Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 51998AC0105

    Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) muuttaen neuvoston asetusta (ETY) N:o 2299/89 tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien (TPJ) käyttöä koskevista käyttäytymissäännöistä"

    EYVL C 95, 30.3.1998, p. 27 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

    51998AC0105

    Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) muuttaen neuvoston asetusta (ETY) N:o 2299/89 tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien (TPJ) käyttöä koskevista käyttäytymissäännöistä"

    Virallinen lehti nro C 095 , 30/03/1998 s. 0027


    Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) muuttaen neuvoston asetusta (ETY) N:o 2299/89 tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien (TPJ) käyttöä koskevista käyttäytymissäännöistä" () (98/C 95/07)

    Neuvosto päätti 5. elokuuta 1997 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 75 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

    Asian valmistelusta vastannut liikenne- ja tietoliikennejaosto antoi lausuntonsa 19. tammikuuta 1998. Esittelijänä oli Robert Moreland.

    Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. ja 29. tammikuuta 1998 pitämässään 351. täysistunnossa (tammikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 112 puolesta, kaksi vastaan kolmen pidättyessä äänestämästä.

    1. Johdanto

    1.1. Lentoliikenteen tietokonepohjaiset paikanvarausjärjestelmät (TPJ:t) ovat erittäin tehokkaita markkinointivälineitä. Niiden avulla matkatoimistot saavat käyttöönsä lähes koko maailman kaikkien reittilentojen aikataulu-, hinta- ja muut tiedot. Harvinaistenkin reittien varaukset voidaan vahvistaa välittömästi ja niiden liput voidaan hinnoitella ja kirjoittaa. TPJ:t ovat kiistämättä tuottaneet paljon hyötyä lentoyhtiöille, matkatoimistoille ja kuluttajille.

    1.2. TPJ:t tarjoavat kuitenkin myös väärinkäyttömahdollisuuksia. Alun perin uudenaikaiset TPJ:t kehitettiin Yhdysvalloissa yksittäisissä lentoyhtiöissä, ja ne suosivat poikkeuksetta omistavaa lentoyhtiötä. Tällaisten vääristymien rehdille kilpailulle aiheuttaman haitan vuoksi Yhdysvaltain hallitus antoi vuonna 1984 säännöt TPJ:ien käytöstä. EU seurasi esimerkkiä ja antoi vuonna 1989 omat, yksityiskohtaisemmat sääntönsä (), joita tarkistettiin vuonna 1993 ().

    1.3. TPJ:ien sääntely on ollut menestyksellistä. Varsinkin pienille lentoyhtiöille suurta haittaa aiheuttaneet vääristymät on poistettu. Monet suuret lentoyhtiöt eivät enää katso tarpeelliseksi olla osakkaina TPJ:issä, ja ne ovat myyneet omistuksensa kokonaan tai osittain. Myös itse TPJ:issä on tapahtunut huomattavaa keskittymistä. Ne kaikki ovat nyt maailmanlaajuisia järjestelmiä, jotka toimivat eri puolilla maailmaa.

    1.4. Alusta lähtien on tunnustettu, että asian tärkeyden ja teknologian nopean kehityksen vuoksi TPJ:ien käyttöä koskevia käyttäytymissääntöjä on päivitettävä usein. Kuten jo mainittiin, nyt käsiteltävä asetusehdotus on alkuperäisen asetuksen toinen tarkistus.

    1.5. Komission ehdotus TPJ-asetuksen tarkistamisesta koostuu kahdesta osasta: kertomuksesta nykyisen asetuksen soveltamisesta sekä yksityiskohtaisia muutoksia sisältävästä uudesta asetuksesta. Jäljempänä kumpaakin osaa käsitellään vuorollaan.

    2. Kertomus käyttäytymissääntöjen soveltamisesta

    2.1. Kertomuksessa esitellään yksityiskohtaisesti myönnetyt lykkäykset, saadut valitukset sekä sääntöjen soveltamista koskevat täsmennyspyynnöt, ja siinä käsitellään myös useita teknisiä kysymyksiä. Yleisvaikutelmaksi jää, että vaikka sääntöihin on liittynyt monia ongelmia, ne on ratkaistu kaikkia tyydyttävällä tavalla. On kuitenkin selvää, etteivät kaikki asianomaiset jaa komission yleistä tyytyväisyyttä. Varsinkin lentoyhtiöt ovat tehneet paljon valituksia.

