmoitus täytäntöönpanokelpoisuudesta on hylätty.

20) On varmistettava jatkuvuus Brysselin yleissopimuksen ja tämän asetuksen välillä. Sen vuoksi olisi säädettävä siirtymäsäännöksiä. Saman jatkuvuuden olisi koskettava myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa Brysselin yleissopimuksen määräyksistä. Vuoden 1971 [24] pöytäkirjaa olisi edelleen sovellettava asetuksen voimaantulopäivänä jo vireillä olleisiin menettelyihin.

[24] Ks. konsolidoitu toisinto, EYVL C 27, 26.1.1998, s. 1 ja 28.

21) Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin sekä Tanskan asemasta annettujen pöytäkirjojen [25] 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä valtiot eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen. Sen vuoksi tämä asetus ei ole Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia eikä Tanskaa velvoittava eikä sitä sovelleta näihin valtioihin.

[25] EYVL C 340, 10.11.1997, s. 99 ja 101.

22) Koska Brysselin yleissopimusta sovelletaan edelleen niiden jäsenvaltioiden, joita tämä asetus sitoo, suhteissa niihin jäsenvaltioihin, joita asetus ei sido, on tärkeätä laatia selkeät säännöt tämän asetuksen ja yleissopimuksen keskinäisistä suhteista.

23) Johdonmukaisuuden vuoksi tämän asetuksen ei tulisi vaikuttaa toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista koskeviin sääntöihin, jotka sisältyvät erityisiin säädöksiin.

24) Jäsenvaltioiden on noudatettava tekemiään kansainvälisiä sitoumuksia, sen vuoksi tämä asetus ei vaikuta erityiskysymyksiä käsitteleviin yleissopimuksiin, joissa jäsenvaltiot ovat osapuolina.

25) Komission olisi viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta tarkasteltava sen soveltamista ja tarvittaessa tehtävä ehdotus sen muuttamiseksi.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku - Soveltamisala

1 artikla

Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.

Asetusta ei sovelleta:

1) luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen eikä myöskään aviovarallisuussuhteisiin eikä perintöön ja testamenttiin,

2) konkurssiin, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin,

3) sosiaaliturvaan,

4) välimiesmenettelyyn.

II luku - Toimivalta

1 jakso - Yleiset säännökset

2 artikla

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu kanne henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon valtion tuomioistuimissa.

Henkilöön, joka ei ole sen jäsenvaltion kansalainen, jossa hänellä on kotipaikka, sovelletaan samoja tuomioistuimen toimivaltaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä kuin tuon valtion omiin kansalaisiin.

Yhtiön tai muun oikeushenkilön kotipaikka määräytyy 57 artiklan mukaisesti.

Jollei toisin säädetä, 'jäsenvaltiolla' tarkoitetaan jäsenvaltiota, jota tämä asetus sitoo.

3 artikla

Kanne henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, voidaan nostaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa ainoastaan 2-7 jakson säännösten nojalla.

Liitteessä I mainittuja toimivaltaa koskevia kansallisia säännöksiä ei voida soveltaa tällaista henkilöä vastaan.

4 artikla

Jos vastaajan kotipaikka on kolmannessa valtiossa, kunkin jäsenvaltion tuomio-istuinten toimivalta määräytyy kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, jollei 22 ja 23 artiklasta muuta johdu.

Tällaista vastaajaa vastaan voi kansalaisuudestaan riippumatta jokainen, jolla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, samalla tavoin kuin tuon valtion omat kansalaiset, vedota siinä jäsenvaltiossa voimassa oleviin tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin säännöksiin sekä erityisesti liitteessä I mainittuihin säännöksiin.

Jos vastaajan kotipaikka on jäsenvaltiossa, jota tämä asetus ei sido, toimivalta määräytyy Brysselin yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on voimassa kyseisessä jäsenvaltiossa.

2 jakso - Erityinen toimivalta

5 artikla

Henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltion alueella, voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

1. a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla kanteessa tarkoitettu velvoite on täytetty tai täytettävä,

b) tätä säännöstä sovellettaessa ja jos ei ole sovittu toisin kanteessa tarkoitetun velvoitteen täytäntöönpanopaikka on:

- irtaimen tavaran kaupassa se paikkakunta jäsenvaltiossa, jolle tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava,

- palveluiden osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, jolla palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,

c) jos ei sovelleta b alakohtaa, sovelletaan a alakohtaa,

2. elatusvelvollisuutta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa elatusapuun oikeutetulla on kotipaikka, asuinpaikka taikka, jos asia liittyy jonkun oikeudellista asemaa koskevaan asiaan, siinä tuomioistuimessa, joka oman lakinsa mukaan on toimivaltainen tuossa asiassa paitsi, jos toimivalta perustuu ainoastaan toisen asianosaisen kansalaisuuteen,

3. sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla paikkakunnalla vahingon aiheuttanut teko sattui tai voi sattua,

4. rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista korvaus- tai hyvitysvaatimusta koskevassa asiassa siinä tuomioistuimessa, jossa rikosasia on vireillä, siltä osin kuin tuomioistuin oman lakinsa mukaan on toimivaltainen tutkimaan yksityisoikeudellisia vaatimuksia.

Rajoittamatta edullisempien kansallisten säännösten soveltamista henkilö, jolla on kotipaikka jäsenvaltion alueella ja joka on syytteessä tuottamuksellisesta rikoksesta sellaisen jäsenvaltion rikostuomioistuimessa, jonka kansalainen hän ei ole, voi käyttää puolustajanaan tähän tehtävään oikeutettua henkilöä siinäkin tapauksessa, että hän ei henkilökohtaisesti saavu tuomioistuimeen. Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että vastaajan on saavuttava henkilökohtaisesti; jos määräystä ei ole noudatettu, yksityisoikeudellista vaatimusta koskevaa tuomiota, joka on annettu ilman, että kyseisellä henkilöllä on ollut mahdollisuus puolustautua, ei tarvitse tunnustaa eikä panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa.

5. sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaa koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla paikkakunnalla toimipaikka sijaitsee,

6. laivalastin tai rahdin pelastamisesta aiheutuvan pelastuspalkkion maksamista koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla kyseessä oleva lasti tai rahti

a) on asetettu takavarikkoon tai on muun siihen rinnastettavan turvaamistoimen kohteena sellaisen maksun turvaamiseksi

tai

b) olisi voitu asettaa takavarikkoon tai siihen olisi voitu kohdistaa muu siihen rinnastettava turvaamistoimi, mutta takuu tai muu vakuus on asetettu,

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos väitetään, että vastaajalla on jokin oikeus lastiin tai rahtiin taikka oli sellainen oikeus, kun pelastustoimi tapahtui.

6 artikla

Henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltion alueella, voidaan nostaa kanne myös:

1) jos asiassa on useita vastaajia, siinä tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että ne on syytä käsitellä ja ratkaista yhdessä sen välttämiseksi, että kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin,

2) jos kanne koskee takautumisvaatimusta tai siihen rinnastettavaa vaatimusta, siinä tuomioistuimessa, jossa alkuperäinen kanne on vireillä, jollei alkuperäistä kannetta ole nostettu ainoastaan sen vuoksi, että kanne häntä vastaan saataisiin tutkituksi muussa tuomioistuimessa kuin siinä, joka muutoin olisi ollut toimivaltainen tutkimaan häntä vastaan nostetun kanteen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin toimivaltaperusteisiin ei voida vedota Saksassa eikä Itävallassa. Henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, voidaan tuomioistuimessa nostaa kanne:

- Saksassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 68, 72, 73 ja 74 §:n mukaisesti, jotka säännökset koskevat ilmoitusta oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio),

- Itävallassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 21 §:n mukaisesti, joka säännös koskee ilmoitusta oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio).

3) jos kysymyksessä on vastakanne, joka perustuu samaan sopimukseen tai seikkaan kuin pääkanne, siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on vireillä,

4) jos asia koskee sopimusta ja kanne voidaan yhdistää samaa vastaajaa vastaan nostettuun kanteeseen, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen, sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kiinteistö sijaitsee.

7 artikla

Jäsenvaltion tuomioistuin, joka tämän asetuksen mukaan on toimivaltainen tutkimaan aluksen käyttämisestä tai sen operoinnista aiheutuvaa vastuuta koskevan asian, on samoin kuin sen jäsenvaltion muu tuomioistuin, joka tuon valtion lain mukaan on asiassa toimivaltainen sanotun tuomioistuimen asemesta, myös toimivaltainen tutkimaan vaatimuksen sellaisen vastuun rajoittamisesta.

3 jakso - Toimivalta vakuutusasioissa

8 artikla

Tuomioistuimen toimivalta vakuutusta koskevissa asioissa määräytyy tämän jakson säännösten mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan ja 5 artiklan 5 alakohdan soveltamista.

9 artikla

Vakuutuksenantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne:

1) sen valtion tuomioistuimessa, jossa hänellä on kotipaikka, tai

2) muussa jäsenvaltiossa vakuutuksenottajan, vakuutetun tai edunsaajan nostamien kanteiden osalta sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla kantajalla on kotipaikka taikka

3) jos on kysymys rinnakkaisvakuutuksen antajasta, siinä jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kanne on nostettu johtavaa vakuutuksenantajaa vastaan.

Vakuutuksenantajalla, jolla ei ole jäsenvaltiossa kotipaikkaa, mutta jolla on sellaisessa valtiossa sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, katsotaan tämän toiminnasta aiheutuvien riitojen osalta olevan kotipaikka tuossa jäsenvaltiossa.

10 artikla

Asiassa, joka koskee vastuuvakuutusta tai kiinteää omaisuutta koskevaa vakuutusta, kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa sen paikkakunnan tuomio-istuimessa, jolla paikkakunnalla vahinko sattui. Sama koskee tapauksia, joissa samalla vakuutussopimuksella on vakuutettu sekä kiinteätä että irtainta omaisuutta ja sama tapahtuma on aiheuttanut vahinkoa kummallekin.

11 artikla

Vastuuvakuutusta koskevassa asiassa kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa siinä tuomioistuimessa, jossa vahingonkärsinyt on nostanut kanteen vakuutettua vastaan, jos tuomioistuimen laki sen sallii.

Vahingonkärsineen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan nostamaan kanteeseen sovelletaan 8, 9 ja 10 artiklan säännöksiä, jos tällainen suora kanne on luvallinen.

Jos sellaiseen suoraan kanteeseen sovellettavan lain mukaan on sallittua nostaa kanne vakuutuksenottajaa tai vakuutettua vastaan, tuomioistuin, jossa kanne on nostettu on myös toimivaltainen heidän osaltaan.

Tässä artiklassa kohdassa tarkoitettuihin toimivaltaperusteisiin ei voida vedota Saksassa eikä Itävallassa. Henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne:

- Saksassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 68, 72, 73 ja 74 §:n mukaisesti, jotka säännökset koskevat ilmoitusta oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio)

- Itävallassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 21 §:n mukaisesti, joka säännös koskee ilmoitusta oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio).

12 artikla

Jollei 11 artiklan kolmannen kohdan säännöksistä muuta johdu, vakuutuksenantaja saa nostaa kanteen vain sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka, riippumatta siitä, onko vastaaja vakuutuksenottaja, vakuutettu vai edunsaaja.

Tämän jakson säännökset eivät vaikuta oikeuteen nostaa vastakanne siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on tämän jakson säännösten mukaisesti vireillä.

13 artikla

Tämän jakson säännöksistä voidaan sopimuksin poiketa ainoastaan, jos

1. sopimus on tehty riidan syntymisen jälkeen, tai

2. sopimus antaa vakuutuksenottajalle, vakuutetulle tai edunsaajalle oikeuden nostaa kanteen muussa kuin tässä jaksossa tarkoitetuissa tuomioistuimissa, tai

3. sopimuksen ovat keskenään tehneet vakuutuksenottaja ja vakuutuksenantaja, joilla vakuutussopimusta tehtäessä oli kotipaikkansa tai asuinpaikkansa samassa jäsenvaltiossa, ja sopimuksessa on sovittu tuon valtion tuomioistuinten toimivallasta myös sen tapauksen varalta, että vahinko sattuu ulkomailla, jollei sellainen sopimus ole tuon valtion lain mukaan kielletty, tai

4. sopimus on tehty sellaisen vakuutuksenottajan kanssa, jolla ei ole kotipaikkaa missään jäsenvaltiossa, paitsi milloin vakuutus on pakollinen tai koskee jäsenvaltiossa olevaa kiinteää omaisuutta, taikka

5. sopimus koskee vakuutussopimusta, joka koskee yhtä tai useampaa 14 artiklassa tarkoitettua riskiä.

