(1)

Neuvosto antoi 10 päivänä marraskuuta 2020 päätelmät teollis- ja tekijänoikeuspolitiikasta ja totesi olevansa valmis harkitsemaan muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen erityisen suojajärjestelmän käyttöönottoa järjestelmän mahdollisten kustannusten ja hyötyjen perusteellisen vaikutustenarvioinnin pohjalta.

(2)

Komissio sitoutui 25 päivänä marraskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Kaikki irti EU:n innovointipotentiaalista – Teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva toimintasuunnitelma EU:n elpymisen ja palautumiskyvyn tueksi” harkitsemaan vaikutustenarvioinnin perusteella muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan unionin järjestelmän ehdottamista.

(3)

Euroopan parlamentti korosti teollis- ja tekijänoikeuksia koskevasta toimintasuunnitelmasta EU:n elpymisen ja palautumiskyvyn tueksi 11 päivänä marraskuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa sitä seikkaa, että muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen tunnustaminen on tärkeää parhaillaan kehitteillä olevien unionin ohjelmien painopisteiden kannalta, ja korosti kannattavansa komission aloitetta luoda kattavan vaikutustenarvioinnin pohjalta tehokas ja läpinäkyvä maantieteellisten merkintöjen suoja unionin tasolla muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisille merkinnöille, jotta voidaan noudattaa muun muassa alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaa (4), jäljempänä ’Geneven asiakirja’, johon sisältyy mahdollisuus suojella maantieteellisiä merkintöjä sekä maataloustuotteiden että muiden tuotteiden osalta.

(4)

Jotta unioni voisi täysimääräisesti käyttää yksinomaista toimivaltaansa yhteisen kauppapolitiikan alalla ja noudattaa täysin Maailman kauppajärjestön, jäljempänä ’WTO’, teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’TRIPS-sopimus’, sitoumuksia, unioni liittyi neuvoston päätöksen (EU) 2019/1754 (5) mukaisesti 26 päivänä marraskuuta 2019 tehtyyn Geneven asiakirjaan, jota hallinnoi Maailman henkisen omaisuuden järjestö, jäljempänä ’WIPO’. Geneven asiakirja tarjoaa mahdollisuuden saada maantieteellisten merkintöjen suoja niiden soveltamisalaan kuuluvien tavaroiden luonteesta riippumatta, ja se kattaa näin ollen myös käsityö- ja teollisuustuotteet. Jotta näitä kansainvälisiä velvoitteita noudatettaisiin kaikilta osin, unionin ensisijaisena tavoitteena on tältä pohjalta varmistaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen yhdenmukainen tunnustaminen ja suoja kaikkialla unionissa.

(5)

Unionin tasolla on useiden vuosien ajan ollut käytössä maantieteellisten merkintöjen suoja viineille (6) ja tislatuille alkoholijuomille (7) sekä maataloustuotteille ja elintarvikkeille, maustetut viinit (8) mukaan lukien. On aiheellista säätää maantieteellisiä merkintöjä koskevasta unionin suojasta voimassa olevan unionin oikeuden soveltamisalaan kuulumattomille tuotteille ja varmistaa samalla lähentyminen. Kyseisen suojan tavoitteena olisi oltava, että suoja kattaa monenlaiset käsityö- ja teollisuustuotteet, joihin kuuluu luonnonkivet, puutyöt, korut, tekstiilit, pitsit, ruokailuvälineet, lasi, posliini sekä vuodat ja nahat. Tällaisen käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmän käyttöönotto hyödyttäisi kuluttajia, koska se lisäisi tietoisuutta tuotteiden aitoudesta. Sillä olisi myös myönteinen taloudellinen vaikutus mikro- ja pk-yrityksiin, koska se vahvistaisi kilpailukykyä, ja sillä olisi yleisesti myönteinen vaikutus työllisyyteen, kehitykseen ja matkailuun maaseutualueilla ja vähemmän kehittyneillä alueilla. Lisäksi tällainen järjestelmä helpottaisi pääsyä kolmansien maiden markkinoille unionin kanssa tehtyjen kauppasopimusten avulla ja mahdollistaisi käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen täyden potentiaalin hyödyntämisen.

(6)

Monilla jäsenvaltioilla on kansallisia järjestelmiä käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaamiseksi. Nämä järjestelmät eroavat toisistaan suojan soveltamisalan, hallinnoinnin ja maksujen osalta, eivätkä ne anna suojaa kansallisen alueen ulkopuolella. Osalla jäsenvaltioista sen sijaan ei ole maantieteellisten merkintöjen suojaa käsityö- ja teollisuustuotteille kansallisella tasolla. Jäsenvaltiotasolla käytössä olevien suojajärjestelmien hajanaisuus ja moninaisuus voivat aiheuttaa valmistajille lisäkustannuksia ja heikentää valmistajien oikeusvarmuutta sekä vähentää unionissa halukkuutta investoida perinteiseen käsiteollisuuteen. Yhdenmukaistetun unionin suojajärjestelmän olemassaolo on olennaisen tärkeää tarvittavan oikeusvarmuuden luomiseksi kaikille sidosryhmille ja samalla teollis- ja tekijänoikeuksiin kohdistuvien rikkomusten ehkäisemiseksi käsityö- ja teollisuustuotteiden osalta ja jotta unioni näin voisi suojella paremmin etujaan myös kansainvälisellä tasolla.

(7)

Ominaisuuksiltaan tiettyyn maantieteelliseen alueeseen vahvasti liittyvien tuotteiden valmistaminen riippuu usein paikallisesta osaamisesta ja perustuu usein paikallisiin menetelmiin, jotka ovat juurtuneet tällaisten tuotteiden alkuperäalueen kulttuuri- ja sosiaaliseen perintöön. Tehokas teollis- ja tekijänoikeuksien suoja voi lisätä perinteisten käsityöammattien kannattavuutta ja houkuttelevuutta. Erityinen maantieteellisten merkintöjen suoja tunnustetaan kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja kehittämiseksi maataloudessa sekä käsityö- ja teollisuusaloilla. Sen vuoksi olisi vahvistettava tehokkaat menettelyt käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen rekisteröimiseksi unionin tasolla, kun niillä on paikallisia ja alueellisia erityispiirteitä. Tässä asetuksessa tarkoitetulla käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmällä olisi varmistettava valmistukseen ja kaupan pitämiseen liittyvien perinteiden säilyminen ja kehittäminen.

(8)

Maantieteellisiin merkintöihin liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien yhtenäinen suoja koko unionissa voi luoda kannustimia laadukkaiden tuotteiden valmistusta, edistää tuoteväärennösten torjuntaa, varmistaa laadukkaiden tuotteiden kuluttajatarjonnan sekä edistää arvokkaiden ja kestävien työpaikkojen luomista myös maaseudulla ja vähemmän kehittyneillä alueilla, mikä auttaisi torjumaan väestökatoa. Koska tällaisella suojalla voidaan tukea kestävien ja korkeaa ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomista maaseudulla ja vähemmän kehittyneillä alueilla, valmistajien olisi pyrittävä tuottamaan merkittävä osuus maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden arvosta kyseisellä rajatulla maantieteellisellä alueella. Vaatimukset, joiden mukaan tuotteen tietyn laadun, maineen tai muun ominaisuuden on perustuttava olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään ja että tuotteen on oltava peräisin rajatulta maantieteelliseltä alueelta, sellaisena kuin se vahvistetaan tässä asetuksessa, vahvistavat käsitystä siitä, että merkittävä osa maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen arvosta on luotava kyseisellä maantieteellisellä alueella. Näillä vaatimuksilla olisi varmistettava, että ainoastaan tuotteisiin, joilla on vahva yhteys maantieteelliseen alueeseen, voidaan soveltaa tässä asetuksessa säädettyä suojaa.