    2.2. Yksi komission kertomuksessa erityisesti esiin noussut huolenaihe on yhteislentojen näyttö TPJ:issä. Nykyisten sääntöjen mukaan TPJ:ien on varmistettava, ettei mitään lentovaihtoehtoa näytetä useammin kuin kerran, ellei ole olemassa joint venture -sopimusta tai muita sopimusjärjestelyjä (kuten yhteistunnusta), joiden nojalla kaksi tai useampi lentoliikenteen harjoittaja vastaa erikseen lentoliikennetuotteiden tarjoamisesta ja myynnistä. Tällöin jokaisella lentoliikenteen harjoittajalla, enintään kahdella, voi olla erillinen näyttö.

    2.3. Komissio toteaa, että teknisesti näiden kahden näytettävän lennon valinta on monimutkaista eikä TPJ voi suorittaa sitä yksin. Erityisesti lentoyhtiöiden tulee tehdä yhteistyötä TPJ-yritysten kanssa. Ensi askeleena lentoliikenteen harjoittajien tulisi sopia koko alan laajuisesta standardista. On ilmeistä, että tällaiseen standardiin on ollut vaikea päästä, ja vaikka nyt onkin saavutettu hieman edistystä, sääntöjen tämän osan täytäntöönpanossa on vielä paljon toivomisen varaa.

    2.4. Yhteistä tunnusta käyttävien lentojen näyttöä koskevat rajoitukset ovat alusta alkaen olleet TPJ-sääntöjen keskeinen osa. (Vuoden 1993 sääntötarkistuksessa rajoituksia itse asiassa höllennettiin hieman.) On sääli, ettei sääntöjä ole edelleenkään pantu täysimittaisesti toimeen. Näyttää siltä, ettei komissio ole ajanut tätä asiaa niin perusteellisesti kuin se olisi voinut eikä antanut sille sen ansaitsemaa huomiota.

    2.5. Suositus

    Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on laatinut kertomuksen TPJ:ien käyttöä koskevien käyttäytymissääntöjen soveltamisesta, johon väistämättä liittyy monimutkaisia teknisiä kysymyksiä mutta joka on lentoliikennealan kuluttajien ja kilpailun kannalta keskeinen tekijä. Komitea suosittaa, että tämän kaltaisia kertomuksia julkaistaisiin säännöllisesti, esimerkiksi kolmen vuoden välein, vaikkei asetukseen ehdotettaisikaan muutoksia.

    3. Sääntöihin ehdotetut muutokset

    Komissio ehdottaa nykyisiin TPJ-sääntöihin lukuisia muutoksia. Nämä esitellään seuraavassa.

    3.1. Tilaajien velvollisuudet (ehdotettu 9 a artikla ja liite II)

    3.1.1. Nykyiset säännöt edellyttävät TPJ:n toimittamien tietojen olevan tarkkoja ja kattavia. Tämä vaatimus on kuitenkin tehoton, ellei tilaaja eli matkatoimisto, joka saattaa saada lisäpalkkioita tiettyjen lentoyhtiöiden suosimisesta, välitä samoja tietoja myös asiakkaalle. Nykysäännöt asettavat matkatoimistoille eräitä velvoitteita, mutta jo kauan on tiedetty, että niiden noudattamista on hyvin vaikea valvoa.

    3.1.2. Tarkistettujen sääntöjen mukaan matkatoimiston on käytettävä puolueetonta näyttöä, ellei asiakas erityisesti toisin pyydä. Lisäksi matkatoimisto ei saisi käsitellä TPJ:n tarjoamia tietoja siten, että kuluttajille esitetään epätarkkoja, harhaanjohtavia tai syrjiviä tietoja. Kuluttajille tulisi antaa myös täydelliset tiedot useista lennon tärkeimmistä ominaisuuksista. Lopuksi kuluttajilla on oikeus saada halutessaan tuloste TPJ-näytöstä ja siten samat tiedot kuin matkatoimistokin. Useimmat näistä määräyksistä sisältyvät jo nykyisiin sääntöihin, mutta tarkistetussa asetuksessa niitä korostetaan entisestään.

    3.1.3. Suositus

    Komitea on tyytyväinen näihin muutoksiin, joita se pitää oikean suuntaisina. Se on kuitenkin huolissaan näiden tärkeiden määräysten noudattamisen valvonnasta. Komission tulisi antaa lisätietoja siitä, miten se aikoo suojella kuluttajien etuja ja varmistaa, että matkatoimistot noudattavat sääntöjä.

