This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 42014X0212(01)
Regulation No 43 of the Economic Commission for Europe of the United Nations (UN/ECE) — Uniform provisions concerning the approval of safety glazing materials and their installation on vehicles
Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 43 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat turvalasien ja niiden ajoneuvoihin asennuksen hyväksyntää
Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 43 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat turvalasien ja niiden ajoneuvoihin asennuksen hyväksyntää
EUVL L 42, 12.2.2014, p. 1–126
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
EUVL L 42, 12.2.2014, p. 1–1
(HR)
In force
Relation | Act | Comment | Subdivision concerned | From | To |
---|---|---|---|---|---|
Corrected by | 42014X0212(01)R(01) | (DE) |
12.2.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 42/1 |
Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa:
http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html
Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 43 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat turvalasien ja niiden ajoneuvoihin asennuksen hyväksyntää
Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:
Muutossarjan 01 täydennys 2 – Voimaantulopäivä: 3. marraskuuta 2013
SISÄLTÖ
SÄÄNTÖ
1. |
Soveltamisala |
2. |
Määritelmät |
3. |
Hyväksynnän hakeminen |
4. |
Merkinnät |
5. |
Hyväksyntä |
6. |
Yleiset vaatimukset |
7. |
Erityisvaatimukset |
8. |
Testit |
9. |
Turvalasin tyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen |
10. |
Tuotannon vaatimustenmukaisuus |
11. |
Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta |
12. |
Siirtymäsäännökset |
13. |
Tuotannon lopettaminen |
14. |
Hyväksyntätestauksesta vastaavien tutkimuslaitosten sekä tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet |
LIITTEET
1 |
Ilmoitus |
1A |
Ilmoitus |
2 |
Esimerkkejä osan hyväksyntämerkeistä |
2A |
Esimerkkejä ajoneuvon hyväksyntämerkeistä |
3 |
Yleiset testausvaatimukset |
4 |
Karkaistut tuulilasit |
5 |
Tasaisesti karkaistut ikkunalasit |
6 |
Tavalliset laminoidut tuulilasit |
7 |
Laminoidut ikkunalasit |
8 |
Käsitellyt laminoidut tuulilasit |
9 |
Sisäpinnaltaan muovipäällysteiset turvalasit |
10 |
Lasi-muovituulilasit |
11 |
Lasi-muovi-ikkunalasit |
12 |
Moninkertaiset ikkunat |
13 |
Tuulilasien ryhmittely hyväksyntätestausta varten |
14 |
Jäykät muovi-ikkunalasit |
15 |
Taipuisat muovi-ikkunalasit |
16 |
Jäykkää muovia olevat moninkertaiset ikkunat |
17 |
Segmentin korkeuden ja iskukohtien sijainnin mittaaminen |
18 |
Ajoneuvojen tuulilasien testausalueiden määrittäminen V-pisteiden suhteen |
19 |
Moottoriajoneuvojen istumapaikkojen H-pisteen ja todellisen ylävartalokulman määrittäminen |
20 |
Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastus |
21 |
Turvalasien asentamista ajoneuvoon koskevat säännökset |
1. SOVELTAMISALA
Tätä sääntöä sovelletaan
a) |
turvalaseihin, jotka on tarkoitettu asennettavaksi luokkien L (joissa on kori), M, N, O tai T (1) ajoneuvoihin tuulilaseina tai muina ikkunalaseina tai tilanjakajina; |
b) |
luokkien M, N ja O ajoneuvoihin näiden lasien asennuksen osalta. |
Sääntöä ei kummassakaan tapauksessa sovelleta valaisin- ja merkkivalaisinlaitteiden tai kojelautojen lasiosiin eikä panssarilaseihin tai kaksoisikkunoihin.
2. MÄÄRITELMÄT
Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
2.1 |
’Karkaistulla lasilla’ tarkoitetaan lasia, joka koostuu yhdestä lasikerroksesta, joka on erikoiskäsitelty sen mekaanisen lujuuden lisäämiseksi ja sen sirpaloitumisen vähentämiseksi rikkoutumisen jälkeen. |
2.2 |
’Laminoidulla lasilla’ tarkoitetaan lasia, joka koostuu kahdesta tai useammasta lasikerroksesta, joita pitää yhdessä yksi tai useampi muovimateriaalista koostuva välikerros. Laminoitu lasi voi olla
|
2.3 |
’Välikerroksella’ tarkoitetaan kaikkia materiaaleja, joiden tehtävänä on pitää laminoidun lasin kerrokset yhdessä. |
2.4 |
’Muovipäällysteisellä turvalasilla’ tarkoitetaan kohdan 2.1 tai 2.2 mukaista lasia, jonka sisäpinnalla on muovikerros. |
2.5 |
’Lasi-muovilasilla’ tarkoitetaan mistä tahansa lasimateriaalista koostuvaa lasia, jossa on yksi lasikerros ja yksi tai useampia muovikerroksia ja jossa muovikerros on sisäpuolella. |
2.6 |
’Muovilasilla’ tarkoitetaan lasimateriaalia, jonka keskeisenä aineosana on yksi tai useampi molekyylipainoltaan suuri orgaaninen polymeeri, joka on lopullisessa olomuodossaan kiinteä ja jota lopullisen tuotteen jossakin valmistus- tai käsittelyvaiheessa voidaan muokata juoksevana.
|
2.7 |
’Kaksoisikkunalla’ tarkoitetaan kahden sellaisen ikkunalasin kokonaisuutta, jotka on asennettu erikseen samaan ajoneuvossa olevaan aukkoon. |
2.8 |
’Moninkertaisella ikkunalla’ tarkoitetaan kokonaisuutta, joka koostuu vähintään kahdesta valmistusvaiheessa pysyvästi yhteen liitetystä rinnakkaisesta lasista, joiden välissä on rako.
|
2.9 |
’Luodinkestävällä lasilla’ tarkoitetaan lasia, joka kestää tuliaseiden vaikutusta. |
2.10 |
’Pääominaisuudella’ tarkoitetaan ominaisuutta, joka muuttaa turvalasin optisia ja/tai mekaanisia ominaispiirteitä huomattavasti tavalla, jolla on merkitystä lasilla ajoneuvossa olevan tehtävän kannalta. Termi kattaa myös hyväksynnän haltijan ilmoittamat kauppanimet tai tavaramerkit. |
2.11 |
’Sivuominaisuudella’ tarkoitetaan ominaisuutta, joka voi muuttaa turvalasin optisia ja/tai mekaanisia ominaispiirteitä tavalla, jolla on merkitystä lasilla ajoneuvossa olevan tehtävän kannalta. Tällaisen muutoksen laajuus arvioidaan vaikeusindeksien perusteella. |
2.12 |
’Vaikeusindekseillä’ viitataan kaksiportaiseen luokittelujärjestelmään, jota sovelletaan kussakin sivuominaisuudessa käytännössä havaittuihin muutoksiin. Muutos indeksistä 1 indeksiin 2 osoittaa, että lisätestit ovat tarpeen. |
2.13 |
’Tuulilasilla’ tarkoitetaan kuljettajan edessä sijaitsevaa lasia, jonka läpi kuljettaja näkee edessä olevan tien. |
2.14 |
’Tuulilasiaihiolla’ tarkoitetaan pienintä suorakaiteen muotoista lasialaa, josta tuulilasi voidaan valmistaa. |
2.15 |
’Tuulilasin kaltevuuskulmalla’ tarkoitetaan kulmaa, joka muodostuu pystysuoran linjan ja tuulilasin ylä- ja alareunojen kautta kulkevan suoran linjan välille, kun molemmat linjat sijaitsevat ajoneuvon pituusakselia sivuavalla pystytasolla.
|
2.16 |
’Tuulilasiryhmällä’ tarkoitetaan ryhmää, joka koostuu erikokoisista ja -muotoisista tuulilaseista, joiden mekaaniset ominaisuudet, sirpaloituminen ja käyttäytyminen tutkitaan ympäristötekijöiden vaikutuksia testattaessa.
|
2.17 |
’Ikkunalasilla’ tarkoitetaan mitä tahansa yksittäistä lasia, joka ei ole tuulilasi.
|
2.18 |
’Segmentin korkeudella h’ tarkoitetaan suurinta etäisyyttä lasin sisäpinnasta lasin päiden kautta kulkevaan tasoon mitattuna suunnilleen suorassa kulmassa lasiin nähden (katso liite 17, kuva 1). |
2.19 |
’Turvalasin tyypillä’ tarkoitetaan sellaisia kohdissa 2.1–2.7 määriteltyjä laseja, jotka eivät eroa merkittävästi toisistaan varsinkaan liitteissä 4–12 ja 14–16 tarkoitettujen pää- ja sivuominaisuuksiensa osalta.
|
2.20 |
’Nimellispaksuudella’ tarkoitetaan valmistajan määrittämää suunnittelupaksuutta toleranssilla ± (n × 0,2 mm), jossa n on lasin lasikerrosten määrä. |
2.21 |
’Kaarevuudella r’ tarkoitetaan lasin kaarevimmalta alueelta mitattua tuulilasin kaaren pienimmän säteen likiarvoa. |
2.22 |
’HIC-arvolla’ (päävamma-arvo, head injury criterion) tarkoitetaan arvoa, jolla mitataan sellaisen kallo-aivovamman ominaisuuksia, jonka aiheuttaa hidastusvoima, joka syntyy pään tylpässä iskussa kohtisuoraan lasia vasten. |
2.23 |
Ajonäkyvyyden edellyttämä turvalasi
|
2.24 |
’Läpinäkymättömällä tummennuksella’ tarkoitetaan sellaista lasin aluetta, joka ei läpäise valoa. Tähän sisältyvät sekä yhtenäiset että pistemäiset painatukset, mutta eivät varjostusnauhat. |
2.25 |
’Varjostusnauhalla’ tarkoitetaan sellaista lasin aluetta, joka läpäisee valoa tavallista vähemmän, pois luettuna läpinäkymättömät tummennukset. |
2.26 |
’Tuulilasin läpinäkyvällä alueella’ tarkoitetaan rakenteelliseen lasialaan sisältyvää lasitettua aluetta lukuun ottamatta mahdollisia sallittuja läpinäkymättömiä tummennuksia (ks. liite 18), mutta mukaan luettuna varjostusnauhat. |
2.27 |
’Rakenteellisella lasialalla’ tarkoitetaan ajoneuvossa olevaa rakenteellista lasitettavaksi tarkoitettua aukkoa suurimmillaan ennen lasin asentamista kaikki varusteet mukaan luettuina, mutta ilman läpinäkymättömiä tummennuksia. |
2.28 |
’Optisella vääristymällä’ tarkoitetaan tuulilasin optista virhettä, joka muuttaa tuulilasin läpi tarkasteltavan kohteen ulkomuotoa. |
2.29 |
’Heijastuskuvalla’ tarkoitetaan häiriö- tai haamukuvaa, joka usein näkyy yöaikaan, kun varsinainen tarkasteltava kohde on huomattavasti ympäristöään kirkkaampi, esimerkkinä lähestyvän ajoneuvon ajovalot. |
2.30 |
’Heijastuskuvan erotuksella’ tarkoitetaan heijastuskuvan ja varsinaisen kohteen sijaintien välistä kulmaetäisyyttä. |
2.31 |
’Normaalilla valonläpäisevyydellä’ tarkoitetaan kohtisuoraan ikkunaa vastaan mitattua valonläpäisevyyttä. |
2.32 |
’Suunnitellulla ylävartalokulmalla’ tarkoitetaan R-pisteen kautta kulkevan pystysuoran linjan ja valmistajan määrittämän ylävartalolinjan välistä kulmaa. |
2.33 |
’Näytteellä’ tarkoitetaan erityisesti valmisteltua, valmista tuotetta edustavaa tai valmiista tuotteesta leikattua kappaletta. |
2.34 |
’Testikappaleella’ tarkoitetaan näytettä tai valmista lasituotetta. |
2.35 |
’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan turvalasin asennuksen kannalta samaan luokkaan kuuluvia ajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan ainakaan seuraavien olennaisten ominaisuuksiensa osalta:
|
2.36 |
’Keskiohjauspaikalla’ tarkoitetaan paikkaa, jossa R-pisteen Y-koordinaatti sijaitsee paikassa Y0 tarkkuudella +/– 60 mm. |
3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN
3.1 Lasityypin hyväksyntä
Tyyppihyväksyntähakemuksen tekee lasin valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja siinä maassa, jossa hyväksyntää haetaan.
3.2 Kunkin lasityypin hyväksyntähakemuksen liitteenä on oltava alla mainitut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat tiedot:
3.2.1 Tekninen kuvaus kaikista pää- ja sivuominaisuuksista.
3.2.1.1 |
Muiden lasien kuin tuulilasien osalta on toimitettava enintään A4-kokoiset tai siihen kokoon taitetut piirustukset, joista ilmenevät
|
3.2.1.2 |
Tuulilasien osalta on toimitettava seuraavat tiedot:
|
3.2.1.3 |
Moninkertaisten ikkunoiden osalta on toimitettava enintään A4-kokoiset tai siihen kokoon taitetut piirustukset, joista käyvät 3.2.1.1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi ilmi
|
3.3 Lisäksi hyväksynnän hakijan on toimitettava riittävä määrä testikappaleita ja näytteitä kyseistä mallia olevista valmiista laseista. Näytteiden lukumäärä vahvistetaan tarvittaessa testeistä vastaavan tutkimuslaitoksen kanssa.
3.4 Ajoneuvotyypin hyväksyntä
Ajoneuvon valmistajan tai tämän valtuutetun edustajan on tehtävä hakemus ajoneuvotyypin hyväksynnästä turvalasien asennuksen osalta.
3.5 Hyväksyntähakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavassa luetellut tiedot:
3.5.1 soveltuvassa mittakaavassa olevat ajoneuvon piirustukset, joista käyvät ilmi
3.5.1.1 |
tuulilasin sijainti ajoneuvon R-pisteeseen nähden, |
3.5.1.2 |
tuulilasin kaltevuuskulma, |
3.5.1.3 |
istuimen selkänojan kaltevuuskulma, |
3.5.2 tuulilasia ja muita laseja koskevat tekniset tiedot, joista käyvät ilmi erityisesti
3.5.2.1 |
käytetyt materiaalit, |
3.5.2.2 |
hyväksyntänumerot, |
3.5.2.3 |
mahdolliset lisämerkinnät kohdan 5.5 mukaisesti. |
3.6 Tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava hyväksyttävää ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo.
4. MERKINNÄT
4.1 Kussakin turvalasissa, hyväksyttäviksi toimitetut näytteet ja testikappaleen mukaan luettuina, on oltava merkittynä liitteen 1 kohdassa 3 mainittu valmistajan kauppanimi tai tavaramerkki. Valmistetuissa osissa on oltava E-säännön nro 43 mukainen, alkuperäiselle valmistajalle annettu hyväksyntänumero. Merkinnän on oltava helposti luettava ja pysyvä.
5. HYVÄKSYNTÄ
5.1 Lasityypin hyväksyntä
Jos hyväksyttäväksi toimitetut näytteet täyttävät tämän säännön 6–8 kohdan vaatimukset, kyseiselle turvalasityypille on myönnettävä hyväksyntä.
5.2 Kullekin liitteessä 5, 7, 11, 12, 14, 15 ja 16 määritellylle tyypille, ja tuulilasien osalta kullekin hyväksytylle ryhmälle, on annettava hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 01, eli sääntö on alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa hyväksyntänumeroa toiselle turvalasityypille tai ryhmälle.
5.3 Tätä sääntöä soveltaville sopimuksen osapuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta turvalasin tyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä tämän säännön liitteessä 1 ja sen lisäyksissä esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.
5.3.1 Tuulilasien osalta hyväksyntäilmoitukseen on liitettävä asiakirja, jossa luetellaan kaikki ryhmään kuuluvat tuulilasimallit sekä ryhmän ominaisuudet liitteen 1 lisäyksen 8 mukaisesti.
5.4 Jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä olevaan lasiin ja moninkertaiseen lasiin on 4.1 kohdassa tarkoitettujen merkintöjen lisäksi kiinnitettävä näkyvästi kansainvälinen hyväksyntämerkki. Kuhunkin moninkertaisen ikkunan osana olevaan lasiin voidaan lisäksi kiinnittää sitä koskeva hyväksyntämerkki. Hyväksyntämerkki koostuu seuraavista osista:
5.4.1 E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (2), jotka ovat ympyrän sisällä,
5.4.2 kohdassa 5.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero, R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero.
5.5 Seuraavassa luetellut lisätunnukset on kiinnitettävä lähelle edellä tarkoitettua hyväksyntämerkkiä:
5.5.1 Kun kyseessä on tuulilasi:
I |
karkaistu lasi |
II |
tavallinen laminoitu lasi |
III |
käsitelty laminoitu lasi |
IV |
lasi-muovilasi, |
5.5.2 |
V |
kun kyseessä on turvalasi, jonka valonläpäisevyys on pienempi kuin 70 prosenttia, |
5.5.3 |
VI |
kun kyseessä on moninkertainen ikkuna, |
5.5.4 |
VII |
kun kyseessä on tasaisesti karkaistu lasi, jota voidaan käyttää tuulilasina hitaissa ajoneuvoissa, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h, |
5.5.5 |
VIII |
kun kyseessä on jäykkä muovilasi. Lisäksi käyttötarkoitus on merkittävä seuraavasti:
|
Lisäksi muovilasit, joille on tehty liitteen 3 kohdassa 4 kuvailtu naarmuuntumiskestävyystesti, on varustettava seuraavilla merkinnöillä tapauksen mukaan:
/L |
kun kyseessä on lasi, jossa valon hajaantuminen on enintään 2 prosenttia sen jälkeen, kun ulkopinta on käynyt läpi 1 000 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä (ks. liitteet 14 ja 16, kohta 6.1.3.1), |
/M |
kun kyseessä on lasi, jossa valon hajaantuminen on enintään 10 prosenttia sen jälkeen, kun ulkopinta on käynyt läpi 500 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä (ks. liitteet 14 ja 16, kohta 6.1.3.2), |
5.5.6 |
IX |
kun kyseessä on taipuisa muovilasi, |
5.5.7 |
X |
kun kyseessä on jäykkää muovia oleva moninkertainen ikkuna. Lisäksi käyttötarkoitus on merkittävä seuraavasti: |
/A |
etuikkunalasi |
/B |
sivu-, taka- tai kattolasi |
/C |
käyttö paikoissa, joissa pään isku lasiin on epätodennäköistä tai mahdotonta. |
Muovilasit, joille on tehty liitteen 3 kohdassa 4 kuvailtu naarmuuntumiskestävyystesti, on lisäksi varustettava seuraavilla merkinnöillä tapauksen mukaan:
/L |
kun kyseessä on lasi, jossa valon hajaantuminen on enintään 2 prosenttia sen jälkeen, kun ulkopinta on käynyt läpi 1 000 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä (ks. liitteet 14 ja 16, kohta 6.1.3.1), |
/M |
kun kyseessä on lasi, jossa valon hajaantuminen on enintään 10 prosenttia sen jälkeen, kun ulkopinta on käynyt läpi 500 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä (ks. liitteet 14 ja 16, kohta 6.1.3.2), |
5.5.8 |
XI |
kun kyseessä on laminoitu ikkunalasi, |
5.5.9 |
XII |
kun kyseessä on lasi-muovi-ikkunalasi, |
5.5.10 |
/P |
kun kyseessä on lasinen turvalasi, jonka sisäpinnalla on muovikerros. |
5.6 Hyväksyntämerkin ja symbolin on oltava helposti luettavissa ja pysyvä. Lisäsymbolit on yhdistettävä hyväksyntämerkkiin.
5.7 Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkeistä.
5.8 Ajoneuvotyypin hyväksyntä
Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo vastaa tämän säännön liitteessä 21 esitettyjä vaatimuksia, kyseiselle ajoneuvotyypille on annettava tyyppihyväksyntä.
5.9 Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 01, eli sääntö on alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle kohdassa 2.35 tarkoitetulle ajoneuvotyypille.
5.10 Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopullisesta keskeyttämisestä tämän säännön liitteessä 1A esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.
5.11 Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksyttyyn ajoneuvotyyppiin on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista:
5.11.1 E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, jotka ovat ympyrän sisällä (3),
5.11.2 kohdassa 5.11.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero, R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero.
5.12 Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön perusteella maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, kohdassa 5.11.1 tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin kaikkien niiden sääntöjen numerot ja tunnukset, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä tämän säännön perusteella hyväksynnän myöntäneessä maassa, on merkittävä kohdassa 5.11.1 tarkoitetun tunnuksen oikealle puolelle pystysarakkeisiin.
5.13 Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.
5.14 Hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan kiinnittämään ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.
5.15 Tämän säännön liitteessä 2A annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkkien sijoittelusta.
6. YLEISET VAATIMUKSET
6.1 Kaikkien lasimateriaalien, myös tuulilasien valmistuksessa käytettävien, on oltava sellaisia, että lasin rikkoutuessa ruumiillisen vamman riski on mahdollisimman pieni. Lasin on kestettävä riittävän hyvin tavallisessa liikenteessä todennäköisesti esiintyviä tapahtumia sekä sää- ja lämpötilaoloja, kemiallisia vaikutuksia, palamista ja naarmuuntumista.
6.2 Turvalasin on lisäksi oltava riittävän läpinäkyvää, se ei saa aiheuttaa havaittavia vääristymiä tuulilasin läpi nähtävissä kohteissa, eikä se saa aiheuttaa mitään sekaannusta liikennemerkeissä ja -valoissa käytettävien värien tunnistamisessa. Tuulilasin rikkouduttua kuljettajan on edelleen pystyttävä näkemään tie niin selvästi, että hän voi jarruttaa ajoneuvoa ja pysäyttää sen turvallisesti.
7. ERITYISVAATIMUKSET
Kaikkien turvalasityyppien on luokkansa mukaan täytettävä seuraavat erityiset vaatimukset:
7.1 |
karkaistut tuulilasit – liitteen 4 vaatimukset; |
7.2 |
tasaisesti karkaistut ikkunalasit – liitteen 5 vaatimukset; |
7.3 |
tavalliset laminoidut tuulilasit – liitteen 6 vaatimukset; |
7.4 |
tavalliset laminoidut ikkunalasit – liitteen 7 vaatimukset; |
7.5 |
käsitellyt laminoidut tuulilasit – liitteen 8 vaatimukset; |
7.6 |
muovipäällysteiset turvalasit – edellä tarkoitettujen soveltuvien vaatimusten lisäksi liitteen 9 vaatimukset; |
7.7 |
lasi-muovituulilasit – liitteen 10 vaatimukset; |
7.8 |
lasi-muovi-ikkunalasit – liitteen 11 vaatimukset; |
7.9 |
moninkertaiset ikkunat – liitteen 12 vaatimukset; |
7.10 |
jäykät muovi-ikkunalasit – liitteen 14 vaatimukset; |
7.11 |
taipuisat muovi-ikkunalasit – liitteen 15 vaatimukset; |
7.12 |
jäykkää muovia olevat moninkertaiset ikkunat – liitteen 16 vaatimukset. |
8. TESTIT
8.1 Tässä säännössä säädetään seuraavista testeistä:
8.1.1 Sirpaloitumistesti
Tämän testin tarkoituksena on:
8.1.1.1 |
varmentaa, että lasin rikkoutumisen yhteydessä syntyvät sirpaleet ja sirut ovat sellaisia, että loukkaantumisriski jää mahdollisimman pieneksi, ja |
8.1.1.2 |
tarkastaa näkyvyys rikkoutumisen jälkeen, kun kyseessä on tuulilasi. |
8.1.2 Mekaanisen lujuuden testaus
8.1.2.1 Kuulaniskutesti
Testejä on kaksi, toisessa käytetään 227 g:n ja toisessa 2 260 g:n painoista kuulaa.
8.1.2.1.1 |
Testi 227 g:n kuulalla: Tämän testin tarkoituksena on arvioida laminoidun lasin välikerroksen adheesiota ja tasaisesti karkaistun lasin ja muovilasin mekaanista lujuutta. |
8.1.2.1.2 |
Testi 2 260 g:n kuulalla: Tämän testin tarkoituksena on arvioida laminoidun lasin kykyä estää kuulan läpitunkeutuminen. |
8.1.2.2 Pääniskutesti
Tämän testin tarkoituksena on todeta, vastaako lasi niitä vaatimuksia, jotka liittyvät loukkaantumisen ehkäisemiseen siinä tapauksessa, että pää iskeytyy tuulilasiin, laminoituun lasiin, lasi-muovilasiin, muuhun jäykkään muovilasiin kuin tuulilasiin tai sivuikkunoina käytettyihin moninkertaisiin ikkunoihin.
8.1.3 Ympäristötekijöiden vaikutusten testaus
8.1.3.1 Naarmuuntumiskestävyystesti
Testin tarkoituksena on todeta ylittääkö turvalasin naarmuuntumiskestävyys määrätyn arvon.
8.1.3.2 Lämmönkestävyystesti
Testin tarkoituksena on todeta, muodostuuko laminoidun lasin välikerrokseen tai lasi-muovilasiin kuplia, kun lasi altistetaan korkealle lämpötilalle pitkäksi ajaksi.
8.1.3.3 Säteilynkestävyystesti
Testin tarkoituksena on todeta, väheneekö pitkäksi ajaksi säteilylle altistetun laminoidun lasin, lasi-muovilasin tai muovipäällysteisen lasin valonläpäisevyys huomattavasti tai muuttuuko lasin väri merkittävästi.
8.1.3.4 Kosteudenkestävyystesti
Tämän testin tarkoituksena on todeta, kestääkö laminoitu ikkunalasi, lasi-muovi-ikkunalasi, muovipäällysteinen lasi tai jäykkä muovilasi merkittävästi huonontumatta pitkäaikaista altistumista ilman kosteudelle.
8.1.3.5 Lämmönvaihtelukestävyystesti
Testin tarkoituksena on todeta, kestävätkö turvalasissa käytetyt muovimateriaalit merkittävästi huonontumatta pitkäaikaista altistumista äärimmäisille lämpötiloille.
8.1.3.6 Säänkestävyystesti
Testin tarkoituksena on todeta, kestääkö turvalasi simuloituja sääolosuhteita.
8.1.3.7 Hilaristikkotesti
Testin tarkoituksena on todeta, onko jäykän muovilasin naarmuuntumisenestopinnoitteen pysyvyys riittävä.
8.1.4 Optiset ominaisuudet
8.1.4.1 Valonläpäisytesti
Testin tarkoituksena on todeta, ylittääkö turvalasien valonläpäisevyys tietyn arvon.
8.1.4.2 Optisen vääristymän testi
Testin tarkoituksena on todeta, että tuulilasin läpi nähtyjen kohteiden vääristymä ei ole sellainen, että se voi häiritä kuljettajaa.
8.1.4.3 Heijastuskuvan erotustesti
Tämän testin tarkoituksena on tarkastaa, että heijastuskuvan kulmaero varsinaisesta kuvasta ei ylitä tiettyä arvoa.
8.1.5 Palonkestävyystesti
Testin tarkoituksena on tarkastaa, että turvalasin palamisnopeus on riittävän alhainen.
8.1.6 Kemikaalinkestävyystesti
Testin tarkoituksena on todeta, että turvalasi kestää merkittävästi huonontumatta altistumista sellaisille kemikaaleille, joita todennäköisesti on läsnä tai käytetään ajoneuvossa (esim. puhdistusaineet).
8.1.7 Taipuisuus- ja taivutustesti
Testin tarkoituksena on määrittää onko muovilasi taipuisa vai jäykkä.