(9)

Sen vuoksi on tarpeen turvata käsityö- ja teollisuustuotteiden valmistajille tasavertainen kilpailu sisämarkkinoilla, varmistaa näitä tuotteita koskevan luotettavan tiedon välittäminen kuluttajien saataville, suojata ja kehittää kulttuuriperintöä ja perinteistä osaamista, varmistaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen tehokas rekisteröinti sekä unionin että kansainvälisellä tasolla, varmistaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen tehokas valvonta ja voimaan saattaminen kaikkialla sisämarkkinoilla, myös sähköisessä kaupankäynnissä, sekä luoda yhteys Geneven asiakirjaan perustuvaan kansainväliseen rekisteröinti- ja suojajärjestelmään.

(10)

Tällä asetuksella jäsenvaltion viranomaisille, komissiolle ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (9) perustetulle Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle, jäljempänä ’virasto’, osoitetut tehtävät voivat edellyttää henkilötietojen käsittelyä, erityisesti jos se on tarpeen, jotta voidaan yksilöidä hakijat menettelyissä, jotka koskevat rekisteröintiä, tuote-eritelmän muuttamista tai rekisteröinnin peruuttamista, vastaväitteen esittäjiä tai rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän suojasta poikkeamista varten myönnetyn siirtymäkauden edunsaajia. Henkilötietojen käsittely on tällöin tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Tämän asetuksen mukaisten menettelyjen, kuten rekisteröintiin, vastaväitteisiin, tuote-eritelmän muuttamiseen, rekisteröinnin peruutukseen, valvontaan ja siirtymäajan myöntämiseen liittyvien menettelyjen yhteydessä saatujen henkilötietojen käsittelyssä ja julkistamisessa olisi kunnioitettava perusoikeuksia, mukaan lukien Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 7 artiklan mukainen oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja 8 artiklan mukainen oikeus henkilötietojen suojaan. Siinä yhteydessä jäsenvaltioita sitovat tietyt velvoitteet, jotka on asetettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (10) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY (11), ja komissiota ja virastoa sitovat tietyt velvoitteet, jotka on asetettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725 (12). Jos komissio ja virasto määrittävät yhdessä tietojenkäsittelyn tarkoitukset ja keinot, niitä olisi pidettävä yhteisrekisterinpitäjinä.

(11)

Sellaisten käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät, joilla on tietty laatu, maine tai muita tuotantopaikkaan liittyviä ominaispiirteitä, antavat kollektiivisen oikeuden, jota voivat käyttää kaikki rajatulla maantieteellisellä alueella toimivat vaatimukset täyttävät valmistajat, jotka haluavat noudattaa tuote-eritelmää tämän asetuksen mukaisesti. Yhteisvoimin toimivilla valmistajilla on enemmän markkinavoimaa kuin yksittäisillä valmistajilla, ja ne voivat hyödyntää synergioita maantieteellisten merkintöjensä hallinnoinnissa. Maantieteellisten merkintöjen käyttö palkitsee valmistajia näiden pyrkimyksistä tuottaa erilaisia laatutuotteita. Sen vuoksi valmistajaryhmien olisi jätettävä maantieteellisiä merkintöjä koskevat rekisteröintihakemukset.

(12)

Joillakin maantieteellisillä alueilla saattaa olla vain yksi valmistaja, joka haluaa jättää hakemuksen nimen rekisteröimiseksi maantieteellisenä merkintänä. Sen vuoksi myös yhtä valmistajaa olisi voitava pitää hakijana. Yksittäisen valmistajan ei kuitenkaan pitäisi voida määritellä omaa maa-aluettaan tai työpajaansa maantieteelliseksi alueeksi. Maantieteellisellä alueella olisi aina viitattava alueen yksittäiseen osaan eikä yksityisten kiinteistöjen rajoihin.

(13)

Myös jäsenvaltion nimeämän paikallisen tai alueellisen viranomaisen tai jäsenvaltion nimeämän yksityisen yhteisön olisi voitava olla hakija. Tällaisissa tapauksissa hakemuksessa olisi esitettävä perusteet kyseiselle nimeämiselle.

(14)

Lisäksi sen jäsenvaltion paikallisen tai alueellisen yksikön, josta asianomainen valmistajaryhmä tai yksittäinen valmistaja on peräisin, olisi voitava avustaa kyseistä valmistajaryhmää tai yksittäistä valmistajaa hakemuksen valmistelussa ja rekisteröintimenettelyn ensimmäisessä vaiheessa. Apuun voisi sisältyä neuvontaa sekä asiakirjojen jakamista, yhteydenpitoa ja tiedotusta.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyn käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmän tarkoituksena on antaa kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä, ja merkintöjen ja mainonnan avulla he saavat tässä yhteydessä oikean tiedon markkinoilla olevista laadukkaista tuotteista. Maantieteellisiin merkintöihin liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet auttavat toimijoita ja yrityksiä hyödyntämään aineetonta omaisuuttaan. Jotta voitaisiin välttää epäreilujen kilpailun syntyminen ja tukea sisämarkkinoita, kaikkien valmistajien, myös kolmansien maiden valmistajien, olisi voitava käyttää rekisteröityä maantieteellistä merkintää ja pitää tällaisella maantieteellisellä merkinnällä nimettyjä tuotteita kaupan kaikkialla unionissa, myös sähköisessä kaupassa, edellyttäen, että kyseinen tuote täyttää sitä koskevan tuote-eritelmän ja että valmistaja kuuluu valvonnan piiriin.

(16)

Tuotteen nimelle olisi voitava myöntää maantieteellisen merkinnän suoja, jos tuote täyttää kolme kumulatiivista vaatimusta: tuotteen juurien tai alkuperän olisi oltava tietyssä paikassa, alueella tai maassa; tuotteen tietyn laadun, maineen tai muun ominaispiirteen olisi perustuttava olennaisilta osin kyseiseen maantieteelliseen alkuperään; ja valmistusvaiheista ainakin yhden olisi tapahduttava kyseisellä maantieteellisellä alueella. Kyseisten vaatimusten täyttämiseksi on osoitettava, että maantieteellinen alkuperä on olennainen tekijä tuotteen laadun, maineen tai muiden ominaispiirteiden kannalta. Kyseiset vaatimukset noudattavat maantieteellisiä merkintöjä koskevia vaatimuksia, jotka on vahvistettu Geneven asiakirjassa ja maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien ja väkevien alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevassa unionin lainsäädännössä. Tuotteet, jotka ovat yleisen järjestyksen vastaisia, olisi kuitenkin jätettävä suojatun maantieteellisen merkinnän ulkopuolelle. Yleistä järjestystä koskevan poikkeuksen soveltamisen tarpeellisuutta olisi arvioitava tapauskohtaisesti, ja poikkeusta olisi sovellettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti.

(17)

Tuote-eritelmässä mainitut tuotanto- tai valmistusvaiheet antavat tuotteelle tietyn laadun, maineen tai muun ominaisuuden. Inhimilliset tai luonnolliset tekijät tai näiden tekijöiden yhdistelmä määrittävät, onko tuotantovaihe merkityksellinen, jotta se voidaan sisällyttää tuote-eritelmään. Tuotteita, jotka on ensisijaisesti tuotettu tietyn maantieteellisen alueen ulkopuolella ja jotka kuljetetaan sinne ainoastaan pakkaamista tai sellaista tuotantovaihetta varten, joka voidaan toteuttaa muualla ilman, että laatu, maine tai muut ominaisuudet olisivat erilaiset muihin tuotteisiin nähden, ei pitäisi suojata. Tämä periaate mahdollistaisi sen, että heikkolaatuisia tuotteita, joilla ei ole ainutlaatuisia ominaisuuksia ja jotka on tuotettu lähes kokonaan tietyn maantieteellisen alueen ulkopuolella, voitaisiin myydä maantieteellisellä merkinnällä nimettyinä tuotteina.