14 artikla

Edellä 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja riskejä ovat neuvoston direktiivin 73/239/ETY [26] 5 artiklan d alakohdassa tarkoitetut 'suuret riskit' sekä niiden riskien liitännäisriskit.

[26] EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3.

4 jakso - Toimivalta kuluttajasopimuksia koskevissa riita-asioissa

15 artikla

Kun asia koskee sellaisessa tarkoituksessa tehtyä sopimusta, jota ei voida pitää sopimuksentekijän, jäljempänä 'kuluttajan', ammattiin tai elinkeinotoimintaan liittyvänä, määräytyy tuomioistuimen toimivalta tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan ja 5 artiklan 5 alakohdan soveltamista, jos

1) sopimus koskee irtaimen kauppaa ja hinta on suoritettava maksuerissä, tai

2) sopimus koskee lainaa, joka on maksettava takaisin erissä, tai muuta luottoa, joka on tarkoitettu irtaimen tavaran kaupan rahoittamiseen, taikka

3) kaikissa muissa tapauksissa, jos sopimus on tehty henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista toimintaa tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, tai joka suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien millä keinoin tahansa, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.

Jos kuluttajan sopimuskumppanin kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, mutta hänellä on jäsenvaltiossa sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, katsotaan hänellä sivu-liikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toiminnasta aiheutuvien riitojen osalta olevan kotipaikka tuossa valtiossa.

Tämän jakson säännöksiä sovelletaan ainoastaan sellaisiin kuljetussopimuksiin, jotka koskevat yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä.

16 artikla

Kuluttaja voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä on kotipaikka, tai sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jolla kuluttajalla on kotipaikka.

Toinen sopimuspuoli voi nostaa kanteen kuluttajaa vastaan ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa kuluttajalla on kotipaikka.

Ensimmäisen ja toisen kohdan säännökset eivät vaikuta oikeuteen esittää vasta-vaatimuksia siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on tämän jakson säännösten mukaisesti vireillä.

17 artikla

Tämän jakson säännöksistä voidaan sopimuksin poiketa ainoastaan, jos:

1. sopimus on tehty riidan syntymisen jälkeen, tai

2. sopimus antaa kuluttajalle oikeuden nostaa kanteen muissa kuin tässä jaksossa tarkoitetuissa tuomioistuimissa, taikka

3. kuluttajalla ja hänen sopimuskumppanillaan oli sopimusta tehtäessä kotipaikka tai asuinpaikka samassa jäsenvaltiossa ja sopimuksessa on sovittu, että tuon valtion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia paitsi, jos sellainen sopimus ole tuon valtion lain mukaan kielletty.

5 jakso - Toimivalta työsopimusta koskevissa riita-asioissa

18 artikla

Työsopimusta koskevassa asiassa tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan ja 5 artiklan 5 alakohdan soveltamista.

Kun työntekijä tekee työsopimuksen sellaisen työnantajan kanssa, jonka kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, mutta jolla on jossakin jäsenvaltiossa sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, työnantajalla katsotaan sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaa koskevissa riita-asioissa olevan kotipaikka kyseisessä valtiossa.

19 artikla

Työnantajaa vastaan, jolla on jäsenvaltiossa kotipaikka, voidaan nostaa kanne:

1. sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa hänellä on kotipaikka, taikka

2. toisessa jäsenvaltiossa

a) sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla paikkakunnalla työntekijä tavallisesti suorittaa työnsä, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla hän viimeksi suoritti työnsä, tai

b) jos työntekijä ei tavallisesti suorita tai ei suorittanut työtään yhdessä ja samassa valtiossa, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla työntekijän palvelukseen ottanut toimipaikka sijaitsee tai sijaitsi.

20 artikla

Työnantaja voi nostaa kanteen vain sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa työn-tekijällä on kotipaikka.

Tämän jakson säännökset eivät vaikuta oikeuteen nostaa vastakanne siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on tämän jakson mukaisesti vireillä.

21 artikla

Tämän jakson säännöksistä voidaan poiketa ainoastaan toimivaltaa koskevalla sopimuksella, joka on tehty riidan syntymisen jälkeen, tai jonka mukaan työntekijä voi nostaa kanteen muissa kuin tässä jaksossa tarkoitetuissa tuomioistuimissa.

6 jakso - Yksinomainen toimivalta

22 artikla

Asianosaisten kotipaikasta riippumatta seuraavilla tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta

1. asiassa, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokraa, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa kiinteistö sijaitsee.

Asiassa, joka koskee kiinteän omaisuuden vuokraamista tilapäiseen yksityis-käyttöön enintään kuudeksi peräkkäiseksi kuukaudeksi, toimivalta on kuitenkin myös sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa vastaajalla on kotipaikka, edellyttäen, että vuokralainen on luonnollinen henkilö ja vuokranantajalla ja vuokralaisella on kotipaikka samassa jäsenvaltiossa;

2. asiassa, joka koskee yhtiön tai muun oikeushenkilön taikka niiden toimielinten päätösten pätevyyttä, mitättömyyttä tai purkamista, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa yhtiöllä tai oikeushenkilöllä on kotipaikka. Kyseisen kotipaikan määrittämiseksi tuomioistuin soveltaa omia kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiään;

3. asiassa, joka koskee julkiseen rekisteriin tehtyjen merkintöjen pätevyyttä, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa rekisteriä pidetään;

4. asiassa, joka koskee patentin, tavaramerkin, mallin tai muiden senkaltaisten oikeuksien tallettamista tai rekisteröintiä edellyttävien oikeuksien rekisteröintiä tai pätevyyttä, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty tai jossa tallettaminen tai rekisteröinti on tapahtunut tai jossa se yhteisön säädöksen tai kansainvälisen sopimuksen määräysten mukaan katsotaan tapahtuneeksi.