8.2 Säädetyt testit
8.2.1 Turvalasimateriaaleille on suoritettava seuraavissa taulukoissa luetellut testit: 8.2.1.1. ja 8.2.1.2.
8.2.1.1 Turvalasille on suoritettava seuraavassa taulukossa luetellut testit.
Testit |
Tuulilasi |
Ikkunalasit |
||||||||||
Karkaistu lasi |
Tavallinen laminoitu lasi |
Käsitelty laminoitu lasi |
Lasi-muovilasi |
Karkaistu lasi |
Laminoitu lasi |
Lasi-muovilasi |
||||||
I |
I-P |
II |
II-P |
III |
III-P |
IV |
|
|
|
|||
Sirpaloituminen: |
A4/2 |
A4/2 |
— |
— |
A8/4 |
A8/4 |
— |
A5/2 |
— |
— |
||
Mekaaninen lujuus |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||
|
— |
— |
A6/4.3 |
A6/4.3 |
A6/4.3 |
A6/4.3 |
A6/4.3 |
A5/3.1 |
A7/3 |
A11/3 |
||
|
— |
— |
A6/4.2 |
A6/4.2 |
A6/4.2 |
A6/4.2 |
A6/4.2 |
— |
— |
— |
||
Pääniskutesti (4) |
A4/3 |
A4/3 |
A6/3 |
A6/3 |
A6/3 |
A6/3 |
A10/3 |
— |
— |
— |
||
Naarmuuntuminen |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||
ulkopinta |
— |
— |
A6/5.1 |
A6/5.1 |
A6/5.1 |
A6/5.1 |
A6/5.1 |
— |
A6/5.1 |
A6/5.1 |
||
sisäpinta |
— |
A9/2 |
— |
A9/2 |
— |
A9/2 |
A9/2 |
A9/2 (5) |
A9/2 (5) |
A9/2 |
||
Lämpö |
— |
— |
A3/5 |
A3/5 |
A3/5 |
A3/5 |
A3/5 |
— |
A3/5 |
A3/5 |
||
Säteily |
— |
A3/6 |
A3/6 |
A3/6 |
A3/6 |
A3/6 |
A3/6 |
— |
A3/6 |
A3/6 |
||
Kosteus |
— |
A3/7 |
A3/7 |
A3/7 |
A3/7 |
A3/7 |
A3/7 |
A3/7 (5) |
A3/7 |
A3/7 |
||
Valonläpäisy |
A3/9.1 |
A3/9.1 |
A3/9.1 |
A3/9.1 |
A3/9.1 |
A3/9.1 |
A3/9.1 |
A3/9.1 |
A3/9.1 |
A3/9.1 |
||
Optinen vääristymä |
A3/9.2 |
A3/9.2 |
A3/9.2 |
A3/9.2 |
A3/9.2 |
A3/9.2 |
A3/9.2 |
A3/9.2 (6) |
— |
— |
||
Heijastuskuva |
A3/9.3 |
A3/9.3 |
A3/9.3 |
A3/9.3 |
A3/9.3 |
A3/9.3 |
A3/9.3 |
A3/9.3 (6) |
— |
— |
||
Lämmönvaihtelukestävyys |
— |
A3/8 |
— |
A3/8 |
— |
A3/8 |
A3/8 |
A3/8 (5) |
A3/8 (5) |
A3/8 |
||
Palonkestävyys |
— |
A3/10 |
— |
A3/10 |
— |
A3/10 |
A3/10 |
A3/10 (5) |
A3/10 (5) |
A3/10 |
||
Kemikaalinkestävyys |
— |
A3/11.2.1 |
— |
A3/11.2.1 |
— |
A3/11.2.1 |
A3/11.2.1 |
A3/11.2.1 (5) |
A3/11.2.1 (5) |
A3/11.2.1 |
||
8.2.1.2 Muovilaseille on suoritettava seuraavassa taulukossa luetellut testit:
|
Muut muovilasit kuin tuulilasit |
||||
|
Jäykät muovilasit |
Moninkertaiset ikkunat |
|
||
Testi |
Moottori-ajoneuvot |
Perävaunut ja miehittämättömät ajoneuvot |
Moottori-ajoneuvot |
Perävaunut ja miehittämättömät ajoneuvot |
Taipuisat muovilasit |
Taipuisuus |
A3/12 |
A3/12 |
A3/12 |
A3/12 |
A3/12 |
227 g:n kuula |
A14/5 |
A14/5 |
A16/5 |
A16/5 |
A15/4 |
Päänisku (7) |
A14/4 |
— |
A16/4 |
— |
— |
Valonläpäisy (8) |
A3/9.1 |
— |
A3/9.1 |
— |
A3/9.1 |
Palonkestävyys |
A3/10 |
A3/10 |
A3/10 |
A3/10 |
A3/10 |
Kemikaalinkestävyys |
A3/11 |
A3/11 |
A3/11 |
A3/11 |
A3/11.2.1 |
Naarmuuntuminen |
A14/6.1 |
— |
A16/6.1 |
— |
— |
Säänkestävyys |
A3/6.4 |
A3/6.4 |
A3/6.4 |
A3/6.4 |
A3/6.4 |
Kosteus |
A14/6.4 |
A14/6.4 |
A16/6.4 |
A16/6.4 |
— |
Hilaristikko (8) |
A3/13 |
— |
A3/13 |
— |
— |
8.2.2 Turvalasille on annettava hyväksyntä, jos se on kohdissa 8.2.1.1 ja 8.2.1.2 mainittujen sitä koskevien määräysten mukainen.
9. TURVALASIN TYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN
9.1 Kaikista turvalasityyppiin tehdyistä muutoksista tai tuulilasien osalta kaikista ryhmään lisätyistä tuulilaseista on ilmoitettava turvalasityypin hyväksyneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Viranomainen voi tämän jälkeen
9.1.1 |
katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole huomattavaa kielteistä vaikutusta, ja tuulilasien osalta katsoa, että uusi tyyppi kuuluu hyväksyttyyn tuulilasiryhmään, ja että turvalasi joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, tai |
9.1.2 |
vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen. |
9.2 Ilmoittaminen
9.2.1 Hyväksynnän myöntämisestä tai epäämisestä on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuksen osapuolille kohdan 5.3 mukaisella menettelyllä.
9.2.2 Hyväksynnän laajennuksen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on merkittävä kuhunkin laajennusilmoitukseen sarjanumero.
10. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS
10.1 Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjen on vastattava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) vahvistettuja menettelyjä, ja seuraavien vaatimusten on täytyttävä:
10.2 Erityissäännökset
Sopimuksen lisäyksen 2 kohdassa 2.2 tarkoitettuihin tarkastuksiin sisältyy tämän säännön liitteen 20 vaatimusten noudattamisen tarkastaminen.
10.3 Sopimuksen lisäyksen 2 kohdassa 2.4 tarkoitettu tavanomainen tarkastusväli on yksi vuosi.
11. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA
11.1 Ajoneuvotyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdan 10.1 vaatimukset eivät täyty.
11.2 Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aikaisemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.
12. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET
12.1 Tämän säännön täydennyksen 12 voimaantulopäivästä alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 12.
12.2 Kun voimaantulopäivästä on kulunut 24 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää hyväksynnän ainoastaan siinä tapauksessa, että hyväksyttävänä oleva osan tai erillisen yksikön tyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 12.
12.3 Kun tämän säännön täydennyksen 12 voimaantulopäivästä on kulunut 24 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat kieltäytyä tunnustamasta sellaisen turvalasin hyväksyntää, jossa ei ole tämän säännön kohdassa 5.5 tarkoitettuja symboleita.
12.4 Muutossarjan 01 virallisen voimaantulopäivän jälkeen mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
12.5 Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 24 kuukauden kuluttua voimaantulosta myöntää hyväksyntöjä vain sellaisille turvalasityypeille, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin sääntö on muutettuna muutossarjalla 01.
12.6 Tämän säännön muutossarjan 01 voimaantulon jälkeenkin tämän säännön muutossarjan 00 mukaisesti myönnetyt turvalasien tyyppihyväksynnät pysyvät voimassa, ja sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne; sopimuspuolet eivät myöskään saa kieltäytyä myöntämästä laajennuksia tämän säännön muutossarjan 00 mukaisesti myönnettyihin tyyppihyväksyntöihin.
12.7 Muutossarjan 01 voimaantulon jälkeenkin tämän säännön muutossarjan 00 mukaisesti myönnetyt ajoneuvojen tyyppihyväksynnät pysyvät voimassa, ja sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne; sopimuspuolet eivät myöskään saa kieltäytyä myöntämästä laajennuksia tämän säännön muutossarjan 00 mukaisesti myönnettyihin tyyppihyväksyntöihin.
13. TUOTANNON LOPETTAMINEN
Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön mukaisesti hyväksytyn turvalasityypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.
14. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN JA TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.
Hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten on oltava testauslaboratorioiden toiminnalle asetettujen yleisten perusteiden mukaisia (ISO/CEI Guide 25). Lisäksi tutkimuslaitosten on oltava sen tyyppihyväksyntäviranomaisen nimeämiä, jonka puolesta ne suorittavat hyväksyntätestejä.
(1) Ajoneuvoluokat määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevassa konsolidoidussa päätöslauselmassa (R.E.3), asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev. 2, para. 2.
(2) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2/Amend.1.
(3) Katso alaviite 2.
(4) Tämä testi on suoritettava moninkertaisille ikkunoille liitteessä 12 olevan 3 (A12/3) kohdan mukaisesti.
(5) Jos päällystetty muovimateriaalilla sisäpinnaltaan.
(6) Tämä testi tehdään vain sellaisille tasaisesti karkaistuille laseille, jotka on tarkoitettu käytettäväksi tuulilasina hitaissa ajoneuvoissa, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h.
Huom: |
Tyyppiä A4/3 oleva viittaus taulukossa tarkoittaa liitettä 4 ja sen kohtaa 3, jossa kyseinen testi kuvaillaan ja hyväksyntävaatimukset eritellään. |
(7) Testausvaatimukset vaihtelevat sen mukaan, missä kohdassa ajoneuvoa lasi sijaitsee.
(8) Koskee vain laseja, jotka sijaitsevat ajonäkyvyyttä edellyttävissä kohdissa.
LIITE 1
ILMOITUS
(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))
Lisäys 1
Karkaistut tuulilasit
(Pää- ja sivuominaisuudet säännön nro 43 liitteen 4 tai liitteen 9 mukaisesti)
Lisäys 2
Tasaisesti karkaistut ikkunalasit
(Pää- ja sivuominaisuudet säännön nro 43 liitteen 5 tai liitteen 9 mukaisesti)
Lisäys 3
Laminoidut tuulilasit
(Pää- ja sivuominaisuudet säännön nro 43 liitteen 6, 8 tai 9 mukaisesti)
Lisäys 4
Laminoidut ikkunalasit
(Pää- ja sivuominaisuudet säännön nro 43 liitteen 7 tai liitteen 9 mukaisesti)
Lisäys 5
Lasi-muovituulilasit
(Pää- ja sivuominaisuudet säännön nro 43 liitteen 10 mukaisesti)
Lisäys 6
Lasi-muovi-ikkunalasit
(Pää- ja sivuominaisuudet säännön nro 43 liitteen 11 mukaisesti)
Lisäys 7
Moninkertaiset ikkunat
(Pää- ja sivuominaisuudet säännön nro 43 liitteen 12 tai liitteen 16 mukaisesti)
Lisäys 8
Jäykät muovi-ikkunalasit
(Pää- ja sivuominaisuudet säännön nro 43 liitteen 14 mukaisesti)
Lisäys 9
Taipuisat muovi-ikkunalasit
(Pää- ja sivuominaisuudet säännön nro 43 liitteen 15 mukaisesti)
Lisäys 10
Tuulilasiluettelon sisältö (1)
Kaikista tämän hyväksynnän piiriin kuuluvista tuulilaseista on annettava vähintään seuraavat tiedot:
|
Ajoneuvon valmistaja |
|
Ajoneuvotyyppi |
|
Ajoneuvoluokka |
|
Aihion ala (F): |
|
Segmentin korkeus (h) |
|
Kaarevuus (r) |
|
Asennuskulma (α) |
|
Ylävartalokulma (β) |
|
R-pisteen koordinaatit (A, B, C) suhteessa tuulilasin yläreunan keskikohtaan: |
(1) Tämä luettelo on liitettävä tämän liiteen lisäyksiin 1, 2 (soveltuvin osin), 3 ja 5.
LIITE 1 A
ILMOITUS
(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))
LIITE 2
ESIMERKKEJÄ OSAN HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ
(Ks. tämän säännön kohta 5.5.)
Karkaistut tuulilasit
Edellä esitetty karkaistuun tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Karkaistut muovipäällysteiset tuulilasit
Edellä esitetty karkaistuun muovipäällysteiseen tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Tavalliset laminoidut tuulilasit
Edellä esitetty tavalliseen laminoituun tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Tavalliset laminoidut muovipäällysteiset tuulilasit
Edellä esitetty tavalliseen laminoituun muovipäällysteiseen tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Käsitellyt laminoidut tuulilasit
Edellä esitetty käsiteltyyn laminoituun tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Lasi-muovituulilasit
Edellä esitetty lasi-muovituulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Ikkunalasit, joiden valonläpäisevyys on < 70 prosenttia
Edellä esitetty hyväksyntämerkki, joka on kiinnitetty ikkunalasiin, johon sovelletaan liitteen 3 kohdassa 9.1.4 esitettyjä vaatimuksia, osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Moninkertaiset ikkunat, joiden valonläpäisevyys on < 70 prosenttia
Edellä esitetty moninkertaiseen ikkunaan kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Tasaisesti karkaistu lasi, joka on tarkoitettu käytettäväksi tuulilasina hitaissa ajoneuvoissa, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h
Edellä esitetty tasaisesti karkaistuun lasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa joka on tarkoitettu käytettäväksi tuulilasina hitaassa ajoneuvossa, jonka rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h, on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Tasaisesti karkaistut ikkunalasit, joiden valonläpäisevyys on ≥ 70 prosenttia
Edellä esitetty hyväksyntämerkki, joka on kiinnitetty ikkunalasiin, johon sovelletaan liitteen 3 kohdassa 9.1.4 esitettyjä vaatimuksia, osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Jäykät muovi-ikkunalasit
Edellä esitetty hyväksyntämerkki, joka on kiinnitetty etulasiksi tarkoitettuun jäykkään muovi-ikkunalasiin, jonka valon hajaantuminen on enintään 2 prosenttia sen jälkeen, kun ulkopinta on käynyt läpi 1 000 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä, osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Taipuisat muovi-ikkunalasit
Edellä esitetty taipuisaan muovi-ikkunalasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Jäykkää muovia olevat moninkertaiset ikkunat
Edellä esitetty jäykkää muovia olevaan moninkertaiseen ikkunaan kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Laminoidut ikkunalasit
Edellä esitetty laminoituun ikkunalasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
Lasi-muovi-ikkunalasit
Edellä esitetty lasi-muovi-ikkunalasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
LIITE 2 A
ESIMERKKEJÄ AJONEUVON HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ
MALLI A
(ks. tämän säännön kohta 5.11)
Yllä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty lasien asennuksen osalta Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
MALLI B
(ks. tämän säännön kohta 5.12)
Edellä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) sääntöjen nro 43 ja nro 52 perusteella. Hyväksyntänumerot osoittavat, että hyväksyntöjen myöntämispäivinä sääntö nro 43 sisälsi muutossarjan 01 muutokset ja sääntö nro 52 sisälsi muutossarjan 01 muutokset.
LIITE 3
YLEISET TESTAUSVAATIMUKSET
1. SIRPALOITUMISTESTI
1.1 |
Testattava lasi ei saa olla tukevasti kiinnitetty. Se voi kuitenkin olla kiinnitetty teipillä identtiseen lasiin kaikista reunoistaan. |
1.2 |
Sirpaloitumisen aiheuttamiseen on käytettävä noin 75 g:n painoista vasaraa tai muuta välinettä, jolla saadaan vastaavat tulokset. Välineen kärjen kaarevuussäteen on oltava 0,2 mm ± 0,05 mm. |
1.3 |
Kussakin määrätyssä iskukohdassa on suoritettava yksi testi. |
1.4 |
Sirpaleiden tutkimus on tehtävä menetelmällä, jonka laskentatarkkuus ja soveltuvuus minimi- ja maksimimäärän laskennan oikean paikan löytämisen osalta on varmennettu. Sirpaloitumisen etenemisen pysyvä tallennus aloitetaan 10 sekunnin kuluessa iskun jälkeen, ja sitä jatketaan, kunnes iskusta on kulunut 3 minuuttia. Teknisen tutkimuslaitoksen on säilytettävä sirpaloitumisen etenemisen pysyvät tallenteet. |
2. KUULANISKUTESTI
2.1 Testaus 227 g:n kuulalla
2.1.1 Laitteisto
2.1.1.1 Karkaistu teräskuula, jonka massa on 227 g ± 2 g ja halkaisija noin 38 mm.
2.1.1.2 Laite, jolla kuula pudotetaan vapaasti määrätyltä korkeudelta, tai laite, joka antaa kuulalle vapaalla pudotuksella saavutettavaa nopeutta vastaavan nopeuden. Jos käytetään kuulan sinkoavaa laitetta, nopeuden on oltava vapaalla pudotuksella saavutettava nopeus ±1 prosentin toleranssilla.
2.1.1.3 Kuvassa 1 esitetyn kaltainen tukiteline, joka koostuu teräskehyksistä, joiden koneistetut reunat ovat 15 mm leveät, sopivat toistensa päälle ja on päällystetty noin 3 mm paksuilla ja 15 mm leveillä kumitiivisteillä, joiden kovuus on 50 IRHD.
Alarunko on noin 150 mm:n korkuisen teräskehikon päällä. Testikappaletta pitää paikallaan yläkehys, jonka paino on noin 3 kg. Teline on hitsattu noin 12 mm:n paksuiseen lattialla olevaan teräslevyyn, jonka alla on noin 3 mm:n paksuinen ja 50 IRHD:n kovuinen kumikerros.
Kuva 1
Kuulatestien tukirakenne
2.1.2 Testiolosuhteet
Lämpötila: 20 °C ± 5 °C
Ilmanpaine: 860–1 060 mbar
Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 prosenttia.
2.1.3 Testikappale
Testikappaleen on oltava tasomainen tai tuulilasin tai muun kaarevan ikkunalasin tasomaisimmasta osasta leikattu neliö, jonka sivun pituus on 300 mm + 10/– 0 mm.
Vaihtoehtoisesti voidaan testata kaareva ikkunalasi. Tässä tapauksessa on huolehdittava siitä, että kosketus turvalasin ja tuen välillä on riittävä.
2.1.4 Menettely
Testikappaletta pidetään määrätyssä lämpötilassa vähintään neljä testiä edeltävää tuntia.
Testikappale asetetaan telineeseen (2.1.1.3). Testikappaleen pinnan on oltava 3 asteen tarkkuudella kohtisuorassa kuulan liikesuuntaan nähden.
Kun kyseessä on taipuisa muovilasi, testikappale on kiinnitettävä tukirakenteeseen puristusliitoksella.
Iskeytymiskohdan on sijaittava 25 mm:n säteellä testikappaleen geometrisestä keskikohdasta, kun pudotuskorkeus on 6 m tai vähemmän, ja 50 mm:n säteellä testikappaleen keskikohdasta, kun pudotuskorkeus on yli 6 m. Kuulan on osuttava testikappaleen siihen puoleen, joka on turvalasin ulkopinta ajoneuvoon asennettuna. Kuulan annetaan iskeytyä lasiin vain kerran.
2.2 Testaus 2 260 g:n kuulalla
2.2.1 Laitteisto
2.2.1.1 Karkaistu teräskuula, jonka massa on 2 260 g ± 20 g ja halkaisija noin 82 mm.
2.2.1.2 Laite, jolla kuula pudotetaan määrätyltä korkeudelta vapaasti, tai laite, joka antaa kuulalle vapaalla pudotuksella saavutettavaa nopeutta vastaavan nopeuden. Jos käytetään kuulan sinkoavaa laitetta, nopeuden on oltava vapaalla pudotuksella saavutettava nopeus ±1 prosentin toleranssilla.
2.2.1.3 Kuvassa 1 esitetyn kaltainen ja kohdassa 2.1.1.3 kuvailtua vastaava tukiteline.
2.2.2 Testiolosuhteet
Lämpötila: 20 °C ± 5 °C
Ilmanpaine: 860–1 060 mbar
Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 prosenttia.
2.2.3 Testikappale
Testikappaleen on oltava tasomainen tai tuulilasin tai muun kaarevan turvalasin tasomaisimmasta osasta leikattu neliö, jonka sivun pituus on 300 mm + 10/– 0 mm.
Vaihtoehtoisesti voidaan testata koko tuulilasi tai muu kaareva turvalasi. Tässä tapauksessa on huolehdittava siitä, että kosketus turvalasin ja tuen välillä on riittävä.
2.2.4 Menettely
Testikappaletta pidetään määrätyssä lämpötilassa vähintään neljä testiä edeltävää tuntia.
Testikappale asetetaan telineeseen (2.1.1.3). Testikappaleen pinnan on oltava 3 asteen tarkkuudella kohtisuorassa kuulan liikesuuntaan nähden.
Kun kyseessä on lasi-muovilasi, testikappale on kiinnitettävä tukirakenteeseen puristusliitoksella.
Iskukohdan on sijaittava 25 mm:n säteellä testikappaleen geometrisestä keskikohdasta.
Kuulan on osuttava siihen testikappaleen puoleen, joka edustaa ajoneuvoon asennetun turvalasin sisäpintaa.
Kuulan annetaan iskeytyä lasiin vain kerran.
3. PÄÄNISKUTESTI
3.1 Pääniskutesti ilman hidastuvuuden mittausta
3.1.1 Laitteisto
Pallon tai puolipallon muotoinen laminoidusta kovapuusta valmistettu ja vaihdettavalla huovalla päällystetty ihmisen päätä edustava paino, jossa voi olla puinen poikkipalkki. Pyöreän osan ja poikkipalkin välissä on kaulan mallinen välikappale ja poikkipalkin toisella puolella kiinnitystanko.
Mitat ovat kuvan 2 mukaiset. Laitteiston kokonaispainon on oltava 10 kg ± 0,2 kg.
Kuva 2
Päätä edustava paino
3.1.2 Laite, jolla päätä edustava paino pudotetaan määritellyltä korkeudelta vapaasti, tai laite, joka antaa painolle vapaalla pudotuksella saavutettavaa nopeutta vastaavan nopeuden. Jos käytetään painon sinkoavaa laitetta, nopeuden on oltava vapaalla pudotuksella saavutettava nopeus ± 1 prosentin toleranssilla.
3.1.3 Kuvassa 3 esitetyn kaltainen tukiteline tasomaisten testikappaleiden testausta varten. Teline koostuu kahdesta teräskehyksestä, joiden koneistetut reunat ovat 50 mm:n levyiset, jotka asettuvat toistensa päälle ja jotka on päällystetty noin 3 mm:n paksuisilla ja 15 mm:n ± 1 mm:n levyisillä kumitiivisteillä, joiden kovuus on 70 IRHD. Ylärunko puristetaan alarunkoa vasten vähintään kahdeksalla pultilla.
3.1.4 Testiolosuhteet
Lämpötila: 20 °C ± 5 °C
Ilmanpaine: 860–1 060 mbar
Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 prosenttia.
3.1.5 Menettely
3.1.5.1 Tasomaisen testikappaleen testaus
Tasomaista testikappaletta, jonka pituus on 1 100 mm + 5/– 2 mm ja leveys 500 mm + 5/– 2 mm, säilytetään 20 ± 5 °C:n tasaisessa lämpötilassa vähintään neljä testiä edeltävää tuntia.
Kuva 3
Päätä edustavalla kappaleella tehtävien testien tukiteline
Testikappale kiinnitetään tukitelineeseen (kohta 3.1.3). Pultit on kiristettävä niin, että testikappaleen liike testin aikana on enintään 2 mm. Testikappaleen tason on oltava pääosin kohtisuorassa painon tulosuuntaan nähden. Painon on iskeydyttävä testikappaleeseen 40 mm:n säteellä kappaleen geometrisesta keskipisteestä sille puolelle, joka vastaa ajoneuvoon asennetun turvalasin sisäpintaa, ja painon on annettava iskeytyä lasiin vain kerran.
Huopasuojuksen iskeytymispinta on vaihdettava 12 testin jälkeen.
3.1.5.2 Kokonaisen tuulilasin testaus (kun pudotuskorkeus on enintään 1,5 m)
Tuulilasi asetetaan vapaasti alustalle, jonka päällä on 70 IRHD:n kovuinen ja noin 3 mm:n paksuinen kumikaistale, niin, että kosketuspinnan leveys koko reuna-alueella on noin 15 mm.
Tuen on koostuttava jäykästä kappaleesta, joka vastaa tuulilasin muotoa siten, että päätä edustava paino iskeytyy lasin sisäpintaan. Tarvittaessa tuulilasi on kiinnitettävä tukirakenteeseen puristusliitoksella.
Telineen on oltava jäykällä alustalla, jonka päällä on 70 IRHD:n kovuinen ja noin 3 mm:n paksuinen kumikerros. Tuulilasin pinnan on oltava pääosin kohtisuorassa painon tulosuuntaan nähden.
Päätä edustavan painon on iskeydyttävä testikappaleeseen 40 mm:n säteellä kappaleen geometrisesta keskipisteestä sille puolelle, joka vastaa ajoneuvoon asennetun turvalasin sisäpintaa, ja painon on annettava iskeytyä lasiin vain kerran.
Huopasuojuksen iskeytymispinta on vaihdettava 12 testin jälkeen.
3.2 Pääniskutesti ja hidastuvuuden mittaus
3.2.1 Laitteisto
Pääniskutestissä, jossa määritetään samanaikaisesti myös päävamma-arvo (HIC-arvo), käytetään kuvan 2.1 mukaista päätä edustavaa kappaletta. Kappaleen kokonaismassan on oltava 10,0 kg + 0,2/– 0,0 kg.
Asennusrungon (24) keskellä laitteen massakeskipisteessä on kolmihaarainen asennuskappale (26), johon kiinnitetään nopeusanturit (27). Nopeusantureiden olisi sijaittava toisiinsa nähden vertikaalisesti.
Asennusrungon alapuolella sijaitsevat pohjakappale (18) ja kuoriosa (19) vastaavat joustavuudeltaan pitkälti ihmiskallon ominaisuuksia. Päätä edustavan kappaleen joustavuusominaisuudet iskeytymishetkellä määräytyvät välirenkaan (13) ja pohjakappaleen kovuuden ja paksuuden mukaan.
Kuva 2.1
10 kg:n painoinen päätä edustava kappale
Kuvassa 2.1 esitetyn 10 kg:n painoisen päätä edustavan kappaleen osat
Nro |
Lukumäärä |
Nimitys |
Materiaali |
Huomautukset |
1 |
1 |
magneettipidike |
teräs DIN 17100 |
— |
2 |
1 |
tärinänvaimennin |
kumi/teräs |
läpimitta: 50 mm paksuus: 30 mm kierre: M10 |
3 |
4 |
liitin (HF, BNC) |
— |
— |
4 |
1 |
kuusiomutteri DIN 985 |
— |
— |
5 |
6 |
välilevy DIN 125 |
— |
— |
6 |
3 |
välikappale |
— |
— |
7 |
6 |
lieriöruuvi DIN 912 |
— |
— |
8 |
3 |
kuusiomutteri |
— |
— |
9 |
3 |
välilevy |
teräs DIN 17100 |
reiän läpimitta: 8 mm ulkoläpimitta: 35 mm paksuus: 1,5 mm |
10 |
3 |
kumirengas |
kumi, kovuus 60 IRHD |
reiän läpimitta: 8 mm ulkoläpimitta: 30 mm paksuus: 10 mm |
11 |
1 |
vaimennusrengas |
tiivistepaperi |
reiän läpimitta: 120 mm ulkoläpimitta: 199 mm paksuus: 0,5 mm |
12 |
— |
— |
— |
— |
13 |
1 |
välirengas |
butadieenikumi, kovuus noin 80 IRHD |
reiän läpimitta: 129 mm ulkoläpimitta: 192 mm paksuus: 4 mm |
14 |
3 |
ohjainputki |
polytetrafluorieteeni (PTFE) |
sisäläpimitta: 8 mm ulkoläpimitta: 10 mm pituus: 40 mm |
15 |
3 |
kuusiomutteri |
— |
— |
16 |
3 |
kierrepultti DIN 976 |
— |
— |
17 |
3 |
kierreholkki |
valumetalli DIN 1709-GD- CuZn 37Pb |
— |
18 |
1 |
pohjakappale |
polyamidi 12 |
— |
19 |
1 |
kuoriosa |
butadieenikumi |
paksuus: 6 mm uloke yhdellä puolella |
20 |
1 |
ohjausholkki |
teräs DIN 17100 |
— |
21 |
4 |
uppokantaruuvi |
— |
— |
22 |
1 |
vaimennuslevy |
tiivistepaperi |
läpimitta: 65 mm paksuus: 0,5 mm |
23 |
— |
— |
— |
— |
24 |
1 |
asennusrunko |
teräs DIN 17100 |
— |
25 |
1 |
kuusiouppokantapidätysruuvi |
lujuusluokka 45H |
— |
26 |
1 |
kolmihaarainen asennuskappale |
— |
— |
27 |
3 |
kiihtyvyysanturi |
— |
— |
28 |
1 |
puuosa |
pyökki, liimattu |
— |
29 |
1 |
peitelevy |
metalliseos (AlMg5) |
— |
30 |
1 |
suojakupu |
polyamidi 12 |
— |
3.2.2 Säätö ja kalibrointi
Pääniskutestin suorittamiseksi päätä edustava kappale kiinnitetään ohjainlaitteiston poikkipalkkiin (kuva 2.2) ja siirretään nostolaitteella pudotuskorkeudelle. Testin aikana poikkipalkki ja siihen kiinnitetty päätä edustava kappale vapautetaan. Kun yhdistelmä ohittaa säädettävällä korkeudella olevan valokennon, päätä edustava kappale irtoaa poikkipalkista, poikkipalkin liike hidastuu ja päätä edustava kappale putoaa näytteen päälle.
Pudotuslaitteisto tai mittauskaapeli ei saa vaikuttaa mitenkään päätä edustavan kappaleen putoamisnopeuteen, vaan kappaleen on pudottava pelkästään painovoiman vaikutuksesta ja pystysuorassa suunnassa.
Kuva 2.2
Testauslaitteisto pääniskutestiä ja hidastuvuuden mittausta varten
3.2.2.1 Mittauslaite, jolla voidaan mitata HIC-arvot päätä edustavan kappaleen avulla, kuvaillaan kohdassa 3.2.1.
3.2.2.2 Päätä edustavan kappaleen kalibrointilaitteisto
Pudotuslaitteistolla on voitava suorittaa pudotus korkeudelta 50–254 mm, ja korkeus on voitava säätää tarkasti 1 mm:n välein. Näillä pienillä pudotuskorkeuksilla ei välttämättä tarvita ohjainjärjestelmää.