(18)

Mikro- ja pk-yrityksillä on usein rajalliset resurssit hoitaa hallinnollisia tehtäviä. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, josta hakija on peräisin, olisi pyrittävä hakijan pyynnöstä avustamaan tässä asetuksessa säädetyn yhtenäisen asiakirjan laatimisessa hallinnollisen käytäntönsä mukaisesti. Jos jäsenvaltio päättää käyttää tässä asetuksessa säädettyä suoraa rekisteröintimenettelyä, jäljempänä ’suora rekisteröintimenettely’, viraston olisi pyrittävä tiiviissä yhteistyössä asianomaisen jäsenvaltion keskitetyn yhteyspisteen kanssa avustamaan yhtenäisen asiakirjan laatimisessa. Viranomaisten tai viraston antaman mahdollisen avun ei pitäisi vaikuttaa hakijaan, joka on edelleen vastuussa yhtenäisestä asiakirjasta.

(19)

Jotta maantieteellisille merkinnöille saisi suojan, nimet olisi rekisteröitävä ainoastaan unionin tasolla. Tämän asetuksen mukaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskevan vakiomenettelyn olisi oltava kaksivaiheinen. Jäsenvaltioiden olisi vastattava ensimmäisestä vaiheesta, jäljempänä ’kansallinen vaihe’ ja viraston toisesta vaiheesta, jäljempänä ’unionin vaihe’. Jos jäsenvaltiolle on myönnetty poikkeus vakiomenettelystä, kyseisen jäsenvaltion hakijan olisi voitava jättää hakemus suoraan virastolle suoralla rekisteröintimenettelyllä. Tämän asetuksen mukaisen rekisteröintiin perustuvan suojan olisi koskettava yhtä lailla niiden kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden maantieteellisiä merkintöjä, jäljempänä ’kolmansien maiden maantieteelliset merkinnät’, jotka täyttävät vastaavat vaatimukset ja ovat suojattuja alkuperämaassaan. Viraston olisi toteutettava vastaavat menettelyt kolmansien maiden maantieteellisten merkintöjen osalta.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista, ennakoitavista ja nopeista hallinnollisista menettelyistä. Näitä menettelyjä koskevien tietojen, mukaan lukien sovellettavat määräajat ja menettelyjen yleinen kesto, olisi oltava julkisesti saatavilla. Jäsenvaltioiden, komission ja viraston olisi tehtävä yhteistyötä tämän asetuksen nojalla perustetussa neuvoa-antavassa lautakunnassa, jäljempänä ’neuvoa-antava lautakunta', parhaiden käytäntöjen jakamiseksi tarkoituksena edistää kyseisten menettelyjen tehokkuutta.

(21)

Jäsenvaltioiden ja viraston olisi toteutettava menettelyt, jotka koskevat unionista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä sekä vastaväitteitä, tuote-eritelmän muutoksia, rekisteröinnin peruuttamista ja muutoksenhakua, ja näiden menettelyjen olisi täytettävä avoimuusvaatimukset. Jäsenvaltioiden ja viraston olisi vastattava niille kuuluvista menettelyjen eri vaiheista. Jäsenvaltioiden olisi vastattava kansallisesta vaiheesta, jossa hakemus vastaanotetaan hakijalta ja tarkastetaan, toteutetaan kansallinen vastaväitemenettely ja, jos kansallinen vaihe on saatu onnistuneesti päätökseen, hakemus toimitetaan virastolle unionin vaiheen käynnistämistä varten. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava kansallisen vaiheen yksityiskohtaiset menettelysäännöt. Kyseisiin menettelysääntöihin olisi sisällyttävä hakijan ja kansallisten vastaväitteiden esittäjien välisiä neuvotteluja sekä se, että hakija toimittaa selvityksen neuvottelujen tuloksesta ja hakemukseen mahdollisesti tehdyistä muutoksista. Lisäksi vastaväitteen tutkittavaksi ottaminen ja kansallisessa vaiheessa tapahtuneen rekisteröinnin epäämisen syyt olisi yhdenmukaistettava unionin vaiheessa sovellettavien syiden kanssa. Viraston olisi vastattava unionin vaiheessa hakemusten tarkastamisesta, vastaväitemenettelyn hallinnoinnista ja rekisteröinnin myöntämisestä tai epäämisestä. Viraston olisi myös toteutettava vastaavat menettelyt kolmansien maiden maantieteellisten merkintöjen osalta.

(22)

Viraston olisi kannustettava osapuolia käyttämään sovintoratkaisuun pääsemiseksi vaihtoehtoista riidanratkaisua, kuten sovittelua. Tätä varten viraston olisi tarjottava osapuolille mahdollisuus hyödyntää kyseisiä palveluja unionin tasolla käytössä olevissa menettelyissä. Viraston olisi tarjottava nämä palvelut itse, mutta osapuolilla olisi oltava myös mahdollisuus käyttää muita sovittelupalveluja.

(23)

Jotta toimivaltaisten viranomaisten olisi helpompi hallinnoida hakemuksia, olisi sallittava, että kaksi tai useampi jäsenvaltio tekee yhteistyötä menettelyjen kansallisessa vaiheessa, mukaan lukien tarkastamista, kansallisia vastaväitteitä, hakemuksen toimittamista virastolle, tuote-eritelmän muuttamista ja rekisteröinnin peruuttamista koskevat menettelyt, ja päättää, että yksi niistä hallinnoi kyseisiä menettelyjä myös toisen tai toisten jäsenvaltioiden puolesta. Tällöin kyseisten jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava asiasta viipymättä komissiolle ja annettava tiedot yhteistyön päällimmäisistä perusteista.

(24)

Tietyissä olosuhteissa jäsenvaltioille olisi voitava myöntää poikkeus velvoitteesta nimetä toimivaltainen kansallinen viranomainen, joka vastaa merkintöjen rekisteröinnin kansallista vaihetta koskevien menettelyjen toteuttamisesta, mukaan lukien kansalliset vastaväitteet, tuote-eritelmän muutokset ja rekisteröinnin peruuttaminen. Tässä poikkeuksessa olisi otettava huomioon, että tietyillä jäsenvaltioilla ei ole erityistä kansallista järjestelmää käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaamiseksi, että kyseisissä jäsenvaltioissa paikallinen kiinnostus maantieteellisten merkintöjen suojaan on vähäinen ja että näissä olosuhteissa ei olisi perusteltua velvoittaa kyseistä jäsenvaltiota luomaan kaikki tarvittava infrastruktuuri tällaista järjestelmää varten. Olisi tehokkaampaa ja kustannustehokkaampaa tarjota näiden jäsenvaltioiden valmistajaryhmille vaihtoehtoinen keino suojata tuotteitaan eli suora rekisteröintimenettely viraston kanssa. Tästä vaihtoehdosta seuraisi myös kustannushyötyjä jäsenvaltioille.