Rajoittamatta 5 päivänä lokakuuta 1973 allekirjoitetun yleissopimuksen eurooppapatentin myöntämisestä perustuvaa Euroopan patenttiviraston toimi-valtaa muuta johdu, jokaisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomaisesti toimivaltaisia tutkimaan kaikki sanotun valtion osalta myönnettyjen eurooppapatenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevat asiat;

5. asiassa, joka koskee tuomioiden täytäntöönpanoa, sen jäsenvaltion tuomio-istuimilla, jossa täytäntöönpano on tapahtuva tai tapahtunut.

7 jakso - Sopimus tuomioistuimen toimivallasta

23 artikla

Jos asianosaiset, joista ainakin yhdellä on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, ovat sopineet, että jonkin jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava jo syntynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, tuo tuomioistuin tai nuo tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan asian. Toimivalta on yksin-omaista paitsi, jos asianosaiset ovat sopineet toisin.

Tällainen tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus on tehtävä:

a) kirjallisesti tai, jos se on tehty suullisesti, vahvistettava kirjallisesti; tai

b) sellaisessa muodossa, joka vastaa asianosaisten välille muodostunutta käytäntöä; taikka

c) kansainvälisessä kaupassa sellaista muotoa noudattaen, joka vastaa sellaista kauppatapaa, jonka asianosaiset tunsivat tai joka heidän olisi pitänyt tuntea ja joka on kyseisen tyyppisten sopimusten osapuolten kyseisellä kaupan alalla laajalti tuntema ja säännöllisesti noudattama.

Tiedonanto sähköisin keinoin, josta jää pysyvä tieto sopimuksesta katsotaan samanarvoiseksi kuin "kirjaimellisesti".

Jos tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen tehneen kummankaan asianosaisen kotipaikka ei ole missään jäsenvaltiossa, toisten jäsenvaltioiden tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia tutkimaan asiaa, jolleivät sopimuksen mukaan toimivaltainen tuomioistuin tai toimivaltaiset tuomioistuimet ole katsoneet, ettei sillä tai niillä ole toimivaltaa asiassa.

Tuomioistuimen toimivaltaa koskevat sopimukset ovat tehottomia, jos ne ovat ristiriidassa 13 ja 17 artiklan säännösten kanssa tai jos tuomioistuimet, joiden toimivalta on sopimuksella poissuljettu, ovat 22 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltaisia.

24 artikla

Paitsi sitä toimivaltaa, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, se on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa siinä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin 22 artiklan nojalla on yksinomaisesti toimivaltainen.

8 jakso - Tuomioistuimen toimivallan ja prosessinedellytysten tutkiminen

25 artikla

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa nostettu kanne koskee pääasiallisesti asiaa, jonka toisen jäsenvaltion tuomioistuin on 22 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltainen tutkimaan, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta.

26 artikla

Jos kanne nostetaan jäsenvaltiossa sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka toisen jäsenvaltion alueella, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen tämän asetuksen säännösten mukaan.

Tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus tai muu vastaava asiakirja niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa tai että kaikkiin tätä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.

Toisen kohdan säännösten asemesta sovelletaan [oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa päivänä annetun] neuvoston direktiivin .../EY [27] soveltamiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, jos haastehakemus tai muu vastaava asiakirja oli annettava tiedoksi kyseisten säännösten mukaisesti.

[27] EYVL L

Kolmannessa kohdassa tarkoitetun direktiivin soveltamiseksi annettavien kansallisten säännösten voimaantuloon saakka sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn Haagin yleissopimuksen määräyksiä, jos haastehakemus tai muu vastaava asiakirja on annettava tiedoksi sanotun yleissopimuksen mukaisesti.

9 jakso - Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet

27 artikla

Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tuomioistuimen, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on jätettävä asia tutkimatta.

28 artikla

Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevat kanteet liittyvät toisiinsa, tuomioistuin, jossa kanne on myöhemmin nostettu, voi keskeyttää asian käsittelyn.

Jos toisiinsa liittyvät kanteet ovat vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, voi asianosaisen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos kanteiden yhdistäminen on sen lain mukaan sallittua.

Tätä artiklaa sovellettaessa katsotaan kanteiden liittyvän toisiinsa silloin, kun niiden välillä on niin läheinen yhteys, että kanteiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on tarkoituksenmukaista sen välttämiseksi, että kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.

29 artikla

Jos useampi kuin yksi tuomioistuin on yksinomaisesti toimivaltainen, on muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, jätettävä asia tutkimatta.

30 artikla

Tätä jaksoa sovellettaessa asian katsotaan tulevan vireille tuomioistuimessa

- 1) päivänä, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen laiminlyönyt häneltä edellytettyjä toimia haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle, tai

- 2) jos asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen laiminlyönyt häneltä edellytettyjä toimia asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen.

10 jakso - Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet

31 artikla

Jäsenvaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia voidaan pyytää sanotun valtion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.

III luku - Tunnustaminen ja täytäntöönpano

32 artikla

Tuomiolla tarkoitetaan tässä asetuksessa jokaista jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpano-määräykseksi vai joksikin muuksi, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä.

Ruotsissa maksamismääräystä (betalningsföreläggande) ja virka-apumenettelyä (handräckning) koskevissa yksinkertaistetuissa menettelyissä ilmaisu 'tuomioistuin' käsittää myös Ruotsin kruununvoutiviranomaisen (kronofogdemyndighet).

1 jakso - Tunnustaminen

33 artikla

Jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisessa jäsenvaltiossa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.

Jos kysymys tuomion tunnustamisesta on riidan kohteena, voi jokainen, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, pyytää tämän luvun 2 ja 3 jaksossa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että tuomio on tunnustettava.

Jos tuomioon vedotaan jäsenvaltiossa vireillä olevassa asiassa ja tuon asian ratkaisu riippuu siitä, onko tuomio tunnustettava, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimi-valtainen ratkaisemaan, täyttyykö jokin 41 ja 42 artiklassa säädetyistä tunnustamatta jättämisen edellytyksistä.

2 jakso - Täytäntöönpano

34 artikla

Jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka siinä valtiossa on täytäntöönpanokelpoinen, on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa (täytäntöönpanojäsenvaltio), kun tuomio sen hakemuksesta, jonka etua asia koskee, on siellä julistettu täytäntöönpano-kelpoiseksi.

35 artikla

Täytäntöönpanoa koskevan pyynnön ottaa vastaan liitteessä II olevassa luettelossa mainittu tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen.

Alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen henkilön kotipaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, tai täytäntöönpanopaikan mukaan.

36 artikla

Täytäntöönpanoa pyydetään täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaisesti.

Hakijan on ilmoitettava osoite tiedoksiantoja varten alueella, joka kuuluu sen tuomioistuimen tuomiopiiriin tai sen toimivaltaisen viranomaisen toimivallan piiriin, jolta täytäntöönpanoa pyydetään. Jos täytäntöönpanojäsenvaltion laki ei tunne tällaisen paikallisen osoitteen ilmoittamista, hakijan on nimettävä oikeudenkäynti-asiamies.

Jos toimivaltainen viranomainen on hallintoviranomainen, ei toista kohtaa sovelleta.

Hakemukseen on liitettävä 50 artiklassa mainitut asiakirjat.

37 artikla

Tuomio on julistettava täytäntöönpanokelpoiseksi heti, kun 50 artiklan edellyttämät muodollisuudet on saatettu loppuun, suorittamatta 41 ja 42 artiklan mukaista täytäntöönpanon epäämisperusteiden tarkistusta. Asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei menettelyn tässä vaiheessa voi esittää huomautuksia.

38 artikla

Hakijalle on viivytyksettä annettava tiedoksi täytäntöönpanokelpoisuudesta annettavasta hakemuksesta tehty päätös sen täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaisesti.

Asianosaiselle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on annettava tiedoksi ilmoitus täytäntöönpanokelpoisuudesta sekä tuomio, jos sitä ei vielä ole annettu tiedoksi tälle asianosaiselle.

39 artikla

Kumpi tahansa asianosainen voi hakea muutosta täytäntöönpanokelpoisuudesta annettavaa ilmoitusta koskevasta hakemuksesta tehtyyn päätökseen.

Muutosta on haettava liitteessä III mainitulta tuomioistuimelta.

Muutoksenhaku on käsiteltävä kontradiktorista menettelyä koskevien säännösten mukaisesti.

Jos asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, jää saapumatta tuomio-istuimeen käsittelyyn, joka koskee muutoksenhakua, 26 artiklan säännöksiä sovelletaan, vaikka asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei olisi kotipaikkaa jäsenvaltiossa.

Täytäntöönpanokelpoisuudesta annettua ilmoitusta koskeva muutoksenhakemus on jätettävä tuomioistuimeen kuukauden kuluessa ilmoituksen tiedoksiantamisesta. Jos asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on kotipaikka muussa valtiossa kuin siinä, jossa ilmoitus täytäntöönpanokelpoisuudesta on annettu, muutoksen-hakuaika on kaksi kuukautta siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi hänelle joko henkilökohtaisesti tai hänen asunnollaan. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.

40 artikla

Muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta ainoastaan siten kuin tämän asetuksen liitteessä IV säädetään.

41 artikla

Tuomioistuimen, jolta muutosta haetaan 39 tai 40 artiklan mukaisesti, on annettava päätöksensä viipymättä. Tuomioistuin hylkää ilmoituksen täytäntöönpano-kelpoisuudesta tai kumoaa sen,

1) jos ilmoitus täytäntöönpanokelpoisuudesta on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa täytäntöönpanoa haetaan,

2) jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa paitsi, jos vastaaja ei ole hakenut tuomioon muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä,

3) jos tuomio on ristiriidassa sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan,

4) jos tuomio on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai muussa kuin jäsenvaltiossa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa, ja viimeksi mainittu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomioon vedotaan.

Jäsenvaltiossa annettua tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.

42 artikla

Tuomioistuimen, jolta muutosta haetaan 39 tai 40 artiklan mukaisesti, on kieltäydyttävä antamasta ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta tai kumottava se, jos II luvun 3, 4 ja 6 jakson säännöksiä ei ole noudatettu.

Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan, on tutkiessaan, onko olemassa jokin ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu toimivaltaperuste, sidottu niihin tosiseikkoihin, joihin sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa tuomio on annettu, on perustanut toimivaltansa.

Rajoittamatta ensimmäisen kohdan määräysten soveltamista, sen jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa tuomio on annettu, toimivaltaa ei voida tutkia; tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännökset eivät kuulu 41 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin.

43 artikla

Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 39 tai 40 artiklan mukaisesti, voi sen asianosaisen pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, keskeyttää asian käsittelyn, jos tuomioon on haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, tai jos sellaisen muutoksenhakukeinon käyttämiselle säädetty aika ei ole vielä kulunut umpeen; viimeksi mainitussa tapauksessa tuomioistuin voi määrätä ajan, jonka kuluessa muutosta on haettava.

Tuomioistuin voi myös päättää, että täytäntöönpanon edellytyksenä on sen määräämän vakuuden asettaminen.

44 artikla

Kun tuomio on tunnustettava tämän asetuksen mukaisesti, hakija voi pyytää täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä, turvaamistoimet mukaan lukien, ilman että edellytetään 37 artiklan mukaisen täytäntöönpano-kelpoisuutta koskevan ilmoituksen antamista.

Ilmoitus täytäntöönpanokelpoisuudesta oikeuttaa ryhtymään turvaamistoimiin.

Ennen kuin 39 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitettu täytäntöönpano-kelpoisuudesta annettuun ilmoitukseen sovellettava muutoksenhakuaika on kulunut umpeen ja ennen kuin mahdollisen muutoksenhaun johdosta on annettu päätös, täytäntöönpanotoimen kohteena olevan velallisen omaisuuteen ei saa kohdistaa muita täytäntöönpanotoimia kuin turvaamistoimia.

45 artikla

Jos jäsenvaltiossa annetulla tuomiolla on ratkaistu useita vaatimuksia ja jos ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta ei voida antaa kaikkien vaatimusten osalta, tuomio-istuimen on annettava se yhden tai useamman vaatimuksen osalta.

Hakija voi pyytää tuomion yhteen tai useampaan osaan rajoittuvaa ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta.

46 artikla

Toisessa jäsenvaltiossa annettu tuomio, jolla joku on velvoitettu maksamaan uhkasakko, on täytäntöönpanokelpoinen täytäntöönpanojäsenvaltiossa ainoastaan, jos sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa tuomio on annettu, on lopullisesti vahvistanut uhkasakon määrän.