Teräksisen törmäyslevyn on oltava kooltaan 600 mm × 600 mm ja paksuudeltaan vähintään 50 mm. Törmäyspinnan on oltava kiillotettu ja ominaisuuksiltaan seuraava:
pinnankarheus Rmax = 1 mm, tasomaisuustoleranssi t = 0,05 mm.
3.2.2.3 Päätä edustavan kappaleen säätö ja kalibrointi
Ennen kutakin testisarjaa ja vähintään 50:n samaan sarjaan kuuluvan testin jälkeen päätä edustava kappale on kalibroitava ja tarvittaessa säädettävä.
Törmäyslevyn on oltava puhdas ja kuiva, ja testin aikana sen on oltava vakaasti betonialustalla.
Päätä edustavan kappaleen on iskeydyttävä levyyn pystysuorassa suunnassa. Pudotuskorkeudet ovat 50, 100, 150 ja 254 mm (mitattuna pääkappaleen alimmasta kohdasta törmäyslevyn pintaan). Hidastuvuuskäyrät on tallennettava.
Eri pudotuskorkeuksia vastaavien z-akselin suurimpien hidastuvuuksien az on oltava seuraavassa taulukossa annettujen raja-arvojen sisällä:
Pudotuskorkeus, mm |
Suurin hidastuvuus az painovoiman aiheuttaman kiihtyvyyden g kerrannaisena |
50 |
64 ± 5 |
100 |
107 ± 5 |
150 |
150 ± 7 |
254 |
222 ± 12 |
Hidastuvuuskäyrien on perustuttava unimodaaliseen värähtelyyn. Pudotuskorkeutta 254 mm vastaavan hidastuvuuskäyrän on sijaittava vähintään 1,2 ms ja enintään 1,5 ms 100 g:n yläpuolella.
Jos 3.2.2.3 kohdassa esitetyt vaatimukset eivät täyty, päätä edustavan kappaleen joustavuusominaisuuksia on säädettävä muuttamalla asennusrungolla (24) olevan välirenkaan (13) paksuutta. Korjauksia voidaan tehdä säätämällä itselukkiutuvia kuusiomuttereita (8) pulteissa (16), joilla pohjakappale (18) on kiinnitetty asennusrunkoon (24). Kuusiomuttereiden (8) alla olevat kumirenkaat (10) eivät saa olla haurastuneita tai murtuneita.
Jos iskupinnan kuoriosa (19) tai välirengas (13) vaurioituvat, ne olisi vaihdettava viipymättä, varsinkin jos päätä edustavaa kappaletta ei voida enää säätää.
3.2.3 Tasomaisten kappaleiden testauksessa käytettävä tukiteline on kuvailtu kohdassa 3.1.3.
3.2.4 Testausolosuhteet on määritelty kohdassa 3.1.4.
3.2.5 Kokonaisten lasien testaus (pudotuskorkeus 1,5–3 m): Lasi asetetaan vapaasti alustalle, jonka päällä on 70 IRHD:n kovuinen ja noin 3 mm:n paksuinen kumikerros.
Lasi kiinnitetään telineeseen soveltuvien laitteiden avulla. Lasin pinnan on oltava pääosin kohtisuorassa päätä edustavan painon tulosuuntaan nähden. Kohdan, jossa päätä edustava paino iskeytyy lasiin, on oltava 40 mm:n säteellä kappaleen geometrisesta keskipisteestä sillä puolella, joka vastaa ajoneuvoon asennetun muovilasin sisäpintaa, ja painon on annettava iskeytyä lasiin vain kerran.
Valitun aloituskorkeuden jälkeen pudotuskorkeuksia on korotettava 0,5 metrillä kutakin seuraavaa koetta varten. Hidastuvuuskäyrät, jotka vastaavat arvoja ax, ay ja az törmäyshetkellä, on kirjattava ajan t suhteen.
Pääniskutestin jälkeen on tarkastettava, onko lasin reuna liikkunut alustalla yli 2 mm ja täyttyvätkö iskeytymiskohtaa koskevat vaatimukset. Kiihtyvyyskomponenttien ax ja ay olisi oltava pystysuuntaisen iskeytymisen osalta pienemmät kuin 0,1 az.
3.2.6 Arviointi
Hidastuvuuskäyrät on arvioitava seuraavasti:
|
Mitatuista hidastuvuuskäyristä ax(t), ay(t) ja az(t) yhtälön (1) mukaisesti saadun hidastuvuuden ares(t) on oltava painovoiman aiheuttaman kiihtyvyyden kerrannainen.
|
|
Aika, jolloin hidastuvuus ares on jatkuvasti suurempi kuin 80 g, sekä hidastuvuuden ares suurin arvo on määritettävä. Tylpän voiman aiheuttaman kallo–aivovamman riskiä mittaava HIC-arvo on laskettava seuraavaa kaavaa (2) käyttäen:
|
|
Raja-arvot t1 ja t2 on valittava siten, että integraali saa maksimiarvon. |
4. NAARMUUNTUMISKESTÄVYYSTESTI
4.1 Laitteisto
4.1.1 Naarmuttamislaite (1) on esitetty kaavamaisesti kuvassa 4. Sen osat ovat keskeltä kiinnitetty vaakatasossa oleva pyörintätaso, joka pyörii vastapäivään nopeudella 65–75 rpm, sekä
Kuva 4
Naarmuttamislaite
kaksi painotettua yhdensuuntaista vartta, joissa molemmissa on erityinen naarmuttamisrengas, joka pyörii vapaasti kuulalaakeroidulla vaakasuoralla akselilla; kukin rengas painaa testikappaletta 500 g:n massan paineella.
Naarmutuslaitteen pyörintätason on pyörittävä tasaisesti ja riittävän samassa tasossa (poikkeama tästä tasosta saa olla enintään ± 0,05 mm 1,6 mm:n etäisyydellä pyörivän tason ulkoreunasta).
Pyörät on asennettava siten, että kun ne koskettavat pyörivää testikappaletta, ne pyörivät vastakkaisiin suuntiin niin, että ne puristavat ja hankaavat testikappaletta kahdesti testikappaleen kunkin kierroksen aikana kaarevia linjoja pitkin renkaan muotoisella, noin 30 cm2 kokoisella alueella.
4.1.2 Naarmuttamisrenkaiden (2) halkaisija on 45–50 mm ja paksuus 12,5 mm, ja ne koostuvat keskikovaan kumiin yhdistetystä erityisestä hienojakoisesta hankausaineesta. Renkaiden kovuuden on oltava 72 ± 5 IRHD. Kovuus mitataan neljästä tasaisin välein sijaitsevasta kohdasta hankauspinnan keskilinjalla, kun painetta kohdistetaan pystysuorassa renkaan halkaisijan suuntaisesti. Lukemat otetaan 10 sekuntia täyden paineen kohdistamisen jälkeen.
Naarmuttamisrenkaat on valmisteltava käyttöä varten pyörittämällä niitä erittäin hitaasti tasaista lasia vasten sen varmistamiseksi, että niiden pinta on täysin tasainen.
4.1.3 Valonlähde koostuu hehkulampusta, jonka hehkulanka on 1,5 mm × 1,5 mm × 3 mm:n suuntaissärmiössä. Lampun hehkulangan jännitteen on oltava sellainen, että värilämpötila on 2 856 K ± 50 K. Jännite on vakautettava tarkkuudella ± 1/1 000. Jännitteen tarkastukseen käytettävän mittauslaitteen on oltava riittävän tarkka.
4.1.4 Optinen järjestelmä muodostuu linssistä, jonka polttoväli f on vähintään 500 mm ja jonka kromaattiset poikkeamat on korjattu. Linssin täysi aukko ei saa olla suurempi kuin f/20. Linssin ja valonlähteen etäisyys on säädettävä siten, että saadaan aikaan pääosin tasalevyinen valokeila. Järjestelmään on asennettava himmennin, joka rajoittaa valokeilan halkaisijan 7 ± 1 mm:iin. Himmentimen on sijaittava 100 ± 50 mm:n etäisyydellä linssistä vastakkaisella puolella kuin valonlähde.
4.1.5 Hajavalon mittauslaitteisto (ks. kuva 5) koostuu valokennosta, jonka integrointipallon halkaisija on 200–250 mm. Pallossa on oltava valon tulo- ja poistumisaukot. Tuloaukon on oltava pyöreä ja halkaisijaltaan vähintään kaksi kertaa valokeilan halkaisija. Valon poistumisaukossa on oltava joko valonkerääjä tai heijastusstandardi kohdassa 4.4.3 esitetyn mukaisesti. Valonkerääjän on imettävä kaikki valo, kun valokeilaan ei ole asetettu testikappaletta.
Valokeilan akselin on kuljettava tulo- ja poistumisaukkojen keskustan kautta. Valon poistumisaukon halkaisijan b on oltava yhtä suuri kuin 2 a.tan 4°, kun a. on pallon halkaisija. Valokennon on oltava asennettu siten, että suoraan tuloaukosta tai heijastusstandardilta tuleva valo ei osu siihen.
Integroivan pallon ja heijastusstandardin pintojen heijastuskyvyn on oltava riittävän samanlainen, ja niiden on oltava mattapintaisia ja epäselektiivisiä.
Valokennon tehon on oltava lineaarinen ± 2 prosentin toleranssilla käytettyjen valotehojen alueella. Instrumentin on oltava rakenteeltaan sellainen, että galvanometri ei näytä lukemaa, kun pallo on pimeä.
Koko laitteisto on tarkastettava säännöllisin välein haze-ilmiön kalibrointistandardien avulla.
Jos haze-mittaukset tehdään laitteilla tai menetelmillä, jotka poikkeavat edellä määritellyistä, tuloksia on tarvittaessa korjattava, jotta ne ovat yhteensopivia edellä esitettyä laitteistoa käyttämällä saatujen tulosten kanssa.
Kuva 5
Hazemeter
4.2 Testiolosuhteet
Lämpötila: 20 °C ± 5 °C
Ilmanpaine: 860–1 060 mbar
Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 prosenttia.
4.3 Testikappaleet
Testikappaleiden on oltava tasomaisia, sivuiltaan 100 mm:n pituisia neliöitä, joiden molemmat pinnat ovat riittävän tasaisia ja yhdensuuntaisia ja joiden keskelle on tarvittaessa porattu halkaisijaltaan 6,4 + 2/ – 0 mm:n suuruinen kiinnitysreikä.
4.4 Menettely
Naarmuuntumiskestävyyden testaus suoritetaan sillä testikappaleen pinnalla, joka vastaa ajoneuvoon asennetun lasin ulkopintaa. Testi tehdään myös sisäpinnalle, jos se on muovimateriaalia.
4.4.1 Välittömästi ennen naarmuttamista ja sen jälkeen testikappaleet puhdistetaan seuraavasti:
a) |
pyyhitään pellavakankaalla puhtaassa juoksevassa vedessä; |
b) |
huuhdellaan tislatulla vedellä tai demineralisoidulla vedellä; |
c) |
puhalletaan kuivaksi hapella tai typellä; |
d) |
poistetaan mahdolliset vesijäämät taputtelemalla kevyesti kostealla pellavakankaalla ja kuivataan tarvittaessa painamalla kevyesti kahden pellavakankaan väliin. |
Ultraäänilaitteiden käyttöä on vältettävä. Puhdistuksen jälkeen testikappaleita on käsiteltävä tarttumalla vain niiden reunoihin, ja ne on säilytettävä siten, etteivät niiden pinnat vahingoitu tai likaannu.
4.4.2 Testikappaleita vakautetaan vähintään 48 tuntia tilassa, jonka lämpötila on 20 °C ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 60 ± 20 prosenttia.
4.4.3 Testikappale asetetaan integroivan pallon tuloaukkoa vasten. Testikappaleen pinnan normaalin ja valokeilan akselin välinen kulma saa olla enintään 8°.
Otetaan neljä lukemaa seuraavassa taulukossa esitetyllä tavalla:
Lukema |
Testikappaleen kanssa |
Valonkerääjän kanssa |
Heijastusstandardin kanssa |
Muuttuja |
T1 |
ei |
ei |
kyllä |
tuleva valo |
T2 |
kyllä |
ei |
kyllä |
testikappaleen läpäisemä kokonaisvalo |
T3 |
ei |
kyllä |
ei |
instrumentin hajavalo |
T4 |
kyllä |
kyllä |
ei |
instrumentin ja testikappaleen hajavalo |
Otetaan lukemat T1, T2, T3 ja T4 uudelleen muissa määritellyissä testikappaleen asennoissa yhdenmukaisuuden määrittämiseksi.
Lasketaan kokonaisläpäisy .
Lasketaan hajaläpäisy Td seuraavasti:
Lasketaan haze-prosentti tai valoprosentti tai molemmat (sironta) seuraavasti:
Mitataan testikappaleen alkuperäinen haze-arvo vähintään neljästä tasavälein sijaitsevasta naarmuttamattoman alueen kohdasta edellä esitetyn kaavan mukaisesti. Lasketaan kunkin testikappaleen tulosten keskiarvo. Neljän mittauksen sijasta voidaan määrittää keskiarvo pyörittämällä kappaletta tasaisesti 3 kierrosta sekunnissa tai nopeammin.
Kullekin turvalasityypille on suoritettava kolme testiä samalla kuormituksella. Pinnan alapuolisen naarmuuntumisen mittana käytetään haze-arvoa, kun testikappaleelle on tehty naarmuuntumistesti.
Naarmuuntuneen alueen hajottama valo mitataan vähintään neljästä tasavälein sijaitsevasta naarmuuntuneen alueen kohdasta edellä esitetyn kaavan mukaisesti. Lasketaan kunkin testikappaleen tulosten keskiarvo. Neljän mittauksen sijasta voidaan määrittää keskiarvo pyörittämällä kappaletta tasaisesti 3 kierrosta sekunnissa tai nopeammin.
4.5 Naarmuuntumistestin tekemisestä päätetään testin suorittavan laboratorion harkinnan mukaan ottaen huomioon jo laboratorion hallussa olevat tiedot.
Materiaalin paksuuden tai välikerroksen muutokset eivät yleensä aiheuta tarvetta uusiin testeihin, ellei kyseessä ole lasi-muovimateriaali.
4.6 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
5. LÄMMÖNKESTÄVYYSTESTI
5.1 Menettely
Lämmitetään 100 °C:n lämpötilaan kolme näytettä tai kolme testikappaletta, joiden koko on vähintään 300 mm × 300 mm, jotka laboratorio on ottanut kolmesta tuulilasista tai muusta ikkunalasista ja joiden yksi reuna vastaa lasin yläreunaa. Lämpötilaa pidetään yllä kahden tunnin ajan, minkä jälkeen testinäytteiden annetaan jäähtyä huoneenlämpöön. Jos turvalasin molemmat ulkopinnat ovat epäorgaanista materiaalia, testi voidaan suorittaa upottamalla testinäyte pystyasennossa edellä määrätyksi ajaksi kiehuvaan veteen niin, että varotaan aiheuttamasta tarpeetonta lämpöshokkia. Jos näytteet on leikattu tuulilasista, kunkin näytteen yhden reunan on oltava tuulilasin yläreunan osa.
5.2 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
|
Kirkas |
Sävytetty |
Välikerroksen väri |
1 |
2 |
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
5.3 Tulosten tulkitseminen
5.3.1 |
Lämmönkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos kuplia tai muita vikoja ei muodostu yli 15 mm:n etäisyydelle testikappaleen tai näytteen leikkaamattomasta reunasta tai yli 25 mm:n etäisyydelle leikatusta reunasta tai yli 10 mm:n etäisyydelle testin aikana mahdollisesti muodostuvista halkeamista. |
5.3.2 |
Hyväksyntää varten toimitettu testikappale- tai näytesarja katsotaan lämmönkestotestin kannalta hyväksyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos. |
6. SÄTEILYNKESTÄVYYSTESTI
6.1 Testausmenetelmä
6.1.1 Laitteisto
6.1.1.1 Säteilylähde, joka koostuu keskipaineisesta elohopeahöyrylampusta, jossa on putkimainen otsoniton kvartsilamppu; lampun akselin on oltava pystyasennossa. Lampun nimellispituus on 360 mm ja halkaisija 9,5 mm. Kaaren pituuden on oltava 300 mm ± 4 mm. Lamppua on käytettävä teholla 750 W ± 50 W.
Kaikkia muita säteilylähteitä, joiden vaikutus on sama kuin edellä määritellyn lampun, voidaan käyttää. Jotta voidaan varmistaa, että muun lähteen vaikutukset ovat samat, on suoritettava vertailu mittaamalla 300–450 nm:n aallonpituusalueella tuotetun energian määrä, kun kaikki muut aaltopituudet on poistettu sopivia suotimia käyttäen. Vaihtoehtoista lähdettä on sitten käytettävä näiden suotimien kanssa.
Kun kyseessä ovat turvalasit, joiden osalta tämä testi ja lasin käyttöolot eivät tyydyttävästi vastaa toisiaan, on tarpeen tarkistaa testausvaatimuksia.
6.1.1.2 Muuntaja ja kondensaattori, jotka antavat lampulle (6.1.1.1 kohta) vähintään 1 100 V:n lähtöhuippujännitteen ja 500 ± 50 V:n käyttöjännitteen.
6.1.1.3 Laite, johon näytteet voidaan kiinnittää ja jossa niitä voidaan pyörittää nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa keskellä sijaitsevan säteilynlähteen ympäri tasaisen altistumisen varmistamiseksi.
6.1.2 Testikappaleet
6.1.2.1 Testikappaleiden on oltava kooltaan 76 mm × 300 mm.
6.1.2.2 Laboratorion on leikattava testikappaleet lasien yläreunasta siten, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:
Ikkunalasien osalta testikappaleen yläreuna on lasin yläreuna.
Tuulilasien osalta testikappaleen yläreuna on sen vyöhykkeen yläreuna, jossa valonläpäisy tarkastetaan ja määritellään tämän liitteen kohdan 9.1.2.2 mukaisesti.
6.1.3 Menettely
Ennen altistusta tarkastetaan kolmen näytteen valonläpäisevyys, joka määritetään tämän liitteen kohtien 9.1.1—9.1.2 mukaisesti. Osa kustakin näytteestä suojataan säteilyltä, ja näytteet asetetaan testilaitteeseen 230 mm:n etäisyydelle lampun akselista ja pituussuunnassa yhdensuuntaisesti sen kanssa. Näytteet pidetään koko testin ajan lämpötilassa 45 °C ± 5 °C.
Kunkin testinäytteen sen puolen, joka olisi ajoneuvon lasin ulkopuoli, on oltava lamppuun päin. Kohdassa 6.1.1.1 määriteltyä lampputyyppiä käytettäessä altistusaika on 100 tuntia. Altistuksen jälkeen mitataan kunkin näytteen altistetun alueen valonläpäisevyys uudelleen.
6.1.4 Kukin testikappale tai näyte (kaikkiaan kolme) on altistettava säteilylle edellä esitetyn menettelyn mukaisesti siten, että testikappaleen tai näytteen kunkin kohdan saama säteily vaikuttaa käytettävään välikerrokseen samalla tavalla kuin 1 400 W/m2:n auringonsäteily 100 tunnin aikana.
6.2 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
|
Kirkas |
Sävytetty |
Lasin väri |
2 |
1 |
Välikerroksen väri |
1 |
2 |
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
6.3 Tulosten tulkitseminen
6.3.1 Säteilynsietotestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
6.3.1.1 Kokonaisvalonläpäisevyys, mitattuna tämän liitteen kohtien 9.1.1 ja 9.1.2 mukaisesti, on vähintään 95 prosenttia säteilyttämistä edeltäneestä alkuperäisarvosta ja joka tapauksessa
6.3.1.1.1 vähintään 70 prosenttia, kun kyse on tuulilasista tai muusta ajonäkyvyysalueen edellyttämästä lasista.
6.3.2 Osan tyyppihyväksyntää varten jätetty testikappale- tai näytesarja katsotaan säteilynsietotestin kannalta tyydyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos.
6.4 Säänkestävyystesti
6.4.1 Testausmenetelmä
6.4.1.1 Laitteisto
6.4.1.1.1 Ksenonpitkäkaarilamppu
Altistuslaitteistossa (3) käytetään säteilylähteenä ksenon-pitkäkaarilamppua, mutta muitakin vaadittavan ultraviolettisäteilyaltistuksen aikaansaavia menetelmiä voidaan käyttää. Ksenonpitkäkaarilamppu on käyttökelpoinen sen vuoksi, että sopivilla suotimilla ja oikein käytettynä se tuottaa spektrin, joka on lähinnä luonnon auringonvaloa. Tätä tarkoitusta varten kvartsiksenonlamppu on varustettava sopivilla borosilikaattilasisilla optisilla suotimilla (4). Ksenonlamppujen tehonsyöttöön on käytettävä soveltuvaa 50 tai 60 Hz:n tehonlähdettä sekä sopivia reaktanssimuuntajia ja sähkölaitteita.
Altistuslaitteistossa on oltava tarvittavat välineet seuraavien suureiden mittaamista ja/tai säätöä varten:
a) |
säteilyvoimakkuus |
b) |
mustan kappaleen lämpötila |
c) |
vesisuihku |
d) |
toimintasykli. |
Altistuslaitteiden on oltava valmistettu inerteistä materiaaleista, jotka eivät aiheuta testauksessa käytettävän veden kontaminoitumista.
Säteilyvoimakkuus on mitattava testikappaleen pinnalta, ja sitä on säädettävä altistuslaitteen valmistajan suositusten mukaisesti.
Ultraviolettisäteilyn kokonaisarvo (5) (joulea neliömetrille) on mitattava tai laskettava, ja sitä on pidettävä testikappaleen altistuksen ensisijaisena mittana.
6.4.1.2 Testikappaleet
Tavallisesti käytettävät testikappaleen mitat määritellään sen ominaisuuden testausmenetelmän kuvauksessa, jota altistuksen jälkeen on tarkoitus mitata.
Testi- ja kontrollinäytteiden ja silmämääräistä tarkastusta varten tarvittavien testikappaleiden määrä määräytyy kulloisenkin testausmenetelmän mukaisesti.
Suositeltavaa on, että silmämääräisessä tarkastuksessa käytetään suurimpia testattuja testikappaleita.
6.4.1.3 Menettely
Mitataan altistettavien testikappaleiden valonläpäisy tämän liitteen kohdan 9.1 mukaisesti. Mitataan testikappaleiden pinnan naarmuuntumiskestävyys tämän liitteen kohdan 4 mukaisesti. Kunkin testikappaleen se puoli, joka olisi ajoneuvon lasin ulkopuoli, on suunnattava lamppua kohti. Muut altistamiseen liittyvät vaatimukset ovat seuraavat:
6.4.1.3.1 Säteilyvoimakkuuden vaihtelu testikappaleen koko alueella saa olla enintään ± 10 prosenttia.
6.4.1.3.2 Lampun suotimet on puhdistettava riittävän usein pesemällä ne pesuaineella ja vedellä. Ksenonkaarisuotimet on vaihdettava laitevalmistajan suositusten mukaisesti.
6.4.1.3.3 Altistuslaitteistossa testisyklin kuivan vaiheen aikana vallitsevaa lämpötilaa on säädeltävä riittävän ilmankierron avulla niin, että mustan kappaleen lämpötila pysyy vakiona.
Ksenonkaarialtistuslaitteistossa tämän lämpötilan on oltava 70 °C ± 3 °C mitattuna mustan kappaleen lämpömittarilla tai vastaavalla.
Lämpömittari on kiinnitettävä testikappaleen telineeseen, ja lukemat on otettava kohdasta, jossa valoaltistuksen aiheuttama lämpötila on suurin.
6.4.1.3.4 Suhteellisen kosteuden altistuslaitteiston sisällä syklin kuivien vaiheiden aikana on oltava 50 ± 5 prosenttia.
6.4.1.3.5 Suihkutusvaiheessa käytettävän deionisoidun veden on oltava sellaista, että sen piidioksidikiintoainepitoisuus on pienempi kuin 1 ppm ja että siitä ei jää testikappaleiden pinnalle sakkaa tai jäämiä, jotka voisivat häiritä myöhemmin tehtäviä mittauksia.
6.4.1.3.6 Veden pH:n on oltava 6,0–8,0 ja johtavuuden pienempi kuin 5 mikrosiemensiä.
6.4.1.3.7 Veden lämpötilan johtimessa, jota myöten se tulee altistuslaitteistoon, on oltava sama kuin ympäristön lämpötila.
6.4.1.3.8 Veden on osuttava testikappaleeseen hienojakoisena suihkuna, ja nestemäärän on oltava riittävä, jotta kappaleet kastuvat tasaisesti heti suihkun koskettaessa niitä.
Vesisuihku kohdistetaan vain testikappaleen siihen pintaan, joka on valonlähteeseen päin. Testikappaleen suihkuttamisessa tai upottamisessa käytettyä vettä ei saa käyttää uudelleen.
6.4.1.3.9 Testikappaleiden on pyörittävä kaaren ympäri, jota valo jakautuu tasaisesti. Altistuslaitteiston kaikissa testauspaikoissa on oltava testikappale tai vastaava kappale, jotta lämpö jakautuu yhdenmukaisesti. Testikappaleet on kiinnitettävä kehikoihin niin, että niiden tausta on alttiina testaustilan ympäristöolosuhteille. Tilan seinämien aiheuttamat heijastukset eivät kuitenkaan saa osua kappaleiden taustaan. Tarvittaessa testikappaleiden tausta voidaan peittää, kunhan ilmankiertoa näytteen ympärillä ei estetä.
6.4.1.3.10 Altistuslaitteistoa on käytettävä siten, että testikappale altistetaan jatkuvalle valolle ja jaksottaiselle vesisuihkulle 2 tunnin sykleissä. Kukin sykli on jaettava vaiheisiin niin, että testikappaleet altistetaan valolle ilman vesisuihkua 102 minuutin ajan ja sekä valolle että vesisuihkulle 18 minuutin ajan.
6.4.1.4 Arviointi
Altistuksen jälkeen testikappaleet voidaan tarvittaessa puhdistaa valmistajan suositusten mukaisesti mahdollisten jäämien poistamiseksi.
Altistetut testikappaleet arvioidaan silmämääräisesti seuraavien ominaisuuksien suhteen:
a) |
kuplat |
b) |
väri |
c) |
haze |
d) |
havaittava rapautuminen. |
Altistettujen testikappaleiden valonläpäisevyys mitataan.
6.4.1.5 Tulosten esittäminen
Altistettuja testikappaleita koskevat silmämääräiset arviot raportoidaan vertaamalla kutakin ominaisuutta altistamattomaan kontrollikappaleeseen.
Mitattu valonläpäisevyys saa poiketa alkuperäisestä altistamattoman kappaleen lukemasta enintään 5 prosentilla, ja sen on oltava
vähintään 70 prosenttia, kun kyse on tuulilasista tai muusta ajonäkyvyysalueen edellyttämästä lasista.
7. KOSTEUDENKESTÄVYYSTESTI
7.1 Menettely
Kolmea näytettä tai kolmea vähintään 300 × 300 mm:n suuruista testikappaletta pidetään kahden viikon ajan pystyasennossa suljetussa säiliössä, jossa lämpötila on 50 °C ± 2 °C ja suhteellinen kosteus 95 ± 4 prosenttia. Näytteitä on oltava kymmenen, kun kyseessä on jäykkä muovilasi tai jäykkää muovia oleva moninkertainen ikkuna.
Testikappaleet otetaan ja valmistellaan siten, että
a) |
ainakin yksi kappaleen reuna on lasin alkuperäistä reunaa; |
b) |
jos samanaikaisesti testataan useita testikappaleita, niiden väliin jää riittävästi tilaa. |
Tiivistyneen veden tippuminen testaustilan seinistä tai katosta testikappaleiden päälle on estettävä.
7.2 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
|
Kirkas |
Sävytetty |
Välikerroksen väri |
1 |
2 |
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
7.3 Tulosten tulkitseminen
7.3.1 |
Turvalasi katsotaan kosteudenkestävyyden suhteen hyväksyttäväksi, jos merkittävää muutosta ei ole havaittavissa yli 10 mm:n etäisyydellä leikkaamattomasta reunasta ja yli 15 mm:n etäisyydellä leikatusta reunasta sen jälkeen, kun tavallista ja käsiteltyä laminoitua lasia on altistettu ympäristöolosuhteille kahden tunnin ajan ja kun muovipäällysteisiä laseja ja lasi-muovilaseja on pidetty ympäristöolosuhteissa 48 tunnin ajan. |
7.3.2 |
Hyväksyntää varten toimitettu testikappale- tai näytesarja katsotaan kosteudenkestotestin kannalta hyväksyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos. |
8. LÄMMÖNVAIHTELUKESTÄVYYSTESTI
8.1 Testausmenetelmä
Kahta 300 × 300 mm:n suuruista testikappaletta pidetään 6 tunnin ajan tilassa, jonka lämpötila on – 40 °C ± 5 °C. Sen jälkeen kappaleita pidetään avoimessa tilassa, jonka lämpötila on 23 °C ± 2 °C tunnin ajan tai kunnes niiden lämpötila on tasaantunut. Sitten testikappaleet asetetaan ilmavirtaan 72 ± 2 °C:n lämpötilaan kolmeksi tunniksi. Lopuksi testikappaleet asetetaan jälleen avoimeen tilaan 23 ± 2 °C:n lämpötilaan ja jäähdytetään mainittuun lämpötilaan, minkä jälkeen kappaleet tutkitaan.