(25)

Komission olisi tehtävä jäsenvaltion toimittamia tietoja tarkasteltuaan kyseisen jäsenvaltion poikkeuspyyntöä koskeva päätös, jossa sallitaan se, että se käyttää suoraa rekisteröintimenettelyä. Komission olisi pyyntöä tarkastellessaan arvioitava kaikkia asiaankuuluvia olosuhteita, kuten nykyisten suojattujen tuotenimien lukumäärää, mahdollisesti kiinnostuneiden valmistajien ja valmistajaryhmien määrää asianomaisessa jäsenvaltiossa, asianomaisen jäsenvaltion väestömäärää, myynnin määrää, valmistuskapasiteettia ja kyseisten tuotteiden markkinoita sekä muita tietoja, joita jäsenvaltio pitää merkityksellisinä todisteina siitä, että kiinnostus on vähäistä kansallisella tasolla. Komission olisi voitava käyttää päätöstä tehdessään esimerkiksi tietoja, jotka on kerätty julkisen kuulemisen, markkinatutkimuksen tai -analyysin tai asianomaisten ammatillisten yhdistysten tai muiden asiaankuuluvien virallisten tahojen lähettämien kirjeiden avulla. Komissiolla olisi edelleen oltava oikeus muuttaa päätöstä tai peruuttaa päätös, jolla jäsenvaltion sallitaan soveltaa suoraa rekisteröintimenettelyä, jos kyseinen jäsenvaltio ei enää täytä edellytyksiä. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun kyseisestä jäsenvaltiosta tulevien hakijoiden toimittamien suorien hakemusten määrä ylittäisi kyseisen jäsenvaltion alun perin arvioiman määrän ajan mittaan toistuvasti.

(26)

Poikkeuksen mukaisissa tapauksissa viraston olisi hallinnoitava suoraan rekisteröintiä, tuote-eritelmän muutoksia ja rekisteröinnin peruuttamista koskevia menettelyjä. Kyseisessä yhteydessä viraston olisi tarvittaessa saatava apua etenkin hakemuksen tarkastamiseen liittyvissä näkökohdissa kyseisen jäsenvaltion hallintoviranomaisilta tätä varten nimetyn keskitetyn yhteyspisteen kautta. Keskitetyllä yhteyspisteellä olisi oltava tarvittavaa asiantuntemusta ja paikallista tietämystä maantieteellisistä merkinnöistä. Viraston avustamiseksi keskitetyn yhteyspisteen olisi voitava kuulla muita asiantuntijoita, joilla on tuote- ja/tai alakohtaista tietämystä.

(27)

Suoran rekisteröintimenettelyn käyttö ei saisi vapauttaa jäsenvaltioita velvoitteesta nimetä toimivaltainen viranomainen valvonnan suorittamista varten ja toteuttaa tarvittavat toimet tässä asetuksessa säädettyjen oikeuksien noudattamiseksi.

(28)

Jotta voidaan varmistaa tehokas ja johdonmukainen päätöksenteko hakemusten osalta, jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava virastolle ilman aiheetonta viivytystä kansallisissa tuomioistuimissa tai muissa elimissä aloitetuista menettelystä, joka koske toimivaltaisen viranomaisen virastolle toimittamaa rekisteröintihakemusta, ja tällaisten menettelyjen lopullisista tuloksista. Samasta syystä toimivaltaisen viranomaisen olisi tiedotettava virastolle kaikista toimivaltaisen viranomaisen päätöksen vastaisista kansallisista hallinnollisista ja oikeudellisista menettelyistä, jotka voisivat vaikuttaa maantieteellisen merkinnän rekisteröintiin.

(29)

Siitä päivästä alkaen, jona jäsenvaltio on jättänyt virastolle hakemuksen, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää väliaikainen kansallinen suoja maantieteelliselle merkinnälle ennen unionin vaiheen päättymistä edellyttäen, että tämä ei vaikuta sisämarkkinoihin tai unionin kauppapolitiikkaan. Väliaikaista kansallista suoja ei pitäisi taata suorassa rekisteröinnissä.

(30)

Jotta toimijat, joiden etuihin maantieteellisen merkinnän rekisteröinti vaikuttaa, voisivat jatkaa rekisteröidyn nimen käyttöä rajoitetun ajan, viraston olisi myönnettävä tällaisen nimen käytölle erityisiä poikkeuksia siirtymäkaudeksi. Tällainen siirtymäkausi voitaisiin sallia myös, jotta voitettaisiin tilapäiset vaikeudet, jolloin pitkän aikavälin tavoitteena on varmistaa, että kaikki valmistajat noudattavat tuote-eritelmää. Rajoittamatta maantieteellisten merkintöjen ja tavaramerkkien välisiä ristiriitoja koskevien sääntöjen soveltamista, sellaisten nimien käyttöä, jotka muutoin olisivat ristiriidassa maantieteellisen merkinnän suojan kanssa, olisi voitava jatkaa tietyin edellytyksin ja siirtymäkauden ajan.

(31)

Komission olisi tietyissä erityistapauksissa voitava ottaa virastolta itselleen valta päättää yksittäisistä hakemuksista, tuote-eritelmän muutoksia koskevista pyynnöistä tai peruutuspyynnöistä. Minkä tahansa jäsenvaltion tai viraston olisi voitava pyytää komissiota käyttämään tätä oikeutta. Komission olisi voitava toimia myös omasta aloitteestaan. Viraston olisi joka tapauksessa edelleen vastattava asiakirja-aineiston tarkastamisesta ja vastaväitteistä, ja sen olisi teknisten näkökohtien pohjalta valmisteltava komissiolle luonnos täytäntöönpanosäädökseksi.

(32)

Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta on tärkeää, että valmistajat ja muut asianomaiset toimijat sekä viranomaiset ja kuluttajat saavat nopeasti ja helposti käyttöönsä maantieteellisiä merkintöjä koskevat tiedot.

(33)

Koko unionissa on sisämarkkinoiden hajanaisuuden välttämiseksi ja avoimuuden ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi tarpeen ottaa käyttöön käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen sähköinen unionin rekisteri, jäljempänä ’unionin rekisteri’, jonka olisi oltava helposti yleisön saatavilla koneluettavassa muodossa. Viraston olisi perustettava unionin rekisteri ja ylläpidettävä sitä sekä annettava käyttöön sen toiminnasta vastaava henkilöstö. Olisi harkittava mahdollisuutta käyttää olemassa olevia tietokantoja, jotta vältetään tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden syntyminen.

(34)

Unioni neuvottelee kauppakumppaniensa kanssa kansainvälisistä sopimuksista, mukaan lukien sopimukset, jotka koskevat maantieteellisten merkintöjen suojaa. Käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suoja unionissa voi perustua myös kyseisiin sopimuksiin riippumatta Geneven asiakirjan mukaisesta kansainvälisestä rekisteröinnistä ja tässä asetuksessa säädetystä rekisteröintijärjestelmästä. Unionin rekisteriin olisi voitava kirjata maantieteellisiä merkintöjä jotka on suojattu unionissa Geneven asiakirjan mukaisella kansainvälisellä rekisteröinnillä tai unionin kauppakumppanien kanssa tehdyillä kansainvälisillä sopimuksilla, jotta yleisön tiedonsaantia voidaan helpottaa, varmistaa kuluttajia hyödyttävä avoimuus ja erityisesti varmistaa tällaisten maantieteellisten merkintöjen tarkoituksenmukaisen käytön suoja ja valvonta. Tällaisissa tapauksissa nimet olisi kirjattava unionin rekisteriin suojattuina maantieteellisinä merkintöinä.

(35)

Kaikilla osapuolilla, joihin viraston päätös vaikuttaa haitallisesti, olisi oltava oikeus hakea muutosta viraston valituslautakunnilta, jäljempänä ’valituslautakunnat’. Valituslautakuntien päätöksiin olisi puolestaan voitava hakea muutosta unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka voi kumota riidanalaisen päätöksen tai muuttaa sitä.