    3.1.4. Matkatoimistoja on arvosteltu myös siitä, että ne tekevät turhia varauksia esimerkiksi tiettyjen tuottavuustavoitteiden saavuttamiseksi, ja tämä aiheuttaa lentoyhtiöille tarpeettomia varausmaksuja. Tämän ongelman poistamiseksi uusissa säännöissä matkatoimistot velvoitetaan tekemään varaukset ja kirjoittamaan liput käytettyyn TPJ:ään sisältyvien tietojen mukaisesti ja mahdollisuuksien mukaan suorittamaan varaus- ja lipunkirjoitustoimet samassa TPJ:ssä. Päällekkäiset varaukset samalle matkalle on kielletty.

    3.1.5. Suositus

    Tämä on hyvin teknisluonteinen kysymys. Erityisesti liitteessä II olevat sääntömuutosehdotukset tuntuvat kyllä oikean suuntaisilta, mutta vain aika näyttää, ovatko ne riittäviä ongelmien ratkaisemiseksi. Komission tulisi seurata uusien sääntöjen tehokkuutta yhdessä lentoyhtiöiden ja matkatoimistojen edustajien kanssa.

    3.2. Sääntöjen laajentaminen kattamaan rautatieliikenne (ehdotetut artiklat 2(r), 2(s), 2(t) ja 21 b)

    3.2.1. Lyhyiden matkojen lentoliikennepalvelut kilpailevat yhä useammin suoraan huippunopeiden rautatiepalvelujen kanssa. Komissio myöntää, että tällaisten lento- ja rautatievaihtoehtojen näyttäminen samalla TPJ-näytöllä on kuluttajan kannalta edullista. Tämän vuoksi se ehdottaa, että näitä sääntöjä sovellettaessa rautatiepalvelut rinnastettaisiin lentoliikenteen palveluihin, mikäli ne on sisällytetty TPJ-näyttöön.

    3.2.2. Suositus

    Tähän ei ensi silmäyksellä näyttäisi olevan huomauttamista. Monimutkaisen käytännön vuoksi komissio ei kuitenkaan määrittele tarkasti rautatiepalvelujen TPJ-näyttöihin sisällyttämisen ehtoja. Tämä on yllättävä laiminlyönti, varsinkin kun komissio rahoitti konsulttiselvityksen rautatieliikennetuotteiden näytön toteutettavuudesta lentoliikenteen TPJ:issä. Komissio tuntuu odottavan, että lentoyhtiöt, rautatieyhtiöt sekä TPJ:t asettavat itse yhdessä tarvittavat standardit. Komitean mielestä olisi parempi, että itse säännöissä määritettäisiin tarkasti eri osapuolien velvoitteet. Nykymuodossaan ehdotus aiheuttaa varmasti riitoja ja viivästyksiä. Lisäkustannukset olisi pidettävä mahdollisimman alhaisina, aiheuttajien tulisi vastata niistä eikä niitä saisi periä lentomatkustajilta korkeampina hintoina.

    Komission ehdotus syrjii rautatieliikennettä erityisesti siten, että siinä rinnastetaan lentoliikenteen välilaskut ja junien pysähdykset väliasemilla, vaikka väliasemapysähdykset ovat useimmiten paljon lyhyempiä. TSK ehdottaa, että yhtäjaksoisten palvelujen ja palvelujen, joihin sisältyy välipysähdyksiä, välillä ei tehdä eroa, jos pysähdykset kestävät yhteensä vähemmän kuin 10 minuuttia.

    3.3. Veloituspolitiikka (3 a artikla ja 10 artiklan 1 kohta)

    3.3.1. Nykyisten sääntöjen mukaan "järjestelmän toimittajan perimien maksujen on oltava tasapuolisia, tarkoituksenmukaisesti muodostettuja sekä kohtuullisia suhteessa tarjotun ja käytetyn palvelun kustannuksiin sekä erityisesti oltava samat samantasoisista palveluista." Eurooppalaiset lentoyhtiöt ovat tehneet lukuisia valituksia TPJ:ien veloituspolitiikasta. Pääongelma on, että useat lentoyhtiöt katsovat olevansa TPJ:ien pakkoasiakkaita, kun taas TPJ:t kilpailevat kiivaasti keskenään saadakseen asentaa järjestelmänsä matkatoimistoihin. Joissain tapauksissa matkatoimistoille jopa maksetaan tietyn TPJ:n käyttämisestä, mikä lisää lentoyhtiöiltä perittäviä varausmaksuja.