8.2 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit
|
Kirkas |
Sävytetty |
Välikerroksen tai muovipinnoitteen väri |
1 |
2 |
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
8.3 Tulosten tulkitseminen
Lämmönvaihtelukestävyystestin tulokset katsotaan hyväksyttäviksi, jos testikappaleissa ei havaita merkkejä murtumista, samentumisesta, kerrosten irtoamisesta tai muusta huononemisesta.
9. OPTISET OMINAISUUDET
9.1 Valonläpäisytesti
9.1.1 Laitteisto
9.1.1.1 Valonlähde koostuu hehkulampusta, jonka hehkulanka on 1,5 mm × 1,5 mm × 3 mm:n suuntaissärmiössä. Lampun hehkulangan jännitteen on oltava sellainen, että värilämpötila on 2 856 K ± 50 K. Jännite on vakautettava tarkkuudella ±1/1 000. Jännitteen tarkastukseen käytettävän mittauslaitteen on oltava riittävän tarkka.
9.1.1.2 Optinen järjestelmä muodostuu linssistä, jonka polttoväli f on vähintään 500 mm ja jonka kromaattiset poikkeamat on korjattu. Linssin täysi aukko ei saa olla suurempi kuin f/20. Linssin ja valonlähteen etäisyys on säädettävä siten, että saadaan aikaan pääosin tasalevyinen valokeila. Järjestelmään on asennettava himmennin, joka rajoittaa valokeilan halkaisijan 7 ± 1 mm:iin. Himmentimen on sijaittava 100 ± 50 mm:n etäisyydellä linssistä vastakkaisella puolella kuin valonlähde. Mittauspisteen on oltava valokeilan keskellä.
9.1.1.3 Mittauslaitteet
Vastaanottimen suhteellisen spektrisen herkkyyden on pääosin vastattava ICI:n (6) valomittauksen standardihavaitsijan suhteellista spektristä valotehokkuutta. Vastaanottimen valoherkän pinnan on oltava päällystetty diffusoivalla aineella, ja sen poikkipinnan on oltava vähintään kaksinkertainen optisen järjestelmän lähettämän valokeilan poikkipintaan verrattuna. Jos käytetään integroivaa palloa, sen aukon poikkipinnan on oltava vähintään kaksinkertainen valokeilan tasalevyisen osuuden poikkipintaan nähden.
Vastaanottimen ja siihen liittyvän näyttöinstrumentin lineaarisuuden on oltava parempi kuin 2 prosenttia mitta-alueesta.
Vastaanottimen on sijaittava keskitetysti valokeilan akselilla.
9.1.2 Menettely
Mittausjärjestelmän herkkyys on säädettävä siten, että vastaanottimen vastetta osoittava näyttöinstrumentti näyttää 100:aa mitta-astetta, kun valon kulkureitillä ei ole testikappaletta. Kun vastaanottimeen ei osu valoa, näyttöinstrumentin on näytettävä nollaa.
Testikappale asetetaan vastaanottimesta etäisyydelle, joka on noin viisi kertaa vastaanottimen läpimitta. Turvalasi sijoitetaan himmentimen ja vastaanottimen väliin, ja sen asento säädetään siten, että valokeilan tulokulma on 0 ± 5 astetta. Valonläpäisevyys mitataan testikappaleesta, ja kussakin mitatussa kohdassa luetaan näyttöinstrumentin osoittama mitta-asteiden määrä n. Valonläpäisevyys tr on n/100.
9.1.2.1 Tuulilasin osalta voidaan käyttää vaihtoehtoisia testausmenetelmiä ja käyttää tuulilasin tasomaisimmasta osasta leikattua näytettä tai erityisesti valmistettua tasomaista neliötä, jonka materiaali- ja paksuusominaisuudet ovat samat kuin tuulilasin.
9.1.2.2 Luokan M1 ajoneuvojen (7) tuulilasien testit suoritetaan liitteen 18 kohdassa 2.3 tarkoitetulla testausalueella B, johon eivät sisälly mahdolliset läpinäkymättömät tummennukset.
Luokan N1 ajoneuvojen tuulilasien osalta valmistaja voi pyytää, että sama testi suoritetaan joko liitteen 18 kohdassa 2.3 tarkoitetulla testausalueella B, johon eivät sisälly mahdolliset läpinäkymättömät tummennukset, tai tämän liitteen kohdassa 9.2.5.2.3 tarkoitetulla vyöhykkeellä I.
Muihin luokkiin kuuluvien ajoneuvojen tuulilasien testit on suoritettava tämän liitteen kohdassa 9.2.5.2.3 tarkoitetulla vyöhykkeellä I.
Maatalous- ja metsätraktoreiden sekä sellaisten työmaa-ajoneuvojen, joiden osalta vyöhykettä I ei voida määrittää, lasien testit suoritetaan kuitenkin tämän liitteen kohdassa 9.2.5.3 tarkoitetulla vyöhykkeellä I’.
9.1.3 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
|
Kirkas |
Sävytetty |
Lasin väri |
1 |
2 |
Välikerroksen väri (kun kyseessä on laminoitu tuulilasi) |
1 |
2 |
|
ei ole |
on |
Varjostus ja/tai läpinäkymätön tummennus |
1 |
2 |
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
9.1.4 Tulosten tulkitseminen
Valonläpäisevyys mitataan tämän liitteen kohdan 9.1.2 mukaisesti ja tulos kirjataan. Tuulilasin valonläpäisevyyden on oltava vähintään 70 prosenttia. Muita laseja koskevat vaatimukset vahvistetaan liitteessä 21.
9.2 Optisen vääristymän testi
9.2.1 Soveltamisala
Määritelty menetelmä on projisointimenetelmä, jolla voidaan arvioida turvalasin optinen vääristymä.
9.2.1.1 Määritelmät
9.2.1.1.1 ’Optisella poikkeamalla’ tarkoitetaan tuulilasin läpi nähdyn pisteen näennäisen ja todellisen suunnan välistä kulmaa. Kulman suuruus on näkölinjan tulokulman, tuulilasin paksuuden ja kallistuksen sekä tulopisteen kaarevuussäteen r funktio.
9.2.1.1.2 Optinen vääristymä suunnassa M–M’: kulmapoikkeaman Da algebrallinen ero lasin pinnan kahden pisteen M ja M’ välillä, kun kahden pisteen välinen etäisyys on sellainen, että niiden projektiot katseen suunnassa suorassa kulmassa olevalla tasolla ovat tietyn etäisyyden Dx päässä toisistaan (katso kuva 6).
Vastapäiväistä poikkeamaa pidetään positiivisena ja myötäpäiväistä negatiivisena.
9.2.1.1.3 Optinen vääristymä pisteessä M: kaikkien suuntien M–M’ optinen enimmäisvääristymä pisteestä M.
Kuva 6
Optinen vääristymä kaavamaisesti
9.2.1.2 Laitteisto
Tämä menetelmä perustuu sopivan rasterikuvion heijastamiseen näyttötasolle testattavana olevan turvalasin läpi. Muutos, jonka valokeilaan sijoitettu turvalasi aiheuttaa projisoidun kuvion muotoon, mahdollistaa vääristymän mittauksen.
Laitteisto koostuu seuraavista osista, jotka järjestetään kuvan 9 osoittamalla tavalla.
9.2.1.2.1 Hyvälaatuinen projektori, jossa on tehokas pistevalonlähde ja esimerkiksi seuraavat ominaisuudet:
|
polttoväli vähintään 90 mm, |
|
aukko noin 1/2,5, |
|
150 W:n kvartsihalogeenilamppu (jos käytetään ilman suodinta), |
|
250 W:n kvartsihalogeenilamppu (jos käytetään vihersuodinta). |
Projektori esitetään kaavamaisesti kuvassa 7. Himmennin, jonka halkaisija on 8 mm, sijoitetaan noin 10 mm:n etäisyydelle etulinssistä.
Kuva 7
Projektorin optinen rakenne
9.2.1.2.2 Rasterilevyt, joissa on esimerkiksi kirkkaita palloja tummalla taustalla (ks. kuva 8). Levyn on oltava laadultaan ja kontrastiltaan sellainen, että mittaukset voidaan suorittaa alle 5 prosentin virheellä.
Ympyröiden mittojen on oltava sellaiset, että kun ne heijastetaan ilman turvalasia, ne muodostavat näyttötaustalle ryhmän ympyröitä, joiden halkaisija on
, jossa Δx = 4 mm (ks.kuvat 6 ja 9).
Kuva 8
Suurennos rasterilevyn osasta
Kuva 9
Optisen vääristymän testilaitteiston kokoonpano
9.2.1.2.3 Tukiteline, mieluiten sellainen, joka sallii pysty- ja vaakaskannauksen sekä turvalasin pyörittämisen.
9.2.1.2.4 Tarkastusmalline, jolla mitataan mittojen muutokset, kun nopea arviointi on tarpeen. Sopiva malli esitetään kuvassa 10.
Kuva 10
Sopivan tarkastusmallineen malli
9.2.1.3 Menettely
9.2.1.3.1 Yleistä
Tuulilasi kiinnitetään tukitelineeseen (kohta 9.2.1.2.3) annettuun kulmaan. Testikuva heijastetaan tutkittavan alueen läpi. Tuulilasia pyöritetään tai siirretään vaaka- tai pystysuunnassa koko määritellyn alueen tutkimista varten.
9.2.1.3.2 Arviointi tarkastusmallinetta käyttämällä
Kun riittää nopea arviointi, jossa mahdollinen virhemarginaali on enintään 20 prosenttia, lasketaan A:n arvo (katso kuva 10) poikkeaman muutoksen raja-arvosta ΔαL ja arvosta R2, joka on etäisyys turvalasista näyttötasoon:
Heijastetun kuvan halkaisijan Dd muutoksen ja kulmapoikkeaman Da muutoksen välinen suhde saadaan kaavasta
jossa:
Δd |
ilmoitetaan millimetreinä, |
A |
ilmoitetaan millimetreinä, |
ΔαL |
ilmoitetaan kaariminuutteina, |
Δα |
ilmoitetaan kaariminuutteina, |
R2 |
ilmoitetaan metreinä. |
9.2.1.3.3 Mittaus valosähköistä laitetta käyttämällä
Kun tarvitaan tarkka mittaus, jossa mahdollinen virhemarginaali on alle 10 prosenttia, Δd mitataan projektioakselilta, ja täplän leveyden arvo mitataan kohdassa, jossa luminanssi on 0,5 kertaa enimmäisluminanssiarvo.
9.2.1.4 Tulosten esittäminen
Tuulilasin optinen vääristymä arvioidaan mittaamalla Dd jossakin pinnan kohdassa ja kaikissa suunnissa, jotta löydetään Dd max.
9.2.1.5 Vaihtoehtoinen menetelmä
Projektiotekniikan sijasta voidaan käyttää Schlieren-tekniikkaa, jos kohdissa 9.2.1.3.2 ja 9.2.1.3.3 tarkoitettu mittausten tarkkuus säilyy.
9.2.1.6 Etäisyyden Δx on oltava 4 mm.
9.2.1.7 Tuulilasin on oltava asennettu samaan kaltevuuskulmaan kuin ajoneuvossa.
9.2.1.8 Vaakatasossa oleva projektioakseli on pidettävä suunnilleen kohtisuorassa tuossa tasossa olevaan tuulilasin ääriviivaan nähden.
9.2.2 Mittaukset on suoritettava seuraavasti:
9.2.2.1 Luokan M1 ajoneuvot: Testausalueella A, joka ulottuu ajoneuvon keskitasoon saakka, sekä vastaavalla tuulilasin alueella, joka on symmetrinen ensin mainittuun alueeseen nähden ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suhteen, sekä lisäksi liitteen 18 kohdassa 2.4 tarkoitetulla supistetulla testausalueella B.
9.2.2.2 Luokkien M (ei M1) ja N ajoneuvot:
a) |
tämän liitteen 9.2.5.2 kohdassa tarkoitetulla vyöhykkeellä I, kun kyseessä on luokan M2, M3, N2 tai N3 ajoneuvo; |
b) |
tämän liitteen kohdassa 9.2.5.2 tarkoitetulla vyöhykkeellä I tai testausalueella A, joka ulottuu ajoneuvon keskitasoon saakka, sekä vastaavalla tuulilasin alueella, joka on symmetrinen mainittuun alueeseen nähden ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suhteen, sekä lisäksi liitteen 18 kohdassa 2.4 tarkoitetulla supistetulla testausalueella B. |
9.2.2.3 Maatalous- ja metsätraktorit sekä työmaa-ajoneuvot, joiden osalta vyöhykettä I ei voida määrittää: Tämän liitteen kohdassa 9.2.5.3 tarkoitetulla vyöhykkeellä I’.
9.2.2.4 Ajoneuvotyyppi
Testi on uusittava, jos tuulilasi asennetaan ajoneuvoon, joka on tyypiltään sellainen, että sen etunäkyvyysalue on erilainen kuin siinä ajoneuvotyypissä, jota varten tuulilasi on jo hyväksytty.
9.2.3 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
9.2.3.1 Materiaalin laatu
Peililasi |
Float-lasi |
Konelasi |
1 |
1 |
2 |
9.2.3.2 Muut sivuominaisuudet
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
9.2.4 Tuulilasien lukumäärä
Testattavaksi on toimitettava neljä testikappaletta.
9.2.5 Vyöhykkeiden määrittäminen
9.2.5.1 Luokkien M1 ja N1 tuulilasien vyöhykkeet A ja B määritellään tämän säännön liitteessä 18.
9.2.5.2 Luokkien M (ei M1) ja N ajoneuvojen tuulilasien vyöhykkeet määritellään seuraavien parametrien perusteella:
9.2.5.2.1 katsepiste, eli 0-piste, joka sijaitsee 625 mm kuljettajan istuimen R-pisteen yläpuolella pystysuuntaisella tasolla, joka on yhdensuuntainen sen ajoneuvon, johon tuulilasi on tarkoitettu, pituussuuntaisen keskitason kanssa ja kulkee ohjauspyörän akselin kautta.
9.2.5.2.2 suora OQ, joka on vaakasuuntainen viiva, joka kulkee katsepisteen 0 kautta ja on kohtisuorassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.
9.2.5.2.3 Vyöhyke I on tuulilasin vyöhyke, jonka määrittävät tuulilasin ja neljän alla määritetyn tason leikkauskohdat.
P1 |
— |
pystysuuntainen taso, joka kulkee 0:n kautta ja muodostaa 15 asteen kulman ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason vasemmalle puolelle, |
P2 |
— |
pystysuuntainen taso, joka on symmetrinen P1:n kanssa ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suhteen. Jos tämä ei ole mahdollista (jos esimerkiksi ei ole symmetristä pitkittäistä keskitasoa), P2 on taso, joka on symmetrinen P1:n kanssa 0-pisteen kautta kulkevaan ajoneuvon pituussuuntaiseen tasoon nähden. |
P3 |
— |
taso, joka kulkee suoran OQ kautta ja muodostaa 10 asteen kulman vaakatason yläpuolelle, |
P4 |
— |
taso, joka kulkee suoran OQ kautta ja muodostaa 8 asteen kulman vaakatason alapuolelle. |
9.2.5.3 Maatalous- ja metsätraktoreissa sekä työmaa-ajoneuvoissa, joissa vyöhykettä I ei voida määrittää, vyöhykkeeseen I’ kuuluu tuulilasin koko pinta.
9.2.6 Tulosten tulkitseminen
Tuulilasityyppi katsotaan optisen vääristymän kannalta hyväksyttäväksi, jos neljän testattavaksi toimitetun tuulilasin optinen vääristymä ei ylitä kullekin vyöhykkeelle tai testialueelle seuraavassa annettuja arvoja:
Ajoneuvoluokka |
Vyöhyke |
Optisen vääristymän enimmäisarvo |
M1 ja N1 |
A – laajennettu kohdan 9.2.2.1 mukaisesti |
2 kaariminuuttia |
B – supistettu liitteen 18 kohdan 2.4 mukaisesti |
6 kaariminuuttia |
|
M (ei M1) ja N |
I |
2 kaariminuuttia |
Maatalousajoneuvoissa yms., joissa vyöhykettä I ei voida määrittää |
I’ |
2 kaariminuuttia |
9.2.6.1 Mittauksia ei tehdä 25 mm:n levyisellä reuna-alueella rakenteellisen lasialan reunan ja mahdollisen läpinäkymättömän tummennuksen sisäpuolella, mikäli alue ei ulotu laajennetulle vyöhykkeelle A tai vyöhykkeelle I.
9.2.6.2 Maatalous- ja metsätraktoreiden ja työmaa-ajoneuvojen osalta mittauksia ei tehdä 100 mm:n levyisellä reuna-alueella.
9.2.6.3 Jaettujen tuulilasien osalta mittauksia ei tehdä 35 mm:n levyisellä alueella tuulilasin sillä reunalla, jonka on tarkoitus tulla jakopuitteen viereen.
9.2.6.4 Enimmäisarvo 6 kaariminuuttia sallitaan vyöhykkeiden I ja A reuna-alueilla, joiden etäisyys rakenteellisen lasialueen reunaan on pienempi kuin 100 mm.
9.2.6.5 Vähäiset poikkeamat vaatimuksista voidaan sallia liitteen 18 kohdassa 2.4 tarkoitetulla supistetulla testausalueella B, mikäli ne ovat paikallisia ja ne kirjataan selosteeseen.
9.3 Heijastuskuvan erotustesti
9.3.1 Soveltamisala
Hyväksyttäviä testausmenetelmiä on kaksi:
|
kohdetesti ja |
|
kollimaattori-teleskooppitesti. |
Näitä testausmenetelmiä voidaan käyttää soveltuvin osin hyväksyntätestauksessa, laadunvalvonnassa tai tuotteen arvioinnissa.
9.3.1.1 Kohdetesti
9.3.1.1.1 Laitteisto
Tässä menetelmässä tarkastellaan valaistua kohdetta turvalasin läpi. Kohde voidaan suunnitella siten, että testi voidaan suorittaa yksinkertaiselta kyllä/ei-pohjalta.
Kohteeksi suositellaan jompaakumpaa seuraavista:
a) |
valaistu rengasmainen kohde, jonka ulkohalkaisijan D avauskulma on n kaariminuuttia x metrin etäisyydellä olevassa pisteestä (kuva 11 a), tai |
b) |
valaistu renkaasta ja täplästä muodostuva kohde, jonka mitat ovat sellaiset, että etäisyyden D, joka mitataan täplän reunasta renkaan sisäreunan lähimpään pisteeseen, avauskulma on n kaariminuuttia x metrin etäisyydellä olevassa pisteessä (kuva 11 b), kun n on heijastuskuvan erotuksen raja-arvo, x on etäisyys turvalasista kohteeseen, (vähintään 7 m), D saadaan kaavasta D = x. tg n |
Valaistu kohde koostuu valolaatikosta, jonka koko on noin 300 mm × 300 mm × 150 mm. Laatikon etuseinämä on tarkoituksenmukaisinta tehdä lasista, joka peitetään valoa läpäisemättömällä mustalla paperilla tai maalataan mattamustaksi.
Laatikko valaistaan sopivalla valonlähteellä. Voi olla tarkoituksenmukaista käyttää myös muunlaisia kohteita, kuten sellaista joka esitetään kuvassa 14. On myös hyväksyttävää korvata kohdejärjestelmä projektiojärjestelmällä ja tarkastella kuvia näyttötasolla.
9.3.1.1.2 Menettely
Tuulilasi asennetaan määritellyssä kaltevuuskulmassa sopivaan telineeseen siten, että tarkastelu tapahtuu kohteen keskipisteen läpi kulkevalla vaakatasolla. Valolaatikkoa on katseltava pimeässä tai hämärässä huoneessa tutkittavan alueen kunkin osan läpi, jotta voidaan havaita valaistuun kohteeseen liittyvien heijastuskuvien olemassaolo. Tuulilasia käännetään tarpeen mukaan, jotta voidaan varmistaa, että oikea katselukulma säilyy. Tarkasteluun voidaan käyttää monokulaaria.
9.3.1.1.3 Tulosten esittäminen
Määritetään seuraavat:
kun käytetään kohdetta a (kuva 11 a), ovatko renkaan varsinainen kuva ja heijastuskuva erillään, eli onko arvon n raja-arvo ylittynyt, tai
kun käytetään kohdetta b (kuva 11 b), siirtyykö täplän heijastuskuva renkaan sisäreunan sivuamispisteen ulkopuolelle, eli onko arvon n raja-arvo ylittynyt.
Kuva 11
Kohteiden mitat
Kuva 12
Laitteiston järjestely
Kuva 13
Kollimaattori-teleskooppitestin laitteisto
9.3.1.2 Kollimaattori-teleskooppitesti
Tarvittaessa noudatetaan tässä kohdassa esitettyä menettelyä.
9.3.1.2.1 Laitteisto
Laitteisto koostuu kollimaattorista ja teleskoopista ja se voidaan valmistaa kuvan 13 mukaisesti. Muita vastaavia optisia järjestelmiä voidaan kuitenkin käyttää.
9.3.1.2.2 Menettely
Kollimaattoriteleskooppi muodostaa äärettömyyteen napakoordinaattijärjestelmän kuvan, jonka keskustassa on kirkas täplä (kuva 14).
Havaintoteleskoopin polttotason optiselle akselille sijoitetaan pieni valoa läpäisemätön täplä, jonka halkaisija on hieman suurempi kuin projisoidun kirkkaan pisteen halkaisija, ja joka peittää kirkkaan pisteen.
Kun testikappale, jossa esiintyy heijastuskuva, sijoitetaan teleskoopin ja kollimaattorin väliin, tietylle etäisyydelle napakoordinaattijärjestelmän keskustasta muodostuu toinen himmeämpi piste. Heijastuskuvan erotus voidaan lukea tarkasteluteleskoopin läpi nähtyjen pisteiden välisenä etäisyytenä (katso kuva 14). (Tumman täplän ja napakoordinaattijärjestelmän keskustan kirkkaan pisteen välinen etäisyys on optinen poikkeama.)
9.3.1.2.3 Tulosten esittäminen
Tuulilasi on ensin tutkittava yksinkertaisella pyyhkäisytekniikalla, jotta löydetään vahvimman heijastuskuvan antava alue. Sen jälkeen alue tutkitaan kollimaattori-teleskooppijärjestelmällä sopivassa tulokulmassa. Sitten mitataan suurin heijastuskuvan erottumisen suurin arvo.
9.3.1.3 Vaakatason tarkastelusuunnan on pysyttävä suunnilleen kohtisuorassa ko. tasossa olevaan tuulilasin ääriviivaan nähden.
9.3.2 Mittaukset on tehtävä kohdassa 9.2.2 määrätyillä vyöhykkeillä ajoneuvoluokan mukaisesti.
9.3.2.1 Ajoneuvotyyppi
Testi on uusittava, jos tuulilasi asennetaan ajoneuvoon, joka on tyypiltään sellainen, että sen etunäkyvyysalue on erilainen kuin siinä ajoneuvotyypissä, jota varten tuulilasi on jo hyväksytty.
9.3.3 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
9.3.3.1 Materiaalin laatu
Peililasi |
Float-lasi |
Konelasi |
1 |
1 |
2 |
9.3.3.2 Muut sivuominaisuudet
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
9.3.4 Tuulilasien lukumäärä
Testattavaksi on toimitettava neljä tuulilasia.
Kuva 14
Esimerkki kollimaattori-teleskooppimenetelmän avulla suoritettavasta tarkastelusta
9.3.5 Tulosten tulkitseminen
Tuulilasityyppi katsotaan heijastuskuvan erotuksen suhteen hyväksyttäväksi, jos neljän testattavaksi annetun tuulilasin varsinaisen ja heijastuneen kuvan erotus ei millään testialueen vyöhykkeellä ylitä seuraavia enimmäisarvoja:
Ajoneuvoluokka |
Vyöhyke |
Optisen vääristymän enimmäisarvo |
M1 ja N1 |
A – laajennettu kohdan 9.2.2.1 mukaisesti |
15 kaariminuuttia |
B – supistettu liitteen 18 kohdan 2.4 mukaisesti |
25 kaariminuuttia |
|
M (ei M1) ja N |
I |
15 kaariminuuttia |
Maatalousajoneuvoissa yms., joissa vyöhykettä I ei voida määrittää |
I' |
15 kaariminuuttia |
9.3.5.1 Mittauksia ei tehdä 25 mm:n levyisellä reuna-alueella rakenteellisen lasialan reunan ja mahdollisen läpinäkymättömän tummennuksen sisäpuolella, mikäli alue ei ulotu laajennetulle vyöhykkeelle A tai vyöhykkeelle I.
9.3.5.2 Maatalous- ja metsätraktoreiden ja työmaa-ajoneuvojen osalta mittauksia ei tehdä 100 mm:n levyisellä reuna-alueella.
9.3.5.3 Jaettujen tuulilasien osalta mittauksia ei tehdä 35 mm:n levyisellä alueella tuulilasin sillä reunalla, jonka on tarkoitus tulla jakopuitteen viereen.
9.3.5.4 Enimmäisarvo 25 kaariminuuttia sallitaan vyöhykkeiden I ja A reuna-alueilla, joiden etäisyys rakenteellisen lasialueen reunaan on pienempi kuin 100 mm.
9.3.5.5 Vähäiset poikkeamat vaatimuksista voidaan sallia liitteen 18 kohdassa 2.4 tarkoitetulla supistetulla testausalueella B, mikäli ne ovat paikallisia ja ne kirjataan selosteeseen.
10. PALONKESTÄVYYSTESTI
10.1 Tarkoitus ja soveltamisala
Tällä menetelmällä määritellään moottoriajoneuvojen (henkilöautojen, kuorma-autojen, pakettiautojen, linja-autojen jne.) matkustamossa käytettyjen materiaalien horisontaalinen palamisnopeus, kun ne altistetaan pienelle liekille.
Menetelmällä voidaan testata ajoneuvon sisätilojen varusteissa käytettäviä materiaaleja ja komponentteja yksinään tai jopa 13 mm:n paksuissa yhdistelmissä. Menetelmää käytetään arvioitaessa tällaisten materiaalien tuotantoerien yhdenmukaisuutta niiden palokäyttäytymisen osalta.
Koska todellisuudessa esiintyvien tilanteiden (käyttö ja sijainti ajoneuvossa, käyttöolot, sytytyslähde jne.) ja tässä esitettyjen tarkkojen testiolosuhteiden välillä on monia eroja, tätä menetelmää ei voida pitää sopivana ajoneuvon sisäpuolen kaikkien palo-ominaisuuksien arviointiin.
10.2 Määritelmät
10.2.1 Palamisnopeus: tämän menetelmän mukaisesti mitatun palaneen osan pituuden ja sen palamiseen kuluneen ajan suhde. Palamisnopeus ilmoitetaan millimetreinä minuutissa.
10.2.2 Komposiittimateriaali: materiaali joka koostuu useista samaa tai eri materiaalia olevista kerroksista, jotka on pinnoiltaan kiinnitetty toisiinsa liimalla, sideaineella, sulattamalla, hitsaamalla jne.
Katkonaisesti (esim. ompelemalla, suurtaajuushitsauksella, niittaamalla) yhdisteltyjä eri materiaaleja ei pidetä komposiittimateriaaleina valmisteltaessa yksittäisiä näytteitä 10.5 kohdan mukaisesti.
10.2.3 Altistettava puoli: puoli, joka on matkustamoon päin, kun materiaali on asennettu ajoneuvoon.
10.3 Periaate
Näytettä pidetään vaakasuorassa asennossa U:n muotoisessa pitimessä ja sitä altistetaan määritellylle matalaenergiselle liekille polttokammiossa 15 sekunnin ajan siten, että liekki vaikuttaa näytteen vapaaseen päähän. Testissä todetaan liekin mahdollinen sammuminen ja sammumisaika, tai aika, jona liekki etenee mitatun matkan.
10.4 Laitteisto
10.4.1 Mieluiten ruostumattomasta teräksestä valmistettu polttokammio (kuva 15), jonka mitat esitetään kuvassa 16.
Kammion etuseinässä on tulenkestävä tarkkailuikkuna, joka voi olla koko etuseinän suuruinen ja toimia työluukkuna.
Kammion pohjassa on tuuletusreiät ja yläosaa kiertää tuuletusrako. Polttokammio sijoitetaan neljän 10 mm:n korkuisen jalan päälle. Kammion toisessa päässä voi olla aukko, josta näytteenpidin ja siinä oleva näyte voidaan asettaa kammioon. Vastakkaisessa päässä on reikä kaasujohtoa varten. Sulanut materiaali kerätään kaukaloon (kuva 17), joka sijaitsee kammion pohjalla ilmastointiaukkojen välissä niin, että se ei peitä ilmastointiaukkojen aluetta.
Kuva 15
Esimerkki polttokammiosta, jossa on näytteen pidin ja roiskekaukalo
10.4.2 Näytteen pidin koostuu kahdesta U:n muotoisesta metallilevystä tai kehikosta, jotka ovat korroosionkestävää materiaalia. Mitat annetaan kuvassa 18.