(36)

Olisi perustettava jäsenvaltioiden ja komission asiantuntijoista koostuva neuvoa-antava lautakunta, joka tarjoaa tiettyjä tuotteita, aloja ja paikallisia olosuhteita koskevaa tarvittavaa tietämystä ja asiantuntemusta, jotka voisivat vaikuttaa tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen tuloksiin. Saadakseen erityistä teknistä tietoutta, joka on tarpeen yksittäisten hakemusten tarkastelussa kaikissa rekisteröintimenettelyn vaiheissa, muun muassa vastaväite-, muutoksenhaku- tai muiden menettelyjen vaiheissa, viraston maantieteellisten merkintöjen jaostolla tai valituslautakunnilla olisi omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä oltava mahdollisuus kuulla neuvoa-antavaa lautakuntaa. Kyseiseen kuulemiseen olisi tarvittaessa sisällyttävä myös yleinen lausunto laatukriteerien arvioinnista, tuotteen maineen toteamisesta, nimen yleisluonteen määrittämisestä ja kuluttajille aiheutuvan sekaannuksen vaaran arvioinnista. Neuvoa-antavan lautakunnan lausunnon ei tulisi olla sitova. Neuvoa-antavan lautakunnan olisi tarvittaessa kutsuttava kyseisen tuoteluokan asiantuntijoita, myös alueiden ja tiedeyhteisön edustajia. Asiantuntijoiden nimeämismenettely ja neuvoa-antavan lautakunnan toiminta olisi täsmennettävä neuvoa-antavan lautakunnan työjärjestyksessä, jonka hallintoneuvosto hyväksyy.

(37)

Unionin rekisteriin kirjatuille maantieteellisille merkinnöille olisi annettava suoja, jotta voidaan varmistaa niiden käytön reiluus ja estää käytännöt, jotka ovat omiaan johtamaan kuluttajia harhaan, erityisesti verrattavissa olevien tuotteiden osalta. Sen määrittämisessä, ovatko tuotteet verrattavissa maantieteellisellä merkinnällä suojattuun tuotteeseen, olisi otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät tekijät. Näitä tekijöitä ovat muun muassa se, onko tuotteilla yhteisiä objektiivisia ominaispiirteitä, kuten valmistusmenetelmä, fyysinen ulkonäkö tai saman raaka-aineen käyttö, missä olosuhteissa tuotteita käytetään asiaankuuluvan markkinasegmentin näkökulmasta, jaetaanko tuotteita usein samojen kanavien kautta ja sovelletaanko tuotteisiin samoja kaupan pitämisen sääntöjä.

(38)

Jotta voidaan vahvistaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa ja torjua väärennöksiä tehokkaasti, tämän asetuksen mukaista suojaa olisi sovellettava myös internetin verkkotunnuksiin. On tärkeää ottaa asianmukaisesti huomioon myös TRIPS-sopimus ja erityisesti sen 22 ja 23 artikla, sekä tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus, joka hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 94/800/EY (13), mukaan lukien sen kauttakulkuvapautta koskeva V artikla. Jotta väärennöksiä voidaan torjua tehokkaammin, kyseistä suojaa olisi sovellettava mainituissa oikeudellisissa puitteissa myös unionin tullialueelle saapuviin tavaroihin, joita ei luovuteta vapaaseen liikkeeseen ja jotka asetetaan erityiseen tullimenettelyyn, kuten kauttakulkuun, varastointiin, erityiskäyttöön tai jalostukseen liittyvään menettelyyn.

(39)

Olisi varmistettava, että maantieteellisen merkinnän käyttö sellaisen valmistetun tuotteen nimessä, johon sisältyy tai kuuluu osana tai komponenttina maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote, tapahtuu hyvän kauppatavan mukaisesti eikä käytä hyväksi, heikennä, vähennä eikä haittaa maantieteellisen merkinnän mainetta. Tällaisen käytön sallimiseksi olisi edellytettävä maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen valmistajaryhmän tai yksittäisen valmistajan suostumusta.

(40)

Yleisnimiä, jotka ovat samankaltaisia kuin maantieteellisellä merkinnällä suojattu nimi tai ilmaisu tai osa sitä, olisi pidettävä edelleen yleisinä niminä.

(41)

Homonyymiset nimitykset, jäljempänä ’homonyymi’, ovat nimiä, jotka kirjoitetaan tai äännetään samalla tavalla mutta jotka viittaavat eri maantieteellisiin alueisiin. Nimeä, joka on kokonaan tai osittain homonyyminen maantieteellisen merkinnän kanssa, joka on jo rekisteröity tai jonka rekisteröintiä on jo haettu, ei pitäisi rekisteröidä, ellei sen suojaaminen ole tiettyjen olosuhteiden vuoksi perusteltua, kun otetaan huomioon, että valmistajia olisi kohdeltava yhdenvertaisella tavalla ja että kuluttajia ei saisi johtaa harhaan tuotteiden todellisen maantieteellisen alkuperän suhteen. Homonyymit, jotka saattaisivat johtaa kuluttajia harhaan tuotteen tunnistamisen tai maantieteellisen alkuperän suhteen, ei olisi rekisteröitävä maantieteelliseksi merkinnäksi.

(42)

Vaikka tavaramerkit ja maantieteelliset merkinnät eroavat luonteeltaan ja tarkoitukseltaan, niiden välistä suhdetta olisi selkiytettävä tavaramerkkihakemusten hylkäämisperusteiden, tavaramerkkien mitätöinnin sekä tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen rinnakkaiselon osalta. Maantieteellisten merkintöjen suojan on oltava tasapainossa tunnettujen tavaramerkkien ja yleisesti tunnettujen merkkien suojaan nähden, etenkin kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 17 artiklan mukainen omistusoikeutta koskeva perusoikeus ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvat velvoitteet. Arvioitaessa maantieteellisen merkinnän ja tavaramerkin välistä suhdetta olisi otettava huomioon maantieteellisen merkinnän suojan jatkuvuus, joka on vahvistettu rekisteröinnillä tai vakiintunut käytössä jäsenvaltiossa, jossa maantieteellinen merkintä on saanut unionin suojan tämän asetuksen mukaisesti, sekä tavaramerkkiä koskevassa hakemuksessa esitetyt vaatimukset etuoikeudesta.

(43)

Valmistajaryhmillä on keskeinen osa maantieteellisten merkintöjen rekisteröintihakemusmenettelyssä sekä tuote-eritelmiä muutettaessa ja rekisteröinnin peruuttamispyynnöissä. Niillä olisi oltava tarvittavat keinot tuoda paremmin esille tuotteidensa erityispiirteet ja mainostaa niitä. Valmistajaryhmien roolia olisi sen vuoksi täsmennettävä.

(44)

Unioniin sijoittautuneita maakoodien ylätason verkkotunnusrekistereillä, jotka tarjoavat käyttöön vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyjä verkkotunnusten rekisteröintiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, olisi varmistettava, että kyseiset menettelyt kattavat myös maantieteelliset merkinnät. Unioniin sijoittautuneiden maakoodien ylätason verkkotunnusrekisterien olisi oltava mahdollista asianmukaisen vaihtoehtoisen riitojenratkaisumenettelyn tai oikeudellisen menettelyn jälkeen peruuttaa kyseisen maakoodin ylätason verkkotunnus tai siirtää se asiaankuuluvalle valmistajaryhmälle, jos verkkotunnuksen rekisteröinti on ristiriidassa maantieteellisen merkinnän suojan kanssa, jos verkkotunnusta käytetään vilpillisessä mielessä tai jos verkkotunnuksen haltija on rekisteröinyt verkkotunnuksen ilman, että kyseisellä haltijalla on maantieteelliseen merkintään liittyvää oikeutta tai oikeutettua etua.

(45)

Komission olisi arvioitava mahdollisuutta perustaa tieto- ja hälytysjärjestelmä käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen väärinkäyttöä vastaan verkkotunnusjärjestelmässä ja toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tärkeimmistä havainnoistaan. Arvioinnin tulosten perusteella komission olisi tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus tällaisen järjestelmän perustamiseksi.

(46)

Koska tässä asetuksessa säädetty unionin laajuinen käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmä on uusi, on tärkeää lisätä kuluttajien, valmistajien, etenkin mikro- ja pk-yritysten, sekä viranomaisten tietoisuutta tästä aloitteesta paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tämän vuoksi jäsenvaltioita, komissiota, virastoa ja asianomaisia sidosryhmiä olisi kannustettava toteuttamaan säännöllisesti edistämistoimia tietoisuuden lisäämiseksi.