    3.3.2. Komissio ei kuitenkaan yhdy lentoyhtiöiden näkemyksiin huolimatta aiemmasta ulkopuolisten konsulttien tekemästä tutkimuksesta, jossa asiaan ei oteta yksiselitteisesti kantaa, vaan hyväksyy TPJ:ien kannan, jonka mukaan matkatoimistoille maksettavia kannustepalkkioita voidaan oikeutetusti pitää jakelukustannuksina ja ne voidaan siten sisällyttää varausmaksulaskelmaan. Tällainen päättely tuskin tyydyttää lentoyhtiöitä.

    3.3.3. Komissio ehdottaa, että nykyisten sääntöjen edellä lainatun, maksujen suuruutta koskevan 10 artiklan 1 kohdan tulisi tulevaisuudessa koskea vain osallistuvilta liikenteenharjoittajilta perittäviä maksuja. Sääntöihin on lisätty uusi täysin samansisältöinen artikla, joka koskee matkatoimistoilta laitevuokrina tai vastaavina perittäviä maksuja. Näin ollen matkatoimistoille maksettavien ns. jakelumaksujen tasoa ei voitaisi todellisuudessa enää valvoa mitenkään. Lopuksi komissio ehdottaa selventävää sääntömuutosta kohtaan, jossa TPJ:n omistavan lentoyhtiön edellytetään hyväksyvän toisen lentoyhtiön varaus 3 a artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Selvennyksen tarkoituksena on estää liiallisten palkkioiden veloitus tällaisista varauksista.

    3.3.4. Suositus

    Komitea pitää matkatoimistoilta veloitettavien maksujen jakamista laitemaksuihin ja jakelumaksuihin keinotekoisena. Se ei ole läheskään tyydyttävä vastaus lentoyhtiöiden valituksiin, jotka tuntuvat jossain määrin oikeutetuilta. Vuonna 1995 komissio totesi, että tarpeettomien varauksien poistamiseksi tuottavuuspalkkiojärjestelmien tulisi perustua kirjoitettuihin lippuihin eikä tehtyihin varauksiin. Toisin sanoen vain ne varaukset, jotka johtavat lipun kirjoittamiseen, otettaisiin huomioon kannustepalkkiota laskettaessa. On epäselvää, miksi komissio on päättänyt luopua tästä linjasta, joka on saanut laajaa kannatusta.

    3.4. Yhteislentojen näyttö (liite, 10 kohta)

    3.4.1. Kuten edellä on esitetty, TPJ:illä on ollut vaikeuksia soveltaa nykyisiä sääntöjä, jotka antavat enintään kahdelle lentoyhtiölle, joilla on yhteistunnusjärjestely, oikeuden erillisiin näyttöihin, joissa käytetään yhtiöiden omia lennon tunnuksia. Vain yksi TPJ on ottanut käyttöön tyydyttävän menettelyn, jonka avulla lentoliikenteen harjoittajat voivat noudattaa tätä säännöstä. Kolme muuta TPJ:ää on ilmoittanut aikovansa panna säännön täytäntöön, mutta ne ovat yksilöineet useita käytännön ongelmia.

    3.4.2. Komissio hylkää sekä kaikkien yhteistunnusvaihtoehtojen näytön että näytön rajoittamisen vain toiminnalliseen lentoon. Komissio ehdottaa nykysäännön säilyttämistä, mutta jos TPJ ei pysty noudattamaan sitä lentoyhtiöiden toimittamien tietojen puutteellisuuden vuoksi, sillä olisi oikeus valita tasapuolisin perustein, mitkä yhteistunnuslennot se näyttää.