Alalevy on varustettu tapeilla ja ylempi vastaavilla rei'illä, jotka varmistavat, että näyte pysyy paikallaan koko pituudeltaan. Tapit toimivat myös palaneen osan alkamisen ja päättymisen mittauskohtina.
Laite on varustettava tukirakenteella, joka koostuu läpimitaltaan 25 mm:n paksuisista lämmönkestävistä langoista, jotka tukevat kehystä 25 mm:n välein alemman U:n muotoisen kehyksen poikki (kuva 19).
Näytteen alapinnan on sijaittava 178 mm pohjalevyn yläpuolella. Näytekappaleen pitimen etureunan etäisyyden kammion päädystä on oltava 22 mm; näytekappaleen pitimen sivupintojen etäisyyden kammion seinämistä on oltava 50 mm (kaikki sisämittoja). (Katso kuvat 15 ja 16.)
10.4.3 Kaasupoltin
Pieni sytytyslähde on bunsenpoltin, jonka sisähalkaisija on 9,5 mm. Se sijoitetaan testitilaan siten, että sen suuttimen keskipiste on 19 mm näytteen vapaan pään alareunan keskikohdan alapuolella (kuva 16).
10.4.4 Testikaasu
Polttimen käyttämän kaasun lämpöarvon on oltava noin 38 MJ/m3 (esimerkiksi maakaasu).
10.4.5 Vähintään 110 mm:n pituinen metallikampa, jossa on seitsemän tai kahdeksan sileää pyöristettyä piikkiä 25 millimetrin matkalla.
Kuva 16
Esimerkki polttokammiosta
Kuva 17
Tyypillinen roiskekaukalo
Kuva 18
Esimerkki näytteen pitimestä
Kuva 19
Osa tukilankoja varten tarkoitetusta U-rungosta
10.4.6 Sekuntikello, jonka tarkkuus on 0,5 sekuntia.
10.4.7 Vetokaappi
Polttokammio voidaan sijoittaa vetokaappiin, jos viimeksi mainitun sisätilavuus on vähintään 20 kertaa mutta ei yli 110:tä kertaa suurempi kuin polttokammion tilavuus, ja edellyttäen, että mikään vetokaapin korkeus-, leveys- tai pituusmitta on enintään 2,5-kertainen kahteen muuhun mittaan verrattuna.
Ennen testiä vetokaapin läpi kulkevan ilman pystynopeus mitataan 100 mm polttokammion lopullisen sijaintipaikan etu- ja takapuolelta. Nopeuden on oltava 0,10–0,30 m/s, jotta vältetään palamistuotteista kokeen suorittajalle mahdollisesti aiheutuvat haitat. Vetokaappia, jossa on luonnollinen tuuletus ja sopiva ilman nopeus, voidaan käyttää.
10.5 Näytteet
10.5.1 Muoto ja mitat
Näytekappaleiden muoto ja mitat esitetään kuvassa 20. Testinäytteen paksuus vastaa testattavan tuotteen paksuutta. Paksuus ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 13 mm. Jos näytteen otto sen mahdollistaa, näytteen poikkileikkauksen on oltava sama koko sen pituudelta. Kun tuotteen muoto ja mitat ovat sellaiset, että esitetyn kokoisen näytteen ottaminen ei ole mahdollista, on noudatettava seuraavia vähimmäismittoja:
a) |
Kun näytteen leveys on 3–60 mm, pituuden on oltava 356 mm. Tässä tapauksessa materiaali testataan tuotteen leveyssuunnassa. |
b) |
Kun näytteen leveys on 60–100 mm, pituuden on oltava vähintään 138 mm. Tässä tapauksessa mahdollinen palaneen osan pituus vastaa näytteen pituutta, ja mittaus aloitetaan ensimmäisestä mittauspisteestä. |
c) |
Näytteitä, joiden leveys on alle 60 mm ja pituus alle 356 mm tai leveys 60–100 mm ja pituus alle 138 mm, ei voida testata tämän menetelmän mukaisesti, kuten ei myöskään alle 3 mm:n levyisiä näytteitä. |
Kuva 20
Näyte
10.5.2 Näytteenotto
Testattavasta materiaalista on otettava vähintään viisi näytettä. Materiaaleista, joiden palamisnopeus vaihtelee materiaalin suunnan mukaan (tämä todetaan alustavissa testeissä), viisi näytettä (tai useampia) on otettava ja sijoitettava testaustilaan siten, että suurin palamisnopeus tulee mitatuksi.
Kun materiaali toimitetaan tietyn levyisenä, siitä on leikattava vähintään 500 mm pitkä, koko leveyden käsittävä kappale. Näytteet otetaan näin leikatusta palasta vähintään 100 mm:n etäisyydeltä materiaalin reunasta ja kohdista, jotka ovat yhtä etäällä toisistaan.
Valmiista tuotteesta on otettava näytteet samalla tavalla, jos tuotteen muoto sen sallii. Jos tuotteen paksuus on yli 13 mm, se on ohennettava 13 mm:iin mekaanisella prosessilla, joka kohdistetaan siihen puoleen, joka ei ole matkustajatilaan päin.
Komposiittimateriaalit (ks. kohta 10.2.2) on testattava niin kuin ne olisivat homogeenisia.
Kun kyseessä ovat materiaalit, jotka muodostuvat päällekkäisistä, koostumukseltaan erilaisista kerroksista, jotka eivät ole komposiittimateriaaleja, kaikki matkustamoon päin olevasta pinnasta 13 mm:n syvyyteen asti ulottuvat materiaalikerrokset on testattava erikseen.
10.5.3 Vakiointi
Näytekappaleita on vakioitava vähintään 24 tunnin mutta enintään 7 vuorokauden ajan tilassa, jossa lämpötila on 23 °C ± 2 °C ja suhteellinen ilmankosteus 50 ± 5 prosenttia. Näytteitä on pidettävä näissä olosuhteissa aivan testin alkamiseen saakka.
10.6 Menettely
10.6.1 Näytteet, joissa on nukkaisia tai karvaisia pintoja, asetetaan tasaiselle alustalle ja kammataan kahdesti nukkaa vasten kammalla (kohta 10.4.5).
10.6.2 Näyte asetetaan näytteen pitimeen (kohta 10.4.2) siten, että altistettava puoli on alaspäin kohti liekkiä.
10.6.3 Kaasuliekki säädetään 38 mm:n korkuiseksi kammion merkkiä käyttäen, kun polttimen ilmanotto on suljettu. Liekin täytyy palaa vähintään minuutin ajan sen vakiinnuttamiseksi ennen testien aloittamista.
10.6.4 Näytteen pidin työnnetään polttokammioon siten, että näytteen pää altistuu liekille, ja kaasun virtaus katkaistaan 15 sekunnin kuluttua.
10.6.5 Paloajan mittaus aloitetaan, kun liekin etureuna ohittaa ensimmäisen mittauspisteen. Liekin etenemistä tarkkaillaan sillä puolella (ylempi tai alempi), joka palaa nopeammin.
10.6.6 Palamisajan mittaus päättyy, kun liekki saavuttaa viimeisen mittauspisteen tai kun liekki sammuu ennen tuon pisteen saavuttamista. Jos liekki ei saavuta viimeistä mittauspistettä, palaneen osan pituus mitataan siihen kohtaan, jossa liekki sammui. Palaneen osan pituus on näytteen palossa tuhoutuneen pinnan tai sisäkerroksen mitta.
10.6.7 Jos näyte ei syty tai palaminen ei jatku, kun poltin on sammutettu, tai jos liekki sammuu ennen ensimmäisen mittauspisteen saavuttamista, jolloin palamisaikaa ei mitata, testausselosteeseen merkitään, että palamisnopeus on 0 mm minuutissa.
10.6.8 Kun suoritetaan testisarjaa tai toistetaan testejä, on ennen testin aloittamista varmistettava, että polttokammion ja näytteen pitimen lämpötila on enintään 30 °C.
10.7 Laskelmat
Palamisnopeus B, mm/min, saadaan seuraavasta kaavasta:
;
jossa:
|
s on palaneen osan pituus millimetreinä, |
|
t on pituuden s palamiseen kulunut aika sekunteina. |
10.8 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
10.9 Tulosten tulkitseminen
10.9.1 Muovimateriaalilla päällystetyt turvalasit (tämän säännön kohta 2.4) ja lasi-muoviturvalasit (tämän säännön kohta 2.5) katsotaan palonkestävyystestin kannalta hyväksyttäviksi, jos palamisnopeus on enintään 90 mm/min.
10.9.2 Jäykät muovi-ikkunalasit (tämän säännön kohta 2.6.1) taipuisat muovi-ikkunalasit (tämän säännön kohta 2.6.2) ja jäykkää muovia olevat moninkertaiset ikkunat katsotaan palonkestävyystestin kannalta hyväksyttäviksi, jos palamisnopeus on enintään 110 mm/min.
11. KEMIKAALINKESTÄVYYSTESTI
11.1 Testissä käytettävät kemikaalit
11.1.1 Hankaamaton saippualiuos: seos, jossa on 1 painoprosentti kaliumoleaattia deionisoidussa vedessä.
11.1.2 Ikkunanpuhdistusliuos: vesiliuos, jossa on isopropanolia ja dipropyleeniglykolimonometyylieetteriä, kumpaakin 5–10 painoprosenttia, sekä 1–5 painoprosenttia ammoniumhydroksidia.
11.1.3 Laimentamaton denaturoitu alkoholi: yksi tilavuusosa metyylialkoholia 10 tilavuusosaan etyylialkoholia.
11.1.4 Bensiini tai vastaava vertailubensiini: seos, jossa on 50 tilavuusprosenttia tolueenia, 30 tilavuusprosenttia 2,2,4-trimetyylipentaania, 15 tilavuusprosenttia 2,4,4-trimetyyli-1-penteeniä ja 5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia.
Käytetyn bensiinin koostumus on kirjattava testausselosteeseen.
11.1.5 Vertailukerosiini: seos, jossa on 50 tilavuusprosenttia n-oktaania ja 50 tilavuusprosenttia n-dekaania.
11.2 Testausmenetelmä
11.2.1 Upotustesti
Neljä näytettä, joiden koko on 180 × 25 mm, on testattava kaikilla 11.1 kohdassa määritellyillä testeillä ja kemikaaleilla niin, että jokaisessa kullakin tuotteella tehtävässä testissä käytetään uutta testikappaletta.
Ennen kutakin testiä näytteet on puhdistettava valmistajan ohjeiden mukaan, minkä jälkeen niitä on pidettävä 48 tunnin ajan 23 ± 2 °C:n lämpötilassa ja 50 ± 5 prosentin suhteellisessa kosteudessa. Nämä olosuhteet on säilytettävä testien ajan.
Näytteet on upotettava kokonaan testiliuokseen minuutin ajaksi, nostettava pois ja kuivattava sitten välittömästi puhtaalla imukykyisellä puuvillakankaalla.
11.2.2 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
|
Kirkas |
Sävytetty |
Välikerroksen tai muovipinnoitteen väri |
2 |
2 |
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
11.2.3 Tulosten tulkitseminen
11.2.3.1 Kemikaalinkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos näytteissä ei ilmene pehmenemistä, tahmeutta, säröilyä tai ilmeistä läpinäkyvyyden heikkenemistä.
11.2.3.2 Näytesarja katsotaan kemikaalinkestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos neljästä suoritetusta testistä vähintään kolmesta saadaan hyväksyttävä tulos.
11.2.4 Testaus kuormitettuna
11.2.4.1 Näyte on tuettava vaaka-asentoon niin, että se on toisesta päästään kiinteän pidikkeen varassa ja lepää koko leveydeltään sellaisen särmän (tukipisteen) päällä, joka on 51 mm:n etäisyydellä kiinteästä tuesta. Näytteen vapaaseen päähän on ripustettava paino 102 mm:n etäisyydelle tukipisteestä kuvan 21 mukaisesti.
Kuva 21
Näytteen asettaminen
11.2.4.2 Painon massan on oltava 28,7 t2 g, jossa t on testinäytteen paksuus millimetreinä. Asetelma tuottaa noin 6,9 MPa:n jännityksen näytteen uloimpaan säikeeseen.
Esimerkki: |
Kun kiinteän pidikkeen ja siitä 51 cm:n etäisyydellä olevan tukisärmän varaan asetetaan 3 mm:n paksuinen näyte, tukipisteestä 102 cm:n etäisyydelle ripustettavan painon massan on oltava 258 g. |
Näytteen ollessa jännitettynä sen yläpinnalle tukipisteen yläpuolelle levitetään yhtä määrätyistä kemikaaleista. Kemikaali levitetään pehmeällä 13 mm:n levyisellä siveltimellä, joka kastetaan kemikaaliin ennen jokaista pyyhkäisyä. Tarvittava levitys saadaan aikaan kymmenellä yksittäisellä 1 sekunnin välein tehtävällä sivelyllä näytteen koko leveydeltä välttäen päitä ja reuna-alueita (kuva 22).
Kuva 22
Kemikaalin levittäminen näytteelle
11.2.5 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
|
Kirkas |
Sävytetty |
Muovipäällysteen tai muovilasin väri |
1 |
2 |
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
11.2.6 Tulosten tulkitseminen
11.2.6.1 Kemikaalinkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos näytteissä ei ilmene pehmenemistä, tahmeutta, säröilyä tai ilmeistä läpinäkyvyyden heikkenemistä.
11.2.6.2 Näytesarja katsotaan kemikaalinkestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
11.2.6.2.1 |
Kaikista testeistä saadaan tyydyttävä tulos. |
11.2.6.2.2 |
Jos yhdestä testistä on saatu epätyydyttävä tulos, uudella näytesarjalla suoritetusta lisätestisarjasta saadaan hyväksyttävät tulokset. |
12. TAIPUISUUSTESTI JA TAIVUTUSTESTI
12.1 Soveltamisala
Tällä testillä saadaan selville kuuluuko muovi jäykkiin vai taipuisiin muoveihin.
12.2 Testausmenetelmä
Nimellispaksuisesta materiaalista leikataan tasomainen näyte, jonka pituus on 300 mm ja leveys 25 mm. Näyte kiinnitetään puristimella vaakatasoon niin, että 275 mm näytteestä on vapaana kiinnityskohdan ulkopuolella. Näytteen vapaa pää tuetaan sopivalla tavalla vaaka-asentoon siksi kunnes testi alkaa. Kuusi sekuntia edellä mainitun tuen poistamisen jälkeen mitataan näytteen vapaan pään pystysuuntainen siirtymä millimetreinä. Jos siirtymä on suurempi kuin 50 mm, tehdään lisäksi 180 asteen taivutustesti. Näytettä taivutetaan hieman, minkä jälkeen se taitetaan 0,5 mm:n paksuisen metallilevyn ympäri niin, että se koskettaa tiiviisti levyn molempia puolia.
12.3 Testiolosuhteet
Lämpötila: 20 °C ± 2 °C
Suhteellinen kosteus: 60 ± 5 prosenttia.
12.4 Vaatimukset
Taipuisan muovin pystysuuntaisen siirtymän on oltava suurempi kuin 50 mm, ja 10 sekuntia 180 asteen taivutuksen jälkeen materiaalissa ei saa näkyä murtuman kaltaisia vaurioita taivekohdassa (ks. kuva 23).
13. HILARISTIKKOTESTI
13.1 Soveltamisala
Tällä testillä voidaan yksinkertaisella tavalla määrittää pinnoitteiden tarttuvuus alustaansa. Testin avulla voidaan arvioida haurautta ja muita lujuusominaisuuksia.
13.2 Laitteisto
Leikkuri, jossa on 6 terää 1 mm:n välein. Suurennuslasi, jossa on kaksinkertainen suurennus, leikatun näytteen tarkastelua varten (ks. kuva 24).
Kuva 23
Joustavuustestin asetelma
Kuva 24
Kuusiteräinen leikkuri
13.3 Testausmenetelmä
Pinnoitteeseen tehdään alustaa myöten kahdesti kuusi viiltoa toisiinsa nähden kohtisuorassa niin, että syntyy 25 neliön ruudukko.
Leikkuria vedetään tasaisesti nopeudella 2–5 cm/s niin, että viillot ulottuvat pinnoitteen läpi, mutta eivät tunkeudu turhan syvälle.
Laitteen reunoilla olevien kahden ohjainreunan on kosketettava pintaa tasaisesti leikkauksen aikana. Leikkauksen jälkeen viiltoja tarkastellaan suurennuslasilla sen varmistamiseksi, että ne ulottuvat pinnoitteen läpi alustaan. Testi on tehtävä ainakin kahdessa näytteen eri kohdassa. Kun viillot on tehty, ruudukkoa harjataan kevyellä paineella viisi kertaa molempien diagonaalien suunnassa käsiharjalla, jossa on polyamidiharjakset.
13.4 Tulosten tulkitseminen
Viiltoruudukkoa tarkastellaan suurennuslasilla. Jos viiltojen reunat ovat täysin sileät, eikä pinnoitetta ole irronnut lainkaan, hilaristikkoarvoksi annetaan Gt0. Jos pieniä osia pinnoitetta on irronnut viiltojen risteyskohdissa, ja jos paljastunutta aluetta on noin 5 prosenttia ruudukon alasta, hilaristikkoarvo on Gt1.
Jos irronnutta pinnoitetta on enemmän, arvoksi tulee Gt2–Gt5.
Hilaristikkoarvo |
Irronnutta pinnoitetta ruudukon alasta |
Gt2 |
5–15 prosenttia |
Gt3 |
15–35 prosenttia |
Gt4 |
35–65 prosenttia |
Gt5 |
yli 65 prosenttia |
(1) Sopivaa naarmuttamislaitetta valmistaa Teledyne Taber (Yhdysvallat).
(2) Sopivia naarmuttamisrenkaita valmistaa Teledyne Taber (Yhdysvallat).
(3) Esimerkiksi Atlas Ci Series, Heraeus Xenotest Series, tai Suga WEL-X Series.
(4) Esimerkiksi Corning 7740 Pyrex tai Heraeus Suprax.
(5) Ultraviolettisäteilyn kokonaismäärällä tarkoitetaan kaikkea säteilyä, jonka aallonpituus on pienempi kuin 400 nm.
(6) Kansainvälinen valaistustoimikunta.
(7) Siten kuin ne on määritelty ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 7 (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.2, para.2).
LIITE 4
KARKAISTUT TUULILASIT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Karkaistujen tuulilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavan pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 |
Pääominaisuudet:
|
1.2 |
Sivuominaisuudet:
|
2. SIRPALOITUMISTESTI
2.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
2.1.1 |
Vain materiaalin laji otetaan huomioon. |
2.1.2 |
Float- ja konelasilla on sama vaikeusindeksi. |
2.1.3 |
Sirpaloitumistestit toistetaan, jos materiaali vaihtuu peililasista float- tai konelasiin ja päinvastoin. |
2.2 Testikappaleiden määrä
Pienimpien lasiaihioiden sarjasta on testattava kuusi testikappaletta ja suurimpien lasiaihioiden sarjasta kuusi näytettä, jotka on valittu liitteen 13 mukaisesti.
2.3 Erilaiset lasivyöhykkeet
Karkaistun tuulilasin on koostuttava kahdesta päävyöhykkeestä FI ja FII. Siihen voi myös kuulua välivyöhyke FIII. Nämä vyöhykkeet määritellään seuraavasti:
2.3.1 |
|
2.3.2 |
|
2.3.3 |
|
2.4 Testausmenetelmä
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 1.
2.5 Iskukohdat (katso liite 17, kuva 2)
2.5.1 |
Iskukohdat on valittava seuraavasti:
|
2.5.2 |
Sirpaloitumistesti on tehtävä kaikissa edellä mainituissa kohdissa 1, 2, 3, 3’, 4 ja 5. |
2.6 Tulosten tulkitseminen
2.6.1 |
Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos sirpaloituminen täyttää kaikki jäljempänä 2.6.1.1, 2.6.1.2 ja 2.6.1.3 kohdassa vahvistetut edellytykset.
|
2.6.2 |
Hyväksyntää varten toimitettu tuulilasi katsotaan sirpaloitumisen kannalta tyydyttäväksi, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
|
2.6.3 |
Jos edellä tarkoitettuja poikkeamia havaitaan, ne on merkittävä testausselosteeseen, ja selosteeseen on liitettävä pysyvät tallenteet sirpaloitumisen etenemisestä asianomaisissa tuulilasin osissa. |
3. PÄÄNISKUTESTI
3.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
3.2 Testikappaleiden määrä
3.2.1 |
Jokaisesta karkaistun tuulilasin ryhmästä on testattava neljä testikappaletta, joiden aihion ala on suunnilleen pienin, ja neljä, joiden on aihion ala suunnilleen suurin. Kaikkien kahdeksan näytteen on oltava samoja tyyppejä kuin ne, jotka valittiin sirpaloitumistestiin (katso 2.2 kohta). |
3.2.2 |
Testejä suorittavan laboratorion harkinnan mukaan voidaan vaihtoehtoisesti testata jokaisesta tuulilasin paksuusluokasta kuusi testikappaletta, joiden mitat ovat (1 100 mm × 500 mm) ± 5/2 mm |
3.3 Testausmenetelmä
3.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 3.1. |
3.3.2 |
Pudotuskorkeuden on oltava 1,5 m ± 0/5 mm. |
3.4 Tulosten tulkitseminen
3.4.1 |
Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos tuulilasi tai testikappale rikkoutuu. |
3.4.2 |
Hyväksyttäväksi toimitettu testikappalesarja katsotaan pääniskutestin kannalta hyväksyttäväksi, jos jompikumpi seuraavista kahdesta ehdosta täyttyy:
|
4. OPTISET OMINAISUUDET
Liitteen 3 kohdassa 9 vahvistettuja optisia ominaisuuksia koskevia vaatimuksia sovelletaan kaikkiin tuulilasityyppeihin.
LIITE 5
TASAISESTI KARKAISTUT IKKUNALASIT (1)
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Tasaisesti karkaistujen lasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa luetellun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 Pääominaisuudet:
1.1.1 |
Kauppanimi tai tavaramerkki. |
1.1.2 |
Karkaisumenetelmän tyyppi (lämpökarkaisu tai kemiallinen karkaisu). |
1.1.3 |
Muotoluokka, joita on kaksi:
|
1.1.4 |
Paksuusluokka, johon nimellispaksuus ”e” kuuluu (± 0,2 mm:n valmistustoleranssi sallitaan):
|
1.2 Sivuominaisuudet:
1.2.1 |
Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi). |
1.2.2 |
Väri (kirkas tai sävytetty). |
1.2.3 |
Mahdolliset johtimet lasissa. |
1.2.4 |
Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia. |
2. SIRPALOITUMISTESTI
2.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Materiaali |
Vaikeusindeksi |
Peililasi |
2 |
Float-lasi |
1 |
Konelasi |
1 |
Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
2.2 Testikappaleiden valinta
2.2.1 Testausta varten on valittava testikappaleet jokaisesta vaikeasti valmistettavasta muoto- ja paksuusluokasta seuraavien kriteerien mukaan:
2.2.1.1 |
Tasomaisten ikkunalasien osalta on toimitettava kaksi testikappalesarjaa, jotka edustavat
|
2.2.1.2 |
Tasomaisten ja kaarevien ikkunalasien osalta on toimitettava kolme näytesarjaa, jotka edustavat
|
2.2.2 Suurinta aluetta S vastaavilla testikappaleilla suoritettujen testien katsotaan koskevan kaikkia muita alueita, jotka ovat pienempiä kuin S + 5 %.
2.2.3 Jos toimitetuissa näytteissä on kulma γ, joka on pienempi kuin 30°, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja laseja, joiden kulma on suurempi kuin γ – 5°.
Jos toimitetuissa näytteissä on kulma γ, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin 30°, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja laseja, joiden kulma on suurempi tai yhtä suuri kuin 30°.
2.2.4 Jos toimitettujen näytteiden segmentin korkeus h on suurempi kuin 100 mm, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja ikkunalaseja, joiden segmentin korkeus on pienempi kuin h + 30 mm.
Jos toimitettujen näytteiden segmentin korkeus h on pienempi tai yhtä suuri kuin 100 mm, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja ikkunalaseja, joiden segmentin korkeus on pienempi tai yhtä suuri kuin 100 mm.
2.3 Sarjaan sisältyvien testikappaleiden lukumäärä
Kunkin ryhmän testikappaleiden määrän on oltava kohdassa 1.1.3 määritellyn muotoluokan mukaan seuraava:
Ikkunalasin laji |
Testikappaleiden määrä |
Tasomainen |
4 |
Kaareva (pienin kaarevuussäde ≥ 200 mm) |
|
Kaareva (pienin kaarevuussäde < 200 mm) |
8 |
2.4 Testausmenetelmä
2.4.1 Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 1.
2.5 Iskukohdat (katso liite 17, kuva 3)
2.5.1 Tasomaisten ja kaarevien ikkunalasien iskukohdat, jotka esitetään liitteen 17 kuvissa 3a, 3b ja 3c, ovat seuraavat:
Kohta 1 |
: |
lasin geometrinen keskipiste. |
Kohta 2 |
: |
niiden kaarevien ikkunalasien osalta, joiden pienin kaarevuussäde on alle 200 mm, tämä kohta valitaan pisimmältä keskilinjalta siitä osasta lasia, jossa kaarevuussäde on pienin. |
2.5.2 Neljä testikappaletta testataan kustakin iskukohdasta.
2.6 Tulosten tulkitseminen
2.6.1 Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos sirpaloituminen täyttää seuraavat edellytykset:
2.6.1.1 |
Sirpaleiden määrä ei missään 5 × 5 cm:n neliössä ole pienempi kuin 40. |
2.6.1.2 |
Edellä tarkoitettua sääntöä sovellettaessa sirpaletta, joka ulottuu neliön reunan yli, pidetään sirpaleen puolikkaana. |
2.6.1.3 |
Sirpaloitumista ei tarkasteta näytteen reunaa kiertävältä 2 cm:n kaistaleelta, koska tätä kaistaletta pidetään lasin kehyksenä, eikä 7,5 cm:n säteellä iskukohdasta. |
2.6.1.4 |
Kun sirpale ulottuu pois suljetun alueen ulkopuolelle, arviointiin sisällytetään vain se osa sirpaleesta, joka ulottuu alueen ulkopuolelle. |
2.6.1.5 |
Sirpaleita, joiden ala on suurempi kuin 3 cm2, ei sallita muualla kuin kohdassa 2.6.1.3 tarkoitetuilla alueilla. |
2.6.1.6 |
Sirpaleita, joiden pituus on suurempi kuin 100 mm, ei sallita muualla kuin kohdassa 2.6.1.3 tarkoitetuilla alueilla sillä edellytyksellä, että
|
2.6.2 Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan sirpaloitumisen kannalta hyväksyttäväksi, jos neljästä kohdan 2.5.1 mukaisesti kussakin iskukohdassa tehdystä testistä vähintään kolmen tulos on hyväksyttävä.
2.6.3 Jos edellä tarkoitettuja poikkeamia havaitaan, ne on merkittävä testausselosteeseen, ja selosteeseen on liitettävä pysyvät tallenteet sirpaloitumisen etenemisestä asianomaisissa ikkunalasin osissa.
3. MEKAANISEN LUJUUDEN TESTAUS
3.1 Testaus 227 g:n kuulalla
3.1.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit
Materiaali |
Vaikeusindeksi |
Väri |
Vaikeusindeksi |
Peililasi |
2 |
kirkas |
1 |
Float-lasi |
1 |
sävytetty |
2 |
Konelasi |
1 |
|
|
Muilla sivuominaisuuksilla (eli onko lasissa johtimia vai ei) ei ole merkitystä.
3.1.2 Testikappaleiden määrä
Jokaisesta edellä 1.1.4 kohdassa määritellystä paksuusluokasta on testattava kuusi testikappaletta.
3.1.3 Testausmenetelmä
3.1.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.1. |
3.1.3.2 |
Pudotuskorkeus (kuulan alapinnasta testikappaleen yläpintaan) on 2,0 m ± 0/5 mm. |
3.1.4 Tulosten tulkitseminen
3.1.4.1 |
Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos vähintään viisi testikappaletta pysyy ehjänä. |
4. OPTISET OMINAISUUDET
4.1 Liitteen 3 kohdassa 9.1 vahvistettuja valonläpäisevyyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan sellaisiin tasaisesti karkaistuihin ikkunalaseihin ja niiden osiin, jotka sijaitsevat kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta olennaisissa paikoissa.
4.2 Liitteen 3 kohdan 9 säännöksiä sovelletaan tasaisesti karkaistuihin ikkunalaseihin, joita käytetään tuulilaseina hitaissa ajoneuvoissa, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h. Tätä säännöstä ei sovelleta tasomaisiin tuulilaseihin, jotka kuuluvat jo hyväksyttyyn ryhmään.
(1) Tämäntyyppistä tasaisesti karkaistua lasia voidaan käyttää myös tuulilasina hitaissa ajoneuvoissa, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h.