(47)

Rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän yksilöivä unionin tunnus, maininta ja lyhenne sekä niistä unionissa johtuvat oikeudet olisi suojattava niin unionissa kuin kolmansissa maissa sen varmistamiseksi, että niitä käytetään aidoissa tuotteissa eikä kuluttajia johdeta harhaan tuotteiden ominaisuuksien suhteen.

(48)

Unionin tunnuksen, maininnan ja lyhenteen käyttöä maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen käsityö- ja teollisuustuotteiden pakkauksissa olisi suositeltava, myös verkkokaupoissa, jotta kuluttajat oppisivat tuntemaan kyseiset tuotteet ja siihen liittyvät takeet paremmin ja jotta tuotteet voitaisiin tunnistaa helpommin markkinoilla ja siten helpottaa tarkastuksia. Unionin tunnuksen, maininnan ja lyhenteen käytön olisi edelleen oltava vapaaehtoista kolmansista maista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen osalta.

(49)

Jotta asia olisi selkeä kuluttajille ja jotta saavutetaan mahdollisimman suuri johdonmukaisuus suhteessa maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevaan unionin lainsäädäntöön, maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen käsityö- ja teollisuustuotteiden pakkauksissa olisi käytettävä samaa, komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 664/2014 (14) vahvistettua unionin tunnusta kuin maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien pakkauksissa.

(50)

Maantieteellisten merkintöjen lisäarvo perustuu kuluttajien luottamukseen. Luottamukselle on hyvät perusteet ainoastaan, jos maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiin sisältyy tulokselliset ja tehokkaat valvontatoimet. Kuluttajien olisi voitava odottaa, että kaikkiin maantieteellisiin merkintöihin sovelletaan tehokasta todentamis- ja valvontajärjestelmää riippumatta siitä, onko tuote peräisin unionista vai kolmannesta maasta.

(51)

Jotta varmistettaisiin kuluttajien luottamus maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen käsityö- ja teollisuustuotteiden erityisiin ominaispiirteisiin, valmistajiin olisi sovellettava valmistajan omaan ilmoitukseen perustuvaa järjestelmää, jonka avulla todennetaan tuote-eritelmän noudattaminen sekä ennen tuotteen markkinoille saattamista että sen jälkeen. Valvonnan osalta kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä toimivaltaiset viranomaiset noudattamisen todentamista ja seurantaa varten. Olisi oltava mahdollista nimetä kansallista vaihetta varten yksi toimivaltainen viranomainen ja valvontaa varten eri toimivaltainen viranomainen, jos jäsenvaltio niin päättää. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava siirtää tiettyjä valvontatehtäviä tuotteita sertifioiville elimille tai luonnollisille henkilöille.

(52)

Valmistajan olisi toimitettava oma ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vastaa tuote-eritelmän noudattamisen todentamisesta. Jatkuvan noudattamisen osoittamiseksi kyseinen oma ilmoitus olisi toimitettava joka kolmas vuosi. Valmistajia olisi vaadittava toimittamaan päivitetty oma ilmoitus heti, kun tuote-eritelmää muutetaan tavalla, joka vaikuttaa kyseiseen tuotteeseen. Omaan ilmoitukseen perustuvan todentamisen ei pitäisi estää valmistajia antamasta tuotteidensa tuote-eritelmän mukaisuuden todentamista kolmansien osapuolten tehtäväksi. Kyseisellä kolmannen osapuolen suorittamalla todentamisella olisi voitava täydentää omaa ilmoitusta mutta ei korvata sitä.

(53)

Omassa ilmoituksessa olisi annettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tarvittavat tiedot tuotteesta, jotta viranomainen voi tarkistaa, että se on tuote-eritelmän mukainen. Sen varmistamiseksi, että oman ilmoituksen tiedot ovat kattavat, tällaisille ilmoituksille olisi määriteltävä yhdenmukaistettu rakenne. Valmistajan olisi otettava täysi vastuu sen varmistamisesta, että oman ilmoituksen tiedot ovat kattavat, johdonmukaiset ja tarkat, ja sen olisi voitava toimittaa tarvittava näyttö kyseisten tietojen todentamiseksi, vaarantamatta kuitenkaan taitotiedon ja liikesalaisuuksien suojaa.

(54)

Vastaanottaessaan tällaisen oman ilmoituksen toimivaltaisen viranomaisen olisi tutkittava oma ilmoitus siten, että se tarkastaa vähintään kyseisen oman ilmoituksen tietojen täydellisyyden ja johdonmukaisuuden. Ilmeiset epäjohdonmukaisuudet olisi selvennettävä ja valmistajalta olisi pyydettävä puuttuvat tiedot. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että omassa ilmoituksessa annetut tiedot ovat kattavia ja johdonmukaisia, eikä sillä ole muita varauksia noudattamisen suhteen, toimivaltaisen viranomaisen olisi myönnettävä tai uusittava virallinen lupatodistus maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen valmistamista varten.

(55)

Tuote-eritelmän noudattamisen varmistamiseksi ja omassa ilmoituksessa annettujen tietojen oikeellisuuden tarkistamiseksi toimivaltaisen viranomaisen olisi tehtävä markkinoilla sekä sähköisessä kaupassa riittävän usein vaatimustenmukaisuustarkastuksia, jotka perustuvat riskianalyysiin ja joissa otetaan huomioon noudattamatta jättämisen riski sekä petolliset tai vilpilliset käytännöt.

(56)

Jos tuote-eritelmää ei ole noudatettu, toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava tarvittavat ja kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomaiset valmistajat korjaavat tilanteen ja estävät vaatimustenvastaisuudet jatkossa.

(57)

Vaihtoehtona omaan ilmoitukseen perustuvalle todentamismenettelylle jäsenvaltiot olisi voitava säätää todentamismenettelystä, joka perustuu toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn kolmannen osapuolen suorittamaan noudattamisen todentamiseen. Kyseiseen todentamismenettelyyn olisi kuuluttava tuote-eritelmän noudattamisen valvonta sekä ennen tuotteen markkinoille saattamista että sen jälkeen. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava siirtää tiettyjä valvontatehtäviä, jotka liittyvät kyseisen tuotteen maantieteellisen alkuperän tai valmistusprosessin tarkastamiseen, tuotteita sertifioiville elimille tai luonnollisille henkilöille.

(58)

Tuotteita sertifioivien elinten akkreditoinnissa ja niiden harjoittamassa toiminnassa olisi käytettävä Euroopan standardointikomitean (CEN) kehittämiä eurooppalaisia standardeja (EN-standardit) ja Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) kehittämiä kansainvälisiä standardeja. Kyseisten elinten akkreditointi olisi tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (15) mukaisesti. Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden tuotteita sertifioivien elinten olisi osoitettava, että ne noudattavat unionin standardeja tai kansainvälisesti tunnustettuja standardeja, sellaisen elimen antamalla todistuksella, joka on akkreditoinnin kansainvälisen järjestön (IAF) puitteissa tehdyn vastavuoroista tunnustamista koskevan monenvälisen sopimuksen tunnustettu allekirjoittaja tai International Laboratory Accreditation Cooperation -akkreditointiyhteistyön (ILAC) jäsen. Luonnollisilla henkilöillä olisi oltava asiantuntemus, laitteet, infrastruktuuri ja resurssit, joita tarvitaan heille siirrettyjen valvontatehtävien suorittamiseen. Heillä olisi oltava soveltuva pätevyys ja kokemus ja heidän olisi toimittava puolueettomasti ja ilman eturistiriitoja heille siirrettyjen virallisen valvonnan tehtävien hoitamisessa.