    3.4.3. Suositus

    Komitea on tietoinen TPJ:ien ja lentoyhtiöiden vaikeuksista soveltaa nykyisiä yhteislentojen näyttöä koskevia sääntöjä. Se on kuitenkin huolissaan siitä, että ehdotettu toimintatapa, joka jättää TPJ:ille jonkin verran päätösvaltaa, saattaa johtaa väärinkäytöksiin. Aikaisemmat kokemukset TPJ:istä varsinkin Yhdysvalloissa ovat osoittaneet, että päällisin puolin tasapuoliselta vaikuttava valintamenettely saattaa itse asiassa olla varsin syrjivä. Komitea suosittaa, että TPJ:ien vapaus valita näytettävät yhteistunnuslennot poistetaan. Säännöissä tulee määrätä yksityiskohtaisesti ja selvästi TPJ:ien käyttämät näyttöperusteet. Lisäksi komission tulisi harkita, olisiko säännöissä syytä varmistaa tehokkaammin, että mahdollinen matkustaja saa täydelliset tiedot siitä, mikä lentoyhtiö palvelun itse asiassa toimittaa, mitä lentokonetta lennolla käytetään jne.

    3.5. Tietojärjestelmien sisällyttäminen sääntöjen piiriin (2 artiklan 1 kohta ja ehdotetut artiklat 21 ja 21 c)

    3.5.1. Komissio huomauttaa, että tällä hetkellä on vaikeaa arvioida tarkasti lentoliikennetuotteiden elektronisissa jakelumenetelmissä tapahtuvaa kehitystä. Varauksia voidaan jo tehdä Internetin kautta. Nykyisellään Internet on kuitenkin vain pitkälle kehitetty viestintäyhteys tietojen toimittajien kuten lentoyhtiöiden tai TPJ:ien välillä eikä näytä kuuluvan järjestelmän toimittajan tai TPJ:n määritelmän piiriin.

    3.5.2. Komissio ehdottaa sääntöjen 21 artiklaa laajennettavan niin, että lentoyhtiöt voivat tarjota tietoja lentoliikennetuotteistaan Internetin kautta ilman, että 5 artiklan ja 9 artiklan 5 kohdan säännökset koskisivat niitä tämä on rinnastettavissa lentoyhtiöiden myyntitoimistoihin, joita käyttäytymissäännöt eivät myöskään koske. Sääntöjen tulisi kuitenkin koskea TPJ-palveluja, jotka toimitetaan sähköisesti suoraan käyttäjälle. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että tilaajan määritelmää muutetaan niin, että tällaiset TPJ-palvelut saatetaan sääntöjen piiriin.

    3.5.3. Suositus

    Komission varovainen suhtautuminen Internetin käyttöön lentoyhtiöiden varauspalvelujen toimittamisessa on oikeutettua. On hyvin vaikeaa ennustaa tarkasti, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tämä on kuitenkin alue, jota komission olisi seurattava huolellisesti voidakseen tehdä ehdotuksia väärinkäytösten estämiseksi.

    3.6. Lentojen ryhmittely (liite, 1 kohta)

    3.6.1. Eurooppalaisten TPJ:ien käyttöä koskevien käyttäytymissääntöjen tuoma tärkein uudistus suhteessa Yhdysvaltain vastaaviin sääntöihin olivat yksityiskohtaiset määräykset lentojen näyttöjärjestyksestä. Kuluttajien mieltymyksiä heijastaen ensin näytetään välilaskuttomat lennot, sitten lennot, joihin liittyy välilaskuja, ja viimeiseksi lennot, joihin sisältyy lentokoneen vaihto matkan aikana. Komissio toteaa, että "liikenteenharjoittajien pää- ja sivulentoasemajärjestelyjen käytön lisääntyessä epäsuorien lentojen tarjoama palvelu voi nykyään olla samantasoinen kuin palvelu, jota tarjotaan muilla suorilla lennoilla, joihin sisältyy välilaskuja." Se ehdottaakin, että näytön ryhmittelyperusteita tulisi muuttaa siten, että tulevaisuudessa etusija annettaisiin vain välilaskuttomille lennoille. Lennot, joihin sisältyy välilasku muttei koneenvaihtoa, eivät enää olisi etusijalla suhteessa lentoihin, joihin sisältyy lentokoneen vaihto.

    3.6.2. Komissio ei esitä mitään todistusaineistoa tämän muutoksen perustelemiseksi. Ei ole viitteitä siitä, ettei nykyinen sääntö olisi toiminut tyydyttävästi, eikä siitä ole esitetty yhtään valitusta. Erityisen outoa on, että komissio haluaa muuttaa näyttöryhmittelyä nyt, kun Yhdysvalloissa on monien vuosien jälkeen näkyvissä merkkejä siirtymisestä kohti eurooppalaista toimintatapaa.