LIITE 6
TAVALLISET LAMINOIDUT TUULILASIT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Tavallisten laminoitujen tuulilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 Pääominaisuudet:
1.1.1 |
Kauppanimi tai tavaramerkki. |
1.1.2 |
Muoto ja mitat Tavallisten laminoitujen tuulilasien katsotaan kuuluvan yhteen ryhmään mekaanisten ominaisuuksien ja ympäristötekijöiden vaikutusten testauksen kannalta. |
1.1.3 |
Lasikerrosten lukumäärä. |
1.1.4 |
Tuulilasin nimellispaksuus ”e”, kun sallitaan valmistustoleranssi 0,2. n mm nimellisarvon yli tai alle (n on tuulilasin lasikerrosten lukumäärä). |
1.1.5 |
Välikerrosten nimellispaksuus. |
1.1.6 |
Välikerrosten laji ja tyyppi (esim. PVB:stä tai muusta muovimateriaalista valmistettu välikerros). |
1.2 Sivuominaisuudet:
1.2.1 |
Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi). |
1.2.2 |
Välikerrosten väri (kokonaan tai osittain) (kirkas tai sävytetty). |
1.2.3 |
Lasin väri (kirkas tai sävytetty). |
1.2.4 |
Mahdolliset johtimet lasissa. |
1.2.5 |
Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia. |
2. YLEISTÄ
2.1 Tavallisten laminoitujen tuulilasien osalta muut testit kuin pääniskutestit (3.2 kohta) ja optisten ominaisuuksien testit on tehtävä käyttäen tasomaisia testikappaleita, jotka on joko leikattu oikeista tuulilaseista tai varta vasten valmistettu tätä tarkoitusta varten. Testikappaleiden on kuitenkin joka suhteessa täysin vastattava sarjavalmisteisia tuulilaseja, joille hyväksyntää haetaan.
2.2 Ennen kutakin testiä testikappaleita on säilytettävä vähintään neljä tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testit on suoritettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun testikappaleet on otettu niiden säilytyspaikasta.
3. PÄÄNISKUTESTI
3.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
3.2 Kokonaisen tuulilasin pääniskutesti
3.2.1 Testikappaleiden määrä
Suurimpien sekä pienimpien lasiaihioiden sarjasta on testattava neljä testikappaletta, jotka on valittu liitteen 13 mukaisesti.
3.2.2 Testausmenetelmä
3.2.2.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 3.1. |
3.2.2.2 |
Pudotuskorkeuden on oltava 1,5 m ± 0/5 mm. |
3.2.3 Tulosten tulkitseminen
3.2.3.1 |
Testin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
3.2.3.2 |
Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan pääniskutestin kannalta tyydyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos. |
4. MEKAANISEN LUJUUDEN TESTI
4.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
4.2 Testaus 2 260 g:n kuulalla
4.2.1 Testataan 12 nelikulmaista testikappaletta, joiden sivun pituus on 300 mm ± 0/10 mm.
4.2.2 Testausmenetelmä
4.2.2.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.2. |
4.2.2.2 |
Pudotuskorkeus (kuulan alapinnasta testikappaleen yläpintaan) on 4 m ± 0/25 mm. |
4.2.3 Tulosten tulkitseminen
4.2.3.1 |
Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos kuula ei mene lasin läpi viiden sekunnin kuluessa iskuhetkestä. |
4.2.3.2 |
Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan 2 260 g:n painoisella kuulalla tehtävän pääniskutestin kannalta hyväksyttäväksi, jos tehdyistä kahdestatoista testistä vähintään yhdestätoista saadaan hyväksyttävä tulos. |
4.3 Testaus 227 g:n kuulalla
4.3.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
4.3.2 Testikappaleiden määrä
Testataan 20 nelikulmaista testikappaletta, joiden sivun pituus on 300 mm ± 0/10 mm.
4.3.3 Testausmenetelmä
4.3.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.1. Kymmenen testikappaletta testataan lämpötilassa + 40 °C ± 2 °C ja kymmenen näytettä lämpötilassa – 20 °C ± 2 °C. |
4.3.3.2 |
Eri paksuusluokkien pudotuskorkeus ja irronneiden sirpaleiden massa vahvistetaan alla olevassa taulukossa:
|
4.3.4 Tulosten tulkitseminen
4.3.4.1 |
Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
4.3.4.2 |
Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan 227 g:n painoisella kuulalla tehtävän testin kannalta hyväksyttäväksi, jos kymmenestä testistä vähintään kahdeksassa on saatu hyväksyttävä tulos. |
5. YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS
5.1 Naarmuuntumiskestävyystesti
5.1.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 4 esitettyjä vaatimuksia, ja testiä jatketaan 1 000 syklin ajan.
5.1.2 Tulosten tulkitseminen
Turvalasi katsotaan naarmuuntumiskestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos valon hajaantuminen testikappaleen naarmuttamisen jälkeen on enintään 2 prosenttia.
5.2 Lämmönkestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 5 esitettyjä vaatimuksia.
5.3 Säteilynkestävyystesti
5.3.1 Yleiset vaatimukset
Tämä testi suoritetaan vain, jos laboratorio katsoo sen hallussaan olevien välikerrosta koskevien tietojen perusteella tarpeelliseksi.
5.3.2 Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 6.3 esitettyjä vaatimuksia.
5.4 Kosteudenkestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 7 esitettyjä vaatimuksia.
6. OPTISET OMINAISUUDET
Liitteen 3 kohdassa 9 vahvistettuja optisia ominaisuuksia koskevia vaatimuksia sovelletaan kaikkiin tuulilasityyppeihin. Tätä säännöstä ei sovelleta tasomaisiin tuulilaseihin, jotka kuuluvat jo hyväksyttyyn ryhmään, jos kallistuskulma on pienempi kuin 40 astetta pystysuoraan nähden.
LIITE 7
LAMINOIDUT IKKUNALASIT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Laminoitujen ikkunalasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa luetellun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 Pääominaisuudet:
1.1.1 |
Kauppanimi tai tavaramerkki. |
1.1.2 |
Lasin paksuusluokka, johon nimellispaksuus ”e” sisältyy, kun sallitaan valmistustoleranssi ± 0,2. n mm (jossa n on lasin lasikerrosten lukumäärä):
|
1.1.3 |
Välikerrosten nimellispaksuus. |
1.1.4 |
Välikerrosten laji ja tyyppi (esim. PVB:stä tai muusta muovimateriaalista valmistettu välikerros). |
1.1.5 |
Erikoiskäsittelyt, jotka jollekin lasikerrokselle on mahdollisesti tehty. |
1.2 Sivuominaisuudet:
1.2.1 |
Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi). |
1.2.2 |
Välikerrosten väri (kokonaan tai osittain) (kirkas tai sävytetty). |
1.2.3 |
Lasin väri (kirkas tai sävytetty). |
1.2.4 |
Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia. |
2. YLEISTÄ
2.1 Laminoitujen ikkunalasien osalta testit on tehtävä käyttäen tasomaisia testikappaleita, jotka on joko leikattu varsinaisista ikkunoista tai varta vasten valmistettu tätä tarkoitusta varten. Testikappaleiden on kuitenkin joka suhteessa täysin vastattava ikkunoita, joiden tuotannolle hyväksyntää haetaan.
2.2 Ennen kutakin testiä laminoidun lasin testikappaleita on säilytettävä vähintään neljä tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testikappaleet testataan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on otettu säilytyspaikasta.
2.3 Tämän liitteen vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos hyväksyntää varten toimitetun lasin koostumus on sama kuin liitteen 6, 8 tai 9 säännösten mukaisesti jo hyväksytyn tuulilasin.
3. MEKAANISEN LUJUUDEN TESTI – 227 g:N KUULATESTI
3.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
3.2 Testikappaleiden määrä
Testataan neljä tasomaista näytettä, joiden koko on 300 mm × 300 mm ja jotka on valmistettu tarkoitusta varten tai leikattu ikkunalasin tasomaisimmasta kohdasta.
3.2.1 |
Vaihtoehtoisesti testikappaleet voivat olla valmiita tuotteita, jotka voidaan asettaa liitteen 3 kohdissa 2.1.1–2.1.1.3 kuvaillun tukilaitteiston päälle. |
3.2.2 |
Jos testikappaleet ovat kaarevia, on huolehdittava siitä, että kosketus tukeen on riittävä. |
3.3 Testausmenetelmä
3.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.1. |
3.3.2 |
Pudotuskorkeus kuulan alapinnasta testikappaleen tai näytteen yläpintaan on 9 m ± 0/25 mm. |
3.4 Tulosten tulkitseminen
3.4.1 |
Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
3.4.2 |
Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan mekaanisen kestävyyden testin kannalta hyväksyttäväksi, jos kahdeksasta testistä vähintään kuudesta saadaan hyväksyttävä tulos. |
4. YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS
4.1 Naarmuuntumiskestävyystesti
4.1.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 4 esitettyjä vaatimuksia, ja testiä jatketaan 1 000 syklin ajan.
4.1.2 Tulosten tulkitseminen
Turvalasi katsotaan naarmuuntumisenkestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos valon hajaantuminen testikappaleen naarmuttamisen jälkeen on enintään 2 prosenttia.
4.2 Lämmönkestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 5 esitettyjä vaatimuksia.
4.3 Säteilynkestävyystesti
4.3.1 Yleiset vaatimukset
Tämä testi suoritetaan vain, jos laboratorio katsoo sen hallussaan olevien välikerrosta koskevien tietojen perusteella tarpeelliseksi.
4.3.2 Testikappaleiden tai näytteiden lukumäärä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 6.3 esitettyjä vaatimuksia.
4.4 Kosteudenkestävyystesti
Sovelletaan liitteessä 3 olevan 7 kohdan vaatimuksia.
5. OPTISET OMINAISUUDET
Liitteen 3 kohdassa 9.1 vahvistettuja valonläpäisevyyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan sellaisiin ikkunalaseihin ja niiden osiin, jotka sijaitsevat kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta olennaisissa paikoissa.
LIITE 8
KÄSITELLYT LAMINOIDUT TUULILASIT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Käsiteltyjen laminoitujen tuulilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 Pääominaisuudet:
1.1.1 |
Kauppanimi tai tavaramerkki. |
1.1.2 |
Muoto ja mitat Käsiteltyjen laminoitujen tuulilasien katsotaan kuuluvan yhteen ryhmään sirpaloitumisen, mekaanisten ominaisuuksien ja ympäristötekijöiden vaikutusten testauksen kannalta. |
1.1.3 |
Lasikerrosten lukumäärä. |
1.1.4 |
Tuulilasin nimellispaksuus ”e”, kun sallitaan valmistustoleranssi 0,2. n mm nimellisarvon yli tai alle (n on tuulilasin lasikerrosten lukumäärä). |
1.1.5 |
Erikoiskäsittelyt, jotka jollekin lasikerrokselle on mahdollisesti tehty. |
1.1.6 |
Välikerrosten nimellispaksuus. |
1.1.7 |
Välikerrosten laji ja tyyppi (esim. PVB:stä tai muusta muovimateriaalista valmistettu välikerros). |
1.2 Sivuominaisuudet:
1.2.1 |
Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi). |
1.2.2 |
Välikerrosten väri (kokonaan tai osittain) (kirkas tai sävytetty). |
1.2.3 |
Lasin väri (kirkas tai sävytetty). |
1.2.4 |
Mahdolliset johtimet lasissa. |
1.2.5 |
Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia. |
2. YLEISTÄ
2.1 Laminoitujen käsiteltyjen tuulilasien osalta muut testit kuin kokonaisen tuulilasin pääniskutesti ja optisten ominaisuuksien testit suoritetaan näytteille ja/tai tasomaisille testikappaleille, jotka on varta vasten valmistettu tätä tarkoitusta varten. Testikappaleiden on kuitenkin joka suhteessa täysin vastattava sarjavalmisteisia tuulilaseja, joille hyväksyntää haetaan.
2.2 Ennen kutakin testiä testikappaleita tai näytteitä on säilytettävä vähintään neljä tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testit on suoritettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun testikappaleet on otettu säilytyspaikasta.
3. SÄÄDETYT TESTIT
Käsitellyille laminoiduille tuulilaseille on tehtävä seuraavat testit:
3.1 |
liitteessä 6 tavallisille laminoiduille tuulilaseille säädetyt testit, |
3.2 |
kohdassa 4 kuvailtu sirpaloitumistesti. |
4. SIRPALOITUMISTESTI
4.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Materiaali |
Vaikeusindeksi |
Peililasi |
2 |
Float-lasi |
1 |
Konelasi |
1 |
4.2 Testikappaleiden tai näytteiden lukumäärä
Testataan yksi testikappale, jonka mitat ovat (1 100 mm × 500 mm) ± 5/2 mm, tai yksi näyte kutakin iskukohtaa kohti.
4.3 Testausmenetelmä
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 1.
4.4 Iskukohta tai -kohdat
Isku on kohdistettava lasin kuhunkin ulkoiseen käsiteltyyn kerrokseen testikappaleen tai näytteen keskelle.
4.5 Tulosten tulkitseminen
4.5.1 Sirpaloitumistestin tuloksen katsotaan olevan kunkin iskukohdan osalta hyväksyttävä, jos yli 2 cm2:n suuruisten sirpaleiden kokonaispinta-ala liitteen 4 kohdassa 2.3.2 määritellyn suorakaiteen alueella on vähintään 15 prosenttia tuon suorakaiteen pinta-alasta.
4.5.1.1 Kun käytetään näytettä, on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
4.5.1.1.1 |
Luokan M1 ajoneuvojen osalta suorakaiteen keskustan on sijaittava ympyrässä, jonka läpimitta on 10 cm ja jonka keskusta on segmentin V1–V2 keskikohdan projektiossa. |
4.5.1.1.2 |
Luokan M (ei M1) ja N ajoneuvojen osalta suorakaiteen keskustan on sijaittava ympyrässä, jonka läpimitta on 10 cm ja jonka keskusta on pisteen 0 projektiossa. |
4.5.1.1.3 |
Maatalous- ja metsätraktoreiden ja työmaa-ajoneuvojen osalta näkyvyysvyöhykkeen sijainti on osoitettava testausselosteessa. |
4.5.1.1.4 |
Kun kyseessä ovat alle 44 cm:n korkuiset tai pystytasoon nähden alle 15 asteen kulmassa olevat tuulilasit, edellä tarkoitetun suorakaiteen korkeus voi olla 15 cm. Näkyvyysprosentin on kuitenkin oltava vähintään 10 prosenttia vastaavan suorakaiteen pinta-alasta. |
4.5.1.2 Kun käytetään testikappaletta, suorakaiteen keskustan on sijaittava testikappaleen pidemmällä akselilla 450 mm:n etäisyydellä jostakin sen reunasta.
4.5.2 Hyväksyttäväksi toimitetut testikappaleet tai valmiit osat katsotaan sirpaloitumistestin kannalta hyväksyttäviksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
4.5.2.1 |
Testeistä saadaan tyydyttävä tulos jokaisessa iskukohdassa. |
4.5.2.2 |
Kun testi toistetaan uudella neljän testikappaleen sarjalla kunkin sellaisen iskukohdan osalta, josta saatiin epätyydyttävä tulos, näistä neljästä uudesta testistä saadaan hyväksyttävä tulos. |
LIITE 9
MUOVIPÄÄLLYSTEISET TURVALASIT
(päällyste sisäpinnalla)
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Liitteissä 4–6 määriteltyjen turvalasimateriaalien on asianomaisissa liitteissä vahvistettujen vaatimusten lisäksi täytettävä myös seuraavat vaatimukset, jos ne on sisäpinnaltaan päällystetty muovimateriaalikerroksella.
2. NAARMUUNTUMISKESTÄVYYSTESTI
2.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Muovipäällystettä on testattava 100 syklin ajan liitteen 3 kohdassa 4 vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.
2.2 Tulosten tulkitseminen
Muovipäällyste katsotaan naarmuuntumisenkestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos valon hajaantuminen testikappaleen naarmuttamisen jälkeen on enintään 4 prosenttia.
3. KOSTEUDENKESTÄVYYSTESTI
3.1 Muovipäällysteiselle karkaistulle turvalasille on suoritettava kosteudenkestävyystesti.
3.2 Sovelletaan liitteen 3 kohdan 7 vaatimuksia.
4. LÄMMÖNVAIHTELUKESTÄVYYSTESTI
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 8 vaatimuksia.
5. PALONKESTÄVYYSTESTI
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 10 vaatimuksia.
6. KEMIKAALINKESTÄVYYSTESTI
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 11.2.1 vaatimuksia.
LIITE 10
LASI-MUOVITUULILASIT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Lasi-muovituulilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 Pääominaisuudet:
1.1.1 |
Kauppanimi tai tavaramerkki. |
1.1.2 |
Muoto ja mitat Lasi-muovituulilasien katsotaan kuuluvan yhteen ryhmään mekaanisen lujuuden, ympäristötekijöiden vaikutusten, lämmönvaihtelukestävyyden ja kemikaalinkestävyyden testauksen kannalta. |
1.1.3 |
Muovikerrosten lukumäärä. |
1.1.4 |
Tuulilasin nimellispaksuus ”e”, kun sallitaan ± 0,2 mm:n valmistustoleranssi. |
1.1.5 |
Lasikerroksen nimellispaksuus. |
1.1.6 |
Välikerroksina toimivien muovikerrosten nimellispaksuus. |
1.1.7 |
Välikerroksina toimivien muovikerrosten (esim. PVB tai muu materiaali) ja sisäpinnalla olevan muovikerroksen laji ja tyyppi. |
1.1.8 |
Mahdolliset lasin erikoiskäsittelyt. |
1.2 Sivuominaisuudet:
1.2.1 |
Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi). |
1.2.2 |
Muovikerrosten väri (kokonaan tai osittain) (kirkas tai sävytetty). |
1.2.3 |
Lasin väri (kirkas tai sävytetty). |
1.2.4 |
Mahdolliset johtimet lasissa. |
1.2.5 |
Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia. |
2. YLEISTÄ
2.1 Lasi-muovituulilasien osalta muut testit kuin pääniskutestit (3.2 kohta) ja optisten ominaisuuksien testit on tehtävä käyttäen tasomaisia testikappaleita, jotka on joko leikattu oikeista tuulilaseista tai varta vasten valmistettu tätä tarkoitusta varten. Testikappaleiden on kuitenkin joka suhteessa täysin vastattava sarjavalmisteisia tuulilaseja, joille hyväksyntää haetaan.
2.2 Ennen kutakin testiä testikappaleita on säilytettävä vähintään neljä tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testit on suoritettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun testikappaleet on otettu niiden säilytyspaikasta.
3. PÄÄNISKUTESTI
3.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
3.2 Kokonaisen tuulilasin pääniskutesti
3.2.1 Testikappaleiden määrä
Suurimpien sekä pienimpien lasiaihioiden sarjasta on testattava neljä testikappaletta, jotka on valittu liitteen 13 mukaisesti.
3.2.2 Testausmenetelmä
3.2.2.1 Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 3.1.
3.2.2.2 Pudotuskorkeuden on oltava 1,50 m ± 0/5 mm.
3.2.3 Tulosten tulkitseminen
3.2.3.1 Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
3.2.3.1.1 |
Lasikerros rikkoutuu, siinä on useita kehämäisiä säröjä, joiden keskipisteenä on suunnilleen iskukohta, ja lähinnä iskukohtaa olevat säröt ovat enintään 80 mm:n etäisyydellä iskukohdasta. |
3.2.3.1.2 |
Lasikerros pysyy kiinni muovimateriaalia olevassa välikerroksessa. Särön molemmilla puolilla sallitaan yksi tai useampi alle 4 mm:n levyinen osittainen irtautuminen välikerroksesta, kun ne ovat sellaisen ympyrän ulkopuolella, jonka säde on 60 mm ja jonka keskipisteenä on iskukohta. |
3.2.3.1.3 |
Välikerrokseen saa tulla enintään 35 mm:n pituinen repeämä iskun puolelle. |
3.2.3.2 Hyväksyntää varten toimitettu näytesarja katsotaan pääniskutestin kannalta tyydyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos.
4. MEKAANISEN LUJUUDEN TESTAUS
4.1 Vaikeusindeksit, testausmenetelmä ja tulosten tulkinta
Sovelletaan liitteen 6 kohdan 4 vaatimuksia.
4.2 Liitteen 6 kohdan 4.3.4.1 kolmatta vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta.
5. YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS
5.1 Naarmuuntumiskestävyystesti
5.1.1 Ulkopinnan naarmuuntumiskestävyystesti
5.1.1.1 Sovelletaan liitteen 6 kohdan 5.1 vaatimuksia.
5.1.2 Sisäpinnan naarmuuntumiskestävyystesti
5.1.2.1 Sovelletaan liitteen 9 kohdan 2 vaatimuksia.
5.2 Lämmönkestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 5 vaatimuksia.
5.3 Säteilynkestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 6.3 vaatimuksia.
5.4 Kosteudenkestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 7 vaatimuksia.
5.5 Lämmönvaihtelukestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 8 vaatimuksia.
6. OPTISET OMINAISUUDET
Liitteen 3 kohdassa 9 vahvistettuja optisia ominaisuuksia koskevia vaatimuksia sovelletaan kaikkiin tuulilasityyppeihin.
7. PALONKESTÄVYYSTESTI
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 10 vaatimuksia.
8. KEMIKAALINKESTÄVYYSTESTI
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 11.2.1 vaatimuksia.
LIITE 11
LASI-MUOVI-IKKUNALASIT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Lasi-muovi-ikkunalasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 |
Pääominaisuudet:
|
1.2 |
Sivuominaisuudet:
|
2. YLEISTÄ
2.1 |
Lasi-muovi-ikkunalasien osalta testit on tehtävä käyttäen tasomaisia testikappaleita, jotka on joko leikattu tavanomaisista ikkunalaseista tai varta vasten valmistettu tätä tarkoitusta varten. Testikappaleiden on kuitenkin joka suhteessa täysin vastattava laseja, joiden tuotannolle hyväksyntää haetaan. |
2.2 |
Ennen kutakin testiä lasi-muovilasin testikappaleita on säilytettävä vähintään neljä tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testit on suoritettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun testikappaleet on otettu niiden säilytyspaikasta. |
2.3 |
Tämän liitteen vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos hyväksyntää varten toimitetun ikkunalasin koostumus on sama kuin liitteen 10 säännösten mukaisesti jo hyväksytyn tuulilasin. |
3. MEKAANISEN LUJUUDEN TESTI – 227 g:n KUULATESTI
Sovelletaan liitteen 7 kohdan 3 säännöksiä.
4. YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS
4.1 Naarmuuntumiskestävyystesti
4.1.1 Ulkopinnan naarmuuntumiskestävyystesti
Sovelletaan liitteen 7 kohdan 5.1 vaatimuksia.
4.1.2 Sisäpinnan naarmuuntumiskestävyystesti
Sovelletaan liitteen 9 kohdan 2.1 vaatimuksia.
4.2 Lämmönkestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 5 vaatimuksia.
4.3 Säteilynkestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 6.3 vaatimuksia.
4.4 Kosteudenkestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 7 vaatimuksia.
4.5 Lämmönvaihtelukestävyystesti
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 8 vaatimuksia.
5. OPTISET OMINAISUUDET
Liitteen 3 kohdassa 9.1 vahvistettuja valonläpäisevyyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan sellaisiin laseihin ja niiden osiin, jotka sijaitsevat kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta olennaisissa paikoissa.
6. PALONKESTÄVYYSTESTI
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 10 vaatimuksia.
7. KEMIKAALINKESTÄVYYSTESTI
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 11.2.1 vaatimuksia.
LIITE 12
MONINKERTAISET IKKUNAT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Moninkertaisten ikkunoiden katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 |
Pääominaisuudet:
|
1.2 |
Sivuominaisuudet:
|
2. YLEISTÄ
2.1 |
Moninkertaisen ikkunan kunkin lasikomponentin on oltava joko tyyppihyväksytty tai täytettävä asianomaisen liitteen (5, 7 tai 11) vaatimukset. |
2.2 |
Moninkertaisille ikkunoille, joissa on yksi tai useampi rako, jonka nimellisleveys on ”e1” (…”en”), suoritettavien testien katsotaan koskevan kaikkia ominaisuuksiltaan samanlaisia moninkertaisia ikkunoita, joiden rakojen nimellisleveys on ”e1 ± 3 mm” (… ”en ± 3 mm”). Hyväksynnän hakija voi kuitenkin toimittaa testeihin näytteen, jossa on pienimmät raot, ja näytteen, jossa on suurimmat raot. |
2.3 |
Kun kyseessä on moninkertainen ikkuna, jossa on vähintään yksi laminoitu lasi tai yksi lasi-muovilasi, testikappaleita on säilytettävä vähintään neljä testiä edeltävää tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testit on suoritettava heti sen jälkeen, kun testikappaleet on otettu säilytyspaikasta. |
3. PÄÄNISKUTESTI
3.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
3.2 Testikappaleiden määrä
Lasikomponenttien kutakin paksuusluokkaa ja kutakin kohdassa 1.1.4 tarkoitettua raon leveyttä kohti on testattava kuusi testikappaletta, joiden mitat ovat (1 100 mm × 500 mm) ± 5/2 mm.
3.3 Testausmenetelmä
3.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 3.1. |
3.3.2 |
Pudotuskorkeuden on oltava 1,50 m ± 0/5 mm. |
3.3.3 |
Epäsymmetrisen moninkertaisen ikkunan osalta suoritetaan kolme testiä toisella ja kolme testiä toisella puolella. |
3.4 Tulosten tulkitseminen
3.4.1 |
Pelkästään tasaisesti karkaistuista laseista koostuvat moninkertaiset ikkunat: Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos kaikki lasikomponentit rikkoutuvat. |
3.4.2 |
Laminoiduista laseista ja/tai lasi-muovilaseista koostuvat moninkertaiset ikkunat: Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
3.4.3 |
Vähintään yhdestä tasaisesti karkaistusta lasista ja vähintään yhdestä laminoidusta tai lasi-muovilasista koostuvat moninkertaiset ikkunat, muut kuin tuulilasit:
|
3.4.4 |
Hyväksyttäväksi toimitettu testikappalesarja katsotaan pääniskutestin kannalta hyväksyttäväksi, jos kaikista testeistä saadaan hyväksyttävä tulos. |
4. OPTISET OMINAISUUDET
Liitteen 3 kohdassa 9.1 vahvistettuja valonläpäisevyyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan sellaisiin moninkertaisiin ikkunoihin tai niiden osiin, jotka sijaitsevat kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta olennaisissa paikoissa.
LIITE 13
TUULILASIEN RYHMITTELY HYVÄKSYNTÄTESTAUSTA VARTEN
1. |
Huomioon otettavat tuulilasin ominaisuudet:
|
2. |
Ryhmä koostuu paksuusluokasta. |
3. |
Luokittelu suoritetaan aihion alan mukaan nousevassa järjestyksessä. Viisi suurinta ja viisi pienintä aihion alaa valitaan ja numeroidaan seuraavasti:
|
4. |
Kohdassa 3 määritellyissä kahdessa sarjassa segmenttien korkeudet ilmoitetaan seuraavasti:
jne. |
5. |
Kohdassa 3 määritellyissä kahdessa sarjassa kaarevuus ilmoitetaan seuraavasti:
jne. |
6. |
Kullekin kohdassa 3 määriteltyyn kahteen sarjaan kuuluvalle tuulilasille annetut numerot lasketaan yhteen. |
6.1 |
Liitteessä 4, 6, 8, 9 tai 10 määritellyt täydelliset testit tehdään aihion alaltaan viiden suurimman ja aihion alaltaan viiden pienimmän lasin ryhmästä sille lasille, jonka yhteissumma on pienin. |
6.2 |
Muille kyseisten sarjojen tuulilaseille tehdään liitteessä 3 olevassa 9 kohdassa tarkoitettu optisten ominaisuuksien testi. |
7. |
Lisäksi voidaan testata muutamia tuulilaseja, joiden muoto- ja/tai kaarevuusominaisuudet ovat huomattavan erilaiset verrattuna valittujen ryhmien ääriarvoihin, jos testejä suorittava tutkimuslaitos katsoo, että kyseisillä parametreilla todennäköisesti on huomattavia kielteisiä vaikutuksia. |
8. |
Ryhmän rajat määrää tuulilasin aihion ala. Kun osan hyväksyntää varten toimitetun tuulilasin aihion ala on hyväksyttyjen rajojen ulkopuolella tai sen segmentin korkeus on huomattavasti suurempi tai kaarevuussäde huomattavasti pienempi, lasi katsotaan uudeksi tyypiksi, ja sille tehdään lisätestejä, jos tarkastuslaitos katsoo tällaiset testit teknisesti tarpeellisiksi ottaen huomioon sen hallussa jo olevat tiedot tuotteesta ja käytetystä materiaalista. |
9. |
Jos hyväksynnän haltija valmistaa myöhemmin muita tuulilasimalleja jo hyväksytyssä paksuusluokassa, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
|
LIITE 14
JÄYKÄT MUOVI-IKKUNALASIT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Jäykkien muovilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 |
Pääominaisuudet:
|
1.2 |
Sivuominaisuudet:
|
2. YLEISTÄ
2.1 |
Jäykkien muovi-ikkunalasien testaukset on suoritettava käyttäen joko tarkoin valmista tuotetta vastaavia tasomaisia testikappaleita tai valmiita laseja. Kaikki optiset mittaukset on tehtävä käyttäen oikeita laseja. |
2.2 |
Ennen testausta testikappaleista on poistettava suojakalvot, ja ne on puhdistettava huolellisesti.
|
2.3 |
Rikkoutumiskäyttäytymisen kuvaamiseksi lasin ollessa dynaamisen jännityksen alaisena muodostetaan luokkia lasin käyttötarkoituksen mukaan. Luokat perustuvat ihmisen pään todennäköisyyteen iskeytyä muovilasiin, ja niihin liittyy erilaisia vaatimuksia pääniskutestin suhteen. |
3. TAIPUISUUSTESTI
3.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
3.2 Testikappaleiden määrä
Testataan yksi tasomainen testikappale, jonka mitat ovat 300 mm × 25 mm.