(59)

Jäsenvaltioiden ja viraston olisi julkistettava tiedot toimivaltaisista viranomaisista ja tuotteita sertifioivista elimistä sekä luonnollisista henkilöistä, joille on siirretty valvontatehtäviä, läpinäkyvyyden varmistamiseksi ja asianomaisten osapuolten yhteydenottojen mahdollistamiseksi.

(60)

Maantieteellisten merkintöjen käytön seuranta markkinoilla on tärkeää, jotta voidaan estää petolliset ja vilpilliset käytännöt ja varmistaa siten, että maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden valmistajat saavat asianmukaisen hyödyn maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteidensa lisäarvosta ja että maantieteelliseen merkintään perustuvia oikeuksia rikkovat henkilöt eivät saa myydä vaatimusten vastaisia tuotteita. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi nimitettävä toimivaltaiset viranomaiset seuraamaan markkinoita maantieteellisten merkintöjen väärinkäytön havaitsemiseksi ja tekemään tarkastuksia riskianalyysin perusteella. Havaittaessa maantieteellisen merkinnän väärinkäyttöä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava aiheellisia hallinnollisia ja oikeudellisia toimia nimien käytön estämiseksi tai lopettamiseksi sellaisissa tuotteissa tai palveluissa, jotka rikkovat rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän suojaa, jos tällaisia tuotteita valmistetaan tai pidetään kaupan tai jos tällaisia palveluja pidetään kaupan niiden alueella. Näiden viranomaisten olisi oltava mahdollista olla samat kuin tuote-eritelmän noudattamisen todentamista varten nimetyt viranomaiset. Olisi oltava mahdollista, että tällaista seurantaa suorittavat ne viranomaiset, jotka toteuttavat tuotevalvontatoimia tai muihin yhteyksiin liittyviä valvontatoimia markkinoilla esimerkiksi tullivalvonnan, markkinavalvonnan tai määräysten noudattamisen valvonnan yhteydessä.

(61)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/48/EY (16) säädettyjä toimia, menettelyitä ja oikeussuojakeinoja sovelletaan kaikkiin teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin, mukaan lukien maantieteellisiä merkintöjä koskevat oikeudet. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 608/2013 (17) luetellaan edellytykset, joiden täyttyessä tulliviranomaisten on toteutettava toimia, ja noudatettavat menettelyt, kun tavarat, joiden epäillään loukkaavan teollis- tai tekijänoikeutta, mukaan lukien maantieteellisiä merkintöjä koskeva oikeus, ovat tai niiden olisi pitänyt olla tullivalvonnan tai tullitarkastuksen alaisia unionin tullialueella. Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 386/2012 (18) vahvistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoon liittyvät viraston tehtävät ja toimet, mukaan lukien yhteistyön edistäminen jäsenvaltioiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa ja niiden välillä.

(62)

Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta on tärkeää, että valmistajat voivat nopeasti ja helposti osoittaa, että heillä on lupa käyttää nimeä, joka on suojattu maantieteellisenä merkintänä, esimerkiksi tullitarkastusten tai markkinoilla tehtävien tarkastusten yhteydessä tai liikekumppaneiden tai kuluttajien pyynnöstä. Tätä varten niiden olisi käytettävä niiden käyttöön annettua virallista lupatodistusta maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen valmistamista varten.

(63)

Koska tässä asetuksessa säädetyssä valvontajärjestelmässä noudatetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoiminnan lähestymistapaa, valmistajien olisi myös itse edistettävä maantieteellisen merkinnän suojaa. Niiden olisi tehtävä tuotteille tarkastuksia, joissa todetaan, ovatko ne tuote-eritelmän mukaisia, ja tapauksen mukaan liitettävä niihin valmistajaryhmän hallinnoimat ja organisoimat sisäiset vaatimustenmukaisuustarkastukset. Lisäksi valmistajia olisi kannustettava tukemaan viranomaisia maantieteellisten merkintöjen käytön seurannassa markkinoilla. Valmistajia olisi myös kannustettava ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kaikista vaatimustenvastaisuuksiin tai mahdollisiin rikkomuksiin liittyvistä tapauksista.

(64)

Jotta käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa voitaisiin vahvistaa ja väärennöksiä torjua tehokkaammin, tämän asetuksen mukaista suojaa olisi sovellettava sekä verkko- että muuhun ympäristöön, mukaan lukien internetin verkkotunnukset. Tuotteita, mukaan lukien maantieteellisellä merkinnällä nimetyt tuotteet, myydään kasvavassa määrin välityspalveluissa ja etenkin verkkoalustoilla. Näin ollen sellaisten tavaroiden mainontaan, menekinedistämiseen ja myyntiin liittyviä tietoja, jotka ovat ristiriidassa tässä asetuksessa säädetyn maantieteellisten merkintöjen suojan kanssa, olisi pidettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 (19) 3 artiklan h alakohdan mukaisena laittomana sisältönä, ja niihin olisi sovellettava kyseisen asetuksen velvoitteita ja toimenpiteitä.

(65)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joilla pyritään estämään maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden valmistajien ja maantieteellisten merkintöjen suojaa rikkovien henkilöiden mahdollisesti petoksellinen toiminta.

(66)

Koska maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen valmistusvaiheet voivat sijoittua useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon ja yhdessä jäsenvaltiossa valmistettuja tuotteita saatetaan myydä toisessa jäsenvaltiossa, olisi varmistettava jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen apu ja yhteistyö tehokasta ja toimivaa valvontaa ja täytäntöönpanoa varten.

(67)

Unionin toimesta sen liityttyä Geneven asiakirjaan säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1753 (20). Joitakin kyseisen asetuksen säännöksiä olisi muutettava niin, että varmistetaan johdonmukaisuus suhteessa siihen, että unionissa otetaan käyttöön käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suoja tämän asetuksen mukaisesti. Tässä yhteydessä viraston olisi toimittava Geneven asiakirjan mukaisena unionin toimivaltaisena viranomaisena käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen osalta. Niihin maantieteellisiin merkintöihin sovellettavia asetuksen (EU) 2019/1753 säännöksiä, jotka jäävät maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmää koskevan unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle, olisi sen vuoksi muutettava niin, että ne ovat yhdenmukaisia tämän asetuksen kanssa.

(68)

Johdonmukaisuuden varmistamiseksi suhteessa tähän asetukseen myös asetusta (EU) 2017/1001 olisi muutettava. Virastolle tällä asetuksella siirretyt maantieteellisten merkintöjen hallinnointia ja edistämistä koskevat tehtävät olisi lisättävä asetuksen (EU) 2017/1001 151 artiklassa vahvistettuun viraston tehtävien luetteloon.

(69)

Tämän asetuksen nojalla virastolle siirrettyjen tehtävien osalta viraston kielinä olisi oltava kaikki unionin viralliset kielet. Viraston olisi hyväksyttävä kolmansien maiden hakijoiden toimittamat, jollekin unionin virallisista kielistä tehdyt oikeaksi todistetut käännökset asiakirjoista ja tiedoista, jotka koskevat hakemuksia, tuote-eritelmien muutoksista tehtyjä pyyntöjä ja peruutuspyyntöjä. Virastolla olisi oltava mahdollisuus tarvittaessa käyttää tarkistettuja konekäännöksiä.

(70)

Jäsenvaltioiden olisi voitava periä maksu, jotta ne voivat kattaa käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmän hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon mikro- ja pk-yritysten tilanne. Viraston ei olisi perittävä maksua hakemuksista, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat toimittaneet rekisteröintimenettelyn kansallisen vaiheen päättymisen jälkeen. Viraston olisi kuitenkin perittävä maksu suoraan rekisteröintiin liittyvästä menettelystä, koska se aiheuttaa virastolle enemmän työtä kuin kansallisessa vaiheessa jo tarkastettujen hakemusten käsittely. Viraston olisi perittävä maksuja myös tämän asetuksen mukaisista menettelyistä, jotka koskevat kolmansien maiden maantieteellisiä merkintöjä, sekä valituksista.