47 artikla

Jos hakijalla on siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, ollut kokonaan tai osittain maksuton oikeudenkäynti tai vapautus kulujen tai maksujen suorittamisesta, on hänellä oikeus myös tässä jaksossa tarkoitetussa menettelyssä maksuttomaan oikeudenkäyntiin ja vapautukseen kulujen tai maksujen suorittamisesta niin laajalti kuin se on mahdollista sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään.

48 artikla

Asianosaiselta, joka jäsenvaltiossa pyytää toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoa, ei saa vaatia vakuutta, takuuta, talletusta tai muuta senkaltaista suoritusta sillä perusteella, että hän on ulkomaalainen tai että hänellä ei ole kotipaikkaa tai asuinpaikkaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

49 artikla

Täytäntöönpanojäsenvaltiossa ei saa periä mitään riidan kohteen arvon mukaan määräytyvää maksua tai veroa täytäntöönpanokelpoisuudesta annettavaa ilmoitusta koskevassa menettelyssä.

3 jakso - Yhteiset säännökset

50 artikla

Asianosaisen, joka vaatii tuomion tunnustamista tai pyytää ilmoitusta täytäntöönpano-kelpoisuudesta, on annettava tuomiosta sellainen jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen aitouden toteamiseksi.

Asianosaisen, joka pyytää ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta, on esitettävä myös 51 artiklassa tarkoitettu todistus, tämän kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan soveltamista.

51 artikla

Tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, on asianosaisen pyynnöstä laadittava tuomiosta todistus liitteessä V olevaa vakiolomaketta käyttäen.

52 artikla

Jos 51 artiklassa tarkoitettua todistusta ei esitetä, toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen voi asettaa sen esittämiselle määräajan tai hyväksyä kyseisen asiakirjan veroisia muita asiakirjoja tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa asiakirjan esittämisvelvollisuudesta.

Tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksesta asiakirjoista on annettava käännös. Käännöksen tulee olla sellaisen henkilön oikeaksi todistama, jolla on siihen jossakin jäsenvaltiossa kelpoisuus.

53 artikla

Edellä 50 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen samoin kuin asianajovaltakirjan osalta, jos sellainen on annettu, ei saa vaatia laillistamista tai vastaavaa muodollisuutta.

IV luku - Viralliset asiakirjat ja tuomioistuimessa tehty sovinto

54 artikla

Viralliset asiakirjat (actes authentiques), jotka on laadittu jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia, on pyynnöstä julistettava täytäntöönpano-kelpoisiksi toisessa jäsenvaltiossa 34-49 artiklan säännösten mukaisessa menettelyssä. Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 39 tai 40 artiklan mukaisesti, voi kieltäytyä antamasta ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta tai kumota sen ainoastaan, jos virallisen asiakirjan täytäntöönpano olisi selkeästi vastoin täytäntöön-panojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita.

Täytäntöönpanopyynnön yhteydessä toimitetun asiakirjan on täytettävä ne edellytykset, jotka ovat tarpeen, että se voidaan hyväksyä viralliseksi asiakirjaksi siinä jäsenvaltiossa, jossa asiakirja on laadittu.

Edellä III luvun 3 jaksossa olevia säännöksiä on noudatettava soveltuvin osin.

Toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa, jossa virallinen asiakirja on laadittu tai rekisteröity, on sellaisen henkilön pyynnöstä, jonka etua asia koskee, laadittava siitä todistus liitteessä VI olevaa vakiolomaketta käyttäen.

55 artikla

Jäsenvaltion tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikana tehty sovinto, joka on täytäntöönpanokelpoinen sanotussa valtiossa, on täytäntöönpanokelpoinen täytäntöön-panojäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin viralliset asiakirjat. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen, jossa sovinto tehtiin, on asianosaisen pyynnöstä laadittava siitä todistus liitteessä V olevaa vakiolomaketta käyttäen.

Myös hallintoviranomaisten luona tehty tai hallintoviranomaisten oikeaksi todistama elatusvelvollisuutta koskeva sopimus katsotaan 54 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuksi viralliseksi asiakirjaksi.

V luku - Yleiset säännökset

56 artikla

Jäsenvaltion tuomioistuimen on sovellettava omaa lakiaan ratkaistessaan, onko asianosaisella kotipaikkaa sen alueella. Jos asianosaisella ei ole kotipaikkaa siinä valtiossa, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä, tuomioistuimen on ratkaistessaan kysymyksen siitä, onko asianosaisella kotipaikka jossakin muussa jäsenvaltiossa, sovellettava tuon toisen jäsenvaltion lakia.

57 artikla

Tätä asetusta sovellettaessa yhtiön tai muun oikeushenkilön kotipaikka on paikka-kunta, jolla sillä on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka.

VI luku - Siirtymäsäännökset

58 artikla

Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan ainoastaan sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille, ja sellaisiin virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu sen jälkeen, kun tämä asetus on tullut voimaan.

Tuomiot, jotka on annettu sen jälkeen kun tämä asetus on tullut voimaan asioissa, jotka on pantu vireille ennen tämän asetuksen voimaantuloa, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön III luvun säännösten mukaisesti, jos sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat II luvun säännöksiä tai Brysselin yleissopimuksen määräyksiä tai sellaisen yleissopimuksen määräyksiä, joka asian tullessa vireille oli voimassa sen jäsenvaltion, jossa tuomio on annettu, ja täytäntöönpanojäsenvaltion välillä.

VII luku - Asetuksen suhde muihin säädöksiin

59 artikla

Tämä asetus ei vaikuta sellaisten säännösten soveltamiseen, joilla säännellään tuomioistuinten toimivaltaa tai tuomioiden tunnustamista taikka täytäntöönpanoa erityisillä oikeudenaloilla ja jotka sisältyvät yhteisöjen toimielinten antamiin säädöksiin tai näiden säädösten täytäntöönpanemiseksi yhdenmukaistettuun kansalliseen lainsäädäntöön.

60 artikla

Tämä asetus korvaa jäsenvaltioiden osalta Brysselin yleissopimuksen.