3.3 Testausmenetelmä
3.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 12. |
3.4 Tulosten tulkitseminen
Testikappale katsotaan jäykäksi, jos sen pystysuuntainen taipuma 60 sekunnin kuluttua on enintään 50 mm.
4. PÄÄNISKUTESTI
4.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
4.2 Testikappaleiden määrä
Testataan kuusi tasomaista kappaletta, joiden mitat ovat 1 170 × 570 + 0/– 2 mm, tai kuusi täydellistä lasia.
4.3 Testausmenetelmä
4.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 3.2. |
4.3.2 |
Testattaessa sellaisia laseja, kuten väliseiniä, joihin iskeytymisen todennäköisyys on suuri (luokitus VIII/A), pudotuskorkeuden on oltava 3 m. Myös päävamma-arvo (HIC) on mitattava. |
4.3.3 |
Testattaessa sellaisia laseja, kuten sivu-, taka- ja kattoikkunoita, joihin iskeytymisen todennäköisyys on pienempi (luokitus VIII/B, pudotuskorkeuden on oltava 1,5 m. Myös HIC-arvo on mitattava. |
4.3.4 |
Pääniskutestiä ei tehdä laseille, joihin iskeytyminen ei ole mahdollista, pienille ikkunoille eikä perävaunujen ikkunoille (luokitus VIII/C). Pieni ikkuna on sellainen ikkuna, johon ei voida piirtää halkaisijaltaan 150 mm:n suuruista ympyrää. |
4.4 Tulosten tulkitseminen
Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
4.4.1 |
Testauslaite ei läpäise testikappaletta, eikä testikappale hajoa irtonaisiksi suuriksi kappaleiksi. |
4.4.2 |
HIC-arvo on alle 1 000. |
4.4.3 |
Hyväksyttäväksi toimitettu testikappalesarja katsotaan pääniskutestin kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
|
5. MEKAANISEN LUJUUDEN TESTI – 227 g:N KUULATESTI
5.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit
1) |
Lasissa ei ole johtimia tai lämmityselementtejä. |
2) |
Lasissa on johtimia tai lämmityselementtejä. |
5.2 Testikappaleiden määrä
Testataan kymmenen tasomaista neliön muotoista kappaletta (300 mm + 10/– 0 mm) tai kymmenen pääosin tasomaista valmista tuotetta.
5.3 Testausmenetelmä
5.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.1. |
5.3.2 |
Pudotuskorkeus annetaan seuraavassa taulukossa lasin paksuuden mukaan.
Jos testikappaleen paksuus on jokin väliarvo 3 ja 6 millimetrin välillä, pudotuskorkeus interpoloidaan. |
5.4 Tulosten tulkitseminen
5.4.1 |
Kuulatestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
Iskun aiheuttamat säröt ja halkeamat ovat kuitenkin sallittuja. |
5.4.2 |
Hyväksyttäväksi toimitettu testikappalesarja katsotaan 227 g:n kuulatestin kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
|
5.5 227 g:n kuulatesti lämpötilassa – 18 °C ± 2 °C
5.5.1 |
Testikappaleen lämpötilanmuutoksen minimoimiseksi testi on suoritettava 30 sekunnin kuluessa siitä, kun kappale on otettu vakiointilaitteesta. |
5.5.2 |
Testissä on käytettävä tämän liitteen kohdassa 5.3 tarkoitettua menetelmää sillä erotuksella, että testauslämpötila on –18 °C ± 2 °C. |
5.5.3 |
Tulokset tulkitaan tämän liitteen 5.4 kohdan mukaisesti. |
6. YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS
6.1 Naarmuuntumiskestävyystesti
6.1.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 4 vaatimuksia. Testauksessa suoritetaan 1 000, 500 tai 100 testisykliä tuotteen pinnan naarmuuntumisen mittaamiseksi.
6.1.2 Kustakin pintatyypistä on toimitettava testattavaksi kolme tasomaista neliön muotoista kappaletta, joiden sivun pituus on 100 mm.
6.1.3 Tulosten tulkitseminen
6.1.3.1 |
Luokan L lasien osalta naarmuuntumistestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos valon hajaantumisen kokonaisarvo naarmuttamisen jälkeen on enintään 2 prosenttia, kun testikappaleen ulkopinta on käynyt läpi 1 000 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun testikappaleen sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä. |
6.1.3.2 |
Luokan M lasien osalta naarmuuntumistestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos valon hajaantumisen kokonaisarvo naarmuttamisen jälkeen on enintään 10 prosenttia, kun testikappaleen ulkopinta on käynyt läpi 500 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun testikappaleen sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä. |
6.1.3.3 |
Kattoikkunoille ei tarvitse tehdä naarmuuntumiskestävyystestiä. |
6.1.4 Hyväksyttäväksi toimitettu testikappalesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) |
kaikki testikappaleet ovat vaatimusten mukaisia tai |
b) |
jos yksi testikappale ei täytä vaatimuksia, uudella sarjalla suoritetuista uusintatesteistä saadaan hyväksyttävät tulokset. |
6.2 Säänkestävyystesti
6.2.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 6.4 vaatimuksia. Ksenonpitkäkaarilampulla aikaansaatavan ultraviolettisäteilyn kokonaisarvon on oltava 500 MJ/m2. Säteilyaltistuksen aikana testikappaleet altistetaan vesisuihkulle seuraavasti: 120 minuutin syklin aikana kappale altistetaan valolle ilman vesisuihkua 102 minuutin ajan ja valolle ja vesisuihkulle 18 minuutin ajan.
6.2.1.1 |
Muitakin vastaavat tulokset antavia menetelmiä voidaan käyttää. |
6.2.2 Testikappaleiden määrä
Testi on tehtävä kolmelle tasomaiselle testikappaleelle, jotka on leikattu tasomaisesta näytelevystä ja joiden koko on 130 mm × 40 mm.
6.2.3 Tulosten tulkitseminen
6.2.3.1 |
Säänkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
|
6.2.4 Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan säänkestävyystestin kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
6.2.4.1 |
Kaikilla testikappaleilla saadaan hyväksyttävä tulos. |
6.2.4.2 |
Jos yhdestä testikappaleesta on saatu epätyydyttävä tulos, uudella testikappale- tai näytesarjalla suoritetusta uudesta testisarjasta saadaan hyväksyttävät tulokset. |
6.3 Hilaristikkotesti
6.3.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Liitteen 3 kohdan 13 vaatimuksia sovelletaan vain pinnoitettuihin jäykkiin tuotteisiin.
6.3.2 Hilaristikkotesti tehdään yhdelle kohdan 6.2 mukaisen testin testikappaleelle.
6.3.3 Tulosten tulkitseminen
6.3.3.1 |
Hilaristikkotestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos
|
6.3.3.2 |
Testikappaleen katsotaan olevan hyväksyttävä, jos yksi seuraavista vaatimuksista täyttyy:
|
6.4 Kosteudenkestävyystesti
6.4.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 7 esitettyjä vaatimuksia.
6.4.2 Testataan kymmenen tasomaista testikappaletta, joiden sivun pituus on 300 mm.
6.4.3 Tulosten tulkitseminen
6.4.3.1 |
Kosteudenkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi,
|
6.4.4 Testin jälkeen testikappaleita on säilytettävä vähintään 48 tunnin ajan 23 ± 2 °C:n lämpötilassa ja 50 ± 5 prosentin suhteellisessa kosteudessa, minkä jälkeen niille on tehtävä tämän liitteen 5 kohdassa tarkoitettu 227 g:n kuulatesti.
7. OPTISET OMINAISUUDET
Tuotteisiin, jotka ovat olennaisia kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta, sovelletaan liitteessä 3 olevan 9.1 kohdan vaatimuksia.
7.1 Tulosten tulkitseminen
Testikappalesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
7.1.1 |
Kaikista testeistä saadaan hyväksyttävä tulos. |
7.1.2 |
Jos yhdestä testikappaleesta on saatu epätyydyttävä tulos, uudella testikappalesarjalla saadaan hyväksyttävä tulos. |
8. PALONKESTÄVYYSTESTI
8.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 10 esitettyjä vaatimuksia.
8.2 Tulosten tulkitseminen
Palonkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos palamisnopeus on pienempi kuin 110 mm/min.
8.2.1 |
Näytesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
|
9. KEMIKAALINKESTÄVYYS
9.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 11 esitettyjä vaatimuksia.
9.2 Tulosten tulkitseminen
Näytesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
9.2.1 |
Kaikki näytteet antavat hyväksyttävän tuloksen. |
9.2.2 |
Jos yhdestä näytteestä on saatu epätyydyttävä tulos, uudella näytesarjalla saadaan hyväksyttävä tulos. |
LIITE 15
TAIPUISAT MUOVI-IKKUNALASIT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
Taipuisien muovi-ikkunalasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 |
Pääominaisuudet:
|
1.2 |
Sivuominaisuudet:
|
2. YLEISTÄ
2.1 |
Taipuisaa muovilasia koskevat testit tehdään tasomaisille testikappaleille, jotka on joko leikattu valmiista tuotteista tai valmistettu varta vasten testejä varten. Molemmissa tapauksissa testikappaleen on joka suhteessa täysin vastattava sarjavalmisteisia laseja, joille hyväksyntää haetaan. |
2.2 |
Ennen testausta testikappaleista on poistettava suojakalvot, ja ne on puhdistettava huolellisesti.
|
3. TAIPUISUUSTESTI JA TAIVUTUSTESTI
3.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
3.2 Testikappaleiden määrä
Testataan yksi tasomainen testikappale, jonka mitat ovat 300 mm × 25 mm.
3.3 Testausmenetelmä
3.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 12. |
3.4 Tulosten tulkitseminen
Testikappaleen katsotaan olevan taipuisa, jos sen pystysuuntainen taipuma 60 sekunnin jälkeen on suurempi kuin 50 mm.
Kymmenen sekunnin kuluttua 180 asteen taivutustestistä materiaalissa ei saa näkyä säröjä tai vaurioita taivutuskohdassa.
4. MEKAANISEN LUJUUDEN TESTAUS
4.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
4.2 227 g:n kuulatesti lämpötilassa 20 °C ± 5 °C
4.2.1 Testikappaleiden määrä
Testataan kymmenen tasomaista testikappaletta, joiden sivun pituus on 300 mm + 10/– 0 mm.
4.2.2 Testausmenetelmä
4.2.2.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.1. |
4.2.2.2 |
Pudotuskorkeus on kaikkien paksuuksien osalta 2 m. |
4.2.3 Tulosten tulkitseminen
4.2.3.1 |
Kuulatestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos kuula ei läpäise testikappaletta. |
4.2.3.2 |
Hyväksyttäväksi toimitettu testikappalesarja katsotaan 227 g:n kuulatestin kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
|
4.3 227 g:n kuulatesti lämpötilassa – 18 °C ± 2 °C
4.3.1 Testikappaleen lämpötilanmuutoksen minimoimiseksi testi on suoritettava 30 sekunnin kuluessa siitä, kun kappale on otettu vakiointilaitteesta.
4.3.2 Testissä on käytettävä tämän liitteen 4.2.2 kohdassa tarkoitettua menetelmää sillä erotuksella, että testauslämpötila on – 18 °C ± 2 °C.
4.3.3 Tulokset tulkitaan tämän liitteen kohdan 4.2.3 kohdan mukaisesti.
5. YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS
5.1 Säänkestävyystesti
5.1.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 6,4 esitettyjä vaatimuksia. Ksenonpitkäkaarilampulla aikaansaatavan ultraviolettisäteilyn kokonaisarvon on oltava 500 MJ/m2. Säteilyaltistuksen aikana testikappaleet altistetaan vesisuihkulle seuraavasti: 120 minuutin syklin aikana kappale altistetaan valolle ilman vesisuihkua 102 minuutin ajan ja valolle ja vesisuihkulle 18 minuutin ajan.
5.1.1.1 |
Muitakin vastaavat tulokset antavia menetelmiä voidaan käyttää. |
5.1.2 Testikappaleiden määrä
Testi on tehtävä kolmelle tasomaiselle testikappaleelle, jotka on leikattu tasomaisesta näytelevystä ja joiden koko on 130 mm × 40 mm.
5.1.3 Tulosten tulkitseminen
Säänkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
5.1.3.1 |
Valonläpäisevyys mitattuna liitteen 3 kohdan 9.1 mukaisesti on vähintään 95 prosenttia ennen testiä mitatusta arvosta. Kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta olennaisten lasien osalta arvon on oltava vähintään 70 prosenttia. |
5.1.3.2 |
Testin aikana lasissa ei saa ilmetä havaittavia kuplia tai muita huononemia, eikä värinmuutoksia, himmeyttä tai säröilyä. |
5.1.4 Hyväksyntää varten toimitettu testikappale- tai näytesarja katsotaan säänkestävyystestin kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
5.1.4.1 |
Kaikilla testikappaleilla saadaan hyväksyttävä tulos. |
5.1.4.2 |
Jos yhdestä testikappaleesta on saatu epätyydyttävä tulos, uudella testikappale- tai näytesarjalla suoritetusta uudesta testisarjasta saadaan hyväksyttävät tulokset. |
6. OPTISET OMINAISUUDET
Tuotteisiin, jotka ovat olennaisia kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta, sovelletaan liitteen 3 kohdan 9.1 kohdan vaatimuksia.
6.1 Tulosten tulkitseminen
Näytesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
6.1.1 |
Kaikki näytteet antavat hyväksyttävän tuloksen. |
6.1.2 |
Jos yhdestä testikappaleesta on saatu epätyydyttävä tulos, uudella testikappalesarjalla saadaan hyväksyttävä tulos. |
7. PALONKESTÄVYYSTESTI
7.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 10 esitettyjä vaatimuksia.
7.2 Tulosten tulkitseminen
Palonkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos palamisnopeus on pienempi kuin 110 mm/min.
7.2.1 |
Näytesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
|
8. KEMIKAALINKESTÄVYYS
8.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 11.2.1 vaatimuksia.
8.2 Tulosten tulkitseminen
Näytesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
8.2.1 |
Kaikki näytteet antavat hyväksyttävän tuloksen. |
8.2.2 |
Jos yhdestä näytteestä on saatu epätyydyttävä tulos, uudella testikappalesarjalla saadaan hyväksyttävä tulos. |
LIITE 16
JÄYKKÄÄ MUOVIA OLEVAT MONINKERTAISET IKKUNAT
1. TYYPIN MÄÄRITELMÄ
(Liitettä 16 sovelletaan vain kahdesta lasista koostuviin moninkertaisiin ikkunoihin.)
Moninkertaisten ikkunoiden katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.
1.1 Pääominaisuudet:
1.1.1 |
Kauppanimi tai tavaramerkki. |
1.1.2 |
Lasikomponenttien materiaalin kemiallinen nimitys. |
1.1.3 |
Valmistajan lasikomponenteille antama luokitus. |
1.1.4 |
Lasikomponenttien paksuus. |
1.1.5 |
Ikkunan valmistusprosessi. |
1.1.6 |
Lasikomponenttien välisen raon leveys. |
1.1.7 |
Lasikomponenttien väri. |
1.1.8 |
Pinnoitteen laji ja tyyppi. |
1.2 Sivuominaisuudet:
1.2.1 |
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon. |
2. YLEISTÄ
2.1 Jäykkää muovia olevien moninkertaisten ikkunoiden testit tehdään käyttäen joko tasomaisia testikappaleita tai kokonaisia laseja sen mukaan, mitä testausvaatimukset edellyttävät.
2.2 Ennen testausta testikappaleista on poistettava suojakalvot, ja ne on puhdistettava huolellisesti. Ennen testausta kappaleita on pidettävä 24 tunnin ajan 23 ± 2 °C:n lämpötilassa ja 50 ± 5 prosentin suhteellisessa kosteudessa.
2.3 Suulakepuristettujen muovituotteiden paksuustoleranssi on ± 10 prosenttia nimellispaksuudesta. Muilla menetelmillä valmistettujen muovituotteiden (esim. valettujen akryylilevyjen) paksuustoleranssi saadaan kaavasta
jossa e on levyn nimellispaksuus.
Viitestandardi on ISO 7823/1.
Huomautus: Jos paksuus ei ole valmistustekniikasta johtuen tasainen, se mitataan yksikön geometrisestä keskustasta.
2.4 Jäykkää muovia oleville moninkertaisille ikkunoille, joissa raon nimellisleveys on e mitattuna geometrisestä keskustasta, suoritettujen testien katsotaan koskevan kaikkia ominaisuuksiltaan samanlaisia jäykkiä moninkertaisia muovi-ikkunoita, joissa raon nimellisleveys on e ± 5 mm.
Hyväksynnän hakija voi vaihtoehtoisesti toimittaa testattavaksi sellaiset näytteet, joissa raon nimelliskoko on suurin ja pienin.
3. TAIPUISUUSTESTI
3.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
3.2 Testikappaleiden määrä
Testataan yksi lasin kutakin lasikomponenttia edustava testikappale, jonka mitat ovat 300 mm × 25 mm.
3.3 Testausmenetelmä
3.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 12. |
3.4 Tulosten tulkitseminen
Kummankin lasikomponentin pystysuuntaisen taipuman on 60 sekunnin kuluttua oltava pienempi kuin 50 mm.
4. PÄÄNISKUTESTI
4.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
4.2 Testikappaleiden määrä
Testataan kuusi edustavaa ikkunaa, joiden koko on 1 170 × 570 mm (± 0/2 mm molemmissa suunnissa). Testikappaleet on voitava kiinnittää reunoistaan.
4.3 Testausmenetelmä
4.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 3.2. Isku kohdistetaan ikkunan sisäpuolelle. |
4.3.2 |
Testattaessa sellaisia laseja, kuten tilanjakajia ja väliseiniä, joihin iskeytymisen todennäköisyys on suuri, pudotuskorkeuden on oltava 3 m. Myös päävamma-arvo (HIC) on mitattava. |
4.3.3 |
Testattaessa sellaisia laseja, kuten sivu-, taka- ja kattoikkunoita, joihin iskeytymisen todennäköisyys on pienempi, pudotuskorkeuden on oltava 1,5 m. Myös päävamma-arvo (HIC) on mitattava. |
4.3.4 |
Pääniskutestiä ei tehdä sellaisille laseille, joihin iskeytyminen ei ole mahdollista (esim. matkailuperävaunujen ikkunat), eikä pienille ikkunoille. Pieni ikkuna on sellainen ikkuna, johon ei voida piirtää halkaisijaltaan 150 mm:n suuruista ympyrää. |
4.4 Tulosten tulkitseminen
Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
4.4.1 |
Testauslaite ei läpäise testikappaletta, eikä testikappale hajoa irtonaisiksi suuriksi kappaleiksi. |
4.4.2 |
HIC-arvo on alle 1 000. |
4.4.3 |
Hyväksyttäväksi toimitettu testikappalesarja katsotaan pääniskutestin kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
|
5. MEKAANISEN LUJUUDEN TESTI – 227 G:N KUULATESTI
5.1 Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit
Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.
5.2 Testikappaleiden määrä
Testataan kymmenen testikappaletta, jotka edustavat ulompaa lasikomponenttia, tai kymmenen kokonaista ikkunaa, joiden koko on 300 × 300 mm (± 10/0 mm).
5.3 Testausmenetelmä
5.3.1 |
Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.1. Isku kohdistetaan testi-ikkunan ulkopuolelle. |
5.3.2 |
Seuraavassa taulukossa esitetään pudotuskorkeus ikkunan ulomman lasikomponentin paksuuden mukaan:
Jos paksuus on jokin väliarvo 3 ja 6 millimetrin välillä, pudotuskorkeus on interpoloitava. |
5.4 Tulosten tulkitseminen
5.4.1 |
Kuulatestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
5.4.2 |
Hyväksyttäväksi toimitettu testikappalesarja katsotaan 227 g:n kuulatestin kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
|
5.5 227 g:n kuulatesti lämpötilassa – 18 °C ± 2 °C
5.5.1 |
Testikappaleen lämpötilanmuutoksen minimoimiseksi testi on suoritettava 30 sekunnin kuluessa siitä, kun kappale on otettu vakiointilaitteesta. |
5.5.2 |
Testissä on käytettävä tämän liitteen kohdassa 5.3 tarkoitettua menetelmää sillä erotuksella, että testauslämpötila on – 18 °C ± 2 °C. |
5.5.3 |
Tulokset tulkitaan tämän liitteen 5.4 kohdan mukaisesti. |
6. YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS
6.1 Naarmuuntumiskestävyystesti
6.1.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdan 4 vaatimuksia. Testauksessa suoritetaan 1 000, 500 tai 100 testisykliä tuotteen pinnan naarmuuntumisen mittaamiseksi.
6.1.2 Kustakin pintatyypistä on toimitettava testattavaksi kolme tasomaista neliön muotoista kappaletta, joiden sivun pituus on 100 mm.
6.1.3 Tulosten tulkitseminen
6.1.3.1 |
Luokan L lasien osalta naarmuuntumistestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos valon hajaantumisen kokonaisarvo naarmuttamisen jälkeen on enintään 2 prosenttia, kun testinäytteen ulkopinta on käynyt läpi 1 000 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun testinäytteen sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä. |
6.1.3.2 |
Luokan M lasien osalta naarmuuntumistestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos valon hajaantumisen kokonaisarvo naarmuttamisen jälkeen on enintään 10 prosenttia, kun testinäytteen ulkopinta on käynyt läpi 500 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun testinäytteen sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä. |
6.1.3.3 |
Kattoikkunoille ei tarvitse tehdä naarmuuntumiskestävyystestiä. |
6.1.4 Hyväksyttäväksi toimitettu näytesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) |
kaikki näytteet ovat vaatimusten mukaisia tai |
b) |
jos yksi näyte ei täytä vaatimuksia, uudella näytesarjalla suoritetuista uusintatesteistä saadaan hyväksyttävät tulokset. |
6.2 Säänkestävyystesti
6.2.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 6,4 esitettyjä vaatimuksia. Ksenonpitkäkaarilampulla aikaansaatavan ultraviolettisäteilyn kokonaisarvon on oltava 500 MJ/m2. Säteilyaltistuksen aikana testikappaleet altistetaan vesisuihkulle seuraavasti: 120 minuutin syklin aikana kappale altistetaan valolle ilman vesisuihkua 102 minuutin ajan ja valolle ja vesisuihkulle 18 minuutin ajan.
6.2.1.1 Muitakin vastaavat tulokset antavia menetelmiä voidaan käyttää.
6.2.2 Testikappaleiden määrä
Testi on tehtävä kolmelle tasomaiselle testikappaleelle, jotka on leikattu ikkunan ulommasta lasista ja joiden koko on 130 × 40 mm.
6.2.3 Tulosten tulkitseminen
6.2.3.1 Säänkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
6.2.3.1.1 |
Valonläpäisevyys mitattuna liitteen 3 kohdan 9.1 mukaisesti on vähintään 95 prosenttia ennen testiä mitatusta arvosta. Kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta olennaisten lasien osalta arvon on oltava vähintään 70 prosenttia. |
6.2.3.1.2 |
Testin aikana lasissa ei saa ilmetä havaittavia kuplia tai muita huononemia, eikä värinmuutoksia, himmeyttä tai säröilyä. |
6.2.4 Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan säänkestävyystestin kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
6.2.4.1 |
Kaikilla testikappaleilla saadaan hyväksyttävä tulos. |
6.2.4.2 |
Kun yhdestä testistä on saatu epätyydyttävä tulos, uudella testikappalesarjalla suoritetusta lisätestisarjasta saadaan hyväksyttävät tulokset. |
6.3 Hilaristikkotesti
6.3.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Liitteen 3 kohdan 13 vaatimuksia sovelletaan vain pinnoitettuihin tuotteisiin.
6.3.2 Hilaristikkotesti tehdään yhdelle kohdan 6.2 mukaisen testin testikappaleelle.
6.3.3 Tulosten tulkitseminen
6.3.3.1 |
Hilaristikkotestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos hilaristikkoarvoa koskeva vaatimus (Gt1) täyttyy. |
6.3.3.2 |
Testikappaleen katsotaan olevan hyväksyttävä, jos yksi seuraavista vaatimuksista täyttyy:
|
6.4 Kosteudenkestävyystesti
6.4.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 7 esitettyjä vaatimuksia.
6.4.2 Testataan kymmenen neliön muotoista testikappaletta tai testi-ikkunaa, joiden koko on 300 × 300 mm.
6.4.3 Tulosten tulkitseminen
6.4.3.1 |
Kosteudenkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi,
|
6.4.4 Testin jälkeen testikappaleita on säilytettävä vähintään 48 tunnin ajan 23 ± 2 °C:n lämpötilassa ja 50 ± 5 prosentin suhteellisessa kosteudessa, minkä jälkeen niille on tehtävä tämän liitteen kohdassa 5 tarkoitettu 227 g:n kuulatesti.
7. OPTISET OMINAISUUDET
Tuotteisiin, jotka ovat olennaisia kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta, sovelletaan liitteen 3 kohdan 9.1 kohdan vaatimuksia.
7.1 Tulosten tulkitseminen
Näytesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
7.1.1 |
Kaikki näytteet antavat hyväksyttävän tuloksen. |
7.1.2 |
Jos yhdestä näytteestä on saatu epätyydyttävä tulos, uudella testikappalesarjalla saadaan hyväksyttävä tulos. |
8. PALONKESTÄVYYSTESTI
8.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 10 esitettyjä vaatimuksia.
8.2 Tulosten tulkitseminen
Testi on tehtävä erikseen moninkertaisen ikkunan molemmille pinnoille.
Palonkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos palamisnopeus on pienempi kuin 110 mm/min.
8.2.1 Näytesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
8.2.1.1 |
Kaikki näytteet antavat hyväksyttävän tuloksen. |
8.2.1.2 |
Jos yhdestä näytteestä on saatu epätyydyttävä tulos, uudella näytesarjalla saadaan hyväksyttävä tulos. |
9. KEMIKAALINKESTÄVYYS
9.1 Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä
Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 11 esitettyjä vaatimuksia.
Testi tehdään vain näytteille, jotka edustavat moninkertaisen ikkunan ulkopintaa.
9.2 Tulosten tulkitseminen
Näytesarja katsotaan hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
9.2.1 |
Kaikki näytteet antavat hyväksyttävän tuloksen. |
9.2.2 |
Jos yhdestä näytteestä on saatu epätyydyttävä tulos, uudella testikappalesarjalla saadaan hyväksyttävä tulos. |
LIITE 17
SEGMENTIN KORKEUDEN JA ISKUKOHTIEN SIJAINNIN MITTAAMINEN
Kuva 1
Segmentin korkeuden h määrittäminen
Jos turvalasi on yksisuuntaisesti kaareva, segmentin korkeus on: h1:n maksimiarvo.
Jos turvalasi on kaksisuuntaisesti kaareva, segmentin korkeus on: h1:n ja h2:n maksimiarvojen summa.
Kuva 2
Tuulilasien säädetyt iskukohdat
Kuva 3
Tasaisesti karkaistun lasin säädetyt iskukohdat
Kuvissa 3 a, 3 b ja 3 c esitetyt kohdat ovat esimerkkejä liitteessä 5 olevassa 2.5 kohdassa vahvistetuista iskukohtien sijaintipaikoista.
LIITE 18
AJONEUVOJEN TUULILASIEN TESTAUSALUEIDEN MÄÄRITTÄMINEN V-PISTEIDEN SUHTEEN
1. V-PISTEIDEN SIJAINTI
1.1 V-pisteiden sijainti suhteessa R-pisteisiin (ks. tämän säännön liite 19) osoitettuna kolmiulotteisen vertailujärjestelmän X-, Y- ja Z-koordinaattien avulla esitetään taulukoissa 1 ja 2.
1.2 Taulukossa 1 annetaan peruskoordinaatit, kun suunniteltu ylävartalokulma on 25 astetta. Koordinaattien positiivinen suunta esitetään tämän liitteen kuvassa 3.