(71)

Valvonta- ja todentamismaksujen olisi katettava valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten kustannukset, mukaan lukien yleiskustannukset, mutta ne eivät saisi olla niitä suurempia. Yleiskustannukset voisivat sisältää valvonnan suunnittelua ja toteuttamista varten ja tarvittaessa tuotteita sertifioivien elinten tai luonnollisten henkilöiden käyttöä varten tarvittavan organisaation ja tuen kustannukset. Oman ilmoituksen toimittamisesta ja sen käsittelystä ei olisi perittävä maksua.

(72)

Tässä asetuksessa tarkoitettua tietojärjestelmää eli hakemusten sähköisessä lähettämisessä virastolle käytettävää digitaalista järjestelmää, unionin rekisteriä ja digitaalista portaalia varten tarvittavat perustamiskustannukset olisi rahoitettava virastolle kertyneestä talousarvion ylijäämästä. Tällä asetuksella virastolle siirretyistä tehtävistä aiheutuvat toimintakulut olisi katettava viraston toimintatalousarviosta.

(73)

Hakemusten sähköisessä lähettämisessä virastolle käytettävässä digitaalisessa järjestelmässä olisi oltava front office - ja back office -toiminnot ja sen avulla olisi saavutettava sujuvat yhteydet, rajapinnat ja integrointi kansallisten viranomaisten tietojärjestelmiin, unionin rekisteriin ja WIPOn tietojärjestelmään Geneven asiakirjan hallinnointia varten. Unionin rekisterin olisi oltava ulkoasultaan samanlainen kuin viinien, elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteri, ja siinä olisi oltava vähintään samat toiminnot.

(74)

Tämän asetuksen tiettyjen muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi tai täydentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä seuraavilta osin: i) hakemuksen mukana seuraavaa asiakirja-aineistoa koskevien vaatimusten täsmentäminen, ii) uusien osien lisääminen mukana seuraavaan, toimitettavaan asiakirja-aineistoon, iii) suoran rekisteröintimenettelyn kriteerien täsmentäminen, iv) virastolle lähetettävien hakemusten valmisteluun ja toimittamiseen sovellettavien menettelyjen ja edellytysten vahvistaminen, v) valituksen sisällön sekä valituksen toimittamisessa ja käsittelyssä noudatettavan menettelyn määrittäminen, vi) valituslautakuntien päätösten sisällön ja mallin määrittäminen, sekä vii) oman ilmoituksen vakiomuotoisen mallia koskevien tietojen ja vaatimusten muuttaminen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (21) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(75)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa i) vahvistaa säännöt, joilla rajoitetaan tuote-eritelmän sisältämiä tietoja, kun tämä on tarpeen liian laajojen hakemusten välttämiseksi, ii) vahvistaa tuote-eritelmän mallia koskevat säännöt, iii) määrittää mukana seuraavan asiakirja-aineiston muoto ja sähköinen esitystapa, iv) vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt suorien hakemusten valmisteluun ja toimittamiseen sovellettavista menettelyistä, v) vahvistaa hakemusmenettelyjä koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä virastolle toimitettavien hakemusten muoto ja esittämistapa, myös useampaa kuin yhtä kansallista aluetta koskevien hakemusten osalta, vi) vahvistaa vastaväitteen esittämistä koskevat säännöt ja määrittää perustellun vastaväitteen muoto ja sähköinen esitystapa, vii) säätää huomautusilmoituksen toimittamista koskevista säännöistä ja määrittää sen muoto ja sähköinen esitystapa, viii) päätöksiin ja menettelyihin tapauksissa, joissa komissio ottaa virastolta itselleen vallan päättää hakemuksesta, ix) vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tuote-eritelmään tehtävää unionin muutosta koskevaa pyynnön osalta menettelyä, mallia ja esitystapaa sekä vakiomuutosten osalta menettelyä, mallia ja antamista tiedoksi virastolle, x) vahvistaa peruuttamista koskevia menettelyjä ja niiden muotoa sekä peruutuspyyntöjen esitystapaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, xi) vahvistaa tietoteknisen rakenteen ja unionin rekisterin esitystapa, xii) täsmentää unionin rekisteristä otettujen otteiden muoto ja sähköinen esitystapa, xiii) täsmentää unionin tunnuksen ja maininnan tekniset ominaispiirteet sekä niiden käyttöä koskevat säännöt tuotteille, joita pidetään kaupan rekisteröityinä maantieteellisinä merkintöinä, mukaan lukien säännöt käyttöön tulevia erikielisiä versioita varten, xiv) täsmentää vaihdettavien tietojen luonne ja tyyppi sekä tietojenvaihtomenetelmät valvontaa varten ja xv) määrittää viraston perimien maksujen määrä ja maksutapa tai, valituslautakunnille jätettyjen valitusten osalta, hyvitystapa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (22) mukaisesti.

(76)

Maantieteellisten merkintöjen kansallinen suoja perustuu tällä hetkellä moniin erilaisiin sääntelytapoihin. Kahden järjestelmän käyttäminen unionin ja kansallisella tasolla rinnakkain saattaa aiheuttaa sekaannusta kuluttajille ja valmistajille. Käsityö- ja teollisuustuotteiden kansallisten maantieteellisten merkintöjen erityisten suojajärjestelmien korvaaminen unionin sääntelykehyksellä loisi oikeusvarmuutta, keventäisi kansallisten viranomaisten hallintotaakkaa, varmistaisi reilun kilpailun tällaisilla maantieteellisillä merkinnöillä nimettyjen tuotteiden valmistajien välillä sekä ennakoitavat ja suhteellisen alhaiset kustannukset ja parantaisi tuotteiden uskottavuutta kuluttajien silmissä. Tämän vuoksi käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen kansallisen suojajärjestelmän olisi lakattava olemasta voimassa kahdentoista kuukauden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä. Näissä kansallisissa järjestelmissä myönnettyä suojaa olisi voitava jatkaa ajallisesti siihen saakka, kunnes asianomaisten jäsenvaltioiden yksilöimien kansallisten maantieteellisten merkintöjen rekisteröinti on saatu päätökseen. Jotkin jäsenvaltiot, erityisesti ne, jotka ovat alkuperänimitysten suojasta ja niiden kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn Lissabonin sopimuksen osapuolia, ovat rekisteröineet kyseisen sopimuksen mukaisesti käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä. Ne ovat myös myöntäneet kyseisen sopimuksen mukaisesti suojan kolmansien maiden maantieteellisille merkinnöille. Sen vuoksi asetusta (EU) 2019/1753 olisi muutettava, jotta kyseisten maantieteellisten merkintöjen suojaa voidaan jatkaa.

(77)

Koska tarvitaan tietty aika sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen asianmukaisen toiminnan edellyttämät puitteet ovat käytössä unionin ja kansainvälisen rekisteröintijärjestelmän luomiseksi käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa varten, tätä asetusta olisi alettava soveltaa kohtuullisen ajan kuluttua sen hyväksymisestä. Tiettyjä säännöksiä, jotka koskevat poikkeusta kansallisesta vaiheesta, neuvoa-antavaa lautakuntaa, tietojärjestelmän perustamista ja säädösvallan siirtoa komissiolle, olisi kuitenkin sovellettava tämän asetuksen voimaantulosta alkaen.

(78)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tätä asetusta olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti, mukaan lukien oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus ja omistusoikeus, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet.

(79)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on unionin järjestelmän luominen käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa varten, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(80)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 2 päivänä kesäkuuta 2022 (23),