Vuoden 1968 Brysselin yleissopimusta sovelletaan kuitenkin seuraavissa tapauksissa:

1) kun vastaajan kotipaikka on sellaisen jäsenvaltion alueella, jota tämä asetus ei sido, tai kun sanotun valtion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia Brysselin yleissopimuksen 16 ja 17 artiklan nojalla;

2) vireilläoloon ja samassa yhteydessä käsiteltäviin kanteisiin Brysselin yleissopimuksen 21 ja 22 artiklan mukaisesti, kun kanteista toinen on nostettu jäsenvaltiossa, jota tämä asetus ei sido, ja toinen jäsenvaltiossa, jota tämä asetus sitoo.

Brysselin yleissopimuksen nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen jäsenvaltiossa antamat tuomiot on tunnustettava ja pantava täytäntöön jäsenvaltioissa, joita tämä asetus sitoo, tämän asetuksen III luvun mukaisesti.

61 artikla

Rajoittamatta 58 artiklan toisen kohdan, 62 ja 63 artiklan soveltamista tämä asetus korvaa jäsenvaltioiden osalta seuraavat yleissopimukset ja sopimukset:

- Belgian ja Ranskan sopimuksen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen pätevyydestä ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Pariisissa 8 päivänä heinäkuuta 1899,

- Belgian ja Alankomaiden sopimuksen tuomioistuimen alueellisesta toimivallasta, konkurssista sekä tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen pätevyydestä ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Brysselissä 28 päivänä maaliskuuta 1925,

- Ranskan ja Italian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 3 päivänä kesäkuuta 1930,

- Saksan ja Italian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 9 päivänä maaliskuuta 1936,

- Belgian ja Itävallan sopimuksen elatusvelvollisuutta koskevien tuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 25 päivänä lokakuuta 1957,

- Saksan ja Belgian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Bonnissa 30 päivänä kesäkuuta 1958,

- Alankomaiden ja Italian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 17 päivänä huhtikuuta 1959,

- Saksan ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 6 päivänä kesäkuuta 1959,

- Belgian ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 16 päivänä kesäkuuta 1959,

- Kreikan ja Saksan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, sovintojen ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Ateenassa 4 päivänä marraskuuta 1961,

- Belgian ja Italian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja muiden täytäntöönpanokelpoisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 6 päivänä huhtikuuta 1962,

- Alankomaiden ja Saksan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja muiden täytäntöönpanokelpoisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Haagissa 30 päivänä elokuuta 1962,

- Alankomaiden ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Haagissa 6 päivänä helmikuuta 1963,

- Ranskan ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 15 päivänä heinäkuuta 1966,

- Espanjan ja Ranskan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Pariisissa 28 päivänä toukokuuta 1969,

- Luxemburgin ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Luxemburgissa 29 päivänä heinäkuuta 1971,

- Italian ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, sovintojen ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 16 päivänä marraskuuta 1971,

- Espanjan ja Italian sopimuksen oikeusavusta sekä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Madridissa 22 päivänä toukokuuta 1973,

- 11 päivänä lokakuuta 1977 sopimus Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Kööpenhaminassa 22 päivänä toukokuuta 1973,

- Itävallan ja Ruotsin sopimuksen siviilioikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Tukholmassa 16 päivänä syyskuuta 1982,

- Espanjan ja Saksan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja täytäntöönpano-kelpoisten virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Bonnissa 14 päivänä marraskuuta 1983,

- Itävallan ja Espanjan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja täytäntöönpano-kelpoisten virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 17 päivänä helmikuuta 1984,

- Suomen ja Itävallan sopimuksen yksityisoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 17 päivänä marraskuuta 1986,

- Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin sopimuksen tuomioistuimen toimivallasta, konkurssista sekä tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen pätevyydestä ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Brysselissä 24 päivänä marraskuuta 1961, siltä osin kuin mainittu sopimus on voimassa.

62 artikla

Edellä 61 artiklassa mainitut valtiosopimukset ovat edelleen voimassa sellaisissa asioissa, joissa tätä asetusta ei sovelleta.

Ne ovat edelleen voimassa myös niiden tuomioiden osalta, jotka on annettu, ja niiden virallisten asiakirjojen osalta, jotka on laadittu ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

63 artikla

Tämä asetus ei vaikuta tuomioistuinten toimivaltaa tai tuomioiden tunnustamista taikka täytäntöönpanoa erityisillä oikeudenaloilla säänteleviin sopimuksiin, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat. Tällaisia sopimuksia ovat

- yleissopimus eurooppapatenttien myöntämisestä, (Euroopan patenttisopimus) tehty Münchenissä 5 päivänä lokakuuta 1973,

- Varsovan yleissopimus ..

Yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi ensimmäistä kohtaa sovelletaan seuraavasti:

1) Tämä asetus ei rajoita, että erityistä oikeudenalaa koskevan valtiosopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuin voi vedota kyseisen sopimuksen mukaisiin perusteisiin toimivaltansa osalta silloinkin, kun vastaajalla on kotipaikka sellaisessa jäsenvaltiossa, joka ei ole tuon sopimuksen osapuoli. Asiaa käsittelevän tuomioistuimen on kuitenkin sovellettava tämän asetuksen 26 artiklaa.

2) Jäsenvaltiossa annetut tuomiot, jotka on antanut erityistä oikeudenalaa koskevan valtiosopimuksen perusteella itseään toimivaltaisena pitänyt tuomioistuin, on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa jäsenvaltioissa tämän asetuksen mukaisesti.

Jos erityistä oikeudenalaa koskeva valtiosopimus, jonka osapuolia ovat sekä jäsenvaltio, jossa tuomio on annettu, että jäsenvaltio, jolle pyyntö on osoitettu, sisältää tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevia ehtoja, niitä on noudatettava. Kuitenkin voidaan aina soveltaa niitä tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat tuomion tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa noudatettavaa menettelyä.

64 artikla

Tämä asetus ei vaikuta sopimuksiin, joilla jäsenvaltiot Brysselin yleissopimuksen 59 artiklan mukaisesti ja ennen tämän asetuksen voimaantuloa ovat sitoutuneet olemaan tunnustamatta tuomiota, joka on annettu toisessa mainitun yleissopimuksen osapuolena olevassa valtiossa sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka tai asuinpaikka kolmannessa valtiossa, jos tuomion antaneen tuomioistuimen toimivalta kyseisen yleissopimuksen 4 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa on voinut perustua ainoastaan saman yleissopimuksen 3 artiklan 2 kappaleessa mainittuun toimivaltaperusteeseen.