Taulukko 1
V-piste |
a |
b |
c (d) |
V1 |
68 mm |
–5 mm |
665 mm |
V2 |
68 mm |
–5 mm |
589 mm |
1.3 Korjaus, kun suunniteltu ylävartalokulma on muu kuin 25 astetta
1.3.1 |
Taulukosta 2 ilmenee kunkin V-pisteen X- ja Z-koordinaatille tehtävät lisäkorjaukset, kun suunniteltu ylävartalokulma on muu kuin 25 astetta. Koordinaattien positiivinen suunta esitetään tämän liitteen kuvassa 3. Taulukko 2
|
2. TESTAUSALUEET
2.1 V-pisteiden perusteella määritetään kaksi testausaluetta.
2.2 ”Testausalue A” on seuraavien neljän tason rajaama alue tuulilasin ulkopinnalla (ks. kuva 1 a ja 1 b):
a) |
taso, joka on 3 asteen kulmassa ylöspäin X-akselista, kulkee pisteen V1 kautta ja on yhdensuuntainen Y-akselin kanssa (taso 1) |
b) |
taso, joka on 1 asteen kulmassa alaspäin X-akselista, kulkee pisteen V2 kautta ja on yhdensuuntainen Y-akselin kanssa (taso 2) |
c) |
pystytaso, joka kulkee V1:n ja V2:n kautta, muodostaa 13 asteen kulman X-akselista vasemmalle vasemmalta ohjattavissa ajoneuvoissa ja X-akselista oikealle oikealta ohjattavissa ajoneuvoissa (taso 3) |
d) |
pystytaso, joka kulkee V1:n ja V2:n kautta, muodostaa 20 asteen kulman X-akselista oikealle vasemmalta ohjattavissa ajoneuvoissa ja X-akselista vasemmalle oikealta ohjattavissa ajoneuvoissa (taso 4). |
e) |
Keskeltä ohjattavissa ajoneuvoissa kaksi tasoa ylöspäin ja alaspäin kohdan 2.2 alakohdan a ja b mukaisesti sekä kaksi pystytasoa, jotka kulkevat pisteiden V1 ja V2 kautta ja muodostavat 15 asteen kulman X-akselista vasemmalle (taso 3) ja 15 asteen kulman X-akselista oikealle (taso 4) (ks. kuva 1 b). |
2.3 ”Testausalue B” on seuraavien neljän tason rajaama alue tuulilasin ulkopinnalla:
a) |
taso, joka on 7 asteen kulmassa ylöspäin X-akselista, kulkee pisteen V1 kautta ja on yhdensuuntainen Y-akselin kanssa (taso 5) |
b) |
taso, joka on 5 asteen kulmassa alaspäin X-akselista, kulkee pisteen V2 kautta ja on yhdensuuntainen Y-akselin kanssa (taso 6) |
c) |
pystytaso, joka kulkee V1:n ja V2:n kautta, muodostaa 17 asteen kulman X-akselista vasemmalle vasemmalta ohjattavissa ajoneuvoissa ja X-akselista oikealle oikealta ohjattavissa ajoneuvoissa (taso 7) |
d) |
taso, joka on symmetrinen tasoon 7 nähden ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suhteen (taso 8). |
2.4 ”Supistettu testausalue B” on testausalue B lukuun ottamatta seuraavia alueita (1) (ks. kuvat 2 ja 3):
2.4.1 kohdassa 2.2 tarkoitettu testausalue A laajennettuna liitteen 3 kohdan 9.2.2.1 mukaisesti
2.4.2 ajoneuvon valmistajan valinnan mukaan voidaan soveltaa jompaakumpaa seuraavista kappaleista:
2.4.2.1 |
mahdollinen läpinäkymätön tummennus, jota rajaa alhaalla taso 1 ja sivulla taso 4 ja sen kanssa ajoneuvon keskitason suhteen symmetrinen taso |
2.4.2.2 |
mahdollinen läpinäkymätön tummennus, jonka alarajana on taso 1 ja joka on sellaisen alueen sisällä, jonka leveys on 300 mm ja keskikohta ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla; edellytyksenä on, että tason 5 alapuolella oleva läpinäkymätön tummennus on alueella, jota rajaavat sivuilla tasot, jotka kulkevat 150 mm:n levyisen segmentin (2) rajojen kautta ja ovat yhdensuuntaisia tasojen 4 ja 4′ kanssa; |
2.4.3 mahdollinen läpinäkymätön tummennus, jota rajaavat tuulilasin ulkopinnan ja seuraavien tasojen leikkauskohdat:
a) |
taso, joka on 4 asteen kulmassa alaspäin X-akselista, kulkee pisteen V2 kautta ja on yhdensuuntainen Y-akselin kanssa (taso 9) |
b) |
taso 6 |
c) |
tasot 7 ja 8 tai tuulilasin pinnan ulkoreuna, mikäli tasojen 6 ja 7 (6 ja 8) leikkaus ei leikkaa tuulilasin ulkopintaa; |
2.4.4 mahdollinen läpinäkymätön tummennus, jota rajaavat tuulilasin ulkopinnan ja seuraavien tasojen leikkauskohdat:
a) |
pisteen V1 kautta kulkeva vaakataso (taso 10) |
b) |
taso 3 (3) |
c) |
taso 7 (4) tai tuulilasin pinnan ulkoreuna, mikäli tasojen 6 ja 7 (6 ja 8) leikkaus ei leikkaa tuulilasin ulkopintaa |
d) |
taso 9; |
2.4.5 alue, joka on 25 mm:n sisällä tuulilasin ulkopinnan reunasta tai mahdollisesta läpinäkymättömästä tummennuksesta. Tämä alue ei saa ulottua laajennetulle testausalueelle A.
2.5 Vertailupisteiden määrittäminen (ks. kuva 3)
Vertailupisteet sijaitsevat tuulilasin ulkopinnan ja V-pisteistä eteenpäin lähtevien suorien leikkauskohdissa, ja ne ovat seuraavat:
2.5.1 ylempi pystyvertailupiste V1:stä eteenpäin 7 astetta vaakatason yläpuolella (Pr1),
2.5.2 alempi pystyvertailupiste V2:stä eteenpäin 5 astetta vaakatason yläpuolella (Pr2),
2.5.3 vaakavertailupiste V1:stä eteenpäin ja 17 asteen kulmassa vasemmalle (Pr3),
2.5.4 kolme vertailupistettä, jotka ovat symmetrisiä 2.5.1–2.5.3 kohdassa tarkoitettujen pisteiden kanssa ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suhteen (P′r1, P′r2, P′r3).
Kuva 1 a
Testausalue A (esimerkki vasemmanpuoleisella ohjauksella varustetusta ajoneuvosta)
Kuva 1 b
Testausalue A (esimerkki keskellä olevalla ohjauksella varustetusta ajoneuvosta)
Kuva 2 a
Supistettu testausalue B (esimerkki vasemmanpuoleisella ohjauksella varustetusta ajoneuvosta) – ylempi läpinäkymätön tummennus 2.4.2.2 kohdan mukaisesti
Kuva 2 b
Supistettu testausalue B (esimerkki vasemmanpuoleisella ohjauksella varustetusta ajoneuvosta) – ylempi läpinäkymätön tummennus 2.4.2.1 kohdan mukaisesti
Kuva 3
Vertailupisteiden määrittäminen (esimerkki vasemmanpuoleisella ohjauksella varustetusta ajoneuvosta)
(1) Tämän liitteen 2.5 kohdassa tarkoitettujen vertailupisteiden on kuitenkin sijaittava läpinäkyvällä alueella.
(2) Mitattuna tuulilasin ulkopinnalta tason 1 kohdalta.
(3) Tuulilasin toisella puolella taso, joka on symmetrinen tason 3 kanssa ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suhteen.
(4) Tuulilasin toisella puolella taso 8.
LIITE 19
MOOTTORIAJONEUVOJEN ISTUMAPAIKKOJEN H-PISTEEN JA TODELLISEN YLÄVARTALOKULMAN MÄÄRITTÄMINEN (1)
Lisäys 1 |
Kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen kuvaus |
Lisäys 2 |
Kolmiulotteinen vertailujärjestelmä |
Lisäys 3 |
Istumapaikkojen vertailutiedot |
(1) Menettely on kuvailtu ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 1 ja sen lisäyksissä (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.2, para.2, saatavana osoitteessa: www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html)
LIITE 20
TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUS
1. MÄÄRITELMÄT
Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
1.1 |
’Tuotetyypillä’ tarkoitetaan kaikkia pääominaisuuksiltaan samanlaisia laseja. |
1.2 |
’Paksuusluokalla’ tarkoitetaan kaikkia laseja, joiden osien paksuus on sama sallittujen toleranssien puitteissa. |
1.3 |
’Tuotantoyksiköllä’ tarkoitetaan kaikkia samassa paikassa toimivia yhden tai useamman tyyppisen lasin tuotantovälineitä; tuotantoyksikköön voi kuulua useita tuotantolinjoja. |
1.4 |
’Vuorolla’ tarkoitetaan tuotantojaksoa, joka suoritetaan samalla tuotantolinjalla päivittäisenä työaikana. |
1.5 |
’Tuotantoajolla’ tarkoitetaan samalla tuotantolinjalla tapahtuvaa saman tuotetyypin keskeytymätöntä tuotantojaksoa. |
1.6 |
Merkinnällä ’Ps’ tarkoitetaan samassa vuorossa tuotettujen samaa tuotetyyppiä edustavien lasien määrää. |
1.7 |
Merkinnällä ’Pr’ tarkoitetaan yhden tuotantoajon aikana tuotettujen samaa tuotetyyppiä edustavien lasien määrää. |
2. TESTIT
Laseille on suoritettava seuraavat testit:
2.1 Karkaistut tuulilasit
2.1.1 |
Sirpaloitumistesti liitteen 4 kohdan 2 vaatimusten mukaisesti |
2.1.2 |
Valonläpäisymittaus liitteen 3 kohdan 9.1 vaatimusten mukaisesti |
2.1.3 |
Optisen vääristymän testi liitteen 3 kohdan 9.2 vaatimusten mukaisesti |
2.1.4 |
Heijastuskuvan erotustesti liitteen 3 kohdan 9.3 vaatimusten mukaisesti |
2.2 Tasaisesti karkaistut ikkunalasit
2.2.1 |
Sirpaloitumistesti liitteen 5 kohdan 2 vaatimusten mukaisesti |
2.2.2 |
Valonläpäisymittaus liitteen 3 kohdan 9.1 vaatimusten mukaisesti |
2.2.3 |
Tuulilaseina käytettävät ikkunalasit:
|
2.3 Tavalliset laminoidut tuulilasit ja lasi–muovituulilasit
2.3.1 |
Pääniskutesti liitteen 6 kohdan 3 vaatimusten mukaisesti. |
2.3.2 |
Kuulaniskutesti 2 260 g:n kuulalla liitteen 6 kohdan 4.2 ja liitteen 3 kohdan 2.2 mukaisesti. |
2.3.3 |
Lämmönkestävyystesti liitteen 3 kohdan 5 vaatimusten mukaisesti. |
2.3.4 |
Valonläpäisymittaus liitteen 3 kohdan 9.1 vaatimusten mukaisesti. |
2.3.5 |
Optisen vääristymän testi liitteen 3 kohdan 9.2 vaatimusten mukaisesti. |
2.3.6 |
Heijastuskuvan erotustesti liitteen 3 kohdan 9.3 vaatimusten mukaisesti. |
2.3.7 |
Vain lasi-muovituulilasit:
|
2.4 Tavalliset laminoidut ja lasi–muovi-ikkunalasit
2.4.1 |
Kuulaniskutesti 227 g:n kuulalla liitteen 7 kohdan 4 vaatimusten mukaisesti. |
2.4.2 |
Lämmönkestävyystesti liitteen 3 kohdan 5 vaatimusten mukaisesti. |
2.4.3 |
Valonläpäisymittaus liitteen 3 kohdan 9.1 vaatimusten mukaisesti. |
2.4.4 |
Vain lasi-muovilasit
|
2.4.5 |
Edellä olevia säännöksiä katsotaan noudatetun, jos vastaavat testit on suoritettu koostumukseltaan samanlaiselle tuulilasille. |
2.5 Käsitellyt laminoidut tuulilasit
2.5.1 |
Tämän liitteen kohdassa 2.3 määrättyjen testien lisäksi on suoritettava sirpaloitumistesti liitteen 8 kohdan 4 vaatimusten mukaisesti. |
2.6 Karkaistut muovipäällysteiset turvalasit
Tämän liitteen eri kohdissa esitettyjen testien lisäksi on suoritettava seuraavat testit:
2.6.1 |
Naarmuuntumiskestävyystesti liitteen 9 kohdan 2.1 vaatimusten mukaisesti. |
2.6.2 |
Kosteudenkestävyystesti liitteen 9 kohdan 3 vaatimusten mukaisesti. |
2.6.3 |
Kemikaalinkestävyystesti liitteen 3 kohdan 11.2.1 vaatimusten mukaisesti. |
2.7 Moninkertaiset ikkunat
2.7.1 |
Moninkertaisille ikkunoille on suoritettava yhtä usein ja samoja vaatimuksia noudattaen ne testit, jotka tässä liitteessä määritellään suoritettavaksi kullekin ikkunan osana olevalle lasille. |
2.7.2 |
Valonläpäisymittaus tehdään moninkertaisille ikkunoille liitteen 3 kohdan 9.1 vaatimusten mukaisesti. |
2.8 Jäykät muovi-ikkunalasit
2.8.1 |
Kuulaniskutesti 227 g:n kuulalla liitteen 14 kohdan 5 vaatimusten mukaisesti. |
2.8.2 |
Valonläpäisymittaus liitteen 3 kohdan 9.1 vaatimusten mukaisesti. |
2.8.3 |
Naarmuuntumistesti liitteen 14 kohdan 6.1 vaatimusten mukaisesti. |
2.8.4 |
Hilaristikkotesti liitteen 14 kohdan 6.3 vaatimusten mukaisesti. Huomautus: Kohdassa 2.8.2 tarkoitettua testiä sovelletaan vain laseihin, jotka sijaitsevat ajonäkyvyysalueen edellyttämissä kohdissa. Kohdassa 2.8.4 tarkoitettu testi on tehtävä käyttäen näytteitä, joille ei ole tehty liitteen 14 kohdassa 6.2 tarkoitettua testiä. |
2.8.5 |
Kemikaalinkestävyystesti liitteen 3 kohdan 11 vaatimusten mukaisesti. |
2.9 Taipuisat muovilasit, muut kuin tuulilasit
2.9.1 |
Kuulaniskutesti 227 g:n kuulalla liitteen 15 kohdan 4 vaatimusten mukaisesti. |
2.9.2 |
Valonläpäisymittaus liitteen 3 kohdan 9.1 vaatimusten mukaisesti. Huomautus: Kohdassa 2.9.2 tarkoitettua testiä sovelletaan vain laseihin, jotka sijaitsevat ajonäkyvyysalueen edellyttämissä kohdissa. |
2.9.3 |
Kemikaalinkestävyystesti liitteen 3 kohdan 11.2.1 vaatimusten mukaisesti. |
2.10 Jäykkää muovia olevat moninkertaiset ikkunat
2.10.1 |
Kuulaniskutesti 227 g:n kuulalla liitteen 16 kohdan 5 vaatimusten mukaisesti. |
2.10.2 |
Valonläpäisymittaus liitteen 3 kohdan 9.1 vaatimusten mukaisesti. Huomautus: Kohdassa 2.10.2 tarkoitettua testiä sovelletaan vain laseihin, jotka sijaitsevat ajonäkyvyysalueen edellyttämissä kohdissa. |
2.10.3 |
Kemikaalinkestävyystesti liitteen 3 kohdan 11 vaatimusten mukaisesti. |
3. TESTITIHEYS JA TULOKSET
3.1 Sirpaloitumistesti
3.1.1 Testit
3.1.1.1 |
Ensimmäinen testisarja, jolla aiheutetaan murtuma kuhunkin tässä säännössä määriteltyyn iskukohtaan, suoritetaan kunkin uudentyyppisen lasin tuotannon alkaessa pahimman murtumakohdan määrittämiseksi. Testien tulokset on kirjattava. Karkaistujen tuulilasien osalta ensimmäinen testisarja on kuitenkin suoritettava vain, jos tämän tyyppisen lasin vuosituotanto ylittää 200 yksikköä. |
3.1.1.2 |
Tuotantoajon aikana suoritetaan tarkastustesti 3.1.1.1 kohdassa määriteltyä murtumakohtaa käyttämällä. |
3.1.1.3 |
Tarkastus suoritetaan kunkin tuotantoajon alussa tai värinvaihdon jälkeen. |
3.1.1.4 |
Tuotantoajon aikana tarkastustestit on suoritettava seuraavaa vähimmäistiheyttä noudattaen:
|
3.1.1.5 |
Tarkastustesti suoritetaan tuotantoajon päättyessä yhdellä valmistetuista laseista. |
3.1.1.6 |
Jos Pr < 20, suoritetaan vain yksi sirpaloitumistesti tuotantoajoa kohden. |
3.1.2 Tulokset
Kaikki tulokset on kirjattava, myös ne, joihin ei liity sirpaloitumisen etenemisen pysyvä tallennus.
Lisäksi on kerran vuoron aikana tehtävä testi, jossa käytetään sirpaloitumisen etenemisen pysyvää tallennusta, paitsi jos Pr ≤ 500. Mainitussa tapauksessa tuotantoajoa kohti on tarpeen tehdä vain yksi testi, jossa käytetään sirpaloitumisen etenemisen pysyvää tallennusta.
3.2 Pääniskutesti
3.2.1 Testit
Tarkastus suoritetaan testikappalemäärälle, joka vastaa vähintään 0,5:tä prosenttia yhden tuotantolinjan päivittäisestä laminoitujen tuulilasien tuotannosta. Päivää kohti testataan enintään 15 tuulilasia.
Testikappaleet on valittava niin, että ne edustavat eri tuulilasityyppien valmistusta.
Hallinnollisen yksikön suostumuksella nämä testit voidaan korvata 2 260 g:n kuulatestillä (ks. kohta 3.3). Pään iskeytymisen vaikutus on joka tapauksessa testattava vähintään kahdella kunkin paksuusluokan näytteellä vuosittain.
3.2.2 Tulokset
Kaikki tulokset on kirjattava.
3.3 Testaus 2 260 g:n kuulalla
3.3.1 Testit
Vähimmäistarkastustiheys on yksi täydellinen testi kuukaudessa jokaista paksuusluokkaa kohden.
3.3.2 Tulokset
Kaikki tulokset on kirjattava.
3.4 Testaus 227 g:n kuulalla
3.4.1 Testit
Testikappaleet leikataan valmiista osista. Käytännön syistä testit voidaan kuitenkin suorittaa valmiille tuotteille tai niiden osille.
Tarkastus on suoritettava näytemäärälle, joka vastaa vähintään 0,5:tä prosenttia yhden vuoron tuotannosta niin, että päivässä tarkastetaan enintään 10 näytettä.
3.4.2 Tulokset
Kaikki tulokset on kirjattava.
3.5 Lämmönkestävyystesti
3.5.1 Testit
Testikappaleet leikataan valmiista osista. Käytännön syistä testit voidaan kuitenkin suorittaa valmiille tuotteille tai niiden osille. Nämä valitaan siten, että kaikki välikerrokset testataan niiden käytön mukaisessa suhteessa.
Tarkastus suoritetaan vähintään kolmelle näytteelle välikerroksen väriä kohden päivittäisessä tuotannossa.
3.5.2 Tulokset
Kaikki tulokset on kirjattava.
3.6 Valonläpäisy
3.6.1 Testit
Tässä testissä on käytettävä edustavia näytteitä sävytetyistä valmiista tuotteista.
Tarkastus on suoritettava vähintään kunkin tuotantoajon alussa, jos lasin ominaisuuksissa on tapahtunut muutoksia, jotka voivat vaikuttaa testin tuloksiin.
Tätä testiä ei tarvitse suorittaa tuulilaseille ja ikkunalaseille, joiden tyyppihyväksynnän aikana mitattu valonläpäisevyys on vähintään 75 prosenttia, eikä laseille, joiden tunnus on V (ks. tämän säännön kohta 5.5.2).
Karkaistujen lasien osalta lasin valmistaja voi vaihtoehtoisesti toimittaa todistuksen edellä tarkoitettujen vaatimusten täyttymisestä.
3.6.2 Tulokset
Valonläpäisevyysarvo on kirjattava. Läpinäkymättömiä tummennuksia sisältävien tuulilasien osalta on lisäksi tämän säännön kohdassa 3.2.1.2.2.4 tarkoitetuista piirustuksista varmennettava, että kyseiset tummennukset ovat testialueen B tai vyöhykkeen I ulkopuolella, sen mukaan mihin luokkaan ajoneuvo, johon tuulilasi on tarkoitettu, kuuluu. Kaikkien läpinäkymättömien tummennusten on oltava liitteen 18 säännösten mukaisia.
3.7 Optinen vääristymä ja heijastuskuvan erotus
3.7.1 Testit
Kaikki tuulilasit on tarkastettava näkyvyyteen vaikuttavien vikojen varalta. Lisäksi eri näkyvyysalueilla on suoritettava mittauksia tässä säännössä määriteltyjä menetelmiä tai jotakin vastaavat tulokset antavaa menetelmää käyttämällä ja noudattaen seuraavia vähimmäistiheyksiä:
|
jos Ps ≤ 200, yksi näyte vuoroa kohden, |
|
jos Ps > 200, kaksi näytettä vuoroa kohden, |
|
tai 1 prosentti koko tuotannosta niin, että valitut näytteet edustavat koko tuotantoa. |
3.7.2 Tulokset
Kaikki tulokset on kirjattava.
3.8 Naarmuuntumiskestävyystesti
3.8.1 Testit
Tämä testi on tarpeen tehdä vain muovipäällysteisille laseille, lasi-muovilaseille ja muovilaseille. Muovipinnoitteen tai muovimateriaalin kutakin tyyppiä kohti on suoritettava vähintään yksi tarkastus kuukausittain.
3.8.2 Tulokset
Valon hajaantumisen mittaustulos kirjataan.
3.9 Kosteudenkestävyystesti
3.9.1 Testit
Tämä testi on tarpeen tehdä vain muovipäällysteisille laseille ja lasi-muovilaseille. Muovipinnoitteen tai muovimateriaalin kutakin tyyppiä kohti on suoritettava vähintään yksi tarkastus kuukausittain.
3.9.2 Tulokset
Kaikki tulokset on kirjattava.
3.10 Kemikaalinkestävyystesti
3.10.1 Testit
Tämä testi on tarpeen tehdä vain muovipäällysteisille laseille, lasi-muovilaseille ja muovilaseille. Muovipinnoitteen tai muovimateriaalin kutakin tyyppiä kohti on suoritettava vähintään yksi tarkastus kuukausittain.
3.10.2 Tulokset
Kaikki tulokset on kirjattava.
3.11 Hilaristikkotesti
3.11.1 Testit
Tämä testi on tarpeen tehdä vain jäykille muovilaseille, jossa on naarmuuntumisenestopinnoite. Muovimateriaalin ja pinnoitteen tyyppiä kohden on tehtävä vähintään yksi tarkastus viikossa käyttäen näytteitä, joille ei ole tehty säänkestävyystestiä (liitteen 14 kohta 6.2).
Joka kolmas kuukausi on tehtävä tämä testi käyttäen näytteitä, joille on tehty säänkestävyystesti.
3.11.2 Tulokset
Kaikki tulokset on kirjattava.
LIITE 21
TURVALASIEN ASENTAMISTA AJONEUVOON KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET
1. SOVELTAMISALA
Tässä liitteessä vahvistetaan säännökset, jotka koskevat turvalasien asennusta luokkien M, N, ja O (1) ajoneuvoihin. Tarkoituksena on taata ajoneuvossa olevien turvallisuuden korkea taso sekä erityisesti se, että kuljettajan ajonäkyvyys on hyvä kaikissa liikenneolosuhteissa sekä eteenpäin että taakse ja sivuille.
Säännöksiä ei sovelleta kohdassa 2.3 tarkoitettuihin panssaroituihin ajoneuvoihin.
2. MÄÄRITELMÄT
Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
2.1 |
’Ajoneuvolla’ tarkoitetaan kaikkia tieliikenteeseen tarkoitettuja vähintään nelipyöräisiä moottoriajoneuvoja, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h, ja niiden perävaunuja, ei kuitenkaan kiskoilla kulkevia ajoneuvoja ja liikkuvia työkoneita. |
2.2 |
’Ajoneuvoluokalla’ tarkoitetaan joukkoa ajoneuvoja, jotka kuuluvat ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman liitteessä 7 (R.E.3.) (1) esitetyn luokituksen tiettyyn luokkaan. |
2.3 |
’Erikoisajoneuvo’ (special purpose vehicle), ’matkailuauto’ (motor caravan), ’panssaroitu ajoneuvo’ (armoured vehicle), ’ambulanssi’ (ambulance), ’ruumisauto’ (hearse) ja ’avoauto’ (convertible) määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevassa konsolidoidussa päätöslauselmassa (R.E.3.) (1). |
2.4 |
’Kaksikerroksinen ajoneuvo’ määritellään E-säännön nro 107 kohdassa 2.1.2. |
3. LUOKKIEN M, N JA O AJONEUVOJA KOSKEVAT YLEISET VAATIMUKSET
3.1 |
Turvalasit on asennettava siten, että huolimatta ajoneuvoon tavanomaisissa käyttöolosuhteissa kohdistuvista rasituksista, ne pysyvät paikallaan ja takaavat näkyvyyden ja turvallisuuden ajoneuvossa oleville. |
3.2 |
Turvalaseissa on oltava tämän säännön kohdassa 5.4 määritelty asianmukainen osan tyyppihyväksyntämerkki ja sen yhteydessä tarvittaessa jokin kohdassa 5.5 tarkoitetuista lisätunnuksista. |
4. LUOKKIEN M JA N AJONEUVOJA KOSKEVAT ERITYISET VAATIMUKSET (1)
4.1 Tuulilasit
4.1.1 Valonläpäisevyyden on oltava vähintään 70 prosenttia.
4.1.2 Tuulilasin on oltava tyyppihyväksytty sitä ajoneuvotyyppiä varten, johon se on tarkoitettu asennettavaksi.
4.1.3 Tuulilasin on oltava asennettu oikein suhteessa ajoneuvon kuljettajan R-pisteeseen.
4.1.4 Ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 40 km/h, ei saa asentaa karkaistua tuulilasia.
4.2 Muut turvalasit kuin tuulilasit ja väliseinät
4.2.1 Kuljettajan etunäkyvyysalueen edellyttämät turvalasit
4.2.1.1 |
Sellaisen turvalasin valonläpäisevyyden, jonka kautta tämän säännön kohdassa 2.23.1 tarkoitettu kuljettajan etunäkyvyysalue muodostuu, on oltava vähintään 70 prosenttia. |
4.2.1.2 |
Muoviturvalaseissa on oltava lisätunnus /B/L tämän säännön kohdan 5.5.5 ja 5.5.7 mukaisesti. |
4.2.2 Kuljettajan takanäkyvyysalueen edellyttämät turvalasit
4.2.2.1 |
Tämän säännön kohdassa 2.23.2 tarkoitetun turvalasin valonläpäisevyyden on oltava vähintään 70 prosenttia. Jos ajoneuvossa kuitenkin on kaksi taustapeiliä, lasin valonläpäisevyys saa olla alle 70 prosenttia sillä edellytyksellä, että lasissa on tämän säännön kohdassa 5.5.2 tarkoitettu lisätunnus V. |
4.2.2.2 |
Muoviturvalaseissa on oltava lisätunnus A/L tai B/L tämän säännön kohdan 5.5.5 ja 5.5.7 mukaisesti. Avoauton taittuvassa katto-osassa olevassa takalasissa voi vaihtoehtoisesti olla lisätunnus /B/M. Avoauton taittuvassa katto-osassa oleva takalasi voi olla taipuisa muovilasi. |
4.2.3 Muut turvalasit
4.2.3.1 |
Niissä turvalaseissa, jotka eivät kuulu tämän säännön kohtien 2.23.1 ja 2.23.2 määritelmien alaan, on oltava tämän säännön kohdassa 5.5.2 tarkoitettu lisätunnus V, jos niiden valonläpäisevyys on alle 70 prosenttia. |
4.2.3.2 |
Muoviturvalaseissa on oltava jokin tämän säännön kohdissa 5.5.5, 5.5.6 ja 5.5.7 tarkoitettu lisätunnus. Jos ajoneuvo kuitenkin on tarkoitettu matkustajien kuljettamiseen, lisätunnuksilla /C/L tai /C/M varustettuja laseja ei saa käyttää paikoissa, joissa pään iskeytyminen lasiin on mahdollista. |
4.2.4 Poikkeukset
Muoviturvalasien osalta tämän liitteen kohdissa 4.2.2.2 ja 4.2.3.2 tarkoitettuja naarmuuntumiskestävyyteen liittyviä vaatimuksia ei sovelleta seuraaviin ajoneuvoihin eikä lasin sijaintikohtiin:
a) |
ambulanssit |
b) |
ruumisautot |
c) |
perävaunut, myös matkailuperävaunut |
d) |
kattoluukut ja ajoneuvon katossa sijaitsevat lasit |
e) |
kaksikerroksisen ajoneuvon ylemmän kerroksen lasit |
Naarmuuntumistestiä ja tunnusta ei edellytetä.
4.3 Erityisvaatimukset
4.3.1 |
Muiden etulasien kuin tuulilasien on oltava joko laminoitua lasia tai muovilasia, jossa on tämän säännön kohdissa 5.5.5 ja 5.5.7 tarkoitettu tunnus /A. |
4.3.2 |
Kohdan 4.3.1 säännöksiä ei sovelleta ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on pienempi kuin 40 km/h. |
(1) Ajoneuvoluokat määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevassa konsolidoidussa päätöslauselmassa (R.E.3) (TRANS/WP.29/78/Rev. 2, para. 2).