    3.6.3. Suositus

    Sekä kuluttajien edun että lentoyhtiöiden kilpailun kannalta hyvin toimineiden nykyisten sääntöjen muuttamiseen tässä suhteessa ei ole perusteita. Komission tulisi sen sijaan kannustaa muita, etenkin Yhdysvaltoja, seuraamaan Euroopan esimerkkiä.

    3.7. Muut muutokset

    3.7.1. Sääntöihin ehdotetaan monia muitakin muutoksia, jotka koskevat tarkastuksen soveltamisalaa, lippujärjestelyjä lennoille, joilla on sama lennon numero ja joita liikennöi sama lentoliikenteen harjoittaja, turvallisuuspakettia, vastaajan oikeutta tulla kuulluksi, tietojärjestelmien sisällyttämistä sääntöjen piiriin, kolmansien osapuolien velvollisuuksia sekä laskutustietoja magneettitallenteena. Nämä muutokset koskevat pääosin teknisiä aiheita, eikä niistä todennäköisesti synny kiistaa.

    4. Päätelmät

    Lentoliikenteen TPJ:ien käyttäytymissäännöt ovat olleet menestyksekäs eurooppalainen aloite. Ne ovat poistaneet yhden lentoliikennealan kilpailun suurista ongelmista ja auttaneet luomaan tehokkaat ilmailun sisämarkkinat. Aihepiiri voi olla teknisesti monimutkainen, eikä ole yllättävää, että ongelmia on esiintynyt. Niitä ovat luultavasti pahentaneet eri osapuolten tähän asiaan liittyvät huomattavat kaupalliset intressit.

    Kokonaisuutena katsoen komitea on tyytyväinen komission ehdottamiin sääntömuutoksiin. Komitea katsoo kuitenkin, että yksittäiset mutta tärkeät seikat kaipaavat lisämuutoksia.

    Tällaisia seikkoja ovat:

    Komission tulisi laatia säännöllisiä kertomuksia TPJ-sääntöjen toiminnasta.

    Internetin kehitystä varauspalvelujen yhteydessä olisi seurattava huolellisesti, jotta voidaan tehdä ehdotuksia väärinkäytösten estämiseksi.

    Komission tulisi antaa lisätietoja siitä, miten se aikoo suojella kuluttajien etuja ja varmistaa, että matkatoimistot noudattavat sääntöjä.

    Komission tulisi seurata turhia varauksia koskevien uusien sääntöjen tehokkuutta yhdessä lentoyhtiöiden ja matkatoimistojen edustajien kanssa.

    Säännöissä tulisi määrittää tarkasti eri osapuolten velvoitteet rautatiepalvelujen näytön suhteen kiistojen ja viivästysten välttämiseksi.

    Komission tulisi palata aiempaan ehdotukseensa, jonka mukaan tuottavuuspalkkiojärjestelmien tulisi tarpeettomien varauksien poistamiseksi perustua kirjoitettuihin lippuihin eikä tehtyihin varauksiin.

    TPJ:t eivät saisi itse päättää yhteistunnuslentojen näytöstä.

    Säännöissä tulisi varmistaa nykyistä tehokkaammin, että mahdollinen tuleva matkustaja saa täydelliset tiedot siitä, mikä lentoyhtiö palvelun itse asiassa toimittaa, mitä lentokonetta lennolla käytetään jne.

    Lentojen näyttöjärjestystä TPJ:issä koskevat nykyiset säännöt tulisi pitää ennallaan.

    Bryssel, 28. tammikuuta 1998.

    Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

    Tom JENKINS

    () EYVL C 267, 3.9.1997, s. 67.

    () Neuvoston 24. heinäkuuta 1989 antama asetus (ETY) N:o 2299/89 tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien käyttöä koskevista käyttäytymissäännöistä, EYVL L 220, 29.7.1989, s. 1. TSK:n lausunto: EYVL C 56, 6.3.1989, s. 32.

    () Neuvoston 29. lokakuuta 1993 antama asetus (ETY) N:o 3089/93 tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien käyttöä koskevista käyttäytymissäännöistä annetun asetuksen (ETY) 2299/89 muuttamisesta, EYVL L 278, 11.11.1993, s. 1. TSK:n lausunto: EYVL C 108, 19.4.1993, s. 16.

    Top