VIII luku - Loppusäännökset

65 artikla

Viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen sen soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi.

66 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisena antamansa säädökset, joilla muutetaan niiden liitteessä I mainittuja lainsäädännön säännöksiä sekä liitteissä II ja III ilmoitettuja tuomioistuimia tai toimivaltaisia viranomaisia. Komissio mukauttaa sen johdosta asianomaisia liitteitä.

67 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

Tämän asetuksen 3 artiklan toisessa kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimivaltaa koskevat kansalliset säännökset ovat seuraavat:

- Belgiassa: siviililain (Code civil - Burgerlijk Wetboek) 15 artikla sekä oikeudenkäyntilain (Code judiciaire - Gerechtelijk Wetboek) 638 artikla,

- Saksan liittotasavallassa: riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 23 artikla,

- Kreikassa: riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Êþäéêáò ðïëéôéêÞò äéêïíïìßáò) 1 artikla,

- Ranskassa: siviililain (Code civil) 14 ja 15 artikla,

- Italiassa: 31 päivänä toukokuuta 1995 annetun lain N:o 218 3 ja 4 artikla,

- Luxemburgissa: siviililain (Code civil) 14 ja 15 artikla,

- Itävallassa: tuomioistuimen toimivaltaa koskevan lain (Jurisdiktionsnorm) 99 artikla,

- Alankomaissa: riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Wetboek van Burgerlijke Rechtvordering) 126 artiklan 3 kappale ja 127 artikla,

- Portugalissa: riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Códico de Processo Civil) 65 artiklan 1 c ja 2 kohta ja 65 A artiklan c kohta sekä työasioiden oikeudenkäyntilain (Código de Processo de Trabalho) 11 artikla,

- Suomessa: oikeudenkäymiskaaren/rättegångsbalken 10 luvun 1 artiklan 1 momentin toinen, kolmas ja neljäs virke,

- Ruotsissa: oikeudenkäymiskaaren (rättegångsbalken) 10 luvun 3 artiklan ensimmäisen kappaleen ensimmäinen virke.

LIITE II

Tämän asetuksen 35 artiklassa tarkoitetut pyynnöt on osoitettava seuraaville tuomioistuimille tai toimivaltaisille viranomaisille:

LIITE III

Tämän asetuksen 39 artiklassa tarkoitetut muutoksenhakemukset on osoitettava seuraaville tuomioistuimille:

LIITE IV

40 artiklassa tarkoitetun muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen voidaan hakea muutosta ainoastaan:

- Belgiassa, Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa kassaatiovalituksella,

- Saksassa Rechtsbeschwerdellä,

- Itävallassa Revisionsrekursilla,

- Portugalissa oikeuskysymykseen rajoittuvalla valituksella (recurso restrito à matéria de direito),

- Suomessa valittamalla korkeimmalta oikeudelta / genom besvär hos högsta domstolen,

- Ruotsissa valittamalla Högsta domstolenilta.

LIITE V

Neuvoston asetuksen (EY) N:o / 51 ja 55 artiklan mukainen tuomioita ja tuomioistuimessa tehtyjä sovintoja koskeva todistus

(Suomi, finès, finska, finnisch, Finnish ....)

1. Maa, jossa annettu

2. Todistuksen antava tuomioistuin tai viranomainen

2.1. Nimi

2.2. Osoite

2.3. Puhelin/telekopio/sähköpostiosoite

3. Tuomion antanut / tuomioistuimessa tehdyn sovinnon hyväksynyt tuomioistuin

3.1. Tuomioistuin

3.2. Tuomioistuimen sijaintipaikka

4. Tuomio / tuomioistuimessa tehty sovinto

4.1. Päivämäärä

4.2. Viitenumero

4.3. Asianosaiset

4.3.1. Kantajan nimi (kantajien nimet)

4.3.2. Vastaajan nimi (vastaajien nimet)

4.3.3. Mahdollisten muiden asianosaisten nimet

4.4. Vastaajan poissaollessa annettu tuomio

4.4.1. Haasteen tiedoksiantopäivämäärä

4.5. Ratkaisun teksti tämän todistuksen liitteenä

5. Niiden asianosaisten nimet, joille on myönnetty maksuton oikeudenkäynti

Tuomio / tuomioistuimessa tehty sovinto on täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa se on annettu (asetuksen (EY) N:o / 24 ja 55 artikla) seuraavaa / seuraavia vastaan:

Nimi :

Tehty ..........................ssa/ssä, ........... päivänä .........kuuta ...........

Allekirjoitus ja/tai leima ........................

LIITE VI

Neuvoston asetuksen (EY) N:o / 54 artiklan mukainen virallisia asiakirjoja koskeva todistus

(Suomi, finés, finska, finnisch, Finnish, ............)

1. Maa, jossa annettu

2. Todistuksen antava tuomioistuin tai viranomainen

2.1. Nimi

2.2. Osoite

2.3. Puhelin/telekopio/sähköpostiosoite

3. Asiakirjan virallistanut viranomainen (täytetään soveltuvin osin)

3.1. Virallisen asiakirjan laadintaan osallistunut viranomainen

3.1.1. Viranomaisen nimi ja asema

3.1.2. Viranomaisen toimipaikka

3.2 Virallisen asiakirjan rekisteröinyt viranomainen (täytetään soveltuvin osin)

3.2.1. Viranomaistyyppi

3.2.2. Viranomaisen toimipaikka

4. Virallinen asiakirja

4.1. Asiakirjan kuvaus

4.2. Päivämäärä

4.2.1. laatimispäivämäärä

4.2.2. jos eroaa edellisestä: rekisteröintipäivämäärä

4.3. Viitenumero

4.4. Asianosaiset

4.4.1. Velkojan nimi

4.4.2. Velallisen nimi

5. Täytäntöönpanokelpoisen velvoitteen teksti on tämän todistuksen liitteenä.

Virallinen asiakirja on täytäntöönpanokelpoinen velallista vastaan siinä valtiossa, jossa se on annettu (asetuksen (EY) N:o / 54 artikla)

Nimi :

Tehty ..........................ssa/ssä, ........... päivänä .........kuuta ...........

Allekirjoitus ja/tai leima ............................... (täytetään soveltuvin osin)